Kalle Jokinen /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tässä hallituksen
esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rautatiejärjestelmän
liikenneturvallisuustehtävistä annettua lakia.
Lain on tarkoitus tulla voimaan viimeistään 1.
päivä tammikuuta 2013. Valiokunta pitää tätä hallituksen
esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa
lakiehdotuksen hyväksymistä muutamin huomautuksin
ja muutosehdotuksin.
Lakiehdotus ei puutu rautatieliikenteen kilpailun avaamiseen,
mutta ehdotuksella pyritään edistämään
tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja helpottamaan markkinoille
tuloa. Vaikka lainsäädännössä ei
ole nimenomaisia rajoituksia markkinoille tulolle, rautatieliikenteen
harjoittaminen on huomattavia resursseja vaativaa toimintaa, jonka
aloittamiseen liittyy useita käytännön
haasteita. Markkinoille tuleville toimijoille on haasteena muun
muassa Suomen muusta Euroopan raideleveydestä poikkeava
kalusto.
Toinen keskeinen haaste on ammattitaitoisen henkilöstön
saatavuus, mihin voidaan tuoda parannusta koulutusta kehittämällä.
Esityksellä rautatiealan oppilaitokset velvoitettaisiin
antamaan koulutusta tasapuolisesti riippumatta siitä, minkä toimijan
palveluksessa koulutettava on. Valiokunta pitää tätä ehdotusta
erittäin kannatettavana.
Rautatieyrityksen määrääminen
antamaan työnopastusta: Hallituksen esityksen 25 a §:ssä ehdotetaan,
että Liikenteen turvallisuusvirasto voisi määrätä rautatieyrityksen
antamaan työn-opastusta liikkuvan kaluston kuljettamisessa muille
rautatieliikenteen harjoittajille tai markkinoille tulossa oleville
toimijoille. Käytännössä tämänhetkisessä markkinatilanteessa
velvoite voitaisiin määrätä VR-Yhtymä Oy:lle.
Velvoite asetettaisiin vain, jos rautatieyrityksellä on
siihen riittävät toimintaedellytykset, ja sillä edellytyksellä,
ettei tarjottava työnopastus kohtuuttomasti rajoita rautatieyrityksen
oman henkilöstön työnopastusta. Velvoitteen
varalta ei ole tarpeen pitää rautatieyrityksen
oman toiminnan näkökulmasta ylimääräistä henkilöstöä eikä hankkia
ylimääräistä kalustoa. Työnopastuksesta
on suoritettava kohtuullinen korvaus ottaen huomioon opastuksesta
aiheutuvat kustannukset ja kohtuullinen tuotto.
Useissa asiantuntijakuulemisissa on korostettu, että mahdollisuus
määrätä rautatieyritys tarjoamaan
työnopastusta kilpaileville rautatieyrityksille on kohtuuton.
Valiokunta korostaa sitä, että lähtökohtaisesti
työnopastus sovitaan toimijoiden välillä ja
velvollisuus tähän työnopastuksen tarjoamiseen
on vain äärimmäinen keino silloin, kun
muuta vaihtoehtoa tuon työnopastuksen järjestämiseen
ei ole.
Työnopastus on keskeinen osa veturinkuljettajakoulutusta.
Valiokunta toteaa, että ammattitaitoisten veturinkuljettajien
saatavuus on tänä päivänä yksi
keskeinen markkinoille tuloa rajoittava tekijä. Tästä syystä valiokunta
pitää mahdollisuutta määrätä rautatieyritys
antamaan työnopastusta koulutuksen saatavuuden kannalta
hyväksyttävänä. Valiokunta kuitenkin
katsoo, että jo markkinoilla toimivilla yrityksillä on
mahdollisuus järjestää opastus kalustonsa
ja toimintansa puolesta, ja sen vuoksi valiokunta ehdottaakin muutosta
kyseiseen säännökseen niin, että rautatieyritys
voidaan määrätä tarjoamaan työnopastusta
vain markkinoille tulossa oleville, uusille toimijoille.
Tuossa käsittelyssä valiokunta totesi, että esitetyn
kaltainen työnopastusvelvoite on erittäin poikkeuksellinen
toimenpide, joka vaatii erityisiä perusteita. Tällä velvoitteella
puututaan velvoitteen kohteen elinkeinon harjoittamiseen ja osittain
myös sen omaisuuden käyttöön,
mutta ehdotusta pitää kuitenkin suhteuttaa tällä hetkellä Suomen
rautatiemarkkinoilla vallitsevaan tilanteeseen, jossa markkinoilla
toimii käytännössä vain yksi
määräävässä asemassa
oleva toimija.
Arvoisa puhemies! Valiokunta tuossa käsittelyn yhteydessä otti
esille myös museoraideliikenteen. Valiokunta pitää museoraideliikennettä ja vanhan
kaluston entisöintiä ja ylläpitämistä historiallisesti
ja kulttuurillisesti hyvin tärkeänä. Siitä johtuen
valiokunta selvitti kuulemisessaan myös hallituksen esityksen
vaikutusta museoraideliikenteeseen. Tältä osalta
asiantuntijakuulemisessa tuotiin esille, että lakiehdotuksessa
tulisi huomioida museoliikenteen erityispiirteet koskien kouluttajana
ja kokeiden vastaanottajana toimimista. Kyseisellä ehdotuksella
tarkoitetaan sitä, että museokaluston lisätodistusten
ylläpitämiseksi tehtävien kokeiden vastaanottajalta
ei tietyin edellytyksin vaadittaisi voimassa olevaa kuljettajan
lupakirjaa eikä lisätodistusta. Ehdotusta on perusteltu
sillä, että museoliikenteessä lisätodistuksen
liittyminen aina tiettyyn rataverkon osaan voi aiheuttaa sen, että museokaluston
eri puolilla maata olevasta sijainnista ja rajallisista siirtomahdollisuuksista
johtuen kokeiden vastaanotto voisi olla vaikea toteuttaa.
Valiokunnan saaman selvityksen perusteella ei ole kuitenkaan
mahdollista säätää museoliikennettä koskevaa
poikkeusta, koska kaikkea raideliikennettä koskee vaatimus
liikenteen turvallisuudesta ja kuljettajien ja muun henkilöstön koulutuksesta.
Valiokunta katsoo kuitenkin, että museoraideliikenne tulee
huomioida lainsäädännön valmistelutyössä siten,
että toimintaedellytysten ja erityistarpeiden asettamat
vaatimukset pystytään ottamaan joustavasti huomioon.
Kuljettajien koulutus tulee järjestää myös
siten, että museorautatiekuljettajien koulutusta koskevat tarpeet
voidaan jatkossakin turvata.
Raimo Piirainen /sd:
Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä on hallituksen
esitys laiksi rautatiejärjestelmän liikenneturvallisuustehtävistä annetun
lain muuttamisesta. Niin kuin tuossa liikenne- ja viestintävaliokunnan
puheenjohtaja tämän jo esitteli, tässä on
hyvinkin periaatteellisista asioista kysymys.
Ensinnäkin, tällä hetkellähän
koulutusta rautatiepuolella antaa vain VR Koulutuskeskus, ja ennen
kaikkea, kun yrittäjiä on tällä hetkellä yksi, elikkä VR
osakeyhtiö, se on itse järjestänyt tämän
koulutuksen.
Uusien tulo tälle alalle ei todellakaan ole helppoa.
Ensinnäkin täytyy olla turvallisuustodistukset,
täytyy olla kalusto ja henkilöstö, millä he
sitä liikennettä hoitaisivat. Nyt EU-komissio
kumminkin vaatii sitä kilpailun avaamista: tällä hetkellä tavaraliikenne
on jo avattu kilpailulle ja sinne yrittäjiä olisi
tulossa, mutta tämä koulutuksen järjestäminen
ennen kaikkea veturinkuljettajille on erittäin hankalaa
ja VR ei ole velvoitettu antamaan sitä koulutusta. Se aloittaminenkin
on hankalaa, kun ei ole kalustoa. Tässä nyt vähän
autetaan sitä tulevaa yritystä, elikkä VR:llä nyt
sitten tulevaisuudessa on mahdollista, tai sitten sillä, joka
se koulutuksen järjestäjä sitten on — tulevaisuudessa
todennäköisesti ulkopuolinen — antaa
se teoriakoulutus, mutta siihen teoriakoulutukseen liittyy sitten
myös käytännön harjoittelua
työnopastajan opastuksella. Kun ei ole kalustoa, niin ei
voi sitä suorittaa, joten tässä nyt velvoitetaan
sitten VR:n kalustolla annettavaksi tämä niin
sanottu kahden veturin lupakirja. Sitten kun tämä yrittäjä saa
oman kaluston, tämä koulutus tulee näille
oman yrityksen kuljettajille niihin veturisarjoihin, mitkä heillä on
käytettävissä. Tällä tavalla
mahdollistetaan uusien yrittäjien tulo tälle alalle.
Myös tästä museoliikenteen harjoittamisesta, mistä edustaja,
valiokunnan puheenjohtaja Jokinen mainitsi: tällä hetkellähän
se on järjestetty niin, että siellä on
kuljettajina entisiä VR:n veturinkuljettajia tai sitten
VR on kouluttanut heitä ja on tentit tentitty ja sillä tavalla
saatu heitä sinne. Jos on suljettu alue, niin sille alueelle
on saatu sitten ajolupa. Sitten jos käytetään
rataverkkoa, valtion rataverkkoa, niin silloin on pitänyt
suorittaa myös tämä lupakirja ja myös
lisätodistus sille veturille, mitä ajaa.
Elikkä tässä nyt on tarkoitus ihan
suoraan sanottuna mahdollistaa uusien yrittäjien tulo rautatiealalle,
mutta tällä ei ole tarkoitus millään
tavalla avata henkilöliikenteen kilpailutusta. Sen on myös
tässä valiokunta todennut.
Ari Torniainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunnan
puheenjohtaja, edustaja Jokinen esitteli hyvin tämän
hallituksen esityksen ja liikenne- ja viestintävaliokunnan
mietinnön, mutta yhteen asiaan haluaisin kiinnittää huomiota.
Tämän ehdotuksen mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto
hyväksyisi kelpoisuuslaissa tarkoitetut edellytykset täyttävän
oppilaitoksen viideksi vuodeksi kerrallaan. Nykyisin tämä hyväksyntä voidaan
antaa toistaiseksi tai määräajaksi. Tuossa
asiantuntijakuulemisessa tuli esille se, että tämä viiden
vuoden määräaika on suhteellisen lyhyt,
kun otetaan huomioon oppilaitoksen toiminnan jatkuvuus, suunnitelmallisuus
ja investointien tarve. Oikeastaan toivoisin, että voitaisiin
nämä luvat uudistaa myöskin jatkossa,
mikäli oppilaitos täyttää säädetyt
edellytykset, ettei tämä aika jäisi ainoastaan
täksi lyhyeksi viideksi vuodeksi.
Yleiskeskustelu päättyi.