Täysistunnon pöytäkirja 122/2006 vp

PTK 122/2006 vp

122. TIISTAINA 28. MARRASKUUTA 2006 kello 14 (14.05)

Tarkistettu versio 2.0

25) Laki opintotukilain 17 §:n muuttamisesta

 

Toimi Kankaanniemi /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä opintotukilain muutoksessa puututaan tulorajoihin. Muistamme, että tasan 12 vuotta sitten käytiin kiivasta keskustelua täällä niin sanotusta Liisan listasta, joka oli ed. Liisa Jaakonsaaren tekemä säästölista, jonka Lipposen ensimmäinen hallitus pani toimeen. Silloin leikattiin kaikkien etuuksien lapsikorotuksia säästötoimenpiteenä. Niitä ei ole vieläkään korjattu. Siksi opiskelijaperheet ovat aika lailla ahtaalla. Tässä ehdotetaan, että opintotuen tulorajoja korotettaisiin niissä tapauksissa, joissa opiskelijaperheellä on alaikäisiä lapsia huollettavana, eli niin kuin tästä ilmenee, tämä linja on selkeä: opiskelevia lapsiperheitä kannustetaan ja tuetaan. Se on tulevaisuuden rakentamista.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa puhemies! Tämä on sellainen lakialoite, jota kyllä kannattaisi tukea ja joka kannattaisi saattaa laiksi. Oikeastaan pitäisi kaikki ne tulorajat poistaa ja kannustaa opiskelijoita myöskin tekemään työtä ja hankkimaan itselleen tuloja. Se olisi kyllä pitkässä juoksussa valtiollekin edullista. Nythän monesti opiskelijat laskevat, kuinka paljon saa tienata ilman että se vaikuttaa opintorahaan. Voi tietenkin kysyä, mitä haittaa on siitä, että opiskelija tienaa; saahan valtio siitä rahaa, verotuloa, ja opiskelija saa kokemusta jne. Mielestäni, niin kuin jo sanoin, tulisi ne tulorajat kokonaan poistaa ja opintotukijärjestelmässä siirtyä tavallaan urakkapalkkaan, maksaa se opintotuki ja opintoraha silloin kun tulosta syntyy, eikä niin, että kuukausittain on tietty summa lähes tuloksesta riippumatta.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä asiassa olen täysin samaa mieltä kuin ed. Kallis äsken. Sanotaan tietenkin tästä lakiesityksestä se, että jos me lähtisimme sen tyyppiseen maailmaan, mitä ed. Kankaanniemi esittää, että lapsilisien lisäksi lapsista koituvia lisäetuisuuksia tulisi tulorajoihin, voidaan kysyä, mistä muusta niitä pitäisi tulla kuin lapsista. Selkein käytäntö on se, minkä ed. Kallis tässä totesi, että luovutaan näistä rajoista kokonaan, annetaan opiskelijoitten opiskelun tietyssä vaiheessa — he itse tietävät omat mahdollisuutensa — tehdä työtä, joko osa-aikatyötä tai kokoaikatyötä, tehdä gradun valmistumisen aikana työtä. Se, että he joutuvat tutkimaan, paljonko he ovat tämän vuoden aikana tienanneet, ja keskeyttämään loppuvuonna työnsä, ei ole kyllä tästä maailmasta enää. Eli kyllä meidän pitää kannustaa opiskelijoita. Se saattaa jonkin verran viivästyttää tietyissä tapauksissa valmistumista, mutta väitän, että sinä aikana saatu työelämän kokemus, valmiudet, kyky maksaa veroa, huolehtia itsestään, antaa kyllä sen saman, mitä valmistuminen vie. Eli kokonaan näistä rajoista pois ja vapaa tulo.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Paljon puhutaan työvoimapulasta, joka on pian tulossa, ja minä mietin, tai ei tarvitse edes miettiä, vaan olen täysin vakuuttunut siitä, että jos opiskelijat tänä päivänä vetäytyisivät työelämästä, ei elinkeinoelämämme romahtaisi, mutta kyllä se saattaisi monet kymmenettuhannet työnantajat vaikeaan asemaan. Amerikassa esimerkiksi on kymmenen miljoonaa henkilöä laittomasti työssä, ja jos nämä laittomasti maahan tulleet työntekijät poistettaisiin maasta, Amerikan talouselämä romahtaisi. Tämä tuli ajankohtaiseksi siellä vuosi sitten. Silloin jotkut totesivat Suomen tilanteesta, että jos opiskelijat jättäisivät työelämän, elinkeinoelämämme joutuisi suuriin vaikeuksiin. Pitäisi kyllä menetellä niin kuin tässä aikaisemmin on todettu, että tulorajat pois ja annetaan opiskelijoitten joko opiskella tai tehdä työtä tai molempia ja tuki tulosten mukaan.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! Vaikka asia on tässä lakialoitteen yhteydessä, tämä on tärkeä keskustelu. Jossakin yhteydessä jälleen kerran, ed. Kallis, olen täysin samaa mieltä kanssanne. Te puhutte niin viisaasti, että aivan kuin te kuuluisitte kokoomuksen eduskuntaryhmään: siinä on tiettyä logiikkaa ja eteenpäin menemisen tahtoa koko ajan. Sääli, että ette vielä ole meillä, mutta sekin päivä varmaan joskus tulee.

Mutta, ed. Kähkönen — kun tulitte saliin — johdonmukaisesti kun näistä vapaista tulorajoista avataan keskustelu, niin nimenomaan sieltä sosialidemokraattien piiristä tulee heti, että ei missään tapauksessa. Mikä on se ideologinen este, ettei opiskelijan anneta vapaasti tehdä myöskin työtä ja sitä kautta saada kokemuksia? (Ed. Asko-Seljavaara: Kaikkien pitää olla köyhiä!) — Niin. — Eli, ed. Kähkönen, tässä olisi tilaisuus antaa meille porvareille vähän valistusta siitä, mikä tässä maksaa tässä yhteiskunnassa, että opiskelijan ei anneta ahkeroida ja hänen pitää seurata koko ajan tulorajoja sen mukaan, peritäänkö niitä takaisin mahdollisesti seuraavana kuukautena, ja rajoitetaan tällä lailla taloudellista kasvua ja toimeliaisuutta.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Petri Salo tivasi puheenvuoroa, niin vastaan vaan omalta kohdaltani. Eli näen, että ensisijaisena tätä opintorahaa korotettaisiin ja vasta toissijaisesti näitä tulorajoja. Nimittäin ed. Salo myös tietää, että Suomessa on se tosiasia, että läheskään kaikilla paikkakunnilla ja läheskään kaikilla opiskelijoilla, vaikka heillä olisi halua, ei ole mahdollisuutta ansiotyöhön. Henkilökohtaisesti ei ole mitään sitä vastaan, että kun saadaan nostettua tätä opintorahaa, niin samalla myös tulorajoja tarkistetaan. Ja totta kai, kun tulokehitys on sellainen, semmoinen maltillinen tarkistus omasta puolestani voidaan milloin tahansa suorittaa. Mutta todella tähän ansioiden lisäämiseen ei ole mahdollisuutta kaikilla. En pidä sitä sellaisena peikkona, että sen takia, jos niitä nostettaisiin, opiskeluajat viivästyvät.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni olisi hyvä, jos salissa olisi enemmän edustajia ja syntyisi todella keskustelua tästä tärkeästä asiasta. Minä en vaan ymmärrä ed. Kähkösen logiikkaa, kun hän katsoo, että pitäisi ensin opintorahaa nostaa, ennen kuin tulorajoihin puututtaisiin. Voisin tietenkin kysyä, keneltä opiskelijalta se olisi poissa, jos tulorajoja poistettaisiin. Siinä valtio ehkä pikkasen häviäisi, mutta saisi sen takaisin verojen muodossa; työnantaja saisi työvoimaa, mitä se tarvitsee. Eihän kukaan palkkaa huvin vuoksi, ja opiskelijat saisivat työkokemusta. Miksi te kytkette nämä toisiinsa? Miksi ette hyväksy sitä, että poistetaan nyt ainakin tulorajat? Eihän se huononna ainakaan muitten opiskelijoitten asemaa.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kallikselle totean vaan lyhyesti, että kuitenkin jos meillä on joku liikuteltava euromäärä, niin väitän, että se on oikeudenmukaisempaa jakaa myös niille opiskelijoille, joilla ei mahdollisuutta ole mennä töihin. Ei asia tietenkään niin yksinkertainen ole, kun ed. Kallis haluaa todeta, että tulkitsisi, että se on joltakin pois tämä maltillinen tulorajojen korotus. (Ed. Kallis: Se on vielä yksinkertaisempi!) Mutta tämä on minun mielipiteeni tämä marssijärjestys, niin toivon, että voidaan edetä.

Keskustelu päättyy.