Täysistunnon pöytäkirja 122/2009 vp

PTK 122/2009 vp

122. KESKIVIIKKONA 9. JOULUKUUTA 2009 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

8) Laki perusopetuslain 30 §:n muuttamisesta

 

Pauliina Viitamies /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ja te neljä kollegaa salissa! Olen tehnyt lakialoitteen siitä, että perusopetuslakia muutettaisiin sellaiseksi, että perusopetuksessa oppilasryhmien ylärajat, ryhmäkoot, kirjattaisiin lakiin. Tämä lakialoite on sen kaltainen, että edellisilläkin vaalikausilla aina joku oppositiopuolue on tähän asiaan tarttunut ja nähnyt sen hyvin tarpeelliseksi muutokseksi. Mutta siinä vaiheessa, kun esimerkiksi viime kaudella kokoomus, ed. Heinonen, oli viime kaudella oppositiossa ja teki vastaavan kaltaisia esityksiä, niin esitykset tuppaavat (Ed. Heinosen välihuuto) unohtumaan siinä vaiheessa, kun tullaan hallitukseen. — Mutta, ed. Heinonen, voin vakuuttaa teille, että tälle aloitteelle ja meille ei tule käymään muutaman vuoden päästä niin. (Ed. Heinosen välihuuto)

Mutta itse tähän varsinaiseen asiaan. Perusopetuslain 3 §:ssä opetus pitää järjestää oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti niin, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Ja lain 30 §:n 2 momentin mukaan opetusryhmien pitää olla sellaisia, että opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa. Nämä kaikki säädökset pitää ottaa huomioon, kun oppilasryhmiä muodostetaan. Ryhmäkoot ovat myös tasa-arvokysymys. Erot kuntien ja jopa koulujen välillä ovat kasvaneet, eivätkä oppilaat ole enää valtakunnallisesti tai edes kuntien sisällä keskenään tasavertaisessa asemassa. Perusopetuksen opetusryhmien keskikoko on viime vuosina kasvanut, ja myös esiopetuksen ryhmäkoot ylittävät opetusministeriön suosittelemat mitoitukset. Monissa kaupungeissa on yli 30 oppilaan kokoisia opetusryhmiä sekä ala- että yläkoulussa. Tukiopetuksen tarjonta ei vastaa tarvetta. Tilanteeseen on ajauduttu paljolti kun-tien talousahdingon vuoksi. Tämän lisäksi syyslukukauden alussa vuonna 2010 voimaan tulossa oleva perusopetuslain muutos erityisopetusta ja oppilaille annettavaa muuta tukea koskevista säännöksistä aiheuttaa uusia paineita koululuokkien ryhmäkoon pienentämiselle.

Arvoisa puhemies! Oppimisvaikeuksista kärsivien lasten määrä lisääntyy jatkuvasti. Erityisopetuksessa olevien ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä on kasvanut. Kun koululuokat ovat ylisuuria, opettajat eivät pysty riittävästi ottamaan huomioon oppilaiden erilaisia tarpeita. Oppilaskohtaisen tuen tarjoaminen on tärkeää etenkin oppimisvaikeuksista kärsiville lapsille. Tutkimukset osoittavat, että lapsen syrjäytyminen on estettävissä turvaamalla hänen menestymisensä koulussa. Pelkät suositukset oppilasryhmien koosta eivät ole riittäviä. Siksi koululuok-kien koolle on asetettava lakisääteinen yläraja. Oppilasryhmien koon rajaamisella koulujen työskentelyolosuhteita ja oppimistuloksia voidaan parantaa. Pienemmillä oppilasryhmillä lasten pahoinvointia voidaan helpottaa ja ehkäistä ennalta heidän syrjäytymistään.

Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessa esitetään, että peruskoulun oppilasryhmille asetetaan ylärajaksi alakoulun kahdella ensimmäisellä luokalla 16 oppilasta, alakoulun muilla luokilla 20 oppilasta ja yläkoulun luokilla 25 oppilasta ryhmää kohti. Tämän lisäksi kunnat tulee velvoittaa seuraamaan tilannetta kouluissa ja raportoimaan, miten lakia noudatetaan.

Arvoisa puhemies! Tämän aloitteen on allekirjoittanut lisäkseni nelisenkymmentä muuta edustajaa.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! (Ed. Heinonen: Ei Urpilainen ollut mukana!) — Ed. Heinonen huutelee Urpilaisen nimeä, niin kyllä puolueen puheenjohtaja on tässä asiassa varmasti meidän mukana.

Käsittelyssä oleva lakialoite on tässä ja tulevassa ajassa erinomaisen aiheellinen. Hallituksen esitys erityisopetuksen muuttamiseksi tuo paineita myös yleisopetuksen ryhmäkokojen kasvattamiselle, ja siksi haluammekin turvata oppimisen edellytyksiä nyt lainsäädännöllä.

Me SDP:n sivistysvaliokunnan jäsenet olemme yrittäneet valiokunnassakin saada lausuntoihin ja mietintöihin vahvempaa lausumaa, että ryhmäkokoasiaa voisi edes tarkastella lainsäädännön kannalta. Tästä olemme aikoinaan jättäneet myös toimenpidealoitteen.

Onneksi hallitus on myöntänyt edes sen, että ryhmäkokoihin tulee ohjata resursseja kunnille. Tämä on tuotu esille erityisesti perusopetuksen laadun kehittämisen yhteydessä, ja nyt ryhmäkokoja on myös selvitetty opetusministeriön toimesta. Kyselyn tulokset osoittavat, että ryhmäkoot ovat suurimmat perusasteen 3.—6. luokilla. Ryhmäkoot myös vaihtelevat huomattavasti. Suurimmat ryhmät ovat luokka-asteesta riippuen 32—36 oppilaan suuruisia.

Suomessa tasa-arvoinen perusopetus on menestyksen perusta. Jos haluamme varmistua tulevaisuuden osaajista ja kehittää huipputuloksia, joihin nyt on kovat odotukset uuden yliopistolain myötä, on meidän varmistettava oppimiselle vankka perusta. Ryhmäkoolla on todettu olevan selkeä yhteys oppimistuloksiin. Varsin ikävästi ne näkyvät negatiivisessa mielessä eli suuressa ryhmässä oppimisen edellytykset vaikeutuvat.

Sivistysvaliokunnassa juuri asiantuntijana vieraillut professori Liisa Keltikangas-Järvinen toi esille, että alle 17 oppilaan luokka on niin sanottu pieni luokka ja normaaliluokka on yli sen. Yli 25 oppilasta on taas suuri luokka. Hänen mielestään myös mitä pienempi lapsi on, sitä pienempi luokka tarvitaan. Hän myös todisti, että opetusryhmien koot korreloivat suoraan erityisopetuksen määrään. Eli tästä pääsemmekin asian ytimeen: Jos me työskentelemme vain erityisopetusta lisäävästi, hoidamme jo sairautta. Meidän tulisi keskittyä hoitamaan niitä syitä, jotka sairauteen johtavat, eli tässä tapauksessa muun muassa ryhmäkokoja. Keltikangas-Järvinen toi esille vahvasti sen, että ryhmäkoko tulee säätää lailla ja vain lain kautta saamme tasa-arvoa. Olisikin syytä selvittää myös ministeriön, mikä oikeasti on hyvä ryhmäkoko muun muassa silloin, jos ryhmässä on erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Nythän hallituksen esitys ei sitä tuossa perusopetuslain muutoksessa edes käsittele.

Arvoisa puhemies! Suomalainen koulujärjestelmä on saanut laajasti arvostusta ja Pisa-tulosten myötä myös kansainvälistä tunnustusta. Meitä tullaan katsomaan kauempaakin. Kysytään, miten te tämän kaiken teette. Meillä on hyvät opettajat, on varmasti oikea vastaus. Samoin meillä on opittu pienellä tuntimäärällä tekemään tehokkaasti töitä ja pystytty vielä jollakin tavalla säätelemään ehkä ryhmäkokojakin. Uskon, että meillä on vielä ollutkin osassa kouluja kohtuulliset ryhmäkoot ja tämä on edesauttanut oppimistulosten hyvää kehitystä. Pisa-mittaukset eivät kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä kuitenkin erityisopetuksen tarve on kasvanut ja kouluissa on oppilaita, jotka voivat tosi huonosti. Tämä kielii muutostarpeesta oppimisympäristössä. Oppilaat, joilla on vaikeuksia oppimisessa, tarvitsevat riittävästi yksilöllistä ohjausta. Nyt, kun halutaan pois leimaavasta erityisopetuksesta, olisi syytä keskittyä luomaan alkutaipaleen edellytyksiä oppimiselle esimerkiksi säätämällä oikeat ryhmäkoot eri luokka-asteille.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen aikana on puhuttu perusopetuksen kehittämisestä, mutta toimet eivät vielä vakuuta. Harkinnanvaraista on jaettu erityisopetushankkeisiin, mutta miksei oikeasti satsata ryhmäkokoihin? Sanotaan, että ryhmäkokoihin voi vaikuttaa näillä harkinnanvaraisilla avustuksilla. Epäilen, että se ei välttämättä riitä. Näinä päivinä kunnissa haetaan säästöjä. Säästökohteiksi tulevat helposti koulut. Kyselyn mukaan 30 prosenttia kunnista oli valmis ensimmäisenä leikkaamaan opetuksesta. Kyläkouluja lakkautetaan. Eikö meidän tulisi mitata enemmän opetuksen laatua? Tehokkuutta voidaan hakea monesta muustakin asiasta. Kouluissa tärkeintä tulisi olla oppilaan hyvinvointi ja mahdollisuus omien oppimisedellytystensä mukaiseen opetukseen. Meillä on ammattitaitoisia opettajia niin kouluissa kuin varhaiskasvatuksessa. Tarvitsemme lisäksi riittävästi erityis- ja tukiopetusta sekä oppilashuoltoa. Tähän perusturvaan tulee liittää ensisijaisesti myös riittävän pienet opetusryhmät. Ylisuuret ryhmäkoot toimivat esteenä sille, että opettaja voi huomioida kaikkien oppilaiden yksilölliset tarpeet. Pätevinkään opettaja ei pysty mahdottomuuksiin ylisuuren ryhmän kanssa. Yksilöllinen ohjaus on välttämätöntä sille, että jokaisen oppiminen voidaan turvata.

Arvoisa puhemies! Ryhmäkoko vaihtelee kuntien välillä ja kuntien sisällä sekä myös oppiaineittain. Arviointineuvosto on raportoinut, että opetusryhmien keskikoot kasvavat koulun koon kasvaessa. Alle 50 oppilaan kouluissa keskimääräinen luokkakoko on alle 14 oppilasta, kun taas 300 oppilaan kouluissa se on yli 21 oppilasta. Tähän ongelmaan tullaan, kun kyläkouluja lakkautetaan ja pienten koulujen oppilaita siirretään isompiin kouluihin. Ryhmät paisuvat. Samoin oppilasluvun nyt vähentyessä ei voida muodostaa enää niin monia ryhmiä ja ryhmiä yhdistetään. Yleisopetuksen perusopetusryhmän keskikoko on pohjoisessa Suomessa pienempi kuin Etelä-Suomessa.

Vaikka koulutuspolitiikassa onkin haluttu lisätä paikallista päätöksentekovaltaa, nykytilanteessa on syytä harkita opetusryhmien enimmäismäärien kirjaamista lakiin niin varhaiskasvatuksessa, alkuopetuksessa kuin muussa perusopetuksessa. Lakimuutoksen vaikutukset on selvitettävä perusteellisesti. On arvioitava, mitä kustannusvaikutuksia lakisääteisillä enimmäismäärillä on valtion- ja kuntatalouteen. Lain tulisi tarjota mahdollisuus pedagogisesti perusteltuun joustavuuteen, joka ottaa huomioon opetusryhmän koon vaihtelun myös eri oppiaineissa. Olisi hyvä arvioida sitä, tulisiko mahdollinen yläraja asettaa kunkin oppilasmäärän keskimääräiselle opetusryhmäkoolle vai myös suuremmalle opetusryhmän koolle.

Ed. Viitamiehen lakialoite on siis ajankohtainen ja tarpeellinen. Nyt olisi hyvä selvittää, mitä opetusryhmien enimmäismäärästä voidaan säätää laissa ja mitä koulutuspoliittisia ja taloudellisia vaikutuksia lakimuutoksella olisi.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Meillä on tällä hetkellä yksi maamme historian peruskoulumyönteisimmistä hallituksista. Sen ovat nämä 2,5 ensimmäistä vuotta jo osoittaneet. Edellinenkin hallitus oli kirjannut omaan hallitusohjelmaansa, että ikäryhmien pienentymisestä säästyvä raha ohjataan takaisin perusopetuksen laadun parantamiseen. Tuo hallitus ei kuitenkaan demariopetusministerien johdolla tätä kir-jausta täyttänyt. Rahat menivät johonkin muualle, mutta kun maahan tuli hallitus, jossa on keskusta ja kokoomus, Rkp ja vihreät, niin kokoomuslaisen opetusministerin johdolla nämä rahat ensimmäistä kertaa ohjattiin ja ohjataan nyt perusopetuksen parantamiseen.

Mielenkiintoista oli kuunnella ed. Viitamiehen puheenvuoroa, jossa hän viittasi, että opetusryhmien keskikoko on kasvanut viime vuosina. En tiedä, mihin ed. Viitamies tämän lauseen perustaa, sillä heidän opetusministerinsä Haatainen ja Kalliomäki eivät nähneet tarpeelliseksi selvittää sitä, minkä kokoiset luokkakoot ja opetusryhmät perusopetuksessa olivat. Sekin tapahtui vasta nyt tämän hallituksen aikana, kun opetusministeriksi saimme Sari Sarkomaan, jonka johdolla lähdettiin ensimmäisenä tekemään ryhmäkokoselvitystä kuntakohtaisesti, ja tämä oli osa tuota isompaa, vaalikauden mittaista Perusopetus paremmaksi -ohjelmaa eli Pop-talkoita, jota olemme tässä nyt tehneet.

Perusopetus paremmaksi -työssä ohjaamme yli 200 miljoonaa takaisin perusopetuksen laadun parantamiseen niin, että tänä vuonna 40 miljoonaa ja ensi vuonna 62 miljoonaa ja vuonna 2011 tämä peruskoulumyönteinen hallitus jättää perinnökseen vielä 80 miljoonaa tuon vuoden 2011 perusopetuksen vahvistamiseksi ja laadun parantamiseksi. Tavoitteena on ollut siis ryhmäkokojen pienentäminen, tuki- ja erityisopetuksen, opinto-ohjauksen, oppilashuollon vahvistaminen ja koulujen kerhotoimintaan panostaminen sekä vanhempien ja koulujen yhteistyön kehittäminen.

Opetusryhmien koon pienentämiseen tulemme ensi vuonna ohjaamaan 30 miljoonaa euroa. Se tullaan jakamaan valtionosuuksina, ja se on näiden selvitysten pohjalta varsin järkevä ja oikea ratkaisu.

Kerhotoimintaan tulemme ohjaamaan 8 miljoonaa euroa. Jo nyt jaetuilla rahoilla tämän hallituskauden aikana on kouluihin palautettu aikanaan poistuneita kerhoja yli 5 000 kerhoa. Se on merkittävä parannus peruskouluille.

Erityisopetuksen vahvistamiseen tämä hallitus tulee ensi vuonna ohjaamaan 15 miljoonaa euroa, ja erittäin merkittävänä opetushenkilöstön täydennyskoulutusohjelma Osaava takaa 32 000 opettajalle valtion rahoittaman täydennyskoulutuksen, ja myös haluamme nostaa maahanmuuttajaopetushenkilöstön täydennyskoulutuksen piiriin. Tällaisia toimia emme ennen ole nähneet.

Opetusministeri Sari Sarkomaan kaudella aloitettiin nämä työt ja selvitettiin, mihin tuo raha käytettiin, ja yli 80 prosenttia ilmoitti käyttäneensä tuon perusopetuksen luokkakokojen pienentämiseen tarkoitetun rahan kokonaan tai osittain ryhmäkokoihin. Noin 18 prosenttia ilmoitti, että ei kohdistanut lisärahoitusta ryhmäkokoihin. Näistä kuitenkin yli puolet ilmoitti, että ryhmät ovat jo niin pieniä, että heillä ei tällaista tarvetta ollut, ja vain 3 prosenttia kunnista ilmoitti, että rahaa ei oltu käytetty lainkaan opetukseen. Rahasta käytettiin erityisesti jakotunteihin 35 prosenttia ja ryhmien pienentämiseen 30 prosenttia, elikkä nämä kertovat siitä rahasta, jota nyt jaettiin alkuun tänä vuonna kaikille kunnille tasaisesti perusopetuksen valtionosuuksien pohjissa, ja sillä on saatu jo hyviä tuloksia aikaiseksi.

Sitten kun opetusministeriksi tuli Henna Virkkunen, niin perusopetukseen on nyt saatu käyttöön laatukriteerit. Näitä on odotettu pitkään. Niitä eivät Haatainen ja Kalliomäki tarpeellisiksi nähneet, mutta nyt tämä hallitus näkee, ja ne ovat astuneet voimaan.

Jos menen vielä hivenen opetusryhmiin, niin lyhyesti käyn sitä läpi, mitä nyt on saatu selville, kun olemme olleet niin kiinnostuneita, että haluamme oikeasti tietää, mitä meidän perusopetuksemme ryhmäkoot ovat. Nyt on oikein puhua tietysti opetusryhmistä eikä luokkakoosta. Luokkakoko antaa väärän viestin, sillä oleellista on se, minkä kokoisessa ryhmässä opettaminen tapahtuu. Näin ollen selvitimme tuota, ja tuo selvitys valmistui, ja se kertoo, että meidän luokkakokomme ovat varsin kohtuullisia, kun katsotaan keskiarvoa. Mutta niin kuin äsken ed. Viitamiehen kanssa puhuin, niin meillä on oikeastaan jokaisessa kunnassa joitain ylisuuria ryhmiä, jotka nyt tietysti toivotaan, että tällä Perusopetus paremmaksi -rahalla, kohdennetulla rahalla, saataisiin hoidettua kuntoon.

Nämä suurimmat luokat: Ensimmäisen luokan suurin luokka Suomessa on 32 oppilasta, toisella luokalla 33 ja sitten 36-oppilaisia luokkia on kolmannella, neljännellä, kuudennella, seitsemännellä, kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla, ja täytyy sanoa, että ne ovat täysin kohtuuttomia, ja ihmettelen, että kuntapäättäjät, joiden käsiin tämä on haluttu jättää edellistenkin hallituksienkin aikana kuntien itsehallinnon mukaisesti, eivät ole näihin puuttuneet. Toivotaan, että tuolla lisärahalla, jonka nyt kunnat saavat, näihin puututtaisiin. Keskiarvoluokkakoot ovat kuitenkin niin, että mennään tuolla 20:n alapuolella. Suurimmat ovat kuudennella luokalla, 22,5 oppilasta keskiarvona maassamme, eli tämä kertoo hieman tuosta totuudesta, joka nyt sitten näiden keskustelujen pohjaksi on saatu.

Arvoisa puhemies! Suurimmat keskikoot löytyvät peruskoulun alakouluista. Niitä on kaupungeissa, joissa mennään sitten keskiarvoinakin jo reilusti yli 20 oppilaan luokissa, muun muassa Pulkkilassa 24,5 oppilasta, Hämeenlinnassa yli 23 oppilasta, kuten myös Vantaalla, ja sitten Valkeakoski, Sulkava ja Jämsänkoski ovat näitä, missä on isompia luokkia keskiarvojenkin mukaisesti, ja pienimmät keskiarvot löytyvät tietysti niistä kunnista, joissa lapsia on vähän, niin kuin tässä äskenkin keskustelimme.

Arvoisa puhemies! On totta, että ryhmäkoko on yksi aivan keskeisesti koulutuksen laatuun vaikuttava seikka. Ylisuuret ryhmäkoot on saatava kuriin joka kunnassa. Nyt saatujen tietojen kautta ryhmäkokojen kehittymistä voidaan seurata tarkkaan. Opetusministeri Virkkunen on päättänyt, että tuo seuranta tehdään nyt säännöllisesti ja määrätietoisesti, niin että tiedämme, mitä oikeasti luokkakokojen suhteen tapahtuu.

Opettajalla on oltava aikaa jokaiselle oppilaalle auttaa niitä, jotka tarvitsevat erityishuomiota, ja tukea monipuolisesti lahjakkuutta. Näin totesi jo opetusministeri Sarkomaa oman ministerikautensa aikana, ja niihin sanoihin on helppo yhtyä.

Arvoisa puhemies! On hienoa, että meillä on maassa tällainen hallitus, joka näkee perusopetuksen niin tärkeäksi, että siihen ohjataan ensimmäistä kertaa merkittävästi kehitysrahaa.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän tuskin minuutti tai kaksi riittää kommentoimaan kaikkia ed. Heinosen puheita. Jopa melkein itsekin alan uskoa, niin vakuuttavasti hän kertoi, alan uskoa siihen, että maassa on kaikkien aikojen paras hallitus ja kaikkien aikojen viisain hallitus jne., mutta onneksi tiedän, että asia ei ole niin.

Asialla on toinenkin puolensa, ja nyt meillä olisi mahdollisuus vaikuttaa tosiasiassa siihen, että meidän lapsillamme olisi tulevaisuudessakin paremmat mahdollisuudet selviytyä elämästä. Viis siitä, minkä värinen hallitus meillä on, mutta jos tällä hetkellä vallassa olevat ymmärtävät asian tärkeyden, niin he kyllä myös kiinnittävät tähän asiaan huomiota ja lähtevät mukaan tähän aloitteeseen.

Toisaalta myös, kun ed. Heinonen kehui moneen kertaan tämänhetkistä opetusministeriä ja hänen edeltäjäänsä, niin varmasti myös he ymmärtävät asian järkevyyden ja lähtevät viemään sitä eteenpäin. Se voidaan antaa vallan hyvin hallituksen tehtäväksi. Me kyllä tuemme hallitusta tässä asiassa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tiedän myöskin, että ed. Heinonen on käytännön toimijana perehtynyt tähän asiaan, että hänellä on myöskin äänen taustalla vahva kokemus ja osaaminen. Minun mielestäni se aina vahvistaa asian uskottavuutta, joka on itse myöskin sitä työtä tehnyt ja kouluoloihin tutustunut, niin hänellä on myöskin palttia sanoa asiat niin kuin ne on.

En tiedä onko meillä kovin viisas hallitus, mutta varmasti näihin olosuhteisiin, missä tällä hetkellä Suomessa ollaan, käytettävissä olevista hallituspohjista ja ratkaisuista kaikkein paras, ja se riittäköön maalle aina kerrallaan.

Mutta muistan kuitenkin viime kaudella, että kun tämä sama aihe, perusopetuksen ryhmäkoot, tuli esille myöskin silloin, kun olimme oppositiossa, niin pääsääntöisesti ja johdonmukaisesti aina esimerkiksi sosialidemokraattiset opetusministerit torjuivat tämän ajatuksen ja kertoivat, että he haluavat kunnallista itsehallintoa korostaa ja uskovat, että kunnissa on päätöksentekijöitä, jotka pystyvät nämä asiat hoitamaan niin, että tämä lain henki siinä täyttyy.

Ihmettelenkin vähän, kun tässä on näinkin paljon sosiaalidemokraattisia allekirjoituksia, kuinka voi olla mahdollista yleensä, jos tämä asia olisi teille tärkeä ihan oikeasti, että vain kaksi allekirjoittajaa on puolustamassa tätä tärkeää laki-aloitetta täällä salissa. Nythän pitäisi olla niiden kaikkien neljänkymmenen paikalla kertomassa näkökulmia, mikä on kunnissa tämän päivän arki.

Lopuksi vielä se, että olen pannut merkille, että kaikkein pienimmät ryhmäkoot löytyvät tällä hetkellä niistä pienistä kyläkouluista, jossa on vain kaksi, kolme, ehkä neljäkin oppilasta samalla luokalla, mutta jostakin syystä teilläkin näyttää olevan poikkeuksellisen suurta intoa niitä kyläkouluja lakkauttaa, joissa tällä hetkellä ryhmäkoot ovat kaikkein pienempiä. Sitä ihmettelen.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Salo ei varmaankaan ollut kuulemassa sitä puheenvuoroni alkua, missä juuri totesin saman, että oppositiosta ollaan aina vaatimassa tätä, mutta sitten kun tullaan hallitukseen, niin mieli muuttuu. Mutta tällä kertaa asia ei mene niin. Meidän mielemme ei muutu.

Toisekseen se, että viittasitte siihen, että ed. Heinonen puhuu syvällä kokemuksen rintaäänellä tästäkin asiasta. Näin varmasti on, mutta niin puhumme tietenkin mekin, ja toisaalta ei voida olettaa, että puhuisimme tässä salissa ainoastaan niistä asioista, joista meillä on omakohtaista kokemusta. Siksi me olemme täällä perehtymässä asioihin, päättämässä asioista valiokunnassa, jonka jäseniä me kaikki kolme opettajaa myöskin olemme. Kyllä uskon, että tiedämme myös, mistä puhumme.

Mitä tulee tähän, miksi demarit eivät ole tehneet sitä tai tuota, muistutan teitä, arvoisat porvarit, muistutan teitä siitä, että meillä on taloustilanne tällä hetkellä aivan toinen kuin se on ollut aikaisemmin. Me olemme kunnissa ahdingossa joutuneet tekemään ratkaisuja, jotka eivät ole kenellekään meistä eduksi. Tässä olisi yksi keino estää niitten ratkaisujen tekeminen jatkossa.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En millään muotoon vähättele myöskään tiedän asiantuntemustanne enkä yleensä opettajien asiantuntemusta silloin, kun puhutaan perusopetuslain 30 §:n muuttamisesta. (Ed. Heinonen: Ja monessa muussakin asiassa!) — Ja monessa muussakin asiassa, kuten ed. Heinonen takaa huomautti.

Mutta sen nyt haluaisin ensiksi kysyä ihan, kun uskon, että te olette ammattihenkilöinä tietenkin perehtyneet tähän lakiesitykseen poikkeuksellisen hyvin, näin olettaisin, voisitteko kertoa minulle valtiovarainministeripuolueen edustajana, mitkä ovat tämän kustannusvaikutukset julkiselle sektorille tällä hetkellä, ovatko ne 10 miljoonaa, 100 miljoonaa vai miljardi. Mikä näistä luvuista on lähimpänä, jos tämä laki pantaisiin nyt täytäntöön?

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Myöskin sivistysvaliokunnan varsinaisena jäsenenä työskentelevänä ja myöskin hamassa menneisyydessä opettajakokemustakin saaneena totean, että meillä on hyvä teema keskusteltavaksi. Kyllä luokkakoko ja opetusryhmät on tärkeä asia käsitellä.

Valitettavasti todellisuus kunnissa on raadollinen. Siellä joudutaan etsimään menojen vähentämistä. Vieläpä tiedän, että kunnissa lasketaan niin sanottu opettajaindeksi, kuinka saadaan mahdollisimman vähällä opettajamäärällä vietyä mahdollisimman paljon koululaisia. Tämä opettajaindeksi on hyvin turmiollinen kehityksen kannalta, koska se vie juuri päinvastaiseen, mitä hallitus on tahtonut, päinvastaiseen, mitä laki-aloitteessa on haluttu, mutta se on kuitenkin se, mikä käytännön toimia valitettavasti ohjaa päätöksiä tehtäessä, ja tilanne on hyvin huolestuttava. Tehtiinpä miten hyviä esityksiä tahansa tai mitä toimia hallitukselta tahansa, niin kunnat tässä tilanteessa joutuvat niihin ratkaisuihin, jotka ovat kielteisiä opetuksen kannalta, kielteisiä nuorten kannalta, jotka edesauttavat syrjäytymistä, ja tilanne on hyvin valitettava.

Siksi minä toivon, olkoon minkä nimisiä hallituksia nyt tai jatkossa, että voitaisiin kiinnittää huomiota siihen, että opetuksen järjestäjillä elikkä kunnilla olisi voimavarat toteuttaa hyvää opetusta.

Aivan kuten täällä viitattiin, niin sivistysvaliokunnassa professori Keltikangas-Järvinen toi esille sen edun, mikä on pienillä opetusryhmillä, pienillä luokkakoolla, samoin kylä- ja lähikouluilla. Valitettavasti on poistettu tämä kouluverkkokerroinkin, joten kunnat eivät saa valtionapua siitä, että haluavat pitää hajautettua lähikouluverkkoa.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olen täällä salissa olevista kansanedustajista ainut, joka oli varsinaisena jäsenenä viime kaudella sivistysvaliokunnassa. Ed. Oinonen oli varajäsenenä, osallistui kyllä ahkerasti noihin kokouksiin.

Todellakin, kuten tässä ed. Viitamies oman esittelypuheensa alussa totesi, niin tämä ryhmäkokoasia on ollut aina, niin viime vaalikaudella kuin nytkin, näyttää, että se on aina pääoppositiopuolueen lempilapsi, keskustelunaihe. Kyllä täytyy todeta, että viime vaalikaudella kokoomuksen kansanedustajat käyttivät hyvin voimakkaita puheenvuoroja tästä ryhmäkoosta, ja nyt se on sitten siirtynyt tänne nykyisen oppositiopuolueen SDP:n riveihin.

Mutta tärkeintä on tietysti tässä keskustelussa se, minkälaista opetusta se lapsi saa. Me puhumme kyläkouluista, puhumme tupakouluista, puhumme lähikouluista, mutta ennen kaikkea on tärkeintä se, minkälaista opetusta tuo lapsi saa. Siinä mielessä tämä kouluverkkokeskustelu, mitä on käyty nyt kunnissa hyvinkin voimakkaasti, on aika raastavaa. Se on siinä mielessä raastavaa, että siellä kylät nousevat vastakkain ja siellä nousevat sitten eri puolueetkin vastakkain, mikä tietysti politiikan henkeen kuuluu.

Mutta minä edelleen peräänkuulutan sitä, että se opetus, mitä me lapsille annamme sieltä esikoulusta saakka niin kauan aikaa, kunnes hän valmistuu ammattiin, on investointi hänen tulevaisuuteensa. Se on ikään kuin rakennuksen kivijalan rakentaminen niistä ensi metreistä lähtien. Sen takia me emme saisi katsoa tätä asiaa mitenkään puoluepoliittisena, vaan meidän pitäisi katsoa nimenomaan sen lapsen edun kannalta.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Salolle voi todeta, että sitä suuremmalla syyllä ihmettelee, jos ed. Heinonen on tässä asiassa suuri asiantuntija, kun oletan hänen opettajana tietävän opetusryhmäkoon merkityksen, miksi hän ei sitten toimi sillä tavalla hallitusryhmän edustajana, että voisi tätä asiaa eteenpäin viedä. Kun ed. Heinonen myöntää, että opetusryhmien koot ovat yksi tärkeä opetuksen laatuun vaikuttava tekijä, niin kyllähän silloin pitäisi pystyä siihen myös ihan oikeasti vaikuttamaan. Miksi kokoomus ei voi myöntää lailla säätämisen merkitystä ja tärkeyttä?

Täällä kysyttiin sitä, mitä ovat ne kustannukset. Ed. Salo niitä kyseli. Nythän olisi ensisijaisesti selvitettävä, juuri omassa puheenvuorossani äsken mainitsin, että pitäisi selvittää, mitä nämä kustannukset olisivat ja mitä ne kunnille merkitsevät, jos näitä ryhmäkokoja kunnille asetettaisiin. SDP on aina ollut vaatimassa kunnille lisää ja vahvaa kuntataloutta, niin kuin viimeisessä budjettiesityksessäkin. Yhä samalla linjalla ollaan edelleen, siitä ei ole linja mihinkään muuttunut. Sehän on hyvin merkittävä tekijä myös siinä, minkälaisia opetusryhmiä kunnissa voidaan tehdä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Esko Ahonen sanoi hyvin olennaisesti, että on kysymys siitä, minkälaista opetusta oppilas saa. Se on tärkeää kaikin tavoin, ja yksi tekijä siinä on silloin, mikä on se ryhmäkoko, opetusryhmä, minkälainen henki siinä on. Jos on pienempi ryhmä, siellä opitaan tuntemaan, opettaja tuntee oppilaat ja se on hallittavissa helpommin. Se on ilman muuta selvä asia, jotenka tätä tulee kannustaa kaikin tavoin.

Kunnissa on jouduttu kyllä hyvin ikäviin ristiriitoihin koulujen sulkemisten osalta. Itsekin olen omalla paikkakunnallani Keuruulla halunnut puolustaa pieniä kyläkouluja, pientä lukiota. Minä olen hävinnyt ne asiat. Voima ei ole riittänyt niissä asioissa. Mutta minä toivon, että tällaista pohdiskelua kunnissa käydään, ja toivon mukaan ei tulisi niitä ristiriitoja, joita voi tulla, ei vain puolueitten välillä vaan kunnallisten päättäjien kesken, kun näitä ratkaisuja tehdään. Todella tärkeää on pitää huolta siitä, että nähdään lapsiin ja nuoriin panostaminen sijoituksena, sillä siitä on kysymys, sijoituksesta, joka tuottaa hyvän tuoton ja koron. Mutta jos tähän sijoitukseen ei ole varaa, niin sitten me joudumme maksamaan jälkilaskua, joka on hyvinkin kallis.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Peltonen on siinä oikeassa, että minulle nimenomaan peruskoulu on sydämenasia, ja sen takia olen halunnut täälläkin olla nyt puolustamassa niitä tekoja ja töitä, joita olemme tehneet. Ensimmäistä kertaa Suomen historiassa hallitus ohjaa ikäryhmien pienentymisestä säästyvän rahan perusopetuksen laadun parantamiseen. Se on 200 miljoonaa tämän 4 vuoden aikana. Te ette tehneet sitä, kun te olitte hallituksessa. Me näemme sen tärkeäksi, että perusopetusta pitää parantaa. Me ohjaamme ensi vuonna 30 miljoonaa euroa juuri opetusryhmien koon pienentämiseen, minkä minä näen erittäin tärkeäksi. Me ohjaamme 8 miljoonaa kerhotoiminnan tukemiseen. Olemme saaneet käynnistettyä Suomeen 5 000 kerhoa, jotka poistuivat aikanaan. Erityisopetuksen vahvistamiseen ohjaamme 15 miljoonaa euroa, opetushenkilöstön täydennyskoulutukseen Osaava- työn kautta 8 miljoonaa euroa, jolla koulutetaan 32 000 opettajaa valtion rahoittaman täydennyskoulutuksen kautta. Nämä ovat valtavia satsauksia, joita nyt teemme perusopetukseen. Tällaisia ei ole ennen nähty, ja ne kertovat siitä, että tällä hallituksella, tällä sinivihreällä hallituksella, on erittäin vahvasti perusopetuksen mallinen sydän.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Ennen kuin ed. Heinonen ehtii kolmannen kerran puolen tunnin sisällä kerrata nämä luvut, mitä hieno historiallinen hallitus on tehnyt, niin sanon vielä toisen kerran, että me tuemme näitä kaikkia hyviä asioita. Me olemme mielissämme siitä, että nämä hyvät asiat on tehty ja niitä tullaan varmasti jatkossa tekemäänkin, mutta kun se ei vaan nyt riitä. Taloustilanne on muuttunut. Me tarvitsemme toisenlaisia ohjauskeinoja, aivan kuten täällä kollegat keskustasta ovat sen ymmärtäneet, että me tarvitsemme voimakkaampia keinoja kuntiin, jotta tämä ongelma tämän taloustilanteen edessä tulisi paremmin hoidetuksi.

Kun ed. Salo kysyi aikaisemmin siitä, mitä nämä tulevat maksamaan, niin kyllä luotan myös siihen, että kykypuolue, valtiovarainpuolue, pystyy selvittämään asiallisesti sen, mikä tämä kustannusvaikutus tulee olemaan. Totta kai se on suuri, mutta tässä puhutaan nyt arvoista ja puhutaan nimenomaan siitä, mitä nämä heitteille jätetyt ja nämä huonosti koulussa menestyvät lapset tulevat maksamaan paitsi yhteiskunnalle myös heidän vanhemmilleen ja ennen kaikkea heille itselleen, ed. Salo.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Heinonen joutuu varmaan toistamaan ne seikat sen takia, että tuntuu, että ne luvut eivät mene perille. Mutta panen kyllä ihan myönteisesti merkille, että ette te onneksi niitä kiistäkään (Ed. Viitamies: Ei!) vaan myönnätte, että ne ovat totta. Jos verrataan viimeisen 20 vuoden aikana Suomen hyvinvointiyhteiskunnan sivistyspolitiikkaa, niin voitteko sanoa lähellekään vuotta, jonka aikana on satsattu jonkun hallituksen aikana saman verran sivistystoimeen ja opetustoimeen kuin tämän hallituksen aikana, lähellekään sitä? Sen lisäksi vielä valtionosuuksia on tietenkin ensi vuodelle kohdennettu 720 miljoonaa euroa, joka voidaan käyttää tarvittaessa myöskin perusopetukseen, mikäli kunnat katsovat sen painopisteeksi omassa kunnassaan.

Lopuksi: Minä en ole sen takia tämän lain kannalla — tällaisena lukuleikkinä — että kyllä minä näkisin jollekin tietylle kunnalle aikamoiseksi onnettomuudeksi sen, jos se joutuisi jakamaan luokan, jossa olisi 17 oppilasta vaikka kakkosluokalla, kahteen erilliseen opetusryhmään, siihen verrattuna, että siellä olisi yksittäinen 17 oppilaan luokka, mikä olisi tässä teidän lakialoitteessanne se laiton tilanne.

Mietin tämän päivän luokkakokoja ja sitä, minkälaisia oppilaita siellä tällä hetkellä on, minkälaisia aineita opiskellaan ynnä muuta, ja sitä, että kategorisesti pitäisi jakaa 17 oppilaan ryhmä 8 ja 9 oppilaan ryhmään, jotta päästäisiin lainmukaiseen tilanteeseen, mikä tietäisi paljon lisää kustannuksia, mikä olisi väistämättömästi pois jostakin vielä paljon tärkeämmästä peruskoulun kehittämisestä tai opetuksesta. Uskon, että kun-tien sivistystoimet osaavat kyllä käytännöllisesti nämä asiat järjestellä ilman, että me sanomme sitä lukuna täällä.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tuossa aiemmin toin esille näitä asioita, joita olemme tehneet, mutta nyt jäi epäselväksi, sisältyykö tämä esitys, jota nyt esitätte, sosialidemokraattien vaihtoehtobudjettiin eli oletteko te tätä aidosti ensi vuonna toteuttamassa. Ja silloin jos tämä sisältyy teidän vaihtoehtobudjettiinne, niin todennäköisesti tälle löytyy myös hintalappu, vai onko tämä sellainen esitys, että tämä ei kuulu teidän vaihtoehtobudjettiinne, eli onko tämä vain huutoja tyhjille korville? Eli kertokaa, ed. Viitamies, onko tämä teidän vaihtoehtobudjetissanne eli oletteko toteuttamassa tämän ensi vuonna, ja jos se on siellä, paljonko tämän hinta on. Meillä on 200 miljoonaa euroa, jonka me ohjaamme, niin kun äsken kerroin, laadun parantamiseen perusopetuksessa. Tähän olisi nyt mielenkiintoista kuulla vastaus. Vai onko syy se, että puheenjohtaja Urpilainen ei ole allekirjoittanutkaan tätä aloitetta lainkaan?

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Todellakin tuntuu siltä, että huudamme tyhjille korville, mutta se ei ole ensimmäinen kerta, kun teidän kanssanne keskustelee. (Ed. Heinonen: Onko tämä vaihtoehtobudjetissa?)

Toisekseen se, miksi puheenjohtaja Urpilainen ei ole tätä allekirjoittanut. Ed. Salo laski äsken, mitä näitä allekirjoituksia tässä lakialoitteessa on. Varmasti tarkkana huomaatte, että siitä puuttuu moni muukin sosialidemokraattinen edustaja johtuen ihan käytännön syistä.

Totta kai meidän puolueemme puheenjohtaja on aloitteen linjoilla, aloitteen takana, ja ikävä kyllä meillä on sellainen tilanne tällä hetkellä, että me emme voi ensi vuonna toteuttaa yhtään mitään näistä asioista. Me voimme esittää teille ohjeita, vihjeitä, antaa suoria lakiesitysuudistuksia. Tarttukaa niihin, tehkää niin, jos olette hyvä hallitus. Tehkää!

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos tämä on sosialidemokraateille nyt näin tärkeää, että kaikki, jotka eivät ole allekirjoittaneet, ovat tämän takana, niin kuin ed. Viitamies nyt sanoi, epäilen sitä, ovatko kaikki (Ed. Viitamies: En sanonut "kaikki"!) sosialidemokraatit tämän aloitteen takana. Mutta jos tämä on teille nyt niin tärkeä, te olette tehneet esityksen ensi vuodeksi, esitätte muutoksia tämän hallituksen budjettiin, jos tämä on teille nyt ykkösasia ja niin tärkeä kuin te olette tänään täällä vakuuttaneet, niin miksi tämä ei sisälly puheenjohtaja ed. Urpilaisen vaihtoehtobudjettiin, jos tämä on teille tärkeä asia? Tämä kuulostaa siltä, että te teette aloitteita, joiden kustannuksia, vaikutuksia te ette tiedä. Meillä on konkreettiset esitykset, miten perusopetusta parannetaan.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä ehkä nyt menee hiukan ohi tämän varsinaisen substanssin. Toivoisin, että keskusteltaisiin enempi siitä, minkälaisia opetusryhmiä me haluamme lapsille, mitä me haluamme lapsille, sen sijaan, että ed. Heinonen heittelee juupas—eipäs-keskustelua meidän vaihtoehtobudjetistamme. Budjetin käsittely alkaa ensi viikolla. Olen varma siitä, että siellä kuulette tarkennuksia meidän vaihtoehtobudjettiimme. Ottakaa niistäkin onkeenne, kuten olen sanonut tänään jo monta kertaa, meidän ideamme ja ajatuksemme ovat vapaasti käytettävissä myös tässä perusopetuksen ryhmäkokoasiassa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Todellisuus kuntatasolla on tietysti se, että siellä opetusryhmiä kasvatetaan ja pieniä kouluja suljetaan, kouluverkostoja tehdään yhä hatarammaksi. Takana on kuntien sanottu huono talous. Tässä on hallituksen vastuu, ja tämä on hyvä poistuvien kansanedustajien, jotka ovat hallituspuolueen kansanedustajia, huomata.

Mutta kun täällä todettiin se, että nykyinen hallitus on sivistyshallitus — ed. Salo taisi niin sanoa — niin sanoisin sellaisen asian, joka tuli juuri tuolla Tutkaksen tilaisuudessa esille professori Salkinoja-Salosen kertomana, joka on Akatemian huippututkimusyksikön edustaja: tällä hetkellä poistetaan Akatemian huippututkimusyksiköltä vuoden loppuun mennessä puolet heidän tutkimustileillään olevista rahoista. Tämä ainakin professori Salkinoja-Saloselle oli hyvin yllättävä päätös. Mielestäni tällaiset asiat pitäisi selvittää myös sivistysvaliokunnassa, jossa istuu myös aktiivinen kansanedustaja ed. Heinonen, ja kysyä tällaisten asioitten perään, miksi näin on.

Keskustelu päättyi.