Täysistunnon pöytäkirja 122/2006 vp

PTK 122/2006 vp

122. TIISTAINA 28. MARRASKUUTA 2006 kello 14 (14.05)

Tarkistettu versio 2.0

26) Laki hedelmöityshoidosta annetun lain 8 §:n 6 kohdan kumoamisesta

 

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Noin kuukausi sitten hyväksyttiin tässä salissa hedelmöityshoitolaki pitkällisen valmistelun jälkeen äänin 104—54. Tässä laissa on hallituksen esityksen mukaisesti sijaissynnytys kielletty. Esitämme, että sijaissynnytys sallittaisiin, koska se on tärkeä lapsettomuuden hoitomuoto sellaisille naisille, joilta puuttuu kohtu joko synnynnäisesti tai sairauden seurauksena. Sijaissynnytyshoidossa munasolu kerätään vaginan läpi naisen munasarjoista ja hedelmöitetään hänen avo- tai aviopuolisonsa siittiöillä koeputkessa. Tämän jälkeen hedelmöitetty alkio siirretään sijaissynnyttäjän kohtuun. Kyseessä on niin sanottu in vitro fertilisaatio eli ivf.

Sijaissynnyttäjänä Suomessa on toiminut aina lähiomainen, kuten munasolun luovuttajan sisar tai äiti. Suomessa on vuodesta 91 lähtien hoidettu 80 sijaissynnytystä. Suurin osa tapauksista on hoidettu Väestöliiton lapsettomuusklinikassa. Muutamia tapauksia on hoidettu myös Kuopiossa, Eiran sairaalassa sekä Felicitas-Klinikassa. Sijaissynnytystä ja iv-fertilisaatiota ovat käyttäneet pariskunnat, joissa naiselta on puuttunut kohtu. Julkaistussa materiaalissa, joka käsittää 11 tapausta vuosilta 1991—2001, hoidettiin 5 naista sijaissynnytyksen avulla, koska heiltä puuttui kohtu synnynnäisesti. Lisäksi oli 3 naista, joilta kohtu oli poistettu alkavan syövän vuoksi, ja 3 sellaista naista, jotka olivat menettäneet lapsensa synnytyksen yhteydessä siten, että kohtu oli revennyt, jolloin syntyvä lapsi oli kuollut ja kohtu oli jouduttu poistamaan vakavan verenvuodon seurauksena. Siis näiden äitien ensimmäinen, ainoa, lapsi, mihin heillä oli mahdollisuus, oli kuollut. Luin kertomuksen tällaisesta äidistä Suomen Kuvalehdestä. Pariskunnalla on nyt nelivuotias poika, ja pojalle on kerrottu, että hän on kasvanut muster Gittan kohdussa. Sijaissynnytyksen käyttämisessä on siis selkeät lääketieteelliset indikaatiot.

Väestöliiton lapsettomuusklinikka hoitaa suurimman osan tapauksia. Pariskunta, joka haluaa biologisen lapsen, ja sijaissynnyttäjä käyvät yhdessä pitkät psykologiset ja psykiatriset testit sekä myös yhteisiä keskusteluja. Suomessa ei missään tapauksessa ole liittynyt korvauksia näihin sijaissynnytyksiin, vaan sijaissynnyttäjä on tehnyt lapsen kantamisen pelkästä auttamisen halusta. Kun lapsi on syntynyt, biologiset vanhemmat adoptoivat lapsen. Suomessa ei ole yhtään tapausta, jossa sijaissynnyttäjä ei olisi halunnut luovuttaa lasta biologiselle äidille ja isälle.

Hedelmöityshoitolaissa, joka siis tulee voimaan 1.1. ensi vuonna, kielletään sijaissynnytys 8 §:ssä. Esitämme tässä lakialoitteessa, että 8 §:n 6 kohdan poistaminen tulisi takaisin siten, että sijaissynnytys olisi hyväksyttävä myöskin hoitomuotona rajoitetuissa tapauksissa.

Muissa Pohjoismaissa sijaissynnytys on kielletty, ja suhtautuminen lapsettomuushoitomuotoon on vaihteleva maailmassa. Yhdysvalloissa ja Australiassa se on useimmiten sallittu. Alankomaissa ja Kanadassa hoitoa annetaan ilman lainsäädäntöä. Monet muslimimaat hyväksyvät sijaissynnytyksen. Pohjoismaissa sijaissynnytys on kielletty. Kieltäminen usein perustuu perusteettomiin ennakkoluuloihin. Luullaan, että sijaissynnyttäjä ei luovuta lasta biologisille vanhemmille ja syntyy ristiriitoja. Ajatellaan myös, että sijaissynnyttäjän ja vanhempien välillä käydään jonkunlaista kauppaa. Sitä ei ole Suomessa tapahtunut, eikä muitakaan ongelmia ole havaittu. Olisi siis syytä sallia koeputkihedelmöitys sellaisille naisille, joilta puuttuu kohtu mutta joiden munasarjat toimivat. Kyse on pienestä naisryhmästä, mutta asia on heille sitäkin tärkeämpi. Meillä on jonossa tällä hetkellä kaksi tällaista naista, ja he eivät nyt tämän uuden lain astuttua voimaan voi tulla tähän hedelmöityshoitoon.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka en olekaan mikään synnytyspuolen asiantuntija, niin siitä huolimatta pyrin perehtymään tähän asiaan omalla tavallani. Se, minkä takia tulin täältä korokkeelta puhumaan: näen kuulijat paremmin ja pystyn aistimaan sen, meneekö sanoma perille.

Ed. Asko-Seljavaara on käyttänyt sydäntä ja sisältöä laatiessaan, valmistellessaan, tätä aloitetta, ja tietenkin nyt kuulijat ihmettelevät, mistä nyt tämä, miten sanoisin, karskin, kovan linjan Lahtela voi tästä jotakin tietää. Ei ole omakohtaista kokemusta eikä ole tilastollista tietoa, mutta tämä mielestäni olisi näin rakennettuna jatkoa myöskin sille hedelmöityshoitolaille, joka suuren taantumuksen merkeissä täällä eduskunnassa reilu kuukausi sitten hyväksyttiin, ja selvyyden vuoksi vielä sanottakoon: ei sillä sisällöllä, kuin olisin toivonut sen syntyvän ja tapahtuvan. Mutta miten tunnen aavistuksen verran tätä asiaa, tätä sijaissynnyttäjäkysymystä, niin silloin, kun viime eduskuntakaudella lakivaliokunta pui tätä hedelmöityshoitoasiaa, missä mielestäni olin aika ratkaisevassa osassa, että syntyi sen näköinen lakivaliokunnan enemmistö, kuin tälläkin kertaa syntyi, ja sen tyyppinen ratkaisu, missä hallitus sitten veti koko esityksen pois, niin silloin keskusteltiin, asiantuntijat puhuivat, sijaissynnytyksestä ja sen merkityksestä ja siitä, minkä takia pitää olla taikka ei pidä olla.

Ed. Asko-Seljavaara perusteli tätä lähtökohtaa siinä, että voi syntyä ristiriita siitä, että tämä synnyttäjä ei luovutakaan sitä lasta sinne. Jos semmoinen nyt sitten syntyy, niin tietenkin siinähän vain pettyy tämä aviopari, missä nainen on munasolun luovuttaja ja mies siittiösolujen luovuttaja. Se on se pettymyksen mitta siinä olemassa, ja se on jotenkin korjattavissa uudella yrityksellä ja hoidettavissa järjestykseen. Mutta se, mikä tämän heikko paikka on olemassa, niin jos syntyy lapsi vammaisena ja niin sanotusti tämä epäonnistuu, jos käytetään tämmöistä raakaa kansankieltä, kuka silloin vastaa ja hoitaa ja kenen masennus se päällimmäisenä siinä asiassa tulee esille ja mihin tämä käy. Pitäisin sitä kuitenkin sillä lailla vähemmän vaarallisena asiana, koska synnytyksessä aina, lapsen hankkimisessa, on omat riskinsä olemassa ja epäonnistumisen mahdollisuudet, ja niin nähden, jos Luoja olisi tämän maailman luonut sen tyyppiseksi, että epäonnistumista ei tapahtuisi, niin silloin varmasti olisi syntynyt myöskin sellainen ratkaisu, että se enemmän perustuisi laskelmointiin eikä tämmöiseen normaaliin luonnonelämään ja luonnonvaistoihin.

Pidän tätä aloitetta merkityksellisenä, hyvänä ja toivon, että tämä valiokuntakäsittelyssä, täällä eduskunnan pöytäkirjoissa ja tulevien hallitusten suurissa, viisaissa ohjelmissa sen tyyppistä myötätuntoa saaden ohjaa tätä tulevaisuuden kehitystä, että tätä voitaisiin asiassa toteuttaa ja tehdä. Onhan tässä yksi sellainen tärkeä asia, että näin syntyvä lapsi on biologisesti niin äidin kuin isänkin lapsi ja siltä osin täyttää kaikki ne mitat, mitä oli tämän hedelmöityshoitolain käsittelyn yhteydessä oleva kirkon kanta, missä vaan todettiin, että vain avioparin soluista syntynyt lapsi on semmoinen, mikä voidaan hoitaa ja tehdä. Tämä täyttää sen mitan ja mahtuu siihen.

Sen verran vielä tähän, herra puhemies, lopuksi jatkaisin, että kun kysymys on kuitenkin rakastetusta, odotetusta lapsesta, niin se on yhtä odotettu, yhtä rakastettu kuin myöskin se adoptiolapsi, mikä on vaihtoehto sitten sille, mikä ei ole sukua kummallekaan vanhemmalle. Toivon, että tätä maailmaa voitaisiin avarasti keskustella ja katsoa ja valmistella. Uskon, että tässä on paljon enemmän sydäntä ja sisältöä kuin siinä hedelmöityshoitolaissa, minkä eduskunta nyt viime aikoina hyväksyi.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustajat ovat tehneet aloitteen nyt välittömästi tämän juuri hyväksytyn hedelmöityshoitolain jälkeen, ja on luonnollista, että jo edellisellä kaudella ja myöskin tämän lakiesityksen yhteydessä tämä asia nousi esiin, ei toki niin vahvasti kuin neljä vuotta sitten. Kuitenkin lakivaliokunta tätä hedelmöityshoitolakia käsitellessään kuuli myöskin tästä asiasta lukuisia asiantuntijoita, jotka eivät olleet asiasta nyt kovin voimakkaasti sitä mieltä, että se täytyisi tähän sisällyttää, vaan pikemminkin painoivat jarrua.

Kaikki nämä lain perustelut, mitä tässä ed. Asko-Seljavaara esittää, pitävät Suomen osalta varmasti paikkansa. Ne ongelmat, mitä tämän tyyppisestä hedelmöityshoidosta ja negatiivisesta palautteesta on, tulevat ennemminkin ulkomailta ja hyvin vaikeista problemaattisistakin oikeudenkäynneistä silloin, kun alkuperäinen sopimus ei pidäkään enää lapsen syntymän jälkeen, vaan alkaa niin sanottu taistelu lapsen uudesta äidistä. Tällaisia kokemuksia Suomesta ei ole.

Oli valitettavaa vaan tässä hedelmöityshoidon käsittelyn yhteydessä, että kaikki tämä energia keskittyi siihen, saavatko naisparit ja yksinäiset naiset hedelmöityshoitoa, ja oikeastaan sen keskustelun jalkoihin jäi kokonaan keskustelu siitä, olisiko tämä sijaissynnytys ollut kuitenkin Suomessa mahdollisuuksien rajoissa viedä eteenpäin lainsäädännössä. Vaikuttaa kuitenkin, että tämä tulevaisuudessa nousee yhä enenevästi esiin näitten erilaisten sairauksien ja komplikaatioiden ja muiden kohdunpoistojen jälkeen. Siksi tähän lakiesitykseen varmasti seuraavalla hallituskaudella tullaan palaamaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta hyväksyi kohtalaisen hyvän hedelmöityshoitolain. Mitä tulee ed. Asko-Seljavaaran lakialoitteeseen, niin se on aivan oikean suuntainen, oikea ja kannatettava. On selvää, että on tapauksia, jotka vaativat apua, nimenomaan tällä tapaa: lähiomaisen toimesta hoidetaan sairaudesta tai synnynnäisestä syystä johtuva kohduttomuus. Mutta nämä oikeudenkäynnit, jotka ed. Salo otti esille ja joita ulkomailla on ollut näiden sopimusten suhteen, ovat tietysti siellä olleet todellisuutta. Paljonhan on puhuttu tästä raskaana olevan naisen äitiyden syntymisestä, kiintymisestä kohdussa kasvavaan lapseen, tapauksessa, jossa on tapahtunut keinohedelmöitys toisen henkilön munasolulla. Näin ollen tällä sijaiskohdun kantajalla kuitenkin tapahtuu tietty hormonitoiminta, myöskin tietynlainen psykologinen muutos, ja tämä lienee erityinen tekijä. Mutta mielestäni tämän tekijän ei pidä estää tätä lakia, etteikö siihen voida tätä mahdollisuutta ottaa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vaan kertoa kollegoilleni, että nämä erilaiset ongelmat, joita voi esimerkiksi tulla siitä, luovuttaako synnyttänyt äiti lapsen biologisille vanhemmille, voidaan parhaiten välttää suomalla mahdollisuus tehdä tämä hoito Suomessa, koska nämä kaksi, jotka nyt ovat jonossa, luultavasti menevät Viroon, hankkivat siellä hedelmöityshoidon, jolloinka he voivat olla väärin hoidettuja potilaita. He joka tapauksessa tulevat Suomeen, tulevat neuvoloihimme, synnytyssairaaloihimme. Me vältämme kaikki nämä juridiset ongelmat, jos tämä on meillä sallittua, koska tämä on äärettömän pieni ryhmä, ihan muutama nainen vuodessa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Salo voi olla tässä aivan oikeassa, jotta tässä tapahtui semmoinen jalkoihin jääminen, elikkä kun painittiin sen parissa, keinohedelmöitetäänkö naisparia vai eikö, sitten tämä kysymys, joka on kuitenkin lähempänä luontoa, unohtui sitten kokonaan. Sen takia jos tämmöinen esitys hallituksen esityksenä salissa olisi, niin todennäköisesti tässä tulisi painaa vihreätä nappia, ei siis punaista niin kuin siinä edellisessä tapauksessa.

Kun tätä miettii noin eettiseltä kannalta, niin en koe ainakaan itse henkisesti semmoisia ristiriitoja, mitkä nostattaisivat vastakarvaa sillä tavalla kuin tässä naisparien hedelmöityksessä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä aivan lyhyesti. Nämä seikat, mitkä ed. Asko-Seljavaara toi äsken esille, olivat myöskin lakivaliokunnan tiedossa. Siitä huolimatta esitys päätyi siihen, että sitä ei Suomessa sallittaisi. Tästähän käytti muun muassa ed. Eero Akaan-Penttilä lakiesityksen yhteydessä pitkän puheenvuoron ja perusteli sitä hyvin seikkaperäisesti. Muistini mukaan myöskään tähän hedelmöityshoitolakiin ei jätetty eriävää mielipidettä tai lausumaa tämän osalta. Siinä mielessä tämä juna taisi nyt tämän eduskunnan osalta kyllä mennä.

Keskustelu päättyy.