Täysistunnon pöytäkirja 121/2013 vp

PTK 121/2013 vp

121. TORSTAINA 28. MARRASKUUTA 2013 kello 16.00

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain muuttamisesta

 

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä on kyseessä esitys laiksi julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain osittaisesta muuttamisesta, ja näitä osauudistuksia on tuotu kyllä tänne eduskuntaan vähän väliä, ja ilmeinen uhka on, että paitsi että työttömyysturvalainsäädäntö on niin monimutkainen, niin myöskin palvelupuolta, julkista työvoimapalvelua, koskeva lainsäädäntö pirstaloituu niin, että yhtä aikaa kulkevat nämä uudistukset ja sitten myöskin vanhan lain osalta nekin kohdat, jotka pitäisi muuttaa.

Tässä esityksessä on hyvää se, että joustavoitetaan palkkaperusteista työllistämistä tietyin edellytyksin myöskin semmoisissa yrityksissä, joissa on tuotannollisista tai taloudellisista syistä tehty irtisanomisia tai lomautuksia, mutta yritetään katsoa myöskin se, että jo työsuhteessa olevien asema ei heikkene. Samoiten hyvää on se, että kaavamuotoisesta, kaavaan pakotetusta, tavasta työttömälle tai oikeastaan velvoitteesta ilmoittautua työvoimatoimistoon luovutaan ja että siinä jatkossa järjestelmä on sellainen, että velvollisuus huolehtia asianmukaisesta yhteydenpidosta työ- ja elinkeinotoimistoon on joko työttömällä työnhakijalla tai sitten viranomaisella. Siinä mielessä, jos tämä muutos viepi joustavampiin käytäntöihin, muutos on tervetullut. Mutta on siinä kyllä aikamoisia uhkiakin, joihin palaan myöhemmin.

Palkkatukeahan ei myönnetä edelleenkään, jos tukeen perustuva työhön ottaminen aiheuttaa työnantajan palveluksessa jo olevien muiden työntekijöitten aseman heikkenemistä tai jos palkkaukseen saadaan muuta tukea tai tuki vääristää kilpailua tai on olemassa työnantajasta johtuva syy, esimerkiksi se, että hän on laiminlyönyt velvollisuuksiaan liittyen verojen ja lakisääteisten maksujen maksamiseen. Totta kai nämä ehdot täytyykin pitää entisellään.

Mutta, arvoisa puhemies, jos katsotaan, minkälaisessa tilanteessa sitten muutetaan työ- ja elinkeinotoimistojen palvelukonseptia, tiettyjä reunaehtoja, nyt on kyllä ikäväksi todettava se, että työ- ja elinkeinotoimistojen kosketuspinta työttömiin työnhakijoihin, osin myöskin työnantajiin, on koko ajan heikentynyt ja ohentunut, kun päinvastoin massatyöttömyyden aikana ja tällaisessa taloustilanteessa sitä kosketuspintaa pitäisi syventää ja laajentaa.

Erittäin huolestuttavaa on myös se, että työvoimapalvelulaissa mainittujen erityisryhmien, pitkäaikaistyöttömien ja nuorten, tilanne heikkenee koko ajan. Työ- ja elinkeinotoimistosta tulee kyllä koko ajan terveisiä siitä, että henkilöstö uupuu osin, he ovat tuskastuneita siihen, että kun heillä useimmilla, valtaosalla, varmasti on aito halu palvella asiakkaita, niin työnhakijoita kuin työnantajia, mahdollisimman hyvin, niin ainakin työnhakija-asiakkaitten osalta heidän roolinsa on muutettu enemmänkin poliisin rooliksi. Kun tähän ottaa huomioon vielä sen, että työ- ja elinkeinotoimistojen verkkoa on karsittu hyvin rajulla kädellä, niin se lähin päätäntävaltainen työ- ja elinkeinotoimisto on satojen kilometrien päässä. Tietenkin tehtäviä voidaan delegoida, mutta siinä aina tulee yksi hallinnon porras lisää.

Jos katsotaan pidemmällä aikaa työttömyyden kehitystä, työttömien määrää, niin hyvin huomionarvoista on se, että nyt kun työttömyys on edelleen kasvussa — kesällä ylitettiin jo 300 000 työttömän raja — niin säännönmukaisesti toistuu se, että kun työttömyys nousee kerran korkeisiin lukemiin, mikä nousu voi olla hyvin nopeaa, niin toiseen päähän meneminen elikkä työttömyyden lasku, myöskin pitkäaikaistyöttömyyden lasku, on vastaavasti hitaampaa. Se on semmoinen taakka, joka sekä työllisyyspolitiikassa että talouspolitiikassa pitäisi ottaa huomioon olettaen, että jos halutaan aidosti pitää näistä työmarkkinoilla vaikeimmassa tilanteessa olevista henkilöistä huolta, niin se myöskin maksaa sitten valtion budjetissa.

Jos katsoo nuorisotyöttömyyttä, niin on täysin selvä asia, että nuorten yhteiskuntatakuu on tällä hetkellä kuollut kirjain. Alle 25-vuotiaitten työttömyyden kesto sekä yli 12 viikkoa kestävä työttömyys, yli 26 viikkoa kestävä työttömyys ja yli vuoden kestänyt työttömyys kaikki ovat kasvussa. Erityisen hankalassa asemassa ovat ikääntyneet työttömät, joiden — eli esimerkiksi 60 vuotta täyttäneitten työttömien työnhakijoitten — määrä on vuodesta 2005 kuluvaan vuoteen nelinkertaistunut. Kuitenkin näiden, sekä pitkäaikaistyöttömien, iäkkäitten työttömien että nuorten työttömien, pitäisi olla työvoimapalvelulainkin mukaan aivan ensisijaisia silloin, kun kohdennetaan työhallinnon toimenpiteitä.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Varmasti tämä, että työkokeiluun pääsee sellaisille työpaikoille, joissa on lomautuksia ja irtisanomisia, on sille työkokeiluun pääsevälle tosi hyvä juttu, ja tietenkin täällä on takana ja turvana sitten työsopimuslain edellyttämällä tavalla se, että pitää tarjota työtä näille irtisanotuille tai lomautetuille omille työntekijöille ja myöskin osa-aikatyöntekijöille. Keskusjärjestöthän ovat käsitelleet tämän asian, löytyy tuolta perusteista.

Pelkään tässä yhtä asiaa eli väärinkäytöksiä. Edustaja Mustajärvi viittasi siihen, että viranomaisverkko on ohentunut ja niitä palvelupisteitä ei ole niin paljon kuin aikaisemmin. Eli pelkään sitä, että jos tätä ei tutkita ja niitä reikiä ei saada kiinni, niin siis käytännössä niitä keplottelijoita valitettavasti löytyy, jotka yrittävät näillä työkokeilussa olevilla ihmisillä käytännössä paikata oman henkilöstönsä työpanosta. Sen takia viranomaisvalvonnan tulee olla tiukkaa ja kattavaa. Mahdolliset väärinkäytökset mielestäni tulevat mahdollisiksi erityisesti niillä työpaikoilla, joilla ei ole edunvalvontatoimintaa tai ei ole luottamusmiehiä tai työsuojeluvaltuutettuja sitten vähän perään katsomassa asiassa. Minä toivon, että valiokuntatyöskentelyssä tämä väärinkäytön mahdollisuus tutkitaan ja tietenkin torpataan myöskin.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitukselta on tullut hyvä esitys, ja kuten täällä edellä on käynyt ilmi, niin se tulee myös sen kolmikantaisen valmistelun kautta. On erittäin tärkeää näille työkokeiluun oikeutetuille henkilöille, että heillä on mahdollisuus päästä siihen työkokeiluun. Nyt kun ollaan sellaisessa tilanteessa, että monilla aloilla on irtisanomisia ja lomautuksia varsin laajasti, niin työkokeiluun pääseminen kyllä ilman tätä esitystä saattaisi ratkaisevalla tavalla vaikeutua. Eli tämä on ihan oikea ratkaisu.

Varmaan on niin kuin edustaja Kärnä sanoi, että aina kun joku lakimuutos tehdään, niin joku saattaa ainakin yrittää käyttää sitä väärin, ja se näkökulma täytyy tietysti ottaa huomioon. Mutta uskon, että tällä saavutetaan kyllä paljon hyvää.

Olisin toivonut, että tämä oikeus olisi vieläkin laajempi. Kun esimerkiksi ajattelee niitä nuoria, jotka ovat valmistumassa korkeakouluista tai ammatillisesta koulutuksesta, niin monta kertaa edellytetään sitä, että pitää olla työharjoittelu, ja se työharjoittelun saaminen on aika hankalaa, jos nuorta eivät voi ottaa työharjoitteluun sellaiset yritykset, joissa on irtisanomisia ja lomautuksia, ainakin tosiaan niillä aloilla, joilla nämä irtisanomiset ja lomautukset juuri tällä hetkellä ovat yleisiä.

Tiedän, että tämä on sellainen asia, josta on keskusteltu työmarkkinajärjestöjen kesken, ja joillakin aloilla on pyritty löytämään tähän ratkaisua. Valitettavasti kaikilla ei ole löydetty. Meidän täytyy tästä näkökulmasta muistaa nyt se, että tärkeintä on se, että nämä ihmiset itse pääsevät eteenpäin, ovat he sitten työkokeiluun tulevia tai niitä, jotka tulevat tekemään sen ratkaisevan työharjoittelun valmistuakseen. Se on se ensimmäinen näkökulma ja vasta toissijainen on se, että tarkistetaan, että tätä järjestelmää ei käytetä hyväksi.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin puuttua työvoimaviranomaisten karenssipäätösmenettelyyn. Nämä karenssit ovat suorastaan räjähdysmäisesti lisääntyneet. Tietenkin lainsäädäntömuutoksiakin on tehty, muun muassa 2006 tehty muutos, jonka seurauksena suoraan on tehty päätös työmarkkinatuen lakkauttamisesta yli 50 000 tapauksessa. Todellakin työvoimahallinnon resurssit ovat tiukilla, mutta työvoimahallinnossa on myös vahvistunut ministeriön ohjauksesta johtuen tämä tällainen vastikkeellisuusajattelu, pyrkimys ja tahto työttömien kurittamiseen.

Karenssipäätöksiä tehtiin viime vuonna yli 90 000. Nuoriin tämä on kohdistunut erityisen voimakkaasti. Vielä vuonna 2000 alle 25-vuotiaiden nuorten työmarkkinatuki evättiin kokonaan 13 000 tapauksessa. Viime vuonna määrä oli 27 000, ja tänä vuonna ollaan ylitetty jo 30 000. Kyllä tässä on myös ihan selkeästä työvoimapoliittisesta linjanmuutoksesta kysymys, ja tällä kaikella tietenkin pohjustetaan sitä niin sanottua vastikkeellisuutta, jota nyt sitten rakenneohjelmassa aiotaan tuoda työttömien työvelvoitteen muodossa tarjoamalla työttömälle parin tunnin työpätkiä, tällaista hyppytyötä.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Aiemmin kun oli vastaavuus valtionhallinnon organisaatioitten aluejaon, tehtäväjaon, kuntajaon välillä eli oli myöskin pieniä työ- ja elinkeinotoimistoja, työvoimatoimistoja, joilla oli sama toiminta-alue kuin kunnalla, niin silloin pystyttiin rakentamaan paikallisia työllisyyden hoidon sopimuksia työhallinnon, kuntien ja paikallisten yrittäjien kanssa. Se lisäsi kontaktipintaa niin yrittäjiin kuin työttömiin työnhakijoihin, mutta nytten se yhteys on valitettavasti katkennut. Siinä suhteessa tuon, mitä edustaja Kärnä sanoi tästä, että miten pystytään valvomaan sitä, että ei vääristetä kilpailua ja että ei tuen avulla saada kohtuutonta, perusteetonta etua, valvonta varmasti on vaikeampaa.

Viranomaisten velvoitteita voitaisiin laajentaa koskemaan paljon muutakin kuin osittain tätä työnhaun voimassaoloa ja ilmoittautumiskäytäntöä työvoimatoimistoissa. Minusta voisi mennä aivan hyvin siihen käytäntöön, että jos työttömälle laaditaan yhteistyössä työttömän ja työ- ja elinkeinotoimiston kanssa työllistymissuunnitelma ja jos siihen suunnitelmaan kirjataan esimerkiksi kouluttautuminen tietylle alalle, niin jos mahdollista, viranomainen sitoutuisi siihen, että tämänsisältöinen koulutus alkaa sillä ja sillä paikkakunnalla silloin, ja tämä työtön, jonka kanssa sopimus olisi tehty, olisi sitten oikeutettu siihen koulutuspaikkaan. Silloin siinä työllistymissuunnitelmassa olisi velvoittavuutta molempiin suuntiin. Se olisi konkreettinen suunnitelma, ja myöskin työtön voisi varautua ja järjestää elämänsä niin, että hänellä todella alkaa koulutus tiettynä hetkenä. Nyt hän saattaa olla monta vuotta siinä tilanteessa, että häneltä odotetaan kouluttautumista, mutta hän ei tiedä, koska hän siihen koulutukseen tulee pääsemään.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Jos on tällainen tilanne, jossa työttömiä ahdistellaan johonkin toimenpiteeseen, johon välttämättä työttömällä ei ole minkäänlaista motiivia tai joka on niin kelvottomasti järjestetty, että jokainen näkee sen jo kaivolle, että tuohon ei kannata lähteä, niin sen seurauksena tietysti työttömältä viedään kaikki tulot. Ja tulottomuuden seuraus, me tiedämme hyvin, on köyhyys, ehdoton seuraus, sillä asumistuki ja toimeentulotuki yhdessä jäävät köyhyysrajan alapuolelle selvästi. Seurauksena on myös varsinkin nuorten osalta syrjäytyminen. Työttömyysturvaa vailla oleva henkilö jää todennäköisemmin työvoima- ja koulutuspalvelujen ulkopuolelle kuin sellainen työtön, jolla on vielä laillisia normaaleja tuloja. Jos tämä ajattelu vielä vahvistuu — siis se ajattelu, että evätään kokonaan toimeentulo, lyödään ikään kuin kokonaan poikki työttömyysturva — niin minä olen aivan varma, että syrjäytyneiden määrä kasvaa.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Yrttiaho sanoi — jos ymmärsin oikein — niin, että kun työttömiä ahdistellaan joihinkin aktiivitoimiin ja jos he sitten siitä kieltäytyvät, niin he syrjäytyvät. Näinkin varmaan on, mutta kyllä minä luulen, että aika moni kyllä syrjäytyy jo siinäkin tilanteessa, jos heille ei mitään aktiivitoimia tarjota. Kyllä se on erittäin tärkeää, että me viemme tätä osallistavaa sosiaaliturvaa — täällä on ministeri Risikkokin paikalla, joka on sitä asiaa ollut voimakkaasti ajamassa — eteenpäin nimenomaan siitä näkökulmasta, että se on ennaltaehkäisyä syrjäytymistä vastaan. Kyllä se on kaiken keskeinen asia, että niitä aktiivitoimia tarjotaan, ja tietysti ideana on myöskin se, että niihin vastataan. Eihän meillä voi olla järjestelmää, että jos aktiivitoimista kieltäytyy, niin siitä ei minkäänlaista sanktiota tulisi. Eihän siinä olisi mitään ideaa silloin koko ajatuksessakaan.

Vielä palaan tähän kysymykseen, tuleeko tässä mahdollisia väärinkäytöksiä sen takia, että työkokeiluun voidaan ottaa myös sellaisille työpaikoille, joilla on irtisanomisia ja lomautuksia. Kuten sanoin jo aiemminkin, pidän sitä toki teoriassa mahdollisena mutta aika lailla kyllä kaukaa haettuna. Se jotenkin tuntuu, että olisiko se toimiva liikeidea, että pyörittää vain niitä, jotka ovat työkokeilussa. Kyllä minä pikemminkin uskon, että kyse on siitä, että tämä on osaltaan myöskin yritysten yhteiskuntavastuuta, että he tarjoavat henkilöille mahdollisuuden päästä tähän työkokeiluun, jotta voidaan aidosti siellä työpaikalla katsoa, onko kyvykäs palaamaan työelämään, ja jos ei ole, niin mitä mahdollista kuntoutusta tai muuta apua työelämään palaamiseksi tarvitsee, vai onko niin, että on aika siirtyä eläkkeelle.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Tuo aidon kontaktipinnan puute ja sen ohentuminen on todellinen ongelma silloin, kun ajatellaan sitä, kuinka esimerkiksi työttömyysturvalainsäädäntöä sovelletaan käytäntöön tai kuinka harjoitetaan järkevää paikallista työllisyyspolitiikkaa. On aivan selvä asia, ja sen näkee tilastoista, niin kuin edustaja Yrttiaho viittasi, karenssipäätösten lisääntyminen, kun työvoimatoimikunnat lopetettiin, joilla oli mahdollisuus tehdä päätös ohi virkamiesesittelyn, ja kun työvoimatoimikunnassa oli edustettuna edustavimmat työmarkkinajärjestöt sekä työnantaja- että työntekijäpuolelta, niin silloin tämmöinen maallikkojärki auttoi tilanteissa, joissa oli yleisesti hyväksyttävä syy, mitä ei tunnistettu työttömyysturvalaissa, esimerkiksi tietyissä tilanteissa kieltäytyä lyhyestä työtarjouksesta.

Tämä kontaktipinnan heikkeneminen on uhka myöskin siinä, kun mietitään sitä, mikä on järkevä polku nuorella kouluttautua. Nythän työmarkkinatuen menettämisen uhalla nuoret pakotetaan hakemaan koulutukseen mihin hyvänsä ilman, että he tuntisivat mitään aitoa halua tai mielenkiintoa juuri siihen koulutusvaihtoehtoon, mutta tekevät sen, hakevat johonkin koulutukseen, säilyttääkseen jonkunlaisen perusturvan. Aivan sama ongelma on myöskin sitten esimerkiksi pienyrittäjien perheenjäsenten työttömyysturvaoikeudessa, jossa on tullut aika lailla karmeita päätöksiä.

Minua kiusaa se, että suomalaisessa työllisyyspolitiikassakin haetaan mallia milloin Uudesta-Seelannista, milloin Tanskasta ja milloin Saksasta, kun pitäisi pystyä hakemaan semmoista työllisyyspolitiikkaa ja vaihtoehtoa, jossa näkyy myöskin paikallinen näkökulma aiempaa enemmän.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tuossa edellä edustaja Yrttiaho maalasi mielestäni erikoista uhkakuvaa siitä, että työttömät alkavat syrjäytyä, jos heitä pyritään aktivoimaan. (Jyrki Yrttiahon välihuuto) Kyllä päinvastoin tilanne on niin, että kun työttömiä ei ole tähän asti aktivoitu, niin se on ollut omiaan aiheuttamaan syrjäytymistä yhteiskunnasta, senkaltaista kehitystä, joka on johtanut lopulta työkyvyttömyyteen liian monen osalta.

Mielestäni voidaan tietysti tässä yhteydessä keskustella laajemmin suomalaisen yhteiskunnan, työelämän ongelmista. Onhan se toisaalta paradoksi, että toisissa perheissä vanhemmat polttavat itsensä loppuun työelämässä, samaan aikaan kun toisille työtä ei riitä ollenkaan.

Mutta kun Yrttiahokin on kantanut monessa yhteydessä huolta nuorisotyöttömyydestä näissä puheenvuoroissaan — itsekin kannan huolta nuorisotyöttömyydestä, niin kuin koko hallitus kantaa huolta nuorisotyöttömyydestä — niin liian monelle suomalaiselle nuorelle voi käydä tilanne, että ensimmäistä kertaa joku asettaa elämässä jonkinlaisia rajoja, kun vanhemmat eivät ole kotona ehtineet sitä tekemään tai eivät ole välittäneet sitä tehdä, koulu ei ole siihen kyennyt, jostain syystä asepalvelus on jäänyt käymättä. Tuleepahan nyt ainakin sitten työvoimaviranomaiselle mahdollisuus vielä kerran ottaa se nuori ja kysyä, haluaisiko nuori lähteä koulutuksen kautta, näitten tarjottujen aktivointitoimenpiteitten kautta etsimään itselleen sellaista kestävää polkua, jolta voisi hyvää elämää rakentaa ja joka johtaisi pois siltä syrjäytymisen tieltä, jolla aivan liian moni suomalainen nuori tänä päivänä kulkee. Eli itse kyllä näen tämän lakiesityksen aivan päinvastoin kuin edustaja Yrttiaho.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän lain perusteluissa on kiinnitetty erityistä huomiota siihen, minkä ensimmäisessä puheenvuorossani myöskin totesin, että sitä omien työntekijöiden korvaamista työkokeiluun osallistuvilla tai palkkatuella palkattavilla henkilöillä ei saa tapahtua. Se on hyvä asia, että se on tänne näinkin hyvin kirjoitettu.

Näihin aktiivitoimiin. Siis aktiivitoimia työttömille totta kai tarvitaan, ja siihenhän tämä esitys myöskin osaltaan tähtää, että sitä syrjäytymistä ei tapahdu. Kaikin mahdollisin mokomin konstein mielestäni kyllä sitten pitää mahdollisimman moni suomalainen, on hän sitten nuori työtön tai vähän vanhempi työtön, pitää yhteiskunnan rattaissa. Kun aina silloin tällöin puhutaan siitä tempputyöllistämisestä, niin kyllä minulla aina hana virittyy, kun kuulen sen sanan, koska kysymys on siitä, että ihmisiä yritetään pitää mahdollisimman pitkään niin, että se työkyky säilyy.

Laila Koskela /ps:

Arvoisa puhemies! Ikäryhmässä 60—64-vuotiaat työttömien määrä on seitsemän viime vuoden aikana yli kaksinkertaistunut. Huolestuttavaa on, että korkeasti koulutettujen 60—64-vuotiaiden työttömien määrä on lisääntynyt muita nopeammin. Lisäksi työllisyysasteen nousu on tässä ryhmässä lähes pysähtynyt ja on edelleenkin vain vähän yli 40 prosenttia, joten yli 60-vuotiaiden työllisyyteen ja työssäjaksamiseen on kiinnitettävä erityisesti huomiota. Työttömyyseläkkeen poisto on kasvattanut työvoiman tarjontaa, mutta yli 60-vuotiailla se näyttää vain lisänneen työttömien määrää. Työnantajat ennemminkin irtisanovat kuin työllistävät ihmisiä, joilla on enää hetki eläköitymiseen.

Ikääntyneiden pysymistä työelämässä pitää tukea nykyistä paremmin, jotta eläkesäädösten kiristäminen ei muutu työttömyydeksi vaan työllisyydeksi. Ikääntyneillä on motivaatio jatkaa työssä, mutta työnantajien asenteet ovat usein esteenä. Työnantajien yhteiskuntavastuuta irtisanottavista tulisi lisätä esimerkiksi siten, että voittoa tekevällä yrityksellä olisi velvoite maksaa työllisyyssuunnitelmaan sisältyvää koulutusta, jos se irtisanoo työntekijöitä tuotannollisista ja taloudellisista syistä.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy vielä kerrata, mitä sanoin, että tulisin oikein ymmärretyksi.

Tarkoitin nimenomaan syrjäytymisuhkaa siinä mielessä, jos työtön henkilö jää kokonaan vaille työttömyysturvaa ja toimeentuloa, vain toimeentulotuen varaan. Todennäköisemmin juuri tällainen henkilö jää työvoima- ja koulutuspalvelujen ulkopuolelle kuin sellainen henkilö, joka voi vielä pitää oman asuntonsa ja ikään kuin hallita omaa elämäänsä. Tämä ajattelu puuttuu kokonaan siitä kokoomuslaisesta Risikon ja kumppaneiden ajattelusta, jossa joka toinen sana on "osallistava", "aktivointi" ja niin edelleen.

Meillä jäi käyttämättä palkkatukivaroja viime vuonna 95 miljoonaa. Ne olisi voitu kohdistaa todellisiin töihin, osoittaa todellisiin, järkeviin kohteisiin: ei ilmaistyötä, vaan todellisia työsuhteita näiden tukien avulla. Minä ymmärrän hyvin ne ongelmat, jos pitkän työuran tehnyt levyseppä, joka on jo menettänyt työkykyään, osoitetaan kuntouttavaan työtoimintaan. Minulla on esimerkki Turusta, kaksikin esimerkkiä. Toisessa tapauksessa tällainen miesjoukko lähetettiin lentokentän läheiseen metsikköön, varustettiin käsisahalla ja kirveillä, ja kesti puolitoista viikkoa, ennen kuin heille tuli ensimmäinenkään työnjohtaja osoittamaan, mitä siellä tehdään. Tai sitten toinen tapaus: niin sanottua kuntouttavaa työtoimintaa järjestävä konsultti vei useina päivinä tällaisen ryhmän liikekeskus Myllyyn muutamaksi tunniksi per päivä seuraamaan, minkälaiset ovat vähittäiskaupan työolosuhteet. Tätä tarkoitan sillä, että myös sillä, mitä tarjotaan ja mikä on sen tarjottavan työn tai toiminnan laatu, on oleellinen merkitys.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen pahoillani, että annettiin äsken kuva julmasta kokoomuslaisesta politiikasta, joka ei välittäisi työttömästä. Tämä on väärä todistus. (Jyrki Yrttiaho: Sisäpolitiikkaa!) — Sisäpolitiikkaa todellakin.

Mutta täällä on puhuttu laajasti aktivointitoimenpiteistä ja niistä kieltäytymisestä, ja olen sitä mieltä, että jos aktivointitoimenpiteistä kieltäydytään, niin silloin on kysymyksessä jo hivenen syrjäytynyt henkilö ja tällöin olisi aktivointitoimenpiteen esittäjän ja tämän työttömän kohdattava uudelleen ja suunniteltava tämän työttömän tulevaisuus, koska minun mielestäni ei saisi jäädä tähän loukkuun, että ei sen jälkeen tavata vaan joudutaan muualle sosiaaliturvan piiriin.

Tästä pienyrittäjien perheenjäsenen työttömyydestä voisi sen verran sanoa, että pienyrittäjät ovat todella kaikista huonoimmassa asemassa silloin, kun työtä siinä yrityksessä ei ole vaan pitää, jos on mahdollista, ensiksi sanoa irti ulkopuolinen työntekijä ja sitten vasta oman perheen jäsen. Kaikkihan tietävät, että mieluummin pyrittäisiin toimimaan sillä tavalla, että se ulkopuolinen työntekijä, joka on todella varmasti osaaja, säilytetään ja oman perheen jäsen yleensä voisi vähän aikaa olla pois töistä.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Niin kauan kuin näitä rahoja jää käyttämättä — esimerkiksi viime vuoden valtion tilinpäätöstietojen mukaan työllistämiseen varatuista määrärahoista jäi lähes viidennes, 95 miljoonaa euroa, käyttämättä — silloin puhe tehostetusta aktivoinnista on aika lailla tyhjän päällä. Ne rahat ovat olleet juuri niitä rahoja, joilla olisi voitu puuttua suoraan henkilön senhetkiseen tilanteeseen, joko työllistää suoraan tai sitten ohjata hänet koulutukseen ja parantaa sillä tavalla työmarkkinavalmiuksia, mutta työ- ja elinkeinoministeriössä ilmeisesti on katsottu niin, että ennemmin jätetään ne rahat käyttämättä kuin työllistetään ihmisiä, joilla todella on hätä. Kyllä minä nyt perään sitten kansanedustajienkin kunniantuntoa sen suhteen, että jos eduskunta on edellyttänyt ja myöntänyt ministeriölle tällaiset rahat, ne rahat myös käytetään sen mukaan, mikä on käyttöperuste, ja käytetään täysimääräisesti. Sanotaan, että tämä käyttämättä jääneitten määrärahojen tilanne otetaan erityiseen huomioon tulevina aikoina. No, ei ole otettu, kun viime vuonna tämä pakkosäästö kaksinkertaistui, eli ollaan menty rajusti huonompaan suuntaan kuin aiempina vuosina.

Vielä jos ajatellaan, mitenkä kannustetaan ihmisiä, minulle tulee mieleen yksi nuori. Siltä paikkakunnalta oli lakkautettu työvoimatoimisto, asiakaspalveluvirkailijat eivät häntä tienneet. Tämä hyvin ujo, monisairas nuori, alta kaksikymppinen, pakotettiin tiettyihin toimenpiteisiin — tai ilmoitettiin hänelle, että työttömyysturva evätään, jos hän ei ilmoittaudu 70 kilometrin päässä sinä ja sinä päivänä ja osallistu näihin toimenpiteisiin. Se nuori henkilö katsoi paremmaksi lopettaa päivänsä, koska hänelle se kynnys lähteä toiselle paikkakunnalle tähän toimenpiteeseen oli aivan liian suuri. Jos työvoimatoimisto olisi ollut paikkakunnalla vielä ja siellä virkailijat, he olisivat tunteneet sen nuoren tilanteen eivätkä olisi esittäneet mahdottomia.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää edustaja Yrttiahoa tästä selventävästä puheenvuorosta. Hänen aiemmasta puheenvuorostaan jäi se kuva ikään kuin työttömien aktivointi aiheuttaisi syrjäytymistä, mutta tämä edellinen puheenvuoro oli jo varsin ansiokas, ja muun muassa nämä kuvaukset siitä, kuinka tehottomia joskus nämä aktivointitoimenpiteet voivat olla, olivat varmasti aivan todellisia elävästä elämästä olevia esimerkkejä. Tähän on todella työvoimahallinnossa syytä suhtautua vakavasti. Kyllähän tietysti sen aktivointitoimenpiteen, jota tarjotaan, täytyy olla senkaltainen, että se on mielekäs, se palvelee paitsi tämän työttömän työkyvyn ylläpitämistä tai hänen kouluttautumistaan uusiin tehtäviin myös yleistä hyvää ja on kaikin puolin tarkoituksenmukaista.

Kyllä täytyy siinä mielessä antaa tunnustusta sekä äsken puhuneelle edustaja Mustajärvelle että edustaja Yrttiaholle, että tämä todellisten työpaikkojen puolestapuhuminen on tärkeä viesti. Tässä mielessä kyllä hieman vielä ihmettelen esimerkiksi työministeri Ihalaisen vastausta kyselytunnilla, kun häneltä kysyttiin todellisten työpaikkojen luomisesta tai paremminkin siitä, miten voitaisiin raivata esteitä todellisten työpaikkojen luomiselta. Me kaikki tiedämme, että Suomessa työllistämisen kynnys varsinkin pienissä yrityksissä ensimmäisen työntekijän osalta, pienissä yrityksissä nuoren työntekijän osalta, on hilattu kohtuuttoman korkealle, ja nämä kysymykset koeaikojen pidentämisestä tai sitten vähän isompien pk-yritysten osalta yhteistoimintalain velvoitteiden keventämisestä ovat aivan relevantteja kysymyksiä tässä ajassa, jossa työttömyys lisääntyy ja erityisesti nuorisotyöttömyys on meille vakava ongelma. Siksi kyllä vielä työministeriltä kysyisin, jos hän olisi täällä läsnä, onko hän nyt tässä tilanteessa puolustamassa niin sanottuja saavutettuja etuja vai onko hän puolustamassa nuorten suomalaisten työllisyyttä. Kyllä tässä siinä mielessä on eduskunnan hyvä olla hereillä, että myös hallitus ottaa ensin hirren omasta silmästään ennen kuin alkaa sitten ottamaan roskaa sieltä työvoimahallinnon silmästä.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä on kuultu monentyyppisistä aktivointitoimenpiteistä. Jo vuosia on ollut, nuorille ainakin, huonoja aktivointitoimenpiteitä ja työllistämiskokeiluja, puolen vuoden kokeiluja, paljon lyhkäisempiäkin. Kun niistä yleensä ei seuraa kumminkaan pätevöitymistä johonkin tiettyyn hommaan tai sitten se työ ei jatku sen kokeilun jälkeen, niin se syö hyvin paljon nuorten motivaatiota yleensä osallistua tämmöisiin kokeiluihin.

Tietysti työnantajapuoli näkee kokeilut toisaalta ja toisella tavalla. Jos he palkkaavat nuoren pätkätyöhön kokeilussa hyvin pienellä nimellisellä korvauksella ja saavat rahat siihen yhteiskunnalta ja sitten otetaan toinen nuori tilalle jatkamaan, kun edellisen kokeiluaika tai passi loppuu, niin se on tavallaan nuorten hyväksikäyttöä, sillä vältetään luomasta oikeita työpaikkoja. Tähän ovat syyllistyneet kunta ja valtio ihan yhtä lailla kuin yksityisyrittäjät. Tämmöisestä moraalittomasta työvoima- ja työllistämisrahojen käytöstä pitäisi päästä eroon.

Toisaalta työvoiman tarjonnan kasvattaminen ei auta työllistymiseen, jos ei ole työpaikkoja ja halua työllistää ihmisiä. Tämä on näkynyt varsinkin, kun on puututtu yli 60-vuotiaitten ihmisten työllistämiseen ja jatkamiseen työurilla: on tullut työmarkkinoille kyllä lisää työttömiä, mutta työpaikkoja ei ole ilmaantunut mistään. Nykyään myöskin akateemisten työttömien määrä kasvaa, eli ei ole myöskään työllistettävän koulutuksesta kiinni työllistyminen.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Tuosta olen todellakin edustaja Auton kanssa samaa mieltä, että on todellakin ensisijaista tarjota oikeita töitä ja käyttää työllistämismäärärahat nimenomaan kunnollisten työsuhteiden solmimiseen.

Mutta jotakin rakenteellista ongelmaa on työ- ja elinkeinoministeriössä, koska viimeisen viiden vuoden aikana joka vuosi on jäänyt huomattavia summia työllistämismäärärahoja käyttämättä. Viime vuonna summa oli todellakin kaikkein suurin, 95 miljoonaa, mutta viidessä vuodessa lähes 280 miljoonaa euroa on työllistämisvaroja jäänyt käyttämättä, ja kuitenkin me elämme massatyöttömyyden oloissa ja koko ajan peruuttamattomasti syrjäytyy työkykyisiä suomalaisia työmarkkinoilta.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että tämänkin hallituksen esityksen tavoitteitten mukaisesti mahdollisimman moni työtön pääsisi näyttämään itseään työpaikalla niin, että se ei kuitenkaan heikennä jo työsuhteessa olevien työntekijöitten asemaa.

Mutta jos mietitään sitä, että meidän työvoimapolitiikassamme, työvoimapalveluissamme ja tukirahojemme käytössä pitäisi hakea pysyvämpiä ratkaisuja, niin kyllä silloin päähuomion pitäisi keskittyä niihin kohderyhmiin, mitkä ovat etusijalla jo nykyisenkin työvoimapalvelulain mukaan, elikkä nuoriin ja pitkäaikaistyöttömiin. Näistä pitkäaikaistyöttömistä aika moni on vanhempaa väkeä. Nuorille kestävä ratkaisu voisi olla se, mitä olemme monta kertaa esittäneet: jos 80-luvulla ja 90-luvulle tultaessa tietynkestoisen työttömyyden jälkeen jokaiselle taattiin tukitoimin määräaikainen työ oikeassa työsuhteessa työehtosopimuksen mukaisella palkalla, niin eikö voitaisi mennä sen verran taaksekäsin, että tämä velvoite otettaisiin voimaan esimerkiksi niin, että alle 20-vuotias ammattiin valmistuva tai korkeakoulututkinnon suorittava nuori työtön saisi ensimmäisen määräaikaisen työpaikkansa tukitoimin? Se olisi kertaluonteinen ratkaisu, mutta koulutuksesta valmistumisen jälkeen nuori saisi näyttää osaamistaan, saisi arvokasta työkokemusta, vakiinnuttaisi talouttaan oppilaitoksesta valmistumisen jälkeen, ja sitä kautta olisi paremmat eväät lähteä tavoittelemaan pysyvämpää leipäpuuta. Tai sitten, kun yli 60-vuotiaitten työttömien määrä on nelinkertaistunut muutamassa vuodessa, kyllä realismia on kai se, että näille henkilöille ainoa realistinen ratkaisu on kunniallinen saattohoito eläkkeelle, mikä tarkoittaisi määräajoin toistuvia tukisijoituksia siihen eläkeikään asti. Sekin olisi paljon parempi vaihtoehto kuin olla koko ajan työttömänä.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Haluan tässä vielä puuttua tähän tulottomuuden lisääntymiseen — tällainen käsite Kelan tilastoissa on, ja se tietysti tarkoittaa, että on viety työttömyysturva. Tulottomien asuntokuntien määrä yleisen asumistuen saajien joukossa on vuodesta 2002, siis kymmenessä vuodessa, kolminkertaistunut tässä maassa. Se kuvaa työvoimapolitiikan linjaa, mutta kyllä se kertoo myöskin meidän sosiaaliturvapolitiikkamme kovenemisesta. Nyt kun täältä oppositiosta joutuu aina mutkan kautta seuraamaan, mitä herrat päättävät, niin rakennepaketissa on tulossa köyhille lisää lunta tupaan.

Keskustelu päättyi.

​​​​