Täysistunnon pöytäkirja 121/2008 vp

PTK 121/2008 vp

121. TIISTAINA 9. JOULUKUUTA 2008 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys riistavahinkolaiksi ja laiksi metsästyslain 87 §:n muuttamisesta

 

Jari Leppä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä riistavahinkolaissa kootaan nyt sitten yhteen nykyvaatimusten mukaisesti riistaeläinten ja petoeläinten aiheuttamien vahinkojen korvausjärjestelmä. Valiokunnan mielestä se kattavuudessaan ja siihen tehtävät parannukset lisäävät lain yleistä hyväksyttävyyttä ja kansalaisten myönteistä suhtautumista sekä kyseisten lajien suojeluun että niiden määrään, jota sitten lupamenettelyllä rajoitetaan pitäen kantoja kurissa. Se olkoon tällaisena päällimmäisenä näkökulmana tähän asiaan.

Tämäkin laki on ollut pitkään valmistelussa. Maa- ja metsätalousministeriössä tapahtui henkilövaihdoksia, ja senkin vuoksi tämä laki viivästyi tänne tullessaan. Se tuli vähän keskeneräisenä myöskin tähän taloon. Niinpä valiokunta ja ministeriö ovat hyvässä yhteisymmärryksessä ja yhteistyössä työstäneet tätä lakia eteenpäin. Kaiken kaikkiaan kolmisenkymmentä lakipykälää on muutoksia saanut tämän lain valiokuntakäsittelyn aikana, mutta korostan, että kaikki ne on tehty erittäin hyvässä yhteisymmärryksessä niin maa- ja metsätalousministeriön kuin myöskin valtiovarainministeriön välillä, ja niinpä tämäkin mietintö on valiokunnalta yksimielinen.

Puhemies! Muutamaan päällimmäiseen kohtaan muutama havainto.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa tuli erittäin monelta taholta esille kritiikkiä korvausjärjestelmän omavastuun osalta eli siitä, että omavastuu muutettaisiin ja muutetaan tässä laissa kynnysrahaksi ja sitä kynnysrahaa esitetään korotettavaksi nykyisestä omavastuusta 250 euroon. Valiokunta ehdottaa ja esittää, että tuo rajaus muutetaan niin, että se säilyy edelleenkin 170 eurossa. Voidaan puhua omavastuusta tai voidaan puhua kynnysarvosta, kummasta tahansa. Tämä kynnysraha ei koske suurpetojen aiheuttamia henkilövahinkoja, vaan ne ovat ilman minkäänlaista kynnysarvoa.

Edellytyksenä riistaeläimen aiheuttamien vahinkojen korvaamiselle on siis riistavahinkoehdotuksen mukaan myös, että on osoitettu varoja riittävästi valtion talousarviossa. Valiokunta korostaa aivan erityisesti sitä, että korvausten keskeytymätön maksaminen on turvattava ja se tulee tarvittaessa valmistella hyvissä ajoin valtion lisätalousarvion puitteissa annettavaksi eduskunnalle. Tämä on yksi niitä hyväksyttävyyden kannalta ehdottomia edellytyksiä, jotta me voimme perustella, että meillä on myös taas tässäkin laissa Euroopan unionin säädöksistä johtuvia petomäärävelvoitteita ja meillä on hoitosuunnitelmavelvoitteita, jotka määrittelevät meidän kantamme määrän ja suuruuden.

Kolmas esityksessä esille tuleva asia on, että hirvieläinten ja suurpetojen aiheuttamia liikennevahinkoja ei enää korvattaisi, koska ajoneuvoille on saatavissa edulliseen hintaan vakuutusalalla yhdistelmävakuutuksia. Näin ollen tämä vakuutusturva hirvieläinten aiheuttamien liikennevahinkojen osalta on merkittävästi parantunut. Tämän linjan valiokunta myöskin tunnistaa ja ehdottaa sen hyväksymistä.

Valiokunta vähän ihmettelee myöskin sitä, että tässäkin asiassa me olemme joutuneet notifioimaan aikaisemmin tämän lain hengen ja sisällön, tai hengen paremminkin, tuolla komission suunnalla ja niin, että siellä on todettu, että tämä ei ole valtiontukisuuntaviivojen mukaista, vaan tämä voidaan korvata valtion normaalien korvausjärjestelmien piiristä. No, tämä on itsestäänselvä asia, ja tässä viittaan vähän siihen äskeiseen keskusteluun siitä, mikä toimivalta komissiolla on valtiontukisäännösten tulkinnan osalta ja kansallisen tulkinnan osalta. Tämä jos mikä on sellainen, mitä ei missään tapauksessa voida tulkita valtiontueksi.

Puhemies! Porotalousvahinkojen osalta valiokunta on tehnyt muutosehdotuksen, ja se on niin, että ehdotetaan maksettavaksi tuo porovahinkokorvaus puolitoistakertaisena poronomistajalle tai, jos poronomistajaa ei tiedetä, paliskunnalle. Kaikilta muilta osin loppuosa korvauksesta maksettaisiin sitten paliskunnalle. Tämä muutos on hyvin saman suuntainen kuin tämänhetkinen vallitseva tilanne on, ja valiokunnan mielestä se on myöskin oikeudenmukainen poronomistajia kohtaan. Nyt ovat tietenkin lisääntyneet ne vahingot, joissa suurpedot ovat varsinkin vasahävikkiä tehneet. Vasat ovat hävinneet kuin tuhka tuuleen kokonaan ja niitä ei löydy mistään, ei voida identifioida ensinnäkään, kenen ne ovat, eikä voida edes tietää, ovatko ne hävinneet vai eivät, koska niitä ei missään enää ole. Siksi myös tähän asiaan on kiinnitetty aivan erityistä huomiota. Elikkä on tarkoituksenmukaista, että korvaus kohdistuu nimenomaan vasonnan ja syksyn väliseen vasahävikkiin eli siihen ajankohtaan, jolloin äsken mainitut suurpedot niitä vahinkoja todennäköisesti aiheuttavat. Näin ollen ne jäävät löytymättä ja niitä ei pystytä sieltä esille saamaan.

Vahinkojen ennaltaehkäisy on tietysti kaikkein tärkein asia metsästyksen keinoin, sitä on myöskin todetun mukaisesti luontodirektiivin takia rajoitettu ja se on rajoittunutta. Valiokunta pitää erityisen tarpeellisena esityksessä ehdotettua mahdollisuutta maksaa erityistä korotettua korvausta tietyille paliskunnille, joiden alueella suurpedot ovat pitkään aiheuttaneet poikkeuksellisen suuria vahinkoja. Nämä paliskunnat ovat, niitä on neljä kappaletta, Halla, Hossa-Irni, Kallioluoma sekä Näljänkä. Niiden osalta elinkeinon harjoittaminen on kerta kaikkiaan jo vaarassa, koska poroja ei vaan enää ole ja ne ovat vähentyneet huolestuttavassa määrin. Siksi on välttämätöntä, että sinne järjestetään erityiskohtelu poronhoitoalueen eteläiselle reunalle, jotta porotaloutta voidaan myöskin siellä harjoittaa. Valiokunta viittaa myöskin mahdollisuuksiin luopumistuen osalta tältä osin.

Sitten valiokunta kiinnittää erityistä huomiota myöskin suurpetokantojen arviointiin ja niiden todentamiseen siten, että ne ovat totuudenmukaisia ja oikeita. Siltä osin ovat erittäin merkittävässä roolissa metsästäjät ja metsästäjien järjestöt ja riistantutkimus. Siksi sitä vapaaehtoistyötä, jota tältä osin tehdään, on myöskin hyvä tukea, jotta me saamme sellaisia objektiivisia tuloksia, joiden puolella me kaikki voimme yhteisesti olla. Meillä on yhteinen käsitys petokannoista ja yhteinen käsitys siitä, paljonko lupia täytyy myöntää. Se on mahdollista vain sen kautta, että meillä on riittävästi tutkimusta tämän osalta. Siksi valiokunta pitää erityisen tärkeänä riistavahinkorekisteriä myöskin, jota voidaan käyttää tutkimuksellisissa tarkoituksissa.

Hirvivahinkojen osalta valiokunta saamansa selvityksen perusteella on tyytyväinen hirvikannan kehittymiseen sille tasolle, jota on tavoiteltu ja jolla sekä hirvien aiheuttamat tuhot että myös metsästys ovat sopusoinnussa keskenään. Tällä hetkellä pääpiirteissään ne alkavat sitä olla, mutta edelleenkin kiinnitetään erityistä huomiota hirvien talvilaidunalueilleen aiheuttamien vahinkojen suuruuteen ja määrään ja myöskin sen selvittämiseen, mitkä ovat ne keinot, joilla näitä voidaan vähentää.

Edelleen muita huomioita valiokunnalla on muutamien muiden eläinten osalta. Niitä eläimiä on tässä lueteltu muutama: metsäkauris, euroopanmajava, kanadanmajava ja myöskin hylje. Kauriiden osalta voidaan todeta, että ne vahingot, joita on aiheutunut, ovat hyvin rajoittuneilla alueilla, mutta ne ovat yleensä sitten sitä suurempia. Se vahinko voi olla hyvinkin totaalinen, ja sen vuoksi myös kauriskorvauksiin valiokunta kiinnittää erityistä huomiota. Myöskin uusia lajeja tulee kaiken aikaa vahinkoeläinten piiriin, ja myös tätä täytyy meidän tutkia ja selvittää, mitkä mahdollisuudet niissä on tuhojen välttämiseksi sekä ennalta ehkäisevässä mielessä että myös sitten tuhojen korjaamiseksi.

Puhemies! Hylkeiden osalta todetaan, että tällä hetkellä on rannikkokalastuksessa niin sanottu hyljesietopalkkio ja kalojen osalta on aiheutetut kustannukset korvattu. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että hyljevahingot ovat vuodesta vuoteen lisääntyneet voimakkaasti ja muodostavat jo uhan kalastuselinkeinolle. Näin ollen pidetään tarpeellisena, että selvitetään mahdollisuudet korjata ja korvata lisääntyneet hyljevahingot riistavahinkolain mukaan. Tältä osinhan meillä on myöskin Euroopan unionissa menossa lainsäädäntöä ja Suomi on selkeän kantansa sinne ilmaissut. Toivotaan, että se kanta voiton vie, muuten me olemme hylkeiden kanssa erittäin suurissa ongelmissa.

Vielä lopuksi valiokunta myös näiden arviointien osalta haluaa kiinnittää huomiota siihen, että niillä alueilla, joilla välimatkat ovat pitkiä, voidaan myöskin käyttää sellaisia puolueettomia arviointitahoja, vaikkapa metsänhoitoyhdistyksiä, joiden asiantuntemusta tässä kohdin pitää hyödyntää, jotta nuo arvioimiskustannuksetkin jäävät kohtuullisiksi.

Puhemies! Kun sanoin, että erittäin moneen lain kohtaan on muutoksia tehty, niin ne selviävät tuosta mietinnöstä enkä käy niitä tässä tämän enempää esittelemään enkä lukemaan. Totean, että valiokunta on yksimielisesti ehdottanut myös lausumaa, joka kuuluu näin: "Eduskunta edellyttää, että annettavan riistavahinkolain vaikutuksia seurataan ja että seurannan tuloksista toimitetaan maa- ja metsätalousvaliokunnalle selvitys vuoden 2010 loppuun mennessä." Tällöin päästään selvyyteen, miten tämä laki on vaikuttanut. Totean vielä kerran, että tämä mietintö on myöskin yksimielinen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! En ryhdy käymään samoja asioita läpi, mitä valiokunnan puheenjohtaja ed. Leppä kävi läpi. Mutta muutaman semmoisen näkökohdan haluan tuoda esille, joilla ehkä on merkitystä silloin, kun arvioidaan tämän historiallisen aikaansaannoksen käytännön merkitystä.

Kun historiasta puhuin, niin huomasin tänä aamuna, että 40 vuotta on siitä, kun vastaavanlainen riistavahinkolaki saatiin aikaiseksi. Meitä oli sitä tekemässä silloin käytännön tasolla kolme henkilöä: juuri puhuva, metsästyksenvalvoja Tauno V. Mäki ja tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen. Meillä oli hyvin selvä työnjako: minä teen tieteen ja pohjatekstin, metsästyksenvalvoja katsoo, että asia on kunnossa, ja esittelee sen presidentille, ja presidentti hankkii rahat. Silloin oli valtiovarainministerinä Eino Raunio, sosialidemokraatti. Ja tasavallan presidentti, esittelyn päätyttyä perjantaina, kääntyi valtiovarainministerin puoleen ja sanoi: "Raunio, olisi vähän asiaa. Tuletteko tuonne?" No, Raunio meni. Kekkonen kertoi, että me teimme tämmöisen esityksen ja pitäisi nyt saada vähän tälle korvauslaille rahoitusta, se kai järjestynee. "Kyllä, herra presidentti!" Ja se oli sillä hoidettu. Silloin hoidettiin asioita vähän toisella tavalla tässä tasavallassa. Nyt nämä ovat semmoisia nippelihommia ja joudutaan kymmeniä kertoja käymään samoja pikkuasioitakin läpi, mutta silloin asiat olivat vähän selvempiä ja toisenlaisia.

Nyt ensinnäkin arvioidaan tämän lain merkitystä tietysti luonnonsuojelun kannalta, jossa toimintaympäristö on, aivan niin kuin on siinä tilatukilaissakin, Euroopan unionin viiteympäristö. Suurpetojen puolella nämä avainlajit kuuluvat luontodirektiivin neljänteen liitteeseen. Nyt kysytään tietysti sitä, onko niin kuin eräät tahot ovat toivoneet, olisiko odotettavissa, että tapahtuisi tässä suhteessa lievennyksiä. Oikea vastaus on, että ei varmasti.

Arvoisa puhemies! Minkä takia? Ainakaan Euroopan yhteisön komission taholta, jolla aloiteoikeus on, tällaista aloitetta tuskin tulee. Kun katsotaan sekä Suomen asemaa näitten suurpetojen kotialueena että Suomen sijoittumista Euroopan yhteisön alueella, niin tuossa itärajamme takana on Karjalan tasavalta ja Kuolan niemimaan alue, joissa näitä suurpetoja esiintyy. Otan pari havainnollista esimerkkiä: suden ja ilveksen.

Suden kohdalla on Karjalan tasavallassa sellainen tilanne, että ruoka on hävinnyt pois. Hirvet ovat lähes olemattomissa, poroja ei ole, ja metsäpeurat on syöty niin kuin hirvetkin. Elikkä toisin sanoen siellä susilla on ravintopula. Tätä ravintopulaa tehostetaan nyt sillä tavalla, että sikäläinen hallinto on päättänyt, että sudentapporaha nostetaan 4 000 ruplaan, joka tarkoittaa Suomen tämän hetken valuutassa 115 euroa enimmillään, siis siinä maksimitapauksessa. Tämähän merkitsee käytännössä sitä, että määrä tulee vähentymään ilman muuta.

Sitten merkittävää on se, että pyynti tapahtuu strykniiniä apuna käyttäen elikkä sellaista pyyntimyrkkyä apuna käyttäen, jota Suomessa ei saa käyttää ollenkaan mutta jota tuodaan kyllä Kostamuksen kautta Suomeen noin suhtkoht säännöllisesti, valitettavasti. Elikkä siis toisin sanoen tämä strykniini sitten toisaalta aiheuttaa sen, että kun myöskin turkisriistaa pyydystetään strykniinin avulla, niin siinä menevät ilvekset ja siinä menevät tahattomasti sudet ja menevät kaikki muutkin. Elikkä siis toisin sanoen tämä realiteetti on vaikuttamassa siihen, mikä on komission asennoituminen luontodirektiivin mahdolliseen tarkentamiseen. Siis toisin sanoen me joudumme ottamaan tämän realiteettina huomioon, elikkä ne sudet ovat sillä tavalla hyvin merkittävä arvo Euroopan yhteisön omassa luonnonsuojelupolitiikassa.

Ilves on erittäin mielenkiintoinen laji. Se on se toinen laji, joka täällä kriittisellä alueella, minkä arvoisa puheenjohtaja Leppä esitteli tuossa ja mihinkä näitä erityiskorvauksia nyt tarjoillaan, aiheuttaa kasvavia ja hyvin merkittäviä porovahinkoja. Tämä eläin on äärimmäisen mielenkiintoinen biologisesti. Se on eurooppalaisen faunatyypin edustaja, jonka levinneisyyden pohjoisraja on nyt nytkähtänyt pohjoiseen päin. Oli pitkän aikaa niin, että se oli Pohjois-Karjalassa pohjoisimmillaan ja eli niin kuin normaalia elämää. Mutta sitten kun niitä jostakin syystä nyt pääsi vaan runsastumaan sen verran, että tuli kanta poronhoitoalueen eteläosiin, niin siinä yhteydessä siellä ne hoksasivatkin, että täällähän on helppoa sapuskaa elikkä poroja, ja rupesivat elämäänkin poroilla aiheuttaen itse asiassa valtavan suuria porovahinkoja, ja sillä tavalla tämä riistavahinkolaki tulee nyt erityiseen tarpeeseen ja nimenomaan sellaisella rakenteella, mikä sillä nyt on. Elikkä siinä on vasahävikkikorvausmenettely, joka on aivan kokonaan uutta. Tätä ei aikaisemmin ollut olemassakaan. Lisäksi on sitten täällä todella ongelmallisella alueella se tuplakorvausmenettely niin, että pystytään tämä kohtuullisesti hoitamaan.

Arvoisa puhemies! Vielä otan yhden asian, jolla on merkitystä, ja se on se, että sitten tullaan tietysti vahingoissa sellaiselle rajalle, jossa enää raha ei riitä, niin kuin puheenjohtaja Leppä tässä totesi, ja se on se, että vaadinten määrä putoaa tietyn kriittisen rajan alapuolelle. Siinä tapauksessahan meillä ei ole mitään muuta konstia kuin se, että jos porotaloutta jatketaan tuolla alueella, niin vaatimet tuodaan sellaiselta alueelta, jolla niitä vielä on.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun maa- ja metsätalousvaliokunta käsittelee tämän tyyppistä lainsäädäntöä, on tietysti hyvä todeta, että valiokunnassa on asiantuntevuutta, niin kuin ed. Pulliainen, ja myös luonnonsuojelunäkemystä.

Kuitenkin tähän 3 luvun 9 §:n korvauksen määrään liittyen mielestäni kyllä on varsin valitettavaa, että edelleen tällainen kynnysarvo, 170 euroa, on jäänyt suurpetovahinkoihin. Tämä rajoitus, että se ei koske henkilövahinkoja, on tietysti vähän teoreettinen, koska niitä ei juurikaan ole, ne ovat äärimmäisen harvinaisia, mutta tämä kynnysarvo edelleenkin edesauttaa piittaamattomuutta luonnonsuojelulain suhteen.

Toinen huomio, joka on myöskin mielestäni hiukan kummallinen asia, on saukon ja isokoskelon aiheuttama kalakasvatuksen merkittävä taloudellinen tappio, kun syödään tai muuten vahingoitetaan istukaspoikasia. Kyllä tällainen jonkinlainen inhimillinen ahneus nyt menee pikkasen liian pitkälle, jos saukkokaan ei saa enää kalaa syödä.

Mutta vielä haluaisin tähän lupamenettelyyn ja tuohon, mitä ed. Pulliainen puhui, lyhyesti puuttua. Nimittäin tämä ed. Lepänkin mainitsema yhteinen käsitys esimerkiksi suurpetokannasta varmaan saadaan aikaan, kun sen määrittelevät metsästäjät. Se voi olla yhteinen käsitys, mutta onko se objektiivinen käsitys, se on toinen asia. Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa ilveskantaa ei tällä hetkellä mielestäni objektiivisesti arvioida, ja siihen liittyy myös tämä ongelma, mihinkä ed. Pulliainen viittasi.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Riistanhoidon ja metsästyksen tasapainoisella kehittämisellä on aikojen kuluessa pyritty takaamaan kaikkien osapuolten oikeudet ja velvollisuudet. Suomen EU-jäsenyyden myötä on etenkin suurpetojen aiheuttamien vahinkojen korvausjärjestelmän merkitys kasvanut. Euroopan neuvoston luontodirektiivin myötä on luontainen intressien tasapaino horjunut. EU:n säädökset tuntuvat joskus EU:n äärialueilla vähintäänkin omituisilta. Luontodirektiivi on yksi esimerkki siitä, ettei Brysselissä välttämättä oteta huomioon alueiden ominaispiirteitä tai niitä ei tunneta. Luontodirektiivin kaltaiset vaateet suurpetojen suojelemiseksi ihmisten mielenrauhan ja turvallisuuden sekä kotieläinten ja porojen kustannuksella ovat liioiteltuja. Luontodirektiivin kaltainen sääntely ei edesauta myönteistä suhtautumista suurpetoihin.

Nyt käsittelyssä olevalla sääntelyllä pyritään paikkaamaan ongelmaa, jonka direktiivi saa aikaan. Korvausjärjestelmän kattavuuden parantaminen varmaankin on oikea keino tässä tilanteessa, mutta järjetöntä on, ettei asiaa voida hoitaa normaalein keinoin. Metsästyksen lisääminen siten, että kannat olisivat kaikkien kannalta oikeasuhtaiset, olisi myös taloudellisesti järkevää. Suunnitteilla olevat porotalouden luopumisehdot vaikuttavat myös hyvin erikoisilta. Jos ei enää porotalouden hoito ole elinkeinona kannattavaa, niin siitä luovutaan sitten ja annetaan valta pedoille.

Arvoisa puhemies! Nyt olemme kuitenkin tässä tilanteessa. On tärkeää, että korvausten maksamiseen on osoitettu varoja valtion talousarvioissa. Korvausten keskeytymätön maksaminen edellyttää riittäviä varoja, kuten valiokunta edellyttää, jotta näitä tarpeettomia, lisääntyviä vahinkoja ei joudu yksityinen kärsimään.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Vihdoin ja viimein todella kauan odotettu lakiesitys on meillä ensimmäisessä käsittelyssä. Näin voimme syystä todeta, sillä erinäisistä syistä johtuen tämän lain valmistelu kesti luvattoman kauan. Ainakin puolitoista, vai oliko se kaksi ja puoli, vuotta sitten lupasin erämessuilla silloisen ministerin luvalla, että laki on valiokuntamme käsittelyssä seuraavana syksynä, mutta kuten tiedämme, valmistelu vain jatkui. Ministeriöstä annetut lupaukset olivat katteettomia. En kohdista moitetta silloiseen enkä nykyiseenkään ministeriin, heidän kanssaan yhteistyö on ollut asiallista ja hyvää koko ajan. Syy löytyy muualta ministeriöstä. Nyt tietysti — parempi myöhään kuin ei milloinkaan — ollaan tässä tilanteessa. Kuitenkin tämä meidän yksimielinen mietintömme sisältää kolmisenkymmentä pykälämuutosta, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja totesi, siis melkoisen määrän, ja sekin kielii jotakin ainakin tämän lain osalta ministeriön lainvalmistelukyvystä. Todettakoon, että loppurutistus sujui hienosti, ja erityisen kiitoksen myös haluan osoittaa tässä neuvottelevalle virkamiehelle Sami Niemelle.

Arvoisa puhemies! Puutun seuraavassa vain muutamaan asiaan. Tuossa valiokunnan puheenjohtaja jo käsitteli monia, ja joku tässä on sama, mutta vain muutama asia.

Nykyistä lakia ja sen korvausjärjestelmiä on kritisoitu erityisesti niihin sisältyvän omavastuun osalta. Lakiesityksessä esitetään 250 euron omavastuusta luopumista. Vahingot, koskisivat ne sitten viljelyksiä, eläimiä, irtaimistoja, poroja jne., korvattaisiin ilman euromääräistä rajoitusta, jos korvauksen hakijalle aiheutuneiden vahinkojen yhteenlaskettu määrä kalenterivuotta kohti on enemmän kuin 250 euroa. Rajoitus ei koskisi kuitenkaan henkilövahinkoja. Suurpetojen kantoihin ja sen myötä niiden aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyyn metsästyksellisin keinoin ei juuri voida vaikuttaa tunnetuista syistä johtuen. Valiokuntakuulemisessa useaan otteeseen tuli esille kynnysarvon liian korkea euromäärä ja juuri näitten suurpetovahinkojen kohdalla. Niinpä valiokunta ehdottaakin, että kynnysarvo alennettaisiin 170 euroon. Juuri äsken ed. Tiusanen puheenvuorossaan arvosteli tätäkin esitystä. Toki ideaalitilanne olisi, että voitaisiin mennä vieläkin alemmas, mutta kuitenkin tämä 170 euroa mahdollistaa muun muassa sen, että jos suurpeto tappaa kolme lammasta, niin tällainen vahinko jo korvataan. Tämä tuli meille asiantuntijakuulemisessa esille. Ed. Tiusanen salista poistui, mutta toteaisin, että tähän negatiiviseen suhtautumiseen suurpetoihin toki vaikuttaa tämä korvausjärjestelmä, sen toimimattomuus tai toimivuus, mutta tietenkin nämä suurpetokannat ja erityisesti tihentymä alueilla, jos niitä ei voida verottaa riittävästi, ja tätä kautta vaikeutetaan ihmisten elämää ja myös elinkeinoja.

Arvoisa puhemies! Valiokuntaa keskustelutti myös lakiesityksen 9 §:n 2 momentti ja erityisesti petovahinkojen osalta. Siinä todetaan: "Mikäli korvausta ei voida suorittaa talousarvion puitteissa täysimääräisesti, vähennetään jokaiselta korvaukseen oikeutetulta taholta korvauksen määrää samassa suhteessa." Korvausjärjestelmän toimivuudella on erittäin keskeinen merkitys sille, miten ihmiset suhtautuvat, asennoituvat suurpetoihin, niin kuin totesin äsken. Suomessa on vahvistettu valtakunnalliset hoitosuunnitelmat maasuurpedoille. Ne sisältävät kunkin lajin kannankehitystavoitteet kannanhoitoalueittain. Tavoite on selvä: suurpetojen kantojen nykyistä tasaisempi levinneisyys maassamme ja kantojen runsastuminen. Suurelle osalle kantojen tihentymäalueilla asuville suurpetotilanne on erittäin kiusallinen jo tällä hetkellä. On myös kysyttävä, missä kulkee raja esimerkiksi poronhoitoalueilla ammattia harjoittaville ilvesten ja merellä ammattikalastaville hylkeiden aiheuttamien vahinkojen lukumäärissä. Korvausten euromäärät kasvavat kasvamistaan, ja mikä pahinta, kyseisten elinkeinojen harjoittaminen on jo vaarantunut erityisesti tietyillä poronhoitoalueilla. Niihin viittasi myös valiokunnan puheenjohtaja, myös rannikkokalastuksen osalta.

Ilvekset ovat enenevässä määrin kuluvan vuoden aikana tappaneet poroja. Valtio joutuu tänä vuonna maksamaan porotaloudelle ilvesten tappamista poroista noin 500 000 euron korvaukset. Summa on noin 200 000 euroa enemmän kuin viime vuonna. Ja kun Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos reagoi tähän järjettömään tilanteeseen, niin tietysti Suomen luonnonsuojeluliitto älähti, tiesi, että Rktl:ltä menivät nämä arviot ja päätökset teki sitten maa- ja metsätalousministeriö. Ja tämä Suomen luonnonsuojeluliitto siis älähti, että Suomen metsissä elävien ilvesten määrä saattaa romahtaa ensi talvena, näin todettiin. Liitto siis arvostelee maa- ja metsätalousministeriön päätöstä myönnetyistä ilvesten kaatoluvista. Puhujan mielipide on, että kyseiselle liitolle yksikin kaatolupa on liikaa ja elinkeinon harjoittamisen vaikeutuminen on vasta toissijainen. Tämä on valitettavaa. Valiokunta pitääkin tarpeellisena, että selvitetään mahdollisuudet korvata yhä lisääntyvät hyljevahingot riistavahinkolain mukaan. Rannikkokalastuksessa maksetaan nykyisin niin sanottua hyljesietopalkkiota ja korvataan kalankasvatukselle hylkeiden kaloille aiheuttamat vahingot.

Arvoisa puhemies! Ministeriöstä on todettu, että vahingot on maksettu arviomäärärahasta aina täysimääräisinä. Toki lisäbudjeteissa rahaa on jouduttu lisäämään, sillä kaikkia tilanteita ei ole voitu ennakoida. Myös aiheellisesti voidaan kysyä, että jos lakiesityksessä oleva korvausten maksamista rajoittava sääntely poistettaisiin, niin houkuttelisiko se käyttämään korvausjärjestelmää hyväksi. Valiokunta pyörsi kantansa, joka sillä oli ollut kyseisen momentin poistamisesta. Haluamme seurata tilannetta, ja valiokunta kiinnitti asiaan myös huomiota mietinnössä: "Valiokunta korostaa sitä, että korvausten keskeytymättömän maksamisen turvaamiseksi tulee tarvittaessa valmistella hyvissä ajoin asiaa koskeva valtion lisätalousarvio annettavaksi eduskunnalle."

Mielenkiintoinen on myös lakiesityksen 12 § koskien eläinvahinkojen korvaamista. Lakiesityksessä todetaan: "Suurpedon koiralle aiheuttama vahinko voidaan korvata vain, jos koira on ollut valvotuissa olosuhteissa omistajan tai haltijan pihassa, puutarhassa" jne. Ja hiukan myöhemmin teksti: "- - taikka sitä on valvotuissa olosuhteissa käytetty metsästykseen" jne. Paitsi valiokunta myös eräät asiantuntijat toivat julki huolen tämän pykälän tulkinnasta ja lakiesityksen asianomaisen pykälän sanamuodosta. Valiokunta esittääkin tähän täsmennystä, 1 momenttia. Siihen kirjattaisiin, että "sitä on käytetty metsästysmuoto huomioon ottaen valvotuissa olosuhteissa metsästykseen tai siihen verrattavaan tehtävään".

Arvoisa puhemies! Porotalousvahinkojen korvausperusteisiin laki tuo melkoisesti muutoksia. Valiokunnan kuulemisessa erityisesti Paliskuntain yhdistyksen esille tuomat puutteet lakiesityksessä huomioitiin varsin pitkälle. Maasuurpetojen aiheuttamista vahingoista ei koskaan löydetä kaikkia jälkiä. Talvella niitä hautautuu lumeen, ja kesällä osa pedoista, varsinkin karhut, syövät saaliinsa kokonaan.

Uutena lakiin tuli tämä vasahävikkikorvaus, josta täällä jo mainittiin, joka suoritetaan tiettyjen laskennallisten kriteereiden perusteella suurpetojen aiheuttamien vahinkojen vuoksi kadoksiin jääneistä poronvasoista paliskunnille. Valiokunta pitää tarpeellisena esityksessä ehdotettua mahdollisuutta maksaa erityistä korotettua korvausta tietyille paliskunnille, joiden alueilla suurpedot ovat pitkään aiheuttaneet poikkeuksellisen suuria vahinkoja.

Toisaalta mietinnössä esitetään, että tutkitaan mahdollisuutta luoda erityinen järjestelmä koskien elinkeinosta luopumista. Eli tässä, arvoisa puhemies, aivan lopuksi on todettava, että toki näiden suurpetokantojenkin pitäisi olla järjelliset, ettei jouduta turvautumaan tällaiseen, että kasvatetaan näitä korvausmäärärahoja ja jopa elinkeino sitten vaarantuu.

Arvoisa puhemies! Valiokunta lisäsi mietintöön lausuman, jossa edellytetään tämän lain vaikutusten seuraamista ja sitä, että seurannan tuloksista sitten toimitetaan maa- ja metsätalousvaliokunnalle selvitys vuoden 2010 loppuun mennessä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kähkösen puheenvuoron alkuosaan haluaisin puuttua, kun hän viittasi allekirjoittaneen kritiikkiin siitä, että on jätetty tämän kynnysraha 170 euroa. Mielestäni se, että se on tänne jätetty, lisää sitä vanhaa kunnon petovihaa. Mielestäni, ja ehkä ministeri Anttila muistaa, tästä asiasta on kyllä keskusteltu aikaisemminkin myös ministeri Korkeaojan aikana, että se poistettaisiin tai pienennettäisiin mahdollisimman minimiin.

Mitä tulee ilveskantoihin, niin Kaakkois-Suomessa mielestäni arvioidaan sillä tavalla yläkanttiin, että metsästyslupia on annettu aivan liian paljon nyt ilveksenmetsästykseen. Taas jossakin Lapin paliskunta-alueella tilanne voi olla toinen johtuen tästä elinkeinokysymyksestä.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusasen kanssa olen aivan samaa mieltä siitä, että tämän kynnysarvon tulisi olla pienempi tai, jos mahdollista, se poistettaisiin kokonaan. Valiokunnassa kuitenkin katsottiin, että tällä jo varsin pienet vahingot voidaan korvata kokonaan.

Mitä tulee petokantoihin, niin olisi toivottavaa ja myös valiokunta kiinnitti siihen huomiota, että voitaisiin jollakin tavalla edes osa näistä kuluista korvata, kun suurpetoyhdysmiehet tekevät vapaaehtoistyötä kartoittaessaan petokantoja. Varmasti siellä pyritään objektiivisuuteen, mutta nämä tehtävät myös maksavat. Myös monesti aiemmin on kiinnitetty huomiota siihen, että Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tulisi antaa reaaliaikaista palautetta myös näille suurpetoyhdysmiehille ja yhteistyössä pyrkiä mahdollisimman totuudenmukaiseen tulokseen.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Puhuttaessa riistavahingoista ja vahingoista elinkeinojen harjoittamiselle, etenkin porotaloudelle, täytyy puhua kahdesta asiasta, petopolitiikasta ja petokorvausjärjestelmästä.

Suomen petopolitiikkaa tässä salissa on sivuttu kautta aikojen, ja sitä keskustelua meidän tulee edelleen jatkaa. Tietysti on selvää, että tietyt rajoitteet, kuten täällä mainittu luontodirektiivi, rajoittavat myös Suomen kansallisia kantoja. Sen sijaan nyt käsittelyssä oleva riistavahinkolaki on erittäin tärkeä ja jopa historiallinen lakiesitys, joka eduskunnan käsittelyyn on tuotu. On tärkeää, että maa- ja metsätalousministeriö on valmistellut nämä riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamista koskevat säännökset nykyvaatimuksia vastaaviksi ja ne on koottu tähän samaan lakiin siitä huolimatta, että tämän lain valmistelu on kestänyt kauan, täällä on sanottu kohtuuttoman kauan, mutta nyt se on täällä käsittelyssä.

No, onko se sitten lain valmistelijoiden huonoutta, että tähän on tehty paljon korjausesityksiä? Minä itse rohkenisin sanoa, että meillä on ollut erinomaisen hyvä ja perehtyvä valiokuntakäsittely tämän lain yhteydessä. Nämä kolmekymmentä muutosta lakiesitykseen selvästi perustuvat asiantuntijakuulemiseen ja myös alueen edustajien, asiantuntijoiden, kuulemiseen. Poronhoidon osalta porotalouden asiantuntijoiden kommentit ja kannanotot on erinomaisella tavalla huomioitu tässä valiokunnan käsittelyssä, ja nämä korjausesitykset lakiin lähtevät pitkälti näistä asiantuntijakuulemisista. Mikään lakiesitys ei ole toki täydellinen, mutta koen, että tämä on erinomaisen hyvä kokonaisuus.

Muutamia havaintoja porotalouden osalta.

Lähetekeskustelussa jo itsekin otin kantaa siihen, että yksi keskeisen tärkeä osa suomalaisen petopolitiikan hyväksyttävyyttä on korvausten maksaminen, korvausjärjestelmän toimivuus, se, että korvaukset maksetaan täysimääräisinä ja ajallaan. Etenkin tämän jälkimmäisen osalta on ollut valitettavasti puutteita, viipymät maksatuksessa ovat olleet pitkiä. Siksi on hyvä, että valiokunta on tässä yhteydessä ottanut kantaa siihen, että sekä budjetissa että nopealla reagoinnilla tarvittaessa lisäbudjeteissa osoitetaan riittävästi varoja näiden korvausten keskeytyksettömään maksamiseen. Se on hyvin tärkeä ja keskeinen asia.

Itse en pitäisi niin merkittävänä asiana petovihan osalta sitä, kun tässä edellä edustaja esitti 170 euron korvausten kynnysarvorajaa. Joka tapauksessa valiokunnan käsittely asiasta on ollut asianmukainen: rajaa on alennettu 250 eurosta tuohon 170 euroon, ja alennus on perusteltu.

Myös se, että arviointikustannukset maksetaan niissä tapauksissa, joissa vahinkokin korvataan, on tärkeä lisäys. Kun voidaan kuvitella, minkälaiset kustannukset tuollaisesta arviointikäynnistä voivat tuolla kairoissa syntyä, niin tämä on myös tässä laissa tärkeä lisäys, joka otetaan huomioon.

Ehkä tärkein muutos, joka tuossa lähetekeskustelussakin tuli esille muun muassa allekirjoittaneen toimesta, oli porotalousvahinkojen korvaaminen puolitoistakertaisena esityksen mukaan siten, että tämä käypään arvoon korvaaminen tulisi poronomistajalle ja se puolikas paliskunnalle. Valiokunta on kuullut tässä asiassa asiantuntijoita ja on tehnyt ehdotuksen muutoksesta, jossa tämä puolitoistakertainen korvaus maksetaan poronomistajalle. Tämä on oikea ja oikeudenmukainen tapa toimia. Jo yhden yksittäisen paliskunnan sisällä esimerkiksi itärajalla toinen poronomistaja on nimittäin valitettavasti suurempien petovahinkojen kohteena kuin toinen länsirajalla saman ison paliskunnan alueella oleva, ja tämä yksittäinen esimerkki jo kertoo siitä, että on oikeudenmukaista korvata silloin, kun omistaja on tiedossa, tämä koko puolitoistakertainen korvaus poronomistajalle.

On hyvin mielenkiintoista, että nyt tässä lakiesityksessä on uutena korvausmallina otettu vasahävikkikorvaus, joka sekin vastaa alueen edustajien näkemystä siitä uudesta tavasta huomioida vasahävikit, niin että vasonnan ja marraskuun lopun välisenä aikana oleva hävikki sitten korvataan erikseen vasahävikkikorvauksena ja muutoin sitten normaalilla porovahinkojen korvaamisella.

Meillä on etenkin paliskunnan etelärajalla erittäin huomattavia petovahinkoja ja vasahävikki, porohävikki on merkittävää. Siksi on hyvä, että on otettu erityinen korotettu korvaus tietyille paliskunnille, jotka ovat suurpetojen osalta olleet pitkään poikkeuksellisen suurten vahinkojen kohteena.

Hyvin valitettavaa on tietysti se, että jossain vaiheessa tulee myös se piste vastaan, mikäli petopolitiikkaan ei voida puuttua, että elinkeinon harjoittaminen on käytännössä mahdotonta. Pedot voivat, kuten jo tänä päivänä on tapahtunut, syödä suihinsa 70 prosenttia vasakannasta, ja se tietysti on jo niin iso luku, että on vaikea siinä enää elinkeinon harjoittamista jatkaa. Siksi tämä mahdollinen luopuminen sitten pysyvästi ja lopullisesti on hyvä selvittää.

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä on myös otettu kantaa hirvien aiheuttamiin vahinkoihin ja on pyydetty kiinnittämään huomiota jatkokäsittelyssä sekä aitarakennelmiin tuleviin vahinkoihin että sitten myös talvilaidunalueille aiheutettuihin vahinkoihin. Siinä mielessä on hyvä, että nämäkin asiat sitten jatkotutkittavaksi ja -selvitettäväksi menevät.

Tätä valiokunnan erinomaista mietintötekstiä ja lakimuutoksia täydentää lain seurantaa koskeva lausuma, joka on hyvä tällaisen uuden kokonaislainseurannan ja arvioinnin mukaisesti.

Vielä kerran: kiitoksia valiokunnalle erinomaisesta työskentelystä!

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Miulla ei oo poroja, eikä miulla oo viljelystä, mutta uskon tässä pienessä kainuulaisessa piässäni, että pohjosen selekosilla soppii elämään niin porot, pedot kuin kansalaisettin sulassa sovussa, jos se järki on siellä piässä eikä kinttaan varressa, niin kun monesti näissä hommissa ruukovaa olla.

Minä olen tässä kuluneen vuoden aikana monta kertaa käynyt keskusteluja nimenomaan Kainuun alueen — Hossa-Irnin, Näljängän ja Hallan — paliskuntien poroisäntien ja poromiesten kanssa. Kyllähän se aika murheellista kuultavaa on ollut ja tuntemus monta kertaa semmoinen, että enemmän me poliittiset päättäjät tarjoamme sitä rasvattua köyttä vaihtoehdoksi kuin mitään muuta. Mutta täytyy kiittää valiokuntaa hyvästä mietinnöstä ja hyvistä muutoksista, joita lakiesitykseen on tehty.

Tietenkin ihan tässä näin ajatusten muodossa ja havaintoina liittyen tähän mietintöön, mitä siellä Kainuussa esimerkiksi tapahtuu, olen törmännyt semmosseen tosiasiaan, kun joskus on tuolla kankahilla kysytty, että tietääkö se edustaja, mikä on valtion elätti. Minä olen sitten vastannut, että no, onkohan se kansanedustaja. Minua valistettiin, että ei se kansanedustaja ole se valtion elätti, vaan se semmoinen Venäjän maaperältä tuleva ilves, jonka jälkien ja näköhavaintojen perusteella alueen maaseutusihteeri on todistettavasti osoittanut, että yhdelle ilvekselle on maksettu rajavyöhykkeellä kuuden vuoden aikana 130 000 euroa petovahinkokorvauksia. Se on valtion elätti. Sille on tullut ihan hyvä vuosipalkkio siitä, että se on käynyt Venäjältä rajavyöhykkeellä syömässä paikallisessa "macdonaldsissa" poronhoitoalueella ja palannut sitten lepäilemään sinne Venäjälle.

Tästä mennäänkin siihen todelliseen asiakysymykseen, elikkä silloin, kun paliskunnista haetaan kiireellistä pedon poistolupaa yleensä ihan asiallisiin syihin ja perusteisiin vedoten, niin jos saadaan se poistolupa, niin ei saada samanaikaisesti rajavyöhykelupaa tai moottoriajoneuvon käyttölupaa, jolloin käy äkkiä niin, että se vilkas luonnonelikko sitten palaa sinne rajavyöhykkeelle ja poisto jää suorittamatta ja lupa käyttämättä. Ei se ainakaan vähennä sitä negatiivista suhtautumista petojen tekemiin vahinkoihin, päinvastoin. Elikkä siinä missä pedot ovat nopeita, niin myös päätöksenteon pitäisi olla joustavaa ja nopeaa.

Yllättävää kyllä, poroisäntien ja poromiesten kanssa käydyissä keskusteluissa paljastuu hyvin usein se tosiasia, että harva heistä on mikään petovihaaja, tuskin kukaan. Päinvastoin ovat valtavan mielellään tekemässä yhteistyötä ja haluavat säilyttää luonnonarvoja, mutta järki pitää siinäkin hommassa olla mukana.

Suurta katkeruutta tietysti alueella on aiheuttanut sekin, että siinä, missä susi ja karhu usein napsivat koko pororupin naamariinsa ja nauttivat sen yhen elikon siinä kerrallansa, ilveksellä näyttää olevan vähän semmoinen ikävä tapa, että se ei tapakaan näläkäänsä, vaan se tappaa lystikseen ja reppii persuukset auki, ahmii parhaat paistit ja jättää sitten jäläköset siihen. Se on tietysti surullista katottavvaa sille immeiselle, joka leipänsä saapi siitä poronhoijosta. Ei se ole kyllä poliitikollekaan kaunista katottavaa, että suosittelen joskus tämmöistä elämysmatkailua selekosen erämaihin, että piässöö näkemään sitä toellista elämää.

Se on tietysti se surullinen seikka, että mitä heikompi on meidän järjestelmämme, mitä hitaammin ja mitä joustamattomammin se toimii, sitä suuremmaksi tahtoo alueella sitten myös petoviha ja aggressio kasvaa ja tavallaan häviää ne järkevät keskustelut ja se semmoinen linkki eri toimijoitten välillä.

Tässä mietinnössä esitetään, että asetuksella säädetään vasahävikkikorvauksen määrästä, ja se toive on kyllä vahvasti se, että ne korvaustasot ovat sitten kohdillaan. Elikkä todellakin vasan arvo huomioidaan myös sen porokarjan koko huomioon ottaen; siellä on erikokoisia porokarjoja, joissa se yksikin vasa on äärimmäisen tärkeä.

Millä tavalla nämä sitten huomioijaan, se ei ole ihan yhentekevä juttu. Mutta kyllähän se suurin töplinki on siinä meijän päätöksenteossa, että siinä vaiheessa, kun ne korvausrahat loppuu ja ilimotettaan kesken vuotta, että nyt ei pystytä petovahinkokorvauksia maksamaan, niin silloin se alakaa siellä paliskunnissa se homma tökkimään ja tavallaan häviää se keskusteluyhteys kaikkien kanssa. Mutta samalla se kyllä lissää sitä alueellista petokeskustelua ja tavallaan myös niitten ihmisten vihaa, joilla ei ole mitään tavallaan kosketuspintaa sinne luontoon eikä välttämättä niihinkään petoihin. Mutta suusta suuhun viesti kulukee näissä asioissa äärimmäisen noppeesti.

Kyllähän se tietysti surullinen tilanne on, vaikka on äärimmäisen hyvä, että valiokunta sen on kirjannut tänne mietintöönsä, että niillä alueilla paliskunnissa, joilla porotaloudelle aiheutuneet vahingot ovat poikkeuksellisen suuria, pidetään tarpeellisena, että selvitetään mahdollisuudet luoda erityinen järjestelmä koskien elinkeinosta luopumista. Tämä on äärimmäisen tärkeä asia. Toivonkin ministeriltä, että tämä asia menee nopeasti eteenpäin. Varsinkin Hossa-Irnin ja Hallan paliskunnissa tämä koskettaa ihan tänä päivänä näitä toimijoita, että ei varmasti kärsi vuosikausia tämän asian käsittelyn viedä.

Tietenkin se, että on henkisesti kova paikka luopua 30-vuotisesta urasta poronhoidon parissa. Se ei oo ihan niin yksoikosta eikä heleppoo, niin kun ajattelis. Oon monta kertaa miettiny sitä, että vaikka se porotalous sieltä katoais, niin ei se näläkä siltä petoselta katoa. Jos se yks "macdonalds" häviää ja sulukee ovensa, niin miten sitten, mistä se ruoka otetaan? Pedot pyssyy kyllä aika jäntevästi niillä samoilla alueilla, käyvät tietysti hankkimassa ravintoo pitkiltä välimatkoilta. Mutta kuinka sitten ne pihattonavetat, lampolat? Kyllä siellä ihmiset ovat aktiivisia ja kyselee, mitä me aiotaan asioille tehä, että silimiä ei aiota eikä oo mahollisuuttakaan sulukee tämänkään mietinnön jäläkeen.

Uskon, että maa- ja metsätalousvaliokunta ja maa- ja metsätalousministeriö tekee edelleenkin töitä, että pystytään elämään järkevässä yhteiselossa niin porot, pedot kuin tavalliset kansalaisetkin.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys riistavahinkolaiksi on perusteellisesti työryhmässä valmisteltu asia. Esitystä on hiottu ja muotoiltu pitkän aikaa, ja se on vihdoin saatu käsittelyyn. Petovahinkojen kasvun vuoksi esitystä on jouduttu tarkentamaan, ja maa- ja metsätalousvaliokunta on tehnyt valmistelussa erinomaisia parannuksia. Minäkin kyllä lausun valiokunnalle ja erityisesti sen puheenjohtajalle kiitokset tästä avoimesta ja vuorovaikutussuhteisesta toimintatavasta, ja näin on saatu varmaankin hyvä laki aikaan. Kun mietintöön sisältyy seuranta vuoden 2010 loppuun mennessä, voidaan aikanaan seurannan pohjalta tehdä tarkennuksia.

Pariin asiaan haluan puheessani puuttua.

Porotalouden osalta poronhoitoalueen eteläisissä paliskunnissa ja rajan pinnassa koko elinkeino, aivan kuten täällä on jo useammasta suusta kuultu, on uhan alla. Susi ja ilves aiheuttavat koko vuoden aikana suuria vahinkoja ja karhu alkukesällä runsaan vasahävikin. Porovahingot korvataan tässä laissa aikaisemmasta kaksinkertaisesta korvauksesta poiketen nyt puolitoistakertaisina. Siihen on saatu käsittelyn aikana muutos, kenelle se korvaus maksetaan. Alun pitäen oli saajana osaksi paliskunta, mutta nyt korvaus menee valtaosin poronomistajalle. Porovahingot korvataan käypään arvoon asti poronomistajalle, ja jos poronomistajaa ei tiedetä, niin sitten paliskunnalle. Kuten täällä on kuultu, karhut eivät jätä saaliistaan juuri jätöksiä, ja siksi paliskunnalle maksetaan laskennallisin perustein tuleva vasahävikkikorvaus. Paliskunta jakaa esityksen mukaan korvauksen edelleen poronomistajille. Sitä toivon kyllä hartaasti, että muutokset helpottavat elinkeinon harjoittamista, sillä usko on jo meinannut siellä porotiloilla loppua.

Toinen asia, joka koiranomistajana kiinnostaa, on eläinvahinkojen korvaaminen. Tässä esityksessä suurpedon koiralle aiheuttama vahinko voidaan korvata vain, jos vahingon sattuessa, ensinnäkin, koira on ollut valvotuissa olosuhteissa omistajan tai haltijan pihassa, puutarhassa taikka muutoin sille tarkoitetussa tilassa tai, toiseksi, sitä on käytetty metsästysmuoto huomioon ottaen valvotuissa olosuhteissa metsästykseen tai siihen verrattavaan tehtävään tai, kolmanneksi, sitä on valvotuissa olosuhteissa käytetty paimennukseen, vartiointiin tai muuhun niihin verrattavaan tehtävään. Itse tulkitsen valiokunnan kannan siten, että myös metsästyskoirien koetoiminta kuuluu jalostusta ja metsästystä edistävänä toimintana korvauksen piiriin.

Arvoisa puhemies! Riistaeläinten aiheuttaman vahingon kynnysarvo on laskenut käsittelyn aikana 250 eurosta 170 euroon, ja tämä on ollut hyvä kehitys. Toisin sanoen vahinkojen yhteenlasketun määrän tulee olla kalenterivuotta kohti vähintäänkin se 170 euroa, jotta korvausta saa. Suurpetojen henkilövahinkoja laki ei kuitenkaan korvaa.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä on kuultu monia erinomaisia puheenvuoroja, mutta mieluusti nostan yhden puheenvuoron esille eli ed. Lauri Kähkösen aivan erinomaisen ja suoraryhtisen puheenvuoron. Valitettavasti hän ei ole näitä kehuja täällä kuulemassa, mutta toivottavasti menevät perille.

Puhemies! On todellakin korkea aika, että riistavahinkolaki nyt pyritään korjaamaan pitkällisen odotuksen jälkeen. Minäkin mieluusti annan erittäin suuret kiitokset maa- ja metsätalousvaliokunnalle erinomaisesta työstä. Tuota lakiesitystä on valiokunnassa käsitelty erittäin tasokkaasti, ja ne muutokset, mitä valiokunta on siihen tehnyt, ovat erinomaisen hyviä.

On korkea aika korjata riistavahinkolaki muun muassa jo monessa puheenvuorossa esille otetun porotalouden tilanteen takia. On aivan kohtuutonta, että suurpetojen määrän kasvaessa on seurauksena ollut se, että useitten paliskuntien taloudellinen tilanne on romahtanut ja muun muassa pohjoisessa Kainuussa Koillismaalla oleva Hallan paliskunta on ilmeisesti joutumassa siihen tilanteeseen, että se lopettaa toimintansa vasahävikin takia eli siis oma elinkeino on loppumassa. Parasta tietysti olisi, että tuota porotaloutta voidaan jatkaa, mutta on äärettömän tärkeää, että valiokunta on omassa mietinnössään ottanut esille myös sitten sen, että tällaisessa tilanteessa meillä on oltava toimivat luopumisjärjestelmät, mikäli elinkeino karkaa alta. Kun petojen määrää arvioidaan, on syytä myös huomioida se, että seurauksena on ollut myös raskaasti suojellun, hyvin suojellun, metsäpeurakannan aika nopea puolittuminen, eli sekin osoittaa sen, että suurpetojen määrä on kohtuuttomankin korkea.

Valiokunta korostaa omassa mietinnössään nykyistä tarkempien suurpetojen kanta-arvioitten saamista myös suurten porovahinkojen arvioimiseksi ja korvaamiseksi. Näin valiokunta siis antaa suoran viestin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle, joka näitä kanta-arvioita tekee. Valitettavaa vain on se, että käytännössä Rktl, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, on monin paikoin ja monin tavoin menettänyt luottamuksen omaan toimintaansa petomääräarvioittensa osalta, ja onkin tärkeää, että maa- ja metsätalousministeriö vie nyt sitten vahvasti eteenpäin kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla Rktl:n toimintaan palautetaan luottamus. Se vaatii Rktl:n toiminnan moninaista selvittämistä, ja ymmärsin sillä tavalla, että maa- ja metsätalousministeriössä erinäisiä toimenpiteitä tältä osin on jo aloitettu.

Riistavahinkolaki on valiokunnan käsittelyssä saanut, kuten sanottu, erinomaiset lisäykset muun muassa poronhoitoalueelle. Korvauskäytäntö on löytänyt ilmeisen hyvän muodon. Korvaus muun muassa ehdotetaan maksettavaksi poronomistajalle puolitoistakertaisena ja mukaan otetaan uusi vasahävikkikorvaus, joka vielä sitten erikseen kohdentuu tiettyyn kriittiseen ajankohtaan. Erittäin kannatettava on myös mahdollisuus maksaa erityistä korotettua korvausta paliskunnille eli sellaisille paliskunnille, joille pedot ovat aiheuttaneet poikkeuksellisen suuria vahinkoja. Olen muutamissa keskusteluissa ymmärtänyt sillä tavalla, että korvauskäytäntöön liittyen voitaisiin ottaa korvauksen perustaksi myös paliskuntien poroluettelot, mutta se ei liene kuitenkaan sitten käytännössä realistista.

Ed. Hänninen otti omassa puheenvuorossaan esille myös metsästyskoirat, niitten korvaamisen petovahinkojen seurauksena. Jos kuuntelin oikein, niin korvauksessa tulisi ed. Hännisen mukaan huomioida myös koiran jalostusarvo ja jalostustoiminta, ja se on aivan oikea näkemys.

On erittäin tärkeää, että vahinkojen korvausrahoitus on kaiken kaikkiaan kunnossa, jotta maksatukset voitaisiin hoitaa jouhevasti, ettei näitä maksatuskatkoksia sitten tulisi. Mutta kaiken kaikkiaan riistavahinkolaki on valiokunnan käsittelyssä saanut erinomaisen muodon ja erinomaiset lisäykset.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys riistavahinkolaiksi ja laiksi metsästyslain 87 §:n muuttamisesta on ollut työläs valmisteltava niin ministeriölle kuin valiokunnallekin. Valiokunta on laajan asiantuntijakuulemisen jälkeen tehnyt siihen kolmekymmentä muutosesitystä ja päätynyt sitten yksimieliseen mietintöön. Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja ed. Leppä totesi, tässäkin asiassa on ollut ongelmia EU-säädösten kanssa.

Riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen omavastuusta ehdotetaan luovuttavan, jolloin kalenterivuotta kohti alaraja tulisi valiokunnan esityksen mukaan 170 euroon ja henkilövahingoissa tätä rajaa ei olisi. Suurpetojen aiheuttamat vahingot erityisesti poronhoitoalueen itärajalla ovat lisääntyneet, ja jotkut paliskunnat ovat ajautuneet poronhoidon jatkamisen kannalta lähes mahdottomaan tilanteeseen. Näiden neljän paliskunnan osalta on perusteltu tarve selvittää luopumistukimahdollisuudet.

Petomäärien säätelyn osalta EU:n määräysvalta on kohtuuttoman suuri ja aiheuttaa petovahinkojen lisäksi syrjäseutujen lapsiperheillekin petovaaran takia ylimääräisiä huolia. Epäilen pahasti, että jos siellä itärajalla jotkut paliskunnat joutuvat luopumaan poronhoidosta, niin vahingot siirtyvät sitten seuraavien paliskuntien alueille.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! On ollut mieluisaa kuulla täällä edustajakollegojen positiivisia lausuntoja tämän valiokunnan mietinnön johdosta. Tätä mietintöä, tätä riistavahinkolakia on käsitelty valiokunnassa kuukausitolkulla ja on kuultu yli kolmeakymmentä asiantuntijaa. Mikä tässä on merkillepantavaa, on eduskunnan rooli nimenomaan lain valmistelussa — sellaiseksihan tätä voi jo kutsua. Eduskunnalla on ollut jälleen erittäin tärkeä rooli lain valmistelussa. Eduskunta on joutunut ottamaan sellaisen asennon ja sellaisia tehtäviä tässä lain valmistelussa, mitkä eduskunnalle eivät oikeastaan kyllä kuuluisi, vaan lain valmisteluhan kuuluisi nimenomaan ministeriölle, mutta tässä tapauksessa me olemme joutuneet korjaamaan tai kirjoittamaan kokonaan uudelleen yli kolmekymmentä pykälää. Tämä olisi erittäin tärkeää, että myöskin ministeri, joka on nyt täällä paikalla salissa kuulemassa tämän keskustelun, ottaa huomioon jatkossa, että ainakaan maa- ja metsätalousministeriöstä ei näin huonosti, suoraan sanoen, valmisteltuja esityksiä enää eduskunnalle tulisi. Tämän halusin vain tämän keskustelun tiimoilta lausua.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä ei ole kukaan vielä avannut tätä budjettinäkökulmaa tähän lakiin. Tietysti maatalousjaoston puheenjohtajana hieman tätäkin raotan. Nythän tilanne on se, että petoeläinvahingot on maksettu momentilta 30.40.42 ja hirvieläinten osalta taas sitten 41 on loppuosa momentista. Hirvieläinten vahingothan on kerätty metsästäjiltä pyyntilupamaksuilla mutta petoeläinten aiheuttamat vahingot on taas sitten veromarkoilla, budjettivaroilla, korvattu. Onko niin sitten, että kun tämä laki tulee voimaan, niin nämä momentit yhdistyvät yhdeksi? Tietysti on aina mietittävä sitä, mitä tämä vaikuttaa tähän momentin kokonaissummaan. Todennäköisesti ei merkittävästi. Mutta on äärettömän tärkeätä minusta se, että tähän varataan riittävät budjettivarat vuosittain.

On tietysti aina hirvittävän vaikea arvioida, minkä verran sitä rahaa menee, mutta minun mielestäni tässä nämä kanta-arviot ovat a ja o. Kuka ne sitten tekee, on hyvin keskeistä. Täällä on jo aikaisemmin todettu se, että Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on hieman arvostelun kohteena. Minusta se on ihan oikeakin näkemys. Varmaan tulisi entistä enempi hyödyntää metsästäjiä ja tehdä yhdessä näitä arvioita. Uskottavuus olisi paremmalla tasolla, ja silloin voitaisiin kaatolupia myöntää siten, että nämä momentit eivät olisi vuodesta toiseen kasvu-uralla, niin kuin ne viime aikoina ovat tahtoneet olla. On muistettava, että petoeläinten vahinkoihin vuonna 2007 osoitettiin 3,5 miljoonaa euroa, ja näyttää siltä, että tämänkin vuoden osalta rahat ovat aika niukasti riittämässä.

On tietysti syytä kehua tätä kokonaisuutta, niin kuin täällä on tähän saakka jo tehty. Tämä kynnysarvon määritteleminen 170 euroon on hyvin perusteltu. Se kyllä tuo uskottavuutta tähän lakiin. Hyvää on myös se, että suurpetovahinkojen arviointikustannukset korvataan niissä tapauksissa, joissa itse vahinkokin korvataan, eli sikäli ollaan hyvin oikealla tiellä.

Sitten muutamia arvioita. Kun puhutaan hirvivahingoista, niin puhutaan aina myös hirvikannoista. Tässähän avainasemassa ovat riistanhoitopiirit ja riistanhoitoyhdistykset ja myöskin metsästysseurat. Aina ongelmaksi muodostuvat nämä talvilaidunalueet ja se, miten riistanhoitoyhdistyksen alueella tämä kanta voidaan pitää niin alhaisella tasolla, että hirvivahingot metsissä jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Tämän yhteensovittaminen on joskus aika vaikeata. Sen tiedän itsekin kokemuksesta. Lähtökohdan kuitenkin tulisi olla, että metsästystä tulisi voida harjoittaa koko riistanhoitoyhdistyksen alueella, ja joskus se on jopa melko vaikeata.

Sitten maastoarvioinnin, maastotarkastuksen tekeminen. Tällä hetkellähän siellä yleensä pyydetään mukaan myös riistanhoitoyhdistyksen edustaja. Ymmärtääkseni tässä esityksessä on nyt lähtökohta se, että se arviointi tapahtuisi paikallisen vahinkopaikkakunnan metsäkeskuksen toimesta ja myös metsänhoitoyhdistysten asiantuntemusta voidaan hyödyntää. Tämä on erittäin hyvä lähtökohta, ja uskon, että silloin saadaan ihan oikeat arviot siitä, mitä vahinkoa metsille tästä on toteutunut.

Kaiken kaikkiaan tätä esitystä voidaan pitää hyvänä ja hyvin kannatettavana ja ennen kaikkea sitä, että tämä on nyt vihdoin tänne tullut. Työtä on tehty, ja lämmin kiitos valiokunnalle tästä työstä.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin täällä on jo monella suulla todettu, on syytä kiittää valiokuntaa erinomaisen hyvästä lain valmistelusta. Urakka on varmaan ollut melkoinen, ja siitä kertoo tietysti tämä erittäin suuri muutosten määrä, mikä valiokunnassa on saatu aikaan. On todellakin erittäin tärkeää, että petovahinkojen korvausjärjestelmä on asianmukainen ja toimiva, koska vain näin saadaan edes jossakin määrin riittävää hyväksyntää suurpetokantojen, sanotaanko, kohtuutasoiselle kannalle.

Kuten täällä nyt tuli monessa puheenvuorossa esille, myöskin ikään kuin näitten kantojen levittäminen tasaisemmin ympäri Suomen on erittäin tärkeä asia. Täällä on kuultu monia hyvin asiantuntevia puheenvuoroja, ja me pohjoiskarjalaiset kansanedustajat olemme tähän keskusteluun innolla osallistumassa, koska meidän alueellamme todella on tilanteita, joissa on aivan selkeitä tihentymäalueita. Voin aivan vilpittömästi sanoa, että niillä alueilla näitten suurpetojen lukumäärä aiheuttaa todella suurta huolta. Senpä takia onkin tärkeää, että on luotettava tieto näitten suurpetojen lukumäärästä, että voidaan myöskin sitten päästä asianmukaiseen kannansäätelyyn.

Kun täällä todettiin ilvesten suhteen esimerkiksi sellainen tilanne, että ne ovat poronhoitoalueelle levittäytyneet ja päässeet hyvien ruokapöytien ääreen, niin meillä Pohjois-Karjalassa esimerkiksi on muutamia alueita, joilla on niin merkittäviä ilvestihentymiä, että ne ovat itse asiassa saaneet aikaan tilanteen, jossa maakunnan orastavat metsäkaurispopulaatiot ovat kerta kaikkiaan tuhoutuneet. Täytyy muistaa myöskin, että luonnossa käydään koko ajan eri lajien kesken taistelua olemassaolosta ja elintilasta. Täytyy tässäkin suhteessa nähdä tämä tasapaino.

Puheenjohtaja Leppä täällä totesi, että tässä valiokuntavaiheessa on ollut erittäin hyvää yhteistyötä sekä maa- ja metsätalousministeriön suuntaan että valtiovarainministeriön suuntaan. Äskeinen puhuja, ed. Reijonen, nimenomaan kiinnitti huomiota näihin taloudellisiin seurauksiin. Kysyisinkin nyt vielä sitten varmemmaksi vakuudeksi joko ministeriltä tai valiokunnan puheenjohtajalta, onko arvioitu nyt, minkälaisia taloudellisia seuraamuksia tällä uudella lainsäädännöllä verrattuna nykytilaan on arveltu olevan.

Sitten ihan lopuksi haluaisin todeta tuon metsästyskoiriin liittyvän problematiikan, mikä täällä on noussut esille. On erittäin hyvä asia, että valiokunnan korvauslinjaukset ovat ymmärtääkseni metsästyskoirien suhteen askel myönteiseen suuntaan, mutta on pakko todeta se ikävä tosiasia, että hyvän metsästyskoiran menettäminen suurpedon suuhun ei ole millään rahalla korvattavissa.

Lauri  Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Jatkan siitä, mistä edustatoverit Ravi ja Reijonen tuossa äsken puhuivat, eli myös tästä metsästyskulttuurista. Tosiaan muun muassa Pohjois-Karjalassa sen harrastaminen on aika ajoin ja tietyillä alueilla lähes mahdotonta. Toki nyt lienee sellainen tilanne, että nämä susien määrät ovat vähentyneet, mutta kuitenkin niitä riittävästi on tälläkin hetkellä isojakin laumoja. Mitä tulee näihin suurpetokantojen lukumääriin, niin meillähän on valtakunnallisesti hyväksytty kannanhoitosuunnitelmat. Jotenkin kuitenkin semmoinen tunne on tullut, että tietyllä tavalla ne eivät kuitenkaan ohjaa tätä verotusta. Otan esimerkiksi ilveksen. Kun tulin eduskuntaan, niin nämä kannat olivat sellaiset, että puhuttiin tavoitetasosta tuhat ilvestä, ja me aivan hyvin tiedämme, että nämä kannat ovat todella huomattavasti suurentuneet vuosien mittaan. Se ei kuitenkaan verotuksessa ole näkynyt millään lailla, olkoonkin että se on tiukasti suojeltu, kuuluu siihen direktiiviin, ja sama toki on näitten muittenkin suurpetojen kohdalla.

Toivon tosiaan vielä kerran sitä asiaa, että Rktl:n ja metsästäjien petoyhdysmiesverkoston välillä voidaan entistä paremmin kommunikoida ja myös kohdistaa varoja edes jossakin määrin, että tosiaan voimme saada luotettavia tietoja ja huomioida nämä tihentymäalueet. Kuitenkin täytyy kysyä (Puhemies: 2 minuuttia!) ja joutuu kysymään, kumpi on tärkeämpi, ihminen vai joku eläin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Niin kun täällä jo ed. Kyllönenkin totesi, Suomen metsiin mahtuvat sekä eläimet että ihminen. Tällainen ed. Kähkösen vertailu, kumpi on tärkeämpi, mielestäni ei ole oikein järkevää. Kysymys on siitä, että me verotamme eri lajeja. Ihminen verottaa eri lajeja erittäin voimakkaasti, käyttää niitä hyväkseen. Täällä ed. Kyllönen kuvaili sitä, millä tavalla ilves ehkä sitten poroa raatelee. Me voisimme käydä katsomassa, miten ihminen käyttää sikoja hyväkseen ja porsaita tällä hetkellä tai muita tuotantoeläimiä. Ei se näytä kovin kauniilta sekään. Se on paljon luonnottomampaa kuin se, että ilves metsässä metsästää.

Mutta itse varsinaiseen kysymykseen. Täällä on kannettu huolta siitä, että petovahinkokorvaukset ovat suuria tai ne ovat kasvamassa. Mielestäni se huoli pitää olla siinä, niin kuin täällä oikeastaan ed. Kähkönenkin totesi, että pitää olla kylliksi budjetissa varoja niihin ja sitten vielä tämä omavastuuosuuden alentaminen vastaisuudessa olisi tavoite. Se on se ykkösasia. Sitten varsin iso osa näistä korvauksista tulee arvioinnin mukaan, jolloinka kannan arviointi on se, joka vaikuttaa suoraan niihin. Mielestäni kyllä metsästäjät ovat pikkasen jäävejä näissä kanta-arvioissakin sen mukaan, jos ajatellaan, että siitä lähtee tämä verottamisen määrä. Tässä mielessä kyllä Rktl voisi olla edelleenkin se asiallinen taho, joka tämän asian hoitaa.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusaselle, kun totesitte, että metsästäjät ovat jäävejä näitä kantoja arvioimaan: Minkälaisista euromääräisistä rahasummista silloin puhuttaisiin, jos me palkatut kannanarvioijat tuonne maastoihin laittaisimme? Todella suurista rahamääristä. Ja edelleen ed. Tiusaselle, kun arvostelitte — mihin teillä on oikeus — kun vertasin ihmistä ja eläintä: Tämä liittyi siihen, minkä varsinaisessa puheenvuorossani totesin, että ammatin harjoittaminen vaarantuu — toki minusta on tärkeää, että myös metsästyskulttuuria voidaan harrastaa — eli koko ajan joudutaan jo nyt pohtimaan, niin kuin valiokunnan mietinnössä on todettu, että jos ja kun poronhoidosta joudutaan luopumaan suurpetojen, tässä tapauksessa ilveksen, takia, niin sitten valtion varoista tavallaan maksetaan tätä toimintaa.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen täällä kyllä urheasti ja kunniakkaasti puolustaa petopolitiikkaa ja petojen suojelua. Se on tärkeä asia sinänsä sekin, mutta kyllä sanon näin, että minimi on se, että kun syntyy vahinkoja elinkeinolle pedoista johtuen, niin korvausjärjestelmä toimii, ja sitähän tällä lailla nyt haetaan takaa. Lisäksi se evästys siitä, että korvaukset maksetaan täysimääräisinä ja viipymät ovat kohtuullisia — ei niin kuin nyt, että saattaa toista vuotta mennä korvausten maksatukseen — on se oikea tapa toimia. Tähän pitää pyrkiä. Mutta kyllä minä ennen, nyt ja jatkossakin tässä salissa tulen nostamaan esille kysymyksen Suomen suurpetopolitiikasta, ja pitää nostaa kysymys siitä, ollaanko meillä oikealla tasolla suurpetojen suojelussa, jos porokarjasta, (Puhemies: Minuutti!) porovasoista, 70 prosenttia päätyy jossain paliskunnassa petojen suuhun. Minun mielestäni ei olla.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On kyllä todettava ed. Tiusaselle, että siitä voimme olla yhtä mieltä, että petokantojen arviointi mahdollisimman objektiivisesti ja oikeiksi on tärkeä asia, mutta aivan yhtä varmaa on se, että jos metsästäjät ja metsästäjäjärjestöt eivät ole antamassa panostaan tähän arviointityöhön, niin silloin se järjestelmä kyllä aivan kertakaikkisesti rapautuu.

Haluaisin vielä todeta sen, että kun minun mielestäni ed. Kyllönen käytti aika kypsän puheenvuoron vieläpä varsin värikkäin sanakääntein, kun hän totesi, että hänen tapaamansa poromiehet eivät ole petovihaajia, niin voin ed. Tiusaselle vakuuttaa, että en minäkään ole tavannut juurikaan metsästäjiä, jotka olisivat petovihaajia, vaan kyllä he näkevät tämän luonnon monimuotoisuuden erittäin suurena arvona.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen käytti ansiokkaan puheenvuoron, mutta haluan tuoda asiaan yhden uuden näkökulman, tai näkökulman, joka on tullut täällä aikaisemminkin esille, eli tämän hyljevahinkokysymyksen, joka on erittäin ajankohtainen varsinkin tuolla Saaristomerellä. Meillä on tällä hetkellä, vuonna 2008, noin 700 ammattikalastajaa. 2000-luvun alussa oli vielä noin 1 000 ammattikalastajaa. Hyljevahinkokorvausta tai hyljesietopalkkiota maksetaan silloin, kun kalastajan tuloraja on 5 000 euroa vuodessa. Nyt ongelmaksi on muodostunut se, että näiden ammattikalastajien, jotka harjoittavat alueella pienimuotoista verkkokalastusta, tulot jäävät monta kertaa alle tämän rajan, eli he ovat todella pienituloisia ja he eivät saa ollenkaan tätä korvausta sitten, kun tämä tulo jää alle tämän 5 000 euron, mitä tästä ammattikalastuksesta tulee. Eli kannatan myös semmoista mallia, että jos tehdään tämmöisiä korvausjärjestelmiä, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) niin ne olisivat mahdollisimman kattavia sillä tapaa, että kaikki voisivat sen korvauksen saada.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Raville totean, että tunnen todellakin ihan luonnonystävämetsästäjiä, jotka ovat luonnonsuojelun ja myöskin suurpetosuojelun takana, ei siinä mitään, ja haluan uskoa sen, mitä te totesitte tuossa. Tarkoitin sitä, että Rktl:n pitää kuitenkin olla se pääasiallinen organisaatio, joka pitää asian hallussaan.

Ed. Seurujärven kanssa, mitä tulee hänen kommenttipuheenvuoroonsa, olen suunnilleen samaa mieltä ja painotan sitä, että siellä paliskunta-alueella pitää tietysti ottaa huomioon tämä ammatinharjoittamisen mahdollisuus ja hoitaa se asia niin, että siellä ei suurpetokanta ole sillä tavalla suuri, että se estää asiallisen poronhoidon.

Lopuksi toteaisin tähän ed. Kähköselle, että meidän pitää myös käyttää sellaisia välineitä, joilla me estämme petovahinkoja. Viittaan siihen, mitä ed. Pulliainen sanoi, mitä tapahtui itärajan takana. (Puhemies: Minuutti!) Sieltä ei enää tule petoja tälle puolelle, ne tapetaan siellä.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva riistavahinkolaki on mielestäni erittäin hyvä ja hyvää on ennen kaikkea ollut maa- ja metsätalousvaliokunnan työskentely asian suhteen, ja erikoiskiitos kuuluu myös ministeriölle. Ministeriön ja valiokunnan välinen yhteistyö on ollut erittäin hyvää. Tieto on kulkenut molemmin puolin, ja valiokuntaan on todellakin ministeriöstä tullut todella hyvin asiantuntijoita. Siitä erikoiskiitos ministeri Anttilalle, että tämä yhteistyö on pelannut kiitettävästi. Erikoiskiitos kuuluu myös valiokunnan puheenjohtajalle Jari Lepälle, joka on vahvalla kädellä johtanut tätä mietintötyötä.

Pari huomiota riistavahinkolaista.

Luontodirektiivi määrittelee Euroopan unionissa ne suurpetolajit, jotka ovat ankarasti suojeltuja elikkä käytännössä totaalisuojeltuja, ellei poikkeuksesta myönnetä kaatolupia. On muistettava, että varsinkin itärajan pinnassa ja Lapissa ovat kannat lähteneet niin valtavaan kasvuun, että se on todella näillä alueilla asuville ihmisille, työskenteleville ihmisille, jo maanvaiva, vitsaus. Aivan kuten ed. Lauri Kähkönen totesi, se alkaa uhata elinkeinoja. Tälle kehitykselle on pikkuhiljaa saatava muutos aikaiseksi.

Ensinnäkin tulee pitää huoli siitä, että riistanlaskennassa ja petolaskennassa ilmi käyneet kannat otetaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa vakavasti, niin että niiden mukaan suhteutetaan sitten myönnettävät kaatoluvat. Ei ole mitään järkeä siinä, että saman kylän alueella useita susilaumoja pyörii niin, että käytännössä ulkona liikkuminen varsinkin pienemmille lapsille alkaa olla hengenvaarallista. Se saattaa tuntua täältä Helsingin perspektiivistä katsottuna hieman pötypuheelta, että tällainen tilanne meillä olisi olemassa, mutta valitettavasti tämä on itärajan pinnassa ja Lapissa jo arkipäiväistä totta, erikoisesti itärajan pinnassa.

Budjettiin on joka tapauksessa varattava riittävät määrärahat niin, että kaikki vahingot tullaan korvaamaan, ja varsinkin suurpetovahingoissa tulee pitää huoli siitä, että korvaus tulee kaikissa tapauksissa ja täysimääräisenä ja nopeasti. Elinkeinojen harjoittamiselle tapahtuneet vahingot on syytä myös korvata, ja ne pitää korvata täysimääräisesti, koska pitää olla oikeus tässä maassa harjoittaa elinkeinoa, esimerkiksi porotaloutta Lapissa, olkoonkin että siellä myös suurpetojen olemassaolo pitää hyväksyä.

Todellakin sille loistavalle yhteistyölle, mitä metsästäjäjärjestöt keskenään ja metsästysseurat tekevät kantojen laskennassa, pitää antaa arvo, ja ne luvut on syytä ottaa aina vakavasti. Eivät niitä lukuja maastossa kymmenet, sadat ja tuhannet metsästäjät tietenkään pilanpäiten tee, vaan ne ovat vakavaa laskentaa. Nimenomaan metsästäjäporukka on tässä erittäin vastuullista. He suorittavat myös riistanhoitotyötä. Suurin osa metsästystapahtumastahan on nimenomaan riistanhoitotyötä, sitä työtä, mikä ei millään lailla liity siihen itse jahtiin.

Itärajan pinnassa on syntynyt riistanlaskentatilanteissa tilanteita, joissa on havaittu, että on ollut niin sanottuja läheltä piti -tilanteita paikallisten asukkaiden kesken, kun pedot ovat tulleet talojen pihoihin. Metsästäjät ovat tuoneet tätä viestiä Rktl:ään mielestäni kiitettävästi, mutta jostain syystä se on sinne virastojen käytäville hävinnyt, kun ne tiedot eivät lisää millään lailla myönnettävien kaatolupien määrää.

On tärkeää, että nyt tässä laissa hyväksytty niin sanottu vahingonkorvausraja lasketaan 250 eurosta 170 euroon. On erittäin tärkeää, että omavastuu poistuu, että jokainen vahinko korvataan nollasta eurosta asti ja niin, että tässäkin yhteydessä arviointi tapahtuisi nopeasti, ettei vahingon kärsineen tarvitsisi pitkään odotella korvausta. On syytä muistaa, että esimerkiksi arvokas metsästyskoira on nopeasti tuhansien eurojen ja pahimmillaan kymmenientuhansien eurojen arvoinen ja sellaisen menettäminen on metsästäjälle suuri järkytys. On syytä muistaa sekin, että kun näitä vahinkoja sitten maksetaan, niin arviointikustannuksiakin on jonkin verran. Siksi tämä 170 euroa on laitettu minimikorvausrajaksi, jottei turhia arvioita tehtäisi, että olisi myös vastuu niillä vahingon ilmoittajilla, koska pieni vahinkohan pitää sietää, kun tietää sitten, että tietyn rajan yli menevät vahingot korvataan.

On syytä korostaa, arvoisa puhemies, lopuksi, että suurpetokantojen osalta on eduskunnan otettava vakavasti se viesti, että suurpetokannat varsinkin itärajan pinnassa ja Lapissa ja Kainuussa ovat niin korkealla tasolla tällä hetkellä, että on mielestäni vain ajan kysymys, milloin ihmishenkien menetyksiä tullaan kokemaan. Tiedän esimerkiksi Pohjois-Karjalan alueelta olevan olemassa vuosittain monia tapauksia, joissa ihmishengen menetys on ollut aivan hiuskarvan varassa, esimerkiksi karhujen ja ihmisten kohdatessa marjamatkoilla. Tätä viestiä on eduskuntaan ja ministeriöihin tuotu monia monia kertoja, mutta valitettavasti tähän asiaan ei ole tullut parannusta. Esimerkiksi karhukanta Ilomantsin kunnan alueella on jo niin hälyttävällä tasolla, että siihen olisi puututtava erittäin nopeasti, jotta välttäisimme ihmishenkien menetykset. Tässä tapauksessa voi sanoa, että ihmishenkiähän on menetetty jo, niin että tämä on syytä muistaa koko ajan, kun päätöksiä asiassa tehdään.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täysi tunnustus on annettava kolmelle Pohjois-Karjalan kansanedustajalle kolmesta eri eduskuntaryhmästä: Ed. Lauri Kähköselle, hän toi erinomaisesti esille sen, kumpi on tärkeämpi, ihminen vaiko peto. Tämä kysymys täytyy muistaa silloin, kun ratkaisuja tehdään. Ed. Pekka Ravi ryhmänsä puheenjohtajana toi hyvin realistiset tosiasiat esille, jotka ovat osa arkipäivän elämää, kuten ed. Hannu Hoskonen edellisissä puheenvuoroissaan erittäin hyvin kuvasi.

Olisiko kukaan uskonut, kun Suomen eduskuntalaitos satakunta vuotta sitten aloitti työskentelynsä, että satakunta vuotta myöhemmin 2000-luvun alussa Suomen eduskunnassa käydään keskustelua suurpetojen aiheuttamista ongelmista? Tuskinpa tuota olisi silloin uskottu. Suomessa on eletty satakunta vuotta tilanteessa, jossa suurpedot eivät ole olleet varsinainen ongelma, ja herää kysymys, kuka on tuona aikana tähän maahan suurpetoja kaivannut. Onko niillä ollut joku erityinen kaipaus ihmisten taholta? Tiedän, että luonnossa on kova taistelu eliölajien kesken. Niin sanottu luonnon tasapainokin on jatkuvaa taistelua. Luonnossakin aina tapahtuu muutosta.

Mutta nyt me käsittelemme hyvin tärkeää asiaa, hallituksen esitystä riistavahinkolaiksi ja laiksi metsästyslain 87 §:n muuttamisesta. Täällä on annettu tunnustusta Sirkka-Liisa Anttilalle ministerinä ja kansanedustaja Jari Lepälle valiokunnan puheenjohtajana. Haluankin nyt tämän lain kohdalta tuoda erinäisiä näkökohtia esille.

Kun EU direktiiviinsä perustuen velvoittaa meitä tähän suurpetokantojen ylläpitoon — näin ymmärrän, näin ainakin on annettu ymmärtää, itse en hyväksy tätä enkä pidä tätä oikeana, mutta on annettu ymmärtää, että EU meitä tähän velvoittaa — niin heitänkin vastattavaksi kysymyksen arvoisalle ministerille, kiitän, että hän on paikalla täällä: Korvaako EU ne menot, joita riistavahinkojen ja tämän lain kohdalla tapahtuu sitten suurpetovahinkojen korvauksessa? Yleinen periaatehan on se, että joka on taustalla vahingon aiheuttajana tai syynä siihen, että vahinko tulee, jota on korvattava, hän myös maksaa. Teen kysymyksen: Eivät kai nämä vahingot, joita suurpedot aiheuttavat, tule suomalaisen veronmaksajan maksettaviksi? Eikö nämä EU korvaa, koska EU:lla on tämä direktiivi? Kysyn: Minkä verran? Korvaako EU kokonaan nämä vahingot, joita suurpedot aiheuttavat, vai mikä on EU:n osuus vahinkojen korvaamisesta? Jos asia on niin, että suomalainen veronmaksaja korvaa, kuinka paljon näillä rahoilla voitaisiin hankkia vanhuksille sosiaalihoitoa, kuinka paljon voitaisiin näillä rahoilla pienentää koulujen opetusryhmiä, kuinka paljon voitaisiin tehdä muuta sellaista, mitä kansalaiset kaipaavat terveydenhoidossa? Tämä on aiheellinen kysymys.

Kysymys petovahinkojen osalta on myös laajempi kuin kysymys pelkästään kotieläinten menetyksestä tai koiran menetyksestä. Nämä ovat vakavia asioita, mutta kysymyksiä herää myös paljon laajemmalti. Minulta ovat eräät kesämökin, vapaa-ajan asunnon, hankkineet kysyneet, kuka korvaa sen, että ei uskalleta olla vapaa-ajan asunnolla. Vapaa-ajan asunnon arvo kärsii tästä syystä.

Sitten on kysymys pelosta. Lapsiperheen äiti, myöskin kaupunginvaltuutettu, eräänä aamuna kertoi, että niin ja niin monta suurpetoa on siellä aivan pihapiirissä nähty, ja hän sanoi, että hän ei ainakaan uskalla viedä lapsia vaunussa siihen pihalle ulkoilmaa saamaan, ei kerta kaikkiaan uskalla, ja tämäkin on tapahtunut kuntayksikössä, joka on kaupunki eikä ole itärajan pinnassa.

Edelleen on sanottu, että vahinkoja aiheutuu. Tämä nyt on maalaiskunta, mutta on Keski-Suomen maakuntakeskuksen naapurikunnasta kyse. Kun on paljon ollut susia ja on maatilamatkailukohde, niin ei uskalleta edes kertoa sitä, että siellä lähiympäristössä vilisee susia, että perhematkailijat eivät vieroksuisi merkittävää maatilamatkailukohdetta. On pyydetty vaikenemaan susihavainnoista.

Jokuhan tietysti sanoo, että jos järjestetään petosafaria ja tällaista, niin silloin tietysti on myöskin tuolla puolella matkailullista merkitystä, mutta on todettu, että tämä haittaa myöskin matkailuelinkeinoa. Tällainenkin havainto on saatu.

Suurimmat haitathan ovat juuri karjataloudelle, porotaloudelle tuolla pohjoisessa, mutta perinteinen laiduntaminen monilla etäisimmillä laidunalueilla on tänä aikana vaarallista. Samoin tiedän, että ei uskalleta myöskään ravihevosia tietyille laidunalueille vaikkapa Keski-Suomessa osoittaa, koska on käyty myös hevosten kimppuun karhujen toimesta.

Samoin kunnat maksavat koulukyytimenoja petoeläinvaaran takia. Tiedän sen omasta kotikaupungistanikin, Keuruun kaupungista. Olen paikallisliikennetoimikunnan puheenjohtajana siellä. Tiettyjä matkoja ajetaan petovaaran takia. Minä ymmärrän, että tästä tulee kunnalle menot, mutta en todellakaan ole tullut kysyneeksi, korvaako EU, joka vaatii direktiivillään petoja, missään määrin valtiolle, ei ainakaan Keuruun kaupungille ole korvannut näitä kyytejä, joita petovaaran takia tarvitaan. Sitten vielä on tilanne sellainen, että kaupunki ei pysty järjestämään kyytejä niin paljon kuin petovaaran takia haluttaisiin. Ihmiset joutuvat itse antamaan näitä kyytejä.

Tällaisiin moniin kysymyksiin on jouduttu. Vaikka meillä nyt korvataan tietyt vahingot tämän lain mukaan, jää vain kysymys, maksaako EU vai suomalainen veronmaksaja nämä vahingot sitten. On paljon sellaisia asioita, joita ei korvata lainkaan, jo pelkästään se, että ihmiset vieraantuvat luonnosta, todelliset luonnonystävät ovat lähestulkoon kaikonneet luonnosta. Kun minä jollekin sanon, että lähdetään käymään vaikka tuolla Vuorissa, niin minulle yleensä sanotaan "en minä uskalla sinne lähteä", koska on tiedetty, että on aika usein ollut karhu, sekä talvella pesiytynyt että naaraskarhu pentuineen viihtynyt. On monia, jotka sanovat, että eivät he lähde sinne.

Samoin tiedän monia marjamaisemia, joissa itse olen mieluummin marjastaja kuin metsästäjä. Minä annan arvon metsästäjille, mutta minä liikun mieluummin marjametsällä, ja minä olen siellä yksikseni liikkunut. En minä ole sinne saanut ketään seuralaista. Ihan he sanovat, etteivät he uskalla lähteä. Tietysti kun en ole ketään saanut seuralaisekseni, minulle on sitten tullut tulosta ehkä paremmin, kun olen siellä saanut yksin olla satoa poimimassa. Mutta jää paljon marjoja ja sieniä metsiin. Olen seurannut alueita, joilla ennen liikkui paljon kalastajia jokien rannoilla. Nyt ei näy ketään, ei muutamaan vuoteen ole näkynyt. Onko petovaara tuossa syynä, sitä en tiedä.

Elikkä meillä on todellinen ongelma käsiteltävänä tähän hallituksen esitykseen ja siitä annettuun mietintöön liittyen, ja kysymykseni on: Korvaahan EU direktiiveillään aiheuttamansa taloudelliset vahingot Suomen veronmaksajille, jotta ne eivät ole poissa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollosta tai opetuksesta?

__________

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Johannes Koskinen.

__________

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Aivan aluksi haluan lausua lämpimät kiitokset maa- ja metsätalousvaliokunnalle asian erinomaisesta valmistelusta ja hyvästä yhteistyöstä, jolla tätä esitystä on viety eteenpäin niin oman ministeriöni kuin valtiovarainministeriönkin kanssa yhteistyössä.

On aivan totta, että esitys tänne tullessaan on ollut kohtalaisen raakile, koska tähän on jouduttu tekemään ihan perustellusti näin suuri määrä muutoksia. Tämä vaan saa allekirjoittaneen miettimään jatkossa entistä enemmän, mikä on se lainvalmistelun taso ja sitä kautta sitten sen parantaminen mahdollisissa seuraavissa henkilöratkaisuissa, joita tehdään.

Täällä ovat nousseet aika monessa puheenvuorossa esille nämä petovahinkojen korvausrahat, ja kokoomuksen ryhmänjohtaja Ravi kyseli, joko on selvillä, kuinka paljon tähän tarvitaan rahaa. Voin kertoa, että tänään olemme istuneet ministeriössä laatimassa ensi vuoden kehystä ja meidän seuraavaa talous- ja toimintasuunnitelmaamme, jonka yhteydessä olen antanut kala- ja riistaosastolle tehtäväksi nimenomaan tämän arvioinnin sen jälkeen, kun kerran nyt lakiesitys on täältä valmistunut. Eli nämä esitykset ja arviot tullaan tekemään ihan lähiviikkojen aikana, varmasti vielä ennen joulua, koska meidän täytyy heti tammikuun alussa ne esitykset lähettää eteenpäin.

Kun sitten esitettiin kysymys siitä, kuka näitä petoeläinten vahinkoja korvaa, niin täällä jo ihan oikein todettiin tämä hirvivahinkojen ja lupamaksujen yhteys, ja sitten muut petoeläinten vahingothan tulevat verovaroista. On totta, että sinä aikana, kun itse olen ollut ministeri, joka kerta meillä on ollut näitä rahoja liian vähän. Eli aina on ollut tarvetta näitten petovahinkomäärärahojen nostamiseen, koska vahinkoa on enemmän kuin siihen on varattu budjetissa rahaa.

Nythän me teimme viime vuoden elokuun alusta, tämän metsästyskauden alusta, erittäin suuren muutoksen, kun annoimme riistahoitopiireille vastuun nimenomaan petoeläinten kaatolupien myöntämisestä, mutta se tapahtuu valtakunnallisen kiintiön puitteissa. Eli siinä se päätösvalta annetaan riistanhoitopiireille, koska siellä ne ongelmat kaikkein parhaiten alueellisesti tunnetaan, ja nyt me tietysti seuraamme, että siinä kaikki tapahtuu säädösten mukaan.

Sitten täällä on jonkun verran keskusteltu siitä, mikä on oikea tapa laskea petokantoja. Tiedän, että siinä on syntynyt tietyt epäluottamukset tietyille alueille Suomea, ja tiedän, että siellä ollaan osissa alueita aika turhautuneita, mutta voin vakuuttaa teille, että tätäkin luottamusta rakennetaan koko ajan ja tiettyjä suunnitelmia on senkin suhteen, mutta myöskin sitten dna otetaan käyttöön esimerkiksi karhujen laskennassa jatkossa, jolloin me saamme huomattavasti luotettavampaa tietoa sieltä. Tämä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen luottamuksen menettäminen on minun tiedossani täysin ja uuden osastopäällikön, joka helmikuun alussa tänä vuonna aloitti. Hänelle sanoinkin, Pentti Lähteenojalle, että hänen ensimmäisiä tehtäviään on palauttaa metsä- ja riistapuolen luottamus nimenomaan ministeriön toimintaan ja ministeriön tutkimuslaitoksen toimintaan. Tätä työtä tehdään nyt koko ajan.

Eli kaiken kaikkiaan te olette tehneet erinomaista työtä, siitä kiitos valiokunnalle, niin puheenjohtajalle kuin koko valiokunnallekin. Nyt tämän jälkeen, kun esitys täällä on hyväksytty, omasta puolestani käynnistän sitten sen jatkovalmistelun, mitä tässä tarvitaan asetusten laatimisineen ja muineen, koska tässä ei ole aikaa hukattavaksi.

Siitä haluan lausua erityiskiitoksen, että olette kiinnittäneet siihen huomiota, että vanhat kaavakkeet ovat voimassa niin kauan kunnes uudet saadaan. Näin meidän pitäisi aina pystyä tekemäänkin, ettei tule tiettyyn vaiheeseen katkosta. Me olemme nyt nähneet, mikä ongelma syntyy EU:n rahoituskausien vaihtumisesta ja siinä järjestelmien kertakaikkisesta loppumisesta, mutta tällä esityksellä sekin pystytään turvaamaan. Kiitoksia hyvin tehdystä työstä!

Jari Leppä /kesk:

Puhemies! Kun täällä tulivat puheeksi riistavahinkojen ja petovahinkojen budjettivaikutukset, niin, kuten valiokunta toteaa, kolme asiaa on ylitse muiden, millä tavoin niitä pystytään hillitsemään, ja ne ovat kannan määrittelyn tarkkuus, kantojen määrän säätely ja vahinkojen ennaltaehkäisy. Jos nämä ovat tasapainossa, silloin myöskin mahdollisimman pieni on se maksettavien korvausten määrä ja varmasti kaikki ovat tyytyväisiä, mutta tähän on vielä matkaa, ja niin kuin ministeri totesi, se vaatii myöskin lisätyötä, ja se työ on hyvässä alussa.

Puhemies! Kiitoksia hyvästä keskustelusta ja kiitoksia myöskin niistä lukuisista kiitoksista, joita saimme. Meidän on valiokunnassa ihan mukava juoda joulukahvit tällä viikolla.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille, että hän otti vakavasti tämän huolen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja metsästäjien välisen yhteistyön aidon hyvän tason palauttamisesta, koska se yhteistyö on minusta parhaimmillaan sitä, että kantoja seurataan ja niihin reagoidaan. Jos tämä yhteys katkeaa, molemmat osapuolet häviävät. Ja jos luottamus metsästäjiltä tähän järjestelmään romahtaa, se johtaa myös ennalta arvaamattomiin seurauksiin esimerkiksi suurpetojen osalta itärajan pinnassa Lapissa ja Kainuussa. On erittäin hyvä, että tämä asia nousi esille ja valiokunta on siihen kiinnittänyt huomiota. Tästä meidän on hyvä jatkaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On aivan oikein, että aiheutetut vahingot, myös petojen aiheuttamat vahingot, korvataan, kuten vaikkapa muunkin riistan esimerkiksi viljelykselle aiheuttamat vahingot korvataan. Tämä on oikein. Mutta minä jäin vastausta vaille siinä, minkä verran Euroopan unioni, EU, korvaa niitä vahinkoja, joita EU:n direktiivi aiheuttaa muun muassa sillä tavalla, että nyt lain mukaan korvataan petojen aiheuttamat vahingot. Vastaus tähän jäi puuttumaan, korvaako EU täydellisesti direktiivin seurausten aiheuttamat vahingot, korvaako osittain, vai onko niin, kuten vahvasti epäilen eikä muuta ole näytetty, että nämä tulevat suomalaisten veronmaksajien vahingoksi?

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. Täällä on puhuttu hirvivahingoista ja niiden korvaamisesta. Se on ihan perusteltu huoli. Mutta toisaalta sitten suurpetokantamme, kuten esimerkiksi suden, ravintoeläin on hyvin pitkälti hirvi. Tämänkin tasapainon huomioiminen on tärkeätä, ja samalla se linkittyy näihin suurpetovahinkoihin, porotalouteen ja muihin ihmisen hyötyeläimiin nähden, jotenka tämä asia on kyllä varsin monitahoinen.

Lopuksi: Eteläisen Suomen pieniin kansallispuistoihin ei todellakaan metsästys sovi. Tämä asia on sellainen, josta tulee jatkossa keskustella edelleenkin ministeri Anttilan kanssa.

Yleiskeskustelu päättyi.