Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Joskus sanotaan, että ei kukaan kissan häntää nosta, ellei kissa itse. Ehkä sopii näin tällä kertaa tämä esittelypuheenvuoro aloittaa, sillä sosiaali- ja terveysvaliokunnalla on kyllä tämän asian osalta erittäin keskeinen asema sen suhteen, että keliakiaa sairastavat ihmiset tulevat nyt saamaan oman korvauksensa, jolla he voivat heille määrättyä gluteenitonta ruokavaliota ilman suuria taloudellisia menetyksiä vastaisuudessa hankkia.

Eduskunnassa on vuosien ajan ja luulisin, että 15 vuoden ajan ainakin, tehty valtavan paljon aloitteita myöskin keliaakikkojen asian hoitamiseksi siitä lähtien oikeastaan, kun kävi ilmi, että vammaispalvelulaki ei ylimääräisten ravintokustannusten osalta toteuttanutkaan sitä, mitä lainlaatijat silloin aikanaan olivat ajatelleet. Eli sitä kautta aluksi kyllä ehkä maksettiin hyvin monissakin kunnissa keliaakikoille kustannusten korvausta, mutta viimeistään silloin, kun tulivat laman vuodet, kunnat jättivät korvaukset maksamatta tai alensivat niitä merkittävästi.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pyysi nimenomaan keliakiakysymyksestä erillisselvityksen sosiaali- ja terveysministeriöltä ja sai siihen vastauksen viime vuoden aikana. Sanoisin vielä niin, että tämän tarinan päättyminen onnellisesti oli osittain sen ministeriön vastauksen, sanotaanko, heikon laadun seurausta. Olimme oikeastaan todella ihmeissämme siitä, että siinä ehdotettiin menettelytavaksi — oltiin kyllä perusmyönteisiä; niin ei kai voi sanoa, että olisi oltu happamia meidän ajatuksellemme — sairausvakuutuskorvauksen systeemiä, joka meillä on myös lääkkeiden osalta, mikä olisi tarkoittanut, että ensin olisi pitänyt määritellä gluteenittomat ruoka-aineet, eikö niin. Sen jälkeen olisi pitänyt määritellä niille tukkuhinta ihan niin kuin lääkkeille ja sen jälkeen vieläpä jakaa ruokatarvikkeet apteekkien kautta keliaakikkojen ostettaviksi.

Näimme tämmöisen konstruktion täysin mahdottomana asiana. Asiantuntijakuulemisen jälkeen omassa vastauksessamme ministeriön selvityspyynnön johdosta päädyimme erittäin kirkkaasti ja yksimielisesti valiokunnassa siihen ajatukseen, että vammaistuen tyyppinen ratkaisu täytyy saada aikaan ja Kansaneläkelaitoksen tulee olla se instanssi, joka korvauksen suorittaa.

Olimme laittaneet vaatimukseemme myöskin takarajan asian aikaansaamiselle ja olemme erittäin tyytyväisiä siitä, että hallitus on tämän pienen ison asian nyt tässä budjetin yhteydessä laittanut kuntoon. Se on pieni asia sen osalta, että se on ainoastaan 125 markkaa kuukaudessa keliaakikoille, mutta se on suuri asia sitä kautta, että 12 000 keliaakikkoa pääsee tämän etuuden piiriin tulevaisuudessa.

Totta kai, arvoisa puhemies, asiantuntijakuulemisessa keskusteltiin paljonkin siitä, mikä on oikea summa tässä tapauksessa. Meillä oli kyllä aika varhaisessa vaiheessa jo etiäinen siitä, että meidän täytyy erillinen ratkaisu keliaakikkoja varten tehdä, että se vammais- ja hoitotukisysteemi, joka meillä on, ei sellaisenaan sovellu tässä välttämättä sovellettavaksi. Niinpä on päädytty tämmöiseen poikkeusjärjestelyyn, mutta se on kuitenkin hyvin lähelle vammaistuen traditiota tuleva ratkaisu.

Ennen kuin tämmöisen myönteisen päätöksen voi saada, täytyy tietenkin kyetä osoittamaan, että henkilöllä on sellainen sairaus, joka edellyttää gluteenitonta ruokavaliota. Me asiantuntijakuulemisen perusteella, arvoisa puhemies, sitten muutimme tätä hallituksen esitystä niin, että emme halunneet määritellä lakipykälän tasolla, että kysymys on suolistosairaudesta, vaan puhumme sairaudesta, joka edellyttää gluteenittomien tuotteiden käyttämistä ja jossa se on ehdottoman välttämätöntä. Näin esimerkiksi ihokeliaakikot tulevat ilman taistelua — nyt kun ajatellaan jälkikäteen — siitä, kuuluvatko piiriin niin ei, tämän etuuden piiriin aina, jos todella toteutuu vain tässä mainittu tärkeä edellytys, että gluteeniton ruokavalio on ehdottoman välttämätön. Minusta se oli ihan olennainen kiva lisä, minkä teimme tähän hallituksen esitykseen.

Sen sijaan keskusteltiin pitkään indeksisidonnaisuudesta keliaakikkojen korvauksen osalta. Siinä päädyttiin lausumaan eikä viety sitä pykäliin, koska jo tämän pitkän juoksun aikana, jolloin tätä keliaakikkojen asiaa on yritetty hoitaa — puhun nyt jo vuosista — on käynyt selville, että ylimääräisten ravintokustannusten määrä on pudonnut siitä, mitä se oli vuosia vuosia sitten. Tietysti indeksisidonnaisuudessa on riskinsäkin. Jos tällainen tilanne esimerkiksi sitten jatkuisi, että nämä ruokakustannukset jatkossa laskisivat, sehän tarkoittaisi, että korvaus vähenee. Me lähdemme yleensä automaattisesti keskuudessamme siitä, että indeksisidonnaisuus aina tarkoittaa sitä, että se tulevaisuudessa tuo lisää rahaa, mutta niin ei siis välttämättä ole.

Tätä tärkeämpi syy oli se, että meillä ei ole oikeastaan sellaista indeksiä ainakaan valmiina, joka olisi nimenomaan tarkoitettu keliaakikkojen käyttämän gluteenittoman ruoan hintojen arvioimiseksi. Olisi myöskin pitänyt ensin määritellä, mitä hintoja seurataan, ennen kuin olisi voitu päättää siitä, noudatetaanko indeksisidonnaisuutta vai ei. Minusta olisi voinut olla aika kohtalokasta esimerkiksi sitoa sitä elintarvikkeiden hintakehitykseen, johon vaikuttaa niin kovin moni muu asia. Kai ne hinnat ovat nyt lähteneet sillä puolella toki viime vuosina ihan nousuun, mutta jos muistetaan sitä erityistilannetta, jossa Suomi tuli EU:n jäseneksi, elintarvikkeiden hintahan alussa kyllä aleni.

Elikkä tässä ratkaisussa on hyvät ja huonot puolensa, mutta kun se kysymys on nyt lausumalla sidottu, niin me näemme sen niin, että lausuma edellyttää, että nyt seurataan ei ruokakuluja yleensä vaan gluteenittoman ruoan hintaa tarkasti. Sitten voidaan palata kysymykseen, mikäli se antaa aihetta. Minusta myös henkilökohtaisesti tuntuu siltä, että tämä ratkaisu oli sittenkin järkevämpi kuin lähteä tälle indeksisidonnaisuuden tielle, joka siis pahimmassa tapauksessa, jos hintakehitys on aleneva, olisi voinut tuoda ikäviäkin yllätyksiä keliaakikoille. Niin olen ymmärtänyt, että kun gluteenittoman ruokavalion tiedostaminen on tullut näin paljon tärkeämpään asemaan, niin tarjontahan on markkinoilla lisääntynyt valtavasti. Voi hyvinkin olla todennäköinen asioiden kulku, että nämä gluteenittomat vaihtoehdot eivät hinnoiltaan ainakaan pahasti lähitulevaisuudessa nouse. Mutta meidän ei tarvitse tässä salissa ottaa siihen nyt kantaa, vaan asiaa seurataan ja näin on.

Haluan päättää tämän puheen vielä siihen, että kun täällä edellisen asian kohdalla moitittiin kauheasti valiokuntaa, että ei ole tehty tarpeeksi, niin minusta tuntuu nyt siltä, että unohdetaan mahdollisimman pikaisesti äskeiset moitteet, ja jos ei kukaan muu meitä nyt kehu, niin kehutaan itse itseämme, että tällä kohdalla on ainakin yhdessä tehty hyvää työtä, ja minä haluan kiittää myös opposition kansanedustajia ja valiokunnan jäseniä siitä, että tässä on todella esillä yhteistyön näyte, näyte siitä, mihin voidaan päästä, kun rauhallisesti tehdään yhteistyötä.

Niilo  Keränen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja ed. Vehkaoja esitteli tämän lakiesityksen ja myöskin valiokunnan työn todella hyvin. Voisi tietysti toisinkin päin näistä kiitoksia jakaa. Tässä on tehty todellakin hyvää yhteistyötä kaikkien valiokunnan jäsenten kesken. Me otimme valiokunnassa todella tyytyväisenä vastaan tämän lakiehdotuksen. Pikkuisen jäimme miettimään tämän jäämistä puolitiehen, niin kuin näkyy mietinnössä olevasta vastalauseesta. Keliaakikon korvaushan rinnastetaan tässä laissa vammaistukeen, vaikka se tuleekin olemaan pienempi kuin alin vammaistuki jonkin muun vamman tai sairauden takia olisi.

Puolitiehen esitys nimittäin jää juuri sen takia, että tätä korvausta ei ole muiden vammaistukien tapaan sidottu indeksiin. Meidän mielestämme, jotka olimme vastalausetta tekemässä, tämä korvaus tulee jäämään jälkeen vuosien kuluessa ja menettää arvonsa. Sitä puutetta ei mielestämme suinkaan poista valiokunnan mietinnössä oleva lausuma. Tiedämme nimittäin, että lakiin kirjoitettuja rahasummia on varsin vaikea muuttaa ylöspäin, esityksiä ei tahdo tulla. Tämän osoittaa jo keliaakikkokorvauksen tähänastinen historia. Ed. Vehkaoja totesi, että indeksisidonnaisuudessa on riskinsä. Näin tietysti on, mutta uskoisin, että alaspäin tarkistavia lakiesityksiä tulee helpommin kuin ylöspäin tarkistavia.

Arvoisa puhemies! Niinpä tulemmekin yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään muutoksia valiokunnan hyväksymiin pykäliin. Ykköslaissa ehdotamme muutosta 8 §:ään ja kakkoslaissa johtolauseeseen ja 77 §:ään. Kun nämä muutokset tehdään, keliaakikon vammaistuki nousee kansaneläkeindeksin mukaisesti jatkossa muitten vammaistukien tapaan.

Marja-Leena  Kemppainen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! On totta, että jos ei kukaan nosta häntää, niin kissa nostaa sen itse, mutta minulla on sellainen käsitys, että kun kissaa silittää, se tekee sen vähän herkemmin. Luulen, että tässä on myös aika pitkälle vastaavasta kysymys. On totta, että valiokunta on tehnyt erittäin hyvää työtä, ja näen, että on oikeastaan koko salin yhteinen punnerrus, että tämä asia on tässä pisteessä. Kiitoksia kyllä voi jakaa ihan reippaasti.

Valiokunnan puheenjohtaja Vehkaoja toikin puheenvuorossaan hyvin esille sen monitahoisuuden, millä tavalla tätä asiaa esimerkiksi kahden viime vuoden aikana on valiokunnassa ja ministeriöitten välillä käsitelty. Siellä on ollut vaikka minkälaista variaatiota, aika hapantakin välissä. Apteekkien kautta myynti oli yksi. Toinen oli, että tähän maahan olisi kehitetty keskitetty jakelujärjestelmä, joka tuntuu näin käytännön keliaakikkona myös aika erikoiselta.

Valiokunta on yksimielisesti tehnyt mietinnön ja — pienin lisäyksin kuitenkin lopussa — näen, että tämä on erittäin hyvä asia noin 14 000 keliaakikon kohdalla Suomessa. Keliaakikkojahan tällä hetkellä on noin 14 000. Meidän määrämme nousee aika hurjaa vauhtia. (Ed. Vehkaojan välihuuto) — Ovat mukana siinä 14 000:ssa myös. — Se, että keliaakikot vihdoin pääsevät sosiaaliturvan piiriin, on sellainen asia, joka on ihan tasa-arvokysymys. Hehän ovat pitkäaikaissairaista ainoa ryhmä, joka on ollut sosiaaliturvan ulkopuolella.

Lähetekeskustelussa toin esille muutamia huolia siitä, mitä hallituksen esitys piti sisällään. Ilokseni voin todeta, että valiokunta on tehnyt ne korjaukset, joita silloin toivoin. Nimenomaan suolistosairaus-termi poistettiin lakipykälästä ja siellä puhutaan vain sairaudesta. Näin vältytään siltä tulkinnalta, että ihokeliakiaa sairastavat keliaakikot joutuisivat mahdollisesti lain ulkopuolelle. Tällä korjauksella turvataan myös heidän asemansa.

Korvaussummasta on oltu hyvin monta mieltä, ja olisinkin toivonut, että valiokunta olisi voinut sitä hieman nostaa 21 eurosta, koska se summana on erittäin pieni. Mutta kuten lähetekeskustelussa totesin, se on parempi kuin ei mitään. Siinä mielessä näen, että summaan pitää olla tyytyväinen. Kuitenkin tuohon, mitä edellinen puheenvuoro sisälsi, haluan vähän myöhemmin omalta kohdaltani lisätä muutaman asian.

Lausumaehdotuksessa valiokunta toteaa, että "gluteenittomaan ruokavalioon kuuluvien tuotteiden hintakehitystä seurataan ja tarvittaessa annetaan eduskunnalle esitys etuuden tason tarkistamiseksi". Lausuma ei kuitenkaan takaa vielä mitään, ja tiedän, että gluteeniton ruoka on erittäin kallista. Sen reilun neljän vuoden aikana, jona sitä olen henkilökohtaisesti seurannut, kyllä joudun toteamaan, että vaikka valikoima on lisääntynyt ja huomattavasti on asiaan tullut korjausta valikoiman suhteen, hintataso ei ole kuitenkaan yhtään laskenut, joidenkin tuotteiden kohdalla jopa päinvastoin. En usko, että tulevaisuus tuo niin isoja asioita esille, että esimerkiksi tässä salissa niitä tultaisiin uuden lakiehdotuksen kautta korjaamaan.

Laskentaperusteet, joita on käytetty, kun summaa on määritelty, ovat hyvin moninaiset ja monitahoiset. Olenkin ymmärtänyt, että on otettu pienin mahdollinen summa, joka ei kuitenkaan käytännössä ole se oikea summa mutta johon tämä 21 euroa perustuu. Valiokunnan mietintöön on tehty vastalause, jossa edellytetään korvaussumman sitomista kansaneläkeindeksistä annetun lain mukaisesti indeksiin. Näkisin, että tämä asia huomioitaisiin lopullisessa käsittelyssä. Puheenjohtaja Vehkaoja toi valiokunnan näkemyksiä esille, joita kuitenkin siinä mielessä kritisoisin, että tämä olisi se mahdollisuus, jolla turvattaisiin tulevaisuudessa, että summa ei suhteessa olisi pienempi kuin muistakaan ruokavalioista aiheutuvat kustannukset tai lääkekustannukset tai muut, koska lääkekustannusten korvausperiaatettahan tässä on käsitykseni mukaan käytetty aika pitkälle pohjana.

Näillä ajatuksilla olen sitä mieltä, että jotta tämä asia tulevaisuudessakin olisi turvattu, päätöksen tulisi olla vastalauseen mukainen. Kannatan ed. Keräsen ehdotusta.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Vehkaoja päätti puheenvuoronsa siihen, että meidän olisi syytä olla iloisia siitä, että me olemme saaneet tämän pitkän projektin tähän pisteeseen, että nyt ollaan hyväksymässä lakia, jolla keliaakikoille korvataan erityisruokavaliosta aiheutuvia kustannuksia.

Kyllä tämän urakan keskeiset tekijät ovat olleet sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, useammassa kokoonpanossa, useamman eduskunnan aikana. Jos ei valiokunnan puheenjohtaja — sanon tämän, koska en muista, että valiokunnan puheenjohtajaa henkilökohtaisesti olisi tästä erikseen kiitetty — olisi ollut valmis siihen, että päätimme yhdessä ottaa tämän asian käsittelyyn niin, että lähetimme ministeriölle kirjeen ja pyysimme selvitystä, ei tämä asia olisi tässä paikassa. Kun saimme ministeriön selvityksen, meitähän ei tyydyttänyt se vastaus, joka tuli. Sen jälkeen useat neuvottelut ministeri Perhon kanssa ovat johtaneet tulokseen. Ministeri Perho on tietysti itse ollut aikoinaan valiokunnassa silloin, kun aloitettiin tämän asian ajamista tosissaan. Sitä ennen Keliakialiitto oli varmaan jo yhden kymmenen vuotta yrittänyt viedä asiaa eteenpäin, mutta eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta ainakin kymmenen vuotta on ollut tässä aktiivisesti asialla. Onhan se tietysti pitkä aika, mutta hyvä näin, että nyt ollaan todella saamassa tämä asia eteenpäin.

Tietysti voi esittää kritiikkiä, niin kuin on esitetty useammassa puheenvuorossa, korvaussumman osalta. 125 markkaa on vaatimaton siihen nähden, minkälaiset kustannukset erikoisruokavalio aiheuttaa. Myös indeksikorotuksen osalta kritiikki on paikallaan, koska minusta tämä kyllä poikkeaa yleisestä käytännössä. Me voimme ihan samoilla perusteilla sanoa kaikkien muiden erityiskustannusten osalta, että ei niistä tiedetä, mikä juuri niiden kehitys on, mutta ne ovat kuitenkin kaikki sidottu indeksiin niin vammaistuen kuin eläkkeensaajan hoitotuen yhteydessä. Siinä mielessä ei ole loogista, että tähän ei indeksikorotusta ole tehty.

Mutta sehän on totta, että on mahdollista, että yleinen indeksitaso alenee. En kyllä muista, milloin sellaista olisi tapahtunut. On tietysti sekin mahdollista, että keliaakikkojen ruokavaliokustannukset alenevat, vaikka tietysti todennäköisempää on, että kokonaisuudessaan niidenkin tuotteiden hintataso nousee. Mutta se, millä tavalla keliaakikoiden ruokavaliokustannukset voivat alentua, on juuri se, että he pystyisivät käyttämään muita kuin erityistuotteita. Silloin kauran käyttämismahdollisuus ainakin osalla keliaakikoita on jo selvästi sellainen, joka alentaa ruokavaliokustannuksia, tietysti yhtenä pienenä osatekijänä.

Muistuttaisin siitä, että aikanaan diabeetikoiden katsottiin tarvitsevan erikoisruokavaliota. Vuosia ajettiin sitä, että diabeteksen erityisruokavaliokustannukset pitäisi korvata ja että tarvitaan erityistuotteita. Vähitellen todettiin, että itse asiassa hyvä terveellinen ruokavalio diabeetikoille on ravintokoostumukseltaan sama kuin jokaiselle ihmiselle terveellinen ruokavalio. Väitän tänä päivänä, että se, että joutuu noudattamaan ruokavaliota koko ajan, tulee kalliimmaksi diabeetikoille, koska he joutuvat huolehtimaan siitä, että verensokerin pitäisi periaatteessa pysyä jokaisena hetkenä määrättyjen rajojen sisällä. Tällaisesta tehtävästä aiheutuu vuorenvarmasti, vaikka voi käyttää samoja ruoka-aineita kuin muut, ylimääräisiä kustannuksia. Mutta me olemme lakanneet vaatimasta ruokavaliokustannuksiin korvausta.

Totean, että ikävän usein diabetes ja keliakia ovat samalla henkilöllä. Noin 4 prosentilla diabeetikoista on myös keliakia, koska kysymys on autoimmuunisairauksista ja usein samalla henkilöllä on useampia autoimmuunisairauksia. Tämä nyt sitten osittain auttaa tähän. Tietysti diabeetikko-keliaakikot saavat tämän saman korvauksen, mutta sitä, että keliakia vaikuttaa myös diabeteksen ruokavaliohoitoon, ei oteta missään huomioon. Tämä on aivan selvä asia, kun on kaksi sairautta, jotka vaativat kumpikin tietynlaista ruokavaliota, yhteisvaikutuksetkin ovat sitten vielä hankalammat hoitaa silloin, kun on tämmöinen yhdistelmä.

Mutta yhtä kaikki oli tärkeää, että saimme valiokunnassa suolisto-sanan pois. Se toi sitten ne 25 prosenttia ihokeliaakikoista, jotka olisivat jääneet lain ulkopuolelle, sen lain piiriin, mikä oli erittäin tärkeä asia. Voi sanoa, että se keskustelu oli alkuun aika huvittava, miksi katsottiin, että sitä sanaa ei oikeastaan voisi sieltä poistaa, mutta onneksi se sitten saatiin pois. Nimenomaan ministeriö halusi, että niiden, joilla on jokin muu sairaus, joka vaatii myöskin gluteenitonta ruokavaliota, pitää saada sama korvaus, ja se on kestävä lähtökohta. Silloin oli todella erikoista, että pykälässä oli suolisto-sana, mutta hyvä, että se saatiin tästä pois.

Meillä riittää vielä työtä, että saamme jatkossa tähänkin lakiin parannuksia, mutta mielestäni tämä on hyvä alku. Olisi ollut todella mukava, kun olemme yhdessä tämän työn tehneet, että olisimme yhdessä voineet tämän ilman vastalauseita hyväksyä. Se jättää kyllä ikävän pienen pilkun, koska me olemme niin yhteistyössä tätä asiaa vieneet eteenpäin.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Asia on juuri niin, kuin ed. Stenius-Kaukonen sanoi, että tässä ovat niin monet tahot olleet tekemässä työtä tämän asian eteen, että siitä ei varmasti kukaan yksin voi ottaa itselleen sulkaa hattuun. Eihän eduskunnassa kukaan yksin saa mitään aikaiseksi, meillähän on demokratia.

Hallituksen esitys on mielestäni hyvä niin sanottu päänavaus Suomen sosiaali- ja terveysturvan edelleen parantamiseksi. Suomessahan on eräitten laskelmien mukaan sosiaali- ja terveysturvan prosentuaalinen osuus bruttokansantuotteesta alle EU:n keskiarvon. Toivottavasti meillä on mahdollisuus parantaa tätä tilannetta. Mielestäni hallituksen esitys on ihan selkeästi yksi askel kohti parannusta.

Osaltaan hallituksen esitys on myös osoitus siitä, että työnteon pitää olla kannattavaa. Tässä tapauksessa tietenkin lähinnä tarkoitan sitä, että ne henkilöt, jotka jaksavat ja yrittävät hoitaa tautiaan ruokavaliolla, mikä on varmasti hyvin vaikeaa, saavat tukea ja kannustusta siitä, että hoitavat itseään hyvin. Tämän suuntaisia hoitoja pitäisi jatkossakin enemmän tukea eikä vain sitten, kun on lääkkeistä kysymys.

Valiokunnassa tehty muutos, että termi suolistosairaus muutettiin termiksi sairaus, oli erittäin järkevä ja osoittaa sitä, että työnteolla saadaan myöskin parannuksia aikaan vielä valiokunnassakin.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ja valiokunnan mietintö osoittavat sen, että todella tärkeään asiaan on puututtu, ja tästä todella täytyy antaa kiitos valiokunnan puheenjohtajalle, joka omalla panoksellaan on merkittävästi vaikuttanut siihen, minkä sisältöiseksi esitys lopulta on tullut. Eli ne korjaukset, mitä siellä on tehty, ovat todella oikean suuntaiset ja viesti keliakiaa sairastaville, että heidän tilannettaan ymmärretään.

Niin kuin ed. Nurmi totesi, tämä on varmasti myöskin kannustin sillä tavalla, että keliakiaa sairastavat hoitavat itseään ja sillä on merkitystä heidän hyvinvoinnilleen. Olkoon tämä myöskin viesti siitä, että täällä eduskunnassa ymmärretään tällaisia pitkäaikaissairaita ja erilaisia sairauksia, joista koituu ylimääräisiä kustannuksia, ja silloin tällainen kädenojennus on mahdollinen.

Aivan kuten valiokunnan puheenjohtaja esittelypuheenvuorossaan totesi, kunnilla on aikaisemmin ollut talousarvioissaan määrärahoja, joiden kautta kuntatasolla on voitu erilaisia sairausryhmiä, sairauksia sairastavia, auttaa ylimääräisissä kustannuksissa. Monet kunnat ovat nämä määrärahat juuri leikanneet taloudellisissa vaikeuksissaan, ja siinä mielessä tämä on merkittävä valtion kädenojennus tai eduskunnan päätös tässä asiassa, jotta tämä määräraha, 125 markkaa kuukaudessa, voidaan kohdentaa.

Kysymys siitä, mikä on indeksisidonnaisuus: Mikä tämän lausuman painoarvo on, mitä hintojen seuraaminen merkitsee ja miten lyhyellä aikavälillä on sitten mahdollisuus puuttua tähän tilanteeseen, se on kysymys, jota itse mietin, kun arvioin sitä, menenkö vastalauseen taakse vai hyväksynkö tämän esityksen mietinnön mukaisessa muodossa, joka todella on hyvä esitys. Kiitos siitä.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tätä hallituksen esitystä ja sosiaalivaliokunnan panosta tämän lakiesityksen aikaansaamiseen on täällä erittäin paljon kiitelty. On todella syytä olla tyytyväinen ja ehkä todeta myöskin se, kuten täällä on jo aikaisemminkin todettu, miten aktiivinen Keliakialiitto on ollut vuosien saatossa. Varmasti meille erittäin suurelle osalle kansanedustajia, jotka olemme pitempäänkin täällä olleet, tämä on ollut tavallaan kuin ikuisuuskysymys, ja nyt se on edennyt. Siitä näin opposition puoleltakin voi antaa tunnustuksen. Ei valiokunta yksin tätä lakia tänne ole saanut. Tässä on tietenkin sosiaali- ja terveysministeri Maija Perholle annettava erinomainen kiitos siitä, että hän on tämän vihdoin tänne tuonut.

Ennen kaikkea moni keliakiaa sairastava henkilö on ottanut nyt yhteyttä ja ollut tyytyväinen. Eihän tämä 21 euroa kuukaudessa ole mikään päätähuimaava raha, mutta se on erittäin selkeä parannus ja auttaa useaa tätä tautia sairastavaa pienituloista henkilöä. Siinä mielessä tämä on hyvä asia. En pysty näillä perusteilla sanomaan indeksisidonnaisuudesta. Ehkä se tuntuisi järkevältä, mutta uskon ja luotan siihen, että oman ryhmäni sosiaalivaliokunnan jäsenet ovat asiaa perusteellisesti harkinneet ja katsoneet, että tässä vaiheessa tämä olisi pitänyt saattaa myöskin jo tähän mietintöön.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan tästä indeksisidonnaisuudesta vielä lausua. En ole missään tapauksessa henkilökohtaisesti halunnut vastustaa sitä, että keliaakikkojen gluteenittoman ruokavalion kustannusten korvaukset seuraavat kustannuskehitystä.

Haluan kiinnittää huomiota siihen seikkaan — kuulostaa vähän juridiikalta — että vammaistuen ja eläkkeensaajan hoitotuen kohdalla perusteet, jotka tuen saamiseen on mainittu, ovat hirvittävän paljon laajemmat. Tässä erityisessä ratkaisussa puhutaan ainoastaan gluteenittomasta ruoasta. Voin mainita, että vammaistuen kohdalla puhutaan esimerkiksi henkilökohtaisista toiminnoista, avusta kotitaloustöihin, kodin ulkopuolella tapahtuvasta asioinnista toisen henkilön avulla ja sairauden ja vamman erityiskustannuksista. Ed. Kemppaisen mainitsema kriteeri, kun hän viittasi tähän viimeiseen, joka ihan oikein olikin, että gluteeniton ruoka voidaan rinnastaa sairauden ja vamman erityiskustannuksiin, on vain yksi niistä kriteereistä, joilla saadaan vammaistukea tämän luettelon mukaan.

Sen takia ei ole kamalan helppo ajatus, jos indeksisidonnaisuus otettaisiin, että tarvitsisi seurata samaa indeksiä kuin vammaistuissa seurataan. Haluan kiinnittää siihen sen takia huomiota, että nämä ovat sisällöltään laissa haluttu erottaa erillisiksi asioiksi; tässä on erikseen keliakiaa sairastaville tarkoitettu kohta.

Arvoisa puhemies! Kun keliaakikkojen kohdalla koko työskentelyn ajan keskustelu keskittyi ainoastaan gluteenittomaan ruokavalioon — mistään muusta ei oikeastaan puhuttu — luulen, että sillä oli suuri merkitys sille, että tehtiin tämmöinen erillinen keliaakikkoja koskeva ratkaisu, joka on vammaistukilakiin nyt sijoitettu. Vammaistukilain, niin kuin totesin äsken, tuensaannin edellytykset ovat niin paljon laajemmat, että silloin aika hyvin ymmärtää, että indeksi seuraa kansaneläkeindeksiä. Sen ymmärtää sitä kautta paremmin, että siellä liikkuvat useammat osaset.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, joka on voinut vaikeuttaa ajatusta indeksisidonnaisuuden viemisestä tässä yhteydessä nyt muitta mutkitta läpi, ovat juuri nopeat innovaatiot, mihin ed. Stenius-Kaukonen puheenvuorossaan viittasi puhuen kaurasta esimerkiksi. Näin ollen tässä oli epävarmuustekijöitä, joita ei suinkaan ollut keksitty valiokunnassa vaan jotka oli tuotu esiin asiantuntijoiden puheenvuoroissakin. Jos tämä asia olisi ollut siltä osin selvempi, minä olisin ehdottomasti liputtanut indeksisidonnaisuuden puolesta, mutta niin kuin sanottu, prosessia häiritsivät nämä erityiset seikat, joista äsken mainitsin.

Marja-Leena Kemppainen /kd:

Arvoisa puhemies! On totta, että varmaan näitä kysymyksiä on hyvin paljon. En ollenkaan epäile sitä, etteikö valiokunta ole omassa asiantuntijakuulemisessaan näihin kiinnittänyt huomiota. Kaura on vain sillä tavalla hämäävä juttu, että kaurahan on erisukuinen kasvi, täysin erisukuinen, kuin meidän muut kotimaiset viljamme. Vaikka se on pystytty tähän luokittelemaan sopivaksi viime vuosina, käytännössä kuitenkin tilanne on se, että on suuri osa keliaakikkoja, jotka eivät voi ollenkaan käyttää kauraa, koska he ovat niin kauan olleet siinä tilanteessa, että heidän suolistonsa ei yksinkertaisesti sitä vedä. Mutta se, että sitä kehitetään onneksi koko ajan, on ihan hyvä.

Mutta se, millä tavalla kuitenkin näkisin pikkuisen laajemmin tämän kysymyksen suhteessa vammaistuen saannin oikeuksiin, on se, että jos keliaakikko ei hoida itseänsä, niin silloin sen seurauksena vammaistukilain etujen kriteerit kyllä aika lailla täyttyvät. Tässä on se ongelma, miten se käsitellään, onko hoitamaton vai hoidettu. Jos se on hoidettu, silloin ei ole mitään. Keliaakikkohan on periaatteessa terve, ja ainoa hoito on ruokavalio. Mutta jos se on hoitamaton, silloin nämä kriteerit aika lailla täyttyvät.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä korvaus, 20 euroa kuukaudessa, noin 125 markkaa, ei tietenkään vastaa niitä kustannuksia, joita erikoisruokavaliosta on. Nyt kun puhutaan indeksisidonnaisuudesta, niin onko sillä mahdollisesti sekin vaikutus, jos se tulisi, että sen jälkeen ei olla helposti palaamassa tuen suuruuteen, jonka pitäisi olla ehdottomasti korkeampi tasoltaan? Nyt jos siinä olisi indeksisidonnaisuus, ajatellaanko, että indeksi hoitaa sitten tämän, että se on aina ajan tasalla? Minusta tämä on ehkä semmoinen asia, että tähän kannattaisi palata, kun nähdään käytännössä, miten se toimii, ja ihan kokonaisuutena miettiä korvaussummaa uudelleen. Sen jälkeenhän tähän indeksiasiaankin voidaan palata.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa puhemies! Minä en todellakaan toivo, että keliaakikko jättää itsensä hoitamatta. Mutta jos hän jättää itsensä hoitamatta ja hänelle täyttyvät ne edellytykset, jotka vammaistuen saamiseen on, niin silloin hän tietysti tulee niiden piiriin. Kyllähän nyt täytyy mieltää se, että kun tässä liikutaan pienemmällä summalla suhteessa vammaistukeen, niin tämä on vammaistukeen nähden ennalta ehkäisevä toimenpide. Sitä kautta pitää ehkä kyetä ymmärtämään, että on tässä myöskin tyydytty pienempään markkamäärään.

Mutta kyllähän sitä markkamäärää säätelivät ennen kaikkea selvitykset siitä, mitä oli tapahtunut gluteenittoman ruoan hinnoille. Niin kuin jokainen ymmärtää, sitä ei ole tietenkään kamalan helppoa selvittää. Mielellään antaisi enemmänkin. Jokainenhan sen ymmärtää, ei siinä ole mitään epäselvää. Mutta indeksin osalta minä toivon, että ei synny mitään tämmöistä probleemaa ja että meidän lausumaamme sitten viranomaiset suhtautuvat sillä vakavuudella, mitä olemme tarkoittaneet.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Ei kai keliaakikko terveeksi tule, vaikka sairaus on oireeton. Suoliston toiminnan häiriöistä ei vain aiheudu ongelmia silloin, kun sairaus on hoidossa. Näinhän on monessa muussakin sairaudessa. Meillä on sairauksia, jotka voivat parantua kokonaan määrätyillä hoitotoimenpiteillä, mutta keliakian perusongelmahan ei sieltä poistu, vaan hyvällä hoidolla sairaus voi olla oireeton. On erittäin tärkeätä, että keliaakikkoja tuetaan tässä.

Me puhuimme aikaisemmin valiokunnassa siitä, miten erityisesti nuoret miehet eivät tahdo gluteenitonta ruokavaliota noudattaa. Kun tiedän, että Keliakialiitto on aloittanut terveyskeskusten kanssa yhteisen ohjelman keliakian hoidon parantamiseksi ja kehittämiseksi, toivon, että nämä tukimuodot ja seuranta, millä tavalla potilaat jaksavat hoitaa itseänsä joka päivä, että sairaus pysyy oireettomana, tulevat siellä myöskin huomioon otetuiksi. Näin varmaan on. Uskon, että liiton puheenjohtaja ed. Kemppainen omalta osaltaan vie tätä eteenpäin. Yhteistyö Keliakialiiton kanssa on todella ollut hienoa tässä asiassa. Näin kun vielä saamme toisen käsittelyn loppuun, on saatu pitkä urakka askeleella eteenpäin.

Marja-Leena  Kemppainen  /kd:

Arvoisa puhemies! On totta, että keliaakikko ei tule terveeksi, käytin väärää sanamuotoa. Oireettomaksi tulee, siinä ed. Stenius-Kaukonen on ihan oikeassa. Toivoisi kyllä, että tulisi, mutta ikävä kyllä näin ei ole.

Summan osalta vielä, kun siitä keskustellaan, 125 markasta, ja siitä mitä se käytännössä tulee aiheuttamaan, suurin kysymyshän on juuri nuoret miehet ja yleensä opiskelijat, kun he saavat 16 ikävuoteen saakka vammaistukilain mukaan korvausta 441 markkaa. Sitten se putoaa näin pieneen juuri, kun he lähtevät opiskelemaan, ja tässä on aukko ja ongelma, jonka eteen varmaan liitto joutuu tekemään kovasti työtä, että siinä asiassa pystyttäisiin motivaatiota lisäämään ja ennaltaehkäisyä myös, mistä oli puhetta.

Toinen ongelma-aluehan on pienituloiset eläkeläiset ja keski-ikäiset miehet, joilla motivaatio hoitoon on puutteellinen. Tämä sosiaaliturva-asia ollaan saamassa ja on saatu kuntoon, mutta kaikesta huolimatta näen — korvaus on erittäin iso ja tärkeä asia, en halua ollenkaan mitätöidä ja vähätellä — että on vielä alueita, joissa liitto haluaa varmaan tehdä jatkossakin hyvää työtä tämän talon kanssa.