Täysistunnon pöytäkirja 122/2006 vp

PTK 122/2006 vp

122. TIISTAINA 28. MARRASKUUTA 2006 kello 14 (14.05)

Tarkistettu versio 2.0

3) Lakialoite laiksi vaikeavammaisille yrittäjille myönnettävistä veronhuojennuksista annetun lain 3 §:n muuttamisesta

 

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kysymyksessä on lakialoite laiksi vaikeavammaisille yrittäjille myönnettävistä veronhuojennuksista annetun lain 3 §:n muuttamisesta. Tämän byrokraattisen otsakkeen takana on se tilanne, että halutaan helpottaa vaikeavammaisten yrittäjien maksamaa arvonlisäveroa. Tämä lakialoite, joka on vuosittain tehty vuodesta 95, on siinä todellakin kummallinen, että nyt 2006 joudutaan uudelleen tällainen ikään kuin väliaikaisratkaisu vuodeksi kerrallaan tekemään eikä ole pystytty tekemään mittavampaa, kantavampaa, pysyvämpää päätöstä. Tähän myös valtiovarainvaliokunnan mietinnössä näen kiinnitetyn huomiota, nimenomaan tällaisen pysyväisratkaisun saamiseen. Nyt säädetään jälleen erityislaki, jolla tämä helpotus annetaan.

On erittäin tärkeätä, että vaikeavammaisilla ihmisillä on mahdollisuus myös yrittäjyyteen. Se on heille henkilökohtaisesti motivaatiokysymyksenä tärkeä. Ihmisarvokysymys se on myös. Meillähän toki perustuslakikin lähtee siitä, että vammaisuudesta johtuvia erityisongelmia pyritään helpottamaan eri elämän osa-alueilla, helpottamaan ihmistä selviytymään vaikeavammaisuudesta huolimatta elämän eri tilanteissa.

Tämä on sisällöllisesti tietysti aivan oikean suuntainen, mutta todellakin, puhemies, on syytä kiinnittää tähän huomiota, että tätä menettelyä on siis jatkettu jo kauan ja tämä on, niin kuin tekstissä lukee, todettu vuodesta 95 alkaen vaikeaksi ratkaista. Syinä tähän vaikeaan ratkaisemiseen ovat EU:n kuudenteen arvonlisädirektiiviin ja yhteisön valtiontukisäännöksiin liittyvät rajoitukset. Siis Euroopan unionin lainsäädäntö on täällä taustalla tämän kysymyksen ratkaisemisen vaikeuttajana. Tässä on varmasti tärkeätä, että tämän ongelman ratkaisemiseen ryhdytään eri ministeriöiden yhteisvoimin, kuten valiokuntakin toteaa.

Suomen puheenjohtajuus EU:ssa olisi ehkä voinut tätä asiaa edesauttaa, jos tämän ongelman ratkaisua olisi pystytty viemään eteenpäin Euroopan unionissa. Näin nyt kuitenkaan ei ole tapahtunut. Mutta kuitenkin tämä asia on siis tärkeä vaikeavammaisten kannalta ja koko kansakunnan kannalta.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Valitettavasti uusimmat tutkimukset näyttävät, että vammaisten henkilöiden työssäkäyntiaste on vähentynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana, ja myös, että heidän ansiotasonsa on kehittynyt huonommin kuin muiden ihmisten. Hyvä tilanne olisi se, jossa vaikeavammaiset ja muutkin vammaiset voisivat tehdä työtä sekä palkansaajina että yrittäjinä ja näissä molemmissa tapauksissa se heidän vammansa olisi työelämässä kompensoitu.

Tämä lakialoite ja sen pohjalta tehty mietintö on, kuten edellisessäkin puheenvuorossa tuli ilmi, eräänlaisen väliaikaisratkaisun jatkamista, ja on mielestäni hyvä, että eduskunnassa verojaostossa on oltu itsepäisiä siinä mielessä, että tätä lakia on haluttu jatkaa niin kauan, kunnes hallitus pystyy tuomaan sellaisen esityksen, jossa vammaisten yrittäjien tilanne on ratkaistu ja se kompensaatio on ratkaistu pysyvällä tavalla. Kuitenkin tässäkin nyt voimaan tulevassa laissa on ongelmia kuten siinä, että yrittäjyyden muodot ovat rajattuja eivätkä enää vastaa tämän päivän vammaisten yrittäjyyttä, mutta esitys on perusteltu niin kauan kuin ei ole löytynyt ryhtiä siihen, että asia olisi todella hoidettu kuntoon.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Vammaisjärjestön puheenjohtajana tulee jossain määrin surulliseksi, kun lukee tätä valiokunnan mietinnön leipätekstiosan loppuosaa, jossa lukee näin: "Koska korvaavaa ratkaisua ei ole vielä saatu aikaan, valiokunta pitää erityislain jatkamista vielä vuodella perusteltuna. Tänä aikana asiassa tulisi kuitenkin etsiä viimein pysyvä ratkaisu eri ministeriöiden yhteisvoimin." Siis toisin sanoen, tämäkö on se enin, mitä EU-jäsenyydessä täällä pystytään sanomaan näin periaatteellisesti merkityksellisessä, fiskaalisesti koko valtiontaloudessa merkityksettömässä asiassa? Tämä on kurja juttu.

Paula  Risikko  /kok:

Arvoisa puhemies! Tasa-arvon toteutumisen ja vammaisten ihmisten yhteiskuntaan integroitumisen kannalta laki on todella tärkeä. Kuten täällä tuotiin esiin, loppuviimeksi hyvin harva vammainen ihan oikeasti työllistyy ja vielä vähempi osa pystyy perustamaan yrityksen ja toimimaan itsenäisenä yrittäjänä. Tässäkin peräänkuuluttaisin henkilökohtaisen avustajajärjestelmän varmistamista ja rahoituksen saamista sille, koska se edistäisi yrittäjäksi ryhtymistä mutta myöskin työllistymistä. Pidän tätä lakia, vaikka tämä onkin nyt kompromissi, kuitenkin hyvänä.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Se, miksi jälleen kerran jatketaan tämän lakialoitteen pohjalta helpotusta vammaisyrittäjien arvonlisäveroon, johtuu tietysti siitä, että hallituksen piirissä ei kertakaikkisesti ole saatu mitään ratkaisevaa läpimurtoa vaikeavammaisten aseman parantamisesta. Sen sijaan on tehty paljon selvityksiä. Tämä lakihan on ollut voimassa jo yli kymmenen vuotta. Se on vastoin Euroopan unionin direktiiviä, mutta eihän unioni myöskään ole kieltänyt meitä käyttämästä tässä asiassa järkeä, kun tiedämme, että missään tapauksessa vaikeavammainen yrittäjä ei ole samalla viivalla terveen yrittäjän kanssa.

Mutta asia kilpistyy tähän: Jos halutaan edistää vaikeavammaisten ja ylipäätänsä vammaisten työllistymistä, on välttämätöntä toteuttaa vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustajan subjektiivinen oikeus. Se lisää mahdollisuuksia tehdä työtä ja osallistua yhteiskunnalliseen elämään muutoinkin, ja sitä kautta myöskin voidaan edistää työllistymistä. Sitten on tietysti paljon yhteiskunnallisia asenteita ja palkkaukseen liittyviä kysymyksiä, jotka yhteiskunnan solidaarisuuden ja yhteisvastuun nimissä pitäisi yhteisesti hoitaa.

Tältä osin jään vain odottamaan jälleen sitä, olisiko nyt eduskuntavaaleissa vihdoin ja viimein aika saada vammaisasioissa läpimurto, koska kysymys on todellakin nyt ryhmästä, joka tarvitsee meidät terveet, liikkuvat, kuulevat, näkevät puolestapuhujiksi. Vammaisten ääni yksin ei näytä kuuluvan, ei myöskään järjestöjen ääni. Minä vetoan voimakkaasti siihen, että eduskunta vielä viime töinään panisi liikkeelle vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustajan subjektiivisen oikeuden toteuttamisen, jollei rahalla, niin ainakin hallitusta velvoittavalla ponnella.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Risikon puheeseen on pakko vastata kehuen ja siihen yhtyen. Ed. Alholle sen verran vaan, että on tietysti totta, että ainakin täytyy yrittää seuraavissakin vaaleissa saada parempaa rintamaa näitä asioita hoitamaan, mutta kyllä tässä on nyt ollut neljä vuotta aikaa hallituksella tehdä asiat. Se, että ed. Alho itse on tehnyt hyvää työtä, ei valitettavasti pelasta hallituksen mainetta tässä asiassa.

Jos se rintama oikeasti on syntymässä, niin jotta se olisi uskottava vaalirintama, kyllä sen pitäisi näkyä nyt kohta alkavissa budjettineuvotteluissa jo myös. Minä en jaksa uskoa edes, että se ponsiratkaisu oikeasti auttaa mitään. Koetetaan nyt budjetissa saada tämä läpi, niin kuin ed. Alho sanoi, kysymys on todella pienistä summista siihen vaurauteen nähden, mitä meillä Suomessa tänä päivänä on.

Vaikeavammaisten tilanne on hankala. Jos teistä joku ei ole vielä nähnyt Kynnys ry:n ja muiden järjestöjen oikeuskanslerille tekemää hyvin yksityiskohtaista ja perusteltua valitusta siitä, että perusoikeudet eivät heidän osaltaan toteudu, niin suosittelen lukemaan kyseisen valituksen.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Samalla lailla yhdyn näihin aikaisempiin keskustelun puheenvuoroihin siitä, miksei tästä saada pysyvää ratkaisua aikaan, vaikeavammaisten ja ylipäätään vammaisten työllistymisestä. Tässä on nyt kyse vaikeavammaisten yrittäjyyden edellytysten parantamisesta, mutta myös peräänkuuluttaisin vammaisten palkanneille yrityksille, kaikille yrityksille, ei pelkästään sosiaalisille yrityksille, vaan kaikille yrityksille verohelpotuksia siinä tilanteessa, että palkkaa vammaisen. Kyllähän se olisi yhteiskunnan etujen mukaista, että kaikille löytyisi työtä, koska niitä työllistettäviä ja työllistäjiä löytyisi, kun vain tosiaan löydetään ne järkevät ratkaisut ja kukin pystyy tekemään työtä sitten omien edellytystensä mukaisesti, ettei pelkästään jäätäisi näihin sosiaalisiin yrityksiin, vaan nimenomaan antaisimme samat mahdollisuudet kaikille yrittäjille.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä laki on varmasti tarkoituksenmukainen, kun juuri eilen Lapin yliopistossa julkistettiin tutkimus, että vammaisten ihmisten työllistymisessä on edelleenkin paljon tehtävää. Mutta sitä en hyväksy, mitä täällä on useampaan kertaan todettu, että istuva hallitus ei olisi mitään toimia osoittanut vammaisten työllistämisen edistämiseksi. Minun mielestäni, vaikka sosiaalisten yritysten lainsäädäntö ei mitään suurta menestystarinaa ole vielä saavuttanut, se on kuitenkin askel oikeaan suuntaan. Sen tuloksena on noin 300 ihmistä saanut työpaikan, ja tätä kautta minun mielestäni näitä erilaisin lainsäädäntötoimin tulee edistää, mutta ehkä kaikkein suurin kynnyskysymys lienee työnantajien ja työyhteisöjen asenteellisella tasolla.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Me olemme varmaan kaikki havainneet, että täällä eduskunnassa vammaisten asioita käsiteltäessä täällä vallitsee asennevamma, ja pahimmillaan se näkyi silloin, kun keskusteltiin ja päätettiin vaikeavammaisten subjektiivisesta oikeudesta henkilökohtaiseen avustajaan. Äänestyksen tuloksen me tiedämme, hallituspuolueitten ääninhän se kaadettiin, vaikka meillä oli tuossa eduskunnan edessä hyvin vaikuttava mielenosoitus, jossa vaikeavammaisia ihmisiä avustajineen kävi huoliaan meille kertomassa. Sitä ennen me kuulimme täällä salissa puolestapuhuvia mielipiteitä, ajatuksia, ja panin merkille, että kun sitten tuli äänestystilaisuus, niin joko loistettiin poissaololla tai painettiin toista nappia eli kielteistä nappia vammaisten suuntaan.

Tässä on tyypillinen esimerkki kolmen p:n säännöstä, joka tarkoittaa, että pienellä pilataan paljon tai pienellä parannetaan paljon. Tässä olisi hallituksella oivallinen tilaisuus todella pienellä parantaa paljon ja parantaa nimenomaan vammaisten asemaa, mutta jos tahto puuttuu, ei sitä kykyäkään silloin tietystikään ole, ja hallitukselta nyt valitettavasti se tahto puuttuu.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Ed. Vielma on täysin oikeassa. Ongelma on se, että varmastikin myös hallituspuolueissa siitä huolimatta, että subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan on tässä eduskunnassa kaatunut, on paljonkin halua löytää tähän asiaan ratkaisu. Mutta olen ed. Braxin kanssa samaa mieltä siitä, että ponnella tätä ei nyt kyllä hoideta, vaan ratkaisun pitää löytyä ensi vuoden käsittelyyn tulevasta budjettiesityksestä siten, että budjettiesityksessä on määräraha tämän oikeuden toteuttamiseen.

Jos me hyväksymme vain ponnen, se on tällainen ikään kuin vaalikenttiä varten tarkoitettu väline, johon hallituspuolueiden ne edustajat, jotka eivät ole olleet vakavasti liikkeellä, voivat aina nojautua ja sanoa, että hallituspuolueet ovat tehneet parhaansa, seuraavalla vaalikaudella asia sitten paranee. Mielestäni näihin ponsiin ei nyt kannata enää luottaa. Olen ollut tässä talossa niin kauan, että tiedän, että ponsilla ostetaan vain hyvää omaatuntoa ja vaalikentille aseita eikä mitään muuta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Todella kesäkuussa, viisi kuukautta sitten, eduskunnassa äänestettiin tästä periaatteesta, että vaikeavammaisella olisi subjektiivinen oikeus omaan henkilökohtaiseen avustajaansa.

No, se oli se ponsivaihe. Nyt tällä hetkellä on aivan konkreettiset esitykset talousarvion 2007 sisällä, jossa olisi rahoitus tälle hankkeelle. Tämä tilanne tulee sitten taas äänestyksessä täällä suuressa salissa joulukuussa. On vain ikävä todeta nyt jo, että tiedämme suunnilleen, että se esitys kaatuu täällä.

Vuosi 2003 oli vaalivuosi. Silloinen vuosi oli myös vammaisten vuosi, ja silloin vaalipaneeleissa kyllä lukemattomat ehdokkaat, jotka myöhemmin tulivat myös valituiksi, siis kymmenet, ehkä lähes 200 kansanedustajaa, puhuivat positiivisesti tämän henkilökohtaisen avustajan saamisen puolesta. Mutta nyt neljä vuotta on siis kulunut, ja olemme samassa tilanteessa, että toivomme jälleen seuraavalta neljävuotiskaudelta menestystä. Mutta yksi näkökulma on todella se, että voisimme vielä muuttaa linjaamme ja valtiovarainvaliokunta voisi muuttaa linjaansa tässä suhteessa ja ratkaista asian jo vuoden 2007 talousarvion käsittelyssä.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Joskus puuttuu tahtoa mutta löytyy kykyä, joskus löytyy kykyä muttei tahtoa. Mitä tulee esimerkiksi erityisavustajiin ja henkilökohtaisiin avustajiin, niin löytyy kyllä kykyä muttei löytynyt poliittista tahtoa. Mutta tässä lakialoitteessa, jota on käsitelty vuodesta 95 lähtien verojaostossa ja joka vuosi uusittu, kyllä minä voin vakuuttaa, että verojaoston jäsenet ovat pyytäneet, että miten tämä oikein ratkaistaisiin. On ollut halua ratkaista mutta ei ole ollut kykyä. Ei ole löytynyt myöskään ministeriöltä, vaikka on pyydetty ministeriöltä, minkälainen laki pitäisi saada, jotta vammaisia voitaisiin paremmin työllistää, jotta he paremmin voisivat ryhtyä yrittäjiksi. Ei ole löytynyt, vaikka tahtoa on ollut.

Mutta kyllä minä luulen, että esimerkiksi meidän pitäisi hieman matkia sitä, miten on esimerkiksi Saksassa. Suurilla yrityksillä on velvollisuus, jos työntekijämäärä ylittää tietyn rajan, palkata työrajoitteisia. Jotain sellaista peräänkuulutan kyllä meillekin.

Pelkään, että ensi vuonna tehdään samanlainen lakialoite verojaostossa, kun ei ole parempaa esitystä löytynyt.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Kun tätä asiaa, veronhuojennusten antamista, on käsitelty jo pitkään eli sieltä 1990-luvulta, niin kuin tuossa edellä tuli esille, tuntuu vähän ihmeelliseltä, että ei siihen ratkaisua löydetä. Jos ei sitten mennä veronhuojennusmenettelyyn, millä tavalla sitä voidaan toteuttaa, niin kyllä ainakin voitaisiin lähteä etsimään ratkaisua siihen, että vaikeavammaiset tarvitsevat tukimuotoja, hyvin monenlaisia tukimuotoja. Meillä on täällä eduskunnassa keskusteltu moneen kertaan siitä, että erityisesti henkilökohtaisen avustajajärjestelmän kuntoon saattaminen, se, että jokaisella vaikeavammaisella olisi mahdollisuus henkilökohtaiseen avustajaan, toteutettaisiin. Eli tarvitaan monta monta erilaista tukimuotoa ja erilaista asiaa, joita pitää viedä loppuun saakka.

Varmasti meillä tässä ei ihan riittävästi sitä tahtoa ole ollut, ja itse ainakin nyt haluan vahvasti liittyä siihen ajatukseen, että nyt tämän vuoden lopussa, kun teemme ensi vuoden budjettia, siellä näkyisi tämä budjettirahoitus tähän henkilökohtaiseen avustajajärjestelmään ja muutenkin nostettaisiin vaikeavammaisten työllistyminen. Tulevilla vaalikentillä voidaan puhua sitten jatkoa, mutta jo tämän eduskunnan aikana meidän tulisi tehdä nämä ratkaisut, jotka me nyt tiedämme kipeiksi ongelmiksi.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite, mikä nyt on käsittelyssä, on vähintä, mitä tässä voidaan tehdä. Mutta muuten itse tähän kysymykseen: Kun täällä on puhuttu siitä asennevammasta, mikä yrityspuolella on olemassa, niin sehän näkyy sillä tavalla, että tämä vammaisuuskysymys on tosi iso kynnys siinä, että otetaan töihin, vaikka olisi se henkilökohtainen avustajakin. Se näkyy siinä, kun on pitkäaikaistyöttömiä ja meillä on käytössä tämä vanha yhdistelmätuki, palkkatuki ja lisätuki, siinähän jopa lähes kokonaan maksetaan ihmisen palkka työnantajalle, ei tarvitse maksaa kuin sotumaksu sieltä, ja siitä huolimatta nämä työnantajat eivät työllistä tämmöistä ihmistä. Semmoinen pitkäaikaistyötön ei ole vammainen, se vaan koetaan vammaiseksi. Minusta jotenkin tämä kuvastaa, jotta jotain pitäisi siellä ajattelun puolella kans tehdä, jotta se vamma sieltä asenteista häviäisi kans. Koska jos se vamma ei korjaudu, niin silloin on turha odottaa, vaikka millaisia avustajia me palkkaisimme tai tekisimme mitä hyvänsä. Jos sitä ei saada korjattua, niin niille ihmiselle ei vaan löydy työpaikkoja. Silloin ainoaksi keinoksi jää näille vammaisille, jotta pannaan oma yritys pystyyn, ja sen takia tämä alvi ja nämä jutut ovat ihan ok.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Tunnen tämän asian hyvin sen vuoksi, että silloin aikanaan, kun toimin valtioneuvostossa, esittelin itse asiassa kolme kertaa tämän lain jatkamisen, koska neuvottelut silloin olivat sosiaali- ja terveysministeriön kanssa kesken siitä, miten ylipäätänsä vaikeavammaisten tilannetta voitaisiin kokonaisuudessaan edesauttaa. Oli erilaisia selvityksiä, mutta ei löytynyt yhteistä käsitystä. Valitettavasti edelleen ollaan tässä samassa tilanteessa.

Nyt minun mielestäni todellakin on toimintojen aika. Eduskunta on monta kertaa jo tämänkin vaalikauden aikana äänestänyt asiasta lähinnä oppositiopuolueiden tekemien ehdotusten perusteella, eikä henkilökohtaisen avustajan saaminen, joka on yksi kynnyskysymys myöskin työllisyyden edistämisessä, ole edennyt. Nyt todellakin budjettineuvotteluiden yhteydessä olisi välttämätöntä kyllä lähteä asiassa liikkeelle.

Ed. Laakso, haluan vain sanoa, että tietysti ponnen sisällöstäkin vähän riippuu, onko siitä johonkin muuhunkin kuin vaaliaseeksi. Jos siinä esimerkiksi sanotaan, että eduskunta velvoittaa hallitusta tuomaan eduskunnalle vaikeavammaisten subjektiivisen oikeuden takaavan lainsäädännön, niin eiköhän sen silloin sieltä pitäisi myöskin tulla, jos parlamentarismin pelisääntöjen mukaan toimitaan.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan sen verran tähän keskusteluun vain, että vammaisten kohdallahan on se mahdollisuus, että eläke voidaan jättää lepäämään. Mutta tässä laissa, joka tässä nyt on esillä tästä arvonlisäveron alennuksesta, on ilmeisesti ongelmana se, miten määritellään tätä vammaisuutta. Se sama ongelma on ollut aina sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, että vaikeavammaisuuden määrittely on suurena ongelmana.

Täällä tuli ed. Vielman taholta esille se, että on lausumien kautta nyt äänestetty tästä vammaisten henkilökohtaisen avustajan järjestämisestä. Näin on, lausumien kautta on äänestetty. Tällä hetkellä ei ole vielä talousarvioaloitteitten kautta ollenkaan äänestetty. Myös hallituspuolueitten tahoilta on tullut useampia talousarvioaloitteita. Ed. Jaakonsaari on tehnyt aloitteen siitä, ja meidän ryhmässämme myös allekirjoittanut on tehnyt aloitteen vammaisten henkilökohtaisesta avustajasta.

Ongelmana siinä on myös se, millä tapaa sitä järjestelmää kehitetään. Siellä ovat nyt nämä laskelmat vaihdelleet 40 miljoonasta 400 miljoonaan euroon, mitä tämä järjestelmä tulisi kaiken kaikkiaan maksamaan. Minun mielestäni se liittyy tähän lakialoitteeseen, mikä nyt on esillä, ja siihen, että vammaiset saataisiin työelämään kiinni, ja nimenomaan subjektiivisena oikeutena vaikeavammaisten avustajajärjestelmää tarvitaan, mutta se voidaan myös porrastaa ja lähteä siitä halvemmasta mallista liikkeelle, että ensin 40 miljoonan euron järjestelmä tehdään, mutta tietenkin se raha ensin tarvitaan, että ylipäätänsä se toteutuu.

Sitten ihan loppuun sanoisin, että myös sosiaalisten yritysten kohdalla on niitä malleja, joissa sosiaalinen yritys toimii ihan hyvin. Meillä Raisiossa Naantalissa on Raina-säätiö, joka toimii sosiaalisena yrityksenä ja yksityisenä yrityksenä Tekopointin kautta, ja se on työllistänyt vuosikausia jo todella paljon vammaisia. Siitä on erittäin hyvät kokemukset sitä kautta.

Olisi voinut ehkä miettiä myös sitä, että kun yritystukia on käsitelty talousvaliokunnassa, hankeavustuksiin olisi voitu ehkä liittää se, että tuetaan vammaisten työllistämistä. Eli kyllä meillä näitä muitakin keinoja on kuin pelkästään arvonlisävero.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on yhtä aikaa kolme elementtiä: on tämä veronhuojennuslakialoite ja sen pohjalta tehty mietintö, jossa odotetaan pysyväisluontoista ratkaisua, sitten ovat sosiaaliset yritykset, joista vanhin toimii Oulussa ja työllistää lähes 50 henkilöä. Me tiedämme, että sosiaalisia yrityksiä koskeva laki on sellainen, että parempi laki tunnetaan, ja se on Saksan liittotasavallan asianomainen laki. Kun me kehittäisimme tätä meidän lakiamme samaan suuntaan, niin tämä homma tulisi kuntoon.

Se kolmas elementti koskee sitten vaikeavammaisten henkilökohtaista avustajaa, ja siitä taas kai varmaan lupausten mukaisesti päästään äänestämään jälleen kerran joulun alla, niin että kaikki nämä elementit ovat pöydällä, kun vaan joku tekisi jotakin. "Tarttis tehdä jotain", sanoi joku demari joskus.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! On todellakin niin, että vuodesta 1995 saakka on itse asiassa valtiovarainvaliokunnan verojaoston lakialoitteella hoidettu vaikeavammaisten arvonlisäveronhuojennusta. Itse olen ollut verojaostossa siitä alkaen. Siitä huolimatta, että on tavattoman vaikea rakentaa pysyväisluontoista lakia muun muassa EU:n säädösten johdosta, ei oikein käy ymmärrykseen se, ettei ole löytynyt tapaa, millä tässä asiassa olisi voitu edetä sillä tavalla, että pystyttäisiin säätämään pysyvä laki eikä niin, että mennään vuosi vuoden jälkeen eteenpäin sillä tavalla, että säädetään vuodeksi kerrallaan määräaikainen laki, joka lähtee sitten valtiovarainvaliokunnan verojaostosta. Toivon, että nyt viimeistään seuraava eduskunta tämän asian hoitaa, ja seuraava hallitus, on sitten vaalien jälkeen minkälainen hallitus tahansa. Tämä on vakava kysymys.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Alho mainitsi, että jos eduskunta tekee velvoittavan päätöksen siitä, että tänne on tuotava ehdotus vaikeavammaisten asioitten osalta, niin kyllä se silloin tapahtuu. Tämä on tyypillistä poliittista kaunistelua. Muutama viikko sitten, kun asiasta tässä salissa äänestettiin, se ehdotus, jonka silloin kokoomuksen Eero Akaan-Penttilä teki, jota suuri osa tästä salista kannatti ja joka vain pienellä erolla kaatui, olisi johtanut myöskin siihen, että vaikeavammaisten henkilöitten subjektiivinen oikeus avustajaan olisi hoitunut ilman mitään sen kummempaa erityistä esitystä ja päätöstä tästä salista. Sellainen päätös on tehty, ja te olette sen, hallituspuolueitten edustajat, äänestäneet nurin. Tämä on totuus tästä asiasta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Kallis viittasi tähän tahtoon ja kykyyn. Tämä vanha kirkkohistoriallinen termihän on pelagiolaisuus, eli että on sekä tahtoa että kykyä. Minusta tuntuu, että tämä eduskunta on kyllä vahvasti semipelagiolainen, eli olisi kyky mutta ei ole tahtoa. Kysymyshän on tahdosta. Tämä eduskunta pystyy tekemään tämän määrärahapäätöksen, mihinkä nyt useissa puheenvuoroissa on viitattu, eli vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustajan hankkimisen, jos tahtoo. Mutta tahtoa ei ole, kyky olisi, ja tämän välineet ovat budjetti ja budjettiäänestykset. Kyllä se 40 miljoonaa euroa sieltä löytyy, jos todella tahtoa on, ja mihinkä vielä täällä on viitattu, useampaan talousarvioaloitteeseen, niin siellä on kyllä 40 miljoonan euron aloite myös, ja siellä on varmasti sitten suurempiakin, mutta joka tapauksessa tästä on viisasta lähteä, niin kuin täällä ed. Marjaana Koskinen totesi.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä on mielenkiintoinen keskustelu. Jos, kuten täällä on todettu, ei voida löytää sellaista keinoa, joka mahdollistaisi tämän lain säätämistä pysyväksi, niin miten sitä on sitten ylipäätään mahdollista säätää yksivuotisenakaan? Vaan se siis ilmeisesti tarkoittaisi sitä, että tämä laki ei olisi ratkaisu mihinkään. Mutta toisaalta, jos pitäisi löytää sellainen laki ja se voitaisiin säätää siten, että eduskunta vain velvoittaisi ponnella hallituksen, niin sekin kuulostaa aika kummalliselta. Kyllähän se nyt voitaisiin säätää, jos sitä tahtoa on, tietenkin ilman sitä velvoittavaa ponttakin. Minusta vaan tuntuu, että jos sellainen ponsi vain täällä säädettäisiin, kuten ed. Alho esitti, niin silloin ministeriö voisi sanoa aina vastatessaan vuosittain, miksi ei ole mitään tapahtunut, että no, kyllä se ratkaisu häämöttää horisontissa. Mutta epäilen, että siinä tapauksessa horisontti on edelleenkin se viiva, joka etääntyy sitä mukaa kuin sitä lähestyy.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä keskustellaan näistä veronhuojennuksista, ja vielä totean sen, että kun sosiaaliset yritykset aikanaan perustettiin, niin tavoitehan oli suurempi työllistämistavoite kuin mitä nyt on saavutettu. Yksi keino siihen olisi, kuten ed. Matikainen-Kallström toi esille, ettei tarvitsisi hakea sosiaalisen yrityksen statusta voidakseen palkata vammaisia ja vajaakuntoisia elikkä että kaikilla yrittäjillä olisi siihen tukea. Se on yksi keino edistää vaikeavammaisten työllistymistä.

Sitten vielä tähän avustajajärjestelmään: kyllä nyt mielestäni olisi aika tarttua siihen. Kuinka monta puheenvuoroa on tässäkin salissa viimeisen kolmen kuukauden aikana käytetty tästä asiasta ja hallituspuolueet ensisijaisesti myöskin, elikkä eikö olisi aika tehdä jotain eikä vain puhua?

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä koko ajan vilisee keskustelussa, että olisi voitu tehdä jotain, seuraavan hallituksen täytyy tehdä, mutta ei meillä käytännössä kuitenkaan mitään tapahdu. Miksei tämä hallitus sitten tee? Eli nyt olisi siihen mahdollisuus. Meillä on ollut hyviä aloitteita täällä. Kaikki on äänestetty kumoon.

Ja edelleen: Tuossa ed. Risikko otti jälleen kerran esiin nämä yrityksille tulevat verohelpotukset. Laajennettaisiin se kaikkiin yrityksiin, jolloin siihen olisi mahdollisuus ilman sosiaalisen yrityksen statusta.

Samoin haluaisin puuttua täällä keskustelussa olleeseen rinnastukseen pitkäaikaistyöttömät ja vaikeavammaiset. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa, ja todella erilaiset toimenpiteet kuhunkin ryhmään purevat ja työllistämistoimet ovat aivan erilaisia. Ei näitä kahta ryhmää saa yhdistää ja samanarvoistaa samanlaisiksi.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja aiheesta, ja erityisesti hallituspuolueen edustajat, myöskin verojaoston jäsenet, ovat vähän kiusaantuneita ja harmistuneita siitä, että tässä asiassa edetään aina vuosi kerrallaan.

Minulla on ilo tuntea parikin vaikeavammaista yrittäjää. Toinen heistä oli parikymmentä vuotta yhtäjaksoisesti työkyvyttömyyseläkkeellä. Tänä päivänä hän toimii yksittäisenä yrittäjänä. Yritys ei ole erityisen kannattava, mutta hän elättää tällä yrittäjätulolla itsensä ja on ylpeä siitä, että saa täysivaltaisena yhteiskunnan jäsenenä tehdä tätä työtä. Hän on vilpittömästi siitä tyytyväinen. Hän kertoi vaan, että yrittäjätoiminta on kyllä vaikeavammaisilla aivan samanlaista yrittäjätoimintaa kuin se on kaikilla muillakin yrittäjillä. Siinä toivotaan vähän pitempiaikaista ratkaisua katsoa eteenpäin, miten tämän yritystoiminnan kannattavuus jatkuu ja jatkuuko tämä lainsäädäntö, niin kuin se on jatkunut, vain vuosi kerrallaan, ja aivan niin kuin täällä äskeiset puhujat toivoivat, toteaisin vain sen, että siirryttäisiin ihan oikein tekojen puolelle ja jätettäisiin nämä puheet vähemmälle, tehtäisiin se ratkaisu ja annettaisiin vaikeavammaisille yrittäjille mahdollisuus katsoa vähän pitemmälle eteenpäin kuin vuosi kerrallaan.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyllä tietysti omalta osaltani ihmettelen sitä, että väitetään, että tällä vaalikaudella ei olisi tehty mitään vammaisten ihmisten hyväksi. Ei minun mielestäni ole yhtään vähäpätöistä se, että esimerkiksi viittomakielen minimitunteja on lisätty, päivätoimintaa on laajennettu jne.

Sosiaalisten yritysten lainsäädäntö on saatu tällä vaalikaudella aikaiseksi. Olen täsmälleen samaa mieltä, mitä täällä kokoomuksen edustajat ovat todenneet, että olisi ihanteellista, että ikään kuin normaalit yritykset työllistäisivät vammaisia ihmisiä, mutta tosiasia kuitenkin on, että näin voitaisiin tehdä, mutta kun näin ei tapahtunut, ja silloin täytyy mennä nimenomaan asenteisiin. Normaalit työllistämistuet koskettavat ihan samalla tavalla vammaisia kuin keitä tahansa muita ihmisiä. Sosiaalisten yrityksien lainsäädäntö lähtee siitä, että tämän statuksen omaavat yritykset saavat korkeampaa palkkatukea. Tällä tavoin kompensoidaan näitten vammaisten työllistämistä. Minun mielestäni tämä on oikea tie. Ymmärrän ja allekirjoitan sen, että tuossa lainsäädännössä ei onnistuttu täydellisesti, ja työ- ja tasa-arvovaliokunta onkin tässä asiassa saanut ajankohtaista tietoa ja lausunutkin ministeriölle niistä epäkohdista, joita tulisi lainsäädännössä korjata, ja kannustankin hallitusta siihen vielä tällä vaalikaudella.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin täällä on todettu, eduskunta on yhden vuoden lainsäädännöllä säätänyt näitä parannuksia vaikeavammaisille yrittäjille nimenomaan veronhuojennuslainsäädännön kautta. Mutta kun tässä edeltäjä puhui niistä parannuksista, mitä vammaisille on tehty, niin kyllä ne ovat minimaalisia. Me kaikki tiedämme sen, että jos vaikka tavallisella lainsäädännöllä parannetaan etuuksia, niin kun ne ovat kuntien harteilla, mitään ei tapahdu säästösyihin vedoten, että ei ole rahaa. Niiden pitää olla subjektiivisia oikeuksia, niin silloin niihin on jotakin mahdollisuuksia vaikuttaa myös valitus- ja kanteluteitse. Niin kauan kun harkintavalta vammaisten etuuksien osalta on yksinomaan kunnilla, niin jopa voi sanoa suoraan, että perustuslain säätämän hengen kanssa ollaan ristiriidassa. Eli vammaisia kohdellaan eri tavoin riippuen siitä, missä kunnassa he asuvat, ja sen johdosta minun mielestäni pitäisi vammaisten osalta laajentaa myös niin sanottua subjektiivista oikeutta. Se on ainoa oikea tie, jos me puhumme vammaisten etuuksista.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä mietinnössä Lakialoite-osassa todetaan näin: "On tärkeää, että myös vaikeavammaiset ihmiset voivat osallistua halutessaan työelämään yrittäjinä ja ylläpitää tälläkin tavalla omaa motivaatiotaan ja mielenterveyttään." Tässä on hiukan asenteellinen kyllä tämä lakialoitteen teksti siinä mielessä, että tämä vaikeavammainen yrittäjähän saattaa olla aivan siinä verrattavissa yrittäjänä mihin tahansa yrittäjään sen tuloksen kannalta, mitä hän tekee, eikä niin, että se yrittäjyys olisi vain motivaatiota tai mielenterveyden ylläpitämistä, vaan se on aito yrittäjä. Tällaisia yrittäjiä todellakin tunnemme itse kukin.

Täällä ed. Brax viittasi Kynnys ry:hyn, joka on erinomaisen hyvä vammaisten edunajaja. Kymenlaaksossa Kynnys ry tekee hyvää työtä, on kiinnittänyt juuri näihin asioihin huomiota, mitä täällä ed. Vistbacka totesi, että eri kunnilla saattaa olla todellakin hyvin erilainen tapa tulkita lainsäädäntöä ja vammaiset joutuvat jatkuvasti ongelmallisesti näiden asioitten kanssa tekemisiin, jolloinka tarvitaan tällaisia edunajajia kuin Kynnys ry on.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Mitä tulee yrittäjyyteen, niin jos halutaan antaa erilaisia etuja eri ryhmille, niin silloin tulee tuo kilpailulainsäädäntö ja joskus EU-lainsäädäntö vastaan, valitettavasti. Tämä on käynyt ilmi niissä keskusteluissa, mitä me olemme verojaostossa käyneet.

Mutta niin kuin tuossa aikaisemmin sanoin, niin työllistämisessä taas ei tule kilpailulainsäädäntö eikä myöskään EU-lait vastaan. Kyllä tietenkin voisi olla vammaiselle erittäin suuri vähennys tulosta, palkkatulosta, ansiotulosta. Se edellyttäisi tietenkin, että sillä vammaisella on silloin tuloa, jos halutaan parantaa hänen mahdollisuuksiaan vähennyksiä myöntämällä. Sen takia tulen tähän, minkä ensimmäisessä puheenvuorossa sanoin, että suuret yritykset velvoitettaisiin, ihan niin kuin joissakin maissa on, palkkaamaan työrajoitteisia. Se olisi minun mielestäni erittäin hyvä palvelu vammaisille.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Verojaoston jäsen ed. Kallis on varmasti oikeassa, kun hän toteaa tämän ongelman nimenomaan elinkeino- ja muun tulon osalta, että lainsäädäntö ja kilpailulainsäädäntö on näissä asioissa varmasti tiukka.

Meillä on tällä hetkellä verotuksessa kumminkin invalidivähennys, joka perustuu oikeastaan kiinteään prosenttiin tuloverotuksessa. Muistaakseni valtionverotuksessa tämä vähennys otetaan suoraan maksetun veron määrästä ja kunnallisverotuksen puolella se vähennetään niin sanotuista äyreistä eli siitä verotettavan tulon määrästä. Mutta minä luulen, että ratkaisu voisi löytyä esimerkiksi siitä, jos myönnettäisiin tällainen vaikeavammaisen invalidivähennys, joka toimisi vähän samalla periaatteella, että silloin se vähennettäisiin joko verosta tai verotettavasta tulosta niin valtion- kuin kunnallisverotuksessa. Sieltäkin saattaisi löytyä ratkaisu tähän asiaan, ja siitä olisi suljettu pois esimerkiksi vain eläketulo ja olisi mukana työtulot ja yrittäjätulot ja elinkeinotulot. Vähennys olisi kuitenkin jonkinlainen tuki yhteiskunnalta siihen, että hänen kannattaa jatkaa tämän tyyppistä toimintaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kallis oli aivan oikeassa tässä suurehkojen yritysten työllistämismahdollisuudessa. Nimittäin heti kohta viime sodan päättymisen jälkeen Länsi-Saksa sääti lain, jossa sanottiin, että jos työpaikalla on yli 500 työntekijää, niin se on velvollinen tietyn sadanneksen palkkaamaan vaikeavammaisia, ylipäätään vammaisia, henkilöitä, ja tästä kehittyi sosiaalinen yritys -järjestelmä. Seuraavana oli sosiaalisia yrityksiä koskeva lainsäädäntö, joita yhtiömuotona on siellä käsitelty koko ajan eri tavalla johtuen tästä yhteiskunnallisesta velvoitteesta.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tiukasti ottaenhan tässä on kysymys pelkästään vaikeavammaisille yrittäjille myönnettävistä veronhuojennuksista annetun lain muuttamisesta eli sen jatkamisesta. Kaikki varmasti kannattavat tätä ideaa ja tämän asian toteuttamista, mutta haluan käyttää tähän liittyen vähän laajemman puheenvuoron.

Ensinnäkin viittaan tämän päivän lehtitietoihin, ja te, jotka ette ole huomanneet, niin lukekaapa sieltä, miten viimeinen selvitys osoittaa, miten vaikeavammaiset työllistyvät tässä maassa, kuinka paljon vaikeampaa se on, kuin mitä ikänä täällä luullaan, ja siihen nähden, että pelkästään näitä veronhuojennusasioita käsitellään, käsitellään hyvin pientä osaa, jonka vaikutus taitaa olla kyllä sitten aika minimaalinen tässä kentässä. Se on tärkeää niille vaikeavammaisille, joille se sattuu kohdalle, mutta niitä taitaa olla aika vähän.

Eilen myöskin televisiouutisista näin erittäin hyvän katsauksen, jossa eräs vaikeavammainen pyörätuolia käyttävä ihminen, jonka henkilökohtaisesti vielä tunnen, kertoi omista vaikeuksistaan ja asenteistaan työelämässä. Voisin pitää tässä varmaan kymmenen tunnin puheenvuoron kertoen erilaisia tarinoita siitä, miten tässä maassa reaalielämässä suhtaudutaan silloin, kun ei tarvitse julkisuuteen tulla sanomaan, miten minä otan töihin niitä tai näitä ihmisiä. Se on erittäin vaikea ja kivinen tie.

En lähde tietenkään tälle pitkästyttävälle linjalle, mutta sanonpa vaan sen, että vaikeavammainen, jolla on kunnon tutkinto takana, jopa yliopistotutkinto, korkeakoulututkinto tai jokin muu ammattitutkinto, pärjää tasan niin kauan yhtä hyvin kuin muut ihmiset tässä maassa, aivan yhtä tasa-arvoisesti, kun kyseiseen virkaan, toimeen, tehtävään valitaan ihmistä papereiden perusteella. Mutta sillä hetkellä, kun kyseinen työnantaja tai työhönottaja näkee, kenestä on kysymys, näkee fyysisen ulkomuodon tai liikehdinnän tai jotain muuta, niin aina putoaa pois. Minä olen kuullut kymmeniä näitä juttuja ja tiedän, että monet aivan harkitusti yrittävät viimeiseen asti välttää sitä, että tulisi sanottua, että siinä työtilassa pitäisi olla esteettömyysasiatkin kunnossa, koska istun esimerkiksi sähköpyörätuolissa. Meidän maamme on lähes rasistinen, ikävä kyllä, edelleen näissä asioissa silloin, kun vaan siihen on mahdollisuus eräänlaisen verhon takana.

Minä puhun, puhemies, näin sen takia, että minä olen 35 vuotta nähnyt tätä vammaispolitiikkaa, ja nyt tässäkin me ehkä puhumme vaikeavammaisista ja siinäkin hyvin pienestä osasta. Muistutettakoon jälleen kerran, että vaikeavammaisia tässä maassa ei ole kuin ehkä 5 000 ihmistä, ja niistä taatusti semmoinen porukka, joka työllistyy, on muutamia kymmeniä, ehkä sata korkeintaan. En jaksa uskoa, että niitä on paljon enempää. Jos meillä puhutaan hyvinvointivaltiosta, niin kyllä meidän pitäisi katsoa peiliin silloin, että miten tämmöisen porukan asioita ei voida laittaa kuntoon, vaan me pyörittelemme näitä lakeja, joita kaikki sitten täällä kannattavat mutta jotka eivät oikeastaan taida tuottaa mitään kummallista.

Koko vammaisliikkeen perussignaali tälle talolle on kymmenen vuotta ollut yksi ja sama asia eli henkilökohtaisen avustajan saaminen vaikeavammaisten subjektiiviseksi oikeudeksi. Niin kuin varsin hyvin tiedätte, tämä henkilö on erittäin tärkeä myöskin näille, jotka tekevät jonkinlaista yritystoimintaa. Ei ole kymmenessä vuodessa järjestynyt tässä maassa, ei ole järjestynyt tänä syksynä tässä eduskunnassa. Täällä ovat kaikki puhuneet positiivisesti tämän asian puolesta. Minä en ole kuullut yhdenkään kansanedustajan edes epäilevän sitä, tarvitaanko henkilökohtaista avustajaa, saatikka sitä, miksi sen pitäisi olla subjektiivisena oikeutena, mutta sitten kun näistä asioista äänestetään hallitus kontra oppositio, niin aina oppositio häviää. Viime kaudella hävisi silloinen oppositio sen äänestyksen, tällä kaudella häviää tämänkertainen oppositio. Me emme ikänä kyllä, arvon puhemies, saa näitä asioita kuntoon tällä menettelytavalla, ellei hallitus ota asiaa ohjakseen. Se on tämän maan hallituksen hoidettava näiden marginaaliryhmien kaikki asiat kuntoon. Se on ainoa tie mennä tässä eteenpäin.

Nyt tässä kyseisessä asiassa, jota tämä veronhuojennusasiakin sivuaa, on semmoinen erittäin kiusallinen lisäpiirre, että meillä on vuosi sitten jo perustuslakiasiantuntija professori Tuori todennut, että nykyinen tilanne tämän henkilökohtaisen avustajan suhteen on perustuslain vastainen. Kun me kaikki sanomme, että tämä on yhteiskunta, joka perustuu lakiin ja järjestykseen, niin meidän korvien läpi miten lienee meneekään näistä ovista ja ikkunoista ulos tämä totuus, että joku toiminto tässä maassa on perustuslain vastainen. (Ed. Seppo Lahtelan välihuuto) —Minä olen kysynyt hallituksen ministereiltä sitä, ed. Lahtela, tässä salissakin ainakin kerran, ellen kaksi, ja ministerit ensin kiertelevät ja sen jälkeen sanovat, että vastuussa on se ministeri, joka ei ole tällä hetkellä paikalla vastaamassa. — No, tämä on hyvin mielenkiintoista poliittista moraalia, mitä meillä noudatetaan.

Puhun vaan sen takia näin, etten halua ketään tässä leimata, mutta toivon edelleen niin kuin aikaisemmissakin puheissa, että kun seuraavat hallitusneuvottelut tulevat, niin nämä tämmöiset marginaaliryhmät täytyisi erikseen osata hienovaraisesti ottaa sille viivalle ja tarjota heille ne palvelut, mitä he tarvitsevat, koska kaikki 200 kansanedustajaa olemme kuitenkin sitä mieltä, että kun meillä on erilaisia ihmisiä ja heillä on erilaisia toimintakykyjä, erilaisia tarpeita, niin terveet ihmiset tarvitsevat vähemmän toisen ihmisen apua kuin sairaat. Vammaiset ihmiset tarvitsevat enemmän kuin terveet ihmiset, vaikeavammaiset vielä enemmän kuin vammaiset. Tätä yhtenäistä linjaa ei yritetäkään tässä maassa järjestää kuntoon, että se reaalisesti tosiaan toimisi. Ihan liian hitaasti nämä asiat etenevät. Se ei ole pelkästään hallitusherrojen vika tai hallituspuolueiden vika. Se on koko eduskunnan vika. Se on kaikkien puolueiden johtajien yhteinen päänsärky, että tämmöiset marginaaliasiat eivät ole kunnossa. Toivon, että tämä veronhuojennuslaki niin kauan roikkuu täällä eduskunnassa, että tämän kautta voidaan määrävälein muistuttaa tästä asiasta, että se ei unohtuisi, koska meillä on niin mahdottoman paljon muutakin velvoitetta.

Kerronpa vielä tähän liittyen sitten sen, jos ette tiedä, että kun on henkilökohtainen avustaja vaikeavammaisella ihmisellä, niin vaikeavammainen ihminen on työnantaja tälle henkilökohtaiselle avustajalle. Minä tiedän nyt ainakin puolisen tusinaa, minulle on kerrottu, oikeusjuttua siitä, kun väärin perustein tämä henkilökohtainen avustaja on omasta mielestään tullut irtisanottua ja niistä on nostettu oikeusjuttu tätä työnantajaa eli vaikeavammaista kohtaan. Jotenkin minusta ihan väärät asiat toteutuvat tässä maassa, jos siitä joutuu vielä vaikeavammainen syytteeseen, että hän on tietämättään jossain asiassa ehkä menetellyt hivenen väärin. Tähän on näköjään tämä Heta-liitto nyt saanut jonkinlaista järjestystä, ruvennut käyttämään oikeita asiantuntijoita ja penäämään terminologiaa ja lain termein semmoista kohtelua, joka toivottavasti nyt johtaa sitten tulokseen. Silloin tämä kuorrutus ja verohuojennusasiakin menee oikeaan lokeroonsa, jos me tämän asian kaikkinensa saamme järjestykseen.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä totesi, että kahdella viime kaudella erilaiset oppositiot ovat täällä eduskunnassa hävinneet tässä asiassa. Itse asiassa oppositiot ja me kansanedustajat, mukaan lukien ne, jotka eivät täällä enää ole, mutta olivat viime kaudella, emme ole hävinneet mitään. Vaikeavammaiset ovat hävinneet.

Yleiskeskustelu päättyy.