2) Hallituksen esitys laeiksi vammaistukilain 2 ja 8 §:n
sekä kansaneläkelain muuttamisesta
Marjatta Vehkaoja /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Joskus sanotaan, että ei kukaan
kissan häntää nosta, ellei kissa itse.
Ehkä sopii näin tällä kertaa
tämä esittelypuheenvuoro aloittaa, sillä sosiaali-
ja terveysvaliokunnalla on kyllä tämän asian
osalta erittäin keskeinen asema sen suhteen, että keliakiaa
sairastavat ihmiset tulevat nyt saamaan oman korvauksensa, jolla
he voivat heille määrättyä gluteenitonta
ruokavaliota ilman suuria taloudellisia menetyksiä vastaisuudessa
hankkia.
Eduskunnassa on vuosien ajan ja luulisin, että 15 vuoden
ajan ainakin, tehty valtavan paljon aloitteita myöskin
keliaakikkojen asian hoitamiseksi siitä lähtien
oikeastaan, kun kävi ilmi, että vammaispalvelulaki
ei ylimääräisten ravintokustannusten
osalta toteuttanutkaan sitä, mitä lainlaatijat
silloin aikanaan olivat ajatelleet. Eli sitä kautta aluksi
kyllä ehkä maksettiin hyvin monissakin kunnissa
keliaakikoille kustannusten korvausta, mutta viimeistään
silloin, kun tulivat laman vuodet, kunnat jättivät
korvaukset maksamatta tai alensivat niitä merkittävästi.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pyysi nimenomaan keliakiakysymyksestä erillisselvityksen
sosiaali-
ja terveysministeriöltä ja sai siihen vastauksen
viime vuoden aikana. Sanoisin vielä niin, että tämän
tarinan päättyminen onnellisesti oli osittain
sen ministeriön vastauksen, sanotaanko, heikon laadun seurausta.
Olimme oikeastaan todella ihmeissämme siitä, että siinä ehdotettiin menettelytavaksi
— oltiin
kyllä perusmyönteisiä; niin ei kai voi
sanoa, että olisi oltu happamia meidän ajatuksellemme — sairausvakuutuskorvauksen
systeemiä, joka meillä on myös lääkkeiden
osalta, mikä olisi tarkoittanut, että ensin olisi pitänyt
määritellä gluteenittomat ruoka-aineet, eikö niin.
Sen jälkeen olisi pitänyt määritellä niille
tukkuhinta ihan niin kuin lääkkeille ja sen jälkeen
vieläpä jakaa ruokatarvikkeet apteekkien kautta
keliaakikkojen ostettaviksi.
Näimme tämmöisen konstruktion täysin
mahdottomana asiana. Asiantuntijakuulemisen jälkeen omassa
vastauksessamme ministeriön selvityspyynnön johdosta
päädyimme erittäin kirkkaasti ja yksimielisesti
valiokunnassa siihen ajatukseen, että vammaistuen tyyppinen
ratkaisu täytyy saada aikaan ja Kansaneläkelaitoksen
tulee olla se instanssi, joka korvauksen suorittaa.
Olimme laittaneet vaatimukseemme myöskin takarajan
asian aikaansaamiselle ja olemme erittäin tyytyväisiä siitä,
että hallitus on tämän pienen ison asian
nyt tässä budjetin yhteydessä laittanut
kuntoon. Se on pieni asia sen osalta, että se on ainoastaan
125 markkaa kuukaudessa keliaakikoille, mutta se on suuri asia sitä kautta,
että 12 000 keliaakikkoa pääsee
tämän etuuden piiriin tulevaisuudessa.
Totta kai, arvoisa puhemies, asiantuntijakuulemisessa keskusteltiin
paljonkin siitä, mikä on oikea summa tässä tapauksessa.
Meillä oli kyllä aika varhaisessa vaiheessa jo
etiäinen siitä, että meidän
täytyy erillinen ratkaisu keliaakikkoja varten tehdä,
että se vammais- ja hoitotukisysteemi, joka meillä on,
ei sellaisenaan sovellu tässä välttämättä sovellettavaksi.
Niinpä on päädytty tämmöiseen
poikkeusjärjestelyyn, mutta se on kuitenkin hyvin lähelle
vammaistuen traditiota tuleva ratkaisu.
Ennen kuin tämmöisen myönteisen päätöksen voi
saada, täytyy tietenkin kyetä osoittamaan, että henkilöllä on
sellainen sairaus, joka edellyttää gluteenitonta
ruokavaliota. Me asiantuntijakuulemisen perusteella, arvoisa puhemies,
sitten muutimme tätä hallituksen esitystä niin,
että emme halunneet määritellä lakipykälän
tasolla, että kysymys on suolistosairaudesta, vaan puhumme
sairaudesta, joka edellyttää gluteenittomien tuotteiden
käyttämistä ja jossa se on ehdottoman
välttämätöntä. Näin
esimerkiksi ihokeliaakikot tulevat ilman taistelua — nyt
kun ajatellaan jälkikäteen — siitä,
kuuluvatko piiriin niin ei, tämän etuuden piiriin
aina, jos todella toteutuu vain tässä mainittu
tärkeä edellytys, että gluteeniton ruokavalio
on ehdottoman välttämätön. Minusta
se oli ihan olennainen kiva lisä, minkä teimme
tähän hallituksen esitykseen.
Sen sijaan keskusteltiin pitkään indeksisidonnaisuudesta
keliaakikkojen korvauksen osalta. Siinä päädyttiin
lausumaan eikä viety sitä pykäliin, koska
jo tämän pitkän juoksun aikana, jolloin
tätä keliaakikkojen asiaa on yritetty hoitaa — puhun
nyt jo vuosista — on käynyt selville, että ylimääräisten
ravintokustannusten määrä on pudonnut
siitä, mitä se oli vuosia vuosia sitten. Tietysti
indeksisidonnaisuudessa on riskinsäkin. Jos tällainen
tilanne esimerkiksi sitten jatkuisi, että nämä ruokakustannukset
jatkossa laskisivat, sehän tarkoittaisi, että korvaus
vähenee. Me lähdemme yleensä automaattisesti
keskuudessamme siitä, että indeksisidonnaisuus
aina tarkoittaa sitä, että se tulevaisuudessa
tuo lisää rahaa, mutta niin ei siis välttämättä ole.
Tätä tärkeämpi syy oli se,
että meillä ei ole oikeastaan sellaista indeksiä ainakaan
valmiina, joka olisi nimenomaan tarkoitettu keliaakikkojen käyttämän
gluteenittoman ruoan hintojen arvioimiseksi. Olisi myöskin
pitänyt ensin määritellä, mitä hintoja
seurataan, ennen kuin olisi voitu päättää siitä,
noudatetaanko indeksisidonnaisuutta vai ei. Minusta olisi voinut
olla aika kohtalokasta esimerkiksi sitoa sitä elintarvikkeiden hintakehitykseen,
johon vaikuttaa niin kovin moni muu asia. Kai ne hinnat ovat nyt
lähteneet sillä puolella toki viime vuosina ihan
nousuun, mutta jos muistetaan sitä erityistilannetta, jossa Suomi
tuli EU:n jäseneksi, elintarvikkeiden hintahan alussa kyllä aleni.
Elikkä tässä ratkaisussa on hyvät
ja huonot puolensa, mutta kun se kysymys on nyt lausumalla sidottu,
niin me näemme sen niin, että lausuma edellyttää,
että nyt seurataan ei ruokakuluja yleensä vaan
gluteenittoman ruoan hintaa tarkasti. Sitten voidaan palata kysymykseen,
mikäli se antaa aihetta. Minusta myös henkilökohtaisesti
tuntuu siltä, että tämä ratkaisu
oli sittenkin järkevämpi kuin lähteä tälle
indeksisidonnaisuuden tielle, joka siis pahimmassa tapauksessa,
jos hintakehitys on aleneva, olisi voinut tuoda ikäviäkin
yllätyksiä keliaakikoille. Niin olen ymmärtänyt,
että kun gluteenittoman ruokavalion tiedostaminen on tullut
näin paljon tärkeämpään
asemaan, niin tarjontahan on markkinoilla lisääntynyt
valtavasti. Voi hyvinkin olla todennäköinen asioiden
kulku, että nämä gluteenittomat vaihtoehdot
eivät hinnoiltaan ainakaan pahasti lähitulevaisuudessa
nouse. Mutta meidän ei tarvitse tässä salissa
ottaa siihen nyt kantaa, vaan asiaa seurataan ja näin on.
Haluan päättää tämän
puheen vielä siihen, että kun täällä edellisen
asian kohdalla moitittiin kauheasti valiokuntaa, että ei
ole tehty tarpeeksi, niin minusta tuntuu nyt siltä, että unohdetaan
mahdollisimman pikaisesti äskeiset moitteet, ja jos ei kukaan
muu meitä nyt kehu, niin kehutaan itse itseämme,
että tällä kohdalla on ainakin yhdessä tehty
hyvää työtä, ja minä haluan
kiittää myös opposition kansanedustajia
ja valiokunnan jäseniä siitä, että tässä on
todella esillä yhteistyön näyte, näyte
siitä, mihin voidaan päästä,
kun rauhallisesti tehdään yhteistyötä.
Niilo Keränen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja ed. Vehkaoja esitteli
tämän lakiesityksen ja myöskin valiokunnan
työn todella hyvin. Voisi tietysti toisinkin päin
näistä kiitoksia jakaa. Tässä on
tehty todellakin hyvää yhteistyötä kaikkien
valiokunnan jäsenten kesken. Me otimme valiokunnassa todella
tyytyväisenä vastaan tämän lakiehdotuksen. Pikkuisen
jäimme miettimään tämän
jäämistä puolitiehen, niin kuin näkyy
mietinnössä olevasta vastalauseesta. Keliaakikon
korvaushan rinnastetaan tässä laissa vammaistukeen,
vaikka se tuleekin olemaan pienempi kuin alin vammaistuki jonkin
muun vamman tai sairauden takia olisi.
Puolitiehen esitys nimittäin jää juuri
sen takia, että tätä korvausta ei ole
muiden vammaistukien tapaan sidottu indeksiin. Meidän mielestämme, jotka
olimme vastalausetta tekemässä, tämä korvaus
tulee jäämään jälkeen
vuosien kuluessa ja menettää arvonsa. Sitä puutetta
ei mielestämme suinkaan poista valiokunnan mietinnössä oleva lausuma.
Tiedämme nimittäin, että lakiin kirjoitettuja
rahasummia on varsin vaikea muuttaa ylöspäin,
esityksiä ei tahdo tulla. Tämän osoittaa jo
keliaakikkokorvauksen tähänastinen historia. Ed.
Vehkaoja totesi, että indeksisidonnaisuudessa on riskinsä.
Näin tietysti on, mutta uskoisin, että alaspäin
tarkistavia lakiesityksiä tulee helpommin kuin ylöspäin
tarkistavia.
Arvoisa puhemies! Niinpä tulemmekin yksityiskohtaisessa
käsittelyssä esittämään
muutoksia valiokunnan hyväksymiin pykäliin. Ykköslaissa
ehdotamme muutosta 8 §:ään ja kakkoslaissa
johtolauseeseen ja 77 §:ään. Kun nämä muutokset
tehdään, keliaakikon vammaistuki nousee kansaneläkeindeksin
mukaisesti jatkossa muitten vammaistukien tapaan.
Marja-Leena Kemppainen /kd:
Arvoisa rouva puhemies! On totta, että jos ei kukaan
nosta häntää, niin kissa nostaa sen itse,
mutta minulla on sellainen käsitys, että kun kissaa
silittää, se tekee sen vähän
herkemmin. Luulen, että tässä on myös
aika pitkälle vastaavasta kysymys. On totta, että valiokunta
on tehnyt erittäin hyvää työtä, ja
näen, että on oikeastaan koko salin yhteinen punnerrus,
että tämä asia on tässä pisteessä.
Kiitoksia kyllä voi jakaa ihan reippaasti.
Valiokunnan puheenjohtaja Vehkaoja toikin puheenvuorossaan hyvin
esille sen monitahoisuuden, millä tavalla tätä asiaa
esimerkiksi kahden viime vuoden aikana on valiokunnassa ja ministeriöitten
välillä käsitelty. Siellä on
ollut vaikka minkälaista variaatiota, aika hapantakin välissä.
Apteekkien kautta myynti oli yksi. Toinen oli, että tähän
maahan olisi kehitetty keskitetty jakelujärjestelmä,
joka tuntuu näin käytännön keliaakikkona
myös aika erikoiselta.
Valiokunta on yksimielisesti tehnyt mietinnön ja — pienin
lisäyksin kuitenkin lopussa — näen, että tämä on
erittäin hyvä asia noin 14 000 keliaakikon
kohdalla Suomessa. Keliaakikkojahan tällä hetkellä on
noin 14 000. Meidän määrämme
nousee aika hurjaa vauhtia. (Ed. Vehkaojan välihuuto) — Ovat
mukana siinä 14 000:ssa myös. — Se,
että keliaakikot vihdoin pääsevät sosiaaliturvan
piiriin, on sellainen asia, joka on ihan tasa-arvokysymys. Hehän
ovat pitkäaikaissairaista ainoa ryhmä, joka on
ollut sosiaaliturvan ulkopuolella.
Lähetekeskustelussa toin esille muutamia huolia siitä,
mitä hallituksen esitys piti sisällään. Ilokseni
voin todeta, että valiokunta on tehnyt ne korjaukset, joita
silloin toivoin. Nimenomaan suolistosairaus-termi poistettiin lakipykälästä ja siellä
puhutaan
vain sairaudesta. Näin vältytään siltä tulkinnalta,
että ihokeliakiaa sairastavat keliaakikot joutuisivat mahdollisesti
lain ulkopuolelle. Tällä korjauksella turvataan
myös heidän asemansa.
Korvaussummasta on oltu hyvin monta mieltä, ja olisinkin
toivonut, että valiokunta olisi voinut sitä hieman
nostaa 21 eurosta, koska se summana on erittäin pieni.
Mutta kuten lähetekeskustelussa totesin, se on parempi
kuin ei mitään. Siinä mielessä näen,
että summaan pitää olla tyytyväinen.
Kuitenkin tuohon, mitä edellinen puheenvuoro sisälsi,
haluan vähän myöhemmin omalta kohdaltani
lisätä muutaman asian.
Lausumaehdotuksessa valiokunta toteaa, että "gluteenittomaan
ruokavalioon kuuluvien tuotteiden hintakehitystä seurataan
ja tarvittaessa annetaan eduskunnalle esitys etuuden tason tarkistamiseksi".
Lausuma ei kuitenkaan takaa vielä mitään,
ja tiedän, että gluteeniton ruoka on erittäin
kallista. Sen reilun neljän vuoden aikana, jona sitä olen
henkilökohtaisesti seurannut, kyllä joudun toteamaan,
että vaikka valikoima on lisääntynyt
ja huomattavasti on asiaan tullut korjausta valikoiman suhteen,
hintataso ei ole kuitenkaan yhtään laskenut, joidenkin
tuotteiden kohdalla jopa päinvastoin. En usko, että tulevaisuus tuo
niin isoja asioita esille, että esimerkiksi tässä salissa
niitä tultaisiin uuden lakiehdotuksen kautta korjaamaan.
Laskentaperusteet, joita on käytetty, kun summaa on
määritelty, ovat hyvin moninaiset ja monitahoiset.
Olenkin ymmärtänyt, että on otettu pienin
mahdollinen summa, joka ei kuitenkaan käytännössä ole
se oikea summa mutta johon tämä 21 euroa perustuu.
Valiokunnan mietintöön on tehty vastalause, jossa
edellytetään korvaussumman sitomista kansaneläkeindeksistä annetun
lain mukaisesti indeksiin. Näkisin, että tämä asia
huomioitaisiin lopullisessa käsittelyssä. Puheenjohtaja
Vehkaoja toi valiokunnan näkemyksiä esille, joita
kuitenkin siinä mielessä kritisoisin, että tämä olisi
se mahdollisuus, jolla turvattaisiin tulevaisuudessa, että summa
ei suhteessa olisi pienempi kuin muistakaan ruokavalioista aiheutuvat
kustannukset tai lääkekustannukset tai muut, koska
lääkekustannusten korvausperiaatettahan tässä on
käsitykseni mukaan käytetty aika pitkälle
pohjana.
Näillä ajatuksilla olen sitä mieltä,
että jotta tämä asia tulevaisuudessakin
olisi turvattu, päätöksen tulisi olla
vastalauseen mukainen. Kannatan ed. Keräsen ehdotusta.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:
Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Vehkaoja päätti
puheenvuoronsa siihen, että meidän olisi syytä olla
iloisia siitä, että me olemme saaneet tämän
pitkän projektin tähän pisteeseen, että nyt
ollaan hyväksymässä lakia, jolla keliaakikoille
korvataan erityisruokavaliosta aiheutuvia kustannuksia.
Kyllä tämän urakan keskeiset tekijät
ovat olleet sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, useammassa kokoonpanossa,
useamman eduskunnan aikana. Jos ei valiokunnan puheenjohtaja — sanon
tämän, koska en muista, että valiokunnan
puheenjohtajaa henkilökohtaisesti olisi tästä erikseen
kiitetty — olisi ollut valmis siihen, että päätimme
yhdessä ottaa tämän asian käsittelyyn niin,
että lähetimme ministeriölle kirjeen
ja pyysimme selvitystä, ei tämä asia
olisi tässä paikassa. Kun saimme ministeriön
selvityksen, meitähän ei tyydyttänyt
se vastaus, joka tuli. Sen jälkeen useat neuvottelut ministeri
Perhon kanssa ovat johtaneet tulokseen. Ministeri Perho on tietysti
itse ollut aikoinaan valiokunnassa silloin, kun aloitettiin tämän
asian ajamista tosissaan. Sitä ennen Keliakialiitto oli
varmaan jo yhden kymmenen vuotta yrittänyt viedä asiaa
eteenpäin, mutta eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta
ainakin kymmenen vuotta on ollut tässä aktiivisesti
asialla. Onhan se tietysti pitkä aika, mutta hyvä näin,
että nyt ollaan todella saamassa tämä asia
eteenpäin.
Tietysti voi esittää kritiikkiä,
niin kuin on esitetty useammassa puheenvuorossa, korvaussumman osalta.
125 markkaa on vaatimaton siihen nähden, minkälaiset
kustannukset erikoisruokavalio aiheuttaa. Myös indeksikorotuksen
osalta kritiikki on paikallaan, koska minusta tämä kyllä poikkeaa
yleisestä käytännössä.
Me voimme ihan samoilla perusteilla sanoa kaikkien muiden erityiskustannusten
osalta, että ei niistä tiedetä, mikä juuri
niiden kehitys on, mutta ne ovat kuitenkin kaikki sidottu indeksiin
niin vammaistuen kuin eläkkeensaajan hoitotuen yhteydessä.
Siinä mielessä ei ole loogista, että tähän
ei indeksikorotusta ole tehty.
Mutta sehän on totta, että on mahdollista,
että yleinen indeksitaso alenee. En kyllä muista,
milloin sellaista olisi tapahtunut. On tietysti sekin mahdollista,
että keliaakikkojen ruokavaliokustannukset alenevat, vaikka
tietysti todennäköisempää on,
että kokonaisuudessaan niidenkin tuotteiden hintataso nousee.
Mutta se, millä tavalla keliaakikoiden ruokavaliokustannukset voivat
alentua, on juuri se, että he pystyisivät käyttämään
muita kuin erityistuotteita. Silloin kauran käyttämismahdollisuus
ainakin osalla keliaakikoita on jo selvästi sellainen,
joka alentaa ruokavaliokustannuksia, tietysti yhtenä pienenä osatekijänä.
Muistuttaisin siitä, että aikanaan diabeetikoiden
katsottiin tarvitsevan erikoisruokavaliota. Vuosia ajettiin sitä,
että diabeteksen erityisruokavaliokustannukset pitäisi
korvata ja että tarvitaan erityistuotteita. Vähitellen
todettiin, että itse asiassa hyvä terveellinen
ruokavalio diabeetikoille on ravintokoostumukseltaan sama kuin jokaiselle
ihmiselle terveellinen ruokavalio. Väitän tänä päivänä,
että se, että joutuu noudattamaan ruokavaliota
koko ajan, tulee kalliimmaksi diabeetikoille, koska he joutuvat
huolehtimaan siitä, että verensokerin pitäisi
periaatteessa pysyä jokaisena hetkenä määrättyjen
rajojen sisällä. Tällaisesta tehtävästä aiheutuu
vuorenvarmasti, vaikka voi käyttää samoja
ruoka-aineita kuin muut, ylimääräisiä kustannuksia.
Mutta me olemme lakanneet vaatimasta ruokavaliokustannuksiin korvausta.
Totean, että ikävän usein diabetes
ja keliakia ovat samalla henkilöllä. Noin 4 prosentilla
diabeetikoista on myös keliakia, koska kysymys on autoimmuunisairauksista
ja usein samalla henkilöllä on useampia autoimmuunisairauksia.
Tämä nyt sitten osittain auttaa tähän.
Tietysti diabeetikko-keliaakikot saavat tämän
saman korvauksen, mutta sitä, että keliakia vaikuttaa
myös diabeteksen ruokavaliohoitoon, ei oteta missään
huomioon. Tämä on aivan selvä asia, kun
on kaksi sairautta, jotka vaativat kumpikin tietynlaista ruokavaliota,
yhteisvaikutuksetkin ovat sitten vielä hankalammat hoitaa
silloin, kun on tämmöinen yhdistelmä.
Mutta yhtä kaikki oli tärkeää,
että saimme valiokunnassa suolisto-sanan pois. Se toi sitten
ne 25 prosenttia ihokeliaakikoista, jotka olisivat jääneet
lain ulkopuolelle, sen lain piiriin, mikä oli erittäin
tärkeä asia. Voi sanoa, että se keskustelu oli
alkuun aika huvittava, miksi katsottiin, että sitä sanaa
ei oikeastaan voisi sieltä poistaa, mutta onneksi se sitten
saatiin pois. Nimenomaan ministeriö halusi, että niiden,
joilla on jokin muu sairaus, joka vaatii myöskin gluteenitonta
ruokavaliota, pitää saada sama korvaus, ja se
on kestävä lähtökohta. Silloin
oli todella erikoista, että pykälässä oli
suolisto-sana, mutta hyvä, että se saatiin tästä pois.
Meillä riittää vielä työtä,
että saamme jatkossa tähänkin lakiin
parannuksia, mutta mielestäni tämä on
hyvä alku. Olisi ollut todella mukava, kun olemme yhdessä tämän
työn tehneet, että olisimme yhdessä voineet
tämän ilman vastalauseita hyväksyä.
Se jättää kyllä ikävän
pienen pilkun, koska me olemme niin yhteistyössä tätä asiaa
vieneet eteenpäin.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Asia on juuri niin, kuin ed. Stenius-Kaukonen
sanoi, että tässä ovat niin monet tahot
olleet tekemässä työtä tämän
asian eteen, että siitä ei varmasti kukaan yksin
voi ottaa itselleen sulkaa hattuun. Eihän eduskunnassa
kukaan yksin saa mitään aikaiseksi, meillähän
on demokratia.
Hallituksen esitys on mielestäni hyvä niin
sanottu päänavaus Suomen sosiaali- ja terveysturvan
edelleen parantamiseksi. Suomessahan on eräitten laskelmien
mukaan sosiaali- ja terveysturvan prosentuaalinen osuus bruttokansantuotteesta
alle EU:n keskiarvon. Toivottavasti meillä on mahdollisuus
parantaa tätä tilannetta. Mielestäni
hallituksen esitys on ihan selkeästi yksi askel kohti parannusta.
Osaltaan hallituksen esitys on myös osoitus siitä,
että työnteon pitää olla kannattavaa.
Tässä tapauksessa tietenkin lähinnä tarkoitan
sitä, että ne henkilöt, jotka jaksavat
ja yrittävät hoitaa tautiaan ruokavaliolla, mikä on
varmasti hyvin vaikeaa, saavat tukea ja kannustusta siitä,
että hoitavat itseään hyvin. Tämän
suuntaisia hoitoja pitäisi jatkossakin enemmän
tukea eikä vain sitten, kun on lääkkeistä kysymys.
Valiokunnassa tehty muutos, että termi suolistosairaus
muutettiin termiksi sairaus, oli erittäin järkevä ja
osoittaa sitä, että työnteolla saadaan myöskin
parannuksia aikaan vielä valiokunnassakin.
Leea Hiltunen /kd:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ja valiokunnan mietintö osoittavat sen,
että todella tärkeään asiaan
on puututtu, ja tästä todella täytyy
antaa kiitos valiokunnan puheenjohtajalle, joka omalla panoksellaan
on merkittävästi vaikuttanut siihen, minkä sisältöiseksi esitys
lopulta on tullut. Eli ne korjaukset, mitä siellä on
tehty, ovat todella oikean suuntaiset ja viesti keliakiaa sairastaville,
että heidän tilannettaan ymmärretään.
Niin kuin ed. Nurmi totesi, tämä on varmasti myöskin
kannustin sillä tavalla, että keliakiaa sairastavat
hoitavat itseään ja sillä on merkitystä heidän
hyvinvoinnilleen. Olkoon tämä myöskin viesti
siitä, että täällä eduskunnassa
ymmärretään tällaisia pitkäaikaissairaita
ja erilaisia sairauksia, joista koituu ylimääräisiä kustannuksia,
ja silloin tällainen kädenojennus on mahdollinen.
Aivan kuten valiokunnan puheenjohtaja esittelypuheenvuorossaan
totesi, kunnilla on aikaisemmin ollut talousarvioissaan määrärahoja,
joiden kautta kuntatasolla on voitu erilaisia sairausryhmiä,
sairauksia sairastavia, auttaa ylimääräisissä kustannuksissa.
Monet kunnat ovat nämä määrärahat
juuri leikanneet taloudellisissa vaikeuksissaan, ja siinä mielessä tämä on
merkittävä valtion kädenojennus tai eduskunnan
päätös tässä asiassa,
jotta tämä määräraha,
125 markkaa kuukaudessa, voidaan kohdentaa.
Kysymys siitä, mikä on indeksisidonnaisuus: Mikä tämän
lausuman painoarvo on, mitä hintojen seuraaminen merkitsee
ja miten lyhyellä aikavälillä on sitten
mahdollisuus puuttua tähän tilanteeseen, se on
kysymys, jota itse mietin, kun arvioin sitä, menenkö vastalauseen
taakse vai hyväksynkö tämän
esityksen mietinnön mukaisessa muodossa, joka todella on
hyvä esitys. Kiitos siitä.
Jukka Vihriälä /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Tätä hallituksen
esitystä ja sosiaalivaliokunnan panosta tämän
lakiesityksen aikaansaamiseen on täällä erittäin
paljon kiitelty. On todella syytä olla tyytyväinen
ja ehkä todeta myöskin se, kuten täällä on
jo aikaisemminkin todettu, miten aktiivinen Keliakialiitto on ollut
vuosien saatossa. Varmasti meille erittäin suurelle osalle kansanedustajia,
jotka olemme pitempäänkin täällä olleet,
tämä on ollut tavallaan kuin ikuisuuskysymys,
ja nyt se on edennyt. Siitä näin opposition puoleltakin
voi antaa tunnustuksen. Ei valiokunta yksin tätä lakia
tänne ole saanut. Tässä on tietenkin
sosiaali- ja terveysministeri Maija Perholle annettava erinomainen
kiitos siitä, että hän on tämän
vihdoin tänne tuonut.
Ennen kaikkea moni keliakiaa sairastava henkilö on
ottanut nyt yhteyttä ja ollut tyytyväinen. Eihän
tämä 21 euroa kuukaudessa ole mikään päätähuimaava
raha, mutta se on erittäin selkeä parannus ja
auttaa useaa tätä tautia sairastavaa pienituloista
henkilöä. Siinä mielessä tämä on hyvä asia.
En pysty näillä perusteilla sanomaan indeksisidonnaisuudesta.
Ehkä se tuntuisi järkevältä,
mutta uskon ja luotan siihen, että oman ryhmäni
sosiaalivaliokunnan jäsenet ovat asiaa perusteellisesti
harkinneet ja katsoneet, että tässä vaiheessa
tämä olisi pitänyt saattaa myöskin
jo tähän mietintöön.
Marjatta Vehkaoja /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Haluan tästä indeksisidonnaisuudesta
vielä lausua. En ole missään tapauksessa
henkilökohtaisesti halunnut vastustaa sitä, että keliaakikkojen
gluteenittoman ruokavalion kustannusten korvaukset seuraavat kustannuskehitystä.
Haluan kiinnittää huomiota siihen seikkaan — kuulostaa
vähän juridiikalta — että vammaistuen
ja eläkkeensaajan hoitotuen kohdalla perusteet, jotka tuen
saamiseen on mainittu, ovat hirvittävän paljon
laajemmat. Tässä erityisessä ratkaisussa
puhutaan ainoastaan gluteenittomasta ruoasta. Voin mainita, että vammaistuen
kohdalla puhutaan esimerkiksi henkilökohtaisista toiminnoista,
avusta kotitaloustöihin, kodin ulkopuolella tapahtuvasta
asioinnista toisen henkilön avulla ja sairauden ja vamman
erityiskustannuksista. Ed. Kemppaisen mainitsema kriteeri, kun hän
viittasi tähän viimeiseen, joka ihan oikein olikin,
että gluteeniton ruoka voidaan rinnastaa sairauden ja vamman
erityiskustannuksiin, on vain yksi niistä kriteereistä,
joilla saadaan vammaistukea tämän luettelon mukaan.
Sen takia ei ole kamalan helppo ajatus, jos indeksisidonnaisuus
otettaisiin, että tarvitsisi seurata samaa indeksiä kuin
vammaistuissa seurataan. Haluan kiinnittää siihen
sen takia huomiota, että nämä ovat sisällöltään
laissa haluttu erottaa erillisiksi asioiksi; tässä on
erikseen keliakiaa sairastaville tarkoitettu kohta.
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Kaksi minuuttia on täyttynyt, ed. Vehkaoja. Jos haluatte
jatkaa, niin puhujakorokkeelle.
Arvoisa puhemies! Kun keliaakikkojen kohdalla koko työskentelyn
ajan keskustelu keskittyi ainoastaan gluteenittomaan ruokavalioon — mistään
muusta ei oikeastaan puhuttu — luulen, että sillä oli
suuri merkitys sille, että tehtiin tämmöinen
erillinen keliaakikkoja koskeva ratkaisu, joka on vammaistukilakiin
nyt sijoitettu. Vammaistukilain, niin kuin totesin äsken,
tuensaannin edellytykset ovat niin paljon laajemmat, että silloin
aika hyvin ymmärtää, että indeksi
seuraa kansaneläkeindeksiä. Sen ymmärtää sitä kautta
paremmin, että siellä liikkuvat useammat osaset.
Arvoisa puhemies! Toinen asia, joka on voinut vaikeuttaa ajatusta
indeksisidonnaisuuden viemisestä tässä yhteydessä nyt
muitta mutkitta läpi, ovat juuri nopeat innovaatiot, mihin
ed. Stenius-Kaukonen puheenvuorossaan viittasi puhuen kaurasta esimerkiksi.
Näin ollen tässä oli epävarmuustekijöitä,
joita ei suinkaan ollut keksitty valiokunnassa vaan jotka oli tuotu
esiin asiantuntijoiden puheenvuoroissakin. Jos tämä asia
olisi ollut siltä osin selvempi, minä olisin ehdottomasti
liputtanut indeksisidonnaisuuden puolesta, mutta niin kuin sanottu,
prosessia häiritsivät nämä erityiset
seikat, joista äsken mainitsin.
Marja-Leena Kemppainen /kd:
Arvoisa puhemies! On totta, että varmaan näitä kysymyksiä on
hyvin paljon. En ollenkaan epäile sitä, etteikö valiokunta
ole omassa asiantuntijakuulemisessaan näihin kiinnittänyt
huomiota. Kaura on vain sillä tavalla hämäävä juttu,
että kaurahan on erisukuinen kasvi, täysin erisukuinen,
kuin meidän muut kotimaiset viljamme. Vaikka se on pystytty
tähän luokittelemaan sopivaksi viime vuosina, käytännössä kuitenkin
tilanne on se, että on suuri osa keliaakikkoja, jotka eivät
voi ollenkaan käyttää kauraa, koska he
ovat niin kauan olleet siinä tilanteessa, että heidän
suolistonsa ei yksinkertaisesti sitä vedä. Mutta
se, että sitä kehitetään onneksi
koko ajan, on ihan hyvä.
Mutta se, millä tavalla kuitenkin näkisin
pikkuisen laajemmin tämän kysymyksen suhteessa vammaistuen
saannin oikeuksiin, on se, että jos keliaakikko ei hoida
itseänsä, niin silloin sen seurauksena vammaistukilain
etujen kriteerit kyllä aika lailla täyttyvät.
Tässä on se ongelma, miten se käsitellään,
onko hoitamaton vai hoidettu. Jos se on hoidettu, silloin ei ole
mitään. Keliaakikkohan on periaatteessa terve,
ja ainoa hoito on ruokavalio. Mutta jos se on hoitamaton, silloin
nämä kriteerit aika lailla täyttyvät.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Tämä korvaus, 20 euroa kuukaudessa,
noin 125 markkaa, ei tietenkään vastaa niitä kustannuksia,
joita erikoisruokavaliosta on. Nyt kun puhutaan indeksisidonnaisuudesta,
niin onko sillä mahdollisesti sekin vaikutus, jos se tulisi,
että sen jälkeen ei olla helposti palaamassa tuen
suuruuteen, jonka pitäisi olla ehdottomasti korkeampi tasoltaan?
Nyt jos siinä olisi indeksisidonnaisuus, ajatellaanko,
että indeksi hoitaa sitten tämän, että se on
aina ajan tasalla? Minusta tämä on ehkä semmoinen
asia, että tähän kannattaisi palata,
kun nähdään käytännössä,
miten se toimii, ja ihan kokonaisuutena miettiä korvaussummaa
uudelleen. Sen jälkeenhän tähän
indeksiasiaankin voidaan palata.
Marjatta Vehkaoja /sd:
Arvoisa puhemies! Minä en todellakaan toivo, että keliaakikko
jättää itsensä hoitamatta. Mutta
jos hän jättää itsensä hoitamatta
ja hänelle täyttyvät ne edellytykset,
jotka vammaistuen saamiseen on, niin silloin hän tietysti
tulee niiden piiriin. Kyllähän nyt täytyy
mieltää se, että kun tässä liikutaan
pienemmällä summalla suhteessa vammaistukeen,
niin tämä on vammaistukeen nähden ennalta
ehkäisevä toimenpide. Sitä kautta pitää ehkä kyetä ymmärtämään,
että on tässä myöskin tyydytty
pienempään markkamäärään.
Mutta kyllähän sitä markkamäärää säätelivät ennen
kaikkea selvitykset siitä, mitä oli tapahtunut
gluteenittoman ruoan hinnoille. Niin kuin jokainen ymmärtää,
sitä ei ole tietenkään kamalan helppoa
selvittää. Mielellään antaisi
enemmänkin. Jokainenhan sen ymmärtää,
ei siinä ole mitään epäselvää.
Mutta indeksin osalta minä toivon, että ei synny
mitään tämmöistä probleemaa ja
että meidän lausumaamme sitten viranomaiset suhtautuvat
sillä vakavuudella, mitä olemme tarkoittaneet.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:
Arvoisa puhemies! Ei kai keliaakikko terveeksi tule, vaikka
sairaus on oireeton. Suoliston toiminnan häiriöistä ei
vain aiheudu ongelmia silloin, kun sairaus on hoidossa. Näinhän
on monessa muussakin sairaudessa. Meillä on sairauksia,
jotka voivat parantua kokonaan määrätyillä hoitotoimenpiteillä,
mutta keliakian perusongelmahan ei sieltä poistu, vaan
hyvällä hoidolla sairaus voi olla oireeton. On
erittäin tärkeätä, että keliaakikkoja
tuetaan tässä.
Me puhuimme aikaisemmin valiokunnassa siitä, miten
erityisesti nuoret miehet eivät tahdo gluteenitonta ruokavaliota
noudattaa. Kun tiedän, että Keliakialiitto on
aloittanut terveyskeskusten kanssa yhteisen ohjelman keliakian hoidon
parantamiseksi ja kehittämiseksi, toivon, että nämä tukimuodot
ja seuranta, millä tavalla potilaat jaksavat hoitaa itseänsä joka
päivä, että sairaus pysyy oireettomana,
tulevat siellä myöskin huomioon otetuiksi. Näin
varmaan on. Uskon, että liiton puheenjohtaja ed. Kemppainen
omalta osaltaan vie tätä eteenpäin. Yhteistyö Keliakialiiton
kanssa on todella ollut hienoa tässä asiassa. Näin
kun vielä saamme toisen käsittelyn loppuun, on
saatu pitkä urakka askeleella eteenpäin.
Marja-Leena Kemppainen /kd:
Arvoisa puhemies! On totta, että keliaakikko ei tule
terveeksi, käytin väärää sanamuotoa.
Oireettomaksi tulee, siinä ed. Stenius-Kaukonen on ihan
oikeassa. Toivoisi kyllä, että tulisi, mutta ikävä kyllä näin
ei ole.
Summan osalta vielä, kun siitä keskustellaan, 125
markasta, ja siitä mitä se käytännössä tulee aiheuttamaan,
suurin kysymyshän on juuri nuoret miehet ja yleensä opiskelijat,
kun he saavat 16 ikävuoteen saakka vammaistukilain mukaan
korvausta 441 markkaa. Sitten se putoaa näin pieneen juuri,
kun he lähtevät opiskelemaan, ja tässä on
aukko ja ongelma, jonka eteen varmaan liitto joutuu tekemään
kovasti työtä, että siinä asiassa
pystyttäisiin motivaatiota lisäämään
ja ennaltaehkäisyä myös, mistä oli
puhetta.
Toinen ongelma-aluehan on pienituloiset eläkeläiset
ja keski-ikäiset miehet, joilla motivaatio hoitoon on puutteellinen.
Tämä sosiaaliturva-asia ollaan saamassa ja on
saatu kuntoon, mutta kaikesta huolimatta näen — korvaus
on erittäin iso ja tärkeä asia, en halua
ollenkaan mitätöidä ja vähätellä — että on
vielä alueita, joissa liitto haluaa varmaan tehdä jatkossakin
hyvää työtä tämän
talon kanssa.
Yleiskeskustelu päättyy.