Täysistunnon pöytäkirja 124/2006 vp

PTK 124/2006 vp

124. TORSTAINA 30. MARRASKUUTA 2006 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

 

Liisa Jaakonsaari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvostettu belgialainen Eurooppa-asiantuntija Philippe de Schoutheete on todennut, että yhteisen Euroopan rakentaminen syntyi pohjattomasta voimattomuuden tunteesta vuonna 1950. Hän sanoi, että se oli hävittyjen kaupunkien ja tehtaiden, nälkää näkevien kansojen ja vaikeiden kulkuyhteyksien fyysistä voimattomuutta ja psykologista voimattomuutta kantaa menneisyyden järkytyksiä, kaikkien vuorollaan kokemaa voittajien ja voitettujen raivoa ja vihaa.

Sama huoli ja ahdistuneisuus tulevat esiin EU:n perustajaisiin kuuluvan Jean Monnet’n kirjoituksessa toisen maailmansodan jälkeen. Minne hyvänsä katsookin tähän ympäröivään maailmaan, näkyy vain umpikujia silmänkantamattomiin. Mutta näille raunioille perustettu voittajat ja voitetut yhteen sitonut hiili- ja teräsunioni mursi tuon voimattomuuden, ja vaikeuksista huolimatta Euroopan yhdentymisestä on tullut menestys, joka on tuonut vakautta ja vaurautta.

Euroopan unioni on nyt jonkin asteisessa heikkouden tilassa. Myönteinen kehitys ei tapahdu itsestään, sen varmistamiseksi tarvitaan välineitä. Siitä on kysymys nyt ponnistuksissa aikaansaada Euroopan unionin toimintaa tehostava perustuslaillinen sopimus, siitä on kysymys. Olemme havainneet myös tämän Suomen puheenjohtajakauden aikana, kuinka tarpeellista olisi lisätä esimerkiksi määräenemmistöpäätöksiä. Kuten Monnet sanoi, siinä missä solidaarisuus tuntuu itsestäänselvältä, se ei ole luonnollista, niinpä se täytyy järjestää. Tästä on itse asiassa kysymys tässä perustuslaillisessa sopimuksessa.

Ulkoasiainvaliokunta suosittaa Euroopan unionin perustuslakisopimuksen ratifiointia siitä yksinkertaisesta mutta merkittävästä syystä, että sopimuksen sisältö on Suomen kannalta kokonaisuutena hyvä. Se toteuttaa monia niitä toiveita, joita olemme edellyttäneet Euroopan unionilta. Siitä tulee avoimempi, oikeudenmukaisempi, ketterämpi vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin, ja ennen kaikkea Suomen erityishuolet, työeläkejärjestelmän poikkeukset, maatalouteen liittyvät määräykset, harvaanasuttujen alueiden asema jne., on otettu huomioon.

Valiokunta korostaa, että perustuslakisopimuksen ratifioinnin pysähtyminen ainakin väliaikaisesti Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestysten johdosta oli takaisku ja se on takaisku, mutta sopimus sisältää Suomen kannalta monia tärkeitä, pitkään ajettuja uudistuksia, joten sen nopea voimaantulo olisi myönteistä. Ratifiointi on luonnollisesti myös poliittinen signaali jatkoneuvotteluja ajatellen, ja tämän takia myös valiokunta suosittelee tämän sopimuksen ratifiointia.

Valiokunta antaa hallitukselle tukensa perustuslakiprosessin eteenpäinviemiseksi. On tärkeää, että unioni ratkaisee perustuslakisopimuksen ongelmat, jotta se pystyisi keskittymään varsinaiseen toimintaansa, erityisesti kilpailukyvyn ja työllisyyden edellytysten luomiseen ja kansalaisten turvallisuuden käsittelemiseen.

Arvoisa puhemies! Tämä valiokunnan mietintö on nähtävä kokonaisuutena sillä tavalla, että emme kerranneet enää edellisessä mietinnössä toteamiamme asioita, joten jos haluatte perehtyä kunnolla tähän asiaan, niin tämä mietintö (Ed. Pulliainen: Tämä on aivan uusi asia meille!) ja sitten edellinen kannattaa käsitellä yhdessä. Nyt olemme tässä mietinnössä keskittyneet kahteen uuteen asiaan.

Toinen uusi asia on pohdiskelu siitä, mitä Euroopan unionin turvatakuu merkitsee, tämä avunantovelvoite. Unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikastahan on tullut unionin toiminnan itse asiassa nopeimmin kehittyviä alueita. Valiokunta pitää tärkeänä, että Euroopan unionista on nyt kehittymässä yhä vahvempi turvallisuusyhteisö, ja tätähän suomalaisetkin halusivat silloin kaksitoista vuotta sitten, kun kansanäänestyksessä äänestettiin Euroopan unionista. Kansalaiset halusivat turvallisuutta.

Valiokunnan mielestä turvatakuulauseke on sanamuodoltaan tyypillinen sotilaallista turvatakuuta ilmaiseva sopimusmääräys, mutta turvatakuun todellinen merkitys perustuu luonnollisesti viime kädessä Euroopan unionin maiden aikomuksiin, kykyyn ja toimintaan. Oikeusistuimissa näitä kysymyksiä ei ratkaista, ei ennen eikä jälkeen mahdollisen avun tarpeen. Valiokunta katsoo, että olisi epäjohdonmukaista ylipäätään, jos puolustusta ei koskisi samanlainen solidaarisuuden henki kuin kaikkea muutakin unionin toimintaa.

Hallituksen esityksessä viitataan ulkoasiainvaliokunnan mietintöön ja todetaan, että unionin jäsenvaltioina on sotilaallisesti kyvykkäitä maita, muun muassa kaksi ydinasevaltiota. Jäsenvaltioilla on hyvät keskinäiset yhteistoimintavalmiudet, joita on kehitetty myös kriisinhallinnan kautta. Sotilaallista apua voidaan EU-maiden kesken antaa, ja tämän avun mahdollisuus itsessään muodostaa merkittävän unionin jäsenvaltioita suojaavan pelotteen. Unionin institutionaalisten rakenteiden kehittäminen tässä tarkoituksessa olisi esityksen mukaan omiaan lisäämään tämän valmiuden uskottavuutta.

Valiokunta pitää myönteisenä, että hallitus katsoo, että turvatakuu on voimassa oleva poliittinen sitoumus ja sillä on tosiasiallista merkitystä. Näin siis perustuslain voimaantulosta riippumatta. Hallitus toteaa turvatakuun vahvistavan Suomen turvallisuutta. Mikä merkittävintä, hallituksen mukaan Euroopan unionissa hyökkäys yhtä jäsenvaltiota kohtaan merkitsisi muiden apuun tuloa monin keinoin.

Suomessa hallituksen oma toiminta tässä suhteessa on keskeistä. Hallituksen tehtävänä on toimeenpanna sitten näitä uusia turvallisuuspoliittisia linjauksia. Valiokunnan mukaan on johdonmukaista, että vastavuoroiset poliittiset turvatakuut edellyttävät Suomelta konkreettisia toimenpiteitä, jotta ne saavat uskottavan käytännön merkityksen, jonka hallitus on poliittisesti niille antanut, ja uskottavuus on aina ollut Suomen turvallisuuspoliittisen linjan yksi kulmakivi.

Mutta hallituksen kannasta ei selviä, mitä tämä konkreettisesti tuo tullessaan, miten turvallisuutemme käytännössä taataan EU:n jäsenmaiden taholta. Siksi valiokunta edellyttää, että hallitus antaa sekä yhteisvastuulausekkeen että selvityksen turvatakuun merkityksestä valiokunnalle. Selvityksestä tulisi käydä ilmi, mitä sitoutuminen turvatakuisiin merkitsee operatiivisella tasolla ja miten turvatakuiden toteuttaminen on tarkoitus järjestää Suomessa. Erityisen tärkeää on arvioida turvatakuulausekkeen toimeenpanoon liittyvää valmistautumista ja mahdollisia uusia lainsäädäntö- ja resurssitarpeita. Turvatakuiden merkitystä on valiokunnan mielestä perusteltua arvioida myös unionin sotilaallisen valmiusjärjestelmän kehittämisessä.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon valiokunta nyt paneutui sen ohella, mitä aikaisemmassa mietinnössä on sanottu, on ulkopolitiikan yhteensovittaminen EU-asioissa. Se on valiokunnalle tärkeä pohdiskelun alue, siitä kuulimme paljon asiantuntijoita ja kävimme vilkasta keskustelua. Miksi näin teimme? Siksi, että ulkopolitiikan johtamiseen kiinteästi liittyvää yhteistyötä on tärkeä tarkastella nimenomaan parlamentarismin vahvistamisen ja eduskunnan vaikutusmahdollisuuksien toteuttamisen kannalta.

Valtioneuvoston, ministerien, poliittinen vastuu on se peruspilari, mihin me eduskunnassa nojaamme toimintamme EU-asioissa. Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikka on laajentunut ja laajenee edelleenkin, mikä asiantuntijakuulemisten mukaan käytännössä kaventaa sen muun ulkopolitiikan alaa, jossa presidentti on uuden perustuslain mukaan päätoimija. Euroopan unionin ulkosuhteiden ala on perustuslain voimaantulon jälkeen kokenut merkittävän muodonmuutoksen EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan laajennuttua erittäin voimakkaasti.

Valiokunta pitää selvänä, ja tämä kävi asiantuntijakuulemisessa kirkkaasti selville myös, että totta kai Suomella tulee olla yksi ja yhtenäinen ulkopolitiikka. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan valtioneuvoston ja tasavallan presidentin välinen yhteistoiminta ja yhteistyö toimivat hyvin. Yhteensovittamiseen on useita eri mahdollisuuksia. Valiokunta pitää tärkeänä, että näitä kanavia käytetään tehokkaasti hyväksi, jotta keskeiset Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittiset linjaukset ovat yhteistyön piirissä yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden turvaamiseksi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Valiokunta toteaa kuitenkin, että yhteensovittaminen edellyttää eri toimijoilta luonnollisesti perustuslain toimivaltasäännösten noudattamista, mutta myös valtioelinten välistä kunnioitusta sekä yhteistyökykyä, jotta potentiaalisilta ongelmilta vältyttäisiin.

Valiokunta käsitteli myös Eurooppa-neuvostoa ja sen valvontaa, koska siellä tehdään jo nyt hyvinkin yksityiskohtaisia poliittisia linjauksia. Tästä esimerkkinä Hampton Court -kokouksen terrorismia koskevat linjaukset. Suomessa ainoastaan pääministerin ja valtioneuvoston jäsenten toimintaan voidaan ulottaa asianmukainen parlamentaarinen legitimiteetti ja vastuunalaisuus. Pääministeri kantaa eduskunnalle poliittisen vastuun valtioneuvoston osalta Eurooppa-neuvoston kokouksesta. Sen vuoksi ja ottamatta kantaa tasavallan presidentin osallistumiseen Eurooppa-neuvoston kokoukseen sinällään valiokunta korostaa, että eduskunnan vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi ja valtioneuvostolle kuuluvan toimivallan laajuuden vuoksi on johdonmukaista, että pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa, kuten perustuslakivaliokunta on asian todennut. Asiantuntijakuulemisessa tuotiin erilaisia näkemyksiä presidentin osallistumiseen liittyen, ja ne on kirjattu sitten mietintöön.

Valiokunta pitää tärkeänä tehostaa eduskunnan valvontaa Eurooppa-neuvoston suhteen. Siksi edellytetään joulukuun Eurooppa-neuvostosta alkaen kirjallista tiedottamista ulkoasiainvaliokunnalle ja suurelle valiokunnalle. Valiokunta muistuttaa yleisemminkin, että eduskunnan tietojensaantioikeus on rajoittamaton ja sisältää velvoitteen valtioneuvostolle pitää ulkoasiainvaliokunta oma-aloitteisesti informoituna kansainvälisistä asioista ja suuri valiokunta muista EU:ssa valmisteltavista asioista. Tiedottamisen tulee olla säännönmukaista ja oikea-aikaista.

Eurooppa-neuvoston virallistamisen vaikutuksen osalta valiokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan kantoihin. Muihin mietinnön yksityiskohtiin ei ole tässä aikaa mennä. Totean lopuksi, että tämä mietintö on kokonaisuus valiokunnan huhtikuussa hyväksymän mietinnön kanssa.

Valiokunta antaa todellakin tukensa perustuslakiprosessin eteenpäinviemiseksi. On tärkeää, että unioni ratkaisee perustuslakisopimukseen liittyvät ongelmat, jotta se todellakin pystyisi keskittymään varsinaiseen toimintaansa, jotta kansalaisten luottamus myös Euroopan unioniin vahvistuisi.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ensin haluan kiittää ulkoasiainvaliokuntaa ja eduskunnan muita valiokuntia, jotka ovat käsitelleet ehdotuksen uudeksi perustuslakisopimukseksi ja esittävät sen ratifiointia. Se on samalla vahva Suomen kannanotto sen puolesta, että neuvoteltu sopimus hyväksytään. Kuten valiokunnan puheenjohtaja totesi, sopimuksen sisältö on kokonaisuuden kannalta hyvä.

Itse asiassa tämä sopimus hallituksen ja eduskunnan kannalta on kolmas, joka meidän EU-jäsenyytemme aikana on käsittelyssä. Olemme käyneet hyvin pitkän tien, jossa Amsterdamin ja Nizzan sopimuksiin valmistauduttaessa ja nyt näihin sopimusneuvotteluihin valmistauduttaessa hallituksella ja eduskunnalla on ollut selkeitä johdonmukaisia tavoitteita, joita on asteittain voitu viedä eteenpäin, ja oikeastaan näiden pitkän linjan tavoitteiden näkökulmasta tämä kokonaisuus, joka syntyy, on hyvä. Samoin yhdyn siihen valiokunnan puheenjohtaja Jaakonsaaren esittämään arvioon, että itse asiassa nämäkin viimeisten vuosien aikana EU:n päätöksenteossa olleet ongelmat ovat olleet sen kaltaisia, että ne oikeastaan erittäin vahvasti perustelevat sitä, että olisi aika astua seuraavaan vaiheeseen ja hyväksyä tämä sopimus, saada sen kautta lisää tehokkuutta ja samalla vaikuttavuutta EU:n päätöksentekoon.

Eurooppalaisittain minusta on myös hyvä, että niin sanotun tuumaustauon jälkeen Suomi ottaa kantaa kerran neuvoteltuun sopimukseen omalta osaltamme sikäli, vastaako se tavoitteitamme vai ei. Siihen on lopulta vastattava "kyllä" tai "ei". Samalla liitymme siihen jäsenmaiden valtaosaan, joukkoon, joka on jo ratifiointipäätöksen tehnyt ja hyväksynyt neuvotellun sopimuksen. (Ed. Soini: Joka ei tule voimaan!)

Valiokunnan mietinnössä on myös kaksi lausumaa, joista ensimmäinen koskee turvatakuulausekkeen tulkintaa, selvityksen pyyntöä, ja valtioneuvosto luonnollisesti tulee toimimaan näiden lausumien mukaisella tavalla. Itse asiassa tuo turvatakuulauseke mielestäni pitkälti kirjaa olemassa olevan todellisuuden. Ed. Jaakonsaari käytti ilmausta solidaarisuuden henki. Kyllä se niin on, että unionin sisällä — unioni on niin tiivis yhteisö — luonnollisesti ja totta kai me tuemme toinen toisiamme. Varsinkin jos jotakin jäsenmaatamme kohtaisi uhka tai suoranainen hyökkäys, kyllä unionin muiden jäsenmaiden pitää tukensa osoittaa. Mitkä ovat ne keinot ja tavat, niistä jokaisesta päätetään erikseen. Valmiita mekanismeja ei ole.

Itse asiassa tuossa sopimuksessa viitataan siihen, että Pohjois-Atlantin liittoon kuuluvat jäsenvaltiot huolehtivat sen puitteissa omat keskinäiset sitoumuksensa. Mutta minusta on aivan luonnollista, että jos joku maa joutuisi uhkan alle tai Suomi joutuisi uhkan alle, niin jo ilman tätä sopimustakin me tukisimme ja toisaalta me pyytäisimme tukea ja apua ja siitä käynnistyisi prosessi, jossa, vaikkei mekanismia ole olemassa, kuhunkin tilanteeseen haettaisiin käytännön ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Mikäli eduskunta tämän ratifiointipäätöksen tekee, uskon sillä olevan myönteinen vaikutus sen havaitsemiseen Euroopassa laajemminkin, että kyllä unioni tarvitsee uusia sääntöjä. Unionin laajentumisen myötä päätöksentekoa on hyvä tehostaa. Tämä on Suomen kanta jäsenmaana tähän keskusteluun ja vahvistaa ilman muuta niitä mahdollisuuksia, että tämä kerran neuvoteltu sopimus kokonaisuutena voisi edetä. Jos sitten joudutaan sellaiseen uuteen tilanteeseen, että joudutaan käymään jatkoneuvotteluja siitä, mitä tehdään, niin tämä on kuitenkin meidän selkeä tahdonilmaisu sille, että valtaosa jäsenmaista pyrkii toimimaan tämän kokonaispaketin puolesta.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri totesi sen, minkä hallituksen esitys ja UaV:n mietintö myös toteavat: kirjaa olemassa olevan todellisuuden. Suomella on jo poliittiset turvatakuut, ja nämä lisäävät Suomen turvallisuutta. Tätä taustaa vastaan oli aika erikoista, että ministeri Kääriäinen joku aika sitten esitti kaksi vaihtoehtoa: lisää rahaa tai Nato-jäsenyys, puhumatta lainkaan näistä EU:n turvatakuista tai ottamatta niitä huomioon. Samoin pääministeri teki päätöksensä tai ainakin lupauksensa myös ottamatta huomioon EU:ta tai EU:n antamia poliittisia turvatakuita. Miksi tämä ei tullut mukaan keskusteluun, ja miksi sitä ei otettu mukaan arvioitaessa kysymystä lisää rahaa vai Nato-jäsenyys?

Jari Vilén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On ilo kuulla pääministerin toteavan, että luonnollisestikin valtioneuvosto tulee noudattamaan tässä mietinnössä olevia ponsia. Oikeastaan kysyisinkin pääministeriltä, tulkitsenko teitä oikein, että tämä tarkoittaa sitä, että jo tulevan joulukuun Eurooppa-neuvoston aineisto tullaan toimittamaan myös kirjallisesti eduskunnan käyttöön, jotta voimme siirtyä välittömästi tähän uuteen käytäntöön, mitä ulkoasiainvaliokunta on omalta osaltaan esittämässä.

Rohkenisin kysyä myös, voisiko pääministeri hieman lausua ääneen ajatuksiansa siitä, mitä hän joutuu joulukuun Eurooppa-neuvostossa perustuslakisopimuksen osalta myös tuomaan esille. Pääministeri antaa ilmeisesti suullisen raportin siellä niistä konsultaatioista tai konfessioista, mitä Suomi omalta osaltaan on tehnyt. Mikä teidän tämänhetkinen käsityksenne on sopimuksen solmimisaikataulusta? Saksa tulee ottamaan keskeisen puheenjohtajuusvastuun. Puhummeko me teidän arvionne mukaan realistisesta aikataulusta arvioidessamme, että vuonna 2008 meillä olisi olemassa sopimus valmiina ratifiointia varten hyvin pienen hvk-prosessin jälkeen ja saisimme sen voimaan siinä perusmuodossa, joka tässäkin meille on esitetty, vuoden 2009 aikana? Toisin kuin ed. Soini täällä on omalta osaltaan (Puhemies koputtaa) monta kertaa sanonut, tämä sopimus tulee tässä muodossa hyvin pitkälle voimaan.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämän sopimuksen ratifioinnin yhteydessä ei nyt ole kysymys siitä, miten suhtaudutaan eurooppalaiseen yhteistyöhön tai miten suhtaudutaan Euroopan unioniin. Jotenkin en voi millään välttyä käsitykseltä, että, pääministeri, nyt väen väkisin tuodessanne tänne sekä Ranskan että Hollannin kansanäänestyksissä hylkäämän EU:n perustuslakisopimuksen haluatte EU:n puheenjohtajakautenne aikana saada sulan hattuun siitä, että Suomen eduskunta on tämän ratifioinut, vaikka me tiedämme, että se ei voi, toisin kuin ed. Vilén tässä sanoi, mitenkään tulla voimaan (Ed. Vilén: Kyllä se voi!) tällaisessa muodossa.

Suomessa ei ole ollut tapana ratifioida sopimuksia, joista tiedetään, että ne tulevat vielä muuttumaan, ja tämä nyt näyttää aika kummalliselta manifestaatiolta, että Suomi tavallaan luovuttaa kaikki halunsa parantaa tätä sopimusta ja ottaa esille uusia parannusehdotuksia. Itse en ainakaan voi ymmärtää, että tämä olisi täydellinen, vaan kun tästä lähdetään neuvottelemaan, on varmasti syytä, että Suomikin vielä ottaa esille näitä vaatimuksia, joita on valiokuntien käsittelyssä laajasti tullut.

Arvoisa pääministeri, onko nyt kyse siitä, että kun satutte olemaan EU:n puheenjohtajamaan pääministeri, niin teidän on pakko runnoa tämä täällä läpi ollenkaan välittämättä siitä traditiosta, että Suomen eduskunta ei yleensä hyväksy sopimuksia, joista tiedetään, että ne eivät sellaisenaan tule kansainvälisesti voimaan? (Ed. Vilén: Mistä lähtien vasemmistokin on vastustanut sosiaalisempaa Eurooppaa?)

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin jatkanut tästä ed. Lapintien kysymyksenasettelusta. Mitä lisähyötyä tämä Suomen ratifiointi tässä vaiheessa tuo tähän prosessiin? Pikemminkin se lykkää näitten ratkaisujen etsintöjä. Suomi sulkee itsensä pois rakentavien ratkaisujen etsinnästä osoittamalla, että meillehän nyt käy oikeastaan minkälainen tahansa sopimus. Nämä erilaiset huomiot, mitä monissa valiokunnissa on nostettu esille, miltä osin perustuslakisopimusta pitäisi lähteä muuttamaan ja minkälaisia asioita olisi otettava Suomen edun kannalta huomioon, jäävät tässä kyllä ikään kuin mopen osalle. Näin me suljemme itsemme pois, kun kerromme, että meille kyllä sitten loppujen lopuksi passaa minkälainen sopimus tahansa. Miten muu Eurooppa aikoo edetä tässä tilanteessa?

Voisitteko vähän valottaa sitä, mitä muissa Euroopan maissa ehdotetaan, millä tavalla lähdetään perustuslakisopimusta viemään eteenpäin, onko se lisäpöytäkirjojen vai osittamisen kautta? On aivan käsittämätöntä, että Suomi tässä vaiheessa antaa tällaisen signaalin, jolla poliittisesti sulkee itsensä paitsioon.

Petri Neittaanmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin mukana ulkoasiainvaliokunnassa laatimassa tätä mietintöä ja en voinut yhtyä tähän valiokunnan enemmistön kantaan siitä, että sopimus olisi hyväksyttävissä sisällön puolesta, puhumattakaan siitä, että olisin yhtynyt siihen käsitykseen, että tämä kuollut sopimus tulisi Suomessa ratifioida.

Toisin kuin on väitetty, tämä sopimus muuttaa olennaisella tavalla Euroopan unionin luonnetta. Tämä unioni, jota tällä luodaan, poikkeaa olennaisesti siitä unionista, johon aikanaan liityimme. Eurooppa-neuvostosta ollaan muun muassa tekemässä unionin toimielin. Unionille on tulossa presidentin virka ja ulkoministerin virka. Erityisesti ylikansallista päätöksentekoa lisätään merkittävästi tällä sopimuksella. Kuitenkaan tämä sopimus, niin kuin totesin, ei tule koskaan voimaan. Se edellyttäisi yksimielisyyttä, ja kaksi jäsenmaata on hylännyt tämän sopimuksen. Mitä järkeä tässä tilanteessa on Suomen ratifioida sopimusta, josta varmuudella tiedämme, että se ei tule koskaan voimaan?

Ulkoasiainvaliokunnassa vieraili myös Suomen edustajia Euroopan parlamentista, ja he totesivat kantanaan, että Suomi tulee olemaan viimeinen jäsenmaa, joka tämän nykyisen sopimuksen ratifioi. Unionin suuret maat ovat jo käynnistäneet keskustelut uuden sopimuksen luomiseksi, ja olemme kuulleet, että Saksan puheenjohtajakaudella on tarkoitus virittää keskustelua tästä sisällöstä ja Ranskan puheenjohtajakaudella syksyllä 2008 jo mahdollisesti hyväksyä tällainen minisopimus, joka tulee olemaan aivan toisenlainen kuin tämä nykyinen perustuslaki.

Eli yhdyn näihin kantoihin, joita täällä on esitetty, että me sidomme omat kätemme ja tavallaan sitoudumme tähän sopimukseen ja viemme itseltämme neuvotteluvaltuuksia tulevan sopimuksen suhteen. (Puhemies: Aika!) Meidän tavoitteemme eivät ole toteutuneet tässä sopimuksessa (Puhemies koputtaa), ja sen vuoksi en tätä hyväksy.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen tyrmistynyt, kuinka pitkälle kansanvallan haudankaivussa voidaan mennä. Sen minä vielä ymmärrän, että tämän EU:n jäsenyyttä joku harhaanjohdettu kannattaa, mutta että meille tarjoillaan hylättyä sopimusta, joka ei tule voimaan, ja eduskuntaa tällä lailla pallotellaan, niin sitä en kerta kaikkiaan voi hyväksyä. Itse sopimus syventää virhelinjaa, ja ajatteletteko te, arvoisat kollegat, jotka kannatatte EU:n jäsenyyttä, sitä, että puntit ovat gallupeissa 43—43 sen suhteen, pitäisikö sinne edes kuulua? Yksitoista vuotta jatkuvaa EU-propagandaa, ja tässä on tulos! Kyllä jo rupeaa luu paistamaan.

Voisi myöntää sen, että tämä olennaisella tavalla muuttaa unionia, mutta kun suoraan harhautetaan ja harhaanjohdetaan ja ihmisten älyä aliarvioidaan tällä, niin se on jo ison luokan kysymys. Se olisi rehellisempää, vanhan kauppamatkustajan sanoin, että kun ei mikään muu auta, kokeile totuutta. Sanoisitte, mitä tämä merkitsee, mitä tämä muuttaa ja että siitä huolimatta kannatatte sitä, ettekä väittäisi, että tässä ei ole merkittäviä muutoksia. Eri puolilla Eurooppaa asiantuntijat myöntävät, että muutokset ovat erittäin merkittäviä.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskuntahan ratifioi kansainvälisiä sopimuksia, ja ratifiointiprosessihan on kansainvälisesti sellainen, että me emme tiedä aina, astuvatko sopimukset voimaan vai eivät. Eduskunta ratifioinnillaan ilmaisee tukensa tehdylle sopimukselle. Tässä tapauksessa ed. Soini kysyi, minkä takia me tämän sopimuksen ratifioimme, ja peräänkuulutti totuutta. (Ed. Elo: Miksi me kuolleita ratifioimme?) Totuus on juuri se, että tällä sopimuksella pyritään parantamaan Euroopan unionin päätöksentekojärjestelmää, tekemään se tehokkaammaksi, avoimemmaksi, demokraattisemmaksi ja saattamaan tämä nykyinen sekava sopimusjärjestelmä yksiin kansiin. Tämän vuoksihan tätä ollaan nyt tässä ratifioimassa ja tämän vuoksi halutaan Euroopan unionia viedä tältä osin eteenpäin.

Täällä on esitetty kysymys siitä, muuttuuko tämä mahdollisesti tässä jatkokäsittelyssä. Saattaa olla, että muuttuu joltain osin. Mutta nythän on ideana se, että osoittamalla omalla ratifiointipäätöksellämme oman tahtotilamme haluamme ilmaista, että se muuttuisi mahdollisimman vähän. Tässä on selkeästi nyt paras mahdollinen kompromissi, joka on löydetty unionin päätöksenteon tehostamiseksi ja demokratisoimiseksi, jotka ovat juuri niitä asioita, joista ed. Soini ja kumppanit täällä puhuvat.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Lapintie arvioi, että pääministeri haluaa tämän osaltaan runnoa pakolla läpi omaa kilpeään kiillottaakseen. Pääministerin puolesta rohkenen olla tästä arviosta jopa loukkaantunut. Kysehän tässä on tietenkin siitä, että pitkällisen valmisteluprosessin jälkeen on syntynyt kompromissi, johon sisältyy Suomen kannalta merkittäviä määräyksiä. Täällä jo puheenjohtaja Jaakonsaari mainitsi meidän työeläkejärjestelmän, pohjoisen harvaanasutut alueet, Ahvenanmaan erityisaseman jne. Minusta on itsepetosta kuvitella, että aloittamalla täysin alusta voisimme saada jotenkin Suomen kannalta olennaisesti paremman sopimuksen aikaiseksi. Tällä prosessilla on jo ollut merkitystä muun muassa siinä mielessä, että EU on nyt vahvempi turvallisuusyhteisö ja vallitsevaa poliittista käytäntöä ovat nämä keskeiset turvallisuuspolitiikkaan liittyvät kysymykset. Tämä on tahdonilmaus, tämä on mielenilmaus ja antaa pohjaa jatkolle.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En kerta kaikkiaan hyväksy sitä ed. Soinin ajatusta, että Suomi luovuttaisi oman ratkaisuvaltansa Ranskalle tai Hollannille käsittelemättä itse perustuslakisopimusta heidän kansanäänestyksensä jälkeen. Minä en kerta kaikkiaan isänmaallisena ihmisenä hyväksy tällaista vallansiirtoa toisille maille. (Ed. Elo: Ehkä se olisi realismia!) — Ei se ole realismia. Realismia on se, että tähän perustuslakisopimukseen on sidottu niin paljon poliittista energiaa ja poliittista tahtoa, että tämä tulee olemaan se pohja, (Ed. Pulliainen: Kyllä se riittää, kun ed. Jaakonsaari siitä puhuu!) jolla neuvottelut käydään, ja se on erittäin tärkeää.

Politiikan tehtävä on näyttää suuntaa, ja eduskunnan myönteinen kanta on kyllä vahva ilmaus siitä, että me haluamme murtautua siitä unionin voimattomuuden kehästä, joka tällä hetkellä vallitsee. Täällä on erittäin paljon sellaisia aineksia, joista aikaisemmin on todettu, että vasemmistoliitto pitää niitä tärkeinä, kuten ihmisoikeudet, sosiaalinen ulottuvuus, avoimuus jne. On kyllä erittäin kummallista, jos te ette näe näitä tärkeitä elementtejä tähän sopimukseen. (Ed. Kangas: Ranskan sosialistithan hylkäsivät sen!) Kaiken lisäksi Suomen kannalta, niin kuin täällä pääministeri totesi puheenvuorossaan, tämä on kokonaisuutena sisällöltään hyvä. Miksi me emme sitä sitten ratifioisi?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Joulukuun Eurooppa-neuvoston informoinnin osalta katsotaan, se tulee verraten pian, millaiseksi tämä uusi käytäntö saadaan muutettua niin, että tapahtuu kirjallinen informointi. Sille täytyy hakea sellainen muoto, joka kuitenkin sitten ottaa huomioon tämän nykyisen kaltaisen Eurooppa-neuvoston omintakeisen luonteen. Mutta on selvää, kun eduskunta edellyttää tätä, niin luonnollisesti sen mukaan toimitaan, haetaan siihen muoto joulukuussa, ja se sitten saattaa kehittyä matkan varrella. Joulukuun Eurooppa-neuvostossa annan verraten pelkistetyn informaation siitä, mitä näissä luottamuksellisissa keskusteluissa muiden jäsenmaiden kanssa on noussut esille, mutta annamme sitten tarkemman raportin niistä seuraavalle puheenjohtajalle, joka laatii ensi kevään kuluessa ensimmäisen kirjallisen raportin näitten keskustelujen pohjalta.

Se päätöshän, jonka teimme viime kesäkuussa, määritti tarkan aikataulun niin, että sitten vuoden 2008 jälkimmäisellä puoliskolla pyritään ratkaisuun. Arvelisin, että se aikataulu on sellainen, johon kannattaa kaikin puolin nojautua ja tukeutua ja, voi sanoa, luoda myös painetta siihen, että sillä aikataulukehyksellä ratkaisut tehtäisiin. Kun kaikki tietävät aikataulun, niin silloin jokainen osaa myös sovittaa toimintansa sen mukaan.

Olen ed. Lapintien kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että todellakaan kyse ei ole suhtautumisesta Euroopan unioniin yleisesti, vaan tässä on kyse suhtautumisesta siihen, onko tämä neuvoteltu sopimus Suomen näkökannalta parempi kuin voimassa oleva Nizzan sopimus. Tähän eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan vastaus on hyvin selvä.

Sitten toinen kysymys, jonka huomaan tässä keskustelussa nousevan esille, on tämmöinen enemmän taktinen ja strateginen, että jos jatkoneuvotteluihin joudutaan, niin mikä meidän asemamme on ratifioinnin jälkeen. Ensinnäkään minäkään en voi hyväksyä sitä ajattelutapaa, että meidän pitäisi jäädä viimeisenä odottamaan, miten 24 muuta ensin päätöksensä tekevät, ja sitten vasta tehdä oma päätöksemme. Kansainvälisiä sopimuksia ratifioitaessa ei yleensä tiedetä, miten muut tekevät. Jokainen tekee päätöksen omasta kannastaan. Itse asiassa jos jatkoneuvotteluihin joudutaan, niin kyllä minun arvioni aikaisemmista neuvotteluista on se, että meidän asemamme tulee olemaan huomattavasti vahvempi, (Ed. Pulliainen: Se on vain yksi mielipide!) kun me olemme kertaalleen huolella neuvotellun kompromissin kannalla. (Ed. Elo: Mihin perustuu tämä arvio?) — No se vaan perustuu kokemukseen. Minä olin konventin jäsen ja olin se suomalainen, joka neuvotteli tämän sopimuksen. Viimeisessä ratkaisevassa istunnossa neuvottelutauon jälkeen 12 jäsenmaata käytti puheenvuoron ja sain kunnian käyttää 13 jäsenmaan puolesta yhteisen puheenvuoron. Minulla on jonkinlainen käsitys siitä, miten se vähän niin kuin neuvottelumekanismi toimii. Kyllä minulla on aika vahva käsitys siitä, että jos on noin 16 tai 17 jäsenmaata, jotka ovat ratifioineet kerran neuvotellun sopimuksen, niin niiden kesken on saatavissa aika vahva yhteistyö myös seuraavissa vaiheissa.

En katso, että me olisimme sulkemassa itsemme neuvottelujen ulkopuolelle, niin kuin ed. Essayah sanoi, ei todellakaan. (Ed. Kimmo Kiljunen: Päinvastoin!) Päinvastoin meillä on erittäin vahva asema niissä neuvotteluissa. Jokainen tietää, jos tätä jollain tapaa jouduttaisiin avaamaan, että aivan samat asetelmat, kompromissiasetelmat, tulisivat vastaan kuin oli vuosien ajan, kun tätä valmisteltiin. Ne eivät ole mihinkään muuttuneet, ja todennäköisesti myös kompromissiainekset ovat aivan samat. Ei sieltä tule mitään erityisiä yllätyksiä tässä suhteessa. Erityisesti instituutiota koskevissa kysymyksissä ne asetelmat ovat olleet pitkässä historiassa hyvin samantyyppiset, ja nyt tässä saatiin tasapainoinen kokonaisratkaisu aikaan. Uskon, että jos puhtaalta pöydältä tehtäisiin uudelleen sitä kompromissia, niin luultavasti näiden jäsenmaiden kesken päädyttäisiin hyvin saman tyyppiseen kompromissiin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puheenjohtaja Jaakonsaari omassa ensimmäisessä puheenvuorossaan oli sitä mieltä, että Suomi on antamassa lääkettä ratifioidessaan nyt tätä sopimusta Euroopan unionin vaikeaan tilanteeseen. Mielestäni tämä on enintään kalkkitablettia. Sanoisin, että tämä on lumelääkettä, ja myös tämä työ, mitä nyt täällä pyöritetään eduskunnassa, on lumetyötä, kun tehdään työtä sellaisen esityksen kanssa, josta tiedetään kuitenkin, että se ei tällaisena tule ratifioiduksi.

Mielestäni tämä on myös vastoin hallituksen tehokkuusohjelmaa. Pääministeri ei ole nyt juuri paikalla, mutta eikö hallituksen tehokkuusohjelman juuri pitäisi pitää sisällään sellaisten töiden poissulkemisen, joilla ei sinänsä ole merkitystä? Tässä mielessä tämä yritys ratifioida tällä kertaa tätä perustuslaillisista sopimusta ansaitsee täyden kritiikin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota siihen, että tässä on kysymys rituaalista tämän puolivuotiskauden turhien toimien sarjassa, valitettavasti. Mielenkiintoista herra pääministerin, joka siis poistui täältä juuri, ensimmäisessä puheenvuorossa oli se, että hän otti turvallisuuspolitiikan ja turvatakuut sellaisessa katsannossa esille, että sanat ja käsitteet olivat samat kuin puolustusministerin eräässä aikaisemmassa puheenvuorossa, jossa hän teki näistä asioista puhtaasti taloudellisen kysymyksen ja investointikysymyksen jnp. Olisi ollut erinomaisen mielenkiintoista kuulla pääministerin kanta siihen, onko hän puolustusministerinsä takana näissä puhtaasti taloudellisissa kysymyksissä, että puolustus on puhtaasti talousasia ja investointiasia ja rahojenkäyttöasia, vai ei.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos Suomi sai aikanaan läpi kaikki tavoitteensa tätä sopimusta neuvotellessa, niin ... (Ed. Kimmo Kiljunen: Se ei saanut kaikkia!) — Okei, se ei saanut kaikkia. — Sitä suuremmalla syyllä ihmettelen, miksi sitten lähdetään sopimaan tässä vaiheessa, hyväksymään semmoista sopimusta, mikä on meille vajaa. Eikös nyt pitäisi ottaa se auki ehdottomasti?

Ihmettelen näitä kantoja, vaikka ed. Jaakonsaaren kantaa siihen, että tässä annettaisiin Ranskalle jotkut valtuudet. Tässähän annetaan valtuudet, jotta meillä ei ole mitään enää pyydettävää, vaan nythän meidän pitäisi olla tiukasti vetämässä niitä asioita, mitkä meille jäi vajaaksi, ei saatu läpi, niitä viedä läpi tässä ja hylätä tämä sopimus ehdottomasti. Nythän me ikään kuin sanomme, että meille käy, tämä sopimus meille käy. Esimerkiksi työelämävaliokunnassa kuunneltiin asiantuntijoita, niin muun muassa lakko-oikeudessa ilmeisesti tulee olemaan semmoisia perusteellisia heikennyksiä, jotka saattavat vaarantaa joitakin meidän nykyisiä perusoikeuksia. Minusta ei missään tapauksessa semmoista pidä sallia. Nyt me ikään kuin hyväksymme senkin, että antaa vaan mennä kaikki.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun on seurannut koko tätä EU:ssa olon historiaa ja myös sitä liittymistä ja on tutustunut tutkija Anne Kosken väitöskirjaan, jossa todetaan, kuinka Suomi vietiin suorastaan valehdellen Euroopan unioniin, niin kuin siinä väitöskirjassa todetaan, siis valehdeltiin eduskunnalle ja puhuttiin epätotuuksia — silloin vastaväittäjänä oli Teija Tiilikainen, joka ei edes todennut, että ei pidä paikkaansa, vaan hän hyväksyi ne väitteet — niin nyt, arvoisa puhemies, tuntuu siltä, että nyt on hyvin monenlaisia perusteita, joita käytetään tässä. Minä olen ymmärtänyt, että se vaatii yksimielisyyttä. Nyt on jo kaksi hylännyt. Minä en vaan juristina voi ymmärtää, minkä takia sellainen sopimus, kun tiedetään, että ei tule voimaan, ratifioidaan kuitenkin. (Ed. Elo: Ei siinä tarvitse olla juristi! Terve järki näkee!) Me joudumme kuitenkin sen uuden käsittelemään ja ratifioimaan. Jotenkin tuntuu oudolta tämä ajatus, mutta kun en tiedä, mitä kaikkea siellä takana on, ja sitten kun tämä asia on viety eteenpäin ja mahdollisesti joku tutkija tekee uuden väitöskirjan taas tästä prosessista, niin tulee mitä ihmeellisempiä asioita mitä ilmeisimmin esiin taas.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on aivan selvää, että todennäköisyys sille, että juuri tämä sopimus juuri tässä muodossa tulisi voimaan, on pieni, mutta meidän ajatuksemme lienee nyt se, että haluamme osoittaa, että se on pääosin hyväksyttävissä. Siinä on paljon todella hyviä asioita. Pidän erittäin merkittävänä sitä, että perusoikeuskirja oikeudellistetaan, ja se tarkoittaa sitä, että tästä hallitustenvälisestä yhteistyöstä päästään sellaiseen poliittiseen järjestelmään, jossa kansalaisella alkaa olla jokin merkitys, oikeuksia, ehkä myös velvollisuuksia tosin. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että eduskunta on nyt tässä ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä myöskin ottamassa vahvempaa asemaa. On ollut kiusallista, että pääministeri on suorastaan kieltäytynyt antamasta esimerkiksi Eurooppa-neuvoston päätelmäluonnoksia meille valiokuntaan, ja tämän täytyy nyt muuttua.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin todennut ed. Soinille, joka ei enää ole salissa, että minä kannatan Euroopan unionia ja minun mielestäni Suomen pitää jatkossakin kuulua Euroopan unioniin. Sitten olisin ihmetellyt sitä, kun ed. Soini täällä jatkuvasti toitottaa sitä, että Suomi on itsenäinen valtio, niin kuitenkin tässä asiassa ed. Soinin perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja vasemmistoliitto olisivat antamassa sitä päätösvaltaa Ranskaan ja Hollantiin eivätkä käyttämässä itsenäisen Suomen päätösvaltaa.

Minä yhdyn niihin puheenvuoroihin, joita täällä on käytetty siitä, että Suomi on itsenäinen valtio, joka tekee itsenäisesti myös päätökset liittyen kaikkiin kansainvälisiin sopimuksiin mukaan lukien tämä perustuslaillinen sopimus. Totta kai tämä meidän ratifiointi on myös tärkeä signaali muille Euroopan unionin maille siitä, että me hyväksymme tämän sopimuksen, joka, ed. Lahtela, on pitkän neuvottelun tulos. Niin kuin aina sopimuksissa, aina ei saada omia tavoitteita läpi, mutta tämä on erittäin hyvä kompromissi. Se luo edellytyksiä (Puhemies koputtaa) Euroopan unionin tehokkuudelle, ja mitä ihmettelen, se luo edellytyksiä myös sosiaaliselle Euroopalle, (Puhemies: Aika!) mitä näemmä vasemmistoliitto vastustaa.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU on keskittynyt avaamaan markkinoita ja purkamaan sääntelyä. Erityisen vahingollista on verokilpailu EU-jäsenmaiden välillä, kuten vaikkapa Suomen ja Viron välinen tilanne osoittaa. Me lähdemmekin siitä, että kun perustuslakineuvottelut jatkuvat joka tapauksessa, koska se ei tämmöisenä voimaan tule, Suomen pitää ajaa verominimejä, jotka tässä konventtivaiheessa tulivat uusliberalististen EU-maiden taholta torjutuiksi.

Toinen, mikä tarvitsee korjauksen tässä perustuslaissa ehdottomasti, on työoikeuksien heikkous. Siellä on esimerkiksi lakko-oikeus tietyllä tavalla uhattuna. Eli kyllä siellä sisältöpuolella on paljon tekemistä, kun sosiaalista Eurooppaa tavoitellaan. Aika pahasti on tuotettu vaan kovempaa kapitalismia tähän saakka.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Henkilökohtaisesti näen kyllä tässä paljon myönteisiäkin piirteitä, tässä perustuslakisopimuksessa. Kyllä tämä jonkinlainen vasemmistoprojektikin on, jos haluaa niin nähdä. (Ed. Jaakonsaari: Hyvä, hyvä!) Kysymys on siitä, millä tavalla käsitellään asioita. (Ed. Pulliainen: Tarvitaan suurennuslasi!) Täällä on paljon semmoisia asioita. Elikkä jos nyt lähdetään tästä peruskysymyksestä, niin tähän tehtäväjakoon jäsenvaltioiden ja EU:n välillä, toimivaltuuksiin, tulee selkeyttä; tämä perusoikeusasiakirjan liittäminen EU:n perustuslakiin. Kyllä täältä löytyy — palaan myöhemmin puheenvuorossani — nimenomaan vasemmistolle ja ay-liikkeellekin. Sitä minä ihmettelen, minkä takia nyt tarvitsee ajaa läpi tämä, kun tiedetään, että tätä paperia ei ole. Minä väitän, että meillä on ilmeisesti paras perussopimusesitys nyt käsissä. Sen jälkeen siihen suuret Euroopan valtiot tulevat tekemään omat puumerkkinsä.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensimmäiseksi ihmettelen kyllä sitä, että ulkoasiainvaliokunta varsin kritiikittömästi on esittänyt oman mietintönsä, ja kun ed. Jaakonsaari, puheenjohtaja, yleensä on hyvin kriittinen, niin ei yhtään kritiikin sanaa tilanteessa, jossa todella olemme nyt herättämässä kuolleita eloon. Täysin mahdoton tehtävä, että tämä sopimus koskaan tulee voimaan. Väitän, että tämä on minun 24 vuoteni aikana eduskunnassa turhin ja turhauttavin mietintö, mitä on koskaan esitetty, mutta ei yhtään kritiikin sanaa ulkoasiainvaliokunnasta. (Ed. Pulliainen: Ja millä innostuksella ed. Jaakonsaari sen esitteli!) Ei tässä tarvitse olla juristi, kun tietää sen, että tämä ei koskaan tule voimaan, ja hyvin todennäköisesti ei edes kovin suurta osaa tästä sopimuksesta tule voimaan.

Ed. Jaakonsaari, sen lisäksi ihmetyttävät myöskin turvatakuut. Nythän on esimerkiksi sosialidemokraattien kannalta tärkein asia sellaiset kysymykset kuin työllisyys, sosiaalinen ulottuvuus. Eikö ne olisi kannattanut nostaa kuitenkin esille ja pyytää hallitukselta selvitys? (Ed. Jaakonsaari: Ne ovat edellisessä mietinnössä!) — Kyllä, kyllä, mutta pyydetään selvitys siitä, miten hallitus aikoo näitä viedä eteenpäin EU:ssa.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon, että, edustajakollegat, mietitte tarkkaan sitäkin vaihtoehtoa, että tämä sopimus, joka nyt ratifioidaan, tulee voimaan myöhemmin pienin muutoksin. (Ed. Elo: Pienin? Suuri veto!) Tällöin on mahdollista, että tuleva eduskunta hyväksyy nuo muutosartiklat, ja tällöin tämä sopimus, joka nyt hyväksytään, on se pohja tulevallekin käsittelylle. Me emme voi tällä hetkellä tietää, millaiset neuvottelut ovat tulossa, ja on selvää, että tässä sopimuksessa on niin paljon hyviä puolia, että on parempi, että se on neuvottelupohjana kuin että lähdettäisiin puhtaalta pöydältä.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Se, mitä ulkoasiainvaliokunta esittää puheenjohtajansa Liisa Jaakonsaaren johdolla ja joka liittyy turvatakuisiin, on itse asiassa Euroopan unionin sotilasliitonomaista kehittämistä. Ulkoasiainvaliokuntahan vaatii muun muassa selvitystä siitä, mitä sitoutuminen turvatakuisiin merkitsee operatiivisella tasolla, minkälaista lainsäädännön muuttamista tarvitaan, minkälaisia resurssitarpeita, miten unionin sotilaallista valmiusjärjestelmää kehitetään. Kaiken kaikkiaan on kysymys siitä, että muutosta halutaan nimenomaan sotilasliiton suuntaan. Luulenpa, että Euroopan unionin turvallisuustakuiden kehittämisen taustalla, ainakin mitä tulee ed. Jaakonsaareen ja hänen hengenheimolaisiinsa, pilkottaa Naton turvatakuut. (Ed. Jaakonsaari: No, mutta tulihan se sieltä!) Haluammeko me todella sitä, että Euroopan unioni muuttuisi sotilasliitoksi? Emme halua.

Petri Neittaanmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on sanottu, että sopimus tulisi ratifioida sen vuoksi, että on muitakin kansainvälisiä sopimuksia, joista ei tiedetä, tulevatko ne voimaan. Perustuslakisopimus on kuitenkin luonteeltaan valtiosopimus, ja sen painoarvo on sen vuoksi tavallista sopimusta suurempi. Ei tällaisen sopimuksen hyväksyminen signaaliarvon vuoksi ole mielestäni Suomen parlamentin vaikutus- eikä arvovallan mukaista.

Sitten täällä keskustelussa on nostettu esille se, että on hyvä, että tässä sopimuksessa on huomioitu pohjoiset harvaanasutut alueet. Kuitenkin tässä perustuslain tekstissä, kun sitä lukee, nämä harvaanasutut alueet on rinnastettu kaikkiin unionin saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueisiin eikä syrjäisimpiin eli niin sanottuihin ultraperifeerisiin alueisiin. Eli väite siitä, että tämä olisi joku saavutus, ei pidä myöskään paikkaansa.

Myös maatalouspolitiikan osalta on pidetty hyvänä sitä, että perustuslakisopimuksen liitteeksi on koottu nämä liittymissopimukset, että se vahvistaisi näitten artiklojen sisältöä, mutta eihän se muuta niitten artiklojen sisältöä lainkaan paremmaksi Suomen osalta. Sen sijaan se tosiasia, joka koskee sekä alue- että maatalouspolitiikkaa, että jatkossa näitä koskevat ratkaisut siirtyisivät kokonaan ylikansallisen päätöksenteon piiriin, (Puhemies koputtaa) tavanomaisen lainsäädäntömenettelyn piiriin, (Puhemies: Aika!) jossa Euroopan parlamentista tulee ministerineuvoston kanssa tasavahva toimija, (Puhemies koputtaa) heikentää merkittävästi Suomen vaikutusmahdollisuuksia. Tämä on tosiasia, jota ei ole täällä tuotu esille.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lahtela totesi, että Suomi ei ole saanut kaikkia tavoitteitaan lävitse. 25 jäsenmaata plus kandidaattimaat siinä vaiheessa eivät saaneet kaikkia tavoitteitaan lävitse, yksikään maa. (Ed. Laakso: Luxemburg väittää saaneensa!) Tämä on kompromissi, ja kompromississa ollaan siinä tilanteessa, että haetaan se pienin yhteinen nimittäjä, joka optimaalisesti veisi eteenpäin niitä tavoitteita, jotka yhdessä koetaan tärkeiksi.

Onko ratifiointi nyt tarpeeton sen vuoksi, että kaksi maata on sopimuksen tässä vaiheessa hylännyt: Itse asiassa silloin, kun tämä perustuslakisopimus sovittiin, sinne liitettiin viimeinen julistus loppuun, jossa todettiin, että jos 80 prosenttia jäsenmaista on sen ratifioinut ja muutamissa maissa on vaikeuksia ratifioinnissa, niin tätä asiaa poliittisesti Eurooppa-neuvoston tasolla käsitellään. Eli tätä tilannettahan tässä haetaan. (Ed. Elo: Se vaatii konsensuksen!)

Sitten, arvoisa puhemies, tähän vasemmistolaiseen näkökulmaan, onko tässä sosiaalista Eurooppaa. Olen hämmästynyt, jos ihmiset eivät näe, mitä tässä sanotaan. Tähän tavoiteosioon on otettu täystyöllisyys, miesten ja naisten tasa-arvo, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ympäristönsuojelu. (Ed. Elo: Mutta ei lue sopimuksessa!) Nämä ovat ensi kerran perussopimuksessa unionin tavoitteena. (Puhemies koputtaa) Globaalitavoitteissa on rauha, kestävä kehitys, (Puhemies: Aika!) globaalin köyhyyden voittaminen. Nämä ovat merkittäviä saavutuksia. Yleishyödyllisten palvelujen oikeusperustaa haetaan jne.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Lehtien palstoilla on tässä viime päivinä toivottu Suomeen nykyaikaista, integraatioon myönteisesti ja tavoitteellisesti suhtautuvaa vasemmistoa. (Ed. Jaakonsaari: Kyllä!) Allekirjoitan tämän toiveen ja totean, että vasemmistoliitto on sellainen puolue. (Ed. Jaakonsaari: Voi, näkisipä!) Vasemmistoliitto on myös kansanvaltaan myönteisesti suhtautuva puolue, ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä Euroopan unionin perustuslaki tarvitsee tuekseen kansan hyväksynnän kansanäänestyksessä.

Kokonaan toinen asia sitten on, tulisiko tätä esitystä, joka meille nyt täällä on esitetty, hyväksyä tai tulisiko yleensä tätä sopimusta ratifioida.

Perustuslakiluonnos sisältää puutteita, joita seuraavalla perustuslain neuvottelukierroksella pitää vielä yrittää parantaa. Nyt käsittelyssä oleva sopimus Euroopan perustuslaista on kompromissi. Se sisältää toki kansalaisten perusoikeuksien ja päätöksenteon demokraattisuuden kannalta merkittäviä edistysaskeleita. Tällaisia ovat esimerkiksi EU:n neuvoston työskentelyn avoimuuden lisääminen, Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien suhteellisen vallan lisääminen sekä perusoikeuskirjan sisällyttäminen osaksi perustuslakia, joskaan ei sitovana. Valitettavasti useat maat ovat haluttomia antamaan unionille lisää valtaa muun muassa verotuksessa, jotta haitalliselta verokilpailulta voitaisiin välttyä. Tähän puoleen perustuslaki ei siis toisi muutosta.

Uusi ja erittäin tervetullut uudistus on myös sopimukseen sisältyvä miljoonan kansalaisen kansalaisaloite. Olemmehan jo nähneet, että nykypäivänä miljoonan ihmisen allekirjoituksen kerääminen ei ole ollenkaan mahdotonta.

Sen sijaan tämä perustuslakiluonnos ei tule koskaan nykyisellään voimaan, koska muun muassa Ranska on sen jo kansanäänestyksessä hylännyt, enkä ollenkaan hyväksy sitä ajatusta, että se jotenkin vähentäisi Suomen arvoa tai lisäisi Suomen riippuvuutta Ranskasta. Se nyt vaan on fakta. Vaikka me täällä eduskunnassa päättäisimme ratifioida perustuslakiluonnoksen hallituksen esittämällä tavalla, niin tällaisena tämä perustuslaki ei tule voimaan. Kun esimerkiksi nimenomaan Ranska ja Alankomaat ovat sen jo hylänneet, niin tällaista voimaan astumista on turha elätellä.

Ihmettelen kyllä aika paljon vihreiden näkökantoja, kun likipitäen tasan vuosi sitten, 29. marraskuuta, vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Heidi Hautala on todennut: : "Euroopan unionin perustuslain tultua hylätyksi Ranskassa ja Hollannissa Suomen hallitus on päättänyt järjestyttää siitä eduskunnassa eräänlaisen koeäänestyksen." Ja seuraava sitaatti: "Hallitus tietää itsekin, että Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten takia ei tuumaustauon jälkeenkään voi jatkaa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ranskan ja Hollannin hallitukset saattavat vaihtua, mutta kansa on entinen. Kuinka perustuslakia voitaisiin muuttamattomana tarjota näiden maiden kansalaisille uudestaan?" (Ed. Pulliainen: Eikö ole hienosti sanottu!) —Tämä on suoraa ed. Hautalan sitaattia. (Ed. Pulliainen: Ja on vihreitä, jotka ovat edelleen samalla kannalla!)

Kesäkuussa sitten taas ed. Hautala on myös pitkälti puhunut aiheesta ja silloin nimittänyt tätä asiaa valeratifioinniksi. Mutta kai siihen joku selitys sitten on, miksi vihreiden kanta on tehnyt 180 asteen täyskäännöksen. (Ed. Pulliainen: Joustavaa porukkaa!) Tämä häilyväinen käyttäytyminen on hyvin outoa, ja vihreät vakuuttelevat kuitenkin, että seuraavassa perustuslakisopimuksessa sitten kansan pitää päästä lausumaan mielipiteensä kansanäänestyksessä, mutta jostain kumman syystä tästä asiasta ei sitä tarvitse tehdä.

Logiikka siitä, että tämän voimaan astumattoman perustuslain hyväksyminen edistäisi jotenkin seuraavan perustuslakisopimuksen neuvotteluita ja hyväksymistä, on vähintäänkin ontuva. Puutteellisen perustuslakiesityksen hyväksyminen antaa pikemminkin sen signaalin, että meillä suomalaisilla ei ole mitään toiveita uutta sopimusluonnosta laadittaessa. Pikemminkinhän viestin pitäisi olla päinvastainen: Me haluamme olla neuvottelemassa uudesta sopimuksesta, jotta siitä saataisiin parempi, ihmisten arkea lähellä oleva sopimus. Sopimusluonnoksen on syytä olla sellainen, että se voidaan hyväksyä kansanäänestyksellä kaikkialla Euroopassa.

Euroopan unionin luonne on alkuperäisestä talousyhteisöstä vähitellen muuttunut poliittisempaan suuntaan, mikä vaikuttaa jäsenmaiden kansalaisten arkeen yhä moninaisemmin tavoin. Tuleva perustuslaki tulee siirtämään päätösvaltaa kansalta unionille. Esityksen toteutuessa EU-lainsäädäntö ulottuisi muun muassa nykyisen kansallisen oikeusjärjestyksen ydinalueelle, rikoslakiin.

Suomen perustuslain mukaan Suomessa voidaan järjestää kansanäänestys. Tätä mahdollisuutta on käytetty luvattoman harvoin. Mielestäni suorat kansanäänestykset vahvistavat demokratiaa ja sen toimimista. Kansanäänestystä ei tule nähdä edustuksellisen demokratian kanssa kilpailevana vaihtoehtona, vaan suora demokratia sopii hyvin edustuksellisen demokratian rinnalle. Yksi EU:n uuden perustuslain julkilausuttu tarkoitus on ollut lähentää EU-kansalaisia ja päätöksentekoa. Kansanäänestyksen pitämättä jättäminen olisi siten kansalaisten aliarvioimista. Kansalaisten ja päätöksenteon lähentäminen ei onnistu, jos kansalaiset jätetään koko prosessin ulkopuolelle.

Kansalaiskeskustelua perustuslaista ei saada aikaan, elleivät ihmiset keskustelun jälkeen pääse itse päättämään, mitä mieltä ovat perustuslaista. Kansanäänestys on hyvä tapa lisätä ihmisten kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin. Euroopan unionin perustuslakiluonnoksen 1 artikla alkaa toteamuksella, jonka mukaan ehdotus "ilmentää Euroopan kansalaisten ja valtioiden tahtoa rakentaa tulevaisuuttaan yhdessä". Jo tämä muotoilu velvoittaa kysymään myös suoraan kansan mielipidettä EU:n perustuslaista.

Kuten varmasti täälläkin salissa monet muistavat, tämän käsittelyn kuluessa on muun muassa ollut sellainen vaihe, jolloin Euroopan parlamentin perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta suositti voimakkaasti jäsenvaltioita järjestämään perustuslaista kansanäänestyksen samaan aikaan eurovaalien kanssa. No, tämä vaihe on mennyt ohi, mutta mikäli tätä sopimusta ei nyt ratifioida eikä hallituksen lakiesitystä hyväksytä, niin aikanaan uudelleen neuvotellusta ja muuttuneesta Euroopan unionin perustuslaista voitaisiin seuraavien eurovaalien yhteydessä järjestää kansanäänestys kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa yhtä aikaa.

Toisessa käsittelyssä eduskuntaryhmämme tulee esittämään hallituksen esityksen hylkäämistä ja sitä, että ratifiointia ei tehdä nyt. Sen lisäksi esitämme pontta, joka tulee kuulumaan seuraavasti:

"Eduskunta toteaa, että Euroopan unionin perustuslaista tehty sopimus ei todennäköisesti koskaan tule sellaisenaan voimaan. Siksi eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin yhdessä muiden jäsenmaiden hallitusten kanssa sellaisen sopimuksen aikaansaamiseksi, joka on jäsenmaiden hyväksyttävissä, ja että hallitus toimii niin ikään siten, että aikanaan neuvoteltu uusi sopimus saatetaan kansanäänestykseen kaikissa jäsenmaissa samanaikaisesti."

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! EU:lle laadittu perustuslakiesitys ei todellakaan esitetyssä muodossaan tule koskaan voimaan. Se kaatui tosiasiassa jo Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä, ja lisää multaa perustuslakiesityksen päälle lapioitiin äskettäin Hollannin parlamenttivaaleissa, joissa EU-kriittinen vasemmisto ja myös oikeisto merkittävästi vahvistuivat. Suomen hallituksen aktiivisuus onkin nähtävä vain turhanaikaisena pokkurointina Brysselin suuntaan, tosin ainakin minulle jäi epäselväksi se, mille ytimelle nyt kumarretaan.

Tässähän on tilanne se, että Hollannin ja Ranskan lisäksi ratifiointi on jätetty tekemättä Englannissa, Irlannissa, Tšekissä, Puolassa ja myöskin naapurimaissamme Ruotsissa ja Tanskassa. Tässähän on iso joukko maita, jotka eivät tälle tielle ole lähteneet. Mikä se on se tarve meillä, niin se jäi nyt epäselväksi, (Ed. Pulliainen: Rituaali!) paitsi tämä halu turhan näkyvästikin viestittää, että olemme enemmistöjoukoissa, oli kyse sitten mistä on. (Jaakonsaari: Se on vähemmistölle vaikeata!) — Se on vaikeata ainakin silloin, kun asia on semmoinen, että sitä ei pitäisi mennä ratifioimaan tässä tapauksessa, sillä edessä ovat, ed. Jaakonsaari, joka tapauksessa jatkoneuvottelut. Jos Suomi lyö nyt kiinni kantansa, että tämä on kaikki, mitä me tahdomme, tämä on riittävää, niin mitä me siellä sitten tulemme esittämään niissä jatkoneuvotteluissa? Se on se suuren luokan kysymys.

Minun mielestäni perustuslakiesityksessä on korjaamisen tarvetta, kun vasemmistolaisin silmin sitä katselee. Erityisen paljon meitä sosiaalista Eurooppaa tavoittelevia vasemmistolaisia vaivaa se, että määräenemmistöpäätöksiä muuten kyllä kovasti lisätään, mutta niitä ei uloteta minimiverojen säätämiseen. Tässähän oli taustalla se, että tämän kannan sanelivat EU:n uusliberalistisimmat maat Englannin ja Viron johdolla. Siis ei haluttu estää verokilpailua, joka jäytää hyvinvointivaltioiden pohjaa ja on uhka ilman muuta myös meille. Jollei esitystä tältä osin korjata ja määräenemmistöllä päätettävien asioiden listaa siis laajenneta, verokilpailu EU:ssa saa jatkua tuottaen edelleen vain entistäkin uusliberalistisempaa Eurooppaa. Tämähän on loogista ja selvää. Se, ettei menty tähän, osoittaa, missä se hegemonia on, ed. Kiljunen, kun näitä EU-asioita ratkotaan. (Ed. Kimmo Kiljunen: Senpä takia meidän täytyy olla päätöksenteon ytimessä!) EU:ssa on useimmissa maissa oikeistohallitukset. Muutamassa harvassa on vain vasemmisto päässyt linjaa vetämään, ja tämä näkyy sitten tämmöisessä asiassa myöskin kuin perustuslakiesityksessä. Joka tapauksessa meillä pitää olla pyrkimys siihen, että verokilpailu pysäytetään.

Pitää kiinnittää huomiota myös näihin työelämän oikeuksiin. EU:han on keskittynyt avaamaan markkinoita ja purkamaan sääntelyä, ja se näkyy erittäin vahvasti nimenomaan työelämässä, jossa työntekijöiden asema ja oikeudet ovat selvästi heikentyneet viimeisten 15 vuoden aikana. Me haluammekin perustuslakiin vahvemmat oikeudet työntekijöille, ja aivan erityisen tärkeä kysymys on lakko-oikeus. Tuossa perustuslakiesityksessä tämä ylikansallisten lakkojen tekemisen oikeus ja mahdollisuus on hyvin kyseenalaisesti kirjoitettu, ja tulkinta esimerkiksi ay-liikkeen puolelta monilta osin on se, että tässä on nyt suuri uhka olemassa. Kuitenkin tapahtuu tietenkin niin, että globalisaatio jo sinänsä tekee esimerkiksi firmoista yhä ylikansallisempia, joten kyllä työntekijöillä pitää olla mahdollisuus reagoida myös yli rajojen, ja nyt tämä lakko-oikeus tältä osin on hyvin heikosti kirjoitettu tähän perustuslakiesitykseen ja tarvitsee korjauksen.

Jatkossa on palattava myös tapaan, jolla määräenemmistöpäätös muodostuu. Nyt tämä 55—65-menetelmä tarkoittaa sitä, että kolmelle suurelle jäsenmaalle on varattu veto-oikeus. Ne saavat yhden lisää, niin se blokki on siinä. Jos tämä tämmöinen päätäntäjärjestelmä jää, se tarkoittaa, että suurilla jäsenmailla on kaikissa päätöksissä aina erittäin vahva asema, vahvempi kuin muilla, eikä se ole demokratian mukaista.

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä keskitytään vahvasti kahden Suomea koskevan asian käsittelyyn, sanoisin, että jopa vatvaamiseen, sivutolkulla tehdään sitä.

Ensinnäkin pähkätään sitä, mitä EU:n perustuslakiesitykseen sisällytetty turvatakuujärjestelmä oikein tarkoittaa, jos sotilaallinen hyökkäys jotakin maata vastaan tapahtuu, ja mitä se edellyttää meiltä. Tässä pohdiskelussa on minusta se erikoisuus, että tästä syntyy kuva, että tällainen uhkatilanne on todella olemassa, että jonkun kimppuun ollaan karkaamassa ja nyt pitää äkkiä lyödä papereihin se, mitä silloin tehdään. Arkijärkikin sanoo, että silloin tehdään se kaikki, mikä tehtävissä on, ilman että papereissa on yhtään mitään. Miksi tätä uhkakuvaa näin kovasti nyt ulkoasiainvaliokunnan paperissa nostetaan, on minulle hyvin iso, ihmeellinenkin asia, sanotaanko suoraan, että miksi se piti tehdä nyt näin vahvana, näin pääasiaksi se tässä asiakirjassa nostaa. Ettei siellä takaa todellakin pilkistele halu löytää sellaisia perusteluja, joilla sitten todetaan, että sotilasliittoon meno on tarpeen tai että EU:sta pitäisi kehittää sotilasliitto? (Välihuuto) — No, koska EU ei ole sotilasliitto, niin eihän sinne tietenkään jää sitten jäljelle muuta kuin se toinen vaihtoehdoista. Tästä ehkä ed. Kiljusen kanssa tulee keskustelua lisää, onko EU kehittymässä sotilasliitoksi. Minä en sellaisia piirteitä näe. Pääosa EU-maista kuuluu Natoon ja aikoo sen suhteen säilyttää jatkossakin, ja tämä myöskin tässä perustuslakiesityksessä selkeästi todetaan. Jokainen jatkaa linjallaan, näissä isommissa raameissa kun ollaan.

Paljon mietinnössä käytetään mustetta myös presidentin ja pääministerin väliseen suhteeseen ja sen vatvaamiseen, vaikka ongelmia ei ole ollut. Perustuslaki sanoo yksiselitteisesti, että presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, eikä Suomella tietenkään voi olla kahta erillistä ulkopolitiikkaa. (Ed. Laakso: Sekös harmittaa joitakin!) Ei voi olla sellaista tilannetta, että meillä on presidentin johtama niin sanottu yleinen ulkopolitiikka ja sitten on toisaalla pääministerin johtama EU-ulkopolitiikka. (Ed. Elo: Aivan oikein!) Eihän semmoista tilannetta voi olla. Ei sitä ole ollut, eikä sitä voi ollakaan, eli tilanne on tavallaan äärettömän selkeä ja perustelee sen, miksi presidentin pitää olla muotoilemassa myös EU:ssa eteen tulevien ulkopoliittisten kysymysten osalta Suomen linjaa. Tämähän se on se tilanne, ja näin on eletty ja näin varmasti myös jatketaan.

Presidentin mukanaolo myös EU-huippukokouksissa silloin, kun siellä on ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiat käsittelyssä, on täysin perusteltua juuri tästä peruslähtökohdasta lähtien, (Ed. Laakso: Se harmittaa kokoomusta erityisesti!) että presidentti on vaikuttamassa siihen, mikä se Suomen kanta kulloinkin on. Siellähän voi tulla erittäin nopeastikin sellaisia kysymyksiä eteen, joissa tarvitaan yhteisen kannan muodostumista, ja olisihan se aika erikoista, jos sen muodostaisi yksinään joku muu kuin ulkopolitiikan johtoon perustuslaissa asetettu henkilö. Tämähän edellyttää tätä yhteistoimintaa puolin ja toisin, suuntaan ja toiseen, ollaan sitten EU:ssa tai ollaan tässä yleisen ulkopolitiikan linjalla. Minusta on epädialektista, ed. Jaakonsaari, yrittää nähdä niin, että on Suomen ulkopolitiikka ja EU:ssa tapahtuva Suomen toiminta ulkopolitiikan sektorilla. Kyllä ne ovat yhtä ja samaa ja niitten pitää ollakin, samoja tavoitteita ajetaan.

Mitä tulee näiden huippukokousten alla aina esille nostettuun kahden lautasen ongelmaan, niin ei kai sitä ongelmaa tosielämässä ole ollutkaan. Kaikki asiantuntijat, ainakin asiassa mukana olleet, totesivat tuolla UaV:n kuulemisissa, että tämä käytäntö on hyvä, se on suomalainen voimavara. Miksihän tätäkin pitää nyt niin paljon jänkyttää? Saattaa tietenkin olla ja taitaa se niin ollakin, että viime kädessä kysymys on presidentin linjasta, joka kaikkia ei miellytä, ja siksi pitää koettaa maata sieltä nykyisen presidentin jalkojen alta kaivaa.

Mikko Elo /sd:

Herra puhemies! Tarkoitukseni ei ollut aloittaa siitä, mihin ed. Tennilä lopetti, (Ed. Jaakonsaari: Te olette sielunveljiä!) mutta haluan kuitenkin mielelläni jatkaa siitä. Nimittäin kyllä se käsitys sosialidemokraattisena kansanedustajanakin helposti tulee, että koko tätä kahden lautasen keskustelua käydään siinä tarkoituksessa, että presidentin asemaa yritetään heikentää ulkopolitiikan johtajana. On se aika erikoista, että ulkomailla suorastaan ihmetellään, miksi Suomessa käydään tätä keskustelua. Erityisesti, ed. Jaakonsaari ja muut ulkoasiainvaliokunnan jäsenet, tässä tilanteessa, kun nyt puhutaan EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta tässä perustuslaillisessa sopimuksessa ja kun aiotaan perustaa presidentin virka ja ulkoministerin virka, niin Suomen presidentti yritettäisiinkin sitten ajaa ulkoraiteelle. Tämä on aivan epäloogista. Mutta epäloogisia ovat ulkoasiainvaliokunnan monet muutkin mietinnöt olleet. Tämä on ehkä minun mielestäni kaikkein epäloogisin, mitä olen tähän mennessä nähnyt.

Herra puhemies! On paljon puhuttu turhista julkkiksista, ja äsken totesin jo, että tämä on minun mielestäni turhin mietintö ja ehkä turhauttavin mietintö, mikä minun 24 vuoteni aikana eduskunnassa on ollut, koska todella kaikki me tiedämme, että me teemme aivan turhaa työtä. Täällä esitetään arvioita siitä, että 25 prosenttia tästä sopimuksesta tulee voimaan. Voidaan esittää arvio, että 15 prosenttia siitä tulee voimaan. Mutta kaikki ulkoasiainvaliokunnan jäsenet ja kaikki kansanedustajat, te saatte ensi kaudella tehdä vielä, ehkä vielä seuraavallakin kaudella, uudelleen töitä tämän ratifioinnin edestä, ja taas sama asiantuntijakuuleminen. Kyllä minun mielestäni tämä, jos mikään, on eduskunnan arvovallan heikentämistä. (Ed. Pulliainen: Älkää riistäkö kaikkea nautintoa ed. Jaakonsaarelta!) — On tietysti mielenkiintoinen kysymys sinänsä, onko ed. Jaakonsaari ensi kaudella täällä ratifiointia ajamassa, mutta se jää jokaiselle sitten omaan harkintaan ... (Ed. Zyskowicz: Ed. Elo ei ainakaan ole!) — Elo ei ainakaan ole, se on ihan totta, ei asetu enää arvostelun kohteeksi eikä arviokunnan kohteeksi.

Puhemies! Kun perusteluissa on todettu esimerkiksi — pääministerikin sanoi — että tämä vahvistaa Suomen neuvotteluasemaa ja parantaa siten ratifiointimahdollisuuksia yleisesti, kyllä minä yhdyn siihen näkemykseen, jonka eräs kansanedustaja esitti äskeisessä keskustelussa, että Suomi on todennäköisesti viimeinen maa, joka tulee ratifioimaan tämän sopimuksen. En tiedä onko se meille kunniaksi vai ei. Tuntuu siltä — ja ed. Johannes Koskiselle: tämä ei ole mikään loukkaus hämäläisiä kohtaan — että tämä hämäläisten hitaus on tarttunut koko Suomen kansaan, että me niin kuin muka viimeisenä oivallamme, (Ed. Johannes Koskinen: Olen puoliksi savolainen!) että meidän pitäisi ratifioida tällainen sopimus, jota monet pitävät kuolleiden voiteluna.

Puhemies! Haluan toistaa sen, mitä tuossa vastauspuheenvuorossa jo sanoin, että ihmettelen sitä tosiaan, kun ed. Jaakonsaari muuten on erittäin kriittinen ja hän aina puhuu innovaatioista ja muista, niin ei tässä nyt kyllä ollut mitään innovaatiota. Se, että turvatakuut nostettiin esille ja pyydetään selvitys, ed. Jaakonsaari, ei ole kovin sosialidemokraattinen vaatimus. Se ei ole myöskään mikään sosialidemokratian vastainen vaatimus, mutta kun suuria ongelmia on nimenomaan esimerkiksi työllisyyden, joka jää jokaisen jäsenmaan omaksi hoidettavaksi, samaten kuin sosiaalisen ulottuvuuden osalta, niin olisi voinut ottaa esille nämä, pyytää hallitukselta selvitys, miten näitä aiotaan edistää (Ed. Laakso: Eivät ne kiinnosta!) EU:n perustuslain puitteissa. (Ed. Jaakonsaari: Ne ovat edellisessä mietinnössä, tämä on jatkosarja! Ed. Elo ei ole lukenut!) — Kyllä ed. Elo on lukenut, mutta nämä ovat erittäin huonoja perusteluja. (Ed. Jaakonsaari: Ei ollenkaan, se on kokonaisuus!)

Puhemies! Nyt kuitenkin enemmän kuin sisällöstä on kysymys tästä ratifiointiprosessista, ja sisällöstäkin aion muutaman sanan sanoa. Mutta ed. Tennilä aivan oikein totesi, että seitsemän varsin kriittistä maata on nyt jättänyt ratifioimatta ja jättää ratifioimatta tämän sopimuksen. Kyllä se käsitys, joka minulla on, kun tämä kuitenkin, ed. Kiljunen, tulee vaatimaan konsensuksen, eli kaikkien maiden pitäisi tämä ratifioida, että ei sellaista konsensusta koskaan löydy. Jos ajatellaan nyt esimerkiksi sellaisia maita kuin Irlanti, Iso-Britannia, Puola, Tšekki, Tanska, niin ihmetellä täytyy, että jos nyt sieltä sitten joskus löytyisi edes niin sanotulle minisopimukselle kannatusta. Mutta varmasti jonkinlainen uusi sopimus tullaan neuvottelemaan, Nizzan sopimus tarvitsee täydennystä, mutta tämä se ei ole.

Puhemies! Kun ajatellaan Ison-Britannian asemaa, niin koko tuumaustaukohan otettiin todellisuudessa sitä varten, että kun Iso-Britannia oli puheenjohtajamaa eikä halunnut mitenkään, ei halunnut viiden metrin kepilläkään koskea tähän perustuslailliseen sopimukseen, niin sanottiin, että otetaan reflektiotauko. No, se on hieno sana tämä reflektiotauko, tuumaustauko, mutta sehän oli se todellinen syy.

Puhemies! Mitä sitten sisältöön tulee, niin kyllähän tämä on todella markkinatalouden ylistyslaulu. Ne, jotka esimerkiksi seurasivat todella sitä Ranskan keskustelua, niin havaitsivat, että vasemmisto suhtautuu erittäin kriittisesti tähän markkinaliberalistiseen ajatteluun, johon sisältyy muun muassa, puhemies, jos saan lainata kohdan täältä: "- - sellaisen yhteisen rahapolitiikan ja valuuttakurssipolitiikan määritteleminen ja harjoittaminen, joiden molempien ensisijaisena tavoitteena on pitää yllä hintavakautta ja, mainittua tavoitetta kuitenkaan rajoittamatta, tukea yleistä talouspolitiikkaa unionissa vapaaseen kilpailuun perustuvan avoimen markkinatalouden periaatteen mukaisesti." Markkinatalouden me hyväksymme kaikki, mutta siis tämäntapaisiin ylistyslauluihin markkinataloudelle, ed. Kiljunen, olisi parempi ollut jo konventissa vähän puuttua, ennen kuin sitten koko sopimus jää ratifioimatta.

Puhemies! Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta kuuli asiantuntijana muun muassa edellistä EU-komissaariamme Erkki Liikasta, nykyistä Suomen Pankin pääjohtajaa. Kun Liikaselta kysyttiin, miksi Suomen pitäisi ratifioida, niin hänen perustelunsa oli se, että se, mikä allekirjoitetaan, se ratifioidaan. Periaatteessa tämä on ihan oikea näkemys, mutta jos ajatellaan, että me olemme ratifioimassa sopimusta, joka ei kuitenkaan tule voimaan siinä allekirjoitusmuodossa, niin tämä perustelu ei kuitenkaan käy. Kun sitten joku kysyi häneltä, että minkälainen se tulee olemaan se versio sitten, joka mahdollisesti hyväksytään sopimukseksi, niin Liikanen sanoi, että hän on lukenut tähän mennessä 200 erilaista ehdotusta versioksi, joten hän ei uskalla ottaa kantaa siihen. Täällä monet kansanedustajat uskaltavat kyllä ottaa kantaa, että se tulee olemaan lähes samanlainen, mitä tämä meillä nyt ehdotettu perustuslaillinen sopimus. (Ed. Pulliainen: Rohkeita ihmisiä!) Mutta tietysti yleensä se, ettei tiedä jotain asiaa, ei tunne asiaa, niin se antaa hirvittävän rohkeuden puuttua asioihin ja sanoa, että kaikkihan on hyvin, ei tässä ole nyt mitään todellista ongelmaa. (Ed. Pulliainen: Pitää olla edistyksellinen!) — Kyllä.

Puhemies! Saksan puheenjohtajuus alkaa kuukauden kuluttua, ja Saksa on sitoutunut sitten ottamaan tämän perustuslaillisen sopimuksen eteenpäinviemisen tehtäväkseen. Kun suuressa valiokunnassa Saksan suurlähettiläs oli mukana, niin hänhän esitti tämän ajatuksen, että Saksa yrittää saada mahdollisimman lähellä tätä nykyistä sopimusluonnosta olevan sopimuksen. Totta kai tämmöinen pyrkimys voidaan esittää. Olisi myös sitten ollut mielenkiintoista ... Ihmettelen kyllä sitä, että esimerkiksi — valitettavasti joudun nyt sen sanomaan Paula Lehtomäen poissa ollessa — missä on eurooppaministeri, kun käsitellään tätä asiaa. Kyllä täällä on ulkoasiainvaliokunnan jäseniä ja puheenjohtaja, mutta Eurooppa-ministeri loistaa poissaolollaan. Nimittäin viime viikon televisiouutisten aikana todettiin, että Lehtomäki on käynyt keskusteluja tämän ratifioinnin edistämiseksi. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla, mikä on se sanoma, mutta me ilmeisesti emme saa sitä tänä iltana tietää. (Ed. Pulliainen: Hän ei kuulemma saa kertoa sitä!) Mutta ehkä joku muu hallituksen ministereistä voisi kertoa, mitä me suomalaiset olemme saaneet aikaan tämän ratifioinnin edistämisessä, kun me olemme tämän valtavan uroteon nyt tekemässä eli ratifioimme tämän sopimuksen.

Puhemies! Ihan lopuksi haluan sanoa vain sen, että kun suomalaiset ovat EU-kriittisimpiä, lähes EU-kriittisimpiä ainakin kaikista vanhoista EU-maista, niin kyllä Suomen johtajien pitäisi myöskin pysähtyä, katsoa peiliin ja kysyä, miksi Suomen kansa on EU-kriittistä. Ei se vaan tule siitä, että kansa ei tiedä. Kansa saattaa tietää monta kertaa, ehkä ei nyt riittävästi, mutta ymmärtää paljon paremmin kuin me poliitikot kuvittelemmekaan. Jos nyt katsellaan esimerkiksi tätä EU:n laajentumista tavallisen kansalaisen näkökulmasta, katsoo EU:n rahoituskehityksiä seuraavalle kaudelle, katsoo Suomen maksuosuuksia, jotka lisääntyvät ensin 500 miljoonaan euroon ja mahdollisesti jopa 1 000 miljoonaan euroon seuraavalla rahoituskehyskaudella, niin kyllähän nyt ihmiset miettivät, kun meillä on noin 600 000 köyhää tässä maassa, että onko nyt jotain järkeä siinä, että me olemme mukana yhä laajentuvassa EU:ssa, jonne uudet jäsenmaat, jotka tulevat, ovat yhä köyhempiä, yhä korruptoituneempia. Mitenkään nyt panettelematta Bulgariaa ja Romaniaa, niin kyllä me jokainen tunnemme, jotka olemme mukana kansainvälisessä toiminnassa, että eivät nämä maat ole vielä kovin pitkällä demokratiassa ja korruption vastaisessa taistelussa, että kun nyt sitten Suomen johtajat ajavat tätä laajentumista kovalla vauhdilla, niin ehkä sitten kansalaiset myöskin reagoivat omalla tavallaan. Kritiikki lisääntyy, ja EU-maiden johtajien pitäisi nyt pysähtyä, myöskin Suomen.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kirves on puun juurella, lankut on höylätty, ja siellä makaa kuollut perustuslaki. Ei puutu enää kuin se, että pistettäisiin naulat paikalleen. On aivan käsittämätöntä, aivan niin kuin tässä on todettu, että tietoisesti ratifioidaan lakia, josta tiedetään, ettei se tule voimaan. Se on kansanvallan haudankaivua.

Jos nyt puhutaan kansanvallasta ja demokratiasta, niin suurena uutisena nämä eurounionistit, ylikansallisen päätöksenteon papit ja papittaret, selvittivät, että tulee miljoonan eurooppalaisen kansalaisaloite — demokratia juhlii. No, miljoona nimeä kerättiin tämän rekkarallin pysäyttämiseksi Strasbourgin ja Brysselin välillä. Samppanjat korkattiin, ja kaikilla oli hetken mukavaa. Mikä oli tulos? Rekkaralli jatkuu. (Pulliainen: Niin se on Suomenkin teillä!) — Mutta Strasbourgissa, ed. Pulliainen, EU osti kaupungilta ne rakennukset eli pulttasi itsensä vielä syvemmälle tähän rekkaralliin, ja miljoonan äänen kuuleminen oli siinä demokratiaa. Eihän EU ole demokratiaa. Sehän on täysin selvää.

Arvoisa puhemies! Tällä sopimuksella, jos tämä ratifioitaisiin, luotaisiin uusi unioni, joka poikkeaa olennaisesti siitä, johon Suomi harhaan johdettuna liittyi vuoden 95 alusta. Kun valhe on aseena, niin kaitselmus ei ole kumppanina. Jos hiekalle valetaan, niin rakennukset sortuvat, se on ajan kysymys. Tämä ei ole epäselvää.

Jos ajatellaan, mitä sopimus sisältää, siihen sisältyy uusia elementtejä, EU:n toimivalta laajenee, sen toimielin- ja päätöksentekojärjestelmät muuttuvat, ja unionin sisäinen ja ulkoinen oikeudellinen rakenne muuttuu liittovaltion kaltaiseksi. Jollain tavalla ymmärrän, että joku kannattaa tällaista kolhoosia. Aina kolhoosilla kannattajansa on, mutta sitä en ymmärrä, että väitetään, että muutokset eivät ole merkittäviä. En voi mitenkään ymmärtää tällaista väitettä, kun lukee tätä.

Muutama sana symboleista. On Oodia ilolle, on kaikkea, on liput ja hymnit ja rahat ja kansallispäivät ja muuta. Täytyy sanoa, että johdanto-osa on vielä täynnä puolihöperöiden valistusfilosofien oppeja 1700-luvulta. Mutta kristinusko, joka on koko eurooppalaisen sivistyksen yksi kulmakivi, kristillinen perinne, ei mahdu näihin. On aika outoa nykyisin, että kun EU kokoontuu, Venäjän presidentti Vladimir Putin tuntee näköjään kristinuskon paremmin kuin Euroopan johtajat Lasaruksineen päivineen. Se on kyllä merkillinen mutta hyvin pitkälle menevä muutos, kun tulette näkemään, mitä tulevaisuudessa näissä tapahtuu.

Sitten meillä on puhuttu paljon tästä turvallisuudesta. Puhuttaisiin nyt rehellisesti. Kuka hyökkää, mistä uhka tulee? Kakistakaa nyt ulos. Mitä varten varustaudutaan, kuka hyökkää? (Ed. Pulliainen: Ed. Kiljunen kertoo sen!) — Ei varmaan Portugalista vedetä gabardiinihousuja jalkaan ja lähdetä kokkahattu päässä tänne hyökkäämään, ei varmasti, ed. Pulliainen, ei Ruotsista kukaan hyökkää. Kuka hyökkää, kun niin hirveästi sitä turvallisuutta halutaan?

Jos maailmassa on yksi maa, jonka kanssa meidän pitää olla väleissä, se on Venäjä, mieluummin ystävät läheltä, ja jos ei pysty kaikkien kanssa olemaan sinut, nämä mahdollisimman kaukaa. Se on Suomen turvallisuuspolitiikan ainoa todellinen koetinkivi, suhteet Venäjään. Silloin kannattaa panostaa poliittisiin suhteisiin. (Ed. Ranta-Muotio: Entäs solidaarisuuslauseke? Se on hyvin todellinen!) — Solidaarisuuslauseke? Täytyy ensin ajatella, kuka uhkaa, mikä uhkaa. Ei meitä tällä hetkellä Venäjä uhkaa, Venäjä ei uhkaa. Mitä se meidän perunamaillamme tekisi? Sillä on niitä itselläänkin. Saisi vain viisi miljoonaa kovasuista suomalaista harmikseen. Mihin se niitä tarvitsee? Ei mihinkään.

Muutama asia Suomen tavoitteista. Kun puhuttiin tästä sopimuksesta, Suomi vastusti, että EU:lle tulee presidentti. Presidentti on tässä perustuslaissa. Suomi vastusti ulkoministeriä. Ed. Jaakonsaari kyseli sitä puhelinnumeroa. En tiedä, menikö soittamaan vai minne meni, mutta ei ole sitä puhelinnumeroa. Suomi lähti siitä, että äänivaltajärjestelmät ovat sellaiset, että pieniä maita ei sorreta. Nykyinen kaksoisenemmistö — 55 prosenttia jäsenmaista tai 65 prosenttia kansalaisista — oliko Suomen tavoitteiden mukainen? Ei ollut. Ja monet monet muut, mitä emme saaneet läpi. Mutta torjuntavoitto, torjuntavoitto, sitähän se on koko EU. On se kamalaa, kun sitä aina pitää torjua ja voittaa.

Sitten oikeusasioista. Tähän EU:n perustuslakisopimuksessa pikkuhiljaa tullaan oikeusjärjestelmien kautta rikosoikeudelliseen ja poliisiyhteistyöhön, Prümin sopimukset ja monet muut. Eikö puhe ollut, että nämä ovat kansallisen lainsäädännön piirissä?

Kun tulin tähän taloon, olin EU-kriittinen. Nyt olen ollut kolme ja puoli vuotta suuressa valiokunnassa ja alan olla EU-vastainen, koska en pidä siitä, että älyäni halveksitaan ja suoranaisesti valehdellaan. Jos EU:ta kannattaa, hyväksyn sen, jos se tulee sydämestä ja perustellaan oikein nämä asiat. Mutta tämä propaganda on niin paksua, ettei lukeva ja ajatteleva ihminen kerta kaikkiaan voi uskoa näitä asioita. Siitä johtuu, minkä ed. Elokin totesi, että ihmiset katsovat ympäristöään, katsovat, mitä tapahtuu, maanviljelijä tietää, duunari tietää, alkaa näkyä, että eihän tämä ole näin. Olisi rehellisempää sanoa, että maksuosuus kasvaa, mutta katsomme, että on Suomen edun mukaista olla mukana, eikä väittää, että osuus ei olennaisesti lisäänny, kun jokainen, joka laskee, ymmärtää tämän.

Muutama asia EU:n maatalouspolitiikasta. Sanotaan, kuinka hyvä on tämä uusi sopimus. Mitä sinne sisältyy? EU-maatalouspolitiikan suosiminen: suuret tilat, näennäisviljely, Wahlroosit, Elisabet II, suuret maatalousyhtymät, tätä on EU:n maatalouspolitiikka. Pitää lähteä perheviljelyn pohjalta, silloin se on oikealla pohjalla. EU-maatalouspolitiikka pitäisi räjäyttää. Sen varmasti EU:n kannattajatkin ymmärtävät. (Ed. Pulliainen: Pitäisi olla tukikatto!) 46 prosenttia EU:n budjetista menee tämän mätäpesäkkeen pyörittämiseen, jossa ei pääasiallinen tarkoitus ole tuottaa puhdasta, hyvää ruokaa vaan pyörittää valtavia tukiaisia, keinotella niillä.

Muutama asia vielä ratifioinnista. En kerta kaikkiaan ymmärrä, että nyt täällä tätä pidetään kansallisena hankkeena. Ministeriaitio on tyhjä, pääministeri piipahti, eurooppaministeriä ei näy missään. Tämä on kansallisesti tärkeä hanke, ei yhtään kokoomuslaista salissa, ei ensimmäistäkään, ei puolustamassa, ei edes kuulemassa. Missä ne korvat ovat? Päässä ilmeisesti. Mutta missä kokoomus kuuntelee Suomen kansaa? Ratifioimassa? (Ed. Pulliainen: Ovat lisärakennuksessa!) — Toivottavasti joku löytyy sieltä.

Arvoisa herra puhemies! Sitten kun aina katsotaan, mikä on parempi vaihtoehto, parempi vaihtoehto on itsenäinen, suvereeni Suomi. Se on parempi vaihtoehto. Katsokaa niitä maita, jotka eivät kuulu Euroopan unioniin Euroopassa — Norja, Sveitsi, Islanti. Ei niitä ole rutto ja kolera kohdannut, kun eivät ole EU:ssa. Ne voivat hyvin ja niin voisi Suomikin. Mutta kun katsotaan, mitä unioniin on tulossa, aivan niin kuin ed. Elo totesi, oikeusjärjestelmiltään ja korruptioltaan kauheassa tilassa olevat Bulgaria ja Romania. EU ei itse edes pääsisi omaksi jäsenekseen, jos kriteereitä noudatettaisiin.

Sitten vielä tämä Turkki. Se on kyllä EU:n hauta, joten pitäisiköhän ruveta kannattamaan siTurkin jäsenyyttä, sillä silloin tämä titanic on jäävuoressa tämän vuosikymmenen puolella eikä ensi vuosikymmenen, niin kuin muuten käy: EU tulee hajoamaan.

Kimmo Kiljunen /sd:

(Ed. Laakso: Nyt tulee hunajaa!) Arvoisa puhemies! Täällä on jo useissa puheenvuoroissa vakuutettu, että tämä Euroopan unionin perustuslakisopimus on kuollut. Uskallan, arvoisa puhemies, sanoa, että se ei ole kuollut. Miksi? Siksi, että ne asiat, joiden vuoksi tämä perustuslakiprosessi unionissa käynnistettiin, ovat yhtä eläviä ja ongelmallisia kuin käynnistysvaiheessa ja niihin joudutaan hakemaan perussopimustasoiset muutokset. Me emme pääse tätä karkuun, jos me haluamme unionista tehokkaamman päätöksentekojärjestelmän, avoimemman, demokraattisemman päätöksentekojärjestelmän, ja jos haluamme todellakin saattaa yksiin kansiin neljä eri perussopimusta, viisikymmentä pöytäkirjaa ja toistasataa julistusta, jotka kaikki muodostavat unionin primäärioikeuden perustan. Tämä prosessi ei ole kuollut, ja meillä on nyt käsissämme neuvottelutulos, jota me joudumme tässä läpikäymään.

Ed. Soini, muuten Norjaan viittasitte, että se on erinomainen unionimaa. Norjalaisille on, kun poliittisten edustajien kanssa Norjassa puhuu, erinomaisen suurena ongelmana se, että merkittävä osa Stortingetin lainsäädännöstä, noin kolmasosa, tänä päivänä on itse asiassa unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa. Norja on Schengen-sopimuksen piirissä ihmisten yhteisellä liikkumisalueella, Norja kuuluu Etaan, Euroopan yhteiseen talousalueeseen ja sisämarkkinoihin, ja senkin vuoksi se joutuu panemaan unionin lainsäädäntöä täytäntöön, ilman että on itse lainkaan päätöksentekoon vaikuttamassa. Se on Norjan menestystarina tietenkin, että se on unionissa edes tällaisessa, lainausmerkeissä, liitännäisjäsenyydessä.

Arvoisa puhemies! On yksi asia, josta olen ed. Soinin kanssa ehdottomasti samaa mieltä. (Ed. Laakso: Se oli se hänen viimeinen lauseensa, johtopäätöksensä!) Se on nimenomaan se, että tämä perustuslakisopimus on merkittävä. Sillä aikaansaadaan perustavaa laatua olevia muutoksia Euroopan unionissa, ja juuri sen vuoksi sitä tulee kannattaa, koska ne perusmuutokset, joita se aikaansaa, ovat niin olennaisessa määrin myöskin Suomen edun mukaisia.

Jos arvoisa puhemies sallii, niin minäpä käyn hieman lävitse niitä asioita, mitä tämä perussopimus aikaansaa tiivistetyssä muodossa.

Ensinnäkin me saamme yhden yhtenäisen perussopimuksen. Luettelin jo sen, mikä on nykyinen primäärioikeudellinen perusta unionissa.

Toiseksi — ja nämä ovat unionin arvoja, jotka on lisätty nykyisiin unionin perussopimuksiin — kuunnelkaa täällä vasemmalla laidalla erityisesti, kun kritisoitiin tämän sosiaalisen Euroopan puutosta. Kuunnelkaa, mitä uusia arvoja unioni on ottamassa niiden klassisten neljän vapauden lisäksi, tavaroiden, pääomien, palvelujen ja työvoiman, siis ihmisten työvoiman tuotantotekijänä, vapaan liikkuvuuden lisäksi, mitä sinne ollaan nyt laittamassa. Ensinnäkin tasa-arvo, sitä ei aikaisemmin ole ollut. Moniarvoisuus, solidaarisuus, yhteisvastuu, syrjimättömyys ja vähemmistöjen oikeudet, nämä ollaan lisäämässä unionin arvo-osuuksiin.

Entäs unionin tavoitteisiin, kakkosartiklassa unionin tavoitteisiin, mitä sinne halutaan lisätä? Konventissa, kun käytiin keskustelua, asetettiin oikeammalta laidalta tavoitteeksi mahdollisimman korkea työllisyys. Me asetimme kuitenkin kunnianhimoisemman tavoitteen, joka siellä perussopimuksessa nyt olisi: täystyöllisyys on unionin tavoitteena. (Ed. Laakso: Fraaseja fraasien perään!) — Se on nyt joka tapauksessa laitettu tavoiteosiin; jos se on fraasi, se on fraasi. Perustuslaissa se nyt määritellään. — Sen lisäksi on sosiaalinen oikeudenmukaisuus, miesten ja naisten tasa-arvo, ympäristönsuojelu, (Ed. Laakso: Niin kuin Italiassa ja Espanjassa!) lasten oikeuksien suojelu. Nämä ovat nyt unionin tavoitteita, jos tämä perustuslaki hyväksytään. Jos ei hyväksytä, nämä eivät ole unionin tavoiteluettelossa.

Entäs unionille asetettavat globaalitavoitteet, ed. Laakso, joka seuraatte kansainvälistä politiikkaa? Kuunnelkaapa listaa, jota sinne ollaan lisäämässä, mitä tämä perustuslakisopimus lisää nykyisiin unionin globaalitavoitteisiin: rauha, kestävä kehitys, kansojen välinen solidaarisuus, köyhyyden poistaminen globaalitasolla, ihmisoikeudet, ja mikä mielenkiintoista, myöskin kauppapolitiikka.

Kauppapolitiikassa sanotaan, ei kuten nykyisin "vapaakauppa", vaan tässä uudessa perustuslakisopimuksessa sanotaan "vapaa ja oikeudenmukainen kauppa". Ne ovat tämän uuden perustuslakisopimuksen lisäyksiä näissä asioissa. Sen lisäksi siellä sitoudutaan YK:n peruskirjan periaatteisiin. Eikö tämä ole mielenkiintoista, että unioni on kehittymässä siihen suuntaan, mitä me Suomessa olemme pitkään puhuneet, mitkä voivat olla luontevia solidaaristen globaalitoimien keskeisiä tavoitteita? Niitä ollaan nyt unionin tavoitelistoihin laittamassa globaalitasolla.

Perusoikeuskirja tulee osaksi unionin perustuslakia, mikä tarkoittaa ennen kaikkea kansalaisten ja työntekijöiden perusoikeuksien turvaamista, muun muassa ammatillista järjestäytymisoikeutta, kollektiivista neuvottelujärjestelmää ja myöskin lakko-oikeutta. Nämä tullaan kirjaamaan unionin perustuslain kautta unionin perussopimuksiksi.

Euroopan unioniin voi liittyä tämän uuden perustuslain kautta. Nämä ovat siis kaikki lisäyksiä. Nämä ovat kaikki muutoksia nykyiseen tilaan, haluan alleviivata, nämä ovat nykyiseen tilaan muutoksia. EU voi liittyä kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, mitä se ei voi tällä hetkellä tehdä.

Sen lisäksi määritellään unionin toimivalta ensimmäisen kerran. Selkeästi määritellään toimivalta, mitkä ovat unionin toimivaltaan kuuluvat asiat ja mitkä ovat kansallisia asioita. Tällä hetkellä sitä määritystä ei ole olemassa. Sen lisäksi on toissijaisuusperiaatteen valvonta, joka tarkoittaa sitä, että määritellään nyt jatkossa selkeästi se, mitkä asiat todella kuuluvat unionin päätettäviksi ja mitkä ovat kansallisia asioita, ja kansallisille parlamenteille, meidän eduskunnallemme muiden joukossa, annetaan mahdollisuus valvoa sitä, että komission tehdessä lainsäädäntöaloitteen tätä toissijaisuusperiaatetta seurataan. Nämä ovat niitä parannuksia myöskin, jotka tässä tulevat nyt vastaan. (Ed. Soini: Entäs jos kansallinen lainsäädäntö on ristiriidassa?)

Sen lisäksi lainsäädäntönimikkeet selkeytyvät. Te olette, ed. Soini, moneen kertaan puhunut Brysselin direktiiveistä ja asetuksista, joita me emme tahdo ymmärtää. Me rupeamme käyttämään vastaisuudessa asetuksista nimitystä eurooppalaiset lait ja direktiiveistä nimitystä eurooppalaiset puitelait. (Ed. Pulliainen: Ja silloin muuttuu kaikki!) Silloin me ymmärrämme, mistä on kysymys.

Kun te puhutte täällä hämäyksestä, me haluamme tehostaa tätä järjestelmää, tehdä sen selkeämmäksi. Kansalaisaloitteesta täällä jo puhuttiin paljon. Se tulee tähän. Yleishyödyllisille julkisille palveluille haetaan ensimmäisen kerran, jos tämä perustuslaki tulee voimaan, oikeusperusta. Te puhutte, että täällä ei ole sosiaalisen Euroopan ulottuvuutta. Tämä on aivan olennaisella tavalla rakentamassa uutta sosiaalista Eurooppaa.

Puolustuspolitiikasta on paljon puhuttu. Se jäntevöityy, tulee selkeämmäksi, ja siihen saadaan sekä nämä turvatakuulausekkeet että solidaarisuuslausekkeet, jotka kaikki tekevät unionista laajaa, vahvaa, toimivaa turvallisuusyhteisöä, sitä, mistä ed. Jaakonsaari täällä puhui, mikä oli silloin, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, keskeinen tavoite.

Kauppapolitiikka tehostuu. Unionin kauppapolitiikalle saadaan tehokkaampi ulottuvuus, ja mikä olennaista, tämä perustuslakisopimus määrittää sen, että yksimielisyysvaade on kuitenkin unionin kauppapolitiikassa silloin säilytettävä, kun on kysymys hyvinvointipalveluista. Eli tässäkin suhteessa tämä sosiaalinen Eurooppa näyttää kyntensä, kun kysymys on tämän perustuslakisopimuksen eteenpäinviemisestä.

Rikosoikeudellista ja poliisiyhteistyötä sekä maahanmuuttopolitiikkaa kehitetään, mistä tänäänkin on puhuttu täällä jo kyselytunnilla. Eurooppalainen syyttäjävirasto on jo täällä esillä. Se on jo perustettu omalla tavallaan. Ed. Soini, tähän perustuslakisopimukseen tulee myöskin määriteltäväksi selkeästi oikeus erota Euroopan unionista. (Ed. Soini: Saako heti erota?) — Jopa sekin asia siellä määritellään nyt ensimmäisen kerran perussopimustasolla.

Eivätkö nämä nyt kaikki ole selkeitä parannuksia, kohennuksia, siihen tilanteeseen, missä me elämme?

Sitten, arvoisa puhemies, meillä on koko joukko näitä institutionaalisia muutoksia, joihin en ole edes puuttunut: oikeushenkilöllisyys Euroopan unionille; Euroopan parlamentista tehdään parlamentti ensimmäisen kerran. Kun kerran kansalaiset valitsevat Euroopan parlamentin, niin lähtökohtana on se, että ... — Nyt siellä soi minun puhelimeni, anteeksi, puhemies. Sen piti kyllä olla kokouksella. (Ed. Soini: Brysselistäkö soitetaan?) — Todennäköisesti Brysselistä soitetaan. Pyydän anteeksi häiriötä. — Euroopan parlamentista tehdään parlamentti, jolloin se otetaan kaikissa kysymyksissä yhteispäätösmenettelyyn mukaan, jolloinka kansalaiset valitsevat Euroopan parlamentin. Sille annetaan se rooli, joka sille kuuluu. Komission puheenjohtajan valinta sidotaan parlamenttivaalien tuloksiin, jolloin siihen saadaan toimeenpanovallan valvontaa aivan uudella tavalla. Lainsäädäntö ministerineuvostossa, joka on tärkein lainsäädäntöelin, tehdään tällä uudella perustuslailla avoimeksi. Nythän se tapahtuu suljettujen ovien takana. Kansallisille parlamenteille annetaan mahdollisuus muodostaa kantansa, aivan niin kuin Suomessa, kaikkiin unionin lainsäädäntökysymyksiin. Nämä, arvoisa puhemies, ovat merkittäviä, merkittäviä kohennuksia myöskin täällä demokratiapuolella, mistä täällä on puhuttu.

Unionin tuomioistuimen toimintaa tehostetaan ja konventtimetodi otetaan käyttöön aina, kun perustuslakimuutoksia tehdään.

Epäilemättä, arvoisa puhemies, täällä on kriittisiä kohtia. Tämä ei täytä täysin kaikkia niitä Suomen esittämiä tavoitteita, joista aivan varmasti keskeisin on tämä määräenemmistöpäätöksenteon tehostaminen, johon ed. Tennilä viittasi. Siihen suuntaanhan meidän pitäisi tehdä, että verotuksessa, ympäristö-, energia-, pääomaverotuksen puolella, sekä työntekijöiden suojelussa ja ympäristökysymyksissä päästäisiin tehokkaampaan päätöksentekoon, jos ne otettaisiin määräenemmistöpäätöksenteon piiriin. Ennen kaikkea kuinka tämä määräenemmistöpäätöksenteko määräytyy? Nythän siinä on menty tähän kaksoisenemmistöön tällä uudella perustuslakisopimuksella, päästään näistä kummallisista kiintiöistä, painotuksista, jotka nykyisin siitä päättävät. Totta kai, jos me voisimme saada sen, mitä Suomi ja useimmat unionimaat ovat ajaneet, yksinkertaisen kaksoisenemmistön, jolla päätöksenteossa tarvitaan jäsenmaiden enemmistö, jotka edustavat jäsenmaiden kansalaisten enemmistöä, tämä olisi kansalaisille selkeä määräenemmistöpäätöksenteon perusta, ja siihen suuntaanhan tässä pitäisi mennä.

Täällä on epäilemättä parannusaiheita, joita me voisimme viedä eteenpäin, mutta kaiken kaikkiaan tämä on kyllä oiva, oiva, oiva kohennus siihen järjestelmään, millä Euroopan unioni tällä hetkellä sopimuspohjaisesti työskentelee. Toivon, ed. Soini, että tämän kuultuanne te vähän voisitte ainakin asettua henkisesti tukemaan tätä prosessia, vaikka te tietysti politikoittekin ettekä halua poliittisesti sitä tehdäkään.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Otan vain yhden esimerkin ed. Kiljusen niin sanotuista parannuksista, joita tämä perussopimus tuo mukanaan. Hän väittää, kuten useat muutkin kritiikittömästi Euroopan unioniin suhtautuvat väittävät, että perusoikeuksien kirjaaminen tähän uuteen perustuslakiesitykseen on edistysaskel. Todellisuudessa: Mitä kirjataan? Kirjataan vain huonossa ja löyhässä muodossa se, mitä Euroopan ihmis-oikeussopimuksessa jo tällä hetkellä on. Euroopan ihmisoikeussopimusta valvoo Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, ja tämä sopimus on Suomea juridisesti velvoittava. Sen sijaan tämä Euroopan unionin uusi perustuslakisopimus perusoikeuksineen ei ole Suomea juridisesti velvoittava. Ongelma on tässä vielä se, että nämä kaksi perusoikeussopimusta ovat ristiriidassa keskenään ja saattaa syntyä tilanne, jossa Euroopan unionin tuomioistuin tulevaisuudessa tulkitsee perusoikeuksia löyhemmin kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tekee. Kaikki ihmisoikeusasiantuntijat ja perusoikeusasiantuntijat ovat tällä hetkellä sitä mieltä, että tämä askel, perusoikeuksien kirjaaminen EU:n perussopimukseen, ei ainakaan selvennä nykyistä tilannetta eikä paranna Euroopan unionin kansalaisten perusoikeustilannetta.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kiljunen täällä kuvaili tätä ihanuutta, mitä EU:sta on tulossa. Kysyisin vaan, minkä takia Ranskan sosialidemokraatit hylkäsivät. Eivätkö he nyt sitten tienneet, että tämmöinen on tulossa? Onko nyt sosialidemokraateilla Euroopassa monta linjaa tässä asiassa?

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä nyt edelleen jäpitän ammattiyhdistysliikkeen näkökulmaa tässä. Ei tämä nyt niin synkkä paperi ole, jos tämä jollakin tavalla lähtisi liikkeelle, mutta että tässä ... (Ed. Laakso: Minkä maan ammattiyhdistysliikkeen näkökulmaa?) — Niin suomalaisen kuin eurooppalaisen.

Täytyy muistaa tämän EU-projektin tausta. Voisi sanoa ironisesti, että tämä oli 1990-luvulla, silloin kun Euroopassa valmisteltiin EU:n muutosta, aika pitkälle semmoinen sosialidemokraattinen projekti. Silloin kuviteltiin, että valta siirtyy Euroopan ... oliko silloin Saksassa valta, ei ollut, kun Saksassa oli, ei ollut ... En muista, oliko Ranska ainoa, mikä oli demareitten käsissä, ja kaikki muut olivat ikään kuin tulossa. Mutta sitten vaalithan menivät vähän pieleen, ja silloin myöskin pysähtyi tämä, mutta tämä on kumminkin, sanoisiko, eurooppalaisen ammattiyhdistysliikkeen kannalta merkittävä asia.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Siitä kiitän ed. Kimmo Kiljusta, että hän sanoi, että tämä on merkittävä sopimus. Ymmärrän sen niin, että nämä muutokset ovat merkittäviä, koska eihän tämä muuten voisi olla merkittävä sopimus. Mutta kun meille aina jankutetaan — ed. Kiljunen on poikkeus — että tämä ei merkittävästi muuta. Tämä muuttaa erittäin merkittävästi.

Se oli ansiokas kohta, kun ed. Kiljunen sanoi eurooppalait, mitä päätetään eurooppalaisittain, mitä suomalaisittain kansallisesti. Yksi asia siinä unohtui varmaan sanoa, että EU-lainsäädäntö on ollut ja on aina ensisijaista kansalliseen lainsäädäntöön nähden. Jos nämä joutuvat ristiriitaan, niin Brysselin ääni kuuluu. Tässä harhautettiin Suomen kansaa 90-luvun puolivälissä, sanottiin, ettei näin ole, ja nyt kun kysyn tämän perään, niin sanotaan, että näinhän on jo aina ollut. Kun tämä vielä todetaan, ed. Kiljunen, niin sitten olemme päässeet siihen, että puhumme samasta asiasta, mutta olemme eri mieltä.

Petri Neittaanmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myöskään kauppapolitiikan osalta, johon ed. Kiljunen puheenvuorossaan viittasi, Suomen neuvottelutavoitteet eivät toteutuneet. Nimittäin peruspalveluiden osalta tämä yksimielisyysvaatimushan edellyttää kuitenkin kahden yhtäaikaisen kriteerin täyttymistä, eli että sopimus haittaisi vakavasti palveluiden järjestämistä kansallisesti ja että se estäisi jäsenvaltiota toteuttamasta vastuutaan. Käytännössä yksimielisen päätöksenteon kynnys eli niin sanottu turvalauseke on asetettu erittäin korkealle, ja tulkinta siitä, milloin haitta on vakava, siirtyisi erimielisyystilanteessa unionin tuomioistuimelle, joten käytännössä tässä kyllä voidaan täysin sanoa, että myös nämä Suomen pääosin julkisrahoitteiset hyvinvointipalvelut alistetaan EU:n kauppapolitiikalle.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laakso totesi minusta: kritiikittömästi Euroopan unioniin suhtautuva. Eikö minun puheenvuoroni äsken kuvannut voimakasta kritiikkiä unioniin, ja sen vuoksi me haluamme tämän uuden perustuslain unionille, jotta me voimme kohentaa ja parantaa unionia useista niistä kohdista, joihin puheenvuorossani juuri äsken viittasin.

Ed. Kangas viittaa Ranskan sosialidemokraatteihin, että he eivät kannattaisi tätä sosiaalisempaa Eurooppaa rakentavaa perustuslakisopimusta. Te olette väärässä. Ranskan sosialistit kannattivat enemmistöltään; siellä oli pieni Fabiuksen johtama vähemmistö, joka vastusti. Tässä suhteessa olette väärässä. (Ed. Laakso: Ja äänestäjät!)

Ed. Laakso viittasi siihen, että perusoikeussopimus, perusoikeuksien kirjaaminen tähän perussopimukseen, on heikompi kuin Suomen tilanteessa. Tässä ei ohiteta kansallisia perusoikeuksia, vaan tässä on kysymys unionin perusoikeuksista, että unionin toimielimet noudattavat tähän sopimukseen kirjattavia perusoikeuksia.

Arvoisa puhemies, viimeinen huomio: Onko unionin lainsäädäntö edellä kansallista lainsäädäntöä? Kyllä on. Alusta saakka, kun jo Rooman sopimus tehtiin, lähtökohtana oli se, että tämä on ylikansallinen toimielin, (Puhemies koputtaa) jossa yhdessä sovitusti niissä kysymyksissä, missä kompetenssi on siirretty Brysselin tasolle, niin sanotusti Brysselin tasolle, se lainsäädäntö käy meidän edellämme. Erona tsaarivallan ukaaseihin, (Puhemies koputtaa) jotka tulivat Pietarista, näissä Brysselin direktiiveissä me olemme kuitenkin itse päätöksentekijöinä mukana. (Puhemies koputtaa) Me itse vaikutamme niihin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kimmo Kiljunen, puhuitte hyvin seikkaperäisesti, perusteellisesti ja asiallisesti näitä yksityiskohtia hokien ja toistaen oikein. Näin varmasti on. Olette myöskin aivan oikeassa siinä, että kysymys on merkityksellisestä asioitten koosteesta, ei mitään epäilystä. Mutta, arvoisa ed. Kimmo Kiljunen, jos niitä suhteutatte Suomeen, niin aivan yhdellä tavalla ne ovat merkityksellisiä ja saman sisältöisesti merkityksellisiä kaikille Euroopan unionin jäsenmaille, myöskin Ranskalle, myöskin Hollannille, jotka ovat kuuluneet Euroopan yhteisön kovaan ytimeen, ja siitä huolimatta, ed. Kimmo Kiljunen, kansanäänestyksessä tämä ratkaisu hylättiin. (Ed. Kimmo Kiljunen: Vastustettiin presidentti Chiracia!) — Niin, siinä ympäristössä juuri, missä kaikki tämä politiikka tapahtuu, aivan samalla tavalla, kun politiikka tapahtuu, kun Suomen eduskunta on satuttu valitsemaan täksi nelivuotiskaudeksi sellaiseksi, kuin se täällä nyt on. Aivan samalla tavalla se projisoidaan tänne kuin siellä Ranskassakin kansanäänestyksessä. Tällaista tämä politiikka on, ja niin kaikki muodostuu, ei siinä mitään ihmeellistä.

Arvoisa puhemies! Aivan samalla tavalla ei voida kuvitella, että kun niinkin perusteellinen läpikäynti käytiin Hollannissa ja Ranskassa kansanäänestysten alla, jotka ovat aivan kokonaan toista luokkaa olevaa poliittista keskustelua ja toimintaa kuin Suomessa ikinä on ollut, niin eihän voida ajatella, että samalla lisukalla, samalla paperilla, lähdetään liikenteeseen uuteen kansanäänestykseen. Ei tietenkään missään nimessä. Elikkä toisin sanoen nyt ollaan sitten sen tilanteen edessä, että jos aiotaan jatkaa tätä prosessia, niin papereitten pitää muuttua.

Arvoisa puhemies! Onko sitten ulkoasiainvaliokunnan asiakirja, tämä mietintö, onko tämä hyvä? Tämä on striptease-asiakirja aivan totaalisesti. Siinä suhteessa, kun sanoin äsken, että on merkityksellinen tämä perustuslaillinen sopimus suhteessa Rooman sopimukseen, niin aivan yhdellä tavalla on äärimmäisen merkityksellinen tämän prosessin kannalta ulkoasiainvaliokunnan mietintö, tämä versio juuri, joka nyt on. Siis tämä on aivan selvä asia. (Ed. Jaakonsaari: Siis kaksi mietintöä?) — Kaksi, kaksi juuri, ja nyt riittää ihan merkitykselliseen tämä ainokainen, ed. Jaakonsaari. Olkaa ylpeä älkääkä keskeyttäkö minua (Ed. Jaakonsaari: Koettakaa rauhoittua!) ja kerrankin nauttikaa, kun minä kehun teidän hengentuotteitanne. Ottakaa kaikki irti, mikä on tarjolla nyt.

Arvoisa puhemies! Tässä on äärimmäisen merkityksellinen toteamus sivulla numero 13. Se kuuluu: "Valiokunta huomauttaa, että sopimuksen jatkoneuvottelujen tuloksesta ja uudistusten laajuudesta ja niiden teknisestä toteuttamistavasta riippuen uudelleenratifiointi Suomen osalta edellyttää ehkä vain tehtyjen muutosten ratifiointia." Tässä on se kaiken asian ydin, se pelkistetty ydin, joka tarkoittaa sitä, että kun tämä projisoidaan sitten koko tähän menettelyyn, niin sehän tarkoittaa sitä, että kaikki ne rakenteet, jotka tähän perustuslailliseen sopimukseen on federaatiota matkien kirjattu, voidaan samalla tavalla jokainen yksityiskohta Suomen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan mukaan muuttaa, pikkujuttuina tuosta nuin vaan ja sillä siisti, ne on semmoisia läpihuutojuttuja vaan, ja tällä tavalla muodostetaan erittäin taitavasti liittovaltiorakenne. Silloin olisi ollut erittäin reilua, että olisi neuvoteltu ja rakennettu todellinen federaatiorakenne alusta loppuun saakka. Nyt tässä neuvottelutuloksessa on mukana kaikki ne demokratiavajeet, joihinka ed. Kimmo Kiljunen saarnansa lopetti ja esitelmänsä lopetti. Elikkä siis toisin sanoen ne olisi pitänyt poistaa ja sitten reilusti asettaa nämä kaksi vaihtoehtoa, Rooman sopimus nykyisellään ja tämä uusi federaatiomalli, vastakkain ja kansalta kysyä kaikissa jäsenvaltioissa, mitenkä kelpaa. Silloin tämä olisi ollut reilu peli.

Sitten tässä on annettu EU-kriittisille selvä opetus, ja jälleen pitää kehua, että tämä on hirmuisen hyvin tehty mietintö. Tässä nimittäin ratsastetaan kahdella kortilla. Toinen kortti on Amsterdamin ja Nizzan sopimukset ja niitten hyväksymiset eduskunnassa. Siis kerrotaan, että teidän, jotka olette ehkä mahdollisesti jossain suhteessa toista mieltä, olisi ehdottomasti pitänyt riitauttaa nämä molemmat ratkaisut viimeiseen saakka ja ruotia, äänestyttää joka ikisestä kohdasta. Nyt ratsastetaan sillä, että kun nyt sitten menitte hyväksymään, niin sitten hyväksytte melkein mitä tahansa.

Arvoisa puhemies! Toinen kohta, millä ratsastetaan, jota käsitellään aika perusteellisesti ja tavallaan oikein, on Ahvenanmaan-kortti. Todetaan, että on kiusallinen tilanne Ahvenanmaan asian kannalta, jos ei nyt ratifioida tätä neuvottelutulosta.

Sitten, arvoisa puhemies, asia, josta on täällä jo keskusteltu mutta josta otan vielä joitakin näkökohtia esille. Ensinnäkin, mikä koskee yhteisvastuulauseketta, se on aivan okei. Se on juuri näin, ja sen analyysi oli aivan oikea arvoisalta ed. Jaakonsaarelta valiokuntansa puheenjohtajana. Mutta sitten tämä turvatakuuasia: Sehän on projisoitava nimenomaan siihen turvatakuukeskusteluun, jota eduskunnassa on käyty koko syksy aina eri yhteyksissä, eri viitekehyksissä ja kytkennöissä. Nyt me kysymme, mitä meillä tapahtuu parhaillaan. Meillä tapahtuu erittäin isoja asioita tässä suhteessa. Nimittäin nyt näyttää, että olkoon se sitten Nato taikka sitten EU:n turvallisuuselimet vai mikä tahansa, mutta nyt me olemme tällä hetkellä tekemässä Suomesta Euroopan yhteisön alueen sotaharjoitusaluetta. Olen niitä papereita viime aikoina lueskellut. Pitää saada erilaisissa ympäristöissä täydet sotaharjoitukset toteutettua, ja mistään muualta ei näytä enää Euroopan yhteisön alueelta tyhjää aluetta löytyvän niin paljon kuin Suomesta, elikkä Lohtaja, Vuosanka ja Rovajärvi, joissa ollaan tällä hetkellä karkottamassa paikallisia asukkaita pois joka ikisellä alueella. Osa on saanut julkisuutta, osa ei. On tullut kansanliikkeet vastustamaan tätä karkotusoperaatiota. Nyt kun olen lukenut nämä asiakirjat, niin sen kehnommin tehtyjä papereita ei voi olla kuin nämä tausta-asiakirjat, jotka ovat julkisia. Elikkä toisin sanoen ollaan jo niin ylimielisiä tässä suhteessa, että ei mitään tolkkua, ei rajaa eikä määrää.

Elikkä siis toisin sanoen, kun kaikki nämä näkökohdat pannaan samaan pakettiin, niin eihän tässä ole mitään muuta mahdollisuutta jo puhevallan säilyttämisen kannalta — vrt. tämä Nizzan- ja Amsterdamin-kortin käyttäminen tässä yhteydessä, jota ulkoasiainvaliokunta harrastaa — ei ole mitään muuta mahdollisuutta, kuin sanoa "ei" ratifioinnille.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Aluksi pari sanaa maataloudesta, koska ed. Soini otti sen täällä esille. (Ed. Kangas: Pitää puolustaa talonpoikaa!) Sinänsä on aika merkittävää, että jos täällä puhutaan, keitä on paikalla, niin taitaa vasemmistoliitto noin suhteellisesti olla vahvimmin edustettuna. Missäs ne keskustalaiset ovat, jos ruvettaisiin maataloudesta puhumaan? (Ed. Soini: Missä on kokoomus?) Tämän tulevan EU-kuvion puitteissa maa- ja metsätalousvaliokuntahan otti kannan siihen, että itse asiassa meille on tärkeintä, että nyt sovellettaisiin EU:n perustuslakia niin, että se vanha sopimus, millä EU:hun mentiin, pitäisi kutinsa, koska nythän on valtavat epäilyt siitä, että siellä näihin artikloihin 141 ja 142 kajotaan oikein vakavasti. Minusta, ed. Soini, oli hyvä, että otitte asian puheeksi. Tämä on minusta aika merkittävä juttu tässä EU-kuviossa, vaikka täällä nyt sitten eivät keskustalaisetkaan siihen vaivaudu ottamaan kantaa.

Mutta sitten tähän itse asiaan. Monet jäsenmaat ovat sopimuksen jo hyväksyneet, mutta tilanne seisoo, koska Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksissä kävi niin kuin kävi. Jotkut vasemmistolaisetkin ovat ultraoikeistolaisten kanssa riemuinneet sekavasta tilanteesta ja uhonneet EU:n hajoamisella. Kenen etu sellainen tilanne on? (Ed. Soini: Kansan etu!) Jos todella alkaisi Euroopan sisäinen taloudellinen sota, kärsijöinä olisivat ilman muuta kaikkein heikoimmassa asemassa olevat. Voittajina, ja vielä paljon nykyistä suurempina voittajina, olisivat suuryritykset ja ennen kaikkea amerikkalaiset yhtiöt, ja sitähän tässä nyt oikeastaan tapahtuu koko ajan: jenkit sanelevat aika paljon Suomelle. Ei ole suinkaan ihme, että USA:kin on mielissään EU:n ajelehtimisesta, koska sen mahdollisuudet talouden ja maailmanpolitiikan kentällä näin kasvavat entisestään.

Täällähän, kun itse asiassa puhutaan näistä erilaisista siviilisotatoimista, ovat jenkit taustalla kaikessa. Ei vasemmistolaisen tule siirtyä katsomoon, jos asiat menevät huonosti. Globalisaation muodostamien määräyksien ja sen luomien uhkien torjunta on kuitenkin mahdollista vain kiinteällä kansainvälisellä yhteistyöllä. Jo muun muassa Karl Marx osoitti tämän. Ei globalisaatio ole salaliitto, ei amerikkalaisten, ei juutalaisten, eikä se ole todellakaan tämän ajan keksintö. Aatteet ja ideologiat ovat myös maailman yhteistä omaisuutta, rajat ylittävää tietoa ja taitoa. Vasemmistolaisuus on solidaarisuutta. Solidaarisuus ylittää valtiolliset ja maantieteelliset rajat, ja sen tulisi ylittää myös ideologiset ja uskonnolliset rajat. Euroopan unioni ei ole hengeltään, muodoltaan tai päätöksiltään sellainen kuin me haluaisimme, mutta ei sitä ole Suomikaan eivätkä meidän omat asuinkuntammekaan, joiden oloa ja eloa yritämme muuttaa. Me olemme osa Euroopan unionia.

Monesti todella näyttää siltä, että vasemmistolaisinakin itseään pitävät näyttävät unohtavan edellä mainitut perusperiaatteet, ainakin Euroopan unionin politiikasta puhuttaessa. Se nähdään ulkopuolisena mörkönä. Omassa erinomaisuudessaan kiehuminen ei edistä asioiden kehittymistä. Siitä on huonoja kokemuksia. Poliittista kamppailua käydään Euroopan unionin sisällä samoin kuin Suomenkin sisällä. Asetelma ei ole Euroopan unioni vastaan Suomi tai päinvastoin. Euroopan unionissa erilaiset ideologiat ja poliittiset näkökulmat ottavat mittaa toisistaan. Euroopan parlamentissa eivät äänestä suomalaiset EU-parlamentaarikot vastaan muut, vaikka tällaistakin kuvaa luodaan.

Joskus näkee Euroopan parlamentin vallan lisäämistä vastustettavan sillä, että suomalaisia Euroopan unionin kansanedustajia on vain neljätoista. Kysehän on politiikasta, ei kansallisuuksista.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana tästä hallituksen esityksestä ja valiokunnan mietinnöstä.

Ensiksi haluaisin ottaa esille sen, että kun muistan niitä puheita, mitä täällä liittymisen yhteydessä käytiin, sen pelin hengen, joka silloin oli, että jouduttiin vähän niin sanotusti jarruttamaan ja vuorokauden ympäri pidettiin niitä puheita. Muun muassa silloin kansanedustaja Vesa Laukkanen piti sen kuuluisan kuuden tunnin puheen, että osa edustajista pystyi hieman lepäämään työhuoneessaan.

Muistan, kuinka vannottiin määrättyjä asioita. Silloin me epäilimme, pitävätkö nämä paikkansa. Nyt on paljastunut, että se oli suoranaista valehtelua. Anteeksi, puhemies, käytän tällaista sanaa, koska tutkija Anne Koski on omassa väitöskirjassaan todennut nimenomaan sen, että Suomi liitettiin EU:hun salaten ja valehdellen. Sen väitöskirjan nimi on "Niinkö on jos siltä näyttää? — Kuva ja mielikuva Suomen valtaresursseina kansainvälisessä politiikassa". Vastaväittäjänä oli kuuluisa EU-asiantuntija Teija Tiilikainen. Hän ei asettanut kyseenalaiseksi väittelijän tietoja. Siinä väitöskirjassa todetaan muun muassa, että silloinen maatalousministeri pantiin, sitaateissa, puhumaan muunneltua totuutta juuri ennen äänestystä. Itse en tiedä asioista sen enempää, mutta nämä seikat käyvät ilmi kyseisestä Anne Kosken väitöskirjasta ja myöskin niistä lehtikirjoituksista, joissa kommentoidaan kyseistä väitöstilaisuutta.

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu siitä, mitä järkeä on ratifioida sopimusta, joka ainakin oman käsitykseni mukaan tulee voimaan vain silloin, jos se yksimielisesti jokaisessa maassa hyväksytään, eli tarkoittaa, että jokaisessa maassa hyväksytään. Itse en voi ymmärtää sitä, että nyt kun jo tiedetään, että tällainen sopimus ei tule voimaan, niin mitä salailua tai mitä viisautta siinä on, että meidän pitää ratifioida se, kun kuitenkin uusi sopimus pitää uudelleen käsitellä ja silloin ratifioida.

Mielenkiintoista on mielestäni myös se, että suurin osa Suomen EU-parlamentaarikoista ei ole ratifioinnin kannalla. Nekään, jotka ovat siellä EU:n ytimessä päivittäin tekemässä työtä (Ed. Soini: Pimeyden ytimessä!) niin Brysselissä kuin Strasbourgissa, eivät ole valmiita ratifioimaan tätä sopimusta. Eli kyllä jotakin kysymyksiä ainakin minun päässäni herää siitä, että edes nämä meidän edustajamme, Suomen kansan valitsemat edustajat, enemmistö heistä, eivät halua ratifioida tätä sopimusta. En tiedä, mikä viisaus sitten näillä on, jotka haluavat sitä, että meillä pitää ratifioida tämä. Minä itse en ymmärrä sitä.

Minun mielestäni myöskin tämä sisältö, joka täällä monelta osin on jo käyty lävitse, vie meitä kohti liittovaltiota. Minä näen tilanteen joka tapauksessa näin. Eli en voi hyväksyä EU-perustuslakia, koska se sotii monin kohdin ainakin minun mielestäni meidän omaa perustuslakiamme vastaan. Meidän valtiosääntömme mukaan ylin valta, valtiovalta, kuuluu kansalle, Suomen kansalle, lainsäädäntövalta eduskunnalle ja tuomiovalta riippumattomille tuomioistuimille. Nyt me olemme viemässä kovien taistelujen ja koettelemusten jälkeen saatua itsenäisyyttämme monin osin Brysselin suuntaan eli siirtämässä valtaa monelta osin minun mielestäni sinne. Myöskin tutkimukset osoittavat sen, että enemmistö, suuri osa Suomen kansasta, ei halua tätä. Tätä osoittavat kyllä monet tutkimustulokset, niin Evan kuin monet muutkin. Eli minä en ole valmis tätä hyväksymään. Minä en näe tässä mitään järkeä. 19 vuoden kokemuksen perusteella minä en voi millään tavoin ymmärtää sitä, että säädetään, hyväksytään, ratifioidaan sellainen esitys, kun varmuudella tiedetään, että se ei tule voimaan, että joudutaan avaamaan. Niin kuin täällä eräs kollega — en muista, kuka — totesi, ei kai esimerkiksi Ranska laita kansanäänestykseen uudelleen sellaista asiaa, kun se on kansanäänestyksessä hylätty, jos sinne ei tule todellisia muutoksia. Minä en ainakaan usko näin.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja ed. Lapintie kysyi, mikä on vihreiden linja perustuslakiasiassa. Voin todeta, että vuonna 2004, kun perustuslaki oli hvk:ssa hyväksytty, ed. Heidi Hautala ja minä laadimme kannanoton, jossa ilmaisimme tukemme perustuslaille, mutta toisaalta vaadimme kansanäänestystä tässä asiassa. Vihreiden linja on ollut myönteinen perustuslakia kohtaan, näin ainakin on ollut siis ryhmän enemmistön kanta. Kansanäänestyskysymys on ollut esillä kaikissa kannanotoissamme.

Nyt olemme tilanteessa, jossa eduskunta viime keväänä on käsitellyt perustuslakia koskevan selonteon. Tuossa yhteydessä eduskunnan enemmistö ei halunnut, että asiasta kansanäänestystä. Itse olen ainakin sen verran oppimiskykyinen, että ymmärrän, että tästä sopimuksesta kansanäänestystä ei ainakaan näillä eväillä järjestetä. Näin ollen pitää suuntautua tulevaisuuteen. Emme tiedä tällä hetkellä, missä muodossa perustuslaki lopullisesti hyväksytään. On periaatteessa mahdollista, että se hyväksytään tässä muodossa pienellä tai suuremmalla julistuksella varustettuna, joitain artikloita muutetaan tai tehdään ratkaisevasti suurempia muutoksia.

Ed. Siimeksen kanssa jätin silloin ulkoasiainvaliokunnan mietintöön vastalauseen, jossa vaadimme kansanäänestyksen järjestämistä eri EU-maissa tilanteessa, jossa perustuslakia olennaisesti muutetaan. Eli tämä ponsilausuma, jossa vaadimme hallitukselta tällaisia toimia, on eräällä lailla ehdollinen ja riippuvainen siitä, miten nämä neuvottelut etenevät. Perustuslaki on hyvä pohja jatkoneuvotteluille. On tärkeää, että Suomen hallitus toimii sen hyväksi, että uusi yhteisymmärrys perustuslaista saadaan aikaiseksi. Perustuslaki turvaa unionin toimintakykyä ja kehittää unionista kansainvälistä toimijaa, joka edistää kestävää kehitystä, rauhaa ja ihmisoikeuksia.

Euroopan unioni, Euroopan yhteisöt, perustettiin tilanteessa, jossa raunioista kasvoi nykyinen Eurooppa. Tämä on minusta syytä muistaa, kun mietimme, mikä on Euroopan unionin tehtävä. Vaikka unionissa on paljon puutteita, on hyvin tärkeää, että Euroopan valtiot pystyvät tekemään yhteistyötä. On tärkeää, että Euroopan unionin jäsenvaltiot edistävät rauhaa ja ihmisoikeuksia myös muualla maailmassa. EU pystyy edistämään oikeudenmukaista kauppapolitiikkaa ja myös ilmastopolitiikkaa, jos se niin haluaa.

On ymmärrettävää, että suomalaisten keskuudessa on kritiikkiä EU:ta kohtaan. Juuri sitä varten olisi ollut järkevää, että jo sopimuksesta olisi järjestetty kansanäänestys. Mutta kun eduskunta on toisin päättänyt, en todellakaan aio tässä yhteydessä esittää sopimusta koskevaa kansanäänestystä. Kansanäänestysjärjestelmän kehittäminen on kuitenkin tärkeää, ja esimerkiksi EU-asioihin liittyen se on olennaista siltä kannalta, että kansalaiset pysyvät mukana siinä kehityksessä, jossa EU etenee ja sen instituutiot myös muuttuvat.

Eräs ulkoasiainvaliokunnan asiantuntija viime keväänä selontekokäsittelyn yhteydessä totesi, että EU:ta ei vaivaa demokratiavaje, vaan kiinnostusvaje. Tämä kiinnostusvaje on todellinen ongelma. Jotta kiinnostusvaje vähenisi, olisi tärkeää, että EU-asioista puhuttaisiin, ei pelkästään kielteisistä asioista, vaan myös myönteisistä asioista. Rauha ja vakaus esimerkiksi ovat niitä myönteisiä asioita. Varmaan se mahdollisuus kehittää rauhaa ja vakautta on myös se asia, jota kansalaiset eniten EU:ssa kannattavat. Otan yhden esimerkin. Niinkin vaikeasta kysymyksestä kuin näistä nopean toiminnan joukoista on selvitetty kansan mielipidettä. Tuoreen mielipidetiedustelun mukaan 68 prosenttia suhtautuu hyväksyvästi nopean toiminnan joukkoihin. Eli jos mietitään niitä toimintoja, joita EU:lla on, niistä monia kansalaiset pitävät hyvinä ja tärkeinä.

Arvoisa puhemies! Palaan vielä lyhyesti tähän vasemmistoliiton linjaan. Olin erittäin ilahtunut ed. Kauppilan puheenvuorosta. Hänen puheenvuoronsa edusti uudistuvaa internationalismia. Se, että vasemmistoliitossa on vallalla näin kielteinen linja EU:n kehittämiseen, on mielestäni erittäin ikävä asia. (Ed. Tiusanen: Tämä on ratifiointikysymys!) EU:n perustuslaki ei ole mikään kapitalistien salaliiton tulos. Se on kompromissi, ja on selvää, että tulevissa neuvotteluissa EU:n perustuslaista tehdään myös kompromisseja. Yksikään maa ei saa puhtaasti kantaansa läpi, eikä yksikään poliittinen ryhmittymä myöskään saa puhtaasti kantaansa läpi.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! (Ed. Jaakonsaari: Edustaako ed. Kangas modernia vasemmistoliittoa?) Täällä ed. Ulla Anttila moitti vasemmistoliittolaisia puhujia; no, joitakin kehui. Itse olen sitä mieltä, että Suomen pitää kuulua EU:hun. (Ed. Jaakonsaari: Vasemmistoliittoon?) — No, vasemmistoliittoonkin, neljänneksi suurin puolue, moni suomalainen kuuluu siihen. — Mutta Suomenkin pitää kuulua EU:hun, mutta pitää vaan parantaa näitä ehtoja. (Ed. Jaakonsaari: Sitähän me teemme koko ajan!)

Mielestäni EU:n perustuslakisopimusta ei pidä hyväksyä. Laki on ehditty jo hylätä monessa Euroopan maassa, kuten Ranskassa ja Hollannissa, niin kuin täällä on todettu. Todennäköisesti Englannissa ei ole uskallettu edes ottaa käsittelyyn eikä Puolassa, ja on muitakin tällaisia maita, eikä se sopimus voi tulla enää tällaisenaan voimaan.

Tässä perustuslakisopimuksessa jää moni tärkeä työoikeudellinen kysymys auki, ja lisäksi siinä on artikloja, jotka rajoittavat työelämälle annettavaa suojaa muun muassa työtaistelujen osalta. Tässä ei tule mahdollisuutta esimerkiksi yli rajojen menevään työtaisteluun. Me viime kesänä näimme, kun paperityönantajat työsulun pistivät pystyyn, että silloin olisi ollut erittäin tärkeä tämä yli maan rajojen menevä lakko-oikeus. Täällä on muitakin näitä ongelmia työelämälle. Itse luottamusmiehenä pitkään olleena ja ay-liikkeessä tiedostan nämä asiat, ja samaten työ- ja tasa-arvovaliokunnassa pääluottamusmiestaustaiset henkilöt, kolme sosialidemokraattiakin, äänestivät vastaan, niin että tässä on nyt näitä näkökulmia sen mukaan, millä elämänalueella on työssä ja millä tavalla toiminut erilaisissa liikkeissä.

Suomen pitää EU-puheenjohtajamaana huolehtia siitä, että saadaan aikaan uusi sopimus ja kaikki EU-maat sen hyväksyvät, ja kuten sanottu, uusi sopimus pitää hyväksyä kansanäänestyksen kautta kaikissa maissa.

Pääministeri kertoi täällä, että EU:ssa haetaan nyt ratkaisua hylätyn sopimuksen elvyttämiseksi taikka jatkamiseksi. Varmaan EU:ssa voidaan ja valtioitten päämiehet voivat hakea ratkaisua, mutta kysymys kuuluukin, hyväksyvätkö esimerkiksi Ranskan ja Hollannin kansa nämä sopimukset, vaikka ylätasolla näin sovittaisiinkin.

Täällä ed. Esa Lahtela otti minun mielestäni aika tärkeän asian esille. Kun nyt tehdään uutta perustuslakisopimusta, se vaatii yksimielisen päätöksen, niin että nyt voitaisiin omia asioita ja tarpeita ajaa lävitse. Niin kuin täällä on todettu, ed. Kimmo Kiljunen totesi, kaikkia ei Suomi saavuttanut silloin, kun Suomi liittyi EU:hun. Nyt voitaisiin niitä paikata muun muassa maatalouden osalta. Tunnen paljon maanviljelijöitä, jotka ovat hyvin katkeria. Sieltä puolen voisi paikata näitä asioita. Ihmettelen vaan, kun täällä ei ole esimerkiksi keskustan taholta maatalousasioista puhuttu yhtään mitään, ja tuntuu olevan hyvin kipeä asia tuolla maaseudulla nämä ongelmat.

Kaiken kaikkiaan: Suomen pitää olla EU:ssa, mutta parantaa näitä asioita. Ei se, että ollaan kriittisiä, merkkaa sitä, että tässä oltaisiin Suomea irrottamassa EU:sta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tämän päivän horoskoopissa kaloille, joka itse olen, on tällainen huomio eräässä kotimaisessa lehdessä: "Joku yrittää tehdä sinuun vaikutuksen lennokkailla puheillaan. Mieti tarkoin, kannattaako noin vauhdikkaaseen menoon hypätä mukaan." Tämä puheenjohtaja Jaakonsaarelle, joka todella piti vauhdikkaan puheen EU:n perustuslaillisen sopimuksen ratifioinnin puolesta muutama tunti sitten. Kyllä täytyy todeta vielä kertaalleen, että kun ed. Jaakonsaari totesi, että tässä on lääkettä EU:n ongelmiin, kun Suomi ratifioi, lääke on todella heikkoa, kalkkitablettia.

Ei voi ajatella, että tämä myöhäisherännäinen yhden yön juttu, yhden yön yli syntynyt käsitys, että hei kuulkaa, nythän me keksimme innovaation eli Suomi ratifioi perustuslaillisen sopimuksen, toisi jotakin hyvää. Siis se on ehkä todellakin kumarrus jollekin. Täällä ed. Tennilä ihmetteli, kuka on se, joka ottaa kumarruksen vastaan, mutta samalla se on ihan selvästi pyllistys, ja se, ketä kohtaan se pyllistää, on selvää: Suomen kansan enemmistöä. Tämä ratifiointi on todella asia, jota Suomen eliitti ei ole pystynyt niin sanotusti myymään Suomen kansalle, koska on järjetöntä ratifioida sellainen sopimus, josta jokainen tietää, tämänkin salin ihmiset tietävät, että sitä sellaisenaan ei tulla hyväksymään, siitä ei tule EU:n perustuslaillista sopimusta.

Mutta ed. Ulla Anttila haki nykyaikaista modernia linjaa. Sanoisin, että nykyaikainen moderni vasemmistolaisuus on nimenomaan punavihreää, missä on vahva vihreä ekologinen sävy, koska kaikkein suurimmat ongelmat ovat ympäristökysymyksiä. Ilmastomuutos on kysymyksistä suurin, ja totean omalta puoleltani, että Euroopan unioni on nimenomaan kannuksensa ansainnut Suomessa ja ehkä kansainvälisestikin ennen muuta ympäristökysymyksissä, ja, ed. Jaakonsaari, kyllä paljon vähemmän susia kulkisi teillä päin, teidän vaalipiirissänne, jos emme olisi EU:n jäseniä. Kyllä ne pyssymiehet olisivat — täällä on ed. Oinonenkin paikalla — viimeisenkin teilanneet, ja karhukanta ei varmasti olisi sitä, mikä nyt, jos emme olisi EU:n jäseniä. Ilveksiä purkitetaan ed. Jaakonsaaren vaalipiirissä ja ilveksen lihaa myydään Kotkankin markkinoilla. Siis todella, voisi sanoa, ajatuskin maistuu pahalta. Mutta jos emme olisi EU:n jäseniä, niin tuskin niitä ilveksiä olisi edes purkitettavaksi salametsästyksen takia tai muuten. Nyt Suomessa todella suurpetoja salametsästetään, niitä eläimiä, jotka kuuluvat tähän luontoon ihan samalla tavalla kuin ihminenkin.

Mutta ei EU ole ongelmaton. Jos ajattelemme ympäristönäkökulmasta kansainvälisesti, niin eikö EU ole juuri se, joka edesauttaa esimerkiksi ylikalastusta, ryöstökalastusta, ostaa oikeuksia Afrikan länsirannikolla ja osallistuu ylikalastukseen, kalakantojen ylihyödyntämiseen, ja uhkaa sillä tavalla kalakantoja? Tästä nimenomaan asiantuntijat viime aikoina ovat puhuneet. Merien biodiversiteetti, luonnon monimuotoisuus, on romahtamassa, joka on nimenomaan pohja kaikelle sille elämälle, joka myös elää meren yläpuolella, mantereella ja maalla. Eli se ei ole ongelmaton. Mutta esimerkiksi taas ilmastosopimuksissa EU on ollut se kärki, joka on pystynyt viemään hitaallakin tavalla, mutta joka tapauksessa eteenpäin Kioton sopimusta, YK:n ilmastosopimusta, ja tässä EU on todellakin kannuksensa ansainnut.

Maataloudessa Euroopan unioni taas ympäristönäkökulmasta, eläinsuojelunäkökulmasta on todella ongelmallinen: tuhansien eläimien navetoita, tuhansien eläimien sikaloita. Ei millään lailla perusteltua, ei elintarviketurvallisuuden kannalta, ei eläinten hyvinvoinnin kannalta, ei etiikan kannalta, ei ympäristön kannalta: lantaongelmat, metaanipäästöt. Siis se on tällä tavalla ongelmallinen myös ympäristön kannalta, puhumattakaan tietysti maatalouden tulevaisuuden kannalta esimerkiksi Suomessa, tilakoon kannalta. Pitää olla iso ja aina isompi tila, ja siinä menetetään paljon. Siinä menetetään paljon, ja se ei myöskään niiden niin sanotusti talonpoikaislähtökohdasta olevien kansanedustajien näkökulmasta voi olla oikein, koska pitää olla todella kohta suuryrittäjä, että voi saada elantonsa maataloudesta.

Näin ollen siis EU ei ole ongelmaton. Se on ristiriitainen monella tavalla, mutta siinä on paljon hyviä asioita. Se ei ole mikään mustavalkoinen juttu. Jos Yhdysvalloista täällä on puhuttu ja kansainvälisestä politiikasta, niin tietysti on selvää, että esimerkiksi Euroopan unionin keskeisten jäsenmaiden, kuten esimerkiksi Saksan, suhtautuminen Irakin interventioon oli positiivinen, ja EU tuo kansainvälisessä politiikassa vastapainoa tälle Yhdysvaltain yhden navan maailman näkökulmalle, jota tarjotaan ihmisille ainoana syötävänä ja mahdollisuutena tällä planeetalla. Näin ollen meillä on tietysti tässäkin hyvä näkökohta, EU:lle taas positiivista.

Mutta tällä kertaa olemme päättämässä siitä, ratifioiko Suomen eduskunta tämän yhden yön jutun. Tarkoitan yhden yön jutulla sitä, että tämä kantojen vaihtelu syntyi yhtäkkiä. Vihreän eduskuntaryhmän enemmistö, siis enemmistö, eivät kaikki, on kääntänyt villapaitansa tässä asiassa varsin näpsäkästi. Ehkä tehdään asua tyköistuvaksi maaliskuun vaalien jälkeisiin hallitusneuvotteluihin. En tiedä syytä, mutta aika kummallinen villapaidan kääntö se joka tapauksessa oli.

Kaiken kaikkiaan tämä ratifiointi ei ole perusteltua, mutta perusteltua on hakea sosiaalisesti kestävämpää, ympäristöllisesti kestävää Euroopan perustuslakia.

Mitä tulee vielä ympäristökysymyksiin, joihinka myös ed. Kimmo Kiljunen täällä viittasi, ja tähän perustuslailliseen sopimukseen, niin toteaisin, että kun ympäristövaliokunta kävi tämän asian läpi, niin se asiantuntijatieto, joka meille annettiin, totesi, että tilanne pysyy suunnilleen samanlaisena kuin se on ollut aikaisemmissakin sopimuksissa.

Ed. Susanna Haapoja merkitään läsnä olevaksi.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Esitys Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen hyväksymisestä on käynyt läpi eduskunnan perusteellisen käsittelyn. Eduskuntaa on informoitu ja kuultu itse asiassa koko sopimuksen valmistelun ajan kiitettävällä tavalla. Olemme käsitelleet valmistautumista konventtiin, konventin lopputulosta, vaikuttaneet hvk-neuvotteluihin, käsitelleet sopimusta selonteon muodossa ja nyt itse ratifiointiesitystä, esitystä, jonka eduskunta itse hallitukselta pyysi.

Voimaan tullessaan perustuslakisopimus veisi Euroopan unionia avoimempaan, tehokkaampaan ja demokraattisempaan suuntaan. Sopimus täyttää ne perustavoitteet, joita Suomessa sopimukselle asetettiin. Ratifioimalla sopimuksen liitymme jäsenvaltioiden enemmistön joukkoon, joka on valmis kehittämään unionia palvelemaan paremmin kansalaisiaan ja vastaamaan globaalin kilpailun haasteisiin. Unionin luonteeseen kuuluu, että se ottaa askelia sekä eteen- että taaksepäin. Välillä mennään taaksekinpäin. Suomi on nyt valmis ottamaan pienen askeleen eteenpäin.

Perustuslakisopimus antaa unionille mahdollisuuden laajentua myös Romanian ja Bulgarian liittymisen jälkeen ja säilyttää silti toimintakykynsä. On syytä edelleen muistuttaa, ettei uusi sopimus kuitenkaan olennaisella tavalla lisäisi unionin toimivaltaa. Se on luonteeltaan kansainvälisoikeudellinen sopimus. Valta päättää unionin toiminnasta säilyy jäsenvaltioilla. Monelle politiikan sektorille tulisi kuitenkin käytännön parannuksia, jotka vastaavat kansalaisten oikeutettuun vaateeseen saada unioni toimimaan tehokkaammin. Eniten lisää mahdollisuuksia tulisi sisä- ja oikeusasioiden alalla, jossa tehostunut yhteistyö parantaisi mahdollisuuksia taistella järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Vahventuva yhteinen päätöksenteko myös energiapolitiikassa, tieteessä ja tutkimuksessa sekä sosiaalipolitiikassa toisi enemmän tuloksia Euroopan talouden, työllisyyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.

Arvoisa puhemies! Suomen kannalta on tärkeää, että sopimus säilyttää suurin piirtein nykymuotonsa myös mahdollisissa uusissa neuvotteluissa. Ratifioimalla sopimuksen osoitamme tukemme unionille, joka kunnioittaa perus- ja ihmisoikeuksia, lisää turvallisuutta unionin alueella, vahvistaa unionin kansainvälistä roolia sekä avoimuutta ja tehokkuutta päätöksenteossa. Suomen kaltaisen pienen jäsenvaltion etuna ovat selkeät säännöt, määräenemmistöpäätöksenteon lisääminen sekä unionin toiminnan vahvistaminen niillä politiikka-alueilla, joissa yhteisestä päätöksenteosta on eniten hyötyä.

Perustuslakisopimuksen myötä edellytykset unionin yhteisen ulkopolitiikan toteuttamiselle paranevat. Kansainvälinen yhteisö tarvitsee vastuullisesti, johdonmukaisesti ja yhtenäisesti toimivaa Euroopan unionia. Sopimus vahvistaisi Euroopan yhtenäistä ääntä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja unionin ulkoministerin tehtävien kautta.

Suomi on vahvasti sitoutunut yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämiseen, sillä yhteisvastuu- ja turvatakuulauseke vahvistavat myös Suomen turvallisuutta. Täällä on aika paljon keskusteltu tästä mietintöön sisältyvästä turvatakuulausekeosiosta. Vähemmän on puhuttu yhteisvastuulausekkeesta. Mielestäni se on niin kuin muun muassa ed. Soini on kysynyt moneen kertaan, että kuka meitä uhkaa ja kuka tänne hyökkää, niin ei varmaan kukaan hyökkää. Mutta ne asiat, joita yhteisesti yhteisvastuulausekkeen avulla torjutaan, ne uhat, ovat kyllä erittäin todellisia, ja tämän myötä pelisäännöt ovat tietysti nyt jo olemassa, vaikka tätä ei ole vahvistettu.

Arvoisa puhemies! On tärkeää myös korostaa, että sopimukseen sisältyy Suomen kannalta erityisen merkittäviä määräyksiä, jotka koskevat työeläkejärjestelmämme poikkeusasemaa, maatalouden 141 ja 142 artikloja sekä harvaan asuttujen alueiden pysyvän erityisaseman tunnustamista. Ratifioimalla sopimuksen osoitamme, että pidämme tiukasti kiinni näistä vaatimuksista jatkossakin. Täällä on keskustelussa tullut nämä maatalouden asiat vahvasti esille. Mielestäni kuitenkin vähän väärässä sävyssä kyllä.

Kun maailmanlaajuisesti tarkastellaan, Euroopan unioni kuitenkin on tällainen perheviljelmätalouden kannattaja, muun muassa Wto-neuvotteluissa ajaa sitä linjaa. Siihen perustuu tämän vuoden alusta voimaan tullut tilatukijärjestelmäkin, joka tietysti on byrokraattinen ja meidän kannalta näyttää aika hölmöltäkin, mutta laajempaa taustaa vasten sillä on perusteensa. Ilman sitä menettelyä ei ehkä olisi mahdollisuuksia, jos tarkasti noita kauppasäädöksiä noudatetaan, tukea maksaa ollenkaan. Jos vertaa nyt vaikka Yhdysvaltain maatalouteen, jossa on geenimanipulaatio, huomattavasti paljon suuremmat yksiköt maataloudessa, niin Euroopan unioni verrattuna Yhdysvaltoihin on kuitenkin ainakin minun ymmärtääkseni tällaisen pienimuotoisemman maatalouden puolustaja. Keski-Eurooppa on tietysti eri asia kuin Suomi, että sekin täytyy huomioida.

Kohtuullisesti olemme kuitenkin täällä pohjoisessa unionin aikana tämänkin elinkeinon osalta pärjänneet. On vaikea sanoa, mikä olisi se toinen tie, jos olisi sitä kuljettu. Muistan vain itse maatalousyrittäjänä sen päivittäisen huudon kaikista tiedotusvälineistä ylituotannosta. Se loppui vuoden 95 alussa. Interventiovaraston kautta kuitenkin — ei se meidän ylituotanto mihinkään ole häipynyt, poistunut keskeisimpien tuotteiden osalta — voidaan markkinoille häivyttää. Se on siihen vanhaan olotilaan verrattuna parempi ratkaisu. Mutta hyvin paljon on tämän elinkeinon osalta kielteistäkin, tämä byrokratia ennen kaikkea ja kannattavuusongelma.

Ed. Marjaana Koskinen merkitään läsnä olevaksi.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Paikalta lyhyesti täydennystä keskusteluun: Nimittäin viime päivien uutisoinnissa on ollut aika outo vire. On kerrottu, että ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä olisi vaadittu perustuslain muuttamista ulkopolitiikan ja Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamisen vuoksi. Näinhän mietinnössä ei lue. Siinähän kuvataan vallinnutta valtiokäytäntöä. Perustuslaki yleisyydessään sallii muunkinlaisen valtiokäytännön, jos katsotaan perustelluksi vielä nykyistä voimakkaammin keskittää esimerkiksi Euroopan neuvostossa Suomen edustaminen pääministerille. Se on täysin mahdollista nykyisen perustuslain kirjaimen mukaisesti. Sinne on jätetty valtiokäytännölle varaa elää ja kehittyä niin toisaalta Euroopan unionin muutosten myötä kuin sitten Suomessa esimerkiksi erilaisten henkilökoalitioiden tai toimintatapojen muutosten varalta.

Jos ajattelemme vanhaa perustuslakia, niin senkin aikana oli hyvin suoraviivaisen presidentin ulkopoliittisen johtovallan kirjaimen aikaan hyvin monenlaisia käytäntöjä; välillä ulkopolitiikan johtaminen oli kokonaan delegoitu hallitukselle, sen ulkoministerille, välillä taas joku toinen presidentti piti yksin hallussaan suorastaan ulkoministerin salkkua. Näin isoja variaatioita nykyinen perustuslaki ei salli, mutta se sallii, niin kuin edellä totesin, monenlaiset valtiokäytännöt ja myös sen suuntaisen kehittymisen, jota perustuslakivaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan linjauksissa halutaan ja toivotaan. Mitään pikaista tai äkkinäistä perustuslain muutosta ei tarvita, tämmöistä evoluutiota pikemminkin kuin yksittäisiä reformeja.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Täytyy surulla todeta, että sali on melko tyhjä, vaikka on näin tärkeä asia käsittelyssä (Ed. Hemmilä: Onneksi kokoomus on paikalla!) kuin suomalaisen päätösvallan luovuttaminen yhä enemmän maan rajojen ulkopuolelle.

Kysymys, miksi tätä asiaa käsitellään näin suurella kiireellä juuri nyt, on aiheellinen tässä tilanteessa. Kuitenkin tiedämme, että koko perustuslakisuma Euroopassa seisoo, ei etene, eikä etene vielä pitkiin aikoihin, koska ainakin Ranskan presidentinvaalit on käytävä ensin, ja lisäksi monessa muussa, ehkä kaikissa näissä noin seitsemässä, jäsenmaassa asia on pysähdyksissä ja ulospääsytietä pattitilanteesta ei näytä olevan. Ehkäpä eurooppaministeri Lehtomäki on yrittämässä jossakinpäin Eurooppaa, mutta tuloksia ei näytä tulevan.

Kuitenkin täällä nyt käsitellään tätä kuollutta sopimusta ja yritetään viedä sitä pakkosyöttäen eteenpäin. Miksi, voi tosin kysyä. Ainoa vastaus, mistä itse ymmärrän tämän johtuvan, on se, että pääministeri Vanhanen ja sosialidemokraattinen puolue osittain — täällähän on kritiikkiä tullut voimakkaasti sosialidemokraattien taholta — ajavat tätä kuollutta sopimusta eteenpäin nyt siksi, että se ei olisi maaliskuun eduskuntavaalien edellä vaalikeskusteluissa minkäänlaisena aiheena, koska se on erittäin ikävä, kielteinen asia erityisesti keskustalle, jonka kenttä vastustaa edelleen, moni vastustaa koko Euroopan unionin jäsenyyttä ja melkein kaikki vastustavat tätä perustuslakia, joka edelleen vie Suomen itsenäisyyttä mittavan määrän pois omista käsistämme epämääräiseen järjestelmään, joka elää omaa elämäänsä. Eli todellakin ainoa järkevä syy, joka ei ole kyllä mitenkään hyväksyttävä, on tämä eduskuntavaaleissa uhkaava kansanvallan ilmaantuminen tämän asian käsittelyyn.

Taannoin teimme yhdessä aika ison joukon kanssa lakialoitteen kansanäänestyksestä. Silloin tosin ei ollut vielä tiedossa tämä pysähtyneisyys, mikä tälle asialle tuli, ja tuohon aloitteeseen silloin panivat allekirjoituksensa ed. Arja Alho ensimmäisenä, ja siellä on sitten edustajat Siimes, Hautala, Soini, Meriläinen, Neittaanmäki ja lisäksi keskustasta useita edustajia ja myös ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jaakonsaari. Nyt ei puhettakaan kansanäänestyksestä. No toki on selvää, että kuollutta paperia ei kannata viedä kansanäänestykseen, koska se ei tällaisena voi koskaan tulla voimaan, niin ei ole mitään syytä juoksuttaa kansaa sillä asialla. Mutta asia olisi mitä erinomaisin ja tärkein Suomen tulevaisuuden kannalta olla teemana tulevissa eduskuntavaaleissa, jotka ovat jo 3,5 kuukauden kuluttua. Jos nyt tämä jätettäisiin käsittelemättä, hylättäisiin tai jätettäisiin käsittelemättä — tämä käsittelemättä jättäminen ei nyt tietysti ehkä tässä tilanteessa ole mahdollista enää — jos näin viisaasti tehtäisiin, niin voitaisiin eduskuntavaaleissa ottaa tämä todella suuri, tärkeä asia teemaksi ja kysyä kansan mielipidettä vaalien kautta perustuslaista. Mutta juuri tätä asiaa niin kokoomus, sosialidemokraatit kuin keskusta ennen kaikkea pelkäävät. Kansaa pelätään. Demokratia on tässä mielessä häpeällisen alhaisessa tilassa Suomessa.

Herra puhemies! Tämän perustuslain ratifiointia perustellaan sillä, että Suomi ei voi antaa päätösvaltaansa muihin maihin. Ei siitä ole kysymys mielestäni lainkaan. Tässä salissa on päätösvalta aivan vapaa. Me voimme tehdä täällä ihan Suomen kansan edun mukaisen päätöksen, ja Suomen kansa on meidät tänne äänestänyt tekemään Suomen kansan edun mukaisia päätöksiä. Siksi on katsottava asiaa eikä sitä, mikä on muualla tilanne. Minun päätökseeni ei vaikuta yhtään Ranskan tai Hollannin päätös sinänsä, mutta se, että noissa kansanäänestyksissä se on hylätty, antaa meille tilaisuuden ottaa esimerkiksi aikalisä ja harkita tätä asiaa uudenkin eduskunnan toimesta, jos niin haluttaisiin, mutta ei niin haluta. Se peruste, että tämän ratifioinnilla nyt saataisiin vahvempi asema jatkoneuvotteluihin, on mielestäni täyttä huijausta. Vaalien pelko on se asia, joka määrää, eikä se, että saataisiin pohjaa jatkoneuvotteluille. Olen kuullut korkealta poliittiselta taholta sellaisen tavoitteen, että pyrkimyksenä on vain tämän asiakirjan nimen muuttaminen eli luopuminen tästä perustuslakinimestä ja sitten sen oheen julistuksen antaminen sosiaalisesta Euroopasta, ja tällä korvattaisiin koko homma. Minä en kyllä usko, että Ranskan ja Hollannin kansat tällaisella huijauksella asettuisivat tämän sopimuksen tueksi.

Eli paljon suurempia muutoksia tulee, ja niistähän lausui todellakin Ranskan sisäministeri, ehkä tuleva presidenttiehdokas Sarkozy, että pitää laatia hyvin riisuttu perustuslaki, joka voidaan hyväksyä Ranskan parlamentissa ilman uutta kansanäänestystä. Liittokansleri Merkel on todennut, että perustuslakia on muutettava, jotta se voidaan hyväksyä. Isossa-Britanniassahan tämä julistettiin heti noiden kansanäänestysten jälkeen kuolleeksi. Näin ollen tilanne on sellainen, ettei tämä ihan pelkällä silittelyllä muutu sellaiseksi, että tätä voitaisiin pitää hyväksyttävänä noissa maissa. Siksi meidänkin on täällä tietysti ihan turha tätä viedä eteenpäin, vain sidomme itsemme huonoon sopimukseen.

Arvoisa puhemies! Tästä sisällöstä totean, että edellinen pääministeri Jäätteenmäki piti täällä toukokuussa 2003 puheenvuoron tuosta pöntöstä, ja hän sanoi, että Suomen tinkimättöminä tavoitteina, joista ei tulla luopumaan, on, että jäsenmaiden välinen tasavertaisuus turvataan, unionin toimielinten välinen tasapaino säilytetään ja yhteisömenetelmä turvataan. Nämä olivat ne kynnyskysymykset, jotka pääministeri silloin asetti. Nykyinen pääministeri oli hallituksessa puolustusministerinä. Jäsenmaiden välinen tasavertaisuus ei toteudu tässä vaan jopa huononee. Isot saavat entistä enemmän valtaa ja pienet menettävät. Toimielinten välinen tasapaino ei säily. Tulee uusia toimielimiä, jotka horjuttavat tasapainoa, ja yhteisömenetelmä; en nyt sen kannalla niin voimakkaasti ole, mutta sekään ei vahvistu, vaan saattaa käydä toiseen suuntaan.

Herra puhemies! Suomen tavoitteet perustuslakineuvotteluissa kärsivät syvän haaksirikon monelta osin, muun muassa seuraavien kohtien osalta: Eurooppa-neuvosto muuttuu vastoin Suomen tahtoa viralliseksi toimielimeksi; EU-presidentin uusi pysyvä virka perustetaan esikuntineen, tulee lisää byrokratiaa ja uusi toimielin; ulkoministeristä tulee sekä komission varapuheenjohtaja että ulkosuhdeneuvoston puheenjohtaja, jota kaksoishatutusta Suomi voimakkaasti vastusti; komission kokoonpano supistuu ja pysyvä komissaarin paikka menetetään; määräenemmistöpäätöksen perustaksi tulee 65—55, kun Suomi ajoi 50—50 yksinkertaista kaksoisenemmistöä; suomen maatalouden toimintaedellytykset heikkenevät; syyttäjävirasto perustetaan; valtiolliset tunnukset tulevat unionille. Kaikkia näitä Suomi voimakkaasti vastusti. Tähän perustuslakiin tulee niin sanottu kompetenssi-kompetenssi, eli unionille itselleen tulee oikeus muuttaa tätä perustuslakia. Se on käsittämätöntä, jopa Suomen perustuslain vastaista. Ja Ahvenanmaan asema muuttuu aiempaa ongelmallisemmaksi. Nämä ovat asioita, jotka Suomi hävisi näissä neuvotteluissa.

Lisäksi totean, että ne kysymykset, joista on paljon puhuttu, eli työeläkejärjestelmä, Ahvenanmaan aseman huomioon ottaminen ja harvaan asuttujen alueiden tuki, olivat kysymyksiä, jotka me saimme vuonna 94 jäsenyysneuvotteluissa liittymissopimukseen. Olisi ollut ennenkuulumatonta, jos nyt perustuslaki olisi ne poistanut meiltä. Eli niissä saatiin se niin sanottu torjuntavoitto, kun ne sisällytettiin tähän perustuslakiesitykseen. Se olisi ollut aivan käsittämätöntä, jos nekin olisi hävitty, mutta parannusta ei niihin saatu, ei miltään osin.

Herra puhemies! Mielestäni ratifioinnille ei ole perusteluita. On syytä jättää tämä eduskuntavaalien jälkeiseen aikaan uuden eduskunnan käsiteltäväksi, ja silloinkin se on syytä hylätä ja Euroopan unionia lähteä kehittämään Euroopan edun mukaisesti ja Suomen edun mukaisesti sellaiseksi yhteistyöjärjestelmäksi, jossa vain suuret ylikansalliset tärkeät asiat sovitaan ja päätetään yhdessä, mutta ei näitä pikkuasioita, joihin EU-byrokratia tänä päivänä on tukehtumassa.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä sopimus, jota täällä käsittelemme, on tässä salissa useiden edustajien puolelta julistettu kuolleeksi. Kuitenkin itse ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä todetaan, että sopimus on elänyt, vaikka sitä vielä eivät ole kaikki edes hyväksyneet. Tämä koskee erikoisesti EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, puolustus- ja turvallisuusdimensiota, jossa periaatteessa on hyväksytty niin solidaarisuuslauseke ja turvatakuut, kuten ulkoasiainvaliokunta esittää.

Turvatakuiden kohdalla kannatan ulkoasiainvaliokunnan esittämää selvitystä siitä, miten tämä Suomen puolella pannaan toimeen. Solidaarisuuslausekkeen toteutumista ja täytäntöönpanoa käsitellään tällä hetkellä puolustuslaissa, ja haluaisinkin tässä yhteydessä kiinnittää huomiota sen ongelmakohtiin.

Ensinnäkin puolustuslaissa esitetään kolmitasoista päätöksentekoa solidaarisuuslausekkeen toimeenpanossa, jos Suomi antaa sotilaallista virka-apua jollekin toiselle EU-maalle. Ensimmäinen taso on ministeri ja puolustusministeri, esimerkiksi ympäristökatastrofin yhteydessä ympäristöministeri ja puolustusministeri, konsultoiden ulkoministeriötä siten, että arvioidaan virka-avun ulkopoliittinen merkitys. Toinen vaihe on keskitason vaikeita päätöksiä. Ne tehdään Utvassa, jossa tasavallan presidentti on mukana, ja kansainvälisesti Suomen ulkopolitiikalle merkittäviä päätöksiä tekee tasavallan presidentti.

Nyt tämä kolmitasoinen hallintojärjestelmä on aika hankala tilanteessa, jossa päätös pitää tehdä kymmenessä minuutissa. Miten ministeriö, kuka tekee päätöksen siitä, kuinka tärkeä tämä ongelma on ulkopoliittisesti? Kuka tekee, kuka kokoontuu, kuka lopullisesti päättää virka-avun lähettämisestä? Ehkä tässä yhteydessä toteaisin sen, että Suomi tarvitsee uuden tyyppistä elintä, sitä voidaan kutsua turvallisuusneuvostoksi, joka nopeasti pystyy kokoontumaan, jossa kaikki asianosaiset ovat paikalla heti eikä tarvitse miettiä sitä, kuka on missäkin ja saadaanko ne nopeasti kasaan. Tämä koskee erityisesti terrorisminvastaista toimintaa; jos Madridin tapauksessa olisi lähetetty virka-apua, niin sen olisi täytynyt tapahtua ehkä tuntien sisällä.

Näin ollen haluaisin todeta, että on mielenkiintoista ja tärkeää, että nimenomaan tämä turvallisuuspoliittinen dimensio on elänyt ja että olemme päässeet eteenpäin. Selonteko turvatakuiden toteutuksesta Suomessa on tarpeen, mutta myös solidaarisuuslausekkeen toteuttamisessa on tällä hetkellä erittäin epäselviä kohtia, jotka nimenomaan asian tärkeyden takia tulisi nopeasti ottaa käsittelyyn.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Eikös tästä nyt pitäisi järjestää kansanäänestys? (Ed. Kankaanniemi: Ei!) Ehdottomasti, koska tämä kun laitetaan kansanäänestykseen, tämä kaadetaan kirkkaasti, mutta täällä salissa voi käydä toisinpäin, että tämä hyväksytään. Minä olen sitä mieltä, että tämä pitäisi kaataa. Tässä nimittäin on hirveän helppo tehdä se. Kansa osoittaisi sen. Nimittäin on ihan varma, jotta kansan parissa tätä ei hyväksyttäisi, mutta täällä eduskunnassa näköjään on sellaisia, jotka eivät ilmeisesti edusta niin vahvasti kansaa. Eli tämä eduskunta ei sitten edustakaan kansaa sillä tavalla, kuin oletetaan sen edustavan.

Mutta ihan muutama huomio tässä. Tässä on aika paljon puhuttu eri näkökannoilta näitä asioita. Ihmettelen niitä kantoja. Jos minä olen autoa ostamassa, kun tässäkin on kuitenkin kyse tietynlaisesta kaupankäynnistä, jos minä olen autoa ostamassa, niin kun minä tiedän, jotta siellä on vielä tinkimisen varaa olemassa, niin kuin nämä jotkut maat, Ranska ja Hollanti, ilmeisesti tulevat tekemään, tinkivät jotain sieltä, niin meilläkin olisi ollut varaa lähteä tinkimään. En minä autokauppaa tee sillä tavalla, vaan kun tiedän, että siinä on tinkimisen varaa, niin kyllä minä muutaman päivän odotan tai viikon, jos on mahdollista, ja otan ne viimeisetkin löysät sieltä pois, ja sitten tehdään vasta kauppa.

Sen takia tämä näköala siitä, kun joku täällä puhui, jotta tässä luovutetaan Ranskalle valtaa tai Hollannille valtaa, jos tätä ei hyväksytä, on aika merkillinen näkökanta siinä mielessä, jotta meidän pitää jättää itsellemme niin kuin neuvottelukortit, siis pelivaraa. Silloin kun aikanaan tätä sopimusta hiottiin, tästähän tuli pitkälle hiottu kompromissi, jossa Suomen tavoitteet ovat kaukana, ja nyt me tavallaan hyväksymme sen, että se on ihan oikein, että antaa niiden tavoitteiden jäädäkin sinne. Ranska ja Hollanti johonkin lisäpöytäkirjaan todennäköisesti tulevat tyytymään ja jotain sinne saavat vedätettyä omiaan.

Eikö meillä olisi varaa kanssa sinne johonkin, jos tätä muuten ei hirveän paljon avata, niin kuin jotkut ovat veikanneet, tehdä joitakin lisäyksiä johonkin erilliseen pöytäkirjaan? Jos tätä ei hyväksyttäisi, niin Suomellakin olisi varaa sitten vaatia ne määrätyt pikkuasiat, koska ne Suomen asiat ovat varmasti todella pieniä, joita tähän olisi saatu lisää, mutta kuitenkin merkittäviä Suomelle. Mutta nythän me sanomme, että okei, meille välttää tämäkin taso. Sitä minä en voi ymmärtää, niitä kantoja, miksi se meidän neuvotteluasemaamme nyt parantaisi, kun hyväksytään tämä taso, koska sehän osoittaa sitä, että ei meillä ole tavoitteita. Sen takia en missään tapauksessa ole hyväksymässä tätä.

Yksi asia, josta paikaltaan puhuin: Tänne lienee koiria haudattu paljon enemmän sisään, jotka paljastuvat myöhemmin, niin kuin aina kaikissa asioissa on sillä tavalla, jotta meillä ollaan hirveän herkkäuskoisia monissa asioissa. Me kuvittelemme ja olemme sitä mieltä, että ... Suomalaiset ovat suhteellisen rehellisiä kuitenkin ja kuvittelevat, jotta muut ovat samanlaisia, niissä ei ole vilunkia. Mutta monissa niissä asioissa, vaikka maatalouspuolen neuvotteluissa, jäljestäpäin on huomattu, että siellähän on pissattu linssiin hirveän paljon sillä tavalla, jotta on annettu ymmärtää asioita, vaikka ne todellisuudessa eivät ole sillä tavalla olleetkaan.

Tässäkin on sisällä semmoisia epävarmuustekijöitä, joita kukaan ei tiedä. Yksi tuli työelämävaliokunnassa eteen, kun työoikeuden professori totesi lakko-oikeudesta, jotta suoraan siihen ei puututa, mutta johonkin tukilakkosysteemiin voitaisiin puuttua. Sitä ei ole siellä sillä tavalla mainittu, mikä tarkoittaa, jotta kun sitä ei ole mainittu, silloin mahdollisesti on niin, jotta se ei olisikaan enää tämän sopimuksen mukainen.

Siinä on yksi vaaratekijä, ja se yksinään jo minulle riittää, muuhun en ole niin paljon syventynytkään, mitä muita koiria sinne on haudattu, mutta siinä on yksi semmoinen. Se yksin riittää, jotta en ole aikonut hyväksyä tätä ja toivon, että Suomen kansan suuren enemmistön ääntä myös kuunneltaisiin tässä. Ja ei kun painellaan punaisia ja kaadetaan koko tämä juttu.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Jos ed. Esa Lahtelan kanta perustuu tuohon mainitsemaansa lakkokohtaan, niin silloin kyllä tämän ratifioinnin vastustaminen on perusteetonta. Suomen perustuslain ja lainsäädännön takaamat lakko-oikeudet säilyvät täysin riippumatta siitä, mitä perustuslailliseen sopimukseen kirjataan. Tällainen välillinen vaikutus, josta professori Tiitinen ilmeisesti on puhunut, koskisi rajat ylittäviä lakkoja. Siellä tietystikään Suomen lakkorajat eivät päde, jos Suomessa on laveampi mahdollisuus tukilakkoihin tai myötätuntolakkoihin kuin joissakin muissa EU-maissa. Tämän nimenomaisen perustuslaillisen sopimuksen kirjauksen perusteella se ei tietenkään oikeuteta siihen, että Suomen lakia sovellettaisiin maan rajojen ulkopuolella.

Olen samaa mieltä, että pitäisi pyrkiä yhtä laajaan lakko-oikeuteen kautta Euroopan ja Euroopan unionissa, (Puhemies koputtaa) mutta tähän ei tässä päästy. Mutta se, että sopimuksessa ei ole yhtä laveasti kirjoitettua lakko-oikeutta, ei suinkaan mitenkään kavenna Suomen lainsäädännön mukaista lakko-oikeutta.

Kalevi Olin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkoitukseni oli korostaa samoja perusteita, joihin ed. Koskinen puuttui. Jos ajattelisimme tilannetta, että tämä perustuslaillinen sopimus jäisi kokonaan tulematta toteen, niin silloin EU-tasolla lakko-oikeudet olisivat tuntuvasti heikommat. Tätä kautta ne kirjautuvat. Nimenomaan Suomen omien lakien mukaan lakko-oikeus, jota tietenkin pitää hyvin harkiten käyttää — toivottavasti ei ollenkaan, että se on se viimeinen keino — säilyy. Sitten tosiaan tämän rajojen yli kulkevan lakon osalta on asia juuri niin kuin ed. Koskinen totesi.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellisille puhujille, molemmille, voisi todeta, jotta nyt on kuitenkin tilanne se, jotta yhä enemmän on tämmöisiä globaaleja yrityksiä. Niin kuin nähtiin metsäteollisuuden osalta, paperiteollisuuden osalta, viime vuonna, niin siinähän härskisti toimittiin sillä tavalla, jotta vaikka Suomessa olisi tehty tätä kuinka kauan, tehtiin muissa maissa tuotantoa. Ay-liikkeen pitää pystyä torjumaan nämä.

Siinä mielessä minusta tarvitaan sen tyyppinen ajattelu, jotta tukilakko-oikeus pitää saada kyllä sillä tavalla koko Euroopan laajuiseksi, jotta voidaan tukea toisiamme, koska tämähän johtaa muuten siihen, jotta pikkuhiljaa paperijätit tai metsäjätit ajavat eri maissa työläisten oikeuksia alas ja erinäköisiä juttuja tekevät, niin kuin onnistuivatkin osin jo Suomessa. (Ed. Johannes Koskinen: Siellä ei ole minkäänlaista lakko-oikeutta!) Sen takia minusta tähän pitäisi saada sen tyyppinen tukilakko-oikeus tuonkin tyyppisessä tapauksessa koko Eurooppaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tänään iltapäivällä tuli kännyköihin tekstiviesti: "EY-tuomioistuimen julkisasiamiehen mukaan Suomen susienmetsästys rikkoo EU-lakia. Lopullinen tuomio tulee myöhemmin." Tämä viesti on aika vahva osoitus siitä, mitä EU saattaa meille merkitä. Maaseudulla koetaan sudet todellisena ongelmana, mutta niitten edessä on niin virkavalta voimaton kuin paikalliset asukkaatkin, ja nyt tämän on sitten todettu aivan EY-tuomioistuimen julkisasiamiehen mukaan olevan EU-lakien mukaista.

Olisin halunnut ja tein aikanaan allekirjoituksella aloitteessa myös kantani selväksi, että EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta, jota nyt käsittelemme, olisi järjestetty kansanäänestys. Silloin kansa olisi voinut ottaa omantuntonsa mukaan kantaa. Monesti sanottiin, että ei kansa tiedä, mistä on kysymys. Minä luulen, että kansa tietää tämän asian paljon paremmin kuin niin sanotut asiantuntijat. Kansalle riittää tieto siitä, ollaanko menossa oikeaan suuntaan vaiko ei. Helposti silloin, jos esiinnytään hyvinkin asiantuntevasti, niin silloin on näkökohtia puolesta ja vastaan tai vain yksipuolisesti, kuinka vain, mutta tuo näkemys, mikä on kansalla hyvinkin selkeä, jää kuulematta.

Arvoisa puhemies! Kun nyt tätä kysymystä käsittelemme, niin on toki kysymys asiasta, joka Euroopan unionissa on itse asiassa ratkaistu. Itse perusolemuksen kannalta ei ole merkitystä sillä, olemmeko me täällä hyväksymässä vai emme tätä käsiteltävää asiaa, koska Euroopan unionin maissa se on kohtalonsa kokenut ja siitä ei silloin tässä muodossa tule sitä, mitä nyt täällä olemme esittämässä. Sitä ei ratifioida.

On hyvin merkillepantavaa se, että suomalaiset euroedustajat, mepit, selkeänä enemmistönä ovat tämän ratifioimista vastaan. Keskustan mepit ovat kaikki, vasemmistoliiton samoin, enemmistö kokoomuksen mepeistä, suomalaisten meppien enemmistö Brysselissä paikan päällä ja Strasbourgissa jostakin syystä on selkeästi sitä mieltä, että tätä sopimusta ei kannata tai ei tule ratifioida. Minusta tätä näkemystä olisi ollut enemmän kuultava myös Suomen eduskunnassa, koska pidän tuota näkemystä erittäin vahvana asiantuntijanäkemyksenä.

Tietysti Euroopan unioni tarvitsee omat pelisääntönsä toimiakseen, mutta mielestäni ne suuntaviivat, jotka vievät kohti liittovaltiota, eivät ole oikein. Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, silloin hyvin vahvasti korostettiin, että Suomi tulee säilyttämään itsenäisyytensä, tulee säilyttämään oman rahansa. Kuinka on käynyt? Monta kertaa kansalaisinformaatiotilaisuuksissa kysyin, kuinka käy meidän markkamme. Niissä minulle vastattiin kysymyksiin, että markka tulee säilymään. Toisin on käynyt. No, onko tällä ollut myönteistä tai kielteistä vaikutusta, ei ole tarpeen spekuloida, mutta tuota kysymystä silloin tuotiin esille toisin kuin toteutui.

Mitä tulee Euroopan unionin turvatakuisiin, totean, että niillä ei varsinaisesti maanpuolustuksen kanssa minun ymmärtääkseni ole mitään tekemistä. Kysymys liittyy lähinnä muun tyyppiseen turvallisuuteen. Kuten täällä muun muassa ed. Cronberg äsken viittasi, solidaarisuuslausekkeessa on paljon epäselviä kohtia.

Näen, että on hyvin monia epäselviä kohtia myöskin nyt käsiteltävässä asiassa, ja toivon, että tämän asian käsittely johtaisi siihen tulokseen, että Suomen eduskunta ilmaisisi, että se ei ole valmis tätä sopimusta hyväksymään. Mutta jos eduskunta päättää toisin, niin lopputulos on kuitenkin Euroopan unionin niissä maissa, missä kansanäänestystä on käytetty, eräitten maitten ratkaisujen pohjalta mitä ilmeisimmin ja mitä selkeimmin ollut se, että juuri tällaisena tämä sopimus ei tule ratifioitua.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! On todellakin sääli, että kun tällaista Suomen kannalta kauaskantoista ja tärkeää asiaa käsitellään, meillä on salissa tietysti vähän edustajia, mutta ennen kaikkea noloa on se, että täällä ei ole yhtään hallituksen ministeriä vastaamassa näihin meidän puheenvuoroihimme. On todella harmillista, että pääministerilläkin oli vain hetkinen aikaa viivähtää tuossa aitiossa. Usein tiedotusvälineet näyttävät kuvaa tyhjästä istuntosalista. Minun mielestäni nyt olisi tärkeää näyttää kuvaa tyhjästä ministeriaitiosta, kun puuttuu niin eurooppaministeri, ulkoministeri kuin pääministeri. Se on kyllä, kun näin tärkeän asian kanssa ollaan tekemisissä, äärimmäisen, äärimmäisen nolostuttavaa hallituksen kannalta.

Arvoisa puhemies! Perustuslain ratifiointikäsittelyä ei todellakaan kannata jatkaa, vaan on toimittava aktiivisesti sen eteen, että saataisiin aikaan jatkoneuvottelut, joissa lähdettäisiin tekemään aivan uutta, jäsenvaltioitten itsenäisyyttä kunnioittavaa yhteistyösopimusta. Ranskan ja Hollannin hylkäämän perustuslain ratifiointia on puolusteltu tällä Suomen ohimenevällä puheenjohtajuudella ja esimerkkinä muille valtioille. Suurin osa suomalaismepeistä muun muassa on kuitenkin kumonnut tällaiset perusteet, ja jotkut todenneet aika raa’astikin, että Suomi tekee tällä menettelyllä itsestään hölmön koko Euroopan silmissä. Suomen ratifiointi ei tuo tähän perustuslain ratifiointiprosessiin mitään lisäuskottavuutta, niin kuin Vanhasen hallitus näyttää luulevan, vaan pikemminkin lykkää tämän ratkaisun etsintää. Ihan niin kuin tuolla debatissa jo arvelin, Suomi todennäköisesti sulkee jopa itseänsä pois näitten rakentavien ratkaisujen etsinnästä. Aika vaikea on sitten suurella äänellä nostaa esille niitä epäkohtia, joita muun muassa valiokunnat ovat nostaneet omissa lausunnoissaan esille ja toivoneet, että niihin oltaisiin vielä pystytty etsimään jotain ratkaisuja, jos nyt tällä ratifioinnilla osoitamme, että loppujen lopuksi se on sitten oikeastaan aika sama, minkä sisältöisen sopimuksen meidän eteemme tuotte, Suomi hyväksyy suurin piirtein kaiken.

Todellakin se, mikä harmittaa tässä hallituksen jäsenten puuttumisessa täältä keskustelusta tällä hetkellä, on se, että olisi ollut mielenkiintoista kuulla, minkälaisia keskusteluja EU-tasolla on käyty siitä, miten aiotaan nyt menetellä jatkossa, koska vanhojen EU-jäsenmaitten päämiehet Merkel, Prodi, väistyvä Blair, ovat todenneet, että lakihan ei tuollaisena voi tulla voimaan, ja he yrittävät etsiä ulospääsyä. Meidät suomalaiset on pidetty aika lailla pimennossa siitä, minkälaista tuo ulospääsy voisi olla, onko se lain osittamista, lisäpöytäkirjoja, vai onko se todellakin vain niin, niin kuin täällä jossakin puheenvuorossa tuotiin esille, että muutetaan pelkästään tuo perustuslain nimi. Elikkä kun tiedetään, että EU-kansalaisia suuresti ärsyttää, kun puhutaan perustuslaista, ainoastaan itsenäisillä valtioilla voi olla perustuslaki, niin lakataan sitten puhumasta siitä. Näkee selvästi sen, että näitten vanhojen EU-valtioitten päämiehillä on enemmän tilannetajua. He osaavat lukea omia kansalaisiaan paremmin kuin meidän poliittinen johtomme. Ainoastaan presidentti Halonen tuossa aiemmin, kun hän realistisesti sanoi, että on lopetettava perustuslain pakkosyöttö kansalle, näki sen, mitä kansalaiset todella tästä asiasta ajattelevat.

Nizzan ja muut EU:n perussopimukset eivät luo toimivaa perustaa yhteistyölle. Me tiedämme, että Nizzan sopimus lakkaa olemasta voimassa siinä vaiheessa, kun jäsenvaltioitten lukumäärä ylittää 27, elikkä EU-eliitti on varmistanut sen, että tarvitsemme uuden perustuslain joka tapauksessa. Suomella olisi nyt tässä unionin puheenjohtajakautena ollut se oma poliittinen momentuminsa, mahdollisuus näyttää sitä poliittista johtajuutta ja todella voimallisesti lähteä avaamaan neuvotteluita aivan uudenlaisesta sopimuksesta, mutta me olemme tyytyneet sitten loppukauden hääräilemään ilman mitään sen suurempia poliittisia ambitioita. Yritämme vain nyt viedä tämän oman puheenjohtajuuskautemme loppuun. Se on ikävää.

Tuleva puheenjohtajamaa Saksa ja siellä Angela Merkel on jo ilmoittanut, että heidän tärkein tehtävänsä tulee olla nostaa eurooppalaiset arvot uudelleen keskusteluun, kun puhutaan perustuslaista. Mielenkiintoista on, että suomalaiset lehdet lähestulkoon täysin vaikenivat siitä, mitä presidentti Putin totesi Lahden kokouksessa, kun hän sanoi, että hänen mielestään EU:n tärkein tehtävä on tällä hetkellä puolustaa kristillisiä arvoja.

Meillä Suomen puheenjohtajuuskaudella ei mistään arvoista eikä ideologioista ole puhuttu. Meille EU tuntuu olevan jotain direktiivien pyörittelyä. Se on sääli. On aivan selvä, että ei kukaan liity, sanotaan nyt vaikka, urheiluseuraan sen takia, että pääsee istumaan vuosikokouksissa ja kiistelemään pykälistä, vaan sen tähden, että on joku aate, jota kannattaa, jota haluaa olla viemässä omalla toiminnallaan eteenpäin. Meillä Suomessa kuvitellaan, että kansalaisia innostaa tämä direktiivitehtailu. Meille ei kerrota sitä, mikä on tämä Euroopan unionin suuri aate. Jos se voitaisiin tuoda selkeästi esille, niin voi olla, että jokunen kansalainen siitä saattaisi innostua. Joka tapauksessa, niin kuin ed. Soini jo täällä aikaisemmin toi esille, suuri virhe oli se, että kristilliset arvot sysättiin perustuslakisopimuksesta kokonaan syrjään. Voisiko näin sanoa, että siinä meni sitten siunaus sen mukana.

Rajat ylittävää yhteistyötä tarvitaan Euroopassa jatkossakin. Kristillisdemokraatit ei ole koskaan ollut niitä puolueita, joka sanoisi, että ollaan täällä omassa lintukodossamme hiljaa, niin paha maailma ei meitä yllätä. Me tiedämme sen, että on ympäristökysymyksiä, on energiapolitiikan ongelmia, rikollisuuden torjuntaa, kehitysavussa tarvitsemme yhteistyötä, tutkimuksessa ja koulutuksessa on valtavasti tärkeitä sektoreita, joissa me tarvitsemme sitä eurooppalaista yhteistyötä, mutta tällaista perustuslain mukanaan tuomaa liittovaltion kehitystä ja epädemokraattista harvojenvaltaan keskittyvää järjestelmää kansalaiset Euroopassa laajasti vastustavat. Siihen suuntaan on turha minun mielestäni yrittää ajattelevia ihmisiä jujuttaa.

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä vaaditaan selontekoa ainoastaan yhteisvastuulausekkeen ja turvatakuulausekkeen vaikutuksista ja niitten toimeenpanoon vaadittavista toimenpiteistä. Ne ovat kyllä hyvin tärkeitä ulkopolitiikan kannalta, ja tuntuu hivenen oudolta, että tässä vaiheessa, kun nimiä ollaan suurin piirtein vetämässä alle, vasta huolestutaan siitä, mitähän näitten solidaarisuus- ja yhteisvastuulausekkeitten kanssa pitäisi oikeastaan tehdä. Tuntuu käsittämättömältä, että tämän valtavan prosessin aikana, mitä täällä eduskunnassakin tätä sopimusta on pyöritelty niin sisällön kuin ratifioinnin suhteen, näitä asioita ei ole sitten selvennetty. Nämä ovat hyvin keskeisiä pykäliä, ja siinä mielessä on aika erikoista, että ollaan valmiita sopimus hyväksymään, vaikka ei tiedetä, mitä esimerkiksi turvatakuulauseke käytännössä merkitsisi ja mitä toimenpiteitä tarvittaisiin.

Sen sijaan, kun tuolla jo ed. Neittaanmäki odottelee puheenvuoroaan, haluan kyllä kehua tätä hänen vastalausettaan, mikä tähän ulkoasiainvaliokunnan mietintöön on liitetty. Siinä on tuotu kaikki nämä valiokuntien huomioimat epäkohdat selkeästi esille ja sitten vielä yhteenvedonomaisesti myöskin esitetty perustelut sille, minkä tähden tätä perustuslakia ei tule missään tapauksessa ratifioida.

Arvoisa puhemies! Valiokuntien lausuntoihin en enää sillä tavalla syvällisemmin mene, koska keväällähän varsinaisesti otettiin sisältöihin kantaa, mutta niitä lukemalla huomaa sen, miten monissa valiokunnissa on tuotu hyvin esille sopimuksen joitakin plussia mutta ennen kaikkea ne suuret miinukset verrattuna tähän nykytilaan. Mutta hallituspuolueet ottivat sitten, ja lähestulkoon kai kaikki kokoomusedustajat, sen linjan, että puutteistaan huolimatta sopimus on hyväksyttävissä.

Omassa ryhmässämme otimme kantaa, itse kukin valiokunnissamme jätimme niihin sisältöjen puolesta eriäviä mielipiteitä, missä huomasimme heikennyksiä Suomen kannalta, ja otimme myöskin silloin kielteisen kannan ratifiointiin. Jo keväällä ed. Toimi Kankaanniemi suuressa valiokunnassa otti kantaa koko perustuslakiin arvioiden muun muassa näitä toimivaltasuhteita ja toimielimiä ja Suomen aseman muutosta. Sen lisäksi, että on todettu, ettei nykyinen sopimus ole sisällöltään hyväksyttävissä eikä ratifioitavissa, tuotiin esille myös ne asiakokonaisuudet, joihin EU:ssa tulisi tulevaisuudessa keskittyä, jolloin siitä voitaisiin muokata kansainvälinen yhteistyöjärjestö.

Petri Neittaanmäki /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tällä sopimuksella Euroopan perustuslaiksi todella pyritään luomaan aivan uusi unioni, joka poikkeaa olennaisella tavalla nykyisestä unionista ja etenkin siitä, johon Suomi vuoden 1995 alussa liittyi. Tällaisen eurooppalaisen liittovaltion luominenhan on ollut integraatiopyrkimysten perimmäisenä tavoitteena aina 1940-luvun lopulta lähtien. Tämän sopimuksen nimikin osoittaa, että sen laatijoiden pyrkimyksenä on kehittää Euroopan unionia valtioksi, liittovaltioksi. Sanaa perustuslaki käytetään nimenomaan valtion oikeudellisesta perustasta, valtioiden välisten järjestöjen ja muiden yhteenliittymien perustana on yleensä perustamissopimus tai perussopimus, kuten EU:lla, tai peruskirja, kuten YK:lla ja Euroopan neuvostolla.

Tämä perustuslakisopimus kokoaa yksiin kansiin unionin eri perustamissopimukset ja EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännöt. Sopimukseen sisältyy myös uusia elementtejä. EU:n toimivalta laajenee, sen toimielin- ja päätöksentekojärjestelmä muuttuvat. Unionin sisäinen ja ulkoinen oikeudellinen rakenne muuttuu liittovaltion kaltaiseksi. Nykyiset hallitustenvälisen yhteistyön pilarit yhdistetään ylikansalliseen pilariin. Kansainvälisessä oikeudessa unionista tulee oikeushenkilö, joka voi esiintyä yhtenäisenä toimijana kansainvälisissä suhteissa. Unionin kansainvälisten sopimusten neuvottelemiseen ja hyväksymiseen sovelletaan lähtökohtaisesti yhtenäistä menettelyä kaikilla unionin toiminnan aloilla. Eli perustuslaki muuttaa olennaisella tavalla Euroopan unionin luonnetta. Kiinnitän seuraavassa huomiota eräisiin yksityiskohtiin.

Sopimukseen on kirjattu yhteisöllisiä symboleja, jotka ovat täällä jo tulleetkin useammassa puheenvuorossa esille. Niillä halutaan antaa unionille liittovaltiollista identiteettiä. Lippu, hymni, tunnuslause, raha ja kansallispäivä ovat tällaisia symboleja. Myös tämän sopimuksen rakenne palvelee samaa symbolein uloslausuttua tavoitetta: ylikansallinen päätöksenteko lisääntyy kansallisen veto-oikeuden ja kansallisten parlamenttien lainsäädäntövallan kustannuksella.

Valtion päämiesten Eurooppa-neuvostosta ollaan tekemässä unionin toimielin. Se saa eräitä uusia ja merkittäviä toimivaltuuksia, kuten oikeuden tehdä jäsenmaita velvoittavia niin sanottuja eurooppapäätöksiä. Eurooppa-neuvostosta tulee myös aiempaa konkreettisempi päätöksentekoelin erityisesti yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Myös oikeus- ja sisäasioiden alalla Eurooppa-neuvostolla on korostunut tehtävä unionin politiikkaa koskevien suuntaviivojen määrittelyssä.

Unionin on kuitenkin sanottu olevan jäsenvaltioiden yhteenliittymä eikä liittovaltio nimenomaan sillä perusteella, että se ei voi kasvattaa omaa toimivaltaansa omilla päätöksillään. Tässä sopimuksessa Eurooppa-neuvosto saisi kuitenkin valtaa tehdä itse perustuslakisopimuksia koskevia muutoksia useissa yhteyksissä, muun muassa unionin sisäisiä politiikkoja koskevien yksityiskohtaisempien määräysten osalta, joita on tässä perustuslaissa kolmannen osan kolmannessa luvussa. Näiden muutosten osalta on tosin sanottava, että niiden voimaan astuminen edellyttäisi edelleen jäsenmaiden hyväksyntää niiden valtiosääntöjen mukaisesti.

Sen sijaan Eurooppa-neuvostolle tulisi oikeus muuttaa ministerineuvoston päätöksentekomenettely yksimielisyyttä vaativilla aloilla määräenemmistöpäätöksenteoksi ja erityinen lainsäätämisjärjestelmä tavanomaiseksi lainsäätämisjärjestelmäksi. Eurooppa-neuvosto saisi myös oi-keuden päättää eräiden keskeisten toimielinratkaisujen yksityiskohdista. Näihin kuuluvat muun muassa jäsenmaiden yksityiskohtainen paikkajako Euroopan parlamentissa sekä ministerineuvoston puheenjohtajuusjärjestelmän muoto. Nämä sopimusmuutokset tulisivat voimaan, ellei jokin osapuoli, siis jäsenmaa, nimenomaisesti irtisanoutuisi niistä. Käytännössä kynnys tähän tulisi olemaan korkea, koska käytännössähän tämä tarkoittaisi epäluottamuslausetta sitä omaa valtionpäämiestä tai -naista kohtaan, joka on Eurooppa-neuvostossa ollut näitä päätöksiä tekemässä.

Myöskään tätä nykyistä ministerineuvoston kiertävää puheenjohtajuusjärjestelmää tai puheenjohtajuutta ei sovelleta enää Eurooppa-neuvostoon, vaan sille tulisi henkilöpuheenjohtaja. Perustuslain mukaan Eurooppa-neuvosto valitsisi puheenjohtajan määräenemmistöllä, ja se tapahtuisi suljettujen ovien takana ilman vaaleille tyypillisiä kilpailevia vaihtoehtoja ja julkisia perusteluja.

Perustuslain eräs keskeisimmistä julkilausutuista tavoitteista on unionin ulkoisen toiminnan tehostaminen. Tämän Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan eli eräänlaisen EU-presidentin viran ja myös ulkoministerin viran perustaminen merkitsevät EU:n toimivallan merkittävää kasvua jäsenvaltioihin nähden. Presidentti on vastuussa toiminnastaan Eurooppa-neuvostolle. Toimikausi kestää 2,5 vuotta ja uudelleenvalinnan kohdalla 5 vuotta. Asiantuntijat ovat arvioineet, että kun otetaan huomioon Eurooppa-neuvoston keskeinen rooli unionin päätöksenteossa, on ilmeistä, että presidentin toimenkuva mahdollistaa erittäin aktiivisen vallankäytön ja johtajuuden. Eurooppa-neuvoston johtaminen antaa presidentille mahdollisuuden puuttua myös unionin toimielinten sekä jäsenvaltioiden toimivaltaan lukeutuviin asioihin. Erityisesti ristiriidat komission ja ulkoministerin kanssa ovat todennäköisiä.

Puheenjohtajuuden uudistaminen osuu perinteisesti korostettuun jäsenmaiden tasa-arvon ja yhtenäisyyden kovaan ytimeen. Muun muassa Suomi ja muut pienet maat ovat korostaneet sitä, että kiertävä puheenjohtajuus on ollut yhtenäisyyden ja tasa-arvon kannalta erittäin tärkeä asia, ja nythän tästä ollaan luopumassa, mikäli tämä perustuslaki hyväksyttäisiin. Presidentin virka ei edusta hallitustenvälistä suuntausta, toisin kuin on väitetty. Asiantuntijat ovat selkeästi tämän ulkoasiainvaliokunnan kuulemisessa tyrmänneet. Presidenttinä ei voi toimia jäsenmaan pääministeri tai presidentti, mikä johtaa siihen, että presidentistä tulee näkyvä hahmo, ja hän myös käyttää valtaa aktiivisesti.

Koska presidentti on nimenomaan EU:n eikä jäsenvaltioiden presidentti, nämä tekijät voivat johtaa yhdessä vaatimukseen presidentin valintamenettelyn demokratisoimisesta joko siirtämällä valinta Euroopan parlamentille tai jopa suorilla vaaleilla tapahtuvaksi. Samoin on mahdollista, joissakin keskusteluissa federalistit ovat esittäneet, että komission puheenjohtajan- ja presidentin virat myöhemmin yhdistettäisiin. Tällöin oltaisiin jo lähellä amerikkalaismallista presidenttiyttä. Kysyn, kannattaako eduskunta todella tällaista tai tähän suuntaan menevää järjestelmää.

Ulkoministerin virka siis myös perustetaan. Ulkoministeri toimii puheenjohtajana unionin ulkoasiainneuvostossa ja toisaalta sen antaman valtuutuksen pohjalta. Asiantuntija-arvioiden mukaan ulkoministerin tehtävä on toisaalta luonnollinen jatke EU:n nykyiselle korkealle edustajalle, sillä se lisää unionin mahdollisuuksia puhua yhdellä äänellä. Kuitenkin nimenomaan tämä muutos yhdistettynä unionin muuttumiseen oikeushenkilöksi muuttaa unionin luonnetta merkittävällä tavalla. Unionille syntyy oma diplomaattinen edustustoverkosto kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin. Ulkoministerin virka yhdessä presidentti-instituution kanssa muuttaa unionia valtion kaltaiseksi.

EY:n tuomioistuimen ja komission aseman vahvistuminen lisäävät merkittävästi ylikansallista päätöksentekoa. Perustuslakiin sisältyy artikla, jolla vahvistetaan se tähänastinen käytäntö, että jäsenmaiden tuomioistuimet korkeimpia oikeuksia myöten ovat alisteisia Euroopan tuomioistuimelle. Käytännössä EU ulottaa tämän sopimuksen kautta vaikutuksensa kansallisten oikeusjärjestysten perinteisiin ydinalueisiin rikosoikeudellisen ja poliisiyhteistyön kautta. Tämä tapahtuu ulottamalla komission perinteinen tehtävä unionioikeuden soveltamisen valvojana täysimääräisesti myös näille aloille. Samalla komission aloiteoikeuden merkitys vahvistuu, samoin kuin sen asema tehtäessä unionin puolesta kansainvälisiä sopimuksia mainituista kysymyksistä.

Komission kokoonpanon muutos on myös radikaali uudistus, koska Suomi katsoi, että komissiossa tulisi olla yksi äänivaltainen jäsen kustakin jäsenvaltiosta ja tämän tehtäväjaon tulisi perustua komission sisällä tasapuoliseen vuorotteluun. Perustuslakisopimuksessa komission kokoonpano rakentuu kuitenkin rotaation varaan. Toisaalta tässä ei ole tapahtunut mitään uutta Nizzan sopimukseen nähden, koska siinä jo asiallisesti ottaen sovittiin, että pysyvästä komissaarista luovutaan. Kuitenkin vuoteen 2014 asti komissiossa on yksi kansalainen kustakin jäsenvaltiosta, ja tämän jälkeen komission jäsenten lukumäärää supistetaan niin, että siinä on kerrallaan yksi kansalainen kahdesta kolmasosasta unionin jäsenvaltioita yhden kolmasosan jäädessä ilman omaa komissaaria. Ero kahden eri jäsenvaltion kansalaisten toimikausien kokonaismäärien välillä ei saa olla suurempi kuin yksi.

Kierron ulkopuolelle joutuminen tietysti pienten maiden näkökulmasta vaikeuttaa näiden mahdollisuuksia saada omat näkemyksensä komission tietoon. Suuret jäsenmaat kykenevät tähän paremmin omien laajojen verkostojensa kautta. Komission uskottavuuden kannalta tietysti suurten jäsenmaiden jääminen tämän rotaation ulkopuolelle on varmastikin hankala kysymys. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Onko puheaika rajattu?

Toinen varapuhemies:

10 minuuttia!

Puhuja:

Tässä olisi, puhemies, vielä jonkin verran asiaa tarkoitus ottaa esille.

Päätöksenteon osalta EU:n lainsäädäntö on ollut aina ensisijaista Suomen lainsäädäntöön nähden niissä asioissa, joissa sillä on toimivalta, mutta tässä perustuslakisopimuksessa EU-lakien ensisijaisuus omiin lakeihimme nähden lisääntyy merkittävästi. Sopimus lisää selvästi määräenemmistön käyttöä neuvostossa ja kasvattaa Euroopan parlamentin valtaa yhteispäätösmenettelyä laajentamalla. Euroopan parlamentin asemasta ministerineuvoston kanssa tasa-arvoisena lainsäätäjänä tulee pääsääntö. Käyttöön otettava tavanomainen lainsäädäntömenettely vastaa nykyistä yhteispäätösmenettelyä ministerineuvoston ja Euroopan parlamentin kesken, eli lakeihin vaaditaan molempien toimielinten hyväksyntä ja molemmilla on veto-oikeus komission lakialoitteisiin. Vastaavaa oikeutta ei ole kansallisilla parlamenteilla.

On laskettu, että määräenemmistöllä päätettävien alojen määrä nousee 34:stä 85:een. Yksimielisyys muutettiin määräenemmistövaatimukseksi 25 toimialalla. Sopimus merkitsee vallan siirtoa pieniltä jäsenmailta suurille päätöksenteon ylikansallistumisen muodossa. Tämän määräenemmistön määritelmän ja muiden kysymysten osalta viittaan vastalauseeseen 1, koska ajanpuutteen vuoksi en lähde käymään niitä läpi.

Yhteenvetona voidaan todeta, että unionin luonne on muuttunut alkuperäisestä valtioliitosta vähitellen yhä ylikansallisempaan suuntaan. Tämän perustuslain myötä EU vaikuttaisi jäsenmaiden, myös Suomen, kansalaisten arkeen yhä konkreettisemmin ja moninaisemmin tavoin. En kannata suurinta osaa tässä esille nostamistani perustuslakiin sisältyvistä muutoksista, koska ne veisivät Euroopan unionin kehitystä yhä selvemmin liittovaltion suuntaan. Siksi en ole kannattanut myöskään tämän perustuslain sisällön hyväksymistä.

Arvoisa puhemies! Tulen tekemään maanantaisessa käsittelyssä ehdotuksen, että eduskunta ei ratifioisi tätä sopimusta, ja tulen tuossa yhteydessä perustelemaan myös sitä, miksi tätä sopimusta ei näitten sisällöllisten kysymysten vuoksi tulisi ratifioida.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Taannoin eräs edustajakollega kysyi, mikä sitoo kansanedustajaa täällä päätöksenteossa, (Ed. Seppo Lahtela: Hallituksen valta!) ja kun itse esitin hänelle vastakysymyksen, mikä edustajan mielestä sitoo kansanedustajaa päätöksenteossa, niin tämä erään hallituspuolueen eduskuntaryhmän jäsen vastasi, että ryhmäkuri se on, joka sitoo. Itse olen kuitenkin oppinut täällä Suomen kansan edustajana, että kansanedustajaa sitoo vain oikeus, totuus ja perustuslaki.

Arvoisa puhemies! Olen hieman ihmetellyt sitä, että näin tärkeän asian kuin perustuslaillisen sopimuksen ratifioinnin eduskuntakäsittelyn aikana täällä hallituksen aitio on typötyhjä. Täällä ei ole ulkoministeriä, täällä ei ole ulkomaankauppaministeriä, eikä täällä näy pääministeriä. Mutta kuitenkin tänä iltana jo monta tuntia asiasta on täällä puhuttu ja varmasti vielä monta tuntia, tai ainakin varsin pitkään vielä, keskustelu jatkuu.

Rouva puhemies! Suomen liittyessä Euroopan unioniin tuotiin painokkaasti, erittäin painokkaasti esiin Suomen poikkeukselliset ilmasto-olosuhteet. Euroopan unionin taholta on myös tunnustettu tämä tosiasia maamme liittymissopimuksessa ja Euroopan unionin myöhemmissäkin päätöksissä ja ratkaisuissa. Tässä yhteydessä maa- ja metsätalousvaliokunta on korostanut erityisesti sitä, että myös Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt periaatteen, jonka mukaan maataloutta tulee voida harjoittaa koko unionin alueella. Maataloustuotannon edellytykset tulee turvata koko EU:n alueella mukaan luettuna ne alueet, joilla on erityisiä ongelmia. Maataloutta tulee voida harjoittaa koko maassa. Suomella on oikeus täydentää Euroopan unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa omilla kansallisilla ratkaisuilla, siis niin, että Suomella on oikeus täydentää yhteistä maatalouspolitiikkaa omilla ratkaisuilla. Tätä pitää alleviivata, koska tämä usein unohtuu. Suomen liittymissopimus, artikla 142, sisältää oikeuden maksaa kansallista pohjoista tukea 62. leveyspiirin pohjoispuolisille ja siihen rajoittuville alueille eli meidän kielenkäytössämme niin sanotulle C-tukialueelle. Tuki on pitkäkestoista kansallista tukea sen varmistamiseksi, että maataloutta voidaan harjoittaa myös komission määrittelemillä pohjoisilla alueilla. Artiklalla on keskeistä merkitystä kansallisten tukien perustana. Etelä-Suomen eli A- ja B-tukialueen kansallinen tuki perustuu Suomen liittymissopimuksen artiklaan 141. Artikla on mahdollistanut kansallisen tuen maksamisen liittymisestä aiheutuviin vakaviin vaikeuksiin. Artikla ei kuitenkaan määrittele vakavia vaikeuksia eikä rajaa tuen kestoaikaa.

Arvoisa puhemies! Viittaan tässä yhteydessä maa- ja metsätalousvaliokunnan valtioneuvoston selonteosta antamaan lausuntoon. Maa- ja metsätalousvaliokunta kiinnitti erityistä huomiota siihen, että pöytäkirjan 47 artiklan määräys toistaa asiallisesti liittymisasiakirjamme 141 artiklan ja turvaa sen oikeudellisen jatkuvuuden. Maa- ja metsätalousvaliokunta kiinnitti myös huomiota siihen, että liittymisasiakirjamme 141 artiklasta on esitetty erilaisia tulkintoja. Artiklaa on voitu tulkita siten, että sen nojalla myönnettävät tuet olisivat väliaikaisia eikä niillä olisi enää perusteita tietyn ajan kuluttua sen jälkeen, kun Suomi on liittynyt unionin jäseneksi. Toisen, Suomen tulkinnan, mukaan artiklalla tarkoitetaan pysyviä vaikeuksia. Selonteossa todettiin jo, että koska neljää ensimmäistä liittymissopimusta koskevaan pöytäkirjaan on sisällytetty ainoastaan ne liittymissopimusten ja asiakirjojen määräykset, jotka ovat edelleen oikeudellisesti merkityksellisiä, voidaan tämänkin katsoa tukevan viimeksi mainittua tulkintaa.

Rouva puhemies! Tämän liittymissopimuksen 141 artiklan ainoana tulkintana on pidettävä sitä, että siinä tarkoitetaan pysyviä vaikeuksia. Artiklan mukaisen tuen jatkamisesta on sovittu komission kanssa vuosina 1999 ja 2003. Maatalouden harjoittaminen myös A- ja B-alueilla edellyttää tulevaisuudessakin kansallisia tuotanto- ja investointitukia. Sen vuoksi pidän käsittämättömänä, että ulkoasiainvaliokunta ei ole lausunut sanaakaan, ei yhdelläkään rivillä, näistä Suomen maataloudelle, suomalaiselle elintarviketaloudelle keskeisistä edellytyksistä. (Ed. Olin: Onhan se siellä! Sivu 5!) Tästä johtuen tulen ensi maanantaina ehdottamaan, että tähän ulkoasiainvaliokunnan mietintöön, mikäli se ensin äänestyksessä on eduskunnan enemmistön, kahden kolmasosan enemmistöllä, tullut hyväksyttyä, sen jälkeen tulen esittämään, että siihen mietintöön lisätään lausuma, joka kuuluu näin:

"Eduskunta edellyttää, että maamme liittymissopimuksen määräysten jatkuvuus taataan perustuslakisopimuksessa. Sopimuksen määräysten tulee varmistaa vuoden 1994 liittymisasiakirjamme maataloutta koskevien määräysten oikeudellinen jatkuvuus Suomen tavoitteiden mukaisesti."

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty jo varsin pitkä ja hyvin yksityiskohtainenkin keskustelu siitä, mitä kaikkea sisältyy tähän Euroopan perustuslakisopimusluonnokseen. Ehkä tässä vaiheessa iltaa on kumminkin hyvä muistuttaa siitä, mistä tässä asiassa oikeasti on kyse ja mikä Euroopan unionin rooli ylipäätään on.

Euroopan unionilla on kaksi perustehtävää. Toinen on rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen Euroopan unionin sisällä ja sen lähialueilla, ja toinen on Euroopan unionin kansalaisten taloudellisen hyvinvoinnin lisääminen. Vähintäänkin nyt, kun Suomi on ollut toistakymmentä vuotta Euroopan unionin jäsen, ei kannata enää sitä keskustelua paljon käydä, olemmeko EU:ssa mukana vai emme, vaan asia on niin kuin Barroso aikoinaan osuvasti kirjoitti Guardianissa, jossa hän totesi, että se keskustelu on taaksejäänyttä aikaa, onko meillä Euroopan unioni vai ei ja ollaanko siinä mukana vai ei, vaan asian ydin on se, miten se Euroopan unioni saadaan toimimaan mahdollisimman tehokkaasti omien kansalaistensa hyväksi. (Ed. Soini: EU ei ole vankila, sieltä pääsee ulos!) — Se on se asian ydin, ed. Soini, ja vaikka se ei teille menekään jakeluun, minä toivon, että se menee muille jakeluun.

Eli asian ydin on tosiaan siinä, ja sen takia tämä perustuslaki on tehty. Täällä on toki sellaisia kohtia myöskin minulle, jotka olisivat voineet olla paremmin, esimerkiksi tämä yksinkertainen kaksoisenemmistö olisi tarkoittanut sitä, että asia olisi voitu tehokkaammin hoitaa. Mutta on itsestäänselvää, että tällainen 25 maan yhteisö ei sillä päätöksentekomenettelyllä, mikä tällä hetkellä on voimassa, voi toimia tehokkaasti kansalaistensa hyväksi. Sen takia tämän sopimuksen voimaan saattaminen on erittäin tärkeää.

Oma tarinansa on sitten se, että Ranskassa ja Alankomaissa tämä tuli kansanäänestyksessä hylättyä. Kaikki seurasivat sitä keskustelua, mikä siellä oli. Esimerkiksi Ranskassa keskeiseksi tekijäksi nousi puolalainen putkimies, vaikka niistä puolalaisista putkimiehistä on siellä pulaa. Mutta se oli enemmänkin keskustelua (Ed. Soini: Kyllä kansa tietää Ranskassakin!) siitä, minkälaista luottamusta paikallinen hallitus nauttii, ei niinkään siitä, onko tämä sopimus hyvä vai huono.

Olen ollut käsittelemässä tätä asiaa perustuslakivaliokunnassa, ja siellä käytiin myöskin keskustelu tästä kansanäänestyksen mahdollisesta järjestämisestä Suomessa. Haluan tähän lähteä siitä näkökulmasta, että Euroopan unioni on historiansa aikana sekä laajentunut että syventynyt, mutta tässä nimenomaisessa paperissa, jota me nyt käsittelemme, tämä syveneminen suhteessa tähän nykytilanteeseen on erittäin pieni. Lähinnä tässä on kyse siitä, että jo olemassa olevat sopimukset pistetään yksiin kansiin. Se on tässä se asian ydin. Tässä vaiheessa, kuten perustuslakivaliokunnan enemmistö katsoi, se muutos nykytilanteeseen on niin pieni, ettei ole olemassa perusteita kansanäänestyksen järjestämiselle.

Jos ajatellaan niitä isoja muutoksia, mitä tässä on tapahtunut matkan varrella sitten sen EU:hun liittymisen jälkeen, niin esimerkiksi liittyminen Emuun on ollut huomattavasti isompi asia, joka vaikuttaa suomalaisiin huomattavasti enemmän, kuin tämän sopimuksen hyväksyminen tulee vaikuttamaan, jos se aikoinaan tulee voimaan. Emu on samalla erinomainen esimerkki siitä, mitä Euroopan unioni parhaimmillaan saa aikaan. Jos me katsomme sitä talouskehitystä, joka meillä on ollut Emu-aikana, se on ollut erittäin positiivinen. Siihen on suurelta osalta vaikuttanut se, että Emu-aikana korkokehitys on ollut huomattavasti rauhallisempaa, koron taso on ollut matalampi, ja ennen kaikkea se on paremmin ennustettavissa.

Eli on olemassa suuret perusteet sille, että taloutta pystytään hoitamaan tehokkaammin olemalla osana tällaista isompaa järjestelmää. Se on nimenomaan näiden pienten maiden etu, isommat pärjäävät kyllä omillakin keinoillaan, (Ed. Kallis: Miten on Tanskassa mennyt?) mutta nimenomaan pienten etu on se, että meillä ei ole näitä valuuttaspekulaatioita eikä muita. Minä luulen, että moni tässä salissa, joka on pitkään ollut, muistaa nekin ajat, kun nämä valuuttaspekulaatiot olivat todellisuutta. Nyt niistä on päästy. Talouskehitys on ollut erittäin hyvä, siitä täytyy antaa tunnustusta. (Ed. Kallis: Miten on Tanskassa mennyt?)

Arvoisa puhemies! Vertailuja voidaan tehdä niihin maihin, jotka ovat EU:ssa tai Emussa ja niiden ulkopuolella. Se on yksi asia, mutta on huomioitava, että kun täällä usein esimerkiksi ed. Soini vertaa Suomea Norjaan, jokainen tietää, että meidän lähtötilanteemme on aivan toisenlainen. (Ed. Kallis: Entäs Tanska?) Jos olisi niin paljon omasta takaa energiaa kuin Norjalla on, niin tilanne olisi aivan toinen. Ei keskusteltaisi niistä asioista, mitä täällä on viime aikoina puhuttu. (Ed. Soini: Entäs Sveitsi ja Islanti?)

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan sanoa, että en toki näe niin, että Euroopan unioni on mikään paratiisi. On niin, että aina tällaisessa yhteisössä joudutaan sopimaan joistakin sellaisista järjestelyistä, jotka eivät ole yksittäisen maan kannalta järkeviä. Siinä joudutaan sellaisiin kompromisseihin, joita välillä ihmetellään. On myöskin niin, että tietyillä aloilla Euroopan unioni on mennyt liian pieniin yksityiskohtiin. Puhutaan nyt vaikka asiasta liittyen susien metsästykseen, niin siinä on yksi esimerkki sellaisesta asiasta. Tosin en usko, että Euroopan unioni sen enempää susia suojelee kuin meidän oma kulttuuriministerimme.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan aluksi, kun ed. Essayah kyseli puheenvuorossaan, mikä on Euroopan unionin suuri aate, olisin hänelle sanonut, että minun mielestäni Eurooppa-kysymyksiä ja Euroopan unionia jonkun verran harrastaneena Euroopan unionin aate pohjautuu demokratiaan, rauhaan ja vakauteen. Se on Euroopan unionin suuri aate.

Euroopan yhdentyminen on osoittautunut monella tapaa onnistuneeksi hankkeeksi, vaikka täällä salissa tänään pääasiassa Eurooppa-kriitikot ovatkin olleet äänessä. Unioni on myötävaikuttanut rauhan säilymiseen eurooppalaisten valtioiden välillä, ja se on myös syy, miksi Euroopan unioni aikoinaan perustettiin Hiili- ja teräsyhteisönä rakentamaan rauhaa Eurooppaan. Maailmantaloudessa ja maailmanpolitiikassa yhdentyminen on edesauttanut pieniä valtioita saavuttamaan tavoitteitaan eurooppalaisen yhteistyön kautta.

Tämä käsittelyssä oleva Euroopan unionin perustuslaillinen sopimus pyrkii vastamaan moniin unionin vallankäytön oikeutta koskeviin haasteisiin, joihin ed. Satonen mielestäni ihan ansiokkaasti omassa puheenvuorossaan puuttui. Tämä sopimus pyrkii muuttamaan nykyistä sopimusjärjestelmää selkeämmäksi ja muokkaamaan unionia ja sen toimintoja enemmän kansalaisista lähteviksi. Byrokratian sijasta pyritään siis avoimuuteen ja vuorovaikutuksen vahvistamiseen kansalaisyhteiskunnan kanssa, erinomainen tavoite.

Täällä on arvosteltu sopimuksen sisältöä monessa puheenvuorossa. On sanottu, että Suomi ei ole saanut sopimuksessa omia tavoitteitaan riittävästi läpi. Ed. Neittaanmäki luki pitkän liudan tavoitteita, joiden osalta Suomi ikään kuin epäonnistui sopimusneuvotteluissa. (Ed. Seppo Lahtela: Tosihan se on!) Itse näen, että sopimuksen sisällön laatiminen, oli kyse mistä tahansa sopimuksesta, jossa on neuvottelijoina useita osapuolia, vaatii aina kaikilta osapuolilta kompromissien tekemistä. On täysin mahdotonta, että jokainen neuvottelija saisi kaikki omat tavoitteensa läpi. (Ed. Neittaanmäki: Miksi se sitten pitää nyt hyväksyä?)

Suomelle tärkeitä sopimukseen kirjattuja tavoitteita, jotka tulivat sisällytetyiksi tuohon sopimukseen, olivat muun muassa päätöksenteon tehostaminen ja perus- ja ihmisoikeussuojan selkeyttäminen. (Ed. Soini: Ne ovat jo olemassa!) Voidaan siis sanoa, että sopimus on kompromissi, mutta ainakin itse näen, että se on hyvä sellainen. Kun täällä on muun muassa ed. Esa Lahtela vaatinut sopimuksen uudelleenneuvottelua, niin itse kyllä näen, että jos tuo sopimus avattaisiin ja neuvottelut käytäisiin uudestaan, niin on suuri riski, että sopimus olisi Suomen kannalta huomattavasti huonompi. (Ed. Neittaanmäki: Miten se voisi huonontua?)

Itse näen, että Suomi on itsenäinen valtio ja Suomen tulee tehdä myös itse päätöksensä liittyä sopimukseen tai allekirjoittaa tai ratifioida sopimus. Sen takia pidänkin erittäin tärkeänä sitä, että Suomi nyt omalta osaltaan ratifioi perustuslaillisen sopimuksen riippumatta siitä, mitä Ranskassa, mitä Hollannissa on tehty. Me käsittelemme itse tämän sopimuksen ja annamme myös omalta osaltamme poliittisen signaalin sitten myös muille jäsenvaltioille siitä, mitä mieltä me tästä sopimuksesta olemme.

Perustuslaillisen sopimuksen myötä Euroopan unioni saisi yhden sopimuksen nykyisten useiden perussopimusten tilalle ja unionin toimintaa voitaisiin huomattavasti tehostaa. Mielestäni jo Lissabonin strategia ja sen tavoitteet edellyttävät tätä. Myös eräitä unionin järjestelmään sisältyviä monimutkaisia ja vaikeasti ymmärrettäviä menettelyjä selkeytettäisiin. EU:n demokratiavajetta voitaisiin poistaa laajentamalla päätöksenteon pohjaa ja lisäämällä avoimuutta.

Tärkeä näkökulma tässä uudessa perustuslaillisessa sopimuksessa on myös kysymys perusoikeuksista. Nykyinen perusoikeuskirja on luonteeltaankin pikemminkin julistus eikä sellaisena juridisesti sitova. (Ed. Virtanen: Ei tämäkään!) Perusoikeusluettelon sisällyttäminen EU:n perustuslakiin kuvastaa sitä merkitystä, joka ihmisoikeuskysymyksille annetaan EU:ssa. Perusoikeuksien ottaminen mukaan perustuslakisopimukseen lisää perusoikeuksien näkyvyyttä, tunnettavuutta ja merkitystä. Perusoikeusluetteloon on sisällytetty monia yksittäisiä kansalaisiakin koskevia keskeisiä oikeuksia, kuten sananvapaus tai sosiaaliturvaan ja työoloihin liittyvien kysymysten suoja. Yksittäisellä kansalaisella on myös oikeus vedota unionin perusoikeuksiin niissä tapauksissa, joilla on riittävä kytkentä unionin oikeuteen.

Kaiken kaikkiaan itse näen, että perusoikeuksien mukaan ottaminen tähän sopimukseen vahvistaa Euroopan unionin sosiaalista ulottuvuutta, siis sosiaalista Eurooppaa, jota ainakin sosialidemokraatit ja aikaisemmin myös vasemmistoliitto ovat olleet ajamassa. Nyt hieman ihmettelenkin, miksi vasemmistoliitto tätä tavoitetta vastustaa. (Ed. Virtanen: Ei vastusta!)

Arvoisa puhemies! Täällä on myös keskusteltu ja paljon puhuttu kansalaisten luottamuspulasta Euroopan unionia kohtaan. On tietenkin tärkeää, että Euroopan unionin kansalaisten eli kaikkien meidän tulisi voida kokea unioni omaksemme ja ennen kaikkea meidän tulisi tuntea, että Euroopan unioniin kuulumisesta on hyötyä ja jäsenmaksuille saadaan vastinetta.

Mutta itse näen, että se, minkä takia kansalaiset kokevat epäluottamusta unionia kohtaan, ei johdu kyllä perustuslaillisesta sopimuksesta, vaan syy siihen löytyy myös kaikista meistä täällä salissa olevista. Voimme asiassa ihan katsoa jokainen peiliin. Nimittäin tässä luottamuksen rakentamisessa mielestäni tarvitaan poliittisten puolueiden vahvempaa sitoutumista EU-kysymysten esille nostamiseen. Tarvitaan konkreettisia myönteisiä tuloksia, joita tarjota kansalaisille ikuisen EU-pilkan ja -vähättelyn sijaan. Tämä koskettaa ihan kaikkia eduskuntapuolueita eikä vain hallituspuolueita tai oppositiota. Mielestäni kenenkään kansanedustajan ei pidä pelata kaksilla korteilla eli siis kannattaa Euroopan unionia eduskunnan seinien sisäpuolella, mutta kotikentillä syyttää EU:ta ja Brysseliä kaikista negatiivisista päätöksistä. (Ed. Seppo Lahtela: Eihän siellä muuten uskalla liikkua!) Valitettavasti aika moni kansanedustaja tällaiseen toimintaan sortuu. (Ed. Seppo Lahtela: He ovat rehellisiä!)

Kun ed. Kankaanniemi täällä peräänkuulutti, että tämä sopimus halutaan tuoda ratifioitavaksi tässä vaiheessa eikä lähempänä eduskuntavaaleja, niin itse en kyllä näe tämän aikataulutuksen syynä sitä, että pelkäisimme keskustella perustuslaillisesta sopimuksesta eduskuntavaaleissa. Olen milloin vain valmis tulemaan muun muassa ed. Kankaanniemen kanssa keskustelemaan EU-kysymyksistä vaikka sinne Keski-Suomeen ja käymään myös läpi niitä etuja ja haittoja, joita perustuslailliseen sopimukseen sisältyy.

Arvoisa puhemies! Ihan muutama kommentti tähän käytyyn keskusteluun, jota olen kuunnellut osittain salissa, osittain omassa työhuoneessani.

Täällä on sanottu, että sosialidemokraattien taholta on esitetty vahvaa kritiikkiä tätä perustuslaillista sopimusta kohtaan. Kaksi kansanedustajaa sosialidemokraattisesta eduskuntaryhmästä on arvostellut tätä sopimusta. Kaikki muut ovat sitä kannattaneet, ja sosialidemokraattinen puolue yksimielisesti kannattaa tätä sopimusta. Kannatamme tätä Suomessa kuten myös muualla Euroopassa, joten tässä ei liene mitään epäselvää.

Tulevaisuus varmasti näyttää, kuka meistä täällä salissa olleista oli omissa ennustuksissaan oikeassa. Itse veikkaan, että tulevaisuudessa, muutaman vuoden sisällä, tullaan hyväksymään uusi sopimus, joka on hyvin pitkälti tämän nyt käsittelyssä olevan sopimuksen sisältöinen, ja uskon ja yhdyn ed. Ulla Anttilan näkemykseen, että tuolloin pohjana käsittelyssä on tämä nyt ratifioitava sopimus, johon sitten vaan lisätään muuttuneet pykälät, joita sitten erikseen eduskunnassa käsitellään.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty varsin paljon puheenvuoroja tärkeästä asiasta ja on pyydetty myöskin perehtymään asiaan, niin kuin pitääkin.

Ed. Hemmilä mainitsi, että tässä ulkoasiainvaliokunnan lausunnossa ei mainita sanallakaan maataloutta, mutta uskon, että hän hyvin asioihin perehtyvänä on lukenut myös sivun 5 ja siellä viittaukset tuon sopimuksen pöytäkirjaan numero 8, jota aivan erityisesti korostimme valiokunnassa Suomen kannalta kokoelmana merkityksellisiä määräyksiä, jotka valiokunnan aiemman kannanoton mukaan on sisällytetty sopimukseen. Tämä on tärkeää, että tämä maatalous siis on mainittu — siitä voisi kirjoittaa enemmänkin, ed. Hemmilä on ihan oikeassa siinä, mutta tässä on nyt kuitenkin se vahvasti sanottu — eli maatalous on siis tärkeä, mutta samalla myös, että Suomen työeläkejärjestelmän poikkeusasema tulee jatkossakin säilyttää, samoin kuin saamelaisia koskevat asiat ja myös harvaanasuttujen alueiden pysyvän erityisaseman tunnustaminen, josta te oikeastaan, ed. Hemmilä, puhuitte, näistä alueohjelmista.

Sitten aivan erityisen tärkeää, arvoisa puhemies, on tässä se ulkoasiainvaliokunnan yksimielinen painotus, että Ahvenanmaa on siis itsehallinnollinen maakunta ja kokonaisuus, joka on välttämättä tällaisissa, kuten muissakin sopimuksissa, otettava omana ainutkertaisena kokonaisuutenaan huomioon. Tältä osin on nyt sitten pyritty kuultuamme Ahvenanmaan vankkaa edustajien joukkoa valiokunnassa kaikilta osin ottamaan asia huomioon ja siten, että jatkossakin tähän asiaan paneudutaan.

Arvoisa puhemies! Ehkä eduskunnan keskustelun historiallisen näkökulman kautta on syytä myöskin todeta, että tämä perustuslaillinen sopimus juontaa oikeastaan aloitteen osalta Suomen eduskuntaan ja Suomen hallitukseen sillä tavalla, arvoisa puhemies, että aikanaan pääministerinä toiminut nykyinen eduskunnan puhemies Paavo Lipponen itse asiassa teki aloitteen konventin kaltaisen työskentelymenetelmän aikaansaamiseksi, jotta selkiinnytetään Euroopan unionin toimintaa, joka oli selvästi laajentumisen kautta hajautumassa. Ilmeisesti puhemies Lipponen silloin näki, että jos jotain jäntevyyttä ei tähän varsin suureen muutaman sadan miljoonan asukkaan — nyt jo 450 miljoonaa — ehkä maailman tehokkaimpaan talousalueeseen saada, niin asioiden hoitaminen vaikeutuu.

Itse asiassa tämä silloisen pääministeri Lipposen Brüggen esitelmä sisälsi tämän aloitteen, ja siitä lähti ikään kuin prosessi, joka johti todella siihen, että konventti asetettiin ja siellä Suomestakin oli sitten mukana aktiivisia henkilöitä. Uskon, että se työskentely on näkynyt myös tässä eduskunnassa esimerkiksi silloin, kun nykyinen pääministeri Vanhanen vastailee tai kertoo näkemyksiään Euroopan unionin politiikasta. Siinä on pääministeri Vanhasella hyvin syvällinen asioiden tuntemus ja selvä ote, ja pienen maan osalta tämä on hyvä asia.

Arvoisa puhemies! Itse haluan painottaa tässä kysymyksessä ikään kuin päämäärä- ja tavoiteasioita. Tämä sopimus, kun se ratifioidaan Suomen osalta, on signaali tähän EU-puheenjohtajuuden loppukauteen ainakin Suomen halusta vahvistaa unionin toimintaa ja päätöksentekokykyä. Tällainen kansainvälinen Eurooppa-sopimus selventää myös kuvaa unionista. Se jäsentää unionin oikeushenkilöllisyyden sekä määrittelee täsmällisemmin kuin tähän saakka unionin jäsenvaltioiden väliset toimivaltasuhteet. Mikä on varsin tärkeää, on se, että tällä sopimuksella unioni määrittää itsensä ihmisoikeuskysymyksissä selkeään asemaan. Tästä ihmisoikeuskysymyksestä olen kuullut myös niiden henkilöiden puhuvan, jotka tässä sopimusasiassa sinänsä ovat sen sisällöistä kuitenkin eri mieltä.

Unioni ottaa myös köyhyyden poistamisen uudeksi tavoitteekseen sekä kirjaa tämän ed. Urpilaisen ja eräiden muidenkin korostaman rauhan edistämisen tavoitteenaan. Naisten ja miesten välinen tasa-arvo on myös vahvasti kirjattu tähän asiakirjaan sekä myös sisäisen turvallisuuden lisääminen. Terrorismi, ihmiskauppa, naisten ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, laiton huumausainekauppa, laiton asekauppa, rahanpesu, lahjonta, maksuvälineiden väärentäminen, tietokonerikollisuus ja järjestäytynyt rikollisuus tulevat vankempaan otteeseen, jos ja kun tämä sopimus ratifioidaan kauttaaltaan, vaikka siihen tehtäisiinkin joitakin täsmennyksiä Saksan puheenjohtajakaudella tai sitten Ranskan. Tältä osin ed. Satosen puheenvuoro oli mielestäni ihan osuva. Ympäristökysymykset, arvoisa puhemies, myös nousevat aivan uudelle tasolle sekä täällä jo aiemmin korostettu demokratian vahvistaminen.

Edelleen, arvoisa puhemies, Eurooppa-neuvoston asema ja paikka, joka tähän saakka on ollut jonkin verran epämääräinen, tällä sopimuksella määritellään, ja se on selkeä, samoin kuin sitten Euroopan unionin ulkoasiainhallinto ja siellä ulkoministerin tehtävä, joka merkitsee sitä, että maailman globaalimarkkinoilla turvallisuuspolitiikan osalta sinne tulee uusi toimija, Euroopan unioni. Myös avunantovelvoite yhdessä yhteisvastuulausekkeen kanssa vahvistaa jäsenvaltioiden keskinäistä solidaarisuutta ja sitä kautta myöskin Suomen turvallisuutta.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Olemme nyt kokoontuneet eräänlaiseen väliharjoitukseen, harjoitukseen, missä harjoittelemme Euroopan unionin perustuslakisopimuksen hyväksymistä, sellaisen sopimuksen kylmäharjoittelua, mistä jokainen tietää, olipa puolesta tai vastaan, ettei tule tällaisena hyväksytyksi vaan raukeaa, ja sitten tulee uusi harjoitus sen jälkeen ja uusi käsittely. (Ed. Olin: Oikein korkean paikan leiri!)

Näin tätä maailmaa katsottuna, niin tämä on kyllä maailmanhistoriassa eräänlainen ennätysten saavutus, ja sen osalta ymmärrän kyllä, kun suomalaiset ovat nyt niin kovin eurooppalaisia, että pitäähän tässäkin harjoituksessa olla mukana. Mutta sen jälkeen, kun Ranska ja Alankomaat kansanäänestyksellään tämän asian ratkaisivat ja päättivät, että tätä sopimusta tällaisenaan ei hyväksytä, Suomessa on ajettu sitä jääräpäisesti, jästipäisesti eteenpäin, niin kuin käärmettä pulloon, vaikkei sillä ole mitään mahdollisuutta sinne mahtuakaan. Tavoitteena lienee ollut kypsyttää kansaa ja saada kansa ymmärtämään, että tästä se kaikki hyvä ja erinomainen autuus syntyy ja tulee.

Kyllä ymmärrän niitä suomalaisia vaikuttajia, jotka tuolla Euroopassa asioivat, liikkuvat ja asemaansa hakevat. Heidän pitää tätä viedä niin kuin eteenpäin, mutta en ymmärrä sitä, minkä takia se nyt pitää täällä nimenomaan tämän eduskunnan aikana ratifioida ja hyväksyä, kun tämä kuitenkaan ei eteenpäin mene. Tässä aikaisemmin alkuvuodesta todisteltiin, että kun Suomi on puheenjohtajamaa, sen pitää olla esimerkillinen, sen pitää näyttää mallia muille. Mielestäni se puheenjohtajakausi alkaa nyt olla niin kuin lopuillansa, että ei tässä nyt, tämä mallin näyttäminenkin on vähän jälkijättöistä ja suorastaan, sanoisin, kovin paljonkin jälkijättöistä. (Ed. Soini: Laihat ovat tulokset, laihat!)

Näin katsottuna, ed. Soini, kun muistelemme tässä viimeisiä kokouksia, mitä täällä Suomessa on ollut, niin minusta siinä viimeistään piti suomalaisille aueta se, mihin tällä pyritään ja tehdään. Kun perustuslaki rakentuu päätöksenteossaan määräenemmistöön, niin ettei vaadita sitä yksimielisyyttä, mihin suomalaisetkin silloin Euroopan unioniin mennessään, liittyessään menivät päättäjien pöytään, menivät sanomaan mielipiteensä ja kertoivat kansalle, että meitä kuunnellaan, meidän äänemme kuuluu ja me pystymme vaikuttamaan tähän asiaan, niin nyt tällä sopimuksella tämä asia kääntyy niin, että meitä ei kysellä eikä katsota.

Mielestäni tässä parhaan esimerkin antoi Puola vaatiessaan kansalaistensa etujen turvaamista Euroopan unionin sopimuksentekojärjestelmässä ja sopimuksessa Venäjän kanssa, ja kun Puola ei saanut etujaan ajettua, niin puolalaiset rehellisesti pitivät kansan ja kansalaistensa puolia ja sitä sopimusta ei vaan syntynyt eikä tullut. (Ed. Soini: Ne ovatkin meidän miehiä!) — Näin katsottuna, ed. Soini, te tiedätte, minun ei tarvitse sitä kertoa, mutta te kuitenkin tiedätte ja haluan sen pöytäkirjaan kertoa, että minä vaan veikkaisin, että suomalaiset vastaavissa olosuhteissa olisivat sanoneet, että me enemmistön edun nimissä emme omista välitä mitään, kunhan sopimus syntyy, niin kansalaisista viis. — (Ed. Soini: Näin on!) Näin tällä hengellä minä tätä ainakin ajattelen ja mietin. Tämän pitäisi viimeistään herättää kansalaiset ymmärtämään ja tietämään, mitä tässä annetaan pois, jos meillä nyt Euroopan unionissa mitään pois annettavaa on olemassakaan. Mutta se kuitenkin annetaan, että meitä tarvitsisi sitä vähääkään kuunnella.

Minusta on aika ihmeellistä tämä tulkinta, kun äsken kuuntelin ed. Olinin puheenvuoroa, jossa ed. Olin todisteli, että sivulla 5 mainitaan maataloudesta. Kun tätä maailmaa tutkii vähän — en ole savolainen enkä ole oikein aito karjalainenkaan mutta sieltä päin, Kaakkois-Suomesta — tutkitaan, mitä tekstiä ja miten se ymmärretään, on olemassa, niin: "Nämä neuvottelujen tuloksena saavutetut määräykset koskevat erityisesti Suomen työeläkejärjestelmän poikkeusasemaa; maatalouteen liittyviä määräyksiä; saamelaisia; pohjoisten, erittäin harvaanasuttujen alueiden pysyvän erityisaseman tunnustamista sekä Ahvenanmaan erityisasemaa."

Minä kuitenkin lukiessani tulkitsen tämän niin, että kun tätä selvitetään joskus, tulkitaan Suomessa myöhemmin, niin tämä tulkinta kyllä rakentuu siihen, että tässähän puhuttiinkin määräyksistä, ei mitään saavutuksia, mitä suomalaisilla on olemassa, niin näin ajatellen suhtaudun erittäin epäluuloisesti koko tähän tekstiin. En kuitenkaan sitä tarkoita, että ulkoasiainvaliokunta olisi ikään kuin tahallaan tehnyt sinne jotain viekkautta, mutta näin tämä on ainakin tutkittavissa ja tulkittavissa niin, niin kuin joskus nämä juristit näitä säädöksiä, kirjoituksia selittävät.

Rouva puhemies! Sitten erääseen merkittävään asiaan liittyen, mistä tänään julkisuudessa on paljon kerrottu ja mikä oikeastaan intouttikin ja sai allekirjoittaneen tähän vahvasti nousemaan, oikomaan niitä käsityksiä, mitä kansalaisille on yritetty tänään syöttää. Täällä sivulla 6 on otsikko "Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka" ja siihen liittyvä alaotsikko "Turvatakuu — avunantovelvoite". Kun kuuntelin tänä aamuna televisiosta valiokunnan puheenjohtajan kertomusta siitä, mitä tämä turvatakuu tarkoittaa ja kuinka se on sitova tässä sopimuksessa ja kuinka se kohdistuu Suomeen ja kuinka se on meille turvallinen, henki oli tällainen, sanat olivat vähän toiset, niin kyllähän tässä sanotaan: "Turvatakuu tarkoittaa, että mikäli jokin jäsenmaa joutuu hyökkäyksen kohteeksi, on muilla unionin jäsenvaltioilla velvollisuus tulla hyökkäyksen kohteeksi joutuneen jäsenvaltion avuksi kaikin käytettävissä olevin keinoin."

Tämä on tietenkin hieno teksti, mutta kun tätä tekstiä katsotaan ja mietitään, mitä se tarkoittaa käytännön elämässä, niin se ei tarkoita suomalaisille yhtään mitään. Se, joka himoitsee tästä jotakin, siis näkee poliittisesti sellaisen ratkaisun tärkeäksi, että on syytä lähteä, uhata ja vaikuttaa, niin ei tapahdu sitä eikä tätä. Jos tarvitaan kovia järjestelmiä, niin tämä on vielä uskomattomampi, lainaus myöskin samasta kohdasta seuraavalta sivulta: "Turvatakuulausekkeessa todetaan, että Pohjois-Atlantin liitto (Nato) on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin."

Tämä, että Pohjois-Atlantin liitto, Nato, ryhtyisi hoitamaan Suomen turvallisuutta, ikään kuin tämmöisen sivussa olevan ottopoikajärjestelmän turvallisuutta, kun emme ole jäsen, niin on aika kaukaa haettu. Me olemme samassa asemassa, saman tyyppisiä kumppanimaita kuin Venäjä, ja kyllähän tässä nyt tietenkin USA:n käsissä on maailman turvallisuus, sanoisin enempikin, maailmanrauha ja tämän rauhan järjestäminen, vaikka eihän se tuolla Irakissakaan nyt oikein järjestykseen ole tullut, niin näin arvellen en kyllä tänä päivänä kovin paljon tähän asiaan uskoisi. Siinä vaiheessa, jos Suomi on tämän Naton jäsen, niin tälläkin lausumalla on jotain sanomista, mutta tällaisenaan ei ole yhtään mitään, jolloin tähän vaan toteaisin, että kansaa ei pidä sumuttaa. Ei kansa ole niin yksisilmäistä ja vähänäköistä kuin annetaan ymmärtää ja nähdä.

Näin arvellen pidän tämän puheenvuoroni erittäin rakentavassa mielessä, mutta vähän tämä sävy tietysti on aavistuksen verran kriittinen mutta erittäin totuudenmukainen, ja se perustuu tästä luettuun, kuultuun ja siihen tulkintaan, miten tämä asia käytännössä toimii ja pelaa.

Rouva puhemies! Kun kuulin äsken ed. Hemmilän lausuman siitä, mitä tänne, jos nyt niin huonosti käy, että tämä tulee hyväksyttyä sillä enemmistöllä, mitä tänne eduskuntaan muodostuu ainakin puheenvuoroista, katseesta näin päättelen, niin olen vähän sitä mieltä, että sitä ed. Hemmilän lausumaa — muistaakseni vapaasti muotoillen niin, että Suomen tulee edellyttää tähän sopimukseen se, että taataan 142 artiklan oikeudellinen mahdollisuus viljellä koko Suomessa viljelyä ja niin, että sopimuksen määräysvaltaan tulee liittää semmoiset päätökset ja säädökset, mitä 1994 Suomen liittyessä unioniin oli kirjoitettu liittymisasiakirjoihin, ja maataloutta koskevat erityismääräykset tulevat sitä kautta järjestykseen ja kuntoon ja ne tulee hoitaa eteenkinpäin. Lämpimästi tätä kannatan ja katson, että jos ed. Hemmilä olisi laajemmin markkinoinut lausumaansa, olisi syntynyt oikein puhetulva täällä ainakin niitten edustajien kohdalta, jotka maataloudesta, maaseudusta ja Suomen tulevaisuudesta jotain haluavat tietää, ymmärtää taikka kansalaisten puolia pitää.

Timo Soini /ps:

Arvoisa rouva puhemies! Kaipailin tässä alkuillasta kokoomusta, täällä ei ollut ketään, mutta kuunneltuani ed. Satosen puheen kaipuuni sammui. Ei ollut auttanut työmiestä se puhe, mutta varmasti rehellisesti ja suoraan sydämestä se tuli, mutta sisältö oli keppoinen.

Mutta kun kuuntelin tässä ed. Urpilaista ja ed. Satosta: vakauden ylistys, Emu, demokratia. Kyllähän silloin kun Ruotsissa oli kansanäänestys Emusta, siellä laukkasi Suomenkin satraapit kertomassa, että äänestäkää nyt hyvät ihmiset kolhoosirahan puolesta, muuten kalanviljelylaitoksetkin Ruotsista kasvaa Suomeen. Kuinka on käynyt? Valtaosin investoinnit ja ostotoiminta on mennyt niin, että ruotsalaiset ovat ostaneet meiltä firmoja eikä päinvastoin. Emun lentokyky, jos näin voisi sanoa, mitataan silloin, kun tulee lama, ja me Vanhaa testamenttia hieman lukeneet tiedämme sieltä Joosefin talousopin: on seitsemän lihavaa ja laihaa vuotta, ja nämä vaihtelevat. Nyt on ollut lihavat ajat. Siellä rikas on sydäntään syötellyt teurasvadin ääressä, ja kun tulee huono aika, niin milläs joustetaan. Silloin joustaa suomalainen duunari, sillä valuutta ei jousta. Näin tässä tulee käymään.

EU on rikkaiden Neuvostoliitto komissaareineen kaikkineen. Siinä ei kansalla ole mitään valtaa. Se on täysin herravaltaa ja komiteavaltaa. Byrokraatit, käytännössä erottamattomat byrokraatit, komission virkamiehet laativat lakiesitykset, niitä ei voi europarlamentaarikko tehdä, niitä ei voi tehdä suomalainen parlamentaarikko, niitä ei voi tehdä suomalainen ministeri. En olisi kuuna kuun valkeana voinut uskoa 70-luvulla, että isänmaalliseksi mainostettu kokoomuspuolue tällaiseen kolhoosiin riemumielin ajaa ja luovuttaa lakialoitevallan byrokraateille eikä kansanedustajille. Näin on EU-aikana eikä miksikään muutu tälläkään sopimuksella. (Ed. Jari Koskinen: Aika paljon aloitteita tehdään täällä tänäänkin!)

Kun siis katsomme, ketkä ovat ulkopuolella, niin siellä on Sveitsi, Norja ja Islanti, ja hyvin pyyhkii joka paikassa. Ei ole rutto eikä kolera korjannut, ja sieltä tulee Itä-Euroopasta Romania, Bulgaria ja Turkki. Olen Suomen toreilla kysynyt: Kummassa asut mieluummin, Sveitsissä vai Bulgariassa? Islannissa vai Romaniassa? Turkissa vai Sveitsissä? Ja aina, hyvät ystävät, aina Soinin galluppi voittaa, ei mahda mitään. Näin tulee jatkossakin käymään. Itsenäisyys on päivän lähempänä, ei siitä ole epäilystäkään. Minulle EU merkitsee ainoastaan eroon unionista. Jonain päivänä se tulee käymään. Ei EU ole vankila, sieltä pääsee pois.

Arvoisa puhemies! Minä en näihin EU:n viittamiehiin paljon luota. Komissaari Liikanen allekirjoitti vuonna 73 kirjallisen kysymyksen eduskunnassa koskien Stefanus-Lähetystä, joka vei Raamattuja Neuvostoliittoon, että tällainen ulkopoliittinen provokaatiotoiminta pitäisi kieltää. Tällaiset viittamiehet meillä nyt saarnaavat EU:n avoimuudesta ja demokratiasta. Näitten sokeiden taluttajien näkökykyyn en luota pätkääkään. Mutta komeasti on palkittu isoilla viroilla. Ja kun nyt he sanovat EU:n tulevaisuudesta, tulos tulee olemaan samanlainen. Ei näihin viittamiehiin ole luottamista.

Arvoisa rouva puhemies! Sitten ydinasia tässä salissa mielestäni. Ed. Neittaanmäki, te olette keskustalaiselle kansanliikkeelle kunniaksi. Täytyy se sanoa suoraan ja rehellisesti, koska katson itsekin osin edustavani alkiolaista aatepohjaa, joka lähtee sivistyksestä, Suomen kansasta ja itsenäisyydestä. Minulle ei ole yllätys, että suurelle rahalle, jota oikeisto ja raaka rahavalta edustaa, pääoma on tärkeämpi kuin mikään muu ja vasemmistolle yhteiskunnan valtajärjestelmät, byrokratiat, ovat tärkeämpiä kuin mikään muu.

Mutta keskustalainen ja perussuomalainen ihmisyysaate oikein ymmärrettynä asettaa ihmisen etusijalle rahan ja yhteiskunnan sijaan. Ihminen on kolmion kärjessä, raha ja yhteiskunta palvelevat ihmistä. Mutta kun kuuntelee näitä ulkoa tuotettuja sosialismin ja kylmän kapitalismin ja materialismin aatteita, niin siellä on aina rahan etu, bisnesetu, liike-elämän etu, vapaa markkinatalous tai sosialismi, kommunismi, järjestövalta, kolmikanta, mitä sieltä löydetään. Mutta ihminen on kaiken a ja o. Tässä historia tulee osoittamaan, että sen rakentavan suomalaisen linjan, jolla keskusta on joskus seissyt, se on nyt täysin myynyt, esikoisoikeuden hernerokasta. Täytyy sanoa, että suorastaan taivaaseen asti huutaa tämä asia.

Tiedän maata kiertävänä, että keskustan kenttäväki ja kannattajakunta on tätä sopimusta vastaan. Enemmistö on koko EU-jäsenyyttä vastaan, mutta rehellisillä takametsien miehillä kerätetään äänet ja valtaa käyttävät Helsingin ja Brysselin juppiliberaalit. Näin on asia olemassa, keskustassa on suoritettu sisäinen vallankaappaus. Tästä on kysymys: kuinka kauan rehelliset maakuntien ihmiset hyväksyvät tämän linjan? Se on ajan kysymys, meillä on pitkät muistit, syvät hampaankolot, kyllä sinne mahtuu, kansaa ei voi loputtomiin harhauttaa. Tästä on kysymys.

Arvoisa rouva puhemies! Minä en hyväksy EU-jäsenyyttä enkä tule sitä ikinä hyväksymään. Voi olla, että joudun kuolemaan tässä unionissa, mutta en aio ikinä antaa periksi tästä kritiikistä. Presidentinvaaleissa kansa kannusti, ja kun minua kannustaa, niin vauhti lisääntyy ja kierrokset kasvavat. Uskon, että tällä linjalla läpi Euroopan tulee olemaan kasvava kannatus.

Olen miettinyt, olen ajatellut pysyä kansallisena poliitikkona, mutta nyt olen tutkaillut Euroopan asioita ja en ehkä saa yksin kumoon tätä unionia. Aion siis liittoutua eri maiden antiunionistien kanssa. Siellä Kaczynskit ja muut ovat hyvällä asialla, Puolan perheiden liitto, näitä on joka Euroopan maassa. Käytetään nyt sitten tätä EU:ta hyväkseen, verkotutaan mekin, kun nämä unionistit, sosialistit ja kapitalistit verkottuvat. Verkotutaan mekin jokaisen maan itsenäisyyden kannattajat, ja silloin itsenäisyys on paitsi päivää lähempänä, niin se myös toteutuu nopeammin.

Arvoisa rouva puhemies! Olisin toivonut, että ministeriaitiossa olisi seisonut suomalaisen kansanvallan kannalta tätä ratifiointisopimusta puolustamassa Suomen hallituksen edustajia. Pääministeri piipahti, muita ei ole näkynyt, ja ratifioida pitää sopimusta, joka ei tule voimaan. Se on kansanvallan haudan kaivamista. Se on meidän kaikkien ajan väärinkäyttöä. Se osoittaa johtajuuden puutetta. Vielä kaiken kukkuraksi näistä asioista puhutaan verhotusti. Arvostin ed. Kimmo Kiljusen puheenvuoroa siinä mielessä, että hän, joka tuntee nämä asiat, sanoi rehellisesti, että muutokset ovat merkittäviä ja merkitseviä. En kerta kaikkiaan voi ymmärtää, että tullaan väittämään, että tämä ei olennaisesti muuta nykytilannetta ja tämä sopimus on samanlainen kuin ennenkin.

Olen iloinen, että tämä keskustelu on voitu dokumentoida, että tulevaisuudessa joku pyöreärillinen kuuden ällän ylioppilastyttö voi tehdä tästä gradututkimuksen. Ed. Neittaanmäen vastalauseessa on vastaansanomattomasti koottuna ne hyvät asiat ja pointit sekä allekirjoittaneen, ed. Kankaanniemen ja monien muiden EU-kriitikkojen sanomiset ja tekemiset. Kyllä meidän asiamme kestää. Tämä asia täytyisi vaan pystyä pitämään kansan sydämissä ja keskusteluissa. Itsenäisyyden asia ei vanhene koskaan.

Ed. Astrid Thors merkitään läsnä olevaksi.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kuulen korvissani suorastaan historian suhinaa saapuessani pönttöön edustajien Soini ja Seppo Lahtela jälkeen. Valitettavasti joudun oikeastaan pettymään kuitenkin itseeni, kun joudun vastaamaan ensimmäiseksi ed. Urpilaiselle.

Ed. Urpilainen, te sanoitte, että ihmettelette, kun vasemmistoliitto vastustaa sosiaalista Eurooppaa. Ed. Urpilainen, vasemmistoliitto ei vastusta sosiaalista Eurooppaa. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ei vastusta edes tämän sopimuksen sisältöä. Sellaista päätöstä ei ole missään tehty. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä vastustaa tämän sopimuksen ratifiointia, koska tämä sopimus ei voi tällaisenaan tulla voimaan. Mutta kun, ed. Urpilainen, puutuitte tähän sosiaaliseen Eurooppaan, ja on täällä muutama muukin maininnut tämän sanan, tosin nyt laajemmalti erittelemättä, mitä se tämän sopimuksen osalta saattaisi merkitä, niin haluan nyt sanoa siitä omasta näkökulmastani muutaman sanan.

EU:n perustuslaillinen sopimus ei ratkaisevasti muuta kansallisten hyvinvointipalvelujen asemaa Euroopan unionissa. Se ei myöskään siirrä sosiaali- ja terveyspalveluiden julkista tuotantoa sisämarkkinasäännösten piiriin, vaikka niin pelättiin. Sen sijaan tämä perustuslaillinen sopimus avaa ovia sisämarkkinakäytäntöjen hivuttamiselle julkisiin hyvinvointipalveluihin. Ensisijaisesti tämä uhka kiinnittyy yksimielisyysvaatimusten vaihtumiseen määräenemmistöpäätöksiin. Jatkossakin EY-tuomioistuimelle jää merkittävä osuus sekä eurooppalakien että eurooppapuitelakien tulkinnassa, vaikka sinänsä tämä perustuslakisopimus tätä nykyistä tulkintaa, epämääräisyyttä, ehkä vähentääkin. Tarpeeksi pitkälle tämä sopimus ei kuitenkaan näitten säännösten selkey-dessä päässyt.

Arvoisa puhemies! Tämän perustuslain ratifiointi on Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten jälkeen jämähtänyt paikoilleen, ja suuri hämmennys näyttää vallitsevan Euroopassa kaikkialla muualla paitsi eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa, jossa ainakin pois lukien ehkä ed. Neittaanmäki ja ne, jotka eivät olleet siellä edustettuna, ed. Soini ja kumppanit, muut ovat nyt riemumielin ratifioimassakin tätä sopimusta. Sen sijaan EU-kriitikot ovat juhlineet ei-äänien voittoa sekä Ranskassa että Hollannissa aika näyttävästi, mutta ainakin sosiaalisen Euroopan etenemisen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden kansallisen päätäntävallan kannalta sopii kyllä kysyä, mikä ja missä se voitto oikein on, sisämarkkinat kun laajenevat entisinkin perussopimuksin.

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tunnettu huoli sosiaali- ja terveyspalveluittemme luisumisesta pois kansallisesta päätäntävallasta on paljolti perustunut siihen arvioon, että oma universaali ja asumisperusteinen hyvinvointimallimme on parempi ja kannatettavampi kuin Manner-Euroopan. Tästä vallitsee Suomessa ainakin sanoissa varsin laaja, poliittiset rajat ylittävä yksimielisyys. Tämä arvio ei liene perusteeton, sillä EU-maista ovat pohjoismaista hyvinvointijärjestelmää toteuttavat jäsenmaat onnistuneet parhaiten saavuttamaan alkuperäisen Lissabonin strategian kaikki tavoitteet: sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäksi myös tuottavuuden, kilpailukyvyn ja työllisyyden kasvutavoitteet. Tästä huolimatta pohjoismainen hyvinvointijärjestelmä ei liene ensimmäisten joukossa, kun tämän päivän Euroopan unioni listaa parhaita käytäntöjään.

Lissabonin strategian uudistaminen on tästä kuvaava ja aika murheellinen esimerkki. Kun tuottavuuden kasvu ja työllisyyden paraneminen takkuavat, unohdetaan tietoisesti myös tavoite sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämisestä ja sosiaalisesta Euroopasta. Se on ollut karusti ja konkreettisesti nähtävissä siinä käsittelyssä, jota Lissabonin strategian uudistamisesta on itse asiassa tässäkin talossa käyty. Se, mitä Suomen hallitus siinä yhteydessä on hyväksynyt, on karua luettavaa. Siitä on sosiaalinen Eurooppa kaukana, ja siitä olen syvästi huolissani, toivottavasti ed. Urpilainenkin on ja myöskin muut sosialidemokraatit.

Asian ymmärtää, kun tunnistetaan tämän takana oleva logiikka. Sen mukaan Euroopan unioni on häviämässä taloudellisen kilpailun USA:lle ja uhkaa hävitä myös Kiinalle. Tällöin ainoa vaihtoehto on kaikin tavoin parantaa Euroopan unionin kilpailukykyä. Tästä seuraa, että sosiaalinen Eurooppa alistetaan taloudelle, sen kasvulle ja kilpailukyvylle. Seuraavaksi tämä rautainen logiikka etenee niin, että kun USA:n talous toimii tehokkaammin, niin sen sosiaaliturvajärjestelmänkin täytyy olla omaamme tehokkaampi. Ottakaamme siis siitä oppia. Ja sitä paitsi: jos häviämme taloudellisen kilpailun, ei meillä tulevaisuudessa ole varaa hyvinvointivaltioonkaan. Kuulostaako, arvoisat edustajat, tutulta myös täällä koti-Suomessa ja täällä eduskunnassa? Tällaista puhettahan me kuulemme jatkuvasti.

EU:n sosiaalipolitiikka on aina ollut alisteista sen taloudellisille pyrkimyksille. Sosiaalisten arvojen puolustaminen ei käytännön tasolla ole Euroopan unionissa helppoa, sillä arvoja korostavat puheenvuorot ja ei-mitattavat tavoitteet eivät integraatiopolitiikassa saa helposti tilaa, kun keskustelua hallitsevat sisämarkkinavapaudet, Lissabonin strategia ja globalisaatio, jotka käyvät perusteluksi kaikkeen ja joiden asettamista rajoista kenelläkään ei ole lupaa poiketa, jos haluaa olla ikään kuin uskottava. Tähän me olemme saaneet enenevästi tottua myös suomalaisessa poliittisessa keskustelussa aina tätä salia myöten.

Arvoisa puhemies! Euroopan suuri haaste on löytää uskottavat vastaukset tämän rautaisen logiikan asettamiin haasteisiin. Ellemme me siihen kykene, olemme vaarassa menettää poliittisen uskottavuutemme eurooppalaisten ihmisten silmissä ja mielissä. Mikä vielä pahempaa, ihmiset suurella todennäköisyydellä menettävät uskonsa siihen, että poliittiset tai muut järjestelmät voivat ylipäätään mitään globalisoituvalle kapitalismille ja sen seurauksille. Siihen meillä ei ole yksinkertaisesti varaa. Sosiaalista Eurooppaa ei saa alistaa talouden ja tuottavuuden aputyökaluksi, vaan siitä on kehitettävä hyvinvoivan ja tasa-arvoisen Euroopan keskeinen kivijalka. Ratkaiseva kysymys kuuluu: miten sen teemme ja kenen kanssa?

Arvoisa rouva puhemies! Olisin toivonut, että tämä EU:n perustuslaki olisi voinut vastata tähän kysymykseen. Tämä sopimus ei valitettavasti voi tehdä sitä, koska se ei voi tulla tällaisenaan hyväksytyksi. Siksi tulen äänestämään sopimuksen ratifiointia vastaan, kun siitä äänestetään.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Aika paljon on puhuttu EU:n eduista ja EU:n haitoista, ehkä enemmän EU:n haitoista, eikä siitä, mitä tämä listalla oleva asia itse asiassa koskee. Asia koskee, ratifioidaanko vai eikö ratifioida.

Miksi pitäisi ratifioida? Hallitus on epävirallisesti ainakin esittänyt, että se olisi tahdonilmaisu: me hyväksymme tämän sopimuksen, vaikka se ei täytä niitä tavoitteita, mitä asetimme silloin, kun ruvettiin neuvottelemaan. On myöskin esitetty, että se olisi merkki ja viesti niille maille, jotka ovat hylänneet perustuslain, Hollannille ja Ranskalle. Se olisi viesti ja merkki näille maille, että enemmistö ja suuri enemmistö Euroopan unionin maista haluavat kuitenkin sopimuksen hyväksyä. En minä ole kuullut mitään muita syitä, minkä takia pitäisi ratifioida. Nämä kaksi.

Miksi ei pitäisi ratifioida? Ei pitäisi ratifioida sen takia, että tämä ei koskaan tule voimaan. Miksi tämä eduskunta ratifioisi, kun se sopimus, joka mahdollisesti joskus tulee voimaan, vaikkakin se olisi lähes saman sisältöinen, tulee uuteen eduskuntaan, jossa on uusia edustajia suuressa salissa, valiokunnissa ja käydään varmasti sama asiantuntijakuuleminen kuin nyt on käyty. Aivan turhaa työtä on tehty. Tästä työstä ei ole mitään hyötyä silloin, kun sitä uutta sopimusta ruvetaan ehkä vuoden, ehkä kahden, ehkä kolmen vuoden kuluttua käsittelemään tässä salissa.

Toinen syy, minkä takia tätä ei pitäisi hyväksyä, on se, että on periaatteessa sovittu, että mikäli kaikki maat tätä eivät hyväksy, silloin se raukeaa, silloin se ei tule voimaan, ja minkä takia käsitellä sopimusta, joka ei koskaan tulisi voimaan?

On väitetty, että voimassa olevat perussopimukset Euroopan unionissa ovat mahdottomia siinä mielessä, että päätöksenteko on niin hankalaa. Pienet maat voivat, yksi maa voi, esityksiä vastustaa. En minä ole huomannut, että tässä uudessa perustuslaissa tämä millään merkittävällä tavalla muuttuisi. Täytyy sanoa, että vaikka nykyiset perussäännökset ja perussopimukset ovat monessa mielessä korjaamisen tarpeessa, niin kyllähän Euroopan unioni kuitenkin toimii, kuitenkin se toimii. Kyllä me voimme näitten voimassa olevien sopimusten kanssa elää, enkä, niin kuin jo sanoin, ole yhtään varma, että tämä esityksessä oleva perussopimus muuttaisi kovinkaan paljon sitä tilannetta.

Kolmas syy, minkä takia mielestäni ei pitäisi ratifioida, on se, että silloin meillä ei ole kanttia uudistaa niitä tavoitteita, mitä me emme vielä ole saavuttaneet. Me asetimme paljon tavoitteita. Osan niistä saavutimme, mutta moni jäi toteuttamatta. Jos me emme nyt ratifioisi sitä, silloin meidänkin kanssamme neuvoteltaisiin ja voisimme heittää jotakin uutta meille tärkeää peliin.

Näistä syistä, arvoisa rouva puhemies, pidän parempana vaihtoehtona sitä, ettei sopimusta ratifioitaisi.

Pertti Hemmilä /kok:

Rouva puhemies! Lähes tarkalleen vuosi sitten elikkä 29. päivänä marraskuuta vuonna 2005 pääministeri Vanhanen esitteli hallituksen selontekoa eduskunnalle nimenomaan tästä samasta asiasta eli perustuslain ratifioinnista. Siis siitä on vuosi ja yksi päivä aikaa, kun pääministeri Vanhanen perusteli, miksi hallitus tuo eduskunnan käsiteltäväksi selontekona tämän kyseisen asian. Hän totesi tuolloin: "Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestykset kuluvan vuoden touko—kesäkuussa muuttivat tilanteen olennaisesti." Pääministeri jatkoi: "Kahden EU:n perustajavaltion selkeään ei-äänten voittoon päättyneen kansanäänestyksen jälkeen oli selvää, ettei perustuslakisopimus voi tulla voimaan alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti." Arvoisa puhemies! Näin siis pääministeri vuosi ja yksi päivä takaperin. Hän jatkoi myös samassa puheessaan, että "tämänhetkisten tietojen pohjalta näyttää siltä, ettei perustuslakisopimuksen kohtaloa saada ratkaistuksi ennen Ranskan ja Alankomaiden vaaleja keväällä 2007".

Kun pääministeri otti tuolloin, vuosi sitten, tämän kaltaisen kannan ja kun hän vielä erittäin monessa puheenvuorossa sen asian käsittelyn yhteydessä täällä eduskunnassa, siis lähetekeskustelussa, todisti sitä, että mikäli jotakin uutta, selvästi sellaista uutta, tämän perustuslakisopimuksen ratifioinnin osalta Euroopassa ilmenee, että Suomessa kannattaisi alkaa keskustella tämän olemassa olevan sopimuksen ratifioinnista, niin hallitus on sitten kyllä valmis tuomaan ratifiointiesityksen eduskunnalle. Samassa yhteydessä pääministeri totesi: "Kansalaisten kannalta on olennaista nähdä, että unioni on hyödyllinen, että se pystyy järkevään ja tehokkaaseen toimintaan ja ettei se tee asioita, jotka tulisi hoitaa kansallisella tai paikallisella tasolla. Unionin - - ei tule puuttua sellaisiin asioihin, jotka ihmiset kokevat kuuluvan jäsenvaltioille. Tällaisia ovat esimerkiksi susien metsästys tai pelimonopolit." Näin vuosi ja yksi päivä sitten pääministeri Vanhanen täällä eduskunnalle perusteli.

Rouva puhemies! Tänään EY-tuomioistuimen julkisasiamies on antanut lausunnon, ja sen mukaan Suomen susienmetsästys rikkoo EU-lakia. (Ed. Pulliainen: Se on julkisasiamiehen kanta vaan!) — Se on julkisasiamiehen kanta, mutta julkisasiamies toteaa STT:n uutisen mukaan, että EY-tuomioistuimen kanta tulee myöhemmin. (Ed. Pulliainen: Se on aina näin!) Sitä voi vain arvella, mikä tuo kanta sitten tulee olemaan. (Ed. Kallis: Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä sama kuin julkisasiamiehen!)

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä minulle tämän asian eduskuntakäsittelyn yhteydessä ei ole selvinnyt, mikä nyt vuoden kuluessa on niin olennaisella tavalla muuttunut, että nyt Suomen olisi syytä ratifioida tämä perustuslaki. Sen vuoksi tulen, kuten aiemmin olen jo esille tuonut, esittämään vähintäänkin lausumaa tämän mietinnön liitteeksi, lausumaa, joka täydentää jo olemassa olevia lausumia, joissa toisessa todetaan muun muassa, että eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto tiedottaa vastaisuudessa Eurooppa-neuvoston virallisista ja epävirallisista kokouksista eduskunnalle myös kirjallisesti. Jos, arvoisa puhemies, tällainen lausuma on liitettynä ulkoasiainvaliokunnan mietintöön, niin kyllä siihen sitten varmasti sopii Suomelle elintärkeä, Suomen elintarviketaloudelle, Suomen huoltovarmuudelle tärkeä, lausuma liitteeksi.

Astrid Thors /r:

Värderade talman! Värderade kolleger! När vi debatterar det här fördraget så kan man inte till en viss grad undvika att göra en bedömning och visa på inom vilka områden det finländska ordförandeskapet har nått framgång. Jag hoppas att jag på det sättet kan vara pedagogisk.

Idag har vi sett och fått meddelanden att man kommer att nå en överenskommelse om kemikalielagstiftningen. För några dagar sedan sades det att det var osäkert. Minister Pekkarinen har förhandlat väldigt bra. Vi har också tidigare kunnat notera att det blir en enighet inom EU kring servicedirektivet, vilket bör uppfattas som ytterst viktigt för våra företag. Jag besökte företagare i Österbotten idag och de var eniga med mig på den punkten. Tidigare i somras nådde man mot många odds enighet kring det 7:de ramprogrammet för forskning som också är synnerligen viktigt för Finland.

De här exemplen visar att vi har nått framgångar när man förhandlar och det inte krävs enighet, utan en kvalificerad majoritet och när dessutom förhandlingarna förs med både språkkunskap, sakkunskap och vettiga argument. Jämför det här med vad vi har nått i inrikes- och rättsfrågor. Vad slags framsteg har man egentligen nått inom det område där det oftast krävs enhällighet? Vi har till och med nåtts av rapporter om att till exempel arbetsgruppen som jobbar med asylfrågor inte har sammanträtt en enda gång under Finlands ordförandeskap!

Tästä vedän sen johtopäätöksen, että nimenomaan nämä esimerkit osoittavat, ettei vaadita yksimielisyyttä vaan äänten enemmistöä, joka on tärkeätä meille, olemme sen kautta saavuttaneet tuloksia. Voidaan tietysti arvioida, että jos on osaava, kielitaitoinen ministeri johtamassa neuvotteluja, sekin tietysti auttaa. Mutta tässä yhteydessä on annettava ministeri Pekkariselle erityinen tunnustus, että hän on saanut kolme tärkeätä asiaa satamaan. Ne ovat kaikki Suomelle tärkeitä, elinkeinoelämälle, ympäristölle ja myöskin tutkimuksellemme. Mutta oikeus- ja sisäasioissa ei vastaavaa ole tehty. Tämä mielestäni osoittaa, miksi tarvitsemme perustuslaillisen sopimuksen; nimenomaan niin sanotuissa kolmessa pilarissa päätöksenteko on erittäin vaikeaa eikä ole samoja takeita ihmisoikeuksien turvaamisesta, parlamentaarisen mukanaolon tai valvonnan tehokkuudesta.

Bästa vänner! Ingen får sin utkomst genom att sova och äta, utan bara genom arbete och företagsamhet. Jag vet inte om ni har noterat att företagarna idag är mera nöjda med EU än tidigare på 2000-talet. Företagarna är nästan enhälliga om att EU-medlemskapet har påverkat positivt vår räntenivå, den allmänna ekonomiska utvecklingen i Finland och möjligheterna att bedriva handel i övriga EU-länder.

Tämä tutkimus julkistettiin eilen. En ole kuullut siihen viitattavan. Ed. Satonen viittasi näihin aiheisiin, mutta tässä on vielä uusi galluptulos.

Ingen får sin utkomst bara genom att äta och sova.

Yritykset saavat tästä parempia toimintamahdollisuuksia, ja oikeasti Anders Chydeniuksen hengen mukaisesti me käytämme hyväksemme niitä mahdollisuuksia, sitä vapaata liikkuvuutta, jota hän jo peräänkuulutti.

Kolmas ja konkreettinen etu, mikä meillä on ollut jo tähän mennessä ja johon myöskin ulkoasiainvaliokunta viittaa mietinnössään ruotsinkielisen laitoksen sivulla 19, ovat ne kirjaukset, jotka saimme perussopimukseen aluepolitiikasta. Minulle on kerrottu, että ilman näitä kirjauksia emme olisi saaneet niissä tärkeissä neuvotteluissa yhtä hyvää asemaa Pohjois-Suomelle kuin mitä me saimme. Pohjois-Suomen asema on todellakin turvattu aluepolitiikassa EU:ssa.

EU har medfört att vi idag har Östersjöregionen som den mest växande regionen i EU och vi ser att de baltiska länderna är på stark frammarsch. Det tycker jag att vi också skall nämna att EU hjälper oss att skapa den Östersjöregion som vi har drömt om, dessutom ger EU möjligheter till den nordiska integration som Norden inte själv kunde skapa. De här är viktiga möjligheter.

Vi kan också notera att de länder som kommer att ha minsta svårigheter att tillämpa och införa servicedirektivet är EU-länderna som har den största tillväxten, det vill säga de nordiska länderna. Också här tycker jag att man kan hänvisa till Anders Chydenius.

EU-kriitikot yhdistyvät ilmeisesti kaikissa maissa, ja toivotaan ed. Soinille yhtä menestyksellistä toimintaa kuin Jens-Peter Bondelle, joka nyt yli 20 vuotta on päätoimisesti toiminut EU:ta vastaan sen jälkeen, kun EU:ssa suoritettiin suorat parlamenttivaalit. Hän, Bonde ja muut samoin kuin britit keskustelevat aina tästä itsenäisyydestä, mutta mitä on itsenäisyys globalisoituvassa maailmassa, jos sillä ei ole vaikutusvaltaa. Me käytämme hyväksemme EU:ta ja sen toimintaa, jotta me saisimme äänemme paremmin kuuluviin.

Niin kuin Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt on kirjoittanut ja sanonut, ilman EU:ta Suomi ja Ruotsi eivät olisi päässeet 90-luvun lamasta. Silloin olimme yhdessä viemässä pohjoismaisia standardeja koko EU:hun, ja EU:n kautta niistä on tullut maailmanlaajuisia. Tästä on kysymys myös kansainvälisessä yhteistyössä.

Det är klart att man inte får igenom allt som man vill i förhandlingar. Det hör till förhandlingars natur. Men som jag många gånger har citerat lärde sig Romano Prodi, som i tiderna var kommissionens ordförande, i Rumänien att ingen är i majoritet i EU.

Kukaan ei ole enemmistössä EU:ssa. Vaatii sitä vastoin demokraattista tilannetajua tai demokratiskt sinnelag ymmärtääkseen, että jossain on annettava periksi, kun joissakin asioissa saa itselleen tärkeitä asioita läpi. Nyt kysymys on siitä, kummalla puolella seisomme. Minä olen mieluummin siinä joukossa, joka haluaa näitten sopimusten periaatteiden toteutumista.

Hyvä puoli tässä keskustelussa on se, että me keskustelemme EU:ssa ja meidät kaikki pakotetaan terästämään argumenttejamme toteamaan, että talouden, työllisyyden, rauhan ja Itämeren puolesta tarvitsemme EU:ta. Ilman EU:ta emme olisi saaneet esimerkiksi yksirunkoisia tankkereita niin nopeasti poistettua Itämereltä kuin olemme saamassa.

Det är också därför som den här debatten är viktig och dessutom med den tradition som vi har i vårt hus så har vi inte gjort något onödigt arbete. Det har tvingat alla riksdagsledamöter i specialutskotten att diskutera och vi är bättre förberedda när ett i viss mån förnyat fördrag förhoppningsvis föreläggs den nya riksdagen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun kuunteli ed. Thorsin äskeistä puheenvuoroa, niin täytyy rehellisesti tunnustaa, että toivoi, että se olisi vähän aikaisemmin loppunut, että tässä EU:n hyvien puolien etsinnässä ei olisi ajauduttu aivan kerta kaikkiaan hakoteille.

Kun on istunut liikenne- ja viestintävaliokunnassa, niin siellä on kyllä harvinaisen selväksi tullut se, että viimeksi mainittu yksirunkoisuus versus kaksirunkoisuus -asia oli Imon piirissä saatu aikaan, ja jos EU ja Euroopan yhteisö saattoi tukea sitä pyrkimystä, niin hyvä näin. Joka tapauksessa se on välttämättömyys ja hyvä niin. Siis on aivan selvä asia, että kun olemme yhteisössä mukana, niin tietysti pitäisi ollakin itsekäs, niin kuin ed. Thors nyt yritti olla tukeakseen omaa näkökantaansa.

Mutta nyt valitettavasti on ollut vaan sillä tavalla, että se itsekkyys on ollut aika harvinainen luonnonvara. Mitä muuta esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriön alalla on ollut kuin että virkamiehet laukkaavat tuolla valiokunnassa ja kertovat, että nyt me olemme naftaliinista kaivaneet tämmöisen ja tämmöisen keskeneräisen asian ja nyt olemme yrittäneet saada sen agendalle, että se saataisiin vielä meidän puheenjohtajakaudellamme vietyä läpi. Sitten kun kysyy, miksi, sehän on Suomen kannan vastainen tämä lopputulos, jos se onnistuu, niin sanotaan "niin, niin, mutta kun". Meidän pitää näyttää, että me olemme hyviä eu:laisia, jos näin voidaan sanoa. Pitäisi olla sitä itsekkyyttä juuri, mitä ed. Thorsilla äsken oli, kun vaan on ihan oikeassa asiassa, täsmälleen oikeassa asiassa, pikkuisen siellä itsekkäällä puolella.

Tämä on vaan yksi ja siis hyvin pragmaattinen asia, mutta sitä pragmaattista puolta pitää näissä asioissa olla, jotta on kansalle jotakin kerrottavaa,, ja ohkooseksi on tulokset näihin investointeihin nähden. Se on kyllä harvinaisen selvä asia.

Se, mikä tästä keskustelusta jäi nyt mieleen, on se nimenomaan, että sitä negatiivista painolastia lisätään valtavasti turhanpäiväisellä operaatiolla, tämmöisellä nokanvalkaisuoperaatiolla, mikä tämä ratifiointi on, asiakirjasta, joka ei ole yhtään mitään. Niin kuin täällä on sanottu, se on kuollut asiakirja. Mutta kaikenlaista se yksi tyyppi meillä teetättää.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Thors ylisti tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Kyllä minä olen samaa mieltä, että on hyvä, että tavarat liikkuvat. Mutta kyllä minä olen myöskin sitä mieltä, että kyllä tässä tavaroiden, pääoman jne., neljän liikkuvuuden kohdalla on menty liian pitkälle ja se on tuonut meille suuria ongelmia. Emme me esimerkiksi verotuksesta voi tehdä sellaisia ratkaisuja kuin toivomme. Voi sanoa, että veropolitiikasta päättää tänä päivänä EY:n tuomioistuin. Jokainen meistä tietää, minkälaisia ongelmia meillä on ja mistä se johtuu. Se johtuu siitä, että pääoma liikkuu ja pitää saada liikkua vapaasti. Sen takia me emme voi tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka olisivat tälle kansakunnalle hyviä. Aivan sama koskee tavaroitten vapaata liikkuvuutta. Välikysymys oli viime viikolla alkoholiverosta. Kyllä me voimme nostaa sitä veroa niin paljon kuin haluamme. Emme voi alentaa sitä kuinka paljon tahansa, mutta voimme nostaa. Mutta me tiedämme, mitä seuraamuksia siitä seuraa. Me emme voi rajoittaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Tässä on eräs ongelma, josta on meille paljon, paljon haittaa.

Astrid Thors /r:

Värderade talman! Fastän ledamot Kallis är från Chydenius hemstad så är han kanske inte riktigt insatt i de här lärorna. Han hänvisar till att kapitalet rör sig fritt, men det rör ju sig fritt oberoende av EU och en bit av det hela är just det att man försöker harmonisera till exempel skattebasen inom vissa områden så, att det inte skall finnas alltför mycket att vinna genom att spekulera på bekostnad av miljö och människor. Vi har definitivt försökt eftersträva en balans genom en regionalpolitik, kohesionspolitiken startade ju uttryckligen när man skapade den inre marknaden.

Sedan kan vi titta oss själva i spegeln med att det som inte politikerna kan komma överens om, det måste domstolen ta hand om. Det tycker jag att vi som politiker ärligt skall medge att vi har lämnat, att det har blivit ogjort i vissa situationer. Det som politikerna inte gör, det måste domstolar i många länder i många olika system ta hand om.

Arvoisa puhemies! Pääoman liikkuvuus on olemassa ilman EU:takin. Kun me yritämme toimia yhdessä, niin se on nimenomaan yksi esimerkki siitä, että joissakin tapauksissa olisi esimerkiksi ihan hyvä, että voitaisiin harmonisoida yritysverotusta sillä lailla, että huomioidaan, mikä on se pohja, ei taso.

Mitä tulee tuomioistuimen rooliin, niin sen on pakko joskus ratkaista asioita, kun poliitikot eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen. Siinä on katsottava peiliin.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ei tästä nyt kannata mitään veropoliittista keskustelua käynnistää, mutta kyllä tosiasia on se, että me olemme joutuneet vastoin omaa tahtoamme muuttamaan omaa verolainsäädäntöämme juuri sen takia, että voimassa oleva lainsäädäntö on rajoittanut pääoman vapaata liikkuvuutta. Esimerkkejä löytyy. Osinkovero oli sellainen. Oliko se hyvä vai huono, että muutettiin? Me jouduimme muuttamaan. Yritysverolainsäädännössä on erittäin paljon pykäliä ja säännöksiä, mitä me joudumme muuttamaan juuri tämän takia. Nämä ratkaisut, mitä me olemme joutuneet tekemään, ovat olleet vastoin meidän omaa tahtoamme. Joku on pakottanut meidät. Kuka on pakottanut? Pääoman vapaa liikkuvuus, joka on mennyt mielestäni liian pitkälle.

Astrid Thors /r:

Värderade talman! När man pratar och påstår att vi tvingas att överge vår beslutanderätt, att vi inte skall föra någon skattepolitisk diskussion, så finns det exempel på att också domstolen har en stor förståelse för det nationella beslutsfattandet. Jag vill hänvisa till de senaste avgörandena, där man inte tillåter vilka avdrag som helst, att man trixar med dem till exempel mellan Storbritannien och Irland. Därtill har vi också importen av alkohol över internet, där man faktiskt vid domstolarna har haft en stor förståelse för att det finns nationella intressen.

Jos väittää, että EY-tuomioistuin aina olisi hirveän integrationistinen ja veisi integraatiota eteenpäin, niin meillä on monta ratkaisua myös päinvastaiseen suuntaan mitä tulee yritysverotukseen ja siihen, miten voidaan tasoittaa veroa eri maitten välillä, samoin viimeaikainen ratkaisu internet- ja alkoholimyynnin osalta.

Yleiskeskustelu päättyy.