Täysistunnon pöytäkirja 124/2014 vp

PTK 124/2014 vp

124. TORSTAINA 4. JOULUKUUTA 2014 kello 16.01

Tarkistettu versio 2.0

11) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi valtion varoista maksettavasta korvauksesta turvakotipalvelun tuottajalle

 

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Suomessa kuolee vuosittain noin 20 naista ja 5 miestä lähisuhdeväkivallan uhrina. Kun ajattelemme suomalaisia turvakotipaikkoja, niin niitä on noin 125, mikä on 0,24 paikkaa 10 000:ta asukasta kohti. Euroopan neuvoston suositusten mukaan 10 000:ta asukasta kohden tulisi olla yksi turvapaikka. Meillä on siis vain yksi neljäsosa suositusten mukaisista paikoista; me sijoitumme eurooppalaisessa vertailussa alle puolenvälin. Lisäksi meidän turvakotipalveluidemme tarjonta on alueellisesti epätasaisesti jakaantunut ja Itä- ja Pohjois-Suomessa palvelutarjonta on hyvin vähäistä.

Väkivallan uhri voi olla suojassa neljän seinän sisällä, mutta toipuminen ja ehjän tulevaisuuden rakentaminen vaatii kokonaisvaltaista tukea, ja turvakotitoiminnassa on kyse paitsi turvasta myös näistä palveluista. Olin ilahtunut, kun hallitus päätti siirtää turvakodit valtion vastuulle, mutta on pakko sanoa, että olen kyllä pettynyt siihen, että hallituksen budjetissa antama rahoitus ei ole synkroniassa niiden tavoitteiden kanssa, joita turvakotijärjestelmä ansaitsee. Loppujen lopuksi ei ole kyse edes rahasta. Väkivallan jäljet maksavat paljon enemmän kuin ennaltaehkäisy.

Väkivaltanumeroiden taakse kätkeytyy aina ihmisiä: ihmisiä, joilla on pelkoja; ihmisiä, joilla on salaisuuksia. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille sukupuoleen katsomatta. Ihmisoikeuksien ymmärtäminen niin, että ne ulottuvat myös perheen sisälle ja muun yksityisen elämän alueelle, on olennaista. Perustuslaissa on turvattu jokaisen oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen sekä fyysiseen ja henkiseen turvallisuuteen. Ihmisten henkilökohtainen turvallisuus on pohja elämisen laadulle.

Suomessa tilastoidaan poliisin tietoon tullut väkivalta, mutta se kertoo vain osan totuudesta. Uhritutkimuksissa kysytään ihmisiltä suoraan, ovatko he kokeneet väkivaltaa, kenen taholta ja millaisia nuo väkivaltakokemukset ovat olleet. Naiset kokevat huomattavasti miehiä useammin perheväkivaltaa. Nuo luvut ovat viime aikoina pysyneet suhtkoht samalla tasolla, mutta perheväkivaltaa kokeneiden miesten osuus on noussut 2000-luvulla. Tuon nousun takana arvioidaan olevan se, että miehet kertovat aiempaa avoimemmin perheväkivaltakokemuksistaan.

Naisten ja miesten kokema väkivalta on erilaista. Uhritutkimuksen mukaan naiset joutuvat selvästi miehiä useammin esimerkiksi entisen kumppaninsa väkivallanteon uhriksi. Naiset kokevat useampia väkivaltatapahtumakertoja. Naisten kohtaama parisuhdeväkivalta on myös seurauksiltaan vakavampaa, ja naisille aiheutuu siitä useammin fyysisiä vammoja kuin miehille ja yli kolme kertaa enemmän psyykkisiä seurauksia. Vuoden 2005 naisuhritutkimus kertoi, että vähintään kerran parisuhteen aikana nykyisen avio- tai avomiehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi on joutunut 20 prosenttia naisista.

Lähisuhdeväkivalta on uhrille erityisen haavoittavaa, sillä se tapahtuu läheisessä suhteessa. Kuka tahansa voi sitä kokea riippumatta iästä, sosiaalisesta asemasta, uskonnosta, kansalaisuudesta tai vastaavasta. Lähisuhde- ja perheväkivalta kohdistuvat usein naisiin ja lapsiin, kun miehiin kohdistuva väkivalta on tyypillisemmin tuntemattomien julkisessa tilassa tekemää väkivaltaa. Arvioidaan, että parisuhteissa tapahtuneista väkivaltatilanteista noin 85 prosenttia kohdistuu naisiin. Väkivaltaa kohdistuu myös lapsiin, ja se on usein lapsille hyvin haavoittavaa.

Meidän on tehtävä väkivallan vastaista työtä koko yhteiskunnan laajuudelta, poikkihallinnollisesti ja monipuolisesti. Ennalta ehkäisevään toimintaan ja asenteisiin vaikuttaa niin tiedotus, kasvatus kuin perheille suunnatut neuvonta-, neuvola- ja kotipalvelut. On satsattava päihde- ja mielenterveyspalveluihin, sillä suurin osa väkivallasta tapahtuu päihteiden alaisuudessa.

Jos me ajattelemme tätä turvakotijärjestelmän rahoitusta, niin siihen on varattu 8 miljoonaa euroa. Jotta meidän turvakotijärjestelmämme pysyisi nykytasolla, me tarvitsisimme 11,5 miljoonaa euroa. Valiokunta on tehnyt hyvää työtä lain kanssa, korjannut yksityiskohtia ja ottanut kantaa myös tähän rahoituskysymykseen. Samoin valtiovarainvaliokunta on ponnessaan ottanut asian huomioon, mutta ponsi ei vielä tuo rahaa. Se on laitettava täytäntöön, ja odotan siis, että kevään lisäbudjetti tuo lisää rahaa turvakotijärjestelmään. Muutoin on aika kyseenalaista, että aiomme tässä salissa ratifioida Istanbulin lähisuhdeväkivaltaan, naisiin ja lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan, liittyvän sopimuksen.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Turvakotipalvelut ovat olleet niin sanottuna kysymysmerkkinä jo kovin kauan rahoituksen ollessa kysymyksessä, ja onkin hyvä, että nyt tässä esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki valtion varoista maksettavasta korvauksesta turvakotipalvelun tuottajalle. Esityksen tarkoituksena on varmistaa turvakotipalvelujen tuottamisen rahoitus niin, että tämä palvelu on jokaisen sitä tarvitsevan saatavilla asuinpaikasta riippumatta.

Turvakotitoiminnan rahoituksen yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluvat esityksen myötä sosiaali- ja terveysministeriölle. Ministeriö vahvistaa turvakotipalvelujen tuottajille jaettavan vuotuisen korvauksen määrän, ja THL huolehtii maksettavan korvauksen valmistelun, korvauksen maksatuksen ja korvauksen käytön valvonnan tehtävät. THL tekee myös turvakotipalvelujen tuottajien kanssa sopimuksen viideksi vuodeksi ehdollisena siten, että valtion varoista maksettavan korvauksen määrä vahvistetaan vuosittain.

Turvakotipalvelu määritellään lainsäädännössä ympärivuorokautiseksi, asiakkaalle maksuttomaksi kriisityön yksiköksi, johon lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa kokeva henkilö tai perhe voi mennä oma-aloitteisesti tai viranomaisen tai muun tahon ohjaamana, tarvittaessa myös nimettömänä. Lain tarkoituksena on turvata turvakotipalvelut jokaiselle, naisille, miehille ja heidän kanssaan mahdollisesti saapuville alaikäisille lapsille, joihin kohdistuu lähisuhteessa väkivaltaa tai jotka elävät tällaisen uhan alla.

Arvoisa puhemies! Suomi on hyväksynyt Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta laaditun yleissopimuksen eli Istanbulin sopimuksen tavoitteet turvakotipalvelun kattavuudesta ja palvelujen saatavuudesta, ja tämä yleissopimus velvoittaa valtiomme turvaamaan riittävien turvakotipalvelujen tarjonnan kaikille palveluja tarvitseville. Esitetyn lain tarkoituksena on vastata tähän haasteeseen helpottaa turvakotiin pääsyä, ja tämä tarkoittaa tietenkin yhteistyötä eri toimijoiden välillä, erityisesti kunnan sosiaalitoimen sekä turvakodin välillä, asiakkaan kokonaisvaltaiseksi auttamiseksi. Aluksi kehittämistyö keskittyy kuitenkin ihan akuuttiin kriisityöhön.

Tämä lainmuutos selkeyttää myös turvakotipalvelujen tuottamista Suomessa, kohtelee palveluntuottajia yhdenvertaisemmin sekä takaa paremmin palvelun laadun turvakodin sijaintipaikkakunnasta riippumatta. Lainmuutoksella tämä akuutin kriisihoidon vaihe tulee siis valtion kustantamaksi, mutta avohuolto tulee pysymään edelleen kunnan vastuulla. Tämä jako edellyttää turvakotipalvelujen tuottajien ja kunnan eri toimialojen, erityisesti sosiaalitoimen, hyvää yhteistyötä asiakkaan auttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Vielä vähän tästä rahoituksesta. Rakennepoliittisen ohjelman mukaisesti turvakodit siirretään siis valtiolle. Samalla tarkoitukseen on esitetty osoitettavaksi valtion talousarvioon 8 miljoonaa euroa, ja tällä katettaisiin olemassa olevien turvakotipaikkojen määrä eli noin 123 perhepaikkaa. Tämä summa ei kata avohuollon tukitoimia toistaiseksi, vaan siitä kunnat huolehtisivat edelleen osana sosiaalipalveluja.

Arvoisa puhemies! Väkivalta on yhteiskunnassamme, ikävä kyllä, yleinen ilmiö, vaikka siitä myös vaietaan. Tutkimukset kertovat, että yli 15-vuotiaista naisista 43,5 prosenttia joutuu elämänsä aikana vähintään kerran miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai väkivallalla uhkailun kohteeksi. Vuosittain Suomessa kuolee yli 20 naista nykyisen tai entisen puolison surmaamana. Tätä on tietenkin hyvin vaikea ymmärtää tai hyväksyä, mutta ennen kaikkea myös siksi näitä turvakotipaikkoja on lisättävä samalla kun ennalta ehkäisevään työhön panostetaan.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Rakennepoliittisen ohjelman yksi tavoite on vähentää kuntien tehtäviä, ja turvakotipalveluiden siirtäminen valtion vastuulle on yksi näistä kuntien tehtäviä vähentävistä toimista. Valiokunta on käsittelyssään kannattanut turvakotipalveluiden saattamista valtion järjestämisvastuulla olevaksi lakisääteiseksi palveluksi, kunnat kun ovat tarjonneet turvakotipalveluja yleisen sosiaalipalveluja koskevan järjestämisvastuun nojalla. Saatavuus on ollut sattumanvaraista, ja palveluita tarvitsevat ovat olleet eriarvoisessa asemassa asuinpaikastaan riippuen.

Valiokunta on mietinnössään todennut, että sosiaalihuoltolain kokonaisuudistus ja turvakotien rahoitusta koskeva laki täydentävät toisiaan. Hiukan huolettaa tässä hetkessä, kuntien taloudelliset paineet tietäen, miten kunnat ottavat huomioon kokonaisuudistuksen muun muassa ennalta ehkäisevässä työssään. On tärkeää myös huomioida, että turvakodissa vietetyn kriisijakson jälkeen tarvitaan usein pitkäkestoisiakin jälkihuollon palveluita. Tässäkin kunnilla on melkoinen vastuu kannettavanaan.

Se, mistä kannan myös huolta, on eurot turvakotipalveluiden mahdollistamiseen. Hallitushan on varannut vuoden 2015 budjettiin turvakotitoimintaan 8 miljoonaa euroa. Tuolla rahamäärällä ei taata turvakotitoiminnan jatkumista edes nykyisessä laajuudessaan, niin kuin täällä muun muassa edustaja Filatov kertoi. Koen, että hallituksen on ehdottomasti palattava vielä tällä vaalikaudella lisäbudjetin kautta lisärahoitukseen koskien turvakotitoimintaa. Tällaista signaalia on tullut hallituspuolueitten edustajilta, ja tähän on syytä painaa päälle.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä on pidetty hyviä puheenvuoroja, ja yhdyn niihin täysin. On erittäin hyvä, että vastuu turvakodeista siirtyy valtiolle. Aiemmin, kun se oli kuntien tehtävä, sen palvelun laatu ja saavutettavuus vaihteli hyvin paljon eri kuntien välillä. Joissain kunnissa tarvittiin jopa maksusitoumus, jolloin perheväkivallan uhrin oli toimittava virka-aikana. Valitettavasti nämä väkivallan kokemukset eivät katso virka-aikaa, ja apua on saatava silloin, kun se tilanne on.

Tämä raha on riittämätön. Jos me etenemme tällä 8 miljoonalla, niin meillä vähenee turvakotien määrä. Jo Kataisen hallitusohjelmaankin kirjattiin, että Suomi pyrkii pääsemään Euroopan neuvoston suositusten tasolle, jolloin meidän pitäisi lisätä huomattavasti meidän paikkojamme. Käsitykseni mukaan 32 miljoonaa euroa on se summa, jolla me pääsisimme tähän tavoitteeseen, johon me siis olemme sitoutuneet kansainvälisissä sopimuksissamme.

Olen aivan samaa mieltä edustaja Filatovin kanssa siitä, että on hyvin kummallinen tilanne, että me ratifioimme Istanbulin sopimuksen ja käytännössä vähennämme turvakotipaikkojen määrää. Tähän on löydyttävä kevään lisäbudjetissa lisärahaa. Vasemmistoliitto on omassa varjobudjetissaan esittänyt vaihtoehdon, 32 miljoonaa tähän työhön, mutta toivon, että tämä voisi olla asia, joka nyt ei jaa puolueita hallitus—oppositio-asetelmiin, vaan tämä voitaisiin kokea yhteiseksi asiaksi, joka viedään maaliin.

Aino-Kaisa Pekonen /vas:

Arvoisa puhemies! Kuten todettu, tämän esityksen tarkoituksena on varmistaa turvakotipalvelun tuottamisen rahoitus niin, että turvakotipalvelu olisi jokaisen sitä tarvitsevan saatavilla asuinpaikasta riippumatta. Nykytilanne on kestämätön, sillä kuntien on ollut vaikea saada valtionosuuksia turvakotitoimintaa varten. Toiminta onkin nojautunut jo pitkään hankerahoituksella toimiviin kolmannen sektorin toimijoihin, erityisesti Ensi- ja turvakotien liittoon.

Mielestäni tämä hallituksen esitys on hyvä ja kannatettava, mutta käytännössä turvakotipalvelun tuottajille maksettavaan korvaukseen varattu rahoitus on riittämätön. 8 miljoonaa euroa on nyt varattu, mutta tämä summa ei riitä edes nykyisten paikkojen toiminnan rahoittamiseen. Nyt näyttää siis siltä, että tämä esitys tällaisenaan pikemminkin vähentää turvakotipaikkoja Suomessa kuin lisää niitä, sillä turvakotipaikkoja on noin neljäsosa siitä, mitä Euroopan neuvosto edellyttää, kuten edustaja Modig tässä edellä jo totesi.

Ymmärrän toki talouden tilanteen, tilanne on huono. Mutta silti tuntuu varsin surulliselta, että me tässä taloudellisessa tilanteessa olemme valmiita leikkaamaan ja supistamaan palveluista, jotka on tarkoitettu kaikista tukalimmissa tilanteissa oleville ihmisille.

Arvoisa puhemies! Kuten monet kollegat, minäkin jään toiveikkaana odottamaan, josko jo ensi keväänä turvakotipalveluiden rahoitus nostettaisiin sille tasolle, että saisimme nostettua turvakotien määrän Euroopan neuvoston meiltä edellyttämälle tasolle.

Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Edustaja Filatov piti keskustelun alussa erinomaisen puheenvuoron. Koskemattomuus ja niin fyysinen kuin henkinenkin koskemattomuus ovat sellaisia arvoja, joita pitää vaalia ja joita pitää myös yhteiskunnan puolustaa silloin, kun ne ovat uhattuina.

Kuitenkin tässä keskustelussa aika pienelle huomiolle on jäänyt miesten kokema väkivalta. Itse asiassa aiemmissa puheenvuoroissa kerrottiin, että lähisuhdeväkivallasta 85 prosenttia kohdistuu naisiin. Näin varmasti on, en epäile sitä, mutta itse asiassa kuitenkin tosiasia on sekin, että miehet joutuvat törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen uhriksi lähisuhteessa jopa useammin kuin naiset Suomessa: vuonna 2008 näitä oli 116 miestä ja 111 naista eli aika lailla sama määrä, mutta miehiä kuitenkin enempi. Ja vielä uskon niin, että valitettavan usein miehet vaikenevat tämäntyyppisestä väkivallasta, eivät toki ehkä siinä tilanteessa, kun henki on uhattuna, mutta hyvin pitkälle. Mielenkiintoinen ja toisaalta surullinenkin tosiasia on se, että miehiä ei turvakodeissa kovinkaan usein näy. En usko sitä, että Suomessa ei siihenkin olisi tarvetta.

Arvoisa puhemies! Suurin puute on palvelun saatavuus, ennen muuta Itä- ja Pohjois-Suomessa, joissa palveluita on saatavissa käytännössä vain suurissa asutuskeskuksissa. Kun hivenen taustoja tutkin tätä puheenvuoroani varten, niin minut pysäytti se, että viime vuosina nämä turvakodit eivät ole lisääntyneet vaan itse asiassa vähentyneet Suomessa. Vuonna 2010 Suomessa toimi 21 turvakotia ja oli 123 perhepaikkaa, ja tällä hetkellä valiokunnan mietinnön mukaan Suomessa toimii 20 turvakotia ja 120 perhepaikkaa — ei suurta muutosta, mutta muutos toki väärään suuntaan.

Arvoisa puhemies! Yksi iso puute meillä Suomessa on saavutettavuudessa ja turvakotien määrässä, jonka pitäisi siis olla aivan eri luokkaa, yksi turvakodin perhepaikka 10 000:ta asukasta kohden. Se tarkoittaisi suurin piirtein tuota Euroopan neuvoston suositusta, 530:tä paikkaa Suomessa.

Toinen iso ongelma meillä Suomessa on se, että meillä ei ole salaista turvakotia. Me tarvitsisimme Suomeen ehdottomasti salaisen turvakodin, mutta meidän laissa on kirjaus, että lain mukaan lapsen huoltajalla on oikeus tietää lapsensa olinpaikka ja jopa oikeus tavata häntä väkivaltaisesta käyttäytymisestä huolimatta. Tällä hetkellä meillä ei ole mahdollisuutta tällaisissakaan tilanteissa evätä tätä oikeutta, vaikka pelko väkivallasta olisi ilmeinen. Turvakodissa voi Suomessa asioida nimettömänä tänä päivänä vain puhelimitse ja avopalveluissa, ei turvakotijaksolla, ja minun mielestäni nämä ovat sellaisia kysymyksiä, joita toivoisin vakavasti pohdittavan samaan aikaan, kun näitä turvakoteja pyritään lisäämään.

Annan vahvan tukeni myös sille — miehenä, joka ei onneksi ole väkivaltaa joutunut lähisuhteessa kokemaan eikä ole itsekään sellaiseen syyllistynyt — että lisätalousarviossa, lisäbudjetissa, osoitetaan rahaa turvakotitoimintaan niin, että edes nykyinen taso voidaan turvata ja siitä mielellään myös näitä paikkoja lisätä, niin että tuo välimatka ja saavutettavuus eivät olisi esteenä turvallisen paikan löytämiselle.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Suomessa valitettavan yleinen lähisuhdeväkivalta on vakava asia. Turvakotipalvelun saattaminen valtion järjestämisvastuulla olevaksi lakisääteiseksi palveluksi onkin erittäin tervetullut uudistus. Toistaiseksi turvakotipalveluiden järjestämisvastuusta ovat puuttuneet säädökset ja kunnat ovat tarjonneet turvakotipalveluja yleisen sosiaalipalveluja koskevan järjestämisvastuun nojalla. Turvakotipalveluiden saatavuus on kuitenkin ollut sattumanvaraista, ja palveluja tarvitsevat ovat olleet eriarvoisessa asemassa. Nykyinen, yksittäiseen asiakkuuteen perustuva maksusitoumuskäytäntö onkin luonut jatkuvan epävarmuuden myös turvakotien ylläpitoon ja taloudenhoitoon, ja niin ei tietenkään saisi olla.

On erittäin tärkeää, että turvakotitoimintaa nyt vahvistetaan säätämällä järjestämisvastuusta ja yhdenmukaistamalla palveluiden sisältöä. Erittäin merkittävää uudistuksessa on, että asiakkaalle turvakotipalvelu on aina maksutonta. Raha ei siis ole esteenä turvakotiin hakeutumiselle.

Sosiaalihuoltolain kokonaisuudistus ja turvakotien rahoitusta koskeva laki täydentävät toisiaan. Sosiaalihuoltolain mukaan lähisuhde- ja perheväkivalta on yksi tekijä, joka kunnan pitää ottaa huomioon ennalta ehkäisevässä työssä, ja sen pitää myös auttaa väkivallan kohteeksi joutunutta. Turvakoteja koskevan lakiehdotuksen mukaan akuutin kriisiavun antaminen otetaan valtion kustantamaksi toiminnaksi, jonka kunta voi järjestää itse, tai se voi ohjata asiakkaan muuhun turvakotiin.

Turvakotipalvelujen alueellisen saatavuuden varmistamiseksi pieniä turvakotiyksiköitä tarvitaan tulevaisuudessakin. Esityksen perusteluissa kuvattu pyrkimys sijoittaa etäyksikkö jonkun muun palvelun yhteyteen siten, että käytettävissä on kriisityöhön erikoistunutta henkilökuntaa, onkin tarkoituksenmukainen. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä tulee myös kouluttaa riittävästi kriisiapuun, jotta osaamista sitten riittää.

Turvakotipalvelujen saatavuuden turvaaminen lähipalveluna edellyttää turvakotiverkoston laajentamista ja paikkamäärän kasvattamista. Tällä hetkellä Suomessa toimii 20 turvakotia, joissa on yhteensä 120 perhepaikkaa. Paikkamäärä ei ole vielä lähelläkään Istanbulin sopimuksen velvoitetta. Jotta turvakotipalvelut turvattaisiin Euroopan neuvoston suosittelemalla tavalla, tulisi Suomessa paikkoja olla yhteensä noin 530.

Hallitus on tosiaankin varannut ensi vuoden budjettiin turvakotitoimintaan 8 miljoonaa euroa, ja rahamäärä, ikävä kyllä, on liian vähäinen takaamaan turvakotitoiminnan jatkumisen edes nykyisessä laajuudessaan, niin kuin täällä jo muutamat ovat todenneetkin. Rahoituksen tarve toki selkiytyy lainsäädäntöä toimeenpantaessa, mutta nykyisen laajuisen toiminnan ylläpitoon tarvitaan valiokunnallekin esitetyn arvion mukaan vuositasolla noin 11,5 miljoonaa euroa. Toivottavasti tähän tosiaankin voidaan palata.

Hallituksen pitäisikin varautua jo ensi vuoden aikana lisäbudjetilla lisäämään rahaa tuonne turvakotitoimintaan. Määrärahan lisäys on välttämätöntä saada myös valtiontalouden kehyksiin, jotta sopimuksen solmivat palveluntuottajat voisivat kehittää toimintaansa pitkäjänteisesti. Tämä pitkäjänteisyys on erityisen tärkeä asia. Valiokuntakin huomauttaa mietinnössään, että vaikka maksettavat korvaukset sidotaan vuotuiseen valtion talousarviossa olevaan euromäärään, määrärahan pienentäminen niin, että toiminta ei voisi vastata kriisiavun tarpeeseen tai korvaus ei vastaisi kustannuksia, olisi vastoin jopa lain tarkoitusta.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Heinonen puuttui tärkeään asiaan, myös siihen miesten kohtaamaan lähisuhdeväkivaltaan. Kuten puheenvuorossani sanoin, se on viime aikoina lisääntynyt ja myös miehet tarvitsisivat tietyissä tilanteissa turvakotipaikkoja.

Mutta mitä tulee näiden turvakotipaikkojen alas ajamiseen tai siihen, että niiden määrä on viime aikoina vähentynyt, niin se osittain johtuu siitä, että kunnat ovat ottaneet käyttöön aika kyseenalaisen järjestelyn. Ne kyllä hankkivat neljä seinää, jotka suojaavat ihmistä fyysiseltä väkivallalta, mutta sen sijaan se muu palvelu, mitä koko turvakotijärjestelmään kuuluu, on puuttunut, ja on ajateltu, että pelkästään se, että ollaan turvassa, riittää, eikä ole ymmärretty sitä, että jotta voi olla oikeasti myös henkisesti turvassa, tarvitaan sitä palvelua, joka auttaa ihmistä selviämään tuosta väkivallasta, irtaantumaan niistä tilanteista ja pääsemään turvallisesti omille jaloilleen.

Nyt tässä järjestelmässä, jossa tämä turvaosuus enemmän siirtyy valtiolle mutta näiden palveluiden järjestelmä on kunnilla, on äärimmäisen tärkeää, kun tehdään sosiaali- ja terveydenhuoltouudistusta, että osaaminen kulkee perässä. Esimerkiksi omassa kotikaupungissani Hämeenlinnassa tehty väkivaltaprojekti nosti yhtäkkiä Hämeenlinnan koko maan väkivaltaisimmaksi kaupungiksi, ja ei sinä aikana varmasti väkivalta siinä kaupungissa lisääntynyt, vaan tietoisuus ja osaaminen lisääntyivät.

Timo  Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Filatoville.

Olisin kuitenkin vielä palannut tähän salaiseen turvakotijärjestelmään. Kun valiokunnassa tätä on käsitelty, niin onko se noussut esille ongelmana, että meillä ei ole mahdollisuutta salaiseen turvakotiin, sellaista ei löydy koko Suomesta? Lain mukaan siis lapsen huoltajalla on oikeus tietää lapsensa olinpaikka ja oikeus jopa tavata häntä väkivaltaisesta käyttäytymisestä huolimatta. Ja turvakodissa lain mukaan voi asioida nimettömänä siis ainoastaan puhelimitse ja avopalveluissa, ei nimettömänä turvakotijaksoilla, ja tämä on oikeasti iso ongelma ja iso huoli monelle. Silloin ei välttämättä uskalleta hakeutua turvakotiin, kun se koetaan leimaavana ja jopa sitä tilannetta joskus pahentavanakin, että omasta kodista lähdetään pois. Silloin pitäisi olla mahdollisuus mennä salaiseen paikkaan ja olla siellä täysin turvassa.

Yleiskeskustelu päättyi.

​​​​