3) Hallituksen esitys laiksi sosiaalihuoltolain muuttamisesta
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Euroopan laajuisista asioista muutamaa
sataatuhatta suomalaista koskevaan kysymykseen.
Vuonna 1992 lisättiin omaishoidon tukeen liittyviä säännöksiä sosiaalihuoltolakiin.
Tämä tapahtui ensimmäistä kertaa
niin, että omaishoito laissa tuolloin ja tuon ajan jälkeen
mainittiin. Tuolloin sosiaali- ja terveysvaliokunta piti asiaa ja
uudistusta tärkeänä ja tarvittaessa edellytti ryhdyttävän
ripeisiin toimiin.
Vuoden 1998 alusta omaishoitaja sai yhden vapaapäivän,
ja nyt jo ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään
hyväksytyn lain mukaan omaishoitaja siis saa yhden lisävapaapäivän
kuukaudessa, hänen tapaturmaturvastaan säädetään ja
vapaaseen oikeutettujen piiri laajenee.
Väestömme ikääntyminen on
vääjäämätön asia.
On aktiivisesti etsittävä tätä päivää parempia
keinoja, jotta voimme selviytyä siitä lisääntyvästä palvelujen
kysynnästä, joka on edessämme. Voisi
kysyä niin kuin kyselytunnilla ikään, mihin
toimenpiteisiin on ryhdytty, jotta varttuneemmasta väestöstämme
voidaan huolehtia riittävällä tavalla.
Tähän voi myös vastata niin, että paperilla
tulevien ongelmien syvyys on jo nähtävissä ja
tunnistettu. Toimenpiteet ovat valitettavan vajavaisia. Päinvastoin
viestit valtiovallalta ja valtiovallan suhtautumisesta jopa esimerkiksi välttämättömiin
sosiaali- ja terveystoimen investointeihin vaikuttavat kylmän
kalseilta. Teot ovat varsin vähäisiä.
Taloudellista resursointia odotetaan, ja kunnat odottavat valtiovallan
vastausta.
Omaishoidon tukijärjestelmän kehittäminen
ei tule toki vastaamaan kaikkiin niihin kysymyksiin, joiden edessä me
tulevaisuudessa olemme. Kyse on palvelujärjestelmiemme
kokonaisuuden kehittämisestä, jossa kaiken lähtökohtana
tulee olla yksittäisen ihmisen tarpeet ja vaatimukset,
mahdollisuudet itse päättää siitä,
mikä kussakin tilanteessa hyväksi on.
Omaishoitajuuden sisältöä tulee siis
edelleen jatkossakin kehittää. Se on saatava nykyistä houkuttelevammaksi
ja niin, että myös riittävät
taloudelliset resurssit kunnille tähän turvataan.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa mietinnössään useita
eri tekijöitä, joihin pitäisi tarttua
ja saada muutoksia nykyiseen tilanteeseen. Sijaishoidon järjestäminen
ja mahdollisuudet, sijaishoidon maksullisuus, tuen harkinnanvaraisuus,
sopimusten määräaikaisuus, palkkion suuruus, omaishoito
osana kotihoidon palvelukokonaisuutta, omaishoidon sääntelyn
kehittäminen ja kuntien vastuu järjestelmän
toteuttajina ovat kaikki asioita, jotka edellyttävät
toimenpiteitä.
Tätä listaa voi kuitenkin jatkaa. Asiakaslähtöisyyden
parantaminen, palkkioiden yhteensovittaminen eläkkeiden
ja mahdollisten muiden ansiotulojen kanssa, verotuskohtelu, hoitoon
liittyvien kustannusten korvattavuus, omaishoidon tueksi annettavien
muiden palveluiden maksullisuus, omaishoitajien sopimussuhteen taso
ja tapa, oikeusturvakysymykset, omaishoitajien aseman tasavertaisuuden
lisääminen asuinkunnasta riippumatta sekä taloudellisten
voimavarojen varmistaminen ovat kaikki asioita, jotka välttämättä vaativat
lainsäädännöllisiä toimenpiteitä.
Omaishoidon tuen kehittäminen tulee nähdä mahdollisuutena,
ei velvoitteena, mahdollisuutena kehittää ikääntyvien
henkilöiden palvelujärjestelmää.
Lista on siis pitkä, mutta saattaisi olla jonkin verran
ongelmallinen tilanne sekin, jos jo tänään yli
250 000 läheistään hoitavaa
menettäisi halunsa välittää lähimmäisestään
ja tällöin tarvittaisiin yhteiskunnan toimenpiteitä.
Näin ei onneksemme tule käymään.
Kaikkea ei onneksemme mitata pelkästään
rahassa, vaan muitakin arvoja on. Mutta se vääjäämätön
kehitys, että hoivaa tarvitsevien lukumäärä tulee
joka tapauksessa lisääntymään,
edellyttää, että meidän on toimittava. Siksi
tarvitsemme muun muassa erillisen lain, jolla omaishoidon sisältöihin
kokonaisvaltaisesti puututaan.
Edellä olevan perusteella keskustan ryhmän puolesta
ehdotan, että eduskunnan päätökseen liitetään
vastalauseemme mukainen lausuma: "Eduskunta edellyttää,
että omaishoidon asemaa lainsäädännössä kokonaisvaltaisesti
kehitetään säätämällä siitä erillisessä laissa
omaishoidon edellytyksiä kokonaisuudessaan parantaen".
Arvoisa herra puhemies! Viisi minuuttia!
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Rehulan puheenvuoron perustelut olivat
varsin hyvät. Niihin voin yhtyä, mutta tämä ponsiesitys
on kyllä tämmöinen tårta på tårta,
koska ministeri Soininvaara kävi jo lähetekeskustelussa
kertomassa, että ministeriössä on selvittelyssä tämän
oman lainsäädännön tekeminen
mahdollisesti. Siihen liittyy monia ongelmakysymyksiä.
Se vaatii selvityksen. Tämä työ on jo
vireillä. Sen vuoksi tällainen ponsi tässä yhteydessä on
tarpeeton.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Erikoisesti kiinnitin huomiota erääseen kohtaan,
jonka ed. Rehula toi puheenvuorossaan esille koskien omaishoitajien
eläketurvaa. Kun tänä päivänä keskustellaan
eläkejärjestelmistä, olen ihmetellyt
sitä, kuinka vähälle on jätetty omaishoitajien
eläkekertymän tarkastelu hoiva- ja hoitotyötä tehtäessä.
Luotankin siihen, että kun ed. Rehulan ehdottama ja myös
ministeri Soininvaaran kannattama selvitystyö käynnistetään
ja saatetaan loppuun, siinä myös otetaan huomioon
omaishoitajien eläketurva, joka on erittäin tärkeä tulevina
vuosina.
Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Rehulan tekemää ehdotusta.
Jaana Ylä-Mononen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kannatan myöskin ed. Rehulan
tekemää ehdotusta koskien vastalausetta n:o 2.
Kun ed. Stenius-Kaukonen piti tätä lausumaa tarpeettomana,
niin mietin vain sitä, mikä merkitys tällä lähetekeskustelulla
yleensäkään on, koska valiokunta ei juurikaan
palannut aktiivisesti niihin kohtiin, joita ministeri Soininvaarakin täällä käsitteli
salissa. Myöskin yleiskeskustelu kävi tämän
erityislain ympärillä. Tietysti lähetekeskustelut
voivat olla tärkeitäkin, mutta ainakaan tällä kohtaa
keskustelun henki ei yltänyt valiokuntaan saakka. Siksi
tämä vastalause n:o 2 on tärkeä.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Stenius-Kaukoselle haluan todeta,
että niin kuin puheenvuorossani jo sanoin, vuonna 1992 sosiaali-
ja terveysvaliokunta piti tärkeänä, että tuolloista
uudistusta seurataan ja sen onnistumista seurataan ja tarvittaessa
ryhdytään ripeisiin toimenpiteisiin. Minä tartuin
tuohon ilmaukseen "ripeisiin toimenpiteisiin". Maailma on toki muuttunut
kymmenessä vuodessa, ja omaishoidon arvostus ja sen asema
tässä yhteiskunnassa ovat niin ikään
muuttuneet. Nyt olemme mielestäni tilanteessa, jossa pitäisi
päästä kokonaisvaltaisempaan asian tarkasteluun.
Tätä käsitystä vahvistaa minun
mielestäni valiokuntamme mietintö, jossa, niin
kuin tuossa puheessanikin mainitsin, luetellaan pitkä joukko
asioita, joihin pitää tarttua. Tämä lista
ei suinkaan jää tähän, niin kuin
niin ikään puheenvuorossani mainitsin. Jos eduskunta
edellyttäisi jotain, sillä todennäköisesti
olisi suurempi vaikutus kuin sillä, että täällä lähetekeskustelun
yhteydessä on käytetty yksittäinen puheenvuoro
asian tiimoilta.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Ei sitä, että ministeri
kertoi, että tämä selvitystyö on
jo käynnistetty, voi pitää yksittäisenä puheenvuorona,
vaan tämä selvitystyö on käynnistetty,
ja asia on monitahoinen ja vaatii selvittelyä. Siinä mielessä ei
ole tarvetta tähän lausumaan mielestäni
tässä yhteydessä. Sen sijaan omaishoidon
tuen parantamiseen on todella paljon tarvetta, ja tietysti jos kaikki
se, mitä täällä salissa lähetekeskustelussa
olisi sanottu, olisi voitu nyt tässä laissa toteuttaa,
olisimme päässeet aimo askeleen eteenpäin.
Valitettavasti siihen ei ollut mahdollisuuksia.
Puhuin aiemmin kunnissa olevista ongelmista ja olen tuonut esille
oman kotikaupunkini ongelmat. Meiltä puuttuu omaishoidon
tukeen rahaa kaupungin budjetissa. Jos ei sitä lisätä,
niin seurauksena näistä lainsäädännön
parannuksista on se, että otetaan toisilta omaishoitajilta
pois. Tiedän, että esimerkiksi ed. Ylä-Mononen
ei ole suinkaan vastuussa Tampereen keskustalaisten kannanotoista,
mutta kun olen lehdistä lukenut, että he ovat
sitä mieltä, että kaupungin budjettiin ei
tarvitse yhtään mitään lisätä,
niin toivoisi tietysti, että nämä ajatukset,
joita keskustassa täällä esitetään,
olisivat vallitsevia siinä käytännössä, jota
kunnissa toteutetaan, koska nyt kuitenkin ollaan lisäämässä valtionosuuksia
ja parantamassa lainsäädäntöä.
Todella toistan vielä kertaalleen, en halua ed. Ylä-Monosta
panna tässä vastuuseen, mutta minä sanon,
että meillä on yhdessä todella paljon
työtä, että saamme näitä asioita eteenpäin,
ja silloin me tarvitsemme tietysti selkeätä lainsäädäntöä,
jos on niin, että kunnat eivät halua ohjeita muuten
noudattaa.
Jaana Ylä-Mononen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tuo ed. Stenius-Kaukosen puheenvuoro
oli vähintäänkin erikoinen, kun hän
itse on vetovastuussa sosiaali- ja terveyspuolella omassa kotikaupungissaan,
ja on turha tehdä tietysti pirkanmaalaista lähiottelua asiasta,
joka ei ole sillä hoidettavissa. Tämä on keskustalainen
linjaus tässä ja nyt, ja toivottavasti sitten
kuntakenttä kuulee laajemminkin omaishoidon asiassa sitä,
mitä eduskunta tahtoo.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En todellakaan ymmärtänyt,
missä vetovastuussa kukakin on. Ainakaan Tampereen kaupungissa,
ikävä kyllä, vasemmistoliiton valtuustoryhmällä ei
ole sellaista valtaa eikä voimaa, että voisimme
yksin tämän asian hoitaa, vaan siinä tarvittaisiin
valtuustoryhmien yhteistä työtä. Silloin
jos yksi valtuustoryhmä ilmoittaa, että mitään
lisäyksiä ei tarvita, niin eteenpäinmeno
vaikuttaa aika heikolta. Onneksi tämä valtuustoryhmä on
niin pieni, että jos muut haluavat viedä asian
eteenpäin, niin se onnistuu siitä huolimatta.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kannatan myöskin ed. Rehulan
tekemää esitystä. Kysymys omaishoidosta
on varsin tärkeä ja kaikin puolin sen aseman turvaaminen lainsäädännössä,
myös kuten ed. Kerola toi esille, eläketurvan
osalta.
Keskustelu päättyy.