Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Euroopan laajuisista asioista muutamaa sataatuhatta suomalaista koskevaan kysymykseen.

Vuonna 1992 lisättiin omaishoidon tukeen liittyviä säännöksiä sosiaalihuoltolakiin. Tämä tapahtui ensimmäistä kertaa niin, että omaishoito laissa tuolloin ja tuon ajan jälkeen mainittiin. Tuolloin sosiaali- ja terveysvaliokunta piti asiaa ja uudistusta tärkeänä ja tarvittaessa edellytti ryhdyttävän ripeisiin toimiin.

Vuoden 1998 alusta omaishoitaja sai yhden vapaapäivän, ja nyt jo ensimmäisessä käsittelyssä sisällöltään hyväksytyn lain mukaan omaishoitaja siis saa yhden lisävapaapäivän kuukaudessa, hänen tapaturmaturvastaan säädetään ja vapaaseen oikeutettujen piiri laajenee.

Väestömme ikääntyminen on vääjäämätön asia. On aktiivisesti etsittävä tätä päivää parempia keinoja, jotta voimme selviytyä siitä lisääntyvästä palvelujen kysynnästä, joka on edessämme. Voisi kysyä niin kuin kyselytunnilla ikään, mihin toimenpiteisiin on ryhdytty, jotta varttuneemmasta väestöstämme voidaan huolehtia riittävällä tavalla. Tähän voi myös vastata niin, että paperilla tulevien ongelmien syvyys on jo nähtävissä ja tunnistettu. Toimenpiteet ovat valitettavan vajavaisia. Päinvastoin viestit valtiovallalta ja valtiovallan suhtautumisesta jopa esimerkiksi välttämättömiin sosiaali- ja terveystoimen investointeihin vaikuttavat kylmän kalseilta. Teot ovat varsin vähäisiä. Taloudellista resursointia odotetaan, ja kunnat odottavat valtiovallan vastausta.

Omaishoidon tukijärjestelmän kehittäminen ei tule toki vastaamaan kaikkiin niihin kysymyksiin, joiden edessä me tulevaisuudessa olemme. Kyse on palvelujärjestelmiemme kokonaisuuden kehittämisestä, jossa kaiken lähtökohtana tulee olla yksittäisen ihmisen tarpeet ja vaatimukset, mahdollisuudet itse päättää siitä, mikä kussakin tilanteessa hyväksi on.

Omaishoitajuuden sisältöä tulee siis edelleen jatkossakin kehittää. Se on saatava nykyistä houkuttelevammaksi ja niin, että myös riittävät taloudelliset resurssit kunnille tähän turvataan. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa mietinnössään useita eri tekijöitä, joihin pitäisi tarttua ja saada muutoksia nykyiseen tilanteeseen. Sijaishoidon järjestäminen ja mahdollisuudet, sijaishoidon maksullisuus, tuen harkinnanvaraisuus, sopimusten määräaikaisuus, palkkion suuruus, omaishoito osana kotihoidon palvelukokonaisuutta, omaishoidon sääntelyn kehittäminen ja kuntien vastuu järjestelmän toteuttajina ovat kaikki asioita, jotka edellyttävät toimenpiteitä.

Tätä listaa voi kuitenkin jatkaa. Asiakaslähtöisyyden parantaminen, palkkioiden yhteensovittaminen eläkkeiden ja mahdollisten muiden ansiotulojen kanssa, verotuskohtelu, hoitoon liittyvien kustannusten korvattavuus, omaishoidon tueksi annettavien muiden palveluiden maksullisuus, omaishoitajien sopimussuhteen taso ja tapa, oikeusturvakysymykset, omaishoitajien aseman tasavertaisuuden lisääminen asuinkunnasta riippumatta sekä taloudellisten voimavarojen varmistaminen ovat kaikki asioita, jotka välttämättä vaativat lainsäädännöllisiä toimenpiteitä. Omaishoidon tuen kehittäminen tulee nähdä mahdollisuutena, ei velvoitteena, mahdollisuutena kehittää ikääntyvien henkilöiden palvelujärjestelmää.

Lista on siis pitkä, mutta saattaisi olla jonkin verran ongelmallinen tilanne sekin, jos jo tänään yli 250 000 läheistään hoitavaa menettäisi halunsa välittää lähimmäisestään ja tällöin tarvittaisiin yhteiskunnan toimenpiteitä. Näin ei onneksemme tule käymään. Kaikkea ei onneksemme mitata pelkästään rahassa, vaan muitakin arvoja on. Mutta se vääjäämätön kehitys, että hoivaa tarvitsevien lukumäärä tulee joka tapauksessa lisääntymään, edellyttää, että meidän on toimittava. Siksi tarvitsemme muun muassa erillisen lain, jolla omaishoidon sisältöihin kokonaisvaltaisesti puututaan.

Edellä olevan perusteella keskustan ryhmän puolesta ehdotan, että eduskunnan päätökseen liitetään vastalauseemme mukainen lausuma: "Eduskunta edellyttää, että omaishoidon asemaa lainsäädännössä kokonaisvaltaisesti kehitetään säätämällä siitä erillisessä laissa omaishoidon edellytyksiä kokonaisuudessaan parantaen".

Arvoisa herra puhemies! Viisi minuuttia!

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rehulan puheenvuoron perustelut olivat varsin hyvät. Niihin voin yhtyä, mutta tämä ponsiesitys on kyllä tämmöinen tårta på tårta, koska ministeri Soininvaara kävi jo lähetekeskustelussa kertomassa, että ministeriössä on selvittelyssä tämän oman lainsäädännön tekeminen mahdollisesti. Siihen liittyy monia ongelmakysymyksiä. Se vaatii selvityksen. Tämä työ on jo vireillä. Sen vuoksi tällainen ponsi tässä yhteydessä on tarpeeton.

Inkeri  Kerola  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Erikoisesti kiinnitin huomiota erääseen kohtaan, jonka ed. Rehula toi puheenvuorossaan esille koskien omaishoitajien eläketurvaa. Kun tänä päivänä keskustellaan eläkejärjestelmistä, olen ihmetellyt sitä, kuinka vähälle on jätetty omaishoitajien eläkekertymän tarkastelu hoiva- ja hoitotyötä tehtäessä. Luotankin siihen, että kun ed. Rehulan ehdottama ja myös ministeri Soininvaaran kannattama selvitystyö käynnistetään ja saatetaan loppuun, siinä myös otetaan huomioon omaishoitajien eläketurva, joka on erittäin tärkeä tulevina vuosina.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Rehulan tekemää ehdotusta.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan myöskin ed. Rehulan tekemää ehdotusta koskien vastalausetta n:o 2.

Kun ed. Stenius-Kaukonen piti tätä lausumaa tarpeettomana, niin mietin vain sitä, mikä merkitys tällä lähetekeskustelulla yleensäkään on, koska valiokunta ei juurikaan palannut aktiivisesti niihin kohtiin, joita ministeri Soininvaarakin täällä käsitteli salissa. Myöskin yleiskeskustelu kävi tämän erityislain ympärillä. Tietysti lähetekeskustelut voivat olla tärkeitäkin, mutta ainakaan tällä kohtaa keskustelun henki ei yltänyt valiokuntaan saakka. Siksi tämä vastalause n:o 2 on tärkeä.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Stenius-Kaukoselle haluan todeta, että niin kuin puheenvuorossani jo sanoin, vuonna 1992 sosiaali- ja terveysvaliokunta piti tärkeänä, että tuolloista uudistusta seurataan ja sen onnistumista seurataan ja tarvittaessa ryhdytään ripeisiin toimenpiteisiin. Minä tartuin tuohon ilmaukseen "ripeisiin toimenpiteisiin". Maailma on toki muuttunut kymmenessä vuodessa, ja omaishoidon arvostus ja sen asema tässä yhteiskunnassa ovat niin ikään muuttuneet. Nyt olemme mielestäni tilanteessa, jossa pitäisi päästä kokonaisvaltaisempaan asian tarkasteluun. Tätä käsitystä vahvistaa minun mielestäni valiokuntamme mietintö, jossa, niin kuin tuossa puheessanikin mainitsin, luetellaan pitkä joukko asioita, joihin pitää tarttua. Tämä lista ei suinkaan jää tähän, niin kuin niin ikään puheenvuorossani mainitsin. Jos eduskunta edellyttäisi jotain, sillä todennäköisesti olisi suurempi vaikutus kuin sillä, että täällä lähetekeskustelun yhteydessä on käytetty yksittäinen puheenvuoro asian tiimoilta.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ei sitä, että ministeri kertoi, että tämä selvitystyö on jo käynnistetty, voi pitää yksittäisenä puheenvuorona, vaan tämä selvitystyö on käynnistetty, ja asia on monitahoinen ja vaatii selvittelyä. Siinä mielessä ei ole tarvetta tähän lausumaan mielestäni tässä yhteydessä. Sen sijaan omaishoidon tuen parantamiseen on todella paljon tarvetta, ja tietysti jos kaikki se, mitä täällä salissa lähetekeskustelussa olisi sanottu, olisi voitu nyt tässä laissa toteuttaa, olisimme päässeet aimo askeleen eteenpäin. Valitettavasti siihen ei ollut mahdollisuuksia.

Puhuin aiemmin kunnissa olevista ongelmista ja olen tuonut esille oman kotikaupunkini ongelmat. Meiltä puuttuu omaishoidon tukeen rahaa kaupungin budjetissa. Jos ei sitä lisätä, niin seurauksena näistä lainsäädännön parannuksista on se, että otetaan toisilta omaishoitajilta pois. Tiedän, että esimerkiksi ed. Ylä-Mononen ei ole suinkaan vastuussa Tampereen keskustalaisten kannanotoista, mutta kun olen lehdistä lukenut, että he ovat sitä mieltä, että kaupungin budjettiin ei tarvitse yhtään mitään lisätä, niin toivoisi tietysti, että nämä ajatukset, joita keskustassa täällä esitetään, olisivat vallitsevia siinä käytännössä, jota kunnissa toteutetaan, koska nyt kuitenkin ollaan lisäämässä valtionosuuksia ja parantamassa lainsäädäntöä. Todella toistan vielä kertaalleen, en halua ed. Ylä-Monosta panna tässä vastuuseen, mutta minä sanon, että meillä on yhdessä todella paljon työtä, että saamme näitä asioita eteenpäin, ja silloin me tarvitsemme tietysti selkeätä lainsäädäntöä, jos on niin, että kunnat eivät halua ohjeita muuten noudattaa.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuo ed. Stenius-Kaukosen puheenvuoro oli vähintäänkin erikoinen, kun hän itse on vetovastuussa sosiaali- ja terveyspuolella omassa kotikaupungissaan, ja on turha tehdä tietysti pirkanmaalaista lähiottelua asiasta, joka ei ole sillä hoidettavissa. Tämä on keskustalainen linjaus tässä ja nyt, ja toivottavasti sitten kuntakenttä kuulee laajemminkin omaishoidon asiassa sitä, mitä eduskunta tahtoo.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En todellakaan ymmärtänyt, missä vetovastuussa kukakin on. Ainakaan Tampereen kaupungissa, ikävä kyllä, vasemmistoliiton valtuustoryhmällä ei ole sellaista valtaa eikä voimaa, että voisimme yksin tämän asian hoitaa, vaan siinä tarvittaisiin valtuustoryhmien yhteistä työtä. Silloin jos yksi valtuustoryhmä ilmoittaa, että mitään lisäyksiä ei tarvita, niin eteenpäinmeno vaikuttaa aika heikolta. Onneksi tämä valtuustoryhmä on niin pieni, että jos muut haluavat viedä asian eteenpäin, niin se onnistuu siitä huolimatta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan myöskin ed. Rehulan tekemää esitystä. Kysymys omaishoidosta on varsin tärkeä ja kaikin puolin sen aseman turvaaminen lainsäädännössä, myös kuten ed. Kerola toi esille, eläketurvan osalta.