Täysistunnon pöytäkirja 120/2009 vp

PTK 120/2009 vp

120. MAANANTAINA 7. JOULUKUUTA 2009 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

5) Hallituksen esitys laiksi alueiden kehittämisestä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Tapani Tölli /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakiehdotus alueiden kehittämisestä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi liittyy oikeastaan siihen suureen aluehallintouudistuksen kokonaisuuteen, johon kuuluvia esityksiä me olemme jo pariin otteeseen tässä salissa käsitelleet ja ne hyväksyneet.

Haluan todeta aluksi hallintovaliokunnan mietinnöstä, että se ei ole nyt yksimielinen, niin kuin eivät olleet nämä kaksi edellistäkään aluehallintouudistukseen liittyvää mietintöä, vaan tässä on vasemmiston ja perussuomalaisten yhteinen hylkäysvastalause.

Arvoisa puhemies! Laissa alueiden kehittämisestä ehdotetaan lain tavoitteita uudistettavaksi niin, että ne vastaisivat paremmin muuttuneen toimintaympäristön vaatimuksia sekä lain luonnetta alueiden kehittämisen suunnittelujärjestelmää säätelevänä lakina.

Laissa ehdotetaan säädettäväksi alueiden kehittämisen suunnittelujärjestelmästä ja alueiden kehittämistä koskevia tehtäviä toteuttavista viranomaisista ja niiden välisestä yhteistyöstä. Tavoitteena on vahvistaa alueiden kehittämisen suunnittelujärjestelmää ja selkeyttää alueiden kehittämisen roolia valtioneuvoston ja eri hallinnonalojen päätöksenteossa.

Tavoitteena on niin ikään parantaa sekä keskushallinnossa että alueilla tapahtuvaa eri ohjelmien ja suunnitelmien yhteensovittamista niin, että alueiden kehittämistä koskevat valtakunnalliset ja alueelliset tavoitteet voitaisiin nykyistä paremmin ottaa huomioon. Laissa ehdotetaan vahvistettavaksi hallituskaudeksi laadittavien valtakunnallisten alueiden kehittämistavoitteiden merkitystä alueiden kehittämisen keskeisenä asiakirjana.

Maakunnan liitto toimisi edelleen aluekehittämisviranomaisena maakunnassa. Maakunnan liitto laatisi maakuntasuunnitelman, maakuntaohjelman ja sen toteuttamissuunnitelman. Maakuntaohjelma ja sen toteuttamissuunnitelma ovat keskeisiä asiakirjoja maakunnan liiton ja valtion aluehallintoviranomaisten ohjaus- ja suunnitteluprosessissa. Maakunnan liittojen tehtäviä ehdotetaan tässä joiltakin osin tarkistettavaksi ja täsmennettäväksi.

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä nykyisen alueiden kehittämislain säännökset on tarkoitus jakaa kahteen erilliseen lakiin. Säädettävään uuteen lakiin alueiden kehittämisestä sisällytetään säännökset suunnittelujärjestelmästä ja alueiden kehittämistä koskevia tehtäviä toteuttavista viranomaisista. Sitten toisaalta laissa eräiden työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan ohjelmien ja hankkeiden rahoittamisesta — tämä on oma terminologiansa aina, tämä lain nimike — puolestaan säädetään tuen hakemisesta, myöntämisestä, maksamisesta ja takaisinperinnästä.

Arvoisa puhemies! Täällä aiemmin käsiteltyyn hallituksen esitykseen 59 näiltä valtiopäiviltä aluehallinnon uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi sisältyy myös lakiehdotus voimassa olevaan alueiden kehittämislakiin tehtävistä muutoksista. Muutosehdotukset koskevat muun muassa maakunnan liittojen tehtäviä, liittojen yhteistoiminta-alueita ja niiden puitteissa hoidettavia tehtäviä ja päätöksenteon järjestämistä yhteistoiminta-alueilla. Nämä ehdotukset muutettaviksi pykäliksi yksityiskohtaisine perusteluineen on otettu tähän hallituksen esitykseen saman sisältöisinä kuin ne sisältyivät hallituksen esitykseen 59. Valiokunta pitää tätä ratkaisua perusteltuna.

Arvoisa puhemies! Tässä lakiehdotuksessa korostuu maakunnan liittojen asema. Maakunnan liitoilla onkin aluekehitysviranomaisina vetovastuu alueellisesta kehittämisestä ja siihen liittyvästä yhteistyöstä muun muassa valtion aluehallinnon kanssa sekä laajat suunnittelu- ja koordinaatiotehtävät. Valtion talousarvioon sisältyvät alueiden kehittämisen voimavarat kanavoituvat pääosin valtionhallinnon kautta alueille. Rahavirrat kulkevat hyvin monimutkaisessa järjestelmässä eri virastojen ja hallinnonalojen kautta ennen päätymistään kohteisiinsa aluetasolla. Maakunnan liittojen keskeisten työvälineiden, joista jo aikaisemmin mainitsin, maakuntasuunnitelmien, maakuntaohjelmien ja niiden toteuttamissuunnitelmien, mahdollisuuksia ei kuitenkaan ole nykyjärjestelmässä kyetty täysimääräisesti käyttämään hyväksi. Tämän vuoksi on hyvin välttämätöntä aluehallinnon uudistamishankkeen tavoitteen mukaisesti vahvistaa ja tukea maakunnan liittojen roolia ja asemaa aluekehitystyössä.

Viittasin tähän rahavirtojen monimutkaiseen järjestelmään. Siinä meillä on merkittävä haaste, jotta sitä pystytään yksinkertaistamaan. Tänäkin iltanahan tämä asia on ollut esillä.

Valiokunta korostaa tässä yhteydessä sellaisia tehtäväkokonaisuuksia, joilla on merkitystä alueellisen kehittämistyön edistämisessä ja vaikuttavuuden tehostamisessa ja jotka soveltuvat kokoavan ja yhteensovittavan aluekehitysviranomaisen tehtäviin. Valiokunta tähdentää sitä, että kunnalliseen demokratiaan nojautuvat maakunnan liitot ovat alueensa yhteisen tahdon muodostajia ja niiden tehtävänä on juuri työskennellä maakuntansa henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Arvoisa puhemies! Muutama sana maakunnan liittojen yhteistoiminnasta.

Maakunnan liittojen yhteistoiminnan järjestämiseksi tämän lakiehdotuksen mukaan maa on tarkoitus jakaa liittojen yhteistoiminta-alueisiin. Yhteistoiminta-alueen tulee muodostaa toiminnallisesti ja taloudellisesti tarkoituksenmukainen kokonaisuus tehtävien hoitamiselle. Yhteistoiminnan piiriin kuuluvat uudistuksessa tehtävät, jotka ovat alueen pitkäjänteisen kehittämisen kannalta merkittäviä, toisaalta sisältyvät maakuntaohjelmiin ja niiden toteuttamissuunnitelmiin tai muihin alueiden kehittämiseen merkittävästi vaikuttaviin suunnitelmiin sekä kolmanneksi koskevat yhteistoiminta-aluetta yhteisesti.

Valiokunta toteaa, että vasta kaikkien kolmen edellä mainitun edellytyksen täyttyessä kyseisiä tehtäviä hoidetaan laissa tarkoitetussa yhteistoiminnassa. Maakunnan liittojen jäsenkunnat päättävät lakiin perustuvan ohjauksen pohjalta yhteistoiminnassa hoidettavista tehtävistä. Tietyin laissa säädettävin edellytyksin yhteistoiminnan piiriin voidaan ottaa muitakin edellä mainitun kaltaisia tehtäviä.

Valiokunta muistuttaa kuitenkin, että maakunnan liitot voivat tehdä vapaaehtoisesti muitakin tarpeellisia ja tarkoituksenmukaisia yhteistyöjärjestelyjä. Tämä on tärkeää, jottei muodostu esteitä nykyisin hyvin toimivalle yhteistyölle esimerkiksi koulutuksessa. Myös yhteistoiminta-alueiden ja yhteistoiminnassa hoidettavien tehtävien määritteleminen perustuu keskeisesti kuntien yhteiseen tahtoon.

Tämä asia koettiin niin tärkeäksi, että tähän liittyen valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi seuraavan lausuman: "Eduskunta edellyttää hallituksen tarkkaan seuraavan maakunnan liittojen yhteistoimintajärjestelyjä ja niiden toimivuutta sekä ryhtyvän välittömästi toimenpiteisiin maakunnan liittojen yhteistyötä haitallisesti rajoittavien esteiden poistamiseksi, mikäli tällaisia esteitä ilmenee yhteistoiminnassa, jota tehdään alueella, joka poikkeaa alueiden kehittämisestä annettavan lain 11 §:ssä tarkoitetusta yhteistoiminta-alueesta."

Arvoisa puhemies! Lopuksi otan täydentävistä näkökohdista yhden.

Hallintovaliokunta tähdentää, että hallituksen esityksen keskeisenä ajatuksena on eri alueiden, kaupungeista harvaanasuttuun maaseutuun, kehittäminen niiden omista lähtökohdista ja luoda edellytyksiä kehittämistyölle. Eri alueiden haasteet sisällytetään maakuntaohjelmaan, jossa tulee olla maakunnan eri osien, erityisesti maaseutu-, kaupunki- ja saaristoalueiden, erityispiirteet huomioiva osio. Lisäksi valtakunnan tasolla eri alueiden erityispiirteet otetaan huomioon laatimalla tällaisia politiikkalohkoja koskevia valtioneuvoston periaatepäätöksiä.

Arvoisa puhemies! Niin kuin totesin alussa, valiokunnan mietintöön sisältyy yksi hylkäysvastalause. Valiokunta pitää kuitenkin tätä lakiehdotusta hyvin tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja esittää sen hyväksymistä.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin hallintovaliokunnan puheenjohtaja Tölli kertoi, tämä liittyy aluehallinnon uudistamiseen, ja tätä vaivaavat samat perusongelmat valmistelun kiireellisyydestä johtuen, jotka leimasivat varsinaista aluehallinnon uudistusta koskevia hallituksen esityksiä 59 ja 161. Nyt käsillä olevaa esitystä ei ole tästä huolimatta suhteutettu aluehallintouudistuksen kokonaisuuteen eikä varsinkaan Paras-hankkeeseen tai sen nojalla annetun puitelain vaikutuksiin kuntien palvelurakenteeseen. Tässä myös jää epäselväksi, miten hallituksen esityksessä toteutuu yhtäältä kuntalaisten yhdenvertainen oikeus peruspalveluihin ja toisaalta kunnallinen itsehallinto sekä selkeä vastuunjako eri toimijoiden välillä.

Arvoisa puhemies! Tässä on hyvin selkeästi havaittavissa, että aluehallintouudistusta ollaan viemässä pitkälti siihen suuntaan, mitä Kainuun hallintokokeilu tällä hetkellä on. Varmaankin maakuntaliittojen osalta tulee olemaan merkittävästi uusia muutoksia, jotka vaikeuttavat sitten heti vuoden alusta tämän toteuttamista, toiminnallisia heikennyksiä.

Valiokunta otti myös hyvin merkittävästi esille yhteistoiminta-alueiden toiminnallisen yhteistyön muitten yhteistoiminta-alueitten kanssa. Esimerkiksi Kainuulla on hyvin paljon Venäjä-yhteistyötä, ja myös infrahankkeissa ollaan merkittävästi mukana Itä-Suomen maakuntaliittojen kanssa. Tämän täytyy olla sitten myös mahdollista Kainuun maakunnalle, suuntautua myös tänne Itä-Suomen suuntaan.

Arvoisa puhemies! SDP jätti vastalauseen tähän, ja tähän vastalauseeseen ovat yhtyneet vasemmistoliiton ryhmä ja perussuomalaisten ryhmä.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Nämä käsittelyssä olevat lakiesitykset ovat maan tasapainoisen kehityksen kannalta monella tavalla aivan keskeisiä. Kuten puheenjohtaja Tölli puheenvuorossaan totesi, nämä esitykset ovat monella tavalla tarpeellisia ja tarkoituksenmukaisia aluehallinnon muutosten sekä kunta- ja palvelurakenteen kehittämishankkeitten rinnalla.

Lakiesitykset selkeyttävät tietyllä tavalla suunnittelua ja luovat pohjaa alueilla ja kansallisesti tapahtuvalle yhteistoiminnalle, mutta on syytä heti korostaa sitä, että jatkossa on erittäin tärkeää seurata, kuinka nämä kaksi suurta ja yksi tavoitteellinen uudistus vaikuttavat kansalaisten asemaan ja alueitten ja elinkeinojen kehittymiseen. Tähän seurantaan hallintovaliokunta on myös kiinnittänyt erityistä huomiota edellyttäessään selontekoa näitten lakien toteutumisesta jo vuoden 2012 loppuun mennessä, mutta on myös aivan välttämätöntä, että mahdollisiin ongelmiin puututaan jo sitäkin nopeammin.

Vaikka tämä esitys sinällään selkeyttää aluekehityssuunnittelua, on erittäinkin suurena riskinä käytännön toiminnan monimutkaisuus, eli toisaalta on syytä arvioida, onko jatkossa tätä suunnittelu-, ohjaus- ja ohjelmajärjestelmää syytä yksinkertaistaa. Myönteistä tässä esityksessä on muun muassa se, että maakuntien liittojen vastuuta, maakuntien liittojen roolia, lisätään hyvinkin vahvasti. Tässä kiinnitänkin kyllä huomiota opposition vastalauseen sisältöön. Vastalauseessahan, jos minä oikein tätä luen ja vielä oikeammin ymmärrän, kritisoidaan Kainuun maakuntakokeilun toimintatapojen laajentamista koko maahan. Esityshän jossakin määrin vie itse aluekehitystoimintaa Kainuun mallin suuntaan tavalla, joka lisää maakuntien päätös- ja toimivaltaa.

On pakko kysyä, mitä väärää siinä sitten itse asiassa on, varsinkin kun jo hallituksen esityksen nykytila-arviossa on todettu se, että meillä on tällä hetkellä ministeriöitten kohtuuttoman voimakas ja keskitetty ohjaus aluekehitystoiminnassa. Nythän on aivan ensiarvoista se, että tällä uudella lainsäädännöllä turvataan entistä voimakkaampi aluelähtöinen ote eli pyritään todella huomioimaan se, että aluepolitiikan tulee perustua alueitten omien vahvuuksien kehittämiseen, ja sitä tällä aluekehityksen suunnittelujärjestelmällä myös pitää pyrkiä vahvistamaan.

Itse asiassa minä näen sillä tavalla, että tämän lakiesityksen suuri puute on se, että sitä ei ole viety riittävästi Kainuun mallin suuntaan. Mietinnön perusteluissahan muun muassa todetaan, että valtion talousarvioon sisältyvät alueitten kehittämiseen tarkoitetut rahavirrat kulkevat monimutkaisessa järjestelmässä eri virastojen ja hallinnonalojen kautta. Tämmöistä selkeyttävää ratkaisuahan tässä olisi ollut syytä hakea, ja Kainuun maakuntakokeilussa Kainuun kehittämisrahahan on erittäin selkeä järjestelmä. Siinähän 46 valtion budjettimomenttia yhdistettiin yhdeksi Kainuun kehittämisrahaksi ja päätösvalta annettiin sitten vaaleilla valitulle Kainuun maakuntavaltuustolle. Eli itse asiassa tätäkin taustaa vasten hiukan, kaikella kunnioituksella, ainakin hämmästelen vastalauseen perusteluja.

Lopuksi: Yksi esitykseen sisältyvä ongelma tai ainakin erittäin suuri huoli liittyy siihen, että lakiesityksessä lähdetään siitä, että hallituskaudeksi tehdään valtakunnalliset alueitten kehittämistavoitteet. Tällä tietysti tähdätään suunnittelun kattavuuteen ja selkeyttämiseen kaiken kaikkiaan, mutta riskinä tässä on tietysti se, että elinkeinojen ja alueitten näkökulmasta saatetaan menettää kehittämistyössä aivan korvaamaton pitkäjänteisyys eikä välttämättä sitten lisätä myös-kään kansanvaltaista ohjausta. Eli kun tätä lakiesitystä tullaan sitten jatkossa arvioimaan, on kyllä syytä kiinnittää erityisen paljon huomiota siihen, millä tavalla tämä turvaa alueitten pitkäjänteisen kehittämisen.

Arvoisa puhemies! Tässä.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meidän kainuulaisten on hyvä käydä tässä kädenvääntöä, koska meillä tämä rakennelma on ja muut joutuvat sitä rakentelemaan.

Mutta lähinnä miettisin sitä siltä kannalta, että kun täällä on oululaisia, niin mitenkä on esimerkiksi, antaako Oulun kaupunki aluekehittämisvetovastuun sitten Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliitolle ja samaten saako Uudenmaan maakuntaliitto sitä vetovastuuta, mikä tällä hetkellä aluekehittämisestä kuuluu näille suurille kaupungeille. Tästä on kysymys. Tässä on tämä vastakkainasettelu ihan selvä.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En kyllä hyväksy ed. Timo Korhosen näkemystä siitä, vaikka olemme tässä hylkäysesityksessä mukana, että olisimme jotenkin Kainuun mallia torjumassa. Siitä ei kyllä vasemmistoliiton osalta ole missään tapauksessa kysymys. Päinvastoin, kun me aikaisemmin esitimme hylkäystä koko aluehallintouudistukselle sen sekavuuden ja byrokraattisuuden takia, toimme silloin esille, että Kainuun mallissa olisi ollut hyviä elementtejä tähän uuteenkin aluehallintouudistukseen. Toimme nimenomaan sen esille, että siellä valitaan kansanvaltaisesti maakuntavaltuusto. Nythän se on monien välikäsien kautta hoidettu ja sillä tavalla se valinta tapahtuu. Eli tämä ei kyllä ole syynä meidän hylkäykseemme, vaan hylkäyksen perusteet ovat aivan muut, ja ne tulen kohta kertomaan.

Pekka Ravi /kok:

Herra puhemies! Aloittaisin siitä, mitä aivan mietinnön alussa todetaan maakunnan liitoista ja sitten valtion viranomaisista. Minusta tässä ikään kuin kiteytyy se ongelma, joka varsin pitkään maakunnan liittojen ja valtion viranomaisten välisessä yhteistyössä on ollut. Elikkä täällä todetaan: "Maakunnan liitoilla on aluekehitysviranomaisina vetovastuu alueellisesta kehittämisestä ja siihen liittyvästä yhteistyöstä - -." Ja sitten toisaalta todetaan: "Valtion talousarvioon sisältyvät alueiden kehittämisen voimavarat kanavoituvat pääosin valtionhallinnon kautta alueille." Elikkä on toisaalta tämmöinen ikään kuin ideointi-, ohjelmapuoli, ja sitten on näitten varojen allokointi eri käsissä. Vaikka sinne on kehitetty yhteistoimintamenettelyjä, muun muassa myrit, niin siitä huolimatta tullaan monesti sellaisiin tilanteisiin, että vaatii aika paljon aikaa ja tupakkaa ja paljon kokouksia, ennen kuin jonkunlainen yhteinen näkemys saadaan aikaiseksi.

Toivon vilpittömästi, että tällä nyt täällä käsiteltävänä olevalla lainsäädäntöuudistuksella tähän juoksutukseen saataisiin parannusta aikaiseksi elikkä toisin sanoen nämä maakunnan liittojen keskeiset työvälineet, maakuntasuunnitelmat, maakuntaohjelmat ja ne toteuttamissuunnitelmat saisivat enemmän painoarvoa ja myöskin käytännön toteutuksen suhteen niillä olisi entistä enemmän merkitystä.

Sitten minä oikeastaan haluaisin kiinnittää huomiota asiaan, joka hallintovaliokunnan mietinnössä pikkuisen pisti silmääni. Täällä moneen kertaan, ainakin kahteen kertaan, korostetaan voimakkaasti sitä, että kunnalliseen demokratiaan nojautuvat maakunnan liitot. Toisaalta sitten minun mielestäni kannattaisi nostaa tähän tarkasteluun meidän peruskuntamme ja niitten päättävät elimet, jotka nyt kuitenkin toimivat suoran, kuntalaisilta saamansa mandaatin varassa.

Minä en ollenkaan halua itse tässä luoda vastakkainasettelua maakuntien liittojen ja kuntien välille, mutta olen olevinani huomannut, että esimerkiksi siinä vaiheessa, kun maakuntien liitot valmistelevat talousarvioitaan ja toimintasuunnitelmiaan, niin se tapahtuu joskus ainakin hieman irrallisena niitten kuntien keskuudessa vallitsevista lähtökohdista. Esimerkiksi tuolla kotimaakunnassani aiotaan jatkossa menetellä sillä tavalla, että ennen kuin maakuntien liitot asettavat talousarvioraaminsa, maakuntien liiton johto käy kaikkien peruskuntien johdon ja ehkäpä luottamushenkilöittenkin kanssa tällaisen neuvottelukierroksen, jolloinka tämmöistä epäkohtaa toivottavasti jatkossa enää synny. Se on kestämätön tilanne ja aiheuttaa tämmöistä tarpeetonta vastakkainasettelua peruskuntien ja maakuntien liittojen välille.

Pohjoiskarjalaisena on helppo sanoa, että meillä Pohjois-Karjalan maakuntaliitto on jo perinteisesti ollut erittäin hyvä yhteistyökumppani kansanedustajille ja nimenomaan tämmöisen maakunnallisen edunvalvonnan suhteen meillä on ollut erittäin hyvä yhteistyö. Päinvastoin, kun saimme eräästä merkittävästä työväenlehdestä — ai, ei se ollutkaan työväenlehti, vaan aivan Pohjois-Karjalan valtalehti — lukea sosialidemokraattisen piirin toiminnanjohtajan käsitystä siitä, mitenkä me olemme täällä onnistuneet, niin uskaltaisin väittää, ettei se ollut ainakaan koko totuus, minkä hän siinä lehtihaastattelussaan toi esille.

Sitten eräs asia, joka viime aikoina on ollut aika paljon esillä, on ollut se, että nämä kehittyvät kaupunkiseudut ja keskuskaupungit ovat ryhtyneet luomaan suoraa neuvotteluyhteyttä ja jopa aiesopimuskäytäntöä valtiovallan suuntaan. Minusta täytyy ehkä olla tarkkana tässä, että tästäkään ei synny semmoista vastakkainasettelua näitten keskuskaupunkien ja sitten, sanotaanko, sen maakunnan reunemmalla olevien kuntien välillä. Minusta ei ole paha asia, jos neuvotteluja käydään suoraan näitten keskuskaupunkien välillä, mutta täytyy pitää myöskin huolta sitten jollakin tasolla siitä, että tämmöistä vastakkainasettelua maakunnan sisällä ei synny. Siitäkin voin sanoa, että meillä on Pohjois-Karjalassa siitäkin aikakaudesta kokemusta, kun maakunnan keskus ja syvä maaseutu riitelivät keskenään. Se ei ollut hyvä asia kummankaan osapuolen kannalta. On erittäin hyvä todeta, että tänä päivänä tämmöistä vastakkainasettelua ei enää ole.

Arvoisa puhemies! Sitten lopuksi asiaan, joka vilahti myöskin ed. Timo Korhosen puheenvuorossa, kun hän sanoi muutaman sanan täällä valiokunnan mietinnössä olevista alueellisen kehittämisen lähtökohdista. Täällähän todetaan, että valiokunnan mielestä "hallituksen esityksen keskeisenä ajatuksena on eri alueiden — kaupungista harvaan asuttuun maaseutuun — kehittäminen niiden omista lähtökohdista ja luoda edellytyksiä kehittämistyölle". Tämä on minusta erittäin tärkeä asia täällä mietinnössä todeta, koska olen olevinani pannut merkille sen, että kun tässä salissa ja mediassa nykyisin puhutaan alueellisesta kehittämisestä, niin ei ymmärretä, mitenkä laajasta ja monipuolisesta prosessista ja toimenpidekokonaisuuksista puhutaan. Hassua on minusta se, että alueitten kehittäminen on suurin piirtein monen tänä päivänä keskusteluun osallistujan mielessä sama asia kuin alueellistaminen. Näinhän ei suinkaan asianlaita ole. Toivoisin, että myöskin mediassa kiinnitettäisiin huomiota vähän näitten käsitteitten tarkkuuteen.

Haluaisin myöskin todeta sen, että kun puhutaan osaamispohjaisesta aluekehittämisestä, niin se ei voi olla myöskään yksisuuntainen prosessi. Ei voida sitä osaamista kehittää, jos siellä alueella ei ole tehty jo riittävää pohjatyötä, että siellä on jonkunlainen kasvualusta, johonka voidaan edelleen rakentaa. Siinä mielessä kun kuulee sellaisia puheita, miksi ne tietynlaiset alueelliset kehittämistoimenpiteet suuntautuvat vain alueille tai sittenpä maakunnan sisällä vaikkapa siihen keskuspaikkakuntaan, niin on toimenpiteitä, joita voidaan suunnata pienemmillekin paikkakunnille, ja on toimenpiteitä, joita ei voida esimerkiksi maakunnan sisällä kerta kaikkiaan suunnata muuta kuin sille keskuspaikkakunnalle.

Haluan ihan selkeästi lopuksi vielä sanoa, että todellakin alueelliselle kehittämiselle tässä valtakunnassa on edelleenkin jatkuvaa tilausta ja se on välttämätöntä, mutta se täytyy tehdä nimenomaan oikeista lähtökohdista käsin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Itse olen ollut Kymenlaakson maakuntaliiton hallituksen jäsen sieltä 1990-luvun alusta, varsin pitkään siis. Itse kyllä ajattelen niin, että maakuntien liiton tehtävien lisääminen toisaalta on sellaista, että annetaan ikään kuin vastuuta joukolle, jolla välttämättä ei ole niitä resursseja. Sitten se on se ongelma, mikä on se demokraattinen vaikutus, äänestäjien vaikutusmahdollisuus. Kun kuntavaalien kautta valitaan maakuntaliittoon valtuusto ja sitten se valitsee hallituksen, niin äänestystapahtuma on aika kaukana siitä, mitä sitten lopulta tapahtuu maakuntaliiton hallituksessa, joka kuitenkin on se toimiva elin. Maakuntavaltuusto on aika tavalla sivussa. Se on enemmän tällainen siunaava toimija.

Edelleen tällainen pyramidirakenne korostuu myös tässä yhteistyöalueasiassa. Esimerkiksi meidän kohdallamme Kymenlaakson liitto ja Etelä-Karjalan liitto valitsevat kuuden hengen yhteistoimintaryhmän. Se demokratia edelleenkin kyllä siinä kapenee ja pyramidin huippu on aika terävä. Sehän näkyy myös näitten maakuntien yhteistyöelimissä, miten se vielä terävöityy sitten siellä. Ne ovat tosin epävirallisia.

Maakuntaliiton tehtävät tässä 10 §:ssä: Siellä on muun muassa suunnitteluprosessin käynnistäminen luonnonvarojen ja ympäristöä koskevien suunnitelmien osalta. Kyllä siinä aika tavalla annetaan ikään kuin tällaista, sanoisinko, älyllistä mahdollisuutta, teoreettista mahdollisuutta, tällaisen ympäristösuunnitteluprosessin käynnistämiseen sellaiselle taholle, joka välttämättä minun mielestäni ei sillä tavalla ole siihen valmis kuin ovat valtiovallan, ympäristöministeriön, Suomen ympäristökeskuksen ja alueellisten ympäristökeskusten — vielä tänään hengissä, mutta eivät enää kohta — voimavarat.

Eli ei niitä aivoja, jotka tarvitaan tämän tyyppisten suunnitelmien käynnistämiseen, ainakaan sieltä Kymenlaakson liiton voimavaroista löydy. Siellä on yksi ihminen, jonka vastuualueella on ympäristö, luonnonvarat, ja siinä se on. Ei siinä paljon käynnistellä. Sitten on maakuntaliiton näissä asioissa varsin ansioitunut maakuntajohtaja Tapio Välinoro, siis näissä hallinnon asioissa, ja muutama muu hallinnon ihminen. Mistä löytyvät ne voimavarat tämän tyyppisten toimenpiteiden suorittamiseen? Tämän käynnistämisen lisäksihän on vielä niiden erilaisten suunnitelmien yhteensovittaminen.

Täällä tuli jo se esille, että suuri ajatushan on se, mistä aikaisemmin on keskusteltu, että pääkaupungissa päätetään sen jälkeen, kun on hallitusohjelma hyväksytty, millä tavalla viedään valtion koneiston läpi aina sitten sinne maakuntaliittoihinkin tämä valtakunnallinen suunnittelu. Se on hyvin politisoitunutta, ja se voi olla ongelma, kun kysymys on ympäristönsuojelusta ja luonnonsuojelusta, ja se on sitten se asia, josta olemme aikaisemmin keskustelleet. Mutta millä tavalla tämä maakuntaliitto tähän poliittiseen ohjaukseen integroidaan ja mikä on maakuntaliiton valmius ottaa vastaan sitä ohjausta ja miten se sen ottaa, tämä on auki ja mielestäni ongelmallinen asia.

Lopuksi, puhemies, tässä kohtaa on todettava tietysti myös se, että kun nyt nämä elyt aloittavat elämänkaarensa, niin sen y:n kohtalo, eli sen ympäristön siellä, on kovasti auki. Viimeaikaiset tiedot, ihan nämä viime päivien tiedot, osoittavat sen, että aika tavalla paineita tulee henkilöstön vähentämiseen esimerkiksi Kaakkois-Suomessa. Sitten vastaavasti sen rahahanan kääntäjänä on muu kuin ympäristöministeriö. Näin ollen tässä on TEM, työvoima- ja elinkeinoministeriö, voimaministeriönä, ja taustalla on ilmeisesti keskustapuolueen syvissä riveissä ajatus — en usko, että joka puolella sitä ajatus on levinnyt, mutta jossakin — että luonnonvarainministeriötä ollaan perustamassa, koska se ympäristöasia nyt muutenkin on asetettu sinne muun alle ja alaisuuteen. Toivon, että tässä asiassa keskustapuolueesta mahdollisimman moni on eri mieltä kuin puolueen varapuheenjohtaja Rantakangas.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama perustelu sille, miksi me olemme hylkäyksen kannalla.

Tämä käsillä oleva lakiesitys 146 liittyy oleellisesti näihin eduskunnan hyväksymiin hallituksen esityksiin 59 ja 161. Tämä on se pääperuste meillä, että koska me emme ole hyväksyneet näitä lakeja ja koska koko tämä aluehallintouudistus on hyppy tuntemattomaan, niin olisi aika outoa, jos me nyt olisimme hyväksymässä tästä osan eli tämän esityksen.

Olemme aikaisemmin esittäneet ihan omilla perusteilla ja omilla vastalauseilla — taisi olla molemmissa vastalauseet 2 — sen perustelun, miksi me suhtaudumme kielteisesti tähän aluehallintolakiin. Siellä vastalauseessa on varsin myönteinen kohta tästä Kainuun mallista. Ei siellä Kainuun mallia vastaan olla millään lailla hyökkäämässä. Mutta koska tämä koko uudistus on pielessä, tästä seuraa, että voimme olla tämän hylkäyksen kannalla. Näin ollen tähän ei pidä Kainuun mallia, ed. Timo Korhonen, millään tavalla sotkea.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa nousi esille muutamassa puheenvuorossa vastakkainasettelu.

Ensinnäkin vastakkainasettelu kuntien ja maakunnallisen liiton välillä. Minusta on erittäin tärkeää, että sitä vastakkainasettelua ei ole, koska maakunnallinen liitto on kuntayhtymä ja sen jäseniä ovat kunnat. Sille on hyvin tärkeää, että se yhteys toimii peruskuntiin mahdollisimman hyvin, ja kun maakunnallinen liitto valmistelee talousarviota, se on tarkkaan tiedossa, mitä kunnat ajattelevat ja mikä on tilanne. Jos siinä syntyy vastakkainasettelu, silloin on kysymys johtamisongelmasta ja toiminnallisesta ongelmasta. Silloin siihen pitää tarttua ja kuntien pitää puuttua siihen.

Toinen vastakkainasettelu, joka tässä keskustelussa nousi esille, on maakuntakeskuksen ja muun maakunnan välinen vastakkainasettelu. Minusta sitä tulee välttää. Nyt on esimerkiksi tässä Paras-puitelain yhteydessä todettu tämä suurten kaupunkikeskusten aiesopimusmenettely. Siinä on paljon hyvää, mutta se ei suinkaan tarkoita ohituskaistan syntymistä. Eikä sen tule tarkoittaa sitä, että sitä kautta syntyy uutta budjettirahaa. Eikä se saa synnyttää sitä, että tulee maakunnallisten keskusten ja maakunnan välille vastakkainasettelua. Jos siitä syntyy ja sitä ruvetaan kärjistämään, käy sillä tavalla, että ne keskuksetkin kärsivät. Jos keskuksen ympärillä ei ole elinvoimaista maakuntaa, ei sitä keskustakaan kauan tarvita. Mitä sillä tekee, minkä keskus se on? Keskus yksinään? Ja siinä mielessä maakunnallisen liiton tehtävä aluekehityksen koordinoijana ja vetovastuussa on hyvin tärkeä, ja tässä toiminnassa meidän tulee välttää kaikkea vastakkainasettelua.

Paras-puitelain, joka vähän sivuaa tätä vas-takkainasettelua, selonteon lähetekeskustelussa nousi esille myös Pääkaupunkiseudun ja muun Suomen vastakkainasettelu. Minusta sitäkin tulee välttää. Sehän on sillä tavalla, että jos ei ole elinvoimaista muuta maata, niin ei ole silloin elinvoimaista pääkaupunkiakaan. Tämän pitäisi olla hyvin itsestään selvää. Ja valtaosa tuotannosta on niin sanotusti maakunnissa, mutta sitten pääkonttuurit tahtovat olla keskuspaikassa. Se on tietyllä tavalla näin menetelty, mutta miksi asettaa ja kärjistää sitä vastakkainasettelua. Kyllä meidän tehtävänämme on sitä lievittää, ja tämänkin alueiden kehittämislain yhtenä tarkoituksena on tasoittaa tätä ja nostaa alueiden vahvuutta niiden omista kehittämismahdollisuuksista lähtien ja sitten alueilla sitoutua tähän kehittämiseen ja sitä tukea.

Tässä vastakkainasettelussa nousee mieleen se vanha satu, jota lapsille kerrottiin — ja muistan itsekin kuulleeni ja varmaan suurin osa edustajista — jossa ruumiinosat kiistelivät, kuka on tärkein. Onko pää tärkeämpi kuin kädet ja jalat ja mitä ruumiinosaa tarvitaan? Mutta se on sillä lailla, että kaikkia tarvitaan. Päätäkään ei tarvitse, jos ei ole muuta kroppaa. Se on yksinkertaisesti tällä tavalla, ja näin se on keskusten ja alueidenkin välillä ja tällä lailla pitäisi tehdä.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan nyt ihan kaiken varmuuden aikaansaamiseksi todeta sen ... En usko, että ed. Tölli käsitti minut väärin, (Ed. Tölli: En!) kun kuvasin tätä vastakkainasettelua, mutta haluan nyt erityisesti todeta ja mehän olemme monessakin eri yhteydessä kokoomuksen puolelta todenneet, että vastakkainasettelun aika on ohi. Se pätee myöskin kaikissa niissä suhteissa, mitä ed. Tölli tuossa otti esiin.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn kyllä ed. Töllin näkemyksiin siinä, että tämmöistä vastakkainasettelua ei pidä asettaa. On selvä, että me tarvitsemme elinvoimaisen maaseudun, mutta ei tämä koko uudistus kyllä tuo helpotusta sinne maaseudulle ja pienemmille paikkakunnille. Tämä uusi on niin sekava ja byrokraattinen, että se enempikin sotkee kuin auttaa näiden pienempien paikkakuntien kehitystä. Ja siinä mielessä on ihan paikallaan tämä puolustuspuheenvuoro siitä vastakkainasettelusta, mutta se ei tee tätä lakiesitystä, tätä uudistusta mitenkään kauniimmaksi kyllä.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Omalta osaltani muutama sananen tästä ensi vuonna voimaan tulevasta aluehallintolaista. Ensinnäkin uusi laki tulee voimaan äärimmäisen haastavissa olosuhteissa, kun läänit lakkaavat olemasta ja tilalle tulevat nämä uljaat aluehallintovirastot ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristövirastot, jotka sitten omalta osaltaan ottavat tämän läänien aseman haltuun. Ottaen huomioon mikä on taloudellinen tilanne maailmassa ja tässä maassa, niin se lisää vielä vaativuutta tässä, miten vaativa tämä iso tehtävä onkaan. Kun tähän lisätään aluekehityslain uusiminenkin ja sitten tämän organisaation, tämän asian läpivieminen valtionhallinnossa ja maakunnissa, on edessä erittäin vaativa tehtävä. Uskon, että se onnistuu, mutta se vaatii kyllä itkua ja hammasten kiristystä. Sen voi melko varmasti luvata.

Hallintovaliokunta on mietinnössään mielestäni tämän asian tiivistänyt yhteen lauseeseen onnistuneesti: "Olennaisinta on, että maakunnan liittojen tahtotila sisältyy valtion keskus- ja aluetason suunnitelmiin ja ohjausprosesseihin ulottaen vaikutuksensa aina konkreettisiin maakunnan kehittämistoimenpiteisiin saakka." Tuo kun onnistuisi täydellisesti, niin väitän, että moni kuntapäättäjä ja kunnan johtava virkamies olisi hyvin iloinen asiasta.

Ensinnäkin maakunnissa toteutettava aluehallinto: Valtionhallinto tietenkin hakee sijaansa uusissa toimintaolosuhteissa, mutta maakuntaliittojen taholta aluekehitys lähtee siitä liikkeelle, että maakuntasuunnitelmasta tulee se kaikkien suunnitelmien äiti. Sitten se toteutetaan toteuttamissuunnitelmien kautta. Siinä tilanteessa voisi todeta, että on erittäin hyvä, että maakuntaliiton, valtionhallinnon ja kuntien yhteistyö toimisi mahdollisimman hyvin. Pohjois-Karjalassa todella on niin kuin ed. Ravi sanoi, että kunnat pitävät aktiivista yhteyttä maakuntaliittoon päin ja sitä kautta myös valtion tulevaan aluehallintoviranomaiseen päin. Tämä yhteistyö todella toimii.

Mitä tulee siinä itsenäisyyspäivän Karjalaisessa viimeisellä sivulla olleeseen uutiseen demaripiirin toiminnanjohtajan kommenteista, niin voin vain todeta, että kyllähän tietysti arvostelua voi aina esittää, mutta väitän, uskon ja tiedän, että se yhteistyö, missä olen omalta osaltani ollut mukana ja ed. Ravi omalta osaltaan, on toiminut hyvin. Eihän se koskaan ole täydellistä, mutta sinne päin ollaan kuitenkin menossa ja vilpitöntä halua siihen suuntaan on koko ajan. Yhteistyötä on tiivistetty ja on paljon saatu aikaankin, mikä pitää ilolla panna merkille. Arvostelijoita aina toki löytyy, mutta itse en niitä arvosteluja pelkää, koska sehän johtaa myös siihen, kun arvostellaan, että parannetaan toimintaa vuosi vuoden jälkeen.

Nyt sitten, kun uusi aluekehityslaki tulee ensi vuonna voimaan, niin maakuntaliittojen asema todella korostuu ja kuntien toiminnan maakuntaliittoon päin on pakko aktivoitua entisestään, koska siellä vapailla vaaleilla valitut maakuntahallituksen jäsenet ja maakuntavaltuustojen jäsenet todella joutuvat ottamaan siihen maakunnan asemaan vahvasti kantaa ja tekemään yhteistyötä. Uskon, että lainsäädännön puitteissa tämäkin aluekehityslaki ja tämä Alku-hanke, joka alkaa ensi vuoden alusta, luovat ne puitteet, joissa toimitaan.

Kaiken tämän uudistuksen keskellä kuitenkin olen siitä pahoillani, että se yksi ja suuri uudistus jää edelleen tekemättä. Näiden uusien puitteiden myötä kuitenkaan maakuntien omaa päätösvaltaa rahasta, niistä määrärahoista, joita jaetaan maakuntiin, ei todella kovin paljon ole. Rahapäätökset jäävät aina valtion näpin alle, mikä sinällään on tavallaan erittäin huolestuttavaa, koska maakunnat itse omissa asioissaan ovat ehdottomasti parhaita asiantuntijoita.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä asiana yhden sanan haluan sanoa vielä tästä kummajaisesta, jota en maakuntahallinnossa halua millään ymmärtää. Se on tämä myr, maakuntien yhteistyöryhmä, jossa on maakuntavaaleilla valittuja kuntien edustajia se yksi kolmasosa ja sitten valtionhallinnon edustajia yksi kolmasosa ja etujärjestöjen edustajia yksi kolmasosa. Sillä on kuitenkin maakuntahallinnossa erittäin merkittävä asema. Se ei kuulu tähän demokraattiseen päätöksentekojärjestelmään, ei sitten millään, koska hyvin helposti siitä syntyy sellainen kuva, jossa enemmistönä on ei-vapailla vaaleilla valittujen organisaatioiden edustajia, ja se ei mielestäni kuulu tähän järjestelmään ollenkaan. Paremminkin voisi olla niin, että tämä myr muodostuisi esimerkiksi vapailla vaaleilla valittujen kuntien edustajien ihmisistä ja he sitten kuulisivat asiantuntijoina niin valtionhallinnon edustajia kuin eri etujärjestöjen sidosryhmien edustajia, jolloin tämä demokraattinen kate ulottuisi myös sinne.

Tiedän, että toiveeni ei tule lähiaikoinakaan toteutumaan, mutta tähän suuntaan on kuitenkin mentävä, että demokraattinen päätöksenteko ottaa voiton omalla alueellaan. Jos vastuuta ja rahaa ei anneta saman organisaation päätettäväksi, niin sitten ollaan aika torsossa tilanteessa, jossa päätöksiä kyllä tehdään, mutta se ei rahoitukseen vaikuta. Se on aluekehityksen kannalta mielestäni tulevaisuudessa se heikoin vaihtoehto.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Töllin erittäin ansiokkaan ja hyvän puheenvuoron innoittamana ajattelin todeta muutaman sanan tuosta vastakkainasettelusta. Olen ed. Töllin kanssa täysin samaa mieltä, ettei saa vastakkainasettelua suorittaa taajamien eikä haja-asutusalueiden enempää kuin maaseudun ja kaupunkienkaan välillä. Se on vähän samalla lailla, että me tarvitsemme kaikkia maan osia kehittyäksemme ja pärjätäksemme tässä nykykilpailussa. Olen verrannut tätä maatilaan hyvin monta kertaa. Ei maatilakaan elä yksinomaan pelkällä puutarhalla. Kyllä hyvän maatalouden ylläpitämiseksi tarvitaan myös kytöjä ja lähipeltoja, jotta se tila voi hyvin. Ihan samaten on Suomessakin.

Yleiskeskustelu päättyi.