1) Hallituksen esitys laiksi sosiaalihuoltolain muuttamisesta
Marjatta Vehkaoja /sd:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys sosiaalihuoltolain muuttamisesta
käsittelee tällä kertaa omaishoitajia
ja on erittäin positiivinen ehdotus heidän asemansa
kohentamiseksi. Mehän olemme luoneet tämän omaishoitajainstrumentin
vasta 90-luvulla. Se tuli korvaamaan vammaisten ja pitkäaikaissairaiden
kotihoidon tukea. Siinä ensikertaisessa yhteydessä ei
eduskunta onnistunut, vaikka pyrkimystä monissa ryhmissä silloin
oli, saamaan sellaista muotoilua aikaiseksi, että omaishoitajat olisivat
saaneet suvereenisti työntekijälle kuuluvat oikeudet.
Tästä on nyt sitten, arvoisa puhemies, ollut seurauksena,
että tämä asia on meidän edessämme
erittäin useasti, toistuvasti, ja joudumme pienin askelin
pyrkimään siihen, että omaishoito ja
omaishoitajien asema tässä maassa kehittyisi niin
kuin pitää.
Tässä hallituksen esityksessä on
siis erittäin myönteinen vire. Tässä omaishoitajien
vapaapäivien lukumäärää lisätään
yhdestä kahteen ja toiminnan piiriin nyt voidaan saada
myöskin sellaisia henkilöitä, jotka päiväaikaisesti
ovat muun toiminnan piirissä ja joista sitten kuitenkin
esimerkiksi omaishoitaja kantaa muutoin merkittävää vastuuta.
Ajattelen tässä esimerkiksi yöhoitoa
taikka yönaikaista turvaakin. Tapaturmavakuutukseen tulee
myöskin tässä muutos, ja asetuksenantovaltuutta
hieman muutetaan.
Arvoisa puhemies! Täällä salissa
on useita kertoja moitittu valtiota siitä, että kunnat
eivät käytä omaishoitoa riittävästi,
ja oltu anomassa nimenomaan valtiolta lisärahaa, jotta
omaishoidon tuen piiriin pääsisivät kaikki
ne ihmiset, jotka täyttävät ne kriteerit,
joilla omaishoitoa voidaan antaa. Mielestäni viittaus valtion
mukaantuloon on tässä nimenomaisessa yhteydessä kuitenkin
siihen nähden toisarvoinen, että kun kuntien päättäjät
ottaisivat vain laskutikun käteensä, he voisivat
hyvin nopeasti huomata, että heidän kannattaisi
laajentaa välittömästi omaishoidon tukea
siihen määrään, mitä kunnassa
oleva tarve vaatii, koska se on kunnalle erittäin edullinen hoidattamismuoto
verrattuna esimerkiksi laitoshoitoon, jota se usein korvaa, joten
minulla ei ole ollut hirveästi ymmärtämystä ainakaan
niitä tapauksia kohtaan, joissa on kysymys kunnista, jotka
eivät ole näitä laskutoimituksia edes
vaivautuneet tekemään.
Arvoisa puhemies! Valiokunnassa on käsittelyn yhteydessä kannettu
suurta huolta siitä, miten hallituksen hyvät toiveet,
jotka tässä nyt teknisesti ja pykälämuodossa
määrätään toteutumaan,
käytännössä toteutuvat. Kuulemisen
yhteydessä on tullut merkittävällä tavalla
esiin esimerkiksi se, että vapaapäivien lisääminen,
ehkä nykyinenkin toteuttaminen mutta etenkin nyt lisääminen,
voi jäädä aika vähälle,
jos vapaapäivien ajaksi ei ole järjestetty näille
henkilöille, joita omaishoidon piirissä hoidetaan,
sijaishoitoa asiallisesti — ja sitten toinen seikka: sijaishoitoa mielellään
maksutta.
Kunnillahan on mahdollisuus tänäkin päivänä antaa
alennuksia maksuihin tai päästää maksutta,
jos niin harkitaan, mutta tämä hallituksen esitys
ei tällaista ehdotusta vielä pitänyt
sisällään. Kun valiokunnassa tämä erityinen
kysymys nousi aika tärkeään asemaan,
jouduimme nyt huomaamaan, että tässä on
menossa niin monta limittäin, lomittain ja päällekkäin
olevaa hanketta, että on nyt ehkä viisasta odottaa,
minkälaiseksi maksujen kokonaisuus sosiaali- ja terveydenhuollon
alueella lähtee muotoutumaan, koska omaishoitokin on vain
yksi nurkka tästä kaikesta.
Oikeastaan, vaikka olisimme nyt onnistuneetkin ajattelemaan,
että omaishoidon sijaishoito säädettäisiin
maksuttomaksi, samassa yhteydessä olisi pitänyt
mielestäni ehdottomasti ottaa kantaa myös siihen,
miten toimitaan silloin, kun omaishoito tarvitsee rinnalleen muita
sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita palvelusuunnitelman mukaan.
Nythän on huomattava, että kun hallituksen esityksessä ei
maksulaki ollut lainkaan auki, ei ollut oikeastaan mahdollisuuttakaan
teknisesti tässä yhteydessä tähän
nimenomaiseen maksukysymykseen valiokunnan nyt puuttua.
Sen sijaan, arvoisa puhemies, hallitus on antanut nyt esityksen,
joka on parhaillaan myöskin valiokunnassa käsiteltävänä,
jossa sosiaali- ja terveydenhuollon maksulakia muutetaan. Minun käsitykseni
on se, että tässä yhteydessä emme
voi välttyä ottamasta nimenomaan oikean otsikon alla
käsiteltäväksi jälleen kerran
sitä vaatimusta, että a) sosiaali- ja terveydenhuollon
maksut ylipäätään ovat erittäin
korkeat, liian korkeat, ja b) meidän on hyvin joutuisasti
saatava rakenteellisia muutoksia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin.
Meillä on siellä menossa muun muassa avo-
ja laitostyöryhmän pohdinnat, maksukaton vaikutuksen
selvityksiä odotamme, ja Kansallinen terveysohjelmakin
joutuu ottamaan maaliskuuhun mennessä kantaa maksupolitiikkaan.
Näinkin pitkään pysähdyin tähän
kysymykseen viestittääkseni sen, että omaishoidon
sijaishoidon maksuttomuus on hanke, jonka on edettävä erittäin nopeassa
tahdissa, vaikka sitä tässä yhteydessä emme
voineet toteuttaa.
Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta on viimeksi
tämän vuoden aikana antanut hallituksen kertomuksen
yhteydessä lausunnon, jossa keskityttiin aika paljon omaishoidon
kysymykseen ja siinä yhteydessä moniin sen ongelmiin,
jotka tässä hallituksen esityksessä eivät vielä saa
ratkaisuaan. Esimerkiksi tuen harkinnanvaraisuus on sellainen seikka,
joka meistä vaatii ratkaisuansa, samoin hoitoisuuden arviointiperusteet
ja palkkiotaso, kaikki nämä, ovat asioita, joissa
on edettävä lähitulevaisuudessa.
Kun tämä vapaapäiväuudistus
nyt tuli, valiokunnassa kiinnitettiin huomiota myöskin
siihen, että kunnat eivät nyt saisi tämän
uudistuksen merkitystä sillä tavalla mitätöidä,
että ne katkaisisivat hoitosopimuksia voidakseen esimerkiksi muuttaa
omaishoitosopimuksen muilta osin heikompaan suuntaan toteuttaakseen
lisävapaapäivän. Totta kai lisävapaapäivän
toteuttamisesta tulee muodostumaan kunnalle lisäkustannuksia, jos
sen asianmukaisesti järjestää, aivan
riippumatta siitä, peritäänkö asiakasmaksuja
tahi ei. Nimittäin todellisuudessa omaishoitaja ei pääse lähtemään
vapaalle, ellei sijaishoitoa ole järjestetty ja nimenomaan
kunnan puolelta. Tiedämme jo nyt, että järjestämättömyydestä johtuu,
että monia lakisääteisiä vapaapäiviä jää tänä päivänäkin
pitämättä ja ilmeisesti jatkossakin uhkaa
jäädä, ellei maksuttomuus tule subjektiiviseksi
oikeudeksi sijaishoidon ajalta.
Arvoisa puhemies! Palkkioiden osalta valiokuntamme toivoo, että asiassa
edettäisiin paitsi siihen suuntaan, että palkkiot
sidottaisiin paremmin lailla, ehkä myös niin,
että tulisi hoidon vaativuuden ja sitovuuden perusteella
määritellyt palkkioluokat, esimerkiksi kolme palkkioluokkaa,
mikä ratkaisu voisi helpottaa suunnattomasti kunnissa tehtävää päätöksentekoa
ja tavallaan lisäisi läpinäkyvyyttä ja
sekä omaisten että hoitajien oikeusturvaa, kun
tällaisia sopimuksia lähdetään
tekemään.
Kun omaishoito vietiin aikanaan sosiaalihuoltolakiin, se herätti
jo silloin tietenkin keskustelua siitä, eikö tästä olisi
pitänyt säätää ihan
omalla laillaan. Siihen valiokunta ei nyt halunnut ihan täsmällistä kantaa
tässä vaiheessa ottaa, vaikka laajasti kehittämisehdotuksia
tulevaisuutta ajatellen pidemmälle pohdittiinkin. Mutta
on aivan selvä asia, että sääntelyä on
lisättävä. Tilanne ei ole tällä hetkellä tyydyttävä,
kun omaishoito on sekä resurssiensa osalta että monen
muun seikan osalta pitkälle kuntien harkinnassa. Tähän
asiaan on saatava muutos nopeasti ja erityisesti siitä syystä,
hyvät kansanedustajakollegat ja ministerikin, joka täällä nyt
on paikalla, kiitos siitä, että meillä on
ikärakenne, joka tuottaa aina vain enemmän hoidon
tarvetta, laitoshoidonkin tarvetta. Se lisääntyy
jatkuvasti, ja sitä korvaava omaishoito on todella merkittävä kädenojennus omaishoitajilta
ihan yhteiskunnankin suuntaan, koska kunta säästää jokaisella
tällaisella ratkaisulla, jossa laitoshoito korvataan omaishoidolla, suunnattoman
summan.
Arvoisa puhemies! Nyt on niin, että valiokunta ei ole
nähnyt aiheelliseksi muuttaa hallituksen esityksessä mitään
muuta kuin tehdä yhden teknisen korjauksen. On aivan selvää,
että omaishoidon kehittämistarpeisiin vastaaminen
ei tällä esityksellä nyt tule tyydytetyksi,
se kai tästä puheenvuorostakin on jo moneen kertaan
tullut esille, ja työn pitää jatkua.
Valiokunnan mietintöön jätetty kaksi
vastalausetta, joissa molemmissa oikeastaan käsitellään
näitä samoja asioita, mitä jo olen ottanut esiin,
esimerkiksi maksuttomuuden kysymystä. Jätän
tältä osin, niin kuin tapana on, arvoisa puhemies,
tietenkin vastalauseen kirjoittajille paikan kertoa enemmän
siitä, minkä takia ja mitä he ovat vastalauseisiinsa
merkinneet. Mutta päätän puheenvuoroni
toteamalla, että positiivinen suunnanmuutos on nyt kuitenkin
hallituksen esityksessä hienosti näkyvillä.
Meidän on aika ja hetki olla siitä iloisia tiedostaen
tarkkaan, että työn on jatkuttava.
Toinen varapuhemies:
1 minuutin vastauspuheenvuoro, ed. Vehviläinen!
Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Puutun edelliseen puhujaan siitä kohdasta,
kun sanoitte, että ette ymmärrä, miksi
kunnat eivät tätä käytä enempi,
kun tämä tuo niin paljon säästöjä.
Se on aivan totta. Mutta minun mielestäni omaishoidon kehittäminen
kokonaisuudessaan yhteiskunnassa on niin tärkeä asia,
että tätä ei pitäisi nähdä pelkästään kuntien
asiana eikä valtion asiana, vaan pitäisi kehittää yhteistyössä erittäin
voimakkaasti. Omaishoito on myös valtion etu, kun ajatellaan sitä,
että suuret ikäluokat jäävät
eläkkeelle ja meillä on paljon henkilöitä,
jotka esimerkiksi mielenterveydellisistä syistä mahdollisesti
tarvitsevat omaishoidon apua. Näitä tilanteita
tulee yhä enempi. Tämän vuoksi pidän
järkevänä, että kunnat, valtio
ja omaishoitajat yhdessä tekevät esimerkiksi valtiovallan
asettaman työryhmän puitteissa selkeän
kokonaislainsäädännön omaishoidon
kehittämiseksi eikä mennä näin
pikkuhiljaa eteenpäin.
Toinen varapuhemies:
1 minuutin vastauspuheenvuoro, ed. Margareta Pietikäinen!
Margareta Pietikäinen /r(vastauspuheenvuoro):
Herr talman! Ordföranden för utskottet konstaterade
att tyvärr fanns det inte möjlighet att ta upp
till exempel principerna för arvodena på grund
av att den paragrafen inte var öppen. Det är beklagligt,
för faktum är ju att det lägsta arvodet
i dag är 1 260 mark i månaden. Enligt
det här lagförslaget ökas de lediga dagarna
från en till två, vilket naturligtvis är
ett steg i rätt riktning. Jag har själv föreslagit
att de borde vara fyra i månaden, men här finns
förstås också många praktiska
problem.
Valiokunnan puheenjohtaja puuttui tärkeään asiaan,
kun hän totesi, että moni lakisääteinen
lomapäivä jää pitämättä sen
takia, että kunnalla ei ole valmiutta järjestää näitä puitteita.
Tähän pitäisi kuntien nyt kiinnittää huomiota,
koska omaishoidon tukihan on taloudellisesti halpa ratkaisu ja inhimillinen
hoitotapa. Sijaisten saanti ja tilapäishoidon järjestäminen
kuuluu kunnan velvollisuuksiin.
Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuntien ja valtion väliseen työnjakoon
tämän kysymyksen osalta näkisin vastauksena
ed. Vehviläiselle, että valtion ja eduskunnan
osuutena olisi nyt tiivistää lainsäädäntöä ja
todellakin vähentää kuntien harkintaa tältä kohdalta.
Eihän omaishoitokysymys sinänsä eroa
mitenkään sosiaali- ja terveydenhuollon muista
kysymyksistä, mitä tulee niiden tärkeysjärjestykseen.
En minä ainakaan rohkenisi lähteä tässä salissa
kauheasti priorisoimaan sitä, mikä on kaikista
tärkeistä toimista toista tärkeämpi, vaan
lainsäädäntöä pitää tiivistää.
Kuntien ja valtion kustannusjaon kautta tietenkin säädellään
tämän kuten muunkin sosiaali- ja terveydenhuollon
osalta sitä rahallista vastuuta, (Puhemies koputtaa) joka
kumpaisellakin on.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Omaishoidon tuki on herättänyt
eduskunnan keskuudessa runsaasti mielenkiintoa. Siihen on kohdistunut
monia lakialoitteita ja muita aloitteita. Ed. Leea Hiltusen nimissä kulkevat
lakialoitteet ovat osa kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän
vaihtoehtobudjettia. Näiden lakialoitteiden sisältö sisältyy
vastalauseeseen 1, joka on liitetty valiokunnan mietintöön.
Myös muut edustajat ovat ahkeroineet lakialoitteita.
Muun muassa ed. Margareta Pietikäisen lakialoitteessa oli
yli sadan kansanedustajan allekirjoitukset. Hänen aloitteessaan
ehdotettiin, että omaishoidon tuesta tulisi vahvempi lakisääteinen
oikeus eli nykyinen harkinnanvaraisuus kunnilta jäisi pois
ja toisaalta vapaapäivien määrää lisättäisiin
enemmän kuin hallituksen esityksessä. Silloin,
kun lakiesitystä käsiteltiin lähetekeskustelussa,
ed. Margareta Pietikäinen, kuten monet muutkin edustajat,
vetosi vahvasti valiokuntaan ja eduskuntaan, että täällä parannettaisiin
hallituksen esitystä ja otettaisiin huomioon runsasta kannatusta
saaneet lakialoitteet. Omalta osaltani yritin tätä valiokunnassa
edistää, mutta valitettavasti valiokunnasta en
saanut kannatusta näiden aloitteiden sisällöille,
joita kuitenkin valtaosa kansanedustajista on aloitteiden muodossa ollut
tukemassa.
Hallituksen esitys on todellakin myönteinen askel omaishoidon
aseman kehittämisessä, mutta se ei poista kaikkein
keskeisimpiä ja suurimpia epäkohtia omaishoitajien
asemassa. Ehkä merkittävin käytännössä on
se, että omaishoidon tuki säilyy edelleen harkinnanvaraisena
etuutena. Tämä lakiesitys ei näin ollen
myöskään vastaa siihen toiveeseen ja
vaatimukseen, jonka sosiaali- ja terveysvaliokunta tässä lausumassa
esitti ja johon valiokunnan puheenjohtajakin puheenvuorossaan viittasi,
että omaishoidon tukea koskevalle lainsäädännölle
tulisi saada vahvempi lakisääteinen pohja.
Omaishoidon tuen saaminen kunnissa on todellakin jäänyt
sattumanvaraiseksi. Noin kolmasosa omaishoidon tuen kriteerit periaatteessa täyttävistä
henkilöistä jää kokonaan
ilman tukea. Esimerkiksi vammaista lastaan kotona hoitavat jäävät
usein ilman etuutta. Omaishoidon tuella hoidettavista vain noin
13 prosenttia on alaikäisiä. Valtaosan omaishoidon
tuesta vievät ikääntyneet henkilöt.
Omaishoito on monella tavalla kannatettavaa toimintaa, koska
se tarjoaa monelle henkilölle, vanhukselle, vammaiselle,
kodikkaan ja läheisen hoivan ja samalla se korvaa kallista
laitoshoitoa. Omaishoidon ansiosta erään arvion
mukaan nettosäästö laitoskustannuksista
on yli miljardi markkaa vuodessa. Jo säästösyistä omaishoidon tulisi
olla vahvemmin lakisääteinen oikeus.
Kodeissa hoivataan nykyisin yhä raskashoitoisempia
potilaita. Omaishoidon tuella hoidettavista kolme neljäsosaa
on ympärivuorokautisen avun tarpeessa tai tarvitsee hoitoa
jatkuvasti ja melko paljon. Merkittävä osa omaishoitajista
on itsekin ikääntyneitä, jopa yli 80-vuotiaita.
Pahimmillaan omaishoitajan uupuminen johtaa kahden ihmisen laitoshoitoon.
Tällä hetkellä monet omaishoitajat sinnittelevätkin
jaksamisensa äärirajoilla. Kaksi kuukausittaista
vapaapäivää, joka on käsiteltävä hallituksen
ehdotus, ei ole riittävä aika sitovasta ja raskaasta
hoitotyöstä rentoutumiseen eikä omaishoitajan
terveyden ja työolosuhteiden kannalta. Ajattelen, että omaishoitajallakin
tulisi olla viikoittainen oikeus vapaaseensa.
Omaishoitajan vapaapäiviksi järjestetyn sijaishoidon
tulee olla maksuton. Hoidon maksuttomuus sisältyi muun
muassa ed. Leea Hiltusen lakialoitteeseen, joka oli valiokunnan
käsittelyssä. Muussa tapauksessa on käytännössä nähty
toteutuvan sen vaaran, että omaishoitajilla ei ole taloudellisia
mahdollisuuksia pitää vapaapäiväänsä.
Vapaapäivän pitäminen tulee liian kalliiksi, kun
täytyy maksaa sijaishoidosta koituvat kustannukset.
Omaishoitajat on asetettu myös tarpeettomasti eriarvoiseen
asemaan kuntoutuksen osalta. Sen vuoksi ed. Leea Hiltusen nimissä olevassa
aloitteessa ehdotettiin tämä korjattavaksi säätämällä heille
sama oikeus kuntoutukseen kuin kunnallisilla viranhaltijoilla ja
työntekijöillä.
Arvoisa puhemies! Ehdotankin käsittelyn pohjaksi mietintöön
liitetyn vastalauseen 1 pykäläehdotuksia, jotka
sisältävät ne periaatteet, että omaishoidon
tuesta tulee lakisääteinen oikeus näillä samoilla
kriteereillä, jotka tälläkin hetkellä laissa
on lueteltu; sen lisäksi sen, että omaishoitajilla
on vapaapäivään oikeus yhtenä päivänä kalenteriviikon
osalta; lisäksi sijaishoito tulisi maksuttomaksi; ja omaishoitajalle
tulisi oikeus myös kuntoutukseen.
Ed. Rosendahl merkitään
läsnä olevaksi.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja
Vehkaoja sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön esittelypuheenvuorossaan
totesi, sosiaali- ja terveysvaliokunta ja eduskunta on syksyllä 92
saattanut nykymuotoisen lainsäädännön
sosiaalihuoltolakiin. Tuolloin valiokunta totesi mietinnössään seuraavaa:
"Omaishoitajauudistuksen laajuuden ja merkityksen huomioon ottaen
sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä,
että uudistuksen toimeenpanoa ja onnistumista seurataan
ja ryhdytään tarvittaessa ripeisiin toimenpiteisiin
lainsäädännön muuttamiseksi
ja uudistamiseksi, jos havaitaan epäkohtia."
Aikaa kului viisi vuotta. Lakiin lisättiin oikeus yhdestä vapaapäivästä.
Nyt on kohta kulunut kymmenen vuotta, ja ripeys on edennyt siihen vaiheeseen,
että nyt kirjataan uusia omaishoitajan asemaan kohdistuvia
parannuksia lainsäädäntöön.
Tuolloin 92 merkittävää oli se, että sosiaalihuoltolain
27 §:ään lisättiin määritelmä siitä,
mitä omaishoidon tuki on. Se on ollut iso asia tuolloin.
Oleellinen muutos menneinä kymmenenä vuotena
on mielestäni tapahtunut ainakin siinä, että omaishoidon
merkitys ja arvostus on oleellisesti lisääntynyt
ja parantunut, tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä ja
merkittävä asia. Osana vanhusten ja vammaisten
palvelukokonaisuutta omaishoito tuettuna ja pääosin
jopa ilman julkista tukea on niin merkittävä osa
paikallistasolla tapahtuvasta vanhusten ja vammaisten hoidosta ja hoivasta,
että meidän täällä tulee
kaikin keinoin pyrkiä viestittämään
sen merkitystä yhteiskunnassa. Ei ole itsestäänselvyys
enää tänä päivänä se,
että omainen tai läheinen haluaa ja tahtoo ja — jatkossa
entistäkin tärkeämpää — ennen
kaikkea jaksaa 24 tuntia vuorokaudessa hoitaa ja hoivata läheistään.
Meidän arvostuksemme pitää olla sitä tasoa, että kun
on noin 300 000 omaishoidon kriteerit täyttävää henkilöä,
joista vain 10 prosenttia on tällä hetkellä yhteiskunnan
tuen piirissä, niin ei missään olosuhteissa
kävisi niin, että tuo joukko syystä tai
toisesta yhtäkkiä kasvaisi. Valiokunnan puheenjohtaja
on jo viitannut siihen, kenen vastuulla on tämä järjestelmä rahoittaa.
Ainakin tämän päivän tilanteen
mukaan näyttää, että maksumiestä olisi
aika vaikea löytää.
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys omaishoitajan aseman kehittämisestä on,
niin kuin tämän talon terminologiaan kuuluu, oikean suuntainen
toimenpide. Yksi vapaapäivä lisää, vapaapäiviin
oikeutettujen piirin laajentaminen sekä tapaturmavakuutusturva
ja asetuksenantovaltuuden täsmentäminen ovat kaikki
toimenpiteitä, joilla kehitetään omaishoitajuuden
sisältöä ja toimimisen edellytyksiä niin,
että niillä omaishoitajien asema paranee nykytilanteesta.
Niin kuin valiokunnan mietinnöstä voi itse
kukin lukea, omaishoitajien tilanteessa on edelleen runsaasti kehittämisen
ja parantamisen varaa. Mielestäni tässä yhteydessä resursseista
pitäisi päästä parempaan sopuun
ja yhteisymmärrykseen kuin se, mihin valiokunnan puheenjohtaja viittasi,
ja kuin se tapa, jolla lähetekeskustelussa tätä asiaa
käsiteltiin eli syyllistettiin kunnat taas kerran tässäkin
yhteydessä problematisoimatta sen enempää sitä,
miksi niin tapahtuu, että lainsäätäjän
tahto, josta täällä yksimielisyys vallitsee,
ei toteudu.
Kiitän valiokuntaa niiltä osin tehdystä työstä, että valiokunnassa
käsittely tapahtui tällä kertaa asianmukaisesti
ja uudistus nähtiin myönteisenä ja eteenpäinmenona,
joskin sitten valiokunnan puheenjohtaja Vehkaoja, joka valitettavasti
on poistunut täältä, ehti jo omassa puheenvuorossaan
neuvoa kuntia siitä, miten kannattaisi ottaa laskutikut
esiin. Ed. Vehkaoja, laskutikut ovat tänä päivänä museoissa,
tämän päivän välineillä yhteen-,
vähennys-, kerto- ja jakolaskujen tarkkuus on sen verran
parempi, että joka haluaa tunnustaa ongelmat, sen pystyy
kyllä tekemään ilman apuvälineitäkin.
Toisekseen, totean uudemman kerran, laskutikku on vanhanaikainen
väline.
Yhtä oleellista kuin se, että puhutaan resursseista
ja rahasta, on se asenne, mitä me täältä viestitämme.
Jos meidän viestimme niin sanotusti kentälle on
se, että velvoitteita lisätään,
mutta toisin päin resursseja ei anneta matkaevääksi, niin
voi itse kukin kuvitella valmistellessaan asioita, mitä siitä saattaa
seurata. Tämä on nimenomaisesti oman käsitykseni
mukaan tärkeää silloin, kun kyse on omaishoidon
tuen kaltaisesta osasta palvelujärjestelmää,
jollaisena siis omaishoidon tukijärjestelmä on
nähtävä, siis osana palvelujärjestelmää,
jolloin sillä, mitä me täällä viestitämme,
on ohjausvaikutuksensa siihen, mitä kunnissa tapahtuu.
Tällöin tulee tarkastella maksupolitiikkaa, tällöin
tulee tarkastella esimerkiksi sijaishoidossa niin välttämättömien
palvelujen olemassaoloa. Totean uudemman kerran, että ei
siis ole vähämerkityksistä se, mitä me täältä viestitämme.
Arvoisa herra puhemies! Omaishoidon tukijärjestelmää tulee
siis jatkossakin parantaa, siitä vallinnee melko laaja
yksimielisyys, toivon mukaan mahdollisimman ripeästi. Tämä edellinen ripeys
on siis ollut kymmenen vuoden mittainen.
Nyt tehtävät parannukset ovat aiemmin sanomallani
tavalla oikean suuntaisia. Valiokunta on mietinnössään
halunnut nostaa esiin joukon yksittäisiä asioita,
joita jatkossa halutaan kehittää. Luettelo on
meidän keskustan ryhmäläisten mielestä pidempi,
jotta päästään tilanteeseen,
että omaishoidon tuki voidaan nostaa sille tasolle, mille
se kuuluu, ja jotta kyse on jatkossakin tai nimenomaan jatkossa
varteenotettavasta järjestelmästä, jonka
toimivuuteen voidaan luottaa, semminkin kun tiedetään,
miten raskaasta hoito- ja hoivatyöstä ja kotona
tapahtuvasta työstä on kysymys.
Eteneminen omaishoitajan aseman parantamiseksi edellyttää omaa
erillistä lakiaan, jossa huomioidaan eri näkökulmat
omaishoitajan vaatimuksista kunnan palvelujärjestelmän
kehittämiseen. Keskustaryhmä tyytyy tässä vaiheessa
esitettyihin muutoksiin ja niiden tasoon kuitenkin niin, että asian
toisen käsittelyn yhteydessä tulemme esittämään
eduskunnan päätökseen liitettäväksi
lausumaa, jolla edellytetään — muutoin mukaellen
valtiovarainvaliokunnan kuluvan vuoden talousarviosta antamaa lausumaa — että omaishoidon
asemaa lainsäädännössä kehitetään ja
omaishoidon edellytyksiä kokonaisuudessaan parannetaan.
Esittämässämme lausumassa edellytetään
sen lisäksi, mitä edellä sanoin, että mielestämme
tulee säätää erillinen laki,
jossa omaishoitoa tarkastellaan kokonaisuudessaan. Tässä yhteydessä tulee
hoitaa muun muassa vastalauseessa 1 esitetyt asiat niin sanotusta
subjektiivisesta oikeudesta, vapaapäivien lisäämisestä, sijaishoidon
maksullisuudesta jne. ja tulee määritellä ne
taloudelliset resurssit, jotka ovat omaishoidon tukijärjestelmän
käytettävissä.
Anu Vehviläinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Edellisessä puheenvuorossa tuli
jo ilmi, että omaishoitotilanteita arvioidaan maassamme
olevan yli 300 000, mistä reilu 20 000
on omaishoidon tuen piirissä. Omaishoidon tuella voidaan tarkoittaa
sekä rahallista tukipalkkiota että sitten jonkinlaisia
oheispalveluita, esimerkiksi kuljetusapua, sijaisapua ja muuta sellaista.
Kun näitä tilanteita lähdetään
aukaisemaan tarkemmin, niin tiedetään se, että omaishoitotilanteet
ovat hyvin erilaisia. Esimerkiksi vanhusomaishoitaja hoitaa yleensä omaa
puolisoaan. Kun hänen asemaansa vertaa siihen, että äiti
hoitaa vammaista lastaan, niin ne tarpeet ovat todella erilaiset.
Olen saanut nähdä useammassakin yhteydessä listaa,
vähän sellaista mustaa listaa siitä,
minkälaisia ongelmia kokonaisuudessaan omaishoidon piirissä on
ollut. Se lista on ollut todella pitkä, on ollut kymmenittäin
ongelmia. Tässäkin keskustelussa on jo osa niistä ongelmista
nostettu esille, ja myös keskustan vastalauseessa otetaan
nämä isot ongelmat, muun muassa verotus, tuen
taso ja hoidon epätasa-arvoisuus eri kunnissa, esille.
Mutta siitä huolimatta tai juuri sen takia minun mielestäni
meidän olisi kiireellisesti pohdittava tässä talossa
kokonaisvaltaisemmin, mitä omaishoidolle tehdään,
mikä sen paikka tulee jatkossa olemaan suomalaisessa yhteiskunnassa, halutaanko
sitä vahvistaa. Jos muistan oikein ne keskustelut, mitä vuosi
sitten käytiin juuri täällä vanhustenhoitopalveluista
ennen kunnallisvaaleja, kaikki ryhmät ja edustajat olivat
sitä mieltä, että omaishoito on yksi
keskeinen osa myös vanhustenhoitoa, yksi muoto siitä,
ja sitä tulee vahvistaa.
Tämän puitteissa, kuten jo edellä on
tuotu esille, täällä useammat valiokunnat
ovat kiinnittäneet huomiota omaishoidon tuen kehittämiseen, ja
nyt meillä on täällä aika ripeästi
käsitelty tämä hallituksen esitys, jossa
ikään kuin on kolme asiaa esillä. Nämä ovat
oikeanlaisia toimia huolimatta siitä, että tiedämme,
että esimerkiksi yhdenkään vapaapäivän
käyttö ei kyllä joka paikassa ole ollut
kovinkaan helppoa. Tässä on todella suuria ongelmia
ja eroja eri kuntien ja eri omaishoitajien välillä.
Palaan vielä hieman siihen, mitä valiokunnan puheenjohtaja
omassa puheenvuorossaan sanoi, kun hän osittain kyllä myös
syyllisti kuntia, etteivät kunnat ole käyttäneet
omaishoitoa riittävällä tavalla. Minun
mielestäni pallo ei ole yksin kunnilla. Minusta omaishoito
on niin tärkeä inhimillinen, hyvä hoitomuoto,
että siitä ei saisi tehdä kiistakapulaa
valtion ja kuntien välillä, vaan valtiolla ja
kunnilla pitäisi olla yhden suuntainen näkemys
siitä, miten omaishoitoa kehitetään.
Valiokunnan puheenjohtaja sanoi, että meidän
täytyy eduskunnassa tiivistää lainsäädäntöä. Se
sopii myös minulle, että me tiivistämme
lainsäädäntöä, mutta
meidän pitää silloin myös ottaa kantaa
siihen, millä varoilla tiivistettyä lainsäädäntöä sitten
hoidetaan. Ei voi olla niin, että me määräämme
täältä vain tehtäviä — nämä pitää olla
ja tuen tason pitää olla 3 000 markkaa
ja, kunnat, hoitakaa — kun tiedämme hyvin, että sosiaali-
ja terveydenhuollon valtionosuuksia on leikattu erittäin
roimalla kädellä. Vaikka ensi vuodelle tulee hieman
parannusta, suuri osa ensi vuodenkin parannuksesta on kuntakentän
sisällä olevaa liikkuvaa rahaa, eli puhdasta uutta
rahaa siellä on ehkä noin 400 miljoonaa.
Kun ajatellaan omaishoidon valtavaa kehitystarvetta, jos puhutaan
pelkästään vaikka rahapalkkiosta, ei
voi ajatella niin, että subjektiivisena oikeutena rahapalkkio
jokaisessa tilanteessa olisi vaikka helpommin hoidettavasta 3 000 markkaa
ja vaikeammin hoidettavasta 6 000 markkaa. Jokainen voi
ruveta laskemaan, mitä se kuntakentälle kaiken
kaikkiaan maksaisi. Meidän on tehtävä sellaisia
pitkän tähtäimen ratkaisuja tässä talossa,
joilla omaishoidosta voi tehdä subjektiivisen oikeuden,
mutta sitä ei voi tehdä tässä tilanteessa,
ellei pystytä osoittamaan samalla rahoja.
Arvoisa puhemies! Sillä, mitä edellä sanoin, perustelen
sitä, että minusta olisi tärkeää,
että kiireen vilkkaa laitettaisiin pystyyn korkean tason työryhmä tai
komitea — vaikkapa parlamentaarinen sellainen, kun ajatellaan,
että kaikki puolueet ovat omaishoidon tukiasiassa samalla
asialla — asiantuntijoitten voimin tai kera ja he kävisivät
läpi koko omaishoidon kehittämisvyyhdin. Uskon,
että työtä kyllä riittäisi.
Silloin meidän ei tarvitsisi mennä sillä tavalla
eteenpäin, että otetaan aina yksi siru, vaan meillä olisi
koko paletti käsissä ja sitten tehtäisiin
pitkän aikavälin ratkaisuja.
Viittasin jo vastauspuheenvuorossani tulevaisuuteen: suurten
ikäluokkien ikääntymiseen ja siihen,
että meillä hoidon tarve tulee jatkuvasti kasvamaan.
Minusta olisi järkevää, että 2000-luvun
alussa tämä eduskunta olisi jo vastuullinen ja velvoittaisi
hallitusta sillä tavalla, että omaishoidon tuen
ja koko omaishoidon perkaamistyö tehtäisiin. Kartoitettaisiin
ongelmat ja epäkohdat ja mietittäisiin niihin
ratkaisut ja samalla mietittäisiin myös sitä,
mitä se maksaa, että meillä olisi koko
paletti tässä tilanteessa käytössä.
Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja omassa puheenvuorossaan
sanoi, että valiokunta ei päätynyt yhteisesti
kannattamaan erillislakia. Kun tätä asiaa toissa
viikolla lähetekeskustelussa käsiteltiin, meillä oli
täällä hyvinkin sellainen käsitys,
että olisi hyvä, että omaishoitoasiat
olisivat omassa erillislainsäädännössään. Myös
esittelevä ministeri oli samalla kannalla henkilökohtaisesti
ja toi esille, että tätä myös
ministeriössä kovasti pohditaan. Itse jäin
miettimään valiokunnan puheenjohtajan kantaa hieman
kysymysmerkkinä, miksi ei voisi olla erillislaki, miten
valiokunta sen tällaiseksi kaiken kaikkiaan näki.
Arvoisa puhemies! Edellinen puhuja, ed. Rehula, esitteli keskustan
vastalausetta, joka on maltillinen. Eihän se ollenkaan
ole ristiriidassa mietinnön kanssa, mutta siinä on
lausuma, ponsiesitys, joka liittyy juuri kokonaisvaltaiseen kehittämiseen
erillislain pohjalta, joten tulemme tässä asiassa
tältä pohjalta toimimaan. Samoin viittaan vastalauseeseen
2, että ei ainakaan minulla eikä uskoakseni kellään
keskustan edustajalla muutoinkaan ole sinänsä esityksiin
vastaan sanottavaa. Kysymys on siitä, miten näitä asioita
tässä tilanteessa viedään eteenpäin.
Minun ainakin on vaikea nähdä, mitä kristillisten
esittämät esitykset maksaisivat, ja viittaan siihen,
että pitää tietää,
mitä maksaa, ennen kuin kunnille annetaan uusia velvoitteita.
Toinen varapuhemies:
1 minuutin vastauspuheenvuoro, ed. E. Lahtela.
Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Vehviläinen totesi, että tässä ei
pallo ole kunnilla. Totesitte myös, jotta valtion pitäisi
satsata rahaa tähän. Onko ed. Vehviläinen
sitä mieltä, että rahat pitäisi
korvamerkata? En ole vakuuttunut ollenkaan, jotta vaikka nytkin
lisätään sosiaali- ja terveyspuolen valtionosuuksia,
niin ne ohjautuvat välttämättä tähän
asiaan, omaishoidon tukeen. Omassa kunnassani on hyvä esimerkki
siitä, jotta kepun edustajat useampana vuonna ovat yrittäneet
heikentää omaishoidon tukea, mikä on
minusta järkyttävä juttu. Jos ei ylhäältäpäin
ohjata sitä juttua, en usko, että välttämättä ne
rahat menevät oikeaan kohteeseen. Eli onko korvamerkkaus
tässä hyvä asia, vai millä tavalla
se ohjataan?
Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Totta kai kunnilla on omat vastuunsa siitä,
että lainsäädäntöä siellä noudatetaan,
mutta minusta rahapuoli ei ole pelkästään
kuntien asia. Kyllä jokainen tietää sen verran,
että sosiaali- ja terveyspuolen valtionapuja on leikattu
erittäin paljon. Se pieni korotus, minkä verran
nyt uutta rahaa tulee, ei ratkaise asiaa.
Minusta on erittäin kiusallista, että nytkin
ed. E. Lahtela otti esille, että kepulaiset tekivät
näin. Minäkin voin sanoa, että Joensuussa
sosialidemokraattiset virkamiehet ovat esittäneet ja on viety
pois omaishoidon maksuluokkia. En tykkää siitä,
että tässä ruvetaan heti heittelemään palloa,
että te ette ole tehneet. Eiköhän tämä ole yhteinen
asia.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Minunkin mielestäni pitäisi
sosiaali- ja terveysmenot korvamerkitä. Kunnat niitä käyttelevät
aika vapaastikin joskus muihin tarkoituksiin, kuin mihin niitä on
täältä osoitettu.
Mutta varsinaiseen asiaan: Olemme tekemisissä erityisen
tärkeän hallituksen esityksen kanssa. Väestön
ikääntyessä joudumme entistä enemmän
pohtimaan sitä, miten vanhustenhoito järjestetään,
samaan aikaan kun sosiaali- ja terveydenhuollon määrärahojen
puolesta joudutaan entistä kovemmin taistelemaan. Omaishoito
on jatkuvasti laajeneva hoitomuoto, jolla on suuri yhteiskunnallinen
merkitys. Omaishoidolla säästetään
kuntien ja koko kansantalouden rahoja täällä jo
mainittu ainakin miljardi markkaa vuositasolla verrattuna siihen,
että nämä hoidot järjestettäisiin
julkisilla varoilla laitoshoitona.
Maassamme on noin 300 000 omaishoidossa olevaa henkilöä,
mutta vain 22 000 omaishoitajaa on päässyt
omaishoidon tuen piiriin. Kunnissa vallitsee kirjava käytäntö sen
suhteen, kuka on oikeutettu saamaan omaishoidon tukea. Hoidon tarpeen
määrittely vaatii selkiyttämistä.
Kuntien välisten erojen poistamiseksi meidän on
pakko normittaa omaishoidon saannin vähimmäisehdot.
Lisäksi kuntien on tiedotettava omaishoitajille heidän
oikeuksistaan saada omaishoidon tukea.
Kunnissa ei ole varattu riittävästi määrärahoja omaishoitajien
korvauksiin, mikä on johtanut siihen, että monissa
kunnissa määrärahat loppuvat ennen aikojaan
eikä uusia sopimuksia ole voitu tehdä. Järjestelmä sisältää sosiaali-
ja talouspoliittisia loukkuja, jotka pitää purkaa.
Ei voi olla niin, että omaishoidettavalta peritään
sosiaalipalvelumaksua siitä, että lähiomainen
saa raskaasta työstä kunnalta lähinnä muodollista
omaishoidon tukea, kuten nyt tapahtuu.
Omaishoitojärjestelmä saatiin lakisääteiseksi vuonna
1992. Sen jälkeen järjestelmää ei
ole suuremmin kehitetty. Ongelmia ovat hoitosopimusten irtisanominen,
määrärahojen loppuminen kesken kauden,
vähäiset vapaapäivät ja pääosin maksulliset
tukipalvelut, hoitopalkkioitten alhaisuus, eläketurvaa
ja verotusta koskevat kysymykset. Omaishoidon suuri kysymys liittyy omaishoitajien
henkiseen ja fyysiseen jaksamiseen. Siksi vapaapäivien
lisäämiselle on selvät perusteet. Omaishoitajien
taidollisten ja tiedollisten kykyjen kehittäminen on tärkeä tehtävä. Tämä edellyttää
hoitopalkkion
korottamista ja omaishoidon tuelle määrättävän
veron poistamista.
Hallituksen esityksen keskeiset parannukset ovat omaishoitajien
lakisääteisten vapaapäivien lisääminen
yhdestä vuorokaudesta kahteen vuorokauteen, sosiaalihuoltolakiin
lisättävä säännös omaishoitajan
tapaturmaturvasta sekä maininta siitä, että omaishoidon
tukena maksettavien hoitopalkkioitten indeksisidonnaisuudesta säädetään
asetuksella. Näiltä osin hallituksen esitys on hyvä,
ja toivotan menestystä tämän tärkeän
asian jatkokäsittelylle.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on edistysaskel omaishoidon
tuessa. On selvää, että paljon parantamisen
varaa tähän vielä jää,
mutta tämän pidempää askelta
emme nyt kyenneet ottamaan. Ei ihan loikastakaan voi puhua, kyllä tämä jäi
askeleeksi. Kuitenkin tämä on tärkeä askel
eteenpäin. Tässä on useampia asioita
korjattu.
Vapaapäivien ajalta järjestettävän
sijaishoidon maksuttomuus on erittäin tärkeä tavoite.
Osa kunnista, esimerkiksi kotikaupunkini Tampere, käyttää palveluseteleitä,
ja se ainakin pienentää sitä rasitusta,
ja osalle tämä riittää, osalle
pienentää selvästi sitä rasitusta,
mitä hoidon järjestäminen maksaa. On
ihan selvää, että tämän
tavoitteen eteenpäinvienti on tärkeää,
että sijaishoito olisi maksutonta.
Vuosittaiset indeksikorotukset palkkioihin ovat olleet ongelma.
Tämä parannus, joka nyt tapahtuu, kun laissa sanotaan,
että indeksikorotukset voidaan määritellä asetuksella,
on hyvä askel, mutta jo nyt on havaittu sellaista lain
kiertämistä, että sopimuksista on tehty
määräaikaisia ja sillä perusteella
on sitten sanottu, ettei tarvitse tehdä indeksikorotuksia.
Mielestäni tämä ei kyllä vastaa
nykyistäkään lainsäädäntöä eikä varsinkaan
uutta. Tätä pitäisi kyllä erittäin
tarkkaan seurata ja estää se, että lakia
näin voidaan tulkita.
Valiokunnan mietinnössä viitataan omaishoitoasetukseen,
jossa sanotaan, että asiakasta koskeva hoito- ja palvelusuunnitelma
tulee tehdä ja sen tulee sisältää hoitajan
antaman hoidon lisäksi sen turvaamiseksi välttämättömät
muut palvelut sekä niiden määrä ja
sisältö.
Ensinnäkin on erittäin tärkeätä,
että hoito- ja palvelusuunnitelmat todella tehdään.
Niitä ei edellytetä vain asetuksessa, vaan myöskin
uudessa sosiaalihuollon asiakkaan asemaa koskevassa laissa. Siellä se
on sanottu suoraan laissa, että ne on laadittava, ellei
se ole ilmeisen tarpeetonta, mutta näissä tapauksissa
on aina tarpeellista, että ne laaditaan. Silloin kun tämä tehdään,
niin suunnitelmahan pitää tehdä sen mukaisesti,
mikä se hoidon tarve on. Myöskin jos se jatkuu
seuraavana vuonna, suunnitelma on tehtävä näin.
Tämän pohjalle on rakennettava se, että näitä ei
voi vuosittain muutella. Jos tämä lainsäädäntö ei
nyt riitä kuntia ojentamaan tässä asiassa,
sitten on jatkettava lainsäädäntötyötä tältä osin.
Täällä ovat monet puolustaneet kuntia.
Itsekin ymmärrän kuntien taloudelliset vaikeudet, jotka
monissa kunnissa ovat tosiasioita, mutta tunnen myöskin
niiden kuntien tilanteen, joissa taloudelliset resurssit eivät
ole kaikkein heikoimmat. Varsinkin, kuten valiokunnan puheenjohtaja
totesi, tämähän on kunnille edullinen
tapa järjestää vammaisten ja vanhusten
hoitoa. Silloin kysymys ei ole siitä, ed. Rehula, etteikö kuntia saisi
tässä velvoittaa toimimaan lain mukaan ja myöskin
huolehtimaan siitä, että myöskin niistä asioista
huolehditaan, joita ei ole lailla subjektiiviseksi oikeudeksi säädetty.
Mielestäni kunnille voidaan varsin hyvin esittää myöskin
kritiikkiä näiden asioiden hoitamisesta. Nythän
valtionosuutta ollaan lisäämässä,
ja sanon, että on merkillistä se, jos on kuntia,
jotka saavat tähän valtionosuutta — vaikka
se ei ole korvamerkittyä sillä tavalla, että sitä olisi
pakko tähän käyttää — ja jotka
heikentävät olemassa olevia omaishoitosopimuksia.
Tällaistakin tietoa on olemassa.
Laitoimme mietintöön omaishoitajien sosiaaliturvassa
erityisesti sairausajan toimeentuloturvan aukot, mutta sen jälkeen
saimme onneksi vielä sellaista lisäselvitystä,
että itse asiassa Kela on tulkinnut, että vaikka
tämä ei ole palkkaa, tämä on
katsottu ansioksi, jonka perusteella on oikeus sairauspäivärahaan.
Voi sanoa, että onneksi joskus harkintaa käytetään
näin: asiakkaiden, voi sanoa, tässä omaishoitajien,
etujen mukaisesti. Valiokunnassa tuli esille erityisesti se, että meillä on
tietysti paljon niitä henkilöitä, jotka
eivät saa minkäänlaista omaishoitopalkkiota. Silloin
heidän osaltaan ovat juuri edessä ne ongelmat,
että sitten kun hoitaja sairastuu, hän ei saa
mitään korvausta, sairauspäivärahaa.
Erityisenä ongelmana pidän vielä niitä tilanteita,
joissa hoidettava joutuu välillä sairaalaan ja hyvin
nopeasti katkaistaan omaishoidon tuki. Monessa kunnassa se on vain
seitsemän päivää, miltä ajalta
maksetaan, ja sitten se loppuu. Nyt onneksi myöskin on
tulkittu niin, että nämä henkilöt,
omaishoitajat, voivat saada työttömyyspäivärahan
silloin, kun tällainen tilanne tulee, että he
eivät jää aivan puille paljaille. Mutta
tässä kokonaisuudessa on paljon tekemistä vielä,
koska monta kertaa omainen osallistuu sairaalassakin tähän
hoitoon, ja on todella kummallista, että omaishoidon tuki
katkaistaan.
Arvoisa puhemies! Tämä on lähtökohdiltaan hyvä esitys.
Me, vasemmistoliiton eduskuntaryhmä, olemme tämän
esityksen kannalla, vaikka parantamista vielä jää.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kun nimeni mainittiin, vastaan ed. Stenius-Kaukoselle.
Kyse valtio—kunta-suhteessa on näiltä osin
siitä, kuinka kauan kamelin selkä kestää:
Jos tämän, niin vielä tuon; jos kerran
tuon, niin vielä tämän jne. jne. Jos
missä niin sosiaali- ja terveystoimen ja sosiaali- ja terveyshuollon
osalta pitäisi valtion ja kuntien pystyä neuvottelemaan,
kuka vastaa, mistä vastaa ja millä eväillä vastaa.
Olen opposition kansanedustaja ja olen useamman kerran tämänkin
syksyn aikana joutunut perustelemaan omassa 20 000:n asukkaan
kotikunnassani, miksi meidän sosiaali- ja terveystoimen
menomme kasvavat yli 10 prosenttia vuonna 2002. Olen vastannut,
että siksi, koska eduskunta on näin päättänyt
ja me yritämme velvoitteistamme selvitä, vaikka
vastaavasti tulovirtaa ei ole näköpiirissä.
Tiedän, että kotikuntani ei ole ainoa, joka on
vastaavassa tilanteessa. Sitten tiedän kuntia, jotka esimerkiksi
hammashuollon osalta ilmoittavat, että he eivät
toteuta tätä uudistusta. Onko se oikein?
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun ajatellaan asiaa myöskin näiden
hoidettavien kannalta, tietysti yhdenvertaisuus on tärkeä,
että ei riipu siitä, missä kunnassa satut
asumaan, se mitä saat.
Keskustelussa valiokunnassa toin esille sen ajatuksen, jonka
ed. Huotari on esittänyt, että omaishoidon tuki
tulisikin Kelan hoidettavaksi. Mielestäni se on erittäin
harkinnanarvoinen asia, mutta eipä tuntunut saavan keskustaltakaan
minkäänlaista kannatusta valiokunnassa, vaan haluttiin
erillinen omaishoidon tukea koskeva lainsäädäntö.
Tämä on asia, jota kannattaa miettiä kokonaisuudessaan,
koska ministeriöstäkin on todettu, että ei
ole valmista ratkaisua vaan asioita pohditaan kaikilta eri kanteilta.
Se on välttämätöntä, jotta
saadaan nämä asiat kuntoon.
Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä minusta on aivan liian ennenaikaista
ottaa kantaa siihen, millä tavalla omaishoitajien lainsäädännöllinen
tulevaisuus ratkaistaan. Kun ed. Stenius-Kaukonen mainitsi Kansaneläkelaitoksen,
kyllä minä haluan kiinnittää tässä huomiota
siihen, että omaishoito on erittäin kiinteä osa
kunnan sosiaali- ja terveydenhuoltoa, sitä valikkoa ja
niitä palveluja, joita siellä on muutoinkin tarjolla.
Ei ole mitenkään mahdollista mielestäni
ajatella, että Kela maksaa korvaukset, mutta sitten kunnan
pitäisi kuitenkin huolehtia tämän toiminnan
sisällöllisestä valvonnasta. Omaishoidon
sopimuksen sisällöllähän on
aivan suora vaikutus siihen, mitä maksetaan palkkioina.
Minusta on aika mielenkiintoista tässä vaiheessa
ryhtyä keskustelemaan tämmöisistä järjestelmämuutoksista.
Nyt ei ole sen aika, koska nämä kysymykset ovat
todella vasta selvityksessä.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Korvani ovat olleet tukittuina siinä vaiheessa,
kun esitys siitä, että omaishoito siirrettäisiin
Kelan korvausten piiriin, on valiokunnan kokouksessa esitetty. Toisekseen,
tuskin olisin sitä kannattanut. Olen ed. Vehkaojan kanssa
täsmälleen samaa mieltä, ja näkökulmani asiaan
on se, että kyse on oleellisesta osasta, jatkossa yhä merkittävämmästä osasta,
kuntien palvelujärjestelmää. Toisekseen
jos omaishoidon tuki siirrettäisiin Kelan maksettavaksi,
jostainhan Kelakin sen rahan tarvitsisi. Jos sellainen rahamäärä on,
sen voisi nyt sitten ihan tilaisuuden tullen vaikka lähettää 448
kunnalle, jotta ne hoitavat tämän homman.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä oli esimerkki, jota
voitaisiin harkita. Ne näkökulmat, joita esimerkiksi
valiokunnan puheenjohtaja toi esille, ovat totta kai myöskin
erittäin harkinnanarvoisia, kun kokonaisuutta mietitään.
Ei ollut tarkoitus esittää jotain valmista mallia,
että meidän mielestämme tämä pitäisi
näin hoitaa, vaan keskustelun pohjaksi.
Pehr Löv /r:
Värderade talman, arvoisa puhemies! Närståendevårdarnas
situation har länge bekymrat svenska riksdagsgruppen och
i synnerhet hela social- och hälsovårdsutskottet.
Föräldrar som sköter sina handikappade
barn och makar som sköter sina svårt sjuka äkta
hälfter behöver större ekonomisk trygghet
och avlastning för att orka. Den här reformen är
ett steg i rätt riktning men är inte tillräcklig,
det kan vi konstatera. En fortsättning måste följa,
men med tanke på helhetsuppgörelsen i regeringen
i avsikt att stöda social- och hälsovården
med större statsbidrag finns det för tillfället
inte större ekonomiskt spelrum för att genomföra
en vidare reform.
Jag vill återkomma till det här med kommunernas
situation. Det är ett faktum att kommunerna, precis som
ordföranden förtjänstfullt har framhållit,
har ett stort ansvar och måste inse att närståendevården är
en serviceform som är mänsklig, den avlastar den övriga
vårdkedjan och är på så vis
också ekonomiskt lönsam för kommunen.
Tyvärr är det så att vi har kommuner som
klagar över mycket höga specialsjukvårdskostnader
och höga institutionsvårdskostnader men inte satsar
på hemvård och närståendevård.
Därför tycker jag att det är helt
sakligt att vi i det här sammanhanget också pekar
lite finger åt kommunerna, trots att vi vet att det finns
sådana som har svårigheter med ekonomin. Frågan
måste lösas i andra sammanhang, vi kan bara inte
se på att problemet inte tas på fullt allvar i
kommunerna och att prioriteringarna då inte heller alltid är
de rätta.
Puhemies! On tosiaan sillä tavalla, että priorisointi
monessa kunnassa ei ole oikealla tasolla. Valitetaan monta kertaa
kallista laitoshoitoa eikä kehitetä oikealla tavalla
omaishoitoa ja kotihoitoa, joka olisi inhimillistä hoitoa
ja myöskin samalla edullista. Sen takia meidänkin
kannattaa kiinnittää tähän huomiota,
vaikka tiedämme, että moni kunta on taloudellisissa
vaikeuksissa, mutta se on ratkaistava toisessa yhteydessä.
Jag vill ännu framhålla att uskottet nog
problematiserade de luckor som finns och de svårigheter
som berör närståendevårdarna.
Framför allt har vi lyft fram den ersättande vårdens
kvalitet. Den måste vara av sådan art att det
känns ändamålsenligt att lämna
sin sjuka anhöriga i andras händer för
en tid. Är de sjuka i sämre skick när
de kommer tillbaka så lider tryggheten otroligt mycket.
Det är också ett problem att den ersättande
vården för tillfället är avgiftsbelagd.
Om man annars har svag ekonomi så är det här
en förbättring som också borde komma
så småningom.
Vi har naturligtvis också diskuterat ivrigt det här
med en helt ny lagstiftning när det gäller närståendevården.
Den måste komma, men vi ansåg nog att det definitivt
inte fanns någon möjlighet att med den korta tid
vi kunde disponera då vi behandlade propositionen gå in
och analysera vilka alla element som måste ingå,
vår sociallagstiftning är för komplicerad.
Vi hoppas på att vi så småningom skall
få ytterligare förslag från ministeriet.
Puhemies! Olen iloinen siitä, että nyt voidaan muistaa
omaishoitajia selvillä parannuksilla. Kuitenkaan uudistus
ei voi jäädä tähän.
Seuraava askel voidaan toivottavasti ottaa jo vuoden päästä.
Riitta Korhonen /kok:
Arvoisa puhemies! Olen äärettömän
iloinen, että tämä lakimuutos on saatu
aikaiseksi, että omaishoitajat saavat toisen vapaapäivän
ja että sosiaalihuoltolakiin on lisätty säännös
omaishoitajan tapaturmaturvasta. Lisäksi on lisätty
asetuksenantovaltuussäännöstöön
täsmennys, että omaishoidon tukena maksettavien
hoitopalkkioiden indeksisidonnaisuudesta säädetään
asetuksella. Nämä kaikki ovat hyviä ja
tarpeellisia parannuksia, mutta aivan kuten useissa puheenvuoroissa
on tullut toisaalta esille, ne ovat alku. Omaishoitajien ja heidän
hoidettaviensa asemaa tulisi selkeästi parantaa. Se, tapahtuuko
se tämän lain puitteissa tai uuden erillisen lain
puitteissa, kuka vastaa kustannuksista, on minusta toisen foorumin
ja keskustelun paikka.
Haluaisin kuitenkin tässä nostaa esille tiettyjä omaishoitajuuteen
liittyviä ongelmia. Omaishoitajuus on hyvin monikasvoinen.
On nuoria ja lapsia hoidettavana, hyvin eriasteisia monenlaisia vammaisia,
kehitysvammaisia, liikenteessä vammautuneita, hyvin monia
eri vammaisuuden asteita, joita hoidetaan, joudutaan hoitamaan ja
halutaan hoitaa kotona. Lisäksi on ikääntyvien
ihmisten ryhmä, ikääntyvät vammaiset
ja heidän ikääntyvät hoitajansa,
joista tulee muodostumaan yhteiskunnalle ja kunnille merkittävä — on tietysti
väärin sanoa ihmisiä ongelmaksi — mutta
haaste. Ikääntyvät vammaiset ovat tottuneet siihen,
että heidän omat vanhempansa hoitavat heitä,
ja nyt jos joudutaan heidät molemmat laitostamaan ja kun
meillä on vielä tällainen kummallinen
laitostamistapa, että vanhukset laitostettaisiin toiseen
laitokseen ja vammainen johonkin toiseen, niin se rikkoisi pitkän,
elinikäisen ihmissuhteen. Se on yksi asia, johon tulisi
kiinnittää huomiota.
Toinen merkittävä ryhmä omaishoitajia
ja omaishoidettavia ovat dementoituvat ja dementoituneet henkilöt.
Heitä on yleensä totuttu pitämään
iäkkäinä, ja jopa ennusteiden mukaan
todetaan, että väestöstämme
ikääntymisen myötä yli 85-vuotiaista
jopa puolet saattaisi sairastua dementiaan, tietysti taudin edetessä jopa
vaikea-asteiseen dementiaan, joka vaatii laitoshoidon, mutta lievempi
ja keskivaikea aste pystytään hoitamaan kotona.
Yhä nuoremmat henkilöt dementoituvat. Useat dementikkojen
omaishoitajista ovat sellaisia, että he eivät
ole tämän lain puitteissa olleet oikeutettuja
saamaan omaishoitotukea.
On totta, mitä täällä todettiin,
että kunnilla ei ole resursseja. Meillä on paljon
köyhiä kuntia. Itse tulen Itä-Suomesta,
jossa joskus tuntuu, että kuntien ainut "voimavara" ovat
ikääntyvät vanhukset sekä rakenteellisesta
työttömyydestä johtuvat pitkäaikaistyöttömät.
Kun on puhuttu kuntien velvoitteista, valtion velvoitteista ja omaishoitajien
subjektiivisista oikeuksista, niin varmasti jossakin vaiheessa tulemme
tilanteen eteen, että on säädettävä vanhuksille
ja erityisesti omaishoitajille subjektiivisia oikeuksia, jotta asiat
tulisivat hoidetuiksi.
Haluan nostaa vielä esille kolmannen sektorin. Kun
puhutaan, että kuntien tulee tehdä hoitosuunnitelmat
ja taata sitä ja tätä, niin kolmas sektori
on meillä tuolla muualla Suomessa ehkä aktiivisemmin
kuin täällä Pääkaupunkiseudulla
se, joka tekee yhteistyötä omaisjärjestöjen,
omaisten kanssa. Omaishoitajilla on oma järjestönsä,
ja dementikoilla on omat Alzheimer-yhdistyksensä, jotka
tekevät merkittävää työtä sekä Raha-automaattiyhdistyksen
rahoilla että te-keskuksien kautta ja yhdistelmätuella
järjestävät kotipalvelutoimintaa. Se
on taloudellisesti edullista, ja kunnat ovat tulleet tähän
vastaan esimerkiksi palveluseteleitten kautta, jolloinka saadaan
sijaishoitaja kotiin. Kun puhutaan sellaisesta ihmisryhmästä kuin
dementoituneet, niin heille usein sijaishoitopaikkaan vienti aiheuttaa
merkittävää taantumaa taudinkuvan suhteen,
ja omainen on muutaman päivän tai viikon lomansa
jälkeen entistä kovemman haasteen edessä.
Siitä syystä tässä rinnalla
tulisi selkeästi kehittää järjestelmää,
että omaishoitajilla olisi oikeus saada sijaishoitaja kotiin.
Meillä on paljon myöskin sellaisia vammaisia,
joille sekä hoitajan että paikan muutos tulee
aiheuttamaan hoidettavalle merkittävästi enemmän
haittaa kuin se, että saataisiin sijaishoitaja kotiin.
Tätä järjestelmää kolmannen
sektorin kanssa kehitellään. Kunnat tekevät
sitä hyvässä yhteistyössä,
ja se jos mikä on taloudellista resurssien käyttöä.
Oikeastaan jos puhutaan, missä se seuraava puututtava
asia omaishoitajien suhteen on, on heidän palkkionsa saattaminen
lähdeveron piiriin. Nyt voi olla se tilanne, että jos
työttömyyskorvausta saava henkilö hoitaa
omaista, hän saattaa jopa menettää työttömyyskorvauksen
omaishoidosta saamansa korvauksen vuoksi. Samoin, kun omaishoitotuki
lasketaan palkan tai eläkkeen päälle,
se saattaa vaikuttaa verotuksen kautta siten, että käteenjäävä osuus
on merkittävän pieni, jolloin omaishoitotukea
koskevan verouudistus olisi ehkä kaikkein tärkein
ja kiireellisin asia, jonka kanssa tulisi ryhtyä toimenpiteisiin.
Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. R. Korhonen puuttui sijaishoidon saamiseen
kotiin. Siihenhän sosiaali- ja terveysvaliokunta on mietinnössään
nimenomaan kiinnittänyt huomiota, että on liian
yksioikoinen ajatus, jos sijaishoidosta puhutaan vain laitoshoitona.
Se on meille ihan selvä asia.
Mutta ed. Korhosella oli pieni epätarkkuus, jonka takia
pyysin vastauspuheenvuoron. Ei niin voi ajatella, että omaishoitajalle
pitäisi antaa oikeus saada sijaishoitaja kotiin. Oikeus
saada hoitoa on tietenkin hoidettavalla.
Riitta Korhonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Näin se varmasti onkin. Tämä saattoi
olla pieni kielellinen lipsahdus, pyydän sitä anteeksi
ed. Vehkaojalta. Mutta se, mitä todella tarkoitin on se,
että kun hoidettavat ovat hyvin erityyppisiä,
on todella henkilöryhmiä, niin kuin esimerkiksi
dementoituneet, joille kotiin saatava sijaishoitaja on ehdoton edellytys. Sitä kautta
tietysti, kun potilaan, hoidettavan, tila pysyy vakaana, myöskin
omaishoitaja hyötyy siitä.
Rakel Hiltunen /sd:
Arvoisa puhemies! Minunkin mielestäni lakiesitys tuo
omaishoitajien asemaan parannuksen, olkoon se askel tai harppaus,
mutta joka tapauksessa merkittävän parannuksen.
Yhden lomapäivän sijasta kaksi lomapäivää ja
oikeus tapaturmavakuutukseen ovat keskeiset lakiehdotuksen parannusehdotukset.
Mielestäni on myös hyvä, että omaishoitaja
ei menetä lomaoikeuttaan silloin, kun hoidettava opiskelee
tai on osan vuorokautta jossakin muussa hoidossa, esimerkiksi päivähoidossa.
Tiedämme, että eri puolilla Suomea kunnissa on
esimerkiksi Alzheimer-potilaille päiväkeskuksia,
ja päiväkeskuksessa vietetty aika ei heikennä omaishoitajan
asemaa. On tärkeätä nyt, että tähän
on tullut selkeä linjaus. Valiokunnan mietinnössä se
tuotiin esille.
Kuten valiokunnan mietinnöstä voi lukea ja puheenjohtajan
esittelystä kuulla, myös valiokunnassa nähdään,
että tämä on nyt yksi vaihe ja tästä mennään
eteenpäin. Korostan myös omasta puolestani, että keskeisin
seuraava parannus tulee kohdistaa sijaishoidon järjestämiseen,
sen maksuttomuuteen. Minusta se on sellainen asia, jota ei voi jatkossa
jättää harkinnanvaraiseksi asiaksi. Kun
täällä on hiukan, sanotaanko, erilaisia
näkemyksiä esitetty siitä, onko vastuu
lainsäädännössä kunnilla
vai valtiolla, kyllä minä haluaisin nähdä,
että omaishoitajan aseman turvaaminen ja omaishoito kaiken
kaikkiaan on kuntien vastuulla, sen toteuttaminen. Näen,
että omaishoito on osa sosiaali- ja terveyspalveluiden
kokonaisuutta.
Vaikka en nyt välttämättä ed.
Rehulalle haluaisikaan jo valmiiksi tässä vastauspuheenvuoron aihetta
antaa, niin en malta olla mainitsematta hänen nimeään.
Mainitsitte, että laskutikku on vanhentunut työväline,
mutta minä puolestani sanon, että vaikka helmitaululla
laskien selkeästi voidaan osoittaa, että omaishoito
on kunnalle edullisempi silloin, kun on kysymys henkilöstä, niin
kuin nyt laki edellyttää, joka muutoin olisi vuodeosastohoidon
tarpeessa. Jos ajatellaan, että vuodeosastopaikka perusterveydenhoidossa
on lähes 2 000 markkaa vuorokaudessa, niin voidaan
ajatella, että jo muutaman päivän säästö vuodeosastohoidosta
omaishoidon tuella on kunnalle taloudellisestikin selkeästi
parempi vaihtoehto.
Toki on niin, että monissa kunnissa ei ole kuntien
sisällä oivallettu tätä asiaa.
Välttämättä ei aina ole kysymys
kunnan taloudellisesta kestokyvystä. Voin sanoa, että Helsingissäkin,
valitettavasti, oli muutama vuosi sitten tilanteita, että kesken
vuoden tiukassa raamibudjetissa omaishoidon tukeen varatut määrärahat
loppuivat. Näin ne ihmiset, jotka halusivat hakea tukea
loppuvuodesta, joutuivat todella epäoikeudenmukaiseen asemaan.
Tämä oivallettiin sitten Helsingissä ja
korjattiin niin, että määrärahoja
lisättiin. Tällä hetkellä voi
sanoa, että olemme päätyneet siihen,
että määrärahat eivät
voi loppua kesken vuotta.
Esille on nostettu kyseenalaisena myös se, tulisiko
omaishoidosta säätää oma laki.
Minä toivoisin, että valiokunnan puheenjohtaja
vielä selkiinnyttäisi omaa näkemystään,
koska se minusta jäi epäselväksi esittelypuheenvuorossa.
Eli näettekö tarpeellisena oman lain säätämisen
omaishoidosta? Itse kokisin, että en ainakaan halua vastustaa
sitä, vaan päinvastoin voisi olla hyvä, että muodostettaisiin
yksi oma laki.
Sen sijaan minusta on aika huolestuttava se vaatimus, että omaishoidosta
tulisi tulla subjektiivinen oikeus. Kun me tiedämme kuntien
tämänhetkisen tilanteen ja talouspaineet, valitettavasti
käy aina kyllä niin, että kun joku asia
tulee subjektiiviseksi oikeudeksi, niin sitten joku muu yhtä tärkeä kehittämisen
kohde ja palvelujen järjestäminen kärsii,
koska resurssit ovat kuitenkin rajallisia. Kyllä siinä saattaa
piillä se vaara, että jostakin muualta, toisesta
avuntarpeesta, tähän subjektiiviseen oikeuteen
kuitenkin jouduttaisiin ne resurssit etsimään.
Toinen varapuhemies:
Mennään minuutin vastauspuheenvuoroilla!
Leea Hiltunen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kysymys subjektiivisesta oikeudesta on varmasti
sellainen, jota pitäisi vähän enemmän
avata. Meillä on käytännössä päivähoidossa
subjektiivinen oikeus ja tiedämme, mitenkä siinä on
valtakunnassa eri kunnissa edetty ja minkälainen arvo tälle
on annettu, miten me arvostamme lapsia ja miten on kehitetty päivähoidon
eri muotoja.
Minä näkisin niin, että jos me täällä näemme vanhustenhuollon
ja vanhusten arvon sillä tavalla, että koemme
sen, että myöskin vanhukset edellyttävät
riittävän hoidon ja hoivan ikääntyessään
ja varsinkin silloin, kun on vammaisuutta ja sairautta, jolloin
he todella palveluja tarvitsevat, niin silloin tulee määritellä kriteerit,
jolloinka he ovat oikeutettuja tiettyjä palveluja saamaan.
Silloin minä ymmärrän, että subjektiivinen
oikeus merkitsee sitä, että on oikeus saada palveluja
silloin, kun tarvitsee palveluja. Minä korostaisin enemmän
(Puhemies koputtaa) sitä, että vanhukset arvokkaina
ihmisinä edellyttävät (Puhemies koputtaa)
myöskin saman aseman kuin lapset.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Rakel Hiltunen voisi aloittaa lukemalla
valiokunnan mietinnön ja siellä olevan vastalauseen
2. Riittää, kun lukee perusteluosan viimeisen
lauseen, jossa todetaan perustelujen jälkeen, että katsomme
tarpeelliseksi yhden lain aikaansaamisen omaishoidon tuesta ja siihen
liittyvistä asioista.
Toisekseen mitä tulee oppiin yhteen- ja vähennyslaskusta,
annan piirun verran periksi. Käytettäköön
mitä laskuvälinettä tahansa minusta riittää kuntatalouden
nykytilanteen osalta, kun on riittävä määrä luetun
ymmärtämistä ja taitoa tehdä siitä oikean
suuntaiset johtopäätökset ja, niin kuin
talon termi kuuluu, ryhtyä riittäviin asian edellyttämiin
toimenpiteisiin.
Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vastaan ensin suoraan kysymykseen, joka
minulle osoitettiin sääntelykysymyksestä.
Minä esittelypuheenvuorossani en halunnut tietoisestikaan
omia mielipiteitäni tuoda esiin, vaan oikeastaan valiokunnan työtä esitellä.
Se, että me emme mietinnössämme selkeätä kantaa
lausuneet asiasta, johtuu etupäässä juuri
siitä, että asia on selvittelyn alaisena. Kun
hallituksen esitys ei nimenomaan tätä kysymystä muutenkaan
kosketellut, me emme myöskään asiantuntijakuulemisessa
nyt kauheasti tähän voineet keskittyä.
Arvoisa puhemies! Haluan kyllä lausua kannanottoni
myös subjektiiviseen oikeuteen. Haluan viitata siihen,
että omaishoito on sosiaaliasiakkaan asemaa koskevan lain
alaista toimintaa, jossa on laadittava palvelusuunnitelmia etenkin pitkäaikaisille
asiakkaille. Ei ole mitenkään mahdollista, että nämä henkilöt,
jotka ovat suuren palvelun tarpeessa, voisivat pärjätä ilman
palvelusuunnitelmaa. Sehän on instrumentti, (Puhemies koputtaa)
joka on laadittava kaikkien osapuolien kesken, eikä sillä ole
mitään tekemistä (Puhemies koputtaa)
subjektiivisen oikeuden kanssa.
Vielä lopuksi, puhemies, kannattaa katsoa, mitä terveydenhuollon
puolella lausutaan potilaan asemasta ja oikeuksista, ja nähdä,
ettei sielläkään (Puhemies koputtaa)
pystytä edes terveyden puolelta sanomaan tarkkaan, mitkä ovat
terveyspalvelujen osalta subjektiivisia oikeuksia.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Termin subjektiivinen oikeus käyttäminen
tässä yhteydessä on hiukan sekoittavaa
tai hämmentävää, jos se rinnastetaan lasten
subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen tai sen kaltaiseen
etuuteen. Tässä yhteydessä se ei nimittäin
tarkoita sitä, että ilman osoitettavaa tarvetta
pääsisi osalliseksi tästä palvelusta,
vaan laissa ja esimerkiksi vastalauseessa, jossa ehdotamme lakisääteisen
pohjan vahvistamista, luetellaan ne ehdot, joilla omaishoidon tuen
piiriin pääsisi. Sen sijaan lasten päivähoito-oikeuden kohdallahan
ei tällaista osoitettavaa tarvetta ole, vaan tietyn ikäiset
lapset ovat kaikki oikeutettuja päivähoitoon.
Eli tällaista subjektiivista oikeutta emme ole esittämässä.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksestä n:o
153 käydään hyvää ensimmäistä käsittelyä.
Tässä on ollut hyvin laaja ja osaava puheenvuorosarja.
On mielenkiintoista, että varsin moni kansanedustaja käyttää puheenvuoron,
eivät ainoastaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet.
Sijaishoitajan saanti kotiin on selvä asia. Se on tärkeä myös
ihan hoidollisesti, niin kuin monissa puheenvuoroissa on tullut
esille, ei ainoastaan Alzheimer- ja dementiapotilaiden vaan myös muiden
kohdalla varmasti näin on.
Verotukselliset ongelmat ovat tiedossa. On todellakin mielenkiintoista,
että niitä ei ole pystytty ratkaisemaan. Asiasta
on myös tiedusteltu ministeriön kantaa, ja ratkaisua
ei vain tunnu löytyvän.
Sitten sitä, mikä on kuntien asennoituminen tähän
asiaan ja miksi kunnat eivät kylliksi budjetoi, on myös
monilla kyselytunneilla mietitty myös ministerin kanssa.
Voin todeta, että omaishoitoahan toteutetaan inhimillisen
välittämisen ja rakkauden voimalla. Nimenomaan
kunnat tietävät, että tästä on
kyse. Näin ollen kuntien byrokratia tietää,
että hoitoa jatketaan siitä riippumatta, maksetaanko
omaishoidon tukea vai ei. Voin todeta myös sen, että monien
monien kuntien terveyden- ja sairaanhoito romahtaisi, jos ihmiset
eivät hoitaisi omaisiaan. Se rakentuu usein ja nimenomaan
tämän toiminnan varaan.
Lopuksi, puhemies, esimerkiksi itselläni on potilas,
joka on noin 30-vuotias, juveniiliä reumaa sairastava nainen.
Hänen äitinsä on hoitanut tätä potilasta
käytännössä koko tämän
eliniän. Nyt vasta viime päivinä hän
havahtuu kysymään, onko hänellä mahdollisuus
tähän tukeen.
Leea Hiltunen /kd:
Arvoisa puhemies! Alkuun totean, että oli todella hyvä,
että tässä tuli esille subjektiivinen
oikeus, sen käsitteen sisältö, ja varmasti
siihen on vielä syytä palata myöhemminkin.
Kun itsekin puheenvuorossani viittasin päivähoitoon,
en suinkaan tarkoittanut, että kun tässä puhumme
omaishoidosta ja vanhustenhoidosta, etsisimme samanlaista järjestelmää, vaan
aivan kuten ed. Päivi Räsänen vastauspuheenvuorossaan
totesi, on kysymys aivan erilaisesta käytännöstä,
eli haetaan niitä kriteerejä, joiden perusteella
on mahdollisuus saada nämä palvelut.
Omaishoitojärjestelmän kehittämisessä on
tietysti edetty nyt pienin askelin eteenpäin, mutta olen
pettynyt siihen, että kuitenkaan niitä epäkohtia,
joita on selkeästi nostettu esille viime kuukausien ja
vuosien aikana, voi jo sanoa vuosien aikana, ja joista tiedetään,
miten ne voidaan korjata, ei ole korjattu. Ne epäkohdat
olisi nyt tämän lainsäädännön
yhteydessä ollut helppo korjata ja vastata niihin kysymyksiin,
mitä todella monet omaishoitajat tänä päivänä ovat
kysymässä ja odottamassa, että heille
tulisi se arvostus, mitä puheissa varmasti olemme jokainen
tuoneet esille. Tässä on toki vedottu siihen,
että kunnilla on vastuu edelleenkin, ja vedottu, että kuntien
tulee huolehtia pidemmällekin menevistä palveluista
ja järjestelyistä kuin tälläkin
lainsäädännöllä halutaan
osoittaa. Mutta itse tarkastelen asiaa sillä tavalla, että nyt
meillä on sellainen tilanne kuitenkin hyvin hyvin monessa
kunnassa, että ellei lainsäätäjän
taholta tule selkeämpää tai vahvempaa
viestiä siitä, mikä on se poliittinen
tahto, miten omaishoito tulisi järjestää,
niin ei tule tapahtumaan selkeätä parannusta monissakaan kunnissa
varsinkin nyt, kun tiedämme, että kunnilla on
vaikeuksia selviytyä taloudellisista velvoitteistaan. Siinä mielessä edelleenkin
toivon, että vielä voitaisiin tätä lakia
nyt käsiteltäessä pysähtyä vastalauseen
1 mukaisiin esityksiin vähän pidemmälle.
Tiedämme, että väestön ikääntyminen
ja julkisiin hoitojärjestelmiin kohdistuva lisääntyvä kysyntä on
tosiasia. Sen tulemme kohtaamaan jo tänään,
saati tulevina vuosina. Nimenomaan kotona tapahtuva hoito, omaishoidon
merkitys julkisia palveluja korvaavana ja täydentävänä hoitomuotona,
on erittäin merkittävä. Mielestäni emme
saa kääntää selkäämme
niille 300 000 omaishoitajalle, jotka nyt jo hoitavat kotona
hyvinkin raskashoitoisia omaisiaan vaan enemmänkin tukea
tarjota niitä palveluja, jotka helpottaisivat heidän
päivittäistä hoitotehtäväänsä.
Tämän omaishoidon merkitys mielestäni
siis todella korostuu varmasti nyt, kun tiedämme, että on
laitoshoidosta tarve siirtyä avohoitoon, ja tiedämme
jo inhimillisen hoidon osalta, miten suuri merkitys on sillä,
että voidaan kotona hoitaa silloin, kun omaiset näin
haluavat.
Omaishoitoa koskeva sääntely ja sen järjestämisedellytykset
on mielestäni saatava vastaamaan niitä odotuksia,
mitä muun muassa Omaishoitajaliitto on esittänyt
ja tuonut meille eduskunnalle tietoon. Omaishoito on inhimillinen
tapa hoitaa vanhuksia, pitkäaikaissairaita ja vammaisia,
eri-ikäisiä. Tätä tuskin kukaan
tänä päivänä enää kiistää.
Ennen kaikkea omaishoito on myös taloudellisesti edullisempaa.
Siksi jo nämä omaishoitojärjestelmän
puutteet pitäisi korjata ja hoitaa nimenomaan tämä lainsäädäntö sellaiseen
muotoon, että se on todellinen vaihtoehto tänä päivänä silloin,
kun näitä palveluja tarvitaan.
Monin tavoin on myös tuettava omaishoitajien jaksamista.
Tiedämme, että omaishoitajat tekevät
24 tuntia vuorokaudessa työtä. Silloin tällä lakisääteisellä vapaapäivällä on
aivan erilainen merkitys omaishoitajille kuin esimerkiksi laitoksessa
olevalle hoitohenkilöstölle, joka tekee lyhyempää työpäivää.
On huolehdittava siitä, että omaishoitajien on
ylipäätään mahdollista käyttää mahdollisuuttaan
vapaaseen, ja silloin on kysymys sijaishoidosta, onko meillä riittävästi
kotipalveluja, mikä on kotipalvelujen maksullisuus. On
jo monissa puheenvuoroissa tuotu esille se, mikä merkitys
on sillä, että kotiin saadaan sellainen hoitaja,
joka on turvallinen, ja laadukasta hoitoa kotiin niin, että sitten
kun omaishoitaja vapaapäivältä jatkaa
työtään, ei ole entistä vaikeampi
tilanne mahdollisesti kotona odotettavissa, varsinkin dementiapotilaiden
kohdalla, jolloin hoidon jatkuvuudella ja turvallisuudella on erittäin
suuri merkitys.
Hyvin merkittäväksi on todella noussut sijaishoidon
maksuttomuuskysymys, ja siihen tulisi saada ratkaisu, koska monet
omaishoitajat eivät voi käyttää tätä järjestelmää taloudellisten
syiden takia ja näin ollen he tekevät työtä äärirajoille
saakka ja mahdollisesti sairastuvat sitten itse. Tiedämme
näitä tilanteita, että kun hoidettava
on poistunut ajasta, kuollut, omaishoitaja välittömästi
joutuu itse sairaalaan tai hoidettavaksi. Tätähän
meidän ei pitäisi edistää vaan
ennen kaikkea huolehtia myöskin omaishoitajien, jos näin sanon,
työterveyshuollosta eli omaishoitajien jaksamisesta. Silloin
esimerkiksi oikeus kuntoutukseen on erittäin tärkeä myöskin
omaishoitajilla.
Vielä totean tästä tuen harkinnanvaraisuudesta,
että se aiheuttaa hyvin paljon eriarvoisuutta ja epävarmuutta
tuen saamisessa. Kunnat eivät ole varanneet riittävästi
määrärahoja omaishoidon tukeen, ja tästä syystä rahat
loppuvat usein kesken vuoden. Omaishoidon tuen harkinnanvaraisuuden
vuoksi omaishoidon kriteerit täyttäviä henkilöitä jää omaishoidon
järjestelmän ulkopuolelle. Se ei ole suinkaan
tarkoituksenmukaista eikä järkevää.
Mutta kaiken kaikkiaan täytyy tästä järjestelmästä saada
vaihtoehto selkeästi meidän avohoitoomme niin,
että me voimme laitospaikkarakentamista estää,
ja omaishoitajien tilanne pitää saada sellaiseksi,
että omaishoitajien asema todella paranee.
Oli erittäin hyvä, että mietinnössä oli
nostettu esille asioita, jotka on epäkohdiksi todettu.
Mutta niitä ei ole korjattu pykäläkohtaisesti
ja sitä jäin kaipaamaan.
Kannatan ed. Räsäsen ehdotusta, että käsittelyn
pohjaksi otetaan vastalause 1.
Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Näen, että siellä alkaa olla
jo vähän mietintää siitä,
voidaanko tätä keskustelua näin jatkaa.
Mutta, arvoisa puhemies, minusta on erittäin tärkeää jatkaa
tässä salissa keskustelua subjektiivisesta oikeudesta
tai hoidon saannin kriteereistä.
Ihmettelen, että alan melkeinpä ammattilaiset toisensa
jälkeen nyt haluavat nähdä omaishoidon
jotenkin erillisenä kysymyksenä. Meidänhän
täytyy puhua koko ajan ylipäätään
hoidon saannin kriteereistä. Hyvät ystävät,
en ainakaan suostu siihen, että vain omaishoidosta laaditaan hoitoonpääsyn
kriteerit. Meillä ei ole sellaisia myöskään
kotipalvelun osalta, ei myöskään laitospalvelun
osalta, elikkä nämä ovat yksi kokonaisuus.
Väitän päinvastoin, että tällä hetkellä omaishoidon
osalta tämä sääntely on mennyt
pitemmälle asiakkaan kannalta kuin kotipalvelun tai esimerkiksi
laitoshoidon puolella. On ymmärrettävä,
(Puhemies koputtaa) että ei pidä mennä paloittelemaan
tätä asiaa osasiksi, koska nyt ne ovat yksi kokonaisuus.
Yhden ainoan ihmisenkin hoidossa tarvitaan näitä kaikkia
osasia.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihmettelen ed. Vehkaojan puheenvuoroa. En
tiedä, ilmaisinko itseäni epäselvästi.
Nimittäin tällä hetkellä laissahan
on omaishoidon tuen antamisen ehdot. Ne löytyvät
sieltä 27 a §:stä, jota emme suinkaan
ole muuttamassa. Nämä samat ehdot sisältyvät
myös vastalauseeseen. Ainoa muutos on se, että ehdotamme,
että omaishoidon tukea annetaan, jos nämä ehdot täyttyvät.
Leea Hiltunen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minäkin olen ymmärtänyt asian
aivan siten, kuin ed. Räsänen totesi puheenvuorossaan,
että nyt on vain kysymys siitä, saavatko nämä hoidettavat
ne oikeudet, jotka on nimetty 27 §:ssä. Täällähän
on nyt sanamuoto "voidaan antaa". Nyt on kysymys siitä,
että mikäli kriteerit täyttyvät,
omaishoitajat saisivat nämä palvelut ja tämä järjestely
toteutettaisiin sen mukaisesti. Lähinnä tästä on
kysymys.
Pia Viitanen /sd:
Arvoisa puhemies! Uskon, että tämä keskustelu
varmasti tuolta osin jatkuu. Itse luulen, että minulla
ei varsinaisesti mitään uutta sanottavaa tässä vaiheessa
keskusteluun ole, mutta haluan joka tapauksessa käyttää puheenvuoron
sen vuoksi, että asia on mielestäni äärimmäisen
tärkeä.
Eduskunnassa on, niin kauan kuin itse olen jäsenenä ollut,
vuosi vuodelta käyty lävitse omaishoitajien asemaa.
On tietenkin miellyttävää todeta, että jälleen
kerran päästään yksi pieni askel
myönteiseen suuntaan eteenpäin. Tietenkin täytyy
todeta, että välillä vauhti on hidas, jopa
tuskastuttavan hidas. Tässä on vain oppinut sen,
että jos yksi hyvä asia tapahtuu, siitä on
syytä olla ihan mielissään. Yksi asia,
mikä ainakin itseäni askarruttaa, on se, miksiköhän
silloin aikanaan, kun lakia omaishoitajista säädettiin,
se jätettiin niin kovin vajaaksi, että siinä on
todellakin paljon porsaanreikiä, mitä nyt sitten
urakalla vuosi vuodelta tukimme. Onneksi oikeaan suuntaan olemme
menossa.
Arvoisa puhemies! Se, mistä täällä on
paljon keskusteltu, on hätkähdyttänyt
myös minua eli se, että tällä hetkelläkin
yhtä ainoaa vapaapäivää käyttää noin
puolet omaishoitajista ja ongelmia todella on sen suhteen. Nyt kun
mennään tähän tärkeään
uudistukseen, toiseen vapaapäivään, toki
on tärkeä se linjanveto, minkä sosiaali-
ja terveysvaliokuntakin on mietinnössään
tuonut esiin, eli linjaus siitä, että on päästävä ennen
pitkää maksuttomaan sijaishoitoon. Se on varmasti se
seuraava askel, mitä lähdetään
tavoittelemaan. Tältä osin tuen hyvin mielelläni
valiokunnankin esille ottamaa kantaa.
Puhemies! Tähän loppuun haluan todeta vielä sen,
että kyllä minusta se, että me teemme
täällä lain, jossa säädetään
esimerkiksi yksi uusi vapaapäivä lisää ja
muuta, on jo poliittinen sanoma ja poliittinen viesti kunnillekin.
Se on mielestäni ihan riittävä poliittinen
viesti. Tähän sitten osa valtionosuuttakin kunnille
taas tulee. Minusta se on kunnissa poliittisen harkinnan paikka,
jos annetaan täysin vääränlaista
kuvaa, että kun täällä annetaan
vapaapäivä, siitä sitten kiemurrellaan jollakin
tavalla ulos, esimerkiksi niin että heikennetään
jo olemassa olevan hoidon määrää tai
laatua jne. Tämmöistä ei pitäisi
tapahtua.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Me täällä eduskunnassa
olemme aika taitavia, jos saadaan riita aikaiseksi semmoisessa asiassa, mikä on
hyväkin asia, ihan kuin jos entisellä työmaalla
olisi ennen ollut kaverilla kympin palkka ja saa seuraavassa neuvottelussa
kaksikymppiä ja joku sanoo, että on se hirveän
huono korotus. Tässä kuitenkin nousee 100 prosentilla
vapaapäivien määrä, josta nyt
keskustellaan. Se on sitten eri asia, mitä puutteita omaishoidossa
on. Niitä on todella paljon ja vaativat korjauksia, mutta eteenpäinmenoahan
tämä joka tapauksessa on. Kun katsoo vielä 90-luvun
alkua, ei ollut yhtään vapaapäivää.
Sen takia tässä nyt se viesti, kuten ed. Viitanenkin
totesi, on myönteinen viesti siitä, jotta valtiovalta,
nykyinen hallitus ja edellinen hallitus kanssa, ovat katsoneet omaishoidon
tärkeäksi muodoksi, koska tiedetään,
mihin ollaan menossa: Yhä enemmän tarvitaan muutakin
kuin laitoshoitoa. Minusta omaishoitoa pitää kehittää siihen
suuntaan, että tämä voisi olla varteenotettava
vaihtoehto kanssa laitoshoidolle. Porukka ikääntyy
Suomessa, ja tarvitaan yhä enemmän hoivaa ja tukea.
Kun tiedetään, mikä on laitoshoidon hinta
verrattuna omaishoitoon, niin vaikka tähän lisätäänkin
monia asioita vielä, siitä huolimatta se on huomattavasti
edullisempaa.
Puutteet, joita täällä on kuvattu,
ovat sinällään todellisia, koska yhä edelleen
kunnissa on hyvin kirjava käytäntö, millä tavalla
jokin normitus määritetään,
ketkä saavat omaishoidon tukea. En tiedä, mitä arvoisat
edustajatoverit lienevät kinanneetkaan normituksista, mutta
minusta se on yksi tärkeä asia kuitenkin. Kun
katsoo omaa lähiympäristöä,
joka on paras akvaario, mistä voi katsella, niin ympäryskunnissa
ja omassa kunnassa, kun vertaa niitä, kaikissa kunnissa
on erilainen käytäntö siinä,
minkä tasoinen hoidettava pääsee tuen
piiriin tai hoitaja saa hoidettavasta omaishoidon tuen. On myös
hyvin erilainen korvausten taso, joka lähtee kunnan päättäjien
arvopohjasta, miten tärkeäksi tämä asia
koetaan.
Aikaisemmin illalla edustajasisar Vehviläinen suuttui
pahasti ja lähti pois salista, kun sanoin, että joissakin
kepulaisissa kunnissa ei välttämättä hirveän
hyvin tätä asiaa ole hoidettu ja ei se sillä hoidu,
vaikka valtio lykkäisi miten paljon rahaa. Välttämättä se
ei kohdennu juuri omaishoidon tukeen tai johonkin muuhun asiaan.
Sen takia minä yhä edelleen olen sitä mieltä, jotta
joissakin asioissa meidän pitäisi semmoista tietyn
asteista korvamerkkausta harrastaa. Jos lisätään
varoja ja halutaan jonkin sektorin asioita kohentaa, se ei välttämättä sokealla
rahan lykkäyksellä korjaudu, vaan pitää olla
myös valvontaa, että raha ohjautuu niihin tarpeisiin,
mihin se on tarkoitettukin. Se voi yhtä hyvin mennä jonkin
hallin rakentamiseen. En tiedä, meneekö vielä nykyaikana,
mutta vielä joku vuosi sitten Kiteellä keskusteltiin
ainakin kovasti, miten paljon laitetaan rahoja peltojen kalkitukseen,
ja samalla keskusteltiin päivähoidosta, riittääkö päivähoitoon
rahaa. Tämä on aika karkea esimerkki mutta ihan
tosi.
Sen lisäksi — itsekin olen tehnyt lukuisia aloitteita
vuosien varrella — tässä näköjään
on yksi toimenpidealoite, joka koskee sitä, voidaanko periä sosiaalipalvelumaksua
siinä tilanteessa, kun vaikka tytär hoitaa äitiään
eikä äiti saa mitään muuta sosiaalipalvelua
kunnasta, ei mitään muuta kuin tyttären
antaman omaishoidon. Minusta tämä on täysin
pöljä homma, että ensin tyttärelle
maksetaan 1 200 markkaa esimerkiksi ja äidiltä peritään
sosiaalipalvelumaksua 400 markkaa. Kun tyttäreltä otetaan
omaishoidon tuesta vero ja äiti maksaa nettona 400 markkaa,
niin usein hyöty jää kovin vähäiseksi,
se niin sanottu palkka, jos sitä voi palkaksi sanoa. Sen
takia minusta tämä jossakin yhteydessä pitäisi
korjata.
Kyselytunnilla joskus ministeri Soininvaarahan ensin totesi,
että tämä ei ole mahdollista, mutta jälkeenpäin
korjasi, että näköjään
onkin. Taisin kysyä toisenkin kerran, ja hän totesi,
jotta yllättävän monessa kunnassa tämä on
myös käytössä, joka kuvastaa,
että kaikissa kunnissa se ei ole käytössä.
Sen tyyppinen ajattelu pitäisi saada läpi, jotta
jos omaishoitaja hoitaa omaistaan eikä tässä saa
muuta kunnan sosiaalipalvelua, niin mitään sosiaalipalvelumaksua
ei voitaisi periä. Mutta niissä tapauksissa, joissa
hoidettava saa jonkin hoitokokonaisuuden, mihin kuuluu monta muuta
asiaa, niin sitten menköön asetusten ja taksojen
mukaan.
Yksi pohtimisen arvoinen asia tähän vielä liittyy,
joka pitäisi ottaa huomioon: Kun omaishoitotuet ovat aika
matalia ja kyse on yhteiskunnallisesta arvokkaasta työstä,
jonka vastakohtana on laitoshoito, minusta pitäisi miettiä,
onko tämä sen verran yleishyödyllistä työtä,
että se voisi olla jopa verovapaata, ottaen huomioon sen
korvauksen tason, minkä tuossa sanoin, se voitaisiin maksaa
verovapaana. Se kannustaisi myös siihen suuntaan, jotta
ihmiset haluaisivat hoitaa läheisiään,
joka hoidettavan osalta, omaisen osalta, on kaikkein paras hoitomuoto,
se on läheisin hoitomuoto. Vaikka raha ei tee onnelliseksi,
se jonkin verran jelppaisi. Moni joutuu arvioimaan, voiko jäädä kotiin
hoitamaan omaistaan pienellä korvauksella vai joutuuko
lähtemään hakemaan leipäänsä muualta,
koska useimmiten sillä korvauksella ei elä tänä päivänä.
Erkki Kanerva /sd:
Arvoisa herra puhemies! Pyysin puheenvuoron, kun huomasin,
että keskustelu syrjähtää itse
asiasta kovasti sivuun. Minusta ed. Rakel Hiltunen hahmotti omaishoidon
aseman kunnan hoitojärjestelmässä hyvin havainnollisella
tavalla. Siis kunnan tehtävänä on hoitaa
vanhukset, vammaiset ja sairaat ja omaishoito on yksi tapa toteuttaa
sitä hoitoa. Poliittisen tahdon, aina ed. Esa Lahtelan
peräänkuuluttamia maksutasoja myöten,
poliittisen tahdon, mitä ed. Leea Hiltunen täällä tarkoitti,
pitää syntyä siellä kunnassa.
Tämä on kunnalle taloudellisesti edullinen hoitomuoto
ja hoidettavalle läheinen hoitomuoto. Kunnat eivät
vaan sitä edullisuutta ole vielä huomanneet. Tämän
voisi kiteyttää niin, että vastuu hoidon
järjestämisestä on kunnan ja reunaehdot
pyykitetään täällä.
Niitä ollaan nyt pyykittämässä hoitajien
kannalta hyvään suuntaan.
Haluaisin vielä korjata sen virheen, jonka ed. Vehviläinen
täällä lausui ed. Esa Lahtelan provosoimana,
aiheestakin provosoituneena. Joensuun kaupungissa maksuluokkia eivät
ole määritelleet sosialidemokraattiset virkamiehet
vaan lautakunta, ja jos en väärin muista, yksimielisesti säästääkseen
rahaa ja voidakseen maksaa enemmän niille, joilla on työläämpi
hoidettava.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa puhemies! Tässä eduskunnassa on selkeä enemmistö edustajista myös
mukana kunnallisessa päätöksenteossa,
ja ihmetyttää kovin tämä kuntien
jatkuva syyllistäminen. Itse koen niin, että kun
kotikunnassani yli 50 prosenttia kunnan menoista muodostavat perusturvan
kulut, siinä on todella miettimistä, mitä sillä rahalla
tehdään. Tämä omaishoidon tuki
on yksi erittäin käyttökelpoinen malli.
Yhteiskunnan velvollisuus on hoitaa viime kädessä vanhukset,
vammaiset ja sairaat. Silloin kun omaiset saadaan mukaan tähän,
voidaan kotona hoitaa, se on tietysti yhteiskunnallisesti hyvin
suuri ja merkittävä panos.
Tässä on nyt kaksi korjausta: Yksi vapaapäivä lisää,
on ihan hyvä ja perusteltu, ja välttämättä tämäkään
ei riitä. Toinen on tapaturmavakuutuksen piiriin tuleminen,
koska monta kertaa on hyvinkin tapaturma-alttiita tilanteita, ja
näin ollen on tietenkin syytä hoitaa hoitajan
turvaa. Korvaustasossa, jota kotihoidon tuesta maksetaan, on tietenkin
selkeästi korjaamisen varaa, ja prioriteettejä pitää miettiä,
mutta ei kaikkea pidä ylhäältä ohjeistaa,
vaan järkevällä päätöksenteolla täytyy
olla mahdollisuus.
Marja-Leena Kemppainen /kd:
Arvoisa puhemies! Keskustelun aikana on monta kertaa tullut
esille, miten kuntien poliittinen tahto toteutuu esimerkiksi tässä asiassa.
Minun täytyy sanoa, kun aika kauan olen yhden suuren kaupungin
luottamustehtävissä ollut ja seurannut keskustelua,
että aina kun keskustellaan kotihoidosta, lasten tai vanhusten,
samanlainen keskustelu käydään siellä siitä,
millainen poliittinen tahto toteutuu eli millä tavalla
suhtaudutaan kodissa tapahtuvaan hoitoon. Linja siellä kunnissa
on sama kuin näköjään täällä eduskunnassakin.
Ed. Tiusanen totesi omassa puheenvuorossaan, että mikäli
omaishoitajat häviävät, terveydenhuoltojärjestelmä romahtaa,
ja se on kyllä ihan totta. Minä en tiedä,
onko missään vaiheessa mietitty, visioitu edes,
ajateltu, kuviteltu, mitä se voisi olla, jos omaishoitajat
tästä maasta yhtäkkiä olisivat
pois. Sen takia minusta omaishoitajien työssäjaksamiseen
tulisi kiinnittää entistä enemmän
huomiota. Käsiteltävänä oleva
asia tuo siihen ihan hyvää apua, mutta olisin
halunnut ja toivonut, että tässä olisi
kiinnitetty enemmän huomiota myös siihen, että omaishoitajat
olisivat myös selkeästi kuntoutuksen piirissä.
Toinen asia, joka valiokunnan mietinnössä tulee
esille, mutta jota ei selkeästi ole tuotu esille, on työnohjaus,
se että meillä tulisi löytää mahdollisimman
paljon niitä keinoja, joilla kotona tehtävää hoitoa
ja omaishoitajia tuetaan, että he jaksaisivat siinä tehtävässä.
Marjatta Vehkaoja /sd:
Puhemies! Äskeinen vähän lämmennyt
keskustelu hoidon saannin kriteereistä oli sellainen, että haluan
sitä vielä selventää ja jatkaa.
Kun kd-puolelta esitetään nyt sitä,
että lakia muutettaisiin niin, että ilmaisun "voidaan
antaa" sijasta kirjoitettaisiin "antaa", otin tähän
jyrkästi kantaa sen takia, että kannattaisi katsoa
sosiaalihuoltolain sanontaa eräin muinkin kohdin. Siellä kyllä esimerkiksi
kotipalvelun kohdalla lukee, että "annetaan" ja siellä lukee
eräissä muissakin kohdissa, että sitä ja
tätä palvelua "annetaan". Me kaikki tiedämme,
että siitä ei ole kuitenkaan ollut mitään
apua siinä mielessä, että se olisi luonut
subjektiivista oikeutta näille ihmisille, vaan me olemme äskettäin
hyväksyneet sosiaaliasiakkaan asemaa koskevan lain, joka
kertoo meille ihan tyhjentävästi sen seikan, että koko
sosiaalipalvelusysteemi on, ikävä kyllä,
määrärahoihin sidottua toimintaa kunnissa
noin pääsääntöisesti.
Sen takia haluan tähdentää, että mitään
mahdollisuutta ei voi olla, että omaishoito tässä suhteessa
irrotettaisiin muusta palvelujärjestelmästä,
kun vielä tiedetään, että yhä useammassa
tapauksessa omaishoidon piirissä olevat henkilöt
ja varsinkin tulevaisuudessa tarvitsevat myös muita sosiaali-
ja terveyspalveluja kunnissa. Minusta on nyt tärkein mahdollinen
asia, että me katsomme kotikunnissamme sen perään,
että palvelusuunnitelmat saadaan aikaisiksi. Kun ne on
rakennettu rehdisti, kaikkien osapuolien kesken yhteisesti, siinä tulee
laatua hoidettavalle. Sitä kautta tulee myöskin
oikeusturvaa ja todellakin parempaa hoitoa tulevaisuudessa.
Leea Hiltunen /kd:
Arvoisa puhemies! Aivan tuohon viimeiseen kohtaan, mitä valiokunnan
puheenjohtaja ed. Vehkaoja totesi palvelusuunnitelmista: Olen samaa
mieltä. Olen ymmärtänyt, että 1.
laissa myöskin oli sisällä jo tällainen
velvoite kunnille, että todella omaishoitojärjestelmään
liitetään aina palvelusuunnitelma. Itsekin korostan
sen merkitystä, mutta nytkin tämän tyyppisiä velvoitteita
on niin terveydenhuollossa kuin myöskin tämän
sosiaalihuoltolain kohdalla ja palveluissa on puutteita tästä huolimatta.
On varmaan syytä pohtia, onko sitä korjattavissa
jollain muulla tavalla, tämmöisellä ohjauksella.
Myöskin toinen asia, mitä ajattelin: Onko
nyt loppujen lopuksi kysymys kuitenkin rahasta, rahan ohjauksesta?
Me tiedämme, että siellä on noin 300 000
omaishoidossa olevaa henkilöä, mutta vain noin
20 000 virallisesti kunnan myöntämän
omaishoidon tuen piirissä. Nyt kun valtionosuuden kautta
ohjataan kuntiin rahaa, niin minun huoleni on se, että edelleenkään
kaikki ne, jotka ikään kuin kipeästi
tässä ja nyt tarvitsisivat tätä palvelua
ja omaishoidon tukea, eivät pääse tämän
piiriin.
Siihen mielestäni pitää nyt hakea
vastausta. Mikä se on? Onko se kokonaislainsäädännön
uudelleen käsittelyyn ottaminen? Onko se erillislaki, vai
mikä se on? Onko se korvamerkitty raha? Minusta siinä on
nyt puutteita sillä tavalla, että tiedän
jo eräistä kunnista, että vaikka nyt
valtionosuutta lisää kohdennetaan, eivät
edes ne, jotka ovat jo jonossa siellä omaishoidon tuen
piiriin, tule siitä saamaan. On hyvin epävarmaa,
miten vapaapäivän järjestely toteutetaan,
onko mahdollisuutta esimerkiksi kotipalveluun, joka olisi harkittava
maksuttomana näille omaishoitajille. (Puhemies koputtaa)
Siinä mielessä palvelutarvetta on.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa puhemies! En voi olla käyttämättä puheenvuoroa,
koska olen omalta osaltani ollut sosiaali- ja terveysvaliokunnan
varajäsenenä mukana laatimassa mietintöä. Olenkin
sitä mieltä, että hallituksen esitys
on hyvä, että vapaapäiviä tulee
yksi lisää ja tapaturmavakuutus saadaan aikaiseksi.
Se on ihan keskeisiä asioita. Mutta jokainen, joka on hoitanut omaista,
sairasta tai vanhusta, tietää, että kaksi lomapäivää kuukaudessa
on äärettömän vähän. Kun
otetaan huomioon, että tämä uudistus
maksaa kunnille noin 130 miljoonaa markkaa, valtionosuus siitä on
vain noin 33 miljoonaa markkaa arvioitten mukaan.
On aika järkyttävää huomata,
että joidenkin tietojen mukaan Suomessa on yli kymmenen kuntaa,
jotka eivät maksa omaishoidosta minkäänlaista
palkkaa. Kuitenkin valtiolle säästyy laitoskustannuksista
noin 1,3 miljardia markkaa vuodessa.
Verottaja ainakin on ottanut kantaa siihen, että omaishoitajien
verotus on liian rankkaa. Olen kuullut siitä aika sydäntäraastavia
kertomuksia. Joissakin kunnissa omaishoidon tuen vastaanottaminen
tulee kotitaloudelle kalliimmaksi kuin se, että ei saa
tukea laisinkaan. Minusta tähän pitää puuttua
ja maksujärjestelmä pitäisi saada yhdenmukaiseksi
tulevaisuudessa. Mielestäni yhteiskunta säästää niin
paljon, että tämä tulo voisi olla kotitalouksille
verotonta tuloa. Ajatellaan vaikka iäkästä puolisoa
kotona hoitavaa henkilöä: Hän ei pidä vapaapäiviä sen
takia, että säästää muutaman
satasen; tiedämme, kuinka paljon eläkeläiset
keskimäärin tienaavat Suomessa.
Rakel Hiltunen /sd:
Arvoisa puhemies! Pyysin vielä puheenvuoron ed. Kemppaisen
puheenvuoron jälkeen. Minusta hän otti hyvällä tavalla esille
omaishoitajan jaksamiskysymyksen, kuten monet muut edustajat aikaisemminkin.
Onhan totta, että omaishoitaja on sidottu ympäri vuorokauden
omaan tehtäväänsä ja kotiin.
Monta kertaa elämänpiiri kapeutuu vuosien mittaan hyvin
voimakkaasti. Kaksi lomapäivää on hyvin hyvin
pieni tuki. Omaishoitaja tarvitsee paitsi oikeutta kuntoutukseen,
itsensä hoitamiseen, mielestäni myös
tukihenkilön kunnan sosiaali- ja terveydenhuollossa, josta
hän voisi aina saada edes jonkinlaista orientaatiota ja
työnohjausta.
Inhimillisen elämän kaikkia tilanteita ei
voi lailla säätää, se on ihan
selvää, mutta toivon, että kun omaishoitajan
asemaa jatkotyöstetään lainsäädännöllä,
siellä kuitenkin nostetaan nämä inhimilliset
kysymykset, jaksamiskysymykset, yhdeksi tärkeäksi
tarkastelun kohteeksi.
Liisa Hyssälä /kesk:
Arvoisa puhemies! Tuntuu kyllä todella vaatimattomalta
hallituksen eteneminen omaishoitokysymyksessä tänä päivänä täällä eduskunnassa,
jossa miljardeja liikutellaan yhtäkkiä, voi sanoa,
noin vain. Omaishoidon kohdalla tuntuu, että miljoonan
markan liikuttelu on aivan kohtuuttoman vaikeaa.
Ihmettelen sitä, että kun valtiovarainvaliokunnan
sosiaali- ja työjaosto viime vuonna lausui hyvin voimakkaasti — mielestäni
hyvin voimakkaasti saimme siellä mietintöön
lausuman — omaishoidon kehittämisestä,
niin ei se kyllä tässä näy oikein
millään lailla. Myönnän, että yksi vapaapäivä lisää kuukaudessa
on parempi kuin ei mitään, mutta missä on
tässä se tulevaisuuteen tähtäävä kehitys?
Kyllä tässä olisi pitänyt nyt myöskin
sosiaali- ja terveysvaliokunnan tai hallituksen esityksen lähteä voimakkaampaan
kehitykseen.
Puheenvuoroissa on tullut esille se, ketkä ovat heikoimmilla
omaishoitajina. Kyllä ne ovat vanhukset, jotka hoitavat
toista vanhusta kotona, jotka ovat pienellä eläkkeellä ja
jotka omaishoidon tuen saatuaan huomaavat, että käteen
ei jää juuri mitään, kun yhteensovitus
tehdään pienen eläkkeen kanssa; nämä verotuskysymykset
ovat aivan rempallaan. Olisin odottanut, että tähän
suurimpaan ongelmaan olisi otettu kantaa. Meillä dementoituneiden
vanhusten osuus kasvaa, Alzheimer yhtenä syynä dementiaan,
ja selvästi osoitetaan väestötasolla,
että se kasvaa. Meillä on yhä enemmän
kotihoidossa dementoituvia vanhuksia, joita todella hoitaa puoliso.
Tämä olisi pitänyt ottaa vakavasti. Siellä on
niin suuri uupumus, että siellä on hetken kuluttua
kaksi laitoshoidossa olevaa. Tiedän ihan omasta lähipiiristäni,
tuttavapiiristäni, useammankin vanhuksen, joka hoitaa dementoitunutta
puolisoaan kotona. Mitään ei jää vaivan
palkaksi: 24 tuntia vuorokaudessa. Tämä yhteensovitus
on niin heikko, kun eläkkeellä on. Nämä olisivat
kipeästi vaatineet korjaamista.
Sen takia keskustan edustajat sosiaalivaliokunnassa ovat tehneet
vastalauseen ja lausumaehdotuksen, ja se mielestäni on
vähin, mitä tässä voidaan nyt
edellyttää: "Eduskunta edellyttää, että omaishoidon
asemaa lainsäädännössä kokonaisvaltaisesti
kehitetään säätämällä siitä erillisessä laissa
omaishoidon edellytyksiä kokonaisuudessaan parantaen."
Ihmettelen, että valiokunnan enemmistö ei
ole voinut yhtyä tähän. Mitä vaarallista
tässä nyt on, että omaishoitoa kehitettäisiin
tällä lailla kokonaisuudessaan?
Tässä on hyvin paljon kehittämisosioita.
Nehän ovat tulleet tänä iltana esille:
tukipalvelut, tuen taso, alueellinen eriarvoisuus, erilaisten tukipalvelujen
maksaminen. Kunnat eivät, hyvät edustajat, kyllä tässä taloustilanteessa,
jossa niin moni kunta tekee negatiivista tulosta tänäkin vuonna,
kykene tätä asiaa kyllä hoitamaan. Ed. Nurmi äsken
hyvin toi esille, mikä on kuntien osuus, mikä on
valtion osuus: Kunnat eivät vain kerta kaikkiaan pysty
omaishoitoa parantamaan. Itsekin tulen sellaisesta kunnasta, jossa
olisin toivonut, että omaishoitoon olisi voitu ottaa terävämpi
kanta, mutta kun juuri teemme kunnassa budjettia ja -10 miljoonaa
on tällä hetkellä budjetti, niin mistä ihmeestä siinä repii
omaishoitoon rahan, kun lakisääteisiä tehtäviä on
niin paljon?
Pitkä nousukausi on Suomella takana. Kuten sanottu,
miljardeja löytyy sitten, kun tarvitaan. Tämä olisi
ollut sellainen hanke, missä säästetään
rahaa. Tässähän ei menetetä rahaa,
vaan säästetään. Me kaikki tiedämme,
että dementoituvat vanhukset ovat hetken kuluttua kaikki
laitoksessa. Kaikki omaishoitoon sijoitettu on kyllä tässä kotiin
päin.
Olen ilahtunut, että valiokunnan puheenjohtaja on täällä salissa.
Todella sanon ihan sydämestäni nämä sanat
valiokuntaan terveisiksi, että olen pettynyt siihen, ettette
tässä pystyneet enempää etenemään.
Kaikki olisi, niin kuin täällä on monen
edustajan suusta tullut, ollut kyllä säästöä.
Meillä on hetken kuluttua todella katastrofitilanne kodeissa.
Toivon, että voitte laajasti äänestää keskustan
tekemän vastalauseen lausumaehdotuksen puolesta, niin saamme
tähän esitykseen jotakin ryhtiä myös
täällä salissa.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Anttila.
Marjatta Vehkaoja /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Käytän nyt vielä — jaa,
näkyy keskustelu vielä jatkuvan muiltakin osin — ed.
Hyssälän puheenvuoron johdosta puheenvuoron.
Nimittäin ensimmäinen seikka, mikä säätelee tietysti
sitä tuloa, minkä hoitaja saa, on se, mitä kunta
haluaa hänelle hoitopalkkiona maksaa. Me tiedämme
molemmat, että kunnilla olisi tässä itsellään
parantamisen varaa.
Mitä verotukseen tulee, se ei kauhean keskeisesti ole
meidän valiokuntamme asia, sitä voisivat vähän
muutkin hoitaa. Mielelläni näkisin myöskin,
että voitaisiin edetä sillä suunnalla.
Sijaishoidon maksuttomuuden otin itse aloitteellisesti esille.
Esittelypuheenvuorossani totesin, että se laki ei ollut
hallituksen esityksessä lainkaan auki. Mutta sen sijaan
olemme saaneet tänä syksynä hallitukselta
kaksikin esitystä, joissa sosiaali- ja terveydenhuollon
maksulakia avataan. Mielestämme se on se oikea yhteys,
jossa tähänkin kysymykseen palataan, eli siihen
tullaan palaamaan varmaan näin pikaisella aikataululla.
Haluan kuitenkin vielä sanoa, että niiden
henkilöryhmien osalta, joista ed. Hyssälä puheenvuorossaan
puhui, oikeastaan välttämättä raha
ei ratkaise tilannetta. Uupumukseen auttavat vapaapäivät,
nimenomaan ne auttavat. Siinä suhteessa hallituksen esitys
tulee juuri siihen saumaan, josta ed. Hyssälä oli
itse eniten huolissaan. Esitys nyt toteutuessaan auttaa nimenomaan
uupuneita omaishoitajia.
Ensimmäinen varapuhemies:
Pyydän pyytämään varsinaisia
puheenvuoroja, koska listalla on vain kaksi puheenvuoroa.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Hallitus on nyt tehnyt tämän
esityksen tässä vaiheessa. Toivon, että jatkossa
pystytään kehittämään
omaishoitoa parempaan suuntaan ja varoja siihen löytyy.
Tästä käytiin keskustelu valiokunnassa
ja päädyttiin nyt keskittymään
lähinnä siihen seikkaan, mikä oli käsillä hallituksen esityksessä.
On aivan totta, niin kuin ed. Hyssälä sanoi, että kunnat
ovat taloudellisesti tosi kovilla. Valtiovarainvaliokunnan hallinto-
ja tarkastusjaostossa, jossa työskentelen, kuulee kyllä hyvin
realistisia kuvauksia, mikä on kuntien tilanne tällä hetkellä.
Esimerkiksi meillä vauraassa Hämeessä,
jossa on vaalipiirissäni 28 kuntaa, on 21 kuntaa hakenut
harkinnanvaraista avustusta. Kyllä se puhuu karua kieltä.
(Ed. Stenius-Kaukonen: Kaikki ovat hakeneet varmuuden vuoksi!)
Omaishoitaja-asiasta haluan sen verran sanoa, että myös
kotona hoidettavat, olivat he vammaisia, onnettomuudessa olleita
nuoria ihmisiä tai vanhempia ihmisiä, haluavat
olla kotona ja tulla hoidetuiksi kotona. Henkilöillä,
jotka hoitavat heitä kotona, on sellaiset arvot, että molemmat osapuolet
haluavat, että eletään ja ollaan kotona. Minusta
tämä on arvokasta ja tärkeää.
Tätä asiaa pitää kunnioittaa.
Ei se auta, että saadaan ilmaisia laitospäivähoitoja.
Kotona hoitoa pitää ehdottomasti tukea. Itselläni
on tuttavapiirissä eräs mies, joka on hoitanut
kaksi iäkästä vanhusta, äitinsä ja
tätinsä, ansiokkaasti kotona. Mielestäni se
on kyllä mahtava suoritus. Sille kannattaa hattua nostaa
ja sitä kannattaa tukea.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Hyssälä totesi,
jotta tässähän säästetään.
Minusta sitä logiikkaa kannattaa miettiä pitempään. Kun
ed. Hyssälä totesi, jotta kunnissa on kovin heikosti,
ja kun tässä säästetään
nimenomaan, silloin kunnan kannattaa säästää tässä elikkä tähän
kannattaa kunnan siinäkin heikossa taloudellisessa tilanteessa
satsata, koska siinä vaiheessahan tapahtuu sillä tavalla,
että kunnille tulee säästöjä.
Miksei tehdä säästöjä kunnissa?
Satsataan, jolloin tiedetään, että se
jatkossa tarkoittaa sitä, että vältetään
kalliille laitospaikalle tulo. Sen takia kunnan heikko taloudellinen
tilanne ei ole siinä oleellinen juttu, vaan poliittinen
tahto kunnassa, mitä tehdään ja nähdäänkö,
mitä omaishoito kaiken kaikkiaan on.
Toinen juttu: Tulin juuri saliin, kun ed. Hyssälä totesi,
että tässä ei ole oikeastaan mitään,
tässä jutussa. Tässä on 100
prosentin lisäys vapaapäiviin, mikä tarkoittaa
kahta vapaapäivää. Odotetaanko, että hallitus
tekee uuden 100 prosentin lisäyksen? Se tarkoittaa, että sitten
on neljä vapaapäivää. Sitten äkkiä niitä onkin
jo kahdeksan. Pitää nähdä mittasuhde
kuitenkin. Nyt on puolet lisää. Nyt on saatu hyvin
pää auki tässä. Kyllä minä jään
odottamaan, että hyviä esityksiä tulee.
Minä katsoin vastalauseen ponsiosaa, ei siinä mitään
vaaraa ole. Mutta kun tämä menee eteenpäin,
kyllä minä odotan sillä tavalla, mitä tänä iltana
on puhuttu, että tulee kokonaisvaltainen omaishoitoa koskeva
laki ja siinä ovat kaikki elementit olemassa. Odotetaan
sitä, mutta ei se tuolla ponnella vielä tule.
Liisa Hyssälä /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. E. Lahtelalle toteaisin, että jos
se olisikin noin yksinkertaista, että se kunnissa menisi läpi,
ei tarvittaisi tätä lakia lainkaan. Ei tarvittaisi
Lastensuojelun tasausrahastoa. Kunnat olisivat sen hoitaneet. Ei
tarvittaisi kotihoidon tukea. Kunnat olisivat hoitaneet sen kuntalisillä.
Se logiikka ei ole vain näin yksinkertainen, ed. Lahtela.
Käytännössä teidän
luulisi tietävän, jos olette kunnalliselämässä mukana.
Me tarvitsemme valtion panostusta. Sitä varten maksetaan
veroja. Me tarvitsemme valtionosuutta tähän, ja
me tarvitsemme kuntiin tueksi lainsäädäntöä,
joka antaa sinne selkeät sävelet, miten näissä asioissa toimitaan.
Ed. Vehkaoja, vaikka ei ole pykälä auki, se
ei estä valiokuntaa toimimasta. (Ed. Vehkaoja: Laki ei
ole auki!) Se ei estä valiokuntaa ottamasta voimakkaampaa
kantaa. Se ei estä valiokuntaa kehittämästä tiettyjä alueita.
Leea Hiltunen /kd:
Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää,
että me olemme keskustelleet kuitenkin, vaikka vähän
kiivastakin keskustelua on ollut.
Mutta olen ymmärtänyt, että viesti
täällä kuitenkin on se, että kotona
tapahtuvaa hoitotyötä arvostetaan ja ennen kaikkea
omaishoitotyötä arvostetaan. On tärkeää,
että nyt tulee selkeä viesti, että se
on arvokasta työtä ja me annamme arvoa näille,
jotka haluavat kotona hoitaa omaisiaan. Sitä pitää tukea
ja arvostaa. Me tiedämme erilaisia tilanteita, mitä perheissä ja
kotona on. Ne ovat hyvin moninaisia ja hyvinkin vaikeita.
Tietysti on toivottavaa, että vaikka tässä nyt
ei niin pitkälle varmasti päästy, ehkä ei
päästä lopullisenkaan äänestyksen
jälkeen, kuin kaikki olisimme tahtoneet, niin kuitenkin
kunnille lähtisi se viesti, että siellä on
myös se oma satsaus tehtävä tähän
työhön ja osoitettava rahaa enemmän ja
niitä palveluja järjestettävä.
Tietysti, kolmanneksi, odotan sitä, että keskustelu
jatkuu ja että niitä parannusehdotuksia, mitä muun
muassa valiokunnan puheenjohtaja esittelypuheenvuorossaan toi, tulee
eri valiokunnille hallituksen esityksenä. Varmasti esimerkiksi
omaishoitotuen palkkion verotuksettomuus on erittäin tärkeä.
Uskoisin, että se monelle omaishoitajalle olisi myönteinen
viesti. Toivon todella, että muita maksujärjestelmän
korjauksia tulee hallituksen esityksenä myöhemmin.
Marjatta Vehkaoja /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä ei ole nyt
paikalla, mutta kysymyshän ei ollut siitä, että pykälä ei
ollut auki. Kysymys oli siitä, ettei lakikaan ollut tässä yhteydessä auki.
Kyllähän meidän tiedossamme on ollut
se, että eduskuntaan oli tulossa ja nyt on tullut erikseen,
jopa kahtena erillisenä kappaleena, hallituksen esityksiä sosiaali-
ja terveydenhuollon maksulain osalta.
Minusta tämä olisi nyt se yhteys, ja lupaan
tässä yhteydessä tehdä voitavani,
että valiokunnassa keskustellaan myöskin omaishoidon
tuen sijaishoidon maksuttomuuskysymyksestä tässä yhteydessä,
vaikka se ei asiallisesti sisällykään hallituksen
esittämiin asioihin, substansseihin, joita siinä on,
mutta se on erinomaisen paljon asian kokonaisuuteen liittyvä,
koska sosiaali- ja terveydenhuollon maksulaki on jäänyt
pahasti jälkeen useilta osin ja kaipaa erittäin
pikaista kokonaisremonttia. Minusta siihen yhteyteen sopii lähettää myöskin
ne terveiset, joita haluamme omaishoidon sijaishoidon maksuttomuudesta,
ja mahdollisesti pyrimme vielä aikatauluttamaankin sitä,
jos siitä riittävää yksituumaisuutta
löytyy.
Marja-Leena Kemppainen /kd:
Arvoisa puhemies! Oli todella mukava kuulla valiokunnan
puheenjohtajan Vehkaojan suusta äskeinen puheenvuoro, että tähän
asiaan tullaan kiinnittämään huomiota.
Hän edellisessä puheenvuorossaan mainitsi nimenomaan
sen, että vapaapäivä on erittäin
tärkeä. Olen ihan samaa mieltä, mutta se,
että voi jäädä vapaapäivälle
turvallisin mielin, on vielä tärkeämpää.
Yleiskeskustelu päättyy.