Täysistunnon pöytäkirja 125/2012 vp

PTK 125/2012 vp

125. TIISTAINA 11. JOULUKUUTA 2012 kello 14.04

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä vuosina 2013—2015

 

Kimmo  Tiilikainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä on ennennäkemätön ja omituinen päivä eduskunnan historiassa. Hallitus on tänä aamuna päättänyt esittää eduskunnalle muutamia lakiesityksiä, millä se pyrkii tuomaan Suomeen kasvua ja työllisyyttä. Tavoite on hyvä, mutta tämä menettelytapa on aivan käsittämätön, valitettavasti.

Kun eduskunnassa käy vieraita, me edustajat esittelemme omaa työtämme. Me sanomme, että täällä lähetekeskustelussa hallituksen lakiesitystä arvioidaan ja se lähetetään tarkkaan käsittelyyn valiokuntiin. Valiokunnissa kuulemme lukuisia asiantuntijoita ja pyrimme parantamaan hallituksen antamia esityksiä. Lakiesitykselle on periaatteessa kolme vaihtoehtoa: Jos lakiesitys on huolellisesti valmisteltu, voi asiantuntijakuulemisen jälkeen käydä niin, että se hyväksytään sellaisenaan. Aika usein, jos eduskunnan valiokunnat tekevät perusteellista työtään, todetaan valmistelussa joitain puutteita tai joitain asioita, joissa lakiesityksiä voidaan parantaa. Tällöin valiokunta pyrkii asiantuntijakuulemisiin nojaten tekemään korjaavia ehdotuksia, jotta eduskunta lakeja säätäessään olisi varma, että halutut tavoitteet saavutetaan ja esitykset on monipuolisesti arvioitu ja niiden vaikutukset kansalaisille tarkoin punnittu. Joskus käy myös niin, että valiokunta toteaa hallituksen esityksen olevan niin puutteellinen, että se ei parane täällä pykäliä viilaamalla, vaan esitys palautetaan ministeriön valmisteluun.

Nyt olemme historiallisessa ja todella omituisessa tilanteessa. Hallitus on siis tänä aamuna päättänyt tuoda eduskuntaan esityksiä, joista nyt käymme lähetekeskustelua. Olen ymmärtänyt, että kun olemme saaneet lähetekeskustelun käytyä, valtiovarainvaliokunnan verojaoston pitäisi pikapikaa kuulla muutama asiantuntija hallituksen esityksistä. Heidän pitäisi pikapikaa kirjoittaa mietintö, jonka koko valtiovarainvaliokunta pikapikaa, kiireellä, hyväksyy, jotta se saadaan kenties vielä tämän saman päivän aikana palautettua tänne eduskunnan saliin.

Missä on eduskunnan työtä arvostava hallitus? Ei ainakaan tässä maassa. Luulisi, että tämä poikkeuksellinen menettely olisi edes sen verran hallituksen kelloja kilkattanut, että esittelevä ministeri, valtiovarainministeri Urpilainen, olisi kertomassa, miksi näin on menetelty. En näe valtiovarainministeri Urpilaista tässä salissa. [Jutta Urpilainen astui saliin.] — Nyt näkyy, hienoa.

Tämä hallituksen menettelytapa, millä se pakottaa eduskunnan tekemään puutteellisen valmistelun ja kuulemisen pohjalta merkittäviä ratkaisuja, ei missään tapauksessa saa kehuja. Oikeastaan tämä lakiesityskokoelma, mikä nyt on, on Kataisen ja Urpilaisen eduskuntaa kohtaan osoittaman ylimielisyyden eräänasteinen huipentuma. Ei riitä, että olette kauaskantoisissa yhteiskuntaa uudistavissa hankkeissa hylänneet parlamentaarisen valmistelun. Ei riitä, että ette välitä oikaista eduskunnalle esimerkiksi selontekojen pohjalla olevia virheellisiä tietoja. Mitäpäs eduskunnasta! Nyt te pistätte eduskunnan tekemään työtä, mitä kukaan kansanedustaja ei voi arvostaa eikä kunnioittaa. Pakotatte eduskunnan tekemään ratkaisuja ilman perusteellista hallituksen esityksen arviointia.

Tästä herää kysymyksiä, ja toivon, että hallitus näihin kysymyksiin vastaa tässä lähetekeskustelussa. Mikä valmistelussa kesti? Miksi panttasitte esityksiä? Ymmärsin, että jo kehyspäätöksessä viime keväänä periaatteessa puhuitte, että 300 miljoonan euron kasvupaketti olisi tulossa. Valtiovarainministeri Urpilainen toisti tämän lupauksensa 300 miljoonan euron kasvupaketista budjetin lähetekeskustelussa syyskuussa. Nyt esitykset ovat tässä. Oma yhteenlaskuni tuottaa hieman yli 200 miljoonan euron kasvupanostuksen. Se on tyhjää parempi, mutta kun yhteiskunnassa koko ajan käydään keskustelua, että heikentyvä taloustilanne, aleneva vienti ja heikkenevä työllisyys vaatisivat hallitukselta määrätietoisia, nopeita, kasvua edistäviä lisätoimia, hallitus ei pysty toteuttamaan edes aiemmin lupaamiaan siinä mitassa kuin on eduskunnalle luvannut. Olette eduskunnalle velkaa selityksen, miksi toimitte näin.

Itse näihin esityksiin. Sijoitustoiminnan verohuojennus: Onneksi hallitus lausuntokierroksen jälkeen korjasi sitä ja pahimmat epäkohdat siitä poisti. Tosin keskustalla on esittää tähän käsittelyyn ja lähetekeskusteluun parempi esitys sijoitustoiminnan verokannusteesta, jonka puheenjohtajamme Juha Sipilä tulee myöhemmin esittelemään.

Tutkimus- ja kehityspanosten verohuojennusesitys: Siinä on erittäin hyvä ja kannatettava ajatus. Ajatushan on se, että yrityksen, joka uskoo omaan ideaansa ja haluaa satsata tuotekehitykseen, tutkimukseen ja innovaatioiden markkinakelpoisuuteen, ei tarvitse odottaa, että joku yhteiskunnan tukea myöntävä taho arvioi sitä hanketta vuosikaudet kenties byrokratian rattaissa, vaan yritys, joka uskoo ideaansa, voi palkata tuotekehityshenkilöstöä tekemään tuota työtä ja saa siitä huojennuksen. Perusajatus on erittäin hyvä ja kannatettava, ja sitä keskusta jo vuosi sitten hallitukselta vaati. Kuitenkin valmistelussa tämäkin alun perin hyvä idea onnistuttiin erilaisilla rajauksilla ja rajoitteilla todella torsoksi saattamaan.

Arviot olivat, että jos ehkä muutama kymmenen miljoonaa tästä kasvukannustetta tulee, niin hyvä. Onneksi hallitus edes jonkun verran korjasi tätä, mutta pelkään, että tässä käy niin, että uutta piristysruisketta tutkimukselle ja tuotekehitykselle tämä esitys ei tule antamaan, vaan se synnyttää tilanteen, että yritykset miettivät, miten jo töissä olevan henkilöstön palkkakuluja saataisiin tämän ylimääräisen vähennyksen piiriin. Tutkimus- ja kehityspanoksiin kannustava lakiesitys lisää siis tutkimus- ja kehityspanoksia lähinnä verosuunnittelussa, kun verokonsultit voivat uusia pykäliä miettiä, että miten taas veroja vähemmän jouduttaisiin maksamaan. Piristysruisketta itse asiaan, uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen, tästä tuskin tulee.

Arvoisa puhemies! Toivotan valtiovarainvaliokunnalle hyvää käsittelyä. Toivon, että muutamasta asiantuntijasta, jotka saatte kuultavaksenne, saatte parhaan mahdollisen tiedon puristettua irti tulevien tuntien aikana, ja toivon, että kaiken tämän jälkeen pystytte kirjoittamaan eduskunnalle asiantuntevan ja tyhjentävän mietinnön, jota voimme sitten myöhemmin arvioida. Mutta tästä menettelytavasta hallitus ja sen keskeiset ministerit olisivat eduskunnalle selityksen velkaa.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tiilikainen esitti ihan aiheellisia kysymyksiä ja huolia, joihin osaksi kyllä myös vastasi itse. Tiilikainen peräänkuulutti hallitukselta välittömiä toimenpiteitä Suomen kasvun aikaansaamiseksi. Se on juuri se syy, minkä takia tätä veroesityspakettia on myös eduskunnan verojaoston puolesta kiirehditty tähän taloon.

Tiedossa on ollut, että aikataulu on erittäin haasteellinen, ja siitä johtuen koko verojaosto on jo syyskuun alussa kuullut näistä tulevista esityksistä ja olemme myös siihen valmisteluun perehtyneet. Hallituksen puolelta luonnollisesti valtiovarainministeri Urpilaisen ja elinkeinoministeri Vapaavuoren johdolla olemme tässä keskustelussa olleet mukana, ja viime viikolla, kun hallitus on päässyt lakien sisällöstä yksimielisyyteen, tätä keskustelua on jatkettu myös opposition kanssa ja nämä esitykset ovat myös oppositiolle toimitettu. Tänään kuullaan todella elinkeinoelämän edustajia, kuullaan valtiovarainministeriön edustajia (Puhemies: Minuutti on täynnä!) ja kuullaan jopa akateemisia toimijoita. Sen jälkeen valtiovarainvaliokunnan verojaosto tulee yhdessä antamaan mietinnön ja ottamaan sitten kantaa esityksen sisältöön.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On totta, että tämä esitys tulee varsin viime hetkellä. Tästähän sovittiin jo kehysriihessä maaliskuussa. Silloin myöskin annettiin mitoitus, kuinka paljon nämä verohuojennukset saavat maksaa. Valmistelu on kestänyt kauan, mutta se on ollut varsin avointa ja esitys on nyt lausuntokierroksella ja kaikilla asianosatahoilla on esitys ollut tiedossa ja ne elementit, jotka tässä saattaisivat muuttua.

Viime viikolla eduskunta päätti, että kaikki esitykset, jotka halutaan budjettiin liittyen antaa, on annettava viimeistään tänään, ja hallitus noudattaa tätä eduskunnan määräystä. Verojaosto kuulee tänään asiantuntijoita, valtiovarainvaliokunta käsittelee asiaa tänään, ja me kykenemme tämän asian tässä aikataulussa käsittelemään. Asiantuntijat ovat paneutuneet esitykseen ja esitys on toimitettu jo aikaisemmin myöskin verojaoston jäsenille, joten asia ei ole sillä tavalla uusi.

Kysymys oli siitä, halutaanko laki voimaan 1.1.2013. Olisi ollut toinen vaihtoehto, että se olisi hyväksytty vasta helmikuussa, mutta takautuvasti. Se olisi ollut tietyllä tavalla vaarallista kansalaisten oikeusturvan kannalta. Olen sitä mieltä, että on parempi, että tämä saadaan nyt voimaan, koska jos halutaan kasvukannustimia, niin niitten suhteen pitää toimia nopeasti.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itselleni on jäänyt vähän epäselväksi keskustan tahtotila. Keskusta moittii samassa puheenvuorossaan, että hallitukselta ei tule tänne riittävästi esityksiä. Keskusta on vaatinut hallitukselta pikaisia toimenpiteitä, nopeaa toimintaa. Sitten kun hallitus toimii, sitten keskusta moittii, että nyt ne tulevat liian nopeasti, nyt on liian nopeata toimintaa hallitukselta. (Erkki Virtanen: Väärä hallitus!) Sitten vielä kritisoidaan, että nyt pitää eduskunnankin kuulemma toimia nopeasti. Ymmärtääkseni keskusta on koko syksyn täällä nimenomaan puhunut sen puolesta, että tarvitaan toimenpiteitä, nopeita toimenpiteitä. Ja aivan niin kuin täällä äsken todettiin, näitä esityksiä ei olisi missään tapauksessa pitänyt jättää enää ensi vuoden puolelle. Tämän takia on tärkeää, että myös eduskunta pystyy tässä aikataulussa, kun te äsken täällä vakuutitte valiokunnan puheenjohtajan toimesta, käsittelemään nämä esitykset.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelma, ja niin kuin täällä sanottiin, kehysriihi on linjannut nämä sangen tarpeelliset esitykset, ja näistä todellakin, niin kuin kuultiin, on pyritty käymään keskustelua heti, kun on jotain keskustelua käytävissä. On selvästikin painavia syitä, miksi tämä laki on tarpeen. Mutta se ei poista tämän käsittelyn poikkeuksellisuutta ja moitittavuutta ja sitä, että tämmöisiä ei varmastikaan kukaan tavoittele eikä aio tahallaan jatkossakaan käyttää.

Eduskunnan puhemiehistö viime viikolla käsitteli, sai tiedon, että tämä esitys on vielä tulossa, ja puhemiehistössä, jossa olin läsnä, ja sen uskallan kertoa, yksimielisyys vallitsi aikataulusta, että vielä tänään budjettilakeja saa tuoda eduskuntaan. Siinä käsittelyssä oli läsnä myös opposition edustajia, jos oikein muistan. Joka tapauksessa siinä käsittelyssä olisi ollut laillisesti läsnäolo-oikeudella opposition edustajia sekä puhemiehistön jäsenenä että puhemiesneuvostossa.

Tältä osin varmasti kaikki ovat samaa mieltä, että tämmöisiä prosesseja emme toivottavasti näe usein. Mutta kyllä tässä on myös painavat perusteet, miksi tämä laki on pyrittävä saamaan, jos se nyt käsittelyssä hyväksi osoittautuu, niin kuin uskon, voimaan heti vuoden alusta.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen henkilökohtaisesti viime viikolla antanut lehdistöön lausunnon, jossa olen sanonut, että hallitus on halvaantunut ja vaaditaan välittömiä toimenpiteitä. Minä pidän tätä ratkaisua nyt nopeana toimenpiteenä ja sikäli hyvänä, että hallitus on valmis tekemään työllisyyden parantamiseksi jotakin.

Tämä ratkaisu sinällänsä on ihan hyvä, mutta tässä olisi nyt voinut kyllä tehdä sellaisiakin ratkaisuja, että olisi voitu ottaa mukaan tähän esimerkiksi tämä Viron veromalli: yhtiö, josta ei nosteta osinkotuloa ja jossa käytetään voittovarat yhtiön kehittämiseen, työllistämiseen, vapautettaisiin yhteisöverosta. Tämä on Suomen kilpailukyvyn kannalta erityisen tärkeätä sen takia, että Viron yrityskannasta alkaa olla jo 30 prosenttia suomalaisia yrityksiä, ja tämä on hälyttävää, ja yhteisöverotulot ovat meillä laskussa kaikkinensa, joten meidän pitäisi vahvistaa suomalaista kilpailukykyä. Myöskin kotitalousvähennys on yksi semmoinen asia, jolla nimenomaan pk-sektoria (Puhemies: Minuutti on täynnä!) pitäisi vahvistaa. Minun mielestäni on kuitenkin hyvä, että hallitus edes jotain tekee nopealla aikataululla.

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy todeta edustaja Backmanille, että jos oppositio sanoi, että pikaisesti, niin kyllä silläkin määreellä jonkunnäköinen aikajänne kuitenkin on, koska kyllä eduskunnan keskeinen periaate on se, että valiokunnalle varataan riittävästi aikaa lakiin perehtymiseen ja sen käsittelyyn. Verojaoston jäsenet saivat perjantai-iltana nämä tiedot, jotka tässä tulossa ovat, jotenka on täysin kohtuutonta kuvitella, että tässä ajassa olisi pystytty täysin tätä käsittelemään.

Toisaalta kuulin nyt, että olisi tulossa pari asiantuntijaakin vielä. Viikonloppuna näistä ei ollut tietoa. Voi kysyä, mikä heidän motivaationsa on tulla asiantuntijoiksi, koska mietintöhän siellä on jo kirjoitettu valmiiksi.

Tässä täytyy vain nyt kysyä: Missä tämä viipyi? Miksei tätä voitu antaa aiemmin? Mikä oli se syy? Oliko syynä se, että pankkivero piti ajaa eduskunnan läpi (Seppo Kääriäinen: Selvä asia!) ennen kuin tämä tuotiin eduskuntaan? Tämä on ollut jo pitemmän aikaa valmiina, ja te olisitte voineet tuoda tämän huomattavasti aikaisemmin eduskunnan käsittelyyn, ja silloin se olisi saanut arvoisensa käsittelyn. (Puhemies koputtaa) Sitä se ei nyt saa.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Lintilälle: tämä viipyi vielä viime vaiheessa siksi, että sitä haluttiin korjata, haluttiin tehdä kunnollinen laki, kun kerran tehdään. Lait, joita edustaja Tiilikainen viime viikolla antamassaan haastattelussa peräänkuulutti, että missä nämä viipyvät: ne ovat täällä nyt, ja kuten on kuultu, tänään oli viimeinen päivä, milloin ne olivat tuotavissa tänne, jotta ne ehtivät verolakeina voimaan. On mielestäni erinomainen asia, että nämä ovat täällä nyt.

On totta, että käsittelyjärjestys olisi voinut olla parempikin, mutta Suomen tilanne on sen verran vakava, että meidän pitää saada, kuten oppositiokin on monesti peräänkuuluttanut, tämäntyyppisiä lakeja ja asioita eteenpäin, jotta Suomen talous saadaan kasvuun ja työllisyyttä turvattua.

Tällä hetkellä hallitus tekee laajalla rintamalla valmistelua puolivälitarkastelua varten, jossa tuodaan lisää toimenpiteitä, joilla suomalaista työllisyyttä ja kilpailukykyä vahvistetaan. Hallitus toimii, tämä on hyvä esimerkki siitä, ja pystyy tekemään päätöksiä.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä edustaja Orpo ei tyrmännyt sitä väitettä, minkä kollega Lintilä asiallisesti esitti. Elikkä kyllä tätä lakiesitystä tarpeettomasti viivyteltiin valtiovarainministeriön pöydällä, jotta SDP:n vaalilupaus saataisiin ajettua täällä eduskunnassa loppuun saakka. Tämä on ihan päivänselvä asia, näin tässä kävi. Mutta hyvä kuitenkin, että esitys on nyt täällä, ja se pitää viedä tässä aikataulussa läpi.

Sen sanon myönteisenä asiana, että on hyvä, että hallituksessa luotettiin elinkeinoministeri Pekkarisen käynnistämään valmistelutyöhön ja saatiin tämä päätökseen, vaikka silloin edellisessä hallituksessa valitettavasti kokoomus vastusti tätä esitystä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kolmanneksi voin sanoa sen, että tämän jälkeen hallituksesta ei enää voida antaa selitystä, ettei ole ehditty valmistella lakiesitystä. Tämä kertoo sen, että päivässäkin saadaan laki lähes voimaan, jos tahtoa on, myöskin muissa asioissa.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei tätä kukaan ole missään viivytellyt. Tästä haluttiin tehdä ja viilata niin hyvä laki, että se pystytään saamaan voimaan ja että se myöskin vaikuttaa ja on voimissaan, jotta saadaan vaikutuksia ja jotta todella t&k-vähennystä käytetään hyväksi siihen, mihin halutaan.

Viittasitte tässä entisen ministerin, edustaja Pekkarisen hyvään valmisteluun. Tämä juontaa todella juurensa siitä, että tätä lakia on valmisteltu pitkään. Eikö olisi aika sanoa kiitos siitä, että tämä laki on nyt täällä käsittelyssä, jotta suomalaiset yritykset pääsevät hyödyntämään tätä vähennystä?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pitää sanoa kiitos, vihdoinkin, mutta pitää myös sanoa kritiikki siitä, että kun me olemme täällä oppositiossa monta kertaa peränneet hallitukselta nopeita toimia, niin te olette kohta parisen vuotta käyttäneet aikaa valmisteluun ja selvityksiin ja kompromisseihin. Jos tämä nyt loppua kohti kiihtyvä ripeys näkyy muissakin päätöksissä, niin ehkä meillä vähän toivoa on. Mutta kyllä me tarvitsemme Suomeen tällaisen kasvuohjelman, jossa ihan radikaalilla tavalla parannetaan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä, viennin mahdollisuuksia ja sitä, että Suomi ei ajaudu Kreikan tielle, mitä nyt ollaan pahasti kulkemassa tämän kovan ylivelkaantumisen seurauksena. (Ben Zyskowicz: Tehän vaaditte lisää velkaa!)

Toivottavasti myöskin SDP:n puolella tiedostetaan se, että nyt todellakaan ei ole vain kompromissien aika, vaan nyt on sellaisten päätösten aika, joilla Suomi nousee. Meillä pitää olla ratkaisuja eikä vain selityksiä ja ohjelmia ja projekteja.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä on SDP:ssä ymmärretty koko ajan ja ymmärretään tulevaisuudessakin. Tämä laki ja myös seuraava laki ovat esimerkkejä siitä, että teemme tekoja. Tämähän on jälleen kerran yksi ruksi sellaiseen ruutuun, että mitä edellinen hallitus puhui mutta ei tehnyt ja nyt sitten tehdään. Tämä on tärkeää myös SDP:lle, että voimme tukea yrittäjyyttä näiden uusien keinojen kautta.

Puhemies! On toki harmillista, että käsittely jää lyhyeksi, siitä olemme kaikki yhtä mieltä, mutta tällä kertaa, koska tilanne on vakava, on tärkeää, että saamme mahdollisimman hyvän lain — siksi sitä valmisteltiin pitkään — voimaan ja mahdollisimman nopeasti. Nyt täytyy vain tulla asiat edellä eikä olla muotoseikoista riippuvainen.

Puhemies! Kun puhutaan tästä eduskunnan vallasta ja nopeasta päätöksenteosta, niin tässä on sentään se hyvä puoli, että tämä on myönteinen asia. Tämä ei tullut pyytämättä, yllätyksenä, tämä on ollut tiedossa. Viime kaudella keskustan johdolla iso asia, ERVV, Euroopan rahoitusvakausväline, vietiin niin nopeasti eduskunnan käsittelyn läpi, että emme kerinneet oikein mitään tekemään. SDP halusi silloin lisää kuulemisia, perustuslakivaliokunnan lausuntoja — mikään ei käynyt. Melkein nuijan kopautuksella tuollainen aika pieni, lainausmerkeissä, (Puhemies koputtaa) ERVV silloin vietiin läpi.

Mikael Jungner /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä paketti, joka täällä nyt tänään on, on arvokas, ja valitettavasti se tapa, jolla oppositio tämän otti vastaan, ei ole ihan yhtä arvokas. Tämä aika nimittäin ei kestä vitkastelua. Suomen tilanne heikkenee kuukausi kuukaudelta, ja tämä on syytä saada voimaan jo ensi vuoden alusta.

Toisekseen, tässä on nyt käsillä pitkän matkan alku. Tämä kasvupaketti ei taatusti tule jäämään tämän eduskunnan viimeiseksi.

Kolmanneksi, tästä kasvusta ja siihen panostamisesta vallitsee positiivinen ilmapiiri läpi ja yli puoluerajojen. Täällä eduskunnassa on ollut paljon aktiivisuutta ja keskustelua puoluepolitiikka unohtaen, ja toivoisin, että tälläkään hetkellä ei sitä unohdettaisi. Nämä asiat, jotka meitä yhdistävät, ovat asioita, jotka vain pitää tehdä, ja toivon, että päästään keskustelussa eteenpäin.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Jungnerin jälkeen on tietenkin helppo jatkaa vähän samasta ajattelusta, että kyllähän se päämäärä ja tavoite on kumminkin se kaikista olennaisin. Muotoseikoissa löytyy arvostelua, se pitää sanoa. Ei näin varmaan voi menetellä toistuvasti. Kyllä pitää olla oma aikansa eduskuntakäsittelyyn ja sille työlle, mutta olennaistahan tässä nyt on se, minkä joku edustajista sanoikin, että tehdäänkö takautuvaa lainsäädäntöä vai säädetäänkö se tässä järjestyksessä. Minusta tässä tapauksessa kumminkin on itseisarvona parempi tehdä niin, että tehdään etukäteen lainsäädäntöä kuin takautuvaa lainsäädäntöä, jota voisi arvostella sitten tästä yhdenvertaisuusperiaatteesta. Siinä mielessä tä-mä menettely poikkeuksena on nyt hyväksyttävä ja ennen kaikkea siksi, että niitä työpaikkoja ja sitä toimeliaisuutta tähän yhteiskuntaan saadaan. Minusta olisi hyvä nyt keskittyä nimenomaan tähän työhön ja jättää tämä juupas—eipäs-keskustelu vähän vähemmälle.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Emme elä Mohamed Mursin vallan alla. Tällaista eduskunnan ohittamista ei pitäisi voida tapahtua Suomessa. Sitä on aivan turha selitellä. En usko, että koskaan tämän edustuslaitoksen historiassa oppositiolta on pyydetty vastalausetta ennen kuin lakiesitykset ovat olleet lähetekeskustelussa. Kertooko tämä todellakin hallituksen kyvyttömyydestä toimia? (Kokoomuksen ryhmästä: Päinvastoin!) Ehkä se kertoo nimenomaan käsittämättömästä vedätyspolitiikasta, jossa täysin ristiriitaisia asioita ostetaan.

Tässä on puhuttu pankkiverosta. Sekin on suomalaisille pankeille rankaisu. Se rankaisee juuri suomalaisia yrittäjiä, suomalaisia riskiluoton tarvitsijoita, sillä vero siirtyy lainan korkoihin. Ei kai samassa kättelyssä sovittu pankkiverosta, kun sovittiin näistä yrityksille myönteisistä asioista? Tätä keskusta olisi reivannut, jos olisimme käsittelyaikaa saaneet, siihen suuntaan, että se olisi koskenut kaikkia yritysmuotoja, (Puhemies koputtaa) alaraja olisi ollut matalampi ja myös tutkimus- ja kehittämistoiminnan ulkoa ostaminen olisi kuulunut tähän vähennyksen piiriin.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän hallituspuolueiden uskollisia sotureita, edustajia, jotka yrittävät selittää hallituksen tekoja täällä parhain päin. Valitettavasti esittelevä ministeri Urpilainen kävi painamassa nappia ja poistui muille kiireilleen. Hän olisi ollut selityksen velkaa eduskunnalle, missä tuo valmistelu viipyi. Te yritätte kääntää tämän eduksenne, että nyt hallitus tekee ripeitä päätöksiä. Te päätitte 9 kuukautta sitten käytännössä tämänkaltaisista asioista, lupasitte 300 miljoonan kasvupanostuksia. Niistä on kolmannes huvennut matkan varrella, ja niitten valmistelu on kestänyt 9 kuukautta, ja kun kansakunta ja talous odottaa uusia kasvusysäyksiä, te puolustelette ikivanhoja, vesitettyjä päätöksiänne, että nyt hallitus toimii. Ei kerro kovin hyvää hallituksen toimintakyvystä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskusta on menettelytapaan kohdistuneessa kritiikissään oikeassa. Tälle kritiikille on kiistämättömät perusteet, ja ei voida sanoa, että hallitus olisi saanut tai ansainnut tästä menettelystä kovinkaan paljon tyylipisteitä.

Mutta keskusta, ja ainakin edustaja Tiilikainen, kehui näitä lakiesityksiä ja itse asiassa myös niitä korjauksia, joita viime vaiheessa tehtiin näihin lakiesityksiin. Hallituksen vaihtoehdot olivat siis ne, että 1) annetaan ne keskeneräisinä eli huonoina, 2) luovutaan kokonaan näistä uudistuksista tässä vaiheessa tai 3) korjataan, mikä johtaa nyt käsillä olevaan poikkeukselliseen kiireeseen. Minun mielestäni on perusteltua, että hallitus valitsi tämän kolmannen vaihtoehdon eli toteutetaan nämä uudistukset tässä vaiheessa, vaikka sitten tyyli ei ansaitse kehuja. Nämä ovat tärkeitä asioita, ja hyvä, että ne annettiin eduskunnalle.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen edustaja Zyskowiczin kanssa hyvin samoilla linjoilla siinä, että kun kerran yhteiskunnallinen tilanne on tämä, niin eikö se nyt ole kuitenkin parempi, että annetaan se signaali, että nyt on järkevää ja kannustavaa lähteä yrittämään, lähteä kasvamaan. Tämä on erittäin tärkeä ajoituksellinen signaali. Ja siinä seuraavassa vaiheessa, tammikuussa, varmasti tullaan viemään eteenpäin sitä, että mitkä alkavat olla tämän vaikutukset ja mitä seuraavia toimia halutaan tehdä, jolloin yhteiskunnalle tulee se viesti, että nyt kannattaa lähteä kasvamaan ja yrittämään uudestaan. Niin että olisimme tyytyväisiä! Nyt tehdään päätöksiä. Nyt on ensi vuoden alkua koskien jo ensimmäiset päätökset tehty, että uusi kasvu lähtisi liikkeelle Suomessa.

Ville Vähämäki /ps(vastauspuheenvuoro):

Kunnioitettu puhemies! Vahvistan sen viestin, minkä jaoston puheenjohtaja, edustaja Kataja tuossa toi esiin: näitä asioita on käsitelty tuolla jaostossa jo aikaisemmin syksyn aikana, ja onhan tästä ollut myöskin lausuntoluonnokset. Lausuntoja on kyselty toimijoilta.

Onhan tämä aikataulu tietenkin hieman ongelmallinen. Tämän kanssa kuitenkin voidaan elää. Toivoisin, että tästä kohta päästäisiin sinne jaoston kokoukseen käsittelemään tätä asiaa — oikeasti siellä on viisi, kuusi asiantuntijaa tulossa paikalle — ja päästäisiin heitä kuulemaan sinne.

Tietenkin olemme näin oppositiossa tehneet tästä asiasta aikaisemminkin lakiesityksiä. Myöskin osa näistä esityksistä on kuulunut meidän vaihtoehtobudjettiimme. Toivoisimme, että mahdollisesti hallitus sitten antaisi selvityksen eduskunnalle siitä, mitkä näitten lakiesitysten vaikutukset ovat olleet.

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun meitä edustajia informoitiin tänään näistä pikalakiesityksistä ja tästä hallituksen yhdeksän kuukauden valmisteluajasta, raskausajasta, hämmentyneenä tuli mieleeni vanha jouluvirsi ja joulun ihme: "Bisnesenkeli taivaan lausui näin, miks hämmästyitte säikähtäin". (Naurua) Viime hetkellä tänne tuotiin veronhuojennuslait, joiden kustannusvaikutus valtiolle on yli 200 miljoonaa. Olen melko varma, ettei näillä huojennuksilla luoda ainoatakaan uutta työpaikkaa. Tulonsiirto on mittava. Olisin odottanut hallitukselta samaa ripeyttä telakka-teollisuuden suurtilausten turvaamiseksi.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Me tiedämme kaikki, että me elämme vakavia aikoja: Suomi on ajautunut taantumaan ja työpaikat häviävät Suomesta. Me elämme siis talouskriisissä. Ihmettelen siinä mielessä tätä keskustelua, että kun hallitus tuo esityksiä, niin sitä tulkitaan ikään kuin selitykseksi, mutta minä tulkitsen, että tämä on selkeä hallituksen esitys. Muistan Suomen lähihistoriasta, että on ollut aikoja, kun presidentit ovat tuoneet hätälakeja ja vieneet ne läpi ilman sen kummoisempaa keskustelua.

Huolimatta kaikista hallituksen hyvää tarkoittavista toimista Suomen taloudellinen tilanne on vakava, mutta voisi myöskin sanoa näin, että huolimatta kaikista opposition hyvää tarkoittavista toimista Suomen taloudellinen tilanne on vakava. Siksi hallituksen tehtävä on toimia.

Sirpa Paatero  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärtääkseni kaikki ovat samaa mieltä, että keinot työllisyyden ja kasvun edistämiseksi, vaikka ne ovat pieniäkin, ovat kaikki hyviä signaaleja ja siitä syystä tärkeitä. Siitä syystä nämä kaksi lakiesitystä tänään, sijoittajakummi sekä t&k-vähennys, ovat erittäin tarpeellisia.

Hieman hämmennyn siitä kritiikistä, sillä kaikki tässä salissa olevat ovat kyllä tienneet, että nämä lakiesitykset ovat tulossa, ja tämän aamun Helsingin Sanomia lukiessa huomasin myös, että ymmärtääkseni oppositio näitä tukee. Näihin on myöskin varauduttu jo budjetissa, ja sen takia on arvokasta, että nämä voidaan käsitellä budjettilakien mukaisesti tässä aikataulussa.

Jaosto aloittaa kohta keskustelun näiden osalta, ja uskon, että kun tulee ensimmäinen ja toinen käsittely sitten mietinnön jälkeen, voimme uudelleen palata tähän keskusteluun ja vahvistaa niitä mielikuvia ja ajatuksia, mitä muuta hyvää työllisyyden ja kasvun edistämiseksi voitaisiin tehdä.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka tyylistä ei pisteitä tässä saakaan, niin omalta osaltani yhdyn hämmästelyihin edustaja Tiilikaisen reaktion voimakkuudesta. Ensin te olette vaatinut ripeyttä, ja nyt harmittelette tätä ripeyttä. (Kimmo Tiilikainen: Yhdeksän kuukautta!) Kuten täällä on todettu, tämä esitys ei ole tullut yllätyksenä. — Yhdeksän kuukautta on ollut aikaa tätä sulatella. — Asia on tärkeä, ja sen voimaan saattaminen vuoden alusta on entistä tärkeämpää tässä maailmantilanteessa.

Pää-äänenkannattajanne Suomenmaan mukaan olette 4.12. ollut nyrpeä työllisyyttä ja yrittäjyyttä tukevan kasvupaketin viipymisestä ja toteatte myös samassa artikkelissa, että kannusteet etenevät tuskaisen hitaasti. Kyllä minusta tässä joulun alla on syytä tästäkin paketista, vaikka siinä nyt narut eivät ole juuri oikealla tavalla kiharretut, olla iloinen, koska tätä lahjaa Suomi tarvitsee.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä edustaja Lintilä vähättelee nyt omaa asiantuntemustaan ja kykyään tehdä nopeita ratkaisuja. Verojaostossa on myös toinen rautainen ammattilainen keskustasta, Esko Kiviranta, ja toivon, että keskustassa on oikeat henkilöt valittu jaostoon niitä ratkaisuja tekemään. Ainakin omien havaintojeni perusteella sitä osaamista riittää, kun sitä riittää jopa — anteeksi sana "jopa", mutta oli tarkoitus aikataulua korostaa — ensimmäisen kauden kansanedustajalla, perussuomalaisella Ville Vähämäellä, ja hän oli tyytyväinen siihen, että esitykset saadaan jaostoon tälläkin aikataululla. Jos on niin kuin kerroitte, että esitykset juontavat juurensa jo ministeri Pekkarisen aikaan, niin kyllä kai silloin olette ehtinyt näihin varsin hyvin perehtyä. Tänään tehdään varmasti keskustan johdolla — yhdessä, jaosto siis päättää yhdessä — hyviä ratkaisuja.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Myönnän vielä tähän aiheeseen liittyen vastauspuheenvuorot edustajille Rantakangas, Turunen, Kari ja Tiilikainen, jonka erinomaisesta puheenvuorosta tämä vilkas keskustelu sai alkunsa. Sitten mennään puhujalistaan.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Oli hyvä, että tämän uudistuksen tausta tuli meillä yhteisesti todettua, elikkä elinkeinoministeri Pekkarisen käynnistämä hyvä valmistelutyö, jonka silloinen valtiovarainministeri Katainen torjui, on saatu jalostettua tämän prosessin kautta nyt lakiesitykseen, joka on meillä täällä käsittelyssä. Itse asia on tärkeä ja hyvä, ja me tulemme antamaan täällä myönteisen panoksen, mutta oli välttämätöntä esittää kritiikki tähän prosessiin, kun ei voi tällä tavalla kyllä eduskuntaa aliarvioida. Kaikilla on ollut tiedossa, mikä on eduskunnan budjettilakien käsittelyaikataulu. Ei se voinut tulla hallitukselle tai hallituspuolueitten eduskuntaryhmille yllätyksenä. Tämä väite on täysin paikkansapitämätön. Toivottavasti jatkossa, kun toivottavasti tulee niitä kasvua edistäviä aloitteita tänne paljonkin, käytetään normaalia prosessia, jossa varataan eduskunnalle riittävä aika esitysten läpikäymiseen, tarvittaessa parantamiseen ja sitten päätöksentekoon ja voimaan saattamiseen.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä toimenpide hallitukselta on mielestäni täysin oikeansuuntainen, ja ilolla voi laittaa merkille, että muistaakseni tämä oli nyt kolmas hallituksen esitys, joka on likipitäen suoraan kopioitu perussuomalaisten vaihtoehtobudjetista. (Naurua) Erittäin suoraselkäistä toimintaa. Tämä poikkeaa ainoastaan siinä, että nyt hallituksen esityksessä tämä vähennys tehdään yhteisöveroon. Meidän esityksessämme se oli niin, että se voidaan tehdä palkkakustannuksista. Mutta siis oikeansuuntainen.

Ilolla pistän sen myöskin muistiin, mitä edustaja Jungner sanoi, että tämä ei jää ainoaksi kasvupaketiksi vaan lisää seuraa. En luettele niitä edellisessä puheessa mainitsemiani toimenpiteitä, mutta jätin siinä mainitsematta yhden semmoisen aika tärkeän asian, jolla saadaan nopeaakin kasvua nimenomaan yksinyrittäjien (Puhemies koputtaa) ja pienten yrittäjien kohdalla, eli alv-verovähennyksen alarajan noston.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä kun edustaja Turunen viittasi siihen, että lakiesitys on hyvä jnp., ja edustaja Tiilikainen näihin synnytystuskiin, niin nyt on ainakin selvää, että äiti on selvillä tässä asiassa. Kuka on tämä esityksen äiti? Se on hallitus. Mutta ilmeisesti isyydestä kiistellään, onko se perussuomalaiset vai Suomen hallitus.

Lähetekeskustelun päähuomio on ollut nyt tässä aikataulussa ja tyylipisteissä, vaikka itse asiassa sisältöön voitaisiin ihan hyvin ottaa kantaa jo tässä vaiheessa. Kyse on kumminkin lähetekeskustelusta. Sen takia tuon esille tämän seurannan tärkeyden. On mielenkiintoista ja hyvinkin tärkeää seurata, minkätyyppiset yritykset tulevat näiden verokannusteiden kautta hyötyä saamaan. Riskinä on, että erityisesti suuret ja vakavaraiset yritykset pystyvät hyödyntämään kan-nusteita tehokkaammin kuin pienet yritykset, joiden innovatiivisuus on usein hyvällä ja osaavalla tasolla mutta itse kyky talouden näkökulmasta tehdä investointeja on huomattavasti heikompi. Miten varmistetaan, (Puhemies koputtaa) että verokannustin palvelee ja tavoittaa myös pk-sektorin eikä vain suuria yrityksiä?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun Suomi itsenäistyi 95 vuotta sitten, Suomi valitsi valtiomuodokseen tasavallan, kansanvallan, ja tuota kansanvaltaa edustaa eduskunta perustuslain mukaan. Suomalaiset olivat saaneet tarpeekseen tsaareista ja kuninkaista. Valitsimme tasavallan, valitsimme kansanvallan, tai esi-isämme tekivät sen. Tämä keskustelu on osoittanut, että Suomen eduskunnassa on tällä hetkellä ainoastaan yksi puolue, Suomen Keskusta, joka kunnioittaa kansanvaltaa ja edustuksellista demokratiaa ja haluaa, että lainsäädäntövalta pysyy eduskunnan käsissä.

Hallitus yrittää tämänkaltaisella toiminnalla kaapata lainsäädäntövallan eduskunnalta. (Pia Viitanen: Nyt menee yli!) Hallitus on varannut luonnostensa lausuntokierroksille, erilaisille etujärjestöille, paljon pidemmän lausuntoajan kuin että se nyt päivässä haluaa eduskunnan päättävän lait. Ja jokainen kansanedustaja vastaa päättämistään laeista itse.

Juha Sipilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Prosessista on varmasti keskusteltu jo riittävästi, mutta ehkä asiallista olisi, että asianomainen ministeri olisi paikalla ja esittelisi lain ja olisi vastaamassa kysymyksiin.

Asia sinänsä on erittäin kannatettava. Tarvitsemme kipeästi uusia työkaluja kasvun vauhdittamiseksi. Jos haluamme paikata julkisen talouden kestävyysvajeen talouskasvun avulla, bruttokansantuotteen tulisi kasvaa ainakin 25 miljardilla ilman julkisen talouden paisumista. Haaste on siis merkittävä.

Suomessa sijoitettiin aloittaviin yrityksiin 2000-luvun alussa noin 230 miljoonaa euroa vuodessa. Vuonna 2008 sijoitukset olivat enää noin 120 miljoonaa ja vuonna 2010 vain 78 miljoonaa euroa. Yritysostoihin Suomessa käytettiin samana vuonna peräti 900 miljoonaa euroa, mistä ulkomaalaisten osuus oli 700 miljoonaa. Rakenteemme tukee yritysten ja innovaatioiden myymistä ulkomaille liian varhain. Suomalainen omistus ei voi hyvin. Israelissa käytetään suhteessa yhdeksän kertaa enemmän pääomia alkaviin yrityksiin, USA:ssa noin neljä kertaa enemmän ja Ruotsissakin yli kaksi kertaa suhteessa meidän panoksiimme. Tällä tahdilla yrityksemme eivät uusiudu riittävän nopeasti, jotta uusien työpaikkojen tavoite voidaan saavuttaa.

Hallituksen toimia kasvuyritysten rahoituksen turvaamiseksi siis tarvitaan. Tki-vähennys ja yksityissijoittajan verohelpotus ovat oikeansuuntaisia toimia. Vaikka yksityissijoittajan verohelpotus on selvästi parantunut lausuntokierroksella olleesta ehdotuksesta, lailla ei pystytä korjaamaan kuin pieni osa ongelmasta. Myös yrittäjän asema on ongelmallinen. Lakiehdotuksessa lukee, että "kohdeyhtiöstä riippumaton yksityinen sijoittaja voisi laissa säädetyin edellytyksin" jne. Eihän tämä vain tarkoita sitä, että yrittäjä ei voisi sijoittaa omaan yhtiöön tai ei olisi samassa asemassa kuin ulkopuolinen sijoittaja?

Ongelma on se, että vain murto-osa yksityisvarallisuudesta saadaan suunnattua yritysten taseisiin ja sitä kautta työllistämään suomalaisia. Varallisuus ohjautuu mieluummin passiivisiin kohteisiin, kuten kiinteistöihin. Suomalaisen omistajuuden tilan kohentamiseksi tarvitaan useita toimenpiteitä.

Oman kokemukseni mukaan yksi suurimmista ongelmista yksityisvarallisuuden saamisesta yrityksen taseisiin on sijoitustoiminnassa syntyvien tappioiden vähennysoikeus. Nyt luovutustappiot voi vähentää ainoastaan luovutusvoitoista. Yrityksiin, erityisesti pieniin, sijoittaminen sisältää aina suuren riskin. Usein menetys voi olla koko sijoitus, koska ensimmäisen viiden vuoden aikana jopa puolet yrityksistä lopettaa toimintansa. Yksityishenkilön verotuksessa harvoin sattuu voittoja ja tappioita viiden vuoden ajalle niin, että tappiot voidaan oikeudenmukaisesti hyödyntää.

Omassa lakiesityksessäni esitetään, että luovutustappiot voitaisiin jatkossa vähentää muista pääomatuloista. Lakialoitteessa ehdotettu malli yksinkertaistaa verotusta. Sen hintalappu on pieni, ja se on tasapuolinen kaikkia yrityksiä ja sijoittajia kohtaan. Kaikilla verovelvollisilla tulisi olla oikeus luovutustappioiden vähentämiseen samalla tavalla kuin he vähentävät muut pääomatulolajin tappiot. Näin päästäisiin normaalitapauksessa oikeampaan verotukselliseen lopputulokseen. Ruotsissa malli on otettu käyttöön ja kokemukset ovat hyviä. — Jos puhemies sallii, niin esittelen lyhyesti vielä ehdotukseni.

Verolainsäädännön lähtökohtana tulee olla tasapuolisuus ja selkeys. Pienten kasvuhakuisten yritysten pääomarahoitus sisältää aina suuren riskin. Suurin ongelma verotuksessa on, että sijoitustoiminnan tappiot saa vähentää vain luovutusvoitoista. Sijoitustoiminta on luonteeltaan pitkäjänteistä: voitot ja tappiot saattavat ajoittua kauas toisistaan. Tämä ongelma näkyy esimerkiksi niin sanottujen bisnesenkeleiden verotuksessa. Tällä toimialalla luovutustappiot ovat tavallisia, voittoja tulee harvemmin, vaikka ne saattavatkin toteutuessaan olla suuria. Jos verovelvollinen ei saa vähentää tappioitaan muista pääomatuloista, ehkäisee tämä riskinottoa. Kuitenkin kasvuyritysten rahoituksen riittävyyden turvaamiseksi tarvittaisiin tahoja, jotka ovat valmiita taloudellisen riskin kantamiseen. Verotuksessa tulisi mieluummin kannustaa sijoitusriskin ottamiseen kuin nimenomaan rangaista tästä toiminnasta.

Lakialoitteessa ehdotettu malli on tasapuolinen kaikkia yrityksiä ja sijoittajia kohtaan. Tappion tasauksen laajennuksen kohdistaminen vain bisnesenkeleihin ei ole perusteltua. Kaikilla verovelvollisilla tulisi olla oikeus luovutustappioiden vähentämiseen samalla tavalla kuin he vähentävät muut pääomatulolajin tappiot. Näin päästäisiin normaalitapauksessa oikeampaan verotukselliseen lopputulokseen. Jos luovutustappiot saataisiin vähentää kaikista pääomatuloista 10 vuoden aikana, yksinkertaistuisi verotus ja verotuksen tuloksena olisi oikeamääräinen nettoverotus. Niin kuin sanoin, Ruotsissa malli on otettu käyttöön ja kokemukset ovat hyviä.

En vastusta hallituksen esitystä sijoitustoiminnan verohuojennuksesta, mutta uskon, että esittämälläni lakimuutoksella on suuremmat vaikutukset sijoitustoiminnan aktivointiin. Edellä olevan perusteella ehdotan, että tuloverolain 50 § muutetaan siten, että pääomatulolajin tappioon luetaan myös omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappio.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sipilän kertomasta rahoitusmallista minulle jäi mieleen nyt se, että tätä luovutustappiota ei vähennetä luovutusvoitosta, vaan suoraan pääomatulosta. Näin nopeasti laskettuna, karkeasti arvioiden, tämähän tulee maksamaan moninkertaisesti. Nyt edustaja Sipilä kuitenkin tuossa puheessa sanoi, että tämä on jotenkin edullinen ratkaisu. Minä ymmärrän, että tämä on ihan hyvä veromalli noin yrityksien kannalta, mutta yhteiskunnan kannalta minä luulen, että tämä on todellakin tätä meidän esitystämme, joka on nyt puettu hallituksen esitykseksi, moninkertaisesti kalliimpi. Haluaisinkin kysyä edustaja Sipilältä, että paljonko tämä teidän mallinne oikein tulee kustantamaan.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asiantuntija-arvioiden mukaan keskimääräinen hintalappu olisi kolmesta viiteen miljoonaa euroa vuodessa, joten hintalappu on selkeästi pienempi kuin esittämässänne mallissa. Tämä tietenkin riippuu suhdanteista, ja matalasuhdanteessa tappiota tulee enemmän kuin korkeassa suhdanteessa.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Puhujalistaan, edustaja Kalmari.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On todellakin käsittämätöntä parlamentarismin halveksuntaa, että eduskunnassa ovat tänään vain muutaman tunnin ajan käsittelyssä ne esitykset, joilla hallitus pyrkii parantamaan kasvua. Mutta menen nyt sitten tähän asiaan, vaikka vähän turhauttavaa tästä on puhua, koska tiedämme, että mihinkään enää ei voi vaikuttaa.

Käsiteltävänä oleva esitys tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksistä on hyvä perusperiaatteiltaan. Se kuitenkin jatkaa hallituksen tylyä linjaa pienyrityksiä kohtaan. Vähennyksenhän saavat vain osakeyhtiöt ja osuuskunnat, eivät kaikki pienyritysmuodot. Alarajakin on liian korkea: 15 000 euroa. Tämä esitys koskee vain palkkoja. Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä hankitaan huomattava osa tutkimustoiminnasta alihankintana. Käytännön byrokratia on erittäin hankalaa, ja työaikakirjanpito eri tehtävien mukaan voi aiheuttaa huomattavia lisätöitä ja -kustannuksia. Itse asiassa tuossa eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tiilikainen mainitsi myös tästä, että tämän myötä suurinta innovaatiotoimintaa saattavat olla verokikkailuinnovaatiot.

Mutta ennen kaikkea, arvoisa puhemies, hallitus näyttää jälleen kerran uskovan siihen, että vain isot pörssifirmat voivat tuoda menestystä ja kasvua maailmalta. Keskusta vaatii yhdenvertaista tukea pienille ja keskisuurille yrityksille. Kasvu lähtee eri puolilta Suomea, innovaatiot usein autotalleista, pienistä toimistohuoneista, navetoista ja yritysten verstaista: niin ovat nousseet Ponsset ja Angry Birdsitkin. Tätä nykyhallitus ei ymmärrä, vaan leikkaa yritystukia ja kiristää pienyritysten verotusta. Pienyrityksillä kytkentä elävään elämään toimii, mutta paukut uuden luomiseen eivät riitä. Keskustan mielestä tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksen tulee koskea kaikkia yritysmuotoja. Alarajan tulee olla matalampi, ja myös ulkoa ostetun tutkimus- ja kehitystoiminnan tulee kuulua lisävähennyksen piiriin.

Puheenjohtajamme Sipilä kertoikin siitä, miten ajattelemme pääomasijoituksiin kannustamisesta. Tämäkin esitys on ihan hyvä, mutta keskustan malli olisi ollut tasapuolisempi ja kaikkia yrityksiä ja sijoittajia kohtaan oikeudenmukaisempi. Pyydän vielä valtiovarainvaliokuntaa harkitsemaan vakavasti, kannattaisiko tätä halvempaa ja parempiin tuloksiin päätyvää Sipilän mallia kuitenkin ottaa vaihtoehtoiseksi.

Loppujen lopuksi on hyvä, että näitä esityksiä tuodaan tänne eduskuntaan — sitä olemme kauan kaivanneet — mutta jokainen tietää, että joulukuun puoliväli ei minään vuonna tule yllätyksenä. Vielä kerran: tämä käsittelytapa on kelvoton, ja olisimme voineet saada paremman lainsäädännön aikaan, jos eduskunnalla olisi ollut rauhassa aikaa tehdä työnsä.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Pääkysymys on se, miten suomalaiset saataisiin kannustettua sijoittamaan suomalaisiin listaamattomiin yrityksiin. Alkavat yritykset tarvitsevat riskipääomaa, mutta myös toimivat pienet ja keskisuuret yritykset tarvitsisivat pääomaa. Erityisesti huolena on kasvuyritysten pääomahuolto tänä päivänä, kun pankkienkin rahahanat ovat kiristymässä.

Keskeinen ongelma on meillä ollut nimenomaan se, että listaamattomiin yrityksiin sijoittaminen on riski. Useimmat sijoitukset tuottavat tappiota, jota ei saa vähentää kuin luovutusvoitoista verovuonna ja viitenä seuraavana verovuonna. Vähennystä ei siis saa tehdä muista pääomatuloista eikä tietenkään ansiotuloista. Tämä nostaa selvästi kynnystä yksityiseen yhtiöön sijoittamiselle. Useinhan näissä yhtiöissä jo osakkeen arvon määrittäminen on erittäin hankalaa ja koko liiketoiminta selvästi riskisempää kuin suuremmissa ja listatuissa yhtiöissä.

Parhaiten ongelmaan vastaisi edustaja Sipilän äskeisessä puheenvuorossaan esittelemä ja nyt käsittelyssä oleva lakialoite tuloverolain 50 §:n muuttamisesta. Keskeinen ongelma hallituksen sinänsä hyvissä esityksissä on niiden tiukat rajaukset. Ensinnäkin muut yritysmuodot kuin osakeyhtiö on jätetty heti alkuun kannustimien ulkopuolelle. Vieläkin hankalampi on ikärajoitus, jolloin bisnesenkelikannustinta ei saa yritys, jonka perustamisesta on kulunut yli 6 vuotta. Tämä jättää käytännössä muun muassa kaikki sukupolvenvaihdosyritykset kannustimen ulkopuolelle.

Kokemuksesta voin todeta, että kun tehdään sukupolvenvaihdos tai omistajanvaihdos, kun tulee uusi omistaja, nuorempi sukupolvi, usein yritystä lähdetään eri tavalla kehittämään. Tällöin saattaa syntyä uusia liikeideoita, jopa uusia liiketoimintoja olemassa olevaan yritykseen, ja on erittäin harmi, että tällainen yritys ei pääse hyödyntämään nyt hallituksen esittämää verokannustinta.

Kolmas ongelma on se, ettei kannustinta ole ulotettu tapauksiin, joissa sijoittajana on yhtiö. Kun tehdään yrityskauppoja, kauppahintahan tuloutuu monesti yrityksiin, yhtiöihin, jotka sitten saattavat sijoittaa ja sijoittavat rahojaan muun muassa pk-sektorille tai erilaisiin toimintoihin tai kiinteistöihin. Kun omistaja ottaa rahaa ulos yhtiöstä, on siinä verottaja välissä. Nyt tämä kannustin pakottaisi tällaisen sijoittajan ekana tulouttamaan rahaa tästä yhtiöstä, jonka jälkeen hän voisi vasta hyödyntää tämän bisnesenkelikannustimen.

Neljäs ongelma on se, ettei vähennystä laskettaessa oteta huomioon pääomatulolajin tappiota. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että nyt esitettyä kannustinta voivat hyödyntää vain ne, joilla on verovuonna tai kolmena seuraavana verovuonna riittävästi pääomatuloja. Jos meillä on henkilö, jolla olisi omaisuutta kertynyt, mutta hänellä ei ole riittävästi pääomatuloja, on esimerkiksi ansiotuloja, niin hän ei pysty hyödyntämään tätä hallituksen esittämää kannustinta. Hänen pitäisi ensin siis varmistaa, että saa riittävästi tulevaisuudessa vuosittain pääomatuloja, tai ainakin tässä kolmen vuoden periodilla, ja vasta sen jälkeen voisi harkita, onko tämä kannustin sellainen, joka antaa kimmokkeen sijoittaa tämmöiseen listaamattomaan yritykseen.

Arvoisa puheenjohtaja! Sinänsä kannatan hallituksen esityksiä, jotka ovat matkan varrella selvästi parantuneet siitä, mitä alkuperäiset lausuntoluonnokset ovat olleet. Edustaja Sipilän laki-aloite ei ole kuitenkaan ristiriidassa näitten esitysten kanssa, vaan päinvastoin täydentää niitä. Tämän Sipilän lakialoitteen hyväksyminen on jopa välttämätön, jotta saataisiin rahavirrat liikkeelle. Kannatan siis ehdottomasti Sipilän tekemää lakialoitetta.

Peter Östman /kd:

Arvoisa herra puhemies! Elämme tilanteessa, jossa sijoittajat ja teollisuus ovat odottavalla kannalla samanaikaisesti, kun kansalaiset vähentävät kulutustaan. Tämä on aiheuttanut epävarmuutta ja epävakautta ja on myös murentanut yritysten luottamuksen tulevaisuuteen. Investointeja ei uskalleta tehdä ja työpaikkoja vähennetään massoittain. Samalla yritysten ja sitä myötä koko Suomen kilpailukyky on heikentynyt.

Hallitusohjelman keskeinen tavoite on julkisen talouden tasapainottaminen, ja tähän meillä on käytössämme kaksi instrumenttia: veropoliittisia ratkaisuja ja leikkauksia.

Verotuksen osalta tarvitaan rohkeita päätöksiä, jotta saadaan rattaat pyörimään. Siksi hallitus onkin ripeässä tahdissa esittämässä lain t&k-toiminnan lisävähennyksistä. Kilpailukyvyn parantamiseksi ja viennin edistämiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen, ja yksi osa sitä ovat innovaatiot ja tuotekehittely. Juuri tätä hallituksen nyt esittämä verokannustin tukee. Kannustin on osa 300 miljoonan euron kasvupakettia, ja sitä so-velletaan yhteisömuotoisiin yrityksiin vuosina 2013—2015.

Kuten esityksessä todetaan, yritysten tutkimus- ja kehittämistyötä on perinteisesti tuettu suorin tukimuodoin. Tässä pääosassa ovat olleet Tekesin kautta rahoitetut hankkeet. Verokannustimen takana on nyt pyrkimys tukea kunkin yrityksen omaa liiketoimintaansa varten harjoittamaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Menettelytavoista ja muutamista heikoista kohdista huolimatta uskon tämän olevan hyvä tapa tukea tuotekehittelyä, sillä juuri yritykset itse tuntevat parhaiten omat potentiaalinsa ja haluavat käyttää resursseja tehokkaasti. Lisävähennyksen laskentaperuste olisi hallituksen esityksen mukaan tutkimus- ja kehittämishankkeissa tehtyyn työhön välittömästi kohdistuvien palkkojen määrä. Tämä taas kannustaa yrityksiä käyttämään työtunteja tuotekehitykseen.

Arvoisa puhemies! Mielestäni Suomen pitäisi tässä vakavassa tilanteessa olla rohkea ja nostaa tarkasteluun myös yritys- ja sijoitustoimintaan liittyvä verotus. Veroaleja ei kuitenkaan pidä toteuttaa irrallaan tulopoliittisista ratkaisuista vaan osana suurempaa kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävää kokonaispakettia. Muussa tapauksessa suurteollisuuden veroalesta saama hyöty kostautuisi pk-yrityksille.

Veropolitiikan lisäksi hallituksella tuleekin olla vahva ote tulopolitiikkaan. Yritysten kilpailukykyyn vaikuttavat eniten henkilöstökustannukset. Siksi toivon, että työmarkkinajärjestöillä ja suomalaisilla olisi nyt halukkuutta tehdä ennakoivasti kilpailukykyä tukevia maltillisia tulopoliittisia ratkaisuja. Tämä tukisi samalla mahdollisimman monen työpaikan säilymistä. Nyt ei ole suurten palkankorotusten aika.

Pietari Jääskeläinen  /ps:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on lakiesitys tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä. Lisävähennykseen olisivat oikeutettuja vain osakeyhtiöt ja osuuskunnat työntekijöilleen maksamiensa tutkimus- ja kehittämistoiminnan palkkojen perusteella. Elinkeinotoiminnan tulosta tehtävän lisävähennyksen enimmäismäärä verovuonna olisi tuo 400 000 euroa ja alaraja 15 000 euroa.

Lisävähennyksen mielekkyys perustuu arvioon, että verokannustimen avulla isompi joukko yrityksiä voisi aloittaa tutkimus- ja kehittämistoiminnan. Verohuojennuksesta arvioidaan aiheutuvan vuosina 2013—2015 suurehko, noin 190 miljoonan euron suuruinen veronmenetys vuosittain valtiolle, koska muille veronsaajille aiheutuvat veronmenetykset kompensoitaisiin korottamalla niiden yhteisöveron jako-osuutta ja alentamalla valtion jako-osuutta vastaavasti.

On valitettavaa, että verohuojennuksen kansantaloudellisia vaikutuksia, kuten vaikutusta talouden kasvuun ja tuottavuuteen, ei ole arvioitu. Kun taloudellisia vaikutuksia ei tiedetä, on vaikea tehdä täysin rationaalista päätöstä lakiesityksen hyvyydestä. Ajatus on periaatteessa hyvä ja kannatettava.

Arvoisa puhemies! Asian kiireinen käsittelyaikataulu on eduskunnan arvovallan kannalta noloa. Todella noloa, jopa loukkaavaa, on kuitenkin valtavien eurokriisipakettien hätäiset käsittelyt jopa eduskunta ohittaen vuodesta toiseen.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Uskallan väittää, että jokainen tässä salissa on sitä mieltä, että Suomi tarvitsee menestyviä yrityksiä, sillä kasvu on yritysten varassa ja meidän tehtävämme on huolehtia siitä, että Suomessa on kannustava ilmapiiri ja ennustettava toimintaympäristö. Hallitusohjelmassa on myös hyvin vahvat kirjaukset elinkeino-, työllisyys- ja innovaatiopolitiikan osalta: kasvua, kansainvälistymistä, pienyritysten toimintaedellytysten parantamista. Me tarvitsemme luonnollisesti myös kaikilla oppiasteilla yrittäjyyskoulutusta, yrittäjyysvalmennusta sekä ennen kaikkea liiketoimintaosaamisen parantamista pk-yrityksille.

Kyllä minun mielestäni tämä hallituksen kasvupaketti vastaa näihin hallitusohjelmakirjauksiin. Olen vähän hämmentyneenä kuunnellut tätä edustaja Tiilikaisen valtavaa kiihkoa menettelytavan suhteen. Totta kai voimme kaikki kritisoida tyylipisteistä, mutta tärkeintähän on se, mitä me tavoittelemme, ja varsinkin kun muistamme, että tämä lähtölaukaus taisi sieltä ministeri Pekkariselta tulla. Minä olen pitänyt keskustalaisia sellaisina, että te arvostatte työtä ja yrittäjyyttä, ja toivonkin, että me pääsemme nyt tästä menettelytavasta yli ja teemme yhdessä työtä sen eteen, sen saman hyvän tavoitteen eteen, joka meillä oli myös 90-luvulla. Käytettiin tätä samaa reseptiä: tutkimusta ja tuotekehitystä tuettiin silloinkin.

Mielestäni hallituksen esitys on aivan erinomainen, koska me kaikki tiedämme, että Suomi tarvitsee kansainvälistyviä ja kasvavia yrityksiä, ja nämä kannustimet on kohdistettu nimenomaan kasvuun tähtäävän tuotekehityksen tukemiseen.

Varsinkin kun Suomen vaihtotase on hyvin vahvasti alijäämäinen, meidän on todellakin syytä etsiä niitä aloja, joilla on kansainvälistä kasvupotentiaalia. Lääketeollisuus on yksi tällainen ala, jolla se globaali potentiaali on lähes 800 miljardia euroa. 800 miljardia euroa on valtava raha, ja jos siitä saisi yhdenkin prosentin tänne Suomeen kohdennettua, niin voisimme olla aika lailla tyytyväisiä.

Me suomalaiset pärjäämme verraten hyvin terveysteknologiassa, mutta lääketutkimuksen puolella tilanne on jonkin verran huonompi. Viime viikollahan työ- ja elinkeinoministeriölle terveysalan tilannetta on selvittänyt Mikko Alkio, ja hän julkisti tämän raporttinsa Terveysteknologia- ja lääketutkimus Suomen kasvun tukijalkana. Siinä varsin selvästi pystyttiin osoittamaan ne ongelmakohdat, jotka ovat investointien kaikkoaminen Suomesta, kömpelyydet kaupallistamisessa sekä aukot tutkimusinfrastruktuurissa.

Meillä on kuitenkin hyvää osaamista, meillä on hyvä perinne tutkimus- ja kehitystyössä, joten annetaan arvo tälle hallituksen esitykselle ja uskotaan siihen, että yritykset jatkossakin haluavat panostaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen, erityisesti kun saavat lisäkimmokkeen siihen.

Tämän päivän Turun Sanomat julkaisi uutisen Biotie Therapiesta, joka on 90-luvun alussa perustettu yritys, ja nyt heillä on alkoholismilääkkeelle ratkaisun hetket. Heidän lääkkeensä on tällä hetkellä Euroopan lääkeviraston ihmislääkekomitean ratkaisevassa käsittelyssä, joten siitä on pian odotettavissa positiivisia päätöksiä. Mutta huomattavaa tässäkin yrityksessä ja tämän lääkkeen kehittämisessä on se, että se on aloitettu 90-luvun alussa ja siinä on ollut 2000-luvulla niin sanottu luova tauko, kun yritys ei ole saanut rahaa. Sama ongelma on monilla pienillä lääkeyhtiöillä: kun heillä ei ole riittävästi omaa pääomaa panostaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen, he eivät saa sitä ulkopuolista rahoitusta, jolloin monesti ne lääkkeet, jotka ovat vasta kehitysvaiheessa, joudutaan myymään ulkomaisille yhtiöille, ja silloinhan meiltä jäävät myöhemmässä vaiheessa ne tuotot saamatta.

Yksi meidän lääketutkimuksen helmi on luonnollisesti Orion. Julkisuudessa myös paljon puhutaan siitä, että heidän tiettyjen molekyylien patentit loppuvat, mutta siellä tehdään silti paljon ansiokasta lääketutkimusta ja kehitystä, ja sen tutkimuksen tuloksena toivomme, että he lanseeraavat uusia tuotteita, jotka edistävät sekä kotimaassa että ulkomailla monien potilaiden terveyttä. Minä uskon vahvasti, että tällä kasvupaketilla voidaan saada suomalainen lääketutkimus ja koko lääketeollisuus kasvuun.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Pari viikkoa sitten meni aamukahvit kyllä väärään kurkkuun, kun luin valtiovarainministeriön ensimmäistä esitystä näiden alkuvaiheen kasvun kannustimien soveltamisesta. Onneksi järki sittemmin voitti ministeriön virkavalmistelijoiden yksiniittisen suppeakatseisuuden, ja meillä on nyt käsiteltävänä suhtkoht käyttökelpoisia esityksiä täällä tänään.

Lähtökohtaisesti ajatus tuotekehityksen palkkakustannuksen vähennyskelpoisuudesta on erittäin hyvä. Monissa yrityksissä on kuitenkin tilanne, että tuotekehitystä tekevät henkilöt tekevät myös laskutettavaa asiakastyötä. Voi olla tilanne, että työntekijän työajasta yhtenä kuukautena kuluu 100 prosenttia tuotekehitykseen ja toisena ajankohtana vain vaikkapa 20 prosenttia tai ei lainkaan mene työaikaa tuotekehitykseen. Tämä on tyypillistä erityisesti ict-alalla. Toivon, että valiokunta huomioi tämän näkökulman pohtiessaan tuotekehitysvähennyksen soveltamista.

Hieman ihmetyttää esityksen valmistelijoiden tapa laskea näille toimenpiteille kustannus: varsin lyhytnäköistä. Kyllä minä katson, että nämä toimenpiteet, joista nyt keskustellaan, tuottavat valtion kassaan rahaa pitemmällä juoksulla. Jos meillä on uskallusta tehdä lisää tämänkaltaisia kilpailukykyä parantavia, työllisyyttä lisääviä toimia, niin valtion kassaan kilisee vain entistä enemmän rahaa. Ei pidä katsoa seuraavan kvartaalin tai vuoden lopun exceleitä ja miettiä, että rohkaistessamme yrittäjyyttä ja tehdessämme sijoitustoimintaa rohkaisevia verotuksellisia ja muita ratkaisuja maksaisimme siitä alentuneina verotuloina. Päinvastoin, pitää olla kykyä nähdä mutkan taakse. Pitää nähdä kahden mutkan taakse. Tiedän, ja onneksi varsin moni muukin täällä salissa tietää, että mutkan takana on sitten menestys, kunhan vain teemme oikeita ja rohkeita päätöksiä ja riittävän nopeasti.

Suomalaista yhteiskuntaa ja erityisesti meidän verotuksen kehittämistämme leimaa lievä kateus. Meidän on ehdottomasti päästävä pois tästä kateuden ilmapiiristä positiivisen kannustamisen ilmapiiriin. Niin työntekijä, yrittäjä kuin sijoittajakin ovat kaikki palkkansa ansainneet, ja tämä kolminaisuus luo pohjan sille hyvinvoinnille, josta me haluamme pitää kiinni. Ei kukaan eikä mikään muu luo sitä pohjaa.

Pitkällä tähtäimellä yritysten veropohja pitää saada korkeintaan 20 prosenttiin. Vähemmän on tässä enemmän. Toivon kaikella ystävyydellä, että vasemmistossakin aletaan pikkuhiljaa tämä ymmärtää. Olen monesti täältä pöntöstä todennut, että Suomesta tulee tehdä maailman paras maa yrittämiselle. Keinot siihen ovat olemassa, joten toistan sen edelleen: Suomesta tulee tehdä maailman paras maa yrittämiselle. Se on mahdollista, ja sen kautta alkavan uuden ajan tuotoilla me maksamme oman ja jälkipolviemme hyvinvoinnin. Nämä tänään päätettävät toimenpiteet ovat ensimmäiset pienet askeleet sillä pitkällä polulla, jota meidän tulee kulkea, jotta saamme Suomen jälleen menestymään. Nyt on kiire ja päätöksiä pitää tehdä äkkiä.

Oppositio tuolla välillä aina moittii hallitusta jahkailusta. Nyt kun toimitaan nopeasti ja edistetään Suomen asiaa, ei tunnu sekään kelpaavan. Päätöksiä pitää tehdä.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Poliitikkojen ensisijainen tehtävä on vaalia suomalaista hyvinvointia, kilpailukykyä ja työpaikkoja. Positiivisen tulevaisuudenuskon ylläpitämiseen eivät kuitenkaan kauniit puheet riitä, siihen tarvitaan myös tekoja. Tällä kertaa näitä tekoja vaaditaan poikkeuksellisen nopealla aikataululla. Siihen meidän vain on pystyttävä, jotta päätökset saadaan käytäntöön riittävän ripeästi.

Yritysten tutkimus- ja kehittämistoiminnan tukemiseksi esitetään nyt säädettäväksi veronhuojennusta, jota sovellettaisiin määräaikaisesti kolmena vuotena eli verovuosilta 2013—2015 toimitettavissa verotuksissa. Tämä esitys on osa hallituksen kehysneuvotteluissa päätettyä 300 miljoonan euron kasvupakettia. Kannustimen tavoitteena on kasvuun tähtäävän tuotekehityksen tukeminen, ja se on ehdottomasti oikean suuntainen toimenpide.

Elinkeinotoiminnan tulosta tehtävän lisävähennyksen määrä olisi 100 prosenttia yrityksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan hankkeisiin kohdistuvista palkoista. Lisävähennyksen enimmäismäärä olisi 400 000 euroa ja alaraja 15 000. Tuotekehitystoiminnan tukeminen veronhuojennuksella on kaikin tavoin kannatettavaa, mutta itse toivoisin, että jatkossa olisi mahdollista antaa täysimittainen vähennys myös tätä huomattavasti suuremmalle panostukselle.

Olen myös hiukan huolestunut pienten ja ei-insinöörivaltaisten yritysten tuotekehitystoiminnasta. Millä tavoin ne erottavat toiminnastaan normaalin prosessin kehittämisen ja varsinaisen innovaatio- ja kehitystoiminnan, kun samat henkilöt käyttävät aikaansa samassa yrityksessä tehden samana päivänä monenlaisia asioita? Pitää muistaa, että yrityksen tulee olla melko iso, jotta sillä olisi erillinen tuotekehityshenkilökunta kehittämistoimintaa varten. Lisäksi tuotekehitystoimintaa eritoten palveluliiketoiminnassa tekevät eivät ole aina it-taustaisia kehitysinsinöörejä, vaan ammattikunta on todella monipuolinen laidasta laitaan. Todella toivon, että vähennyksistä yrityskohtaisesti päätettäessä myös tämä liiketoiminta-alojen moninaisuus otettaisiin huomioon.

Arvoisa puhemies! Vaikka t&k-vähennys on erinomainen alku sille, mitä kaikkea meillä Suomessa pitäisi nyt tehdä, itse pitäisin tämän jälkeen tärkeysjärjestyksessä seuraavana toimenpiteenä samaa menettelyä kuin Virossa eli sitä, että yritykset eivät maksa yhteisöveroa lainkaan, jos ne jättävät voitot yritykseen. Myös bisnesenkeleiden verovähennysoikeudet, joista tänään myöhemmin vielä puhutaan, ovat tärkeä uusi päänavaus. Mutta myös muita toimenpiteitä tarvitaan. Saksassa on huomattavasti joustavammat työmarkkinat kuin täällä ja yritykset voivat sopia meitä paikallisemmin työehdoistaan työntekijöiden kanssa. Ruotsissa vientisektori määrää palkankorotusvaran ja joustoja on enemmän kuin Suomessa. Lisäksi länsinaapurissa on tajuttu infraan, satamiin ja kulkuyhteyksiin satsaamisen merkitys paremmin kuin meillä.

Pitää myös muistaa, että kaikki työpaikat eivät ole kiinni teollisuudessa. Meillä on noin 170 000 yksinyrittäjää, joista suuri osa on palvelualoilla. Monet niistä palkkaisivat työvoimaa, jos uskaltaisivat. Väärä rekrytointi voi kuitenkin viedä yrittäjän perikatoon, koska työntekijästä eroon pääseminen on todella hankalaa koeajan jälkeen. Koeaika pitäisikin nostaa vuoteen, antaa tukea palkan sivukustannuksiin sekä helpottaa irtisanomista. Tuntuu kuitenkin siltä, että täällä meillä työsuhdeturvan heikentäminen on eräänlainen tabu, josta ei saa puhua, vaikka kokonainen teollisuudenala, tai montakin, katoaisi alta.

Arvoisa puhemies! Me kansanedustajat emme saa vetäytyä vastuusta ja odottaa ihmettä tapahtuvaksi. Hallitus ei itse palkkaa yhtään vientiteollisuuden insinööriä, ei kaupan kassaa, eikä uu-sien alojen osaajaa, mutta se voi ja sen pitää luoda edellytykset sille, että täällä toimivat yritykset voivat sen tehdä. Hyvä, että näille uudistuksille on nyt tällä esityksellä saatu pää avatuksi.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sinänsä hyvä, että asioihin käydään käsiksi, mutta se ei oikeuta sitä, että asiat tehdään huolimattomasti tai harkitsematta.

Tämä asiakokonaisuus, joka koskee tuotekehitystä tai bisnesenkeleiden verokohtelua tai valtion osuutta kantaa tappiota tai sijoittaa pääomaa, on pitkään pyörinyt eri etujärjestöjen, elinkeinoelämän etujärjestöjen, välisissä keskusteluissa, ainakin viisi vuotta. Ongelmaksi on aina muodostunut se, että veroteknisesti sellaisen lainsäädännön laatiminen tuotekehityksestä, joka on ennalta arvattavissa lopputuloksenkin osalta eikä pelkkien valitusten jälkeen, on osoittautunut vaikeaksi. Niin se varmaan osoittautuu, jos tämä laki tulee tällaisenaan hyväksytyksi. On kuitenkin syytä kiinnittää huomiota siihen, että meiltä puuttuu kymmeniä miljardeja vaihtotaseessa vientituotteita, eikä niitä ole siinä määrin näköpiirissä, että ilman erityistoimenpiteitä ongelma ratkaistaisiin.

Suomella on kuitenkin yksi osa-alue, jossa kansainvälisesti nautimme arvostusta, ja se on Tekesin työskentely tuotekehityksen ja erilaisten innovaatioiden kehittämisen osa-alueilla. Valitettavasti pari vuotta sitten eräs professori luki huonosti Tekesin tukipäätöksiä. Kun siellä Nokia oli saajana, käytännössä se tarkoitti sitä, että Nokia käytti alihankkijoita toteutuksen suorittajana eikä Nokia itse ollut ehkä kuin 5:llä tai 10 prosentilla osallisena hankkeessa. Kun tässä selvityksessä arvostettu professori päätyi siihen, että Nokian kaltaiselle yritykselle ei pidä antaa, niin yritystukien määrää ryhdyttiin muun muassa Tekesin menokohdalta olennaisesti vähentämään.

Mielestäni Suomessa ei ole parempaa organisaatiota, joka olisi valtion välittömässä vaikutuspiirissä, tai muutenkaan niin hyvää organisaatiota kuin Tekes on arvioimaan erilaisia tuotekehitykseen tai innovaatioon liittyviä hankkeita. Siihen viitataan täällä tietyissä tilanteissa: silloin kun syntyy näkemyseroja, Tekesiltä pyydetään lausunto.

Tekesin keskeinen etu tähän esillä olevaan lakiin liittyen on se, että Tekes pyrkii laaja-alaisesti, myös yrityksen tukipäätöksen ollessa kyseessä, vaikuttamaan koko klusteriin, koko toimialaan. Tyypillinen tilanne on se, että kun Tekes tukee esimerkiksi peliteollisuuden keskeisintä lähtökohtaa, platformia, se on kaikkien pelintekijöiden saatavilla. Ja kun Tekes tulee mukaan, se ei tule osakkaana, se ei tule, sanoisinko, vähentämään omistajien keskinäisiä osakkuuksia. Jos hanke menee mönkään, yleensä tuki annetaan avustuksena ja lainakin muutetaan avustukseksi.

Nyt on niin sanottujen yritysenkeleiden, bisnesenkeleiden, verokohteluun ryhdytty miettimään etuisuuksia. Ruotsi itse asiassa on ratkaissut paljon elegantimmin koko ongelman vähentämällä verohallinnon taakkoja siten, että niin sanottu tulolähdejako on poistettu. Sillä on aivan olennainen vaikutus, kun yksityinen henkilö käynnistää omaa yritystoimintaa samanaikaisesti kun hän esimerkiksi on palkkatyössä. Käytännön esimerkki voi olla myös sellainen, jossa esimerkiksi Nokialta lähtenyt insinööri saa matkaansa proton tai aihion, jonka hän sitten jalostaa vaikka Tekesin tuella varsinaiseksi kaupalliseksi tuotteeksi. Kun bisnesenkeli tulee mukaan, heidän keskeinen lähtökohtansa on myydä yritys, usein 3:n, 5:n, 7 vuoden kuluttua viimeistään, ja tämmöisen sitoumuksen myös omistajayrittäjä joutuu käytännössä antamaan, jos hän suostuu bisnesenkeleiden kanssa yhteistyöhön.

Ruotsin perintö- ja lahjaveron muutos, joka varmasti aiheuttaa poliittisesti tässä eduskunnassa kiusallisen keskustelun, oli kuitenkin erittäin taitavasti laadittu. Alenevaan polveen ei mene perintöveroa. Aleneva polvi, yleensä jopa 10 vuotta nuorempana kuin Suomessa, ei joudu maksamaan osinkoveroja ja siten keventämään yrityksen käyttöpääomavarantoa ja heikentämään myös sen lainanottokykyä, mutta jos yritys myydään, niin silloin valtio ottaa omansa. Tämä suojaa ruotsalaista elinkeinoelämää ja itse asiassa antaisi saman edun, jos tulolähdejako otettaisiin käyttöön Suomessa, eli Suomi ei ajautuisi niin sanotuksi tytäryhtiötaloudeksi.

Erittäin haasteellinen lakikokonaisuus. Mielestäni asia on vähintäänkin pohtimisen arvoinen mutta huolimattomasti valmisteltu ja saattaa aiheuttaa erittäin monia myöhempiä ongelmia ja korjaustarvetta.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Lehden kanssa ihan samaa mieltä tästä korjaustarpeesta ja muista. Tässä on yleisesti ihmetelty, miten laki tuodaan näin nopeasti eduskunnan käsiteltäväksi ja arvioitavaksi ja vielä keskeneräisenä. Tästä esityksestä on helppo nähdä, että tässä hallituspuolueet, ehkä kokoomus etunenässä, pyrkivät saamaan lisäetua omilleen käyttämällä hyväksi kasvavaa työttömyyttä ja kansantaloutemme heikkoa nykytilaa.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki tutkimus- ja kehitystoiminnan lisävähennyksestä vuosina 2013—2015. Tässä ilmeisesti saadaan työpaikkoja pahasti työttömyydestä kärsiville akateemisesti koulutetuille ja insinööreille, joita muun muassa Nokian romahtaminen on ajanut kortistoon. On tarpeellista saada työllistettyä ihmisiä, ja siinä mielessä lakiesitys on kannatettava. Myöskin ammattikorkeakouluista on valmistunut paljon nuoria, jotka ovat työttöminä. Heistäkin osa varmaan kykenee oikein johdettuna tuotekehitykseen ja kehittämään yritysten toimintoja, joilla saadaan kasvua, joka on ehkä tämän lain ja yhteiskunnan etujen mukaista.

Tämä lakiesitys on selkeästi verohuojennus varakkaammille yrityksille ja niiden omistajille. Ilmeisenä heikkoutena on jo tässä etusivulla todettu asia, että lisävähennyksen enimmäismäärä verovuonna olisi 400 000 euroa, ja etenkin tämä alaraja, että pitää olla verovähennystä vähintään 15 000 euroa. Tämä 15 000 euroa on syrjivä. Se jättää kaikki pienehköt osakeyhtiötkin ulkopuolelle. Tämä lakiesitys tietysti jättää muutenkin kaikki yhden miehen yritykset, jotka eivät ole osakeyhtiömuotoisia, näitten ulkopuolelle. Siinä hukataan tavallaan yhteiskunnassa olevia piileviä valmiuksia tämmöiseen tuotekehitykseen, kun jollakin yhden miehen yritykselläkin, joka on pitkään toiminut, sillä voisi olla hyvä idea, mitä voisi kehittää alle 15 000:kin panostuksella.

Tämähän tavallaan tuo ilmaista rahaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Tosin se ilmainen raha on tietysti suoraa etukäteisleikkausta valtiolle ja kunnille kertyvistä verotuloista: seuraavina vuosina tulot ovat pienempiä. Elikkä se on hyvä tapa syödä tulevat verokertymät etukäteen. Tietysti tässä täytyy toivoa, että näiden tutkimustyötä tekevien palkkavarat kiertävät yhteiskunnassa niin nopeasti, että syntyy myös verokertymää lisää. Se jää tietysti nähtäväksi. Mutta todennäköisesti, jos ihmisillä on velkoja ja muita, rahat käytetään velanmaksuun ja ne ehtivät siirtyä ihmiseltä toiselle useamman kerran vuoden aikana. Siten saadaan ehkä verotulojakin hyvässä tapauksessa lisää riippuen tosin siitä, mihin ne palkkarahat käytetään.

Tämä verotoimenpide ei ole tasavertainen, niin kuin tuli todettua, näitten pienyrittäjien kohdalla, koska on säädetty tuo alaraja. Siinä mielessä se on myöskin tässä lakiesityksen johdannossa esitettyjen EU:n periaatteitten vastainen. Täällä on todettu, että jos verotoimenpiteen katsotaan olevan erityinen tai valikoiva siinä suhteessa, että se suosii jotakin yritystä tai tuotannon-alaa eikä valikoivuutta voida perustella yleisen verojärjestelmän luonteella tai taloudellisella rakenteella, verotoimenpide katsotaan vakiintuneen menettelytavan ja oikeuskäytännön mukaan valtion tueksi. Joten tämän lakiesityksen kanssa voi tulla riitaa siitä, onko se valtiontukea yrityksille, ja sitten päästään EU-tuomioistuimessa helposti käsittelemään näitä asioita.

Siinä mielessä voisi ehdottaa, että tuo alaraja, 15 000, pitäisi poistaa ja siihen pitäisi lisätä näitä muitakin yritysmuotoja, ettei sitä rajattaisi noille suurille yrityksille pelkästään. Siinä oli oikeastaan se, mitä tässä hätäisesti sai keräiltyä tästä esityksestä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Palaan ensin vielä tähän aikatauluun. Täytyy sanoa, että on totta, että hallituksen esitys tulee varsin viime hetkellä, sinä päivänä, jonka eduskunta katsoi olevan aivan viimeinen hetki antaa hallituksen esityksiä eduskunnalle. Toisaalta täytyy sanoa, että asiaa on käsitelty varsin pitkään. Tältä osin päätös tehtiin jo hallituksen kehysriihessä. Sen jälkeen asiaa on valmisteltu valtiovarainministeriössä, (Mauri Pekkarinen: Täällä näin!) [Edustaja Pekkarinen näytti paperinippua] ja tältä osin on tehty mietintöjä aikaisemmin, niin että asia on varsin tuttu. — On monia tilaisuuksia järjestetty myöskin ministeri Pekkarisen toimesta, joten tältä osin asia sinänsä on suhteellisen tuttu.

Mutta tuttua on myöskin se, että kun valtiovarainministeriössä vero-osastolla valmistellaan näitä ehdotuksia, siellä tehdään ehdotukset siihen muotoon, että oikeastaan kukaan niistä loppujen lopuksi ei hyödy yhtään mitään, ja poliittisessa päätöksentekoprosessissa joudutaan sitten avaamaan näitä lukkoja, jotta näistä ehdotuksista saadaan toimivia ja käyttökelpoisia. Näin tässäkin tapauksessa on käynyt. Asiaa valmisteltiin aivan tarpeettoman pitkään vero-osastolla, ja sen jälkeen kun asia tuli poliittiseen prosessiin, aika paljon oli muutostarvetta, ja tästä syystä tuon asian käsittely kesti valitettavan pitkään.

Mutta kuten sanottu, asia on varsin tuttu. Tänään asiantuntijat verojaostossa arvioivat sitä. He tuntevat asian. Me käsittelijät tunnemme asian kohtalaisen hyvin, valiokunta voi sen asian tänään käsitellä, ja huomenna asia voidaan tuoda keskusteltavaksi ensimmäisessä käsittelyssä tänne saliin, ja näin esitys saadaan voimaan 1.1.2013.

Vaihtoehtona keskusteltiin myöskin siitä, että olisi annettu esitys joskus aivan vuoden lopulla, se olisi ollut veronmaksajien tiedossa, se olisi käsitelty helmikuussa eduskunnassa ja se olisi tullut takautuvasti vuoden alusta voimaan.

Minun täytyy sanoa, että on aina varsin epämiellyttävää sekä yrittäjille että myöskin lainsäätäjälle, että ollaan tilanteessa, että sovelletaan tammikuussa lakia, joka todennäköisesti tulee voimaan, mutta täyttä varmuutta sen voimaantulosta ei ole. Sen lisäksi tällaiseen käsittelyyn on sisältynyt se ongelma, että eduskunta olisi ollut varsin voimaton tekemään muutoksia siihen hallituksen esitykseen enää täällä eduskunnassa, siitä syystä, että kun edellytyksiä olisi muutettu verotuksen osalta, niin se olisi aiheuttanut sekaannusta ja ongelmia. Joten tässä suhteessa, ottaen kokonaisarviointi huomioon: jos laki haluttiin voimaan ensi vuoden alusta, tämä menettelytapa on paras mahdollinen näissä olosuhteissa.

Täällä on myöskin väitetty, että tällä olisi jonkinlainen linkki pankkiveroon. Tietysti pankkivero tuottaa tuloja valtiolle. Tämä vähennys tutkimus- ja kehitystoimintaan vie valtion veroja. Toisaalta ne tasapainottavat, mutta hallituksen sisällä ja myöskin verojaostossa on ollut luottamus, että kun yksi asia hoidetaan, niin toisetkin asiat hoituvat, ja tietyistä sopimuksista pidetään kiinni. Sellaista linkkiä, mitä täällä keskustelussa aikaisemmin väitettiin olevan, ei missään tapauksessa ole ollut.

Myöskin täytyy sanoa, että kun tästä järjestelmästä saadaan kokemuksia, eduskunnassa tietysti voidaan tehdä vielä näiden kolmen vuoden aikana muutoksia tähän hallituksen esitykseen ja voidaan parantaa sitä, jos osoittautuu, että laissa on joku erityinen ongelma. Mutta, arvoisa puhemies, kun katsoo lakiesitystä, siinä on seitsemän pykälää ja ne ovat suhteellisen yksinkertaisia, joten on aika vaikea sanoa, että siitä löytyisi semmoisia merkittäviä ongelmia, jotka johtaisivat siihen, että laki välttämättä ei toimi.

Puhemies! Mitä tulee itse substanssiin, täytyy sanoa, että kyllä verotuksessa kuitenkin kaikesta huolimatta kaikkein paras periaate on se, että meillä on alhaiset verokannat mutta erittäin laaja veropohja. Pitää olla erittäin varovainen kaikkien uusien vähennysten osalta. Niihin pitää suhtautua kriittisesti ja varauksellisesti. Yleisesti katsotaan myöskin, että jos jotakin asiaa halutaan tukea, niin suora tuki siihen on parempi kuin verotuki, siitä syystä, että silloin kohtaanto voidaan tarkemmin määritellä, ja esimerkiksi tutkimustoiminnassa joudutaan esittämään selvitykset siitä, minkälaista tutkimustoimintaa harjoitetaan, jolloin se myöskin kehittää sitä yrityksen toimintaa.

Toisaalta täytyy sanoa, että kun Tekesin kanssa on keskustellut, niin Tekes on tuonut esille sen, että heitä rasittaa valtavan paljon nimenomaan pienten yritysten tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan tukeminen ja pienten yritysten on aika vaikea saada tätä tukea. Tämä hallituksen esitys kohdistuu nimenomaan pieniin yrityksiin. Kun enimmäismäärä verovuodessa on 400 000 euroa, niin se merkitsee sitä, että käytännössä pienet ja aivan pienimmät keskikokoiset yritykset hyötyvät tästä vähennyksestä.

Mitä tulee alarajaan, 15 000, en usko, että siitä syntyy minkäänlaista ongelmaa EU-oikeudellisesti. Lähtökohta on se, että jos puhutaan tutkimus- ja tuotekehityksestä, niin on täysin selvää, että kyllä nyt menoja täytyy olla vähintään 15 000 euron edestä. Sen lisäksi myöskin aiheutuisi Verohallinnolle merkittävä hallinnollinen työ, jos oltaisiin tilanteessa, jossa ihan pieniäkin vähennyksiä voitaisiin tehdä kaksinkertaisina. Tässä suhteessa tämä on myöskin hallinnollisesti järkevää, ja uskon, että Euroopan unioni hyväksyy tämäntyyppisen johdonmukaisen ajattelun, ainakin aikaisemmin se on tässä suhteessa hyväksytty.

Mikä on sinänsä tässä hallituksen esityksessä hyvä, on se, että se on väliaikainen. Väliaikaisuudessa on se hyvä puoli, että yleensä kun jotakin uutta etuutta voidaan hyödyntää ja sen jatkosta ei ole täyttä varmuutta, se herättää tiettyä innostusta ja johtaa siihen, että sitä otetaan aktiivisemmin käyttöön kuin muuten otettaisiin. Mutta tässä on myöskin se hyvä puoli, että on aika vaikea etukäteen täsmällisesti ennustaa, kuinka tehokas tämä tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennys tulee olemaan, ja kun kolme vuotta asiaa on kokeiltu, siinä tilanteessa voidaan sitten nähdä, mitkä olivat taloudelliset vaikutukset sekä valtiolle että myöskin yrityksille kasvuna ja tuotekehityksen hyvinä tuloksina. Sen jälkeen voidaan tehdä arvio siitä, onko tämäntyyppinen vähennys ylipäätänsä tarkoituksenmukainen ja hyvä.

Täytyy sanoa, että tästä asiastahan on pitkään keskustelu. Suomessa on käyty esittämässä monien muitten EU-maitten malleja, monissa muissa maissahan on tämäntyyppisiä vähennyksiä. Tosiasiassa Suomessakin oli aikanaan tämmöinen ylimääräinen vähennys tutkimustoiminnasta, joka sitten suuressa verouudistuksessa, kun verokantoja alennettiin, poistettiin. Täytyy katsoa nyt sitten, mikä tämän järjestelmän vaikutus on, mutta itse olen kohtalaisen optimistinen, ja kun tässä tilanteessa, kun meillä kasvu sakkaa, on tärkeätä, että pyritään löytämään uusia keinoja, niin mielestäni tätäkin järjestelmää on syytä katsoa ja sen toimivuutta arvioida.

Mauri Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Minä olen vähän pahoillani, että en päässyt tähän tilaisuuteen vaiheessa, jossa ilmeisesti valtiovarainministeri on asiaa esitellyt. Mutta syy, miksi olin poissa, oli erinomaisen perusteltu, ja tulokset, jotka poissaoloni seurauksena sain tutkimuksissa, joissa olin, ovat sillä tavalla, mitenkä nyt sanoisikaan, helpottavia, että halusin tulla ihan käyttämään tämän pienen puheenvuoron tässä yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy onnitella kyllä ennen kaikkea valtiovarainministeriä. Hän onnistui tämän asian kokonaisuuden kanssa siinä, missä minä en edellisen vaalikauden viimeisenä kahtena vuotena onnistunut. Silloin erityisesti kokoomuslainen valtiovarainministeri ja elinkeinoministeri vastustivat sekä bisnesenkelijärjestelmän että tämän innovaatiokannustimen käyttöönottoa. Jo 2009 tuli ensimmäinen raportti molemmista näistä: 2008 puolella jo tästä bisnes-enkelijärjestelmästä ja 2009 alussa, vuodenvaihteessa, ensimmäinen raportti. Sitä haluttiin jalostaa, ja me pyysimme Deloitelta, joka kuitenkin on tämän alan aikamoinen osaaja, oman erillisen selvityksen, ja sen selvityksen pohjalta hallituksen sisällä käytiin monia keskusteluja, mutta valitettavasti se asia ei edennyt.

Minulla on tässä niistä selvityksistä viimeinen tämmöinen diasarja, slaidisarja, joka on päivätty 23.6.2010. Tämä oli se viimeisin, joka pohjautui Deloiten valmistelutyöhön, jota sitten tarjottiin myöskin valtiovarainministerille TEMin toimesta. Emme saaneet sitä silloin eteenpäin. Olen erittäin tyytyväinen, että nimenomaan tämän innovaatiokannustimen osalta nyt on saatu tämä esitys tänne.

Kun lausun tähän kaikkeen liittyen positiiviset tuntemukseni ja kiitoksetkin siitä, että näin on saatu, toki sitten voi puhua siitä kokonaisuudesta, mihin tämä liittyy, suomalaisen innovaatiojärjestelmän tehostamiseen, viime kädessä siihen, että innovaatiopolitiikan oikein rakennetuin toimin voidaan edistää suomalaista tuottavuutta, yritysten kilpailukykyä, työtä Suomessa, nimenomaan osaamiseen perustuvaa työtä ja yrittäjyyttä Suomessa. Viime kädessä tähänhän kaikki nämä toimet, mitä innovaatiopolitiikan eri osa-alueilla pyritään edistämään, tähtäävät.

Ennen kuin menen muutamalla sanalla vähän tarkemmin tähän innovaatiokannustimeen, muistutan kuitenkin siitä, että suomalaisen innovaatiojärjestelmän varsinainen vahvuus koostuu niistä toimijoista tai instituutioista, jotka ovat ennen kaikkea Tekes — teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus — ja VTT siellä lähempänä perustutkimusta, mutta osin soveltavan tutkimuksen piirissä sekin toimien. Nämä ovat olleet se erityinen kaksikko, ja vielä sitten tähän kokonaisuuteen liittyen tietysti yliopisto- ja tutkimusinstituutioitten enemmänkin perustutkimukseen liittyvä työ. Siitä on rakentunut se suomalaisen innovaatiojärjestelmän erinomainen vahvuus. Taakse jääneen 10 vuoden, 15 vuodenkin aikaan Suomi on monta kertaa rankattu näissä asioissa koko maailman ykköseksi, kakkoseksi tai kolmoseksi. Me olemme 1—3 parhaan maan joukossa olleet kaiken aikaa. Suomeen tullaan ja halutaan perehtyä ja tutustua erityisesti siihen, miten äsken kuvaamani osa suomalaisesta innovaatiojärjestelmästä on toiminut, miten se generaatio isosta osaamispotentiaalista muuttuisi mahdollisimman tehokkaasti uusiksi innovaatioiksi, miten ne voidaan kaupallistaa, tuotteistaa, yrityistää ja saada niihin työpaikkoja.

Kuitenkin on jo kauan sitten todettu, että erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten on ollut vähän vaikeaa ja vaivalloista päästä siihen lähinnä Tekesin kautta tulevaan, noin puolen miljardin suuruiseen rahoitukseen — kuitenkin niin, että Tekesin rahoituksesta reilusti yli puolet, en tiedä ihan, mikä on tämän päivän luku, mutta noin 60 prosenttia, sanotaan, on kuitenkin kohdentunut pienille ja keskisuurille yrityksille. Viime vuosien aikaan on kyetty vähän tätä profiilia muuttamaan niin, että Tekes-rahoituksessakin pk-sektori on kuitenkin huomioitu. Mutta kaikille niille yrityksille, jotka olisivat valmiita vähän innovatiivisuutta elikkä osaamisen tasoa parantamaan, tietystikään tämä Tekes-rahoitus ei ole ollut käypäinen vaihtoehto, ja siitä syystä lähti liikkeelle ajatus siitä, että meilläkin, niin kuin useimmissa OECD-maissa, otettaisiin käyttöön tällainen innovaatiokannustin, verotuksessa tehtävä vähennys niistä kuluista, jotka nimenomaan muodostuvat näistä tutkimus- ja kehittämistoimista, ja eri vaiheiden jälkeen, joihin äsken vähän jo alussa viittasin, on hyvä, että tämä esitys on nyt tällä kertaa täällä.

Huonoa on sen sijaan se, että tämän innovaatiojärjestelmän sen paremman osan, kuitenkin sen tehokkaimman osan, sen täsmäosan — joka koostuu Tekesin ja osin VTT:nkin rahoituksesta — rahoitusta ollaan erittäin merkittävästi vähentämässä. Sanotaan 10 miljoonaa Tekesin kautta rahaa tai 10 miljoonaa tämän innovaatiokannustimen kautta: vaikutus silloin, kun se kulkee Tekesin kautta on moninkertainen verrattuna siihen, mitä se keskimäärin on silloin, jos se kohdennetaan innovaatiokannustimen kautta. Eli olen erittäin pahoillani siitä, että hallitus on leikannut jo — ja aikoo yhteensä 80—90 miljoonaa euroa tämän vaalikauden aikaan leikata — tätä innovaatiorahoitusta, ja toivon, että hallitus siinä tekee vielä uudelleenarvion.

Arvoisa puhemies! Jos vielä sallitte, ihan lyhyesti itse tämän esityksen niistä kohdista, joita äsken sanotun lisäksi pidän hivenen pulmallisina. Hyvää tässä tietysti on se, että esimerkiksi siinä viimeisessä kompromississa, jota käsiteltiin, lähdettiin siitä, että hyvityksen alaraja olisi 5 000 euroa ja yläraja 100 000 euroa eikä yhteisömuotoeroja olisi: se olisi selvemmin kohdentunut pienille ja keskisuurille yrityksille. Nyt tässä alaraja nousee 15 000:een ja yläraja sitten 400 000:een. Tämän hyvä puoli, josta annan tunnustuksen, on se, että tämän verovaikutus on suurempi kuin sen mallin, mitä aikanani itse olin valmistelemassa. Se malli silloin päätyi noin 120 miljoonaan verovaikutuksiltaan — se viimeinen malli, ensimmäinen oli toki runsaampi — ja tässä nyt näytetään päätyvän 190 miljoonaan euroon. Olen hivenen skeptinen sen suhteen, onko tämän verovaikutus 190 miljoonaa euroa, mutta hyvähän on toiveikkaasti tällä tavalla nyt tämä asia kuitenkin esittää.

Siis vielä kertaalleen: huoleni liittyy siihen, että tämä alaraja on vähän liian korkealla. Mieluummin vaikka alarajaa vähän alemmaksi ja ehkä ylärajaakin alemmaksi, jos halutaan se verovaikutus pitää entisellään. Mutta en tule kyllä äänestämään näiltä osin tätä vastaan, koska pidän niin tärkeänä tätä asiaa saada eteenpäin, että mieluusti näiltä osinkin tätä asiaa kannatan.

Arvoisa puhemies! Tämän asian ensimmäisessä varsinaisessa käsittelyssä sitten hivenen enemmän tästä ja yleisestä talouspolitiikasta, johonka tämä kiistatta liittyy. Talouspolitiikan todellisia toimia ei pitäisi nyt odotella, vaan hallituksen todella pitäisi nyt nopeasti ryhtyä toimenpiteisiin kaikilla niillä osa-alueilla, joilla voidaan tehdä jotain sen hyväksi, että työ, yrittäjyys ja niiden edellytykset Suomessa säilyisivät.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä edellä kuultiin juuri niitä hyviä analyysejä, mitä hyvää tässä on, mutta itse kuitenkin haluan tuoda niitä seikkoja esille, mitkä tässä hieman ovat jääneet, voisiko sanoa, varjon puolelle.

Määräaikaisuus todellakin voi aktivoida yrityksiä ja yrityksen taholta nopeaan toimintaan, mutta toisaalta, jos ajattelee pieniä yrityksiä, niin niissä reagointinopeus tässä tilanteessa — kuinka me pystymme informoimaan tämän tuen käytöstä ja käyttömahdollisuudesta — lipuu monissa pienillä henkilöresursseilla varustetuissa yrityksissä ohi ennen kuin on keritty tukea hyödyntämään.

Toisaalta tässä joidenkin yritysten osalta pelkään, että tämä tulee olemaan pelkästään vain yritystukea siinä muodossa, että normaaleissa työnjohtotehtävissä olevan henkilön nimikettä muutetaan tutkimus- ja kehittämispäälliköksi taikka jotakin sen kaltaista. Varsinkin keskisuurissa yrityksissä, joissa jo jonkinnäköistä henkilöstöresurssia on, tämä eittämättä antaa houkuttelevan mahdollisuuden käyttää vain tätä veroetuutta nimikkeitä vaihtamalla, joten seuranta tässä kohtaa pitäisi pystyä paremmin järjestämään.

Olisi ollut hyvä, jos tämä olisi mahdollistanut yritysten ostopalveluiden hyödyntämisen tässä kohtaa, jolloin meillä tutkimuksen ja kehityksen tarjoavat yritykset olisivat päässeet pk-sektorin yrityksiin sisään ja sitä kautta tässä ostohinnassakin olisi ollut mahdollisuutta saada tätä verotukea. Tämä ei tavallaan nyt kehitä sitä yritysten verkostoitumista ja yhteistyökuviota, koska tämä on vain palkkakustannuksista. Meillä tarvitsisi olla tutkimuksen ja kehityksenkin osalta niitä mahdollisuuksia, että meidän klustereitamme ja yritysyhteistyötämme voitaisiin kehittää ja viedä enemmän eteenpäin. Nyt tämä ei aivan sitä kyllä mahdollista.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä lähetekeskustelussa on kuultu erinomaisia esityksiä siitä, miten kasvua Suomessa voitaisiin jatkossa tukea, ja todella toivon, että hallitus suhtautuu näihin esityksiin vakavasti ja myös edustajat suhtautuvat tähän kysymykseen niin vakavasti, että yhä edelleen sekä hallituspuolueista että oppositiosta tekevät aktiivisesti esityksiä, joita uskon, että hallitus tulevan talven aikana vakavasti pohtii.

Kun tätä keskustelua on kuultu, näistä neljästä asiasta, joista kaikista nyt tässä yhteydessä on sallittu keskustelu, olen ymmärtänyt, että käytännössä kaikki käytetyt puheenvuorot ovat tukeneet nyt tekeillä olevia esityksiä. Menettelytapa on tietysti herättänyt paljon huomiota, mutta lakien sisällöstä vallitsee selvästi vahva yhteisymmärrys, ja tästä johtuen, arvoisa puhemies, kun verojaosto nyt vetäytyy pohtimaan näitä kysymyksiä, kuulemaan asiantuntijoita ja tekemään ratkaisuja, uskon, että kahden tunnin tauon aikana verojaosto kyllä pystyy asiat käsittelemään ja valtiovarainvaliokunta varmasti näin muodoin myös saa mietinnön kahdessa tunnissa tänne saliin pohdittavaksi.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Myllykoski puuttui hyvään ja kipeään asiaan: miksi alihankintaa ei voida hyväksyä tässä yhteydessä. Otetaan nyt joku teollinen tuote, jossa yritys tarvitsisi teollisen muotoilijan. Erittäin harvalla tämän kokoisella yrityksellä, josta nyt on kyse, on tällainen henkilö käytettävissä. Se muotoilu saattaa olla erittäin keskeinen menestystekijä, ja sama koskee monta muutakin pienyritystä. Tuotekehitysvaiheessa alihankintojen käyttömahdollisuus, joka nyt jää tukematta, heikentää kyllä lopputulosta. Minun mielestäni tämä epäkohta kannattaisi tässä valmistelussa vielä pohtia tavalla tai toisella. Tästä tulee vähän sellaisia tuotteita, että "osta meiltä, korjauta itse", kun ei oikein tahdo rahkeet riittää kaikkien osa-alueiden hallintaan.

Mauri Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tällaisten palveluiden ostaminen: minulla ei henkilökohtaisesti ole mitään sitä vastaan, jos sellainen muutos tänne voidaan tehdä. Edustajien on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota siihen, että juuri Tekesin palvelu-serviceenhän kuuluu tällaisten innovaatiopalveluiden ostorahoitus, joka muistini mukaan oli ainakin pari vuotta sitten 200 000 euroa. Elikkä jos yrityksellä on perusteltu innovaatiohanke, ei ole omaa henkilökuntaa, eikä se katso aiheelliseksi sitä palkata, niin se yritys voi Tekesin rahoituksella hankkia näitä palveluita. Tämä ei ole ilman muuta, niin kuin manulle illallinen, tämän pitää toki täyttää ne kvalifikaatiot, mitä Tekes esittää.

Arvoisa puhemies! Minä toiseen asiaan vielä kiinnitän huomiota, ja se on se, että nyt on erittäin tärkeä huomata, että nämä toimet, mitä tässä esitetään, bisnesenkelit ja nämä vastaavat, eivät ratkaise Suomen tämän hetken ongelmia. Siis nämä esitykset on valmisteltu kaksi kolme, osin neljä vuotta sitten ihan toisenlaisiin taloudellisiin olosuhteisiin, ihan toisenlaiseen maailmanlaajuiseen, Euroopan laajuiseen taloudelliseen viitekehykseen. Nyt se viitekehys on paljon huonompi ajatellen suomalaista työtä, yrittäjyyttä, kilpailukykyä tuotteinemme maailmalla. Nyt näiden lisäksi tarvitaan paljon lisää poweria moniin niihin asioihin, joilla Suomi palauttaa kilpailukyvyn ja työllistämisen edellytykset täällä. Mutta siihen ensimmäisen käsittelyn yhteydessä vähän tarkemmin.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Minusta tämä esitys sijoitustoiminnan verohuojennuksista on varsin hyvä. Uskon, että laki tuo melko varmasti, toisin kuin se ensimmäinen luonnosversio, lisäsijoituksia start-up-yrityksiin ja luo sitä kautta kasvua, työpaikkoja ja hyvinvointia Suomeen.

Pääomasijoittaminen on aika erityislaatuista puuhaa, ja siihen kuuluu erityispiirteitä, muun muassa se, että pääomasijoittamiseen liittyy erittäin suuri epäonnistumisen riski. Epäonnistuminen toteutuu myös melko usein ja sijoittaja menettää rahansa. Siksi olisi jatkossa tärkeä kehittää tätä lakia siten, että nämä sijoituksissa mahdollisesti menetetyt rahat voisi verotuksessa vähentää jonkin toisen, onnistuneen sijoituksen voitosta. Tämä olisi reilua pääomasijoittajaa kohtaan ja varmasti lisäisi sijoittamisen houkuttelevuutta.

Pääomasijoittaminenhan on pitkäjänteistä puuhaa. Aikaa eksittiin on yleensä keskimäärin noin 9 vuotta, ja näitä aikarajoja kannattaa pohtia. Yhteen yritykseen tehdään, silloin kun toiminta on lupaavaa ja näyttää hyvältä, yleensä useita rahoituskierroksia samojen sijoittajien toimesta. Tämä kannattaisi jatkossa varmasti huomioida lakia kehitettäessä. Yleensähän pääomasijoittaja tai bisnesenkeli omistaa yrityksestä noin 5—20 prosenttia ja tuo osaamista ja osallistuu aktiivisesti yrityksen kehittämiseen ja toimintaan, eli kysymys ei ole pelkästään siitä rahamäärän panostamisesta. Minun mielestäni tässä esityksessä on kohtuuhyvin otettu huomioon näitä seikkoja.

Ilman muuta tämä laki pitäisi vakinaistaa, ja jatkossa olisi hyvä lisätä mahdollisuudet vähennyksiin myös rahastojen ja yritysten kautta tehtäville sijoituksille. Hallitukselta olisi loistava, ennakkoluuloton ja rohkea teko laajentaa vähennysoikeus myös ansiotuloihin, jotta saataisiin palkkajohtajat mukaan talkoisiin yrittäjien ja sijoittajien rinnalle lisäämään yrityksiä ja perustamaan uusia kannattavia bisneksiä.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä tavallaan tuoda esille sitä, vaikka edustaja Pekkarinen tavallaan toi, että kyllä tätä rahoitusta on muualtakin saatavissa, ja juuri tässä tilanteessa pitäisi osata huomioida se, että meillä ei ole enää omia kunnossapitoyksiköitä, vaan meillä tehdään pitkäaikaisia palveluntuottamissopimuksia huolto- ja kunnossapitoyritysten ja teollisen toiminnan välillä. Siinä tilanteessa — ettei tarvitsisi odottaa sitä alihankintasopimusta, joka tehdään monesti tämmöisenä kumppanuussopimuksena — pitäisi osata huomioida se, että tämä mahdollistaisi sen kumppanuussopimuksen aikana nimenomaan sen tilaajayrityksen oman osaamisen tuottamisen sille alihankinta- tai kunnossapitoyritykselle. Se olisi luonnollista toimintaa siinä vaiheessa, ja silloin kun tilaajayrityksestä tulee se osaaminen tämän tuotteen kehittelyssä tai tutkimus- ja kehitystoiminnan osalta, se tukisi molempia osapuolia, erityisesti sitä kunnossapitoyritystä, joka voisi luoda jotakin uutta. Sillä ei välttämättä ole sitä referenssiä enää jäljellä, koska toiminto on ulkoistettu eikä olla ehkä niin syvällä siinä teknologiassa, mitä uutta tarvittaisiin sen isomman yrityksen oikeastaan tuotesortimentin kehittämiseen.

Siinä mielessä tämmöinen niin sanotusti ulkopuolelta tutkimus- ja kehitystoiminnan ostaminen pitäisi ehdottomasti sisällyttää tähän, jotta se voisi joustavoittaa näitä pitkiä huolto- ja kunnossapitosopimuksia ja toisi sitä kautta osaamista siihen pk-sektorin yritykseen, joka voisi sitten myydä sitä uudempaa ja tehokkaampaa palveluaan myös toisaalle.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! On totta, mitä edustaja Pekkarinen täällä totesi, että Tekesistä saa, mutta silloin yrittäjä joutuu kahden luukun periaatteeseen, joka aina vaikeuttaa yrittäjän arkielämää: saako hän toisesta, saako hän molemmista, ja kummasta saa, jos saa ylipäätänsä? Hallinnollinen taakka kasvaa, epävarmuus kasvaa.

Toinen asia liittyy vielä näihin bisnesenkeleihin. Jos tässä katsoo, mitä Suomessa on tapahtunut näiden pääomasijoittajien toimesta, niin Suomi on niin kapea yrityspohjaltaan monella toimialalla, että kun sieltä muutaman keskeisen toimijan onnistut nurkkaamaan ja fuusioimaan ne, niin seuraava ostaja onkin sitten jo ulkolainen, joka on valmis maksamaan alkuperäiselle pääomasijoittajalle vuotuista korkoa noin 30—35 prosenttia, joka on pääomasijoittajan vuotuinen tuottovaade sille pääomalle.

Esimerkiksi terveydenhuollon alalla yrityskaupat on tehty pääosin tällä periaatteella, ja monia muitakin tästä maasta on lähtenyt juuri sen takia, että täällä voidaan itse asiassa nousta tilanteeseen kartelli tai monopoli de facto varsin pienellä pääomalla ja vielä monessa tapauksessa siten, että valtio on panostanut näihin yrityksiin edellä mainitun Tekesin kautta aika paljon riskirahaa, joka nyt siirtyy tuotannollisessa vaiheessa ulkomaille ja niiden taloutta ensisijaisesti tukemaan.

Keskustelu päättyi.