Täysistunnon pöytäkirja 121/2008 vp

PTK 121/2008 vp

121. TIISTAINA 9. JOULUKUUTA 2008 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys laiksi maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta

 

Rakel Hiltunen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maankäyttö- ja rakennuslaki on ollut voimassa lähes kymmenen vuotta. Nyt tällä esityksellä, joka on käsittelyssä, ehdotetaan, että lakiin tehdään muutoksia, joilla pyritään sujuvoittamaan kaavoitus- ja lupamenettelyjä ja parantamaan muutoinkin lain toimivuutta sekä osaltaan vaikuttamaan ilmastonmuutoksen hillintään. Tässä lakimuutoskokoelmassa on joukko pykälämuutoksia, joista toiset ovat laajempivaikutteisia ja toiset ovat yksityiskohtia, ehkä suppeampivaikutteisia, mutta tärkeitä.

Eräs muutos koskee 44 §:ää, jolla laajennetaan yleiskaavan käyttömahdollisuuksia siten, että rakennusluvan erityisten edellytysten täyttyminen voidaan selvittää yleiskaavassa ja tästä annetaan kaavassa erityinen määräys, jolloin suunnittelutarveratkaisua ei tarvita. Tämän muutoksen tarkoituksena on helpottaa pienimuotoista rakentamista kylissä, kun muutoin rakentamiseen tarvittaisiin aina suunnittelutarveratkaisu. Tämä muutos selkeyttää nykyistä lupamenettelyä ja edistää pienimuotoista asuntorakentamista kylien ja jo rakennettujen alueiden yhteyteen sekä vahvistaa maaseudun kylämuotoista asumista.

Kansallinen kaupunkipuisto sai tässä lakimuutosehdotuksessa selvän uuden painoarvon, eli lakiehdotuksen 68 § esitetyllä tavalla tarkoittaa, että kaupunkipuiston perustamisen kriteeriksi esitetään luonnon monimuotoisuutta. Luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen hidastamiseksi ja pysäyttämiseksi on tarpeen toteuttaa tavoitetta myös kaupunkiluonnon osalta. Mehän tiedämme, että kansalliset kaupunkipuistot tukevat olemassa olevaa suojeluverkostoa ja muodostavat merkittäviä ekologisia käytäviä kaupunkirakenteen sisältä sen ulkopuolisille alueille. Valiokunta pitää tätä hyvänä lisäyksenä.

Tältä osin, tämän pykälän osalta, perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuuden suojan kannalta ja katsoi, että alueen sisällyttäminen kaupunkipuistoalueeseen vastoin omistajan suostumusta ei ole kohtuutonta, koska alueelle ei voida myöskään antaa lain 70 §:ssä tarkoitettuja määräyksiä. Perustuslakivaliokunta hiukan, sanotaanko, kehotti, ei määrännyt, mutta kehotti, toivoi, että ympäristövaliokunta vielä selventäisi tätä kohtaa.

Ympäristövaliokunta päätyi kuitenkin asiantuntijoita kuultuaan ja pitkään harkittuaan toteamaan, että valiokunnan saaman selvityksen mukaan säännöksellä on tarkoitettu kuitenkin muitakin kuin rakennettuja kaavalla suojeltuja ympäristöjä, jotka tulisi voida edellytysten täyttyessä osoittaa puiston alueeseen kuuluviksi. Valiokunta katsoo siten, että pykälän selventäminen ei ole tarpeen, koska kysymys voi olla sekä rakennetusta että rakentamattomasta kulttuuriympäristöstä, jotka on kaavalla suojeltu.

Ehkä eniten keskustelua ja pysähtymistä valiokuntatyössä aiheutti lakimuutos, joka koskee Pääkaupunkiseudun kuntien yleiskaavan laadintatyötä. Mehän tiedämme, että Pääkaupunkiseudulla, joka tässä lakiehdotuksessa koskee Helsinkiä, Espoota, Vantaata ja Kauniaista, on ollut hyvin pitkät perinteet vapaaehtoiselle yleiskaavatyölle, ja sillä on saavutettukin merkittäviä hyötyjä. Nyt kuitenkin tällä lakiehdotuksella halutaan kestävän kehityksen ja myös ilmastonmuutoksen hillinnän nimissä ehkä lisätä tehokkuutta tähän vapaaehtoiseen yleiskaavatyöhön ja ehdotetaan, että tämä työ tulisi pakolliseksi. Tähän pakollisuuteen ei laissa ehdoteta päivämäärää eikä tarkkaa alkamisajankohtaa, ja sen valiokunta totesi omassa mietinnössään eikä tähän puuttunut.

Valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että Pääkaupunkiseutua, vaikka sen ydinalueena ovat nämä neljä kuntaa, on hyvin oleellisesti myös ympäröivät seudun 14 kuntaa, joiden kesken ja Pääkaupunkiseudun kuntien kesken on jo olemassa niin sanottu mal-työ, joka pitää sisällään maankäytön, liikenteen ja asumisen ja myös yhteistä näkemystä yleiskaavoituksesta. Valiokunta korostaa omassa mietinnössään, että tämän työn jatkuminen on erittäin tärkeätä ja että neljän kunnan pakollinen yleiskaavatyö ei saa hidastaa sitä kehitystä, joka tähtää laajempaan yhteiseen näkemykseen koko seudun kehittämisestä.

Valiokunta korostaa myös, että kysymyksessä ei ole uusi kaavataso vaan maakuntakaava ohjaa edelleen yhteisen yleiskaavan laadintaa, kuten normaalin yleiskaavan. Yhteinen yleiskaava voidaan laatia maakuntakaavan ohjausvaikutuksesta poiketen, kunhan se sopeutuu maakuntakaavaan ja siihen kokonaisuuteen. Valiokunta kiinnitti myös huomiota siihen, että maakuntakaavaa ja kuntayleiskaavaa tulee voida katsoa myös niin, että ne muodostavat ristiriidattoman kokonaisuuden suurissa linjoissa.

Valiokunta nosti esiin myös kysymyksen siitä, miten tämä yhteisen yleiskaavatyön käynnistäminen ja siihen tarvittavat päätökset tehdään. Nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain 47 §:n mukaan kunnat voivat antaa yhteisen yleiskaavan laatimisen ja hyväksymisen maakunnan liiton, tehtävään soveltuvan muun kuntayhtymän tai muun kuntien yhteisen toimielimen tehtäväksi. Nykyisen, voimassa olevan lain toimiminen tässä uudessa tilanteessa todettiin mahdottomaksi. Eli hiukan karrikoiden voin todeta, että tällä hetkellä ei näytä olevan olemassa valmista toimielintä, jolle suoraan voitaisiin nyt tässä laissa tarkoitetun yhteisen yleiskaavan laatiminen ja päätökset ylipäätään osoittaa.

Niinpä valiokunta sitten toteaakin ehkä jatkovalmistelun kannalta keskeiseksi sen, että kuntien tulee voida yhtäpitävin päätöksin päättää sekä yhteisen yleiskaavatyön laatimisen aloittamisesta että mahdollisen erillisen, kuntien yhteisen toimielimen rakenteesta sekä siitä, laaditaanko kaava oikeusvaikutteisena vai oikeusvaikutuksettomana. Eli valiokunta halusi korostaa, että edelleen peruskunnilla säilyy se päätösoikeus siitä, mitenkä tämä yhteinen yleiskaavatyö alkaa, milloinka se alkaa ja miten toimitaan. Tämä oli hyvin kriittisessä keskustelussa valiokunnassa. Mutta nimenomaan se, että kunnat voivat omilla päätöksillään päättää sen, miten tämä yhteinen yleiskaavatyö käynnistyy, tarkoittaa sitä, että ei olla ristiriidassa kuntalaisten eikä kuntien itsemääräämisoikeuden kanssa. Tästä keskusteltiin valiokunnassa hyvinkin perusteellisesti, ja uskon, että siitä täällä vielä tänä iltana keskustellaan.

Tässä lakikokonaisuudessa oli vielä aika merkittävä asia se, että kunnat voivat asemakaavalla edellyttää kiinteistöjen liittämisen kaukolämpöön. Tästähän valiokunnan kuulemisissa oli myös sellaisia näkökulmia yhteiskunnan eri toimijoilta, että jotkut tahot katsovat, että tällaista monopolia lähinnä kuntien energiayhtiöille ei tulisi antaa, mutta valiokunta kyllä katsoo, että tämä lakiehdotus on erittäin perusteltu. Valiokunta selvitytti vielä senkin, että voidaan todeta, että maankäyttö- ja rakennuslaissa ei kuitenkaan tule säätää kaukolämmön tuottamisen edellytyksistä vaan tämä on muun lainsäädännön asia, ei siis tämän lain. Huomionarvoista on myös se, että kaukolämpölaitoksista noin 95 prosenttia kuuluu päästökaupan piiriin, joka sinänsä ohjaa laitoksia mahdollisimman vähäpäästöiseen suuntaan. Eli tietenkin ympäristövaliokunta katsoo, että kaukolämmön, jota käytetään, tulisi olla uusiutuviin perustuvaa, energiatehokasta ja ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävää.

Kun täällä on ministerikin paikalla, niin totean, että jonkun verran kritiikkiä tältä osin tuli poikkeuksien määrään liittyen. Täällä on neljä eri tapausta, joissa voidaan tästä kaukolämpöön liittymisvelvollisuudesta poiketa. Siinä on joitakin sellaisia, sitaateissa sanottuna, porsaanreikiä, joista ehkä sitten täällä lähemmin vielä keskustellaan.

Valituslupajärjestelmään tulee muutoksia. Ympäristövaliokunta on pitänyt näitä muutoksia hyväksyttävinä, koska tämä esitys ei rajoita valitusoikeutta ensimmäiseen asteeseen eli hallinto-oikeuteen. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen valituslupa on tarpeen vain silloin, kun valitus on jätetty tutkimatta tai hallintoviranomaisen ja hallinto-oikeuden päätökset ovat yhteneväiset. Tästä valituslupajärjestelmän uudistamisesta on syntynyt ja syntyy varmaan edelleen keskustelua, mutta valiokunta on todennut, kuten perustuslakivaliokuntakin, että tämä hallituksen esitys kelpaa.

Tässä vielä lopuksi haluan korostaa valiokunnan puolesta, että ympäristöministeriön tulee jatkaa valituslupajärjestelmän toimivuuden seurantaa. Nyt saadun selvityksen mukaan ei ole vielä riittävästi kokemuksia siitä puolitoista vuotta sitten tehdystä muutoksesta, joka valituslupajärjestelmään liittyy. Valiokunta haluaa myös, että tämän lain kaikkien osien vaikuttavuutta ja toimivuutta jatkossakin seurataan, ja siihen liittyy lausumia.

Yksi pykälämuutos on, ja se koskee 55 §:ää, jossa joustavoitetaan kadunnimien muuttamista kaavalla.

Tähän mietintöön sisältyy kolme lausumaehdotusta sekä yksi vastalause.

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta on hyvin tarkkaan tätä asiaa pohtinut ja käynyt syvälliset keskustelut etenkin niiltä osin, joita tässä nostin esille, mutta katson, että tämän kanssa eletään.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tuon jälkeen, mitä valiokunnan puheenjohtaja ed. Hiltunen nyt totesi, haluaisin tuoda muutamia näkökohtia lisäksi esille tähän ympäristövaliokunnan mietintöön.

Laissa, jonka hallituksen esitys 102 sisältää, tehdään maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi joukko esityksiä, joista osa on aivan hyviä, kuten esimerkiksi esitys kansalliseen kaupunkipuistoon lisättävänä oleva luonnon monimuotoisuusnäkökulma. Se on positiivista. Samoin kaukolämpöverkkoon liittymisvelvollisuus on myönteinen asia, siis se, että velvoite liittymisestä voidaan laittaa asemakaavaan. Tähänhän myöskin valiokunta viittaa ponnessaan, joka mielestäni on myös varsin positiivinen. Lausumaehdotuksiahan on kolme tässä valiokunnan mietinnössä.

Ensimmäinen on nimenomaan tämä, joka liittyy ed. Hiltusen mainitsemaan kaupunkiseutujen suunnittelutarpeeseen ja siihen, että yleiskaava voitaisiin kehittää todella kuntien väliseksi yhteiseksi toimeksi.

Toisessa lausumaehdotuksessa nimenomaan edellytetään sitä, että hallitus edistää uusiutuvan energian käyttöä kaukolämmön tuotannossa eri tavoin.

Edelleen, kolmannessa lausumassa eduskunta edellyttää sitä, että hallitus seuraa valituslupajärjestelmän toimivuutta, mihin täällä jo ed. Hiltunen omassa puheenvuorossaan viittasi.

Mutta, puhemies, tässä on muutama ongelmallinen asia.

Ensimmäinen on mielestäni kysymys Pääkaupunkiseudun neljän kaupungin pakollisesta yhteisestä yleiskaavasta. Tämän käsittelyyn ei saatu valiokunnassa kylliksi aikaa, niin että valiokunta olisi pystynyt sen kunnolla käsittelemään, kuuntelemaan asiantuntijoita ja ottamaan siihen mietinnössään selkeän perustellun kannan. Varmasti hallituksen esityksessä on positiivisia piirteitä, ja hallituksen esityksen 46 a § on lähtökohtaisesti myönteinen. Siinä vain ei valiokunnassa riittävästi eri näkökulmiin riittänyt mahdollisuuksia käsittelyyn. Eri näkökulmia tuli esille yllättävän paljon, ja voi myös todeta, että tältä osin tämä hallituksen esitys on vaillinainen. Siinä ei oikein pystytä eri kaavatasoja katsomaan keskenään ja arvioimaan niiden välistä suhdetta. Myöskin ed. Hiltusen mainitsema kysymys toimielimestä, joka yhteisen yleiskaavan laatii Pääkaupunkiseudulle, on jäänyt pohtimatta. Näin ollen tässä mielestäni olisi ja on tarve aikalisään ja asian tarkempaan selvittämiseen.

Toinen kysymys, johon haluan kiinnittää huomiota, on hallituksen esityksessä oleva valituslupajärjestelmä, joka liittyy kahteen pykälään: 188 ja 190. Korkeimman hallinto-oikeuden lausunnon mukaan tämä esitys ei ole tarpeellinen. Kuulimme presidentti Hallbergia tässä asiassa, ja hänen lausuntonsa on varsin yksiselitteinen. Hän perusteli sitä myös siltä kannalta, millä hallitus taas on tätä selvitysmies Tarastin esitystä perustellut, eli kaavoituksen sujuvoittamisella ja siitä näkökulmasta, lisääkö vai eikö lisää asuntotuotantoa tämä valituslupajärjestelmän laajentaminen hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden väliin. Presidentti Hallbergin näkökulma on se, että esitys lisää työtä korkeimmassa hallinto-oikeudessa eikä sujuvoita tästä johtuen kaavoitusta. Tämä vastaus on ihan yksiselitteinen: Siis se lisää työtä, se ei sujuvoita kaavoittamista. Tästä johtuen tämä näkökulma, mitä hallitus tässä esittää perusteluina, ei ole relevantti.

Sitten oikeusnäkökulmasta, perustuslain 20 §:n ja 21 §:n näkökulmasta, korkeimman hallinto-oikeuden lausunto myöskin asettaa tähän esitykseen vahvat dubiot. Tästäkään näkökulmasta tätä ei voi perustella. Lainaan presidentti Hallbergin lausunnosta lyhyen kohdan, se kuuluu: "Jatkovalituskielto, jonka soveltamisalaa ympäristövaliokunnassa ei ole nähty ’kovin laajana’" — tässä viitataan ympäristövaliokunnan mietintöön 8/2006 vp — "on jäänyt käytännössä hyvin suppeaksi ja toisaalta hankalasti sovellettavaksi. Jatkovalituskiellon korvaaminen toisella, huonosti kaavoitus- ja oikeusturvajärjestelmän perusteisiin soveltuvalla ratkaisulla ei ole perusteltavissa."

Tässä kohdin on siis viitattu edelliseltä vaalikaudelta olevaan maankäyttö- ja rakennuslain muutosesitykseen. Siinähän silloin alun perin hallitus esitti sen kaltaista esitystä, että jos asemakaavaan liittyvä kysymys olisi ratkaistu jo yleiskaavavaiheessa, niin siitä ei saisi suoraa valitusoikeutta hallinto-oikeudesta korkeimpaan hallinto-oikeuteen, vaan tarvitaan valituslupa. Silloin ympäristövaliokunta muutti hallituksen esitystä niin, että mikäli maankäytön tarkoitus on pääsääntöisesti ratkaistu yleiskaavassa, asiaa koskeva asemakaavavalitus vaatii valituslupajärjestelmän hallinto-oikeudesta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Toisin sanoen kysymys on siis maankäytön luonteesta, onko kysymyksessä esimerkiksi asumiseen liittyvä maankäyttö, virkistysalueeseen liittyvä maankäyttö, tämän tyyppisestä kysymyksestä. Silloin päädyttiin tähän valituslupajärjestelmään.

Mutta nyt hallituksen esityksessä 102 todetaan yksinkertaisesti vain niin, että mikäli asemakaava-alue sijaitsee lainvoimaisen oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueella, niin silloin asemakaavaan liittyvä valitus vaatii valituslupajärjestelmän käyttöönoton. Tällöin tämä laajentaa kyllä hyvin voimakkaasti valituslupajärjestelmän soveltamisen alueen. Tässä joudutaan siihen ristiriitaan, että kysymyksessä toisaalta on detaljityyppinen asemakaava ja varsin yleisluontoinen yleiskaava, ja niiden käsittely on varsin eritasoista. Tähän liittyy myös epäily siitä, että osin kysymys on myös taannehtivasta lainsäädännöstä, koska aikaisemmin on jo hyväksytty yleiskaava ja sitten myöhemmin ikään kuin siihen palataan asemakaavavaiheessa, ja asianomainen ei ole tiennyt yleiskaavavaiheessa, että hänen olisi pitänyt ottaa huomioon asiat, jotka mahdollisesti tulevat asemakaavavaiheessa esille. Sen vuoksi tähän asiaan on liitetty myös vastalause.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen antaa hieman väärän kuvan tästä valituslupamenettelystä. Kysehän on vain jatkovalitusoikeudesta ja sen rajoittamisesta, mikä on perusteltua tuomioistuimen resurssien järkevän käytön kannalta. Toisaalta valituslupajärjestelmä koskee vain niitä tapauksia, joissa viranomaisen päätöstä ei ole muutettu tai joissa valitus on jätetty tutkimatta, ja myös merkitystä pitää antaa sille, että vain sellaisiin asemakaavoihin, jotka kokonaisuudessaan sijoittuvat oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueelle ja joiden maankäyttöä koskeviin ratkaisuihin on siis ollut jo hyvät mahdollisuudet vaikuttaa ennen asemakaavan laatimista, tämä valitusoikeus kohdistuu.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tiusasen huomio kiinnittyi tähän valitusasiaan, se on tämän maankäyttö- ja rakennuslakiehdotuksen tämän kierroksen yksi keskeisimpiä ja merkittävimpiä asioita. On sinänsä hyvä, että se saa huomiota. Kun ed. Tiusanen totesi, että korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Hallberg oli kovasti tätä valitusmuutosta vastaan, niin voisin todeta niinpäin, että kaikki muut asiantuntijat olivat taas sen puolesta ja pitivät tätä menettelyä ja muutosta järkevänä ja kaavoitusta sujuvoittavana. Voin tukea ed. Katajan näkemystä siitä, että ne mahdollisuudet kuntalaisilla ja eri toimijoilla kunnassa osallistua kaavoittamiseen ovat hurjan moniportaisia, hurjan monivaiheisia. Nyt on kysymys vain jatkovalituksesta. Siltä osin ed. Tiusasen huomio on ihan turha.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Katajalle: Siteeraan Pekka Hallbergin käsitystä, ja hän on nimenomaan korkeimman hallinto-oikeuden presidentti, ja tässähän on kysymys hallinto-oikeudesta, korkeimpaan hallinto-oikeuteen menevän valitustien mutkistamisesta, niin sanoakseni. Kun tämä nyt on tehty muodollisesti sen takia, tämä hallituksen esitys, että se sujuvoittaisi kaavoitusta, niin asiantuntijalausunnon mukaan, jota kukaan kai ei kiistä myöskään siellä puolella, presidentti Hallbergin asiantuntevuutta tässä asiassa, varsinainen asiantuntijahan on KHO, ja se toteaa, että tämä menettely lisää työmäärää eikä vähennä sitä, koska joka kerta pitää tutkia, onko tämä valituslupajärjestelmä tarpeen vaiko ei. Tähän on syytä palata vielä, mikä merkitys on yleiskaavalla kontra asemakaava.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uskon myös siihen, että tällä valituslupajärjestelmällä ohjataan toisaalta kaavoitusta aivan kaavoituksen alkuvaiheessa, niin että tämä kuuleminen saa entistä suuremman merkityksen, ja toisaalta alemman tuomioistuimen ratkaisukäytäntöä sillä tavalla, että päätökset selkiintyvät. Tältäkin osin uskon itse siihen, että presidentti Hallbergin huoli on kyllä aiheeton.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten todettu, maankäyttö- ja rakennuslain muutoksilla pyritään sujuvoittamaan kaavoitus- ja lupamenettelyjä ja parantamaan muutoinkin lain toimivuutta sekä osaltaan vaikuttamaan ilmastonmuutoksen hillintään.

Käsiteltävänä olevan esityksen tavoitteet ovat kannatettavia. Kiinnitän huomiota ainoastaan yhteen perustuslakivaliokunnan käsittelyssä esiin nousseeseen asiaan.

Esityksessä tarkoituksena on, että asemakaavoitukseen tulisi valituslupajärjestelmä silloin, kun asemakaava on oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueella. Epäilyksiä on esitetty, kuten kuultiin, ettei sääntely lisäisi sujuvuutta eikä siten nopeuttaisi merkittävästi kaavojen käsittelyä. Edellä viitattiin monesti presidentti Hallbergin lausuntoon, että tämä pitäisi paikkansa, että tällä sääntelyllä ei nopeutettaisi menettelyä, mutta niin kuin todettiin, kaikki muut asiantuntijalausunnot katsoivat, että valituslupajärjestelmä nopeuttaisi systeemiä. Jos jollain keinolla edes hiukan pystytään hillitsemään turhia, aikaa vieviä valituksia, niin sääntely on paikallaan.

Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Esitetty sääntely ei rajoita oikeutta saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Valitusoikeutta hallinto-oikeuteen ei rajoiteta, mutta ehdotus rajoittaa, kuten todettu, jatkovalitusoikeutta. Tämän ei katsota olevan ongelma vähäisenä poikkeuksena. Kuitenkin kyseessä on poikkeuksellinen järjestely ja perustuslakivaliokunta on aiemmin tähdentänyt, että lupajärjestelmän laajentamiseen uusiin asiaryhmiin tulee suhtautua pidättyvästi. Tämän vuoksi jonkin asteinen selvitys valituslupajärjestelmän kehittämisestä on paikallaan.

Arvoisa puhemies! On muistettava, että kaavoitusasioissa on usein suuria intressejä kysymyksessä. Asioissa on useita osapuolia, ja kaikkien oikeudet on pyrittävä turvaamaan. Usein kyseessä ovat laajat yhteiskunnalliset tavoitteet, joiden turha viivyttäminen ei palvele kenenkään etua.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Ensin alkuun haluaisin kiittää ympäristövaliokuntaa ja sen puheenjohtajaa oivallisesta ja hyvästä työstä aiheesta, joka ei ole ihan yksinkertainen eikä ihan helppo ja vaatii ihan omaa erityisasiantuntemusta, jotta pystyy sen kaikkiin saloihin vihkiytymään.

Tällä maankäyttö- ja rakennuslain muutosesityksellä on useitakin eri taustoja ja perusteita, minkä takia se on tänne eduskuntaan tuotu. Ensimmäinen ja varmaankin keskeisin kumpuaa Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmasta, jonka pitäisi ainakin kaikille hallitusryhmien edustajille olla selvä, ja siinä nimenomaisena tavoitteena on kaavoituksen sujuvoittaminen. Siihen perustuu myös tämä konkreettinen esitys, josta sekä ed. Karvo että ed. Tiusanen täällä ovat aiemmin puhuneet.

On ihan selvää, että kaavoituksen sujuvoittaminen, nopeuttaminen ja vauhdittaminen vaatii monenmoisia toimia ja tekoja, ja ihan sillä, miten kunnissa ja vaikkapa hallinto-oikeuksissa työt organisoidaan, on oma merkityksensä. Siinä mielessä ei voi kuvitella, eikä kukaan sitä väitäkään, että tällä valituslupakäytännön käyttöönotolla suorastaan mitään vallankumouksellisia merkityksiä olisi.

Mutta on myös todettava, kun olemme hyvin tietoisia korkeimman hallinto-oikeuden skeptisestä kannasta tätä kohtaan, että kyllä eri lausuntokierroksilla suurin osa toimijoista kuitenkin on suhtautunut tähän positiivisesti. Helsingin kaupunki on omassa lausunnossaan todennut, että on kyse merkittävästä parannuksesta nykykäytäntöön. Helsingissä hyväksytään vuosittain 160 kaavaa. Kaikki nopeuttamiskeinot ovat merkityksellisiä asuntorakentamisen kannalta. Samalla lailla tähän on suhtauduttu varsinkin kaikissa muissa isommissa kaupungeissa, joissa kaavoja tehdään paljon. Ei tämä vallankumousta tarkoita, mutta prosessissa, jossa kaavoitus kestää välillä kohtuuttomankin pitkään, pienetkin muutokset osassakin tapauksia voivat aidosti olla merkittäviä.

En ryhdy ed. Tiusasen kanssa väittelemään ja vänkäämään asian perustuslaillisesta ulottuvuudesta, varsinkin kun meidän järjestelmässämme noudatetaan käytäntöä, että eduskunnan perustuslakivaliokunta asian käsittelee ja eduskunnan perustuslakivaliokunnan kanta on se, jota kaikki sen jälkeen noudattakoot, ja näin tässäkin tapauksessa on käynyt. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on tämän käsitellyt ja todennut, että se on yleisten rajoitusoppien mukainen ja tässä mielessä ongelmaton.

Toinen peruste koko lakiesitykselle kytkeytyy varmaankin ilmastotalkoisiin, ilmastokysymyksiin, ylipäänsä ilmasto- ja energiakysymysten vahvempaan esilletuloon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Siihen liittyen tähän lakiesitykseen on liitetty tämä pykälä mahdollisuudesta asemakaavalla velvoittaa kaukolämpöverkkoon liittymiseen. On huomattava, että kyse on mahdollisuudesta. Se vaatii kunnan päätöstä, se vaatii kunnan asemakaavapäätöstä ja vieläpä tiettyjen reunaehtojen vallitessa. Ymmärsin, että täällä jotakin kritiikkiä oli ehkä kohdistettu siihen, että siihen sisältyy tiettyjä poikkeuksia. Toisaalta ilman näitä poikkeuksia tämmöistä ei olisi voinut säätää, koska nimenomaan tämän säätämisen taustalla on se, että tällä lailla edistetään ilmastopoliittisia tavoitteita. Jos esimerkiksi lähdettäisiin siitä, että matalaenergiatalot tai sellaiset talot, jotka käyttävät täysin uusiutuvia energialähteitä, pitäisi pakolla liittää kaukolämpöverkkoon, niin eihän siinä tietenkään mitään mieltä olisi, ja sen takia tietenkin tämmöisiä poikkeuksia on tarvittu.

Kolmas ehkä vähän vähemmälle huomiolle jäänyt mutta monien kuntien kannalta olennainen kohta kumpuaa ihan käytännön tarpeesta, itse asiassa kuntaliitoksista ja siitä, että vuodenvaihteessa valtakunnassa astuu voimaan ennätysmäärä kuntaliitoksia. Meillä on näissä uusissa kunnissa useitakin sellaisia tilanteita, joissa saattaa olla vaikka useitakin saman nimisiä katuja. Se, että tässä nyt mahdollistetaan näitten kadunnimien muuttaminen ilman, että se vaatii raskasta asemakaavaprosessia, voi kuulostaa vähäiseltä seikalta, mutta on sinänsä monissa kunnissa merkittävä ja kauan odotettu asia.

Neljäs kysymys, joka tähän on tullut ikään kuin vähän erilliskysymyksenä, liittyy Pääkaupunkiseudun yhteiseen yleiskaavaan. Huomasin valiokunnan mietintöä lukiessani, että siellä on paljon muun muassa kiinnitetty huomiota Pääkaupunkiseudun ja laajemminkin Helsingin seudun yhteistyöhön, siihen, kuinka se on viime vuosina parantunut ja kuinka tällä sektorilla on tehty yhtä sun toista. On kiinnitetty myös huomiota siihen, että tämmöisen seudullisen suunnittelun tarve kohdistuu laajemmallekin alueelle kuin Pääkaupunkiseudun neljään kaupunkiin ja että se koskisi vähintään koko Helsingin seutua. Näin on, eikä tämä mikään uutinen tai yllätys ollut.

Tämähän on myös esitys, joka perustuu Lauri Tarastin selvityshenkilöraporttiin noin vuoden takaa, ja raportissa Lauri Tarasti itse asiassa käy kaikki nämä samat asiat hyvin juurta jaksain läpi mutta sitten toteaa ihan konkreettisesti, että kun näin ja näin on Pääkaupunkiseudulla tehty ja monissa asioissa on mukavasti edetty, niin itse asiassa johdonmukainen seuraava askel näyttäisi olevan yhteisen yleiskaavan aikaansaaminen. Eli kysymys on kuitenkin viime kädessä siitä, että nimenomaan Pääkaupunkiseudulla asumiseen, maankäyttöön ja liikenteeseen ja niitten yhteensovittamiseen liittyvät haasteet ovat ylivoimaisesti suurimpia tässä valtakunnassa. Jos jollakin, niin tällä alueella on asuntopulaa. On pulaa asunnoista, on pulaa kohtuuhintaisista asunnoista, yhdyskuntarakenne hajautuu, liikenne puuroutuu jne. Ja jos jossakin, niin nimenomaan täällä on entistäkin suurempi tarve seudulliseen yhteiseen näkemykseen, jota tämä vapaaehtoinen yhteistyö sinänsä on edistänyt mutta jonka ei sitten kuitenkaan ole katsottu olevan riittävän pitkälle menevää.

On ihan selvää, ja sekin todetaan Lauri Tarastin raportissa, että esimerkiksi Helsingissä ja Vantaalla on kohtuullisen tuoreet yleiskaavat. Espoossa osa kaupungista on varsin tuoreesti yleiskaavoitettu, eikä ole oletettavissa, että ihan lähiviikkoina tai -kuukausina tai ehkä ihan lähivuosinakaan tämä yhteinen yleiskaava syntyisi. Mutta tässä on kyse selkeästä tahdonilmaisusta seudulla, missä tähän liittyvät haasteet ja ennen kaikkea seudullisen päätöksenteon haasteet ovat ylivoimaisesti kaikkein suurimpia.

Arvoisa puhemies! Melkein osaan olettaa, minkä tyyppisenä keskustelu täällä jatkuu, mutta ehkä voin vastata sitten erikseen.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, mainitsitte perustuslakivaliokunnan kannasta. Siteeraan tämän lopun viimeistä kappaletta, osaa siitä: "Valituslupajärjestelmä on laajentunut ilman ennakkosuunnitelmaa ja kokonaisarviointia. - - Valiokunnan käsityksen mukaan valtioneuvoston olisi syytä selvittää, mitkä ovat ne oikeudelliset periaatteet, joiden pohjalta valituslupajärjestelmää vastaisuudessa tulee kehittää."

Siis perustuslakivaliokunta on nähnyt tässä tietynlaisen ongelman. Se toteaa myöskin, että asemakaava on aina merkityksellinen kysymys. Tämä yksityiskohtainen keskustelu, mikä on yleiskaavavaihe ja miten paljon siinä vaiheessa pystytään paneutumaan asemakaavavaiheen detaljeihin, on tietysti asia ihan erikseen. Kaiken kaikkiaan myös ympäristövaliokunta on ottanut huomioon nämä asiat omassa lausunnossaan ja viittaa niihin, vaikka ei olekaan ponnettanut sitä.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerin puheesta jäi korviin tämä kaavoituksen sujuvoittaminen, ja se tavoite tässä nyt varmaan melko hyvin toteutuukin tämän esityksen myötä, mutta hallitusohjelmassa mainitaan myös metropolialueen kehittäminen. Ministeri puhui tästä laaja-alaisesta yhteistyöstä alueen kehittämiseksi, ja se on erittäin hyvin edennyt. Olisinkin kysynyt ministeriltä, mihin asemaan tämä esitys nyt asettaa maakuntakaavan suhteessa tähän 46 §:ään, ja toisaalta, arveleeko ministeri, onko tällä vaikutuksia tähän laaja-alaiseen Helsingin seudun yhteistyöhön ja metropolialueen kehittämiseen laaja-alaisesti.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri totesi, kunnanvaltuusto voi jatkossa päättää, että uudisrakennuksen on liityttävä kaukolämpöverkkoon, jos se on perusteltua esimerkiksi ilmastokysymysten takia, niin kuin se yleensä on. Mutta edellytyksenä on se, että kaukolämpöä on saatavilla, ja tämä säännös sitoo kunnanvaltuuston päätöksenteon jatkossa kaukolämpöyhtiöiden päätöksentekoon. Jatkossa luottamushenkilöt ohjaavat entistä tiiviimmin, minne, miten laajasti ja nopeasti kaukolämpöverkkoa kehitetään. Tällä hetkellä ongelma on ollut rakentamisen koordinoimattomuus. Moni ottaisi kaukolämpöverkon, jos se olisi saatavilla, mutta samaan aikaan kaukolämpöverkkoa ei ole, koska tilaajia ei ole tarpeeksi. Toistensa toiveista tietämättä alueen rakentajat päätyvät sitten kuka mihinkin lämmitysmuotoon. Nyt kun kaavamääräyksen ja rakentamisen käytännön ehtona on kaukolämmön toimittaminen, tämä ongelma poistuu, mikä on erinomainen asia.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen puheenvuorossaan ympäristövaliokunnan jäsenenä kiinnitti huomiota tähän perustuslakivaliokunnan lausuntoon ja toisaalta ympäristövaliokunnan käsittelyyn. Minä myös ympäristövaliokunnan jäsenenä voin vielä toistaa, ettei jää väärää käsitystä: Perustuslakivaliokunnan lausunto ei pitänyt tätä tehtyä lakiesitystä huonona vaan puolsi sen hyväksymistä sellaisenaan. Ympäristövaliokunta kävi tiukan ja laajan keskustelun liittyen tähän valituslupajärjestelmän muuttamiseen mutta totesi sitten asiantuntijakuulemisen jälkeen, että valtioneuvoston esitys on hyvä esitys ja sen mukaan voidaan mennä. Valiokunta kuitenkin kiinnitti huomiota tähän järjestelmän seurantaan ja edellyttikin, että seurantaan kiinnitetään huomiota ja että sen vaikutuksia kaavoituksen nopeuttamiseen myöskin ministeriötasolla seurataan. Tämä on valiokunnan lausumaehdotus, ja valiokunta oli tässä asiassa yksimielinen.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin palata tähän, mitä juuri todettiin. Siteeraan ympäristövaliokunnan mietintöä: "Valiokunta katsoo, että valituslupajärjestelmällä ei välttämättä ole kokonaisuutena arvioiden merkittävää myönteistä vaikutusta kaavavalitusten käsittelyn kestoaikaan."

Arvoisa puhemies! Haluaisin todeta, että tässä nimenomaan on ollut sen tyyppinen lausuma, jota on ollut valiokunnan enemmistö hyväksymässä. Tämä on aika yksiselitteinen kanta. Se ei siis ole mikään vain allekirjoittaneen käsitys, vaan tähän on viitannut koko valiokunta.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Itse olen ollut perustuslakivaliokunnan jäsen viime vaalikaudella ja tiedän, että suurin osa niistä lakiesityksistä, jotka sinne viedään, ei ole täysin ongelmattomia. Perustuslakivaliokunta lausunnoissaan monesti kiinnittää huomiota tiettyihin asioihin, mutta olennainen on kuitenkin se aivan viimeinen lause eikä se toiseksi viimeinen lause, ja siinä valiokunta toteaa siitä, voidaanko se hyväksyä missäkin säätämisjärjestyksessä. Siinä mielessä perustuslakivaliokunta on omalla arvovallallaan todennut, että tämä ei ole siinä määrin ongelmallinen asia, että sen pitäisi siihen puuttua.

Toinen asia, johon haluan kiinnittää huomiota, on se, että riittävän paljon kun papereita lukee, niin löytää tuen melkein mille asialle tahansa. Kun ed. Tiusanen siteerasi ympäristövaliokuntaa, niin minä siteeraan nyt perustuslakivaliokuntaa, joka toteaa seuraavaa: "Valituslupajärjestelmä ulotettaisiin lakiehdotuksella koskemaan myös suunnittelutarveratkaisuja ja poikkeamispäätöksiä. - - Tämän vuoksi näissä asiaryhmissä valituslupajärjestelmän käyttöönottaminen tullee nopeuttamaan valitusmenettelyjä merkittävästikin." Eli kyllä eduskunnan valiokuntalaitoksesta löytyy myös suoraan paperille kirjoitettua tukea sille, että tällä oikeasti on merkitystä.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelemme hallituksen esityksestä laiksi maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta. Esityksellä sujuvoitetaan kaavoitusta monin tavoin ja pyritään hillitsemään ilmastonmuutosta. Esityksessä on monia hyviä edistysaskelia, mutta helsinkiläisenä kansanedustajana keskityn Pääkaupunkiseudun pakollisen yleiskaavan asiaan.

Merkittävä periaatteellinen asia esityksessä on Pääkaupunkiseudun kaupunkien kaavoitusmonopolin osittainen tai mahdollinen siirtyminen ylikunnalliselle päätöksentekoelimelle. Lakiesityksen perusteluissa viitataan yhteistyöelimeen, joka laatii ja hyväksyy yhteiset pakolliset yleiskaavat. Esityksen mukaan Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen muodostavat kaavoituksellisen Suur-Helsingin. Päätöksentekoelimeksi saattaisi kelvata jokin Ytv:n tyyppinen ylikunnallinen organisaatio. Siten esitys vie Helsinkiä ympäristöineen jälleen askeleen lähemmäksi kaupunkien hallinnollista yhdistymistä.

Päätösvallan keskittymisen kääntöpuolena on päätöksenteon siirtyminen kauemmaksi kaupunkilaisesta, minkä tunnistaa helposti ongelmaksi jo Helsinginkin kokoisessa kaupungissa tänä päivänä. Vasen käsi ei enää tiedä, mitä oikea tekee. Tästä syystä pidän tärkeänä selvittää mietinnössämme esitettyä lausumaehdotusta pakollisen yleiskaavan hyväksymisestä kaupunkien erillisin päätöksin.

Kaupunkien lähtökohdat yhteistyöhön ovat hyvin erilaiset. Helsinki on varakas mutta tehoton. Vantaa on vähävarainen mutta tehokas. Espoo on varakas ja tehokas. Mikäli kaupungit haluttaisiin kokonaan yhdistää, tulisi ensin määritellä, millä ehdoilla ja millä tuloskunnolla yhdistyminen voisi tapahtua, ja sitten vaatia kaupunkien kehittämistä siihen suuntaan samaan tapaan kuin uusille EU:n jäsenmaille asetetaan ehtoja, ei siis yhdistymistä ehdoitta.

Mielestäni yhdistymisestä ei kannata haaveilla ennen kuin Helsingin massiivinen virkakoneisto monine yhtiöineen on omaksunut huomattavasti joustavamman ja ketterämmän toimintatavan.

Pääkaupunkiseudun kehittäminen edellyttää ennen kaikkea kypsää johtajuutta, jonka keskeisiä arvoja ovat yhteisiin päämääriin sitoutuminen, osapuolten näkemysten kunnioittaminen, avoimuus ja yhteistyökyky.

Tämä lakiesitys on luonut turhaa vastakkainasettelua kaupunkien välille. Varmuuden vuoksi vastustaminen ja "läpi harmaan kiven" kuvaavat hyvin lakiesityksen herättämien mielialojen ääripäitä.

Ruotsissa kunnat ovat vapaaehtoisesti luoneet täysin omaehtoisesti vahvoja alueorganisaatioita. Suur-Tukholman alueella vapaaehtoisen verkostoyhteistyön tuloksena on syntynyt lähes 3 miljoonan asukkaan alue, joka yltää metropolina kilpailijoidensa kanssa samalle tasolle. Kuntarajat ovat alentuneet mutta kuitenkin säilyneet, eivät siis poistuneet. Alueelliset päätökset tehdään Mälarin käräjillä.

Pääkaupunkiseudun yhteistyö on edennyt hyvässä hengessä vapaaehtoisinkin tavoittein ja yhteistyökuvioin. Kaupunkien johtajat ovat osoittaneet kykynsä vapaaehtoiseen yhteistyöhön. Siitä on hyvä jatkaa. Pääkaupunkiseudun yhteisen päätöksenteon kehittämiselle tuntuu kuitenkin olevan aito tarve olemassa, eikä tämä lakiesitys tätä tarvetta poista.

Arvoisa puhemies! Siihen tarvitaan laajaa kansalaiskeskustelua ja innovatiivisuuttakin. Vastakkainasettelulla asiat eivät kuitenkaan etene.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Valitettavasti minä vielä joudun palaamaan tähän keskusteluun valitusluvista. Olen hyvin iloinen, että ministerillä on tilaisuus olla paikalla kuuntelemassa meitä.

Itse hallituksen esityshän sisältää tavattoman paljon hyviä asioita, ja tämä valituslupakeskusteluhan ei nyt koske ollenkaan näitä pääkysymyksiä. Perustuslakivaliokunnan kantahan oli se, että perustuslain tulkinnan suhteen ei ole mitään ongelmia. Aikoinaan kun säädettiin perustuslakia, katsottiin, että se on riittävää, kun asia käsitellään yhdessä oikeudessa, siis välttämättä kaksi porrasta eivät ole perustuslain vaatimia. Valiokunta on aina ollut sitä mieltä, että valituslupajärjestelmään turvautuminen ei ole suositeltavaa, vaan pitäisi miettiä muita mahdollisuuksia.

Pekka Hallberghan kävi valiokunnassa 14. lokakuuta ja antoi laista hyvin kriittisen arvioin. Täällä ovat muutamat sanoneet, että se oli vaan Pekka Hallberg, mutta Pekka Hallberg ei ole nyt ihan mitä vaan. Hän on korkeimman hallinto-oikeuden pitkäaikainen puheenjohtaja ja on käynyt hyvin paljon tällaista, sanoisin, sinivalkoista oikeusturvakeskustelua, ja on tietysti merkittävää, mitä hän sanoo. Minusta hänen huolensahan oli oikeastaan se, että asemakaava-asioista 90 prosenttia ratkeaa ilman valitusta, 10 prosenttia menee hallinto-oikeuteen ja niistä ainoastaan joka kolmas tulee korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Jos tämä laki olisi ollut voimassa silloin, kun nämä tilastotiedot annettiin, niin ehkä kolmekymmentä niistä seitsemästäkymmenestä asiasta olisi valitusluvan alaisia, joten kovin suurta määrää tässä ei ole. Niin kuin ministeri sanoi, nyt on tulossa myös uusia asioita, joten ehkä tämä muutos on merkittävämpi.

Mutta mitä Hallberg toi esille, oli se, että uudistus ei KHO:n työhön kauhean paljon vaikuta, koska yleensä, kun pyydetään valituslupaa, pyydetään toimenpidekieltoa ja silloin korkein hallinto-oikeus joutuu kiireisesti sen antamaan eri istunnossa, jolloin tämä hyöty ei ole niin tavattoman suuri. Sitten hänellä oli se huoli, että kun näissä asemakaava-asioissa oikeastaan oikeudellisia periaatteita ei ole kauhean helppo kehittää, koska kaavat ovat usein hyvin erilaisia, niin ihan tämän oikeusperiaatteiden kehittämisen kannalta he tarvitsisivat paljon asioita käsiteltäväkseen. No, mikäänhän ei estä, että he myöntävät niitä valituslupia, mutta kovin suurta hyötyä tästä laista ei ollut hänen mielestään. Sitten hän vielä toi esille sen, että äskettäin tehdystä MRL:n muutoksesta, jossa oli myös paljon valituskieltoja ja valituslupia, ei ole vielä kokemuksia.

Koko tämä keskusteluhan johti siihen, että perustuslakivaliokunta mietinnön viimeisessä kappaleessa, jonka varmaan ministeri on muutaman kerran jo ruuduttanut itselleen, toivoi, että voisi olla tämmöistä periaatteellista pohdintaa siitä, koska käytetään valituslupaa hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeudessahan se on sikäli tärkeää — yleisessä oikeudessahan on kolme tasoa, mutta hallinto-oikeudessa vain kaksi — että tämä valituslupajärjestelmä on siis siellä ankarampi kuin muuten. Selvitys olisi varmaan hyvä tehdä yhteistyössä korkeimman hallinto-oikeuden kanssa. Jos lähtee siitä, että valituslupajärjestelmä on kauhean tärkeä korkeimman hallinto-oikeuden kannalta, niin olisi tietysti odottanut, että korkeimman hallinto-oikeuden presidentti tulee kehumaan sitä tänne. Olen varma, että ministeriö varmaan jossain vaiheessa tuon selvityksen tekee, mutta kuten sanottua, muilta osin tämä on hyvä hallituksen esitys.

Jukka  Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan maankäyttö- ja rakennuslakiin muutoksia, joilla pyritään sujuvoittamaan kaavoitus- ja lupamenettelyjä ja parantamaan muutoinkin lain toimivuutta sekä osaltaan vaikuttamaan ilmastonmuutoksen hillintään. Pääkaupunkiseudun kaupungeille ehdotetaan säädettäväksi velvollisuus laatia yhteinen yleiskaava. Myös sen tavoitteena on osaltaan vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillintään ja edistää ja tehostaa Pääkaupunkiseudun kuntien maankäytön tavoitteiden yhteensovittamista.

Espoossa on pitkän valmistelun tuloksena — itse asiassa 38 vuotta — saatu tänä vuonna hyväksyttyä Etelä-Espoon yleiskaava raideratkaisuineen ja metropäätöksineen. Yleiskaavatyöllä on ollut samat lähtökohdat kuin nyt käsittelyssä olevalla lailla. Sillä on tavoiteltu maankäytön, asumisen ja liikenteen haasteiden yhteensovittamista aikaisempaa paremmin. Uuden yleiskaavan mukaan Espoo rakentuu viiden aluekeskuksen varaan: Leppävaara noin 60 000 asukasta, Tapiola 40 000, Matinkylä—Olari 35 000, Espoonlahti 50 000 ja Espoon keskus 35 000. Aluekeskuksissa on tiiviit kaupunkimaiset keskukset, ja niihin sijoittuvat sekä julkiset että yksityiset palvelut. Keskuksia ympäröivät pientalovaltaiset alueet. Keskukset sijoittuvat hyvien liikenneyhteyksien varaan, ja tulevaisuudessa ne kaikki tukeutuvat raideliikenteeseen. Kaavoitustyö tiivistyvässä Espoossa on ollut haasteellista, sillä vähän reilussa 50 vuodessa Espoon väkiluku on kymmenkertaistunut ja on nyt 240 000. Uudessa yleiskaavassa on varauduttu siihen, että Espoossa on vuonna 2030 noin 300 000 asukasta eli Espoo vastaa edelleen suurimmasta osasta Pääkaupunkiseudun kasvua ja asuntorakentamista ja erityisesti asuntorakentamisesta lapsiperheille.

Pääkaupunkiseudun kunnat ovat tehneet tuloksellista yhteistyötä kuluneen valtuustokauden ajan. On perustettu Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta ja asetettu Pääkaupunkiseudulle yhteiset tavoitteet palveluiden laadun ja kustannustehokkuuden parantamiseksi ja seudun kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseksi. Seudullisiin haasteisiin on etsitty seudullisia ratkaisuja. On sovittu lukuisista uudistuksista, tehty päätökset metrosta ja Kehäradasta, ja vielä ennen vuoden loppua on tarkoitus päättää seudullisen joukkoliikenneorganisaation perustamisesta ja Espoon ja Helsingin Veden yhdistämisestä Ytv:n ympäristöpalvelut yksikköön.

Mal-työryhmä on miettinyt maankäyttöä, asumista ja liikennettä. Siinä aluerajaus on ollut laajempi eli koko Helsingin seutu, sillä maankäytön tarkastelussa Pääkaupunkiseutu on liian suppea alue. Omasta mielestäni metropolialueena tulisi tarkastella vähintään Lohjaan, Hämeenlinnaan, Lahteen ja Porvooseen ulottuvaa aluetta. Helsingin seudun kunnat ovat myös tehneet sopimuksen asuntorakentamisen tavoitteesta yhdessä valtion ja asuntoministerin kanssa. Neljän vuoden aikana on tehty todella paljon tulosta perustuen hyvään yhteistyöhön.

Arvoisa puhemies! Olisi ollut toivottavaa, että myös yhteistä yleiskaavaa olisi valmisteltu samassa sujuvassa yhteistyössä, missä muut Pääkaupunkiseudun asiat on saatu etenemään. Nyt hallituksen lakiesitys herättää kunnissa hämmennystä. Se ei vastaa sitä, mistä oli aiemmin yhteistyössä Pääkaupunkiseudun kuntien kanssa puhuttu. Toki lain tavoitteet ovat hyvät ja tämänkin lain kanssa on voitava elää. Ympäristövaliokunta on perusteluissaan hyvin nostanut esiin, että yhteisen yleiskaavaprosessin käynnistäminen edellyttää kuntien yksimielistä päästöstä yhteisen yleiskaavan sisällöstä, sen aloittamisesta ja yhteisen toimielimen perustamisesta. Lisäksi yhteinen yleiskaava voidaan tehdä joko oikeusvaikutteiseksi tai -vaikutuksettomaksi. On selvää, ettei Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten valtuustoja voi ohittaa keskeisessä päätöksenteossa. Yhtä selvää on, ettei ole mitään järkeä perustaa uutta päällekkäistä kaavoitusorganisaatiota virkamiehineen ja luottamusmiehineen kuntien ja Uudenmaan liiton lisäksi.

Arvoisa puhemies! Yhteisestä toimielimestä valiokunta toteaa, että on mahdollista, että päätöksentekomenettelyyn liittyvät epäselvyydet saattoivat johtaa jopa Pääkaupunkiseudun kuntien välisen yhteistyön hidastumiseen ja että kuntien sitoutumisen varmistaminen on keskeisessä asemassa kaavoitustyön onnistumisessa. Lisäksi valiokunta esittää lausumaa, jossa ehdotetaan yhteistä yleiskaavaa koskevan päätöksentekomenettelyn kehittämistä siten, että yhteinen yleiskaava voidaan hyväksyä myös kuntien erillisin päätöksin. Yhdyn valiokunnan näkemyksiin ja totean, että lausuman mukainen valmistelu ehditään hyvin tehdä ennen yhteisen yleiskaavan laatimista, koska kaupungeilla on tuoreet yleiskaavat.

Arvoisa puhemies! Sekä ilmastonmuutoksen torjumisen että koko Suomen kilpailukyvyn kannalta on erittäin tärkeää koko metropolialueen kehittyminen vastaamaan tulevia haasteita. Itse uskon, että tuloksiin päästään parhaiten valtion ja kuntien hyvällä yhteistyöllä ja nykyaikaisella dialogiin ja vuorovaikutukseen perustuvalla johtamisella.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin täällä on tänään kuultu, valiokunta on käynyt asiassa pitkän ja ansiokkaan keskustelun, kuullut asiantuntijoita laajasti ja pureutunut niihin osa-alueisiin, mihinkä tämä maankäyttö- ja rakennuslain muutos nyt sitten on pureutunut, ja tässä puutun yhteen aluksi elikkä Pääkaupunkiseudun yleiskaavaan.

Kaikkinensa sitä asiaa voi lähestyä monelta eri kulmalta ja monelta eri ajatukselta. Yksi tapa on lähestyä, kuten ed. Jukka Mäkelä lähestyi, jo tehdyn hyvän yhteistyön kautta. Se on kiistatta ehdottoman selvää ja näkyvää ja konkreettista. Pääkaupunkiseudun kunnat ovat tehneet yhteistyötä esimerkillisen paljon viimeisten neljän, viiden, kuuden vuoden aikana vapaaehtoiselta pohjalta. Siitä esimerkistä voisi moni suomalainen kaupunkiseutu ottaa opikseen ja lähteä toteuttamaan vastaavalla tavalla. Hyvää on saatu aikaan, ja niin kuin nyt hyvin tiedämme, niin kaupunkien valtuustoissa kussakin neljässä kaupungissa päätetään taas isoja asioita joulukuussa.

Maankäytön, asumisen ja liikenteen osalta, erityisesti maankäytön kehittämisen ja suunnittelun osalta, mehän olemme tehneet yhteistyötä, niin kuin olemme kuulleet, 14 kunnan kesken, mutta luvalla sanoen tämä puoli on tässä yhteistyössä jäänyt vähemmälle kehittymiselle kuin olisin näiden neljän vuoden kuluessa toivonut. Sitä taustaa vasten täytyy arvioida tämä maankäyttö- ja rakennuslain muutos tai lisäys, että kuntien pitää tehdä Pääkaupunkiseudun yleiskaava yhteisesti. Nyt täytyy muistaa, että maankäyttö- ja rakennuslaki on pitänyt sisällään jo kuntien vapaaehtoisen yleiskaavan tekemisen mahdollisuuden tähänkin saakka, mutta sitä ei ole tehty täälläpäin Suomea, menestyksekkäästi kyllä muuallapäin Suomea, mutta täällä tähän ei ole menty.

Nyt jos pohditaan taas asiaa niinpäin, että ei mennä sen jo tehdyn yhteistyön kautta, vaan muistetaan se, mitä on tässä asiassa saatu aikaan, niin kuten sanoin, minun mielestäni tässä maankäytön suunnittelussa sen alueen kokonaisvaltaisen kehittämisen kannalta ei ole tullut riittävästi onnistumisia. Jos ajatellaan Pääkaupunkiseutua noin kuntina kaikkinensa, niin mehän olemme kasvaneet yhteen. Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen ovat kuin yksi kaupunki, ja tässä mielessä on outoa, jos emme kykene kaupunkeina suunnittelemaan ja kehittämään sitä aluetta siten, että otamme hyvin läheisesti huomioon toistemme ajatukset. Yksi tapa ottaa ajatukset huomioon on, että tehdään yhteinen yleiskaava. Se olisi voinut tapahtua ihan vapaaehtoisestikin. Itse asiassa, jos omaa mielipidettäni ajatellaan, niin olisin ollut jopa vapaaehtoisen yleiskaavan tekemisen kannalla. Nyt se tulee lain kautta pakolliseksi, ja se edellyttää tietysti sitä, että me suhtaudumme siihen siten. Neljä kaupunkia ovat kasvaneet yhteen. Olisi outoa tehdä neljä irrallista ja toisistaan noin juridisessa mielessä erilaista maankäytön kehittämisen suunnitelmaa.

Tässähän on tilanne kuitenkin se, että, niin kuin hyvin tiedämme, meillä on valiokunnan lausuma, joka edellyttää tähän asiaan liittyen ministeriöltä toimenpiteitä. Varmaa, niin kuin ed. Mäkeläkin totesi, tai mahdollista, on se, että kun on niin uudet yleiskaavat, niin tässä kerkiää paljon vettä Vantaassa virrata, ennen kuin kaupungit sitten konkreettisesti lähtevät tekemään sitä yleiskaavaa, mutta se ei ole välttämättä se pointti. Pointti on se, että asian merkitys ja tärkeys tulee esille. Totta kai kaupunkien pitää suhtautua siihen vakavasti ja ymmärtää se asia niin, että tulee päivä, jolloin se yhteinen yleiskaava tehdään. Sen, milloin se päivä tulee, kunnat itse päättävät. Kunnat päättävät myöskin sen, miten se päätöksenteko sitten tehdään. Niin kuin tiedämme, lausuma pitää sisällään sen toiveen, jos tämä kuitenkin voitaisiin tehdä kuntien yhtäpitävin päätöksin kussakin valtuustossa. Mutta tämä laki nyt lähtee siitä, että ne päätökset yhteisen yleiskaavan hyväksymisestä tehdään erikseen perustettavassa toimielimessä.

Tässä yhteydessä haluan sanoa sen, että tämä toimielin, minkä kunnat sitten päättävät, voi olla vaikka neljän kaupungin yhteisvaltuusto kokonaisuudessaan tai sitten vaikka Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta, jolle tältä osin annetaan päätöksenteko-oikeus. Mutta on kuitenkin niin, että kaupungit päättävät toimielimen perustamisesta tai hyödyntävät olemassa olevaa yhteistä toimielintämme tämän päätöksen tekemisessä. Mutta haluan korostaa sitä, että tässä yhteydessä se ei tarkoita mitään seutuhallintoa. Se on vain toimielin. Seutuhallinto on aivan toinen asia.

Arvoisa puhemies! Yhtä tärkeätä näin Pääkaupunkiseudulla on se, että kun puhutaan Pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteistyöstä yleensä, mutta myöskin maankäytön suunnittelun osalta, niin ehkäpä kuitenkin vielä tärkeämpää ilmastonmuutoksen hillinnän osalta on puhua Helsingin seudusta, ja mielestäni Helsingin seudun ei pitäisi olla vain 14 kuntaa, vaan siihen pitäisi kuulua Lohja—Porvoo—Hyvinkää-välinen akseli tämän alueen maankäytön suunnittelun osalta.

Meillä on tietysti olemassa mahdollisuus sitä yhteisesti suunnitella. Meillä on nimittäin maakuntakaava. Nyt tässä yhteydessä haluaisin nostaa esille sen maakuntakaavan mahdollisuuden, mikä meillä on. Maakuntaliitoissa perinteisesti, niin myös Uudellamaalla, on aika lepsusti suhtauduttu maakuntakaavaan noin niin kuin ohjaavassa mielessä. Jos puhutaan yhdyskuntarakenteen hajautumisesta erityisesti tässä yhteydessä, niin meillä on työkalu olemassa, jota me voisimme hyödyntää. Maakuntakaavalla voidaan yhtä lailla kuin me pystymme ohjaamaan kaupan suuryksiköitä — siinä on tietysti lainsäädäntöäkin taustalla — myöskin ohjata asumisen suuntautumista ja toisaalta sen suhdetta joukkoliikenteeseen ja infraan ylipäätään.

Nyt alkavassa Uudenmaan maakuntakaavan tarkastuksessa ensi vuonna mielestäni tältä osin, kun siellä tullaan ottamaan esiin myöskin yhdyskuntarakenteen kasvusuunnat, tulisi ottaa toisenlainen pensseli käteen. Jos se edellinen maakuntakaava, joka on runsas vuosi sitten saanut lainvoiman, tehtiin suurella pensselillä, nyt pitäisi tehdä vähän pieteetillä tätä asiaa. Mielestäni tämä ilmastonmuutoksen hillintä ja meidän suhteemme siihen ja sitoutumisemme siihen edellyttävät, että päättäjät Uudellamaalla vakavasti lähtevät tekemään myöskin maakuntakaavaa ja yhdessä pyrkivät löytämään ratkaisuja, millä meidän yhdyskuntarakenteemme Pääkaupunkiseudulla kasvaa, mihin se kasvaa ja miten joukkoliikenne toisaalta sitten voidaan kytkeä siihen kasvuun ja päinvastoin. Eli meillä on mahdollisuuksia 14, 16, 18 tai 20 kunnan suunnitteluun, jos me niin haluamme. Maakuntakaava on yksi väline.

Arvoisa puhemies! Kaukolämpöön liittymisvelvollisuudesta haluaisin mainita tässä yhteydessä vain sen, että se on erinomaisen hyvä asia. Vaikka siitä on tullut kritiikkiä ehkä niinpäin enemmänkin, että se on niiden monopolien, jotka kaupunkien alueella toimivat, vahvistamista, niin toisaalta ilmastonmuutoksen hillintä on vähintään yhtä suuri, jos ei vielä suurempikin asia, ja niin kuin tiedämme ja laki sisällään pitää, se ei pakota ketään liittymään. On olemassa myöskin muita vaihtoehtoja vastata henkilökohtaisesti ilmastonmuutoksen hillintään, mutta se edellyttää, että kansalaiset ja kaavoittajat tarvittaessa voivat ottaa ja ovat velvollisia ottamaan sen huomioon. Lähtökohtaisesti, niin kuin ympäristövaliokunta myöskin mietinnössään toteaa, kaukolämpö on ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta erittäin hyvä asia.

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta on tehnyt hyvää, perusteellista työtä, mutta niin on tehnyt myöskin ministeriö. Osaltani voin kannattaa ministeriön tekemää lakiesitystä.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Ed. Outi Mäkelä tiedusteli varmaankin tämän pakollisen yhteisen yleiskaavan suhdetta Helsingin seudun laajempaan yhteistyöhön. Minun on vaikea nähdä siinä mitään kytkentää suuntaan tai toiseen. Ehkä voi sanoa näin, että kun huomaa, kuinka vaikeaksi tämä asia näyttäytyy jo 4 kaupungin kesken, niin aika paljon vaikeampaa se olisi 14 kaupungin ja kunnan kesken. On selvää joka tapauksessa, ja näinhän tämä sekä Pääkaupunkiseudun että Helsingin seudun yhteistyö toimii, että se toimii ikään kuin kahdessa kehässä. On tavallaan Pääkaupunkiseudun yhteistyö, joka on tietyissä asioissa tiiviimpää ja menee pitemmälle, mutta sitten toisaalta on kuitenkin vähintään yhtä tärkeätä, että on Helsingin seudun yhteistyö, johon, aivan kuten ed. Mäkinen totesi, minun mielestäni pitäisi liittää ainakin Lohja ja Porvoo, joissa sitten tehdään osin samoja asioita, osin eri asioita, ja nämä ikään kuin kulkevat lomittain.

Ed. Outi Mäkelä kysyi myös kuntien yhteisen yleiskaavan suhdetta maakuntakaavaan. Lyhyesti voisi sanoa, että maakuntakaava on ohjeena yhteistä yleiskaavaakin laadittaessa ja sitä muutettaessa. Mutta toisin kuin vain yhtä kuntaa koskeva yleiskaava, tämä yhteinen yleiskaava voidaan perustellusta syystä laatia sisällöltään maakuntakaavan ohjausvaikutuksesta poiketen tietyin edellytyksin. Tämä perustuu siihen, että samoin kuin maakuntakaava, myös yhteinen yleiskaava tulee ympäristöministeriön vahvistettavaksi. Mutta vähintään yhtä tärkeätä on havaita se, että yhteinen yleiskaava ei muodosta omaa kaavatasoaan, vaan esimerkiksi kunnan osayleiskaava, jota maakuntakaava ohjaa, voi tietyillä alueilla korvata aiemmin laaditun yhteisen yleiskaavan.

Ed. Söderman jatkoi keskustelua tästä valituslupakäytännöstä. Näin kai se on, kun rehellisiä ollaan: eihän kukaan sitä tiedä, kuinka suuri merkitys tällä on. Mutta riittävän suuri osa lausunnonantajistakin on sitä mieltä, että sillä on joku merkitys. Siteerasin jo aiemmin Helsingin kaupunkia, jonka mukaan se on merkittävä muutos, ja perustuslakivaliokuntaa, joka totesi suunnilleen samoin sanakääntein tietoisena siitä, että sillä on oma vaikutuksensa.

Ed. Söderman kiinnitti huomiota myös tähän valituslupajärjestelmän pohdiskeluun, joka liittyy yhteen näistä lausumista. Tämän osalta en uskalla sanoa mitään muuta kuin että se kuuluu varmaan enemmänkin oikeusministeriölle kuin allekirjoittaneelle sen takia, että jos yleisellä tasolla pohditaan valituslupakäytäntöä hallintolainkäytössä, joka koskee tietenkin valtavan paljon muitakin asioita kuin maankäyttö- ja rakennuslakia, niin se on varmaankin asia, johon tullaan perehtymään tarkemmin oikeusministeriön puolella.

Sitten kovasti tunteita näyttää kiihdyttävän kysymys pakollisesta yhteisestä yleiskaavasta. Siitä tulee huomenna vuosi, kun Lauri Tarasti jätti selvitystyöraporttinsa. 365 päivää, koska tänä vuonna on ollut karkausvuosi, tähän on voinut perehtyä, tätä pohtia ja miettiä ja selvittää. En myöskään suostu hyväksymään semmoista kritiikkiä, ettei tätä olisi tehty yhteistyössä. Tämä maankäyttö- ja rakennuslaki ja siihen liittyvät muutosesitykset ovat yksi niistä elementeistä, jotka on mainittu valtion ja Helsingin seudun välisessä aiesopimuksessa, josta on neuvoteltu useissa eri toimielimissä useisiin eri kertoihin, ja on otettu kaikissa yhteyksissä niin hyvin kuin vaan mahdollista huomioon se, mitä esimerkiksi eri kunnilla on sanottavana.

Jos nyt sitten vielä katsotaan, mitä vaikkapa yksittäiset kunnat ovat asiasta lausuneet, ja jos jätetään vaikkapa Helsingin lausunto noteeraamatta tästä, niin virallisessa lausunnossaan ympäristöministeriölle 18.3. eli 9 kuukautta sitten Vantaan kaupunkihallitus toteaa: "Pääkaupunkiseudun kunnille asetettu velvollisuus laatia yhteinen yleiskaava on loogista jatkoa vuonna 2007 valmistuneelle Pääkaupunkiseudun kuntien kaupunkiseutusuunnitelmalle." Tätä ei voi kai tulkita millään muulla tavalla kuin että Vantaan kaupunginhallitus tätä tukee. Itse asiassa sen jälkeen vielä Vantaan kaupunginhallitus toteaa yksittäisessä huomiossaan, että sanamuoto "laaditaan" pitäisi muuttaa muotoon "tulee laatia". Näin Vantaan kaupunginhallitus 9 kuukautta sitten.

Espoon lausunto on hieman kriittisempi. Siinä todetaan muun muassa näin: "Velvoite laatia Pääkaupunkiseudulle kuntien yhteinen yleiskaava ei ole esitetyssä muodossa lähivuosina realistinen." Ei varmaan olekaan, johtuen muun muassa siitä, että niin tuoreita yleiskaavoja on hyväksytty. Sitten siinä todetaan: "Ehdotuksessa esitetyt kannustimet eivät myöskään lisää yhteisen yleiskaavan houkuttelevuutta riittävässä määrin lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna." Tätä ei voi tulkita millään muulla tavalla kuin sillä lailla, että sinänsä tämä yhteinen yleiskaavahan on hyvä asia, mutta kannustimia pitäisi ehkä olla pikkasen lisää ainakin pitkällä aikavälillä.

Tässä keskustelussa nyt näyttää kokonaan jääneen huomiotta se, että osana tätä pakollista yhteistä yleiskaavaa varsinkin oikeusvaikutteiseen yleiskaavaan liitetään tässä lakiesityksessä mahdollisuus vähentää valtion ohjausta Pääkaupunkiseudulla luopumalla vuosittaisista kehittämiskeskusteluista ja kaavoihin kohdistuvasta oikaisukehitysmenettelystä sekä siirtämällä valtiolla oleva poikkeamistoimivalta kaupungille.

Edelleen — ja tämä on nyt olennaista, koska minulle päin on viestitetty, että tässä on vuosi eletty käsityksessä, että ei ole ymmärretty, mitä laki tarkoittaa, ettei ole ymmärretty sitä, kuka tämän hyväksyy — Espoon lausunnossa 25.3. todetaan: "Yhteisen yleiskaavan hyväksyminen nykyisissä yhteistyöelimissä tai niitä vastaavassa uudessa toimielimessä lienee poliittisesti erittäin haasteellista." Tämäkin on varmaan totta, mutta kyllä Espoon lausunnontekijät ovat 25.3. ihan tismalleen tienneet, mistä on kysymys, ja sen jälkeen tätä on 9 kuukautta tehty ja lakiesitys annettu kesällä ja sen jälkeen käyty keskustelua, ja sitten ehkä noin viikko ennen kuin se tulee tänne saliin tästä nousee kauhea meteli. On myös kohtuutonta väittää, että jos vuosi on tehty yhteistyötä ja sitten viikkoa ennen kuin mietinnön tekeminen on loppuvaiheessaan valiokunnassa, pitäisi taipua täällä joihinkin uusiin kuperkeikkoihin.

Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, juuri tähän oleelliseen kohtaan on kiinnitetty huomiota. Se on hyvä, että se tulee tässä esille. Samaan asiaan myöskin valiokunta on kiinnittänyt huomiota. Luen tästä valiokunnan saamasta selvityksestä, mitä valiokunnan käsittelyssä vasta viime torstaina tuli esille: "Tarkistimme valiokuntakuulemisen jälkeen täällä ympäristöministeriössä, mitä perusteluissa aikoinaan on sanottu kuntien yhteisen yleiskaavan hyväksymisestä. Olin väärässä väittäessäni, että myös kuntien yhtäpitävät päätökset hyväksymisestä riittävät."

Kunnissa on eletty sen mukaisesti, että nämä kuntien yhtäpitävät päätökset tästä hyväksymisestä riittäisivät, ja on ajateltu sillä tavalla, että normaalijärjestyksessä tietenkin kunnat valmistelisivat nämä kaavat kuitenkin siten, että olisi yhteinen lähtöaineisto. Sen jälkeen kun kuntien valtuustot olisivat nämä päättäneet, niin yhdessä ne hyväksyttäisiin saman tyyppisellä neuvottelulla kuin tällä hetkellä toimitaan tässä neuvottelukunnassa Pääkaupunkiseudun osalta. Kun tämä tuli esille, niin Espoolta on tullut myöskin uusi lausunto, jossa selkeästi esitetään, että ei ole sellaista valmiutta, että päätöksenteko näiltä osin siirrettäisiin valtuuston ulkopuolelle.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaihteeksi energiakysymys ministerille: Onko mitään lisähyvitysjärjestelmää kehitteillä rakentajalle, jos hän pyrkii mahdollisimman järkevään rakentamiseen kaikin puolin?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuohon keskusteluun nimenomaan tästä yhteisestä yleiskaavasta on todettava, että se todella loppuvaiheessaan avasi uusia kysymyksiä, joihinka liittyy tämä ed. Jukka Mäkelän puheenvuoro. Espoo antoi aivan uuden lähestymistavan siinä loppuvaiheessa. Asia jäi yksinkertaisesti kesken, tämä 46 a §, ja tässä mielessä tämä asia on aika ongelmallinen. Se näkyy myös tässä ensimmäisessä ponnessa, joka ympäristövaliokunnan mietinnössä on. Se on aika mutkikas ponsi.

Puhemies! Arvoisa ministeri, kun viittasitte perustuslakivaliokunnan käsitykseen tästä valituslupajärjestelmän merkityksestä, niin tulee todeta, että perustuslakivaliokunta ei ole näissä kaava-asioissa todellakaan mikään asiantuntija.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Helsingin kaupungin rivivaltuutettuna kannatan kyllä lämpimästi tätä lakiehdotusta. En ole ollut aivan tyytyväinen Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan toimintaan kaikissa suhteissa, joten on erittäin hyvä, että siihen tulee pientä tiukennusta. Eikä tämä kuitenkaan, niin kuin tässä laissakin sanotaan, täysin sulje pois sitä, etteikö kullakin neljästä kaupungista voi olla myöskin oma kaavansa.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri varmaan arvasikin, ei ollut tarkoitus suinkaan tätä yleiskaavayhteistyön laajentamista penätä vaan lähinnä esittää huoli siitä, mitä tapahtuu, jos neljän kunnan yhteinen yleiskaava johtaisi tähänastisista yhteistyöperiaatteista poiketen Helsingin seudun ydinalueen eriytymiseen tästä ympäröivästä yhteistyöstä.

Kiitos näistä kaavatasojen selvityksistä! Hieman ehkä jäi epäselväksi jossain vaiheessa, kun lausuntoja annettiin, mikä tämä tasoero on, ja varsinkin kun Uudenmaan liiton kanta on ollut jossain vaiheessa, että tämä velvoite Pääkaupunkiseudun kuntien yhteisen kaavan laatimisesta ei ole tarpeen. Mutta ed. Mäkinen, jolla on useampi hattu näissä asioissa, osaltaan varmaan sitten tätä asiaa tuntee paremmin. Tärkeä rooli on myös Uudenmaan maakuntakaavalla, ja on hyvä, että se täältä tuli vahvistettua.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä viime aikoina, viime päivinä tästä asiasta on paljon keskusteltu liittyen tähän yhteisen yleiskaavan ja maakuntakaavan suhteeseen. Ei Uudenmaan liiton ja ministeriön esityksessä ole mitään ristiriitaa tällä hetkellä. Uudenmaan liitto ymmärtää sen, että mikäli neljä kaupunkia yhteistyönä yleiskaavan tekevät, niin tietyssä suhteessa se voi poiketa tarvittaessa maakuntakaavan osalta tällä alueella. Mutta lähtökohtaisesti myöskin maakuntakaava on tämän yhteisen yleiskaavan yläpuolella ja sitäkin tehdään sitten yhdessä.

Arvoisa herra puhemies! Yhteen asiaan, josta täällä on kumminkin luvattoman vähän puhuttu, haluaisin kiinnittää huomiota: miten on tämän yhteisen yleiskaavan laita noin muutoin Suomessa? Nyt Pääkaupunkiseudulla se tulee pakolliseksi, muualla sitä on tehty vapaaehtoisesti, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että jatkossa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että muun muassa joku Turun seutu Varsinais-Suomessa tai joku Tampereen seutu voisivat olla alueita, jotka tulisivat mukaan pakollisen yleiskaavan jatkokehittelyyn ympäristöministeriössä.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! En näe semmoista riskiä, että ydinalue, Pääkaupunkiseutu, tässä mitenkään eriytyisi. Kyllä Pääkaupunkiseutu on niin riippuvainen kehyskunnistaan ja kehyskunnat niin riippuvaisia Pääkaupunkiseudusta, että yhteisen suunnittelun ja kehittämisen tarve jatkossa vain korostuu.

Ed. Laxellille toteaisin, että kyllä aivan ylivoimaisesti paras kannustin energiataloudelliseen rakentamiseen on se, että rakentajan perheen energialasku olennaisesti pienenee. Eli kun rakennetaan energiatehokkaammin, elinkaarikustannukset ihan varmasti olennaisesti laskevat.

Tästä varsinaisesta kysymyksestä voisi vielä todeta, että tässä on kuitenkin pari periaatteellista kysymystä. Jos on seudullinen kaava, niin kyllä se vaatii seudullista päätöksentekoa, muuten se olisi järkyttävässä ristiriidassa koko meidän kaavajärjestelmän kanssa. Lisäksi tähän liittyy semmoinen kunnan itsehallintoon liittyvä ulottuvuus, että kunnan itsehallinto kuitenkin rajoittuu oman kunnan alueelle. On mahdotonta ajatella, että kunnanvaltuusto hyväksyisi yhteistä yleiskaavaa, jossa on elementtejä, jotka liittyvät myös toiseen kuntaan. Siinä mielessä myös tämä lausuma on varsin vaikea. Jos siitä tulee eduskunnan lausuma, niin totta kai se huolella selvitetään ja sitä pohditaan ja harkitaan. Mutta se merkitsisi kyllä suurta periaatteellista muutosta koko siihen rakenteeseen, jolla meillä tällä hetkellä kaavajärjestelmää rakennetaan.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyseessä on maankäyttö- ja rakennuslain muutosehdotus. Täällä on käyty keskustelua muutamista periaatteellisista kysymyksistä, ehkä kiivaimmin pakollisesta Pääkaupunkiseudun yleiskaavasta. Siinä olen kyllä samaa mieltä ministerin kanssa, että jos tätä perustellaan muun muassa ilmastonmuutoksella, yhteiskuntarakenteen tiivistämisellä, niin kyllä silloin kohteena Pääkaupunkiseutu on ylivoimaisesti ykkönen. Täällä on pisimmät työ- ja harrastematkat, ja tässä mielessä yhteinen suunnittelu on kyllä ehdottomasti paikallaan. Voi se jossain vaiheessa olla paikallaan muuallakin Suomessa, niin kuin ed. Mäkinen täällä totesi, mutta päätellen tästä keskustelusta, mitä täällä on käyty, ei se varmasti ole muualla sen helpompaa kuin Pääkaupunkiseudullakaan hyväksyä näitä periaatteita.

Täällä on myöskin maininta maaseudun rakentamisen tiivistämisestä sillä tavalla, että ohjataan maaseuturakentamista kyliin. Sillä on toki merkitystä myöskin ilmastonmuutoksen kannalta, mutta on sillä huomattavasti vähäisempi merkitys tälle kokonaisuudelle. Sinällään sillä varmasti on ehkä enemmän merkitystä esimerkiksi jätevesihuollolle.

Mutta haluaisin kiinnittää huomiota kaukolämpöön liittymisvelvollisuuteen, johon itse eniten valiokunnassa kiinnitin huomiota. Se oli asia, jota pidin periaatteellisena ja pidän edelleenkin periaatteellisena. Samaan asiaan ovat kiinnittäneet monet asiantuntijat huomiota, erityisen rankasti muun muassa Kilpailuvirasto, joka piti aivan mahdottomana tällaisen uuden kunnallisen monopolin luomista, vaikkakin hyvän tarkoituksen varjolla. Eli tässähän on perusteena se, että uusiutuvaa energiaa tällä suosittaisiin lämmönlähteenä. Sinällään monet asiantuntijat ja myöskin valiokunta olivat pitkälti sitä mieltä, että kaukolämpö on hyvä ja kannatettava asia. Se on myöskin monelle lämmönkäyttäjälle edullinen asia. Mutta tällaisiin kunnallisiin monopoleihin, tai edes pyrkimyksiin niitä kohtaan, liittyy suuria riskejä, ja myöskin hinnan karkaaminen käsistä on asia, jota pitää tässä seurata. Siihenkin on valiokunta lausunnossaan kiinnittänyt huomiota.

Valiokunta keskusteli myös siitä, millä tavalla nämä poikkeukset täällä määritellään. Muun muassa Kilpailuvirasto kiinnitti samaan asiaan huomiota, eli lista näistä poikkeuksista, joiden ei tarvitse tähän mahdolliseen kaukolämpöpakkoon liittyä, ei välttämättä ole kovin täydellinen. Tämä saattaa aiheuttaa ristiriitaa ja päänvaivaa sitten näissä mahdollisissa poikkeustapauksissa. Joka tapauksessa valiokunta oli yksimielisesti sitä mieltä, että kaukolämpöpakko vaatisi myöskin uusiutuvan energian edistämistä. Lausumaehdotus 2 viittaakin voimakkaasti siihen suuntaan. Se on sinällään saman suuntainen asia, mitä muun muassa energia- ja ilmastopaketissa täällä eduskunnassa jatkossa käsitellään. Mutta olisi hyvä myöskin tämä kaukolämpöasia pitää mielessä, kun näitä ohjauskeinoja mietitään — sinällään erinomainen tapa edistää uusiutuvan energian käyttöä, kunhan vaan sitä uusiutuvaa energiaa sitten käytetään niissä kaukolämpölaitoksissa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Käyn lyhyesti vielä läpi tästä vastalausekohdasta muutamaa asiaa.

Tästä lakiesityksestä ehdotin 46 a §:n poistamista. Tässä säännöksessä Pääkaupunkiseudun kaupungeille ehdotetaan säädettäväksi velvollisuus laatia yhteinen yleiskaava. Hallitus on valmistellut esityksensä tältä osin vajavaisesti. Yhteisen yleiskaavan suhdetta maakuntakaavaan, osamaakuntakaavaan tai edelleen laadittaviin kuntakohtaisiin yleiskaavoihin ei ole selvitetty. Samalla valtion ohjausta vähennetään luopumalla vuosittaisesta kehittämiskeskustelusta, mitä ei voi pitää hyvänä, muun muassa ajatellen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista.

Valiokunnalla ei valitettavasti jäänyt riittävää mahdollisuutta paneutua esityksen hyväksymisestä seuraaviin vaatimuksiin, kuten yhteisen toimielimen perustaminen Pääkaupunkiseudun yleiskaavan laatimiseksi. Hyvän lainsäädännön vaatimus mielestäni edellyttää, että ensin selvitetään ja arvioidaan tarkemmin kuntien yhteiseen yleiskaavaan siirtymisen vaikutukset eri tahojen kannalta.

188 § 5 momentin ja 190 §:n 3 momentin pysyttäminen voimassa olevan lain sisältöisenä on myöskin osa vastalausetta. Nämä uudet momentit, jotka esitetään, laajentavat valituslupajärjestelmää valitettaessa hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueelle hyväksytystä asemakaavasta. Valituslupa on ehdotuksen mukaan tarpeen silloin, kun valitus on jätetty hallinto-oikeudessa tutkimatta tai valituksen kohteena ollutta viranomaispäätöstä ei ole valituksen johdosta muutettu. Tässä kohdin muutosta perustellaan sillä, että se on tehty edistämään kaavoituksen sujuvoittamista. Kuitenkin vain 3 prosenttia asemakaavoista, siis 60—80 tapausta vuodessa enintään, tulee korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyyn, joten valituslupajärjestelmän käyttöönotossa asemakaava-asioissa voi tuskin olla kysymys kaavoituksen oleellisesta nopeuttamisesta. Tämän on myös KHO lausunnossaan todennut.

Ajatus, että valituslupajärjestelmä koskee kaikkia asemakaavoja, jotka kokonaisuudessaan sijoittuvat oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueelle, on epätasapainossa. Yleiskaavan tarkoitus ja tarkkuustaso ovat aivan toisia kuin asemakaavan. Yleiskaavassa määritetään yleisellä tasolla erityisesti maankäyttö. Asemakaava sitä vastoin määrittää tärkeällä tavalla kaupunkirakennetta ja kaupunkikuvaa, jonka sisältö ei avaudu oikeusvaikutteisesta yleiskaavasta.

Ympäristövaliokunnan mietinnössä mainittu kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa yleiskaavaan rajoittuu lähinnä maankäyttöä koskeviin ratkaisuihin. Yleiskaavavaiheessa ei ole mahdollista vaikuttaa lukuisiin, vasta asemakaavassa esiin tuleviin kysymyksiin. Valituslupajärjestelmään liittyy mahdollisesti taannehtivan lainsäädännön ongelma. Voimassa olevien oikeusvaikutteisten yleiskaavojen laatimisvaiheessa ei kansalaisilla ollut tietoa nyt käsittelyssä olevasta valitusoikeuden kaventamisesta. Taannehtiva lainsäädäntö ei kuulu suomalaiseen lainsäädäntökäytäntöön. Tähän asiaan ei myöskään asiaa kuultaessa ole saatu asiantuntijakommentteja.

Valitusoikeusjärjestelmä korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei lyhentäisi valitusten käsittelyn kokonaisaikaa. Päinvastoin se toisi korkeimman hallinto-oikeuden lausunnon mukaan uuden elementin asioiden käsittelyyn. Tämä lisäisi työvaiheita, eikä vaikutus kokonaistyöaikaan olisi tavoitellun kaltainen, toteaa korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Hallberg.

Suomen luonnonsuojeluliitto kritisoi selkeästi 188 ja 190 §:ään ehdotettua muutosta. On syytä kiinnittää huomiota valituslupajärjestelmän soveltamistapaan, jossa hallinto-oikeuden päätös olisi toimeenpanokelpoinen, ellei KHO toisin määrää. Tämä voi esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden resurssivajeesta johtuen tehdä muutoksenhaun tyhjäksi. Tästä johtuu myös se, että KHO joutuu pitämään useampia istuntoja, jotta tämä mahdollinen toimeenpanokielto saadaan aikaan.

Perustuslakivaliokunnan mukaan asemakaavavalituksia ei voida yleensä pitää merkitykseltään vähäisinä. Perustuslakivaliokunta toteaa valituslupajärjestelmän laajentuneen ilman ennakkosuunnitelmaa ja kokonaisarviointia. Valiokunnan mukaan valituslupajärjestelmä hallintolupa-asioissa on periaatteellisesti merkityksellinen rajoitus yksilöiden oikeusturvaan, koska hallintovalituksissa on vain kaksiportainen oikeusjärjestelmä.

Arvoisa puhemies! Luin tämän vielä, jotta se käy selväksi myös niille, jotka lukevat ja katsovat eduskunnan pöytäkirjoja. Kaiken kaikkiaan tässä on tietysti todettava niin, että kysymyksessä on käytännössä loppujen lopuksi hyvin laaja ympäristövaliokunnan mietintö, joka pohjautuu kohtuullisen laajaan hallituksen esitykseen. Tässä mielessä on todellakin syytä tarkastella varsin useaa hallituksen esityksen kohtaa. Siinä on kaksi kriittistä paikkaa ja useampi varsinkin kaupunkipuistoon ja kaukolämpöön liittyvä positiivinen esitys.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tästä kaukolämpökysymyksestä: Kun Kilpailuvirasto on esittänyt tästä kuulemma syvän huolensa ikään kuin kilpailupoliittisesta näkökulmasta, niin kyllä sitä vähän sopii ihmetellä. Sopii yleensäkin ehkä pohtia tällaisen näkemyksen pohjalta sitä, kuinka tarkoituksenmukaisella tasolla huoli kilpailun edistämisestä esimerkiksi tässä tapauksessa on, kun kysymys on keskeisistä ympäristöarvoista ja mahdollisimman järkevästä lämmitysjärjestelmästä.

Voidaan tietenkin ajatella, että jotta kilpailun tuomat hyödyt toteutuisivat, pitäisi olla kaksi kaukolämpölaitosta, mutta en nyt tiedä, voiko kukaan järkevästi ajatteleva ihminen harkita sellaista järjestelmää, että yhdessä kaupungissa olisi kaksi erillistä kaukolämpöjärjestelmää. Tietenkin voi ajatella, että sitten olisi vain kaksi voimalaitosta ja saisi käyttää samoja putkia, mutta ei siinäkään ole mitään järjen hiventä, joten tältä osin tämä on todella hyvä esitys.

Sinänsähän tämä ikään kuin kaavan kautta pakottaminen ei välttämättä ole ainoa vaihtoehto. Kuopiossa esimerkiksi on jo 1980-luvulta saakka tontinvuokrasopimuksiin liitetty ehto, että on pakko liittyä kaukolämpöjärjestelmään, ja sillä tavalla se on käynyt ihan mukavasti. En edes muista, että kukaan olisi harkinnutkaan vievänsä asiaa oikeuteen tältä osin.

Sitten olen mielenkiinnolla kuunnellut täällä keskustelua tästä Pääkaupunkiseudun yleiskaavasta ja seurannut, sanoisinko, tätä porvariston hillittyä charmia ja aggressiota, jota täällä on hieman esiintynyt. En halua nyt siihen sen enempää puuttua, mutta jotta kokoomus ei jäisi tässä asiassa sisäisessä erimielisyydessään yksin, niin siirryn tähän kolmanteen asiaan eli valituslupakysymykseen ja ilmoitan, että en kaikilta osin ole samaa mieltä ed. Tiusasen kanssa hänen vastalauseessaan esittämistään näkemyksistä.

Minä olen ymmärtänyt tämän niin, että tässä on pyrkimyksenä hillitä turhaa valittamista. Siis tämä kaavoituksen sujuvuus, johon tässä on viitattu, suomennettuna tarkoittaa sitä, että hyvään yhteiskuntarakenteeseen pyrkivä rakentaminen ja kaavoittaminen voisi edetä ilman joutavanpäiväisiä turhia valituksia tai ehkä vielä pidemmälle vietynä ja pelkistettynä: kiusantekoa. Sellaisia pyrkimyksiä pitää kannattaa. Toisaalta jos pyrkimyksenä on, mihin en tässä tapauksessa tietenkään usko, edistää sellaista kaavoitusta, joka ajaa yksityistä etua samalla sortaen toista yksityistä etua, niin sellaista ei tietenkään voi pitää kannatettavana, mutta nähdäkseni tässä on kuitenkin kysymys tästä ensimmäisestä. Silloinhan useimmiten on kysymys ei suinkaan siitä, että valitettaisiin sinänsä laittomuudesta tai muusta virheellisyydestä tai esimerkiksi olemassa olevan yleiskaavan vastaisuudesta, vaan nähdäkseni useimmiten kysymys on niin sanotusta nimby-ilmiöstä: not in my backyard.

Ehkä omaan kantaani jonkin verran vaikuttaa se, että olen itse ollut edellisessä elämässäni yhden ison rakennuttajan toimitusjohtajana tilanteessa, jossa omasta mielestäni ja myöhemmin sitten myöskin korkeimman hallinto-oikeuden mielestä perusteettomasti valitettiin ensiksi siitä, että niin sanotun hyvän omakotialueen viereen rakensimme asuntolan syrjäytyneille naisille. Se rakentaminen viivästyi kahdella vuodella näitten valitusten vuoksi, ja ainakin kolme niistä naisista, jotka siihen olisivat muuttaneet asumaan, ehkä olisi saanut vähän parempaa huolenpitoa — kerkesivät kuolla sinä aikana. Toisen kerran valitettiin vähän samanlaiseen paikkaan tulossa olleesta aravavuokratalosta, joka viiden vuoden prosessoinnin jälkeen näyttäisi vihdoinkin rakentuvan ensimmäisenä aravavuokratalona tämmöiselle Kuopion keskeiselle hienostoalueelle. Siis jos ja kun kysymys on tällaisen valittamisen estämisestä ja sujuvuuden lisäämisestä, niin kannatan sitä lämpimästi.

Kysymys on tietysti sitten siitä, nopeutetaanko asioiden käsittelyä tällä menettelyllä, että pitää pyytää valituslupaa, vai onko niin kuin korkeimman hallinto-oikeuden presidentti on lausunnossaan todennut, että ei se hirveästi taida nopeuttaa. Mutta minä luulenkin, että se vaikutus ei tule valituslupamenettelystä sinänsä, vaan jos se jostain syntyy, se todennäköisesti syntyy ikään kuin sellaisesta mentaalihygieenisestä vaikutuksesta, että valittajat tietävät, että on kuitenkin tämä valituslupamenettely. Eihän siinä niin suurta eroa ole, valituslupapäätöksellä ja korkeimman hallinto-oikeuden varsinaisella päätöksellä, mutta ehkä se kuitenkin vaikuttaa hillitsevästi.

Mutta kaikkein ratkaisevin kysymys on kuitenkin se, syntyykö tästä hillinnästä, tästä sujuvuuden lisääntymisestä, enemmän hyötyjä kuin siitä mahdollisesti koituisi haittoja. Se haittahan on tietysti se, että joku perusteltu ja oikea valitus ei pääsekään etenemään käsittelyyn korkeimmassa hallinto-oikeudessa, joka tekisi siitä sitten sen oikean päätöksen. Mutta en ole perehtynyt niin laajasti korkeimman hallinto-oikeuden prosessoinnin historiaan, että osaisin sanoa, kuinka moni sellainen päätös, jolle korkein hallinto-oikeus ei ole antanut valituslupaa, olisikin, jos olisi saanut sen valitusluvan, muuttunut korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Ei sitä tietysti kukaan muukaan voi sanoa, koska sellaisesta ei näyttöä ole. Mutta minulla on kuitenkin sellainen käsitys, että jos ei saada sitä valituslupaa, niin ei se päätös todennäköisesti siellä oikeudessa olisi muuttunutkaan.

Näiltä osin joudun nyt tietysti harkitsemaan huomiseen mennessä yön yli rauhassa nukkuen sitä, miten tähän ed. Tiusasen vastalauseeseen tulen lopullisessa äänestyksessä suhtautumaan, mutta tällä hetkellä kantani on hieman kriittinen.

__________

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies Sauli Niinistö.

__________

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tästä kaukolämpöverkkomonopolista kannattaa olla siinä mielessä huolissaan, että se on saman tyyppinen ilmiö kuin luonnollinen monopoli, joka sähköyhtiöille syntyy sähköverkon kautta. Sinällään kysymys on pääsystä verkkoon tai pääsystä putkistoon. Asiaan kiinnitti huomiota lausunnossaan muun muassa Finbio, joka esitti ratkaisuksi sitä, että kaavoituksessa määriteltäisiin pienempiä alueita, joilla voitaisiin kilpailuttaa tätä lämmön toimittajaa. Siinä olisi sitten kysymys varmasti jo asukkaankin kannalta sellaisesta ilmiöstä, jota ei voi kutsua nimellä "nimby" vaan "pimby": please in my backyard.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä kun ovat edustajat Erkki Virtanen ja Tiusanen aprikoineet — tai ed. Tiusanen ei niinkään, mutta ed. Virtanen — mitä tekevät huomisessa eduskunnan käsittelyssä liittyen tähän valituslupajärjestelmään, niin täällä kun on todettu, että siirtyminen tähän valituslupajärjestelmään vaarantaisi kansalaisten oikeusturvaa, niin näinhän ei itse asiassa asian laita ole. Jos se vaarantaisi, niin noin 35 prosentissa korkeimman hallinto-oikeuden vuosittaisesta noin 4 000 päätöksestä oikeusturva vaarantuisi, sillä tuo prosenttimäärä on se, mikä tällä hetkellä on valituslupajärjestelmän piirissä. Todettakoon myöskin se, että maankäyttö- ja rakennuslain valituslupajärjestelmässä on lisäksi se erityinen piirre, että siinä on oltava kaksi yhdenpitävää päätöstä: asianosaisen hallintoviranomaisen päätös ja hallinto-oikeuden päätös tämän kaiken lisäksi niihin muihin jo valitusluvan piirissä oleviin asioihin liittyen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tulin tänne pönttöön sen takia, että tämä keskustelu Pääkaupunkiseudun yhteisen yleiskaavan aikaansaamisesta on ollut paitsi sinänsä mielenkiintoinen myös äärimmäisen voimakkaasti erään prosessin mieleen palauttava.

Se edellinen kerta, kun tähän viittaava asia oli täällä esillä, oli täsmälleen samana päivänä, jolloinka ensiksi oli päätetty eduskunnan istunnossa sisällöllisesti siitä, että läänien lukumäärää Suomessa pudotetaan nykyiseen määrään. Sen jälkeen sitten esityslistalla oli päiväjärjestyksessä Ytv-laki, ja sepäs herätti edellisessä sisällöllisessä äänestyksessä hävinneet kysymään, miksei sitten puututa tähän Pääkaupunkiseutuun, kun pitää suurentaa yksiköitä; miksei Pääkaupunkiseudun, kun täällä on joku Ytv-laki käsittelyssä, kaikkia kuntia panna yhteen. Harvoin on ensinnäkin nähnyt niin innokasta kansanedustajajoukkoa olevan paikalla. Nyt täällä on reilut puolenkymmentä edustajaa ja Pääkaupunkiseudulta taitaa olla vain kaksi kappaletta plus ministeri. Aivan hysteerinen vastustus oli kerta kaikkiaan. Siinä suhteessa on tapahtunut lievää kehittymistä näitten vuosien aikana. Nyt ollaan sitten lääninhallintoa kokonaan lopettamassa, on meinannut sekin hävitä pois ennen kuin vähänkään ovat mielialat lientyneet tässä suhteessa.

Kyllä minä nyt tämän keskustelun kuultuani olen sitä mieltä, että ministeri Vapaavuori on antanut aivan oikean hallituksen esityksen eduskunnan käsittelyyn ja tällainen yleiskaava on ihan paikallaan säätää ja sillä siisti. Sillä tavalla on pakko tulla yhteistyöhön mukaan.

Sitten toinen asia, jossa minä olen ed. Kauniston kanssa kovin eri mieltä, on tämä kaukolämpöjuttu. Tässä me olemme kyllä niin kaukana toisistamme kuin voi vaan olla kokemusperäisesti. Nimittäin ensinnäkin on niin, että täällä on tämmöinen ponsi mietinnössä, jossa sanotaan, että uusiutuvaa energiaa pitää käyttää. No millä ihmeen muulla konstilla sillä on jotakin merkitystä hyväksyttynä muuta kuin että on kaukolämpöverkko käytettävissä?

Tässä kesän aikana istui Lappi-työryhmä, johonka tuotiin esityksiä siitä, millä tavalla energiataloutta voitaisiin Lapin läänin alueella kehittää voimallisesti. Kunnanjohtajat, kaupunginjohtajat selittivät, että kyllähän se muuten kävisi, mutta meillä pitää olla pakko; kaukolämpöverkkoon pakkoliittymisellä me saamme nämä hommat kuntoon. Minä olen ihan samaa mieltä. Oulussa se menee alueittain, eivätkä hinnat ole mihinkään karanneet, ed. Kaunisto, eivät yhtään mihinkään. Me valtuutetut päätämme periaatteessa sen, millä tasolla liikutaan, ja koska meidän edustajamme, valtuustoryhmien edustajat, ovat mukana siinä elimessä, joka päättää niistä hinnoista, ei sitä hinnanmuodostusta edes operatiiviselle johdolle delegoitu eikä päästetty käsistä. Se on täysin hallittua, se on järkevää. Ja kun täällä myöskin Pääkaupunkiseudun edustajat ovat puhuneet ilmastonmuutoksen torjunnasta, niin tässä sitä välinettä torjuntaan on kyllä kerrakseen, kun siirrytään kaukolämpöjärjestelmään, ja samalla tavalla yleiskaava tuo mahdollisuuden liikenteellisesti, joukkoliikenteellisesti jnp., hoitaa asioita kuntoon. (Ed. Mäkinen: Kyllähän me sitä kannatimmekin!) Hyvä laki.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tietysti voidaan väitellä ed. Pulliaisen kanssa tutusta aiheesta, kumpi oli ensin, muna vai kana, eli oliko ensin kaukolämpöverkko vai uusiutuva energia. (Ed. Pulliainen: Kanantuottajahan sen tietää!) Mutta kyllä minun mielestäni huoli tästä polttoainelajista ja myöskin tästä kunnallisesta monopolista on aito siinä mielessä, että koska tahansa siellä laitoksessa voidaan vaihtaa kivihiileen tai raskaaseen polttoöljyyn siitä riippuen, mikä on tilanne energiamarkkinoilla tai mikä on tilanne kunnan kassassa, koska kunnathan tulevat jatkossa olemaan myöskin kovasti rahan tarpeessa. Ei tämä ole kovin yksiselitteinen asia. Vielä on sekin yksityiskohta, että Suomi hakee vapaita päästöoikeuksia näille kaukolämpölaitoksille ja se saattaa muuttaa tätä tilannetta.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kaunisto, aivan samalla tavalla eduskunta voi koska tahansa päättää, että Suomessa ei saa polttaa kuin töppösiä. Aivan samalla tavalla valtuustot voivat päättää tietenkin kunnallisen itsehallinnon puitteissa, mitä ne haluavat. Mutta kyllä nyt sen verran pitää kuitenkin kunnalliseenkin päätöksentekoon luottaa, että ei siellä nyt typeriä päätöksiä tehdä. Suomalainen demokratia on kuitenkin sellaista, että tyhmiäkin päätöksiä pitää noudattaa. Se ero on kuitenkin siinä, että ne tehdään demokraattisin menetelmin. Sen sijaan jos yksityinen kaukolämpöyhtiö tekee päätöksiä ja se päättää muuttaa kivihiileen, niin sitä ei edes seuraavissa vaaleissa sitten voi asettaa kyseenalaiseksi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On turha jatkaa tätä inttämistä, mutta sen rakenteellisen ratkaisun pitää olla käytettävissä. Jos sitä rakenteellista ratkaisua ei ole käytettävissä, niin sitten ei ole mitään järkevää ratkaisua käytettävissä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Onko kaupunkiseuduilla rakentamattomille tonteille jo parantunut käyttö — asia, joka oli viime vaalikaudella vahvasti esillä?

Sitten olisi vielä toinen kysymys, mistä ministeri on paljon puhunut ja kirjoittanut, ja olen aivan samaa mieltä: Onko kaupunkitaajamien ulkopuolelle suunniteltu hurja kauppakeskusrakentaminen jo laantunut tai laantumassa?

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Lyhyesti ed. Laxellin kysymyksiin.

Meillähän on pakollinen korotettu kiinteistövero Helsingin seudun kunnissa koskien näitä rakentamattomia paikkoja. Nyt täytyy myöntää, että en muista sen seurantatuloksia, kuinka paljon se on faktisesti vaikuttanut. Nyt tietenkin tämän finanssikriisin oloissa maailma muuttuu niin paljon muutenkin, että sen osalta ei uskalla mitään kovin viisasta sanoa.

Mitä taas tulee kauppapaikkarakentamiseen, on tietenkin selvää, että myös tältä osin taloudelliset suhdanteet varmasti ovat omalta osaltaan hoitaneet tätä asiaa.

Muutoin haluan vaan viitata siihen, että asetin jokunen viikko sitten laaja-alaisen työryhmän Matti Auran johdolla pohtimaan ylipäänsä kaupparakentamisen pelisääntöjä oikein perusteellisen kaavan mukaan, ja tähän palataan sitten vasta ensi vuoden syksyllä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tähän lopuksi haluaisin vielä todeta liittyen tähän valituslupajärjestelmään, joka on tässä ollut paljon keskustelun kohteena, että todella perustuslakivaliokunta on suhtautunut yleensäkin valituslupajärjestelmään kriittisesti. Se käy ilmi sen lausunnosta, se haluaa laajempaa asiaan paneutumista. Sitten hallinto-oikeudesta KHO:hon menee vain noin 60—70 tapausta vuodessa. Näin ollen tämä määrä on niin pieni sinänsä, että se ei ole oleellinen keino nopeuttaa asuntorakentamista Pääkaupunkiseudulla, mistä on lähtenyt liikkeelle tämä ajatus valituslupajärjestelmän laajentamisesta. Sitten toisaalta kysymyksessä on aina kumminkin perustuslaillinen oikeus saada asiansa oikeusistuimeen ja myöskin siihen toiseen vaiheeseen, koska hallinto-oikeudessa on ainoastaan kaksi tasoa, kuten aikaisemmin täällä ed. Söderman myös tähän asiaan liittyen puhui. Näin ollen tämä on kyllä tämän hallituksen esityksen heikko kohta. Tämä ei vaikuta itse asiaan, minkä takia tämä kehitettiin, ja toisaalta tähän liittyy tämä perustuslaillinen ongelma kansalaisen oikeuden näkökulmasta.

Yleiskeskustelu päättyi.