Täysistunnon pöytäkirja 123/2002 vp

PTK 123/2002 vp

123. KESKIVIIKKONA 23. LOKAKUUTA 2002 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys laiksi Kainuun hallintokokeilusta

 

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen

Arvoisa herra puhemies! Jos sallitaan, tästä voisi sanoa alkuun, että olen itse asiassa hyvin iloinen ja osin ylpeäkin siitä, että tämän lakiesityksen saa esitellä, ja ennen kaikkea siitä, millä aktiivisuudella tämä koko hanke on valmisteltu, ja myös siitä, miten ihmiset ovat sitoutuneet sitä tekemään. Tästä suuri kiitos kuuluu itse asiassa koko mittavalle joukolle, joka on ollut tämän asian takana niin Kainuussa kuin täällä hallinnossa ja ministeriöissä. Tässä pitää myös korostaa sitä, että tässä on moni ministeriö ottanut askelia minusta oikeaan suuntaan ja hyvään suuntaan, viitaten osallisuusselonteon yhteydessä käytyyn keskusteluunkin.

Arvoisa herra puhemies! Tämä ideahan Kainuun hallintokokeilusta syntyi Pohjois-Suomen strategiaseminaarissa 16.10.2001. Tämän jälkeen ajatuksen ottivat omakseen Kainuun maakunnan toimijat. Heidän sopimuksensa perusteella sisäasiainministeriö asetti selvitysmiehen valmistelemaan hallintokokeilua. Selvitysmiehen ehdotusten pohjalta valmisteltiin lakiehdotus hallintokokeilusta, johon kokeilualueen kunnat haluavat lähteä.

Hallintokokeilun pontimena on ollut ja on Kainuun varsin vaikea tilanne. Väestömuutos on Kainuussa erityisen vaikea. Väki ei vähene pelkästään muuttoliikkeen vuoksi vaan myös sen vuoksi, että maakunnassa väestön kuolleisuus ylittää syntyvyyden. Muuttoliike vääristää ikärakennetta niin, että maakunta menettää koko ajan aktiiviväestöä. Jatkuvasti korkeana pysyvä työttömyys aiheuttaa myös poismuuttamista. Se vaikeuttaa julkistalouden tilaa ja huonontaa Kainuun julkista kuvaa kaiken kaikkiaan. Työttömyyden aiheuttama inhimillinen kärsimys on myös vaikea ongelma Kainuussakin, vaikkei siitä erikseen pystytä tilastoja laatimaan.

Kainuussa kuntatalous on myös keskimääräistä kovemmalla. Kainuun kunnat saavat tällä hetkellä valtionosuuksia toimintaansa enemmän kuin minkään muun maakunnan kunnat, vaikka tosin maasta löytyy yksittäisiä kuntia, joiden talous on riippuvaisempi valtionosuuksista. Erityisen huolestuttavaksi Kainuun kunnallistalouden tilan tekee se, että kehitys näyttää kaikkien ennusteiden mukaan johtavan huonompaan suuntaan. Peruspalvelujen tuotanto ja niiden tasapuolinen saatavuus ovat ennen pitkää sillä tiellä uhattuina.

Taloudellisesti voi sanoa, että Kainuussakin on syntymässä kahden kerroksen kuntia. Toiset pystyvät tarjoamaan asukkaille kaikki tarvittavat palvelut kohtuullisessa ajassa ja hyvälaatuisina. Köyhemmissä kunnissa erityisryhmien palvelujen saatavuus vaarantuu, ja palvelujen saaminen voi riippua siten asuinkunnasta. Pienemmän kunnan talous ei välttämättä kestä edes yhtä kalliisti hoidettavaa sairautta. Tämä vaarantaa yhdenvertaisuutta niin Kainuun sisällä kuin verrattaessa sitä muuhun maahankin.

Kainuun kehittäminen julkisin varoin on tällä hetkellä byrokratian pilkkomaa työtä, niin kuin me kaikki tiedämme. Erilaisiin hankkeisiin tarkoitetut varat saadaan eri ministeriöiltä ja useilta momenteilta, joiden käytön koordinoiminen on todella vaikeaa. Eri päätöksentekijöillä on erilaisia näkemyksiä myös Kainuun parhaasta ja myös toteutettavista hankkeista. Varojen suuntaamiseen menee tällä hetkellä liikaa energiaa tekemisen kustannuksella ja byrokratian hoitaminen syö myös energiaa, jota tarvittaisiin nimenomaan sisältöjen tekemiseen.

Kainuun kehittymiseen vaikuttaa myös valtion muu toiminta ja kulutus maakunnassa. Valtion varojen suuntautuminen Kainuuseen määräytyy tällä hetkellä hallinnollisessa päätöksenteossa, joka ei myöskään ole kovin läpinäkyvää. Päätöksentekijöitä on paljon, eikä niiden välillä ole tehokasta koordinointia. Valtionhallinto toimii Kainuussa hyvin, mutta sen tavoiteasettelussa ei välttämättä saavuteta yhdensuuntaisuutta tai ei sitten oteta riittävästi huomioon Kainuun erityispiirteitä.

Kainuun hallintokokeilun tarkoituksena on nyt tarjota maakunnalle itselleen välineitä ongelmien ratkaisemiseen. Maakunnan kehittämisen tulee tapahtua maakunnan omien linjausten ja omien päätösten mukaisesti. Vain siten tulevat paikalliset olosuhteet huomioon otetuiksi parhaalla mahdollisella tavalla. Myös maakunnan toimijoiden sitoutuminen kehittymiseen vahvistuu, kun oma päätöksenteko ohjaa toimintaa. Julkisten palvelujen järjestäminen tehokkaasti ja tasapuolisesti on Kainuun tilanteessa ehdoton välttämättömyys. Yhteistyö ja yhteinen päätöksenteko antavat siihen hyvät edellytykset.

Hallintokokeilun lisäksi Kainuussa toteutetaan erityisesti innovaatiojärjestelmää parantavia toimenpiteitä. Riskirahasto, erilaiset koulutuksen kehittämistoimenpiteet ja tutkimuslaitosten toiminnan turvaaminen luovat hyvän pohjan Kainuun osaamisen kehittämiselle. Hallintokokeilun puitteissa Kainuun omatkin toimenpiteet tulevat entistä paremmin yhdensuuntaisiksi ja niiden rahoituksen etsiminen on täten helpompaa. Hallintokokeilun aiheuttamiin valmistelukustannuksiin valtio osallistuu 1 miljoonalla eurolla.

Hallintokokeilun ydinsisältönä on päätösvallan delegoiminen keskushallinnosta maakuntatasolle, valtion rahoituksen kokoaminen ja sitä koskevan päätöksenteon tekeminen läpinäkyvämmäksi sekä myös peruspalvelujen järjestämisen ja sitä koskevan päätöksenteon ja rahoituksen kokoaminen. Tämän edellytyksenä on, että Kainuussa on kansanvaltainen päätöksentekojärjestelmä, joka huolehtii näistä päätöksistä. Tämän vuoksi hallintokokeilun keskeinen rakenne on maakuntavaltuusto, joka valitaan yleisillä vaaleilla.

Vaalan kunta ei Kainuun kunnista halua osallistua hallintokokeiluun Kainuun muiden kuntien kanssa. Kokeilu ei voi onnistua, jos sen tekijät pakotetaan siihen. Tämä oli meidän lähtökohtamme. Vaalan kunta on sen omasta toiveesta jätetty kokeilualueen ulkopuolelle. Vaala jää kuitenkin Kainuun liiton jäseneksi ja kehitysvammahuollon osalta Kainuun sosiaali- ja terveyspiirin jäseneksi. Myös rakennerahastovarojen hallinnointia hoidetaan Vaalan kunnan osalta samassa prosessissa kuin kokeilualueella. Tämä on Vaalan oman aseman kannalta erityisen tärkeää. Lakiehdotuksessa turvataan Vaalan osallistuminen maakuntatason päätöksentekoon näiden tehtävien osalta.

Hallintokokeilu pyritään toteuttamaan mahdollisimman kevyesti. Kokeilulaissa säädetään ainoastaan asioista, jotka ovat kokeilun kannalta välttämättömiä. Maakuntahallinnolla on itsehallinnollinen asema, ja se voi paljossa järjestää itse oman toimintansa. Maakuntahallintoon kytkeytyviä eri tehtäviä ja toimintoja koskeva aineellinen lainsäädäntö on kokeilun aikanakin voimassa samansisältöisenä kuin muuallakin maassa.

Maakuntahallinnon tehtäviä hoitaisi tässä mallissa kolme kuntayhtymää, jotka ovat Kainuun liitto, Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä sekä Kainuun koulutuskuntayhtymä. Näistä kuntayhtymistä Kainuun liitto on sellaisenaan olemassa, sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä rakentuisi erikoissairaanhoitopiiristä ja kuntien hoitamista tehtävistä ja koulutuskuntayhtymä luotaisiin kuntien tehtävistä. Kainuun maakuntavaltuusto olisi näiden kaikkien kuntayhtymien ylin päättävä elin, joka jakaisi kuntayhtymille niille tulevan rahoituksen.

Valtion keskeisin anti kokeiltavalle maakuntahallinnolle on Kainuun kehittämisrahan kokoaminen ja sen jakamisen antaminen maakuntavaltuustolle sekä rakennerahastovarojen kokoaminen ja niiden päätöksenteon antaminen myös maakuntavaltuustolle. Näiden toimivaltasiirtojen ansiosta maakuntavaltuusto saa selvästi paremmat elinkeino- ja työllisyyspoliittiset työkalut. Nämä tekijät ovat Kainuussa niitä keskeisiä ongelma-alueita, joihin tulee löytää alueen erityispiirteisiin sopivia toimenpiteitä.

Kokeilussa selvitetään, onko Kainuun maakunta itse paras päätöksentekijä näissä asioissa. Ainakin luotamme siihen, että se tuntee olosuhteet ja on motivoitunut myös löytämään hyviä ratkaisuja. Kokeilu mahdollistaa myös nykyistä ehyemmän ja kokonaisvaltaisemman alueellisen kehittämistyön Kainuussa.

Maakuntavaltuuston toimivalta valtion talousarviossa olevien kansallisten varojen käytössä on se, että se päättää kuhunkin tarkoitukseen käytettävän vuotuisen summan ja asettaa viranomaisille tavoitteet niiden käytölle. Se voi myös antaa yritystukien ja työllisyysmäärärahojen käytöstä tarkempia määräyksiä Kainuun erityisolosuhteiden huomioon ottamiseksi.

Maakuntavaltuuston ohjaaman kansallisen kehittämisrahan käyttötarkoitukset vaihtelevat maakunnan kehittämisrahasta yritystukiin, aktiivisen työvoimapolitiikan tukiin, ympäristönsuojelun määrärahoihin ja tienpitoon — kaikki tehtäviä, joilla on todella merkittävää vaikutusta maakunnan kehittämiseen ja joissa päätöksentekijällä on myös liikkumavaraa.

Maakuntavaltuuston käsittelyn jälkeen määrärahoja käyttävät samat viranomaiset kuin nytkin. Ne toimivat hallintokokeilussakin aineellisen lainsäädännön mukaisesti. Näitä valtion viranomaisia ovat Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus, Kainuun ympäristökeskus, Oulun tiepiiri, Oulun lääninhallitus ja Kainuun metsäkeskus. Lisäksi Kainuun liitto saisi maakunnan kehittämisrahan saman menettelyn kautta. Rakennerahastovarojen hallinnoinnissa maakuntavaltuusto saisi vastaavasti toimivallat päättää tavoite 1 -ohjelmassa koottujen varojen kohdentamisesta maakunnan yhteistyöryhmän valmistelun pohjalta.

Maakunnan hallintoelimiin kuuluisi myös maakuntahallitus, joka valmistelisi maakuntavaltuuston päätökset. Hallituksella olisi kolme kokoonpanoa, joista ensimmäinen koostuisi kokonaan luottamushenkilöistä. Tämä kokoonpano käsittelisi kaikki maakunnan kuntayhtymiä koskevat yleiset asiat. Toinen kokoonpano käsittelisi Kainuun kansallista kehittämisrahaa koskevat asiat. Siinä olisivat mukana asianomaiset valtion virastot. Hallituksen enemmistö muodostuisi tässäkin tapauksessa luottamushenkilöistä.

Kokeiltava maakuntahallinto on varsin laaja ja sen tehtävät varsin moninaiset. Se tarvitsee todennäköisesti muitakin toimielimiä kuin lakiehdotuksessa pakolliseksi säädettävät valtuusto ja hallitus. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevasta lainsäädännöstä johtuu, että maakuntahallinnossa tulee olla näitä tehtäviä varten monijäseniset toimielimet. Muutoin maakuntahallinto päättää itse tarvittavista toimielimistään itsehallinnon periaatteiden mukaisesti.

Maakuntajohtajan asema ja myös tehtävä muodostunevat todella merkittäväksi hallintokokeilussa. Maakuntajohtaja valittaisiin maakuntavaltuustossa sen toimikaudeksi. Näin hänenkin kohdallaan toteutuu tietynlainen poliittinen vastuu, joka kuuluu maakuntahallituksen päätoimiselle puheenjohtajalle. Maakuntahallituksen työskentelyn kannalta on tarpeen, että sen puheenjohtaja on päätoiminen.

Maakuntavaaleissa on yhdistetty mahdollisimman tehokas suhteellisuus alueelliseen edustavuuteen. Menettely on mielestämme oikea, koska kokeilualueen kunnille jää maakunnan tehtävien rahoittajana merkittävä rooli tässäkin järjestelmässä. Kun valtuustossa on vähintään yksi edustaja jokaisesta kunnasta, tulevat kokeilualueen kaikki osat vähintäänkin kuulluiksi päätöksenteossa. Suhteellisuus ei kuitenkaan olisi tullut turvatuksi, jos maakuntavaalit käytäisiin kunnittain. Vaalijärjestelmä, jossa yhdistyvät suhteellisuus ja alueellinen edustavuus, on kiistatta melko monimutkainen, mutta senkin kokeilemisella on merkitystä myös laajemmin.

Kokeilulaki on valmisteltu ripeästi, niin kuin alussa sanoin. Nopeus on välttämätöntä, jotta kokeilu voisi alkaa vuoden 2004 kunnallisvaalien jälkeen. Näinkin Kainuussa tulee äärimmäisen kova kiire valmistella kuntayhtymien muodostaminen ja suunnitella myös käytännön toimintatavat. Jos lain käsittely olisi jäänyt ensi vuoden loppupuolelle, ei maakuntavaltuustoa olisi voitu valita seuraavien kunnallisvaalien yhteydessä, eikä tällaista kokeilua voi toteuttaa ilman vaaleilla valittavaa päätöksentekijää.

Hallintokokeilu, arvoisa herra puhemies, antaa Kainuuseen paljon lisää valtaa maakuntatasolle. Samalla se antaa myös paljon vastuuta maakunnan päättäjille. Kokeiluun liittyy myös pelkoja, että maakunnalliset päätöksentekijät eivät olisikaan niin sanotusti ajan tasalla kykeneviä kantamaan vastuuta tai heillä ei olisi riittävää asiantuntemusta. On ymmärrettävää, että uuden kokeilemiseen liittyvä riski voi joidenkin mielestä olla pelottava, mutta pelottavampaa on kuitenkin nykykehitys ja ennen kaikkea se, jos sille ei tehdä mitään. Silloin Kainuussa täydellisellä varmuudella mennään kohti autioitumista ja näivettymistä. Maakuntakeskuskaan ei voi kukoistaa, jos maakunta pääsee huonoon kuntoon.

Kokeilualueen kunnilla on merkittävä rooli maakuntahallinnon järjestämisessä. Niiden vastuulle ja tehtäväksi jää maakunnan kahden merkittävimmän kuntayhtymän perussopimuksen laatiminen. Ne määrittävät suurelta osin maakuntahallinnon mahdollisuudet palvelujen järjestäjänä. Kaikkein tärkeimmän palvelujen rahoitusjärjestelmä saa perussopimuksista ja sieltä yksityiskohtansa.

Olen varma, että maakuntavaltuusto ei hukkaa valtion varoja turhuuteen — tällaistakin pelkoa on esitetty — kun tarjolla on mielekkäitä kohteita. Olen myös varma siitä, että maakuntavaltuusto pystyy katsomaan koko kokeilualuetta päättäessään palveluista. Ennen kaikkea olen siitä varma, että kainuulaiset ovat valmiita yrittämään parhaansa, että hallintokokeilulla voitaisiin kääntää maakunnan suunta parempaan. Tällaiselle yritykselle on annettava kaikki mahdollinen tuki.

Arvoisa herra puhemies! Hallintokokeilussa maakuntatasolle rakentuu merkittävä organisaatio. Sen henkilöstö tulee nykyisistä kuntayhtymistä ja kunnista. Kokeilussa valtion viranomaiset osallistuvat maakunnan päätöksentekoon niin, että asiantuntemus tulee yhteiseen käyttöön ja yhteisesti edistämään maakuntahallintoa. Hallintokokeilun tarkoituksena ei ole lisätä sen enempää kuntien kuin valtionkaan menoja. Kokeilun valmistelu ja vaalien järjestäminen aiheuttavat tietysti kustannuksia, mutta hyödyt syntyvät nykyistä tehokkaammasta voimavarojen käytöstä sekä eri hankkeiden ja toimintojen nykyistä paremmasta yhteensopivuudesta. Kokeilun onnistuminen edellyttää kuitenkin, että Kainuuseen kohdistettavan kehittämisrahoituksen taso vastaa nykytilaa ja seuraa yleisiä muutoksia myös koko kokeilun ajan.

Arvoisa herra puhemies! Tämän esittelyn lopuksi voisi sanoa, että toivon eduskunnalta todella ripeää käsittelyä, että saamme vietyä asiaa eteenpäin ja että pystymme kääntämään maakunnan kehityksen siihen suuntaan, minkä mainitsin, elikkä ainoaan oikeaan suuntaan: parempaan.

Paula Lehtomäki /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Laki Kainuun hallintokokeilusta pyrkii siihen, että saataisiin kokemusta maakunnallisen itsehallinnon vahvistamisen vaikutuksista. Jo oli aikakin, arvoisa puhemies, jo oli aikakin!

Maakuntien itsehallinnon vahvistamisesta on puhuttu tässä talossa varmaan jo ennen kuin minä edes itse synnyinkään. Vuosien väännöt osoittavat kuitenkin, että keskushallinto pitää tiukasti kiinni kaikesta määräysvallasta, mitä se on haltuunsa saanut. Jossakin täällä näyttää elävän sitkeästi se käsitys, ettei monta hippua viisautta ole osunut Helsingin ulkopuolelle.

Sektoriministeriöiden haluttomuus luovuttaa valtaansa on noussut esille myös Kainuun hallintokokeilun viime metreillä. Niin työministeriö kuin liikenneministeriökin ovat viime metreillä alkaneet harata vastaan. Lakiesitys on nyt kuitenkin tässä. Katsotaan, miten hyväksi eduskunta sitä pystyy vielä tästä muokkaamaan.

Vastuun ja vallan pitäisi hallinnossakin kulkea käsi kädessä. Tällä hetkellä ne eivät kulje. Aluekehittämisen vastuu on tosiasiallisesti siirtynyt meillä pääasiassa maakuntiin. Valta sen sijaan on tähän saakka pysytetty keskushallinnon sektoriministeriöissä. Nyt valtaa siirtyy aimo annos vastuun luo. Siinä on tämän hallintokokeilun tärkeä vahvuus. Toisaalta kokeilun myötä kainuulaisten vastuu niin kehittämisestä kuin peruspalveluiden järjestämisestäkin kasvaa niin suureksi, että heikompia hirvittää. Se on aiheuttanut jännitteitä myös maakunnan sisällä, pienten ja suurten, keskuksen ja reunojen välillä.

Hallintokokeilun onnistumisen ydinkysymyksiä on, pystymmekö myös poliittisina päättäjinä kasvamaan maakuntasarjaan, irrottautumaan yhdestä nurkkakunnasta ja katsomaan tasapainoisesti koko maakuntaa. Uskon, että maakuntavaltuuston suora vaali edesauttaa tätä pyrkimystä ja pitää myös kansalaisten vaikutusmahdollisuudet vähintäänkin entisellä tasolla. Maakuntavaltuusto jää paljon vartijaksi, mutta haasteita eivät kainuulaiset ole ennenkään pelänneet.

Arvoisa puhemies! Lakiesityksen perusteluissa tuodaan selkeästi esille sektorihallinnon suorittaman aluekehittämisen ongelmat. Esitys toteaa, että alueiden kehitykseen vaikuttavan rahoituksen hallinnointia leimaa hajanaisuus ja vaikea hahmotettavuus. Järjestelmässä korostuvat eri hallinnonalojen erityisintressit alueen kokonaistarkastelun kustannuksella. Vaikka ministeri Korhonen äsken puhui näistä seikoista lähinnä Kainuun-mallin yhteydessä, niin muistaa pitää, että nämä seikat: vaikea hahmotettavuus, hajanaisuus ja eri hallinnonalojen erityisintressien korostuminen, koskevat yhtä lailla kaikkia maakuntia ja kaikkien alueiden kehittämistä. Suomeksi nämä lakiesityksen lausunnot tarkoittavat sitä, että keskushallinto katsoo asioita omaa putkeansa pitkin eikä kukaan tällä hetkellä tarkastele alueen kokonaisuutta. Tältä osin Kainuun hallintokokeilu onkin iso askel oikeaan suuntaan. Sirpaleista kootaan isompia kokonaisuuksia ja koko aluetta tarkastellaan vapaana sektorien välisten aitojen muodostamasta ikeestä.

Aluekehittämisen kokonaisuus Suomessa on hapuilua pimeässä niin kauan, kun valtion talousarviossa ei ole kunnollista alueellisten vaikutusten arviointia. Yli 35 miljardia euroa joku käyttää jossain, mutta kuka ja missä, on vaikeaa selvittää keltaista kirjaa lukemalla. Nyt budjettiin tulevat läpinäkyviksi Kainuun kehittämisvarat. Vielä on valiokunnassa huolella pohdittava, ovatko tässä lakiesityksen pykälässä mukana kaikki relevantit momentit.

Uunituore eilen julkaistu suomalaisen aluehallinnon kokonaisarviointi päätyy suosittelemaan aluehallinnon kehityssuunnaksi osittaisen maakunnallisen itsehallinnon mallia. Arviointityöryhmä ehdottaa, että te-keskukset tulisi sulauttaa maakuntien liittoihin. Tähän oli meillä Kainuussakin valmiutta, ja tätä itse asiassa valmistelun alkupuolella paikallinen te-keskus jo itse ehdotti. Nyt tässä lakiesityksessä tästä sulauttamisesta on ainoastaan mukana ohjausvalta, joka tulee laajasti maakuntahallinnolle. Tänä iltana aikaisemmin kuullun keskustelun perusteella eduskunnasta löytyisi laajaa tukea myös sille, että lääninhallinnon tehtäviä siirrettäisiin myös rajummalla kädellä maakuntatasolle.

On selvää, että hallintokokeilu on vain hallintoa eikä se sinällään anna vastausta Kainuun kehityksen suurimpiin ongelmiin. Erityisesti elinkeinojen kehittämisen osalta on tehty ansiokasta työryhmätyötä kansliapäällikkö Erkki Virtasen johdolla. Kainuu tarvitsee lisää välineitä elinkeinopoliittiseen työkalupakkiin. Valtioneuvoston onkin oman ilmaisemansa hyvän tahdon mukaisesti liitettävä hallintokokeiluun myös uusia resursseja, myös ministeri Korhosen esille tuoman sijoitusrahaston ja mahdollisesti muita aluepoliittisia kokeiluja.

Arvoisa puhemies! Ajattelin tarkastella omassa puheenvuorossani lähinnä valtion keskushallinnon ja alueen välistä asetelmaa. Kainuun hallintokokeilun yhtä suuri ja painava elementti on tietenkin peruspalveluiden maakunnallistaminen, niiden järjestämisvastuun siirtäminen maakuntatasolle. Kunnilta siirtyy merkittävä osa tehtäviä maakuntahallinnolle. Meillä maakunnassa tämä kuntapuoli on täysin hallinnut keskustelua Kainuun hallintokokeilusta. Tämä on tietysti ymmärrettävä sitä taustaa vasten, että kuntien tehtävien radikaali muutos on aikamoinen pala purtavaksi ja tuleekin tässä talossa tutkittavaksi myöskin perustuslaillisen itsehallinnon näkökulmasta. Maakuntaitsehallinnon vahvistaminen tarkoittaa kuitenkin lähtökohtaisesti valtionhallinnon tehtävien maakunnallistamista eikä niinkään kuntien yhteennivomista. Siksi valiokuntakäsittelyssä on edelleen huolehdittava siitä, että valtion keskushallinto ja aluehallinto ovat tässä kokeilussa keskeisesti ja riittävässä laajuudessa mukana.

Keskeisten kunnallisten tehtävien siirtämistä maakuntatasolle Kainuun hallintokokeilun valmistelussa on vastustettu melko laajasti. Hallintokokeilussa ehdotettu yhdistämisperiaate, se että samaan kokonaisuuteen yhdistetään hyvin monentyyppisiä tehtäviä, on Suomessa aivan uusi avaus. Monissa puheenvuoroissa ja kannanotoissa onkin pidetty tärkeänä sitä, että kunnallisten palvelutehtävien järjestäminen ja alueen kehittämistehtävien järjestäminen pidettäisiin tässäkin vielä erillään. Mielestäni myös näitä näkemyksiä pitää valiokunnassa vielä punnita ja tarkastella.

Lopuksi toteaisin kollegoille, joita on ilahduttavan runsaslukuisesti paikalla, että lakiesityksen alkuluvusta voi saada Kainuusta aika kurjan kuvan. Esitys luettelee, miten väestö on iäkästä, huoltosuhde huono, muuttoliike rajua, tutkinnon suorittaneita vähän, työttömiä paljon, tutkimus- ja kehitystoimintaa niukasti. Kotimaakunnallani on kuitenkin myös toiset, tyystin toisenlaiset kasvot. Kainuu on maakunta, missä eläväiset, suorasukaiset kainuulaiset ahertavat kotiseudun kehittämiseksi komeissa vaaramaisemissa susia ja karhuja väistellen, ja luulenpa, että todellista kurjuuttakin on tuntuvasti vähemmän Kainuussa kuin joissain suurissa kaupungeissa. Kainuun rajojen sisälle mahtuu koko Helsinki—Turku—Tampere-kolmio. Siksi pitää muistaa, että pitkät etäisyydet ovat Kainuun ominaispiirre ja se vaikuttaa luonnollisesti myös Kainuun hallintokokeilun toteutukseen.

Arvoisa puhemies! Ministerin äskeisessä ja muissakin puheenvuoroissa valmistelun aikana on tuotu vahvasti esille se, että Kainuun hallintokokeilu on rakennettu Kainuuta varten. Maakuntaitsehallinnon vahvistaminen tässä tasavallassa ei kuitenkaan saa pysähtyä pelkkään Kainuun hallintokokeiluun vuoteen 2012 asti. Meillä on tehtävänä edetä myös valtakunnallisesti siltä pohjalta, mitä aluehallinnon arviointiraportti ja myös niin sanottu ryhmä Komi ovat viime kuukausien ja päivien aikana esittäneet.

Anne  Huotari  /vas:

Arvoisa puhemies! Olemme tekemässä suomalaista aluepolitiikan historiaa. On upeaa, että saan olla tässä eduskunnan lähetekeskustelussa, lähettämässä valiokuntiin valmisteluun hallituksen esityksen laiksi Kainuun hallintokokeilusta. Tähtihetki on kuitenkin vasta edessäpäin, nimittäin sitten, kun hallintovaliokunnan mietintö tulee ja toivottavasti yksimielisesti hyväksymme mietinnön pohjalta lain. Kuten huomasitte, Kainuun kansanedustajat ovat sataprosenttisesti paikalla. Vastuu on kahden naisen harteilla, mutta onhan meillä toki Oulun läänissä muitakin kansanedustajia, jotka ajattelevat Kainuun parasta, se on myönnettävä.

Mutta käykäämme siis lähetekeskusteluun. Ensinnäkin toivon, että hallintovaliokunta pyytää lausunnot sosiaali- ja terveysvaliokunnalta, sivistysvaliokunnalta ja työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnalta. Tämä siksi, että kun on kiireinen aikataulu, nämä asiantuntijavaliokunnat voivat selvittää esimerkiksi kuntayhtymien sisällön järkevyyden ja ne asiat, mitkä siihen liittyvät. Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan perustelu tulee myös myöhemmin. Näin hallintovaliokunta voi sitten koota eri valiokuntien näkemyksistä oman mietintönsä.

Hallintokokeilun historia on täällä jo todettu, mutta haluan antaa vielä kiitoksen ministeri Korhoselle. Hän on tarmokkaasti vienyt asiaa eteenpäin ja irrottanut sisäasiainministeriöstä kohtuullisen määrän virkamiehiä valmisteluun. Nyt valmistelu jatkuu Kainuussa, tietenkin sen jälkeen, kun täältä on virallinen päätös — toivottavasti myönteinen päätös — saatu aikaan. Mutta koska aikataulu on kiireinen myös tästä eteenpäin, valmistelu on jo osittain aloitettu.

Pääosa kainuulaisista odottaa mielenkiinnolla, mitä kokeilu tuo tullessaan, ja näkee sen mahdollisuutena. Toki muunkinlaisia mielipiteitä on. Ilmassa leijailee uhkia ja etenkin tällaisia urbaaneja huhuja, joiden mukaan pelätään, että kaikki valta keskittyy Kajaaniin ja että reuna-alueille ei paljon mitään jää. Toisaalta Kajaanissa pelätään, että siellä joudutaan maksumiehiksi muiden kuntien kalliimmille palveluille. Mutta tälläkin hetkellähän tässä on erilaisia maksumiehiä monellakin eri tavalla.

Sitten itse lakiehdotukseen:

Lain yleisperusteluissa annetaan kovin negatiivinen kuva Kainuun nykytilasta, kuten ed. Lehtomäki jo totesi, etenkin tulevaisuuden näkymistä, jos mitään ei tehdä. Siksi on tehtävä. Meillä on kaunis luonto, me pidämme huolta toisistamme, olemme ahkeraa työväkeä, mikä myöskin täällä Pääkaupunkiseudulla on rakentajien ja muidenkin työntekijöiden tekemästä työstä jo nähty. Osaamme tehdä myös yhteistyötä, esimerkiksi Kainuun liiton ja te-keskuksen välinen yhteistyö on ollut erittäin hyvää, ja myöskin koulutusorganisaatiot ovat tehneet hyvää yhteistyötä juuri siksi, että olemme pieniä ja me tunnemme suurin piirtein kaikki toimijat toisemme. Mutta eihän se tietenkään niin auvoista aina ole kuin mielellämme haluamme osoittaa. Kuitenkin yhteistyö on parempaa kuin monissa muissa te-keskuksissa.

On totta, että työttömyys on Kainuussa maan korkein edelleen, mutta juuri tällä viikolla julkaistut tilastot osoittavat, että olemme nyt viime kuussa olleet vuoden 1992 tasolla eli yhtä alhaisella tasolla kuin kymmenen vuotta sitten. Kuitenkin prosentuaalisesti maakunnassamme on vielä maan korkein työttömyys.

Sitten tästä lakiehdotuksesta sanoisin, että Kainuun liitossa oli tarkistettu tilastotietoja ja siellä oli huomattu, että siellä on osittain virheellisiä tilastotietoja, ja toivoisin, että ne korjataan sitten historiankirjoihin. En tiedä, mistä tämä johtuu.

Lain yleisperusteluissa on todettu myös, että valtionosuuksien osuus kuntien menoista oli maakuntatasolla maan korkein. On myönnettävä se, että olemme saaneet hyvin paljon valtiolta apua järjestääksemme palvelut.

Kohdassa 1.4 Hyvinvointipalvelut todetaan palvelujen tuottamisen kustannusten erityisesti kustannusten sosiaali- ja terveydenhuollon alalla vaihtelevan kunnittain paljon. Esimerkiksi, jos keskiarvon ylittävät kunnat pääsisivät keskiarvokustannukseen sosiaali- ja terveydenhuollossa, säästyisi Kainuussa 2,7 miljoonaa euroa vuodessa. Se on iso summa. Jos päästäisiin edullisimpien kuntien tasolle, vuotuinen säästö olisi 5,5 miljoonaa euroa vuodessa. No, tämä on ehkä utopistinen tavoite, ja pitkät välimatkat ja väestön ikärakenteen erot eri kunnissa selittävät tätä tilannetta, mutta ne eivät ole ainoita selittäjiä. Myöskin se, että monissa kunnissa ei ole ollut vakinaisia lääkäreitä vaan lääkäripalvelut on jouduttu ostamaan pätkätyölääkäreiltä, on vaikuttanut ensinnäkin siihen, että lääkäripalvelujen järjestäminen perusterveydenhuollossa on ollut kallista, ja toisaalta siihen, että todennäköisesti näissä kunnissa juuri on jouduttu käyttämään enemmän erikoissairaanhoidon palveluja. Tätä kautta erikoissairaanhoidon kustannukset myöskin yksikkökustannuksina ovat nousseet korkeammiksi, ja sitä kautta myöskin ne kunnat, jotka ovat pystyneet hoitamaan perusterveydenhuoltonsa kohtuullisen hyvin, joutuvat erikoissairaanhoidon kautta maksamaan niiden kuntien kustannuksia, joissa vakituisia lääkäreitä ei ole ollut.

Kainuussa on kymmenen lukiota, mutta kuinka kauan, voi kysyä, kun eräissä lukioissa on alle kymmenen aloittavaa opiskelijaa. Koulutuskuntayhtymässä onkin ollut tavoitteena, että pystymme turvaamaan lukioverkon sellaisena, että opiskelijoiden matkat eivät tule kohtuuttoman pitkiksi.

Lakiehdotuksessa on kolme osaa: maakunnallisen demokratian lisääminen, maakuntaan tulevien valtion määrärahojen kokoaminen ja niistä yhdessä päättäminen ja kuntapalvelujen kokoaminen kahdeksi kuntayhtymäksi eli sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymäksi ja koulutuskuntayhtymäksi.

Maakunnallisten päätöksentekoelinten rooli muuttuu merkittävästi uuden lain myötä. Maakunnalliselle tasolle tulee lisää valtaa mutta myös vastuuta. Se meidän on hyvä muistaa. Maakuntahallituksen rooli tulee olemaan vahva, ja epäilenpä, että jos mitään muita lautakuntia tai neuvottelukuntia tai valmisteluelimiä ei tähän lisätä, maakuntahallituksen jäsenet joutuvat olemaan lähes puolipäiväisiä henkilöitä. Siinä sitten voi edelliseen keskusteluun viitaten miettiä, kuinka monella on sitten aikaa sellaiseen tehtävään. Se on myös vahvuus, koska sitoutuminen tehtävään on varmasti hyvä, mutta se voi olla myös uhka sen puolesta, tuleeko maakuntahallitukseen tarpeeksi monipuolista väkeä maakunnan alueilta ja eri ammattiryhmistä. Laki mahdollistaa lautakuntien perustamisen, ja uskon, että olisikin järkevää, että tällaisia lautakuntia tulisi.

Elinkeinopolitiikka tulee olemaan erittäin merkittävässä roolissa, ja innovaatiotyöryhmä, joka on toiminut, on kehitellytkin uusia esityksiä kevään ja kesän aikana. Uskon, että tämä työ jatkuu yhä edelleen. Esittelytekstissä ei ollut mainittu, että maakunnassamme toimii muun muassa maailmanmarkkinoita johtavia yrityksiä ja myös erityisen innovatiivisia yrityksiä ja siellä on hyvin vahvaa elektroniikka-alan osaamista ja myöskin puu- ja metsäteollisuuden osaamista.

Työllisyysmäärärahat oltaisiin siirtämässä niiltä osin, kuin se on järkevää ja mahdollista, alueellisen työvoimapolitiikan välineeksi. Tästähän työ- ja tasa-arvosasiainvaliokunta viimeksi budjettilausunnossaan esitti toiveen, että siirryttäisiin alueelliseen työvoimapolitiikkaan. Työministeriö on tätä vastustanut, mutta yritämme työministeriönkin saada ymmärtämään, että haluamme nimenomaan näillä toimilla lisää vaikuttavuutta.

Kainuulaisilla on mahdollisuus tulevaisuudessa uudella tavalla yhdistää elinkeinopolitiikan ja työvoimapolitiikan välineet ja näyttää myöskin sitä kautta, että vaikuttavuus näin voidaan yhdistää. Voimme myös vastata paremmin eläköitymisen haasteeseen, joka tulee olemaan maakunnassamme erittäin suuri.

Maakuntajohtajan valinta on suuri kysymysmerkki meille. Suurin osa maakunnan kunnista halusi, että maakuntajohtaja valittaisiin vaalilla, mutta tässä laissa sitä ei nyt esitetä. Se jää valiokunnassa ratkaistavaksi asiantuntijakuulemisen jälkeen, mihin tässä asiassa päädytään.

Uhkakuvana on esitetty myös päätöksenteon valuminen kauemmaksi kunnista ja se, mitä kuntiin jää jäljelle. Se onkin mielenkiintoinen kysymys, ja tässä varmasti tarvitaan näitä uuden demokratian muotoja, joita äskeisessä keskustelussa jonkin verran jo tuotiinkin esille. Tämä on myös meille mahdollisuus luoda uutta paikallisdemokratiaa, eli se ei ole pelkkä uhkakuva.

Kuntayhtymistä vielä totean ihan lyhyesti, että sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymässä lain 21 §:n viimeinen momentti mahdollistaa lisätehtävät sinne, eli Kainuussa on jo jonkin verran keskusteltu siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymään tulisi kokonaisuudessaan kuntien sosiaali- ja terveystoimi. Se olisi ehkä järkevää, ja katsotaan, ovatko kunnat siitä yksimielisiä. Se mahdollistaisi myös erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistoiminnan aivan uudella tavalla, mikä minusta tulee olemaan tosi iso haaste ja mahdollisuus.

Koulutuksen kuntayhtymässä ammattikorkeakoulu jää ulkopuolelle alkuperäisestä valmistelusta poiketen, ja olen henkilökohtaisesti myös sitä mieltä, että tämä oli täysin oikea ratkaisu, että erotetaan selkeästi toisen asteen ammatillinen koulutus ja lukiokoulutus omaksi kuntayhtymäkseen.

Vaalan tilanne on ongelmallinen. Olen syntyisin Vaalasta ja maksan yhä edelleen kiinteistöveroa sinne ja olen aika surullinenkin siitä, että vaalalaiset eivät nähneet tätä mahdollisuutena. Nyt he jäävät sinne tavallaan välitilaan, joka ei ole helppo, ei Vaalan kunnalle, ei te-keskukselle, koska siellä joudutaan tekemään poikkeusjärjestelyjä, eikä myöskään tälle uudelle maakuntahallinnolle, jonka joissakin kokouksissa vaalalaiset istuvat ja joissakin kokouksissa eivät. Pitää varmasti vielä miettiä hallintovaliokunnassa, onko tämä nyt se oikea ratkaisu vai pitäisikö olla niin, että Vaala laitettaisiin valitsemaan, ovatko he tässä mukana vai ei. Mutta sekään ei ole yksinkertainen ratkaisu.

Kainuussa odotetaan porkkanarahoja. Hallituksen pöytäkirjan liitteenä onkin niin sanottu Virtasen paperi, ja toivotaan, että sitten kun kokeilu lähtee käyntiin, näitä hankkeita voitaisiin sieltä toteuttaa.

Valmistelu Kainuussa tulee olemaan todella kova juttu, ja se vie paljon virkamiesten ja kaikkien muittenkin aikaa. Mutta toivon, että tämä saa aikaan sellaisen kuhisevan Kainuun, jossa kansalaisjärjestöt ja kaikki tahot ovat mukana tekemässä uutta sisältöä paljon enemmän kuin hallintokokeilu tässä laissa itsessään määrittelee. Kokeilun aikana pitäisi olla myös mahdollista muuttaa lakia, jos siihen päädytään, että jokin asia ei toimi, tai halutaan lisää valtuuksia.

Ainakin jollakin osalla kainuulaisista olisi ollut valmiutta mennä vieläkin pidemmälle, jopa yhdistää Kainuun liitto ja te-keskus, mutta tässä vaiheessa siihen ei lain säätäjällä ilmeisestikään ollut halukkuutta. Kainuussa on myös kysytty, mitä tehtäviä kunnille jää. Olisiko ollut järkevämpää perustaa yksi kunta ja ottaa kuntaliitosporkkanarahat myös? Tämähän ei estä myöskään kuntaliitoksia. Mikäli kunnat toteavat tässä kokeilun aikana, että tehtäviä jää niin vähän, että ei ole järkevää pitää kuntaorganisaatiota yllä, niin se on täysin mahdollista. Todennäköisesti luonnollista olisikin, että esimerkiksi Ylä-Kainuun kunta muodostuisi ja mahdollisesti Kajaanin seudun kunta, mutta se on sitten toisen keskustelun aihe.

Arto  Seppälä  /sd:

Arvoisa puhemies! Näin Etelä-Savon puolelta ja SDP:n kansanedustajana haluan olla mukana tässä lähetekeskustelussa. Täällä oikein tuntee tällaisen Kainuun hengen läsnäolon myönteisesti.

Väestön ikääntymisen ja muuttotappion ongelmat ovat suomalaisittain kärjistyneet Kainuussa. Alueen kehittymisen ja elinvoimaisena pysymisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää toimia elinkeinoelämän virkistämiseksi, palvelujen parantamiseksi ja hallinnon sujuvuuden edistämiseksi alueella.

Pääministeri Paavo Lipposen aloitteesta käynnistettiin noin vuosi sitten suunnitelma aluehallinnon kokoamisesta yhden katon alle. Asiat ovat edenneet nopeasti ja olemme nyt saaneet lähetekeskusteluun lakiesityksen, jonka tavoitteena on luoda Suomessa uusi tapa suunnitella, kehittää ja tuottaa palveluja ja muita toimintoja maakuntatasolla. Suomessa toteutetaankin kansainvälisestikin arvioiden hyvää ja ennakkoluulotonta aluepolitiikkaa. Kainuun hallintokokeilusuunnitelma on hallituksen innovatiivisen politiikan luonnollinen jatke. Se on koko aluehallinnon kehittämismahdollisuuksia kartoittava pilottihanke, jonka tulosten pohjalta tullaan tulevaisuudessakin tekemään päätöksiä.

Kainuun-mallissa maakunnan kehittämiseen ja tulevaisuuteen keskeisesti vaikuttava päätöksenteko siirretään keskushallinnolta maakuntatasolle. Kunnallisten peruspalvelujen tarjonta ja tuotantoa koskeva päätöksenteko ja rahoituksen kokoaminen puolestaan siirtyy kunnilta maakuntatasolle. Kaikki maakunnallinen päätöksenteko kootaan yhteen päätöksentekoelimeen, maakuntavaltuustoon, joka valitaan suoralla kansanvaalilla. Keskeinen osa uutta mallia on se, että valtion budjetissa on yksi momentti, jolta myönnetään varoja Kainuun kehittämiseen. Rahapäätösten siirtyminen yhteen paikkaan toisi varmastikin kokonaisvaltaisempaa näkemystä ja parempaa koordinaatiota rahanjakoon.

Arvoisa puhemies! Hallituksen antaman lakiesityksen perusteluissa luodaan hyvä katsaus Kainuun maakunnan nykytilaan. Maakunnan väestökehitys ja sen myötä talouden kehitys on ollut pitkään negatiivinen. Poismuutto alueelta on voimakasta ja syntyvyys selvästi pienempi kuin kuolleisuus. Huoltosuhde alueen kunnissa heikkenee koko ajan. Poismuuton pysäyttäminen ei estäisi väestön vähenemistä, vaan ainoa keino lisätä väkimäärää Kainuussa on muuttovirran kääntäminen.

Eräs huolestuttava seikka on, että kuntalaisten mahdollisuudet saada esimerkiksi terveydenhuollon palveluja, ovat heikentyneet. Eri kuntien asukkaat ovat keskenään eriarvoisessa asemassa. Uudella mallilla turvataan kansalaisten tasavertainen asema sekä palvelujen laatu ja saatavuus. Tällä hetkellä maakuntatasolta puuttuu kokonaan kansanvaltainen päätöksenteko. Tämän vuoksi peruspalveluita ei voida siirtää tasolle, jolla ei ole riittävää väestöpohjaa ja voimavaroja.

Työttömyyden kasvu on ollut yksi kuntien rahoituspohjan heikkenemisen syy. Koko maan korkein työttömyysaste kertoo karua kieltä siitä, miten vähän alueelle on saatu sijoittumaan yrityksiä. Esityksen yksi tavoite on luoda yritystoiminnalle uusia mahdollisuuksia ja siten saada niitä sijoittumaan Kainuuseen. Suunnitelmaan kuuluvan sijoitusrahaston vetovoiman varmistamiseksi pitää turvata koulutuspaikkojen riittävä määrä. Alueella tulisi panostaa voimakkaasti koulutuksen yhteistyöhön ja mahdollisuuksiin olla mukana alueen kehittämisessä. Oulun yliopiston ja ammattikorkeakoulun opetuksen pysyvyyteen ja kehittämiseen pitää kiinnittää huomiota, sillä sopivan työvoiman saatavuus on elinkeinotoiminnan sijoittumisen kannalta aivan keskeistä. Siksi korkeakoulutuksen opiskelijapaikkojen riittävä, mielellään kasvava, määrä on yksi vetovoimatekijä alueelle.

Yritysten ja niiden työntekijöiden välillinenkin työllisyysvaikutus on merkittävä. Tarvittaisiin lisää palveluja, ja sitä kautta syntyisi myös uusia työpaikkoja. Työpaikkojen myötä alueelle saataisiin muuttamaan aktiiviväestöä. Huoltosuhde kohenisi ja kuntien verotulot kääntyisivät kasvuun.

Arvoisa puhemies! Kajaani alueen suurimpana kaupunkina kantaa suuren vastuun muun muassa palvelujen rahoituksesta. On kuitenkin oletettavaa, että se tulee ensimmäisenä hyötymään kokeilun odotettavissa olevista hyvistä tuloksista. Kajaanin asema onkin nimenomaan olla alueen kehityksen veturina, joka vetää muut kunnat perässään positiivisempaan suuntaan. Kainuussa on omaa intoa ja motivaatiota kokeilun eteenpäinviemiseen ja sen hyvään toteuttamiseen. Tärkeää on, että Kainuun liiton poliittiset ryhmät ovat päässeet yksimielisyyteen siitä, että palveluiden tuottamista ja hallintoa maakunnan alueella voidaan toteuttaa lakiesityksen mukaisesti. Henkilöstön aseman turvaaminen ja kokeilun seuranta ovat tärkeitä tällaisissa kokeiluissa.

Arvoisa puhemies! Koko Sininen Kainuu -hankkeen lähtökohtana on ollut maakunnan tahdon korostaminen. Sen tarkoituksena on löytää uusia ja kestäviä ratkaisumalleja Kainuun aluekehityksen turvaamisen ja kainuulaisten palvelujen parantamiseen. Pidän erittäin toivottavana, että tämä esitys etenisi täällä eduskunnassa myönteisesti.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen erittäin tyytyväinen, että eduskunta saa jälleen kerran tällä hallituskaudella käsitellä lakiesitystä, jonka tavoitteena on edistää aluekehitystä ja tässä tapauksessa kokonaisen maakunnan asukkaitten hyvinvointia. Tämä esitys on aiemmin toteutetuista ohjelmista ja laeista poikkeava ja ainutlaatuinen. Kainuun hallintokokeilussa maakunta saa aivan uudenlaista valtaa muun muassa maakuntavaltuuston kautta päättää nyt pääosan kuntien vastuulla olevista asioista kuten sosiaali- ja terveyshuollosta sekä opetustoimen tehtävistä. Maakunta vastaisi myös yleisestä elinkeinopolitiikasta ja maakunnan suunnittelusta ja aluekehityksestä. Peruskuntien ei mielestäni kuitenkaan tarvitse tässä olla huolissaan kertakaikkisesta vallan menetyksestä, sillä kunnille jää useita tehtäviä, kuten päivähoito, peruskoulutus ja kaavoituksesta huolehtiminen. Ed. Huotari pohti puheenvuorossaan myös kuntaliitosten mahdollisuutta. Kokeilun aikana myös tämä asia, kuntaliitosten tarpeellisuus tai tarpeettomuus, varmaankin selviää.

Mielestäni on hyvä asia, että tällaisia kokeiluja uskalletaan tehdä. Hallintokokeiluun varattu aika, lähes kymmenen vuotta, on myös riittävän pitkä jakso todellisten tulosten syntymiselle. Hyvä asia on myös se, että kokeilu on riittävän laaja ja koko maakunnan kattava. Mielestäni kyseinen kokeilu on todella iso uudistus. Miten kokeilu loppujen lopuksi onnistuu, on Kainuun kunnille ja Kainuun päättäjille todellinen haaste ja kypsyyskoe. Hyvän lähtökohdan tälle onnistumiselle kuitenkin antaa se, että tämän lain valmistelussa maakunnan eri toimijat ovat olleet vahvasti mukana ja löytäneet yhteisen näkemyksen.

Kokeilu asettaa valtavia haasteita, miten alueen väestörakenteen muuttumiseen, työttömyyteen ja muuttoliikkeeseen pystytään vastaamaan. Mielestäni onnistuminen onkin pitkälle kiinni asenteista ja yhteistyöhalukkuudesta. Tämän tyyppinen kokeilu merkitsee, että kuntien, voisiko sanoa, perinteisestä reviiriajattelusta on pystyttävä luopumaan. Päätöksentekovallan hajauttamista en koe niinkään ongelmana vaan pikemminkin mahdollisuutena käsitellä asioita laajemmin ja objektiivisemmasta näkökulmasta. Liiallinen nurkkakuntaisuus voi helposti jumittaa halut pyrkiä niin sanottuun yhteiseen hyvään tai yhteiseen päämäärään. Varsinkin elinkeinopolitiikassa laajempi näkökulma, esimerkiksi yrityselämän kehittämiselle ja kannustamiselle, on olennainen lähtökohta.

Mainitsemani asenteet koskevat kuntaihmisten lisäksi myös valtion, piirihallinnon ja keskushallinnon asenteita ja heidän rohkeuttaan, jopa sektoriministerin rohkeuteen asti. Ihmettelenkin työministerin hanketta vastustavia mielipiteitä, varsinkin kun Kainuussa on Suomen korkein työttömyys. Juuri siellä työvoimahallinnon pitäisi olla aktiivisin ja ennen kaikkea ennakkoluuloton etsimään uusia ratkaisuja ja menetelmiä.

Arvoisa puhemies! Jokainen Suomen maakunta on erilainen ja jokaisella niistä on omat vahvuudet ja mahdollisuudet, eikä Kainuun-mallia siten sellaisenaan varmastikaan voi soveltaa muihin maakuntiin. Mutta tästä kokeilusta saadut kokemukset antavat hyvät perusteet tarkastella muidenkin maakuntien itsehallintoa sekä valtion ja maakuntien yhteistä kehitystyötä kenties jopa niin, että muillekin maakunnille voidaan räätälöidä kullekin sopivimmat yhteistyömallit jo ennen kuin Kainuun hallintokokeilu päättyy.

Kalevi  Olin  /sd:

Arvoisa puhemies! Pidän tätä esitystä Kainuun hallintokokeiluksi hyvin hyvin merkittävänä. Voidaan sanoa, että siinä on itse asiassa nyt esitys, jolla annetaan maakunnille mahdollisuuksia, aivan kuten täällä aiemmissa puheenvuoroissa on korostettu. Haluaisin tässä puheenvuorossani kuitenkin taustoittaa tätä kokeilua ja todeta sen, että itse asiassa suomalainen aluehallinto ei oikeastaan kunnolla toimi johtuen siitä, että olosuhteet maan eri osissa ovat niinkin erilaiset kuin ne ovat. Toisaalta lääniuudistus, josta taitoimme peistä täällä eduskunnassa varsin paljon edellisellä vaalikaudella, tämä suurlääniuudistus, on jotenkin ikään kuin haihtunut. Se ei ole tuonut sellaista potkua aluepolitiikkaan, jota odotettiin.

Toisaalta edelleen tiedetään, että Suomessa kehitys on kesken. Nyt on kysyttävä, mihin suuntaan aluehallinto kehittyy, mistä malli mahdollisesti tulee ja mikä on yleensä eurooppalaisen aluepolitiikan toimintamalli. Tämä keskustelu liittyy luonnollisesti valtion rooliin, siis kansallisvaltion rooliin. Se liittyy maakuntien ja läänien rooliin sekä kuntien rooliin. Kun roolista käsitteenä keskustellaan, silloin puhutaan aina työnjaosta, mitä kukin hoitaa, mitä odotetaan kunkin tahon hoitavan.

Me tiedämme, että meillä on 448 kuntaa, se kai se luku oli. Tiedämme, että meillä on asukkaita 5,2 miljoonaa, ja me tiedämme, että esimerkiksi Ruotsissa, jossa väkiluku on tuntuvasti suurempi kuin meillä, kuntahallinto on käynyt melkoisen prosessin. Muistan, että vuonna 1862 Ruotsissa säädettiin laki paikallishallinnon toimivuudesta. Tuolloin Ruotsi jaettiin 2 500 kuntaan. Vuonna 1952, arvoisa puhemies, tehtiin Ruotsissa toinen merkittävä paikallishallinnon uudistus. Silloin kuntien lukumäärä pudotettiin 1 037:ään. Aikavälillä 1964—1971 tämä kehitys jatkui, ja 1971 Ruotsissa oli kuntaluku pudonnut 1 037:stä 850:een. Vuonna 1999 ollaan Ruotsissa nykyisessä tilanteessa, jossa kuntia on 289 kappaletta.

Toisaalta Ruotsissakin tiedetään, että aluehallinto ei toimi parhaalla tavalla. Väki muuttaa asutuskeskuksiin, paikoin jopa kiivaammalla tahdilla kuin Suomessa. Ruotsissa myös keskustellaan kansallisvaltion ja aluehallinnon rooleista. Ruotsissa tunnetaan lääninhallitus, länsstyrelse. Se tunnetaan myös Suomessa, mutta Suomessa se ei ole mikään hallitus, koska se on virkamiesyksikkö. Ruotsissa on maakäräjät, landsting. Ruotsissa lääninhallitukseen luottamushenkilöosuuden nimittää landsting eli maakäräjät. Siis maakäräjät nimittää luottamushenkilöt toimimaan lääninhallituksissa, joita paikallinen maaherra vetää.

Voidaan sanoa, että tältä osin meillä lääninhallinnon osalta on melkoinen demokratiavaje. Nyt on kysyttävä, miten tämä vaje voidaan peittää ja mikä on se askel meillä. Tästäkin näkökulmasta Kainuun kokeilu on todella tervetullut. Mutta arvioni on, arvoisa puhemies, että meillä tarvitaan näitä kokeiluja myös useampia. Meillähän on ensi vuoden alusta tulossa voimaan uusi aluekehityslaki. Meillä on laki seutuyhteistyöstä, jossa kahdeksan seutukunnan on jo nyt mahdollista aloittaa aivan uuden tyyppinen yhteistyö, ja meillä on tämä Kainuun maakuntahallintokokeilu. Eilen luovutettiin alue- ja kuntaministerille myös aluehallintoa pohtineen työryhmän mietintö, jossa oli tämän kaltaisia esityksiä, joita nyt tässäkin hallintokokeilussa selvästi on.

Arvoisa puhemies! Käsitykseni on, että Suomessa edetään kansallisvaltion, maakuntien, kuntien, lääninhallinnon, aluehallinnon, te-keskukset ja monet muut mukaan lukien, osalta monen tien kautta eteenpäin. Yhdellä paikkakunnalla toimii tietty asia, toisella toimitaan vähän toisella tavalla, mutta näyttää olevan selvää, että maakuntavaltuusto, maakuntahallinto, on se, jonka ympärille toimia kootaan.

Nyt on kysyttävä, mikä on verotusoikeus. Onko se vain valtiolla ja kunnilla? Kainuun kokeilussahan ei vero-oikeutta anneta. Ruotsissa maakäräjillä on pieni verotusoikeus. Ruotsissa demokratiasta vastaaville puolueille ja valitsijayhdistyksille voidaan antaa puoluetukea paitsi kunnan toimesta myöskin maakäräjien toimesta. Meillä ei tällaista järjestelmää ole. Mutta oma arvioni on, että Suomen tie kulkee kohti ilmeisesti "liittotasavaltakaltaista" kehitystä, jossa maakunnille annetaan itsehallinto-oikeutta enemmän kuin aikaisemmin, kuntien ja maakuntien tehtäviä sovitetaan yhteen, te-keskusten ja monien muiden valtion aluehallintojen toimintoja kootaan yhteen maakuntahallinnon suuntaan, mutta tärkeätä on se, että maakuntavaltuustot tullaan tulevaisuudessa valitsemaan suorilla vaaleilla. Toisaalta tähän valintaan pitäisi kytkeä myöskin maakuntajohtajien valinta.

Edelleen, arvoisa puhemies, keskustelun väärti olisi se näkökulma myöskin, mikä on maakuntavaltuutettujen lukumäärä. Meillä Suomessa tahtoo olla tällainen pitkä siima, pitkä piiska, eli demokratiaa annetaan ikään kuin valtavan suurilla lukumäärillä edustajien osalta, kun taas toinen tapa on monissa kehittyneissä demokratioissa se, että luottamushenkilöiden lukumäärä on suppeampi, mutta, kuten Ruotsissa, myös Yhdysvalloista löytyy kaupunkeja ja osavaltioita, joissa luottamushenkilöille annetaan täydet valtuudet toimia puolipäivätoimisina tai täyspäivätoimisina. Silloin heidän lukumääränsä on rajoitetumpi, mutta silloin he ovat myöskin merkittävämmin vastuussa poliittisesta toiminnastaan silloin, kun vaalit järjestetään.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edellä ed. Olin käytti erittäin asiantuntevan puheenvuoron maakuntahallinnon kehittämisestä, ja näihin näkemyksiin voi suurelta osin yhtyä.

Nyt käsittelyssä oleva Kainuun aluehallintokokeilu on mielestäni pääosiltaan myönteinen ja kannatettava. Myönteistä tässä on muun muassa se, että kuntarahoitus, valtion aluehallinnon rahoitus ja Euroopan unionin rahoitus nähdään yhtenä kokonaisuutena, jolla nimenomaan kokonaisuutena on vaikutusta Kainuun kehitykseen ja Kainuun tulevaisuuteen, ja tällä tavalla pyritään byrokratian pilkkomaa erillisrahoitusta kokoamaan yhteen.

Toinen myönteinen asia on suora maakuntavaltuustovaali. Tässä toteutuu keskustan pitkäaikainen poliittinen tavoite lisätä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia myöskin maakuntahallinnon kautta.

Pidän myös tärkeänä, että kun Vaalan kunnanvaltuusto käytännössä yksimielisesti päätti jäädä tämän kokeilun ulkopuolelle, Vaalaa ei pakotettu mukaan tähän kokeiluun, vaan Vaala voi jatkaa myös tiivistä yhteistyötä Oulujokivarren kuntien kanssa, Utajärven, Muhoksen ja Oulun kanssa. Pidän tärkeänä, että Vaalalle turvataan kehittämishankkeitten oikeudenmukainen kohtelu ja rahoitus siitäkin huolimatta, että valinta oli erilainen kuin toisilla kunnilla.

Jatkossa Kainuun kehityksen ratkaisee se, millä tavalla elinkeinoelämän kilpailukykyä pystytään vahvistamaan, ja silloin tämän kokonaisrahoituksen taso on tärkeä, nimenomaan sen kokonaisrahoituksen, joka muodostuu kuntarahoituksesta, valtion aluehallinnon rahoituksesta ja Euroopan unionin rahoituksesta. Tässä tarvitaan lisäpanostuksia ja tämän kehityksen turvaamista, ja siinä valtion budjetin kautta voidaan osoittaa lisää määrärahaa.

Kokeiluaika on pitkä, ja toivonkin, niin kuin ed. Huotarikin, että välilläkin voidaan tarkastella tätä lakia ja tarvittaessa täsmentää ja tehdä muutoksia niillä kokemuksilla, mitä kokeilun aikana saadaan.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin on edelläkin todettu, tässä esityksessä on hyvin paljon myönteistä. On hyvin tärkeää, että kansalaisilla säilyy tuntuma siihen, että he voivat todella asioihin vaikuttaa ja niistä päättää.

Toisaalta tulee muistaa, että ihan niin auvoinen tämäkään kokeilu tuskin tulee olemaan, ettei siellä negatiivisiakin puolia tule, joihin joudutaan kyllä palaamaan. Siinä mielessä olisi toivonut, että hallitus olisi antanut vähän reippaammin rahaa tähän kokeiluun, kun sitä lähdetään esittämään, koska siellä tulee varmaan ylimääräisiä kustannuksia.

Toisaalta onnistumisen kannalta on tietysti hyvin tärkeää, että yhteistyökyky ja -halu säilyy koko tämän kokeilukauden ajan, ja voisi sanoa, vaikka tiedän, että Kainuussa sitä varmasti on, että toivoisin sen edelleen siitä kehittyvän, koska kuitenkin tulee tässä ongelmaksi se, mistä ed. Huotari vähän kyseli, tuleeko tästä vähän semmoinen keskittymä. Kyllä minä uskon, että aika pitkälle tapahtuu keskittymistä Kajaaniin hyvin pitkälle ihan käytännön syistä. Silloin tulee ongelmaksi se, miten niin sanotut syrjäisemmät seudut tulevat toimeen, koska enimmäkseen sinne jää ikääntyvä väki. Silloin ei saisi tulla sitä ongelmaa, että sanotaan, että me joudumme maksamaan joidenkin toisten puolesta. Jos se tähän menee, silloin yhteistyökyky kärsii ja sitä kautta tulee ongelmia.

Sanoisin ihan käytännön kokemuksesta, että osajäsenyys on yksi ongelma, joka tuo hallintopuolen kokeiluissa hyvin paljon pulmia, ja siihen kannattaisi kyllä perehtyä, että ei tähän jouduttaisi. Omalla maakunnallani on hyviä kokemuksia kyllä tästä asiasta.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hannu Aho toivoi, että rahaa olisi enemmän tähän kokeiluun. Nythän kokeilun valmisteluun, joka tapahtuu 2003 ja 2004, on annettu rahaa miljoona euroa. Sitten 2005, kun kokeilu varsinaisesti alkaa, siinä vaiheessa silloinen hallitus, mitä puolueita siinä sitten onkaan, päättää, mitä esimerkiksi niistä investoinneista ja muista toiveista, mitä kansliapäällikkö Virtasen työryhmässä oli, toteutettaisiin. Se on sitten sen ajan päätöksentekoa.

Kalevi Olin /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: Tämä resurssinäkökulma on totta kai tärkeä, mutta aivan rahallakaan tässä ei selviä, ja tätähän ei ed. Ahokaan tarkoittanut. Mutta se on mielenkiintoinen näkökulma, että tässä itse asiassa ne toimijat, se henkilöstö, joka sillä alueella kunnissa toimii ja te-keskuksissa erityisesti, siirtyy automaattisesti kokeiluhallinnon, maakuntahallinnon, pariin. Tältä osin kokeilussa ei tarvita henkilöstöresursseja. Ed. Aho tuntee tämän asian hyvin perusteellisesti, tiedän sen, mutta halusin sen tässä sanoa. Kun normaalisti kokeilussa tarvitaan esimerkiksi palkkakuluihin aika paljon, niin tämä on ajateltu tältäkin osin hyvin.

Hannu  Aho  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siinä on myöskin tämä mahdollisuus, hyvä näin. Mutta sitten on myöskin se negatiivinen puoli, että jos aiotaan kustannuksia säästää, tulee tämä pieni kisa, kenen paikka jää jatkossa, koska kaikkia ei voida varmaankaan palkata tähän kokeiluun. Siinä ei ole mitään järkeä silloin, jos tilanne näin on. Mikään ei muutu, työtä vain tehdään toisen lukuun. Rakennekehitys on vain kylmää totuutta ja se on välttämätöntä näissä asioissa.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten edellisissä puheenvuoroissa on todettu, kyllähän tämä on erittäin merkittävä hanke ja asiakokonaisuus, minkä hallitus on eduskunnalle tuonut käsiteltäväksi. Siinä mielessä on toivottava, että se käsitellään myöskin perusteellisesti ja yksituumaisesti ja haetaan sellaisia ratkaisuja, jotka vievät tätä hanketta myönteisesti myöhemmin eteenpäin.

Suuri haastehan tämä on valiokunnalle kokonaisuudessaan. Kun tiedetään, mitä kaikkea sisältyy tähän, on erittäin merkittävää, että nuo sisältövaliokunnat, sosiaali- ja terveysvaliokunta ja työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta, perehtyvät asiaan syvällisemminkin kuin aivan tavallisen lausunnon antaessaan, ehkä asiantuntijoita kuulevat. Olkoon tämä lähetekeskustelu viesti näille valiokunnille.

Jatkossa varmasti tullaan näkemään tämän kokeilun myötä, miten valta ja vastuu jatkossa kulkevat käsi kädessä. Tosiasiahan on se, että aluehallinto nykyisellään ei todella parhaalla mahdollisella tavalla vastaa kuntien tarpeisiin, ei kuntalaisten tarpeisiin, ei alueiden kehittämispyrkimyksiin. Siinä mielessä siellä ei ole tällä hetkellä riittävästi välineitä, ei eväitä, ei valtaa, ei voida puhua itsehallinnosta. Toivottavasti tämä kokeilu tuo nyt siihen vastauksen, miten parhaimmillaan voidaan alueilla liittää toimintoja ja toimia yksituumaisesti yli kuntarajojen. Jos asiantuntijakuulemisessa löytyy ratkaisuja, miten vielä voidaan enemmän pidemmälle viedä, niin kuin edellisissä puheenvuoroissa on esille tuotu, te-keskuksen rooli, lääninhallinnon rooli ja nämä käytännön asiat, niin niitä varmasti on mahdollisuus hioa. Samoin on tarpeen, että vielä matkan varrella lakia tarkistetaan, niin kuin on tehtävä rahoituksenkin osalta. Näen niin, että tässä on kaksitahoinen toiminta. Miten tämä järjestelmänä tulee toimimaan, sitä on arvioitava, (Puhemies koputtaa) ja toisaalta sitä, miten sisältö tulee toimimaan.

Marja-Leena  Kemppainen  /kd:

Arvoisa puhemies! Aikanaan Pohjois-Suomen strategian valmistumisen aikoihin pääministeri Lipposen siniset ajatukset nousivat esille, ja minä olen erittäin iloinen siitä, että nyt tänä iltana olemme käymässä lähetekeskustelua siitä, että meillä on mahdollisuus lähteä ihan konkreettisesti kokeilemaan niitä ajatuksia todeksi. Se, millä tavalla se sitten muotoutuu, on vielä tulevaisuutta.

Minusta täällä on käytetty erittäin hyviä puheenvuoroja, erityisesti Kainuun molemmat kansanedustajat, ja turha niitä asioita on lähteä toistamaan. Mutta haluaisin nostaa yhden asian esille, jonka toivon, että se ei unohtuisi tässä kokeilussa.

Meillä on aika paljon erilaisia kokeiluja. Aina niitten tulokset ovat jääneet jostain kumman syystä huonoiksi. Aikaisemmin ministeri Korhonen mainitsi Oulusta aluehallintokokeilun, joka on erittäin hyvä esimerkki siitä, että kokeilua lähdettiin viemään, mutta tukea se ei saanut. Toivonkin, että tähän kokeiluun sitten sitouduttaisiin niin siellä alueellisella tasolla Kainuussa kuin täällä valtion tasolla ja sen eri sektoreilla.

Minä olen huolestunut niistä kommenteista, mitä nyt on tullut muun muassa työministeriön suunnasta. Se ei ole hyvä merkki, jos tällä tavalla lähdetään tätä kokeilua viemään eteenpäin. Toivonkin, että valiokunnassa myös tähän asiaan kiinnitetään huomiota, että tähän tulee seuranta ja arviointi, jota käydään ihan avoimesti koko ajan läpi, ja mikäli on tilanteita, että tarvitaan korjausta ja suunnanvaihtoa, niin siihen mennään.

Porkkanarahoista olen sitä mieltä, että ne ovat aina hyvä asia ja tukevat. Kyllä se Kainuu on saanut keppiäkin ihan tarpeeksi, että on hyvä, että nyt ollaan antamassa vähän porkkanoitakin.

Olen erittäin iloinen tästä lakiehdotuksesta. Toivon, että tämän kanssa saadaan ihan hyviä kokeilutuloksia aikaan.

Anne  Holmlund  /kok:

Arvoisa puhemies! Meillä on tällä hetkellä keskustelussa laki Kainuun hallintokokeilusta. Välillä tuntuu siltä, että erilaiset kokeilut ja projektit ovat nykyisin enemmänkin sääntö kuin poikkeus eduskunnan lainsäädäntövallassa. Tätä ei pidä kuitenkaan käsittää siten, että vastustaisin tämän tyyppistä lainsäädäntöä. Päinvastoin, pidän kyseistä hallituksen esitystä erittäin hyvänä ja kannatettavana. Mielestäni kokeilujen arvo piilee siinä, että voimme saada hyödyllistä tietoa ja kokemusta siitä, ovatko suunnitelmissa olevat linjaukset oikean suuntaisia.

Kainuun hallintokokeilussa siirretään merkittävä määrä sekä keskushallinnon että kuntien valtaa maakuntahallintoon. Vaikka olenkin kuullut epäilyksen ääniä siitä, miten malli käytännössä onnistuu, uskon, että kokemukset tulevat olemaan positiivisia.

Olen ymmärtänyt, että hallintomalli on räätälöity hyvässä yhteistyössä Kainuun eri toimijoiden kesken. Tämä antaa parhaat mahdollisuudet kokeilun onnistumiselle. Paras asiantuntemus maakunnan kehittämiseksi on, ja mielestäni sen tuleekin olla, alueella itsellään. Toivottavasti voimme kokeilun jälkeen todeta, että rohkeasti uskallamme siirtää päätös- ja talousvaltaa muuallakin maakuntien vastattavaksi.

Yksi kysymys tässä jää kuitenkin askarruttamaan. Mitä tapahtuu hallintokokeilun jälkeen? Kokeiluaika on kuitenkin melko pitkä. Onko sen jälkeen yleensä enää edes mahdollista palata vanhaan?

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tästä ed. Holmlundin puheenvuorosta on hyvä jatkaa. Täällä on todettu, että tämä on hyvin merkittävä lakiesitys. Tämä on vallankumouksellinen lakiesitys täydellisesti. Sehän tarkoittaa sitä, sellaisena kuin se nyt tähän on kirjattu, että vuoden 2012 jälkeen ei paluuta entiseen ole, ei missään nimessä. Tässähän ollaan astumassa aivan toiseen ulottuvuuteen, ja se askel on syytä ehdottomasti ottaa.

Tämä hallituksen esitys on saanut nimen Kainuun hallintokokeilulaki. Pidän sitä aika huonona tässä katsannossa, jonka juuri äsken julki toin. Minusta tälle parempi nimi olisi Kainuun hallintotunnustelulaki, joka kuvaisi paljon paremmin sitä, että ei tämmöistä asiaa voi itse asiassa kokeilla lainkaan. Meillä on tuolta Oulun kaupungista tuloksia kokeilusta. Oli aluevaltuustokokeilu, ja sitä meillä siellä kotialueella Pateniemen—Rajakylän suuralueella kokeiltiin jo itse asiassa kaksi kertaa. Ei siitä mitään tullut. Se meni poskelleen koko hyvä yritys. Elikkä siis toisin sanoen me voimme tunnustella, minkälaisia mahdollisuuksia on kehittää tämmöisen suuren kuntayhteisön kuten Oulun kaupungin alueellista hallintoa antamalla valtaa. Me voimme myöskin tunnustella sitä maakunnan tasolla silloin, kun tämmöinen tunnustelujakso on 2005—2012 ja niin, että itse asiassa se kaikki on jo käynnistynyt sillä prosessilla, joka on tähän päivään mennessä käyty läpi ja jonka eduskunta tulee ilman muuta siunaamaan. En voisi kuvitellakaan, että tämä hallituksen esitys hylättäisiin ja että oppositio ryhtyisi sitä millään tavalla kaatamaan. Ei hyvänen aika sentään, ei sellainen tule kuuloonkaan. En minä usko, että täällä on yhtään sellaista kansanedustajaa, joka tällaiseen ryhtyisi.

Elikkä tällä tavalla niitataan tämän laatuinen tunnustelu käyntiin. Siitä kertyy kokemuksia. Mutta ajatelkaapa Oulun läänin osalta tilannetta vuonna 2012: Meillä on siellä yksi laaja alue, josta nyt Kainuun alueesta Vaala jää pois, ja sitten se muu alue, jossa on todella pieniä kuntayhteisöjä, joissa väkiluku on tuossa 1 500, alle 2 000 kuitenkin, rinta rinnan. Sehän on siis rakenteellisesti täysin torso rakennelma vuoden 2012 jälkeen. Nyt ehdottomasti tämän jälkeen, kun eduskunta on siunannut tämän hallituksen esityksen, me tarvitsemme Oulun lääniin seutukuntapohjaisen vastaavan hallinnon tunnustelun. Silloin tässä on jotakin järkeä tässä koko operaatiossa. Elikkä me lähdemme kehittämään tältä pohjalta siihen aikaan, joka on vuoden 2012 jälkeen, aivan uudenlaista aluejakoa ja sille sopivaa valintatapaa päätöksentekoelimille, ja siihen ehdottomasti myöskin liittyy se, että suoralla kansanvaalilla valitaan sen alueen pomo. Tässä nyt on varovaisuuden takia menty vähän muulle tielle, mutta valistunut ja viisas Suomen kansanedustuslaitos muuttaa tämän kohdan niin, että suoralla kansanvaalilla valitaan maakuntajohtaja, ja sitten kun seuraava hallitus ja seuraava eduskunta jatkavat tätä Oulun läänin osalta seutukuntapohjaisesti esimerkiksi, silloin seutukuntajohtajat valitaan suoralla kansanvaaleilla.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että hallitus on tehnyt esityksensä Kainuun-mallista. Esitys olisi voinut tulla aikaisemminkin, sillä Kainuun tilanne ei ole ollut helppo, niin kuin se ei ole ollut helppo muuallakaan Pohjois- ja Itä-Suomen maakunnissa ja kunnissa. Mutta hyvä, että esitys on nyt kuitenkin täällä. Olen sitä mieltä, että koska Kainuun kunnat ovat valmiita kokeiluun, niin asiaa ei saa enää jarruttaa täällä eduskunnassa.

Aluksi tästä maakuntavaalista: Maakuntavaltuuston suora vaali on kokeilussa varsin mielenkiintoinen ja tärkeä, sillä paljon ja varsin kauan aikaa on keskusteltu siitä, että nykyinen malli maakuntavaltuustojen valinnasta ei ole hyvä. Tässä Kainuun kokeilussa saamme arvokasta tietoa toisenlaisesta vaihtoehdosta maakuntavaltuustojen valinnassa.

Kainuun taloudellinen ja yhteiskunnallinen tila on noussut täällä esille, ja se on tässä hallituksen esityksessä kuvattu monien mielestä liian synkkänä. Näin voi olla, mutta minun mielestäni tämä ei saisi nousta pääkysymykseksi. Nyt pitää katsoa tulevaisuuteen, jossa Kainuulla niin kuin muillakin Pohjois-Suomen maakunnilla ja kunnilla on monia suuria mahdollisuuksia. Ennakkoluulottomilla kokeiluilla ja uusilla keinoilla, joita valtiovallan taholta on tullut, voidaan muuttoliikettä hillitä ja pysäyttää. Omasta seutukunnastani Raahesta voin kertoa myönteisiä esimerkkejä ja positiivisia tuloksia, joita on jo saatu aikaan, kun on ennakkoluulottomasti lähdetty yhdessä valtiovallan kanssa kehittämään alueen vetovoimaisuutta. Aluekeskusohjelmat, osaamiskeskusohjelmat ovat olleet myönteisiä asioita, joilla on herätetty alueiden omaa aktiviteettia asioiden hoitoon.

Pelkkä valtion rahan lisääminen alueelle ei riitä, vaan sen lisäksi tarvitaan monia alueen omatoimisia ratkaisuja. Kyllä omassa seutukunnassani olen huomannut, että siellä on innostuttu tämän aluekeskusohjelman myötä myös itse tekemään uusia ratkaisuja. Kyllähän tässä kuntaliitossektorillakin on saavutettu myönteistä kehitystä. On olemassa tiettyjä porkkanoita, jotka houkuttelevat kuntia vapaaehtoisiin liitoksiin. En minäkään pakkoliitoksia kannata. Mutta jos on järkevää jossakin tehdä liitoksia, niin siihen on myöskin sitten valtiovalta myöntämässä tukea ja näin auttaa näitä kuntia yhteen.

Muistan, kun täällä eduskuntakauden alussa esitin, että meidän tulee kehittää omilla alueillamme omia mallejamme, ja mainitsin silloin tämän Norjan-mallin yhtenä esimerkkinä. Tämä Norjan-mallin maininta ei saanut silloin oikein vastakaikua. Ehkä tämä nimi oli sitten huono. Nyt on kuitenkin ilo todeta, että olemme saaneet omia malleja niin Lappiin kuin muuallekin näitten aluekeskusohjelmien muodossa, ja nyt on tulossa vielä tämä Kainuun-malli. Eli meillä on tapahtunut tällainen asennemuutos, ja se on tapahtunut oikeaan suuntaan, olemme oikealla tiellä.

Arvoisa puhemies! Vaalan poisjäännistä kokeilusta ei minun mielestäni kannata tehdä suurta kysymystä. Vaalalaiset ovat tehneet oman ratkaisunsa, ja siitä ei tule ainakaan heitä rangaista millään tavalla. Olen sitä mieltä, että vapaaehtoiset kokeilut ja kuntaliitokset, joita kuntien ja maakuntien asukkaat tukevat, tulevat onnistumaan parhaiten. Pakkotoimet ovat aina huonoja ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Toivotan menestystä Kainuun-mallille ja toivon, että uusia malleja syntyy muuallekin, kuitenkin niin, että eri alueiden omat lähtökohdat huomioidaan, aivan niin kuin tässä Kainuun-mallissakin on tehty.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä istunto on historiallinen, kun ollaan lähettämässä valiokuntaan maakuntien kannalta merkittävää lakiesitystä, sanoisin, että varmasti tämän vaalikauden tärkeintä lakiesitystä, kun ajatellaan maakuntien Suomea. Minä opposition edustajana haluan ehdottomasti kannattaa tätä lakiesitystä. Totta kai tähän lakiesitykseen liittyy, niin kuin täällä on hyvissä puheenvuoroissa kuultu, myöskin ongelmia, joita pitää valiokunnassa miettiä, ja tämä on kokeilu, mutta maakuntien itsehallinnon kannalta tämä on ensimmäinen merkittävä laki, joka tähän saliin on tuotu.

Kun katson nyt tätä salia taas täältä — tietenkin ilta on jo pitkällä — niin eipä täällä paljon Pääkaupunkiseudun ja etelän edustajia ole. (Ed. Valpas: Eikä keskustan!) — No, eipä näytä niitäkään kovin paljon olevan tällä kertaa salissa. — Pidän sitä valitettavana, koska kun edellisellä vaalikaudella hallitus toi hyvin kiistellyn lakiesityksen te-keskuksista ja lääninjärjestelmän muuttamisesta, olin myöskin sitä tukemassa, koska näin, että se on sen ideologian mukaista, mitä Suomen keskusta ja aikanaan maalaisliitto on vahvasti ajanut, että maakuntiin pitää valtaa siirtää niille ihmisille, keille se kuuluu. Vaikka tässä lakiesityksessä Kainuun-mallista olisi montakin virhettä, niin tämä on periaatteelliselta kannalta erittäin hyvä ja merkittävä. Toivonkin, että myöskin oma ryhmäni tätä asiaa on myönteisesti viemässä tässä talossa eteenpäin.

Ed. Pulliainen totesi, että ei ole sitten vuonna 2012 paluuta entiseen. Ei tarvitse ollakaan. Kyllähän tämän kokeilun tarkoituksena on nimenomaan, että hallinto tältä osin uudistuu. Saattaa olla, että vuonna 2012 tehdään jonkunlainen toinen järjestelmä niiden kokemusten perusteella, mutta kyllä ymmärrän näin, että ei meidän tarvitsekaan palata — käytän taas vanhaa sanontaa — tsaarinaikaiseen hallintojärjestelmään, vaan nyt on katsottava eteenpäin, ennen kaikkea annettava tuki tälle hallituksen esitykselle ja ehkä eduskunnassa sitten perusteellisen valiokuntakäsittelyn jälkeen tehtävä jotakin muutoksia. Ennen kaikkea, kuten ed. Huotari totesi, täällä on myöskin lakitekstissä ihan teknisiä virheitä ja ne on korjattava, etteivät ne jää sitten virheellisinä pöytäkirjoihin, jos niin on; en pysty tätä varmuudella toteamaan.

Arvoisa puhemies! Pidän lakiesitystä hyvänä ja perusteltuna. Maakuntien kannalta tämä on erittäin hyvä asia, että hallinto tältä osin nytkähtää eteenpäin.

Marja-Leena  Kemppainen  /kd:

Arvoisa puhemies! Todella toivon, että vuonna 2012 ei oltaisi palaamassa entiseen vaan olisi opittu ja kehitetty jotain sellaista, josta on todella hyötyä myös laajemmin, niin että tätä kokeilua voitaisiin sitten jatkaa ja viedä uusia asioita eteenpäin.

Yksi asia tuossa jäi, tämä Vaalan kunnan asema, joka täällä on noussut esille. Minä olen todella huolissani siitä, onko Vaalan kunnan tilannetta loppujen lopuksi kunnolla ratkaistu. Minä vähän epäilen, että tässä on erittäin voimakas poliittinen tahto, poliittinen päätös. Onko se Vaalan kuntalaisten etu, minä heitän sen perään ison kysymysmerkin.

Täällä on tänä iltana puhuttu kansanäänestyksestä monta monta kertaa. Ei voi kun heittää ajatuksen, olisiko tässä asiassa voinut vaalalaisten kuntalaisten mielipidettä kysyä eikä yksittäisten poliitikkojen, niin kuin se lehtien palstoilta on ollut luettavissa. Toivon, että valiokunnassa vielä pohditaan tätä Vaalan tilannetta ja yritetään löytää siihen jonkunlaisia uusia sinisiä ajatuksia, että myös vaalalaiset pääsisivät tähän kokeiluun mukaan.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan ed. Pulliaisen puheenvuoron jälkeen haluan vielä toivoa sitä, kun on todella merkittävää, että meillä on näitä aluekehitykseen liittyviä hankkeita, on aluekeskukset ja monia muita tällaisia hankkeita, jotka ovat siellä kunnissa meneillään, että alueiden tasapainoinen kehittyminen todella olisi kaikkien yhteinen tahto, myöskin niin, että hallituksen taholta annettaisiin mahdollisesti jotain sellaista porkkanaa vielä niille alueille, jotka nyt eivät ole näissä kokeiluissa tällä tavalla mukana kun tämä Kainuun alue on.

Lähinnä sitä ajattelen, etteivät sitten muut maakunnat jää ikään kuin odottamaan näitä tuloksia, mitä tästä Kainuun hankkeesta tulee, vaan että mahdollisesti annettaisiin signaaleja myöskin muille maakunnille ja vastaaville alueille, koska siellä jokaisella alueella on nämä omat erityispiirteensä, joita pitäisi nyt lähteä selvittämään ja vahvistamaan, miten näillä eri alueilla elinkeinoelämä ja peruspalvelut ja kaikki työllisyys kehittyvät myönteisesti, että löytyisi niitä erilaisia malleja ja niitä kaikkia tietyllä tavalla rinnakkain ohjattaisiin. Erityisesti tietysti kannan huolta siitä, miten työministeriö ja liikenneministeriö ja ne tahot, jotka nyt ovat vähän hanganneet vastaan, kuitenkin matkan varrella tukevat tätä hanketta. Kun meillä on tämä Kansallinen terveysprojekti, sen tulokset, ja kun nyt odotetaan kansallista sosiaalihuollon projektia myöskin, mitä näistä on tulossa, tällaista ikään kuin käytäntöön vietäviä muutoksia, rakennemuutosta ja näin? Jos nyt tässä nämä sosiaali- ja terveyspalvelut, niin kuin olen ymmärtänyt, tulevat maakuntahallinnolle ja -valtuustolle, miten näitä esimerkiksi rinnakkain sitten vertaillaan? Tuli jo tuossa jossain vaiheessa mieleen, että jotakin vertailukohdetta olisi pitänyt olla, mihinkä vertaillaan näitä tuloksia, mitä matkan varrella nyt saadaan Kainuusta, ja sitten niitä korjataan sen mukaan, mitä tulokset tuovat.

Alue- ja kuntaministeri Martti Korhonen

Arvoisa herra puhemies! Pariin yksittäiseen asiaan kommentti.

Ensinnäkin, meillähän on koko ajan liikkeellä erilaisia kehittämishankkeita. Viittaan nyt seutuhankkeeseen, kahdeksalla eri seutukunnalla on uudet tavat hoitaa asioita testattavana. Samanaikaisesti meillä on aluekeskushanke, ja nyt professorityöryhmän raportti antaa erittäin hyvän pohjan lähteä tästä eteenpäin. Niin kuin olen moneen kertaan sanonut, hallinnon kehittäminen ei voi olla eikä saa olla projekti vaan sen pitää olla prosessi, joka etenee koko ajan, ja näin on tarkoitus menetellä.

Ed. Hiltunen kiinnitti huomiota ja oli huolestunut liikenne- ja viestintäministeriön ja myös työministeriön osalta. Minusta se huoli on pois. Valtioneuvosto on tehnyt linjaukset, ja eduskunta toivottavasti tukee niitä linjauksia, säätää tämän lain, ja hallinto sopeutuu siihen, mitä lainsäädännössä tehdään. Se on hallinnon tehtävä. Ei hallinto ole tässäkään asiassa itseisarvo. Itseisarvo on se, mitä tässä talossa säädetään, ja hallinnon tulee toteuttaa sitä.

Anne  Huotari  /vas:

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti, ensinnäkin muuttoliikkeen rakenteesta: Kun tässä muuttoliikkeen kuva on niin synkkä, kerron vähän, että Kajaanin seudulla muuttoliikkeen rakenne on ollut ihan toisenlainen. Jos muuttoliike on ollut viime vuosina esimerkiksi miinus 300, se on tarkoittanut, että maakunnasta on lähtenyt 2 300 ihmistä ja maakuntaan on muuttanut 2 000. Se on ihan eri asia kuin se, että jostakin yksittäisestä kunnasta pääsääntöisesti lähtee pois ja ei juurikaan tule uusia ihmisiä. Kajaanin seutu ja muu Kainuu, kehys-Kainuu, tässä suhteessa kyllä poikkeavat hyvin voimakkaasti toisistaan. Kajaanin seudun pitäisikin pystyä kehittymään niin, että se myöskin tunnusluvuiltaan näkyisi ja erottuisi positiivisesti aina.

Täällä joku, nyt en muista enää kuka, viittasi henkilöstön asemaan ja siihen, mitä tapahtuu niille resursseille, joita näissä kuntayhtymissä ei tarvita. Tätä istuu työryhmä jo pohtimassa ja valmistelemassa, millä tavalla näiden henkilöiden asema turvataan, jotka jäävät sinne peruskuntiin. Nythän tässä työnkuvat kyllä tulevat muuttumaan joillakin virkamiehillä, ja toivon, että asenne muutokseen on myönteinen ja muutos nähdään kehittämismahdollisuutena, niin että niille, joille ei enää riitä entisiä töitä, olisi nimenomaan kehittämistöitä. Näitähän tässä uudessa mallissa on enemmän ja enemmän. Kun tällä hetkellä kehittämisvarat kunnissa ovat erittäin niukat niissä kunnissa, joissa on tiukka talous ollut, ja kaikissa Kainuun kunnissahan näin on, nyt esimerkiksi näihin kuntayhtymiin voidaan perustaa kehittämisyksiköt, sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymään ja myöskin koulutuskuntayhtymään, mikä mahdollistaa kansainvälisen yhteistyön aivan toisella tavalla kuin tällä hetkellä. Tämä antaa sisällöllisesti paljon enemmän mahdollisuuksia.

Sitten täällä kysyttiin, mitä kokeilun jälkeen. Minusta tätä voidaan hyvin verrata vapaakuntakokeiluun. Silloinkin kunnissa lähdettiin tekemään uudenlaisia toimintamalleja. Uskoisin, että tässä käy niin kuin ed. Pulliainen sanoi, että siihen mennessä kun kokeilu on päättynyt, on kehitelty jo jokin uusi ratkaisu.

Vaalan kunnan asema on ongelmallinen, kuten aiemminkin sanoin. Kun tunnen sitä mielenmaisemaa, joka Vaalassa on, sukulaisiakin paljon siellä asuu vielä, niin osittain tämä on asenteellinen kysymys. Vanhat lääniristiriidat 80-luvulta ja 70-luvulta asti vielä pulpahtavat pintaan. Toivoisinkin, että Kainuun liitto käy vielä keskusteluja Vaalan kanssa niinpäin, että Vaala itse ratkaisee ja miettii ne skenaariot, mitä tapahtuu, jos ei ole mukana tässä, ja mitä tapahtuu, jos on mukana, ja välivaiheen, mikä lakiesityksessä on.

Vaalan kunnan kohdalla terveydenhoito on ollut suurin ongelma. Tällä hetkellä Vaalan kunta ostaa OYS:sta erikoissairaanhoidon palvelut ja Oulun ympäristökuntien terveydenhoidosta päivystysajan palvelut. On täysin mahdollista järjestää asiat niin, että uusi kuntayhtymä ostaa nämä palvelut Vaalalle yhä edelleen sieltä, missä vaalalaiset ovat tottuneet asioitansa hoitamaan, eli se ei tulisi olemaan ongelma. Minusta nämä asiat täytyy nyt Vaalalle tehdä selväksi. Vaikka päätös oli muodollisesti yksimielinen, kyllä siellä kunnassa myöskin toisenlaisia näkemyksiä on erityisesti niillä, jotka asuvat kunnan itäosissa.

Mika Lintilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kokonaisuudessaan ja lähtökohdiltaan voidaan pitää esitettyä hallintokokeilua ja siihen tähtäävää lakihanketta perusteltuna, tärkeänä ja kiireellisenä. Se tulee osaltaan lieventämään Suomen keskittyneen hallinnon jäykkyyttä ja kansanvaltaistamaan sen rakenteita.

Syntyvä itseohjattavuus virittää omatoimisuutta ja aktivoi aluekehittämistä. Tämä ainakin on toiveeni tämän osalta. Osaltaan tämä voi myönteisellä tavalla muuttaa aluekehityksen mielestäni tällä hetkellä pahasti vinoutunutta suuntaa. Niin ikään tärkeää on varmistaa, ettei Kainuun kokeilu jäädytä hallinnon uudistamista yleensä ja hajautusta muualla Suomessa, vaan osaltaan nopeuttaa sitä.

On kuitenkin muistettava, että kansalaisten perus- ja hyvinvointipalvelut kohdistuvat kuitenkin pääosin suoraan ihmisille, paikallistason palveluiden käyttäjille. Siksi niitten läheisyyden ja samalla turvallisuuden takaamisessa kuntien rooli tulee jatkossakin olemaan yhä keskeinen. Koska monet Kainuun kunnat ovat pelänneet oman roolinsa muuttumista ja heikentymistä, kuntien pelkoon tulee tässä tapauksessa suhtautua myös vakavasti. Kuntien asema erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjinä pitäisi riittävällä tavalla vahvistaa.

Kuten ministeri Korhonen sanoi, tämä ei ole projekti, tämä on prosessi. Toivon tälle prosessille voimakasta ja varsin pikaista jatkoa, samaten kuin myös sille professorityöryhmän raportille, joka osaltaan tuo uusia näkyväisyyksiä suomalaisen aluepolitiikan kehittämiseen.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on useissa puheenvuoroissa kannettu huolta Vaalan kunnan asemasta tämän kokeilun yhteydessä. Vaalan kuntahan on suhteellisen nuori kainuulainen kunta, joka on aina joutunut taiteilemaan kahden maakunnan välillä. Niin kuin ed. Huotari sanoi, Vaalan itäosassa suhtaudutaan Kainuuseen myötämielisemmin kuin ehkä länsiosassa. Vaikka tällä hetkellä on voimassa kunnanvaltuuston yksimielinen päätös, minun mielestäni on syytä toisaalta hallintovaliokunnassa, toisaalta kainuulaisten itsensä toimesta eri toimijoitten yhteistyöllä, selvittää, onko vaalalaisilla ollut kaikki tieto ja kaikki hyvät ja huonot puolet selvillä, kun ovat päätöstä tehneet ja hyvässä yhteisymmärryksessä ja yhteistyössä vaalalaisten kanssa ratkaista tämä ongelma niin, että se on Vaalan ihmisten parhaaksi, ei Vaalan kunnanhallinnon eikä minkään muunkaan hallinnon parhaaksi, vaan vaalalaisten parhaaksi.

Keskustelu päättyy.