Täysistunnon pöytäkirja 121/2008 vp

PTK 121/2008 vp

121. TIISTAINA 9. JOULUKUUTA 2008 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys laiksi tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta

 

Jari Leppä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tilatukilaki on meillä eduskunnassa jälleen. Muutostarve tähän lakiin tuli siitä, että lain 20 § ei komission mukaan ollut sellainen, että se olisi ollut yhteensopiva yhteisön kannan kanssa, ja näin ollen oli hallituksen pakko tehdä muutosehdotus, jonka se myöskin teki. Valiokunnan yksimielinen kanta, joka pitkän, pitkällisen neuvotteluprosessin jälkeen syntyi, noudattelee sellaista välimuotoa, että siinä toteutuu sekä kansallinen oikeuskäytäntö, meidän oikeutetut vaatimuksemme että myöskin se komission vaatimus yhteisön lainsäädännön noudattamisesta. Siitä hieman tarkemmin myöhemmin.

Aluksi tämän pitkän prosessin johdosta haluan lausua parhaat kiitokset ensinnäkin valiokunnalle siitä, että tämä erittäin vaativa harjoitus pystyttiin saamaan yksimieliseen lopputulokseen. Sillä on erityisen suuri merkitys siinä tilanteessa, kun tätä asiaa käsitellään komission kanssa, niin että tästä eduskunnasta, Suomen parlamentista, on toivon mukaan tämän esityksen hyväksymisen myötä, jota toivon, yhtenäinen viesti, vahva viesti komissiolle meidän omasta näkemyksestämme tilatukilain osalta.

Toisen kiitoksen haluan antaa perustuslakivaliokunnalle, joka myöskin tähän asiaan paneutui, pureutui erityisellä ammattitaidolla ja osaamisella. Se vuorovaikutus, jota valiokuntien välillä oli tässä vuoden mittaisessa käsittelyssä, oli aivan erinomaista, kiitos siitä. Kiitos myöskin ministeriöille, sekä maa- ja metsätalousministeriölle että oikeusministeriölle, erinomaisesta yhteistyöstä tämän asian käsittelyssä. Ja kun tähän vielä lisätään se, että molemmat käsittelevät valiokunnat kuulivat myös komission edustajia useampaan kertaan ja kävivät useampaan otteeseen keskusteluja heidän kanssaan, niin voidaan pitää lopputulosta kaikkien näiden keskustelujen jälkeen hyvänä.

Puhemies! Tämä lopputulos, joka on saavutettu, ei syntynyt aivan itsestään. Niin kuin tästä mietintötekstistä huomataan, valiokunta ilmaisee erittäin voimakkaan tyytymättömyytensä siihen menettelyyn, jolla näitä säädöksiä muutetaan ottamatta huomioon jäsenvaltioiden erityisolosuhteita. Suomessa, toisin kuin monissa monissa muissa EU-jäsenvaltioissa, maavuokrasopimusten mukaiset maatalousmaan vuokra-ajat ovat lyhytkestoisia. Meillä on myöskin muita hyvin suuria eroja keskimääräiseen EU-maahan nähden. Maassamme vuokraviljely ei siis perustu pitkäkestoisiin vuokrajärjestelyihin, niin kuin monessa monessa muussa maassa, Ranskassa ja Englannissa muun muassa. Elikkä meillä niin sanottu landlord-järjestelmä on tuntematon tällä hetkellä. Se ei ole ollut ihan tuntematon, mutta siitä on aikaa toistasataa vuotta, kun tässä maassa on sellaista käytäntöä ollut.

Puhemies:

Anteeksi, puhuja, hetkinen. — Täällä on kyllä aika vaikeata kuunnella nyt puhujaa. Jos ei aleta rauhoittua, niin seuraavan varoituksen osoitan suoraan henkilökohtaisesti suurimmille metelöitsijöille.

Puhuja:

Kiitoksia, puhemies! — Kaiken kaikkiaan ovat nyt kysymyksessä yhteisön säännökset ja niiden yhteensovittamisen vaikeus maamme oikeusjärjestelmän perusperiaatteiden kanssa, mikä käy erittäin hyvin ilmi perustuslakivaliokunnan asiasta antamasta lausunnosta. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että se työssään kohtaa toistuvasti kansallisen lainsäädännön ja yhteisölainsäädännön yhteensovittamiseen liittyviä ongelmia. Valiokunta pitääkin tarpeellisena sen selvittämistä, olisiko luotavissa jokin erillinen menettely, jossa voitaisiin kansallisesti ottaa korkean tason auktoriteettinen kanta kyseisiin jo lakien säätämisvaiheissa ilmeneviin yhteensovittamisongelmiin. Tämä on tullut vastaan erittäin monessa muussakin lainsäädännössä kuin pelkästään tässä tilatukilaissa.

Puhemies! Kansallinen varanto on varanto, josta tukioikeuksia voidaan myöntää silloin, kun niitä sinne kertyy. Valiokunta painottaa sitä, että mikäli sopijaosapuolet, siis vuokranantaja ja vuokralainen, eivät voi sopia tukioikeuksia koskevaa erimielisyyttään ensisijaisesti, tulee menetellä siten, että kansallisesta varannosta myönnetään tukioikeuksia niissä tapauksissa, joissa se on säännösten mukaan mahdollista, ja silloin, kun se varannossa olevien varojen määrä sen sallii. Tässä yhteydessä valiokunta kiinnittää myöskin huomiota siihen, että näitä kansallisen varannon säädöksiä pitää tarkastella uudelleen ja niitä pitää tarkastella myöskin yhdessä Euroopan unionin kanssa ja joustoa saada niille lisää.

Tukioikeuksien pysyvä kohdistuminen tukijärjestelmän sisällön muutosten takia vuokralaiselle voi tietyissä yksittäistapauksissa kuitenkin vaikuttaa sopijapuolten taloudelliseen asemaan ja sopimuksen sisäiseen tasapainoon tavalla, jota osapuolet eivät ole voineet ennakoida vuokrasopimusta tehtäessä. Tämä on se päällimmäinen asia, joka tässä ongelmaksi muodostuu. Eli kun vuokrasopimuksia on tehty aiemmin kuin tilatukilainsäädännöstä on ollut mitään tietoa, niin syntyy kohtuuttomia tilanteita, ja näitä välttääkseen perustuslakivaliokunnan viitoittamalla tiellä valiokunta pitää tärkeänä, että minkäänlaista taannehtivaa lainsäädäntöä ei Suomessa sovelleta.

Näissä yleisperusteluissa viitataan säädöksiin siitä tilanteesta, että maanvuokrasopimuksessa ei ole sovittu tukioikeuksien siirtymisestä eikä siitä muutenkaan vuokralaisen ja vuokranantajan välillä pystytä sopimaan, jolloin sellaisen ehdon puuttuminen siis johtaisi kohtuuttomuuteen. Siksi valiokunta ehdottaa, että muun ohella otetaan sopijapuolten perustellut odotukset huomioon ja näin sopimusta voidaan sovitella siten kuin maavuokralain 4 §:n 2 momentissa säädetään. Tämä on se muutos, jonka valiokunta on tehnyt tuohon 20 §:ään, ja valiokunta esittää yksimielisesti, että tällä me pystymme eteenpäin menemään niin, että alussa mainitsemani perustellut odotukset ja myöskin suomalainen oikeuskäytäntö ja Euroopan yhteisön säädökset tulevat yhteen sovitettua. Vielä toisen kerran perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että kyseisten säännösten taannehtiva kumoaminen olisi ongelmallista ja vaikuttaisi lain säätämisjärjestykseen ja siksi tämä taannehtivuus on tästä poistettu.

Tämän lisäksi valiokunta ehdottaa lausumaa, joka kuuluu seuraavalla tavalla: "Eduskunta edellyttää maa- ja metsätalousministeriön antavan maa- ja metsätalousvaliokunnalle vuoden 2009 loppuun mennessä yksityiskohtaisen selvityksen lain toimivuudesta ja vaikutuksista ottaen muun ohella huomioon, mitä perustuslakivaliokunta on asiasta antamissaan lausunnoissa esittänyt." Perustuslakivaliokuntahan antoi kaksi lausuntoa, keväällä toisen ja syksyllä toisen. Syksyn lausuntopyynnössä oli jo mukana tämä pykälämuotoilu, joka tässä ehdotuksessa on.

Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksi haluan kiittää maatalousvaliokuntaa ja puheenjohtaja Leppää siitä hyvästä yhteistyöstä, mikä tässä asiassa on ollut maatalousvaliokunnan ja perustuslakivaliokunnan välillä.

Kaiken kaikkiaan mitä tulee tähän tilatuen muuttamiseen, niin asia on ollut kolme kertaa perustuslakivaliokunnan käsittelyssä, ja perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella vuonna 2005 säädettiin seuraava pykälä: "Maatalousmaata ennen tämän lain voimaantuloa tehdyn maanvuokrasopimuksen perusteella hallinnassaan pitävälle viljelijälle tämän lain mukaan myönnetty muu kuin tilatukiasetuksen 60 artiklan mukaisen oikeuden sisältävä tukioikeus siirtyy vuokranantajalle vuokrakauden päättyessä, jollei vuokrasuhdetta jatketa taikka vuokralaisen ja vuokranantajan välillä ole muuta sovittu tai sovita eikä vuokranantaja itsestään riippumattomista syistä saa tukioikeutta kansallisesta varannosta."

Perustuslakivaliokunta perusteli suositustaan tämän tyyppisen säännöksen hyväksymiseksi vuonna 2005 sillä, että tulee pyrkiä turvaamaan sopimussuhteiden pysyvyys ja perustellut odotukset silloin, kun tehdään tällaisia sopimuksia. Totuus oli se, että kun tuo tukijärjestelmä luonteeltaan olennaisesti muuttui, oli täysin selvää, että sopimuksen osapuolilla ei ennen järjestelmän muutosta ollut mitään mahdollisuuksia ottaa huomioon näitä tukijärjestelmän olennaisia muutoksia. Ja oli myöskin täysin selvää, että jos olisi ollut tiedossa tällainen muutos, olisi sovittu vuokramiehen ja vuokranantajan kesken niistä seikoista, jotka olisivat olleet välttämättömiä tukijärjestelmän muutoksen johdosta. Tuolloin valiokunta totesi, että yksittäistapauksissa tällainen äkillinen muutos saattoi johtaa vuokranantajan oikeusaseman merkittäväänkin heikentymiseen, ja tuolloin valtiosääntöoikeudellisista syistä valiokunta piti tärkeänä sitä, että tämän tyyppinen säännös lisätään tuollaiseen lakiin, kuten maatalousvaliokunta sitten teki.

Tämän muutoksen jälkeen käytiin keskusteluja komission ja maa- ja metsätalousministeriön välillä, ja komissio katsoi tuolloin, että tämä säännös oli Euroopan yhteisön oikeuden vastainen. Komissio edelleen katsoi, että sillä oli yksinomainen toimivalta ja yleensä yhteisöllä oli yksinomainen toimivalta määrätä siitä, minkä tyyppisiä säännöt ovat, ja komissio katsoi, että tämä säännös ei ollut yhteensopiva unionin maatalouspolitiikan perustavoitteen kanssa. Lähtökohta komission mielestä oli se, että nimenomaan vuokramiehen tuli ensimmäisenä vuonna, jos hänellä oli vuokraoikeus, saada tuo oikeus.

Suomen viranomaiset puolustivat Suomen kantaa, eli maa- ja metsätalousministeriö puolusti Suomen kantaa ja totesi siinä yhteydessä, että siirtymäsäännös ei kuitenkaan muuta sitä periaatetta, jonka mukaisesti tuensaaja olisi aktiiviviljelijä, ja että säännös oli hyvin rajoitettu. Tätä kantaa voidaan vahvasti puolustaa, koska viime kädessä kuitenkin sitten se tukioikeus maksetaan sille henkilölle, joka tuota maata viljelee.

Kun tämä muutosehdotus tuli sitten eduskuntaan käsiteltäväksi ja myöskin perustuslakivaliokuntaan, tuossa yhteydessä jouduttiin arvioimaan Euroopan unionin oikeuden suhdetta Suomen perusoikeuksiin ja myöskin Euroopan unionin perusoikeuksiin. Perustuslakivaliokunta katsoi, että omaisuuden suoja on yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan suojattu perusoikeutena myöskin yhteisön oikeuden yleisissä periaatteissa. Tämä voidaan johtaa unionin perustamissopimuksen 6 artiklan 2 kohdasta, jossa viitataan nimenomaan Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja yhteiseen valtiosääntöperinteeseen. Eli joka tapauksessa Euroopan unionissa lähtökohtana on se, että eurooppalaisia yleisiä perusoikeuksia noudatetaan, ja omaisuuden suoja on yksi näistä perusoikeuksista. Tästä seuraa sitten se, että kun unionin säännöstöä pannaan toimeen, sitä tulee panna toimeen perusoikeudet turvaavalla tavalla.

Perustuslakivaliokunta katsoo, että jos ajatellaan näitä perusoikeuksia, niin olennaisia ovat omaisuuden suoja, joka on turvattu, luottamuksensuoja — sopimussuhteessa pitää voida luottaa niihin odotuksiin, joita on luotu — ja myöskin yhdenvertaisuusperiaate, ja nämä kaikki ovat unionin yhteistä valtiosääntöperiaatetta. Valiokunta katsoi, että kun kyseessä on lyhytaikainen kansallinen siirtymäjärjestely, se ei sinänsä voi estää unionin oikeuden toteutumista, ja kun ajatellaan perusoikeuksia ja suhteellisuusperiaatetta, niin tällainen rajattu siirtymäjärjestely, sekä määrällisesti että ajallisesti rajattu siirtymäjärjestely, hyvin toteuttaa perusoikeuksia.

Myönteistä on nimenomaan sitten se, että maa- ja metsätalousvaliokunta lisäsi mietintöönsä säännöksien sovittelumahdollisuuden, jossa tuomioistuin sitten viime kädessä voi arvioida sen, onko vuokranantajan ja vuokralaisen perusteltuja odotuksia tässä ratkaisussa punnittu oikeudenmukaisella tavalla.

Arvoisa puhemies! Mikä oli sitten myöskin tässä yhteydessä olennaista, oli se, että hallitus esitti, että jo voimassa olevaa lainsäädäntöä takautuvasti kumotaan. Eli vuodesta 2005 oli oletettu, että tietty lainsäädäntö on voimassa, ja hallitus katsoi, että toista lainsäädäntöä pitäisikin soveltaa, erilaista lainsäädäntöä, vuodesta 2005 alkaen eli taannehtivasti. Tältä osin perustuslakivaliokunta katsoi, että omaisuuden suoja ja perustuslainsuoja turvaa myös sopimussuhteiden pysyvyyttä ja merkitsee kieltoa puuttua sopimussuhteiden koskemattomuuteen. Se ei ole ehdotonta, mutta tätä periaatetta pitää pyrkiä noudattamaan. On täysin selvää, että jos meillä on maassa voimassa tietty lainsäädäntö, niin silloin osapuolet lähtevät siitä, että tuota lainsäädäntöä kaiken kaikkiaan noudatetaan, ja siitä syntyy perusteltu odotus, jota pitää yhteiskunnan pyrkiä suojaamaan. Kuitenkin nämä olivat siinä määrin olennaisia seikkoja, että ne luovat todellakin perusteltuja odotuksia. Tästä syystä, kun on vielä tämän lisäksi erityisjärjestely kyseessä, voidaan ajatella, että erityisjärjestelyn osalta luotu lainsäädäntö on myöskin pysyvää.

Eli kaiken kaikkiaan lähtökohta on se, että kun on lainsäädäntö, siihen pitää voida luottaa sinä aikana, kun se on voimassa, eikä voida odottaa sitä, että takautuvasti lainsäädäntöä muutetaan ja jo voimassa olevia oikeustapauksia, joita tässäkin tapauksessa oli, mentäisiin sitten lainsäädännöllä muuttamaan. Tästä syystä perustuslakivaliokunta katsoi, että tämä hallituksen esitys ei voi tulla takautuvasti voimaan, ja todellakin tältä osin maa- ja metsätalousvaliokunta on sitten tehnyt tarpeelliset muutokset.

Puhemies! Ehkä on syytä todeta, että tämä on sillä tavalla mielenkiintoinen tapaus, että kuten maa- ja metsätalousvaliokuntakin, myös perustuslakivaliokunta kuuli tässä yhteydessä komission juridista ekspertiisiä ja heidän kanssaan käytiin keskustelua näistä perusperiaatteista ja Euroopan unionin lainsäädännön suhteesta perusoikeuksiin ja tuo keskustelu oli sinänsä hyvin mielenkiintoinen.

Tämä on sillä tavalla merkittävä ratkaisu myöskin, että nyt Suomessa ensimmäistä kertaa laitetaan perusoikeudet tietyn Euroopan unionin soveltamissäännöksen edelle ja mielestäni todellakin perustellusti, koska takautuvasti lainsäädäntöä ei pidä mennä muuttamaan. On toivottavaa, että unionin komissio myöskin pitää huolta siitä, että unionin alueella noudatetaan yhteistä valtiosääntöperiaatetta ja sen mukaisesti voidaan soveltamissäännöksissä toimia.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa. Kaksi asiantuntevaa puheenvuoroa on käytetty, (Ed. Jari Koskinen: Kolmas tulee!) ja tämän asian sekä periaatteellinen että myöskin nyt realisoituva käytännöllinen puoli on tullut harvinaisen selvästi käsitellyksi, eikä minun ole syytä ryhtyä näin vaikeassa asiassa lonkalta täsmentämään mitään. Se olisi pitänyt tehdä, jos olisi tarvetta ollut tehdä, yksilöidysti, koska asiahan ei ole vielä aivan loppuun käsitelty.

Arvoisa puhemies! Palauttaisin vaan mieleen, mitä tässä koko asiassa on poliittisesti tapahtunut, jotta tulee oikeaan arvoonsa se, että maa- ja metsätalousvaliokunta on tässä mietinnössään yksimielinen. Nimittäin tausta on aika kova juttu.

Täällä mukana olleena sieltä 80-luvulta saakka ja Euroopan yhteisöön liittymisprosessissa tietynlaisessa asemassa eräänlaisen rakenteellisen opposition ja järjestäytyneen opposition puheenjohtajana tässä salissa toimineena palautan mieleen, että kun juuri tämän laatuiseen asiaan, siihen, mikä on oleva Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltion välinen oikeudellinen suhde, mikä on kansallisen lainsäädännön ja erikoisesti perustuslain merkitys Euroopan yhteisön jäsenyydessä, tässä salissa tiukkasin vastausta silloin, olin siinä viiden vuorokauden show’ssakin mukana sen kuin voimiltani pystyin, mutta 22 tuntia vuorokaudessa nyt kuitenkin, niin tuli kuunneltua myöskin tarkkaan, mitä edustajatovereilla oli asiasta sanottavana ja mitä asiantuntijoilla oli ollut silloin prosessin aikana sanottavaa. Mitään sellaista finessiä, mikä tässä nyt on tullut esille, ei kyllä tullut. Elikkä siis toisin sanoen todistettiin kyllä sellaisen puolesta, mikä ei niin kuin pätkänkään vertaa ole osoittautunut relevantiksi myöhempien prosessien aikana ja siinä poliittisessa todellisuudessa, missä eletään. (Ed. Korkeaoja: Täsmälleen!)

Erikoisen selvästi tämä tuli esiin, niin kuin ed. Sasi perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana jo kertoi, kun komission korkea edustaja Rudolf Mögele oli täällä asiantuntijana kuultavana, ja hänen näkemyksensä olivat niin ehdottomia, että niissä ei ollut mitään keskustelun varaa, siis ei kansallisesti jäänyt sellaista liikkumavaraa, että olisi edes tuolillaan voinut hetken liikahtaa johonkin suuntaan. Se oli niin ahdasta, tämä raamien ympärille asettaminen.

Mutta kansallisestikin sitten osoittautui, että tämä asia on harvinaisen vaikea. Mitkä ovatkaan olleet ne osapuolet, jotka tässä prosessissa, monipolvisessa prosessissa, ovat olleet mukana? MTK on ollut yhtä mieltä ja pikkuisen vaihtelevaa mieltä riippuen siitä, kuka on ollut puheenjohtajana kulloinkin, ja erikoisen selvästi MTK:ssa paikalla kuultuna tuli selväksi, että MTK on institutionaalisesti aktiiviviljelijän roolissa ja sysää kaiken omistusoikeuteen liittyvän roolin Maanomistajain liitolle, siis toisin sanoen tässä oikeuksien vaalimisessa on harvinaisen selvä jako kahtia.

Kun sitten siirrytään tänne eduskunnan puolelle, niin maa- ja metsätalousvaliokunnan — niin olen kokenut näiden kohta 22 vuoden aikana, kun yhtäjaksoisesti olen siellä istuskellut — tehtävä on ollut erityisesti vaalia aktiiviviljelijöitten roolia ja asemaa. Se on ollut kaikkien puheenjohtajien filosofia ja se on ollut pääsääntöisesti jäsenten filosofia näissä asioissa. Se tuli nyt aivan erikoisen korostetusti myöskin tässä viimeisessä vaiheessa. Mutta sitä aktiiviviljelijän roolin vaalimista tietysti pitää toteuttaa perustuslaillisissa olosuhteissa, ja sitä varten on sitten perustuslakivaliokunta valtiossa, jossa ei ole perustuslakituomioistuinta, vaan siinä roolissa on perustuslakivaliokunta, ja tällä tavalla tämä pyhä yhteys perustuslakivaliokunnan ja maa- ja metsätalousvaliokunnan välillä on toiminut useammalla lausunnolla niin, että se yhteispeli on sujunut.

Ei voida tietysti ajatella sillä tavalla, ettei noudateta kansallisesti pelisääntöjä niin kuin perustuslaista seuraa. Tämähän se vaikeus juuri on. Sen minä olen oppinut, että taannehtivaa lainsäädäntöä ei kovin herkästi olla rakentamassa tähän tasavaltaan, onpa nyt järjestäydytty mihin ylikansalliseen järjestöön tahansa. Tämä viitekehys on ollut hyvin merkittävä, kun on pitänyt löytää kansallisesta lainsäädännöstä ne pelimerkit, joilla nämä ongelmalliset tilanteet voidaan hoitaa.

Nyt ihan viime vaiheessa kiinnitän vain yhteen asiaan huomiota, mihin puheenjohtaja Leppäkin jo kiinnitti huomiota: tukioikeuksiin ja kansalliseen varantoon. Elikkä siihen täytyy saada sellainen jouston mahdollisuus — jakolaskuahan se kai on viime kädessä — että pystytään nämä ongelmalliset tapaukset hoitamaan, sillä nyt kaikesta huolimatta tässä pelissä on syntynyt väliinputoajia, joiden asema myöskin pitää hoitaa. Heitä ei ole paljon, mutta heitä on kuitenkin. Mutta joka tapauksessa olen äärimmäisen tyytyväinen, että tähän on tultu.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän asian kohdalla on sekä julkisuudessa että nyt täällä salissa tuotu esiin ainutlaatuisuus, mikä hallituksen esityksen käsittelyssä on ollut, eli Suomi ja Suomen eduskunta on pitänyt kansallisesta edusta kiinni ja myöskin, niin kuin täällä ed. Sasi totesi, Suomen perustuslain perusoikeuksista. Hän viittasi myös EU:n omiin perusoikeusmainintoihin. Tämä on tietysti hienoa, jos ja kun pystytään toimimaan enemmän itsenäisesti niin, ettei alistuta Euroopan unionin vaatimuksiin vaan pystytään todella viemään omaa suomalaista lainsäädäntöä myöskin näissä maatalouden esityksien käsittelyissä eteenpäin ja pitämään siitä kiinni. Tältä osin nämä kiitokset ovat varmasti ihan oikeaan osuvia. Samalla on syytä tietysti toivoa sitä, että jatkossa myös perusoikeudet säilyisivät ensisijaisina, kaikkiin perusoikeuksiin kiinnitettäisiin ensisijaisesti huomiota, myös ympäristöön liittyviin perusoikeuksiin, jotka on meidän perustuslaissamme määritelty.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Tässä asiassa on, totta kai, perustuslain tulkintaan ja EU-suhteisiin liittyviä ulottuvuuksia, mutta ehkä perinteisen sosialidemokraattisen maatalouspolitiikan tavoin pyrin näkemään tätä muun muassa työvaltaisen kotieläintuotannon ja nuorten aktiiviviljelijöiden näkökulmasta eli maatalouspoliittisesta käytännön näkökulmasta. Tässä ehkä Simonkadun viralliset ohjeet ovat jääneet vähän vähemmälle.

Tässä kysymyksessähän pitkälti on puhe myös yhteisön maatalouspolitiikasta. Puolet Euroopan unionin budjettivaroista suunnataan maatalouspolitiikkaan eri perustein. Kansallisen lainsäädännön on tältä osin oltava tätä yhteisöpolitiikkaa tietysti tukemassa. On aika lailla kyllä sinänsä dramaattista, että vaikka Euroopan unioni on yleensä ollut kirosana varmasti maatalouden ja byrokratian osalta ja ansaitseekin maatalousbyrokratian valvonnan väärinkäytösten ja pikkutarkan ohjailun osalta voimakasta kritiikkiä, niin on silti haluttu tätä yhteisön maatalouspolitiikkaa. MTK, joka vastusti EU-jäsenyyttä rajusti, on hirttäytynyt viimeisen päälle siihen, että yhteisön maatalouspolitiikan mukaan pitää jatkaa. Eli MTK ei ole valmis minkäänlaiseen renationalisointikeskusteluun huolimatta siitä, että meillä sokerissa, maidontuotannossa ja meidän poikkeuksellisten luonnonolosuhteiden osalta pitäisi olla kykyä varmistaa meidän maataloustuotannon selviytyminen koko yhteisön tilanteessa.

On aika erikoista sinänsä, että komissio tilatukilain osalta nimenomaan viittaa meidän aktiiviviljelijöiden tilanteeseen. Komissiohan katsoi nimenomaan, että tämän lain 20 §:n 3 ja 4 momentit eivät ole yhteisön oikeuden mukaisia, koska ne mahdollistavat tilatukioikeuden siirtämisen aktiiviviljelijältä vuokranantajalle. Lainsäätäjän tarkoitus on ollut selvästi se, että tilalla tilatukijärjestelmän ensimmäisenä soveltamisvuonna maataloustoimintaa harjoittava aktiiviviljelijä, olipa tämä vuokraviljelijä tai vuokranantaja, on se, jonka on määrä olla tilatukijärjestelmän tuensaaja. Eli on lähdetty siitä, että jos yhteisön lainsäätäjä olisi halunnut antaa kansallisille viranomaisille valtuudet siirtää järjestelmän edut tällä tavoin, lainsäätäjä olisi nimenomaisesti säätänyt tällaisista valtuuksista yhteisön lainsäädännössä. Tältä osin minusta mennään nyt vähän laajempaan periaatteelliseen keskusteluun, mikä on ollut meidän kansallinen maatalouspolitiikkamme ennen EU:ta ja miten EU-aikana sitä on haluttu myöskin toteuttaa. Siinä ei ole ollut riittävästi nuoren velkaisen aktiiviviljelijän erityistarpeiden huomioon ottaminen esillä.

Ennen Euroopan unionia, Ahon hallituksen aikana, MTK:n johdon kanssa ajettiin läpi kansallinen maitokiintiöiden vapaa kauppajärjestelmä, josta jo silloin eriävässä mielipiteessäni maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä totesin, että se ei tue myönteistä rakennekehitystä vaan muodostuu luopujien ekstrabonukseksi, eläkebonukseksi, ja vaikeuttaa taloudellisesti tilojaan kehittämään pyrkivien nuorten tilannetta. Näin myöskin Valtiontalouden tarkastusvirasto totesi kyseisestä asiasta 5—6 vuotta myöhemmin tekemässään selvityksessä, mutta eipä ole ollut korjauksia. Tapaamme nuoria, joilla on 100 000:n, jopa 200 000 euron velat siitä, että he velkarahalla ostavat oikeuden tehdä työtään. Tämä on varsinainen selviytymisstrategia työvaltaisten nuorten maataloutta tukevalla tavalla.

Sitten edelleen jo maatalouspolitiikan eri työryhmät, myöskin Sailaksen ryhmä joulukuussa 2007, toivat esille nimenomaan nuorten ongelman saada lisää maata. Kun tämä systeemi nimenomaan hakee suuruutta tuotannossa, pitää laajentaa, niin se vaatii peltoalaa muun muassa kotieläintuotannossa. Peltoalaapa ei saa, koska tämä meidän tukijärjestelmämme kansallisesti on tehty niin, että meillä tuetaan mieluummin näennäisviljelyä, metsitystä tai muuta, ja jos ei olekaan enää aktiiviviljelijä, ei ole välttämätöntä luovuttaa eli ei tarvitse vuokrata maata sille nuorelle, vaikka naapurissa olisi nuoripari, joka haluaa ja jaksaa jatkaa tuotantoa, kun tästä näennäisviljelystä saa tuen. Siitäkin on maa- ja metsätalousministeriö taas MTK:n kanssa ollut todella ihmeellisessä isänmaallisessa väännössä. Taas puhutaan 600:n, jopa 800 euron hehtaarikorvauksista tällaisille eläköityville.

Jokainen tietää, miten korkea on kynnys vuokrata sille aktiiviviljelijälle ja mitkä ovat sen vuokramaan hinta, vuokrasopimuksen ehdot ja muut. Ei voi parantaa sitä lisämaata, eikä sitä lisämaata saa sillä hinnalla kuin edullinen tuotannon varmistaminen edellyttäisi. Tässä suhteessa minusta komissio on harvinaisen tärkeällä tavalla pysäyttänyt Suomen myös minusta erittäin suurta kritiikkiä ansaitsevan kansallisen maatalouspolitiikan toimintamallin puhumalla nimenomaan aktiiviviljelijöiden tukien ensisijaisuudesta myös näiden vuokramaatilanteiden osalta.

Sosialidemokraatit esittivät tämän mietinnön käsittelyssä — toki varmasti suurin piirtein tämä äsken esittämäni näkemys tuli myöskin voimakkaasti valiokunnassa esille — nimenomaan myöskin sitä, että selvästi todettaisiin, että tämän tilatukijärjestelmän täytäntöönpanossa on tärkeätä varmistaa päätoimisten nuorten viljelijöiden toimintaedellytykset erityisesti pitempiaikaisen lisämaan vuokrauksen varmistamisella. Meidän on kansallisin toimin myös varmistettava, ettei luopujien tukijärjestelmillä, muun muassa tällä näennäisviljelyllä tai sen tukitasoilla, estetä nuorten kotieläintuottajien tarvitseman kohtuuhintaisen lisämaan ja vuokramaan saantia.

Kun valiokunnassa hallituspuolueiden taholta olisi haluttu puhtaasti tämmöinen vuokranantajaan ja vuokranantajan asemaan liittyvä seurantaponsi, niin sosialidemokraatit edellyttivät, että sellaista yksipuolista näkökulmaa ei oteta vaan on otettava nimenomaan tämän aktiiviviljelijän ja nuoren lisämaan tarvenäkökulma myös tässä seurannassa esille. Sitten tältä osin — en tiedä, oliko pelko komissiosta vai pelko enemmänkin maaseudun ihmisten kriittisistä arvioista — yksimielinen loppuratkaisu syntyi sillä, että esityksestämme tässä on mukana tämä näkökulma aktiiviviljelijöistä ja siitä, että erityisesti nuorten viljelijöiden asema tulee turvata. Tämän vuoksi voimaantulo- ja siirtymäsäännöksen 4 momentin poistaminen lakiehdotuksesta edellyttää siitä vuokralaisen asemaan aiheutuvien vaikutusten selvittämistä.

Siinä, mitenkä komission kanssa tulkinnat jatkunevatkaan tai miten näitä pohditaan, minusta Suomen maatalouden ja maaseudun ja aktiivituotannon näkökulmasta ei voi olla vaihtoehtoa sille, että hallitus vakavasti käy läpi nuorten tuottajien toimintaedellytykset. Heitä ovat kohdanneet erittäin rajut lannoitehintojen korotukset, joita ei varmasti edesauttanut kustannushallinnan ja kadmiumvapaan lannoitteen saatavuuden näkökulmasta tämä hallituksen ajama Kemira GrowHow"n Yaralle myyntikään, mutta koko ajan lisämaan hintaan ja vuokramaan saantiin liittyvät yleisetkin vaikeudet ja maidontuotannon erityisjärjestelyt ovat sellaisia, jotka pitää nyt pikaisesti käydä läpi.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Valotan vähän suurempia taustoja, vaikka itse asiassa valiokuntamme puheenjohtaja jo tässä erittäin hyvän alustuksen tästä aiheesta piti. Totean, että kerrankin minä olen täysin samoilla linjoilla tässä asiassa ed. Rajamäen kanssa. Luonnonhoitopelloista ja muista keskustelemme sitten toiseen kertaan.

Mutta tosiaan näistä tilatukijärjestelmän taustoista. Jos lähdetään vähän kauempaa, niin tämähän juontaa juurensa Wto:sta, joka vaatii tukien irrottamista tuotannosta, ja niinpä me olemme Euroopassakin joutuneet lähtemään sille tielle, että tuki on irrotettava tuotannosta. Kun ne johonkin tietenkin on pakko sitoa, niin oikeastaan, jos oikein raa’asti pelkistää tätä tilannetta, on kysymys siitä, sidotaanko ne siihen viljelijään, joka kolme vuotta sitten vielä viljeli peltoa, vai sidotaanko ne siihen viljelijään, joka viljeli 38 vuotta sitten niitä samaisia peltoja. Minun näkökulmani on aina se, että haluan olla sen puolella, joka viljelee, mieluummin kuin sen, joka on viljelevinään, tai mieluummin haluan olla sen puolella, joka tekee työtä, kuin sen, joka pelkästään omistaa. Haluan olla mieluummin sen henkilön puolella, jolla kello soi joka aamu kello 6, kuin sen, joka viljelee kenkäheinää. Siksi olen tyytyväinen siitä, että saimme tämän päätöksen aikaan. Tiedän, että väliinputoajia tulee, ja siksi on ensiarvoisen tärkeää, että meillä on kansallinen varanto, josta voidaan näitä ongelmakohtia huolehtia. Kuten valiokunnan kannanotosta selvenee, siellä esimerkiksi kaikki sukupolvenvaihdostapaukset tulevat saamaan tukioikeuden sitä kautta.

Toivottavasti ministeri selvittää tätä asiaa vielä vähän perusteellisemmin, mutta kansalliseen varantoonhan kertyy jatkossa huomattavasti enemmän hehtaareita senkin takia, että jos tukioikeutta ei käytetä kahteen vuoteen, se sitten siirtyy kansalliseen varantoon.

Peruslähtökohta siis on se, että missä on EU:n tukea, siellä on mielestäni EU:n pelisäännöt. Ymmärrän sen, että perustuslakivaliokunta halusi miettiä tätä vuokranantajan näkökulmasta, ettei oikeusturva katoa, mutta miettikää sitä, että jos sitä viljelijää ei silloin tukioikeuksia jaettaessa olisi ollut, niin niitä tukioikeuksia ei olisi saanut yhtään kukaan, elikkä ne on ansaittu työllä.

Kun me siirryimme tähän tilatukijärjestelmään muutama vuosi sitten, niin ensimmäistä kertaa EU:n historiassa esimerkiksi Keski-Suomessa tuli uusia viljelijöitä, ja tiedättekö, minkälaisia uusia viljelijöitä sinne tuli? Tuli 85-vuotiaita viljelijöitä tai tuli Espoossa asuvia dippainssejä, jotka hääviin eivät käy edes siellä maatilallaan. Siksi on minusta hyvä, että nyt noudatetaan EU:n pelisääntöjä ja katsotaan tätä asiaa aktiiviviljelijän näkökulmasta hyvin pitkälle. On kuitenkin tietysti tärkeää, että ne vuokrasopimukset, jotka on tehty, pitävät paikkansa ja taannehtivaan lainsäädäntöön ei lähdetty.

Kerroin tuossa, mitä tapahtui, kun tilatukijärjestelmään siirryttiin. Voin myös kertoa, että samaan aikaan maan hinta lähti nousuun, vuokrahinnat lähtivät nousuun, ja kun maan hinta nousi, niin oikeastaan kauppoja ei juurikaan enää tapahdu. Maidontuotanto tipahti viime vuonna 10 prosenttia ja lihanautojen tuotanto vielä enemmän, eli siis on ensiarvoisen tärkeää koettaa katsoa jatkavien tilojen näkökulmasta näitä asioita, jos me haluamme, että niitä jatkajia on.

Mögele komissiosta totesi, että eihän tässä ole mitään ongelmaa, kun on tietty määrä hehtaareita, joilla on kaikilla se tukioikeus, niin kyllä ne sieltä aikanaan palautuvat. Mutta Mögele parka ei tiennyt sitä, että Suomessa on aika paljon peltoja, jotka ovat vailla tukioikeuksia, ja tämä on juuri se meidän ongelmamme.

Oikeastaan se, mihin haluaisin vielä kuitenkin jatkon osalta kiinnittää huomiota, on, että ministeriö tekee kaikki ne voitavat toimet, mitä ikinä pystyykään, että sinne varantoon kertyisi mahdollisimman paljon hehtaareita, niin että ne kipukohdat saataisiin jatkossa ratkaistua.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun luki valiokunnan mietinnön, en tiedä, onko jo sillä tavoin dementoitunut, mutta en saanut siitä kyllä juuri mitään irti. Oli se taitavasti kirjoitettu kieltämättä, (Ed. Rajamäki: Kahdella jakkaralla!) siitä voi pitää kauniita puheita, (Ed. Pulliainen: Se on yksimielinen!) kuten ed. Kalmari voi päästä kehumaankin tällä.

Mutta, arvoisa puhemies, minun oma käsitykseni on se, että kun tämä toisessa käsittelyssä hyväksytään, niin silloin voi sanoa näin, että taitaa olla talonpojalla aika huono päivä. Minun oma näkemykseni tästä mietinnöstä on se, että on siellä hyvääkin, ja se on se, että taannehtivuutta ei ole sallittu, ja se on vieras ajatus suomalaiseen oikeusjärjestelmään muutenkin. Se on hyvä, että se on todettu selvästi.

Täällä kävi ilmi ed. Pulliaisen puheenvuorosta, että MTK tavallaan sysäsi, mikäli ymmärsin oikein, Maanomistajain liitolle ikään kuin omistajan oikeudet ja muut ja MTK, oli aktiiviviljelijällä mikä tilanne tahansa, ikään kuin sinnepäin oli suuntautunut, mikäli nyt ymmärsin oikein ed. Pulliaisen puheista. (Ed. Pulliainen: Oikein ymmärretty!)

Oma pelkoni tässä on se, että meille jää aika paljon kuitenkin sellaisia peltoja, joilla ei ole tukioikeutta, koska minä en vielä ainakaan usko siihen, että kansalliseen varantoon saadaan niin paljon tukioikeuksia, että ne sieltä riittäisivät. Kauniistihan ed. Kalmari näistä asioista puhui ja on kauniisti kirjoittanut myös Maaseudun Tulevaisuudessa silloin, kun tämä hallituksen esitys tuli, mutta minä uskallan olla kyllä vähän toista mieltä niistä ruusuisista ajatuksista, mitä ed. Kalmari kirjoitti lehdessä.

Arvoisa puhemies! Eräs asia on tietysti ihan oikein, mutta jäin miettimään sitä, kun tänne on otettu viittaus maanvuokralain 4 §:n 2 momenttiin, sovittelusäännöksiin, ja aika suoraan sanotaan, että jos ei päästä ratkaisuun, niin mennään käräjille, ja sehän nyt on kaikista kallein ratkaisu mennä käräjille näinä päivinä. Silloin pitää olla intressi kyllä aika kova taloudellisesti, jos ajattelee, vaikka voittaakin, että saavuttaa taloudellista hyötyä siitä. Se on se, mitä minä pelkään eniten tässä, koska meitä on kuitenkin monia sellaisessa tilanteessa olevia, joilla on maata mutta ei ole tukioikeuksia.

Arvoisa puhemies! Uskon näin, että ed. Soini tulee ottamaan komission aseman esiin. En lähde sitä enempää ruotimaan mutta totean vaan, että kyllä valiokunnan mietinnössäkin eräässä kohtaa aika selvästi todettiin tyytymättömyys siihen, millä tavoin yhteisö on menetellyt eikä ota huomioon Suomen erityisolosuhteita. Ihan hyvä kirjaus mielestäni sekin on.

Uusien viljelijöitten osalta jäin pohtimaan vaan sitä, että aika vieras ajatus ainakin minulle on se, että jos saa maata testamentin kautta, minkä minä olen tulkinnut perinnöksi, niin täällä näköjään on todettu se, että EU-säädösten näkökulmasta testamentin kautta saatua maata ei katsota perinnöksi eikä voi sen nimikkeen perusteella saada tukioikeuksia kansallisesta varannosta, mikäli olen tulkinnut oikein tämän kirjoitetun tekstin.

Arvoisa puhemies! Itse näen tämän todella ongelmallisena omistajan näkökannalta. Meitä on tässä maassa aika paljon sellaisia muutaman hehtaarin tilojen omistajia, jotka ovat vuokranneet maansa, on kuolinpesiä jne. Jos vuokrakausi päättyy, tilalla ei ole tukioikeuksia, ei ole aktiiviviljelijä, niin sen jälkeenhän — oma käsitykseni ainakin on se — maan hinta romahtaa täysin. Siinä tilanteessa maanomistaja pannaan seinää vasten ja vuokramies voi silloin sovitella sitä hintaansa sen verran, kun tietää, että kun muualta ei mahdollisesti tukioikeuksia tilalle tule niihin peltohehtaareihin, niin silloin on pakko myydä. Näin minä itse olen ymmärtänyt tämän, jos siitä haluaa jotakin hyötyä.

Arvoisa puhemies! Täytyy ryhmässä pohtia, mitä me teemme toisessa käsittelyssä tämän hallituksen esityksen suhteen.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Käsitellessään tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta annetun lain alkuperäistä hallituksen esitystä eduskunta piti sitä omaisuuden suojaa loukkaavana. Ongelmana olivat sellaiset vuokrasopimukset, joissa ei ollut osattu ennakoida tulevia tilatukeen liittyviä päätöksiä eikä vuokrasopimukseen ollut kirjattu sitä, kuka saa tukioikeudet vuokra-ajan jälkeen.

Niinpä eduskunnassa lisättiin kesällä 2005 tilatukilakiin nämä kuuluisat 20 §:n 3 ja 4 momentti. Edellisen momentin mukaan tukioikeudet palautuvat automaattisesti pellon omistajalle vuokra-ajan jälkeen, ellei vuokrasopimusta jatketa ja jos vuokrasopimus on tehty ennen vuoden 2005 elokuuta eivätkä osapuolet ole tästä asiasta muuta sopineet eikä vuokranantaja itsestään riippumattomasta syystä saa tukioikeutta kansallisesta varannosta. Momentti lisättiin lakiin nimenomaan silloisen perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella. Tämä 4 momentti koski ja koskee — lakihan on voimassa edelleen — lisätukioikeutta.

Kuten tiedämme, komissio ei hyväksynyt Suomen eduskunnan lisäyksiä lakiin, sillä sen mukaan tukioikeudet kuuluvat yksiselitteisesti sille, joka viljeli peltoa vuonna 2006. EU:n taholta vaadittiin myös, että voimassa olevaa lakia ei saa soveltaa tältä ajalta, jonka se on ollut voimassa. Komission mukaan Suomen esittämät perustelut eivät oikeuta lisäselvitysten jälkeenkään kansallisesti siirtämään yhteisöasetuksen perusteella vuokralaiselle myönnettyä tukioikeutta maanomistajalle. Toisaalta komission mukaan lainsäädännössä ei ole perustetta säätää siitä, että vuokranantajan pitäisi maksaa vuokralaiselle korvausta siirtyvästä tukioikeuden lisäosasta, joka on tosiaan tämän vuokralaisen hankkimaa.

Suomen hallitus joutui perääntymään ja antamaan uuden esityksen, jota nyt mietinnön pohjalta tässä käsittelemme. Valiokuntamme laatimassa yksimielisessä mietinnössä lähdetään siitä, että edellä mainittua komission vaatimusta taannehtivasta lainsäädännöstä ei noudateta. Perustuslakivaliokunta lähti myös uudessa lausunnossaan siitä, että ei peruta vuosia voimassa ollutta lainsäädäntöä.

Arvoisa puhemies! Valiokunta ilmaisee mietinnössään voimakkaan tyytymättömyytensä yhteisön menettelyyn muuttaa säännöksiä tavalla, joka ei ota huomioon eri jäsenvaltioiden erityisolosuhteita. Esimerkiksi Suomessa maanvuokrasopimusten mukaiset maatalousmaan vuokra-ajat ovat lyhytaikaisia, toisin on hyvin monessa EU:n jäsenvaltiossa tilanne. Valiokunta toteaa myös, että kysymyksessä olevia yhteisön säännöksiä on erittäin vaikea yhteensovittaa maamme oikeusjärjestelmän periaatteitten kanssa. Valiokunnan puheenjohtaja jo käsitteli tätä asiaa tuossa ensimmäisessä puheenvuorossaan, joten en puhu siitä sen enempää.

Mietinnössään valiokunta korostaa, että tuet kohdistuvat maataloustoimintaa harjoittaville aktiiviviljelijöille — tätä on korostettu myös monissa täällä aiemmin käytetyissä puheenvuoroissa — ja että erityisesti nuorten viljelijöiden asema on turvattava. Samaan hengenvetoon on syytä kuitenkin todeta, että myös vuokranantajan, mikäli hän tai hänen perillisensä jatkaa maatalouden harjoittamista, ammatin harjoittamisen taloudelliset edellytykset tilatuen osalta on pystyttävä turvaamaan.

Jos sopimukseen ei päästä vuokralaisen ja vuokranantajan välillä, niin valiokunta tähdentää mietinnössään kansallisen varannon nykyistä parempaa hyödyntämisen mahdollisuutta. Kansallista varantoa on jatkossa kasvattamassa myös se, että jos viljelijä ei käytä tukioikeuksiaan kahteen vuoteen, niin ne siirtyvät kansalliseen varantoon. Ja niin kuin täällä on jo todettu, niin nykyisinhän tämä aikaraja on 3 vuotta.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Valiokunta ehdottaa 20 §:n 3 momenttiin otettavaksi viittaussäännöstä siitä, että jos ennen tämän lain voimaantuloa tehdyssä maanvuokrasopimuksessa ei ole sovittu tukioikeuksien siirtymisestä eikä siitä muutenkaan päästä vuokranantajan ja vuokralaisen välillä sopimukseen ja jos se sitten johtaisi kohtuuttomuuteen, niin silloin sopimusta voidaan sovitella siten kuin maanvuokralain siinä pykälässä ja siinä momentissa säädetään.

Valiokunta liitti tähän mietintöönsä lausumaehdotuksen, jossa se esittää, että eduskunta edellyttää maa- ja metsätalousministeriön antavan maa- ja metsätalousvaliokunnalle tulevan vuoden loppuun mennessä yksityiskohtaisen selvityksen tämän lain toimivuudesta ja vaikutuksista.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Vastaan aivan lyhyesti, koska aion kuunnella tämän keskustelun loppuun — ainakin se on tavoitteenani — ja vastaan sitten lopussa lisää.

Aivan aluksi, arvoisa puhemies, haluan lämpimästi kiittää sekä maa- ja metsätalousvaliokuntaa että perustuslakivaliokuntaa tästä työstä, jota olette tehneet varsin perusteellisesti, ja siitä, että olette, voi sanoa, selvittäneet kaikki kivet kääntämällä, mikä tässä on mahdollista ja mikä ei ole mahdollista. Minusta ratkaisu ja lopputulos, joka tässä on saavutettu, on erinomaisen hyvä vielä siitäkin syystä, että se on yksimielinen. Tämä antaa mahdollisuuden tiettyyn sovittelujärjestelyyn tilanteessa, jossa muuten syntyisi kohtuuttomuuksia.

Täällä valiokunnan puheenjohtaja omassa puheenvuorossaan ihan ymmärrettävästi kaipaili sitä, mikä korkean tason työryhmä taikka elin olisi sellainen, joka voisi yrittää ottaa entistä paremmin huomioon niitä erityistarpeita, joita Suomen kaltaisella maalla on, kun unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa valmistellaan. Itse koen, että se pääasia on kuitenkin maatalouden erityiskomitea, jossa nämä asiat valmistellaan. Meidän täytyy nyt — omalta osaltani ainakin sanon — painottaa jatkossa, että jos tulee vastaavan tyyppistä eteen, niin se pitää pystyä siellä pysäyttämään ja käymään sitten ne tarvittavat neuvottelut, koska sen muuttaminen jälkikäteen on ihan mahdotonta, niin kuin tässä on nyt sitten nähty. Näin on ihan siitä syystä, että tämä ratkaisuhan syntyi Englannin puheenjohtajakaudella, ja niin kuin kaikki tiedämme, siellä on tämä landlord-järjestelmä, jota valiokunnan puheenjohtaja täällä varsin taitavasti käsitteli, ja se ei silloin sovellu Suomeen.

Sitten täällä puheenvuorossa on ihan oikein perätty tästä kansallisesta varannosta. Sen rooli on erittäin tärkeä, ja omalta puoleltani tulen katsomaan, mitä mahdollisuuksia sitä kautta on käytettävissä, voimmeko me vielä niitä sääntöjä joustavoittaa ja konsultoida sitä kautta komissiota, mikä se mahdollisuus tässä on tulla vastaan, kun tiedämme, että tämän tyyppisiä tilanteita varmasti tulee.

Sitten täällä ed. Rajamäki puhui siitä, että tuetaan näennäisviljelyä. Tämä EU:n yhteinen maatalouspolitiikkahan on tähän saakka lähtenyt siitä, kun on maailmalla ollut ylituotantotilanne, että toimitaan niin, että se tuki ei tavallaan stimuloi eli ruoki eli tuo tuotantoa lisää. Nyt kuitenkin ollaan toisenlaisessa tilanteessa, mutta edelleen Suomessa on se ongelma, että meillä markkinoilta saatavalla tuottajahinnalla ei kyetä kattamaan tuottamisen kustannuksia. Tästä syntyy hyvin helposti se niin sanottu näennäisviljelyasetelma Suomeen, koska laskemalla, mikä kannattaa silloin, kun kustannukset eivät tule katetuksi, hyvin helposti tullaan siihen yhtälöön, että mieluummin sitten kannattaa se näennäisviljely, koska siitä tuottamisesta aiheutuvia kuluja ei kyetä kokonaisuudessaan kattamaan. Itse koen, että tämä on se perussyy sille, että tämä näennäisviljelyvaihtoehto sieltä liian helposti tulee.

Sitten ed. Rajamäki puhui näistä luonnonhoitopelloista ja mainitsi luvut 600—800 euroa. En tiedä, mistä tämmöiset luvut ovat kotoisin. Ainakaan ne eivät ole siinä mukana, joka komissiolle esityksenä on mennyt. Luonnonhoitopellon korvaus enintään 15 prosenttia tilan pelloista on esityksessä 170 euroa ja monimuotoisuuspelloilla 300 euroa, eli puhutaan aivan muista luvuista. Sen takia kyllä olisi erittäin tärkeää, ettei ihan kaksi kertaa suurempaa lukua esitetä, mikä on lähtökohta. Se, mitä näistä aikanaan maksetaan, tullaan sitten vielä uudelleen katsomaan, kun saadaan tämä notifiointipäätös komissiosta. Sehän on notifioitavana siellä parhaillaan.

Sitten täällä, aivan oikein, puututtiin näitten nuorten tuottajien tulevaisuuteen. Voin kertoa, että almanakassani on ensi viikolla päivämäärä ja kellonaika, jolloin tapaan nuorten tuottajien valiokunnan. Olen pyytänyt heiltä nimenomaan esityksiä, millä tavalla voitaisiin nuorten tuottajien tilannetta helpottaa. Itselläni on mielessä niitä vaihtoehtoja, joita Ranskassa jo nyt hyödynnetään, joilla tullaan nuorten tuottamisen kustannuksia vastaan tilanteessa, jossa siellä samalla on tilan hankkimisesta aiheutuvat kustannukset rasitteena.

Aivan lopuksi totean vielä sen, että mielelläni annamme esityksen ja selvityksen valiokunnalle siitä, miten tämä järjestelmä toimii. Ja ihan loppuun totean sen, että oma roolinikin tämän asian käsittelyssä on ollut aika mielenkiintoinen: Olen ollut valiokunnan puheenjohtajana tekemässä tätä 20 §:ää, joka silloin katsottiin oikeudenmukaiseksi Suomen perustuslain mukaan ja jolla turvataan se, että vuokranantajan oikeudet turvataan tilanteessa, jossa näistä tukioikeuksista ei voida sopia. Sitten vaan niin kävi, että tuolla ministeriössä kuuden eri perustuslakijuristin kanssa käytiin tätä yhdessä läpi ja myöskin eduskunnan pääsihteeri oli paikalla. Yli kahden tunnin käsittelyn jälkeen tulimme siihen lopputulokseen, että minulla ei ole ministerinä muuta vaihtoehtoa kuin antaa tästä esitys, joka peruuttaa sen, minkä valiokunnan puheenjohtajana olin ollut tekemässä. Elämä vain on tällaista.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä olen hyvin ilahtunut siitä, että kalenteriin on löytynyt aika nuorten tuottajien kanssa, koska nuorilta tuottajilta nimenomaan on peräisin se tieto MTK:n ja maa- ja metsätalousministeriön virkamiesvalmistelusta, jossa näennäisviljelypelloista jopa 600—800:aa hehtaaria ruvettaisiin maksamaan. Tästä olivat todella tuottajat ja nuoret tuottajat hädissään ja ottivat yhteyttä myös valiokunnan piiriin. Toki koko valiokuntakin on keskustellut tästä asiasta.

Minusta olisi erittäin tärkeätä, että ministeri paneutuisi myös siihen, mitkä ovat tämän lisämaan saannin ehdot, ja lisämaan saannin turvaamiseen nuorten tuottajien näkökulmasta. Siinä pitäisi käydä läpi niitä maatalouspolitiikan linjauksia, joita on aikaisemmin tehty, ja myös Sailaksen työryhmän kartoittama, tähän liittyvä ongelmatiikka.

Minä toivoisin, että nuorten tuottajien tapaaminen nyt antaa ministeriössä uuden vaihteen sille, että tämä meidän maaseudun tulevaisuuden kannalta tärkein asia otettaisiin nyt paperipinossa päällimmäiseksi.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri totesi, että asioissa pitää olla liikkeellä varhain. Tässä tilatukilainsäädännön osalta Suomi pyrki maatalouden erityiskomiteassa sellaiseen ratkaisuun, että tuet olisi sidottu peltoon ja liikkuisivat sen myötä sitten sille, joka kulloinkin peltoa viljelee. Tässä tavoitteessa, joka siis oli jo silloisen ministeri Koskisen aikana pöydällä, ei onnistuttu, ja sitten vuonna 2003 kun tämä ratkaisu tehtiin, se ei sisältynyt siihen, vaan siinä oli esitys, että pääsääntöisesti silloiselle viljelijälle tämä tuki kuuluu.

Itse esittelevänä ministerinä jouduin ristiriitaiseen tilanteeseen, kun piti päättää, mennäänkö EU:n säännöstön mukaisesti vai mennäänkö sen mukaisesti, mikä suomalaisen oikeudenmukaisuuden, oikeustajun mukaan olisi ollut oikeata. Päädyimme ministeriössä ratkaisuun, että kun tämä unionin asetus menee yli kansallisen lainsäädännön, niin toimitaan sen mukaan, ja annettiin esitys, jonka sitten eduskunta, sillä tavalla kuin ministeri Anttila kertoi, muutti ja josta sitten on nyt palattu takaisin taas siihen esitykseen, joka itse asiassa oli alkuperäinen minunkin esittelemäni kanta.

Tässä on nyt kyllä maa- ja metsätalousministeriö ...

Puhemies:

Nyt ollaan aika kaukana jo minuutista!

Puhuja:

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt ...

Puhemies:

Toinenkin päättyy!

Puhuja:

... erittäin hyvä puoli se, että tässä on tämä sovittelujärjestelmä, ja luulenkin niin, että tämä ratkaisee ehkä 95 tai 99 prosenttia näistä asioista, ja toivon, että sitä myös aktiivisesti viljelijät käyttäisivät.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Odotinkin, koska edellinen ministeri lähtee selittelemään näitä asioita, kun muistan tämän ratkaisun aikanaan, kuinka kova asia tämä oli. Tietysti tässä nyt tulevat mieleen eniten perustuslakivaliokunnan tulkinnat siinä mielessä, että silloinhan perustuslakivaliokunnassa tuli ehdoton määräys, että ministerin esitys on väärä ja se pitää korjata, ja nyt sitten on mielenkiintoista, että ainakin kun sama puheenjohtaja on, niin tuleekin vähän toisenlaista joustoa. Ministeri Anttila selosti oman roolinsa tässä ihan oikein, mutta siinä nähdään nyt sitten, miten Euroopan unioni määrää meidän maatalouspolitiikkamme todellisuudessa, vaikka täällä kuinka selitetään. Nämä kaikkihan ovat sitten kiertoteitä. Ed. Pulliaisen selvitykset olivat niin hienot, etten minä oikein päässyt kärryille, kumpaa mieltä hän nyt sitten oli, onko tämä hyvä ratkaisu vai huono ratkaisu, vai oliko hänen roolinsa muuten tärkeä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei ole tarvetta selitellä mitään. Olen puhunut ja sillä siisti.

Mutta, arvoisa ministeri, tässähän ei ole menty nyt, niin kuin ei koko aikanakaan oikein, sen komission pillin mukaan. Nyt tähän liittyy yksi pikantti yksityiskohta: kun nytkään ei mennä ihan pillin mukaan, niin sieltä voi tulla sitten vaikka EY-tuomioistuimeen lähtö. Nyt olisi erittäin tärkeätä, että arvoisa ministeri toteaisi sen, että riski, joka tästä seuraa, ei ole yksittäisen viljelijän riski, tuottajan riski, vaan se on valtion riski, koska se on nyt jäänyt tässä julki lausumatta, ja se olisi hyvä lausua.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeätä, että tässä nyt syntyneessä ratkaisussa on huomioitu niiden viljelijöiden asema, jotka todella maata viljelevät. Lähtökohta pitää tulevaisuudessakin olla, että aktiivisesti viljelytyötä tekevien ihmisten tulevaisuus ja elinkeinon harjoittaminen turvataan. Samalla pitää totta kai huomioida myös perustuslakiin kirjoitettu maanomistajan oikeus saada omistamastaan omaisuudesta kohtuullinen tuotto, ja tasapainon hankkiminen näiden kahden asian välille näissä EU-olosuhteissa on joskus erittäin vaikeaa. Siksi on tärkeää, että valtiovalta kantaa tästä sen oman riskin, niin kuin tässä monessa puheenvuorossa on jo tullut monen edustajan ja myös arvoisan ministerin suulla todettua.

On tärkeää, aivan kuten ministeri Sirkka-Liisa Anttila aivan oikein sanoi, että nämä tällaiset vaikeat tilanteet pitää pystyä EU-tasolla torjumaan, ettei niitä tuoda tänne suomalaisen byrokratian pyöriteltäväksi, koska siellä jo sovittu asia on helpompi saada täällä läpiajettua.

Kolmantena, arvoisa puhemies, on sitten tämä, että yhteispäätösmenettelyn mukaisesti Euroopan unionissa nämä vaikeat tilanteet tulevat varmasti lisääntymään, saamme niihin varautua, mutta kun sen tiedämme, niin tällä järkevällä menettelyllä ongelmat pystytään etukäteen torjumaan.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä istuntosalissa ei ole keskusteltu juurikaan tilatukilain 20 §:n 4 momentista eli lisäosista. Itse asiassa kun Mögele oli käymässä täällä, niin hän totesi hyvin selkeästi sen, että näitä kahta tukea ei voi, niitten tuensaajaa, erottaa toisistaan. Minusta tämäkin oli hälyttävä tieto. Eli jos emme olisi toimineet komission mukaan, niin lisäosien saaja olisi ikään kuin ollut vuokranantajan armoilla sen jälkeen. Onko ministerin saama tieto myös saman suuntainen?

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä kuulla ministeri Anttilaa, joka on koko ajan ollut mukana tässä prosessissa. Hän ilmoitti juuri, että välittömästi tarkistetaan ne asiat, joita valiokunta on nostanut esille tässä mietinnössään, ja sitä kautta helpotetaan tätä tilannetta edelleenkin.

Kaksi asiaa: Ensimmäinen on se, että täällä todettiin, että aktiiviviljelijöiden pitää, niin kuin valiokuntakin on kiinnittänyt huomiota, aina olla etusijalla. Mutta me tarvitsemme myöskin tueksi luopumisjärjestelmän, jotta aktiiviviljelijät voisivat aikaansaada rakennemuutosta, hankkia lisämaata. Näiden kahden yhteensovittamisen pitää olla mahdollista, niin kuin sitä nyt on tehty, ja minusta maatalouspolitiikka on siltä osin toiminut ihan hyvin, mutta pääpainon pitää aina olla aktiiviviljelijöillä.

Toinen asia: Täällä on tuotu esille, että ne olisi pitänyt säilyttää ennallaan. No, nyt nykyisessä käytännössä, joka ei ole voimassa tämä 20 § mutta joka on muodostunut käytännöksi, on myöskin ollut oikeusprosesseja. Elikkä ei niin yksinkertainen ole sekään tilanne, että nyt olisi säilytetty nykyinen tilanne. Elikkä kyllä tämä kompromissi, mikä tässä on löytynyt, on mielestäni ihan hyvä.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luonnonhoitopellot eivät varsinaisesti kuulu käsiteltävään asiaan, mutta koska ne ovat täällä nousseet esille, haluan muistuttaa siitä, että Suomi on maatalouspoliittisestikin aika lailla erilainen maa ja täällä tarvitaan erilaisia ratkaisuja. Luonnonhoitopellot kehitettiin ympäristöpolitiikan tueksi ja ympäristöpolitiikan ratkaisuksi muun muassa sen johdosta, että meiltä kesantomääräykset ja kesantopakko poistuivat, ja luonnonhoitopelloilla vastattiin näihin ympäristöpolitiikan haasteisiin, myös ravinteiden huuhtoutumiseen, mihin olen huomannut muun muassa sosialidemokraattien toistuvasti kiinnittäneen huomiota. Toivoisin, että ed. Rajamäki olisi tässä johdonmukainen ja muodostaisi sellaisen maatalouspolitiikan linjan, jota voisi kannattaa täällä kaikilta osiltaan eikä aina sen viimeisen yhteydenottajan mukaan.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli mielenkiintoista kuulla ministeri Anttilan kertomus juuri tästä, miten hän ministerinä joutui peruuttamaan päätöksen, jonka oli ajanut läpi maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajana. Totesitte, että sellaista on elämä, mutta voisi sanoa, että sellainen on EU.

Esko Kiviranta /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan oikaista ed. Kauppilan väärinkäsityksen, mitä tulee perustuslakivaliokunnan kannanottoihin. Kun äsken perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sasi ei ollut paikalla, niin katson velvollisuudekseni tehdä tämän.

Perustuslakivaliokuntahan piti tilatukikannanottonsa täysin ennallaan. Se oli täsmälleen sama helmikuussa 2008 kuin kesäkuussa 2005. Silloin kesäkuussa 2005 perustuslakivaliokuntahan piti valtiosääntöoikeudellisesti tärkeänä, että lakiin lisätään tämä nyt kumottavana oleva 20 §:n 3 momentti, ja nyt tällä kertaa se piti myöskin sitä valtiosääntöoikeudellisesti tärkeänä, ettei sitä kumota, ja höysti sitä vielä sitten toteamalla, että myös EU:n jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen kuuluu omistusoikeus. Se, mikä nyt sitten oli erona tässä jälkimmäisessä lausunnossa, oli tämä kannanotto, että taannehtivaa lainsäädäntöä ei voi tehdä muuten kuin perustuslain säätämisjärjestyksessä, ja perustuslakivaliokunnallahan on tunnetusti perustuslain tulkintamonopoli tässä maassa. Tässähän maa- ja metsätalousvaliokunnalla ei ollut vaihtoehtoja, vaan oli vältyttävä tästä taannehtivasta säätämisestä.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun muistikuvani on se, että silloin tuli nimenomaan tämä omistusoikeus siihen niin pyhäksi asiaksi, mitä perustuslakivaliokunta korosti, jotta me sitten muutimme sitä päätöstä, lainausmerkeissä sanottuna, virheelliseksi päätökseksi EU:n kannalta.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin yhtynyt ed. Kivirannan arvioon, että perustuslakivaliokunta on antanut kolme lausuntoa, jotka kyllä ovat sopusoinnussa toistensa kanssa. Eli tässä toisessa lausunnossa, joka on 4/2008 vp, valiokunta lähtee siitä, että nyt Suomella on EU:n perusoikeussäännösten mukaisesti mahdollisuus ottaa sellainen kanta kuin otettiin eli maatalousvaliokunnalle jää vapaat kädet joko jatkaa niin kuin aikaisemmin tai säätää uusi pykälä niin kuin sitten tehtiin. Jos ed. Kauppila tutustuu lausuntoon 4/2008 vp, niin tämä kyllä selviää.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti kahteen kolmeen asiaan.

Ed. Rajamäki painotti sitä, että pitäisi lisämaan saanti nuorille turvata. Silloin, ed. Rajamäki, meidän täytyisi sitten siirtyä luvanvaraiseen maanhankintajärjestelmään, ja minä en ole ollenkaan varma, onko se EU-maailmassa mahdollista. Se olisi se tie sitten, jolla voitaisiin se todella kohdentaa aina sinne, missä sitä todella kipeimmin tarvitaan.

Ed. Pulliainen totesi, että riski ei ole tuottajan vaan riski on valtiovallan. Tässähän on kaiken aikaa nyt yritetty toimia niin, ministeri Korkeaojan aikana jo, että ei pistetty kuitenkaan voimaan sitä järjestelmää, jonka maatalousvaliokunta silloin sääti, jotta ei syntyisi sitä tilannetta, että me joutuisimme niin sanotusti takaisinperinnän kohteeksi. Ja nimenomaan se takaisinperinnän vaara on ollut itsellänikin se kaikkein tärkein argumentti sille, että lainsäädäntöä on pakko muuttaa, jottei synny sitä tilannetta, että me joudumme tuomioistuimeen, ja siitä useimmiten, jos siellä asia hävitään, joudutaan myöskin sitten korvauksiin. Eli valtio joutuu tiettyjä tukia sitten takaisin perimään.

Ed. Kalmarin kysymykseen lisäosista sanon näin, että käsitykseni tällä hetkellä on ihan sama kuin ed. Kalmari puheenvuorossaankin totesi.

Timo Soini /ps:

Arvoisa puhemies! Tähän on tultu. Ei voi olla yllätys kenellekään, joka asioita seuraa. Ed. Pulliainen ansiokkaassa puheenvuorossaan kävi läpi sitä, mihin EU-jäsenyyden kerrottiin johtavan, kun jäsenyydestä puhuttiin. Soini oli oikeassa, ei ole Soiniakaan uskottu; Pulliainenkin oli oikeassa, ei uskottu Pulliaistakaan. Yksi ero meillä on: Te olette käsittääkseni taipunut tämän järjestelmän anturan alle, minä en ainakaan vielä, mutta ehkä jos olen täällä 20 vuotta, niin tiedä, kuinka käy.

Aluksi vielä haluan kiittää ministeriä siitä, että hän reilusti myönsi, että valiokunnan puheenjohtajana hänellä oli tietty kanta ja syntyi tietty lopputulos, ja nyt ministerihän tietysti toimii virkavastuulla, ja jos sanotaan, että EU:sta on käsky käynyt — semmoinen järjestelmä tämä EU nimittäin on, ei voi sekään tulla yllätyksenä — niin sitten täytyy ministerivastuulain mukaan ministerin tehdä, mitä tehtäväksi tulee. Mutta tässä on tämä villakoiran ydin. En mene nyt siihen, kuka jotain vuokraa, tai yksityiskohtiin, vaan nyt mennään tähän periaatteeseen.

Perussuomalaisen ryhmän kanta ratkeaa ryhmäkokouksessa. Meillä on valiokunnan edustaja ollut sairaana ja ryhmä määrittelee kannan, mutta mikäli minulla on siihen pienintäkään vaikutusvaltaa, niin se on äärimmäisen kriittinen, äärimmäisen kriittinen. Arvoisat keskustakollegat, tietysti te aina vetoatte yksimielisyyteen silloin, kun teitä pitää auttaa, tai kun perustetaan kökkä missä päin Suomea tahansa, niin kökällä viedään aina kepulaista milloin EU-parlamenttiin, milloin presidentiksi, mutta kun jotain muuta pitäisi viemän, niin sitten ei kökkä toimikaan. Ja tämä pistää minua vähän aprikoimaan.

Mutta se itse asia. EU-lakien ensisijaisuus kansalliseen lainsäädäntöön nähden ei voi tulla yllätyksenä ihmiselle, joka on seurannut näitä asioita, ja tässä on päin taulaa Suomen kansaa johdettu harhaan ja harhautettu tietoisesti. Tästä on kysymys. Kyllä minä muistan, kun piti äänestää "ei" ja äänestin "ei" — äänestäisin vieläkin "ei", mutta en saa. Mutta irlantilaiset pistetään äänestämään uudestaan nagani otsalla, kun eivät ensin äänestäneet oikein. Tämmöinen järjestelmä. Kirves on puun juurella. Tämähän sortuu. On kysymys ajasta. Eivät tällaiset järjestelmät kestä, jotka perustuvat pakkovallalle ja epädemokraattisuudelle.

Mutta, arvoisa puhemies, selvityksen mukaan "komissio on myös todennut, että Euroopan yhteisöllä on yksinomainen toimivalta toteuttaa yhteisön maatalouspolitiikan tavoitteet". (Ed. Korkeaoja: Ei ole mikään yllätys!) Yksinomainen toimivalta! Onko Suomi itsenäinen? Ei, vaan itsenäisyys on päivän lähempänä, koska emme ole kansallisessa mielessä suvereeneja. Päivän lähempänä, ei siis tänään. "Komissio voisi nostaa asiassa kanteen Suomea vastaan EY:n tuomioistuimessa ja vaatia säädöksen saattamista yhteisölainsäädännön mukaiseksi." Eli kun et taivu, joudut käräjille, ja ketkä siellä sinua tuomitsevat? EU:n tuomarit. Mitähän he mahtavat tuomita lampaankääpä päässä? Varmaan sinun eduksesi. Näin!

Arvoisa puhemies! Tämähän paranee, mitä pitemmälle tätä lukee: "Valiokunta ilmaisee kuitenkin tässä yhteydessä voimakkaan tyytymättömyytensä yhteisön menettelyyn muuttaa sen säännöksiä tavalla, joka ei ota huomioon eri jäsenvaltioiden erityisolosuhteita." Voiko tämän jyrkemmin sanoa? Voiko tämän jyrkemmin ja selvemmin sanoa? (Ed. Lepän välihuuto) — Aivan oikein, puheenjohtaja Leppä, ei voi. — Mikä on seuraus, kun näin tehdään? Hyväksytään, kepu hyväksyy. Tämä on käsittämätöntä.

Sitten kysymys. Täällä on komissaari käynyt. Muistatteko, missä muussa systeemissä oli komissaareja? Idässä oli komissaareja, ja samalla lailla sielläkin piti totella komissaareja. Tänne tulee komissaari, ja ed. Pulliainen aivan oikein todisti, että ei huojunut, ei horjunut. (Ed. Pulliainen: Pitää paikkansa!) Ja tämmöinen komissaari tuli ja kertoi, miten Suomessa pitää elää.

Mutta ajatelkaapa, hyvät kollegat, minkälainen on Euroopan maatalouspolitiikka, millä ehdoilla sitä tehdään. Niillä ehdoilla, että Ranskan merentakaisilla alueilla, missä aurinko paistaa kohtisuoraan kirkkaalta taivaalta viljelijän sombreroon, (Ed. Korkeaoja: Mutta välillä tulee trooppinen myrsky ja vie sadon!) hän saa sokerista sellaiset tukioikeudet, joista suomalainen tuottaja ei voi edes haaveilla. Suoraan sombreroon keskeltä taivasta, ja kasvukausi on aivan valtava! (Ed. Ollila: Eihän siellä muuten sombreroa tarvittaisikaan!) Meillä täällä sitten erityisolosuhdetta ei oteta huomioon. Täällä lukee "ei oteta huomioon", valiokunnan kanta. Mikä on valiokunnan johtopäätös? Hyväksytään. Vanhat puolueet hyväksyvät. Tällaista tämä on.

Arvoisa puhemies! Mielellään kuuntelen koko keskustelun. Täällä on korkeaa asiantuntemusta, käytännön viljelijöitä. Heitä arvostan päivittäisessä työssä. Täällä on ihan oikeita maataloustuottajia, puhtaan suomalaisen ruuan tuottajia, joita arvostan suuresti. Olen kyllä vain tyrmistynyt, minkälaisessa järjestelmässä joudutte työtänne tekemään. Ja luuletteko, että tämä tähän loppuu? Ei tietenkään lopu. Tämä tulee jatkumaan vanhojen jäsenmaiden ehdoilla, landlordit ja muut. Kun muistamme vielä, että suurin EU-tukien saaja Britanniassa ja koko EU:ssakin taitaa olla Englannin kuningashuone, niin sitähän järjestelmää me pönkitämme, ja suomalaista talonpoikaa viedään kuin pässiä narussa. Näin se on. Porvarihallitus sai aikaan sen, mitä ei pahinkaan maatalousvihamielinen siipi — nyt vasemmisto on ryhdistäytynyt, täytyy sanoa — saanut aikaan joskus 60-luvulla, kun huudettiin talonpojan tappolinjaa. (Ed. Ollila: Kuka sitä huusi?)

Arvoisa puhemies! Perussuomalainen eduskuntaryhmä käsittelee asiaa, ja harkitsemme vakavasti, että toisessa käsittelyssä, jos päädymme hylkäysesitykseen, me sen myös teemme, sillä meitä ei EU:n komissio määrää!

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toki tiedämme, että ed. Soini on taitava populisti, ja tässä asiassa hän todella populismia harrasti. On päivänselvää, ei ole mikään uutinen, että maatalouspolitiikassa päätösvalta on siirretty unionille sillä hetkellä, kun Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi. Tämä oli kyllä kaikilla tiedossa silloin, kun päätös tehtiin. Tästä sitten seuraa niitä asioita, että kun puhutaan Euroopan unionin maksamasta maataloustuesta, niin Euroopan unioni päättää viime kädessä niistä pelisäännöistä, joilla nämä tuet maksetaan. Tämä on mitalin toinen puoli.

Niin kuin tässä on todettu, tämä järjestelmä ei parhaalla mahdollisella tavalla sovi suomalaiseen järjestelmään tältä osin, mutta toki on myös sanottava se, että viime kädessä tähän liittyviä ongelmia on kuitenkin vain aika pienellä osalla kaikista Suomen tiloista. Ei tämä nyt ole sillä tavalla mikään valtavan suuri kysymys, että kun ongelmia syntyy, niin ongelmia syntyy vain muutamille tiloille.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totuuden saa sanoa, vaikka se olisi populistinenkin. En varmaan väärin todistanut missään vaiheessa, mitenkä Euroopassa peli pelataan. Sen leipää syöt, kenen lauluja laulat, ja päinvastoin. Tässähän se ed. Korkeaojan puheenvuorossa tuli, eli EU määrää. Nyt te sanotte, että ei tämä olekaan iso asia. Ei tätä ole vasta kuin kolme vuotta veivattu. Onhan tämä teille keskustassa äärimmäisen hankala ja nolo asia. Aivan selvähän se on.

Periaate on se, saisimmeko me tässä salissa paremman, Suomeen sopivamman ratkaisun kuin mihinkä EU nyt pakottaa, ja vastauksen tiedätte: kyllä. Kepulaisin voimin, kokoomuksen ja meidän tuella varmasti tulisi parempi, mutta kun EU määrää.

Esko Kiviranta /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka tämä onkin tämmöistä ilmeisen populistista keskustelua osin, haluan kuitenkin tässäkin yhteydessä todeta sen, että on hiukan liian yksinkertaisen suoraviivainen lausunto se, että EY:n suoraan jäsenvaltioita sitova asetus menisi aina yli Suomen lainsäädännön yhteisen maatalouspolitiikan kysymyksissä. Näin on osaltaan, mutta on syytä tiedostaa, että EY:n asetuksenkin yli menee yhteisön perustamissopimus, joka turvaa niin sanotut fundamentaaliset perusoikeudet. Yhteisön oikeudessakin on turvattu omaisuuden suoja, luottamuksensuoja ja yhdenvertaisuusperiaate. Omaisuuden suoja on asiat viime kädessä ratkaisevan EY-tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan suojattu perusoikeutena myös yhteisön oikeuden yleisissä periaatteissa. Tähän nimenomaan perustuslakivaliokunta perusti oman lausuntonsa, nimenomaan EU:n jäsenvaltioitten yhteiseen valtiosääntöperinteeseen.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on jo edellisissä puheenvuoroissakin todettu, tilatukilaki on ollut erityisen työläs säädösasia johtuen EU:n lainsäädännön ja meidän lainsäädäntömme yhteensovittamisen ongelmista, joita ed. Soini juuri ansiokkaasti ja värikkäästi kuvasi.

Mielestäni on tärkeää, että vuokranantajan ja vuokraajan oikeudet turvataan tilanteessa, jolloin vuokrasopimuksessa ei ole osattu ennakoida tilatukijärjestelmän vaikutuksia tuleviin tukioikeuksiin. Tilanteissa, joissa sopijapuolet eivät pääse yhteisymmärrykseen, on tärkeää, että kansallisesta varannosta voidaan myöntää tukioikeuksia niissä tapauksissa, joissa se on säännösten mukaan mahdollista. Niin kuin ministerikin totesi, kansallisen varannon käyttömahdollisuudet ja riittävyys ovat jatkossa tärkeitä kysymyksiä. Varannon riittävyyden kannalta valiokunta esittää, että mikäli viljelijä ei käytä tukioikeuksiaan kahteen vuoteen, ne palautuvat kansalliseen varantoon. Pidän esitystä hyvänä.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausumaehdotus, että valiokunnalle on annettava vuoden 2009 loppuun mennessä selvitys lain toimivuudesta ja vaikutuksista, on mielestäni tarpeellinen. Pidän hyvänä, että valiokunnassa saatiin asiasta yksimielinen mietintö.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tätä tilatukilakia tältä osin, tukioikeuksien osalta, on vatvottu tässäkin talossa jo neljä vuotta sitten ensimmäisen kerran ja sen jälkeen, voi sanoa, nyt jo vuosikaudet, koska tätäkin esitystä — jolla oli tarkoitus yksiselitteisesti kumota kaikki se, mitä kolme vuotta sitten eduskunta lakia säätäessään oli tehnyt — on käsitelty jo pitkälti toista vuotta täällä eduskunnassa. Eli se on totta, että tämä asia on ollut meille suomalaisille, se on ollut eduskunnalle erittäin hankala ja vastenmielinen.

Minun on tässä, arvoisa puhemies, todettava myöskin heti alkuun, että kyllä tämä eduskunnan runsas kolme vuotta sitten säätämä laki, tilatukilain 20 § ja myös 3 ja 4 momentti, on voimassa olevaa lainsäädäntöä, toisin kuin monta kertaa tässä viimeisen vuoden kuluessakin ja tässä keskustelussa tänäänkin on väitetty, siis meillä on voimassa oleva lainsäädäntö. Tässä valiokunnan mietinnössä lähdetään siis siitä, että hallituksen esitystä tämän tilatukilain 20 §:n kumoamiseksi ei sellaisenaan hyväksytä, vaan valiokunta edellyttää, että tässä yhteydessä sovelletaan edelleenkin siirtymäsäännöksiä ja että muin lainsäädännöllisin toimenpitein turvataan vuokranantajan oikeudet.

Kaiken kaikkiaanhan, kuten perustuslakivaliokuntakin on jo kolmeen neljään kertaan todennut, nyt kysymyksessä olevia yhteisön säännöksiä on erittäin vaikea sovittaa yhteen maamme oikeusjärjestelmän perusperiaatteiden kanssa.

Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että me kohtaamme täällä työssämme toistuvasti kansallisen lainsäädännön ja yhteisölainsäädännön yhteensovittamiseen liittyviä ongelmia. Valiokunta pitääkin tarpeellisena sen selvittämistä, olisiko luotavissa erityinen menettely, jossa voitaisiin kansallisesti ottaa korkean tason auktoratiivinen kanta kyseisiin, jo lakien säätämisvaiheessa ilmeneviin yhteensovittamisongelmiin. On erinomaisen hyvä, että ministeri Anttila on täällä paikalla. Tämä viesti varmasti menee suoraan perille, että tällainen korkean tason auktoriteetti pitäisi olla, joka sitten ottaisi kantaa näihin ehdotuksiin ja yhteensovittamisongelmiin.

Herra puhemies! Valiokunnan mietinnössä pannaan painoa erittäin paljon kansallisen varannon hyödyntämiseen. Kun me valiokunnassa pyysimme kansallisen varannon osalta selvitystä, miten sitä kansallista varantoa voitaisiin käyttää, miten sitä näissä tilanteissa voitaisiin hyödyntää, niin kyllä se sen selvityksen valossa näyttää aika vaikealta. Mutta me olemme myöskin tässä yhteydessä korostaneet sitä, että kaikki se liikkumavara, joka tämän kansallisen varannon ja sen käytön osalta on olemassa, pitää nyt sitten käyttää.

Herra puhemies! Valiokunnan erityinen huomio kiinnittyi siihen, että säännösten avulla voidaan vuokranantajan oikeusasema entistä laajemmin turvata nimenomaan tällä kansallisen varannon hyödyntämisellä.

Perustuslakivaliokunta ottaa lausunnossaan esille kannan, jonka mukaan sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta valtiosääntöoikeudellisesti tärkeää on, että jos siirtymäsäännökset kumotaan, vuokranantajan oikeusasema samalla turvataan hänestä riippumattomilta, kohtuuttomilta muutoksilta muin lainsäädännöllisin keinoin. Tämä sisältyy myöskin lausumaehdotukseemme.

Herra puhemies! Toivon, että tämä tilatukilain käsittely tässä talossa ja tällä erää nyt rauhoittaisi tilanteen myöskin tuolla kentällä, koska epätietoisuus maanomistajien, vuokranantajien ja vuokralaisten välillä on vallinnut nyt jo, voidaan sanoa, liian pitkään. Toivon myöskin, että se, että sovittelulla todellakin päästäisiin sen kaltaiseen lopputulokseen kuin edellinen ministeri, ed. Korkeaoja tässä totesi, että 95, jopa 99 prosenttia näistä ongelmista voitaisiin ratkaista sovittelulla, käytännössä sitten todeksi osoittautuisi.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä tilatukilain käsittely on ollut pitkä ja mutkikas prosessi, mutta oikeastaan se on varmaan ollut sen arvoinen, koska kyse on ollut hyvin periaatteellisesta kysymyksestä. Tässä yhteydessä täytyy lausua kiitos perustuslakivaliokunnalle ja maa- ja metsätalousvaliokunnalle siitä, että asiaa on vielä tässäkin vaiheessa pohdittu hyvin perusteellisesti ja periaatteellisesti. Haluan lausua myöskin kiitoksen ministerille siitä, että hän hyvin reilusti tunnusti sen minusta reilun lähtökohdan, että myöskin maatalouspolitiikkaa on aina tehtävä ajassa ja sen tilanteen mukaan, missä eletään.

Taustana on kuitenkin se, että Euroopan yhteisö, jonka maatalouspolitiikkaa Suomessakin harjoitetaan, kun olemme siinä mukana, on asettanut meille myöskin aikamoisen uhkasakon uhan, jos tämä asia ei mene eteenpäin. (Ed. Soinin välihuuto) — Se valitettavasti lankeaa juuri niiden aktiiviviljelijöiden maksettavaksi, ed. Soini. Ed. Soininkin kannattaa muistaa se, että kannattaa harkita, kenen housuissa EU-kriitikot hyppäävät sinne Brysselin nuotioon. Tässä tapauksessa juuri aktiiviviljelijöiden, niiden teidänkin kunnioittamienne aktiiviviljelijöiden, housuissahan sinne oltaisiin menossa.

Maatalouspolitiikkahan on lähtökohtaisesti aina aktiiviviljelijän puolella. Tässä ei ole minusta mitään epäselvää. Tässä on varmasti käyty keskustelua siitä, mihin sana "tukioikeus" viittaa. Viittaako se maatalouspolitiikkaan, vai viittaako se omistusoikeuteen? Olemme käyneet täällä keskustelua ja kuulleet johtopäätökset siitä, missä tässä mennään.

Minusta myös se kritiikki, mitä täällä on esitetty esimerkiksi MTK:ta ja maaseudulla toimijoita kohtaan, on kyllä kohtuutonta, koska nimenomaan MTK:n toimintahan on tässä selventänyt tilannetta hyvin olennaisesti. MTK:ssa on laadittu nämä uudet maavuokrasopimukset, joissa tämä uusi tilanne on otettu huomioon. Myöskin paikallistasolla hyvin uutterasti on tehty töitä sen eteen, että nämä sovitteluratkaisut ja tieto tästä uudesta järjestelmästä menevät eteenpäin. Tämän ansiosta, ja myöskin voi sanoa, että tämän kuluneen ajan ansiosta, jolloin tästä on keskusteltu, monet näistä kiistanalaisista kysymyksistä ja tapauksista ovat ratkenneet sovittelemalla ja usein jopa niin, että ne vuokranantajat ovat olleet huomattavasti tyytyväisempiä uuteen sopimukseen kuin siihen vanhaan, koska tuo vuokratasokin on myös sinä aikana noussut. Tämä on minusta oikea tie, että sovittelulla mennään eteenpäin. Tässä maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä tämä asia erityisesti korostuu, ja se on aivan oikein.

On oikeastaan kiinnitettävä huomiota myöskin siihen, että meillä maanvuokrauksen pelisäännöt ovat aika vanhat ja vanhentuneet, ja minusta niitä pitäisi katsoa myöskin uudestaan tuon lainsäädännön osalta. Ennen EU-jäsenyyttä oli hyvin yleistä, että maanvuokrasopimukset tehtiin suullisesti. Ne tehtiin lyhytaikaisesti tai toistaiseksi voimassa oleviksi. Tilanne on siltä osin muuttunut. Tässä tarvitaan ihan selkeästi uutta systematiikkaa ja uutta pelisääntöpolitiikkaa. Tällainen, voi sanoa, maaseudun perinteiseen luottamukseen perustuva järjestelmä ei enää EU-aikana toimi, kun dokumentti on kaiken a ja o.

Sitten ihan erikseen on vielä tässä yhteydessä mietittävä se, paljonko lopulta näitä epäselviä tapauksia on. Myönnän sen, että yksikin tapaus riittää periaatteelliseen keskusteluun, mutta käytännön ongelmien kannalta ainakin oma kokemukseni on, että puhutaan joistakin kymmenistä, korkeintaan joistakin sadoista tapauksista. On hyvä, että tuossa valiokunnan lausumassa on myöskin tähän asiaan kiinnitetty huomiota ja vaaditaan tästä asiasta selvitystä, tämän lain toimivuudesta ja myöskin näistä tapauksista, ensi vuoden loppuun mennessä.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! En aluksi malta olla lainaamatta ed. Soinin aikaisempia puheita, koska hän ei tällä kertaa muistanut itse lainata itseään. "Missä ongelma, siellä EU", anteeksi: "missä EU, siellä ongelma". (Ed. Soini: Aivan oikein!)

Ed. Pulliainen yritti perätä ministeriltä selkeää sanontaa siitä, että jos joskus joudumme tämän asian kanssa tuomioistuimeen, niin sitä takaisinperintää ei tehtäisi viljelijältä, vaan sen maksaisi valtio. Kyllä minäkin jään odottamaan sitä mainintaa tässä yhteydessä. En tiedä sitten, miten sitova se on tulevaisuudessa, mutta olisipa kumminkin pöytäkirjattu.

Ed. Kähkönen tykkäsi, että jos ne tuet nyt siellä pysyvät vuokralaisella ja kaupat tulee, niin silloin maan hinta nollautuu. Ei se suinkaan nollaudu. Totta kai se alenee, mutta täytyy ottaa huomioon, että eihän tässä ole kysymys kuin noin kolmasosasta kokonaistukia. Siellä on ympäristötuet ja luonnonhaittakorvaukset, joita tämä ei koske. Sitten toisaalta pitää koko maatalouspolitiikan kannalta muistaa, että eihän tässä ole loppujen lopuksi kysymys kuin marginaaliasiasta, tosin vakavasta, niiden kohdalla, joille se sattuu, mutta tämähän koskee vain riitatapauksia, ja niitä toivoisi olevan mahdollisimman vähän.

Tämä koko prosessi, tämä homma, mikä nyt on kestänyt useamman vuoden, kyllä se väistämättä, kun tämä EU-lainsäädäntö on näin vahva, on maatalousvaliokunnan jäsenen kannalta varjonyrkkeilyltä tuntunut ja sitä se on ollut. Täytyy nyt sanoa, että aina kun se varjo on herennyt heilumasta, niin ed. Hemmilä on kyllä pukannut sen liikkeelle. Olemme saaneet jatkaa varjonyrkkeilyä. Mutta täytyy tunnustaa, että näiden liikkeelle pukkausten ansiosta ja niiden vuoksi tämä meidän työmme on kieltämättä jalostunut, ja nyt se on niin hyvä kuin näistä värkeistä saatiin.

Ed. Korkeaoja omassa ensimmäisessä puheenvuorossaan kertoi, miten tämä asia meni, ja hän sanoi — en muista aivan sanatarkasti — että meidän oli pakko hyväksyä tämä meidän kannaltamme väärä tapa. No minulle tuli mieleen kyllä siinä vaiheessa joku virsi, joka on hyvin totta — en muista virren numeroa enkä voi aivan sanatarkasti siteerata sitä — mutta muistelen semmoistakin virttä veisanneeni, että "nyt vääryys vallan saapi ja köyhyys kukoistaa". Sitähän tämä EU-lainsäädäntö on. (Eduskunnasta: Ja köyhää sorretaan!) — Ja köyhää sorretaan. Myös sitä tämä EU-lainsäädäntö on. — Mutta täytyy sanoa, että näistä värkeistä ei tämän parempaa voinut tehdä, ja näin ollen me tulemme tämän hyväksymään ja tämän kanssa voimme elää. Sellaista elämä on.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on jo tullut todetuksi se, että perustuslakivaliokunta piti tilatukikantansa ennallaan lausunnossaan 28. helmikuuta 2008. Se oli täsmälleen saman sisältöinen tämän nyt kumottavana olevan pykälän osalta molemmissa lausunnoissa, siinä kesäkuussa 2005 annetussa lausunnossa ja 28. helmikuuta 2008 annetussa lausunnossa. Edellisessä lausunnossa esitettiin tämän säännöksen säätämistä ja jälkimmäisessä oltiin sitä mieltä, että sitä ei tulisi kumota. Mutta tätä ei kuitenkaan sidottu perustuslakikynnyksen taakse, joten maa- ja metsätalousvaliokunnalla oli kummallakin kerralla mahdollisuus tehdä valinta. Se valitsi vuonna 2008 eri tavalla kuin vuonna 2005.

Erittäin tärkeää oli se, että kun hallitus ehdotti siirtymäsäännösten taannehtivaa kumoamista lain voimaantulosta eli 1.8.2005 lähtien, niin eduskunnan perustuslakivaliokunta toi asiaan kuitenkin ryhtiä ja totesi, että ei voida puuttua voimassa oleviin sopimussuhteisiin. Siirtymäsäännökseen liittyvät vuokranantajien perustellut odotukset olivat, kuten perustuslakivaliokunta totesi 28. helmikuuta 2008, konkretisoituneet käytännössä ja säännösten soveltamiseen luottaen oli jo ryhdytty oikeustoimiin. Tämän vuoksi perustuslakivaliokunnan mielestä perusteltujen odotusten suojaan ja oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä olisi ollut varsin ongelmallista, jos säännökset taannehtivasti olisi kumottu tilanteessa, jossa niitä oli jo sovellettu tuomioistuimessakin. Nyt toivoisi sitten maa- ja metsätalousministeriöltä ja te-keskukselta ripeyttä, että kun ihmiset tulevat hakemaan lain edellyttämiä muutoksia tuonne tilatukioikeusrekisteriin, niin ne rekisterimuutokset sitten myöskin tehdään ja lakia aletaan vastedes noudattaa. Sitähän ei ole tähän mennessä tältä osin sovellettu, vaikka 20 §:n 3 momentti on ollut jo lähes 3,5 vuotta voimassa.

Sitten siltä osin, mitä tulee niihin vuokrasopimuksiin, jotka päättyvät tämän nykyisen 20 §:n 3 momentin kumoamisen jälkeen, ymmärtääkseni on peli menetetty. Eli näissä tapauksissa tämän vanhan vuokrasopimuksen, ennen 1.8.2005 tehdyn vuokrasopimuksen, mukaan vuokranantaja ilmeisesti menettää sitten lopullisesti tämän tilatukioikeuden. Näitähän on olemassa, muun muassa on vielä jopa tammikuussa 2010 päättyviä luopumistukeen liittyviä vuokrasopimuksia. Ne perustuivat kauteen 1995—1999, mutta Melasta saatujen tietojen mukaan niitä tehtiin vielä tammikuussa 2000 ja ne päättyvät tammikuussa 2010.

Minua maanviljelijänä tämä asia ei koske kummaltakaan puolelta, mutta voi kuvitella, minkälaisia tunteita tämmöisellä vuokranantajalla on. Tämä omistusoikeus on kuitenkin aika vahvoja tunteita herättävä asia, ja tämä tilatukioikeus koetaan sellaiseksi asiaksi, joka liittyy omistusoikeuteen. Varmaan on myös tunteita sillä vuokraviljelijällä, joka ehkä jopa yhden vuoden viljelyn perusteella, vuoden 2006 viljelyn perusteella, pelkästään ääritapauksessa on saanut tämmöisen ylimääräisen, täysin perusteettoman edun vuokrasopimuksensa hedelmänä sen lisäksi, että on saanut ne normaalit edut, että hän on voinut viljellä sitä tilaa, mikä normaalisti vain kuuluu vuokrasopimukseen. Ei siinä mitään muita voittoja normaalisti tule sitten muuta kuin se, että saa viljellä sen vuokrakauden. Tässä tapauksessa palkitaan vielä tämmöisellä erityisellä etuudella, jonka EU teki omaisuusobjektiksi pelkästään vuoden 2006 viljelyn perusteella ääritapauksessa. Voihan tietysti useimmissa tapauksissa olla pitempi vuokrakausi kysymyksessä.

Haluan vielä todeta sen, että meillähän vuokranantajat ovat yleensä viljelleet tilaa 25—35 vuotta ja ovat sitten ikääntyessään antaneet sen vuokralle. Haluan vielä todeta sen, että he eivät ole siis käytännön maataloudesta vieraantuneita brittiläisiä lordeja.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on nyt niin paljon puhuttu tästä perustuslakivaliokunnan lausunnosta, että minä ajattelin lukea muutaman kohdan siitä eduskunnan pöytäkirjaan.

Siis tilannehan oli se, että kun laki oli ensimmäisen kerran täällä, niin perustuslakivaliokunta suositteli esimerkkinä tiettyä ylimenosäännöstä, joka olisi turvannut maanomistajan tai vuokranantajan oikeuksia. Sen jälkeen komissio reagoi kirjeellään, jossa se muun muassa sanoi: "Komissio katsoo, että jos yhteisön lainsäätäjä olisi halunnut antaa kansallisille viranomaisille valtuudet siirtää järjestelmän edut toiselle, lainsäätäjä olisi nimenomaisesti säätänyt tällaisista valtuuksista." Myös tämä asiantuntija Ojanen, jota kuultiin molemmissa valiokunnissa, selitti, että EU:lla on yksinomainen oikeus maatalouspolitiikan suhteen, jonka vuoksi Suomen tulee sitä noudattaa.

Nyt valiokunta toteaa lausunnossaan: "Valiokunta on asiasta antamassaan aikaisemmassa lausunnossa todennut omaisuudensuojan olevan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan suojattu perusoikeutena myös yhteisön oikeuden yleisissä periaatteissa. Primäärioikeuden tasolla valiokunta mainitsi lausunnossaan erityisesti yhteisön perustamissopimuksen 6 artiklan 2 kohdan, jossa viitataan Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen.

Valiokunta toteaa, että nyt kyseessä olevalla siirtymäsääntelyllä ei ole ollut tarkoitus estää tai haitata tilatukiasetuksen täytäntöönpanoa Suomessa vaan päinvastoin huolehtia siitä, että toimeenpano tapahtuu perusoikeudet turvaavalla tavalla. Järjestelyllä ei myöskään ole ollut tarkoitus vaarantaa yhteisön perustamissopimuksen 33 artiklan 1 kohdan b alakohdassa vahvistettua yhteisen maatalouspolitiikan perustavoitetta vaan ainoastaan panna tilatukiasetus täytäntöön niin, että kaikkien maanviljelijöiden oikeudet asianmukaisesti turvataan.

Edellä esittämistään syistä valiokunta katsoo, että tällainen yhteisön oikeudessakin turvattujen omaisuudensuojan, luottamuksensuojan ja yhdenvertaisuusperiaatteen toteuttamiseen tähtäävä täydentävä ja lyhytaikainen kansallinen siirtymäjärjestely ei estä yhteisön oikeudella tavoiteltavien päämäärien toteutumista. Kansallinen lainsäätäjä on lisäksi kiinnittänyt erityistä huomiota suhteellisuusperiatteen vaatimuksiin rajaamalla siirtymäjärjestelyn sekä ajallisesti että muutoinkin soveltamisalaltaan mahdollisimman suppeaksi. Sääntely on valiokunnan mielestä toteutettu myös siten, että se sopii yhteen sisämarkkinoiden toiminnan kanssa ja takaa vuokramarkkinoiden häiriöttömän toiminnan."

Siis asia, jonka valiokunta tässä arvioi, on se, että Suomella on yhtä suuri oikeus kuin komissiolla tulkita EY-oikeutta silloin, kun puolustetaan suomalaisten kansalaisten perusoikeuksia. Nyt sekä EU:n sopimuksissa että yhteisötuomioistuimen käytännössä on korostettu näitä perusoikeuksia. Niitä markkinoidaan jatkuvasti hyvänä asiana, ja olisihan se aivan kummallista sitten, jos ne eivät koskisi suomalaista maanviljelijää silloin, kun yllättäen tulee tällainen säännös, joka muuttaa hänen oikeustilanteensa siitä, mikä se oli, kun hän oli sopimuksen tehnyt. Minun mielestäni tämä on hyvin olennainen asia.

Asiantuntija Ojanen, joka nykyään niin sanotussa Nokia-laissa esiintyy riippumattomuuden esitaistelijana, on tässä asiassa taas tulkinnut koko ajan asiaa vain EU:n komission kannalta. Minusta olisi aika tärkeätä se, että Suomessa sellaiset ihmiset, jotka paneutuvat EU-oikeuteen ja esiintyvät asiantuntijoina, lähtevät siitä, että käytetään EU-oikeutta myös kansallisessa tarkoituksessa myös puolustamaan maamme kansalaisia. Minusta on hyvin olennaista todeta se, että Suomella on ollut täysi oikeus yrittää etsiä kohtuullista ratkaisua näiden vuokranantajien oikeuden turvaamiseksi. Minusta se on myös ollut EU:n perusoikeussäännösten mukaista. Ei pitäisi nyt lähteä siitä, että ollaan niin rähmällään EU:ta kohti, ettei voida puolustaa suomalaisia silloin, kun he ovat vaikeuksissa.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli erittäin mielenkiintoista kuulla ed. Södermanin käyttämä puheenvuoro, varsinkin kun hän on toiminut myöskin korkeassa asemassa EU:n oikeusasiamiehenä ja nyt hän on täällä meidän perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja. Kun hän totesi, että ei pitäisi olla aina rähmällään EU-komission edessä, niin nyt kuitenkin ed. Söderman varmasti yhtyy perustuslakivaliokunnan lausuntoon tässä asiassa. Tarkoittiko tämä teidän äskeinen lausumanne tässä, että teidän mielestänne nyt emme ole rähmällämme, kun me säädämme tällaisen sovittelusäännöksen tähän lakiin, vai olemmeko me nyt rähmällämme teidän mielestänne?

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä kiitän ed. Södermania siitä, että hän toi esille tämän asiantuntija Ojasen kannanoton tässä asiassa, koska asiantuntija Ojanen on erittäin voimallisesti esiintynyt tässä toisessa asiassa: pitänyt perustuslakivaliokunnan tulkintaa sopimattomana ja vääränä. Elikkä tämä tarkoittaa sitä, että eivät ne perustuslakiasiantuntijat aina niin tietäviä ja viisaita ole. Hekin tekevät omia ratkaisujaan omista lähtökohdistaan, joita ei tietenkään aina voi pitää puolueettomina.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Iloitsen myöskin ja olen tyytyväinen sekä ed. Södermanin että ed. Kivirannan selventävistä ja täsmentävistä puheista. Kyllähän toki me suomalaiset saamme omiamme puolustaa ja meidän pitää saada puolustaa. Onhan nyt vielä semmoinen tilanne meillä, että Suomen perustuslaissa ei lue, että Suomi on EU:n jäsen. Voi kun olisikin niin! Mutta ei sitä perustuslaissa lue. Ja vähintähän se tietysti on, että meidän täytyy omia puolustaa. Toivon myöskin, että ed. Kaunisto ja muut keskustalaiset muistavat sitten, että maatalouspolitiikkaa tehdään ajassa, kun kepu on oppositiossa ja mätkii kokoomusta ja sosialidemokraatteja Brysselin edessä orjailusta.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen hyvin kiitollinen ed. Södermanin lausunnosta, että tarvittaisiin semmoinen tulkitsija, joka tulkitsisi EU-lainsäädäntöä suomalaisten eduksi. Tästä asiasta tämänkin lain yhteydessä oli meillä keskustelua, mutta ennen kaikkea seuraavan käsiteltävänä olevan lakipykälän kohdalla huomattiin monta kertaa se, että Suomessa on samastakin EU-lainsäädännöstä monenlaisia tulkintoja, ja se johtuu siitä, että kun esittelijöillä ei ole minkäänlaista yleistä tulkintaelintä, niin jokainen tulkitsee omalla kannallaan niin tiukasti kuin suinkin pystyy, että esittelijävastuulla pystyisi välttymään tulevaisuudessa mahdollisilta sanktioilta. Todella tarvitaan tässä maassa semmoinen elin, joka rupeaa tulkitsemaan lakeja ja tekee sen aina suomalaisen kansallisen edun näkökulmasta.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun tärkein sanomani oli se, että kun Suomessa on paljon lakimiehiä, jotka paneutuvat EU-oikeuteen ja esiintyvät asiantuntijoina, niin heidän ei aina pitäisi lähteä siitä, että kertovat meille, kuinka EU-oikeutta pitää soveltaa. Heidän pitäisi myös etsiä sellaisia EU-oikeuden ratkaisuja, jotka puolustavat suomalaisia. Nyt kun perusoikeusjärjestelmä kuitenkin EU:ssa on voimassa ja siitä on lukuisia oikeuden päätöksiä, niin minusta tässä olisi alusta pitäen enemmän pitänyt lähteä näiden ihmisten perusoikeuksista, joita tämä asia hankalasti koski.

Minun on hyvin vaikea nähdä, että ed. Hemmilä olisi koskaan rähmällään, ja tuskin hän tässäkään asiassa on sitä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä professori Ojasen tapauksessa on syytä palauttaa mieleen, että hän oli tätä ennen eurooppaoikeuden professori ja kävi muun muassa täällä eduskunnassa opettamassa meille kansanedustajille eurooppaoikeutta. Se oli kyllä niin eurooppaoikeutta, että enemmän eurooppalainen kukaan ei voi ollakaan!

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Södermanin viesti oli kyllä äärettömän tärkeä ja merkittävä, ja se on myös sellainen viesti, jota esimerkiksi valtion ja ministeriöitten virkamiesten on syytä omassa toiminnassaan kuulla ja jolta pohjalta omaa toimintaa on syytä myös harkita.

Mutta itse tästä käsillä olevasta lainsäädännöstä lyhyesti ehkä kolme neljä kokonaishuomiota.

Ensinnäkin on monella tavalla myönteistä se, että tässä prosessissa nyt kansallinen lainsäädäntö ja etenkin perustuslainsäädäntö on nostettu hyvin vahvasti esille ja todella katsottu lävitse EU:n lainsäädäntö ja kansallinen lainsäädäntö tätä säädösprosessia tehtäessä.

Toiseksi valiokunta on aivan oikein mietinnössään kritisoinut sitä, että EU ei kaiken kaikkiaan kykene huomioimaan jäsenvaltioitten erityisolosuhteita näitten eri säädösten ja käytäntöjen tulkitsemisessa, ja se viesti on syytä meidän huomioida.

Mutta sitten itse tämän lain ja mietinnön osalta oleellistahan on se, että tukioikeudet on todella tarkoitettu aktiiviviljelijöille, ja valiokunta on hakenut siihen aivan oikeat linjaukset. On erittäin tärkeää, että tähän on otettu mukaan sovittelumenettely, jolla varmasti nämä suurimmat ongelmat nyt sitten pystytään hoitamaan.

Erittäin valitettavaa on se, että aivan varmasti näitä väliinputoajia tässä jää, joita muun muassa ed. Kiviranta erinomaisessa puheenvuorossaan muutamia tapauksia nosti esille. Nämä tilanteet olisi ehdottomasti kyettävä hoitamaan, ja siksi muun muassa tuo valiokunnan lausumaehdotus on äärettömän oikea.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämän tilatukilain käsittely on periaatteessa erittäin tärkeä ja erittäin mielenkiintoinen prosessi. Tässä varmaan on vähän mitattu sitä, kuka mitäkin ymmärtää suomalaisella oikeustajulla ja miten näitten asioitten pitäisi kulkea. On vähän häirinnyt tässä keskustelussa, että tähän sinänsä tärkeään periaatteelliseen keskusteluun on sotkettu niin nuoria viljelijöitä, näennäisviljelijöitä kuin herätyskelloja ja kaikkea mahdollista. Ehkä kuitenkin olisi ollut parempi keskittyä siihen, miten ymmärretään, millä tavalla tämä järjestelmä voi toimia.

Olennaista on se, näin ymmärrän, että kaikki ovat samaa mieltä siitä, että tuet kuuluvat sille, joka ne työt siellä tekee. Taas se aikanaan EU:ssa tehty päätös, että erotetaan pellot ja erilliset tukioikeudet toisistaan ja ne lähtevät kulkemaan välillä jopa ihan eri reittejä ja eri tarkoituksiin, ei voi olla kyllä pitkän päälle järkevä. Se sotkee tätä selkeää järjestelmää ja aiheuttaa monenlaisia ongelmia.

Sekin pitäisi ymmärtää, että jos joku on vaikka vuonna 2001 tehnyt 10 vuodeksi vuokrasopimuksen ja sitten yhtäkkiä häneltä olisi vietykin tukioikeudet pois, niin eihän sekään voi olla oikein. Kun moni on voinut vuokrata pellot vähäksi aikaa ulos sen takia, että itse ei vaikka sairauden takia ole pystynyt niitä viljelemään tai ei vielä tiedä siinä vaiheessa, onko tilalla jatkajaa vai onko jatkaja opiskelemassa tai mitä hän sillä hetkellä tekee, niin kyllä tämän tyyppisessäkin tilanteessa niitten vuokranantajien oikeudet pitää turvata. Siinä mielessä on hyvä, että kun tämä käsittely täällä eduskunnassa on kestänyt kuitenkin jonkin aikaa, niin ehkä tänä aikana on löydetty niitä hyviä käytäntöjä ja pystytty joissain tapauksissa ehkä neuvottelemaankin ne asiat selviksi. Mutta joka tapauksessa luulen, että tulevaisuudessa, kun tulee niitä seuraavia välitarkastuksia, tai mitä lienee, niin ehkä EU:ssa joudutaan miettimään uudestaan sitä, onko tämän tyyppinen järjestelmä kuitenkaan pitkän päälle viisas.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! On varmaan syytä vielä kerran käydä vähän tätä taustaa läpi.

Todella, kun tilatukiuudistusta valmisteltiin maatalouden erityiskomiteassa ja muissa valmistelevissa elimissä, Suomi esitti kantansa. Esitimme sitä, että tämä tilatuki tulisi sitoa peltoon, koska meidän järjestelmässämme pelto siirtyi vuokraajalta tai viljelijältä toiselle ja käytäntö oli muodostunut meillä sellaiseksi, että kuka kulloinkin peltoa viljelee, myöskin saa asiaan kuuluvat tuet.

Tämä meidän esityksemme ei kuitenkaan mennyt läpi. Se ei ollut enää silloin agendalla, kun itse tulin ministerin tehtävään. Se oli ollut aikaisemmin, mutta emme olleet saaneet virkamiesvalmistelussa juurikaan muilta mailta tukea ja se oli jäänyt jo sitten varsin kauan ennen viimeistä poliittista rutistusta pois agendalta. Niinpä sitten tähän tuli tällainen esitys, joka pitää sisällään sen, että tukioikeus vahvistettaisiin sille, joka peltoa viljeli silloin, kun toimeenpano aloitettiin, eli meidän tapauksessamme vuonna 2006.

Kun sitten lakiesitystä ministeriössä harkittiin, jouduttiin pohtimaan sitä, miten tässä tulisi toimia. Unionin esitys oli aika tavalla selvä. Sen mukaan vuokramiehelle tämä tuki tulisi vahvistaa. Mutta meille, niin kuin ed. Jari Koskinen äskettäin juuri totesi, oli tilanne ongelmallinen sen takia, että oli olemassa vuokrasopimuksia, jotka oli tehty ennen kuin mitään tietoa tilatukiuudistuksesta oli olemassa ja jotka jatkuivat yli tämän vuoden 2006 voimaantulon. Oli päivänselvää, että jos olisivat tuolloin vuokranantaja ja vuokramies tienneet, että tällainen lainsäädäntö tulee, niin vuokraehtoihin olisi kirjattu kohta, jossa olisi sovittu, että tukioikeus liikkuu pellon mukana. Eli itse asiassa se käytäntö sittemmin, kun asia tuli tunnetuksi, on säännön mukaan tehty kaikkiin vuokrasopimuksiin, eli tukioikeudet liikkuvat pellon mukana. Ongelman siis muodostavat ne tapaukset, juuri ne tapaukset, ne vuokrasopimukset, jotka on solmittu ennen kuin tilatukijärjestelmästä tiedettiin mitään ja jotka jatkuivat yli vuoden 2006.

Lakiesitys päätettiin kuitenkin sen takia, että kun ministeriössä vallinneen käsityksen mukaan tämä komission asetus oli tältä osin selvä, niin meneteltiin tämän komission esityksen mukaan, vaikka silloin jouduin itse toteamaan sen, että tässä syntyy näiden mainittujen vuokratilanteiden osalta tällainen epäoikeudenmukaisuus, joka oli vastoin omaa oikeuskäsitystäni ja vastoin, niin ymmärsin, laajemminkin suomalaista oikeuskäsitystä.

Kun eduskunnassa sitten lakia käsiteltiin, katsoin, että asia on perustuslakivaliokunnan käsissä ja ministerin ei tule siihen puuttua. Kun eduskunta sitten tältä osin lakia muutti, totesin, että sen mukaan toimitaan. Kuitenkin sitten pian sen jälkeen, kun eduskunta oli asian käsitellyt ja piti ryhtyä toimeenpanoon, komission puolelta asiaan kiinnitettiin huomiota ja todettiin, että jos näin tullaan menettelemään, tämä mitä suurimmalla todennäköisyydellä johtaa tuomioistuinkäsittelyyn. Kun tämä kanta säilyi komissiolla toistuvasti vielä asian selvittämisenkin jälkeen ja olimme tulossa vaalien lähelle, jolloin ei ollut aikaa uudelleenkäsittelyyn eduskunnassa, niin silloin todettiin ministeriön puolella, että tätä lakia ei nyt tule panna toimeen. Sitten tultiin siihen tulokseen, että uuden hallituksen puolelta esiteltiin suurin piirtein saman sisältöinen laki, jonka edellinenkin hallitus oli esitellyt.

Nyt sitten olemme käsitelleet tätä edelleenkin täällä ja sama ongelma on käsillä, mikä on alun perinkin ollut, eli nämä vuokratapaukset, joissa vuokrasopimus on tehty ennen kuin tästä uudesta järjestelmästä on ollut tietoa, ja näin ollen vuokramies on saanut ikään kuin lahjana taikka yllättäen tämän tukioikeuden.

Tukioikeuttahan ei voi käyttää ilman peltoa. Pitää olla peltoa, mutta niin kuin täällä on tullut esille, meillä on olemassa sellaista peltoa, jolla ei ole tukioikeuksia, ja näin markkinoilla olevia tukioikeuksia voidaan ostaa, niillä on joku hinta. Ilmeisesti kauppaa ei ole kovin paljoa käyty, mutta jonkun verran kuitenkin, niin että tälle ikään kuin ilmaiseksi saadulle, vahingossa saadulle, tukioikeudelle vuokramiehen näkökulmasta on syntynyt tietty markkina-arvo, ja tällainen etu on tullut niissä tapauksissa, kun vuokramies ei ole luovuttanut tätä oikeuttaan. Toisaalta sitten maanomistaja on hyvällä perusteella voinut sanoa, että on tullut oikeudettomasti kohdelluksi.

Koko ajan on kuitenkin annettu ohjeita sekä MTK:n toimesta että monelta muulta taholta, että kannattaa sopia asioista, kannattaa käydä neuvottelut ja tehdä sopimus näissä tapauksissa, koska oikeudellista lopputulosta on äärimmäisen vaikea ennustaa, niin kuin tämänkin keskustelun pohjalta on tosiasia. Näin ollen luulenkin niin, että niitten tapauksien määrä, joissa todella on tällainen kiista syntynyt ja olemassa, on varsin vähäinen mutta kuitenkin niitä on olemassa.

Minusta tämän uuden käsittelyn hyvä oivallus eduskunnassa on ollut se, että tähän pykälään lisättiin tämä sovitteluehdotus. Luulen niin, että se yhdistettynä tähän samaan tietoon, että oikeudellista, lopullista tulosta ei ehkä saada vieläkään kovin nopeasti, johtaa siihen, että osapuolet mielellään hakevat ratkaisun ja sopivat asiasta ja tällä tavalla asia saa kaikkien kannalta hyvän lopputuloksen. Omalta puoleltani kehottaisinkin, että tätä sovittelumenettelyä, vapaaehtoista tai tämän lain mukaista sovittelua, kannattaa kaikissa tilanteissa käyttää.

Mitä tulee tähän rähmällään oloon, miksi ei ministeriön puolesta haluttu tai ministerinä en halunnut lähteä testaamaan, kumpi voittaa Suomen perustuslain omistusoikeuspykälän ja komission asetuksen joutuessa ristiriitatilanteeseen, syy oli yksinkertaisesti se, että sanottiin, että jos toimimme tietoisesti tätä asetusta vastaan, se voi johtaa siihen, että häviämme sitten kisan ja se johtaa takaisinperintään, joka minulle silloin kerrotun mukaan olisi edellyttänyt myös takaisinperintää viljelijöiltä. Juuri tästä syystä emme halunneet lähteä tähän ikään kuin sinänsä mielenkiintoiseen oikeustilanteeseen, että olisi mitattu, kumpi tässä nyt on kumpi.

On myös sanottava se, että tämä näkökohta, jonka ed. Söderman täällä toi esille, (Puhemies: 10 minuuttia!) että voitaisiin tai pitäisi asiaa arvioida myös Euroopan unionin perusoikeuksien näkökulmasta ja asettaa punnintaan unionin maatalouspolitiikan asetus ja unionin perusoikeussäädöstö, on tullut vasta tämän eduskuntakäsittelyn aikana esille, ja se on tietenkin huomionarvoinen seikka. On mahdollista, että asiasta tulee EY:n tuomioistuimessa vielä juttu käsiteltäväksi, jolloin olisi tarpeellista, että nimenomaan tästä näkökulmasta EU:n oma perusoikeussäädöstö ja maatalouspolitiikan asetus asetettaisiin keskinäiseen punnintaan ja nähtäisiin sitten, mikä lopputulos on.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun Suomea houkuteltiin Euroopan unionin jäseneksi, ei kerrottu mitään, että tällaisia suomalaista maataloutta ja maanomistusta koskettavia ongelmia voi olla tulossa esille, kuten ei kerrottu sitäkään, että meidän pitää sietää maassamme suurpetoja.

Olemme kuitenkin nyt tässä tilanteessa, jossa eduskunnassa on käytetty myös hyviä, asiantuntevia puheenvuoroja. Erityisesti ed. Kiviranta ja ed. Jari Koskinen ovat tuoneet täällä hyvin selkeästi asioita esille. Myöskin viime kauden maa- ja metsätalousministeri, ed. Korkeaoja, valotti asiaan liittyviä perusasioita juuri edellisessä puheenvuorossa.

Vanha suomalainen periaatehan on se, että sato tulee maasta, pellosta. Tämä on yksinkertainen asia, kun on maataloudesta kyse. Elikkä on aivan järkeenkäypä ja luonnollinen asia, että peltoviljelyn tuet tulee liittää peltoon. Se on myöskin tosiasia, joka tulee tajuta EU:ssa. Tätä on suomalaisten jatkuvasti esille tuotava. On luonnollista, että ei voi viljellä, ellei ole peltoa, joko omistettua tai vuokraviljeltyä. Tässä on selkeä peruste, miksi tuki ja pelto kuuluvat yhteen. Ihan luonnollinen asia tajuttavaksi.

Täällä erittäin hyvin ed. Kiviranta toi niitä tilanteita esille, miksikä peltoa on vuokrattu. Viljelijät ovat ikääntyneet, he ovat kokeneet, että joku toinen tarvitsee peltoa. Mutta he ovat halunneet säilyttää maanomistuksen monistakin eri syistä, tunnesyistä, mutta myös niistä syistä, että jos joku suvussa tulee jossakin vaiheessa peltoa viljelemään, niin tuo monta kertaa itse kovalla työllä, kuokan ja kirveen avullakin, hevosvetoisella voimalla raivattu pelto, usein monessa sukupolvessa omistettu pelto, voi säilyä edelleen suvulla. Suomalainen vuokrakäytäntö, niin kuin täällä on monissa puheenvuoroissa tuotu esille, on tänne soveltuva. Se ottaa huomioon eri elämäntilanteet. On myöskin aivan luonnollista, että EU:n pitää kunnioittaa tässä suomalaista tahtotilaa, suomalaisen maanomistajan oikeutta.

Todella on minunkin puoleeni käännytty tilanteissa, joissa iäkäs viljelijä, isänmaata puolustanut viime sotien veteraani, on taistellut, että Suomessa maa säilyy talonpojalla eikä maahan tule kolhoosiyhteiskuntaa, on sitten iän myötä vuokrannut pellon nuorelle viljelijälle ja sitten käykin tällä tavalla, että suvun vuosisatoja omistama maa ei saakaan tukioikeutta vaan meneekin tälle vuokranhaltijalle, vuokralaiselle. Me tiedämme, että maa, pelto, ilman tukioikeuksia on vähäarvoista, ellei sillä ole tonttiarvoa tai rantatonttiarvoa. Peltona ilman tukioikeuksia pellon arvo on melko heikko, valitettavasti. EU:n kautta olemme tähän tulleet.

Koska on tultu siihen, että EU tukiaisten kautta pitää huolta, sikäli kuin pitää, viljelijän toimeentulosta, niin tuet ovat olennainen asia. Eivät ne ole joku lisäasia, vaan EU:hun mentäessä lähdettiin siitä, että osa viljelijän toimeentulosta muodostuu niistä asioista, joita kutsumme tueksi. Muutoin se olisi viljelijän yrittäjätuloa, mutta koska EU-politiikka on määrännyt hinnat sellaisiksi, että viljely ei tuottajahinnoilla kannata, niin tuet ovat sitten olennainen osa, niin kuin kaikki tiedämme.

Elikkä tässä yhteydessä haluan painottaa sitä, että Suomen tulee jatkuvasti pitää huolta siitä, että tuet ovat sidotut peltoon. Se, joka viljelee, saa tuet, on selvä periaate, olkoonpa hän maanomistaja tai vuokraviljelijä. Mutta jos vuokraviljelijä lopettaa pellon viljelyn tietyssä kohteessa, niin tukioikeudet ja -mahdollisuudet palautuvat sitten maan myötä maanomistajalle. Tämä on selkeä asia. Jos vuokralainen jatkaa joillakin muilla pelloilla, niin hän voi käyttää sitten sen pellon tukioikeuksia.

Me olemme nyt sellaisen kummajaisen parissa, jota ei olisi suomalainen oikeustaju voinut koskaan ymmärtää. Yksikin tapaus, jossa ihminen kärsii oikeusmurhan, on liikaa. Näitä on liikaa tässäkin yhteydessä.

Täällä on tuotu esille kysymys sovittelusta. Minä vaan pelkään, että se ei toimi. Ne osapuolet, jotka hyötyvät tilanteesta, ainakin niissä tapauksissa, joissa vuokralainen, entinen vuokralainen ja nykyinen maanomistaja ovat keskustelleet, ovat ajautuneet siihen tilanteeseen, vaikka ovat muutoinkin sivistyneitä ihmisiä, että keskustelu ei toimi eikä sovitteluun ainakaan niitten tietojen ja esimerkkien valossa, jotka on minulle kerrottu, ole ollut mahdollisuutta. Koska nämä EU:n käytännöt näissä vuokrakäytännöissä ovat näin osoittautuneet ongelmallisiksi, tilanne johtaa siihen, että varminta on varmasti olla vuokraamatta peltoja. Onko tämä sitten hyvä ratkaisu, jos joku toinen tarvitsisi sitä, että voisi vuokrata peltoja, mutta vuokranantaja ei voi olla varma, mitä säädöksiä EU:lta kulloinkin sattuu tulemaan? Tällaisessa tilanteessa suomalainen rehellinen talonpoika, joka aina on luottanut lakiin ja oikeudenmukaisuuteen, joutuu nyt valitettavasti olemaan.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sanotaan joskus, että sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee, mutta tämän lain valmistelun yhteydessä on pakko muutamalla sanalla muistella myöskin vanhoja.

Silloin kun on elokuussa edellisvuonna tämä laki lähtenyt hallituksen esityksestä, niin muistan, kun tämä lakiesitys tuli ensimmäiseen lähetekeskusteluun perjantai-iltapäivällä hyvin kiireiseen ja hektiseen aikaan, kun ed. Hemmilä allekirjoittaneen kannattamana esitti tälle lähetekeskustelulle lisäaikaa. Sitä siirrettiin runsaalla viikolla eteenpäin ja lähetekeskustelussa käytiin periaatteellista ja hyvää keskustelua, kuten tässä palautekeskustelussakin aika mittavasti. Huomasin silloin, kun ed. Hemmilä tämän esityksensä teki ja lähetekeskustelu käytiin paremmalla ajalla siihen syventyen, että oli paljon edustajia hänen pöytänsä ympärillä, jotka kävivät uhittelemassa, että mitä sinä menit tekemään, kun menit siirtämään tällaisen kiireellisen lain eteenpäin. Viime juhannuksen alla taisi olla vielä ryhmänjohtaja Ravin johdolla keskustelua siitä, että kesäloma ei edustajilla ala, ennen kuin tämä laki saadaan voimaan, joten kovin voimakkaita tahtotiloja on tämän lain ympärillä pyörinyt koko sen käsittelyn ajan. Itse olen seurannut sitä lähinnä entisenä perustuslakivaliokunnan jäsenenä ja tiedän, että vieressäni istuvat parhaat voimat ovat tehneet kaikkensa, että tämä laki saataisiin sellaiseksi, että sen voisi kohtuudella suomalainen kansanedustaja hyväksyä.

Ensinnäkin haluan myöskin kiittää. Olen käynyt paljon keskusteluja perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan ja myöskin keskustan edustajan kanssa tämän osalta ja olen todennut, että teillä on ollut erittäin hyvää ja periaatteellista keskustelua perustuslakivaliokunnassa tämän lain osalta, ja uskon, että näitä teidän hyviä lausuntojanne, joita on useakin kappale tähän lakiin saatu, käytetään tarvittaessa myöskin tulevaisuudessa oikeudessa, kun mietitään, mikä on ollut eduskunnan tahto silloin, kun tätä lakia on säädetty. Tämän pitkän prosessin aikana varmasti osa näistä vaikeista tilanteista ja riitakysymyksistä on ratkennut itsestään, ja on tietenkin odotettavissa, että muutamia tapauksia saattaa siirtyä sovittelusta huolimatta myöskin alioikeuden käsittelyyn. Mutta kun luen näitä lausuntoja ja tätä valiokunnan mietintöä, niin haluaisin nähdä sen alioikeuden päätöksen, jossa tuomitaan esimerkiksi siten se ratkaisu, että se tuomittaisiin maanomistajan vahingoksi. Niin vahvasti kuitenkin tämä suomalainen omistusoikeus ja ne tietyt periaatteet, joita tässä on linjattu, näkyvät näissä linjauksissa.

Arvoisat kollegat, eduskunta on tehnyt pitkää ja perusteellista työtä. En minä koe tätä asiaa niin kuin ed. Soini sen kokee, että Suomi olisi nyt poikkeuksellisen rähmällään EU:n komission edessä. Me olemme kansallisesti soveltaneet tätä lakia niin pitkälle kuin Suomen eduskunta pystyy. Minä toivon, että näitä sovitteluja, joita valiokunta on perusteluissaan ja lausunnoissaan esittänyt, sovelletaan myöskin käytännön kentällä, ja yhdyn myöskin siihen lausuntoon, joka täällä kerrottiin, että myöskin Maataloustuottajien keskusjärjestö on omalta osaltaan pyrkinyt sopua edistämään ja tehnyt kaikkensa kentällä, jotta maanomistajien, vuokramiehen ja vuokralaisen keskinäiset suhteet eivät kohtuuttomasti häiriinny. Kiitos kuuluu tässä tapauksessa myöskin etujärjestölle, joka on tehnyt voitavansa vaikeassa tilanteessa.

Arvoisa puhemies! Loppu kohtuullisesti, tämän parempaan ei Suomen eduskunta vuonna 2008 pystynyt komissiota vastaan taistellessaan. Prosessi on ollut pitkä. Eduskunnan valiokunnat ovat tehneet hyvää työtä. Tämä palautekeskustelu on ollut hyvin rakentavaa ja asiallista ja asiantuntevaa, ja uskon, että suomalainen talonpoika voi tämän lain kanssa mennä eteenpäin ja kehittää tilaansa edelleen.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Niin minäkin uskon, että tämän parempaan ei tämä eduskunta — ja uskon, että ei mikään muukaan eduskunta — pystyisi kuin tässä tapauksessa nyt olemme pystyneet. Korostan vielä sitä yksimielisyyttä, että meillä todellakin maa- ja metsätalousvaliokunta on antanut tämän mietinnön yksimielisenä.

Haluan vielä tässä yhteydessä muistuttaa siitä, että kun täällä on kyselty, mitkä ovat oikeusperustat ja minkälainen on meidän oikeustajumme, niin meidän oikeustajumme mukaan siis tuet ja tukioikeudet, joilla tukioikeuksilla tuet haetaan ja tuet maksetaan, kuuluvat aina sille, joka maata viljelee, olipa hän sitten maanomistajaviljelijä tai maata vuokraava viljelijä. Tuet kuuluvat aina sille, joka sitä maata viljelee, eikä kenellekään muulle. Turha puhua, kuuluvatko tuet, palautuvatko ne maanomistajalle vai siirtyvätkö ne vuokralaiselle, vaan sille, joka maata viljelee, tuet kuuluvat, ja se on varmasti tämän eduskunnankin tahto tässä asiassa.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys laiksi tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta on kaikin tavoin kannatettava. Tässä mennään nyt niillä rajoilla, miten jäsenmaa, tässä tapauksessa Suomi, voi löytää omia olosuhteitaan vastaavan oikeuskäytännön pellon vuokrauksiin. Meille keskustalaisille tämä on tietysti perinteisesti tärkeä, mutta olen erityisen iloinen siitä, että ed. Söderman, jolla on vankka kokemus Euroopan oikeuskäytännöistä, myös meitä tukee siinä mielessä, että Suomen ei aina pidä purematta niellä kaikkia niitä säännöksiä, mitä EU:sta tulee, että me myös voimme luoda meitä vastaavia olosuhteita. Linjaus on sikäli oikea, että aktiiviviljelijää tuetaan mutta myös vuokrasopimuksen päättyessä turvataan maanomistajan edut. Ongelmahan oli aikaisemmin solmittujen peltojen vuokrasopimukset, mutta niin kuin tässä on käynyt ilmi, sovitteluahan voidaan käydä myös alioikeudessa ja on se periaate, että aina ajaa ohi se, että pyritään solmimaan vuokrasopimus tasapuolisesti.

Kiinnittäisin huomiota vielä yhteen asiaan, siihen, että meitä kaupunkilaisia peltojen omistajiakin on aika paljon. On hyvä, että meidänkin peltomme tulevat käyttöön tulevina aikoina, kun ruuasta varmasti on pulaa ja myös energiaa tullaan tuottamaan pelloilla. On olemassa silloin järkevä järjestelmä, jolla voidaan vuokrata oikeudenmukaisesti maita eteenpäin aktiiviviljelijöille.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi haluan lämpimästi kiittää täällä käydystä keskustelusta, joka on ollut erittäin asiantuntevaa, rakentavaa ja tulevaisuuteen katsovaa.

Ed. Södermanin ajatus siitä, että asia pitää arvioida myöskin unionin perusoikeuksien näkökulmasta, on tärkeä havainto. Nyt pitää vaan miettiä sitten se keino tai tapa, jolla toimitaan.

Ed. Vilkuna peräänkuulutti sitä, että antaisin täällä lupauksen, että valtion piikkiin menee, jos mahdollisesti takaisinperintä tulee. Tässä tullaan toimivaltakysymyksen kanssa ongelmiin. Minä en voi lähteä lupaamaan sellaista, jonka aikanaan joku tuomioistuin mahdollisesti tuomitsee. Siitä on syytä pysyä hyvin puhtaasti syrjässä. Mutta tavoite koko ajan on ollut se, että kun tätä ei ole pistetty Suomessa voimaan, niin siitä ei silloin pitäisi syntyä sitä takaisinperintämahdollisuutta. Tämä on ollut se ykköslähtökohta.

Ed. Kiviranta täällä peräsi lain edellyttämiä muutoksia tilatukirekisteriin ja sitä, että niitä tulee noudattaa. Totta kai näin tullaan tekemään.

Arvoisa puhemies! Sen takia olen ollut täällä hyvin visusti ja tiiviisti paikalla, kun tiedän, että 20. päivänä marraskuuta tänä vuonna Euroopan unionissa sovittiin vuodelle 2009 muutoksista, jotka liittyvät tähän maatalouspolitiikan uudistukseen terveystarkastuksen yhteydessä. Siellä todetaan — ja siellä tulee tämä muutos, mikä täällä on jo monessa puheenvuorossa tullut esille — että tämä määräaika muuttuu nyt kahteen vuoteen, jolloin ne tukioikeudet siirtyvät siellä kansalliseen varantoon, kun se aika on nyt ollut kolme vuotta. Mutta siellä todetaan edelleen, että näitä tukioikeuksia voidaan jatkossa myöntää perustein erityistilanteissa, jotka määritellään myöhemmin komission asetuksessa. Voin teille nyt sanoa sen, että teen kaikkeni, että erityiskomitean kautta, kun asetuksia käydään läpi, mutta myös suoraan komissaarin kanssa keskustellen yritän löytää tästä sen ratkaisun, jolla me voisimme tukioikeuksia Suomessa käyttää niihin tapauksiin, jotka tässä tulevat ongelmaksi. Tämä on se ikkuna, joka nyt on auki, jota yritän hyödyntää.

Yleiskeskustelu päättyi.