Kalle Jokinen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rautatiejärjestelmän liikenneturvallisuustehtävistä annettua lakia. Lain on tarkoitus tulla voimaan viimeistään 1. päivä tammikuuta 2013. Valiokunta pitää tätä hallituksen esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muutamin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Lakiehdotus ei puutu rautatieliikenteen kilpailun avaamiseen, mutta ehdotuksella pyritään edistämään tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja helpottamaan markkinoille tuloa. Vaikka lainsäädännössä ei ole nimenomaisia rajoituksia markkinoille tulolle, rautatieliikenteen harjoittaminen on huomattavia resursseja vaativaa toimintaa, jonka aloittamiseen liittyy useita käytännön haasteita. Markkinoille tuleville toimijoille on haasteena muun muassa Suomen muusta Euroopan raideleveydestä poikkeava kalusto.

Toinen keskeinen haaste on ammattitaitoisen henkilöstön saatavuus, mihin voidaan tuoda parannusta koulutusta kehittämällä. Esityksellä rautatiealan oppilaitokset velvoitettaisiin antamaan koulutusta tasapuolisesti riippumatta siitä, minkä toimijan palveluksessa koulutettava on. Valiokunta pitää tätä ehdotusta erittäin kannatettavana.

Rautatieyrityksen määrääminen antamaan työnopastusta: Hallituksen esityksen 25 a §:ssä ehdotetaan, että Liikenteen turvallisuusvirasto voisi määrätä rautatieyrityksen antamaan työn-opastusta liikkuvan kaluston kuljettamisessa muille rautatieliikenteen harjoittajille tai markkinoille tulossa oleville toimijoille. Käytännössä tämänhetkisessä markkinatilanteessa velvoite voitaisiin määrätä VR-Yhtymä Oy:lle. Velvoite asetettaisiin vain, jos rautatieyrityksellä on siihen riittävät toimintaedellytykset, ja sillä edellytyksellä, ettei tarjottava työnopastus kohtuuttomasti rajoita rautatieyrityksen oman henkilöstön työnopastusta. Velvoitteen varalta ei ole tarpeen pitää rautatieyrityksen oman toiminnan näkökulmasta ylimääräistä henkilöstöä eikä hankkia ylimääräistä kalustoa. Työnopastuksesta on suoritettava kohtuullinen korvaus ottaen huomioon opastuksesta aiheutuvat kustannukset ja kohtuullinen tuotto.

Useissa asiantuntijakuulemisissa on korostettu, että mahdollisuus määrätä rautatieyritys tarjoamaan työnopastusta kilpaileville rautatieyrityksille on kohtuuton. Valiokunta korostaa sitä, että lähtökohtaisesti työnopastus sovitaan toimijoiden välillä ja velvollisuus tähän työnopastuksen tarjoamiseen on vain äärimmäinen keino silloin, kun muuta vaihtoehtoa tuon työnopastuksen järjestämiseen ei ole.

Työnopastus on keskeinen osa veturinkuljettajakoulutusta. Valiokunta toteaa, että ammattitaitoisten veturinkuljettajien saatavuus on tänä päivänä yksi keskeinen markkinoille tuloa rajoittava tekijä. Tästä syystä valiokunta pitää mahdollisuutta määrätä rautatieyritys antamaan työnopastusta koulutuksen saatavuuden kannalta hyväksyttävänä. Valiokunta kuitenkin katsoo, että jo markkinoilla toimivilla yrityksillä on mahdollisuus järjestää opastus kalustonsa ja toimintansa puolesta, ja sen vuoksi valiokunta ehdottaakin muutosta kyseiseen säännökseen niin, että rautatieyritys voidaan määrätä tarjoamaan työnopastusta vain markkinoille tulossa oleville, uusille toimijoille.

Tuossa käsittelyssä valiokunta totesi, että esitetyn kaltainen työnopastusvelvoite on erittäin poikkeuksellinen toimenpide, joka vaatii erityisiä perusteita. Tällä velvoitteella puututaan velvoitteen kohteen elinkeinon harjoittamiseen ja osittain myös sen omaisuuden käyttöön, mutta ehdotusta pitää kuitenkin suhteuttaa tällä hetkellä Suomen rautatiemarkkinoilla vallitsevaan tilanteeseen, jossa markkinoilla toimii käytännössä vain yksi määräävässä asemassa oleva toimija.

Arvoisa puhemies! Valiokunta tuossa käsittelyn yhteydessä otti esille myös museoraideliikenteen. Valiokunta pitää museoraideliikennettä ja vanhan kaluston entisöintiä ja ylläpitämistä historiallisesti ja kulttuurillisesti hyvin tärkeänä. Siitä johtuen valiokunta selvitti kuulemisessaan myös hallituksen esityksen vaikutusta museoraideliikenteeseen. Tältä osalta asiantuntijakuulemisessa tuotiin esille, että lakiehdotuksessa tulisi huomioida museoliikenteen erityispiirteet koskien kouluttajana ja kokeiden vastaanottajana toimimista. Kyseisellä ehdotuksella tarkoitetaan sitä, että museokaluston lisätodistusten ylläpitämiseksi tehtävien kokeiden vastaanottajalta ei tietyin edellytyksin vaadittaisi voimassa olevaa kuljettajan lupakirjaa eikä lisätodistusta. Ehdotusta on perusteltu sillä, että museoliikenteessä lisätodistuksen liittyminen aina tiettyyn rataverkon osaan voi aiheuttaa sen, että museokaluston eri puolilla maata olevasta sijainnista ja rajallisista siirtomahdollisuuksista johtuen kokeiden vastaanotto voisi olla vaikea toteuttaa.

Valiokunnan saaman selvityksen perusteella ei ole kuitenkaan mahdollista säätää museoliikennettä koskevaa poikkeusta, koska kaikkea raideliikennettä koskee vaatimus liikenteen turvallisuudesta ja kuljettajien ja muun henkilöstön koulutuksesta. Valiokunta katsoo kuitenkin, että museoraideliikenne tulee huomioida lainsäädännön valmistelutyössä siten, että toimintaedellytysten ja erityistarpeiden asettamat vaatimukset pystytään ottamaan joustavasti huomioon. Kuljettajien koulutus tulee järjestää myös siten, että museorautatiekuljettajien koulutusta koskevat tarpeet voidaan jatkossakin turvata.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä on hallituksen esitys laiksi rautatiejärjestelmän liikenneturvallisuustehtävistä annetun lain muuttamisesta. Niin kuin tuossa liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtaja tämän jo esitteli, tässä on hyvinkin periaatteellisista asioista kysymys.

Ensinnäkin, tällä hetkellähän koulutusta rautatiepuolella antaa vain VR Koulutuskeskus, ja ennen kaikkea, kun yrittäjiä on tällä hetkellä yksi, elikkä VR osakeyhtiö, se on itse järjestänyt tämän koulutuksen.

Uusien tulo tälle alalle ei todellakaan ole helppoa. Ensinnäkin täytyy olla turvallisuustodistukset, täytyy olla kalusto ja henkilöstö, millä he sitä liikennettä hoitaisivat. Nyt EU-komissio kumminkin vaatii sitä kilpailun avaamista: tällä hetkellä tavaraliikenne on jo avattu kilpailulle ja sinne yrittäjiä olisi tulossa, mutta tämä koulutuksen järjestäminen ennen kaikkea veturinkuljettajille on erittäin hankalaa ja VR ei ole velvoitettu antamaan sitä koulutusta. Se aloittaminenkin on hankalaa, kun ei ole kalustoa. Tässä nyt vähän autetaan sitä tulevaa yritystä, elikkä VR:llä nyt sitten tulevaisuudessa on mahdollista, tai sitten sillä, joka se koulutuksen järjestäjä sitten on — tulevaisuudessa todennäköisesti ulkopuolinen — antaa se teoriakoulutus, mutta siihen teoriakoulutukseen liittyy sitten myös käytännön harjoittelua työnopastajan opastuksella. Kun ei ole kalustoa, niin ei voi sitä suorittaa, joten tässä nyt velvoitetaan sitten VR:n kalustolla annettavaksi tämä niin sanottu kahden veturin lupakirja. Sitten kun tämä yrittäjä saa oman kaluston, tämä koulutus tulee näille oman yrityksen kuljettajille niihin veturisarjoihin, mitkä heillä on käytettävissä. Tällä tavalla mahdollistetaan uusien yrittäjien tulo tälle alalle.

Myös tästä museoliikenteen harjoittamisesta, mistä edustaja, valiokunnan puheenjohtaja Jokinen mainitsi: tällä hetkellähän se on järjestetty niin, että siellä on kuljettajina entisiä VR:n veturinkuljettajia tai sitten VR on kouluttanut heitä ja on tentit tentitty ja sillä tavalla saatu heitä sinne. Jos on suljettu alue, niin sille alueelle on saatu sitten ajolupa. Sitten jos käytetään rataverkkoa, valtion rataverkkoa, niin silloin on pitänyt suorittaa myös tämä lupakirja ja myös lisätodistus sille veturille, mitä ajaa.

Elikkä tässä nyt on tarkoitus ihan suoraan sanottuna mahdollistaa uusien yrittäjien tulo rautatiealalle, mutta tällä ei ole tarkoitus millään tavalla avata henkilöliikenteen kilpailutusta. Sen on myös tässä valiokunta todennut.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Jokinen esitteli hyvin tämän hallituksen esityksen ja liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnön, mutta yhteen asiaan haluaisin kiinnittää huomiota.

Tämän ehdotuksen mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto hyväksyisi kelpoisuuslaissa tarkoitetut edellytykset täyttävän oppilaitoksen viideksi vuodeksi kerrallaan. Nykyisin tämä hyväksyntä voidaan antaa toistaiseksi tai määräajaksi. Tuossa asiantuntijakuulemisessa tuli esille se, että tämä viiden vuoden määräaika on suhteellisen lyhyt, kun otetaan huomioon oppilaitoksen toiminnan jatkuvuus, suunnitelmallisuus ja investointien tarve. Oikeastaan toivoisin, että voitaisiin nämä luvat uudistaa myöskin jatkossa, mikäli oppilaitos täyttää säädetyt edellytykset, ettei tämä aika jäisi ainoastaan täksi lyhyeksi viideksi vuodeksi.