Tuija Brax /vihr:
Arvoisa puhemies! Tulen varmuuden vuoksi puhujakorokkeelle,
että aikarajat eivät rasita, vaikka tässä vaiheessa
yötä yleisösuosio tietysti ei olekaan
enää suuri.
Käsiteltävissä oleva esitys liittyy
Tampereen huippukokouksen päätöksiin
oikeus- ja sisäasioista ja yhteisen turvallisuuden, vakauden
ja oikeuksien alueesta EU:n alueella ja varsinkin EU:ssa tiivistyneeseen
yhteistyöhön viime vuoden terroristi-iskujen jälkeen
Amerikassa. Olen suuren valiokunnan osa-jaoston eli oikeus- ja sisäasioiden
jaoston puheenjohtaja ja siinä ominaisuudessa muutaman
sanan tässä lähetekeskustelussa sanon
tältä osin.
Nyt esitetään yhteisiä tutkintaryhmiä,
että tutkintaviranomaiset, poliisitoimi pystyisivät
tarvittaessa sekä EU-jäsenmaiden kanssa että myös
lähialueiden viranomaisten kanssa semmoisissa rikoksissa,
joissa tutkinta vaatii monikansallista tutkintaa, muodostamaan yhteisiä tutkintaryhmiä.
Todetaan myös, että mikäli myöhemmin Eurojustin
eli Euroopan syyttäjäviraston tai Europolin tai
Olafin, joka on siis petostentutkintayksikkö, toimivalta
sen sallii, tämmöisissä yksiköissä voisi
toimia myös näitä EU-tason elinten tutkijoita.
Esityksessä myös kuitenkin toistaiseksi pidättäydytään
siinä, että silloin kun toimitaan Suomessa, toimintaa
johtaa aina suomalainen poliisivirkamies tai muu tutkija ja noudatetaan
aina tietysti Suomen lakeja, niin esitutkintalakeja, pakkotoimilakeja
kuin muitakin viranomaisia sitovia lakeja ja päivänselvästi myös
ihmisoikeussopimuksia. Vastaavasti, jos toimitaan jonkun toisen
osapuolen maaperällä, niin sitten toisin päin.
Kuitenkin on hyvä ymmärtää,
että tämä esitys on tarkoitettu ainakin
Brysselin päässä vasta aluksi, ikään
kuin harjoitteluvaiheeksi, niin sanotuksi sisäänajovaiheeksi,
kohti uutta, uljasta Eurooppaa, jonka tarkoitus on olla enempi tai
vähempi näillä näkymin — jos
ajatellaan konventtiakin niin itse asiassa enempi — liittovaltiomainen
Eurooppa. Sillä liittovaltiolla tulee olemaan myös
liittovaltiotason syyttäjävirasto aivan niin kuin
Yhdysvalloilla on FBI, sillä tulee olemaan liittovaltion
poliisi niin kuin Europol, ja totta vie sen verorahoja ja sen julkisia
varoja tulee valvomaan oma liittovaltiotason petoksia ja julkisten varojen
käyttöä valvova yksikkö.
Jo tässä vaiheessa, kun valiokunnat tätä asiaa käsittelevät,
on syytä ottaa asiantuntijakuulemiseen jaostomme pyynnöstä tätä kokonaiskehitystä
kartoittanut
tutkija ja meidän vastikään saamamme
selvitys on jaettava myös jaostojen jäsenille,
koska pidemmän päälle ja jo ehkä konventista
on tulossa ulos selvästi tätä esitystä pidemmälle
meneviä rakenteita siitä, miten poliisiviranomaiset
tietyissä asioissa ovatkin liittovaltion tason yhteistyössä tai
pidemmän päälle liittovaltioviranomaisia.
Euroopan kansalaiset, Suomen kansalaisetkin, kaikkien tutkimusten
mukaan odottavat EU:lta juuri rajat ylittävän
rikollisuuden, järjestäytyneen, vaarallisen rikollisuuden,
huume-, ihmiskauppa- ja muun erittäin vaarallisen rikollisuuden
suhteen toimia. Mutta samaan aikaan kaikissa mittareissa Euroopan
kansalaiset ja erityisesti Suomen kansalaiset kavahtavat ajatusta
liittovaltiosta. Mielestäni eduskunnan olisi velvollisuus
pohtia näitä kahta ristiriitaista kehitystä avoimesti,
koska itse olen tullut siihen tulokseen, että nimenomaan
näiden vakavimpien rajat ylittävien rikosten osalta
on perusteltua ajatella myös niin, että liittovaltiotasolla
on paitsi entistä yhteneväisempää lainsäädäntöä — sen
lainsäädännön vain pitää olla
niin laadukasta kuin meillä perinteisesti rikoslainsäädäntö on — myös
yhteisiä tutkintaelimiä.
Mutta on vielä hyvin pitkä matka siihen, että eurooppalaiset
alalla toimijat puhuisivat yhteistä kieltä. Ei
vain siis heidän kielitaitonsa vaan kansalliset rikosjärjestelmät,
tutkimusjärjestelmät, muun muassa se, mikä on
syyttäjän rooli ja mikä on poliisin rooli
tutkinnassa, syyttämisessä, koko ohjaamisessa,
vaihtelevat EU-maissa niin suuresti, että kyllä vielä on
aikaa kuluttava paljon ja nykyisten Eurojustin syyttäjien
on vielä opeteltava toinen toistensa ajattelua, logiikkaa,
lainsäädäntöä ja oikeustapauksia
monta vuotta ennen kuin päästään
siihen tilanteeseen, jossa niin hyvää lainsäädäntöä ja
toimintakulttuuria voisi olla, että näille liittovaltiotason
elimille aika olisi kypsä.
Tätä kehitystä liittovaltiopoliisin,
liittovaltiosyyttäjän suuntaan saattavat edesauttaa
nämä terroristi-iskut senkin takia, että EU
on sitoutunut siihen ja jo toteutetaan sitä, että nämä mainitut elimet
toimivat yhteistyössä muun muassa Yhdysvaltain
vastaavien elinten kanssa. Saamani selvityksen mukaan tällä hetkellä lähinnä vastapuoli
tai tiivein yhteistyökumppani on Yhdysvaltain liittovaltion
oikeusministeriö. Mutta on selvää, että jos
tämä yhteistyö oikeasti etenee tutkintatasolle
nykyistä tehokkaammin, sekin tulee osaltaan varmasti vahvistamaan
paineita siitä, että Euroopan vastaavilla yhteistyökumppaneilla
on saman kaltaisia toimivaltuuksia ja kykyjä kuin on Yhdysvaltainkin
puolella. Tämä kehitys ei ole ollenkaan ongelmatonta,
mutta olisi todella ongelmallista, jos eduskunta ei uskaltaisi tämän
lakiesityksen yhteydessä valiokuntakeskustelussa siihen
tutustua, ottaa siihen kantaa ja kantaa se tuska myös vaaliareenoille
ja kertoa siitä äänestäjille.
Keskustelu päättyy.