Täysistunnon pöytäkirja 122/2006 vp

PTK 122/2006 vp

122. TIISTAINA 28. MARRASKUUTA 2006 kello 14 (14.05)

Tarkistettu versio 2.0

6) Hallituksen esitys laeiksi kihlakunnansyyttäjästä annetun lain, Ahvenanmaan maakunnan maakunnansyyttäjästä annetun lain ja yleisistä syyttäjistä annetun lain 11 §:n muuttamisesta

 

Tuija Brax /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyseessä on syyttäjälaitoksen paikallisorganisaation itse asiassa hyvin historiallinen ja iso muutos. Tätä muutosta voidaan pitää silläkin lailla erittäin merkittävänä, että on nähtävissä, että tämä on alkua niille muutoksille muissakin valtion organisaatioissa, ainakin oikeuslaitoksen puolella, jotka tuleman pitää. Sikäli toivoisi, että tähän edustajat kiinnittävät huomiota.

Valiokunta on tässä mietinnössään ollut yksimielinen, joitakin semmoisia ikään kuin ohjauksia ja havaintoja kuitenkin hallitukselle antava.

Kyse on siis siitä, että nyt käsiteltävänä olevalla hallituksen esityksellä esitetään syyttäjälaitoksen paikallishallinnon huomattavaa uudistamista. Nyt tavoitellaan toiminnan tehostamista ja laadun kehittämistä ja lisäksi on tarkoitus pyrkiä parantamaan syyttäjälaitoksen johtamista ja ohjaamista ja keskittämään hallinnollisia tehtäviä.

Nämä tavoitteet on tarkoitus saavuttaa niin, että paikallisten syyttäjäyksiköiden määrää vähennetään radikaalisti. Kun vuoden 2006 alusta syyttäjätoimella oli paikallistasolla 13 kihlakunnan syyttäjävirastoa ja 50 kihlakunnanviraston syyttäjäosastoa, siis 50 eli aika kattava määrä, niin jatkossa paikallisia syyttäjäyksiköitä on lähtökohtaisesti vain 15. Käsillämme on siis hyvin radikaali valtionhallinnon johtamisorganisaation isompien yksiköiden perustamisesitys 50:stä 15:een.

Lukuun ottamatta Ahvenanmaan maakuntasyyttäjävirastoa näitä nimitetään syyttäjänvirastoiksi. Syyttäjänvirastoilla on päätoimipaikan lisäksi paikallisia toimipisteitä, joita kutsutaan palvelutoimistoiksi. Monet näistä palvelutoimistoista ovat yhä niitä samoja paikkoja, joissa on ollut näitä aikaisempia syyttäjäyksiköitä. Mutta itse yksiköissä, joilla on johtaja, siirrytään 50:stä 15:een.

Ehdotuksen taustalla ovat syyttäjälaitoksen nykyisen paikallisorganisaation kehittämistarpeet, varsinkin johto- ja ohjaustoimen suhteiden kehittäminen ja erityisesti — ja tähän toivon teidän kiinnittävän huomiota — syyttäjien erikoistumismahdollisuuksien parantaminen, oikeudellisen laadun ja yhdenmukaisuuden edistäminen, hallinnon kehittäminen sekä kuitenkin syyttäjäpalveluiden alueellinen kattavuus ja sidosryhmäyhteistyö. Ajatus on, että vähemmällä johtamisella saadaan kuitenkin paikallisesti enemmän toimintaa sekä varsinaista syyteharkinta- ja syyttämistoimintaa vähemmällä ja vieläkin paremmalla johtamisella. Kyllä syyttäjälaitoksessa ammattimaista ja hyvää väkeä nytkin on ja toiminta on laadukasta.

Valiokunta pitää mietinnössään hallituksen esityksen näkökohtia oikeina. On tärkeää, että syyttäjälaitos pystyy toiminnallaan osaltaan tehokkaasti myötävaikuttamaan rikosvastuun riittävän joutuisaan ja asianmukaiseen toteuttamiseen. Toiminnallisia tarpeita vastaavan määrärahatason lisäksi tämä edellyttää myös syyttäjälaitoksen hallintoon kohdistuvia kehittämistoimenpiteitä. Näistä hallinnollisista kehittämistoimenpiteistä olemme siis pääsääntöisesti hallituksen kanssa samaa mieltä.

Olemme mietinnössämme miettineet tätä organisaation sisäisistä lähtökohdista, mutta syyttäjälaitos on tietysti myös niin keskeinen osa kansan palvelijaa ja oikeusvaltion palveluiden antajaa, että olemme miettineet asiaa myös syyttäjälaitoksen ulkoisesta näkökulmasta eli ennen kaikkea yksilön oikeusturvan toteuttamisen kannalta.

Muutama sana ensin tästä yksiköiden määrästä ja koosta ja varsinkin, kun täällä edellisessäkin asiassa jo tuli puhetta, miltä näyttävät todellisuudessa syyttäjälaitoksen resurssit tänä päivänä, ja varsinkin, miltä ne näyttävät mahdollisen niin sanotun tuottavuusohjelman jälkeen. Sen jälkeen muutama sana sitten vielä näitten palveluiden saatavuudesta.

Valiokunta yhtyy mietinnössään hallituksen näkemykseen siitä, että syyttäjätoiminnan painopisteen tulee olla paikallistasolla. Vaikka siis on niin, että johtajayksikköä tai johtajaa ei tarvitse kauppareissulla poiketessa päästä jututtamaan, ja sen takia on oikein, että 50 yksikköä muuttuu 15 yksiköksi, niin kyllä sen arjen rikosten kanssa, syyttämisarvioiden ja syyttämisen kannalta, on kuitenkin oleellista, että syyttäjällä on paikallistuntemusta ja hän pystyy hyvin toimimaan yhteistyössä poliisin ja sitten käräjäoikeuksien kanssa. Ja tietysti kaikista tärkeintä on, että hän pystyy toimimaan rikoksen uhrien kanssa riittävän hyvillä keinoilla.

Erikoistuminen kuitenkin mahdollistuu tässä uudessa organisaatiossa huomattavasti paremmin, koska pystytään organisoimaan työtä uudella tavalla ja isommissa yksiköissä. Meillä on monta esimerkkiä siitä, että ei vain käräjäoikeuksissa vaan myös syyttäjäpuolella pitää voida jatkossa muun muassa talousrikollisuuteen, hyvin suunnitelmalliseen rikollisuuteen, pystyä myös syyttäjäpuolen erikoistumaan. Ympäristörikokset on yksi esimerkki rikoslajista, jossa usein on kysymys siitä, että niitä yksittäiseen syyttäjäyksikköön tulee niin harvoin, että sitä substanssiosaamista ei ole ollut riittävästi. Sen takia on tärkeätä, että nämä yksiköt ovat jatkossa isompia.

Lakivaliokunta pitää myös ilmeisenä, että suurempiin paikallisyksiköihin siirtyminen tehostaa Valtakunnansyyttäjänviraston ja paikallisyksiköiden välisiä johto- ja ohjaussuhteita. Tämän pitäisi — ja tästä lähdemme — lisätä paikallissyyttäjien toiminnan yhdenmukaisuutta. Tämä ei ole aivan vähäpätöinen asia syyttäjälaitoksen toiminnassa eikä myöskään kansalaisten oikeusturvan kannalta, että syyttäjillä on jatkossa nykyistäkin selvemmät linjat ja johdonmukaisuudet siitä, että syyteharkinta on saman kaltaista joka puolella Suomea. Ei ole syytä retostella ja väittää, että tämä olisi ollut erittäin suuri ongelma, mutta sen verran kuitenkin merkittävä asia, että näin on parempi, kuin nyt esitetään. On parempi, että Valtakunnansyyttäjänvirasto pystyy paremmin johtamaan linjaa, ja senkin takia tämä esitys on hyvä.

Edellä todetun uudistuksen myönteiset piirteet ovat kiistattomia, mutta me emme vielä tiedä aivan varmasti, mikä olisi eri tavoitteiden kannalta sopivin uusien paikallisyksikköjen lukumäärä. Valiokuntakäsittelyn aikana tästä esitettiinkin hyvin eriäviä näkökulmia. Lakiehdotuksen mukaan tällainen hallinnollisen jaotuksen tarkoituksenmukaisuuteen liittyvä kysymys syyttäjänvirastojen toimialueista ja päätoimipaikoista jääkin valtioneuvoston asetuksella määrättäväksi. Lakivaliokunta on vain mietinnössään päätynyt hallituksen esitystäkin ehkä tiukemmin korostamaan sitä, että kun asetuksella määrätään näistä uusista alueista, niin sekä suomen ja ruotsin kielen asema että sitten etäisyydet, tosiasialliset etäisyydet ja ajomatkat alueella, on otettava huomioon. En käy näitä tämän enempää tässä selittämään.

Sen sijaan, jos me ajattelemme syyttäjälaitosta ja oikeuslaitosta, niin me emme voi puhua organisatorisista tai tehostamis- tai erikoistumistoimista, jos me samaan aikaan suljemme silmämme siltä, että syyttäjälaitoksella on vakava resurssiongelma. Lakivaliokunta tähdentää mietinnössään, että jokaiselle muodostettavalle toimialueelle on voitava myös käytännössä osoittaa siellä käsiteltävien asioiden määrään ja laatuun nähden riittävät voimavarat. Nykytilanne näyttää tässä suhteessa vaikealta. Valtakunnansyyttäjänviraston laskelmien mukaan, siis heiltä saatujen laskelmien mukaan, syyttäjälaitoksessa joudutaan määrärahatilanteen vuoksi jättämään jo ensi vuonna, siis ensi vuonna, täyttämättä yli 30 vakinaista virkaa, ja valtionhallinnon tuottavuusohjelmasta saatujen tämänhetkisten tietojen mukaan — hyvät ihmiset, tämä on todellakin tämänhetkistä tietoa, joka voi vielä toivottavasti ministerin käsissä toiseksi muuttua — tarkoitus on, että syyttäjälaitoksesta vähennetään 36 virkaa, mikä tarkoittaa 7 prosentin leikkausta nykyiseen henkilöstömäärään. Prosentuaalisesti tämä leikkaus olisi suurempi kuin esimerkiksi ne vastaavat luvut, joita tässä vaiheessa olemme kuulleet tuomioistuinlaitoksen osalta.

Oikeusministeriö on luvannut vielä joulukuun aikana tehdä virallisen päätöksen näistä tuottavuusohjelman leikkauksista, mutta tämän kaltaisilla luvuilla tällä hetkellä hallinnossa operoidaan. Lakivaliokunta tulee, kun oikeusministeriön päätös tuottavuusohjelmista on saatavissa ja oikein tehty, vielä omana asianaan käsittelemään tämän koko tuottavuusohjelman. Mutta se on jo nyt sanottava, että jos tehdään 7 prosentin leikkaus syyttäjäviraston viroista, kun syyttäjälaitos on meillä muun muassa muihin Pohjoismaihin nähden selvästikin sekä rikosten lukuun että kansalaisten määrään nähden ja muutenkin todella paljon pienempi, siis jos sieltä viedään 7 prosenttia vielä virkoja pois, niin voidaan kyllä sanoa, että silloin eivät enää nämä organisatorisetkaan uudistukset auta. Oikeuslaitoksen näkökulmasta kuitenkin se, että syyttäjälaitoksessa on riittävästi resursseja ja työvoimaa, on aivan keskeistä sen suhteen, ettei Suomi enää päätyisi niin usein kuin tällä hetkellä päätyy Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen sen takia, että jutut ovat kestäneet liian kauan.

Sitten vielä yksi seikka syyttäjän läsnäolosta ja paikallisuudesta vain, että oikeuskäsittelyn kannalta tarkasteltuna syyttäjän työssä painottuu se seikka, että hänen on oltava henkilökohtaisesti läsnä käräjäoikeuden suullisessa pääkäsittelyssä. Tämän vuoksi myös käräjäoikeuksien sijainnilla on merkitystä harkittaessa syyttäjäpalveluiden alueellista sijoittelua. Lakivaliokunta yhtyy mietinnössään hallituksen arvioon, että käräjäoikeusjaotus ei rajaa syyttäjälaitoksen toimipisteiden sijoittelua yhtä merkittävällä tavalla kuin poliisin ja paikallisyksiköiden sijainti, mutta kerrottakoon, että valiokunta on aikaisemmin viitoittanut tietä myös sille, että käräjäoikeuksien määrääkin sinänsä voidaan, jos se oikein ja perustellusti tehdään, vähentää.

Arvoisa puhemies! Mietintömme on yksimielinen ja huolemme ennen kaikkea. Olemme tyytyväisiä hallituksen esitykseen organisatorisesti, mutta huolemme syyttäjälaitoksen resursseista jo nyt, ensi vuodelta 30 virkaa täyttämättä ja varsinkin tulevaisuudessa 7 prosentin leikkausaikeet, on vakava.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Brax valiokunnan puheenjohtajana esitteli hyvin tämän mietinnön keskeiseltä osaltaan. Kiinnitän huomiota kohtiin, missä hän osoitti myöskin kritiikkiä tähän hallituksen esitykseen siltä osin, että lakivaliokunnan mietintö on yksimielinen.

Meillä yhteiskunnassa käy tällä hetkellä kova tällainen keskittämisaalto. Se käy syyttäjäpuolella, se käy tuomioistuinpuolella, ja ensi viikon torstaina täällä on poliisihallintolaki, jossa kehitys on ihan saman suuntainen. Se ei voi olla vaikuttamatta myöskään niihin työpaikkoihin, mitä tällä hetkellä on maaseudulla, koska tiedetään, että henkilöt sijoittautuvat, myös ammattitaitoiset syyttäjät, lähelle keskuspaikkoja ja niitä sijoituspaikkoja, minne heidät tullaan työssäkäyntialueellaan esimerkiksi tämän lain pohjalta nyt määräämään. Kansalaiset harvoin tarvitsevat fyysistä läsnäoloa syyttäjän kanssa — tänä päivänä toimitaan paljon jo puhelimen välityksellä — mutta on luonnollista, että haasteita tämä tuo myöskin siihen kansalaispalvelukykyyn, mikäli tämä tuottavuusohjelma etenee tätä vauhtia eteenpäin kuin ed. Brax äsken totesi.

Muistutan myöskin siitä, että tänä päivänä hyvin vaativassa rikostutkinnassa, ja joskus myöskin pienemmässä, tarvitaan kiinteää yhteistyötä poliisihallinnon ja syyttäjän välillä silloin kun esitutkintaa suunnitellaan, valmistellaan ja kehitetään. Nyt saamamme tiedon mukaan jo tälläkin hetkellä syyttäjät käyttävät aivan kohtuuttoman paljon aikaa autolla liikkumiseen paikasta a paikkaan b. Sekin aika pitäisi käyttää nimenomaan siihen syyteharkintaan ja sen asian juridiseen tutkimiseen ja kansalaisten oikeusturvan miettimiseen. Tämä lakiesitys saattaa pahimmillaan johtaa siihen, että tämä autossa oleminen ei tule vähenemään vaan pikemminkin lisääntymään, ja se on valitettava piirre.

Arvoisa puhemies! Kaksi minuuttia on mennyt, käytän myöhemmin toisen puheenvuoron.

Ed. Astrid Thors merkitään läsnä olevaksi.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Vaikka en ole lakivaliokunnan jäsen, niin rohkenen tästä asiasta muutaman ajatuksen täältä lausua, ja voi mennä aikaa hieman enemmän kuin kaksi minuuttia.

Tämä syyttäjälaitosta koskeva uudistus on perusteltu varsin kohtuullisesti, kun tämän lukee, mutta ehkä se todellinen perustelu, mikä tämän takana on, on kuitenkin jäänyt esiin kirjoittamatta, eli tämä on säästölaki. Tällä pyritään vahvistamaan ne puutteet, jotka nyt resursoinnissa on, ja se heikko tila, mihin syyttäjälaitos on nyt jo ajautunut ja joka jatkuvasti pahenee, kun virkoja on täyttämättä ja järjestelmä siitä kärsii.

Täällä taannoin käsiteltiin kihlakuntauudistusta koskeva selonteko, ja silloin eduskunnan tahdoksi muodostui se, että ei edettäisi tällä nopeudella ja tällä tavalla kuin mihin hallitus on nyt ryhtynyt sekä poliisin, syyttäjän että maistraattien osalta. Myös käräjäoikeuksien osalta on tulossa varmasti samanlaisia linjauksia. Tämän Vanhasen hallituksen politiikka on ennennäkemätöntä keskittämispolitiikkaa. Maaseutua ajetaan kaikin tavoin voimalla alas ja palvelut, erityisesti ne, mitkä ovat hallituksen määräysvallassa ja eduskunnan tahdostakin kiinni, keskitetään nyt voimakkaasti.

Valiokunnan puheenjohtaja totesi, että tällä lailla siirrytään 50 syyttäjänvirastosta 15:een. Käytännössä kai, jos tieto paikkansa pitää, meillä on tällä hetkellä 63 yksikköä, koska on 13 kihlakunnan syyttäjänvirastoa ja 50 kihlakunnanviraston syyttäjäosastoa, ja nyt sitten tämän lain myötä siirrytään 15 varsinaiseen yksikköön. Tällaista keskittämistä ei olisi kyllä odottanut nykyisen kaltaiselta hallitukselta. Eikä ole ihme, että näissä asioissa näiden pienehköjen ja keskisuurten kaupunkien johto on ollut meidän kanssamme kovasti tekemisissä ja vaatinut palvelujen säilyttämistä. Totean, että esimerkiksi Keski-Suomessa, joka on kuitenkin melko laaja maakunta, tämä johtaa Jämsän ja Äänekosken kihlakuntien alasajoon. Ehkä joksikin aikaa jää palvelupisteitä, mutta todellista palveluyksikköä tuskin kauan on, kun taloudelliset resurssit ja toiminta tällä tavalla on ajettu ahtaalle. Eli kaikki keskittyy yhteen paikkaan ja näin ollen palvelut etääntyvät ja kansalaisten asemakin siinä sitten heikkenee.

Herra puhemies! Todellakin täällä on, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja totesi, perusteluita, jotka ovat pääosin hyväksyttäviä, mutta kaiken kaikkiaan kysymys on kuitenkin säästölaista. Valiokunta on kirjoittanut perustelujen sivun 4 oikealla palstalla: "Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta pitää tärkeänä hallituksen esitykseen - - sisältyvää toteamusta, jonka mukaan syyttäjätoimen toimipaikkaverkosto säilytetään pääsääntöisesti samana kuin nykyisessä organisaatiossa. Uuden hallintomallin mukainen palvelutoimisto säilytetään lähes kaikilla niillä paikkakunnilla, joilla syyttäjä nykyisinkin toimii." Tämä on tietysti mukavaa luettavaa, mutta valitettavasti, kun päätösvalta siirtyy puhtaasti oikeusministeriölle ja valtioneuvostolle, tiedämme sen kylmän kyydin, joka palvelujen uudelleenjärjestämisessä tapahtuu ja nimenomaan tässä keskittämisessä.

Herra puhemies! Yksi asia, joka tähän liittyy, on se, että poliisin, syyttäjän ja käräjäoikeuden välillä täytyy olla vahva side, niiden pitää toimia yhteistyössä. Jos niistä jokin osa keskitetään, niin toiset osat myös sitten kärsivät tai ne on myös keskitettävä. Niin kuin olen aiemmin täältä todennut, että jos jossakin Keuruun Pihlajavedellä tapahtuu rikos, jota tutkitaan, ja jos syyttäjä on Jyväskylässä ja poliisi Jämsässä ja sitten rikospaikka siellä kaukana, niin kyllä se yhteys on erittäin vaikeaa saada ja kyllä se näillä polttoaineen hinnoilla tulee kalliiksi, kun syyttäjä ja poliisi rallaavat ympäri maakuntia. Suomi on laaja maa, ja tätä ei hallitus ole nyt enää muistanut. Vanhasen hallitus on kyllä unohtanut maaseudun, ja se on käsittämätöntä, että näin on päässyt tapahtumaan.

Herra puhemies! Toinen asia, joka alkaa kärjistyä, on se, että tällä hallituksen politiikalla meillä tulee maassa laajoja alueita, joilla ei ole juristeja enää lainkaan. Siellä ei ole liiketoimintaperiaatteella toimivia asianajotoimistoja, koska eivät ne pysy yllä riittävästi, kun ei ole maksukykyistä asiakaskuntaa. Siellä on ehkä joku oikeusaputoimisto, mutta nekin on keskitetty hyvin, hyvin kauaksi, laajoille alueille. Kun poliisipäälliköt, syyttäjäviranomaiset ja käräjäoikeudet keskitetään maakuntien keskuksiin, meillä on monia maaseudun ihmisiä, joiden lähin tuomari löytyy ehkä 100—200 kilometrin etäisyydeltä. Se on myös ongelma ja lisää suoranaista turvattomuutta noilla alueilla. Sinne ei valitettavasti jää muita kuin muutama ihminen, jotka sitten susien ja karhujen kanssa yrittävät elää sovussa, etteivät joutuisi niiden hampaisiin, ja yhteiskunta ei heitä enää puolusta.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Lakivaliokunnan puheenjohtaja erittäin ansiokkaasti esitteli mietinnön ja puolusti tietysti sitten lakivaliokunnan yksimielistä mietintöä. Valitettavasti meidän edustajamme oli pakotettu sinä päivänä olemaan eräässä surutilaisuudessa; ehkä jotakin muuta huomiota olisi painotettu silloin lakivaliokuntaan, jos se mietintö olisi siinä ollut. Mutta ne ovat normaaliasioita. Hän ei ollut paikalla silloin, kun tämä on päätetty.

Mutta, arvoisa puhemies, itse jonkun verran kyseistä alaa tuntevana suhtaudun sangen kriittisesti joka tapauksessa tähän kehitykseen siltä osin, että lähdetään 15 yksikköön. Jäin vaan pohtimaan — en tiedä, onko se lakivaliokunnassa ollut esillä — mitä merkitystä tällä enää tällöin on. Eikö olisi paljon parempi ollut kuitenkin siinä tilanteessa, jos tällainen kehityssuunta on, niin kuin me tiedämme ja niin kuin ed. Kankaanniemi täällä totesi — säästölaki ilman muuta, jota osoittaa myös ministerin vastaus omaan kirjalliseen kysymykseeni 765 tältä vuodelta: pyöritetään juuri sillä tavoin kuin säästösysteemeissä yleensä on viime vuosina tehty, kun on keskitetty — eikö olisi ollut yksi vaihtoehto, joka minun mielestäni ei ihan hullumpi olisi ollut, että ei silloin ollenkaan näitä paikallisia syyttäjäyksiköitä olisi tarvinnut, kun olisi perustettu Valtakunnansyyttäjänvirastoon yksi osasto, jossa yksi herra, apulaisvaltakunnansyyttäjä, olisi hoitanut nämä asiat. Siinähän se ongelma olisi selvinnyt ja kanslistit olisivat hoitaneet niitä asioita, mitä heidän hoidettavakseen jo nyt on laitettu.

Täällä todetaan muun muassa ministerin vastauksessa, että pyritään yhä enemmän siihen, että kansliahenkilöstö pystyy hoitamaan näitä tehtäviä. Itse jäin vaan pohtimaan sitä, mitä virkaa enää tällaisella väliportaan niin sanotulla hallinnolla, yksiköllä, enää on. Jäin vain pohtimaan nimenomaan sitä, eikö se olisi ihan sama asia, kun täällä perustellaan tätä sillä, että olisi vähän yhtenäiset linjat jne. syyttäjien toiminnassa. Silloinhan, kun se yhdestä paikasta tulee ja käsitykseni mukaan Valtakunnansyyttäjänvirastosta tulee ohjeistusta syyttäjille jo nykyisin, olisi ilman muuta selvää, että se olisi yhden tehtävänä. Kun kuitenkin käsitykseni mukaan siellä yksi tehtävä on valvoa syyttäjien toimintaa, niin siitähän se olisi tullut, ja ministeri olisi pystynyt perustelemaan, että taas tuli lisää säästöjä.

Mutta valiokunnan puheenjohtaja totesi minun mielestäni erittäin perustellusti ja ansiokkaasti, kuinka paljon meillä on tällä hetkellä virkoja täyttämättä. Sen jälkeen tuottavuusohjelman perusteella vaaditaan lisää ja kuitenkin syyttäjiltä edellytetään, että pitää tehokkaasti toimia, pitäisi saada jutut nopeasti oikeuteen käsittelyyn, ettei tule sitten näitä ed. Braxinkin mainitsemia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita siitä, että jutut viipyvät ja makaavat laatikossa. Ongelmana on tällä hetkellä nimenomaan se, että kun syyttäjä on jäänyt eläkkeelle, niin näitä virkoja ei ole täytetty enää.

Tämä on aiheuttanut sen, että eräillä paikkakunnilla ovat liiallisesta rasituksesta taikka työpaineista johtuen sairauslomat lisääntyneet, mikä on tietysti inhimillistä. Silloin se lähtee kertautumaan ja syyttäjäorganisaatio on vaikeuksissa, ne ovat sellaisia seikkoja. Ymmärrän kyllä, että pitää olla laajempia alueita, että varamies voi määrätyssä tilanteessa astua sijaan, että jutut eivät pääse vanhentumaan, koska siihen tietysti sitten laillisuusvalvojat puuttuvat hyvin herkästi, vaikka monta kertaa niin poliisin kuin syyttäjänkin osalta tilanne on valtion eli työnantajan syy eli ei anneta, tarjota riittäviä resursseja siihen, että toimintaa pystyttäisiin kunnolla pyörittämään.

Mitä tulee sitten syyttäjän toimintaan, kun niitä keskitetään, en tiedä esimerkiksi meidän alueestamme — ehkä ed. Salo tietää — onko tarkoitus, että koko entisen Vaasan läänin alueelle tulee yksi paikallisosasto tai keskitetään esimerkiksi Vaasaan. (Ed. Kankaanniemi: Viisitoista koko maassa!) — Niin, ei paljon muuta vaihtoehtoa ole, koska sen jälkeen ainakin poliisihallinnossa on jo ollut havaittavissa ja myös syyttäjäpuolella, että sen jälkeen syyttäjät menevät useimmiten siihen keskuspaikan lähelle. Tendenssi on kuitenkin kieltämättä ollut se, että niitä yksiköitä lakkautetaan sieltä paikallistasolta.

Puheenjohtaja ihan asiallisesti perusteli sitä, että paikallistasolla pitäisi olla syyttäjiä. Tällä hetkellä tilanne on vaan sen suuntainen joittenkin syyttäjien osalta, että kun valitetaan hovioikeuksiin, monta kertaa syyttäjän pitää olla siellä paikalla, päiväkausia menee siellä. Usein viikossa on korkeintaan yksi päivä, kun pystyy tutustumaan esitutkinta-aineistoon ja kirjoittamaan syytteitä, kun pitää olla käräjillä ja hovioikeudessa valitusten käsittelyssä.

Niin kuin ed. Kankaanniemi täällä totesi, suuri vaara on, että yli puolet työajoista kuluu autossa istuen. Sen johdosta itse näkisin mieluummin niinpäin, että syyttäjän toimipiste olisi paikallisella tasolla, siellä, missä esimerkiksi käräjäoikeuksia, istuntopaikkoja on. Silloin ei ylimääräinen aika menisi siihen. En tiedä, kuinka hyvin näissä säästötalkoissa on otettu huomioon sitten se, kuinka paljon pitää maksaa kilometrikorvauksia ja päivärahoja. Silloin kun lähdetään toiselle paikkakunnalle omalla autolla, niin ilman muuta siitä pitää korvaus saada.

Nämä ovat sellaisia seikkoja, joita itse en ole pystynyt sisäistämään silloin, kun näistä säästösysteemeistä kerrotaan ja niitä esitetään. Vähän sama tilanne on myöskin tässä ministerin vastauksessa syyttäjäorganisaation uudistamisesta. Siellä puhutaan hyvin kauniisti siitä, että näillä uudistuksilla, joita tehdään, ei lisätä tavallaan syyttäjien työtaakkaa eikä myöskään rikosasioiden keskimääräinen käsittelyaika syyttäjävaiheessa pitene. Nämä ovat kaikki hyviä periaatteita, mutta tahtovat käytännön elämässä periaatteet olla vähän hakusessa ainakin silloin, kun puhutaan nimenomaan säästötilanteista.

Se oli mielenkiintoinen toteamus, jonka ed. Kankaanniemi täällä esitti maaseudun perifeeristen alueitten juristipalveluista. Itse tiedän sen — oliko se hyvä tai huono — että kun oli nimismiespiirit, niin nimismies oli oikeastaan sen alueen ainut juristi; oliko sitten valtion työajan väärinkäyttöä, kun neuvottiin kansalaisia asiallisesti. Nyt sellaisia palveluja ei maakunnissa syrjäisemmillä alueilla saa. Nyt kun syyttäjätkin — pahaa pelkään, että käy niin — siirtyvät pikkuhiljaa eläkkeelle, niin siellä paikallistasolla ei enää syyttäjätoimipistettä ole, vaan se siirtyy mitä ilmeisimmin sinne keskuspaikan läheisyyteen. Näinhän on myös poliisihallinnon osalta ainakin tähän mennessä kehitys ollut.

Arvoisa puhemies! Aika päättyy, mutta toteaisin vaan sen, että hämmästelen oikeusministeriön menettelyä, koko ministeriön menettelyä, kihlakuntauudistuksen yhteydessä, kun silloin on päätetty, että näihin asioihin palataan 2008, kun on saatu kihlakuntaselonteko, mutta koko ajan näitä uudistuksia viedään. En tiedä sitten, voidaanko enää kihlakuntaselonteon jälkeen muutoksia tehdä kovinkaan paljon, koska sitä ennen jo on tehty, eli tässä on toimittu minun mielestäni vastoin eduskunnan tahtoa.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Muutamaan havaintoon huomioita tai vastauksia sekä eräs seikka, jonka jätin esittelypuheenvuorostani pois, mutta jonka nyt sitten kuitenkin esittelen.

Kun ed. Vistbacka puhui tästä ajatuksesta, mikä ero sitten olisikaan enää 15:n jälkeen, jos olisikin vain yksi johtaja. Minä uskon ja olen aika vakuuttunutkin siitä, että on kuitenkin vielä huima ero siinä työn organisoinnissa ja paikallisuudessa ja kyvyssä miettiä sen alueen rikostilannetta ja erikoistumistarpeita. Kyllä meillä on eri puolilla Suomea myös hyvin erilaisia rikoksia, ja senkin takia ja syyttäjien erikoistumistarpeen ja semmoisen keskinäisen työnjaon kannalta on luontevaa kuitenkin, että nämä 15 yksikköä ovat yhden tilalla. Mutta hallitus oli sitten ajatellut kuitenkin, että kun jatkossa, kun me tiedämme ihan hyvin — ja tämä ei ole nyt mitään sellaista, että tässä helsinkiläinen Brax paasaa Helsingin asioista, vaan se on ihan faktaa — että meillä on enemmän juttuja suurissa kaupungeissa, koska tänne on muuttanut ihmisiä ja he ovat vielä hyvin aktiivisessa iässä olevia ihmisiä, niin että vielä suhteessa muuttolukua enemmän tuomioistuimilla ja myös syyttäjillä olisi töitä.

Hallitus esitti alun perin, että kihlakunnansyyttäjistä annetun lain 6 §:ään olisi lisätty uusi 2 momentti, jonka mukaan kihlakunnansyyttäjät olisivat olleet toimivaltaisia hoitamaan syyttäjäntehtäviä koko maassa rangaistusmääräysasioissa ja oikeudenkäynnissä rikosasioista annetun lain mukaisessa uudessa kirjallisessa menettelyssä ratkaistavissa asioissa. Siis jatkossa itse asiassa, niin kuin ed. Vistbacka puhui, olisikin ollut jo juttutyyppejä, jotka ikään kuin netissä olisivat olleet auki, ja sieltä olisi mistä tahansa voitu niitä poimia.

Valiokunta kuitenkin kiinnittää mietinnössään huomiota siihen, että säännös oli tarkoitukseen nähden erittäin avoin. Jos tarkoitus oli lähinnä työn tasaaminen ja taas tämmöinen tehostaminen, niin ei riitä tämänkaltainen säännöstely, josta ei käynyt lainkaan ilmi esimerkiksi, millaisia juttuja säännös siinä mainittujen asiaryhmien sisällä koskisi. Milloin tasaamiseen voitaisiin ryhtyä? Millaisin perustein asiat jaettaisiin eri syyttäjävirastojen välille, ja millä tavoin tasaamisesta päätettäisiin? Nämä ovat kuitenkin asioita, joidenka pitäisi olla vedenkirkkaita sitten, miten se prosessi menee. Yhtäkkiä jutut saattaisivatkin pyöriä ihan missä päin Suomea vaan, siis hyvin paikallisetkin jutut. Kuitenkin lähtökohtaisestihan ei puhuta vakavimmista rikoksista tässä hallituksen esityksessä. Valiokunta arvioi, että ehdotetun kaltainen säännellyn soveltaminen ei läheskään kaikissa tapauksissa olisi ollut kovin tarkoituksenmukaista, ja näistä syistä valiokunta ei pitänyt ehdotettua toimivallan laajentamista tässä vaiheessa tarpeellisena, ja ministeri sitten yhtyi vastineessaan valiokunnan näkemykseen, ja tältä osin siis muutimme hallituksen esitystä kokonaan.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä tähän ed. Kankaanniemen ääneenpohdintaan juristivapaista alueista. Joku saattaisi kyllä illanistujaisissa olla kovin tyytyväinenkin ja lähteä etsimään tonttimaata moisilta alueilta. Mutta noin vakavasti otettuna luulen, että kaikista oleellisinta on — ja se mielestäni ed. Kankaanniemenkin puheessa itse asiassa vilahti, ja myös ed. Vistbacka kertoi, mitä neuvoja tuli silloin nimismiehenä annettua — että meillä olisi Suomessa riittävän lähellä juridista neuvoa antavia juristeja.

Ei tavallisella ihmisellä ole monestikaan kertaakaan elämänsä aikana mitään asiaa käräjäoikeuteen, eikä syyttäjänvirastonkaan pakeilla tarvitse vähän väliä juosta fyysisesti. Mutta tavallisella kansalaisella on elämänsä aikana monia, kymmeniäkin, ellei peräti joskus lähemmäs sata, mutta ainakin kymmeniä tilanteita, joissa hän kaipaa juristin neuvoa omasta oikeusasemastaan, siitä, onko häntä kohtaan toimittu oikein vai väärin, miten hänen kuuluu menetellä, että hän ei tekisi väärin. Tästä näkökulmasta on mielestäni mielenkiintoista muun muassa oikeusministeriön virkamiehen Kari Kiesiläisen uusimmassa Defensor Legiksessä esittämä ajatus, että siinä vaiheessa kun katsotaan käräjäoikeuksien verkoston remonttia — se on totta, myös siellä tulee olemaan iso remontti edessä — ei pitäisi tuijottaa niinkään siihen, kuinka monta käräjäoikeutta meillä on, vaan pohtia, miten samassa yhteydessä voidaan nykyistäkin parempi tilanne saada oikeudelliseen neuvontaan. Tämä on minusta ajatus, jota kannattaa miettiä, kun mietitään realismia ja sitä, mitä Suomelle tjatkossa tapahtuu.

Aivan viimeiseksi, arvoisa puhemies: Valiokunnan yksimielisyyteen ja tämän asian käsittelyn ripeyteen vaikutti varmasti hyvin paljon se, että valtakunnansyyttäjä Kuusimäki ainakin minuun henkilökohtaisestikin vetosi, että kun heillä kerta on nyt jo niin vähän ihmisiä, miehiä ja naisia, syyttäjinä, niin ainakin tämä organisaatiouudistus tulisi saada kasaan, että ainakin olisi mahdollisimman paljon sitten syyttäjiä tekemässä sitä syyttäjän työtä. Sikäli voi olla, ed. Vistbacka, että kyseessä on myös säästötoimi. Mutta silloin ymmärrän ja kunnioitan valtakunnansyyttäjä Kuusimäen pyyntöä ja halua, että näissä raameissa ja tässä tilanteessa kuitenkin tämä organisatorinen uudistus on järkevä, mutta siitä ei kyllä seuraa se, että voisin pitää oikeana tätä tulevaa valtavaa leikkausta tai jo ensi vuoden budjetinkin todellisuutta syyttäjien virkojen osalta.

Astrid Thors /r:

Värderade talman! Värderade kolleger! Tyvärr kunde jag inte vara med om den avgörande behandlingen i utskottet av den här propositionen, eftersom jag var med i talmannens delegation samma dag. Men vi kan konstatera att riksdagen och lagutskottet har visat ett slags gult ljus med godkännande för den har reformen. Vi vet också att riksdagen tidigare stannade för en ganska likadan indelning när förvaltningsredogörelsen behandlades och regeringen enhälligt lämnade den här propositionen.

Mutta on arvokasta, että sekä hallintovaliokunta että lakivaliokunta ovat kiinnittäneet paikallisuuteen ja syyttäjien resursseihin huomiota. Nimenomaan ehkä hallintovaliokunta on hyvin eksplisiittisesti ottanut esille, että nyt on käytetty tällä alueella loppuun säästöt, joita on siirtynyt vuodesta vuoteen, ja meitä uhkaa todella huomattava leikkaus sekä syyttäjien osalta että kansliahenkilökunnan osalta, ellei lisäresursseja tule. Tähänhän myöskin lakivaliokunta on viitannut budjettimietinnössään.

Det är faktiskt ganska bakvänt att när vi betonar att ekonomisk brottslighet skall beivras så får polisen tilläggsresurser men inte åklagarna i samma utsträckning, det är lite av Bemböle över det hela.

Till den delen som man pratar om de språkliga rättigheterna så tycker jag att de tillägg som har gjorts här i lagutskottets betänkande är förpliktande för statsrådet. Vi konstaterar att nu när vi går in för en sådan här förnyad regional indelning skall den inte betyda att vi tömmer landet på det sättet som ledamot Vistbacka sade. Men när vi går in för en ny typ av indelning på så att säga länsnivå, så betyder det en skyldighet för regeringen och statsrådet att i en förordning fastställa var det skall finnas sådana åklagare som har fullständiga kunskaper i svenska och som de facto kan fungera på båda språken, så som det framgick av de sakkunigutlåtanden som vi fick.

Mutta tämähän tietenkään ei riitä, koska kun kansalainen asioi syyttäjänvirastossa, niin hän usein törmää ensimmäisenä kansliahenkilökuntaan ja muuhun avustavaan henkilökuntaan, ja heidänkin osalta on huolehdittava näistä kielitaitosäännöksistä, että voidaan auttaa kansalaisia heidän vaikeissa asioissaan.

Tämä on oikeastaan ensimmäisiä kertoja, kun toteutamme kielilain toista tapaa määritellä kielellisiä vaatimuksia. Olemme hyvin tottuneita siihen, että määritellään, millainen on yksikkö, ja sen mukaan, kumpi on paikallisen yksikön työskentelykieli, määritellään kielitaitovaatimuksia.

Nyt on käytetty uuden kielilain mukaista toista mahdollisuutta eli velvoitetaan valtioneuvostoa asetuksessa säätämään niistä syyttäjänviroista, joissa tulee vaatia täydellistä toisen kotimaisen kielen hallintaa. Uskon ja olen vakuuttunut, että esimerkiksi se esimerkki, jonka oikeuskansleri omasta toiminnastaan ja esitellessään kertomuksiaan täällä on antanut, miten tarvittavia voimavaroja tulee kohdentaa, on aivan oikea.

När jag sade att lagutskottet visar ett slags gult ljus så kan man ju se att man där har ett uttryck för att lagutskottet exempelvis känner en viss tveksamhet inför att åklagarna helt enkelt inte skall vara tvungna att sätta alltför mycken tid på landsvägarna och att det finns ett behov av ett nära samarbete med polisväsendet. Lagutskottet betonar också att det uttryckligen finns ett behov av samarbete med de lokala polisdistrikten — där håller vi på att få en god lösning — likaså med tingsrätterna.

Till den delen vill jag förena mig om motiveringarna, men jag konstaterar att avståndet till åklagarna inte får bli för stort. Det är viktigt att de nuvarande verksamhetsställena finns kvar och att den lokalkännedom som åklagarna faktiskt också behöver kan garanteras i fortsättningen.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vielä lyhyesti tämän lakiesityksen perusteista.

Paikallishallinnon tehostamista ja ylimääräistä hallinnointia ja sitä, että syyttäjät voisivat erikoistua, ei voi kukaan järkevä ihminen vastustaa. On aivan selvää, niin kuin äsken tuli ilmi, että syyttäjien aika kuluu enenevästi auton päällä, ja myöskin pitkissä vaativissa käräjäjutuissa sekä hovioikeudessa että käräjäoikeuksissa saatetaan joutua olemaan useita päiviä. Se tietää myöskin sitä, että syyttäjillä ei ole mahdollisuutta pitää puhelinpäivystystä, ei ole mahdollisuutta vastata asianomistajien kysymyksiin ja käydä keskustelua esimerkiksi poliisin kanssa esitutkinnan johtamisesta. Nämä ovat haasteita, varsinkin kun nämä resurssiasiat, kuten valiokunnan puheenjohtaja kertoi, ovat vähenemään päin.

Mutta yksi asia tässä onnistuttiin blokkaamaan. Alkuperäisessä hallituksen esityksessä oli tarkoitus, että jopa Lapissa asuva syyttäjä joutuisi vastaamaan Helsingissä tapahtuneesta rangaistusvaatimuksen valittamisasiasta ja panemaan prosessin liikkeelle yhdessä poliisin kanssa ja tutkimaan tämän jutun käräjäoikeutta varten. Tässä lakivaliokunta sanoo, että ei käy. Kyllä me katsomme, että rangaistusvaatimuksen valituksessa täytyy syyttäjällä olla jonkinlainen paikallinen tuntuma siihen, minkälaiset ovat ne tapahtumaolosuhteet, missä on tapahtunut, ja hänen täytyy tuntea myöskin ne poliisiviranomaiset, joiden kanssa käydään ja laaditaan yhteisesti pöytäkirjakuulustelut, ja sen jälkeen asia menee oikeuteen. Näitä asioita ei voi syyttäjä kirjekurssina hoitaa käräjäoikeuteen, vaan ne edellyttävät paikallista tuntemusta. Tämäkin ehkä vaikutti siihen, että tämä mietintö on yksimielinen.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Yleiskeskustelu päättyy.