Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Muuttuvat työmarkkinat tarvitsevat erilaisia osaajia kuin aikaisemmin. On erittäin tärkeää, että suomalainen koulutusjärjestelmä kykenee muuttumaan yhteiskunnan mukana ja että se pystyy tarjoamaan sellaista koulutusta, mihin milloinkin on tarve. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen erikoistumiskoulutukset vastaavat osaltaan juuri tähän tarpeeseen.

Sivistysvaliokunnan mielestä hallituksen esityksen mukaiselle uudistukselle onkin työelämässä tarvetta ja sen tavoitteet ovat kannatettavia. Jo työelämässä toimineelle suunnattu ammatillista kehittymistä ja erikoistumista edistävä erikoistumiskoulutus sopii korkeakoulujen tehtäviin. Tarkoitus on myös selkiyttää erikoistumiskoulutusten asemaa suhteessa tutkintokoulutukseen ja täydennyskoulutukseen. Esityksessä yhtenäistetään ja selkeytetään erikoistavaa koulutusta ja täydennyskoulutusta koskevia käsitteitä. Tällä hetkellä se tilanne on hieman sekava.

Sivistysvaliokunta piti erittäin tärkeänä, että nykyistä jatkokoulutuskenttää selkeytetään ehdotetulla tavalla ja että uudistuksessa tarkoitettu yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erikoistumiskoulutus löytää oikean paikkansa nykyisessä jatkokoulutusmahdollisuuksien kirjossa. Hallituksen esityksessä tarkoitetut erikoistumiskoulutukset ovat osaksi koulutusjärjestelmään tulevia uusia kokonaisuuksia, jotka vastaavat työelämän ja korkeakoulutettujen osaamistarpeisiin. Nykyisistä erikoistumiskoulutuksista ja erikoistumisopintoja koskevista säännöksistä luovutaan. Myös oppisopimustyyppisen täydennyskoulutuksen rahoituksesta luovutaan. Nämä uudet erikoistumiskoulutukset eivät ole tutkintokoulutusta eivätkä täydennyskoulutusta vaan ihan oma koulutusmuotonsa.

Erikoistumiskoulutusta on tarkoitus luoda sellaiseen yhteiskunnallisesti merkittävään pysyväisluonteiseen osaamistarpeeseen, johon voidaan vastata korkeakoulussa tehtävään tutkimukseen perustuvalla koulutuksella ja johon ei ole liiketaloudellisena toimintana toteutettavaa koulutustarjontaa. Erikoistumiskoulutus ei siis olisi yleissivistävää tai harrastustoimintaan liittyvää koulutusta, yleiseen täydennyskoulutustarpeeseen vastaavaa koulutusta eikä avoimilla koulutusmarkkinoilla toimivaa korkeakoulujen ja muiden organisaatioiden palvelutarjontaa vastaavaa ja tämän tarjonnan kanssa kilpailevaa täydennyskoulutusta. Tutkintokoulutuksesta erikoistumiskoulutukset eroavat ennen kaikkea tavoitteiltaan. Erikoiskoulutuksella tavoitellaan laajan osaamispohjan sijaan tarkkarajaisempaa työelämässä tarvittavaa osaamista.

Valiokunta pitää kannatettavana, että hallituksen esityksen mukaisesti luodaan nykyistä selväpiirteisempi rakenne korkeakoulujen jatkokoulutukselle. Yhteiskunnan ja maamme elinkeinoelämän jatkuvat muutokset ja siitä johtuvat uudet taitotietovaatimukset edellyttävät selkeän elinikäisen oppimisen jatkopolun myös korkeakouluopiskelun osalta. Jatkossa on kuitenkin huolehdittava rajanvedosta toisaalta markkinaehtoiseen ja -vetoiseen koulutukseen ja toisaalta korkeakoulujen omaan täydennyskoulutukseen. Erityisesti avoimet koulutusmarkkinat pyrkivät jatkuvasti uudistamaan tarjontaansa työelämän tarpeiden mukaisesti. Esityksessä ja sen perusteluissa ei ole otettu kantaa siihen, voiko markkinaehtoista koulutusta myöhemmin syntyä erikoistumiskoulutuksena toteutetuille asiantuntijuusaloille. On tärkeää, että rajanvetoa tämänkin mahdollisuuden osalta jatkossa selkiytetään.

Valiokunta pitää kannatettavana, että opetus- ja kulttuuriministeriö kohdentaa vuosina 2015—2016 järjestettäviin erikoistumiskoulutuksiin korkeakouluille valtionavustusta. Yhtä tärkeää olisi, että muut hallinnonalat arvioivat oman toimialansa osalta erikoistumiskoulutuksen tarvetta ja sen rahoitusta siten, että kaikilla koulutusaloilla on tarjolla tarpeen mukaisia kohtuuhintaisia erikoistumiskoulutuksia.

Hallituksen esityksessä ei ole otettu tarkemmin kantaa siihen, miten muut ministeriöt näin päättäessään voisivat osallistua erikoistumiskoulutuksen kustannuksiin. Rahoituksen suuntaamisesta ja rahoitusmallin kehittämisestä päättää kukin ministeriö. Väliaikaisen rahoituksen käytön aikana tulisi varmistaa nykyisten tarpeellisten koulutusten jatko ja mahdollistaa myös uusien koulutuskokonaisuuksien synty. Mahdollisimman laaja rahoitusrakenne on edellytys erikoistumiskoulutusten lisääntymiselle.

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta korostaa erikoistumiskoulutusta koskevan uudistuksen merkitystä korkeakoulutettujen asiantuntijoiden osaamisen päivittämisessä ja laajentamisessa työelämän kasvavia tarpeita vastaavasti. Valiokunta edellyttää, että hallitus seuraa korkeakoulujen tarjoaman jatkokoulutuksen toteutumista ottaen huomioon koulutuksen tarpeen eri aloilla, koulutusmäärien riittävyyden ja muut koulutuksen tarjoajat sekä jatkokoulutuksen rahoituspohjan laajentumista ja opiskelijakohtaisten maksujen tason määräytymistä, ja hallituksen tuleekin antaa asiasta selvitys valiokunnalle vuoden 2018 loppuun mennessä, eli asiaan vielä palataan.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on tehnyt paljon työtä opin väylien selkiyttämiseksi, ja tässä on yksi osa tätä työkokonaisuutta. Tämän tarkoitus on nimenomaan puuttua korkeakoulutettujen asiantuntijoiden kehittämiseen ja luoda siihen parempi väylä ja tietenkin myös mahdollisuus parantaa nuoren koulutusmahdollisuuksia ja tutkinnon suorittaneiden opiskelua ja tietenkin tällä asiantuntijoiden kehittämisellä mahdollisuuksia myös uusille aloille, mitä myös edustaja Eloranta tässä työelämän osuudessa korosti. Tarkoitus on, että luodaan selkeä asema säädöksissä ja muodostetaan uuden koulutustyypin tutkintokoulutus täydennyskoulutuksen rinnalle ja määritellään tietenkin tavoitteet ja reunaehdot. Työelämä on merkityksellinen tässä kokonaisuudessa.

Kaikesta tästä tullaan säätämään valtioneuvoston asetuksella. Laajuutena tuolle erikoistumiskoulutukselle on vähintään tuo 30 opintopistettä, ja näistä koulutuksista sovitaan koulutusvastuiden ja tutkinnonanto-oikeuksien mukaisesti yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa.