Täysistunnon pöytäkirja 122/2009 vp

PTK 122/2009 vp

122. KESKIVIIKKONA 9. JOULUKUUTA 2009 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

3) Yleisradio Oy:n hallintoneuvoston kertomus eduskunnalle yhtiön toiminnasta vuosilta 2007 ja 2008

 

Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisen viestintäpolitiikan perustehtävänä on ollut ylläpitää maassa sellainen sähköisen viestinnän perusjärjestelmä, jonka kautta jokainen suomalainen voi vastaanottaa yhteiskunnallisesti merkittävimmät yleisradio-ohjelmat. Yleisradion tehtävänä on ollut kansallisen kulttuurin turvaaminen aktiivisena, itsenäisenä ja kulttuuria luovana välineenä. Liikenne- ja viestintävaliokunta korostaa tässä yhteydessä, että nykypäivänä alati muuttuvassa mediamaailmassa Yleisradion julkisen palvelutehtävän merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle on kasvanut entisestään.

Yleisradio Oy:stä annetun laki määrittelee yhtiön julkisen palvelun. Yhtiön tehtävänä on tuoda täyden palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Yhtiön tulee erityisesti tukea kansanvaltaa ja tuoda erilaisia mielipiteitä esille. Julkiseen palveluun katsotaan kuuluvaksi myös kotimaisen kulttuurin tuottaminen, sivistys- ja tasa-arvonäkökohtien huomioon ottaminen ohjelmistossa, lastenohjelmien lähettäminen sekä harrastus- ja hartausohjelmien tarjoaminen. Näin me olemme sen määritelleet.

Määrittelyssä painottuu myös kielellinen tasavertaisuus. Yhtiön tehtävänä on lähettää ohjelmia paitsi suomen- ja ruotsinkielisille myös saamen-, romanin- ja viittomakieliselle väestölle. Yhtiö lähettää ohjelmia myös vähemmistö- ja erityisryhmille, ja sen arvoja ovat suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus. Yleisradion tulee ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa. Sen tulee myös varmistaa, että viranomaistiedotukset voidaan lähettää kaikissa olosuhteissa ja että sen toiminta on turvattu myös poikkeusolosuhteissa. Toimintakenttä ja toiminta-alueet ovat siis todella laajat.

Vuoden 2008 aikana Yleisradion hallitus on uudistanut yhtiön strategiset tavoitteet ja linjaukset. Toiminnan päätavoitteeksi on asetettu, että yhtiö tuottaa suomalaisten elämää rikastuttavia julkisen palvelun mediasisältöjä ja tarjoaa luotettavasti ja riippumattomasti monipuolisen ja monikulttuurisen kuvan maailmasta. Yhtiön tavoitteena on erottua muusta mediatarjonnasta omiin arvoihinsa perustuvilla ohjelmistoilla ja palveluilla. Nämä tavoitteet ovat liikenne- ja viestintävaliokunnan arvion mukaan erittäin hyviä ja niiden pohjalta on mahdollista toteuttaa yleisradiolaissa määriteltyä laajaa yleispalveluvelvoitetta. Valiokunta korostaa Yleisradion ohjelmatoiminnalleen vahvistamia arvoja, joita ovat suomalaisuus, luotettavuus, riippumattomuus, monipuolisuus ja ihmisen arvostaminen.

Valiokunta korostaa tässä yhteydessä myös ihmisläheisen työskentelyotteen ja alueellisen toiminnan merkitystä. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että Yleisradion julkinen palvelutehtävä jatkossakin säilyy laajana kattaen ohjelmatoiminnan kaikki osa-alueet uutisista ja asiaohjelmista aina kulttuuriin, urheiluun ja viihteeseen. Suoriutuminen laissa määritellyistä palvelutehtävistä edellyttää kohdeyleisön mahdollisimman hyvää tavoitettavuutta käyttäen kaikkia modernin, monikanavaisen tiedonvälityksen keinoja.

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana kanavista ja ohjelmistoista. Yleisradiolla on neljä ohjelmistoaluetta: uutiset, urheilun ja alueet kattava Yle24; ajankohtaisjournalismin, asiaohjelmat, kulttuurin, oppimisen, tieteen ja draaman kattava Asia- ja kulttuuri-Yle; viihteen, lapset ja varhaisnuoret, populaarimusiikin ja uudet palvelut kattava Yle Visio; sekä ruotsinkielisen toiminnan sisältävä Svenska Yle. Yleisradion ohjelmistoalueet tavoittivat vuonna 2008 viikoittain 96 prosenttia suomalaisista, mikä vastaa vuoden 2007 osuutta. Päivittäin tai lähes päivittäin yhtiö tavoitti suomalaisista 82 prosenttia. Vuonna 2007 prosenttiluku oli 78. Uutisten tavoittavuus on laajinta. Päivittäin jopa 71 prosenttia yli 15-vuotiaista seurasi Yleisradion uutislähetyksiä.

Myös tyytyväisyyslukemat ovat hyvällä mallilla Yleisradion näkökulmasta. Tyytyväisyys ohjelma-alueisiin on tutkimusten mukaan korkealla tasolla. Suomalaisista 93 prosenttia on vähintään tyytyväisiä tarjontaan. Uutislähetyksiin ollaan tyytyväisimpiä: 76 prosenttia pitää niitä tyydyttävinä. Urheiluun, kotimaiseen sekä ulkomaiseen draamaan, lastenohjelmiin, alueellisiin sekä asiaohjelmiin ja tv:n ajankohtaisjournalismiin on vähintään tyytyväisiä yli puolet suomalaisista. Nousua myös on tapahtunut vuodesta 2007 vuoteen 2008 ulkomaisen draaman, tv:n ajankohtaisjournalismin ja lastenohjelmien kohdalla.

Verrattuna vuoteen 2007 mikään yksittäinen ohjelmaluokka ei ole hallinnut yhtiön ohjelmistoja, vaikka se panostaakin selkeästi ja selvästi asiaohjelmiin. Yleisradion kokonaistarjonnasta 60 prosenttia oli informatiivista ohjelmistoa. Yleisradiolla on myös paljon eurooppalaista hankintaohjelmaa, kun taas pohjoisamerikkalaisen ohjelman osuus oli noina vuosina noin 9 prosenttia.

Valiokunta toteaa, että Yleisradiolla on erityisasema kaikille väestöryhmille ohjelmistoja tuottavana, alueellisesti tasapuolisena toimijana. Ohjelmistoalueet ja niiden osalta mitatut katsojaluvut ja tyytyväisyysmittaukset osoittavat, että Yleisradio laajalla ohjelmistollaan pystyy tavoittamaan merkittävän osan maamme jokapäiväisestä katsoja- ja kuulijakunnasta ja siten toteuttamaan palveluvelvoitettaan tuloksekkaasti. Valiokunta pitää yleisradion alueellisia lähetyksiä välttämättöminä. Lähetyksillä, joissa käsitellään alueellisesti kiinnostavia ajankohtaisaiheita ja ihmisläheisiä ilmiöitä ja tapahtumia sekä välitetään alueellisia uutisia ja tiedotteita, luodaan toimiva ja läheinen viestintäsuhde yleisöön.

Yleisradio tuo myös kiitettävästi esiin kulttuurin moninaisuuden esimerkiksi näyttämötaiteen, musiikin ja merkittävimpien kansainvälisten urheilutapahtumien osalta. Valiokunta korostaa viihdeohjelmien merkitystä luotaessa monipuolista ja vetovoimaista ohjelmistoa. Viihteellä yhdistettynä myös musiikkiin ja muihin kulttuurimuotoihin on valiokunnan arvion mukaan voimakas positiivinen vaikutus Yleisradion yleisösuhteeseen. Valiokunta toteaa myös, että Suomen ruotsinkielisen väestön palvelut on ohjelmatoiminnassa turvattu ja käsiteltävänä olevan kertomuksen mukaan ruotsinkielinen Yle tavoittaa huomattavasti suuremman katsoja- ja kuulijaryhmän kuin ainoastaan ruotsinkielisen väestönosan.

Katsoja- ja kuuntelijaluvut eivät kuitenkaan saa tietenkään olla toiminnan pääasialliset arviointiperusteet. Julkisen palvelun tosiasiallinen sisältö ja kohderyhmien tavoittaminen on ennen kaikkea sidoksissa ohjelmistojen sisältöön ja ohjelmien laatuun. Valiokunta korostaa, että Yleisradion toiminnan on jatkossakin keskityttävä laadukkaisiin sisältöihin, uusiin toimiviin palveluihin ja ohjelmien hyvään tekniseen tavoittavuuteen.

Yleisradiolla on myös erityistehtäviä. Laki Yleisradiosta antaa yhtiölle tehtäviä, jotka liittyvät tasa-arvon, suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden sekä kulttuurien välisen vuorovaikutuksen edistämiseen. Yleisradion erityis- ja vähemmistöryhmien palvelustrategiassa on määritelty selkeät, vuoden 2010 loppuun yltävät tavoitteet, joiden toteuttamista yhtiössä seurataan. Tavoitteena on turvata perustiedonvälitys ja kansalaisvalmiuksien kehittyminen, vahvistaa yhteisöllistä hyväksyttävyyttä ja osallisuutta sekä näkyvyyttä viihteessä ja lastenohjelmissa, ottaa myös huomioon uskonnolliset vähemmistöt, hyödyntää teknologian luomia mahdollisuuksia, luoda Yleisradiosta tasa-arvoinen ja monikulttuurinen työyhteisö ja vahvistaa mielikuvaa yhtiöstä osallistumisen ja vuorovaikutuksen edistäjänä.

Valiokunta korostaa tässä yhteydessä, että erilaiset erityis- ja vähemmistöryhmien palvelut muodostavat Yleisradion julkisten palvelujen erään ydinosan, jonka osalta Yleisradio on käytännössä ainoa suomalainen palvelujen tarjoaja. Palvelujen kysyntä ei määrällisesti luo markkinoita kaupalliselle viestinnälle. Siksi on välttämätöntä hyväksyä se, että yhtiön laajassa tarjonnassa näille ryhmille suunnatut palvelut ja osuus ohjelmatarjonnasta ylittävät väestönosan osuuden koko katsoja- ja kuulijakunnasta. Esimerkiksi näkövammaisten äänitekstipalvelut käynnistettiin vuonna 2005 Yleisradio TV1:ssä. Palvelua on sittemmin laajennettu koskemaan huomattavan monia osa-alueita lähetyksistä.

Yleisradio suunnittelee tällä hetkellä myös saamelaisohjelman tulevaisuutta yhdessä Ruotsin ja Norjan yleisradioyhtiöiden kanssa. Valiokunta haluaa korostaa, että saamen kielet ovat uhanalaisia kieliä. Yleisradio on keskeisessä asemassa saamen kielten tukemisessa ja saamen kieliä puhuvien aikuisten ja erityisesti lasten ja nuorten identiteetin vahvistamisessa. Tämän vuoksi valiokunta kannustaa edellä mainittujen saamelaisohjelmien strategian laadintaan ja sen toimeenpanoon. Näin se on tehtävä.

Valiokunta haluaa korostaa Yleisradion merkitystä viranomais- ja hätätiedotteiden välittämisessä suurille väestönosille. Saadun selvityksen mukaan Yleisradion valmiudet viranomaistiedotteiden välitykseen ovat kokonaisuutena hyvät.

Tulevaisuuteen. Kun tulevaisuutta katsotaan, niin uudet palvelut tulevat olemaan se haaste. Yleisradion uusiin palveluihin kuuluvat inter-net-, laajakaista- ja mobiilipalvelut sekä teksti-tv. Yhtiön strateginen tavoite on nousta merkittäväksi toimijaksi uusien palvelujen kehittäjänä, toteuttajana ja avoimena yhteistyökumppanina. Uusilla palveluillaan yhtiö tavoittelee uusia kohderyhmiä ja tarjoaa uudenlaista sisältöä yleisölleen. Lisäksi verkossa halutaan lisää vuorovaikutusta ja yhteistyötä.

Asiantuntijakuulemisessa on korostettu, että perinteisen sähköisen median, radion ja television, suhteellinen käyttö vähenee ja uudet mediat, internet ja laajakaistaratkaisut, valtaavat alaa mediakentässä. Asiakas, median käyttäjä, määrittelee yhä useammin omat palvelutarpeensa ja pystyy kommunikoimaan myös interaktiivisesti median sisällöntuottajan kanssa. Samaan aikaan yksilöiden ja erilaisten yhteisöjen sosiaalisen median käyttö kasvaa. YouTube, Facebook sekä erilaiset keskustelufoorumit tulevat nykyistäkin enemmän olemaan erityisesti nuorten suosimia mediamuotoja. Sisällön tuottavat tällöin keskustelijat itse.

Yksi Yleisradion merkittävimmistä palveluavauksista on ollut kesäkuussa 2007 avattu Yle Areena, joka toi tv- ja radio-ohjelmat verkkoon katseltavaksi ja kuunneltavaksi niiden ensilähetyksen jälkeen. Yle Areenan tarjontaa on laajennettu koko ajan kaikkien radioiden tarjonnalla, mukaan lukien maakuntaradiot. Myös Yle Elävä arkisto kasvaa. Vuonna 2008 oli tarjolla yli 3 500 audio- ja 8 500 videoleikettä. Arkistoja on vuonna 2008 täydennetty avaamalla Tehosto, joka on tuonut osan yhtiön 80 000 äänitteen tehostearkistosta verkossa käytettäväksi — elikkä todella merkittäviä avauksia. Valiokunta pitää Yle Areenan ja Elävän arkiston tapaisia palveluja erittäin tärkeinä. Ne toteuttavat nykypäivän teknologialla mitä parhaimmalla tavalla Yleisradion julkista palvelutehtävää.

Arvoisa herra puhemies! Ehkä se kriittisin tekijä tulevaisuuden rakentamisessa on raha ja rahoitus. Yleisradion ohjelmistoalueiden kokonaiskustannukset olivat vuonna 2007 ja 2008 lähes samat eli noin 250 miljoonaa euroa. Ohjelmatoiminnan tuottavuutta on edelleen tehostettu kehittämällä toiminta- ja tuotantotapoja sekä uuden teknologian avulla ja ohjelmalinjauksin. Kustannukset jakautuvat hyvin tasaisesti eri puolille ja ovat olleet hallinnassa. Ongelma on vain se, että kulut nousevat, rahoituspohja ei ole vahvistunut. Valiokunta ei tässä vaiheessa ottanut kantaan yleisradiotoiminnan eri rahoitusvaihtoehtoihin, mutta valittavalla rahoitusratkaisulla tulee voida oikeudenmukaisella tavalla vakauttaa Yleisradion talous ja turvata riittävä rahoitus pitkälle tulevaisuuteen. Siten ja ainoastaan siten varmistetaan laissa määritellyn palvelutehtävän toteuttaminen nykyisen laajuisena käyttäen hyväksi kaikkia modernin, monikanavaisen tiedonvälityksen keinoja.

Tästä syystä, herra puhemies, valiokunta esittää, että eduskunta hyväksyy kertomuksen johdosta seuraavan kannanoton: "Valmisteilla olevilla Yleisradion uusilla rahoitusratkaisuilla tulee oikeudenmukaisella tavalla vakauttaa yhtiön talous ja turvata riittävä rahoitus pitkälle tulevaisuuteen ja siten varmistaa laissa määritellyn palvelutehtävän toteuttaminen nykyisen laajuisena ja kaikkia modernin, monikanavaisen tiedonvälityksen keinoja soveltavana."

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Yleisradio on aika erikoisella tavalla joutunut hyvin kaksijakoiseen tilanteeseen. Yhtäällä kaupallinen media tai ainakin aika iso osa siitä hyökkää rajusti Yleisradiota vastaan. Perussyyte on se, että Yleisradiosta on tullut liian laaja, ja tätä vastustaakseen kaupallinen media lähtee siitä, että Yleisradion kestävää rahoitusta ei tule suunnitellulla tavalla toteuttaa. Tällaisen Yleisradion riippumattomuuden takaavan rahoitusmallin sijasta se tyrkyttää Yleisradiolle budjettirahoitusta, joka veisi ensinnäkin Yleisradiolta riippumattomuuden, veisi suoraan itse asiassa hallituksen alaisuuteen tuntien budjetin laatimistavan, joka johtaisi siihen, että joka syksy käytäisiin taistelu Yleisradion rahoista ja siten yleisradiotoiminnan perimmäisen tehtävän eli julkisen palvelun laajuudesta. Tähänhän tällä kampanjalla selvästikin pyritään, vuosittaiseen riitaan Yleisradion rahoista, mikä tekisi tietenkin, näin lyhytjänteinen rahoitusmalli, myöskin mahdottomaksi yleisradiotoiminnan suunnittelun.

Tässä kovassa paineessa, jonka kaupallinen media on synnyttänyt, on käynyt niin, että kun tämän parlamentaarisen työryhmän yksimielinen esitys oli se, että tämä yleisradiomaksu olisi jatkossa selvästi alempi kuin nykyinen tv-maksu ja siihen suunnitellut korotukset pitemmän päälle, kymmenien eurojen alennus on tässä julkisuusryöpytyksessä muuttunut jotenkin hyvin kielteiseksi asiaksi. On jopa sellainen käsitys, aika laaja, että tulee uusi maksu. Näin on saatu tämä asia menemään päälaelleen: tulee lisäksi vielä jotain lisää maksettavaa, vaikka alennus on tiedossa niille, jotka ovat tv-maksunsa maksaneet.

On tietenkin selvää, että pienituloisimmilla, köyhillä ihmisillä on vaikeuksia maksaa tv-maksua ja myöskin jatkossa tätä yleisradiomaksua. Heitä vastaan pitääkin mennä sellaisilla toimenpiteillä, joilla tämä ongelma voidaan ratkaista. Se toimenpide on se, että ensinnäkin pienituloisille tärkeätä perusvähennystä kuntaverotuksessa tai verotuksessa yleensä alennetaan vastaavalla summalla. Se varmasti turvaa sen, ettei tämä tuleva yleisradiomaksu kolahda niihin köyhimpiin ihmisiin.

Toisekseen, kun on todella vaikeassa jamassa olevia ihmisiä, niin heidän kohdaltaan pitää mennä toimeentulotukilakia muuttamalla vastaan siten, että tuleva yleisradiomaksu vähennetään käytettävissä olevista tuloista, jolloin se otetaan huomioon toimeentulotukea määrättäessä. Nythän tv-maksu on siellä perusosassa, mutta se ei auta sitä pienituloista, koska se on siellä yleisissä pakollisissa menoissa eikä tätä todellista vaikutusta sillä lailla erikseen oteta huomioon.

Mutta Yleisradiota myös kiitetään. Väki kiittää, suomalaiset kiittävät, erittäin laaja tyytyväisyys Yleisradion toimintaan, paraneva tilanne tältä osin. Jos yli 90 prosenttia suomalaisista on tyytyväisiä Yleisradion ohjelmistoon, niin siinä alkaa tietenkin olla jo kohta liikaakin, koska kyllä kai Yleisradion pitää myös herättää keskustelua ja semmoista toisenlaistakin tunnelmaa, ettei pelkäksi hyminäksi mene se vastaanotto.

Erittäin tärkeää on se, että Yleisradion uutiset ovat erittäin katsottuja, kuunneltuja ja luotettuja, ylivoimaisesti tässä suhteessa luotetuimmat mediat suomalaisessa kentässä. Kyllä siellä koko suunnalla on kovaa luottamusta. Liikenne- ja viestintävaliokunta antaa varsin vahvan tunnustuksen minusta Yleisradion toiminnalle, ja tämä on ihan tärkeää, koska se kuvaa sitä, mikä eduskunnan todellinen asenne on nyt, kun tätä uutta ratkaisuakin rahoituksen osalta tehdään.

Yleisradiota kiitetään, mutta vaatimuksiakin on. Esimerkiksi eilen oli ulkoasiainvaliokunnassa Kynnys ry kuultavana, vammaisten järjestö, ja he toivoivat, että kaikki televisio-ohjelmat tekstitetään. Siellä on vielä puutetta tältä osin. Vaatimus on ihan oikea, mutta pitää olla ne resurssit. Kaikki kansanedustajat nyökyttelivät valiokunnassa, että näin pitää tehdä. Ei siinä voi muuta kantaa ollakaan, mutta pitää turvata ne resurssitkin, ja siitä minusta kansanedustajan pitää kantaa huolta. Nyt kun tämmöinen ison ratkaisun näköala on edessä, niin nyt pitää kansanedustajilla olla vastuu siitä, että tämä kansallisesti ääritärkeä media pystyy toimimaan kestävällä tavalla rahoituksen puolesta ja myöskin riippumattomana, mikä on minusta se toinen iso ja ehdottoman tärkeä periaate, kun yleisradiotoiminnasta puhutaan.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ylen julkisen palvelun tehtävä on mediakentässä laatuaan poikkeuksellinen ja siksi erittäin arvostettava. Yle on hoitanut sille annettua tehtävää hyvin. Tyytyväisyys Yleisradion ohjelma-alueisiin on tutkimusten mukaan korkealla tasolla, koska suomalaisista 93 prosenttia on vähintään tyytyväisiä Ylen tarjontaan. Erityisesti uutiset ovat saaneet puolelleen kansalaisten luottamuksen. Yli kolme neljästä pitää Ylen julkisen palvelun tehtäviä erittäin tärkeinä, ja se tavoittaa eri medioillaan, tv:llä, radiolla ja netillä, päivittäin 82 prosenttia suomalaisista.

Niin Suomessa kuin koko Euroopassakin käydään laajaa keskustelua yleisradiotoiminnan julkisen palvelun roolista. Keskeisimpinä kysymyksinä ovat muun muassa julkisen palvelun sisältö, sen rahoitus ja valvonta. Näiden asioiden äärellä on myös hallintoneuvoston kertomuksen mukaan meilläkin oltu, ja keskustelu tulee jatkumaan yhä muuttuvassa mediaympäristössä. Globalisaatio on tunkeutunut myös mediasisältöihin ja tuonut niihin uudet vaatimuksensa. Parhaillaan käydään jonkinlaista kädenvääntöä kansallisen ja globaalin ohjelmien sisällön tuotannon välillä. Uutta ponnisteltavaa tuo myös median sähköistyminen. Pelkkä printti on enää vain osa ihmisten käsissä kuluvaa mediaa. Myös erilaistuvat asiakkuudet ja uudenlaiset median kuluttajaryhmät aiheuttavat uusia vaatimuksia myös Yleisradion toiminnalle. Asiakaskunta on entistä liikkuvampaa ja käyttää aikaansa median äärellä enemmän ja monipuolisemmin kuin ennen.

Ylen katselu-, kuuntelu- ja tyytyväisyysluvut ovat korkealla. Julkisen palvelutehtävän vaatimus edellyttää kuitenkin sitä, että Yle ei pelkästään kilpaile katsojaluvuin kaupallisen median kanssa vaan päähuomion tulee kiinnittyä sisältöön. Yle onkin monipuolisesti ottanut haltuunsa eri erityisryhmät: nuoret, lapset, kielivähemmistöt sekä esimerkiksi kuulo- ja näkövammaiset. Myös viranomais- ja hätätiedotteiden osalta on toimittu kiitettävästi. Vuonna 2008 sovitut strategiset linjaukset painottavat luotettavuutta, riippumattomuutta sekä monipuolisuutta. Ihmislähtöisyys ja laaja-alaisuus ovat toiminnan ydintä.

Saman laadukkaan toiminnan tulee jatkua myös median uusilla jakelukentillä. Painopisteen tulee tulevaisuudessakin olla uudessa suomalaisessa sisällössä. Vaikka ohjelmasisältöjen kotimaisuusaste on jo nyt kansainvälisestikin vertailtuna korkea, on esimerkiksi maakuntaradioitten ja alue-tv-toiminnan ohjelmatuotantoon jatkossa panostettava entistä enemmän. Nimenomaan maakunnissa maakuntaradioitten kuunteluosuus on korkea. Pohjoisessa Suomessa jopa 75 prosenttia radion kuuntelusta on nimenomaan Ylen kanavien osuutta. Siksi myös paikallista sisällön tuotantoa tulee tukea.

Myös arkistojen avaaminen edelleen on mitä parhainta julkista palvelua.

Julkisen palvelun rooli pitää ottaa haltuun myös uudessa toimintaympäristössä. Sosiaalinen media valtaa alaa, ja onkin tarkoin pohdittava, mikä Ylen rooli siinä on, mikä on hyväksyttävä ja toimiva rooli, kuitenkin niin, että Yle on kehityksessä ja ajassa mukana. Ylen arvojen mukaista on, että edelleen sosiaalisessakin mediassa tärkeintä on mielenkiintoiset sisällöt ja palveluiden avoimuus. Sosiaaliseen mediaan liittyy viestinten kannalta uhkia ja myöskin mahdollisuuksia, joissa Ylen on toimittava kumppanina ja sisältöjen tarjoajana. Ylen tehtävänä on pitää yllä sisältöjen tasokkuutta ja yhtenäisyyttä maassamme, ja se monimutkaistuu sosiaalisen median yleistyessä. Kysymys kuuluu, miten Yle onnistuu pääsemään mukaan käyttäjien tuottamaan keskinäiseen yhteisölliseen viestintään, jossa käyttäjinä ovat nuoret ja nuoret aikuiset.

Arvoisa puhemies! Ylen rahoitus puhuttaa laajasti myös kansalaisia. Aina on ollut epäselvyyttä tv-maksun ja Ylen toiminnan yhteydestä. Se on monesti sekoitettu koko maan tv-tarjontaan, tai Ylen radiotarjonta on unohtunut arvioinnista kokonaan. Monet protestoivat digitalisointia jättämällä tv-lupamaksunsa maksamatta, ja tästä syntyi rahoitukseen vaje, joka pakotti miettimään rahoituksen uusia muotoja. Keväällä parlamentaarinen Lintilän työryhmä esitti asteittain 175 eurosta nousevaa maksua, joka on aiheuttanut paljon kritiikkiä, vaikka itse asiassa se on alempi kuin voimassa oleva tv-lupamaksu. Itse pidän tärkeänä sitä, että rahoituksen puute ei saa vaarantaa laissakin määrättyä Ylen julkisen palvelun tehtävää, joten mediamaksun suuruuden täytyy olla riittävän korkea ja tähän asiaan täytyy ratkaisun löytyä. Tällä 175 euron maksulla Yle joutuu noin tuhannen työntekijän irtisanomiseen, ja jo nyt Ylellä on tehty mittavia säästötoimia henkilöstön osalta, eikä voi olla niin, että markkinoiden riippumattomuus tai esimerkiksi maakuntaradioitten tai alueuutistoiminta kärsivät siitä, ettei tarvittavaa rahoitusta järjesty.

Myös hallintoneuvoston rooli ja kokoonpano on ollut mietinnässä. Siihen ollaan ehkä ehdottamassa kansanedustajajäsenten lisäksi myös ulkopuolisia asiantuntijajäseniä, koska kannetaan huolta julkisen palvelun tehtävän valvonnasta, mikä mielestäni jossain mitassa onkin ihan hyväksyttävä asia. Peruslähtökohdan täytyy kuitenkin edelleen olla parlamentaarinen kokoonpano, sillä jo Ylen hallituksessa on huomioitu yhteiskunnan monipuolinen osallisuus nimenomaan eduskunnan ulkopuolelta. Kehittämistä ja muutosta tarvitaan muttei parlamentaarisen tasapuolisuuden hinnalla.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Olimme liikenne- ja viestintävaliokunnassa yksimielisiä siitä, että tässä muuttuvassa mediamaailmassa Yleisradiolla on edelleen julkisen palvelutehtävän suuri merkitys, joka on kasvanut entisestään. En toista tässä nyt kaikkea, mitä sorvasimme tuohon mietintöön, koska valiokunnan puheenjohtaja Korhonen sen aika pitkälle kertoi. Mutta muutamaan asiaan haluan kiinnittää huomiota, mitä tähän julkiseen palveluun kuuluu. Kotimaisen kulttuurin tuottaminen — minä lisäisin tähän myös sanan viihde, sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, lastenohjelmat, hartausohjelmat jne., vähemmistö- ja erityisryhmät, heidän palvelemisensa, suvaitsevaisuuden, monikulttuurisuuden.

Minuun on paljon otettu yhteyttä ulkosuomalaisten taholta siitä, että kun siirryttiin lyhytaaltolähetyksistä nettiradioon, niin se on ollut vähän vaikea vanhemmille ihmisille, mutta tämä on sitä nykypäivää, ja tähän on tultu. Uskon, että nyt alkaa jo laantua hieman se protestointi siellä puolella.

Valiokunnassa olimme yksimielisiä siitä, että Yleisradiolla on aivan tärkeä erityisasema kaikille väestöryhmille ohjelmistoja tuottavana toimijana. Katsojaluvut ja tyytyväisyysmittaukset osoittavat, että Yleisradio tosiaan tavoittaa arkipäivässä suomalaiset hyvin. Valiokunnassa tiedostettiin, että alueelliset ohjelmat ovat erittäin tärkeitä, ajankohtaisia, ihmisläheisiä ilmiöitä ja tapahtumia kuvaavia. Alueohjelmat ovat nyt olleet uhan alla. Nyt jo säästöleikkuri on vienyt rahaa alueohjelmilta, varsinkin alue-tv-lähetyksiltä. Paremminkin voisi siis mennä myös tuolla musiikkipuolella. Tiedän, että sielläkin on jouduttu jonkun verran esimerkiksi musiikkituotantoa rajoittamaan, koska nyt on jo tätä vajausta ollut Yleisradion budjetissa. Myös musiikin erikoislajit, mitä Yleisradion pitäisi tuoda esille, kun kaupallinen radio ei niitä tuo, ovat jääneet nyt lapsipuolen asemaan.

Itse olen tehnyt parikin kirjallista kysymystä siitä, pitääkö Yleisradiolla olla niin tiukka formaatti musiikin suhteen eli tämmöinen soittolista prime time -aikaan. Siis illallahan toki sieltä tulee erittäin hyviä radiolähetyksiä, joissa on erikoisohjelmia ja erilaista musiikkia, mutta pääaikaan, siis nimenomaan prime time -aikaan päivällä, pitäisi olla vähän laajempi soittolista. Siihen Yleisradio on oikeastaan ainoa, joka tätä tehtävää täyttää.

Valiokunta piti tärkeänä, että ohjelmatoiminnan kaikki alueet uutisista asiaohjelmiin, kulttuuriin, urheiluun ja viihteeseen tulevat esille. Hyvä, että tämä sana viihde oli siellä myös mukana, koska nimenomaan se luo sitä yleisösuhdetta. On kotimaisen viihteen tehtävä myös dokumentoida omaa aikaansa. Kun me katsomme tänä päivänä vanhoja viihdeohjelmia, sieltä me näemme, että Suomi oli tuon näköinen, tuon näköisiä artisteja siellä esiintyi ja tuon näköiset ihmiset siellä olivat. Ne ovat ihan yhtä tärkeitä kuin vanhojen poliittistenkin ohjelmien katseleminen ja historiointi.

Minä näen, että viihteellä on erittäin tärkeä tehtävä yleisön saamiseksi ja pitämiseksi Ylen kanavilla aivan samalla tavalla kuin urheilullakin. Tämähän juuri se pääargumentti oli esimerkiksi Englannissa, kun moguli Murdoch on sanonut, että otetaan BBC:ltä pois kaikki hyvät viihdeohjelmat, otetaan ne vaan kaupalliselle puolelle, silloin saadaan ajettua yleisö myös sieltä BBC:ltä kaupalliselle puolelle.

Yhden asian tiedän, kun olen itse ollut Ruotsin tv:ssä esiintymässä. Siellä tehdään erittäin paljon alueilla ohjelmaa, Sundsvallissa ja Pohjois-Ruotsissa, joka puolella, ja ne kuitenkin tulevat valtakunnan kanavien kautta. Meillähän on erittäin suuri itseisarvo TV2:lla Tampereella, mutta meillä on myös hyvät aluetoimitukset muualla, Jyväskylässä, Oulussa jne. Minä näkisin, että Yleisradio voisi tehdä alueillakin enemmän ohjelmia ja ihan varmasti yhtä säästeliäästi.

Muuten Yleisradion Tampereen radion johtaja lähetti tehokkuuslukuja, miten paljon he ovat tehneet hyvää ohjelmaa, ja kyllä siellä on löysät otettu tällä hetkellä pois alueradioista ihan täysin. Siellä tehdään todella tehokkaasti ohjelmaa. Jos tässä ei rahoitusta turvata, siellä aletaan nyt sitten karsia ihan oikeasti ohjelmasisältöjä.

Kuulovammaisista on puhuttu. On tärkeä asia tämä tekstitysasia. Ruotsissahan ollaan siinä paljon pidemmällä. Näen, että se on erittäin tärkeä tasa-arvokysymys.

Mitä tulee Yleisradion tekniseen tavoittavuuteen, niin vieläkin on tullut valituksia katvealueista. Digita Oy ei ole vieläkään pystynyt ihan täysin Suomenmaata kattamaan. Täytyy toivoa, että tämä toimii. Meidän täytyy olla tiukkana täällä tietysti myös siitä, ja ministeriön, että tällainen ulkopuolinen toimittaja myös toimii asiallisesti.

Yle Areena on ollut erittäin hyvä asia. Siellä on paljon hyvää materiaalia, vanhaa Yleisradion aarteistoa, jopa Radion sinfoniaorkesterin konsertit saadaan nyt Areenan kautta. Se on todellista taiteen popularisointia ja on arvokasta työtä. Minä näen kyllä, että Yleisradion pitää olla mukana myös tässä nettimaailmassa, vaikka sitä on jonkun verran arvosteltu tuolta kaupalliselta puolelta. Nimenomaan internet, laajakaista, mobiilipalvelut, teksti-tv:t tulevat olemaan tulevaisuutta. Totta kai, kun tämä sosiaalinen media kasvaa koko ajan — YouTube, Facebook, keskustelugalleriat — Yleisradion pitää olla myös tässä maailmassa mukana.

Niin kuin ed. Tennilä sanoi, kansa on ollut tyytyväinen Yleen. Tyytyväisyys Suomen kansalla on 93 prosenttia. Se on huima määrä tyytyväisyyttä. Ei oikein uskoisi, kun lukee kaupallista printtimediaa. Eivätkö ne ole ottaneet huomioon tätä, että Suomen kansa itse asiassa rakastaa Yleisradiota?

Mediamaksu on saatu näyttämään kaupallisessa mediassa todella vastenmieliseltä. Se on silti alempi kuin nykyinen lupamaksu. Vapaamatkustajat ovat vaan aiheuttaneet sen, että on kova vajaus Ylen lupamaksutuloissa ja oli pakko keksiä jotain. Näistä huonoista keinoista ehkä se parhaiten hyväksyttävä kuitenkin oli mediamaksu. Itse en tosiaan todellakaan myöskään näe sitä kauhukuvaa kovin hyvänä asiana, että me joka vuosi täällä taistelisimme siitä, että Yleisradio saa riittävän rahoituksen. Olen itse ollut seuraamassa läheltä, kun BBC kävi Tony Blairin hallituksen kanssa kädenvääntöä Irakin uutisoinnista, ja siellä nimenomaan painostettiin paikallista julkisen palvelun yhtiötä. Vanhana journalistina en halua tällaista tilannetta Suomeen.

Mediamaksussa on toki nämä ongelmat, tämä sosiaalinen puoli. Ymmärrän sen, että kaikilla ei ole varaa maksaa tätä. Se täytyy jotenkin hoitaa. Tiedän myös sen, että kun nyt näitä uusia talouslaskelmia on tehty, niin tulee olemaan varmasti semmoista porukkaa, jolta ei saada tätä mediamaksua edes ulosoton kautta, kun ei ole kerta kaikkiaan enää mitään sellaista sosiaalista osallistumista yhteiskuntaan. Mutta joka tapauksessa on tämä parempi kuin entinen keino.

Yrittäjät ovat jonkun verran protestoineet, mutta minä uskon, että sekin laantuu tässä pikkuhiljaa. Siellähän on porrastettu nyt tätä mediamaksua. Lähden siitä kyllä, että tämä 175 ei riitä, niin kuin ed. Katainen sanoi, se täytyy nostaa ylemmäksi. Jos se jää tuonne alhaiselle tasolle, niin se tarkoittaa satojen ihmisten irtisanomista, 60 miljoonan euron vajausta. Sen täytyy seurata näitä kustannuksia. Täytyy huomata, että ensi kesänä arvonlisäverot myös nousevat.

Yle on eduskunnan radio, ja siksi eduskunnalla on oltava edelleen päätösvalta, mitä tulee tähän hallintaan ja hallintoon. Hallintoneuvostolla minun mielestäni pitää olla edelleen oma merkityksensä. Toki sitä voidaan täydentää tällaisilla asiantuntijajäsenillä, mutta meillähän on jo ulkoparlamentaarinen edustus siellä hallituksen kautta, joten kyllä meillä täytyy olla Suomen kansan edustus myös Yleisradiossa.

Jakelu on kallista Digita Oy:n kautta. Sehän tuottaa hyvin voittoa. Tästä voitaisiin tietysti paljon puntaroida, miksi aikoinaan Yle myi jakeluverkkonsa. No, silloin oli rahasta pulaa. Mutta pitäisikö jatkossa sitten Ylen yhdessä MTV:n ja Nelosen kanssa vaikka rakentaa kilpaileva jakeluverkko? (Ed. Laukkanen: Ei se ollut se syy!) — Niin no, siellä saattoi olla muitakin syitä. — Mutta joka tapauksessa, onko nyt Digita, joka tuottaa valtavia voittoja, ainoa mahdollinen ja-kelukanava tulevaisuudessa? Yleisradion pitää olla myös mukana hd-kehityksessä, High Definition -lähetyksissä, ja siitähän nyt sitten eilen päätöksiä hallintoneuvostossa tehtiin tämän osalta.

Täytyy sanoa, että Yleisradiota vastaan on vuodatettu todella printtimediasta katkeruutta nyt, kun kaupallisella medialla menee mainostulojen kannalta huonosti. Hyökkäys Ylen laajaa toimenkuvaa vastaan on ollut voimakas. Silti näen, että Ylellä on olennainen merkitys maamme viestintäkentässä. Se on myös kaupallisen median hyöty, että Yle hoitaa kaiken sen, mitä kaupalliset mediat eivät hoida. Milloin esimerkiksi MTV3 tai Nelonen aloittaisivat ruotsinkieliset lähetykset, milloin kuulovammaisten tekstitykset, milloin teatteri- ja kulttuuriohjelmat? Yleä tarvitaan, se on selviö, ja sen takia valiokunnan mietinnössä saatoimme olla yksimielisiä.

Ilkka Viljanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on Ylen hallintoneuvoston kertomus Ylen toiminnasta. Rahoitusmalli on ollut yksi tämän vuoden puheenaiheita, ja vaikka valiokunta ei omassa kannanotossaan siihen puutukaan, niin se on selvää, että aihe nousee jatkuvasti esille. Silloin kun puhutaan Ylen palveluiden laajuudesta ja niiden turvaamisesta, on tietenkin hyvä muistaa myös se, että silloin samalla puhuu sanomatta mitään myöskin siitä, että puolustaa Ylen rahoituksen turvaamista.

Yhtiön tulevaisuuden toimintamalli on muutenkin ollut kiitettävästi esillä monista eri syistä kuluneen vuoden aikana. Tiedämme sen, että Yleisradiolla on merkittävä ja monipuolinen rooli meidän yhteiskunnassamme.

Niin kuin valiokunta mietinnössään on hyvin selkeästi todennut, suomalaisen viestintäpolitiikan perustehtävänä on ollut ylläpitää maassa sellainen sähköisen viestinnän perusjärjestelmä, jonka kautta jokainen suomalainen voi vastaanottaa yhteiskunnallisesti merkittävät yleisradio-ohjelmat laidasta laitaan koskien sitten radiota, tv:tä tai uusmedian kautta välitettävää viestintää. Yleisradion tehtävänä on ollut kansallisen kulttuurin turvaaminen aktiivisena, itsenäisenä ja luovana välineenä.

Se, että täällä tänään ja aiemminkin tämän vuoden aikana useissa puheenvuoroissa vuolaasti kerrotaan Ylen merkityksen tärkeydestä, ei mielestäni saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että meidän tässä talossa pitäisi olla täysin kritiikittömiä. Ylen toimintaa, sen laajuutta jakelun ja ohjelmapolitiikan osalta, pitää voida ja saada arvioida uudelleen ja uudelleen muuttuvassa yhteiskunnassa ja viestintäkentässä. Ei ole mitään sellaista pyhää instanssia eduskunnan alapuolella, joka ei olisi arvioinnin kohteena. Mutta se ei myöskään voi tarkoittaa sitä, että Ylen pitäisi jotenkin jäädä ajan hengestä jälkeen.

Nostan esille yhden alueen, mikä täällä on jo useammassa puheenvuorossa tullut, eli Ylen netin kautta välittämät palvelut, niin sanotut uusmediapalvelut, joita kohtaan kohdistunut arvostelu on mielestäni vähän niin kuin höpöhöpöpuhetta. Olisi todella outoa, jos 2000-luvun Suomessa, yhteiskunnassa, joka haluaa olla tietoteknisesti moderni ja sähköisen viestinnän kehittyvä edelläkävijävaltio, olisi valtion yleisradioyhtiö, joka tv:n ja putkiradion lisäksi välittäisi tietoa vanhassa sähkösanomahengessä. Ei sähköisten verkkopalvelujen kehittäminen tai niiden kautta tarjottu viestintä voi olla kenenkään yksinoikeus suomalaisessa viestintäkentässä.

Niin kuin valiokunta mietinnössään korostaa, nykypäivänä alati muuttuvassa mediamaailmassa Yleisradion julkisen palvelun tehtävän merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle on kasvanut entisestään. Tiedämme hyvin sen, että perinteisen sähköisen median, radion ja television, suhteellinen käyttö vähenee ja uudet mediat ja uudet ratkaisut valtaavat alaa mediakentässä. Yhä enemmän ja enemmän käyttäjä määrittelee oman palvelutarpeensa, ja tästä kehityksestä ei tietenkään Yleisradio voi jäädä millään tavalla pois.

Arvoisa puhemies! Nostan vielä yhden osa-alueen esille, mihin ed. Alatalo jo viittasi. Eli maakuntien Suomessa tulee mielestäni tulevaisuudessa korostumaan myöskin maakunnallinen viestintä. Maakuntalehdet täyttävät omalta osaltaan sitä tehtävää perinteisessä printtimuodossa ja yhä enemmän myöskin sähköisenä versiona, paikallisradiot omalla ehkä vähän pienemmällä roolilla uutisvirrassa, joten myös siellä Yleisradion rooli on tulevaisuudessa tärkeä.

Siitä kritiikistä, mitä Yleä kohtaan on tullut: Mielestäni pienet ovat ongelmat silloin, mikäli ne kulminoituvat vain julkisissa tiloissa välitettäviin Ylen uutisiin tai joihinkin ostettuihin ohjelmasarjoihin. Keskustelussa on aina hyvä muistaa, mitä tehtäviä ja velvoitteita yleisradiolaki määrää yhtiölle sen toiminnan laajuuden mittaamiseen.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tärkeä asia, joka liittyy tämänkin päivän keskusteluun, on valtioneuvoston toiminta ja se, että valtioneuvostolta ei ole oikein tullut nyt positiivisia avauksia eteenpäin menemiseksi. Yleisradio Osakeyhtiön rahoittamisessa, maksukysymyksessä, olisi syytä toivoa kyllä valtioneuvoston keskeiseltä jäseneltä, nimenomaan ministeriltä, sitä, että valtioneuvosto ottaisi nopeasti positiivisen asenteen tässä ja lähettäisi sen esityksensä eduskunnalle. Eduskunta sitten kyllä käsittelisi tämän asian, onhan Yleisradio nimenomaan eduskunnan radio.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta on nimenomaan se tärkein Yleisradion turva ollut aina niin tehtävän määrittelyn kuin rahoituksen osalta aina alkaen vuodesta 1927, jolloin yhtiö perustettiin. Näin on myöskin digitaalimaailmassa. Yhdyn ed. Tennilän näkemykseen, siihen hämmästelyyn, miksi kaupalliset yhtiöt hyökkäävät nyt tätä rahoitusmallia ja oikeastaan Ylen tehtäväkenttää vastaan. Meillä on ainutlaatuinen järjestelmä verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan, jossa kaupalliset mediayhtiöt eivät rahoita yleisradiopalvelua laisinkaan. Lähes kaikissa muissa maissa on sekamalli, jossa yleisradiotoimintaa, julkista palvelua, rahoitetaan myöskin mainosmarkoilla, ja siksi tämä ero, joka meillä aikanaan tästä toimilupamaksujärjestelmän luopumisesta johtuen syntyi, selkiinnytti tilannetta, ja siksi katsoisin, että suomalaisten kaupallisten toimijoiden kannattaa olla hyvin tyytyväisiä tästä nykymallista.

Lopuksi, arvoisa puhemies, totean vaan sen ed. Alatalolle, että jakelutekniikkaa ei myyty rahapulan takia vaan sen takia, että eduskunta antoi yhtiölle tehtäväksi Suomen siirtymisen digitaaliaikaan ja Yleisradiohan toimi siinä nimenomaan veturina ja vei Suomen sähköisen median digitaaliaikaan. Nyt voidaan, totta kai, pohtia, tulisiko todellakin tietoverkkoja tietyin osin palauttaa myöskin yhteiskunnan omistukseen.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on Yleisradion hallintoneuvoston kertomus vuosilta 2007 ja 2008, mutta viime aikoina on erityisesti julkisuudessa keskusteltu lähes ainoastaan mediamaksusta ja sen suuruudesta. Sehän on tällä hetkellä arvioitu noin 175 euroksi. Itse kysyisin, onko se riittävän suuri, pystytäänkö sillä varmistamaan, että Yleisradion julkinen palvelu pystytään tuottamaan. Erityistä huolta kannan alueellisesta mediasta, alueradioista, ja esimerkiksi kotimaisen musiikin osuudesta Yleisradion toiminnassa. Onko tämä mahdollinen maksu riittävä, ja pärjätäänkö Yleisradiossa sillä?

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Otan esille tällaisen valtakunnallisesti pienemmän ongelman. Katsoin, että täällä Ylen toimintakertomuksessa lukee sivulla 4, että yhtiön tehtävänä on "tuoda täyden palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin". Nythän meillä on se tilanne, että maassamme edelleen on tietty määrä talouksia, joissa eivät näy tv-ohjelmat. Vaikka tämä vastuu nyt on eri yhtiöllä, niin kun täällä on ministeri paikan päällä, haluaisin tiedustella, mitä on tehty ja mitä voitaisiin tehdä nyt sen varmistamiseksi, että todella kaikille talouksille tässä maassa myös Ylen tv-ohjelmat tulevat näkymään?

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Pakkanen totesi äsken, tämä tuleva mediamaksu on vienyt julkisuudessa paljon huomiota, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että meillä on vielä tämä tv-lupamaksujärjestelmä. Ylen hallintoneuvosto teki esityksen ministeri Lindénille, että tämä korotus, 4 prosenttia, olisi riittävä turvaamaan Ylen julkisen palvelun tehtävän. Kuitenkin ministeri Lindén päätti toisin. Hän päätti 3 prosentin korotuksen, mikä aiheuttaa sen, että Ylen toiminnan julkisen palvelun tehtävä ja Ylen talouden viime vuosien positiivinen kehitys ottaa nyt takapakkia. Mielelläni kuulisin ministerin mielipiteen, minkä takia hän päätyi tähän 3 prosenttiin, kun 4 prosenttia olisi ollut kuluttajan kannalta vain muutaman kymmenen sentin korotus, mutta Ylen talouden kannalta hyvin kriittinen.

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin ottanut esiin yhden asian, mikä vielä ei tullut tässä, eli Ylen mahdollisuuden välittää ja tehdä opetusohjelmia ja kotoutumiseen liittyviä opastusohjelmia esimerkiksi räätälöityinä alue-tv:n kautta kirjoitus- ja lukutaidottomille maahanmuuttajanaisille ja pikkulapsille sekä ehkä ottaa nykyistä aktiivisemmin käyttöön kieliopetusohjelmat ala- ja yläasteella tukemaan Suomessa harvinaisten tai erityishyödyllisten kielten kouluopetusta sekä ammatillisen koulutuksen ammattikohtaisen sanaston opiskelua. Tätä voitaisiin käyttää myös työperäisen maahanmuuttajaväestön suomen am-mattikielen oppimiseen. Kysyisinkin ministeriltä, onko näitä kieliohjelmia tarkoitus lisätä.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Julkisen palvelun tehtävä on arvona sinänsä jo tärkeä, ja sen oikeudenmukaisen toteutumisen valvonnan pitää myös olla kohdallaan. Nyt ilmeisesti on todettu, että tämä valvonta ei ole riittävää, koska esimerkiksi hallintoneuvoston asemaa ollaan tässä asiassa nyt sitten miettimässä. Haluaisinkin kysyä ministeriltä sitä, minkälaisia suunnitelmia tai näkymiä tämän valvonta-asian suhteen teillä on.

Viestintäministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Ihan näihin kysymyksiin vastauksia.

Lähtisin ed. Karhuvaaran kysymyksestä kieliohjelmista. Täällä on hallintoneuvoston puheenjohtaja paikalla. Varmasti hallintoneuvoston jäsenet tietävät paremmin kuin ministeri, mitä näille kieliohjelma-asioille kuuluu.

Tekstityksen osalta haluaisin todeta ed. Tennilälle, että meillä on juuri ollut lausunnolla hallituksen esitys, jossa vuoteen 2015 Yle velvoitettaisiin tekstittämään kaikki ohjelmistonsa ja tietyt kaupalliset kanavat 50 prosenttia, eli tässä tekstitysasiassa ollaan etenemässä.

Näkyvyyden osalta on edelleen voimassa televisioyhtiöiden yhteinen pakettitarjous siltä osin, että jos on ongelmia näkyvyyden suhteen, pitää olla yhteyksissä Digitaan, jolloin Digitasta tullaan todentamaan kyseisen osoitteen näkyvyystilanne. Jos todetaan, että kyseinen talo tai asunto sijaitsee katvealueella, tällöin on oikeutettu saamaan tämän satelliittipaketin 50 eurolla, joka tarjoaa sitten satelliitin kautta nämä lähetykset vastaanotettavaksi.

Tavoite tietysti on, että tämä 99,99 prosenttia näkyvyydestä on voimassa, ja siihen pohjaa se, että näillä harvoilla katvealueilla, joita valitettavasti edelleen on, on oikeutus saada tämä lähetys saataville satelliitin kautta. Eli kannattaa vaan olla yhteyksissä Digitaan ja pyytää sitten arviointia näkyvyydestä.

Sitten täällä ed. Tiusanen kysyi hallituksen toimista tämän esityksen valmistelun suhteen. Meillä on valmisteilla esitys, jossa säädetään laki julkisen palvelun rahoituksesta sekä laki Yleisradio Oy:stä ja julkisen palvelun valvonnasta. Tätä kokonaisuutta koko ajan kootaan, ja tavoite on, että se saataisiin viimeistään helmikuun alussa lausunnolle. Lakia tehdään, ja kun tavoite on, että se voimassa vuoteen 2012 mennessä, niin näin ollen eduskunnalla on ihan hyvä aika sitten käsitellä tämä lakipakettikokonaisuus.

Ed. Guzenina-Richardson kysyi televisiomaksun korotuksesta. Kvartetti linjasi lokakuussa, että tavoitteena on, että tämä Lintilän työryhmän esitys 450 miljoonan rahastokertymästä vuonna 2011 on hallituksenkin linjaus. Siltä osin sitten nämä televisiomaksun korotukset ensi vuodelle ja vuodelle 2011 säädettiin siten, että kun se taso on 3 prosenttia ensi vuoden maksussa, niin myös vuodelle 2011 se lopullinen prosentti muotoutuu sen mukaisesti, että se arvioitu rahastokertymä on se 450 miljoonaa, jonka Lintilä työryhmäkin tavoitteeksi tälle maksulle asetti, jos se olisi tullut voimaan vuonna 2011.

Silloin, kun tätä maksua arvioidaan, katsotaan taloudellinen kehitys ja yleinen tilanne, ja valtioneuvosto, joka tämän maksun vahvisti, katsoi, että tällä 3 prosentin korotuksella Yleisradio pystyy tämän julkisen palvelun tehtävän suorittamaan.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nykyisen tv-lupamaksun kohdalla on nähty, että sen korkea hinta saa osan pienituloisista jättämään television kokonaan hankkimatta. Kalliista maksuista selviäminen koetaan yksinkertaisesti mahdottomaksi. Mikäli tulevaisuudessa tätä valinnan mahdollisuutta ei ole ja uusi mediamaksu on kaikille kansalaisille saman suuruinen, joutuvat nämä heikoimmassa asemassa olevat ihmiset kohtuuttoman hankalaan asemaan.

Ylen talouden turvaaminen kestävällä tavalla on toki tärkeää. Toivottavasti uudesta järjestelmästä saadaan oikeudenmukainen ja eri ihmisten tilanteet huomioon ottava. Suomessa on paljon esimerkiksi ikäihmisiä, jotka eivät omista televisiota eivätkä tietokonetta ja joiden pienestä eläkkeestä mediamaksu lohkaisisi kohtuuttoman suuren osan. Myös opiskelijoille ja työttömille maksu on turhan korkea, vaikka he Ylen palveluita käyttäisivätkin.

Pienituloisten kotitalouksien kohdalla olisikin perusteltua harkita maksuhelpotuksia. Kuten liikenne- ja viestintävaliokunta mietinnössään toteaa, on tv:n ja muun median käyttö usein juuri pienituloisille työelämän ulkopuolella oleville henkilöille erityisen tärkeää jo tiedonsaannin ja ajanvietteenkin kannalta. Tiedustelen, onko pienituloisten maksuhelpotuksia suunnitelmissa.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yleisradion ja kaupallisten toimijoiden välillä täytyy vallita sellainen tasapaino ja toimintaedellytykset, että molemmille säilyy elintilaa tällaisessa Suomen kokoisessa maassa. Nyt kaupalliset toimijat ovat olleet huolissaan siitä, että heille asetetaan julkiseen palveluun lukeutuvia velvoitteita, muun muassa tekstitys, kuten ministeri omassa puheenvuorossaan toi esiin.

Kysyisin ministeriltä, miten te aiotte toimia, ettei tällaista niin sanottua kaksinkertaista kilpailuasetelmaa synny, jossa kaupallisille toimijoille asetetaan julkisen palvelun velvoitteita ja samanaikaisesti Yleisradiolle annetaan valtuudet kilpailla kaupallisten toimijoiden kanssa esimerkiksi amerikkalaisen sarjaviihteen tarjoajana.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysymys tietenkin oikeastaan voi kiteytyä siihen, mitä Yleisradiolta halutaan, ja olen kuullut tässä nyt puheenvuoroja, joissa kaikki haluavat lisää. Sen jälkeen tietenkin pitää miettiä, miten saadaan ne palvelut, ja silloin pitää turvata rahoitus. Näin yksinkertaistahan se periaatteessa on. Jos joku nyt sitten esittää, mitä sieltä otetaan pois, niin tietenkin mielelläni kuuntelen sen, koska minusta suomalaisessa yhteiskunnassa on kaksi arvokasta — no, arvokkaita asioita on varmaan enempikin, mutta jos katsotaan yleissivistyksen kannalta, kulttuurin kannalta, kielen kannalta — asiaa: kirjastot ja Yleisradio. (Ed. Gustafsson: Ja peruskoulu!) — No, peruskoulu on totta kai siellä koulutuksellisella puolella. — Jos katsotaan tämmöistä jokaiselle saavutettavissa olevaa isoa asiaa, niin kyllä Yleisradio on muutoinkin kuin vaan yhtenä toimijana niin arvokas asia meidän kielemme kautta, meidän palvelurakenteidemme kautta — siellä on elokuvatekijät, siellä on dokumenttien tekijät, siellä on näyttelijät, kirjailijat jne. — että se koko tuotantoketju pitää myös pystyä hahmottamaan siinä. Siinä mielessä olisi mukava kuulla keskustelua nimenomaan sisällöstä. Rahoitus tulee sitten, niin kuin tässä ministeri totesi, myöhemmin.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä mietinnössä valiokunta on ottanut hyvin esille tämän näkemyksen, mihin suuntaan Yleä on kehitettävä. Mutta niin kuin tässä ed. Korhonen toi esille tämän sisällön, onko se sisältö luotava täällä vai tuottaako se yhtiö sitten sisällön? Minä kysyisin sitä, mitenkä tämä homma toimii.

Ohjelman tuottaminen ja välittäminen ovat varmasti niitä tärkeitä tehtäviä. Mutta miten tämä tiedottaminen, ennen kaikkea kriisitilanteissa, onko se vastuutettu nyt sitten Ylelle, vai voiko sitä hoitaa myös tuolta kaupallisten yhtiöitten kautta?

Sitten tämä maakuntaradioitten tilanne. Toivoisin, että myös ne säilytetään, koska niillä on merkittävä rooli viestinviennissä maakunta-alueilla.

Kun ministeri on nyt paikalla ja kun on noussut esille myös tämä mediamaksu, niin kysyn, kohteleeko tämä nyt kaikkia aivan oikein, kun tuommoinenkin, jolla ei ole televisiota olemassakaan eikä radiotakaan, joutuu sen maksun maksamaan. Mitenkä te näette tämän, miten hoidetaan tämmöinen pienituloinen?

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oon jonkun verran huolissani siitä mediamaksusta sen suhteen, jos se tuloo tälläsenään. Jos ajatteloo tämän hetken televisiolupamaksua, niin siinon huomattavasti korkeampi maksu tällä hetkellä. Kuinka pystytähän ylläpitämähän Yleisradion toiminnot niin täällä pääkallonpaikalla ku tuolla maakunnissa? Siitä lähinnä olen todella huolissani, koska se on yleisradio, se on koko kansan radio. Se antaa faktatietoa, siihen voi luottaa.

Sitten tämä ed. Timo Korhosen esille ottama asia niistä katvealueista. Oon tehny jo kaks kertaa ministerille Kurikasta siitä naapurista ihan kyselynkin, ja se on juuri niin kun ministeri jo vastas, jotta ku viiskymppiä lyörähän kourahan, rupiaa näkymähän satelliitin kautta. Mutta kun niitä päkkiä on niin paljo, ettei eres sitä viittäkymppiä ole antaa, kuulkaa (Puhemies: Nyt meni minuutti!) siitä on vaikea luopua.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ruohonen-Lerner otti tärkeän kysymyksen esille, sen miten pienituloisten mukaanpääsy tai mukanaolo informaatiossa turvataan. Eihän voi kuvitella tilannetta tai ei voi ainakaan hyväksyä tilannetta, että he syrjäytyvät vielä informaatiostakin, mikä tarkoittaisi, että heillä ei ole televisiota eikä ole radiota eikä ole mitään tiedotusvälinettä. Sehän on totaalista syrjäytymistä. Ei siihen saa päästää. Kyllä tähän löytyy keinot, miten tämä tuleva Yle-maksu — mediamaksuksikin täällä sitä sanotaan — hoidetaan näille pienituloisille: perusvähennystä korotetaan saman verran, jolloin se osuu näihin pienituloisiin, ja toimeentulotukilakia muutetaan niin, että tämä tuleva Yle-maksu vähennetään siitä käytettävissä olevasta tulosta, jolloin se todella auttaa näitä pienituloisimpia. Ei saa lähteä ajattelemaan, että on niin köyhiä, etteivät he voi olla missään mukana. Se olisi kyllä täydellistä antautumista ja totaaliseen syrjäytymiseen vievää. Kyllä meidän pitää hoitaa se, että Yleisradio saa rahansa ja köyhät pystyvät myös olemaan mukana.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt käsitellään Ylen viime vuoden kertomusta, ja sille vuodelle sattui semmoinen ilmiö kuin finanssikriisi ja siitä seuraava talouskriisi, ja sillä on ollut mediakulttuurin kannalta mitä fundamentaalisin merkitys. Elikkä esimerkiksi Yhdysvalloissa median itsensä välittämän tiedon mukaan printtimedia on todella ahtaalla. Vanhat klassikot, lehdet, lopettavat ilmestymisen. Mihinkä katseet kohdistuvat ja ajatukset kohdistuvat? Sähköiseen mediaan, juuri sellaiseen tiedonvälitykseen, jossa Yleisradio Suomessa on jo valmiina. Siis toisin sanoen kysymys on vaan siitä, millä tavalla tämä julkisen palvelun tehtävän hoitaja hoidetaan, ja minusta se pitää kytkeä mahdollisimman kiinteästi eduskunnan yhteyteen, vielä enemmän kuin aikaisemmin.

Sitten ministerille: Olenko minä nähnyt unta siitä, että STM:ssä on työryhmä, joka tutkii tätä? Jos ei ole, niin perustakaa se. Junailkaa, että se tulee äkkiä.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa kommentteihin kaupallisesta printtimediasta se, että olkaa tyytyväisiä, että Yleisradio ei ole siellä mainosmarkkinoilla, että Yleisradio kuitenkin täyttää tämän julkisen palvelun tehtävää ihan näillä lupamaksuilla, jotka ovat tosiaan nyt vähän alakantissa.

Mitä tulee mediamaksuun ja tähän sosiaaliseen puoleen, niin todella olen itsekin siitä huolissani, mitenkä pienituloiset tässä selviytyvät, mutta on liian monimutkainen systeemi lähteä porrastamaan sitä mediamaksua, siinä menee jo niihin kuluihin niin paljon rahaa. Mutta sen sijaan täytyy tulla, niin kuin ed. Tennilä tuossa totesi, sieltä toimeentuloturvan puolelta tai jostain muualta sen avun siihen. Me emme voi mitään kansalaisia syrjäyttää tästä, ne palvelut täytyy olla. Ja täytyy muistaa, että tässä on myös radio kyseessä, Yleisradion radion ohjelmat, jotka tulevat joka tapauksessa kaupan päälle.

Mutta olisin kysynyt vielä ministeriltä sitä, onko nyt kiveen kirjoitettu se, mitkä ne tasot tulevat olemaan. Tullaanko niitä vielä miettimään, koska arvonlisävero tulee ensi kesänä korottumaan? Millä mennään sitten mediamaksuun, vai voiko vielä sitä salamyhkäisyyttä paljastaa?

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Julkisen palvelun tehtävä on nyt mantra, mitä me kaikki tässä toistamme ja toistamme. Itse asiassa aika monet tahot yrittävät määritellä sitä, mitä se julkinen palvelu itse asiassa on, mitkä sen kriteerit ovat, miten ne toteutuvat, ja määrittäjiä on niin monia, että syntyy jopa ristiriitoja. Mitä mieltä ministeri on, minkä tahon tämä tarkka määritelmä pitäisi tehdä, ja mitkä ovat ne vähimmäiskriteerit, mitkä siinä täytyy toteutua?

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan oikein liikenne- ja viestintävaliokunta on oivallisesti kirjannut mietintöönsä sen, että tämä julkisen palvelun velvoite on yhä tärkeämpi suomalaisille: On kulttuurin välittämisen tehtävä, erikielisten ohjelmien lähettäminen, kahdella kotimaisella kielellä ja vähemmistökielillä. Sitten tietenkin äärimmäisen tärkeitä ovat nämä erilaiset tiedotteet, jos kriisiaikana joudutaan tiedottamaan kaikille kansalaisille, siinähän se on äärimmäisen tärkeä.

Mutta käytännössä esimerkiksi television kuvan välittäminen reuna-alueille Suomessa on minun kotikunnassani Ilomantsissa ja muillakin reuna-alueilla ihan selvä ongelma. Kun yleisradio-ohjelmat tulevat korkealaatuisina, se on hieno juttu, mutta se kun on ulkoistettu Digitalle, tämän digitaalisen verkon hoitaminen, niin käytännössä on niin, että meillä on valtavat alueet, joilla ei kerta kaikkiaan saa sitä kuvaa näkyviin, vaikka Digitan mittauksissa sanotaan, että siellä täällä näkyy. Se on vähän niin kuin sillä entisellä Hietasella, että kaloreita on, mutta niitä on turkasen vähän: siellä ei kerta kaikkiaan kuva näy. Voiko tällaisesta laskuttaa yleensä? Kysyn ministeriltä: Mihin toimiin ministeriö aikoo ryhtyä, että tämä vajaatoiminta, joka ei täytä laatua millään lailla, korjaantuisi? Jos joillain alueilla ei edes toimi, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) niin miten voidaan sellaisesta lasku lähettää?

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelu on osoittanut jälleen kerran, että ministerin on syytä valmistella tämä mediamaksulaki niin tiukaksi ja niin selkeäksi, että tämän tyyppistä jatkuvaa riesaa ja jatkuvaa keskustelua Yleisradion rahoituksesta ei enää tämän jälkeen tulisi. Täytyy muistaa, että Niemelän toimikunta silloin aikanaan lupasi inf-laatioon sidotun korotuksen. Jos sen perusteella olisi tehty Ylelle tämä korotus, se olisi ollut 6 prosenttia; hallintoneuvosto teki 4 prosentin korotuksen, ja hallitus myöntyi sitten 3 prosenttiin. Elikkä jos me haluamme niitä kaikkia palveluja, mitä tämä eduskunta on tässä keskustelussa tuonut esiin, niin täytyy olla myös rahat.

Minä en ymmärrä sitä, minkä vuoksi tämä mediamaksu, joka on paljon halvempi, monta kymppiä halvempi, kuin tv-lupa, olisi köyhille niin paha, kun onhan se nytkin köyhille paha, tämä tv-lupa. Minä olen ollut sote-lautakunnassa, ja siellä kyllä maksetaan köyhien tv-luvat, jos he tuovat laskut ja anovat ja pyytävät sitä. Näin se on. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Varmasti jatkossakin tulee näin tapahtumaan.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kyllä tuppaan ajattelemaan samalla tavalla kuin ed. Tennilä tästä, että emme me nyt niin voi tehdä, että kaikkein vähävaraisimmat jätetään tietoyhteiskunnan ulkopuolelle, päinvastoin, me pystymme kyllä köyhille omat apujärjestelmät tähän luomaan, ja se on välttämätöntä.

On hyvä, että on yksimielisyys siitä, että Yle on tarpeellinen, ja myös halutaan tätä laajaa Yleä, joka palvelee paitsi enemmistöjä myös vähemmistöjä, ja sillä tavalla asia on myönteinen. Mutta kuten sanottu, kyllä minua huolestuttaa vähän tämä rahoituspuoli. Minä toivon, että selkeä viesti ministeriltä tulisi nyt tässä lain valmistelun yhteydessä siitä, minkä laajuisena tämän lain, tämän uuden rahoituslain, myötä Yleisradio ja sen julkisen palvelun tehtävä halutaan turvata tulevaisuudessa. Kun nyt on ollut keskustelua siitä, minkä vuoden tason mukaan nyt puhutaan siitä mahdollisesta mediamaksun suuruudesta, onko se Lintilän työryhmän taso vai vuoden 2011 taso, mihin sitten verrataan sitä tulevaa maksua, niin olisiko mahdollista kirjata joku tällainen ajatus, että senhetkisestä tilanteesta, mihin tv-lupaa verrataan, miinus (Puhemies: Minuutti on kulunut!) vaikkapa 45 tai 50 euroa, että se tulisi olemaan ...

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä tätä keskustelua varten pitää muistaa tietyt seikat. Ensinnäkin Yleisradion rahoituksesta päättää valtioneuvosto päättäessään tv-luvasta nykyisellään. Mitä tulee Yleisradion toimintaan, niin julkisen palvelun tehtävä on määritelty laissa ja eduskunta päättää siitä. Sitten Yleisradion toiminnan sisäisestä järjestämisestä, ohjelmatarjonnasta, päätetään hallintoneuvoston ohjaamien suuntaviivojen mukaisesti. Jokaisella tehtävällä on oma vastuutoimijansa.

Mitä tulee sitten televisiolupaan tällä hetkellä, niin sehän on noin 225 euroa Suomessa. Kun katsotaan, mitä se on muualla — Tanskassa 300 euroa, Norjassa 240, Ruotsissa 190 — niin voidaan sanoa, että meillä maksu on suhteellisen edullinen. Ja jos meillä tulee mediamaksu, niin siinä tilanteessa maksu vielä alenee, jolloin voidaan sanoa, että Suomessa maksu on suhteellisen kohtuullinen. Jos me ajattelemme näitä kanavapaketteja, mitä tällä hetkellä tarjotaan ihmisille, 25—30 euroa kuukaudessa, ja mitä sillä saa verrattuna Ylen tarjontaan, niin erohan on varsin huikea. Kyllä Ylen kanavapaketti on ihan omassa luokassaan. (Puhemies: Minuutti on kulunut!)

Mitä tulee vielä tekstitykseen, todettakoon, että se on 70 prosenttia kotimaisista ohjelmista.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Taitaa olla vähän yli 60 senttiä päivässä Ylen palvelujen hinta katsojalle.

Olennaista on se, että Amsterdamin protokollahan antaa kullekin maalle itse oikeuden määritellä julkisen palvelun toiminnan sisällön, organisoida sen ja osoittaa siihen rahoituksen. Näin ollen meidän yleisradiolakihan sanoo hyvin selvästi, mitä Ylen pitää tehdä, ja kun me olemme semmoisen lain säätäneet, meidän pitää osoittaa siihen rahoitus, näinhän se asia menee. Sen takia on päivänselvää, että nyt jos mediamaksu rakenteeltaan suurin piirtein näin menee, siinä pitää olla tämmöinen sosiaalipoliittinen kompensaatio. Budjettirahoitus on tuhon tie. Joka maassa, missä semmoinen on otettu käyttöön, se on tarkoittanut sitä, että julkinen palvelu on ajettu alas

Suurta huolta kannan siitä, että nyt Yle halutaan nurkata uusien palvelujen tuottajana muualle. Tästähän koko tämä tilanne on syntynyt, että on tullut paljon uusia digitaalisia jakeluteitä, vastaanottimia, lupamaksun halukkuus on vähentynyt, ja siksi tarvitaan uusi rahoitusmalli. Mutta ei voida säätää myöskään sellaista lakia, jossa sanotaan, että julkinen palvelu ei voi käyttää uuden teknologian suomia jakelu- ja vastaanottomahdollisuuksia. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Ylen pitää olla siinä etunenässä.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua kun on kuunnellut, niin suurin piirtein voi tulla siihen lopputulokseen, että mediamaksu taputetaan ja hurraa-huudoin otetaan lopulta vastaan tässä salissa ja vielä sen runsaat korotuksetkin, (Vasemmalta: Mitkä korotukset?) niin paljon täällä toivotaan lisää tuon yleisen tehtävän piiriin Ylelle tehtäviä. Täällä on lueteltu, että pitää panostaa sinne ja tänne ja tonne. Nyt pitäisi, niin kuin täällä muutamat ovat esille nostaneet, selkeästi tuoda rajat Ylen toimintaan tulevaisuudessa ja tehdä se niin, että se mediamaksu pysyy kohtuullisena. Kysyisinkin ministeriltä: Paljonko mediamaksu on vuonna 2011, ja paljonko mediamaksu on vuonna 2015? Ja vielä lopuksi kysyisin arvoisalta ministeriltä: Miten näette, rikkooko Yleisra-diossa alkava ruotsinkielinen Min morgon -aamuohjelma Ylen omia sääntöjä? Se on tulossa selkeästi mainosmarkkinoiden puolelle.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä mietinnössä sanotaan, että yhtiö tuottaa suomalaisten elämää rikastuttavaa tuotantoa. Kokemuksesta tiedän, että se tuottaa jopa asianajajia rikastuttavaa tuotantoa.

Puheenjohtaja sanoi, että Ylellä on erillisasema. Nyt kysynkin ministeriltä, onko toimittajilla todella näin täydellinen erityisasema. Onko tässä maassa mitään muuta semmoista julkisen palvelun laitosta, jonka henkilökunnan jäsen on syytettynä vakavasta rikoksesta ja jota ei hyllytetä edes siksi aikaa kuin tämä prosessi on kesken vaan hän saa jatkaa täysillä siinä tehtävässä, missä on ollut tätä rikosta tehdessään? Ainakin minulle on tullut mieleen, kannattaako maksaa tätä maksua täytenä, kun kuitenkin ohjelmassa on jopa rikoksen tunnusmerkkejä.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yleisradion asema moniarvoisessa tiedonvälityksessä on todellakin äärimmäisen tärkeä. Samalla joutuu kyllä sitten myös kysymään, mitä Yleisradiossa oikein on tapahtumassa. Ihmettelen sitä, että olemme saaneet lukea uutisista, että todellakin ruotsinkielisen aamutelevision toiminta siirtyy sponsoroinnin puolelle eli siellä on ulkopuolinen rahoitus, joka on mennyt noin vaan luiskahtamalla lävitse ilman sen kummempaa yhteiskunnallista keskustelua, ruotsinkielisten säätiöiden rahoitus.

Samaten viimeksi saimme kuulla, että Yleisradio ryhtyy tuottamaan ajankohtaispuolella kolumneja yhteistyössä toisen tiedotusvälineen eli Uusi Suomi -verkkojulkaisun kanssa. Mikähän tämän logiikka mahtaa olla, ja kuinka pitkälle tässä kuljetaan? Onko niin, että seuraavaksi sitten pyydetään Maaseudun Kukkasrahastoa rahoittamaan Ajankohtaista kakkosta (Eduskunnasta: No no!) ja Uutispäivä Demaria puolestaan tuottamaan talouskommentteja?

Nyt pitäisi hetkeksi aikaa pysähtyä ja miettiä, mitä Ylessä on tapahtumassa. Tämä tie on pohjaton, joka nyt on valittu, kun ulkopuolinen raha tuodaan yhtiöön tällä tavalla sisään.

Viestintäministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Ihan joihinkin asioihin kommentteja.

On hyvä jatkaa tästä ed. Heinäluoman eteen tuomasta kysymyksestä Ylen tehtävästä. Tässä korostuukin juuri hallintoneuvoston erityinen rooli Yleisradion valvojana ja toiminnan ohjaajana. Eli Yleisradion hallintoneuvosto on omissa kokouksissaan arvioinut nämä uudet toimintamuodot ja hyväksynyt ne ja näin noudattanut sitä velvoitetta, joka sille lakisääteisesti kuuluu Yleisradion operatiivisen toiminnan valvojana. Sanotaanko, että nämä ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, miksi nyt juuri valmistelussa olevassa laissa yritämme kirkastaa valvonnan ja ohjauksen roolia. Yritämme myös selkeyttää julkisen palvelun määritelmää, jotta tämä valvonta on sitten mahdollista.

Näihin kysymyksiin, joita ed. Heinäluoma esitti, voi ainoastaan tällä hetkellä hallintoneuvosto vastata. Toivottavasti hallituksen esityksessä kykenemme luomaan semmoisen mallin, jossa meillä on sellainen selvä toimija, jolta voidaan kysyä arviota siitä, onko tämä julkisen palvelun tehtävä vai ei. Aivan selvästi tämmöistä kirkastusta lakiin tarvitaan.

Hallintoneuvoston puheenjohtajalle myös ed. Vilkunan kysymys on syytä suunnata tai hallintoneuvoston jäsenille siltä osin, miten Yleisradion sisällä toimitaan työntekijöitten suhteen.

Myös ed. Heinosen kysymys on sen suuntainen, että hallintoneuvosto on asiaa kokouksessaan käsitellyt ja hallintoneuvostossa on ratkaisut tämän asian suhteen tehty.

Eli tämä kaikki korostaa sitä, että tällä hetkellä hallintoneuvosto valvoo Yleisradion toimintaa ja vastaa myös siihen kysymykseen, mikä on julkisen palvelun tehtävä käytännössä, miten sitä toteutetaan.

Ed. Piirainen kysyi kriisitiedottamisen vastuusta, ja se vastuu on Ylellä. Se myös korostaa sitä, miksi nyt tulevassa Yleisradion maksussa halutaan nähdä se, että Yleisradion sisällöt ovat kaikkien vastaanotettavissa ja Yleisradiolla on myös velvoite kaikki kansalaiset saavuttaa. Tähän liittyy myös näkyvyyskysymys. Tässä ei kannata Digitan piikkiin kaataa sitä, jos jossakin ei näy, koska tällä hetkellä kuitenkin televisioyhtiöt yhdessä, niin kaupalliset kuin Yle, korvaavat Digitalle joka ikisen televisioantennin pystyyn laittamisen. Näin ollen Digita ja televisiotoimijat yhdessä tekevät sen arvion, tarvitaanko uusia lähetysasemia vai ei. Mutta laki on yksiselitteisen selvä, ja myös kaupallisten yhtiöitten toimiluvissa on määritelty nämä peittokysymykset. Näin ollen näkyvyyden pitää olla sellainen, että Yleisradion ohjelmistot ovat kaikkien saatavilla joko satelliitin kautta tai perinteisen antennin kautta.

Näissä puheenvuoroissa on tullut kysymyksiä juuri tähän valvontaan liittyen. Tätä problematiikkaa me nyt yritämme avata ministeriössä.

On myös käyty keskustelua mediamaksusta tai Yleisradio-maksusta. Silloin, kun hallituksen esitys tähän taloon tulee, käydään laajempi keskustelu. Kun tämä laki astuu voimaan vuonna 2012, niin vuonna 2011 on edelleenkin nykyinen televisiomaksujärjestelmä voimassa. Taso vuonna 2011 on sitä luokkaa, että se rahastokertymä on noin 450 miljoonaa, minkä ed. Lintilä omassa parlamentaarisessa työryhmässään linjasi. Vuoden 2012 taso tullaan määrittelemään siinä vaiheessa samalla tavalla kuin nyt valtioneuvosto määrittää sen vuosittain. Mutta eduskunta määrittelee nelivuotiskaudeksi sen haarukan, jonka sisällä valtioneuvosto sitten sen tason ohjaa. Aivan varmasti se tulee olemaan enemmän kuin se rahastokertymä, kuin se 450, joka on tavoitteena vuodelle 2011, mutta mikä se taso on, sen viime kädessä hallitus 2011 syksyllä viimeistään ratkaisee. Mutta myös tämä nykyinen eduskunta hyväksyessään hallituksen esityksen Yleisradion rahoittamiseksi osaltaan linjaa tason, ja maksu tulee käyttöön sitten vuonna 2012.

Ed. Miedolle haluaisin vielä todeta, että koska maksupohja laajenee noin 1,9 miljoonasta kotitaloudesta 2,6 miljoonaan kotitalouteen, se mahdollistaa tämän maksutason alentamisen ja kuitenkin rahastokertymä kasvaa.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Mediakenttä monimuotoistuu koko ajan, ja on luonnollista, että keskustelu julkisen palvelun yleisradiotoimintaa harjoittavien yhtiöiden asemasta käy vilkkaana sekä Suomessa että koko Euroopan laajuisesti. On myös aivan selvää, että keskustelua käydään julkisen palvelun eri rahoitusmuodoista, julkisen palvelun sisällöistä erityisesti internetpalveluiden osalta sekä julkisten palveluiden yhtiöiden valvonnasta.

Mediakenttää muuttavat tällä hetkellä muutamat valtatrendit, joilla on merkittävää vaikutusta myös Yleisradion toimintaan. Mediayritysten palvelutarjonta kansainvälistyy yhä enemmän, ja asiakkaiden mediakäyttö eriytyy voimakkaasti. Yhä useammin asiakas määrittelee ne mediat ja kanavat, joita itse haluaa käyttää, ja myös pystyy interaktiivisesti kommunikoimaan median sisällöntuottajan kanssa. Samanaikaisesti myös erilaisten sosiaalisten medioiden käyttö kasvaa. Yhä useampi meistäkin on jo Facebookissa, seuraa syötteitä Twitterissä ja katsoo A-ohjelmia netissä. Eli Yleisradion on tunnettava asiakas tarkasti, jotta voi vastata näiden asiakasryhmien tarpeisiin.

Suomalaiset ovat entistä tyytyväisempiä Ylen palveluihin. Viime vuonna peräti 88 prosenttia suomalaisista oli vähintään melko tyytyväisiä kaikkiin Ylen medioihin. 15—29-vuotiaiden osalta tyytyväisyys oli jopa kasvussa vuoteen 2007 verrattuna. Myytit siitä, ettei Yle tarjoaisi mielekästä katsottavaa urheilun, viihteen tai asiaohjelmien osalta, ovat tilastojen valossa murrettuja. Ylen tarjonta tavoittaa lähes kaikki suomalaiset, ja se kiinnostaa niin nuoria kuin vanhoja. Yleisesti ottaen voidaankin sanoa, että tyytyväisyys Yleen ja sen monipuoliseen mediatarjontaan on korkealla tasolla.

Viestinnän ansaintalogiikan muuttuessa ja eriytyvän asiakaskunnan tarpeisiin vastatakseen Yleisradion omistajien on kuitenkin luotava yritykselle pitkäjänteiset edellytykset hoitaa julkisen palvelun tehtäväänsä. Tämä ei kuitenkaan saa vääristää kilpailuasemaa julkisen palvelun ja kaupallisten mediatoimijoiden välillä. Eri toimijoiden välillä täytyy vallita sellainen tasapaino ja toimintaedellytykset, joissa molemmille jää elintilaa. Ed. Elsi Katainen nosti omassa puheenvuorossaan jo esille julkisten palveluiden yhtiöiden valvonnan. Keskeistä Yleisradion tulevalle valvonnalle onkin, että kiinnitetään huomiota siihen, että Yleisradion julkisen palvelun ohjelmistojen tarjonta ei saa vääristää kilpailua joukkoviestinnässä yleisen edun vastaisesti.

Arvoisa puhemies! Yleisradio on vahva toimija. Televisiokanavien katsomisosuus oli 44,5 prosenttia vuonna 2008, kun kaupallisista toimijoista MTV Median katsojaosuus oli vajaat 29 prosenttia ja Nelonen Median vastaavasti 12,5 prosenttia. Radiokuuntelussa Ylen kanavien osuus oli 52 prosenttia, ja internetissä Yle on sähköisen viestinnän toimijoista toiseksi suurin.

"Yle — jotta suomalaiset näkisivät", kertoo toiminta-ajatus. Tämä ei ole kuitenkaan aivan linjassa eräiden asiakasryhmien osalta. Esimerkiksi Kuuloliitto ja Kuurojen Liitto kritisoivat vähäistä tekstitystä, vaikka kertomuksessa mainitaan, että tekstityksen määrää on lisätty ja noin 30 prosenttia kotimaisista ohjelmista tekstitetään ja yhteensä 70 prosenttia ohjelmistosta on tekstitettyä. Erityistä moitetta saa, että tekstityksen ulkopuolelle jäävät urheilu, musiikki ja lastenohjelmat. Myöskään kotimaisia ajankohtaisohjelmia ei tekstitetä.

Kuulovammaiselle lapselle nimenomaan tekstitys olisi ensiarvoisen tärkeä apu ohjelmien seuraamisessa. Lisäksi tutkimukset ovat osoittaneet, että televisio-ohjelmien tekstien lukeminen vahvistaa yleensäkin lasten lukutaitoa. Myös maahanmuuttajat ja ikääntyneet sekä katsomisolosuhteista riippuen esimerkiksi hälyisässä katsomisympäristössä olevat kaikki hyötyvät ohjel-mien tekstityksestä. Ruotsissa SVT on vuodesta 2004 asti tekstittänyt lastenohjelmiaan ja tulee edelleen lisäämään niiden tekstitystä. Myös Iso-Britannia ja Hollanti panostavat ohjelmien tekstitykseen.

Viittomakieliset murehtivat myös, että pal- veluita ei ole saatavilla lainkaan toisella kansal- lisella viittomakielellä eli suomenruotsalaisella viittomakielellä. Sen sijaan hallintoneuvoston kertomuksen perusteella voidaan tyytyväisyydellä todeta, että ruotsinkielisen Ylen tarjonta tavoitti noin 20 prosenttia väestöstä kerran viikossa viime vuonna, mikä merkitsi kasvua edellisvuoteen verrattuna. On siis syytä huomioida, että ruotsinkielinen Yle tavoittaa ja palvelee huomattavasti suurempaa ryhmää kuin ainoastaan ruotsinkielistä väestöä. Näkemystä monipuolisesta ja laadukkaasta tuotannosta tukevat myös kasvaneet katsoja- ja kuuntelijaluvut ruotsinkielisellä Ylellä.

Arvoisa puhemies! Arjen käytännöt muuttuvat. Ajankäytön ja liikkuvuuden muutos tuo Ylen toimintaan uusia haasteita. Mediapuhelin taskussaan kulkevalle nuorelle ja nuorelle aikuiselle sisällön suomalaisuus ei ole enää itsestäänselvyys. Tulevaisuuden ja jo nykyinenkin asiakas kuluttaa mediaansa ajasta ja paikasta riippumatta. Mobiliteetin hyödyntäminen ja Yle Areena kaltaisten on demand -palveluiden edelleen kehittäminen on Yleisradiolle haaste mutta myös valtava mahdollisuus.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Todellakin, Yleisradion paras turva on täällä eduskunnassa. Eduskunta säätää yleisradiolain, jossa se määrittelee Yleisradion tehtävät, sanoo, millä tavalla yhtiön toiminta pitää organisoida ja ottaa kantaa myöskin rahoitukseen, ja tämän tulee olla jatkossakin sen tehtävä.

Siksi hieman hämmästelen sitä yhteiskunnallista ilmapiiriä, joka syntyi jo aikoinaan, kun hallintoneuvostolta siirrettiin keskeinen valta yhtiön ulkoiselle hallitukselle, erityisesti sen takia, että eihän Yleisradiota johdeta niin kuin pörssiyhtiötä johdetaan. Yhtiö on julkisen palvelun yhtiö, joka on semmoinen käyttöorganisaatio. Me annamme sille tehtävän, me annamme sille rahat, ja se tehtävän laajuus määrittelee rahan tarpeen. Ja tämä on edelleenkin voimassa oleva asia. Sen takia tähän tasapainoon kaupallisten toimijoiden kanssa ja suhtautumiseen digitaaliseen maailmaan, sen uusiin jakeluteihin, palveluihin, pitää suhtautua tältä pohjalta ja tästä lähtökohdasta käsin.

Ei voida ajatella täällä niin kuin ed. Virolainen, te puhuitte tästä tasapainosta — ed. Virolainen, joka olette nyt poistumassa — kaupallisten kanssa. Ei voida ajatella näin, että me säädämme lain, jossa me sanomme, että julkisen palvelun yhtiö ei saa tehdä tai käyttää tällaista uutta teknologiaa tai tällaisia jakeluteitä tai olla jaettavissa niillä ja niillä jakeluteillä. Sen pitää olla kaikkialla, se on julkista palvelua. Tämän täytyy ilman muuta olla lähtökohtana, joka on ollut myöskin Amsterdamin protokollassa, joka eurooppalaisella tasolla määrittelee julkisen palvelun tehtävät. Tähän otti mielestäni myöskin, ed. Korhonen, johtamanne valiokunta selkeän ja aivan oikean kannan. Ei voida kuvitellakaan muuta kuin että se kansalaisten täyden palvelun ohjelmisto on saatavissa kaikilla mahdollisilla jakeluteillä ja kaikilla mahdollisilla päätelaitteilla.

Mutta se suuri haaste ja suurin uhka mielestäni on Yleisradio itse itselleen. Yleisradiohan tällä hetkellä itse määrittelee, millä tavalla sitä julkista palvelua toteutetaan siellä operatiivisella tasolla, mikä on julkista palvelua. Mitä syvemmälle siihen hömppäviidakkoon ja viihteellisyyden höttömaailmaan mennään, sitä kauemmaksi se eriytyy siitä keskeisestä julkisen palvelun luotettavuuden ja demokratian kulmakivenä toimimisen tehtävästä. Tämä kehitys on myös meillä nyt meneillään, ja tässä jos missä on se Ylen peiliin katsomisen paikka.

Olin tässä jo välillä huolissani, että eikö Yleisradion pääjohtaja jatka traditiota ja seuraa tätä perinteistä keskustelua täällä, mutta ilokseni huomasin, että hän on kuitenkin oman edustajansa tähän keskustelun seurantaan lähettänyt, koska yhtiössä täytyy pystyä aistimaan tämän talon tahtotila, minkälainen selkänoja tämä on myöskin jatkossa sitten yhtiölle ja sen toiminnan määrittelylle, organisoinnille ja ennen muuta rahoitukselle.

Rahoituksesta totean vaan lyhyesti sen, että keskustelussa esillä ollut budjettirahoitus on väärä tie. Hollannissa sitä kokeiltiin, ja se on maa, jossa oikeastaan ei enää julkisesta rahoituksesta ja julkisesta palvelusta voida puhua yhtään mitään. Enkä pidä myöskään näitä saksalaisten yleisradioyhtiöiden tai monien muiden eurooppalaisten yhtiöiden malleja, puhumattakaan Italian mallista, lainkaan hyvinä, joissa yhtiö on kaupallisilla markkinoilla.

Jos kaupalliset vaativat meillä, että Ylen pitää olla jossain nurkassa lukemassa vain säätä merenkulkijoille ja lähettämässä aamu- ja iltahar-tauksia ja jättää viihde ja monet muut ohjelmat kaupallisille, niin se on kyllä väärä tie. Aletaan sitten mekin keskustella siitä, että rahoitetaan Yleisradiota sitten mainosmarkoilla, ja varsinkin sillä vanhalla mallilla. Jos on isot urheilukilpailut, joka on muuten iso haaste Yleisradiolle, niin millä huolehditaan siitä, että olympialaiset, MM-kisat tulevaisuudessa näkyvät vapailla kanavilla? Tämä on erittäin iso kysymys, mistä se raha löydetään. Pitäisikö nostaa keskusteluun se, että annetaan Yleisradiolle se vanha oikeus sitten periä mainosmarkkoja näiden ohjelmien rahoituksen turvaamiseksi. Tämä on tavattoman suuri kysymys Yleisradion kokonaispalvelun turvaamisen kannalta, mutta tämä liittyy myöskin tasapainoon yhtiön julkisen palvelun tehtävän ja kaupallisten yhtiöiden kesken.

Tähän liittyy sitten myöskin valvontakysymys. Minusta on aivan selvä asia, että hallintoneuvoston roolia ei pidä nyt enää tästä heikentää. Hallintoneuvosto on eduskunnan valitsema, se on paras linkki tänne heijastelemaan eduskunnan todellista tahtotilaa, eikä kukaan enää nyt kuvittele, että me palaamme 1970-luvulle ohjelmaneuvostoaikaan, jolloin ohjelmaneuvostot poliittisin voimasuhtein äänestivät 7—6, oliko ohjelma hyvä tai huono tai oliko se tasapainoinen vaiko ei. Ei tähän enää ole paluuta. Sen takia minusta on ihan paikallaan, että me käymme tätä keskustelua.

Ed. Pulliainen, olitte kolme vuotta sitten oikeassa. Minä olin väärässä. Olin sitä mieltä, että tätä pitää käydä joka toinen vuosi. Te olitte sitä mieltä, että pitää olla kertomus joka vuosi. (Ed. Pulliainen: Kyllä!) Tänä päivänä olen kanssanne aivan samaa mieltä. Joka vuosi on hyvä käydä tämä keskustelu, olisi hyvä käydä täällä, mutta se viestii sitä tahtotilaa, mikä täällä on. Sen tahtotilan varassa Yleisradion tulevaisuus sitten viime kädessä kokonaisuudessaan mielestäni tulevaisuudessa tarvitaan.

Suomi tarvitsee hyvän yleisradion, siis sellaisen hyvän yleisradion, joka suhtautuu kunnianhimoisesti siihen laissa määriteltyyn laatutavoitteeseen ja monipuoliseen ohjelmatarjontaan ja pitää kunniassa myöskin vanhat perinteiset journalistiset pelisäännöt ja journalistisen hyvän kulttuurin eikä hae ja ammenna sitä journalistisen kulttuurin voimaa jostakin sellaisesta iltapäivälehtimaailmasta, joka voi kuulua hyvin sinne, mutta ei kuulu minun mielestäni yleisradioon.

Tämä määrittely ihan samalla tavalla kuin ne esimerkit, joihin ed. Heinäluoma täällä viittasi, ovat Ylen omaa harkintaa, ja sitä harkintaa täytyy siellä mielestäni vähän tästä eteenpäin skarpata. Me tarvitsemme vahvan Yleisradion, ja Yleisradio tarvitsee vahvan lainsäädännön ja sen kautta tehtävän määrittelyn, organisoinnin ja vahvan rahoituksen, jotta se pystyy toteuttamaan eduskunnan sille antaman tehtävän.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Olen tässä salissa ennenkin ollut ainakin omasta mielestäni järkevällä tavalla hieman Yle-kriittinen ja olen sitä tänäänkin, (Ed. Pulliainen: Ei ihan vakuuttuneita kyllä olla siitä!) vaikka se ei aina, ed. Pulliainen, olekaan järkevää Yleä kritisoida.

Yleispalvelun tehtävä, julkisen palvelun tehtävä, on minunkin mielestäni selkeä ja turvattava. Se on aivan tämän keskustelun lähtökohta. Me tarvitsemme suomalaiselle Yleisradiolle laadukasta sisältöä, me tarvitsemme erityisryhmien ohjelmatarjonta, tekstityspalvelut, me tarvitsemme uutisia, ajankohtaisohjelmia, me tarvitsemme lastenohjelmia, draamaa, musiikkia ja rajattua urheilua. Muun muassa nämä ovat niitä toimintoja, joita itse näen Yleisradion keskeisinä tehtävinä. Mutta sen sijaan en näe tärkeäksi sitä, että Yleisradio on kamppailemassa erilaisista miljoonasopimuksista, joihin tässä puheenvuorossa hieman myöhemmin tulen viittaamaan.

On totta, että Yleisradiolla on erittäin laaja tavoitettavuus, eli tuo 96 prosenttia suomalaisista jollain tavalla pääsee kosketuksiin Yleisradion kanssa, tahtovat tai eivät. Ehkä tähän on myös laskettu ne ilmaiset taulut, joita olemme tuonne asemien pihoille saaneet, joissa Yleisradion uutiset pyörivät ja kilpailevat näin mainosrahoitteisten yritysten kanssa. Ehkä niidenkin kontaktit, joita rautatieasemalla ohi kulkevat ihmiset näkevät, on tuohon 96 prosenttiin laskettu, johon valiokunnan puheenjohtaja Korhonen omassa puheenvuorossaan viittasi.

Valiokunnan puheenjohtaja, ed. Korhonen, nosti esille paljon tärkeitä asioita, mutta jäin miettimään sitä, että mitä jos tuo kaikki, mitä valiokunta omaan mietintöönsä on kirjannut, toteutetaan, ja vielä ne kaikki ylisanat, jotka sinne oli upotettu, toteutetaan, niin kuinka hirveäksi tuo mediamaksu sitten nouseekaan. Ed. Korhonen puhui uusista palveluista, ei varsinaisesti kertonut, mitä ne uudet palvelut ovat, mutta viittasi uusiin palveluihin, kertoi verkossa lisättävistä palveluista, kertoi myös hyvistä palveluista, elävästä arkistosta, Yle Areenasta jnp.

Julkisen palvelun tehtävä on, niin kuin totesin, kiistaton ja selkeä, se on kiveen hakattu, se pitää tulevaisuudessakin toteuttaa. Mutta nyt tarvitaan minun mielestäni kuitenkin hivenen selkeytystä juuri siihen, mitä Yleisradion tulevaisuudessa pitää tehdä. Ed. Pakkanen debattiosuudessa kyseli, että mediamaksu ei taida olla riittävän suuri, ja siihen on helppo yhtyä, se ei todellakaan ole riittävän suuri. Ed. Elsi Katainen totesi, että mediamaksun on oltava riittävän suuri, hän oli rehellinen siinä ja toi sen esille, että jos tämä kaikki, mitä täällä on puhuttu, että jos panostukset kaikkiin mahdollisiin toimintoihin halutaan toteuttaa, niin mediamaksu tulee olemaan selkeästi suurempi kuin nyt julkisuudessa puhutaan.

Ed. Laukkanen nosti esille olympialaiset. On totta, että ne ovat niitä urheilutapahtumia, joiden pitää olla kaikkien nähtävillä, mutta nytkin on käynyt jo niin, että Yleisradio on itselleen hankkinut olympialaisten oikeudet mutta ei suinkaan ole näyttänyt kaikkea, mitä olympialaisista on tullut, eikä ole antanut myöskään mainosrahoitteisten kanavien niitä näyttää, ja tällä tavalla olemme olleet varsin erikoisessa tilanteessa.

Arvoisa puhemies! Niistä omasta mielestäni kyseenalaisista julkisen palvelun tehtävään liittyvistä asioista voisi mainita esimerkiksi Ylen tekemän HBO-diilin vuodelta 2007. Yleisradio teki silloin historiansa laajimman hankintasopimuksen Yhdysvaltoihin ja sellaisia ohjelmia, jotka näkyivät Suomessa jo monta vuotta tätäkin ennen, eli HBO:n ohjelmat siirtyivät kaappauksella Neloselta Yleisradiolle. Tuon sopimuksen hintaa ei koskaan tietääkseni julkisesti kerrottu, mutta puhutaan miljoonasopimuksesta.

Ed. Heinäluoma nosti esille tässä keskustelussa mielestäni tärkeän asian, jonka myös itse debatissa otin esille, nämä uudet toiminnat, joihin Yleisradio on nyt lähtenyt liikkeelle, eli Uuden Suomen kolumniyhteistyön ja myös esimerkiksi tämän Min morgon -ohjelman, johon vielä lopuksi palaan. Siihen ministeri vastasi, että hallintoneuvosto on todennut, että se on julkisen palvelun tehtävä. (Ed. Pulliaisen välihuuto) Näin varmasti onkin. Se on julkisen palvelun tehtävä, mutta nyt onkin kyse siitä, millä tavalla julkisen palvelun tehtävää toteutetaan, ed. Pulliainen, (Ed. Pulliainen: Niin se on meille kerrottu tarkkaan!) eli siitä, millä tavalla tuo julkisen palvelun tehtävä rahoitetaan. Nyt on kyseenalaista se, (Ed. Pulliainen: Se on kerrottu hallintoneuvostossa!) onko Uuden Suomen kolumniyhteistyö Yleisradion kanssa sellaista, että se toimii näiden Yleisradion pelisääntöjen mukaan, joihin ed. Laukkanenkin viittasi.

Yleisradio aloittaa myös ruotsinkieliset aamutelevisiolähetykset tammikuussa. FST5-kanavalla alkaa Minun aamuni — Min morgon -nimellä uusi ohjelma. Se on hienoa, että ruotsinkielinen aamutelevisio-ohjelma Suomeen tulee. Kahden tunnin aamutelevisio alkaa joka arkipäivä aamulla kello 6.45, ja ohjelmaan sisältyy uutislähetyksiä, lastenohjelmaa. Tämä on Suomen kaksikielisyyden kannalta ihan tärkeä ja hyvä asia ja kannatettavakin asia. Mutta sitten tulemme siihen ongelmaan, jota minun mielestäni pitäisi käsitellä laajemminkin julkisuudessa.

Min morgon -ohjelman taustalla on Cityportal-niminen yhtiö, jonka hallituksen puheenjohtajana toimii Yleisradion ex-toimitusjohtaja Ar-ne Wessberg. (Ed. Pulliainen: Eikö se ole hyvä asia?) Siinäkään ei ole vielä mitään, aivan, ed. Pulliainen, siinäkään ei ole vielä mitään erikoista. Ohjelmaa kuitenkin rahoittavat Ylen ohella Cityportalin taustalla olevat ruotsinkieliset yhteisöt Svenska folkskolans vänner, Svenska kulturfonden muun muassa. Nämä kaksi säätiötä ovat rahoittamassa tätä ohjelmaa. (Ed. Laukkanen: Niillä on paljon rahaa!) Ja tässä on minun mielestäni se ongelma, jota toivottavasti myös hallintoneuvoston puheenjohtaja ed. Sasi täällä voi hieman läpikäydä. Uuden Suomen mukaan Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtaja ed. Kimmo Sasi perusteli järjestelyä Ylen rahapulalla. Sasin mukaan huomiota on kiinnitetty siihen, ettei rahoituksella vaikuteta ohjelmien sisältöön.

Millä tavalla tämä, ed. Sasi, on nyt todistettu, että nämä ruotsinkieliset säätiöt eivät pysty vaikuttamaan tämän ruotsinkielisen aamuohjelman sisältöön? Rahoituksen lähteen katsottiin olevan ed. Sasin kielellä "puhdas". Itse en voi hyväksyä ainakaan julkisuudessa olleiden tietojen valossa, että yksityiset tahot ovat rahoittamassa Ylen ohjelmistoa. Se on sponsoroitua ohjelmaa, jota Ylellä ei saa nykysääntöjen mukaan olla. (Ed. Pulliainen: Näkyykö logo?) Tämä on kaupallista toimintaa. — Aivan varmasti ohjelman lopussa näkyvät myös näiden äsken mainitsemieni säätiöiden logot taikka nimet, näin uskoisin. Katsotaan, kun ohjelma alkaa. — Yleisradion ruotsinkielinen Min morgon -aamuohjelma ainakin minun tämän hetken tietoni mukaan rikkoo tietyllä tavalla Ylen omia sääntöjä, ja toivottavasti tähän saamme tänään hieman lisävalaistusta.

Arvoisa puhemies! Itse pidän tarpeellisena sitä, että Ylen rahoitus tulevaisuudessa turvataan kohtuullisella mediamaksulla. Se tarkoittaa sitä, että mediamaksu on sellainen, että se ottaa huomioon perheet, se ottaa huomioon opiskelijat, yksin elävät, pienituloiset, mutta myös pienet yritykset, jotka ainakin näissä alkuperäisissä esityksissä olivat varsin kohtuuttomasti joutumassa maksumiehiksi. Ymmärrän sen, että myös tämän yhteisvastuullisuuden tulee näkyä siinä, että Ylellä on julkisen palvelun tehtävä. Meidän jokaisen pitää kantaa vastuuta siitä, että esimerkiksi kuulovammaisille, näkövammaisille, pystytään tarjoamaan ohjelmia. Heidän oma rahoituksensa ei tule niihin riittämään, ja tällaisia ohjelmia eivät sen takia kanavapaketit tule esillä pitämään. Mutta silloin, kun tämä rahoitus hoidetaan näin ja rajataan tuo Ylen julkisen palvelun tehtävä oikealla tavalla, silloin mediamaksu pysyy kohtuullisena. Täällä tänäänkin oli varsin paljon tätä keskustelua seuraamassa nuoria median käyttäjiä, ja olen vakuuttunut, että he maksavat mielellään sen 100—150 euroa tai 175 euroa ja ostavat sen päälle sitten haluamiaan kanavapaketteja, niin kuin he tälläkin hetkellä tekevät. Halvimmat maksavat muutamia euroja kuukaudessa, ja näin he valitsevat niitä kanavia, joita he haluavat tulevaisuudessa katsoa.

Arvoisa puhemies! Totesin, että tätä keskustelua kuullessa tulee tapahtumaan niin, että mediamaksulle tullaan taputtamaan ja se tullaan hurraahuudoin läpikäymään tässä salissa, siinä määrin vankkoja puheenvuoroja Yleisradion laajentamiseksi täällä salissa on kuultu. Mutta niin kuin olemme huomanneet julkisuudessa, varsin kovaa on kritiikkikin tätä mediamaksua kohtaan, ja toivottavasti kaikki edustajat sitten samalla äänenpainolla puolustavat Yleisradion laajenevaa tehtäväkenttää myös vastatessaan näille kansalaisille, jotka meitä lähestyvät ja toreilla yhteyttä ottavat.

Arvoisa puhemies! Kysyin ministeriltä, paljonko mediamaksu on vuonna 2012 tai 2015. Oma arvaukseni on, jos tämän salin keskusteluja kuuntelee, että se on yli 300 euroa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Heinonen käytti terhakkaan puheenvuoron. Täällä on monta vastaajaa hallintoneuvostosta, mutta itse haluaisin todeta ed. Heinosen puheenvuoron pohjalta, että kyllä nyt kuitenkin selvityksessä hallintoneuvostolle tuosta asiasta, Min morgonista, oli selkeästi esitetty se, että tuottaja on Ylestä ja vastaava toimittaja on Ylestä, jotenka kyllä siinä se Ylen välitoimi on ainakin kahdella tasolla sen lisäksi, että on entinen Ylen pääjohtaja tämän yrityksen toimitusjohtajana, joka siinä on mukana.

Arvoisa puhemies! Tässä on liikennevaliokunnan mietintö 24 Yleisradion hallintoneuvoston kertomuksesta vuosilta 2007 ja 2008 toteamassa varsin yksimielisesti tärkeän lausuman, päätösehdotuksen, ja siinä todetaan, että valmisteilla olevilla Yleisradion uusilla rahoitusratkaisuilla tulee oikeudenmukaisella tavalla vakauttaa yhtiön talous ja turvata riittävä rahoitus pitkälle tulevaisuuteen ja siten varmistaa laissa määritellyn palvelutehtävän toteuttaminen nykyisen laajuisena ja kaikkia modernin, monikanavaisen tiedonvälityksen keinoja soveltavana.

Tämän on valiokunta yksimielisesti todennut, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Martti Korhonen on täällä myös aikaisemmin omassa puheenvuorossaan painottanut. Myöskin kansanedustaja Anne-Mari Virolainen on tämän takana.

Tämä näkökulma, joka kiteytyy tässä päätösehdotuksessa, kuvaa sen eduskunnan kannan, jos ja kun eduskunta tämän hyväksyy. Näin ollen tällä annetaan tuki Yleisradion toiminnalle käytännössä niin, että sen rahoituksen tulee olla myös riittävä ja myöskin tässä todetaan oikeudenmukaisella tavalla toteutettu rahoitus, jossa on tämä sosiaalinen näkökulma huomioitu, mistä kiitoksia valiokunnalle hyvin muotoillusta kannanotosta ja yhteenvedosta.

Yleisradion kimpussa ollaan aktiivisesti oltu, se tiedetään. Tämän kimpussa olon syyksi on nostettu täälläkin mainitut uutistaulut, joka on varsin, voi sanoa, heppoinen perustelu. Kuitenkin Yle on omalla toiminnallaan oman rahoituksensa kautta toteuttanut valtakunnallisen digitalisoinnin. Yle on avannut omat arkistonsa. Yle maksaa ja toteuttaa suomalaisen ohjelmatuotannon, ostaa sen, tarjoaa hyvin vapaasti omia tuotantojaan myös kaupalliselle medialle käyttöön.

Täällä on todettu, että Yleisradio on kansallisomaisuutta. Se on sitä. Sillä on arvo, hyvin suuri arvo tässä yhteiskunnassa, ja eduskunnan tehtävänä on säilyttää tämä kansallisomaisuus. Mielestäni nämä vastakkainasettelut eivät ole perusteltuja. Päinvastoin, kun hallintoneuvoston toiminnassa kuuntelee toimitusjohtajaa, niin hänen linjansa on varsin liberaali: juuri tukea yksityistä sektoria, etsiä synergioita, ja tällä tavalla enemmänkin tässä jaetaan yhteiskunnallista panosta yksityiselle toiminnalle kuin jollakin tavalla epäreilusti tai yleensä kilpaillaan yksityisen sektorin kanssa.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Mediakenttä on murroksessa, jonka veroista ei ole koettu sitten television synnyn. Jotkut vertaavat tietoja viestintäteknologian kehityksen merkitystä jopa painokoneen keksimiseen.

Median murroksessa julkisen palvelun Yleisradion rooli korostuu, sillä mainos- ja tilaajarahoitteiset kaupalliset sähköiset mediat eivät välttämättä pysty sopeutumaan uuteen tilanteeseen riittävän nopeasti. Vanhoista liiketoimintamalleista luopuminen ja uusien löytäminen ei onnistu hetkessä. Siksi nimenomaan nyt tarvitaan vahvaa, poliittisesti ja taloudellisesti riippumatonta Yleisradiota eikä päinvastoin, kuten Ylen kaupallisten kilpailijoiden lobbarit ovat meille esittäneet.

Jos esimerkiksi kaupallisten medioiden uutistoimitukset jatkavat vielä kuihtumistaan, Yleisradio on muutaman vuoden kuluttua ainoa mediatalo, jolla on vakavasti otettava uutistoimitus ja omaa ajankohtaisohjelmatuotantoa.

Yleisradion pitkäjänteinen rahoitus on mahdollistanut myös Yleisradion nettipalveluiden kehittämisen aivan eri otteella kuin mihin kaupalliset sähköiset mediat ovat pystyneet. Liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtajan esiin nostamat Yle Areena, Elävä Arkisto ja Tehosto ovat tästä hyviä esimerkkejä, mutta paljon riittää vielä tehtävää, paitsi tekniikan myös sopimuskäytäntöjen kehittämisessä.

Tulevaisuudessa radion ja television katsojat ja kuulijat siirtyvät yhä enenevässä määrin nettiin. Perinteinen broadcast-paradigma, jossa tv-kanava päättää, mitä ohjelmaa mihinkin kellonaikaan katsotaan, on nettinatiivien sukupolvelle vieras. He ovat tottuneet katsomaan haluamiaan ohjelmia haluamaansa ajankohtaan parhaalla mahdollisella kuvan- ja äänenlaadulla. Ja jos Yleisradio tai kaupalliset kanavat eivät näitä ohjelmapalveluja tarjoa, internetin laittomat vertaisverkot kyllä tyydyttävät kysynnän.

Sisältöjen siirtyessä enenevässä määrin niin kutsuttuun pilveen eli internetin mediapalvelimille perinteisten radio- ja tv-kanavien rooli muuttuu. Perinteisestä televisiosta voidaan katsoa edelleen uutisia ja ajankohtaisohjelmia, mutta viihde, dokumentit ja elokuvat katsotaan pilvestä. Suuri osa tv-kanavista katoaa ja taajuudet vapautuvat muuhun käyttöön, kun sen sijaan tv-kaistan kaltaiset pilvipalvelut yleistyvät. Muutaman vuoden kuluttua onkin jo harhaan johtavaa puhua Yleisradiosta, pikemminkin pitäisi puhua yleismediasta.

Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi kiinnittää huomiota kahteen yksityiskohtaan, joihin toivon Yleisradion kiinnittävän jatkossa entistä enemmän huomiota.

Ensinnäkin, vaikka Yle on jo julkaissut Elävässä Arkistossa mielenkiintoista aineistoa, Elävän Arkiston sisältö on vain pikkuriikkinen murto-osa Yleisradion arkistossa pölyttyvästä kansallisomaisuudesta. Meidän on löydettävä tekijänoikeussopimusjärjestelyt, joilla Yleisradion vanhat, kansalaisten lupamaksuilla rahoitetut ohjelmat voidaan julkistaa netissä. On suoranainen kulttuuriskandaali, että tämä julkinen omaisuus lojuu kansalaisten saavuttamattomissa.

Toiseksi haluan kiinnittää huomiota Yleisradion palveluiden esteettömyyteen. Yleisradio on perinteisen broadcast-median puolella ollut edelläkävijä viitottuine tv-uutisineen ja selkokielisine radiouutisineen, kiitos siitä. Sen sijaan internetpalveluiden puolella riittää edelleen tekemistä. Yleisradio voisi ja sen tulisi olla esimerkin näyttäjä ja edelläkävijä myös esteettömien nettipalveluiden tarjoaja.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Heinosen puheenvuoro osoitti, että varmasti Yleen tarvitaan kohtuullisen järkevä, tiukka hallinnointi. Hallintoneuvosto nykyisellään on ihan hyvä järjestelmä. En kannata BBC Trust -tyyppistä hyvin itsenäistä hallintoa, koska Yleisradio on eduskunnan alainen. Mutta minä toivon, että hallintoneuvostoon tulisi jatkossa myös muita jäseniä kuin kansanedustajia. Sinne tulisi media-alaa syvästi tietäviä ja tuntevia asiantuntijoita, jotka voivat tuoda ihan uudenlaista näkemystä myös Ylen hallinnon valvontaan ja hallinnointiin.

Se, mihin myös haluan kiinnittää huomiota, on juuri tämä mediamaksun tilanne. Yleisradio tarvitsee rahaa, ja mediamaksun hinta tällä hetkellä on 40—50 euroa pienempi kuin yleisradioluvan. Mutta täytyy ottaa huomioon, että kun se tulee niin myöhäisessä vaiheessa, se totta kai on enemmän kuin tämän 175 euroa. Kuten aikaisemmin sanoin, Ylen rahoituksen täytyy olla niin tiivis ja niin selkeä, ettei enää synny tämmöistä kiistaa kuin tässä oli. Minun mielestäni tämä kohtuullisen hyvin täyttää ne kaikki odotukset ja tukkii ne mahdolliset aukot, joita tällä hetkellä on esimerkiksi siinä, että on paljon sellaisia henkilöitä, jotka eivät maksa yleisradiolupaa.

Sitten tähän ajankohtaiseen asiaan eli kolumniyhteistyöhön ja ruotsinkielisen aamu-tv:n tilanteeseen. Siinä kyllä jätän vastauksen hallintoneuvoston puheenjohtajan Kimmo Sasin tehtäväksi. Sen verran tärkeä asia tämä on, ettei siinä passaa tulla virheitä.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta tähän keskusteluun vielä.

Ensinnäkin, kun nyt käsitellään kahdelta vuodelta Yleisradion hallintoneuvoston kertomusta, niin se on, niin kuin ed. Laukkanen kertoi, poliittisen ratkaisun tulos. Oli aikaisemmin jokavuotinen kertomus, ja sitten muun muassa juuri puhuva ajettiin komeasti yli ja siirryttiin kaksi vuotta kerrallaan käsittelyyn. Nyt on tietysti aivan selvä asia, että kaikki järkevät ihmiset ovat sitä mieltä varmasti, että joka vuosi ja ehdottomasti sen takia, että tämä keskustelu, jos jokin, viime kuukausien aikana käyty on osoittanut, että Yleisradio täytyy vielä voimakkaammin kytkeä eduskunnan yhteyteen kuin se tällä hetkellä on. Se tarkoittaa silloin sitä, että sen kytkyen täytyy silloin myöskin merkitä sitä, että näin tärkeän instituution kertomus käsitellään vuosittain. Eduskunta voi olla elävästi mukana Yleisradion toiminnan ja erikoisesti sen erittäin voimakkaan kehityksen seuraamisessa.

On aivan erinomainen asia, että Yleisradio on lähtenyt voimakkaasti käyttämään kaikkia mahdollisia mediakanavia ollakseen yhteydessä kansaan, kun on kysymys lainausmerkeissä kansan radiosta.

Moni on kysynyt, mikä on se julkisen palvelun tehtävän määritelmä. Siinä on aika näppärä konsti muuten sillä tavalla, että — arvoisa hallintoneuvoston puheenjohtajakin sopivasti nosti katseensa tännepäin — siinä on näppärä konsti olemassa. Ei mitään muuta kuin ilmoitetaan, että juu, Yleisradio joutuu nyt rahapulan takia pienentämään budjettiaan 30 miljoonaa euroa vuodessa, ja että se saattaisi silloin kohdistua näihin ja näihin toimintalohkoihin, joita sillä nyt on, ja jopa ilmestyy kampanja sen puolesta: ei missään nimessä, ei kerta kaikkiaan kosketa tähän.

Toinen näkökohta. Ilmestyvätkö tähän kaupalliset kanavat? "Ai, hienoo, nyt ne vapautuvat ne toiminnot tuolta ja lähetykset tuolta Yleisradiosta, mepä kaappaamme ne itsellemme." Ei sinnepäinkään. Ei ole viihdettä, seksiä ja väkivaltaa tarjolla. Jos olisi, sillä puolella liikuttaisiin, niin kyllä kaupalliset kanavat olisivat liikenteessä, mutta kun ei olla, niin ei ole. Elikkä siis toisin sanoen tämä testi toimii nykyisin lähes joka ikinen viikko, elikkä käydään juuri olennaisista asioita keskustelua.

Sitten on yksi lohko, joka on jäänyt kokonaan tämän keskustelun ulkopuolelle. Se on nämä riippumattomat elikkä indie-tuottajat. Erikoisesti ed. Heinosen puheenvuorossa ei kyllä tarkoitushakuisesti liipattu millimetriäkään siihen suuntaan, että hän olisi tunnistanut sen, että tv-puolella niin periaate- ja tavoitetaso on ollut, että 20 prosenttia sisältötuotannosta ostetaan riippumattomilta dokumenttituottajilta, niin nyt Yleisradio on menossa radion puolelle aivan täsmälleen samalla tavalla, ja tässä muutama kuukausi sitten yksityisille radio-ohjelmatuottajille ilmoitettiin, että nyt voi tarjota omia ohjelmiaan ja katsotaan sitten, ketkä pärjäävät kilpailussa. Siis toisin sanoen me pidämme erästä erittäin merkittävää kulttuuritoiminta-aluetta hengissä aivan toisin kuin ed. Heinonen antoi ymmärtää täällä. Elikkä tämä on todellista kulttuurityötä. Nyt kun eletään talouskurimuksen aikaa, niin nyt Yleisradion rootelissa on pitää koko tämä osaamiskenttä hengissä, ja se on kova juttu.

Tuossa ed. Laukkanenkin kävi minulle kuiskaamassa, että kun hän unohti sen, niin muista nyt muistuttaa eduskuntaa siitä, että tässä eletään hyvin kriittisiä aikoja juuri parasta aikaa. Yleisradio on äärimmäisen tärkeä. Yleisradio on loistavasti hoidettu putiikki ja on valtavan hyvää kehitystä osoittanut koko ajan, kun nyt on ollut sitä lähempää seuraamassa hallintoneuvoston pallilta, ja keskustelu täällä on ollut pelkästään myönteistä.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Harvalukuinen kollegisto, kansalaiset, virkamiehet! Tosiaan tuli mieleen edellisen edustajan lopetussanoista, että asiaa. Kyllä näin on. Aikoinaan Carl Gustav Jung, ehkä maailman kuuluisimpia psykologeja, syvyyspsykologi, puhuttu aina Freudin seuraajana, mutta kehitti oman analyyttisen psykologiansa tai oikeastaan synteettisen, sanoi aivan viimeisinä vuosinaan ihan terapiamielessä, että jollei Jumalaa olisi olemassa, niin Jumala täytyisi keksiä.

Samalla lailla oikeastaan ed. Pulliaisen puhe herätti minussa sen myötätunnon Yleä kohtaan ja pohjoismaista hyvinvointivaltiota ja kaikkea tämmöistä demokratiaa kohtaan, että jollei Yleä olisi olemassa tässä kaiken kilpailun, raadollisuuden ja bisnesmaailman keskellä ja pahenevassa kierteessä, niin Ylen kaltainen instituutti pitäisi demokraattisessa mielessä keksiä.

Jotenkin tuntuu, että Yleä pelätään senkin tähden, että ... Siitä vanhakantaisesta politiikasta on aika pitkälle päästy, että jos joku nyt tässä koston mielessä tai jossain tämmöisessä vanhakantaisessa mielessä ajattelee, että Yle on semmoinen ja semmoinen lafka, niin se on jo ollut kauan turhaa. Yle on muussa justiin, kulttuurimielessä, sivistysmielessä, jopa älyllisessä mielessä harvinaisenkin pitkällä. Eli tulee mieleen oikeastaan joskus, kun ajattelee oikeiston poliittisia linjauksia ja maailmankatsomusta, jossa korostetaan yliopistoa ja osaamista ja ajattelua ja älykkyyttä, minkä takia sitten tämmöisessä Yle-asiassa haluttaisiinkin sitä, että kansalle ja kansalaisille tarjottaisiinkin tyhmistyttäviä, yksinkertaisia, ala-arvoisia, helposti, arvoisa puhemies, kaupaksi meneviä ohjelmia. Eli jotenkin hirvittävä käytännöllinen ristiriita tässä Ylen jatkuvassa kalvamisessa ja alasajossa on.

Jollei tosiaan meillä Yleä olisi ... Aivan kuin ed. Pulliainen mainitsi tässä toisen edustajan huomauttamanakin jo, että mainitse se, olen aivan samoilla linjoilla näistä dokumenteista ja siitä osaamisesta, mitä tällä alueella Suomessa on siis sekä radion että näköradion puolella, olemme saaneet nauttia näistä asioista ja puhumattakaan sitten monesta muusta, voisiko sanoa, tutkivan journalismin — äänsinkö minä sen nyt oikein — journalismi, joo. Aikoinaan äänsin sen juornalismi, mutta silloin oli jo ironia ja huumorintaju mennyt tästä laitoksesta ja eivät ymmärtäneet toimittajat, kun aina sanoin, että sanon sen niin kuin se kirjoitetaan Ranskassa, pelkästään toimittajienkin kunniaksi, koska tärkein asia, mitä olin silloin jo kymmenen vuotta sitten oppinut suomalaisesta mediasta oli "juoru" ja "juora" Tampereen yliopistossa, niin juornalismi tuli luonnostaan. Siellä ed. Sasikin varmaan oppi aikoinaan nämä samat mediakäsitteet.

Mutta tosiaan journalismin Suomessa pitkälläänolo nykypäivinä on ollut vähän semmoista, että Yle on ollut siinä mielessä se, mitä meille opetettiin yliopistossa — kun joskus aina unohdetaan, että meikäläinenkin toimittajapiireissä opiskeli melkein cumun, voin sanoa, että edustajatoveriani Alataloa pitemmän aikaa muuten tiedotusoppia, vaikka ed. Alatalo onkin keskustalaisena kovempi asiantuntija näissä asioissa. (Ed. Laukkanen: Eipä tehnyt vaan tutkintoa loppuun!)

Tätä kritiikkiä, jota esimerkiksi MOT:n kaltaiset ja muut dokumentaariset ohjelmat, joissa on pitkäjännitteisempää historiallista taustaa, on vaikea kuvitella, että mistään muualta saataisiin näitten uusien medioitten kautta tämän kaltaisia ohjelmia, joita vahingossa saattaisivat myös nuoremmat ja opiskelijat katsoa.

Se, missä tietysti Yle on epäonnistunut, on näissä suomalaisissa pitkissä jatkosarjoissa, koska on annettu tavallaan helsinkiläisen ajattelun, helsinkiläisen pintaliitävän, eroottis-perversiivisen, sairaan, kipeen maailmankuvan täällä vihreitten järjestämässä ikuisessa autojen pakokaasulöyhkässä ja myrkytysilmapiirissä tavallaan tunkeutua ympäri Suomea sitten tv:n välityksellä pelkästään sen takia, että se on jonkinlaista suomenkielistä juttua. (Ed. Ukkolan välihuuto) Se on ehkä Ylen pahin moka, että on tosiaan tämmöistä ala-arvoista roskaa, kun sitä vielä katsotaan niin tavattomasti.

Jos seuraa vähänkin muuten näitten kaupallisten kanavien ohjelmia, niin amerikkalaisista sarjoista kunnia kyllä Kolmoselle ja Neloselle, vaikkakin ne tulevat uusintoina ja ne on maksullisille jo siirretty tai enemmän maksullisille, koska maksetaanhan me kaikki tästä Ylestä tämä kuuluisa maksukin, josta aion kohta sanoa, että tämä mediamaksu nyt on kyllä vähän hanuriosastoa eli että se ei ole sen kaltainen maksu. Se on juuri tämän hallituksen tasaverolinjalla, joka on ikävää kansalaisille, ja kaikissa nyt näissä Kööpenhaminan päätöksissäkin me voimme vain odottaa sitä, että mediamaksu menee tähän samaan sapluunaan, että kaikille tuloista ja muusta vastaavasta vähäosaisuudesta huolimatta yritetään järjestää saman kaltaisia maksuja niskaan.

Mutta vielä siitä, jos joku seuraa ihan oikeasti kiinnostuneena sitä, mitä nykymedia tuottaa ja nykykanavilta tulee: on ollut hämmästyttävää, kuinka Amerikassa justiin esimerkiksi rikossarjojen, on sitten kyse sarjamurhaajasarjoista tai lääkärisarjoista, taso, varsinkin niiden, mitä Suomeen tulee, on ollut yllättävänkin korkeata viime aikoina. En ole oikeastaan koskaan kenenkään kulttuuri-ihmisen kuullut niitä pahemmin kehuvan, mutta siellä on sekä uudenlaista huumoria, nokkelaa, oivaltavaa, viisasta että harvinaisen ripeitä ja nopeita juonenkäänteitä, johon meidän Ylen tuottama, tässä mielessä niin kuin jotenkin suomalaisilla näyttelijöillä pelaava jotenkin aika alhaallisalkeellisella tasolla oleva ohjelmisto, ei ole osannut nousta.

Mutta lopetan vielä tähän sitten ja toivon, että tässä, mikä tämä nyt olikaan nimeltäänkin vielä tämä, aha, minulla on väärä paperi tässä, Yleisradio Oy:n hallintoneuvoston kertomus, ei ole oikeastaan semmoista narratiivista, kertomuksellista juonta. Tämä on vaan näitten tietynlaisten asioitten aina vaan uudelleen kertaamista, tämmöistä laajempaa tai voisiko sanoa tulevaisuuteen, tulevaisuusvaliokunnan jäsenenä, tulevaisuuteen suuntautuvaa näkökohtaa ei tuoda ollenkaan esiin: miten Yle, voisiko sanoa, kestävän kehityksen ajattelullisesti selviää tulevaisuuteen ja palvelee kansalaisia monipuolisesti, tuottaa sivistyspalveluja, auttaa meitä oivaltamaan.

Vielä tämä asia pitikin sanoa, kun yliopistoissakin sitä korostetaan ja kouluissa, arvoisa puhemies, että medialukutaito on sen kaltainen taito, joka saattaa jopa pelastaa kansalaiset tulevaisuudessa, että Yle on ainoa, joka selkeästi pyrkii edes sitä opettamaan tai tuottamaan, että ihmiset tajuaisivat, minkälainen valtava psykologinen ansa tiedonvälityskoneisto on, jos sitä käytetään pelkästään bisneskaupallisen ajattelun tuottamana.

Psykologia on maailman helpoin käyttää väärin nykyisellä bisneskoneistolla. Esimerkiksi Berlusconin Italia on pahin, karmea, huono esimerkki siitä, miten voidaan tämmöistä koko kansaan ulottuvaa tiedotusvälineistökoneistoa käyttää väärin. Siinä mielessä voin sanoa Eurooppaa aika paljon kaiken näköisesti nähneenä näillä alueilla, että Yle on harvinaisen pitkällä. Ehkä siitä jonkun verran voi antaa kiitosta jopa hallintoneuvostolle, vaikka en kyllä välttämättä antaisi näitten äskeisten kritiikkieni takia.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kasvi kuvasi minusta hyvin täällä sitä murrosta, mikä mediamaailmassa tällä hetkellä on meneillään sekä sisällöntuotannon että erityisesti jakelukanavien muutoksen seurauksena. Se on mielestäni keskeinen syy siihen, että tuolta kilpailevalta kaupallisen median puolelta on niin voimakkaasti kipuiltu ja myöskin hyökätty Yleisradiota kohtaan. Se liittyy tähän mediamaailman muutokseen ja tavallaan markkinoidenkin uudelleenjakoon. Haluan vaan korostaa sitä, että Yleisradio on tällä sähköisellä puolella ollut toimintansa alusta saakka ja se ei ole millään tavalla tässä perustehtävässään tontiltaan poistunut.

Sitten tietysti voidaan ja pitääkin keskustella ja tarkkaan linjata sitä, mihin tämä julkisen palvelun tehtävä ulottuu ja minkälaisia muotoja se saa. On hyvä käydä pohdinta muun muassa tästä Min morgon -ohjelmasta ja sen tuottamisen tavasta ja rahoituksesta, jota täälläkin on käyty. Se tietenkin liittyy osaltaan tähän julkisen palvelun tehtävään, jolla turvataan myöskin kielellisiä palveluja ruotsin kielellä, ja tässä mielessä se liittyy mielestäni Yleisradion tehtäväalueeseen, mutta hyvin tarkkaan on linjattava, millä puolella rajaa siinä mennään.

Ed. Pulliainen toi esille sen, kuinka tavallaan Yleisradion linjaus siitä, että ostetaan ohjelmaa ulkopuolelta, 20 prosenttia, kulttuuria ja muutakin tuotantoa, on synnyttänyt kokonaisia uusia toimialoja. Tässä mielessä keskustelu Yleisradion rahoituksesta pitäisikin laajentaa ulottumaan myöskin siihen, millä tavalla Yleisradio toimii tällaisena dynamona ja ruokkii ja palvelee suomalaista yrityselämää hyvin vahvasti tällä luovan talouden alalla, joka nyt on noussut erityiseksi painopistealueeksi myös tässä taantuman selättämisessä.

Haluaisin vielä nostaa keskusteluun urheilun ja (Puhemies: 2 minuuttia!) julkisen palvelun aseman. Urheilu on myöskin tärkeä osa tätä julkisen palvelun tehtävää.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty varsin hyvä keskustelu Yleisradiosta ja Yleisradion toiminnasta ja tehtävistä. Täällä on nostettu eräitä kysymyksiä esille, ja yksi näistä koski Min morgon -ohjelmaa eli ruotsinkielistä aamu-tv:tä. Sen ohjelman osalta haluan todeta, että ensinnäkin kysymys on julkisesta palvelusta ja kysymys on nimenomaan siitä, että meillä on aamutelevisio suomen kielellä ja sinänsä, koska meillä on kaksi kansalliskieltä, on perusteltua, että meillä on myöskin aamutelevisio ruotsin kielellä. Totuus on kuitenkin se, että Yleisradion resurssit yksinkertaisesti eivät riittäisi ruotsinkielisen aamutelevisio-ohjelman tuottamiseen. Yleisradiossa on ollut selkeä halu tuottaa sitä ohjelmaa, mutta resurssien puutteessa sitä ei olla voitu toteuttaa. Kun on mahdollisuus saada resursseja, jotta voidaan tehdä jotakin, mikä on Ylen nimenomaisen ohjelmapolitiikan mukaista, tavoitteiden mukaista, niin on hyvä, että tällainen ohjelma voidaan toteuttaa.

Min morgon -ohjelmasta keskusteltiin siinä yhteydessä, kun Yleisradion hallintoneuvosto vahvisti yhtiön kumppanuusstrategian. Siinä käydään lävitse Yleisradion tulevaisuutta ja sitä, millä tavalla Yleisradio voi toimia yhteistyössä erilaisten ulkopuolisten tahojen kanssa. Totuus on se, että Yleisradio ei voi isoloitua omaksi yhteisökseen, vaan sen täytyy tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Otan vaikka pelkästään elokuvatuotannon Suomessa. Suurin osa suomalaisista elokuvista on tuotettu jollakin tavalla yhteistyössä Yleisradion kanssa niin, että Yleisradio osallistuu näitten rahoittamiseen ja Yleisradio myöskin näyttää ne elokuvat. Suurin osa rahoituksesta tulee kuitenkin muualta. Mutta jos tällaista kumppanuutta ei olisi, huomattava osa suomalaista kulttuuria jäisi tuottamatta. Siitä syystä tällainen kumppanuusohjelma on välttämätön.

Kun arvioitiin tätä Min morgon -ohjelmaa ja sen rahoitusta nimenomaan kumppanuusohjelman sääntöjen puitteissa, niin todettiin, että niillä ruotsinkielisillä säätiöillä, jotka rahoittavat ohjelmaa, ei ole mitään poliittisia intressejä. Hallintoneuvostossa hyväksyttiin erityinen lausuma, joka pöytäkirjattiin kumppanuusohjelmaan liittyen, jossa juuri lähdettiin siitä, että jos joku antaa rahoitusta jonkin ohjelman toteuttamiseen, niin siinä ei saa olla minkäänlaisia taloudellisia hyötytarkoituksia, mutta ei myöskään poliittisia hyötytarkoituksia.

Mitä tulee vielä itse ohjelmaan, niin tietysti ohjelmat tehdään Yleisradion toimintaohjeistuksen, ohjelmapolitiikan linjausten, mukaisesti ja uutisten toimittamisesta vastaa Yleisradion oma toimitus. Yleisradio vastaa siitä, että uutiset ovat tältä osin asianmukaisia. Yleisradion hallintoneuvosto suoritettuaan kokonaisharkinnan totesi, että on hyväksyttävää, että ruotsinkielinen aamu-tv myöskin voidaan tuottaa, ja tosiaan siihen sitten tulee rahoitusta näiltä ruotsinkielisiltä säätiöiltä.

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Pulliainen totesi varsin hyvin, kun hän totesi, että kaupallinen media vaatii Ylen ohjelmiston rajoittamista, mutta samalla sitten, kun sitä rajoitetaan, ollaan tyytymättömiä. Muistan eräälläkin viikolla, kun Helsingin Sanomat vaati, että Yleisradion ei pidä tulla uusille aloille, Yleisradion rahoitusta pitää supistaa. Mutta sitten, kun katsoin samalla viikolla kulttuurisivuja, kun Ylessä oltiin karsimassa joitakin ohjelmia, niin siellä oli erittäin kovaa kritiikkiä Yleä kohtaan, että Yle supistaa toimintaansa. Pitäisi olla jollakin tavalla johdonmukainen tässä. Näin se on, että nimenomaan suomalaista kulttuuria, joka jää suomalaisten arkistoon, Yleisradion pitää tuottaa ja sitä pitää tuottaa myöskin kattavasti.

Arvoisa puhemies! Yleisradion haasteet ovat tässä tilanteessa varsin suuret. Nimittäin media-ala muuttuu hyvin nopeasti, ja koko toimintaympäristö globalisoituu. Jos me katsomme televisio-ohjelmia, siellä on valtava määrä ulkomaisia formaatteja, joita toteutetaan eri maissa maailmalla, plus sen lisäksi myöskin suuret mediakonsernit tulevat markkinoille. Rupert Murdoch on useimmilla markkinoilla, ja on hyvin mahdollista, että yhtiöt liittoutuvat, ja voi sanoa, että niitten johto on varsin pitkälti kansainvälistä. Sen lisäksi myöskin on selvää, että ollaan siirtymässä painetusta lehdistöstä sähköiseen liiketoimintaan muodossa tai toisessa. Myöskin on selvää, että uusia palvelualustoja otetaan käyttöön, ja tässä suhteessa laajakaistanen internet on tullut hyvin nopeasti. Emme vielä osaa kaikkea tulevaisuutta edes ennustaa, mutta on täysin selvää, että sillä tulee olemaan aivan keskeinen merkitys tulevaisuuden viestintäympäristössä.

Vielä täytyy sanoa, että ihmisten arjen käytännöt muuttuvat. Asiakaskunta katsoo ohjelmia eri aikoina, ja on hyvin todennäköistä, että suora jatkuva television katsominen vähenee ja ohjelmia tullaan huomattavasti enemmän tilaamaan, katsomaan sitä, mitä nimenomaan halutaan. Myöskin tyypillistä kehitykselle on se, että yleisö fragmentoituu. Puhutaan heimoistumisesta, eli on erilaisia katsojaryhmiä, joilla on omia erityisiä tarpeitaan, ja tässä suhteessa asiakaslähtöisyys tulee olemaan erittäin suuri haaste. Sitten tietysti olemme hyvin pitkään keskustelleet mediamaailmassa viestinnän ansaintalogiikasta ja siitä, että internetissä palvelut ovat hyvin kattavasti ilmaiseksi saatavina, ja tietysti jos tämä kehitys jatkuu, niin se uhkaa kyllä media-alaa, ei niinkään sähköistä viestintää, mutta printtimediaa, ja tässä suhteessa on erittäin tärkeätä, että tätä ansaintalogiikkaa kyetään kehittämään.

Jos ajatellaan tässä ympäristössä, mitkä Yleisradion julkisen palvelun painopisteet tulevina vuosina ovat, niin täytyy sanoa, että olennaista on sisältö, se mitä tuotetaan, ja sisältö myöskin uusilla jakeluteillä, ja olennaista on se, että sisällön pitää olla suomalaista. Suomessa pitää olla yhtiö, jolla on resursseja, joka tekee suomalaista tuotantoa.

Toinen, mihin täällä on jo viitattu, on se, että kun me olemme tuottaneet jotakin, niin niitten arkistojen pitää olla hyvin kattavasti kansalaisten nähtävissä. Jos me katsomme Teema-kanavaa esimerkiksi, se on aivan loistava kanava: vanhoja ohjelmia, mutta niitä on ihana katsoa, ja niistä oppii myöskin erittäin paljon. Se on ensimmäinen askel tässä suhteessa, minkä Yleisradio on ottanut. Joskus on keskusteltu siitä, saako Yle olla netissä ylipäätänsä ollenkaan. Tänä päivänä on täysin mahdotonta kuvitella, että mediayhtiö ei olisi netissä. On täysin selvää, että pitää olla aktiivisesti mukana internetmaailmassa.

Mutta selvää on se, että jatkossa joudutaan miettimään on demand -toimintaa, tilaajapohjaista toimintaa, ja myöskin sitten sitä, miten olemme sosiaalisessa mediassa. Ihmiset ovat YouTubessa ja erilaisissa omissa yhteisöissään, ja on erittäin tärkeätä, että on viestintää myöskin Yleisradion osalta ja että hyvää asiapohjaista viestintää pääsee myöskin näihin ympäristöihin. Mutta kaiken kaikkiaan olennaista on se, että sisältöjen, mitä tuotetaan, pitää olla mielenkiintoisia ja olla avoimesti saatavissa.

Mitä tulee sitten vielä Yleisradion tuotantoon, niin tältä osin täytyy sanoa, että nimenomaan kotimaisuusasteessa Yleisradio menestyy erittäin hyvin. Jos me katsomme osuutta, jonka Yleisradio panostaa kotimaiseen sisältöön, se on 73 prosenttia Suomessa Ylen osalta, ja vastaava osuus on kaupallisten medioitten osalta 24 prosenttia ja sitten maksu-tv-kanavien osalta 3 prosenttia. Eli kyllä se kotimainen sisältötuotanto on varsin kattavasti nimenomaan Ylen hallinnassa. Oikeastaan julkisen palvelun yhtiöt vain pelkästään Islannissa, Irlannissa, Sloveniassa ja Itävallassa tuottavat aavistuksen verran enemmän kotimaista tuotantoa, eli tässä suhteessa Yle profiloituu kaikista yhtiöistä erittäin hyvin nimenomaan tällä kotimaisuusasteella. On selvää, kun katsotaan Ylen tulevaisuutta, niin tekniikan osuus vähenee ja tekniikkaa hoidetaan aika pitkälti muualla ja nimenomaan se sisällön tuottaminen on se Ylen varsinainen tehtävä.

Arvoisa puhemies! On syytä myöskin todeta tyytyväisyydellä se, että kansalaiset ovat tyytyväisiä Ylen sisältötuotantoon. Tällä hetkellä noin 90 prosenttia kansalaisista on tyytyväisiä, erittäin tyytyväisiä tai melko tyytyväisiä, Ylen ohjelmiin, ja tätä voi pitää erittäin hyvänä lukuna. Jos ajatellaan sitten myöskin tavoitettavuutta, niin päivittäin Yle tavoittaa suomalaisista 80 prosenttia ja kerran viikossa jo 95—96 prosenttia, eli Yle on aidosti merkittävä osa jokaisen suomalaisen elämää.

Mitä tulee sitten julkisen palvelun tehtävän arviointiin, niin tällä hetkellä se on hallintoneuvoston tehtävänä. Täytyy sanoa, että hallintoneuvosto mielestäni kykenee tämän tehtävän varsin hyvin suorittamaan, ja jos me katsomme eurooppalaisia sääntöjä, niin on täysin selvää, että hallintoneuvosto voi tämän tehtävän myöskin suorittaa. Myöskin useimmissa eurooppalaisissa yhti-öissä nimenomaan hallintoneuvosto tämän tehtävän suorittaa. Tässä suhteessa lähtökohtaisesti ei ole mitään ongelmia.

Jos halutaan kehittää tuota valvontaa jollakin tavalla, niin tietysti hallintoneuvostolla voisi olla esimerkiksi ulkopuolinen sihteeristö. En usko, että kokopäiväistä sihteeristöä tarvitaan, mutta joitakin henkilöitä, jotka päätyönään toimisivat joissakin muissa virastoissa, esimerkiksi Kilpailuvirastossa, ja voisivat olla hallintoneuvoston käytettävissä, ja sitten, kun tulee valituksia siitä, mitä Yleisradio tekee, (Puhemies: 10 minuuttia!) niin tältä osin voitaisiin sitten hallintoneuvoston piirissä arvioida, ollaanko rajojen sisäpuolella ja tehdä tältä osin perusteltuja päätöksiä.

Arvoisa puhemies! Haluan lämpimästi kiittää liikennevaliokuntaa hyvästä ohjeistuksesta Ylen hallintoneuvostolle.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lyhyt kommentti siihen, kun ed. Sasi, myös hallintoneuvoston puheenjohtaja Sasi, teki selvää pesäeroa tähän kaupallisten kritiikkiin. Minusta se oli kohdallaan ja se oli paikallaan.

Täytyy myöskin muistaa se, että myöskin kaupallinen lehdistö on aloittanut voimakkaasti oman audiovisuaalisen tuotannon nettisivuillansa. Siellä on hyvin paljon videoklippejä, joiden määrä vaan kasvaa. Tässä voidaan tietysti silloin kysyä, tulevatko hekin tietoisella tavalla sitten sille alueelle, joka on ollut perinteisesti sähköisen median kenttää. Tämä vaan osoittaa sen, että ei voida enää tänä päivänä teknologiaperustein tehdä tätä työnjakoa. Siinä olen hieman teidän painotuksenne kanssa eri mieltä. Totta kai content is the king, niin kuin on tapana sanoa, että sisältö aina se ensisijainen, mutta me tarvitsemme myös kaiken uuden teknologian. Laajakaistatelevisio tulee, meillä on jo nyt mobiili-tv. Ylen täytyy olla kaikessa pioneerina, edelläkävijänä, niin kuin oli digitalisoinnissakin, jotta se perusidea, (Puhemies: Minuutti!) että kaikki ohjelmisto saadaan kansalaisille parhaalla mahdollisella tavalla, toteutuu.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ylen pitää olla kehityksen kärjessä, olen samaa mieltä, ja pitää olla kaikissa teknologioissa mukana, olen samaa mieltä. Mutta digisiirtymän osalta olemme joutuneet keskustelemaan siitä, kun mennään teräväpiirto-, hd-teknologiaan, haluaako Yle olla siinä ensimmäisenä. Linjaukseksi on otettu se, että uskotaan, että 2016 teknologia on riittävän kehittynyttä. Silloin voitaisiin ajatella, että mennään kattavasti hd-teknologiaan.

Eilen Ylen hallitus teki päätöksen, että varataan yksi tv-kaista tähän uuteen hd-teknologiaan. Se mahdollistaa sen, että voidaan olla mukana kehittämässä sitä teknologiaa ja myöskin oppimassa, millä tavalla se toimii. Mutta kuitenkin, jos puhutaan yhdestä kanavasta, se tarkoittaa sitä, että silloin ei pakoteta ketään ostamaan uusia laitteita, vaan odotetaan, kunnes teknologia on kypsä, ja voidaan hallitulla tavalla siirtyä uuteen teknologiaan.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Yleisradion merkitys monipuoliselle tiedonvälitykselle ja kansalliselle kulttuurillemme on kiistaton, ja se on tänään tullut hyvin esille. Samalla voi sanoa, että Yleisradio on pärjännyt kohtuullisen hyvin, jopa eräällä lailla erittäinkin hyvin, siinä nopeassa muutoksessa, joka on tiedonvälitystä viimeisten vuosien aikana kohdannut. Yleisradio on kyennyt säilyttämään korkeat katsoja- ja kuuntelijaluvut. 80 prosenttia suomalaisista päivittäin Ylen ohjelmien parissa on kyllä erittäin korkea, suorastaan hämmästyttävä luku.

Tämä on kaikki siis myönteistä, ja se liittyy myös uuden teknologian hyödyntämiseen ja näiden uusien välineiden käytössä mukana oloon, netin kehittymiseen. Kaikki nämä esimerkit Elävästä arkistosta ovat suorastaan loistavia Yleisradion tarjonnassa tällä hetkellä, monipuolistavat merkittävällä tavalla suomalaisten kulttuuritarjontaa. On tultu tilanteeseen ilmeisesti ensimmäistä kertaa, että Yleisradiosta tulee niin paljon hyviä ohjelmia, että niitä kaikkia ei enää ehdi katsoa, puhumattakaan että ehtisi kuuntelemaan, ja se on kaikki hyvä. (Ed. Laukkanen: Niitä voi tallentaa kovalevylle!)

Mutta sitten on muitakin puolia, jotka on syytä noteerata tässä yhteydessä. Täällä on puhuttu kaupallisten toimijoiden harrastamasta kritiikistä, ja tähän on syytä todeta, että tässä on tietysti kovat taloudelliset intressit kuvassa mukana. On kysymys bisneksestä, uuden voiton tekemisen mahdollisuudesta. On selvää, että moni kaupallinen toimija tietenkin mielellään ottaisi nekin markkinat, katsojat, kuuntelijat, jotka nyt ovat Yleisradiolla, ja käyttäisi ne tietysti oman taloudellisen voiton tavoitteluun, ja se on laillista toimintaa. Tässä suhteessa eduskunnan pitää pysyä viileänä ja nähdä, mikä merkitys on hyvin toimivalla, korkealaatuisella julkisen palvelun kansallisella yleisradioyhtiöllä.

Yhdyn monilta osin siihen erittäin tasapainoiseen ja hyvään puheenvuoroon, jonka kansanedustaja Laukkanen täällä aikaisemmin käytti. Siinä oli hyvä perusanalyysi siitä, missä tilanteessa ollaan, ja myös mukana varoituksen sanoja ongelmakohdista.

Samaten olisin minäkin ollut ilahtunut, jos olisi nähnyt Yleisradion pääjohtajan täällä kuuntelemassa tätä keskustelua. Se olisi minusta ollut oikea viesti Yleisradiolta, minkä merkityksen se antaa eduskunnassa lausutuille mielipiteille. On syytä arvostaa tätä keskustelua sen takia, että Yleisradio on kuitenkin harvinainen laitos, josta sentään voidaan keskustella sekä sen ohjelmatarjonnan suuntaviivoista että laitoksen kehittämisestä ja myös journalismista — siitäkin saa keskustella. Muiden välineiden osaltahan meillä ei semmoista mahdollisuutta ole olemassa.

Tietysti ei olisi haitannut, vaikka Yleisradion hallintoneuvoston jäseniäkin olisi ollut paikalla tämän keskustelun ajan muitakin kuin Esko-Juhani Tennilä ja Kimmo Sasi. (Välihuuto) — Anteeksi, onhan täällä siis, täällähän on neljä hallintoneuvoston jäsentä, niin että on viisi kappaletta, joten tämä alkaa ... (Välihuuto) — Merkitään läsnäolijat pöytäkirjoihin, joo. — No, minä ihmettelinkin, miten tämä niin paljon kiinnostaa, mutta syykin löytyi. (Ed. Tennilä: Kyllä se on puhujan ansiota!) — Kiitoksia.

Mutta sitten tulen tähän ongelmapuoleen seuraavaksi, jotta mielenkiinto pysyy yllä, ja se on se, että kaikki ei ole hyvin. Olen todella huolestunut siitä, että Yleisradiossa on nyt avattu pää sponsoroituun ohjelmatuotantoon ajankohtaisohjelmissa. Tässä ei ole kysymys siitä, onko ruotsinkielinen aamutelevisio julkisen palvelun toimintaa vai ei, niin kuin ministeri täällä esitti, että onhan tämä julkisen palvelun toimintaa. Ei siitä kukaan ole eri mieltä, mutta kysymys on siitä, millä tavalla tämä pitää kustantaa. Minun on erittäin vaikea ymmärtää ed. Sasin, Ylen hallintoneuvoston puheenjohtajan, esittämää katsausta, millä periaatteella näitä voidaan lähteä sponsoroimaan. Hän vertasi sitä elokuvapuolelle. Jos elokuvapuolella sallitaan yhteistoiminta ulkopuolisten tuotantoyhtiöiden kanssa ja siihen liittyen myös ulkopuolinen rahoitus, niin siinä on varmasti kansallisesti järkeä, kun toimitaan pienillä markkinoilla, mutta miten tämä sama periaate voitaisiin elokuvista siirtää ajankohtaisohjelmiin ilman, että syntyy aito riski siitä, että objektiivisuus vaarantuu? Tämä on kyllä todella mielenkiintoinen ratkaisu, joka on tehty, ja niin korkea arvostus kuin minulla onkin Yleisradion hallintoneuvostoa kohtaan, pyytäisin kyllä miettimään tämän tien seuraamuksia.

Sama koskee päätöstä lähteä kolumniyhteistyöhön yhden uutisvälineen eli Uusi Suomi -nettilehden kanssa. Kun Yleisradiolla on yli 3 000 työntekijää, niin onko todellakin niin, että siellä ei ole yhtään henkilöä, joka pystyisi kolumneja pyytämään kirjoittajilta? Rohkenen epäillä, että tämä on nyt enemmän organisointikysymys kuin resurssikysymys 3 000 hengen yhtiössä.

Mihin tämä raja vedetään näissä tapauksissa? Todellakin voi kysyä, ollaanko seuraavaksi tilanteessa, että Maaseudun Kukkasrahasto ryhtyy rahoittamaan Ajankohtaista kakkosta. Palkansaajasäätiö voi tuottaa nämä A-talk-keskusteluohjelmat. Vanha Maamiehen tietolaari varmaan menisi hyvin MTK:n kustannettavaksi. Metsäradio voisi olla metsäteollisuuden isällisessä huomassa ilman mitään pyyteellisiä tarkoituksia, ihan vaan sen takia, että on tärkeätä, että metsästä puhutaan. Työmiehen tunti puolestaan voitaisiin varata SAK:lle, ja sekin ilman mitään erityisiä pyyteitä, pelkästään sen takia, että on tärkeätä, että tästä tematiikasta puhutaan, että tämä kulttuuri elää.

Siis kyllä kaltevalla pinnalla ollaan, kun tämä tehdään, eikä tähän mitenkään riitä, arvoisa ed. Sasi, vastaukseksi, että rahat oli loppu. Kyllä se on joka paikassa niin, että jos rahat loppuu, toiminta pitää sopeuttaa siihen, kuinka paljon rahaa on, eikä lähteä siitä, että ryhdytään katsomaan, että pannaan huutokauppa pystyyn, kuka tulisi mitäkin ohjelmaa sponsoroimaan ja laittaisi siihen omaa rahaa. Jos ollaan ajankohtaisohjelmien ja uutistuotannon puolella, sen objektiivisuuden pitää olla Yleisradiolle pyhä asia ja täytyy lähteä siitä, että kansalaiset voivat luottaa siihen, että mitään intressejä tällä alueella ei ole, jotka voisivat uhata tätä objektiivisuutta. Rahoitusintressi on nyt ensimmäisten joukossa. Kyllä se tuo ohjelman tekijöille jo odotusarvoja, jos siellä on isoja säätiöitä, joilla on tosiasiassa olemassa yhteiskunnallisia kytkentöjä takana. Eikö se ole niin, että näistä samoista säätiöistä virtaa aika runsaasti rahaa myös ruotsinkielisellä puolella eräiden nimeltä mainitsemattomien puolueiden rahoitukseen?

Joten on kummallinen tie valittu. Mielestäni tämä ei kestä mitään kriittistä tarkastelua. Kyllä hyvä hallintokäytäntö lähtee siitä, että samanlaisissa olosuhteissa tehdään samanlainen päätös. Eli jos tulee uusia tarjouksia, niin sitten pitäisi olla valmis tekemään näitä päätöksiä kautta linjan tämän jälkeen. Minusta sitä virhettä ei pidä tehdä, joten toivon, että Ylen hallintoneuvosto ottaisi tämän asian uudelleen kriittiseen tarkasteluun. Niin vähissä rahat eivät voi olla, että ajankohtaisohjelmia ryhdytään sponsoriavusteisesti tuottamaan.

Sitten toisaalta pitää katsoa tietenkin näiden maksujen tasoa. Jos katsotaan, että nämä ovat välttämättömiä julkisen palvelun tehtäviä, niin sitten pitää maksut mitoittaa sille tasolle, että ne tulevat tehtyä. Siinä pitää olla Yleisradion ja sitten hallituksen, valtioneuvoston, välillä riittävä yhteistoiminta, että tämä tieto kulkee, mikä on tätä välttämätöntä julkisen palvelun tasoa.

Lopuksi tähän julkisen palvelun tehtävän arviointiin. Yhdyn tässä ed. Sasin mielipiteeseen. Pidän aika kummallisena, jos julkisen palvelun tehtävän laajuuden arviointia ei tehdä yhteiskunnallisesti. Mitäs päätöksentekoa sitten yhteiskunnallisesti tehdään, jos ei tätä tehtävää arvioida Yleisradion hallintoneuvostossa? Sehän on mitä suurimmassa määrin yhteiskunnallinen päätös, kuinka lavea tämä tehtävä on. Ei ole olemassa mitään tietokonetta, johon voi syöttää kriteerejä, ei myöskään mitään tuomioistuinta, jolle voi syöttää lain ja sanoa, että tästä sitten seuraa absoluuttisesti näin, vaan siihen jää aina harkintatila. Minusta on tärkeätä, että se harkintatila tapahtuu poliittisessa vastuussa sen mukaisesti kuin Yleisradion valvonnasta ja päätöksenteosta on säädetty.

Pidän kummallisena sitä, että tätä asiaa on lähdetty hallituksessa veivaamaan uusiksi tilanteessa, että meillä on olemassa parlamentaarinen työ pohjalla eli Lintilän työryhmän ehdotukset. Tämä ei luo kauhean hyvää pohjaa ylipäänsä tämmöisiin yhteisvalmisteluihin, jos niistä sitten yksipuolisesti hallituksessa erkaannutaan. Tätä samaa tautiahan oli jo tässä puolustus- ja turvallisuuspoliittisen selonteon seurantaryhmän osalta, eli hallitus yksipuolisesti erkaantui niistä ratkaisuista, mitä oli parlamentaarisesti aikaisemmin tehty. Sama koski myös vaalirahoituksesta tehtyjä ratkaisuja. Jos tämä tauti yleistyy, niin sittenhän ei ole mitään mieltä ottaa osaa tämmöiseen parlamentaariseen työhön, joka sitten repostellaan uusiksi seuraavassa pöydässä.

Joten toivon, että tässä harrastettaisiin viileätä harkintaa. Tässä pitää tehdä itsenäisiä, riippumattomia ratkaisuja irrallaan kaikesta kaupallisesta painostuksesta. Ei pidä lähteä kuuntelemaan joka asiassa niitä, joilla on erittäin suuret taloudelliset intressit näissä asioissa olemassa, vaan täytyy tehdä ratkaisuja, jotka turvaavat Yleisradion toiminnan kehittymisen edellytykset myös tulevina vuosina.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan lyhyesti vaan kommentoida ed. Heinäluoman puheenvuoron sitä osaa, jossa hän pohdiskeli tämän sponsorointiproblematiikan uutta tulkintaa. Tämähän on selkeästi uusi tulkinta siihen vanhaan käytäntöön, mikä on yhtiön sisällä aikaisemmin määritelty. Siellä on tehty hyvin selkeä raja, että jos ohjelma käsittelee jotain tiettyä aihepiiriä, niin sen aihepiirin yritykset eivät voi olla maksamassa ja rahoittamassa sitä ohjelmaa. Nyt kysymys kuuluukin, ovatko sitten esimerkiksi säätiöt erilaisessa asemassa suhteessa elinkeinoelämään ja yritystoimintaan.

Ehkä on hyvä, että todellakin hallituksen puheenjohtajana, ed. Sasi, te voisitte nyt hieman kuvata tämän uuden avauksen historiaa. Lähtikö se Yleisradion ulkoisen hallituksen piiristä vai hallintoneuvoston piiristä? Kuka teki aloitteen, jos hallintoneuvosto sitten viime kädessä kuitenkin siunasi tämän järjestelmän?

Yhdyn kyllä tavallaan siihen perushuoleen, jonka ed. Heinäluoma täällä julki lausui, avaako tämä nyt sitten ikkunan sellaiselle tielle, jolla me (Puhemies: Minuutti!) poikkeamme siitä julkisen palvelun rahoituksen puhtaudesta ja siitä selkeästä mallista, johon yhtiön rahoitus on tähän mennessä pohjautunut.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin olen ed. Heinäluoman kanssa samaa mieltä siitä, että jos meillä on parlamentaarinen työryhmä ja siellä päästään yhteisymmärrykseen, niin sen pitäisi olla kyllä aika vahva suuntaviitta myöskin hallitukselle. Jos näin ei toimita, niin voi kysyä, mikä sen tarkoitus on. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen, tilanne on tietysti toinen, mutta jos päästään yhteisymmärrykseen, sillä pitäisi olla suuri painoarvo.

Mitä tulee tähän ulkopuoliseen rahoitukseen, niin ed. Heinäluoma tuntee varsin hyvin ruotsalaisten ohjelmien näyttämisen Suomessa. Valtio tukee näitä ohjelmia, ja on tiettyjä hankkeita, joihin on saatu ulkopuolista rahoitusta. Tietysti tältä osin täytyy sanoa, että tässä on valtion raha kyseessä, mutta tämän tyyppistä rahoitusta on ollut aikaisemminkin. Näitten säätiöitten osalta se on lähtenyt Ylen sisällä ruotsin kielen puolella liikkeelle. On ollut toiveita, on tiedetty, että haluttaisiin tehdä tätä, rahat eivät riitä. Viesti on mennyt ruotsinkielisiin säätiöihin. Sieltä on tullut palautetta, että he voisivat kenties olla mukana, ja on syntynyt tämmöinen yhteisymmärrys. Se on talon sisällä syntynyt, joka on sitten tullut vähitellen sinne hallitukseen ja viime kädessä hallintoneuvostoon, jossa käytiin hyvin perusteellinen keskustelu tästä asiasta.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä tämä ulkopuolisen rahoituksen tulo tänne ajankohtaisohjelmien puolelle on semmoinen asia, joka olisi hyvä ottaa, ja niin minä ymmärrän, että ed. Sasi ottikin tämän asian kainaloonsa. Sitä voi vielä miettiä, miten tässä tullaan jatkossa toimimaan, en puutu siihen enempää.

Mutta sitten tähän mainittuun valtion rahoitukseen. Tietysti valtion rahoitus on täysin toinen asia kuin yksityinen rahoitus, mutta tässä valtion rahoituksessakin kyllä mielestäni viime vaalikaudella omaksuttiin se periaate, että valtio tulee mukaan rahoittamaan Yleisradion ohjelmatuotannon näyttämistä ulkosuomalaisille. Se loppujen lopuksi käännettiin näinpäin juuri sen takia, että se olisi kestävää toimintaa eikä niin, että kerätään ensin lupamaksuilla tietty osa ja sitten valtio ryhtyy antamaan lisäksi Suomessa näytettäville ohjelmille vielä jotain erityistukea sillä perusteella, että ne tulevat jostain muualta. Näin ainakin itse olin mukana päättämässä, että kysymys on siis Yleisradion ohjelmatuotannon näyttämisestä ulkomaille, sen tukemisesta (Puhemies: Minuutti!) niille, jotka eivät maksa tv-lupamaksuja, esimerkiksi Ruotsissa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä on hyvää palautekeskustelua myös hallintoneuvostolle nimenomaan tältäkin osin, mitä edustajat Heinäluoma ja Laukkanen ovat viitanneet tähän ruotsinkielisen aamuohjelman erityiseen rahoitukseen. Mutta epäilenpä kovasti, että Työmiehen päivä tai jotkin muut, kuten kirkonmenot, tulisivat jonkun puolueen sponsoroimiksi. Siis tämä eteenpäin meneminen tuolla tiellä on kyllä hyvin epätodennäköistä ja epämääräistä. Tässä mielessä kuitenkin on tietysti selvää, että tämä jää ehkä yksityiskohdaksi ja poikkeukseksi. Tietysti on samalla muistettava, että ilmaista juustoa on ainoastaan hiirenloukussa.

Mitä tulee Lintilän toimikuntaan ja sen linjauksiin, niin se on hyvä, että ne ovat nousseet täällä esille. Yleisradiolla pitää olla vuonna 2012 myös riittävä rahoitus. Ministeri Lindénin täällä ollessa tänään hänen puheenvuorossaan hiukan oli sen suuntaistakin, että sen pitäisi olla riittävä. Mutta nämä euromäärät ovat silloin kyllä lähempänä 190:tä euroa vuodessa kuin 175:tä.

Sitten tähän julkisen palvelun velvoitteeseen. Kööpenhaminan kokouksesta puhuminen on mitä parasta ilmastonmuutoksen hillintää, mitä parasta julkista palvelua, siitä kertominen, sen asian käsittely. Siinä Yle toimii hyvin. On tietysti mielenkiintoista, 10.11. oli tasavallan presidentin ilmastofoorumi Kööpenhaminan kokouksen vuoksi. Edellisenä päivänä Yle lähetti tällaisen ohjelman, että ei oikeastaan mitään ilmastonmuutosta olekaan, ei ainakaan ihmisen toiminnasta johtuvaa. Kuitenkin tuollainen hömppäohjelmakin on kyllä perusteltua, ja periaatteessa on ihan hyvä, että sellainenkin näkökohta nostetaan, koska näitä skeptikoita on muuallakin kuin tässä huoneessa.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma kantoi huolta siitä, ettei Yleisradion pääjohtaja ole paikalla, mutta kun täällä on kyllä Yleisradion johdon edustus paikalla ja näyttää kynä käyvän tiheään tahtiin, kannattaa puhua tarkasti meidän kaikkien, että tulevat oikeat, tarkoitetut tiedot sinne tietoon. Jungnerhan on uuden median miehiä. Mistäpä sen tietää, vaikka me olemme hänen Facebookissaan parhaillaan? (Ed. Tiusanen: Netistä hän katsoo!) Hänhän saattaa seurata meitä koko ajan tässä.

Mutta ensinnäkin tähän ruotsinkieliseen aamu-tv-ohjelmaan. Siitä käytiin muistaakseni pari kertaakin aika perusteellista keskustelua ja varmasti liikutaan aiheessa, joka pitää hyvin tarkkaan miettiäkin ja jatkossa, jos samantapainen tilanne tulee, vetää varmaan isompaakin linjaa, mutta kaikilla näillä asioilla on puolensa. Minusta on päivänselvää, että myös ruotsinkieliset tarvitsevat aamu-tv-ohjelmansa. Se on heidän oikeutensa siinä kuin suomenkielisilläkin tv:n seuraajilla. Jos rahaa ei ole, niin sitä ei vaan sitten ole. Pitää sitten tulla apuun tässä Yleisradion rahoituksessa, että ne rahat riittävät.

Täällä on erittäin mielenkiintoisella tavalla lähes kaikissa puheenvuoroissa edellytetty Yleisradiolta sitä ja sitä ja tätä ja tätä, ja se on minusta oikein ja ymmärrettävää, mutta silloin pitää myös rahoittaa se Yleisradio kunnolla, että ne rahat riittävät eikä tarvitse olla pyytelemässä niitä jostakin muualta.

Asia ihan erikseen on tämä independent-tuotanto. Sitähän Yleisradiolla on erittäin paljon, ja niinhän sen pitää olla, niin kuin täällä on käyty keskustelua. 20 prosenttia on tavoite. Tuleeko jopa, ed. Laukkanen, laista tämä lähtökohta? (Ed. Laukkanen: Kyllä!) Haetaan niitä ulkopuolisia tekijöitä, joitten kanssa yhteistoiminnassa luodaan ihan tämmöistä laajaa osaamista tähän maahan, jotka tuottavat Yleisradiolle erilaisia ohjelmia. Se on ihan kannatettavaa ja oikein, että ne uudet yrittäjät pääsevät alalle ja saavat tuotantoaan myös esille ja kuuluviin molemmin puolin, sekä television että radion puolella. Kyllä minä pidän sitä erittäin tarpeellisena, että Yleisradio kannustaa myös tämmöistä independent-tuotantoa ja rahoittaa sitä omalla tavallaan.

Mitä tulee tämän julkisen palvelun rajaukseen, niin se on sitten suuren luokan kysymys. Se on niitä perimmäisiä kysymyksiä. Se on laissa kyllä hyvin, mutta se on aina sitten tulkintaa. Jyrkimmilläänhän tämä rajaus menee niin, että Yleisradio ei saisi lähettää muuta kuin aamuhartauksia ja sitten merisäätä lueskella eli typistettäisiin se aivan olemattoman pieneksi ja kapeaksi sinne laitaan. Tämmöisiäkin pyrkimyksiä on siis Yleisradion toiminnan supistamiseen, ja siltä haluttaisiin kieltää uudet mediat kokonaan, mikä on sama kuin lopun alku tai alun loppu, miten vaan. Sehän johtaisi siihen, että Yleisradio olisi sitten kokonaan ulkona tiettyjen vuosikymme-nien jälkeen näistä mediatoiminnoista, kun se on muutoksessa.

Erityisesti viihde on semmoinen, mistä paljon keskustellaan. Pidän erittäin erikoisena ajatuksena, että Yleisradiolta tämmöinen viihde laajasti ymmärrettynä kiellettäisiin. Sehän jättäisi tämän viihdekentän kokonaan kaupallisten toimijoiden varaan. Kun ei olisi mitään kilpailua, ei laatukaan paranisi. Tämähän on tätä vuorovaikutusta. Yleisradion laajapohjaisuus haastaa kaupalliset toimijat, kaupalliset toimijat haastavat Yleisradion, ja näin se laatu paranee. Näen tämän kilpailutilanteen hyvänä kaikilla näillä aloilla, mitä nyt voidaan ohjelmistotoiminnan osalta ajatella, eli kyllä Yleisradiolla pitää olla laajapohjainen toiminta. Kaikille pitää pystyä tarjoamaan jotakin. Se on minusta ihan selvä lähtökohta. Milläs pohjalla sitä maksamista muuten edellytettäisiin, jos Yleisradio ei sitten palvelisikaan kaikissa asioissa?

Vielä lopuksi tähän perussuomalaisten ed. Virtasen esittämään näkökulmaan siitä, että tuleva yle-maksu, tai mediamaksu-nimikettähän siitä täällä on vielä käytetty, on tasavero. Kyllä siinä tätä keskustelua käydään paljon laajemminkin, mutta perimmältään tämä meni sekaisin siinä, että tässä on syntynyt se väärä käsitys, että on tulossa lisää jokin uusi maksu kokonaan. Sen asian esilletuonti ei ilmeisesti oikein onnistunut, kuvitellaan, että tv-maksun lisäksi vielä tulee jotakin. Olen huomannut, että joku on käsittänyt näinkin sen asian.

Mutta tasaveroajattelusta lähtevä kritiikkihän johtaa siihen, että ainoaksi ratkaisuksi jäisi budjettirahoitus, ja se olisi tämmöisen median, minkä tahansa median, tuhon tie. (Ed. Laukkanen: Tuhon tie!) Jos minä olen oikeassa, niin se on käytössä nyt vain Romaniassa ja Rooman kirkossa. (Ed. Laukkanen: Hollannissa!) — Hollannissa on, mutta se on kapeutunut jo laajamittaisessa toiminnassa. — Ei siitä tulisi mitään, se olisi liian lähellä poliittista päätäntää, olisi jokavuotinen riippuvuus siitä, mitkä ovat seuraavan vuoden rahat. Jos olet kriittinen, niin rahat saattaisivat ruveta supistumaan. Kuitenkin tämän kaiken kattavan kriittisyyden näen Yleisradion suurena vahvuutena. Se kirpaisee aina silloin, kun se kohdalle sattuu, mutta kuitenkin on mahdollisuus hakea sitä totuudellisuutta siitä, että ollaan oikeasti kriittisiä ja pureudutaan asioihin ilman, että on tämä peikko, että tämä voi johtaakin sitten huonoihin tuloksiin. Ei se budjettirahoitus onnistu, jos meinataan riippumaton ja menestynyt Yleisradio pitää yllä ja sitä kehittää. Se on ihan selvä.

Mutta tässä kritiikissä on oikeata se, miten pienituloisten käy. Tässä palaan vielä siihen, mitä minä olen esitellyt ja huomannut monien sosialidemokraattisten ja keskustalaisten kansanedustajien tukevan samoja ideoita, että mennään niitä pienituloisia vastaan ja turvataan heille mahdollisuus maksaa se tuleva yle-maksu. Siinä ovat nämä sosiaalipoliittiset toimet, ja ministeriryhmähän on asetettu ja sieltä odotetaan semmoisia vastaantuloja, että kaikki pääsevät mukaan informaatioyhteiskuntaan eivätkä syrjäydy informaatiosta.

Ihan lopuksi: Yleisradion osuus suomalaisten tv-ohjelmien tuotannosta on 70 prosenttia ja radio-ohjelmista 80 prosenttia. Ovathan ne mahtavia osuuksia. Ei ole muuta kansallisesti toimivaa, vahvaa suomalaista tiedotusvälinettä kuin Yleisradion kautta, siis suomalaista. Ed. Heinoselle, kansallisen kokoomuksen edustajalle: Rajasitte hyvin kapeaksi tämän Yleisradion tulevan elämän, jos se teistä riippuu. Kyllä minä Snellmanin sanoin sanoisin, että kaikki suomalaisen mediatoiminnan puolustajat, liittykää yhteen!

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä edellä puhunut ed. Tennilä nyt kovin vääristeli sitä puheenvuoroa, jonka itse käytin. Kävin varsin laajasti läpi sen repertoaarin, mitä Yleisradion julkisen palvelun tehtävään kuuluu ja nostin sieltä tikun nokkaan vain nämä muutamat mielestäni kyseenalaiset asiat, jotka täällä on muun muassa ed. Heinäluomankin toimesta kyseenalaistettu. Muun muassa ed. Laukkanen on pitänyt erittäin hyviä puheenvuoroja, kriittisiä, nimenomaan siitä, ollaanko astumassa nyt tietyllä tavalla tällaiselle harmaalle vyöhykkeelle, joka luo sitten tulevaisuudessa erilaisia teitä, joista ei välttämättä ole paluuta enää siihen selkeään julkisen palvelun tehtävään. Kyllä Yleisradio on valitettavasti paisunut vähän kuin pullataikina, ja näin tulee tulevaisuudessakin tapahtumaan, kun tätä salikeskustelua on kuunnellut.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuuntelin hyvin tarkalla korvalla ed. Tennilän viisasta ja analyyttistä puhetta, ja erityisesti se osuus, kun hän analysoi sitä, että erilaiset palveluntarjoajat ja kilpailu parantavat palvelujen laatua, miellytti minua kovasti. Kysynkin ed. Tennilältä, voidaanko tämä yleistää myöskin muille yhteiskuntaelämän aloille.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ravi on aika hyvä nappaamaan. On jouduttu ennenkin tekemään tunnustuksia teidän puheenvuorojenne johdosta täällä. Se oli tämä Lipposen kanta perusvähennyksen nostamiseen. Hän myönsi, että olitte oikeassa.

Mutta kyllä, kilpailua kyllä, mutta kyllä pitää olla tämä vahva valtion toimijakin. Oletteko te nyt sitä vastaan? Eikö näinpäin? Tässähän se on: valtion toimija pitää olla, tämmöinen julkinen toimija.

Ed. Heinoselle totean vaan, että kyllä teidän teesinne johtaisi siihen hyvin kapeaan Yleisradioon. Te lähditte siitä, että se mediamaksu saa olla 100 euroa, niin kuin te sanoitte. Eihän sillä tehdä puoltakaan siitä, mikä Yleisradio on nyt, eli se supistuisi. Minä pidän ruotsinkielistä aamu-tv:tä julkisena peruspalveluna ihan samalla lailla kuin on suomenkielinenkin aamu-tv. Se on minusta ihan selvä. Ei voida kielen pohjalta jakaa suomalaisia eri asemaan.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Omassa puheenvuorossani kuvasin sitä tilannetta, millä tavalla tulee tapahtumaan, jos käy niin kuin kuulimme esimerkiksi valiokunnan puheenjohtajan Korhosen esittelypuheenvuorossa, jossa hän toi esille, että täytyy panostaa sinne ja täytyy olla täällä ja täytyy tehdä tuota ja lisätä tänne. Ja jos näin tullaan toimimaan, niin se 175 euroa tai 200 euroa ei tule riittämään, ja itse halusin nimenomaan tuoda sen keskusteluun, että pitäisi nyt terävöittää sitä toimintaa niin, että pystyttäisiin säilyttämään se siellä 150—200 euron haarukassa, jonka esille nostin keskustelussa. Jos kuuntelitte, niin näin nostin omassa puheenvuorossani sen esille. Nyt on kuitenkin selkeä pelko, että vuonna 2012, 2015 puhutaan lähempänä 300:aa euroa olevasta mediamaksusta, jos yhtään uskallan näitä keskusteluja ja niiden vaikutuksia peilata.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin puolestani arvostan ed. Tennilän rehtiyttä monissa puheenvuoroissa. Haluan hänelle nyt erityisesti todeta sen, että kun me kokoomuksessa olemme puhuneet nimenomaan erilaisista palvelun järjestämisvaihtoehdoista ja muista myöskin sosiaali- ja terveyspuolella, niin aina olemme sanoneet, että on ehdottoman välttämätöntä, että meillä on kilpailukykyinen julkinen palvelutuotanto, mutta tarvitaan myöskin muita palveluitten järjestämisvaihtoehtoja.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt ed. Heinonen vähän kyllä vääristelee sitä, mitä sanottiin, ei ehkä kerro ihan kaikkea.

Ensinnäkin pitää muistaa, että valiokunnan mietintö oli yksimielinen mietintö. Siinä kuvattiin sitä, missä kehityksessä me olemme mukana, ja ennen kaikkea sitä, missä meidän pitää olla mukana. Kuvattiin myös sitä tilannetta, johon te itse viittasitte, esimerkiksi kuinka hyviä tuotteita ovat Elävä arkisto ja Yle Areena, kun ne ovat kehittyneet. Nyt puhelinpuolella on aivan sama tilanne. Sinne on kehitetty uutta tuotetta viime vuonna. Sitä pitävät kaikki hyvänä. Jokainen alalla toimiva tietää, että ne ovat hyviä tuotteita. Niitä pitää kehittää, uutta pitää luoda, siinä kehityksessä pitää Yleisradion olla ykkönen, jos Yleisradio haluaa paikkansa pitää.

En puhunut itse asiassa mistään uusista tarpeista. Tarpeita varmaan tulee olemaan, niihin tarpeisiin pitää vastata ja siinä ajassa pitää olla. Ei voi olla niin, että Yleisradio jää polkemaan paikalleen eikä uskalla mennä kehityksessä eteenpäin. Se on kyllä tuhon tie, ja sille tielle, ed. Heinonen, ei pidä lähteä, jos se on teidän tienne.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minusta tämän iltapäivän keskustelun tärkein viesti tästä salista on ollut se tahtotila. En ole kuullut oikeastaan yhtään merkittävää puheenvuoroa, joka olisi merkittävästi poikennut tästä isosta valtavirrasta, joka on, niin kuin puheenjohtaja Korhonen korostaa, yksimielinen liikennevaliokunnan mietintö. Eli edelleenkin on olemassa vahva tahtotila puolustaa julkisen yleisradiopalvelun toimintaa Suomessa, lainsäädännöllisesti kuvata tehtävät siellä, antaa toimeksianto, organisoida se ja ohjata sitten rahoitus.

On hyvä muistaa, että samaa keskustelua käydään kaikkialla Euroopassa. Jokaisessa läntisen Euroopan maassa, missä on pitkä julkisen palvelun perinne, käydään ihan samaa keskustelua, ja tämähän johtuu siitä, että tämä digitaalinen teknologia on muuttanut koko sähköisen mediamaailman. Perinteiset rajat ovat hävinneet, ja siitä johtuu, että kaupallinen painettu media on ollut erittäin huolissaan siitä, tuleeko sitten julkisen palvelun toiminta sille alueelle ja vie sitä liiketoimintaa. Tämäkin on tietysti oikeutettu kysymys. Mutta silti haluan vielä tässäkin puheenvuorossa korostaa, että ei Yleisradiota pidä sulkea pois minkään teknologian käyttäjänä. (Ed. Tennilä: Ei mitään rajoja!) — Ei mitään rajoja. — Tässä katsonnassa tämän kuvauksen pitää edelleenkin olla täyden palvelun ohjelmisto kaikille Suomessa samalla hinnalla. Se on se peruslähtökohta. (Ed. Martti Korhonen: Kaikilla välineillä!) — Kaikilla välineillä, kaikilla jakeluteillä ja kaikilla välineillä. — Tämä tulee koskemaan myös tulevaisuuden laajakaistaa, mobiili-tv:tä. Hdtv-kysymystä täällä jo käsiteltiin. Kaikessa tässä pitää tietysti yhtiön olla teknologian kehityksen kärjessä.

Tähän liittyi aikanaan täällä jo esillä ollut kysymys, miksi jakelutekniikasta luovuttiin. Luovuttiin siksi, että saatiin resursseja digitalisoida suomalainen yleisradiotoiminta. Aina voidaan keskustella siitä, tehtiinkö se liian varhain, oliko teknologia kypsää siihen. Mutta on vaan niin, että se kauppa, mikä tuolloin tehtiin, oli yhtiön edun mukainen ratkaisu.

Tänä päivänä voidaan sitten totta kai keskustella siitä, pitääkö yhteiskunnan hankkia myöskin tietoverkoista jotain osuutta enemmän itselleen. Mutta jokaisessa julkisen palvelun yhtiön maassa, missä se perinne on vahva, on tämä sama lähtökohta: valtion omistama, mutta toimituksellisesti itsenäinen. Tässä on vissi ero. Sen takia minusta on hyvin tärkeätä, että eduskunta, joka viime kädessä kuitenkin säätää lain, antaa sen toimeksi, käy tätä keskustelua ilman, että me puutumme poliittisella tavalla tietenkään siihen itse sisältöön. Se on yhtiön itsensä määriteltävissä oleva asia.

Silloin tullaan juuri tähän viihteellistymiseen ja henkilöitymiseen. Olen sitä mieltä, että sitä viihdeohjelmaa pitää olla. Mutta se suuri haaste todellakin on, tuleeko se vaikuttamaan siihen yhtiön journalistiseen kulttuuriin tavalla, joka ei enää noudata sitä julkisen palvelun perinteistä laatuun ja korkeaan journalistiseen kriteeriin perustuvaa journalistista kulttuuria. Tämä on se erittäin suuri haaste yhtiöllä, joka itse saa sitten antaa tulkinnan sille laille, miten se käytännössä sitten todella toteuttaa julkisen palvelun tehtävää ja mitkä ovat ne kohteet, joissa yhtiö sitten erityisesti toimii.

Itse katson, että tämän arviointia tulee tehdä jatkossakin hallintoneuvostossa. Sitä, pitäisikö hallintoneuvostoa sitten puheenjohtaja Sasin ehdottamalla tavalla jotenkin vahvistaa sihteeristön suuntaan, sopii pohtia. Mutta se on kuitenkin oikea paikka ja silloin tapahtuu myöskin parhaimmillaan se yhteiskunnallinen kontrolli niiden instituutioiden taholla, jotka ovat sen toimeksiannon sitten tehneet. Minusta tähän tehtävään eduskunta on paljon parempi kuin esimerkiksi ulkoinen hallitus, jonka tehtävä on johtaa sitten yhtiötä operatiivisella tasolla.

Sitten tästä rahoitusmallista ja mediamaksusta. Liikennevaliokuntahan ei ottanut kantaa tähän mediamaksuun, ja se oli varmaan ihan viisastakin tässä vaiheessa. Mutta sanottakoon nyt näin, että sehän on ihan levällään. Se on auki. Ei kukaan tiedä, mikä sen lopullinen suuruus on. Kukaan ei tiedä, miten tämä niin sanottu sosiaalinen kompensaatio, joka on välttämätön, hoidetaan. Ei kukaan tiedä, milloin se tulee voimaan.

Nämä on kaikki asioita, joissa nyt pitäisi edetä, jotta se pitkäjänteisyys voitaisiin sitten yhtiön tulevien vuosien suunnittelussa myöskin turvata. Ei voida olla kovin kauaa tavallaan niin kuin tyhjän päällä ilman, että tiedetään, minkälainen rahoitusmalli sitten yhtiön rahoituspohjana tulee olemaan, ja yhtiö pystyy sen puolelta ratkaisemaan sisältöjään tulevaisuudessa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, totean vaan sen, että kun on haettu sitä tasapainoa kaupallisten toimijoiden kanssa, niin kyllä täytyy sanoa, että kyllä myöskin kaupalliset toimijat ovat erittäin mieluusti, siis printtimedia, tulossa sille alueelle, joka on ollut perinteisesti sähköisen median aluetta. Tämäkin vaan kuvaa sen teknologian kehityksen, miten teknologia tavallaan tuo sisällöt. Puhutaan sisältöjen ja teknologian konvergenssista, ja tässä se sitten tapahtuu. Sen takia en pidä niin kauhean vaarallisena, jos Helsingin rautatieasemalla jollain skriinillä näkyy Ylen uudispalvelu. Se on tavallaan vain jakelutie sille julkiselle palvelulle, josta ihmiset sitten maksavat.

Eli me tarvitsemme selkeän viestin tästä palautekeskustelusta myöskin hallituksen suuntaan, että mahdollisimman nopeasti on hyvä antaa todellinen sisältö tälle mediamaksulle. Tämä on minusta se tärkein lähtökohta ja palaute tässä keskustelussa ja sen yhteisen poliittisen tahtotilan tunnistaminen, minkä tämä keskustelu selkeästi nyt viestii sitoutumisesta yhtiön toiminnan turvaamiseen.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se olennainen, minkä tässä ed. Laukkanen sanoi, oli, että valiokunta ei ottanut kantaa nimenomaan rahoitusmalliin, koska se on oma juttunsa. Ensin pitää käydä tämä sisältökeskustelu, se, mitä Yleisradio kaiken kaikkiaan on. Tässähän on erinomaisen hyvä puoli se, että nyt tämä on auennut melko laajasti. Se laajuus itse asiassa on se itseisarvo omalla laillaan, että ymmärretään, kuinka laaja tuotantopohja siellä Yleisradion tuotannossa kaiken kaikkiaan on. Sen pitää olla se keskeinen lähtökohta.

Minusta nyt eduskuntakeskustelu on tukenut valiokunnan näkemystä hyvin pitkälle, ja kun siellä on lausumaesitys, jossa nimenomaan lähdetään siitä, että rahoituspohja turvataan pitkäjänteisesti siten, että myös oikeudenmukaisuus sen sisällä toteutuu, niin se on vahva viesti hallituksen suuntaan. Pitää valmistella, nopeasti valmistella näistä pohjista ja käydä se keskustelu myös sitten varmaan tämän julkisen palvelun velvoitteen osalta siinä vaiheessa. Mutta Lintilän työryhmä linjasi sen, siellä ovat ne pohjat olemassa.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy hivenen tarkentaa ja selkeyttää nyt sitä, mitä täällä on sanottu minun tiekseni. Se on varsin selkeä.

Tuossa ensimmäisessä puheenvuorossani toin esille niitä asioita, jotka näen ehdottomasti Ylen julkisen palvelun tehtävään, yleispalvelun tehtävään, kuuluviksi — laadukas sisältö, uutiset, lastenohjelmat, ajankohtaisohjelmat, suomalainen draama, musiikki — ja sitten toin esille rajatun urheilun. Lähdin tuota omaa puheenvuoroani käymään läpi tästä lähestymiskulmasta ja halusin nostaa sen keskusteluun, että kun meillä on varsin kova kritiikki tällä hetkellä tuota mediamaksua, Yle-maksua, kohtaan noussut, niin silloin minun mielestäni meidän kansanedustajina pitää myös tuota viestiä kuunnella.

Meillä on hyvin iso joukko suomalaisia ihmisiä, ja uskon, että ... Itse olen omasta eduskuntaryhmästäni nuorin, mutta meillä on kokoomuksessa paljon minua vielä paljon nuorempia, ja he käyttävät jo aivan uudella tavalla mediaa, aivan toisella tavalla kuin esimerkiksi minä taikka tästä salista suuri osa. Se on väistämättä edessä, että meidän on pohdittava näitä uusia keinoja. Itse esimerkiksi pidän Yle Teemaa loistavana kanavana, ja edustajakollega, ystäväni ed. Zyskowiczin kanssa kuuntelemme Radio Peiliä, mutta silloin täytyy vakavasti pohtia, kun etenemme siinä tilanteessa, että meillä esimerkiksi internet kehittyy tällä hetkellä niin kovaa vauhtia, tarvitaanko esimerkiksi hetken kuluttua sitä loistavaa Yle Teema -kanavaa vai onko se niin, että ne ovatkin Yle Areenassa, arkistossa, internetissä, sillä internet on hyvin nopeasti siinä tilanteessa jo tälläkin hetkellä, että televisiovastaanottimilla pystyy valitsemaan internetistä ohjelmia ja katsomaan ne ihan yhtä lailla siinä kotisohvalla taikka sängyssä, missä sitten ikinä tv:tä haluaakin katsoa. Se ei enää tarkoita sitä, että tarvitsee avata kotitietokoneet taikka läppäri ja lähteä katsomaan tietokonetta sieltä. Tämä on tulevaisuutta, ja tässä on esimerkiksi yksi sellainen asia, jossa Yle voisi olla suunnannäyttäjänä ja viedä määrätietoisesti näitä palveluita niin, että ne tulevat tuon internetin kautta sitten vain jakeluun, ja pohtia sitten sitä, onko perinteisen tv-kanavajakelun merkitys tulevaisuudessa enää välttämättä niin suuri.

Nostin tuossa omassa puheenvuorossani kriittisesti esille nämä HBO-sarjat, joita en edelleenkään ymmärrä, en edes tuossa kahviossa käymieni keskustelujen jälkeenkään, sitä tarvetta, että tarvitsee näitä näyttää. Se olkoon nyt loppuun käsitelty minun osaltani.

Vaikka ed. Laukkanen, jonka kanssa hyvin pitkälle tässä keskustelussa olen samaa mieltä ollut, puolusti näitä skriinejä tuolla asemilla ja ostoskeskuksissa, niin en edelleenkään ymmärrä sitä, että vaikka ne tällä hetkellä eivät olisikaan houkuttelevia esimerkiksi mainosrahoitteisesti toimimaan, Yleisradion tehtävä olisi torpata se, että huomenna tai ylihuomenna ne voisivat olla mahdollisesti mainosrahoitteisestikin ja yritysten kautta toimivia. Olen itse sitä mieltä, että ne eivät kuulu tähän Ylen julkisen palvelun tehtävän piiriin.

Arvoisa puhemies! Haluan terävöittää sitä, että en ole täällä salissa enkä missään kyseenalaistanut ruotsinkielistä aamutelevisiota, sanonut, että sitä ei tarvittaisi. En ole niin sanonut enkä sano nytkään. Ruotsinkielinen ohjelmisto on yksi tärkeä osa Ylen julkisen palvelun tehtävää, ja se pitää tulevaisuudessakin turvata. Mutta kun viittasin näihin ed. Sasin Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtajana esittämiin lausuntoihin, joita hän toi esille Uudessa Suomessa, että Ylellä on rahapula ja sen takia laajennetaan nyt sitten tänne säätiörahoituksen puolelle ohjelmatuotantoa, niin se ei tee sitä kuitenkaan minun mielestäni hyväksyttäväksi ja silloin täytyy miettiä uudella tavalla, mitä ohjelmia tuotetaan.

Elokuva—draama-yhteistyössä on omasta mielestäni aivan luonnollista, että siinä on mukana myös julkista rahaa ja sitten yritysrahaa mahdollisesti. Se on täysin eri asia, vaikka ed. Sasi sen täällä rinnasti jollain tavalla näihin ajankohtaisohjelmiin. Minun mielestäni tässä ollaan — ed. Heinäluoman tavoin olen tätä mieltä — hieman sellaisella vaarallisella tiellä, millä tavalla ajankohtaisohjelmien riippumattomuus tulevaisuudessa turvataan ja ovatko nämä ohjelmat tulevaisuudessa ja jatkossa subjektiivisia vai objektiivisia. Se on yksi vakavan pohdinnan paikka kyllä näiden toimintojen kautta.

Ed. Sasi myös viittasi, niin kuin tuossa aiemmassa puheessani toin esille, Uudessa Suomessa ja tässä salissa siihen, että näiden rahoituslähteiden katsotaan olevan niin sanotusti puhtaita. Näin varmasti on. Ed. Heinäluoma nosti salissa esille, että näistä kolmesta säätiöstä olisi myös rahoitusta tullut poliittisille puolueille, ja silloin jo syntyy mielestäni se hieman harmaalle alueelle menevä tie. Ja jos oikein ymmärsin, niin ainakin Svenska kulturfonden on tukenut Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland -säätiötä, joka on sitten tukenut ainakin muutamia puolueita tässäkin salissa, ja se luo jo sellaisen pienen kysymysmerkin, johon varmasti hallintoneuvoston on syytä vakavasti puuttua. En ole nyt missään tapauksessa sitä mieltä, että Min morgon -ohjelma ei tammikuussa voisi näillä pelisäännöillä käynnistyä, mutta tämä pelisääntökeskustelu on syytä vielä kertaalleen käydä hallintoneuvostossa ja tarpeen mukaan vaikkapa tässä salissakin sitten Yle-lakia uudistettaessa.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Heinonen viittasi kantaani Ylen näkyvyyteen näillä skriineillä. Ensinnäkin, sehän on aivan marginaalinen jakelutie toistaiseksi, ja se kuvaa kahta asiaa: ensinnäkin sitä, että tietysti Ylen pitää, niin kuin olen korostanut, olla kaikilla jakeluteillä, kaikilla päätelaitteilla, mutta myös sitä, että kaupallisella puolella tämä liiketoimintamalli on vielä hyvin kypsymätön. Olen aivan vakuuttunut siitä, että kun tulee erilaisia palveluja — tulee laajakaistaa, tulee on demand -palvelut, tulee todellakin hdtv — niin tämä liiketoimintamalli alkaa kehittyä juuri siihen suuntaan, mihin te itsekin viittasitte, että netin kautta haetaan tavallaan jo se kanavapalvelu, joka on nyt kanavan muodossa. Kävimme kesäkuussa Euroopan neuvostossa siis aivan samanlaisen keskustelun sinne valmistamani Yleisradion toimintaa koskevan raportin pohjalta. Kaikkialla Euroopassa mietitään juuri näitä samoja kysymyksiä. Sen takia en nyt kauhean suurta huolta kuitenkaan kanna tästä skriininäkyvyydestä. Se on pieni marginaalitekijä, ja se liittyy tavallaan siihen murroskauteen, missä me nyt teknologisessa mielessä olemme toisaalta kaupallisten liiketoimintamallien kehittymisen suhteen ja sitten tämän tavallaan Yleisradion tehtävän, toimeksiannon, kuvauksen suhteen.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinonen kun otti nämä säätiöt esille, samoin kuin ed. Heinäluoma siinä jo aiemmin, en tierä, oliko se ny osittaista vitsailua vai oliko siinä vähän torenperäisyyttä mukana, mutta pitää muistaa aina, jotta säätiöitä keskenänsä ei saa rinnastaa toinen toisihinsa. Säätiöillä keskenänsä on henk.kohtaiset säännöt, ja ne säännöt paljo sanelee, kuinka pelisääntöjä nouratetahan.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun kuunteli ed. Heinosen tämän puheenvuoron, täytyy sanoa, että hän ehkä harhautui polulta ja tuli takaisin sitten ihan oikeaan suuntaan kulkemaan, siinä mielessä ihan mukavia täsmennyksiä.

Olen kyllä hyvin pitkälle samaa mieltä siitä, mitä tästä ulkopuolisesta rahasta on puhuttu. Ei ole ilmaisia lounaita, ikävä kyllä. Kyllähän se näin tahtoo olla, että joitakin sidoksia tahtoo sitten syntyä, haluttiin tai ei, ja siinä, johtaako se johonkin ja mihin se johtaa, kannattaa siinä mielessä tietenkin nyt olla hyvin tarkka ja kriittinen. Valiokunta ei siihen perehtynyt; se on hallintoneuvoston asia, ja varmaan siellä on siihen perehdytty. Ehkä sitten lain käsittelyn yhteydessä on syytä tätäkin asiaa käsitellä.

Mutta tähän toiseen osioon, siihen miten Yleä kehitetään. Tähän suuntaanhan Yle on vienyt koko ajan omaa toimintaansa, että vuonna 2008 on aukaistu mobiilipuoli, joka tuo myös puhelimeen tätä tarjontaa. Se on nimenomaan sitä keihäänkärjen toimintaa, jossa Yleisradion pitää olla, huomioiden ne tulevaisuuden tarpeet, että siellä on valmiudet toimia.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan lyhyesti puutun tähän viimeaikaiseen keskusteluun, mitä ed. Heinäluoma ja ed. Heinonenkin jatkoivat, koskien yleisradiomaksun oikeudenmukaisuutta ja sitä, mikä on tämä säätiöitten asema tässä ja tulevaisuudessa.

Olisin kyllä tietenkin toivonut, että valiokunta olisi avannut näitä eri rahoitusvaihtoehtoja mietinnössään hieman enemmän. Minulle jäi sellainen mielikuva ja oletin, että kun Lintilän työryhmä sai parlamentaarisen työnsä valmiiksi, siihen osallistui edustajat kaikista eduskuntapuolueista ja tämän työryhmän työn tulos oli yksimielinen, niin asia viedään eteenpäin siten, että hyvin nopealla aikataululla saadaan kestävä ratkaisu, jolla Yleisradion talous ja rahoitus pystytään pitkälle tulevaisuuteen turvaamaan. Mutta kuinkas kävikään? Näytti siltä, että media ja sähköpostiviestintä aiheutti sen, että monet sellaisetkin kansanedustajat, jotka aikaisemmin olivat tämän mediamaksun kannalla, tulivat hyvin varovaisiksi ja ne jatkolähetykset, mitä sain kollegoilta eri ryhmistä, olivat sellaisia, että irtisanomisen paikkaa oli jo selvästi olemassa: emme olekaan enää mediamaksun kannalla vaan haluamme siihen joitakin semmoisia pehmentäviä elementtejä, esimerkiksi henkilöiden osalta, jotka ovat opiskelijoita, vähävaraisia tai jostakin muusta syystä eivät käytä Ylen palveluja.

Nyt tilanne on tavallaan auki. Sanoisin näin, että ongelmat on lakaistu tällä hetkellä pitkälti maton alle rahoitusvaihtoehtojen osalta. Minä olisin toivonut, että kun tämä työryhmä saa työnsä tehtyä, niin tehdään myöskin nopealla aikataululla ratkaisut ja päästään siihen eduskunnan kannanottoon, mikä on myöskin tässä valiokunnan mietinnössä viimeisenä. Tällä hetkellä tilanne elää. Sen voin tietenkin sanoa myöskin omalta kohdaltani, että tuskin tällä vaalikaudella on ollut mitään muuta poliittista asiaa, joka on tuonut niin paljon kansalaispalautetta kuin tämä mediamaksu.

Arvoisa puhemies! Jonkin verran vielä siitä asiasta, minkä halusin sanoa alkuperäisessä puheenvuorossa, tästä alueellisesta toiminnasta. Olen pannut merkille, että alueellinen toiminta, muun muassa radio- ja tv-toiminta, on huomattavasti parantunut. Me tiedämme myöskin, että kun alueellinen toiminta siirtyy television puolelle, niin kustannukset nousevat huomattavasti. Pelkään nyt vain sitä, käykö tässä pitkässä juoksussa niin, että Helsinki pystyy kuitenkin asemansa pitämään mutta alueelliset radiot ja tv-toiminta on se, joka joutuu väistymään, sitten kun rahat loppuvat. Pidän sitä epäkohtana, mikäli näin tulee tapahtumaan. Olen itse median suurkuluttaja ja kuuntelen tietenkin kaupallisten kanavien lisäksi myöskin paljon Yleisradion lähetyksiä, mutta alueelliset uutiset, alueellinen toiminta tuovat ehdottomasti lisäarvoa Ylen palveluihin.

Mitä tulee näihin ruotsinkielisiin palveluihin, niin sanoisin kuitenkin, että tiedän, että hallintoneuvoston jäsen ed. Lyly Rajala on kritisoinut kokouksissa voimakkaasti myöskin sitä, että näitä säätiöitä tuodaan mukaan rahoittamaan esimerkiksi ruotsinkielistä aamutelevisiotoimintaa. Mietin tässä vaan, kuten kokeneet juristit tapaavat joskus sanoa, avataanko tässä niin sanotusti vaaran lähde, että kun ensimmäinen säätiö päästetään mukaan rahoittamaan jotakin tiettyä hyväksyttävää tarkoitusta, sen jälkeen on vaikea sanoa "ei" seuraaville säätiöille. Kuvitellaanpa tilanne, että Lapissa ja Pohjois-Suomessa löytyisi säätiö, joka haluaisi ruveta rahoittamaan saamelaisten aamutelevisiotoimintaa. Mennään tästä ajatuksella eteenpäin: entäs Työväensäätiö, entäs Kansallismedia (Ed. Martti Korhonen: Se olisi hyvä!) ym. ym.? Näkisin kyllä siten, että jos täällä pöntössä sanotaan, että julkisen palvelun laitoksen tulee turvata ruotsinkieliset aamutelevisiolähetykset, niin minun johtopäätökseni on, että silloin ne pitäisi myöskin rahoittaa samalla tavalla kuin kaikki muutkin aamulähetykset eikä eri tavalla. Jos sanotaan, että jokin on julkisen palvelun perustehtävä, niin miksei sitä myöskin rahoiteta silloin niin kuin kaikkia muitakin perustehtäviä?

Itse suhtaudun vähän skeptisesti säätiöiden mukaantuloon tähän rahoitukseen. Pelkään, että se tulee vielä aiheuttamaan pitkässä juoksussa enemmän ongelmia kuin hyötyjä. Joku täällä sanoi osuvasti, että ilmaisia lounaita ei olekaan tai että vain sellainen juusto, joka on hiirenloukussa, on ilmaista. Näin se on vain maailman sivu ollut. Ja kun tämä portti avataan, niin siitä seuraa ehdottomasti myöskin tulevaisuudessa haasteita. Toivoisin kuitenkin, että Yleisradion hallintoneuvosto miettisi tätä asiaa vielä kerran uudelleen, ja pitäisin kovin oikeansuuntaisena, mikäli kaikki rahoitus suoritettaisiin perusrahoituksella.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Aihe kirvoittaa kyllä puhumaan, ja tässä on ulottuvuuksia moneen suuntaan. Päällimmäisenä lähden siitä, että mediamaksu hämmentää ihmisiä. Siitä pitäisi saada nyt joku selvyys, koska, miten ja millä tavalla asiassa edetään. Tällainen epävarma asiantila on kaikkein huonoin mahdollinen. Ylen rahoitus on iso asia, 250 miljoonaa euroa vuosittain. On aivan pläkkiselvää, että markkinavoimat yrittävät tällaisessa ympäristössä maksimoida oman etunsa, omat voittonsa, ja saalistavat markkinaosuuksia. Tämä on ihan loogista ja ymmärrettävää.

Kysymys on sitten siitä, miten tähän suhtautuu Suomen eduskunta, maan kulloinenkin hallitus: minkä verran Ylelle annetaan liikkumatilaa tässä yhteiskunnassa. Ajattelutapa, myöskin kansan käyttäytyminen vaaleissa, on johtanut siihen, että meillä on aika lailla oikeistolainen ilmapiiri tässä maassa. Suomi on eräs Euroopan porvarillisimmista maista, ja tällaisessa mielipideilmastossa kaikki yksityinen bisnes etenee hyvin, etenee jouhevasti, ja kaikki julkinen tarjonta, on sitten terveydenhuollosta tai mistä tahansa kuntapalveluista kysymys, saatetaan pikkasen huonoon huutoon, jotta yksityinen voi edetä niilläkin sektoreilla. Tässä on ihan tyypillisesti tällainen suuren bisnesintressin kohde.

Miten Ylen rahoitus voidaan turvata siten, että markkinaosuus säilyy ja ettei Yle lähde näivettymään ja kutistumaan, ja siten, että Yle säilyy mahdollisimman riippumattomana? Niin kauan kuin tavalliset ihmiset rahoittavat lupamaksuilla sitä, niin ihmiset äänestävät sitten jaloillaan, jos eivät ole tyytyväisiä siihen tuotteeseen. Silloin töpseli irti ja luovutaan siitä palvelusta eikä makseta lupamaksuja. Ei valtiokaan huono sponsori ole. Ei tämä nyt ihan heti soita pääjohtajalle ja sano, että tehkää organisaatiomuutoksia. Kyllä joku yksityinen henkilö, joka omistaisi Ylen, voisi olla huomattavasti herkkänahkaisempi reagoimaan, jos sieltä ei tule hänelle mieluisia uutisia. Tässä mielessä, jos puntaroin yksityisen rahan ja julkisen rahan osuutta ja vaikutusta Ylen ohjelmapolitiikkaan, minä valitsisin kuitenkin sitä julkista rahoitusta. Pidän sitä vähemmän pyyteettömänä, lähes pyyteettömänä.

Sitten tuon tähän keskusteluun yhden uuden ulottuvuuden, vaikka ilta on pitkällä. Meillä puhutaan Ylestä ja urheilusta. Katsojaluvut ovat aika suuria Ylen urheilu-uutisissa. Kumpaakin rahoitetaan tavallaan aika mahtavasti yhteisin varoin. Nyt yhteiskunta on muuttunut vaan sillä tavalla, että tämmöinen liiketoimintatyyppinen liikunta on tullut markkinoille, ja se on siirtymässä maksullisille kanaville. Ei siinä mitään, sinne vaan, mutta samanaikaisesti sitten tulee se mutta: vastuu kuitenkin suorituspaikkojen rakentamisesta ja niiden ylläpidosta sälytetään ja suorastaan sysätään yhteiskunnalle. Tämä on mielestäni epäoikeudenmukainen kehityssuunta. Jos liikunta, urheilutapahtumat, liikuntapalvelut kaupallistetaan ja yksityistetään maksullisille kanaville, niin tehtäköön niillä sponsorituloilla sitten asianmukaiset areenat ja suorituspaikat, koska kaikki veronmaksajat eivät pääse maksullisia kanavia katsomaan. Miten tulee suhtautua tällaisten lajien toiminta-avustuksiin ja heidän anomiinsa liikuntapaikkojen rakentamisavustuksiin? Tätä ei ole juurikaan vielä pohdittu. Kuitenkin tämä kehitys on kaiken aikaa menossa ja nämä paineet tällä sektorilla kasvavat. Tämä on kasvava ala. Jos yhden ohjelmatyypin tuon esiin, jota on tupailloissakin kehuttu, niin Ylen Teema-kanavan ohjelmat ovat hyviä. Niitä ihmiset kiittelevät. Yhden yksityiskohdan otin tässä esiin.

Sitten Ylen ohjelmatarjonnan tasapuolisuus on myöskin ikuisuuskysymys. Minulle on tullut silloin tällöin joku kertomaan ja kantamaan huolta siitä, että Ylen ruotsinkieliset palvelut eivät ole tyydyttävällä tasolla. Oikeastaan tuosta toimintakertomuksesta ei kovin paljon näitä asioita pysty selvittämään, mutta sen verran sieltä nyt selviää kuitenkin, että menoista 15,5 prosenttia käytetään ruotsinkielisten ohjelmien tuottamiseen; kieliosuus on 4 ja 5 prosentin välissä. Ymmärrän, että pienemmälle porukalle tuotteen tekeminen on jonkun verran kalliimpaa, mutta asiantuntemukseni ei riitä ottamaan kantaa, onko se 3—4 kertaa kalliimpaa vai kuinka paljon kalliimpaa. Mutta toivoisin, että joskus meille avattaisiin, minkälainen on tilanne muissa EU-maissa: minkä verran niissä kieliryhmät saavat yleisradiosta resursseja taloudellisesti tai ohjelmatuntien mukaan laskettuna, miten se korreloi tähän kieliosuuteen Ylen resursseista? Minulla on ollut sellainen herttainen käsitys, että Suomi olisi maailman johtava maa näissä asioissa. Mutta tällaisen viestin saatuani rohkenen sen nyt sanoa tältä paikalta ääneenkin, että jos Yle voisi tällaisen kat-sauksen myöskin, tämmöisen kansainvälisen katsauksen, meille joskus toimittaa vaikka ihan tiivistetyssä muodossa.

Toinen tällainen kentän ääni liittyy siihen, että täällä on kehuttu Yleä erittäin hyvin ja perustellusti, mutta viesti Karjalohjalta kuitenkin kertoo, että televisiokuvan näkyminen riippuu säätilasta. Täältä on Karjalohjalle noin tunnin automatka, niin että se ei ole missään korvessa. Tällaisia katvealueita on muuallakin, ja vaikkei tämä olisi suoraan Ylen tehtävänä, niin sen intresseissä olisi huolehtia siitä, että ihmiset tv-lupia maksaessaan myöskin näkisivät sitten Ylen kanavia.

Mutta kaiken kaikkiaan tähän asti ainakin voi olla onnellinen, tyytyväinen ja ylpeä meidän Ylen toiminnasta. Toivon sitä, että se pystyy näillä kovilla markkinoilla ja kilpailluilla markkinoilla säilyttämään asemansa ja kasvamaan ja kehittymään edelleen.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Tuohon, mitä ed. Saarinen puhui positiivisista esimerkeistä, en malta olla sanomatta, että puheradio Yle Puhe, Yle TV1, Teema ja Areena ovat todella näitä positiivisia asioita Ylessä ja niille kaikki kiitos siitä. Yleä voidaan kehua, mutta myös arvostella, ja se kuuluu Yleisradion luonteeseen. Jos yksityistä sektoria arvostelee, niin heti tulee näppylöitä ja pahaa oloa ja aiheettomuudesta puhutaan, vaikka sekä yksityinen televisiotoiminta, radiotoiminta että lehdistökin elää tavallaan meidän rahoillamme, tilausmaksuilla tai niillä maksuilla, mitkä ovat sitten tuotteiden hinnassa, kun niistä on maksettu mainontaa ja ilmoituksia.

Puhemies! Puhuin jo aikaisemmin tästä esimerkistä, millä tavalla Yle on liikkeellä. Yle televisioi 10.11. tasavallan presidentin Kööpenhaminan presidenttifoorumin ja edellisenä päivänä mielestäni hömppäohjelman siitä, että mitään ilmastonmuutosta ei olekaan, ei ainakaan sellaista, joka johtuisi ihmisten toimenpiteistä. Näin ollen tällainen vastakkainasettelukin mielestäni on aivan paikallaan silloin, kun skeptikkoja liikkuu edelleenkin näissä ilmastokysymyksissä todella hyvin vähän. Ehkä sen takia heillä on nyt sitten kysyntää, koska heitä on niin vähän. Sitten ovat tietysti erikseen ne, jotka haluavat olla skeptikoita, mutta eivät oikein sitten kehtaa sanoa olevansa näissä ilmastoasioissa.

Toivon, että me Ylen suhteen emme ole skeptikoita. Ainakin itse olen hyvin tyytyväinen tähän keskusteluun. Kyllä tässä hyvät ohjeet ja viestit menevät hallintoneuvostoon.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Kollega Saarinen sai minukkin pyytämähän puheenvuoroa. Kun hän tarttui tuohon urheilupuolehen, niin pitää muistaa, että urheilu on yks niitä suurimpia kansan liikuttajia eli ne haluaa kattoa ja kuunnella. Se on yks kulttuurimuoto, se antaa kaikista eniten elämyksiä Suomen kansalle työn ja perheen lomassa. Mä kehoittaasinkin ja toivoisin, jotta Yleisradio on jatkossakin se elin, josta saarahan mediamaksun muorossa — kannatan nimenomaan mediamaksumuotoa — kattoa vapaasti urheilua monipuolisesti.

Oon hyvin pahoollani siitä, että yksittäisiä rusinoja pullasta otetahan, kun menöö tietyt urheilulajit tuonne kaupalliselle puolelle, ja kuitenki kansa haluaas kattoa liikuntamuotoosta urheilua ja kilipaurheilua. Ne saa sieltä henkisiä ja fyysisiä elämyksiä, niin vaikealta kuin se monestakin tuntuu ajatella asiaa näin, mutta näin se vaan asian laita on. Monta kertaa, kun työmaalle mennähän, tieretähän, kun täältä mennähän 8—9 tunnin päästä kotia, niin aivan ilossa suin ja syin tehrähän töitä ja orotetahan, että kun päästään television äärehen, kun sieltä alkaa tietyt urheilutapahtumat. Ja toivoosin, jotta suurelta osin jatkossakin Yleisrario olisi, josta nämä urheilukisat sais ilmaiseksi kattoa, mediamaksumuorossa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu myöskin Ylen maakunnallisista tehtävistä. Keski-Suomen kansanedustajina kävimme Ylen Keski-Suomen toimituksen tiloissa, ja sen johtaja hyvin voimakkaasti toi esille sen, kuinka on tarpeen, jos Ylessä toimitetaan tiettyjä saneerauksia ja henkilöitten uudelleenjärjestelyjä, pitää huolta siitä, että maakunnallinen yleisradiotoiminta säilyy. Haluan tämän sanoa myöskin evästyksenä niille kollegoille, jotka ovat hallintoneuvostossa kyseisessä elimessä.

Mutta tuon täällä esille ihan uuden teeman. Henkilökohtaisesti olen hyvin kiitollinen siitä, että jo alkuajoista lähtien Yleisradio on välittänyt jumalanpalvelukset seurakuntien kirkoista. Toivon, että television puolella otettaisiin säännöllinen tapa, että joka pyhä tulisi jostakin Suomen kirkosta televisioitu päiväjumalanpalvelus. Nehän eivät itse tuotteena maksa mitään; on vain teknisen välityksen osalta, mikä tässä maksaa. Sen ei tarvitsisi olla mitään televisionomaista; riittää, että välitettäisiin se toimitus, jumalanpalvelus, joka on seurakunnan kirkossa. On paljon ihmisiä, jotka eivät pääse pyhäaamuisin kirkkoon, ja jotain ohjelmaa näillä sähköisillä kanavilla kuitenkin näyttää olevan. Minä toivon, että tätä kysymystä hyvin vakavasti harkittaisiin.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan lyhyesti vielä pari kohtaa nimenomaan ed. Saarisen puheenvuoron johdosta.

Ed. Saarinen viritteli keskustelua siitä, vaikuttavatko yhteiskunnan poliittiset voimasuhteet siihen, miten me suhtaudumme julkisen palvelun laitokseen.

Minä myönnän, että varmasti joskus 20—30 vuotta sitten tästä asiasta olisi voinut pitää messun, kun esimerkiksi MTV3 haki omalle toiminnallensa toimintalupaa. Myönnän, että silloin esimerkiksi kokoomuslaiset olivat vahvasti sitä mieltä, että tarvitaan myöskin kaupallinen toimija. Mutta tätä tasapainoisuutta kyllä heijastaa tämä valiokunnan yksimielinen mietintö ja myöskin se, että kyllähän kokoomuslainen on aika pitkään johtanut Ylen hallintoneuvostoa enkä ole pannut merkille, että siellä nyt kovinkaan kovia säröjä tästä peruslinjauksesta on, mitä julkisen palvelun tulee tarjota.

Mielenkiintoinen oli myös ed. Saarisen heitto ja kommentti näiden ruotsinkielisten palvelujen hinnasta, joka tosiaan on 15—15,5 prosenttia Ylen budjetista. Jäinkin miettimään sen jälkeen, että entäs jos ne olisivatkin jatkossa vain 12—13 prosenttia ja tämä kaksi kolme prosenttia, mitä sieltä saataisiin toimintaa tehostettua, käytettäisiin tulevaisuudessa ruotsinkielisen aamu-tv-toiminnan kustannusten kattamiseen. Olisiko se kestävämpi ja oikeudenmukaisempi tapa?

Aivan lopuksi vielä: panin merkille, että koko vuoden katsotuin ohjelma taitaa olla nämä tasavallan presidentin linnan juhlat, jossa pääesiintyjänä, näyttelijänä, taisi olla 400 henkilöä tästä salista puolisoineen, niin että monenlaisia makuja niitä on edelleen olemassa.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Varmasti kaikki tässä salissa ymmärtävät, mikä on julkisen median merkitys suhteessa kaupalliseen, ja varmasti median käyttäjät ja tavalliset kansalaiset ymmärtävät, että kaikki kulttuuriohjelmat, sivistysohjelmat, urheilu ja monet muut vähemmistöille suunnatut ohjelmat, kielivähemmistöille, saamelaisille, ruotsinkielisille ja toisaalta sitten vammaisille, lapsille ja vanhuksille kuuluvat ohjelmat eivät välttämättä tämmöistä kaupallista mediaa siinä mielessä kiinnosta kuin Yleisradiota, ja sen vuoksi Yleisradion toimintaedellytykset on turvattava.

Kun täällä on tullut esille myöskin mediamaksu ja vähän arvosteltu sitä, että jos mediamaksun määräytymisessä otetaan huomioon vähäosaisuus, vähävaraisuus, maksukyvyttömyys, niin se olisi niin kuin jollakin tavalla huono asia. Minä olen tästä täysin eri mieltä. Nimenomaan näin pitää tehdäkin, jotta tämä maksu on vähävaraiselle, köyhälle yhtä oikeudenmukainen kuin se on sitten rikkaallekin.

Tässä ed. Petri Salo otti hyvin esille tuon alueradio- ja televisiotoiminnan, ja se on erittäin tärkeää. Jos ajatellaan vaikka Satakuntaa, niin meillähän ei ole siellä sellaista mediaa, joka tämmöistä kuvallista ohjelmaa tekee, ja sehän näkyy heti valtakunnan mediassa, että semmoisella paikkakunnalla, missä on eri televisioyhtiöiden tuotantoyksiköt, tulee enemmän verkkoon ohjelmaa, ja mitä enemmän leikataan Ylen toimintoja tuolta maakunnista, sitä huonommin nämä maakunnat voivat tuoda omia uutisiaan esille. Kaikki asiat eivät ole Helsingissä kaikista tärkeimpiä koko maan kannalta katsoen, että muuallakin on. Minusta tämän alueen toiminta pitää kyllä yhtä tärkeänä turvata kuin tämä Pääkaupunkiseudun uutisointi.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Muutama vuosi sitten, kun käsiteltiin Yleisradion kertomusta, esitin mielestäni varsin perustellusti, että Yleisradion tulisi oman ohjelmatoimintansa kautta käsitellä omaa rooliaan suomettumisen aikakaudella. Tarkoitin lähinnä 1960-lukua, 1970-lukua, miksei 1980-luvun alkuakin, mikä aika ihan tutkitustikin ja tietysti omakohtaisen kokemukseni kautta merkitsi sitä, että Yleisradio oli täysin kritiikitön Neuvostoliittoa ja muita kommunistisia maita kohtaan ohjelmatoiminnassaan. Päinvastoin, ohjelmatoiminta piti sisällään erilaista piikkilankaparatiisin ylistämistä, Näin naapurissa -valehtelua, Naapurineljännes-valehtelua jne. Esitin, että Yleisradio kokisi kansalliseksi tehtäväkseen oman kriittisen ohjelmatoiminnan kautta käydä läpi myös näitä aikoja ja hakea haastatteluin, dokumentein perusteluja niille ratkaisuille, joita Yleisradion ohjelmatoiminnassa tuohon aikaan tehtiin.

Tällaista tuon ajan kriittistä käsittelemistä omien dokumenttien ja oman ohjelmatoiminnan kautta siinä mielessä kuin esitin en ole kyllä vieläkään havainnut. Olen kyllä havainnut esimerkiksi erään mammuttiohjelman, jossa nämä suomettumisen ajan Neuvostoliiton kirjeenvaihtajat, kommunistit, itse tekivät ohjelmaa siitä, millaista oli olla idän kirjeenvaihtaja. He haastattelivat omia kollegojaan, myönsivät jotakin, mutta huolehtivat siitä, että ohjelmatoiminnan kokonaisuus, sen puheena olevan dokumentin kokonaisuus, oli sellainen, että se varmasti merkitsi heidän oman toiminnan arvostamista ja kunnioittamista. Siis itse nämä, jotka aikanaan Suomen kansalle Moskovasta valehtelivat Yleisradion uutistoiminnassa, saivat Yleisradion kanavat käyttöönsä tehdäkseen dokumenttia omasta toiminnastaan.

Palaan tähän asiaan nyt antaen sekä kiitoksia että moitteita. Kiitoksia annan siitä, että Yleisradio toteutti muutama kesä sitten tällaisen "Punainen heinäkuu" -teemasarjan, jossa esitettiin näitä 70-luvun ohjelmia. Toivottavasti ne, jotka silloin tätä valhepropagandaa olivat Yleisradiossa tekemässä, ymmärsivät edes hävetä, kun näitä heidän vanhoja ohjelmiaan ajettiin uudelleen ulos.

Annan kiitosta myös siitä, että nyt kun on 20 vuotta Berliinin muurin murtumisesta ja kommunismin kukistumisesta Euroopassa ja Itä-Euroopan kansojen vapautumisesta kommunismin ikeestä, niin Yleisradiossa on lähetetty paljon ohjelmia näistä historiallisista tapahtumista. Yleisradion oma rekordi onkin aika hyvä, mitä tulee Itä-Euroopan tapahtumien selostamiseen 1980-luvun lopulla. Puhunkin nyt sinä mustana pisteenä, jota ei haluta tarkastella. Puhunkin nyt ennen kaikkea 1970-luvusta, jolloin esimerkiksi Moskovan kirjeenvaihtajaksi ei lähetetty kuin kommunisteja, mutta ilmeisesti tasapuolisuuden vuoksi sitten lähetettiin sekä vähemmistö- että enemmistökommunisteja.

Eli moitteita näiden kiitosten jälkeen annan siitä, että vieläkään Yleisradio ei ole tällä tavoin oman suomettumisroolinsa kimppuun käynyt. Rupeaa olemaan viimeiset hetket näinä vuosina, jolloin silloisia päättäjiä, ovat ne sitten silloisia poliitikkoja tai Yleisradion johtohenkilöitä, voidaan haastatella. Ohjelmantekijät olivat sen verran nuorempia, että heidän haastattelemisensa toki on mahdollista vielä lähivuosinakin.

Eli mitä odotan? Odotan analyyttistä ohjelmaa tai ohjelmia siitä, miksi tehtiin esimerkiksi Näin naapurissa -ohjelma, joka oli siis kaikkien tietojen mukaan valhetta. Mistä tuli aloite? Kuka painosti? Painostiko joku? Jos ei painostanut, miksi sitten tehtiin? Jos painosti, olivatko poliitikot painostamassa, Yleisradion johtajat painostamassa, vai ketkä? Miksi lähetettiin Suomen kansalle ohjelma, josta tiedettiin, että se ei ollut totta? Ja näitä ohjelman tekijöitä voisi haastatella, että mikä oli heidän motiivinsa. Olivatko he hyödyllisiä idiootteja? Olivatko he opportunisteja? Saavat minun puolestani itse valita kumpaa olivat. Sen lisäksi tietysti olivat nämä kommunistit, joiden motiiveja ei tarvitse arvuutella.

Yleisradion uutistoiminta vietti juhlavasti 50-vuotishistoriajuhliaan ja ehkä, sanoisiko, juhlien yhteyteen nyt ei sitten kovin kriittinen arvio juhlakalusta noin yleensä sovi. Mutta kyllä minua hämmästyttää, että tämän esimerkiksi 50-vuotis-uutistoiminnan juhlimisen yhteydessä entisestä Tšekkoslovakian Yleisradion kirjeenvaihtajasta, Lieko Zachovalovasta, on tehty suurta sankaria Suomen kansan silmissä sen takia, että hän muutaman 10 sekuntia aikanaan riiteli puhelunvälittäjän kanssa Tšekkoslovakian miehityksen aikoihin. Sen sijaan siitä, että hän vuosikausia antoi Tšekkoslovakiasta raportteja, jotka eivät kertoneet totuutta Tšekkoslovakian yhteiskunnasta; joissa ei kerrottu, että Tšekkoslovakia on kommunistinen diktatuuri, ei kerrottu, mitä se kommunistinen todellisuus Tšekkoslovakiassa todella on. Siitä ei tietystikään mitään näissä Yleisradion juhlaohjelmissa mainita. Eli sankareiksi nostetaan ihmisiä, jotka ovat jossain pienessä tilanteessa jotain pientä positiivistakin osoittaneet, mutta se koko heidän vuosikausia kestänyt valehtelunsa, tai sanoisiko nyt asioiden peittely ja osatotuuksien kertominen Suomen kansalle autuaasti unohdetaan.

Samoin minulle jäi mieleen, kun Yleisradion uutistoiminnan 50-vuotisjuhlien merkeissä kaksi konkaritoimittajaa keskustelivat radiossa, olikohan se Julkinen sana -ohjelmassa, ja siinä sitä niin muisteltiin, miten silloin osa toimitusta moitti, että ollaan liikaa itään kallellaan ja osa kuulemma moitti, että ollaan liikaa länteen kallellaan. Aivan kuin tämä olisi ollut todellisuutta, että samalla kriittisyydellä muka arvioitiin lännen toimintaa ja idän toimintaa, kun tosiasia oli se, että idän toiminnassa ei nähty mitään kritiikin aihetta. Täällä Euroopassa sadat miljoonat ihmiset kärsivät kommunistisissa diktatuureissa ikeen alla. Ei siitä Yleisradiolla ollut mitään kielteistä sanottavaa. Sen sijaan mitä länsi teki pahojaan ympäri maailmaa — ja kyllä se niitä todella teki — niistä kyllä ohjelmia riitti. Ja nyt annettiin ymmärtää, että sitä oltiin suunnilleen tasapuolisia molempiin suuntiin, kun kritiikkiäkin tuli kummastakin suunnasta.

Eli summa summarum, kyllä näistäkin asioista nuoremmalle polvelle pitäisi Yleisradion pystyä totuus kertomaan.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Ensinnäkin ed. Zyskowiczin lennokkaan puheenvuoron jälkeen täytyy todeta, että hyvä, että hän ihan puheenvuoronsa lopussa muutaman sekunnin uhrasi siihenkin, että monenlaista on tapahtunut myös länsirintamalla. Ei ole helppoa varmaankaan toimia niin, että joka ilmansuunnasta saisimme objektiivisen tiedon käyttöömme reaaliajassa. (Ed. Zyskowicz: Idästä sitä ei edes yritetty!) Ihan perusteltua on se, että luurangot otetaan kaapeista esiin ja läpivalaistaan asiat niin kiihkottomasti kuin se ylipäänsä on mahdollista. Musta kylki tässä saattaa olla aika monella, ja ne ovat hyvin monesti myös herkkiä asioita.

Edellisessä puheenvuorossani puhuin yksityistämisen tuulista ja siitä, että Suomi on Euroopan oikeistolaisimpia maita ja se näkyy tällaisena yksityistämisbuumina. Julkiset palvelut ovat yksityistämis- — minä sanon — yksityistämis-uhan alla, ja julkiset palvelut maalataan nurkkaan, niistä halutaan antaa tietoisesti negatiivinen kuva. Ja kun sanoin, että Ylellä on 250 miljoonaa vuosibudjetti, niin sillä tarkoitin suoran ohjelmatuotannon kuluja. Ylen liikevaihtohan on päälle 400 miljoonaa, ja jokainen ymmärtää, että tällaisessa markkinataloudessa tällainen markkina kiinnostaa. Se on valtavan iso mediamarkkina, ja näinä aikoina meillä on sellaiset päätöksentekijät, joille kansa on valtakirjan antanut, että on mahdollista kuljettaa näitä asioita nopealla tahdilla voimakkaasti yksityiseen suuntaan. Tätä ei meidän porvarillinen mediamme halua kertoa. Meidän, joilla on täällä valtakirja, pitää puhua se valtakunnan kaikkien julkisimmalta foorumilta eli eduskunnan puhujakorokkeelta. Tätä välttämättä eivät kaikki edes huomaa, millä vauhdilla meidän yhteiskuntamme yksityistyy.

Herkkä asia on myöskin kielikysymys. On itsestään selvää, että meidän pitää kunnioittaa jokaisen äidinkieltä. Kysyin vain sen kansalaispalautteen perään, joka minulle oli tullut, mitenköhän meidän kaksikieliset palvelumme mahtavat sijoittua kansainvälisessä vertailussa. Olemmeko me kärkimaa niin kuin olen kuvitellut ja toivonut, vai olemmeko me jollakin lailla menettäneet asemiamme? Tällaista vertailuahan tapahtuu vaikkapa korruption osalta. Olemme olleet parhaassa päässä, ja nyt Suomen asema on siellä huonontunut, valitettavasti.

Näen, että tulevaisuudessa kielikysymysten tärkeys tulee korostumaan, kun meillä nousee vähemmistökielien joukkoon yhä useampia vähemmistökieliä. Ei pidä väheksyä esimerkiksi venäläisen kielivähemmistön palvelujen tarvetta, ja meillä on monia muitakin kieliryhmiä, jotka toivovat saavansa palvelua omalla äidinkielellään ainakin kaikkein tärkeimmillä elämänaloilla.

Herra puhemies! Suurinta huolta näissä kielikysymyksissä kannan kuitenkin saamen kielen asemasta. Sitä kieltä me emme saa päästää kuolemaan eikä katoamaan. Toivon, että osaamme siitä jatkossakin pitää huolta.

Päivi Räsänen /kd:

Herra puhemies! Ed. Zyskowicz piti kyllä erinomaisen puheenvuoron, ja ajattelen samalla tavalla, että pyykinpesun aika todellakin viimeistään nyt olisi. Se myös osaltaan valaisi sitä, että on todellakin tärkeää, että Yle säilyttää toimituksellisen riippumattomuuden poliittisesta vallasta. Mutta tästä huolimatta on kyllä erinomaisen tärkeä painottaa lakiin kirjattua julkisen palvelun velvoitetta.

Tuossa ed. Oinonen otti esiin Ylen toimittamat jumalanpalvelukset, jotka kuuluvat julkisen palvelun velvoitteeseen. Vaikka tiedän, että poliitikot eivät päätä ohjelmatarjonnasta, niin muistutan siitä, että muutama vuosi sitten suuri joukko kansalaisia keräsi adressin, jossa toivottiin lapsille televisiopyhäkoulua osana tätä julkisen palvelun velvoitetta. Toivoisin, että sekin jossain vaiheessa huomioitaisiin.

Mutta tästä Ylen rahoituksesta puheen ollen kyllä minusta pitäisi ihan ennakkoluulottomasti harkita erilaisia vaihtoehtoja ihan tämä verorahoitteinen julkisen palvelun rahoitus mukaan lukien. En itse pidä mitenkään väistämättömänä seurauksena sitä, että Ylen sisältötoiminta tulisi sen myötä poliittiselle vallalle alisteiseksi.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on monipuolinen mediakenttä, joka tosin kyllä laukkaa pääsääntöisesti aina yhden asian perässä. Ehkäpä siihen omat syynsä löytyy. Eduskunnassa on käyty monipuolinen keskustelu, jota tuolla työhuoneessa kuuntelin muiden askareiden parissa.

Kun ed. Zyskowicz tuossa lopussa nosti tämän ohjelmapolitiikan esille, niin täytyy todeta, että on tietysti parempi, että eduskunta ei määrittele Yleisradion eikä minkään muunkaan median ohjelmapolitiikkaa. Siitä ei varmasti tulisi yhtään mitään. Mielipiteitä toki voi esittää, mutta se todellinen ohjelmatyö tehdään siellä mediataloissa, uutishuoneissa, toimituksen sisällä.

Mikä on sitten journalismia, mikä sen etiikka on, mikä sen toimituksen työskentelyn taso, sen määrittelee hyvin pitkälti kukin mediatalo itse, mutta myös julkinen ympäristö. Siinä tietysti totuus, rehellisyys, asiassa pysyminen, puolueettomuus, riippumattomuus ovat kaikki sellaisia arvoja, joita täytyy kunnioittaa ja eduskunnankin omalta osaltaan myös lainsäädännön kautta asettaa tavoitteeksi, jolla suomalaista viestintäpolitiikkaa toteutetaan.

On syytä todeta, kun ed. Tennilä täällä käytti hienon puheenvuoron, että siinä oli vähän talvisodan henkeä, kun hän sanoi, että kaikki Yleisradion puolustajat, liittykää yhteen. Siinä oli vähän talvisodan henkeä siinä mielessä, että on selvää tietysti, että pienen kansakunnan pitää pystyä vaalimaan myös omaa kulttuuriaan, historiaa, niitä erityispiirteitä, joihin me tarvitsemme ilman muuta Yleisradion kaltaista organisaatiota. Mutta yhtä kaikki me tarvitsemme täydentämään myös muuta mediaa, kaupallista radiota, televisiota, lehdistöä, myös ei kaupallista, jota Suomessa on myös pystytty tukemaan, jopa puoluelehtiä, mielipidelehtiä. Sekin on tärkeä asia, että on olemassa erilaisia mielipiteitä, ja se Suomessa tulee hyväksyä.

Herra puhemies! Ihan tähän loppuun totean, että erityisesti aluetoiminnalla on koko Suomen tiedonvälityksessä erittäin keskeinen merkitys ja jatkossa siitä tulee pitää myös kiinni.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä on ollut mielenkiintoista keskustelua, jota on käyty Yleisradion toimintakertomuksesta tämän iltapäivän aikana. Tuossa kuuntelin tätä keskustelua myös omassa työhuoneessani. Täällä on ollut todella hyviä puheenvuoroja.

Ihan historiasta muutama sana: Muistan sen ajan, kun 1960-luvulla televisio tuli ensimmäisiä kertoja Evijärvellekin. Siellä lähetysaikaa oli muutama tunti. Tällä hetkellä lähetys käytännössä pyörii koko vuorokauden ympäri. Samaten oli radiotoiminnan puolella, että aamulla kello 6 alkoi radiolähetys ja se loppui illalla kello 24 Maamme-lauluun. Sitten muutama vuosi taaksepäin, 1970—1980-luvulla, alkoivat yöradiot kesäaikana pyöriä. Nyt radio-ohjelma pyörii koko ajan. Eli radion tiedonvälitys on vertaansa vailla olevaa. Ihminen pystyy tekemään paljon muitakin asioita siinä, kun hän kuuntelee sitä radiota. Se ei vaadi keskittymistä siihen lukemiseen tai katseluun.

Ennen kaikkea siitä, mitä ed. Rossikin totesi maakuntaradioitten osalta, on kyllä koettu, että ne meillä Suomessa ovat alueellisesti erittäin tärkeät. Omassa vaalipiirissäni Vaasan vaalipiirissä meillä toimii siellä käytännössä kaksi maakuntaradiota, Radio Pohjanmaa ja Radio Keski-Pohjanmaa. Niiden ohjelmat päivittäin ovat ajankohtaisia, ne ovat paikallisia, ja paljon tietoa välittyy ihmisille niiden kautta.

Kun tätä rahoitusta mietitään nyt kokonaisuutena ja viedään eteenpäin niin hallituksessa kuin täällä eduskunnassakin, meidän pitää lähteä siitä, että maakuntaradioitten asema tullaan säilyttämään. Se on tärkeä tiedonvälityskanava meille alueellisesti.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Yleisradion palvelutoimintaa on laajennettu merkittävästi vuosina 2007 ja 2008. Yle Areena ja Elävä arkisto sekä erilaiset tapahtumien ympärille rakennetut monimedialliset kokonaisuudet ovat olleet tärkeitä uudistuksia muun muassa uuden yleisön saavuttamiseksi. Tulevina vuosinakin Ylen toimintaa kehitetään ja uudistetaan. Tällä hetkellä Ylen toiminnan rahoittamisesta ei ole päätöksiä. Mediamaksu ei voi olla samansuuruinen vähävaraisille ja rikkaille ihmisille. Kannatan myös sitä ed. Räsäsen näkemystä, että voidaan miettiä myös muita vaihtoehtoja, miten Ylen rahoitus turvataan.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Mielenkiintoinen keskustelu, joka on antanut paljon varmaan virikkeitä ja ajatuksia ennen kaikkea hallituksen suuntaan, joka valmistelee nyt tätä pakettia eteenpäin. Mutta minun mielestäni se pääviesti, joka varmasti tästä on läpi leimautunut, on se, että Yleisradion merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle on todella mittava. Siitä syystä se vaatii, että sen rahoitus turvataan. Mikä sen muoto ja malli on, se pitää hakea niin, että se on oikeudenmukainen, niin kuin tuolla perusteluissa sanotaan.

Mutta ennen kaikkeahan tässä nousee päällimmäiseksi kysymykseksi se, että pitkäjänteisyyttä pitää tämän kaltaisessa toiminnassa olla, kun puhutaan tuon suuruusluokan yrityksestä, jos nyt tässä sopii käyttää sanaa yritys, jonka toiminnan pitää kantaa vuosia ja vuosia eteenpäin, ehkä vuosikymmeniksi tarvitaan ratkaisuja siellä.

Ei tällainen malli voi olla, että tässä mennään kovin monta aikaa eteenpäin, ettei niitä ratkaisuja ole tiedossa, ja ettei Yleisradio pysty valmistautumaan siihen tulevaisuuden haasteeseen, koska jos Yleisradio haluaa olla vahva, sen pitää olla, jos tässä nyt sotatermiä käyttää, eturintamassa tekniikan kehittymisessä.

Keskustelu päättyi.