Täysistunnon pöytäkirja 121/2009 vp

PTK 121/2009 vp

121. TIISTAINA 8. JOULUKUUTA 2009 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

14) Hallituksen esitys alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän vuoden 1978 pöytäkirjan uudistetun I ja II liitteen sekä alusten haitallisten kiinnittymisenestojärjestelmien rajoittamisesta vuonna 2001 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen hyväksymisestä ja laeiksi niiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä merenkulun ympäristönsuojelulaiksi ja öljyvahinkojen torjuntalaiksi sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta

 

Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Äsken puhuttiin ilmailusta ja rautatieliikenteestä. Jos rautateillä ei opeteta junia hyppäämään, niin tavaravirrat eivät siitä paljon kasva, kun radat ovat täynnä. Mutta nyt puhutaan sitten meriliikenteestä, ja merellä on omat mahdollisuudet, mutta myös ongelmat.

Tämän esityksen tarkoituksena, joka meillä on nyt käsittelyssä, on ajatus selkeyttää lainsäädäntöä ennen kaikkea rakenteellisesti ja lakiteknisesti siten, että nykyisen sääntelyn sisältö säilyisi pääosin ennallaan. Esityksellä keskeiset oikeudet ja velvollisuudet sekä muun muassa viranomaisten toimintavaltuudet nostetaan asianmukaisesti lain tasolle. Yleisenä tavoitteena on luoda merenkulun ympäristönsuojelun näkökulmasta tehokas ja toimiva sääntelykokonaisuus sekä lain soveltamisen että sen valvonnan kannalta.

Merenkulun ympäristönsuojelu on merenkulun kansainvälisestä luonteesta johtuen järjestetty ennen kaikkea kansainvälisin sopimuksin: Itämeren suojelukomission Helcomin suosituksin ja osittain EU-direktiivien pohjalta. Esitetty uusi merenkulun ympäristönsuojelulaki koskee alusten tavanomaisesta toiminnasta johtuvien päästöjen kieltämistä ja myös rajoittamista. Kyseessä on lainsäädäntö, jota sovelletaan myös kotimaan liikenteessä ja sisävesialueilla. Öljyvahinkojen torjuntalaissa säädetään muun muassa alus-, öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunnasta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esitys on myös näiltä osin pääasiassa sisällöllisesti voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaava. Tähän esitykseen sisältyy kuitenkin eräitä sisällöllisiä tarkistuksia, kuten soveltamisalan selkeyttäminen sisävesi- ja kotimaan liikenteen osalta, EU:n rikkidirektiivin täytäntöön paneminen lain tasolla, satamien jätehuoltosuunnitteluun liittyvät uudistukset, jätteiden jättöpakkoa koskevat tarkennukset sekä muun muassa rangaistussäännöksiä koskevia tarkennuksia. Esityksessä on huomioitu liikennehallinnon virastouudistus siten, että Merenkulkulaitoksen esitettyyn sääntelyyn liittyvät tehtävät siirretään Liikenteen turvallisuusvirastolle. Tältä osin valiokunta pitää esitystä asianmukaisena.

Valiokunta pitää välttämättömänä korostaa merikuljetusten merkitystä maamme elinkeinoelämälle ja huoltovarmuudelle. Suomi on täysin riippuvainen ympäri vuoden toimivista merikuljetuksista. Viennistä 90 prosenttia ja tuonnista 70 prosenttia hoidetaan meritse. Ottaen huomioon merenkulun keskeisen merkityksen Suomelle valiokunta yhtyy tässä tapauksessa ympäristövaliokunnan lausumaan siitä, että esitys on merkittävä lainsäädäntökokonaisuus, jonka eduskuntakäsittelyyn on todella jäänyt nyt valitettavan vähän aikaa. Voimaantulosäännöksen mukaan laki astuisi voimaan 1.1.2010. Tämän lisäksi asiantuntijakuulemisessa on tuotu eräänä näkemyksenä esille se, että esityksen valmistelun eri vaiheiden aikana on ollut joitakin puutteellisuuksia keskeisten tahojen kuulemisen osalta. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että esitykseen liittyvän asetus- ja määräysvalmistelun yhteydessä kaikkia keskeisiä alan toimijoita kuullaan riittävästi asioiden valmistelussa. Nämä ovat todella merkittäviä niin elinkeinopolitiikan, työllisyys- kuin ympäristöpolitiikankin näkökulmasta.

Ympäristövaliokunta nosti esille merellä tapahtuvat öljypäästöt, joiden alkuperää ei saada selvitetyksi. Itämerellä havaittujen laittomien öljypäästöjen määrä on vaihdellut 200—800 välillä, mutta ympäristövaliokunnan saaman selvityksen mukaan päästöjä on todellisuudessa vielä enemmän. Ympäristövaliokunta kiinnitti lausunnossaan liikenne- ja viestintävaliokunnan huomiota tarpeeseen harkita öljypäästömaksujen tason korottamista tulevaisuudessa ennalta ehkäisevän vaikutuksen tehostamiseksi. Liikenne- ja viestintävaliokunta yhtyy ympäristövaliokunnan näkemykseen asiasta ja toteaa, että mahdollisen öljypäästömaksun korottamisen vaikutuksia ja toteuttamisvaihtoehtoja tulisi pyrkiä selvittämään ja arvioimaan mahdollisimman nopealla aikataululla. Varsinaisten öljypäästöjen lisäksi meriensuojelun kannalta keskeisiä ovat myös alusten muiden jätevesipäästöjen, kuten käymälävesien, harmaiden vesien ja painolastivesien, mereen laskemisen rajoittaminen. Niin sanottuja harmaita vesiä syntyy Itämerellä kulkevilla matkustajalaivoilla vuosittain yli 1,5 miljardia litraa, joista suurin osa päätyy ilman käsittelyä mereen.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Helcomin laatiman Itämeren toimintaohjelman mukaisesti valmistellaan parhaillaan Suomen johdolla Kansainväliselle merenkulkujärjestölle, Imolle, ehdotusta, jolla kiellettäisiin matkustaja-alusten puhdistamattomien käymälävesien laskeminen Itämereen. Imon rooli on keskeinen, koska sen päätökset sitovat kaikkia Itämeren rannikkovaltioita. Valiokunta pitää saamansa selvityksen perusteella esityksen päästöjä ja päästörajoituksia koskevia säännöksiä asianmukaisina, mutta katsoo, että kieltojen lisäksi jätevesien haitallisten aineiden mereen pääsyn estäminen vaatisi kuitenkin päätöksiä ja yhteistyötä kaikkien Itämeren alueen rannikkovaltioiden välillä sekä yhteistä linjavetoa myös siitä, että haitallisten aineiden vastaanotosta satamissa ja vastaanottojärjestelmän kapasiteetin riittävyydestä huolehditaan yhtenäisin periaattein. Keskeistä tässä kysymyksessä olisi se, että Suomen lähialueiden merenkulkumaat, kuten Venäjä ja Viro, panostaisivat voimakkaasti päästöjen vähentämiseen ja merenkulun ympäristöhaittojen vähentämiseen.

Alusten rikkipäästöt vaikuttavat miehistön ja rannikkoseuduilla asuvien ihmisten terveyteen, kalakantojen vähenemiseen ja meren happamoitumiseen. Imon uusilla, nyt annettuun esitykseen vielä sisältymättömillä rikkipäästöjä koskevilla päästörajoituksilla voidaan polttoaineen laatuvaatimuksia tiukentamalla vähentää merkittävästi hiukkaspäästöjä. Sinänsä kannatettavat päästörajoitushankkeet tulevat asiantuntijalausuntojen mukaan merkitsemään varustamojen polttoaine- ym. kustannusten nousua ja tätä kautta lisäkustannuksia Suomen ulkomaankaupalle. Polttoaineen rikkipitoisuutta alennetaan jatkossa kansainvälisesti nykyisestä 4,5 prosentin tasosta tavoitteena saavuttaa kattavasti 0,5 prosentin taso. Itämeri ja Pohjanmeri kuuluvat erityisalueisiin, joilla on tällä hetkellä enimmäisrajana 1,5 prosenttia ja joilla rikkipitoisuuden tulee jatkossa laskea jopa 0,1 prosenttiin. Kustannusten osalta on arvioitu, että lisäkustannus rikkipitoisuuden alentamisesta 1,5 prosentista 0,1 prosenttiin tulee olemaan Suomen elinkeinoelämälle noin 800 miljoonan euron hintainen. Monille muille merialueille hyväksytty 0,5 prosentin taso aiheuttaisi tuntuvasti vähemmän lisäkustannuksia, sillä rikkipitoisuuden alentaminen 0,5 prosentista 0,1 prosenttiin aiheuttaa eräiden arvioiden mukaan lisäkustannuksia noin 540 miljoonaa euroa.

Valiokunta painottaa, että jatkossa meriliikenteen kansainvälisistä päästörajoituksista sovittaessa on ehdottomasti huolehdittava siitä, että velvoitteet ovat kustannusvaikutuksiltaan tasapuolisia eri merialueille ja että niillä ei ole minkään yksittäisen alueen tai jonkin tietyn maan toimijoiden kilpailullista asemaa voimakkaasti heikentäviä vaikutuksia. Tästä syystä valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi ponnen, jonka mukaan eduskunta edellyttää, että mikäli aiottu rikkipäästöjen väheneminen johtaa jatkossa kohtuuttomiin kustannuksiin suomalaisen elinkeinoelämän kannalta, hallitus ryhtyy tarvittaviin toimiin näiden seurausten lieventämiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Mietinnössä on myös kiinnitetty huomiota öljyonnettomuuksiin ja öljyntorjuntavalmiuteen. Itämeri on vilkas meri. Vuonna 2007 Itämerellä liikkui erään tietokannan mukaan noin 420 000 alusta, näistä melkein 70 000 säiliöalusta ja reilut 43 000 matkustaja-alusta. Ja kun nämä alukset menevät ristiin väyliä, reitit menevät päällekkäin, niin tämä suuri määrä aiheuttaa todella merkittävän onnettomuusriskin ja ennen kaikkea myös öljyonnettomuusriskin. Siitä syystä me painotimme tämän nostamista voimakkaasti esille ja sitä, että Suomen on pidettävä yllä riittävä, korkea öljyntorjuntavalmius ja riittävä kapasiteetti jäänmurron osalta, jotta asia voidaan hoitaa.

Lisäksi voimakkaasti nousi esille öljyvahinkojen jälkitorjunta, jossa kuntien roolia oli ehkä vahvistettavissa, mutta tämän saadun selvityksen mukaan kuntien rooli öljyntorjunnassa säilyi kutakuinkin nykyisellään. Tähän sitten uudet toimijat elinkeinokeskuksien kautta tulevat mukaan, ja näin ollen valiokunnan saaman selvityksen mukaan öljyvahinkojen torjunnassa ja erityisesti suuronnettomuuksien torjunnassa eri torjuntaviranomaisten välinen yhteistyö on tärkeää. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää vastuiden määrittelyä riittävän täsmällisenä kompromissina öljyntorjunnan toimivuuden ja viranomaisyhteistyön käytännön toimivuuden kannalta.

Sitten yksittäisenä kysymyksenä oli vielä kuntien kannalta ehkä merkittäväkin asia, huvivenesatamien jätehuolto. Tässä päädyttiin myös siihen, että huvivenesatamien jätehuolto kytkeytyy läheisesti kunnan jätelain mukaisesti järjestettävään jätehuoltoon, mutta esitetään lisättäväksi muutos kuntien perimiin maksuihin, joissa liikenne- ja viestintävaliokunta pitää välttämättömänä, että myös kuntien viranomaisille annetaan valtion viranomaisia vastaava lakisääteinen oikeus periä maksuja esityksessä säädetyistä viranomaistehtävistä syntyvien kustannusten kattamiseksi. Valiokunta ehdottaa, että esitykseen lisätään tätä koskeva säännös.

Näillä esityksillä valiokunta esittää lakia hyväksyttäväksi.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja ansiokkaasti esitteli valiokunnan mietinnön. Itse nostan vain muutaman asian, ikään kuin kipukohdan, mietinnöstämme esiin, nimittäin juuri nämä meriliikenteen rikkirajoitukset ja kuntien perimät maksut.

Itämeren suojeluun on panostettava. Siitä asiasta varmasti olemme kaikki samaa mieltä. Onkin positiivista, että toimenpiteisiin on ryhdytty ja esimerkiksi juuri meriliikenteen polttoaineen rikkipitoisuutta on päätetty rajoittaa. Ongelmallista Kansainvälisen merenkulkujärjestön Imon puitteissa solmitussa sopimuksessa on sen kohtuuttoman tiukat rajoitukset, jotka entisestään kasvattavat Suomen syrjäisestä sijainnista johtuvia logistiikkakustannuksia.

Nykyisellään muut merialueet sitoutuvat vähentämään rikkipäästöjä nykyisestä 4,5 prosentin tasosta 0,5 prosenttiin. Itämeri ja Pohjanmeri kuuluvat erityisalueisiin, joilla tavoitteena on vähentää päästöjä nykyisestä 1,5 prosentista jopa 0,1 prosenttiin.

Meriensuojelussa ei pitäisi olla kyse ikään kuin kilpalaulannasta ja siitä, kuka solmii tiukimmat rajoitussopimukset, vaan siitä, mitkä toimenpiteet ovat tehokkaimpia. Tässä sopimuksessa Suomen kannalta on ongelmana rikkipitoisuuksien vähentäminen 0,1 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Hyödyt ovat suhteellisen pieniä mutta kustannukset suuret.

Liikenne- ja viestintäministeriön selvityksen mukaan näin tiukalla päästörajoituksella on merkittävä vaikutus Suomen elinkeinoelämälle, joka on merikuljetuksista kutakuinkin täysin riippuvainen. Valiokunnan mietinnönkin mukaan lasku päästörajoituksista tulee olemaan noin 800 miljoonaa euroa. Suomi on ainoa Imon päätöksen piirissä oleva maa, jolla ei ole vaihtoehtoista maaliikenneyhteyttä Eurooppaan. Myöskään Euroopan unionin säännökset eivät edellytä näin matalaa rikkitasoa, vaan 0,5 prosentin tasoa on pidetty suositeltavana. Tuolla tasolla kustannukset elinkeinoelämälle eivät muodostuisi kohtuuttomiksi, mutta rikin suurimmilta haitoilta säästytään. Tärkeämpää Itämeren suojelun kannalta olisi saada kaikki Itämeren rantavaltiot tehokkaisiin toimiin jätevesien ja haitallisten aineiden mereen pääsyn estämiseksi, juuri näin, kuten valiokunta mietinnössään toteaa.

Jatkossa meriliikenteen päästörajoituksista sovittaessa on huolehdittava, että velvoitteet ovat kustannusvaikutuksiltaan tasapuolisia eri merialueille ja että niillä ei ole yksittäisen maan tai alueen kilpailukykyä merkittävästi heikentäviä vaikutuksia. Valiokunta kirjasi tästä asiasta mietintöönsä lausumaehdotuksen. Tämä on erittäin hyvä asia.

Arvoisa puhemies! Tähän toiseen asiaan eli kuntien perimiin maksuihin. Meriliikenne Suomenlahdella ja Itämerellä on lisääntynyt voimakkaasti. Samalla luonnollisesti myös öljyvahinkojen riski on kasvanut, ja se on todellinen. Erityisesti kuntien kontolle jäävä ja niiden suorittama jälkitorjunta eli öljyn pilaaman maaperän, pohjaveden ja rannikon puhdistaminen on kallista ja erittäin aikaavievää. Kunnille onkin näin ollen välttämätöntä antaa oikeus periä maksua hallituksen esityksessä säädettyjen viranomaistehtävien hoidosta aiheutuvien kulujen kattamiseksi valtion viranomaisten tapaan.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Ensin myönteiset asiat. Itämeren suojeluhaasteeseen vastaaminen on välttämätöntä, ja tällä alueella tarvitaan todellisia ja Itämeren tilaa, nimenomaan Itämeren tilaa, parantavia toimia. Siksi pitää puuttua öljypäästöihin ja hakea tuntuvasti järeämpiä keinoja kuin mitä tässä ehdotuksessa on öljyä päästävien laivojen ja varustamoiden saattamiseksi edesvastuuseen teoistaan. Näitä öljypäästöjä ei voida perustella millään maailman vesillä, ei myöskään Itämerellä. Samaten matkustaja-alusten osalta on välttämätöntä siirtyä käytäntöön, jossa matkustaja-alukset eivät saa laskea käymäläjätteitään mereen, vaan ne täytyy huolehtia asianmukaisesti puhdistukseen satamissa. Tämänkin asian pitäisi olla sellainen, jonka jokainen sivistynyt ihminen Euroopassa ja koko maailmassa ymmärtää. Meret eivät voi ottaa vastaan tätä kasvavaa jätekuormaa.

Öljykuljetukset ovat todellinen vaaratekijä, ja niiden määrä tulee ilman muuta vain lisääntymään myös Itämerellä. Siksi pitäisi erityisesti Suomenlahdella kiinnittää huomiota toimiviin liikenteenohjausjärjestelmiin, ja sitten kyllä meillä samalla täytyy olla hyvä torjuntavalmius onnettomuuden sattuessa. Se edellyttää luotsaustoiminnan säännösten pitämistä tiukkoina, se edellyttää jäämerenkulun turvaamista ja sitten sitä, että on riittävä laivakapasiteetti, torjuntakapasiteetti, jos jotain sattuu.

Mutta sitten tullaan tämän ehdotuksen huonoihin puoliin, jotka todella laittavat miettimään, mitä tässä Suomessa tapahtuu. Tämä on sukua edelliselle, lentoliikennettä koskevalle lainvalmistelulle ja surullinen esimerkki siitä, miten oikea käsi ei tiedä, mitä vasen käsi tekee. Tässä asiassa on siis kysymys siitä, että on syntymässä ratkaisu, jossa juuri Itämeren laivaliikenteeseen tehdään erityisen kireät normit, ja se tarkoittaa sitten lisäkustannuksena Suomen kaupankäynnille tässä valiokunnan esittämässä arviossa 800 miljoonaa euroa vuositasolla, mutta olen kuullut elinkeinoelämän puolesta myös arvion 1,4 miljardia euroa. Tämä puolestaan laivataan sitten suurelta osin niille meidän vientialoille, jotka ovat ennestäänkin vaikeuksissa, ja ajattelen nyt erityisesti meidän metsä- ja paperiteollisuutta. Sinne tämä tulee tarkoittamaan yli 200 miljoonan euron lisälaskua, joka tulee kaikkien niiden lisälaskujen jälkeen, jotka tässä viime aikoina on tehty.

Hallitus energiapäätöksellään keväällä ilman sen kummempaa asian selvittelyä ja keskustelua elinkeinoelämän vastuullisten henkilöiden kanssa teki päätöksen lykätä yli 200 miljoonan euron lisäenergiaverolasku metsäteollisuudelle. (Ed. Rajamäki: Kataisen hutaisu!) Siinä paikattiin yhtäkkiä yllättäen tehtyä kelamaksun poistoa. Kelamaksun poistohan tarkoitti sitä, että lähes miljardi euroa kylvettiin ilman sen kummempaa kohdennusta elinkeinoelämälle yleisenä tukena, ja sitten, kun ruvettiin tätä syntynyttä rahoitusaukkoa paikkaamaan, kohdennettiin lisäverot, maksut sille erittäin kilpaillulle vientiteollisuudelle, josta meidän hyvinvointimme on suuressa määrin myös jatkossa riippuvainen. Tätä kautta tultiin muun muassa metsäteollisuuden uuteen energiaverorasitukseen.

Nyt syksyllä hallitus sitten huomasi, että oho, seurauksena on tehtaiden sulkeminen, ja aloitettiin korjaustoimien valmistelu, mutta tänäkään päivänä eduskunnalle ei ole voitu kertoa, miten tämä energiaveroratkaisu tullaan uudistamaan. On erittäin suuri riski, että pitkän aikavälin investointinäkymät Suomessa muuttuvat heikoiksi tämän tyyppisen poukkoilevan ja vastuuttoman politiikan tuloksena. Ikävä kyllä tässä esillä oleva lasku, siis minimissään 800 miljoonaa, ehkä jopa 1,4 miljardia euroa, kohdentuu nyt sitten samalla tavalla ennen kaikkea tänne vientiin, joka toimii kilpailluilla markkinoilla erittäin ankarissa oloissa.

Eduskunnan valiokuntakuulemisessa kävi ilmi, että tämä ehdotus ei syntynyt tyhjästä vaan Suomen hallitus oli ehdottamassa tällaisia rikkipäästöratkaisuja, jotka kohdistuvat voimakkaammin Itämerelle ja Suomen vientiteollisuuteen. Ehdotuksen olivat tehneet ympäristöministeriö ja liikenneministeriö, kaksi keskustalaisten johtamaa ministeriötä, ja tästä ehdotuksesta ei etukäteen kerrottu, eikä konsultoitu elinkeinoelämää eikä siellä olevaa osaamista. Näin Suomi sokkona lähti mukaan tekemään ehdotusta, josta nyt sitten eduskuntavaiheessa kerrotaan, että hupsheijaa, tässä menikin muuten 800 miljoonaa, ehkä 1,4 miljardia euroa, lisärasitteena teollisuudelle. Siis vasen käsi jälleen kerran ei tiedä, mitä se oikea käsi on jo puuhannut. Nämä ratkaisut ovat paljon merkittävimpiä kuin puheet t&k-tuesta esimerkiksi metsäteollisuudelle. Samanlaistahan me olemme nähneet erityisesti metsäteollisuuden osalta jo pidempään.

Tällä on sikälikin hyvin kyseenalainen vaikutus, että tämä saattaa olla omiaan suuntaamaan sitten liikennettä kasvavissa määrin Venäjän satamiin, jotka eivät ole näissä rajoituksissa mukana. Jos näin käy, niin tehdään karhunpalvelus sekä ympäristölle että Suomen hyvinvoinnille.

Pahoittelen sitä, että tälläkään kertaa, kun tätä asiaa täällä käsitellään, yhtään ministeriä ei ole kertomassa, miksi tämä sopimus on syntynyt, mikä oli Suomen hallituksen osuus siinä ja onko niin, kuten valiokuntakuulemisissa on kerrottu, että tämä lähti Suomen aloitteesta liikkeelle. (Ed. Rajamäki: Lonkalta vaan!) Eli tällaisessa surullisessa tilanteessa ollaan, ja sopii kysyä, miten täällä on olemassa yritystoiminnalle, pitkäjänteiselle elinkeinotoiminnalle mahdollisuuksia, jos näin olennaisia asioita, näin suuren mittaluokan asioita, vasemmalla kädellä yksi ministeriö heivaa eteenpäin, niin että koko hallitus ei ole edes ilmeisesti tietoinen, puhumattakaan, että tästä asiasta olisi eduskuntaa etukäteen informoitu.

Tällä päätöksellä tulee olemaan erittäin huonoja seuraamuksia meidän elinkeinotoiminnan kannalta ja meidän viennin kannalta ja sitä kautta myös kaikkien kansalaisten hyvinvoinnin kannalta. Tässäkin asiassa olisi ollut tarpeen kyllä avoin keskustelu niin, että tähän asiaan olisi päästy ajoissa vaikuttamaan. Nythän eduskunnan rooliksi on tässä varattu vain ponnen esittäminen asiasta tilanteessa, jossa kansainväliset neuvottelut on käyty. Konsulit ovat nukkuneet, ja lasku lähtee kaikille suomalaisille ja aivan erityisesti meidän hyvinvoinnin kivijalalle. Toivoisin, että tähän asiaan tulisi lisää ryhtiä niin, että eduskunta aidosti ottaisi sen parlamentaarisen valvontaroolin, mitä tässä viime päivien valtiosääntökeskustelussa on moneen kertaan mainostettu, elikkä että ministereillä olisi joku vastuu edes eduskunnalle. Mutta vaikea sen vastuun on nähdä toteutuvan, jos ministerit eivät ole täällä läsnä, ja lopputuloksena on parhaassakin tapauksessa vain joukko eduskunnan hyväksymiä lausumia.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluomalta tuli painavia sanoja, ja osin voin sanoa, että olen samaa mieltä. Tämä on toki kallis lasku suomalaiselle teollisuudelle, mutta oliko se keskustalaisen ministerin ajatus, että näin syntyy, siitä minulle valiokuntakuulemisessa jäi hiukan toisenlainen kuva, mutta keskustelu jatkukoon.

Valiokunta kuitenkin pitää välttämättömänä korostaa merikuljetusten merkitystä maallemme ja erityisesti metsäteollisuudelle. Täällä mainittiin, että tehtaita sulkeutuu. Sekin pitää paikkansa, mutta muistutan kyllä, että tehtaita onneksi myös avautuu tuolla Kymenlaaksossa. Sunilan tehdas avataan lähiaikoina ensi kevääseen asti, ja myös Iitissä alkaa uusi kuitupaperitehdas toimia ilmeisesti tammikuun aikana, ja on positiivisia viestejä maakunnastamme kerrottavaksi.

Suomihan on täysin riippuvainen tämmöisistä ympäri vuoden toimivista merikuljetuksista, ja niin kuin täällä valiokunnan puheenjohtaja ansiokkaasti esitteli, meriteollisuus kaiken kaikkiaan, niin merenkulku kuin satamatoiminnot, työllistää Suomessa noin 2 900 yritystä, ja tätä on syytä pitää merkittävänä asiana.

Öljypäästöistä kantaisin myös itse huolta ja nimenomaan sellaisista öljypäästöistä, joiden alkuperää ei saada selvitetyksi, ja valiokunta toteaakin, että mahdollisen öljynpäästömaksun korottamisen vaikutuksia ja toteuttamisvaihtoehtoja tulisi selvittää ja arvioida mahdollisimman pian. Varsinaisten öljypäästöjen lisäksi meriensuojelun kannalta on toki tärkeää muun muassa jätevesien ja käymälävesien, niin sanottujen harmaiden vesien ja painolastivesien mereen laskun rajoittaminen, voisi sanoa, kokonaisuudessaan. Valiokunta on kiinnittänyt myös tähän huomiota. Mutta erityisesti valiokunnan mielenkiinnon kohteena oli tämä yhteistyö muiden rannikkovaltioiden kanssa, ja valiokunta vaatisikin päätöksiä tämmöisestä Itämeren alueen rannikkovaltioiden välillä, että saataisiin yhteinen linjanveto. Keskeistä siinä olisi mielestäni nimenomaan Suomen, Venäjän ja Viron välinen sopimus, koska — niin kuin täällä on tullut selville — öljynkuljetukset varmaan merialueilla tulevat lähivuosina lisääntymään ja näin riskit kasvavat.

Sitten vielä alusten rikkipäästöihin, mistä täällä on jo käytykin keskustelua. Kaiken kaikkiaan päästöjen tiukentaminen tulee merkitsemään varustamoille polttoainekustannusten nousua ja tätä kautta lisäkustannuksia suomalaiselle ulkomaankaupalle. Tämä on kiistaton tosiasia, ja se on syytä tässä todeta. Polttoaineen rikkipitoisuus nykyisestä 4,5 prosentin tasosta aina tuonne 0,5 prosenttiin on kohtuullisilla korvauksilla saatavissa, mutta tuon tavoitteen 0,1 prosenttiin vetäminen on meriliikenteelle kohtuuttoman kova vaade, ja sitä pidänkin mielestäni liian kovana haasteena. Monille muille maille tuo 0,5 prosentin taso kelpasikin, ja sitä on syytä ihan aidosti täältä ihmetellä, miksi Suomi menee tuohon 0,1 prosentin tasoon tässä rikkipitoisuusasiassa. (Ed. Rajamäki: Kolkkapoikia!) Kilpailukyvyllä on ihan oleellinen merkitys. Samaten kilpailukyky ja yhdenvertaisuus muiden maiden kanssa tässä selvästi kärsivät.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Huoli Itämerestä on yhteinen, ja sen pitäisi olla myös laajemmalti yhteinen kuin pelkästään Suomessa. Tärkeää olisi saada kaikki Itämeren alueen maat mukaan, ja viittaan nyt sitten tässä vaikka meidän lähimaihimme Venäjään ja Viroon. Kun pidetään mielessä, että öljynkuljetukset ja yhä riskialttiit kemikaalikuljetukset Suomenlahdella ovat kasvussa ja eräiden arvioiden mukaan niiden arvioidaan olevan vuonna 2015 jo 250 miljoonaa tonnia, niin olisi kyllä tärkeää, että tämä yhteispeli matalalle, saastuneelle ja herkälle Itämerelle löytyisi.

Tässä nyt käsittelyssä olevassa esityksessä puhutaan todellakin vähän samasta asiasta kuin tuossa edellisessä. Siinä olivat meidän lentokentät ja lentoliikenne jonkinlaisen vaaran paikassa, ja tässä täytyy kyllä sanoa, että myös tässä kohtaa sinällään tarpeelliset päästörajoitukset lyövät nyt korvalle elinkeinoelämää kovaa ja se tulee näkymään kustannusten nousuna, joka sitten kiertyy Suomen ulkomaankaupan ja meidän maksamiemme hintojen rasitteeksi.

Syyllä voi kysyä, kuinka me tätä asiaa puhumme täällä tällä porukalla ilman, että aitiossa istuvat vastaavat ministerit. Edellinen keskustelu oli pitkä ja seikkaperäinen, ja uskoisin, että siinä olisi ministereillekin opittavaa siitä, miten eduskunta tästä ilmailun päästökaupasta ajattelee. Myös tässä kysymyksessä olisi hyvä olla kuulolla, sillä kyllä tämä päästörajoituksen määrä tuli meidän valiokunnallemmekin suoranaisena yllätyksenä. Asioista oli ikään kuin vain sovittu, ja sitten olimme tapahtuneen tosiasian edessä, ja mietintö on sitten sen mukainen. Voitte kaikki lukea sieltä, että vaikka Suomi on saari ja jo huoltovarmuusnäkökulmasta meillä täytyy olla oma laivaliikenne, mielellään vielä kansallisesti omissa käsissä oleva mutta kuitenkin kannattava ja kuljettava laivaliikenne, niin hinta siitä on tältä tehdyltä pohjalta erittäin korkea elinkeinoelämälle.

Valiokunta halusi mietintöön kirjattavaksi ylös, minkälaisista summista puhutaan, jotta kaikille, jotka tämän mietinnön lukevat, valkenee, mikä ero on, jos alennetaan 1,5 prosentista 0,1 prosenttiin, tai jos olisi alennettu tuohon 0,5 prosenttiin, joka olisi ollut toimiva mutta aivan erihintainen. Puhutaan pahimmillaan 200 miljoonasta eurosta. On puhuttu jopa korkeammista summista, ja sitten tuon toisen kohdalla kustannukset olisivat olleet huomattavasti edullisemmat, mutta silti olisi täytetty nämä päästövaatimukset.

No, valiokunnan ainoaksi tehtäväksi jäi sitten tänne laittaa tällainen ponsi, jota todella sitten toivon meidän seuraavan. Siinä eduskunta edellyttää, että mikäli aiottu rikkipäästöjen vähentäminen johtaa jatkossa kohtuuttomiin kustannuksiin suomalaisen elinkeinoelämän kannalta, hallitus ryhtyy tarvittaviin toimiin näiden seurausten lieventämiseksi. Että niinpä.

No, sitten yksittäisinä asioina nostaisin esiin kaksi asiaa. Liikenne- ja viestintävaliokunta yhtyi tässä ympäristövaliokunnan näkemykseen siitä, että pitäisi pyrkiä paremmin selvittämään näitä öljypäästöjä, joita tuolla merellä on, ja korottamaan niitä sakkomaksuja, mitä niistä tulee. Se olisi tärkeä asia, sillä kellään ei pitäisi olla oikeutta eikä syytä tehdä tällaista, mitä siellä nyt tapahtuu, että päästetään ihan surutta merelle tätä likaavaa öljyä.

Toinen asia on sitten tämä kunnille tuleva oikeus laskuttaa näistä viranomaistehtävistä liittyen jätehuoltotoimintaan. Siinä kohtaa täytyy sanoa, että vaikka puhuttiin, että siitä ei isoa lisätyötä kunnille tule, niin jonkinlainen kuitenkin. Saattaa olla, ettei se realisoidu kovin suurena työnä kunnissa, mutta vaihtoehto on, että se näkyy kunnan tekemissä viranomaistoimissa, ja sitä kautta on tietysti hyvä, että kunta voi tehdä oman päätöksen ja periä maksuja näistä viranomaistoimista. Mutta sitten periaatteellisena kysymyksenä pitäisi sanoa, että nyt jotenkin tällaisessa satamamaksussa, huvivenemaksussa, tämän tyyppisessä, missä kunta voi sitten päättää, että vaikka ammattikalastajilta tämmöisiä maksuja ei välttämättä peritä, kun he maksavat veronsa kuntaan, tai mikä sitten kunnan oma päätös onkin, tuntuu kuitenkin kohtuuttomalta, että tämä talo säätää uusia velvoitteita, vaikka pieniäkin, ja sen jälkeen niistä sitten säädetään, että kunta perii kuntalaisilta maksut. Vaikka tehdään pieniäkin muutoksia, niin kyllä sinne pitäisi lähteä sitten se raha mukaan, ettei tarvitse kuntalaisia sakottaa ja rokottaa tämmöisistä lisääntyvistä eduskunnan määräämistä velvoitteista.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisinkin nyt opposition edustajilta, millä muilla toimenpiteillä tätä suojelumaksua teidän mielestänne sitten tulisi kerätä tai korvata, kun näitä maksuja kuitenkin kerätään ja maksujen varsinaista vastustusta teillä ei ole. Toisaalta sitten kunnat mielellään keräävät satamamaksua ym. Se on erinomaisen hyvä tulonlähde niille kunnille, joilla tällainen satama on. En minä nyt ymmärrä, miten sinne pitäisi vielä laittaa rahaa, että ne keräävät vielä veneilijöiltä lisää maksuja — sitten pian valtion pitäisi maksaa se kerääminen — koska tämähän on hyvä tulonlähde kunnille, että niillä on mahdollisuus kerätä erilaisia maksuja veneilijöiltä.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sanoin puheenvuoroni lopussa, jos ed. Pakkanen huomasi, että tässä tapauksessa emme tehneet asiasta vastalausetta, koska kun erilaisia satama- ja huvivenemaksuja kerätään, voidaan ajatella, että tässä yhteydessä kunta tekee oman itsenäisen päätöksen, kuinka toimia.

Mutta periaatteellisena näkökulmana paheksun sitä, että säädämme kunnille uusia, vaikka pieniäkin, velvoitteita ja tehtäviä, joihin emme sitten osoita rahaa.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Vientimaana Suomi on saari, kuten täällä on todettu. 90 prosenttia tapahtuu merikuljetusten kautta, Itämeri on keskeinen. Tämä rikkipäästörajoitus, mikä tässä nyt on hyväksytty, on erittäin hankala asia, saattaa olla jopa kohtalokas.

Tämä on sen mittaluokan kysymys, että jos me omaa kilpailukykyämme 800 miljoonalla eurolla heikennämme, se väistämättä heijastuu työllisyyteen. Se heijastuu suoraan vientiteollisuuden alihankkijoiden työllisyyteen mutta ei pelkästään sinne vaan myöskin hyvinvointiyhteiskunnan työllisyyteen, koska hyvinvointia ei rakenneta pelkästään hyvällä tahdolla ja kauniilla puheilla, vaan nimenomaan sitä pidetään yllä kilpailukyvyllä ja viennillä. Tämä on nyt erinomainen esimerkki siitä, että vaikka ympäristönsuojelu on tärkeätä, vaikka Itämerestä huolehtiminen on erittäin tärkeätä, yli-innokas ei saa olla näitä päästörajoituksia hyväksyttäessä.

Minä toivon, että tämä asia pidetään myöskin mielessä sitten, kun Kööpenhaminan kokouksen tuloksia ruvetaan pistämään täytäntöön, että ei oteta sellaista näkökulmaa, että meidän pitää näyttää esimerkkiä, että me teemme asiat monta kertaa paremmin kuin muut tekevät. Muun muassa ne muut, jotka käyttävät Itämerta, eivät tällä tavalla toimi kuin me. Jos me sillä tavalla toimimme, niin yksinkertaisesti meillä ei ole varaa sellaiseen toimintaan, koska ne kustannukset meidän elinkeinoelämällemme ja sitä kautta työntekijöille, koko yhteiskunnalle ovat täysin kohtuuttomat.

Kun mennään yli, niin jossain vaiheessa tulee se tilanne, että kamelin selkä katkeaa. Sen jälkeen meillä ei enää ole hyvinvointia siinä mittakaavassa kuin meillä on tällä hetkellä. Nämä asiat on siinä mielessä otettava vakavasti. Tässä saattaa olla kyse erehdyksestä, mutta se on sen mittaluokan virhe, että todella toivon, että tästä opitaan.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Satosen esiin ottama asia on todella haasteellinen. Toivonkin, että tämä viesti menisi vaikka sitten mutkien kautta oman hallituksenne ministereille ja sitä kautta sitten viesti myös sinne virkamiehistölle, että näitä asioita valvottaisiin jatkossa paremmin. Tässä kohdassa tämän rajoituksen suhteen vähempikin olisi riittänyt.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! On todella tärkeätä, että eduskunnasta nyt tulee yli puoluerajojen selkeä viesti siitä, että meidän kansallinen etumme on se, että metsäteollisuuden ja vientiteollisuuden tarpeet otetaan paremmin käsittelyyn.

Itse asiassa hallitus on ajelehtinut meidän hyvinvointimme perustan rahoitusta koskevissa keskeisissä asioissa, myös näiltä talouskriisistä nousemisen asioita käsitteleviltä osin. Ajatellaan passiivisuutta Venäjä-politiikassa, puutulli- ja koivukuituasiassa, joka on aiheuttanut erittäin vakavaa vaikutusta meidän koko metsäteollisuutemme rakenteisiin. Toinen oli tämä työnantajan kansaneläkemaksun poistaminen ohi hallitusohjelman ja sen maksattaminen keväällä metsäteollisuuden energiaveroina, 150 miljoonaa euroa. Nyt todella, kuten edustajat Heinäluoma, Satonen ja Karhukin ovat täällä tuoneet esille, me olemme saari päämarkkina-alueeseen nähden. Jos meidän keskeisen kuljetusjärjestelmämme toiminta saatetaan päästö- ym. ratkaisuilla tällaiseen tilanteeseen, niin se vastaa kyllä omaan polvilumpioon ampumista meidän taloutemme peruseduissa.

Tämä on nyt niin vakava asia, että kun puhumme siitä, millä tavalla Suomen talous voidaan tässä vakavassa kriisissä nostaa, niin me olemme nyt pahentamassa teollisuuden toimintaedellytyksiä ja meidän taloutemme keskeisen vientiteollisuuden rakenteita niin vakavalla tavalla, että tämä kolkkapoikahenki pitää kerta kaikkiaan pysäyttää. Hallituksen pitää pystyä nyt eri toimijoiden, metsäteollisuuden ja myöskin muiden toimijoiden, kanssa kokoontua ja käydä nämä asiat läpi. Näissä asioissa varmasti vielä katumusharjoittelullekin on tilaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ainut tapa, millä saadaan vientituloja, on viedä tuotteita tai palveluita, ja tässä on yksi este sille — tästä saarinäkökulmasta kun puhutaan, kuten edellisessäkin puheenvuorossa. Se tulee tekemään sen, jotta joka tapauksessa tulee paine lähteä johonkin muualle enemmän, niin kuin jo ihan riittävän paljon on nyt tapahtunut. Sen takia odottaisi kyllä, että tämä jotenkin saataisiin kompensoitua, että ei tämä rasitus tulisi kokonaan, mutta tiedän, että se on mahdottomuus: kun tämä nyt säädetään tässä, niin sehän tulee vaikuttamaan vientiteollisuuteen.

Sitten iso asia, jota tuossa mietin: Jos hallitus olisi edes johdonmukainen tässä asiassa, niin eikös tässä rikkipäästössäkin päästökauppa pitäisi hallituksen laittaa pystyyn? Elikkä voisi joku sellainen ostaa päästöjä, jolla on varaa ostaa, jos kerran tätä katsottaisiin johdonmukaisesti. En ole kuitenkaan sitä mieltä tässä, mutta kun aikaisemmin tuossa käytiin tuon lentoliikenteen osalta tätä päästökauppakeskustelua, niin käytin siinä puheenvuoron ja totesin, että normitukset ovat ainut tapa, ja tässä tietysti pyritään normittamaan. Näitä ei saa laskea yleensä, öljyähän ei saa laskea mereen, mutta iso juttu on nämä jätevedet, vessa- ja jätevedet, joita sinne lasketaan. Kyllä sinne pitäisi valvontaa lisätä, ja sitten kun tavoitetaan kiinni tämmöinen rötöstelijä, niin ei kun kovat sakot. Sen verran sanktion pitää olla kova, että se on tuntuva ja sillä voidaan maksaa niiden valvojien palkat kanssa, koska muutenhan tätä ei saada järjellisiin puihin. Tietysti pitää saada nämä ympärysvaltiot jo tässä lähialueella mukaan tähän, mutta kyllä se maailmanlaajuisesti sitten on iso ongelma tuolla valtamerillä kanssa. On jotenkin hulvatonta menoa, että ihmiset voivat semmoista tehdä, että laskevat kaikki nämä likavetensä ja öljynsä tuonne meriin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jo noin kymmenen vuotta sitten oli odotettavissa, että rikkipäästöjen osalta päädytään voimakkaisiin rajoituksiin. Se aika on nyt. Se, mikä on hyvin kiusallista, tuli esille silloin, kun olin tuossa liikennevaliokunnan vetäjän hommassa ja olin näissä infotilaisuuksissa käymässä, eli se, että dieselmoottorit, nämä laivamoottorit, on tehty sellaisiksi, että ne tarvitsisivat raskaassa polttoöljyssä suuria rikkipitoisuuksia, siis rakennettuna sillä tavalla, että siinä eräs ehto on se, että saastutetaan. No, eihän tällainen tulevaisuus voi olla mikään tulevaisuus. Elikkä siinä katsannossakin nokanvalkaisun aika on nyt koittanut, ja aivan varmaa on, että täältä tullaan aina rahti viemään sinne, mihinkä se pitääkin viedä. Mutta meidän kannaltamme ratkaiseva asia on, että huoltovarmuussyistä meillä on oma laivasto, siis oman lipun alla laivasto.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan kuulemisissa tuli se aivan hämmästyttävä tieto vastaan, minkä varustamoyhdistys kertoi, että he eivät tienneet tästä Suomen hallituksen ehdotuksesta mitään ennen kuin se tehtiin. Siis liikenneministeri ja ympäristöministeri olivat jättäneet tämmöisen kansainvälisen ehdotuksen, ja vasta sitten, kun se oli jätetty, alkoi tulla tietoa siitä, mitä tapahtui. Eihän näin voi toimia kukaan järkevä, ei mikään järkevä maa eikä mikään järkevä hallitus, että ei käytetä sitä osaamista seurannaisvaikutuksista, joka on olemassa. Sehän tarkoittaa sitä, että tässä eivät kiinnostaneet nämä kustannukset eivätkä seuraukset. Haluttiin nyt profiloitua tällä tavalla, ja laskua lähtee sitten tulemaan.

Tässä on sitten se vakava puoli, mikä on näiden loppukymmenysten todellinen vaikutus ilmastonsuojeluun tai Itämereen. Se on aivan olematon suhteessa näihin muihin toimiin, öljypäästöjen vähentämiseen, tämän matkustaja-alusten käymäläjätteen laskemiseen Itämereen, sen lopettamiseen, puhumattakaan sitten siitä, että jos ryhtyisimme todellisiin ja jämeriin toimenpiteisiin maataloudesta valuvien päästöjen lopettamiseksi, että ne eivät enää tule Itämereen, ja käyttäisimme EU:n ympäristötukea näihin asioihin, niin olisimme aivan eri mittaluokan asioissa.

Mutta tämän ratkaisun huono puoli on — ja toivoisin, että ed. Pulliainenkin miettisi sitä jonkun aikaa — sen seuraus meidän metsäteollisuutemme ja meidän aluerakenteemme kannalta erityisesti Itä- ja pohjoisessa Suomessa, joista tullaan pitkien kuljetusten päästä markkinoille. Metsäteollisuudessa kuljetuskustannukset ovat 10 prosenttia lopputuotteen hinnasta. Sinne kun pannaan lisää, niin koko ajan tulee se kysymys, mistä otetaan se lisäkustannus, jonka joudumme maksamaan verrattuna Keski-Euroopassa tehtävään tuotantoon. Kyllä tässä pitäisi olla aika lailla vakavien asioiden ääressä, eikä tässä nyt mikään vihreä ympäristöuskovaisuus auta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan, mikä Pölkky Oy:tä ja muita koskee, että siellä on kuljetustuki apuna.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluaisin nyt sen verran tässä todeta, että tässä on keskustelu keskittynyt nyt tähän rikkipäästöasiaan — ja rikkipitoisuusasiaan — aika voimakkaasti, ja sehän ei nyt, mikäli minä oikein tätä valiokunnan mietintöä luen, tähän lakiesitykseen sisälly, vaan se on erikseen tässä Kansainvälisen merenkulkujärjestön Imon sopimuksessa, johon ollaan menossa sitten omana kokonaisuutena. Mutta tokihan tämä liittyy asiaan.

Ehkä muutoinkin täällä on kyllä näitä vaikutuksia nyt hiukan pyritty suurentelemaan. Täytyy nyt muistaa se, että tässähän on kysymyksessä se, että Itämeri, niin kuin Pohjanmerikin, on tällaiseksi erityisen herkäksi merialueeksi kansainvälisesti nimetty ja tämä säädös, jos se tulee voimaan, tämä 0,1 prosentin rikkipitoisuus, tulee koskemaan sekä Itämerta että Pohjanmerta, mahdollisesti jatkossa sitten vielä pidemmällä tulevaisuudessa muitakin meriä. Tämä ei pelkästään Suomea tule koskemaan eikä pelkästään Suomen metsäteollisuutta vaan laajemminkin, niin että kilpailuvaikutukset eivät ehkä ole aivan niin selkeät kuin täällä on pyritty väittämään.

Sitten vielä ed. Heinäluomalle sanoisin, että tämän rikkikokonaisuuden vaikutukset ovat eri asia kuin eräiden muiden Itämeren suojelemistoimenpiteiden. Tällähän on vaikutusta hiukkaspäästöjen kautta laivojen miehistöön ja rannikon asujaimistoon, ja tällä hetkellähän rikkipäästöistä laivaliikenne, meriliikenne, vastaa huomattavaa osaa, eli pitkälti yli puolet tämänhetkisistä rikkipäästöistä tulee laivoista. Siinä mielessä on kyllä ihan paikallaan, että tähänkin asiaan puututaan. Se ei tarkoita sitä, etteikö muiltakin osin olisi syytä Itämeren tilaan hakea parannusta.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä on aika ison keskustelun väärti, koska siis metsäteollisuudessa arvioidaan, että nämä lisärasitteet tarkoittavat useamman tehtaan sulkemista, jos nämä viedään tällaisenaan lävitse kuin mitä tässä on todettu.

Kyllä minä ihmettelen vähän vihreitäkin. Jos nämä savut loppuvat, niin mistä ne rahat sinne päivähoitoon ja yliopistojen hienoon opetukseen löytyvät? Mistähän ne mahdetaan maksaa sen jälkeen, jos tähän tuotannolliseen toimintaan suhtaudutaan näin suurella välinpitämättömyydellä kuin mitä tässä viime puheenvuorossa vihreiden osalta on ollut? Täytyy tehdä järkevää ympäristönsuojelupolitiikkaa, suhteuttaa toimet myös kustannuksiin ja hakea sellaisia ratkaisuja, jotka tuottavat parhaan mahdollisen lopputuloksen, ilman että se tarkoittaa sitä, että me täällä suljemme tehtaita ja siirrämme tuotantoa — usein maihin, joissa päästöt ovat suurempia.

Kilpailuongelmahan on tässä ihan aito. Jos Venäjä jää tästä ulos, niin kuin sopii arvata, niin se tarkoittaa sitä, että Venäjän satamiin menevät lastit ovat vapaat näistä maksuista, siellä voidaan jatkaa ihan entisten normien mukaisesti. Tästäkään hallitus ei esitä yhtään mitään, mitä tälle ongelmalle pitäisi tehdä. Sama koskee sitten Välimeren liikennettä, ei siellä ole tällaisia määräyksiä voimassa eikä isolla osalla muutakaan Atlanttia. Eli kiistatta tämä johtaa siihen, että ne, jotka ovat täällä Itämeren pohjoisperukassa, joutuvat lisääntyvän rasitteen maksajiksi. Tämän ilmiön takia olen sitä mieltä, että vihreitä ei pidä lähettää mihinkään tämmöisiin kansainvälisiin neuvotteluihin, koska heille ei merkitse yhtään mitään se kustannus, joka Suomelle ja suomalaisille tulee. Kotimaassa heitä tarvitaan kyllä hyvinä sparraajina, mutta heitä ei pidä lähettää yhteenkään kansainväliseen neuvotteluun, jossa käsitellään ympäristöasioita.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aika hauskaa tekstiä. Vakava asia muuttuu vähän hupailuksi, kun kuuntelee tuommoista juttua. Minä ehdotan ed. Heinäluomalle, että hän käyttää tuon saman puheenvuoron, kun kohta Itämeri-selonteko tulee tänne saliin takaisin, käytätte täsmälleen saman puheenvuoron kuvaamaan sitä, mikä on puolueenne suhtautuminen Itämeri-selontekoon ja Itämeren pelastamiseen.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Huomaan, että ed. Pulliainen ei ollut salissa, kun käytin ensimmäisen puheenvuoron. Nimittäin kävin tätä Itämeren suojelun tarpeellisuutta lävitse ja sanoin myös niitä menetelmiä, joilla saadaan aitoja tuloksia, ilman että tarvitsee lopettaa työpaikkoja Suomesta. Sen takia tässä ei olekaan kysymys Itämeren suojelusta, halutaanko sitä. Kyllä me haluamme sitä, ja on useita toimia, jotka pitää tässä suhteessa tehdä, alkaen öljypäästöjen vähentämisestä ja erittäin kovista normeista sillä puolella, päätyen meriturvallisuuden parantamiseen, maatalouden päästöjen vähentämiseen ja tähän laivojen henkilöliikenteen harmaiden vesien ongelmaan. On siis paljon, mitä voidaan tehdä, mutta ei nyt ehdoin tahdoin pidä tehdä ratkaisuja, joissa suomalaiset ovat suurin maksaja ja jotka johtavat täällä työpaikkamenetyksiin.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt täytyy peesata hieman ed. Heinäluomaa siinä mielessä, että kyllä tällainen rikkinormimääritys on tietenkin aidosti kilpailukykykysymys Suomelle, ja jos siihen mennään, että se 0,1 prosenttia toteutuu, niin kyllä se vakavasti on otettava. Siinä mielessä olen samaa mieltä, että ei vihreitä pidä laittaa niihin neuvotteluihin, ja siksi täällä onkin tämä valiokunnan ponsi mukana, että "eduskunta edellyttää, että mikäli aiottu rikkipäästöjen vähentäminen johtaa jatkossa kohtuuttomiin kustannuksiin suomalaisen elinkeinoelämän kannalta, hallitus ryhtyy tarvittaviin toimiin näiden seurausten lieventämiseksi". Kyllä tässä tämä on huomioitu.

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen verran olisin nyt tässä kuitenkin oikonut käsityksiä vihreistä ja heidän neuvottelukyvyistään, että en suinkaan pyrkinyt väittämään, ei ainakaan tarkoitukseni ollut väittää, ettei tällä asialla olisi mitään merkitystä. Pyrin vain hieman hillitsemään tätä suurentelua, joka tähän keskusteluun liittyi.

Yleiskeskustelu päättyi.