Täysistunnon pöytäkirja 126/2004 vp

PTK 126/2004 vp

126. KESKIVIIKKONA 24. MARRASKUUTA 2004 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

3) Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko väestökehityksestä, väestöpolitiikasta ja ikärakenteen muutokseen varautumisesta — Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille

 

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! On jo oikeastaan perinne, että hallitus antaa eduskunnalle kerran vaalikaudessa yhden tulevaisuusselonteon. Kyseiset selonteot ovat hyvä tapa käydä … (Hälinää)

Puhemies:

(koputtaa)

Pyydän edustajia rauhoittumaan ja siirtämään palaverit salin ulkopuolelle!

Puhuja:

Kyseiset selonteot ovat hyvä tapa käydä pitkäjänteistä keskustelua Suomen kehityksestä ja siihen vaikuttamisesta. Tämänkertainen tulevaisuusselonteko käsittelee väestökehitystä, väestöpolitiikkaa ja ikärakenteen muutokseen varautumista.

Ärade talman! Det fenomen som kallas befolkningens stigande medelålder nämns i alla sammanhang som en av de största framtida utmaningarna för vårt land. Enligt befolkningsprognoserna börjar Finlands befolkning småningom minska. Ännu viktigare och helt klart säkrare är att storleksförhållandena mellan åldersgrupperna förändras betydligt i framtiden. Förändringen har redan pågått länge, men den blir speciellt synlig redan om några år då de stora åldersklasserna når pensionsåldern.

Väestön ikääntymiseksi kutsuttu ilmiö mainitaan kaikissa yhteyksissä yhdeksi suurimmista maamme tulevaisuuden haasteista. Väestöennusteiden mukaan Suomen väestö kääntyy vähitellen laskuun. Sitäkin tärkeämpää — ja selvästi varmempaa — on, että ikäryhmien suuruussuhteet muuttuvat tulevaisuudessa merkittävästi. Muutos on ollut käynnissä jo pitkään, mutta se tulee erityisen näkyväksi jo muutamien vuosien päästä suurten ikäluokkien saavuttaessa eläkeiän.

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan 65 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa yli 600 000 hengellä vuoteen 2030 mennessä. Samalla lasten ja työikäisten määrä vähenee yhteensä noin 400 000 hengellä. Näin voimakas väestön ikärakenteen muutos vaikuttaa talouskehitykseen ja työllisyyteen. Sillä on mittavia julkistaloudellisia seurauksia, ja se muuttaa hyvinvointipolitiikan painopisteitä.

Tulevaisuutta on yleensä vaikea ennustaa, mutta nämä kehitystrendit me tiedämme. Vuonna 2025 aloittavat opiskelijat ovat nyt jo neuvolatilastoissa mukana, ja vuonna 2030 viisikymmenvuotisjuhliaan viettävät ovat ensi keväänä valmistumassa yliopistoista. Heidän lukumääränsä tiedetään jo nyt.

Tulevaisuuteemme vaikuttaa muitakin suuria tekijöitä: globalisaatio, teknologian kehitys, turvallisuuteen vaikuttavat tekijät ja ympäristön tilan kehitys. Väestökehitys poikkeaa näistä muista tekijöistä juuri siinä, että tulevan väestön ainekset ja kehitys ovat meillä verraten hyvin tiedossa. Kehitys on ainakin keskipitkällä aikavälillä kohtuullisen hyvin ennustettavissa. Viimeksi tämän kehityksen merkitykseen eurooppalaisesta näkökulmasta on puututtu Wim Kokin työryhmän loppuraportissa, jossa todetaan väestörakenteen muutoksen aiheuttama haaste ja tarve reagoida siihen, jotta EU:n yhteiset tavoitteet saavutetaan.

Arvoisa puhemies! Olen puhunut paljon Suomen kaksoishaasteesta. Meidän on arvioitava yhtäältä suomalaisen työn ja tuotannon menestymisen mahdollisuuksia ja edellytyksiä globaalissa taloudessa ja toisaalta hyvinvointiyhteiskunnan turvaamista ikääntyvän väestön oloissa. Tässä selonteossa arvioidaan jälkimmäistä haastetta.

Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon peruskysymys on periaatteessa yksinkertainen. Meillä on tulevaisuudessa vähemmän lapsia ja työikäisiä, mutta paljon enemmän eläkeikään ehtineitä. Kysymys kuuluu: pystymmekö ylläpitämään sellaista taloudellista kehitystä, jolla turvataan nykyisen kaltaisen hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuus? Tähän kysymykseen voidaan antaa myönteinen vastaus yhdellä ehdolla. Tarvitsemme vahvaa talouskasvua ja kestävää julkistaloutta.

Hallitus ei halua sälyttää taakkaa muutoksesta minkään yksittäisen väestöryhmän harteille. Me olemme yhdessä historiallisessa vaiheessa ja sopeudumme tähän muutokseen vähitellen kuten kaikki muutkin maat. Olennaista on ymmärtää, että muutos koskettaa kaikkia ikäryhmiä. Toinen tärkeä tähdennettävä asia on se, että ikääntyneiden määrän kasvua merkityksellisempää voi olla työikäisten määrän väheneminen ja myös työssä olevien ikääntyminen. Tämä merkitsee sitä, että meidän kannattaa tästedes suunnata vielä enemmän huomiota talouskasvun vahvistamiseen ja resursseihin kuin eläkeikäisten määrän kasvusta syntyviin seurauksiin. Tätä jälkimmäistä puolta on viime vuosina tarkistettu monella tavalla ja muun muassa pian voimaan astuvassa eläkeuudistuksessa kustannusten hallinta on ollut vahva muutosten vaikutin.

Se, että työikäisiä on jatkossa vähemmän, merkitsee sitä, että myös työllisyys on jonkin verran vähäisempää. Väestön keski-iän kasvu merkitsee taas sitä, että käytettävissä oleva työikäinen väestö on aikaisempaa iäkkäämpää. Tällä on tutkimusten mukaan vaikutuksensa tuottavuudelle. Yhdessä nämä kaksi kehityskulkua tarkoittavat, että talouskasvumme potentiaali heikkenee nykyisestä, ellei asiaan vaikuteta. Jos kehitykseen ei voida vaikuttaa, myös veropohja pienenee samaan aikaan kun ikääntyneistä aiheutuvat kustannukset nousevat. Hallitus vetää tästä kehityskulusta tulevaisuusselonteossa sen johtopäätöksen, että meidän on vahvistettava talouskasvuamme suuntaamalla huomiota sekä työllisyysasteen nostamiseen että tuottavuuden parantamiseen. Molemmat ovat tärkeitä niin talouskasvun kuin julkistaloudenkin kannalta. Jo aikaisemmin hallituksen puolesta on monessa yhteydessä muistutettu, että elintasomme kehityksen kannalta tuottavuuden kasvu on tärkein yksittäinen tekijä.

Aivan oma kysymyksensä on alueiden tasapainoisen kehityksen turvaaminen. Vaikka syntyvyys lisääntyisi tuntuvasti ja vaikka maassamuutto ja maahanmuutto kehittyisivät tasapainoa tukevaan suuntaan, siitä huolimatta alueellisesti väestökehitys kohtaa suuria haasteita. Kuntien elinvoimaisuus eriytyy nimenomaan työikäisten vähenemisen takia. Suomi näyttää ennusteiden valossa pysyvän harvaanasuttuna maana. Asukasmäärältään pienten kuntien määrä jopa kasvaa. Tämän takia meidän on kehitettävä sellaisia palvelujen järjestämisen ja tuottamisen tapoja, että peruspalvelut pystytään tasapuolisesti turvaamaan maan eri osissa. Tosin tuleva väestökehitys voi merkitä myös alueellisten työllisyys- ja työttömyyserojen supistumista. On täysin mahdollista, että kohta käsillä olevan laajahkon eläköitymisen seurauksena monilla alueilla on tarjolla työpaikkoja nuoremmille ihmisille. Saattaa olla, että alueiden välinen työmahdollisuuksista johtuva muuttoliike tästä johtuen hidastuu.

Aikaisemmista väestökehitysarvioista poiketen hallitus on tulevaisuusselonteon valmistelussa pannut erityistä painoa mahdollisuuksien etsimiseen. Ikääntyminen ei ole vain haaste vaan myös mahdollisuus. Hallitus muistuttaa siitä, että ihmiset ovat aina tavoitelleet terveyttä ja pitkää ikää. Sen saavuttaminen on hyvinvointiyhteiskuntamme eräs suurimmista saavutuksista, jonka osalta tulokset koko ajan lisäksi paranevat. Siksi keskustelu ikääntymisestä ei saa olla mollivoittoista, vaan se on iloinen ja myönteinen asia.

Ikärakenteen muutos voi merkitä myös kustannussäästöjä joissakin toiminnoissa. Työikäisten määrän väheneminen avaa mahdollisuuden työttömyyden supistumiseen, ja on myös tärkeää, että työelämässä ymmärretään odotettavissa oleva tilanne laajamittaisesti ja panostetaan työhyvinvointiin. Näin myös ihmiset pysyisivät entistä pidempään työelämässä.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusselonteossa hallitus on ottanut uudestaan käyttöön vanhan termin "väestöpolitiikka". Meillä ei ole harrastettu väestöpolitiikkaa pitkiin aikoihin. Joillakin voi olla sitä kohtaan varauksellistakin suhtautumista. Väestökehitys on kuitenkin sellainen, että meidän kannattaa nyt käydä vilkastakin keskustelua siitä, pitäisikö siihen pyrkiä vaikuttamaan ja millä keinoin. Selonteon linjaus on, että tarvitsemme väestöpolitiikkaa ja että nykyaikainen väestöpolitiikka rakentuu kahden pilarin varaan, syntyvyyteen ja maahanmuuttoon.

Ärade talman! Befolkningsutvecklingen är sådan att det nu lönar sig för oss att till och med livligt diskutera om man borde försöka påverka den och i så fall med vilka medel. Enligt förutsättningen i redogörelsen hänför sig den moderna befolkningspolitiken uttryckligen till nativitet och invandring.

Suomessa on tällä hetkellä kohtuullisen korkea kokonaishedelmällisyys. Meillä on myös monia maita suurempi osuus lapsiperheistä monilapsisia perheitä. Taloudellisella väestöpolitiikalla, päivähoitopalveluilla ja työn ja perheen yhteensovittamista helpottavilla käytännöillä on huolehdittu siitä, että ihmiset voivat sekä käydä töissä että toimia vanhempina. Tämä on malli, jota monet Euroopan maista vasta tavoittelevat.

Perheet saavat kuitenkin tällä hetkellä vähemmän lapsia ja useita vuosia myöhemmin kuin he itse tutkimusten mukaan toivovat. Monet siirtävät ensimmäisen lapsen saamista työhön tai muuhun elämään liittyvän epävarmuuden takia. Asuntojen pienuus ja kalleus taas panee monen lapsiperheen rajoittamaan lapsilukuaan tai odottamaan olojensa parantumista.

Nykyaikainen väestöpolitiikka syntyvyyden turvaamiseksi onkin keskitettävä ensi sijassa toimiin, joilla parannetaan nuorten ihmisten vakiintumista ja luodaan parempia edellytyksiä perheen perustamisen alkuvaiheessa. Opintojen jälkeen on saatava nopeasti vakituinen työ. Asuntopolitiikassa on kiinnitettävä erityishuomiota perheen kannalta toivottujen asuntojen saamiseksi. Tavoitetta myös edistää, mikäli suunnitelmat opintoaikojen nopeuttamisesta toteutuvat. Tähän kaikkeen on mahdollista päästä, sillä suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen lisää työelämässä mahdollisuuksia tarjota nuorille heti vakituisia työtehtäviä.

Hallitus esittää myös, että suuntaudumme aktiivisesti työperäisen maahanmuuton lisäämiseen. Tältä osin linjaus on selvä. Nyt työperusteisen maahanmuuton osuus koko maahanmuutostamme on häviävän pieni ja kaiken lisäksi työn perässä liikkuvat ovat usein tilapäisesti Suomessa keikkatöissä. Lisäksi Suomeen suuntautuva maahanmuutto tapahtuu voittopuolisesti perhesyistä. Liikkuvuus maailmalla lisääntyy, ja monet löytävät elinkumppanin toisesta maasta ja asettuvat Suomeen.

Työperäisen maahanmuuton lisääminen ei käy käden käänteessä. Paljon riippuu siitä, onko meillä työmarkkinoilla valmiuksia muualta kuin Suomesta tulevien työntekijöiden ottamiseen. Viranomaistoiminnalla voidaan tehdä paljonkin, mutta työsarkaa on runsaasti. Suomen oloissa pitää järjestää kielikoulutusta ja kulttuurin tuntemusta. Mukana tulevat perheenjäsenet on kyettävä saamaan tuntemaan olonsa kotoisaksi Suomessa. Hallitus valmisteleekin parhaillaan erillistä, täsmällisempää, maahanmuutto-ohjelmaa.

Tulevaisuusselonteon valmistelussa on kiinnitetty paljon huomiota palveluiden turvaamiseen. Palvelut ovat paljolti kuntien vastuulla. Palvelupolitiikkaan kohdistuu useita haasteita. Näyttää siltä, että ikärakenteen muutos heikentää kuntien tulopohjaa monissa kunnissa. Väestörakenteen muutos taas nostaa menoja, joskin eri kunnissa eri tavoin. Haasteena on myös se, että samaan aikaan, kun työikäisten määrä vuoteen 2030 mennessä vähenee arvioiden mukaan noin 300 000:lla, hoito- ja hoivapalveluihin tarvitaan tämänhetkisten arvioiden perusteella merkittävästi enemmän työntekijöitä. Väestörakenteen muutosnäkymät asettavat palvelutuotannolle ja sen rahoittamiselle erittäin kovia haasteita, etenkin maaseudulla. Niistä selviytyminen edellyttää kokonaan uudenlaista toiminnan organisointia.

Vaikka väestön ikääntyminen aiheuttaa menoja palvelutuotannon puolella, väestön ikääntyminen pitää siltikin nähdä mahdollisuutena. Suomessa on tulevaisuudessa paljon nykyistä enemmän 65 vuotta täyttäneitä, jotka ovat entistä terveempiä ja aktiivisempia kansalaisia. Tätä kasvavaa väestönosaa kannattaa tarkastella kahdelta kannalta. Yhtäältä tulee mahdollistaa ihmisten terve ja aktiivinen ikääntyminen. Toisaalta kannattaa myös miettiä, miten ikääntyvien voimavaroja voidaan hyödyntää yhteiskunnan kehityksessä. Eläkeläiset eivät ole passiivinen väestönosa, vaan heillä on merkittävä rooli myös taloudessamme. Lisäksi heidän merkityksensä laajemmin sosiaalisen pääoman kannalta tulee olemaan merkittävä. Ei ole lainkaan samantekevää, miten terveet ja toimintakykyiset ihmiset käyttävät aikaansa. Aktiivisessa ikääntymisessä on minusta juuri nämä kaksi puolta.

Tämän ikäryhmän myötä meille syntyy myös aikaisempaa enemmän palvelukysyntää. Eläkeikään tulevilla on keskimäärin enemmän ostovoimaa kuin edeltäjillään. Voidaan ajatella, että ikääntyneiden tarvitsemien palveluiden kysyntä lisääntynee muun muassa harrastusten ja vapaa-ajan tuotteiden, palveluiden, matkustamisen ja kulttuurin markkinoilla. Myös erilaisten hyvinvointipalvelujen kysyntä lisääntynee. Palveluihin kohdistuvan kysynnän kasvu avaa uusia aloja ja laajentamisen mahdollisuuksia palveluelinkeinoille. Ikärakenteen muutoksen aiheuttama uudenlainen kysyntä ja uudet markkinat kannustavat uusien tuotteiden kehittämiseen. Senioripalveluista ja -tuotteista on mahdollista kehittää Suomelle vientituotteita muissa maissa myöhemmin kasvaville seniorimarkkinoille.

Vi har på många sätt goda utgångspunkter för att hantera befolkningsförändringen. Vi har insett vad utvecklingen betyder och genomfört vittsyftande reformer. Vi har förberett oss på förändringen i synnerhet genom att minska på den offentliga skulden och revidera arbetspensionssystemet. Ett produktivt program har inletts med tanke på hela den offentliga sektorns och basservicens produktivitet. Strävan har framför allt varit att höja sysselsättningsgraden bland annat genom att tidigarelägga övergången till arbetslivet, senarelägga utträdet ur arbetslivet och revidera socialskyddet och beskattningen på ett sätt som sporrar till arbete.

Kun ikärakenne nyt jatkossa muuttuu nopeasti, meidän on pidettävä kiinni tästä vastuullisesta asioiden hoitamisen tavasta. Tästä eteenpäin näkökulmamme ikärakenteen muutokseen on oltava riittävän laaja ja on nähtävä myös mahdollisuudet. On myös osattava tehdä pitkäjänteisempää politiikkaa ja huolehdittava eri sektoreiden välisestä koordinaatiosta paremmin. Ikärakenteen muutos vaatii myös yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen, kansalaisjärjestöjen ja kuntien kanssa.

Arvoisa puhemies! Useat ikääntyvän väestön aiheuttamat haasteet ja niissä tehdyt ratkaisut vaikuttavat vasta tulevaisuudessa. Siksi meidän onkin oltava kauaskantoisia ja vastuullisia päätöksentekijöitä ajoissa.

Tulevaisuusselontekojen erityinen rooli on ollut siinä, että niiden eduskuntakäsittelyssä on pystytty unohtamaan päivänkohtainen poliittinen ottelu ja suuntaamaan katse 10—20 vuoden päähän. Tässä selonteossa aikajänne on tuntuvasti vielä tätä pidempi.

Hallitus on lähettänyt eduskunnalle selonteon mukana viisi erillistä liiteraporttia. Ne ovat asiantuntijaselvityksiä, ja niitä ei ole käsitelty hallituksessa.

Pekka Vilkuna /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän päivän päätöksillä rakennamme huomista. Väestökehityksen ennakointi on Suomen ja koko Euroopan tulevaisuuden avainkysymyksiä. Kehityskulku on nähtävissä, ja siihen voidaan vaikuttaa politiikan keinoin.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä selonteon lähtökohdat ovat oikeat. Ikärakenteen muutoksiin tulee varautua siten, että eri sukupolvien ja sukupuolten välinen oikeudenmukaisuus toteutuu. Suomen on tulevaisuudessakin oltava yhteiskunta, jossa kunnioitetaan yksilöä iästä ja asuinpaikasta riippumatta ja turvataan hänen hyvinvointinsa.

Väestön ikääntyminen tulee näkymään voimakkaasti suomalaisessa työelämässä ja palvelutuotannossa ensi vuosikymmenellä. Työikäisten osuus kääntyy tuolloin selvään laskuun ja vanhusten määrä lisääntyy. Vakavinta on se, että samaan aikaan lasten ja nuorten osuus väestöstä vähenee. Tämä kehitys saattaa olla uhka tasapainoiselle yhteiskuntakehitykselle.

Väestökehityksen suurimpia haasteita Suomessa on työvoiman saatavuus. Hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti meidän on vauhditettava nuorten siirtymistä työelämään ja kannustettava ikääntyviä pysymään työelämässä muun muassa vuoden 2005 alusta voimaan tulevalla eläkeuudistuksella. Opintotukijärjestelmän uudistuksella kannustamme nuoria valmistumaan tavoiteaikataulussa ja siirtymään työmarkkinoille. Kannustavuutta tulee lisätä koulutuksen kaikilla tasoilla ja osaltaan tätä kautta ehkäistä myös syrjäytymistä. Lisäksi on syytä kiinnittää huomiota työmarkkinoiden joustavuuteen ja etsiä rohkeasti myös uusia työssäkäyntimalleja.

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisten työmarkkinoiden heikkoutena on edelleen pidettävä naisen asemaa työelämässä. Naiset tekevät enemmän osa-aika- ja pätkätöitä, ja samapalkkaisuuteen on edelleen matkaa. Naisten työssäkäynnin lisäämiseksi on panostettava työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Tarvitsemme erilaisia vaihtoehtoja päivähoitoon, samoin perhevapaiden käytön kannustamista ja vanhemmille mahdollisuuksia joustavasti sovittaa työaikaansa perheen tarpeisiin. Vanhasen hallituksen toteuttamat korotukset lasten kotihoidon tukeen, osittaisen hoitorahan laajennus ja korotus sekä panostus lasten aamu- ja iltapäivähoitoon ovat perheille myönteisiä ratkaisuja. Myös perhevapaakustannusten nykyistä tasaisempi jakautuminen työnantajien kesken tukee perheen ja työn yhteensovittamista.

Tasapainoisen väestörakenteen turvaamiseksi Suomi tarvitsee lisää lapsia. Vanhasen hallituksen aikana perhepolitiikassa on tapahtunut käänne. Hallituksen toteuttamat korotukset lapsilisiin ja äitiys- ja vanhempainrahoihin ovat väestöpoliittisesti perusteltuja ja tärkeitä erityisesti pienituloisille lapsiperheille. Kehitettävää kuitenkin on. Asumisen kalleus ja toimeentulon epävarmuus vaikuttavat perheiden kokoon ja lasten hankinnan ajoitukseen. Lisäksi tarvitaan perheille suunnattua kotipalvelua arjessa selviytymisen tukemiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Myös työelämän ja opiskelun nykyistä joustavampi yhteensovittaminen vahvistaisi naisten asemaa työmarkkinoilla ja alentaisi keskimääräistä synnytysikää, joka meillä on huolestuttavan korkea. Keskustan eduskuntaryhmä on tietoinen siitä, että asetetut tavoitteet nopeasta valmistumisesta, työmarkkinoille siirtymisestä ja toisaalta kannustaminen lasten hankkimiseen ja panostaminen lasten hoitamiseen perheissä sisältävät ristiriitaisuuksia, niin kuin selonteossakin mainitaan. Selonteossa esitettyä työperusteisen maahanmuuton lisäämistä ratkaisuna työvoimapulaan on helppo kannattaa. Kyse tulisi olla nimenomaan osaavan työvoiman maahanmuuton lisäämisestä. Täällä opiskelevilla ulkomaalaisilla tulee olla käytännön mahdollisuudet siirtyä joustavasti suomalaisille työmarkkinoille oleskelulupakäytäntöä nopeasti muuttamalla. Maahanmuutolla ei kuitenkaan voida korvata työikäisen väestön vähenemistä, vaan kyse on yhdestä tärkeästä keinosta muiden keinojen joukossa.

Arvoisa puhemies! Väestön ikääntyminen vaikuttaa voimakkaasti kuntapalveluihin. Näihin paineisiin pitää varautua aktiivisesti palvelutuotantoa kehittämällä. Ratkaisuksi ei riitä rahoituksen turvaaminen, vaan nyt tarvitaan entistä enemmän kuntien ja muiden palvelutuottajien yhteistyötä. On kyettävä kiihkottomasti ja käytännönläheisesti sovittamaan yhteen yksityisen ja julkisen sektorin palvelutuotanto. Yksityisten hyvinvointipalvelujen kysyntä tulee kasvamaan, koska eläkeläiset tulevaisuudessa ovat nykyistä vauraampia.

Kansallisilla sosiaali- ja terveyshankkeilla on tartuttu monin osin ikääntymisen aiheuttamiin palvelutuotannon haasteisiin. Omaishoitoon panostaminen, palvelusetelien käyttöönotto ja hoivayrittäjyyteen kannustaminen ovat mielestäni oikeansuuntaisia ratkaisuja. Myös kotitaloustyön verovähennysoikeuden laajentaminen on ollut perusteltua, ja siitä hyötyvät sekä kotona asuvat vanhukset että lapsiperheet. Palvelusetelien ja kotitaloustyön verovähennysoikeuden kehittämistä tuleekin edelleen jatkaa, myös työllisyysperustein.

Selonteon mukaan työpaikat jatkossakin sijoittuvat alueellisesti epätasaisesti. Erityisesti Pääkaupunkiseudulla tullaan todennäköisesti kärsimään työvoimapulasta, samaan aikaan kun monilla maaseutualueilla rakenteellinen työttömyys säilyy korkeana ja vanhusväestön osuus kasvaa. Tämä on kiistatta suuri ongelma kansalaisten tasa-arvon ja kuntatalouden näkökulmasta. Tarvitsemmekin erityistoimia, joilla hyvinvoinnin alueellisia eroja voidaan lieventää. Meidän on panostettava erityisesti siihen, että väestöään menettävillä alueilla turvataan osaavan työvoiman saatavuus ja alueiden omia vahvuuksia kehitetään.

Väestökehitys nivoutuu voimakkaasti kansantalouden kehitykseen ja hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuteen. Tässä tilanteessa talouskasvun turvaaminen edellyttää tuottavuuden nousua, nykyistä korkeampaa työllisyysastetta ja panostusta osaamiseen. Tulevien väestömuutosten keskellä erityisesti palvelualojen ja julkisen sektorin tuottavuutta on nostettava. Lisäksi yrittäjyyden edellytyksiä on parannettava, jopa asennetasolla. Matalan tuottavuuden työn verotuki tulee toteuttaa riittävän mittavana. Se edistää työllisyyttä erityisesti työvoimavaltaisilla aloilla.

Väestöennusteet ovat kiistatta monilta osin huolestuttavia. Myönteistä tilanteessa on kuitenkin se, että tiedostamme monet ongelmat ja toimiin on jo ryhdytty. Muutokset ovat haasteellisia, mutta samalla ne voidaan nähdä myös mahdollisuuksina ja kannustimina suomalaisen yhteiskunnan uudistamiseen. Entistä selvemmin näemme myös ikääntyvät suomalaiset osaajina, aktiivisina kansalaisina ja kansakunnan henkisenä voimavarana.

Tämä selonteko palvelee eduskunnan ja hallituksen välistä vuoropuhelua, ja selonteon keskeiset päätelmät tulevat varmasti näkymään päätöksenteossa. Me suomalaiset olemme Euroopan eturintamassa hakemassa ratkaisuja väestökehityksen tuomiin haasteisiin.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä pitää hallituksen tulevaisuusselontekoa tarpeellisena ja oikea-aikaisena. Näin laajan ja näkyvissä olevan yhteiskunnallisen murroksen tasapainoinen hallitseminen vaatii kulloiseltakin hallitukselta voimakkaita ja joskus epämiellyttäviäkin toimenpiteitä. On kuitenkin muistettava, että hallituksen tehtävä ei ole yrittää miellyttää, hallituksen tehtävä on tehdä päätöksiä kansakunnan parhaaksi.

Kalevi Olin /sd (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusselonteko on uusin esimerkki hallituksen aktiivisesta suhtautumisesta lähivuosikymmenien yhteiskunnallisiin näkemyksiin. Väestökehitykseen keskittyvä raportti tarjoaa perusteita monille jo tehdyille päätöksille sekä hallitusohjelman kirjauksille. Se kuvaa osuvasti väestörakenteessa tapahtuvia muutoksia ja sisältää joukon rakentavia ehdotuksia tulevaisuuden politiikan suuntaamiseksi.

Suomen väestömuutos on niin mittava, että sitä voidaan pitää tulevaisuutemme keskeisimpänä avainkysymyksenä: Kuolleisuuden arvioidaan ylittävän syntyvyyden vuonna 2023, ja maamme väkiluku kääntyy laskuun vuonna 2029. 25 vuoden kuluttua joka neljäs suomalainen on täyttänyt 65 vuotta, samalla kun lasten ja työikäisten määrät ovat vähentyneet tuntuvasti. Maamme väestö siis vähenee ja ikääntyy, menopaineet kasvavat, aluekehitys eriytyy globaalin kilpailun kiristyessä. Sama kehitys voidaan todeta lähes kaikkialla Euroopassa. Millainen on näissä olosuhteissa pienen, harvaanasutun maan ja syrjäisen markkina-alueen selviytymisstrategia, voidaan kysyä.

Kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja työikäisten sekä nuorten väestöryhmät pienenevät, Suomessa tarjoutuu viimeistään silloin mahdollisuus työttömyyden huomattavalle alenemiselle. Murros ei kuitenkaan merkitse pelkkää sukupolvenvaihdosta työmarkkinoilla, vaikka työpaikkoja vapautuu entistä runsaammin. Niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla avautuu ainutlaatuinen mahdollisuus toimintatapojen ja työn järkeistämiseksi. Tämä aikaikkuna on osattava käyttää oikein hyödyksi. Kustannustehokkuuden lisäksi organisaatioilla on tilaisuus siirtää toimintansa painopistettä tai asemoida tuotteensa uudelleen ja siirtyä kilpailemaan luovan talouden edellytyksillä.

Sosialidemokraateille työn tuottavuus on myös laadullista tuottavuutta. Se tarkoittaa muun muassa ammattitaitoista johtamista, henkilöstön korkeaa osaamista ja vaikutusmahdollisuuksia, turvallisia ja jatkuvia työsuhteita sekä riittävää henkilöstön määrää. Työn rationalisoinnin ohella ikärakenteen muutos edellyttää työhyvinvoinnin lisäämistä. Jos haluamme pärjätä kiristyvässä kilpailussa, meidän on pystyttävä vähentämään työuupumusta ja löydettävä uusia keinoja työssäjaksamiseen. Perheen ja työelämän yhteensovittaminen, toimiva päivähoito, koulujärjestelmä, vanhusten palvelut ja kaikkien saatavilla oleva julkinen terveydenhuolto toimivat kaikki tämän tavoitteen hyväksi.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto on selonteossaan nostanut kilpailuvaltiksemme osaamiseen perustuvan yhteiskunnan jo aiemmin julkaistujen selvitysten mukaisesti. Raportissa todetaan Suomen olevan siirtymässä teknologiapainotteisesta informaatioyhteiskunnasta tietämysyhteiskuntaan ja luovuuteen perustuvaan talouskasvuun. Tietämysyhteiskunnassa tiedon määrää tärkeämmäksi nousee kyky soveltaa hankittua tietoa. Innovatiivisen, sovelluksia tuottavan yritystoiminnan synnyttämiseksi ja kilpailukyvyn varmistamiseksi koulutusta ja työelämää on selonteon mukaan kehitettävä luovuutta tukevaan suuntaan.

Vtt:n teknologiabarometrin mukaan tietämysyhteiskunnan tavoitteita voidaan määritellä kolmella indikaattorilla: yrittäjyys, uuden tiedon soveltaminen sekä verkottuneisuus ja kansainvälisyys. Mittareiden lähempi tarkastelu osoittaa Suomen kohtaavan merkittäviä haasteita tietämysyhteiskunnan eri osa-alueilla. Esimerkiksi yrittäjyysaktiivisuus on Suomessa vain noin kuudesosa korkeimman yrittäjyysaktiivisuuden maasta Yhdysvalloista. On totta, että suomalainen elinkeinoelämä tarvitsee lisää uusiin liikeideoihin perustuvaa ja kasvuun tähtäävää yritystoimintaa. Yritysten määrän lisääminen ei saa kuitenkaan tarkoittaa tahdonvastaista yhden hengen yrittämistä. Jos työntekijän ainoa toimeentulomahdollisuus on ryhtyä myymään osaamistaan itsenäisenä ammatinharjoittajana, ei voida puhua kilpailukykyisestä ja kasvuhakuisesta kansantaloudesta. Vaikka pienten ja keskisuurten yritysten osuus julkisesti rahoitetuista yrityssektorin tutkimushankkeista on suhteellisen korkea, maassamme on silti EU:n keskiarvoa vähemmän innovaatioita tuottavia pk-yrityksiä. Samoin melko hyvä kykymme houkutella ulkomaisia investointeja jää jälkeen muista pienistä talouksista Ruotsi ja Tanska mukaan lukien.

Sosialidemokraattien mielestä tutkimuksen ja tuotekehityksen tulee suuntautua hyvinvointia, tuottavuutta ja kilpailukykyä edistäville alueille. Valittujen strategisten kohteiden tutkimusrahoituksen jatkuvuudesta on niin ikään huolehdittava. Luovuuteen perustuva talouskasvu edellyttää laaja-alaisen ja yleissivistävän koulutuksen säilyttämistä, minkä vuoksi opinto-oikeuksiin tai koulutussuunnitelmiin ei ole perusteltua tehdä kaavamaisia rajoituksia. Huippuosaaminen ei ole pelkästään yhden erikoisalan tai erikoistaidon täydellistä hallintaa, vaan kykyä ratkaista monenlaisia ongelmia ja sopeutua yhä uudenlaisempiin vaatimuksiin.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit yhtyvät selonteon käsitykseen sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämisestä. Työssä tasavertaisen kansalaisuuden hyväksi on kiinnitettävä huomiota lasten ja nuorten kasvuolosuhteisiin. Vaikka vastuu lasten kasvatuksesta on vanhemmilla, yhteiskunnan tulee varmistaa turvalliset ja suotuisat lähtökohdat kasvatustehtävän onnistumiselle. Laadukas perusopetus ja luottamus päivittäiseen oppimisympäristöön lisäävät koululaisten hyvinvointia ja ehkäisevät syrjäytymistä. Sosialidemokraatit haluavat kehittää peruskoulusta yhteiskunnan ja kodin kasvatustyötä tukevan yhteisön, jossa kouluopetuksen lisäksi on mahdollisuus harrastuksiin ja vapaa-ajan toimintaan. Erityisopetuksen, tukiopetuksen ja oppilaanohjauksen on oltava jokaisen koululaisen ulottuvilla. Samalla kun huolehdimme syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden tukemisesta, on siirtoa erityisopetukseen käytettävä harkiten ja vain oppilaan oman edun niin vaatiessa.

Sosialidemokraatit painottavat nuorten subjektiivista oikeutta toisen asteen koulutukseen. Hallitusohjelman sekä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman tavoite jokaiselle peruskoulun päättävälle tarjottavasta jatko-opintopaikasta on olennaisen tärkeä osaavan väestöpohjan varmistamiseksi. Nuorisoasteen koulutus on vähimmäisvaatimus tulevaisuuden tietämysyhteiskunnassa selviämiseksi.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä suhtautuu myönteisesti maahanmuuton lisäämiseen. Maahanmuutto auttaa varmistamaan työvoiman riittävyyttä ja edistää maamme etnistä monimuotoisuutta. Valtioneuvoston selonteon mukaisesti välttämätön edellytys maahanmuuton lisäämiselle on kotoutumisen tukeminen. Työn tekeminen on tehokkainta kotouttamista, erityisesti silloin kun maahanmuuttajat työllistyvät avoimille työmarkkinoille. Työpaikkaan ja työympäristöön liittyvien sosiaalisten suhteiden lisäksi ammattiyhdistysliike on tarjonnut maahanmuuttajille tärkeän osallistumis- ja vaikuttamiskanavan. Työttömyys maahanmuuttajien keskuudessa on kuitenkin liian korkealla tasolla. Tarvitsemme lisää työllistäviä ja työllisyyttä parantavia toimia myös maahanmuuttajien keskuudessa.

Työnteon kotouttavan vaikutuksen ohella sosialidemokraatit korostavat maahanmuuttajien laajaa integrointia suomalaiseen yhteiskuntaan. Tasapainoisen yhteiskuntakehityksen turvaamiseksi myös työvoiman ulkopuolella olevien maahanmuuttajien kotoutuminen on erinomaisen tärkeää. Presidentti Halonen on huomauttanut palvelujen kohtaavan maahanmuuttajan muita huonommin, jos hän ei kuulu työvoimaan. Sosialidemokraatit yhtyvät tulevaisuusselonteon käsitykseen, jonka mukaan kotouttamista olisikin pyrittävä tukemaan kaikilla politiikkalohkoilla.

Arvoisa puhemies! Kuten hallitus selonteossaan toteaa, Suomen lähtökohdat tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseksi ovat verrattain hyvät. Meillä on kaikki mahdollisuudet selvitä hyvin ikärakenteen muutoksen aiheuttamista seurauksista. Eräs tärkeimmistä jo tehdyistä toimenpiteistä on työeläkejärjestelmän muutos, jonka sisällyttäminen hallitusohjelmaan ja selontekoon kertoo hallituksen kauaskantoisesta varautumisesta tulevaisuuteen. Toimiva eläkejärjestelmä ja riittävä sosiaaliturva on sosialidemokraattien mielestä nähtävä mahdollisuutena eikä taakkana, nyt ja tulevaisuudessa.

Marjukka  Karttunen  /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on puuttunut tulevaisuusselonteossaan Suomen ja suomalaisten kannalta erittäin tärkeisiin teemoihin. Tavoitteet syntyvyyden ja niin sanotun työperäisen maahanmuuton lisäämiseksi, työllisyyden parantamiseksi sekä kilpailukykymme parantamiseksi ovat erittäin perusteltuja. Monista eri syistä lapsia pitäisi syntyä nykyistä enemmän. Tämä kysymys on hyvin laaja ja kilpistyy naisen asemaan työelämässä, siihen että raskaus on naiselle riski työelämässä pysymisen ja siinä menestymisen kannalta. Kyse on siitä, että naisten pitäisi synnyttää, mutta samaan aikaan synnytysikäisiä naisia pidetään työmarkkinoilla epäluotettavina työntekijöinä. Vuoden 2003 työolotutkimuksen mukaan jopa joka neljäs nainen lykkäsi raskauttaan työsuhteen menettämispelon vuoksi. Liian usein nuo työsuhteet ovat määräaikaisia.

Se, että perhevapaalta palaavalle naiselle ei useinkaan löydy työhön palatessaan samoja tehtäviä kuin ennen, ei ole harvinaista. Esimerkiksi viime viikon perjantain Turun Sanomissa uutisoitiin siitä, että eräs terveydenhuoltotuotteita myyvä yritys joutuu maksamaan korvauksia raskaana olleen työntekijänsä syrjimisestä. On masentavaa, että nuoret naiset joutuvat peräämään oikeusteitse oikeuksiaan tilanteessa, jossa he ovat "syyllistyneet" vain lapsen synnyttämiseen. Yksi tapa saada syntyvyys nousuun olisi jakaa vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia nykyistä oikeudenmukaisemmin. Selonteossa mainitaan, että "perhevapaakustannusten korvausta äitien työnantajille korotetaan ensi vuonna." Tässä olisi todella tärkeää edetä reippaammin kuin viime viikolla hyväksytyssä sairausvakuutuslain muutoksessa. Hallituksen toimenpiteet eivät ole olleet kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä riittäviä.

Olisi myös tärkeää kannustaa isiä jäämään nykyistä enemmän perhevapaille ja muutoinkin osallistumaan lastenhoitoon. Väheksyä ei voida myöskään taloudellisten seikkojen merkitystä. Erityisesti monilapsisissa perheissä taloudellinen tilanne on muita väestöryhmiä heikompi. Kokoomuksen eduskuntaryhmä torjuu yksiselitteisesti julkisuudessa olleet ajatukset lapsilisien tulosidonnaisuudesta. Tällaisen muutoksen maksajina olisivat taas kerran ne tuhannet keskituloiset lapsiperheet, jotka kouluttautuvat, tekevät töitä ja maksavat korkeita veroja. Lapsilisän tarkoitus on tasata lapsettomien ja lapsiperheiden välisiä tuloja ja korvata lapsista aiheutuneita kustannuksia. Näin olkoon myös jatkossa.

Arvoisa herra puhemies! Selonteossa todetaan, että "ulkomaalaisten maahanmuutto on ollut luonteeltaan voittopuolisesti muuta kuin työperäistä maahanmuuttoa". Työministeriö on arvioinut, että työperusteisen maahanmuuton osuus Suomeen suuntautuvasta kokonaismuutosta on tällä hetkellä ainoastaan alle 10 prosenttia. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä tätä lukua on kasvatettava. Tulevaisuutemme kannalta työperäisen maahanmuuton kasvattamisen ja lasten määrän lisäämisen avulla pystymme vastaamaan siihen tosiseikkaan, että työikäisten määrän väheneminen on Suomessa ja Italiassa EU-maista kaikkein nopeinta. Tämä edellyttää käytännön toimenpiteitä, joita on esitetty useissa eri raporteissa, mutta ainakaan toistaiseksi hallituksen toimet eivät ole olleet järin rohkaisevia.

Sama koskee työllisyyden parantamista. Selontekoa konkreettisemmin tulisi tehdä päätöksiä, jotka lisäisivät työn tekemisen taloudellista kannattavuutta. Stakesin vuonna 2001 tekemän selvityksen mukaan noin 41 prosenttia työkykyisistä ihmisistä, jotka eivät käy töissä, ovat tilanteessa, jossa heidän tai heidän perheensä nettoansiot eivät kasvaisi, vaikka he menisivät töihin. Tähän tilanteeseen meillä ei ole enää varaa. Työllisyysaste ei ole seurannut hallituksen visiota, ja erityisen räikeää on ollut naisten ja erityisesti nuorten naisten työllisyysasteen heikko taso.

Arvoisa puhemies! Hallitus linjaa selonteossaan, että "Opintojen sujuvaa etenemistä tuetaan riittävällä ja tehokkuuteen kannustavalla opintotuella". Jo hallitusohjelmassa sanottiin kirjaimellisesti, että "Opiskelijoiden opintososiaalista asemaa kohennetaan". Tähän on todettava, että linjaukset ovat varsin hyviä, mutta toimenpiteet ovat surkeasti epäonnistuneet. Edelleen opiskelijat kulkevat täällä hattu kourassaan pyytämässä edes pientä lanttia asumistuen korotukseen. Myös kokoomuksen eduskuntaryhmä on esittänyt täysin realistista opintotuen uudistamismallia, mutta nykyinen hallitus ei ole ottanut kuuleviin korviinsa näitä ehdotuksia.

On hienoa, että hallitus on selonteossaan sitoutunut siihen linjaukseen, että "Verojen ja maksujen korottamispaineet toimivat väärään suuntaan kansantalouden kilpailukyvyn kehittämisen näkökulmasta. Kireämpi työn verotus voi pienentää sekä työvoiman kysyntää että tarjontaa ja työntää koulutettua työvoimaa siirtymään pois maasta". On todella ongelmallista, jos hyvän koulutuksen saaneet suomalaiset joutuvat lähtemään täältä siksi, että täällä ei arvosteta koulutusta. Tämän ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan toimenpiteitä. Aiheesta oli hiljattain Helsingin Sanomissa professori Taneli Kukkosen huolestuttava näkemys, jonka mukaan "Suomessa ei ole tutkijoille tarjolla kuin pätkätöitä ja apuraharumbaa". Hyväpalkkaisiksi mainituissa akavalaisissa on peräti yli 40 000 koulutukseen ja työn vastuullisuuteen nähden alipalkattua henkilöä, joiden kuukausiansiot jäävät alle suomalaisten palkansaajien keskiansion. Näin ei voi jatkua, joten tästä lähtevät terveiset tupopöytään.

Arvoisa puhemies! Suomen ikäjakauma on vinoutunut. Vinoutumaa on myös koulutusrakenteessamme. Selonteossa hallitus kertoo, että "Ammatillinen koulutus ja korkeakouluopinnot mitoitetaan koulutusaloittain ja -asteittain vastaamaan työelämän tarpeita". Tässä yhteydessä on perusteltua kysyä, onko työelämän tarve todellakin se, että meillä jopa yli 70 prosenttia ikäluokasta saa korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan. Tilanteen tekee erikoiseksi myös se, että ammattikorkeakouluihin ollaan luomassa uusi väylä jatkotutkinnon kautta maisterintutkintoon, minkä jälkeen ammattikorkeakoulumaisterit rinnastuvat ylemmän korkeakoulututkinnon yliopistoissa suorittaneisiin maistereihin. Kuitenkin työelämästä on tullut useissa eri yhteyksissä sellaista palautetta, että pätevistä ammattilaisista on pulaa. Esimerkiksi viime perjantain Yleisradion aamu-uutisissa todettiin, että rakennusalaa vaivaa muuraripula. Nämä ongelmat eivät ratkea kasvattamalla maisteri- ja tohtoritehtailua. (Ed. Jaakonsaari: Miksei maisteri voi olla muurari?)

Arvoisa puhemies! Hallitus osuu oikeaan todetessaan selonteossaan, että lasten ja nuorten kasvuoloista välittämiseen kuuluu heidän osaamiseensa sijoittaminen "huomispäivän työikäisinä". Miksei hallitus sitten noudata tätä linjausta? Tosiasia on, että perusopetuksen resurssit pienenevät reaalisella tasolla, mikä merkitsee suurempia opetusryhmiä, vähemmän tukiopetusta ja niukemmin tukitoimia niitä tarvitseville oppilaille. Viime vaalikaudella eduskunta kiinnitti useaan otteeseen huomiota siihen, miten perusopetuksen laatua voitaisiin parantaa ja miten turvata lapsille pienemmät opetusryhmät ja turvalliset kouluolot. Eduskunta on edellyttänyt, että ikäluokkien pienentyessä säästyvät rahat kohdennetaan nimenomaan perusopetuksen laadun kohottamiseen. Näin ei hallitus ole lupauksistaan huolimatta tekemässä.

Uusimman väestöennusteen mukaan alle 15-vuotiaiden lasten lukumäärä vähenee vuoteen 2010 mennessä noin 50 000:lla. Hallituksen johtopäätökset tästä tosiseikasta loistavat poissaolollaan. Tämähän tarkoittaa muutaman vuoden sisällä merkittävää muutosta koulujen oppilasmääriin. Miten hallitus aikoo turvata lähikoulut ja kouluverkon, jotta pienten oppilaiden koulumatkat eivät kasva liian pitkiksi? Toistaiseksi hallituksen tilaamissa selvityksissä on todettu kouluverkon olevan liian tiheä ja tehoton. Pahoin pelkään, että jossain valtiovarainministeriön pöytälaatikossa lymyilee se paperi, jossa esitetään keinot tehottoman kouluverkon riisumiseksi.

Arvoisa puhemies! Yhteiskuntamme keskeisiä haasteita on palvelujen kestävä rahoitus. Yksi keino on etsiä tapoja, joilla voidaan tuottaa enemmän ja laadukkaampia palveluja samalla rahalla. Tässä on tärkeässä asemassa yhteistyö yritysten ja kolmannen sektorin kanssa sekä kuntien entistä tiiviimpi yhteistyö. Hallituksen tulevaisuusskenaarion mukaan "palveluiden turvaamisen näkökulmasta" tarvitaan muun muassa "muutoksia - - palveluiden järjestämis- ja tuotantotavoissa". Tässä asiassa hallitus mukaan lukien vasemmistopuolue sosialidemokraatit liputtaa perinteisten kokoomuslaisten linjausten puolesta. Se pelottelu, jota ennen kunnallisvaaleja perusteettomasti harjoitettiin, on sosialidemokraattien puolelta laitettu naftaliiniin, mikä on kansalaisten palvelujen kannalta äärimmäisen positiivista. Onkin etsittävä ennakkoluulottomasti tapoja järjestää palveluita. Näin voitaisiin toivottavasti välttää tulevina vuosina ne uutiset, joiden mukaan ennätysmäärä kuntia nostaa ensi vuoden veroprosenttiaan.

Nyt on tekojen aika. Kokoomuksen eduskuntaryhmä edellyttää hallitukselta konkreettisia tekoja esimerkiksi työllisyysasteen parantamiseksi, lasten lukumäärän kasvattamiseksi ja niin sanotun työperäisen maahanmuuton lisäämiseksi.

Anne Huotari /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhtä aikaa pitäisi olla hyvä perheenäiti ja uranainen. Parisuhdetta on tarpeen helliä. Lapsille on tarjottava hyvä tulevaisuus, rajoja ja rakkautta. Ja satojen kilometrien päässä asuvista vanhemmista on tärkeää huolehtia. Maailman ja oman elämän ympäristön muutos on niin nopea, että koko ajan saa pelätä tippuvansa kyydistä. On koko ajan koulutettava itseään, että riittäisi työn ja ajan hengen uusille vaatimuksille. On oltava kunnossa kaiken ikää, että jaksaisi olla töissä vähintään eläkeikään asti, kuten Sailas toivoo. Kirjojakin pitäisi ehtiä lukea ja käydä teatterissa — niin, ja kotia remontoida. Hyvänen aika, ystäviäkään ei ole tavattu pitkään aikaan!

Illalla suomalainen perheenäiti rojahtaa väsyneenä parisängylle ja päässä soi päivän uutinen: nyt pitäisi alkaa tehdä lisää lapsia, sanoi pääministeri, että eläkkeenmaksajia riittäisi ja että talouskasvu saataisiin paremmalle tolalle. Ja toinen uutinen Brunilan raportista, joka vaatii lisää joustoja työelämään, ja työnantajan ehdoilla tietysti. Äidin unet odottavat tuloaan, mielessä pyörii ajatus: eikö niille mikään riitä?

Miksi mikään ei riitä? Koska maailmaa ja kaikkea toimintaa ohjaa raha ja sen valta. Kiinalaiselta lapselta riistetään äiti ja mummolta tytär väsäämään kännykän latureita 20 sentin tuntipalkalla satojen kilometrien päähän omasta kodista, ahtaaseen joukkomajoitukseen. Samalla kemijärveläinen isä jää työttömäksi ja joutuu muuttamaan kasvukeskukseen, luopumaan omakotitalostaan pilkkahinnalla ahtautuakseen perheineen kerrostalokaksioon. Molemmat maailman äärilaidoilla tuntevat tulleensa petetyiksi, ja tämä vain siksi, että osakkeenomistajalle mikään ei riitä.

Väestöpolitiikan haasteet ovat maailmanlaajuiset. Köyhissä maissa väestö kasvaa ja rikkaissa vähenee. Globalisaatio vaikuttaa kaikkien ihmisten elämään, mutta se ei ole onnistunut tuottamaan parempaa elämää maailman köyhimmille ihmisille. (Ed. Jaakonsaari: On!) Ajatelkaa: 800 miljoonaa ihmistä on ilman puhdasta juomavettä, noin 10 000 lasta kuolee joka päivä aliravitsemuksen seurauksiin, ja miljardi ihmistä elää alle yhdellä eurolla päivässä. Nämä ovat siis edelleen arkipäivää, ja me hyväksymme sen annettuna totuutena, johon ei muka voi vaikuttaa.

Hallituksella ei näytä olevan varaa täyttää YK:n kehitysavun 0,7 prosentin suositusta. Sen sijaan hallituksella on varaa sitoa puolustusbudjetti ainoana toimialana indeksiin. Lapsilisiä ei kuitenkaan ole varaa sitoa indeksiin eikä antaa toimeentulotuella olevalle perheelle 10 euron korotusta lapsilisään, vaikka parempituloiset sen saivat. Nämä ovat olleet Vanhasen hallituksen arvovalintoja, vaikka selonteossa puhutaan lapsiperheiden syrjäytymisen ehkäisystä.

Väestöliitto julkaisi perhebarometrinsä eilen. Se osoittaa, että suomalainen perhepolitiikka on tehnyt lapsiperheistä ja äideistä alemman kerroksen väkeä. Puolet alle 25-vuotiaista ja kolmannes kaikista äideistä on vähimmäisäitiyspäivärahan varassa, joka on korotuksenkin jälkeen vielä noin 8 euroa vähemmän päivässä kuin alin työttömyyspäiväraha. Tämä on häpeällistä. Vasemmistoliiton mielestä tilanne on pikaisesti korjattava, jos eduskunta tosissaan on huolestunut väestökehityksestä. Väestöliitto esittää muitakin parannusehdotuksia lapsiperheille.

Vaikka hallituksen selonteon nimi on "Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille", se käsittelee asioita pitkälle talouden näkökulmasta. Se on laaja, mutta osittain ristiriitainen kokonaisuus, ja se ei puutu mielestäni olennaiseen, nimittäin ihmisten arvoihin ja elämän arkeen. Syntyvyyttä ei voi lisätä ohjelmilla, jos yhteiskunta ei sitä muutoin tue. Kuntien palveluiden toimivuus ja työelämän joustavuus perheiden näkökulmasta auttaisivat tilannetta enemmän kuin kosmeettinen lapsilisän korotus. Paineet ovat kovat nuorten naisten arjessa, pätkätyöt ja osa-aikatyö ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, etenkin palvelualoilla — Helsingin noin 3 600 opettajasta jopa kolmannes on määräaikaisia — joten ei tarvitse ihmetellä, jos fiksut ihmiset odottavat varmuutta tuloistaan, ennen kuin hankkivat lapsia.

Professori Juha Siltalan kirja "Työelämän huonontumisen lyhyt historia" kuluu kansan käsissä, sen painos myytiin loppuun hetkessä. Se sanoo ääneen työelämän muutoksista ja niiden syistä sen, mistä liian usein vaietaan. Eräs 200 työntekijän yritysjohtaja totesi, että jokaisen työnantajan pitäisi se kirja lukea.

Arvoisa puhemies! Puutun seuraavaksi muutamiin väestökehityksen kannalta elämän kriittisiin pisteisiin, joita selonteko käsittelee mielestäni liian ohuesti.

Kun perheeseen syntyy lapsia, tarvitaan isompi asunto. Asuminen on Suomessa kallista, varsinkin kolme plus -perheille. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kysyy: Kohdentuuko yhteiskunnan tuki asumiseen tällä hetkellä oikein, jos tavoitteena on syntyvyyden lisääminen? Miksi asunto on sijoituskohde, eikö sen perimmäisenä tarkoituksena ole olla koti? Suomalainen paradoksi on, että lapsiperheet asuvat ahtaasti ja keski-iän ylittäneet väljästi. Siksi vasemmistoliiton mielestä pitäisi tehdä paljon muutoksia asuntopolitiikkaan, mutta ennen kaikkea aravakorkoja on edelleen alennettava ja lapsiperheiden asumistuen tulorajoja nostettava.

Yksi kriittinen piste on pienten lasten vanhempien avio- ja avoerot. Miten voisimme luoda matalan kynnyksen hakea apua, kun yhteinen sävel ei enää tunnu toimivan? Pystyykö neuvola tukemaan riittävästi, kysytäänkö siellä myös äidin ja isän vointia?

Jokaisella vanhemmalla on huoli lasten tulevaisuudesta. Tutkimusten mukaan noin 15 prosenttia nuoristamme joko ei jatka peruskoulun jälkeen tai keskeyttää toisen asteen opinnot. Miten saada nuori kiinnostumaan opiskelusta, jos kaikki muu kiinnostaa enemmän? Tämä kuvastaa koulutusjärjestelmämme teoreettisuutta, joka ei sovi kaikille. Nyt olisi syytä selvittää 12 vuoden oppivelvollisuutta, johon otettaisiin mukaan uusia, innovatiivisia oppimisen muotoja ja oppimisympäristöjä, kuten myös nuorten työpajat ja oppisopimuskoulutus. Jotenkin puistattava oli selonteon toteamus: "Nuorten miesten määrällinen väheneminen ennustaa rikollisuuden vähenemistä." Eikö sen sijaan pitäisi vaikkapa edellä mainituilla keinoilla ehkäistä rikollisuutta?

Väestöpyramidimme yksi heikko kohta on 30—50-vuotiaat pitkäaikaistyöttömät. Heillä olisi edessään työvuosia vielä runsaasti. Turhautuminen vie herkästi liialliseen päihteiden käyttöön. Hallituksen haaveilemat mutta heikosti toteutuneet 100 000 uutta työpaikkaa eivät vaikeasti työllistyviä ikävä kyllä edes työllistäisi. Sen sijaan ryhmämme mielestä sosiaaliset yritykset voisivat olla heille polku takaisin työelämään samoin kuin vammaisille ja vajaakuntoisillekin. Siksi niiden perustamista on tuettava nykyistä voimakkaammin.

Suurten ikäluokkien työssäjaksaminen on olennaista paitsi eläkepommin ehkäisemiseksi myös hyvän elämän saavuttamiseksi. Yhteiskunta ei arvosta riittävästi työkokemuksen kautta tullutta osaamista. Aikuiskoulutuksella onkin iso haaste luoda myös sellaisia koulutuksia, jotka eivät vaadi paljon pohjakoulutusta. Monelle on iso kynnys lähteä 30 vuoden työrupeaman jälkeen koulunpenkille, vaikka lisäoppi olisikin tarpeen muuttuvassa työelämässä. Myös elämäntilanteen mukaan joustavat työajat auttaisivat jaksamaan töissä pitempään.

Selonteon alkuosa käsittelee niin sanotun kolmannen iän seniorikansalaisia lähinnä kuluttajina. Se kuvastaa hyvin hallituksen uusliberalistista linjaa. Palvelujen tuotteistaminen nähdään maailmanmarkkinamahdollisuutena. No, mikäs siinä, viedään vaan palvelutaloideaa maailmalle, mutta muistetaan hoitaa myös omat ikäihmisemme kunniakkaasti. Jotain on pahasti pielessä, kun tutkimuksin voidaan osoittaa, etteivät vanhukset saa laitoksissa riittävästi ruokaa. Auttavia käsiä tarvitaan ja pian, nämä ihmiset ovat sentään meille tämän maan rakentaneet. Myös yksinäisyys on ikäihmisten aito ongelma. Tässä näemme hyväksi yhteistyökumppaniksi eläkeläisjärjestöt. Esimerkiksi Eläkeläiset ry järjestää "koppa ja kroppa kuntoon" -kerhoja. Hyvä väestökehitys edellyttää eri sukupolvien sopimusta ja vastuuta toisistaan.

Selonteossa käsitellään laajasti alueellista väestökehitystä. Uusia eväitä hallitus ei ikävä kyllä ole löytänyt, vaan viesti on, että kuntien on sopeuduttava tilanteeseen, ja nyt näyttää siltä, että kunnissa se tehdään jopa paniikkijarrutuksina. Toinen viesti on, että väestön väheneminen on tosiasia, johon ei voi vaikuttaa. Ryhmämme olisi toivonut keskustajohtoiselta hallitukselta hieman myönteisempää tulevaisuudenkuvaa kasvukeskusten ulkopuolelle.

Selonteossa nähdään maahanmuutto yhtenä keinona työvoiman lisäämiseksi. Se edellyttää huomattavaa suvaitsevaisuuden lisäämistä sekä kansalaisten että erityisesti työnantajien ja viranomaisten asennemuutoksena.

Hallitus haluaa selonteolla käynnistää keskustelun väestökehitykseen vaikuttamisesta ja esittää varautumisstrategiaa, mitkä ovatkin hyviä avauksia. Varautuminen on tärkeää, ettemme vain ajaudu tilanteisiin. Hallituksen ohjelmien pitäisi luoda toivoa ihmisille paremmasta tulevaisuudesta — se olisi hyvää väestöpolitiikkaa.

Arvoisa puhemies!

"Isämme raivasivat pellot / tekivät töitä vuorotta / uhrasivat parhaat vuotensa isänmaalle /

Äitimme huolehtivat kymmenpäiset lapsikatraat / vetoisissa kodeissaan / ilman mukavuuksia

Mutta he jaksoivat / saadakseen lapsilleen paremman elämän / heillä oli tulevaisuuden uskoa.

Nyt meillä on lyhyempi työaika kuin koskaan / perheissä 1,7 lasta / kodeissamme 3-kertaiset ikkunat

ja kodinkoneet / televisio, kännykkä ja tietokone suoltavat uutisia ONLINE /

Mutta olemmeko onnellisia / saimmeko paremman elämän? Missä on meidän uskomme tulevaisuuteen?"

Ed. Johannes Koskinen merkitään läsnä olevaksi.

Jyrki Kasvi /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajattelin tämän tulevaisuusselonteon käteen saatuani ensin kehua hallitusta, että kerrankin on laaja asia saatu kiteytettyä niin tiiviiksi paketiksi, että siihen ehtii perehtyä ajatuksella ennen asian käsittelyä. (Ed. Ala-Nissilä: Mikä estää kehumasta?) Sitten aloin lukea ja ihmetellä, missä se pihvi on, sillä selonteossa ei oteta kantaa oikeastaan yhtään mihinkään, todetaan vaan yhä uudelleen, että onpas hankala tilanne, tarttis varmaan tehdä jotain.

Se pihvi löytyi selonteon viimeiseltä sivulta, liiteluettelosta. Niitä liitteitä on 828 sivua, ja näihin 828 sivuun viitataan raportissa jatkuvasti. Itse asiassa valtioneuvosto ei ole selonteon mukaan niitä itsekään käsitellyt eikä ole ottanut niihin kantaa — hyvä, kun tuli edes pyytäneeksi, etteivät tulleet ihan yllätyksenä. Ainoa asia, minkä tämän selonteon lukeminen kansanedustajille paljastaa, on se, ettei hallituksella ole sisua niihin toimenpiteisiin, joita Suomen ikärakenteen tervehdyttäminen vaatii. Ikävät tosiasiat on haudattu liitteisiin, joista hallitus pesee kätensä kainaloita myöten.

Suomen väestökehityksen suurin ongelma on huoltosuhteen nopea heikkeneminen vuoden 2010 jälkeen, siis ensi vaalikaudella. Sitä on näin lyhyessä ajassa enää mahdotonta estää. Väestöpolitiikan radikaali uudistus olisi pitänyt aloittaa jo 1980-luvulla, jolloin tutkijat yrittivät turhaan varoittaa poliitikkoja siitä, että tämä päivä tulee vielä. Siksi nyt tarvitaan kahta lajia toimenpiteitä. Lyhyen tähtäimen ensiaputoimet helpottavat akuutteja ongelmia. Niiden rinnalle tarvitaan kuitenkin myös pitkän tähtäimen toimenpiteitä, jotka vaikuttavat ongelmien syihin, mutta näkyvät huoltosuhteessa vasta 2030-luvulla.

Lyhyellä tähtäimellä on nopeasti, siis nyt, jatkettava työuraa molemmista päistä. Se ei kuitenkaan onnistu pakolla, kuten hallitus sitkeästi yrittää, vaan sekä parantamalla nuorten opiskelumahdollisuuksia että tukemalla ihmisten työssäjaksamista. Eivät opintoajat lyhene käskyttämällä, jos oppilaitoksilla ei ole varaa palkata opettajia ja opinto-ohjaajia tai edes ostaa kirjastoihinsa kirjoja. Eikä eläkeiän nostamisesta ole yhtään mitään hyötyä, jos työntekijät eivät selviä terveinä nykyiseenkään eläkeikään. Eläkkeelle jäävistä puolet jää työkyvyttömyyseläkkeelle ja vain neljännes varsinaiselle vanhuuseläkkeelle.

Lisäksi tarjolla olisi kaksi helppoa tapaa pidentää suomalaisten työuraa, jos niitä vain halutaan käyttää. Ensinnä tulisi purkaa se typerä opiskelujono, jossa nuoret kirjoitusten jälkeen viettävät nykyään liki kolme vuotta ennen opintojen alkamista. (Ed. Huotari: Samaa mieltä!) Toiseksi tulisi sovittaa ase- tai siviilipalvelus, ylioppilastutkinto ja pääsykokeet nykyistä paremmin yhteen, sillä nyt armeijan tai sivarin käyminen voi lykätä opintojen alkamista kaksikin vuotta.

Nämä eivät kuitenkaan riitä kuin ensiavuksi, sillä lisäksi on puututtava huoltosuhteen vääristymisen syihin. Suomalaisten elinikää me emme vihreissä sentään halua lyhentää, eli vaihtoehdoiksi jäävät lasten tekeminen ja uusien suomalaisten maahantuonti. Suomessa ei lasten tekemistä arvosteta, vai miten muuten voidaan selittää työttömyyspäivärahaa reilusti pienempi äitiyspäiväraha? Raha paljastaa yhteiskunnan todelliset arvot, kaikki muu on hymistelyä.

Jos Suomen huoltosuhdetta halutaan ihan oikeasti omin voimin korjata, Suomessa on A) päästävä eroon nuorten naisten pätkätöistä ja B) vanhemmuuden kustannukset jaettava tasan kaikkien työnantajien kesken. Suomalaiset ovat vastuuntuntoista kansaa. Eivät he lähde tekemään lapsia, jos perheen elanto on pätkätöiden varassa. Kun kunnissa alettiin vakinaistaa työsuhteita, nuorten naistyöntekijöiden äitiyslomien määrä kääntyi kunnissa heti nousuun. Sen sijaan valtion palkkalistoilla olevista alle 30-vuotiaista korkeakoulutetuista naisista vain 10 prosentilla on vakituinen työsuhde — 10 prosentilla — ja sitten valtiovalta kehtaa pääministerin suulla sanoa suomalaisille, että tehkää lisää lapsia. Kun teot eivät ole puheiden tasalla, sitä kutsutaan tekopyhyydeksi, ja ainakin tiedotusvälineiden mukaan tässä asiassa Suomen valtio on tekopyhä pääministerin kitarisoja myöten.

Tehokkain tapa vähentää nuorten naisten pätkätöitä on vanhemmuuden kustannusten jakaminen kaikkien työnantajien kesken. Tällä hetkellä työntekijän raskaudesta aiheutuu työnantajalle jopa 10 000 euron kustannukset. Sitä ei hallituksen lupaama 500 euron almu paljon paranna. On se vaan kummallista, ettei tämä kustannusten jako tahdo Suomessa onnistua, vaikka vaalien alla kaikki puolueet — siis aivan kaikki — olivat asiasta liikuttavan yksimielisiä. Muissa Pohjoismaissahan tämä ongelma on hoidettu jo vuosia sitten päiväjärjestyksestä. Tulppana ovat miesvaltaisten alojen työnantajajärjestöt, jotka jääräpäisesti vastustavat vanhemmuuden kustannusten jakamista. Maksunaisina ovat naisvaltaiset palvelualat, erityisesti julkiset palvelut, ne paljon puhutut hyvinvointipalvelut.

Olen yleensä marmattanut kolmikannasta veljille vasemmalla, mutta nyt suuntaan katseeni tovereihin oikealla. Teillä on kuulemma hyvät suhteet Eteläranta kymppiin. Olkaa ystävällisiä ja käyttäkää niitä suhteita! Auttakaa pääministeriä, sillä tästä hallituksesta ei ole kolmikantaneuvottelujen isännäksi. Siitä on tehty kaksikantaneuvottelujen kirjuri, joka tekee, mitä käsketään.

Tässä tilanteessa ei pelkkä oma ihmistuotanto kuitenkaan riitä, vaan lisäksi tarvitaan tuontia. Ja siinä on tämän selonteon paras, rohkein, ennakkoluulottomin osa. Selonteossa sanotaan suoraan, että Suomi joutuu kilpailemaan kansainvälisestä työvoimasta, että Suomi tarvitsee aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa, jonka tavoitteena on työvoiman houkutteleminen Suomeen. Tämä on merkittävä politiikan muutos, jonka vihreät panevat ilolla merkille. Tähän astihan Suomeen töihin tuleminen on pyritty tekemään mahdollisimman hankalaksi, ja työperusteisen maahanmuuton osuus Suomeen suuntautuvasta maahanmuutosta on sen seurauksena vain 10 prosenttia, siis 10 prosenttia.

Valitettavasti tässäkin asiassa ollaan jo pahasti myöhässä, sillä maahanmuuttajat eivät kotoudu Suomeen vuodessa tai kahdessa. Jotta maahanmuuttajista olisi apua, heitä olisi pitänyt alkaa houkutella Suomeen jo viime vuosikymmenellä. Surku myöntää, mutta myös me vihreät olimme silloin hallituksissa, ja tämä hallitus joutuu nyt korjaamaan myös meidän vihreiden tekemiä virheitä. Mutta on hallituksella omiakin erheitä. Esimerkiksi siirtymäaikalaki, jolla rajoitetaan uusista EU-maista tulevien työntekijöiden tuloa Suomen työmarkkinoille, tulisi meidän vihreiden mielestä pikimmiten purkaa. Se on ristiriidassa tässä selonteossa otetun linjan kanssa.

Ulkomaisen työvoiman houkutteluun on myös oikotie, jota Suomen pitäisi hyödyntää tehokkaasti. Suomessa opiskelevat ulkomaalaiset nuoret sopeutuvat suomalaiseen yhteiskuntaan paljon keskimääräistä paremmin. Heillä on valmistuttuaan paitsi suomalainen ammattitaito, myös valmis sosiaalinen verkosto, kielitaitoa ja mahdollisesti jopa työpaikka katsottuna. Viime päiviin asti nämä mahdollisimman toivottavat maahanmuuttajat on kuitenkin käytännössä ajettu Suomesta pois heti valmistuttuaan, eivät ole aina ehtineet edes omiin valmistujaisiinsa.

Onneksi tuo älyttömyys on päätetty sentään lopettaa, mutta sen lisäksi tarvitaan toimenpiteitä sekä ulkomaalaisten opiskelijoiden määrän lisäämiseksi että heidän houkuttelemisekseen jäämään Suomeen. Unohdetaan nyt jo vihonviimein ne puheet ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksuista. Ennemmin heille pitäisi tarjota stipendejä. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, kuinka moni ulkomaalainen opiskelija todella jää Suomeen, sillä asiasta ei ole tehty minkäänlaista selvitystä. Ensin me investoimme suuret summat heidän koulutukseensa, ja sitten meitä ei näytä pätkääkään kiinnostavan, mitä he sillä koulutuksella tekevät. Täysin käsittämätöntä.

Huoltosuhdetta ei kuitenkaan saada tasapainoon edes sillä, että tänne houkutellaan muutama tuhat akateemista ulkomaalaista töihin. Meillä on pulaa myös ammatti-ihmisistä, esimerkiksi rakennus- ja sairaanhoitoalalla. Kymmenen vuoden päästä työvoimapula on laajentunut myös muille aloille. Suomi tarvitsee ulkomaalaisia opiskelijoita, jotka toivottavasti jäävät Suomeen, myös keskiasteelle ja ammattioppilaitoksiin — ja paljon.

Arvoisa puhemies! Tämä selonteko on surullista luettavaa, surullista siksi, että Suomi on näin vakavan, itse aiheutetun kriisin edessä, ja siksi, ettei hallituksella ole rohkeutta tämän kriisin asianmukaiseen kohtaamiseen.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, herr statsminister! Svenska riksdagsgruppen är ytterst nöjd med att regering och riksdag nu äntligen har tagit itu med befolkningspolitiken. Håkan Nordman tog på svenska riksdagsgruppens vägnar initiativet till motioner, bland annat år 2000, och de ledde till de diskussioner som vi för idag. Vi insåg att de kommande generationerna kan ha svårt att klara av att finansiera vår välfärd på nuvarande sätt om vi inte förbereder oss i tid.

Det är enkelt att dela de centrala värderingarna i regeringens redogörelse, om dem kan vi vara eniga. Det ska finnas en känsla av grundtrygghet i vårt samhälle, men också en känsla som gör att människor sporras till att försöka företaga och vilja jobba i vårt land.

Många har sagt att snart kommer vi att vara färre i arbetsför ålder och att vi inte är ensamma om det här i Europa för det finns en påtagligt stor 40-talsgeneration. Samtidigt, som statsministern sade, så som ett resultat av förbättrad utbildning och sjukvård lever våra äldre längre och kvinnornas livslängd är bland de längsta i Europa.

Vi skall inte heller glömma bort att stora delar av årsklasserna på 1960-talet emigrerade till Sverige. Nu märker vi att deras barn och barnbarn är borta och i vissa regioner saknar vi dem väldigt mycket. Den skeva ålderspyramiden kan leda till att den ekonomiska tillväxten och aktiviteten avtar. Det blir alltså som statsministern sade allt svårare att få ekonomisk tillväxt och därmed också svårare att finansiera välfärd och försörjning för befolkningen, att sköta pensioner och ha en god sjukvård. Det är också sannolikt att det blir brist på arbetskraft.

För att upprätthålla den ekonomiska aktiviteten behöver vi utländska strömmar av både kunnande och kapital samtidigt som det är viktigt att finländska medborgare och finländskt kapital också har en fortsatt tro på Finland. Svenska riksdagsgruppen svarar "ja", vi behöver en aktiv befolkningspolitik.

Selonteon mukaan Suomen on ryhdyttävä houkuttelemaan työvoimaa ulkomailta. Vaikka me ymmärtäisimme, että Suomessa tarvitaan ulkomaalaisia, tämä ei tietenkään merkitse, että he haluaisivat automaattisesti tulla tänne. Kaikki Euroopan maat tulevat kilpailemaan ulkomaisesta työvoimasta. Olemme pettyneinä kuulleet ja lukeneet väitteitä, joiden mukaan Suomen tulisi sopeuttaa maahanmuutto työmarkkinoilla vallitseviin tarpeisiin. Tällainen ajattelutapa kuuluu toiseen maailmaan ja toiselle vuosisadalle. Kaikkia maahamme tulevia käsipareja ja aivoja tullaan tarvitsemaan.

Pääministerin globalisaatioryhmä, jota johti Anne Brunila, esitteli, kuten hyvin tiedämme, kaksi viikkoa sitten lähes 200 toimenpide-ehdotusta käsittävän ohjelman. Raportilla on varsin onnistunut alaotsikko: "Osaava, avautuva ja uudistuva Suomi". On aivan selvää, että nämä sanat ovat avainkäsitteitä tulevaisuuden haasteissa.

Vaikka Suomen kilpailukyky nykyisellään yleisesti arvioidaan hyväksi, se ei pysy sellaisena tulevaisuudessa, ellei uudistamishalu kasva. Tämän vuoksi monet Brunilan ryhmän ehdotuksista on otettava tosissaan ja ryhdyttävä toimenpiteisiin pikaisesti. Emme voi sivuuttaa veropolitiikan roolia maan kehityksessä. Pääoman ja osaamisen houkuttelemiseksi Suomeen veroaste tule sopeuttaa kilpailijoidemme veroasteeseen. Meidän tulee myös olla valmiita harkitsemaan veroinstrumenttien käyttöä tutkimus- ja kehitystyön edistämiseksi.

Vidare bör vi rasera hindren för invandring till Finland. Speciellt de studerande som avlagt en examen bör ha det enklare, så som det har nämnts här i dag. Vi vet också att invandrare har en större benägenhet att starta företag. Det är en egenskap vi infödda finländare har orsak att apa efter. Onödiga hinder för utlänningars företagande måste också undanröjas.

Värderade talman! Det finns mycket att göra inom vår offentliga sektor och på arbetsmarknaden. Produktiviteten måste helt enkelt höjas så som det konstaterades. Det är viktigt att se till att vi gör rätta saker på rätt sätt. Produktiviteten kunde höjas genom att bättre utnyttja innovationer och tillämpningar. Vi säger oss ha varit bäst på att utnyttja ny kommunikationsteknologi, men vi har inte varit särskilt bra på att utnyttja den inom den offentliga sektorn.

Sedan flere år talar Sitras, Tekes m.fl. rapporter om att vi skall främja innovationer inom den offentliga sektorn och inom servicen. Också här är det dags att gå från ord till handling. En del nytänkande har kommit igång; telefonjourer har moderniserats, kontakter till personal har förenklats och man ser mera till att det är rätta personer som gör rätta saker. Men de anställda måste kunna påverka innehållet i sitt arbete mera.

Ruotsissa 60—64-vuotiaista 57 prosenttia on työssä. Suomessa luku on 27 prosenttia, paljon alhaisempi myöskin kuin Euroopan keskimäärä, joka on 40 prosenttia. Eläkepolitiikassa on ryhdytty toimiin, niin kuin on todettu täällä, mutta nyt kysymys on työntekijöiden ja työnantajien asenteista. Muualla käydään keskustelua, mitä tämä ennätyssukupolvi tulee tekemään. Sama kysymys voidaan asettaa meilläkin.

Koulutus on toisaalta tärkein infrastruktuurimme, ja sitä tulee vaalia tulevaisuuden haasteita ajatellen. Siksi meidän hallitusohjelman mukaisesti tulee käyttää ne resurssit, jotka vapautuvat ikäluokkien pienentyessä, peruskoulutuksen laadun parantamiseen. Näitä resursseja tarvitaan myös, jotta koulut selviävät niistä vaatimuksista, joita ulkomaalaisten integrointi edellyttää. Tämä on yksi opetuksista, joita saamme niistä maista, joissa on enemmän maahanmuuttajia.

Lopuksi, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, perhepolitiikka eli socker på botten.

Hallitus on tämän vuoden ja ensi vuoden talousarvioissa panostanut perhepoliittisiin tukiin. Haluan ennen kaikkea nostaa esiin tämän vuoden talousarvioesitykseen sisältyvän parannuksen, että me voimme ottaa edeltävät työsuhteet huomioon äitiyspäivärahaa laskettaessa. Toivottavasti muutos lisää pätkätyöläisten turvallisuudentunnetta ja halua hankkia lapsia.

Perhepolitiikassa on kuitenkin vielä paljon tehtävää — siitä olemme yksimielisiä. Siitä huolimatta, että isien vanhempainlomaa pidennettiin pari vuotta sitten, tulokset eivät ole olleet hyviä. Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa tämän vuoksi toistaa vaatimuksensa Ruotsin mallin mukaisesta oikeasta isyyskuukaudesta. Yhtä tärkeätä on, että vanhempainloman kustannukset jakautuvat tasaisemmin äidin ja isän työnantajien välillä. Tiedotusta työnantajille kompensaation mahdollisuuksista tämän suhteen tulee myös parantaa.

Talman! Gör vi det här kommer Finland att vara ett gott land att leva i för alla generationer också om 30 år, men det förutsätter en del samhällsekonomiska reformer som inte alls behöver vara smärtsamma, förutsatt att vi inleder dem i tid.

Sari Essayah  /kd (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen tulevaisuusselonteko väestökehityksestä antaa hyvän raamin tarkastella monia yhteiskunnassa läpikäytäviä muutoksia. Kuten selvityksessä todetaan, ongelmallista ei ole väestön ikääntyminen, vaan huoltosuhteen säilyminen. Syntyvyyden kasvu, työikäisten osuus työmarkkinoilla, maahanmuuttajien pääsy työelämään sekä ikääntyvän väestön työelämässä pysyminen ovat ratkaisevia.

Suomessa perheet eivät hanki niin montaa lasta kuin haluaisivat — se on täällä jo useammassa puheenvuorossa tuotu esille. Pääsyyt tähän ovat edelleen taloudellisia sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyviä. Vaikka olemme tehneet perhetukiin täällä juuri pienet korotukset, ne eivät tasoltaan vieläkään tarpeeksi tue nuorten lapsiperheiden taloutta — olemme useimmissa tuissa itse asiassa tavoittaneet vasta lamaa edeltäneen tason. Mikäli lapsista koituvia kustannuksia tasattaisiin molempien vanhempien työnantajien kesken, antaisimme oikeasti signaalin siitä, että lapset ovat koko yhteiskunnalle tärkeitä. Yhteiskunnan hyvinvointi lähtee meidän kristillisdemokraattien mielestä perheiden hyvinvoinnista. Tämä on, voisiko sanoa, meidän ideologisen ajattelumme keskeisintä sisältöä.

Ristiriita väestöpoliittisten tavoitteiden ja hallituksen toimenpiteiden välillä näkyy opiskelijapolitiikassa. Huoltosuhteen tähden opintoihin pääsyä ja valmistumista pyritään jouduttamaan. Kristillisdemokraatit ovat jo vuosia esittäneet niin opiskelijoiden asumistuen vuokrakaton korotusta kuin sen ympärivuotistamistakin vastineena hallituksen esittämille opintoaikojen rajauksille ja laina-ikeelle. Opetusministeriön naisministereiden kaavailut eivät ota huomioon perhepoliittista näkökulmaa. Mikäli perheen perustaminen nuorena opiskelujen lomassa tehdään lähes rangaistavaksi — esimerkiksi lainan vähennysoikeudenhan menettää, jos opinnot venyvät yli tavoiteajan — lasten hankkiminen lykkääntyy ja lapsiluku jää pieneksi.

Arvoisa puhemies! Suomen työmarkkinoilta poistuu tästä eteenpäin 10 000 ihmistä enemmän kuin mitä työmarkkinoille tulee. Tarvitsemme tietyille aloille työvoimaa maamme rajojen ulkopuolelta. Helpointa Suomeen työhön jääminen olisi täällä opiskelleille ulkomaalaisille, joille suomalainen yhteiskunta ja kieli olisivat jo ainakin osin tuttuja. Kuitenkin ainoastaan 10 prosenttia heistä jää tänne töihin. Ulkomaalaislain uudistus jäi tältä osin edelleen puolitiehen, koska opiskelijalle on tehty vaikeaksi jäädä opintojen jälkeen suoraan Suomeen työnhakuun.

Selonteossa puhutaan niin sanotun työperäisen maahanmuuton lisäämisestä samanaikaisesti, kun täällä jo asuvien maahanmuuttajien työllistämisessä ei kuitenkaan ole onnistuttu. Suomessa asuvien maahanmuuttajien työttömyysaste on noin 30 prosenttia eli paljon valtaväestöä korkeampi. Kotouttamislain mukaiset toimenpiteet eivät ole kaikilta osin tehonneet. Suurimpina puutteina ovat edelleen riittävän ja laadukkaan kielikoulutuksen puute ja mahdollisuus tutkintojen täydentämiskoulutukseen. Työelämän asenneilmapiirissäkin riittää korjaamista. Maahanmuuttotaustasta riippumatta jokaiselle työikäiselle on mahdollistettava osallistuminen työelämään oman ja perheen tulevaisuuden rakentamiseksi Suomessa.

Arvoisa puhemies! Korkean työllisyyden saavuttaminen on välttämätöntä hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisen takia ja sen kehittämisen kannalta. Eräillä toimialoilla työpaikat hupenevat alhaisempien työvoimakustannusten maihin, ja toisaalta toisilla aloilla uhkaa työvoimapula. Pienten maiden yritysten strategiana on ollut erikoistua kapeille tuotantoalueille ja samalla laajentaa markkinansa maailmanlaajuisiksi. Näinhän meillä on tapahtunut it-puolella ja metsäsektorilla.

Samalla kun puhumme kilpailukyvyn lisäämisestä ja tuottavuuden tehostamisesta, meidän on katsottava niiden tuottamiseen osallistuvien ihmisten hyvinvointiin. Työssäuupumista aiheuttavat liian työpaineen ohella myös muun muassa määräaikaiset työsuhteet. Työuupumus näkyy sitten lisääntyvinä sairauspoissaoloina ja työkyvyttömyyseläkkeinä.

Tehdyt eläkepoliittiset ratkaisut ovat koko kansantalouden kannalta olleet välttämättömiä. Telan tuoreen tutkimuksen mukaan yli 50-vuotiaat eivät kuitenkaan ole lämmenneet eläkeiän korottamiselle: alle kolmannes on halukkaita kartuttamaan eläkekertymäänsä työelämässä jatkamalla. Olisi muistettava, ettei pelkkä korkeampi eläkekertymä pidä väkeä työelämässä, vaan ihmisten fyysinen terveys ja henkinen jaksaminen ovat tässäkin rahaa tärkeämpiä tekijöitä.

Hallituksen tulisi panostaa juuri ikääntyvien osa-aikatyön mahdollisuuden lisäämiseen. Osa-aikaeläkkeen suosio kertoo tästä selkeää kieltänsä. Hallitus on ollut kiristämässä tämän suositun mallin ehtoja, ja panostus on laitettu ikääntyvien kokoaikaisiin työsuhteisiin. Tämä linja ei tunnu perustellulta.

Työttömyyden kovan ytimen muodostaa sitkeä rakennetyöttömyys, joka sisältää syrjäytymisen, mielenterveysongelmien, päihdeongelmien sekä heikon koulutustason noidankehän. Näiden ihmisten työuralle pääsy esimerkiksi matalapalkka-alan työn kautta on aina parempi vaihtoehto kuin työttömyys.

Arvoisa puhemies! Selonteon aluepoliittinen osuus on vailla uutta konkretiaa. EU:n aluepolitiikan merkitys aluekehitykselle — muun muassa alue- ja rakennepolitiikan muutokset ja rahoituskehyskaavailut — on kokonaan jätetty selonteon ulkopuolelle, vaikka ne luovat raamit kansallisille toimenpidekokonaisuuksille. EU:n vauhdittama maatalouden alasajo vaikeuttaa sekin aluekehitystä. Viljelijäväestön huoli omasta elinkeinostaan ja maaseudun tyhjentymisestä on erityisen suurta juuri tällä hetkellä C-tukialueella ja Länsi-Suomen sokerintuotantoalueilla.

Selonteossa todetaan, että väestön keskittyminen jatkuu ja alueiden välinen eriarvoisuus lisääntyy. Tavoitteena on kaiketi pitää koko Suomi asuttuna, mutta näköalattomuus vaivaa. Hallituksen vero- ja eläkepolitiikka on syventänyt alueiden välisiä talouseroja. Itä- ja Pohjois-Suomi eivät ole saaneet lähellekään oikeudenmukaista osuutta valtion investoinneista, jotka ovat keskittyneet etelän suuriin keskuksiin, eikä valtionhallinnon alueellistamispolitiikka ole edennyt toivotulla ripeydellä. Huolestuttavaa on, että EU-ohjelmaperusteinen aluepolitiikka kärsii yhä byrokratiasta ja omien vastinrahojen puutteesta. Aluepolitiikassa keskeistä on maakunnissa ja alueilla olevien vahvuuksien hyödyntäminen. Kaavailut vain muutamasta huippuyliopistosta saattavat romuttaa alueellisen teknologiaosaamisen ja innovaatiotoiminnan, josta muut paikalliset oppilaitokset ja yritykset ovat tähän saakka hyötyneet.

Arvoisa puhemies! Selonteko on oikeassa siinä, että yksi tärkeimpiä ratkaisuja kansalaisten peruspalveluiden määrän ja laadun suhteen tehdään tulevassa valtionosuusuudistuksessa. Kuntien veropohjaa syövän valtion veronalennuspolitiikan tiellä tullaan nimittäin väistämättä siihen pisteeseen, että joudutaan valitsemaan, halutaanko hyvinvointipalveluita vaiko matalaa veroastetta. Seutukunnallista ja kuntarajat ylittävää yhteistyötä kannattaa varmasti myös edelleen lisätä. Kuntaliitoksissa tavoitteena on oltava palveluiden laadun paraneminen ja päällekkäisyyksien karsiminen, muutoin ne eivät tuota itsellänsä lisäarvoa. Kainuun hallintomalliin on ladattu valtavasti odotuksia, mutta muidenkaan mallien kehittämistä ei saisi unohtaa.

Arvoisa puhemies! Kun suuret ikäluokat eläköityvät ja aktiivisen työväestön määrä pienentyy, on äärimmäisen tärkeää varmistaa kansalaisten perusterveyden säilyminen mahdollisimman pitkään. Ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon ja terveysliikuntaan panostamisella on mahdollisuus miljardien eurojen säästöihin julkisessa taloudessa ja, tärkeintä kaikista, satojentuhansien ihmisten elämänlaatu paranee merkittävästi. Liikkuva ihminen käyttää terveyspalveluja noin kolmanneksen vähemmän kuin liian vähän liikkuva. Liikuntapalvelut ovat lääkkeisiin ja laitoshoitoon nähden todella halpoja. Kun elämän ehtoopuolella pystytään elämään itsenäisesti ja tulemaan toimeen mahdollisimman pitkään, ei välttämättä edes ajauduta kalleimpien hoitojen piiriin.

Arvoisa puhemies! Kansanterveys on kuitenkin paljolti kiinni elämäntavoista, riskitekijöiden välttämisestä ja terveyden edistämisestä. Kristillisdemokraatit haluavat terveyspolitiikassa erityistä satsausta nimenomaan terveiden elämäntapojen edistämiseen ja ennalta ehkäisevään perusterveydenhuoltoon.

Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eri lähteistä peräisin olevissa ennusteissa on viime vuosina esitetty Suomen väestökehityksen tulevaisuudesta erittäin synkkiä ennusteita. Näköalat ovat olleet tulevien vuosikymmenten osalta lähes kuin maailmanlopun enteitä. Syntyvyyden on kaavailtu alenevan erittäin jyrkästi, vanhusten määrän kasvavan räjähdysmäisesti ja kansakunnan niin kutsutun elatussuhteen vääristyvän pahasti. Tämän seurauksena on puhuttu jo vuosia eläkepommista, jonka on väitetty ajavan kansantaloutemme mittaviin ongelmiin ja aiheuttavan tulevien eläkkeiden tason alentumisen. Lisäksi Suomeen on väitetty kehittyvän nopealla aikavälillä mittava työvoimapula.

Hallituksen selonteossa on väestökehitystä, väestöpolitiikkaa ja ikärakenteen muutosta koskevia ennusteita rukattu hieman uuteen uskoon. Leikillisesti voidaan selonteossa olevien taulukoiden valossa todeta, että maailmanloppua on siirretty myöhäisemmäksi. Hyvänä esimerkkinä tästä käy se, että vielä vuonna 2001 tehdyissä ennusteissa kuolleisuuden oletettiin ylittävän syntyvyyden jo vuonna 2019, mutta uusimmassa ennusteessa ajankohta on siirretty vuoteen 2023. Samansuuntaista lykkääntymistä on myös väkiluvun laskuun kääntymisen, työikäisen väestön määrän vähenemisen ja väestöstä alle 15-vuotiaiden osuuden pienenemisen osalta.

Perussuomalaiset ovat eduskunnassa aikaisemmin käytyjen keskustelujen yhteydessä korostaneet, ettemme täysin luota esitettyihin tilastoennusteisiin. Kaikkein voimakkaimmin olemme arvostelleet väittämää, että Suomessa jouduttaisiin nopealla aikavälillä vakavaan työvoimapulaan. Tällä hetkellä maassamme on käyttämättömiä työvoimavaroja noin 300 000 henkeä. Tuntuu siis täysin käsittämättömältä, että muutaman vuoden kuluttua kohtaisimme näiden tietojen valossa merkittävää työvoimapulaa. On ymmärrettävää, että työvoiman kysynnän ja tarjonnan laatu eivät aina vastaa toisiaan, mutta mielestämme tämä on ainoastaan koulutuskysymys eikä varsinaista työvoimapulaa aiheuttava tilanne.

Katsomme, että työvoimapulasta voidaan Suomessa puhua vasta varsin pitkän aikavälin jälkeen, kun ikäluokat olennaisesti pienenevät ja nykyiset työttömyydestä toistuvasti kärsivät ikäluokat ovat tulleet eläkeikään. Näin tarkasteltuna mahdollinen työvoimapula olisi edessämme vasta ehkäpä vajaan 20 vuoden kuluttua. Sitä ennen tarvitaan luonnollisesti mittavaa työvoiman uudelleen- ja täydennyskoulutusta, jotta työvoiman tarjonta ja kysyntä saadaan laadullisesti vastaamaan nykyistä paremmin toisiaan. Tämä käy vuosi vuodelta helpommaksi siksi, että ikäluokkien nuorentuessa myös niiden peruskoulutustaso on jatkuvasti korkeampi ja tätä kautta koulutusmahdollisuudet ovat nykyistä paremmat.

Useilta tahoilta on haluttu väittää Suomen tarvitsevan nopealla aikavälillä mittavaa työvoiman tuontia ulkomailta. Tällä on perusteltu nykyistä vapaampaa siirtolaispolitiikkaa, jonka on katsottu olevan ainoa mahdollinen pelastava enkeli tulevaisuudessa. Olemme väittäneet ja väitämme edelleenkin, että tämä ei pidä paikkaansa. Suomessa ei tulla lähitulevaisuudessa tarvitsemaan mittavia ulkomaalaisia työvoimareservejä. Luonnollisesti muutamissa erityisosaamista vaativissa ammateissa ja mahdollisesti kaikkein pienipalkkaisimmissa tehtävissä saattaa esiintyä työvoimapulaa, joka on helpoimmin korvattavissa ulkomailta otettavan työvoiman avulla.

Tämän takia maamme tuleekin tulevaisuudessa harjoittaa huomattavasti nykyistä itsekkäämpää siirtolaispolitiikkaa siten, että meille otetaan vastaan vain sellaista työvoimaa, joka on koulutukseltaan tarpeitamme vastaavaa tai joka on hyvin nopeasti kieli- ja täydennyskoulutuksen avulla saatavissa tarpeitamme vastaavaksi. Tämänkaltaisesta siirtolaispolitiikasta hyvänä esimerkkinä on Australia, jonne otetaan vastaan kulloinkin vain sellaisia siirtolaisia, jotka ammattitaidoltaan vastaavat maassa esiintyvää työvoimatarvetta. Kansantaloutemme ongelmaksi veikattua elatussuhdetta ei millään tavoin paranna se, että otamme vastaan suurin joukoin ulkomaalaisväestöä, joka aiheuttaa yhteiskunnallemme pelkästään lisääntyviä kuluja toimeentuloturva-, sairaanhoito- ja työttömyyskustannuksina.

Arvoisa puhemies! Vanhusväestön voimakkaasti kasvava osuus väestöstämme lähimpien 20 vuoden aikana on kiistaton tosiasia; yli 65-vuotiaiden osuus väestöstämme tulee nopeasti nousemaan yli miljoonaan. On itsestäänselvää, että tämä tulee aiheuttamaan paineita eläkejärjestelmällemme. Nyt on kuitenkin esiintynyt myös tässä asiassa aikaisemmasta tilastosta poikkeavia arvioita siitä, että ennustettu eläkepommi onkin huomattavasti ennustettua kauempana ja oletettua vähäisempi. Pidämme näitä uusia tietoja varsin luotettavina, ja ne osoittavat aikaisemmat, varsin mustat tilastot liioitelluiksi ja hätiköidyiksi. Todennäköistä on, että työttömyyden alentuessa ja siitä johtuvien kulujen pienentyessä voidaan vapautuvia varoja käyttää kasvavien eläkemenojen kattamiseen. Lisäksi täytyy ottaa huomioon se, että tulevina vuosikymmeninä työssäkäyvien kansalaisten ansiotaso on todennäköisesti keskimääräisesti nykyistä korkeampi ja tätä kautta kertyvät eläkemaksut ovat myös suuremmat.

Perussuomalaisten mielestä on käsittämätöntä selonteosta läpi huokuva henki siitä, että mahdollinen eläkevaje ja muut ei-työikäisen väestön aiheuttamat kustannukset on katettava pelkästään ansiotuloverotusta nostamalla tai etuuksia alentamalla. Olemme samaa mieltä siitä, että rahoitusvajeen uhatessa on verotuksen nostaminen parempi keino kuin sosiaali- tai eläketurvan leikkaaminen, mutta verotusta tulee kiristää vain parempituloisten kansalaisten osalta. Sen sijaan emme ymmärrä sitä, miksi rahoitusvajeen kattamiseksi tarpeellisen verotuksen kiristämisen yhteydessä ei lainkaan puhuta pääomatulojen ja yritysverotuksen nostamisesta ja myöskään ed. Pulliaisen usein esiin nostamasta harmaasta taloudesta. Katsomme, että pääomapiirien tulee olla vähintäänkin yhtäläisesti vastuussa yhteiskunnan tarjoamien palvelujen ja etuuksien rahoittamiseen tarvittavien verotulojen maksajina kuin tavallisten kansalaisten ansiotulojensa osalta. Suomi ei voi eikä sen tarvitse ryhtyä kilpailemaan maailmanlaajuisilla yritysverotuksen alennusmarkkinoilla, sillä pohjoismainen hyvinvointi- ja hoivayhteiskunta ei mahdollista tämänkaltaista yritysten vapaamatkustajuutta verotuksen osalta. Tosiasia on myös se, että yritykset, jotka etsivät mahdollisimman edullisia tuotantokustannuksia, eivät huolimatta meidän mittavista veronalennuksistamme tule pysymään Suomessa pitkään.

Arvoisa puhemies! Syntyvyyden alentumisesta on oltu Suomessa huolestuneita jo pitkään. Ilmiö ei ole kuitenkaan pelkästään suomalainen vaan yleiseurooppalainen. Tosiasiassa Suomi on syntyvyyden osalta vielä eurooppalaisittain kärkijoukkoa, ja näin ollen emme ole vielä tässä asiassa joutuneet varsinaiseen syöksykierteeseen. Luonnollisesti ilman mitään toimenpiteitä tilanne tulee Suomessa kehittymään kielteiseen suuntaan, ja tämän takia yhteiskunnan on ryhdyttävä pikaisesti lapsiperheitä nykyistä suosivamman politiikan toteuttamiseen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomessa on palattava lapsiystävälliseen sosiaalipolitiikkaan, jolla suositaan sellaisia perheitä, joilla on halua ja valmiutta useampien lapsien synnyttämiseen ja kasvattamiseen. Tällaisten perheiden sosiaaliturvaa on kehitettävä sellaiseksi, että heidän elintasonsa pysyy riittävänä. Samoin perheiden talouden on voitava kestää yhteisten ansiotulojen aleneminen ja asumiskulujen keskimääräistä korkeampi taso. Tarvittava rahoitus perhetukien tason parantamiseen on otettava sellaisilta kansalaisilta ja perheiltä, jotka oman tulotasonsa takaamiseksi ovat valmiita luopumaan perheen perustamisesta tai useampien lapsien hankkimisesta. Tämä on yhteiskunnallista solidaarisuutta, joka olisi maassamme toteutettava pikaisesti. Yritysten kiristäessä yhteiskuntaa verotuksensa alentamiseen ja sosiaalikulujensa pienentämiseen ne kaivavat lyhytnäköisesti maata jalkojensa alta. Meidän poliittisten päättäjien on oltava viisaampia ja näytettävä tietä todelliselle tasa-arvoiselle väestö-, sosiaali- ja veropolitiikalle tulevina vuosikymmeninä.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Kuuntelin hyvin tarkkaan nämä ryhmäpuheenvuorot, ja tämä keskustelu antaa hyvän lähtölaukauksen ja pohjan valiokuntakäsittelylle, jota käsittelyä ja eduskuntakäsittelyä varten hallitus on tämän selonteon laatinut ja siihen liittyen pyytänyt ne asiantuntija-artikkelit, jotka muodostavat lähes 800 sivua tätä aihepiiriä sivuavaa aineistoa. Käsiteltävät kysymykset ovat hyvin vaikeita. Useimmissa Euroopan maissa on epäonnistuttu tämän väestön ikärakenteen tasapainoisena pitämisenä, niin myös meillä. Ei ole myöskään odotettavissa, että muutoksen aikaansaaminen tulee olemaan kovin helppoa, eikä hallitus uskokaan, että selonteossa olisi vielä valmiita vastauksia kaikkeen. Eduskunnalla tulee olemaan hyvä tilaisuus myös tämän asiantuntija-aineiston perusteella pyrkiä löytämään uusia omia johtopäätöksiä tähän aiheeseen liittyen.

Keskustelussa kysyttiin, missä on tämän selonteon pihvi. Se tärkein anti tällä selonteolla on ensinnäkin se, että kysymys meidän väestökehityksestämme on nostettu tällä areenalla esille. Sitä ei ole tehty pitkiin aikoihin. En muista, koska näin olisi menetelty. Toisekseen, pihvi on myös siinä, että määritellään selkeästikin, että me tarvitsemme väestöpolitiikkaa, Suomi tarvitsee väestöpolitiikkaa. Sitäkään ei ole ääneen sanottu pitkiin, pitkiin aikoihin, ja väestöpolitiikka nykyaikana on sekä edellytysten luomista syntyvyyden turvaamiselle että työperäistä maahanmuuttoa. Tätä jälkimmäistäkään ei ole ääneen sanottu. Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa selvästi nykyistä enemmän. Myöskään sen suhteen ei kannata kuvitella, että tulokset tilastoissa näkyisivät kovin nopeasti. Meidän pieni kielialueemme, useimmille tulijoille täysin vieras, erilainen ilmasto, kallis asuminen jne. pitävät kyllä huolen siitä, että tämä ei ole kovin houkutteleva paikka tulla. Työtä tarvitaan paljon, mikäli haluamme maahanmuuton kautta helpottaa tätä väestöpoliittista kehitystä.

Kun puolitoista vuotta sitten kesällä sanoin haastattelussa, että Suomi tarvitsee väestöpolitiikkaa, emme voi vain ukkoutua ja akkautua, tästä riitti irvailua pitkään. Se käännettiin väitteeksi, että olisin vaatinut suomalaisia tekemään lisää lapsia. Näin en ole vaatinut, koska en ajattele näin. Lapsia ei tehdä; niitä saadaan. Minusta on kohtuutonta, että kahdessa ryhmäpuheenvuorossa pääministerin väitetään sanoneen tavalla, jota en ole sanonut. Korostin välittömästi tuolloin, että kyse on edellytysten luomisesta sille, että voisimme joillakin vuosilla aientaa ensimmäisen lapsen saamista, ja esitin myös tuolloin — ja myös tässä selonteossa esitetään aika tarkka arvio siitä — mitkä ovat niitä tekijöitä, yhteiskunnallisia tekijöitä, joihin päätöksenteko valtiolla ja kunnilla voi vaikuttaa edellytysten parantamiseksi. Näitä edellytyksiä, näitä tekijöitä, ovat opintojen pitkittyminen, nuorten kohdalla työuran alkaminen epämääräisillä pätkätöillä ja kallis asuminen. Muun muassa nämä ovat tekijöitä, joihin yhteiskunnan pitää pystyä pitkäjänteisesti vaikuttamaan ja luoda tätä kautta edellytyksiä myös ensimmäisen lapsen aiemmalle saamiselle.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa esitettiin sekä verojen keventämisiä että lisämenoja erittäin moniin kohtiin. Puheenvuoro oli hyvä; jos kaikki tuo voitaisiin tehdä, niin hyvä, mutta näiden kaikkien toteuttaminen yhdellä kertaa ei ole helppoa.

Vasemmistoliiton puheenvuorossa kritisoitiin sitä, että käsitellään aihetta lähinnä talouden näkökulmasta. Niin tehdään, ja varmasti muitakin näkökulmia pitää olla, mutta myös taloudellinen näkökulma tässä on tärkeä. Tämä ei ole vain meidän näkökulmamme, vaan hyvin eurooppalainen näkökulma. Eräässä suurimmista eurooppalaisista EU:n jäsenmaista väestökysymyksistä vastaava ministeri on luonnehtinut oman maansa tilannetta demografisena katastrofina. Se kuvaa sitä, että ongelma tiedostetaan muuallakin, ja sillä on hyvin pitkälle ulottuvat, myös taloudelliset, seuraukset. Maanosa, jossa väestökehitys menee alaspäin, ei ole houkutteleva kohde myöskään investoinneille, ja tässä globaalissa kilpailussa tämä väestökehitys on eräs tekijä, joka puhuu Euroopan menestystä vastaan. Siinä mielessä ei ole paha, että myös väestökysymystä käsitellään talouden näkökulmasta, koska sillä on talouteen liittyvä näkökulma.

Meidän talouskasvumme on muodostunut perinteisesti tuottavuuden kasvusta ja työvoiman käytön lisäyksestä. Näiden kaikkien lukujen perusteella työvoiman määrä ei tule kasvamaan, työpanoksen määrä ei tule kasvamaan. Talouskasvu ja hyvinvointimme lisä pitää saada tuottavuuden lisästä. Miten onnistumme lisäämään tuottavuutta, kun samalla työssä olevien keskimääräinen ikä nousee? Yhä, voi sanoa, varttuneemmalla työvoimalla pitäisi saada samanlaisia tuottavuuden nousulukuja kuin nuoremmalla työvoimalla. Se vaatii paljon huomiota osakseen, jotta siinä onnistumme.

Samoin vasemmistoliiton puheenvuorossa kiinnitettiin vähän kriittisesti huomiota siihen, että tässä käsitellään ikääntyneitä kuluttajina. Se on yksi näkökulma tähän. Itse pyysin sitä, ja kun työhön ryhdyttiin, niin vastaus tuli, että meillä ei ole oikeastaan tutkimusaineistoa siitä, minkälaisia ovat ikääntyneet kuluttajina. Kuitenkin meillä on näköpiirissä vaihe, jossa meillä on pitkälti yli toista miljoonaa eläkkeellä olevaa ihmistä, jotka ovat myös taloudessa merkittävä tekijä kuluttajina, ja on koko kansantalouden ja työllisyyden kannalta merkitystä sillä, miten tämä kulutuskäyttäytyminen suuntautuu. Tästä meillä on valitettavan vähän tietoa, ja toivon, että tämä selonteko omalta osaltaan myös tämän alan tutkimusta lisää.

Aluekehitykseen kiinnitti huomiota useampikin eduskuntaryhmä, erityisesti kristillisdemokraatit ja vasemmistoliitto. Aluekehityksenkin osalta nämä taustaselvitykset kertovat, että joillakin alueilla tulee olemaan erittäin suuria vaikeuksia, ja tässä on parempi olla realisti. Meillä on tiedossa monien syrjäseutujen tämänhetkinen väestön ikärakenne, ja se ei hevin muutu, ja kun siihen lisätään 20 vuotta lisää aikaa, niin sen vaikutukset tulevat olemaan aika dramaattisia. On hyvä nostaa se juuri niin raadollisena esille kuin se on. Samalla on luonnollisesti toimittava aluekehityksen tasapainottamiseksi.

En ole tavannut puuttua oikeastaan millään tavalla siihen, mitä edellisten hallitusten kaudella on tehty. Olen halunnut, että hallitus keskittyy omaan työhönsä, siihen, mitä se pystyy tekemään. Mutta nyt, kun erityisesti vasemmistoliiton ja vihreiden puheenvuoroissa hyvin kriittisesti suhtauduttiin muun muassa pienimpien äitiyspäivärahojen tasoon, kyllä minun täytyy muistuttaa, että te olitte kahdeksan vuotta hallitusrintamassa mukana. Ensin leikattiin kaikkia keskeisiä perhepoliittisia etuuksia ja sen jälkeen ne pidettiin nollatasolla, ja inflaatio söi niiden ostovoimaa. Nyt pienimpiä äitiyspäivärahoja nostetaan yli 90 eurolla, se tehdään toivottavasti yksimielisesti, mutta huomasin, että senkin päälle halutaan laittaa lisää. Mutta siihen on politiikassa ja eduskunnassa täysi oikeus. Mutta en ota teiltä kahdelta ryhmältä kritiikkiä tähän liittyen. En ota kritiikkiä vastaan.

On sanottu, että kyseessä on itse aiheutettu kriisi. Ei tämä ole vielä meille kriisi; me olemme liikkeellä nyt. Meillä on tehtävissä paljon. Nämä tausta-aineistot oikeastaan osoittavat sen, että järkevällä väestöpolitiikalla, jossa kiinnitetään huomiota sekä tekijöihin, joilla voi olla syntyvyyteen merkitystä, että maahanmuuttoon pitkäjänteisesti toimien — nuo skenaariot kertovat siitä — voidaan saavuttaa aika merkittäviäkin tuloksia 20—30 vuoden aikajänteellä.

Arvoisa puhemies! Toivon, että valiokuntakäsittelyssä asia käsitellään juuri niin kuin tulevaisuusselonteolla on ollut tapana tässä talossa olla käsittelyn kohteena. Aikajänne on pitkä; irrottaudutaan edes hetkeksi näistä päivänpoliittisista otteluista. Tämä on aihe, joka ansaitsee sellaisen käsittelyn, jossa löydettäisiin linjaa asiaan, joka on kaikille Euroopan maille vaikea — juuri mistään ei ole mallia otettavissa — löydettäisiin sellainen linja, joka voisi kantaa monien, monien hallituskausien yli. Uskoisin, että kaikki eduskunnassa olevat puolueet ehtivät olla hallitusvastuussa tällä tarkasteluperiodilla, jota tässä käsittelemme, ja tuloksia on yhdessä saavutettava.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten pääministeri tässä totesikin, työllisyysastetta on nostettava, jotta voimme säilyttää palvelut. Haluaisinkin kysyä, missä nyt ovat ne rakenteelliset uudistukset, joilla työllisyysasteen nostamiseen päästään. Hallitus lupasi 100 000 uutta työpaikkaa, ja kuitenkin viime vuonna työmarkkinoilta katosi noin 54 000 työikäistä, joista valtaosa on naisia. Onko tämä hallituksen työllisyyspolitiikkaa, että naiset kotiin? Onhan niin, että kun työttömyys nousee, niin syntyvyys kasvaa, ja naisten työllisyysaste on laskenut jo 63,9 prosenttiin. Tämä on erittäin vahva signaali siitä, että nykymeininki ei vetele.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ennen viime eduskuntavaaleja keskustan ehdokkaat antoivat ymmärtää, että heikko aluekehitys ja kuntien ongelmat ja muuttoliike johtuvat vain siitä, että oli huono hallitus, ja keskusta aikoi tehdä täyskäännöksen aluepolitiikassa. Näin siis ennen vaaleja. Nyt me olemme sitten odottaneet, missä se täyskäännös tapahtuu. Nyt pääministeri sanoo täällä, että pitää olla realistinen. Olisin toivonut, että yksikin keskustalainen olisi sanonut ennen vaaleja, että pitää olla realistinen. Olisin ollut hänen kanssaan samaa mieltä silloin.

Toinen asia sitten on tämä, että nyt kun väestöpoliittista selontekoa eduskunnassa käsitellään ja ensi kevät käsitellään valiokunnassa, niin lapsiperheet ja lapsentekoiässä olevat ihmiset odottavat, mitä johtopäätöksiä eduskunta tekee. Jos ei synny mitään konkreettista ja sellaista, mikä oikeasti vaikuttaa ihmisten elämään, niin sitten tämäkin menee vaan pelkäksi puheeksi ja politiikan uskottavuus heikkenee. Eli sen takia näissä ryhmäpuheissa on myöskin ollut ehdotuksia, mitä pitäisi tehdä konkreettisesti, ja minusta minimiäitiyspäiväraha on kyllä sellainen, jota myöskin edellisten hallitusten aikana olemme yrittäneet useaan kertaan nostaa, mutta sekään ei ollut niin sanotusti taloudellisesti mahdollista.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri onneksi korjasi tiedotusvälineiden uutisointia koskien hänen omia puheenvuorojaan. Valitettavasti näköjään täytyy lainaukset nykyään tarkastaa kansliasta. Olisi nimittäin ollut ihan hyvä, jos pääministeri olisi kehottanut suomalaisia tekemään lisää lapsia, koska silloin pääministeri olisi sitonut myös hallituksen toimenpiteisiin ja valtiovallan toimenpiteisiin, joilla ne kannustavat suomalaisia lapsentekoon, sillä nyt nimenomaan valtiovalta on se kaikkein törkein esimerkki työnantajasta, joka teettää nuorilla naisilla pätkätöitä. Miten me voimme vaatia muulta yhteiskunnalta parempaa, jos emme itse siihen pysty?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selonteon otsake on "Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille", ja kuuntelin hyvin tarkkaan pääministerin vastauspuheenvuoron sikäli. Myönnän, että kun puhutaan tulevaisuusselonteosta, onko sitten väestöpolitiikasta tai väestökehityksestä, niin minun mielestäni joka tapauksessa suurin ongelma on tällä hetkellä nämä noin 300 000 työtöntä. Heillä on monella aktiivivuosia jäljellä vielä yli 20. Minun mielestäni kannattaisi nyt panostaa nimenomaan näitten ihmisten hyvinvointiin, lisäkoulutukseen sillä tavoin, että tällaiset työnhakijat kohtaisivat työpaikan. Uskon näin, että sen kautta pystymme rakentamaan parempaa suomalaista yhteiskuntaa. Mutta mikäli suuntaudutaan liian kauas ja puhutaan kauniista ajatuksista, työperusteisesta maahanmuuttopolitiikasta jne., kyllä minun mielestäni meidän pitää huolehtia nyt näistä 300 000 työttömästäkin.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokonaisuuksien tarkastelu on varmasti tässäkin asiassa tarpeellista, ja itse tervehdin ilolla pääministerin kannanottoa tähän alueellisten haasteiden merkitykseen. Nimittäin Suomessakin, vaikka pieni maa olemme, on varmasti alueita, joilla on omat erityispiirteensä. Siksi kaipaisi tällaista erikoistarkastelua muun muassa työvoiman saatavuuden suhteen, ikärakenteen suhteen mutta myös tästä johtuvien koulutustarpeiden suhteen. Se lienee yksi pohja tälle koko tarkastelulle, että voisimme saada kokonaisuuden valmiiksi.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Markku Koski.

Kalevi Olin  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on välttämätöntä kiinnittää huomiota siihen, mihin pääministeri puheenvuorossaan kajosi. Siis tämän väestöpolitiikkaa koskevan tulevaisuusselonteon perspektiivihän on aina vuoteen 2050. Aikaulottuvuus ja aikaikkuna on erittäin pitkä. Pääministeri on kyllä ihan oikeassa siinä, kun hän sanoi, että kysymyksen "ikääntyneet kuluttajina" osalta tarvitaan enemmän tutkimustietoa. Tämän saman on todennut myös Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous väestökomitean ehdotuksesta.

Arvoisa puhemies! Toisaalta tässä keskustelussa itseäni vaivaa se, että ikääntyminen nähdään kriisinä. Se ei ole kriisi, kuten pääministeri sanoi meille vielä. Ikääntyminen on tietoisen yhteiskuntapolitiikan tulos panostuksina koulutukseen, terveydenhuoltoon, asumiseen, ympäristöön ja moneen muuhun vastaavaan. Sen takia pitää ottaa tämä kysymys aivan toisella tavalla. Tämä on mahdollisuus.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valiokunta tulee käsittelemään tämänkin kysymyksen hyvin tulevaisuusorientoituneesti — meillä yleensä on hyvin eteenpäin katsova ilmapiiri — ja tulemme sen kuitenkin tekemään ripeällä aikataululla toukokuun puoleenväliin mennessä todennäköisesti. Tänään katsottiin palautekeskustelupäivä.

Muutama näkökulma tähän kokonaisuuteen. Kuuden vuoden päästä Suomessa on 250 000 eläkkeensaajaa enemmän kuin tänä päivänä, jo kuuden vuoden päästä, ja kun tiedämme, että kaksi kolmasosaa eläkkeistä maksetaan veronmaksajien toimesta ja yksi kolmasosa eläkevakuutusten tuottojen kautta, haaste on todella tuntuva. Samaan aikaan, 2010, Suomi saavuttaa ensimmäisenä Euroopan maana sen rajapyykin, jolloin yli 50 prosenttia äänioikeutetuista on yli 50-vuotiaita. Tämäkin todennäköisesti jollakin tavalla vaikuttaa päätöksentekoon.

Mutta kaikista keskeisimmät kysymykset, mitä tässäkin keskustelussa on tullut esille, ovat työvoiman riittävyys, työelämän laatukysymykset, (Puhemies koputtaa) työssäjaksaminen — ja se työllisyysaste. Nykyinen tilanne, jossa vähän reilu puolet työikäisestä väestöstä on työssä, on täysin kestämätön.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ikääntyminen ei ole siis uhka vaan mahdollisuus, ja olisi muuten ihan kummallista ajatella, että korkeatasoinen terveyden- ja sairaanhoito olisi joku virhe.

Mutta, puhemies, pääministeri käsitteli myös laajemmin Euroopan alueen mittakaavassa väestökehitystä. Toteaisin, että myös globaalisti olisi hyvä huomioida ikään kuin reunaehdot, missä me elämme. Väkiluku tällä planeetalla tulee nousemaan nopeammin kuin on ajateltu ja aikaisemmin ennustettu. Tässä on sellainen epäpyhä kolmiyhteys, jossa ovat mukana paavi, Yhdysvaltain republikaanien politiikka ja lähinnä islaminusko ja islamilaiset valtiot. Filippiinit on ehkä yksi kaikkein pahimpia, nimenomaan sen vuoksi, että siellä avustusorganisaatioilta, jotka ovat yrittäneet syntyvyyden säännöstelyä taikka yleensäkin perhesuunnittelua toteuttaa, on loppunut rahoitus Bushin päätöksen perusteella.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan siitä, mihin ed. Tiusanen lopetti.

Kysymykseni kuuluu: Miksi maapallon väestökehitys on kuitattu alussa yhdellä ainoalla virkkeellä? Maapallon väestö runsastuu ed. Tiusasen mainitseman Filippiinien väkiluvulla, 78 miljoonalla, vuodessa, ja miljardi uutta kuluttajaa tulee maapallolle 13 vuodessa. Makea vesi loppuu, energia loppuu, kaikki loppuu. On kyllä kysyntää mutta ei tarjontaa. Miksi tämä olennainen viitekehys on jätetty tästä selonteosta kokonaan pois?

Timo  Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vastaan ed. Tiusaselle paavista ja Bushista myöhemmin mutta nyt vastaan pääministerille.

Pidän erittäin hyvänä, että te silloin aikanaan otitte perhepolitiikan esille. Tulkitaan tai tutkitaan sitä millä tavalla tahansa, perusviesti oli hyvä: Lisää lapsia, jokainen lapsi on tervetullut, niitä ei tehdä, ne ovat Jumalan lahjoja joka ikinen. Meillä ei voi olla käsitettä "ei-toivottu lapsi". Tällaisesta käsitteestä pitää yhteiskunnassa päästä eroon. Jokainen lapsi on tervetullut, jokainen äiti ja isä tietää sen, jokainen, joka toivoo lapsia, tietää sen. Tämä oli aivan erinomaista, että tämän laukaisitte, ja sitä on koetettu käyttää teitä vastaan. Hyvin teitte tässä.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä väestöpoliittinen selonteko on varmasti ajankohtainen, ei vain Suomen vaan koko Euroopankin näkökulmasta. Mutta niin kuin tässä keskustelussa on jo todettu, aihe on äärimmäisen herkkä. Se, millä tavalla tämä asia saisi oikean tilan suomalaisessakin yhteiskunnassa, on varsin iso haaste.

Tässä on jo viitattu siihen, mitenkä esimerkiksi pääministerin kannanottoja on monella tavalla, valitettavallakin tavalla, tulkittu, mutta minusta huomionarvoista on se, että jo aikanaan Rooman Klubi ennusti tällaisesta väestöräjähdyksestä. Nyt kuitenkin koko Eurooppa, joka on erityisesti keskittynyt syntyvyyden alentamiseen, havahtuukin siihen, että Euroopan yksi suurimpia ongelmia on se, että meiltä loppuvat lapset. Pääministeri aivan oikein viittasi siihen, että myös yhteiskuntien dynamiikan avainkysymys on se, millä tavalla meillä on riittävästi nuoruutta, nuoruuden intoa, nuoruuden näköaloja, ja siihen liittyvää työtä ja toimintaa.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon nyt puhuttu elämän alkupäästä, lasten saamisesta, mutta olisin vielä ottanut esille eläkepoliittiset ratkaisut. Nyt on todella paljon odotuksia ladattu siihen, että ihmiset jaksaisivat pitempään työelämässä. Meillä on tehty lakiuudistuksia, joissa on eläkekertymää suurennettu sinne työvuosien loppupäähän. Kuitenkin epäilen sitä, jaksavatko ihmiset todella pelkästään sillä rahan voimalla pidempään olla työelämässä, kun tällä hetkellä jo näyttää siltä, että työelämä on sisällöltään sellaista, että ihmiset pakenevat sieltä ja todellakin hakeutuvat ennenaikaisesti pois työelämästä ja joutuvat myöskin sitten työkyvyttömyyseläkkeelle.

Olisin halunnut vielä pääministeriltä lisää pohdintaa tähän, onko järkevää, että me yritämme saada iäkkäät ihmiset pysymään nimenomaan kokoaikaisessa työsuhteessa työelämässä. Eikö meidän pitäisi yrittää kehittää osa-aikaisia työsuhteita? Osa-aikaeläkkeitten suosio on osoittanut sen, että todellakin se on ollut se tapa, millä on jaksettu viettää vielä muutama vuosi lisää työelämässä.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on nyt vahvasti puhuttu myöskin työvoiman riittävyydestä. Toki tietysti minun mielestäni meidän täytyy nämä omat nuoret ensisijaisesti kouluttaa ja saada heidät tekemään työtä ja myöskin saamaan koulutuksen kautta työpaikka. Mutta sitten on tullut hyvin vahvasti esille myöskin maahanmuuttajien ja nimenomaan työperäisten maahanmuuttajien osuus. Se on tietysti minun mielestäni erittäin hyvä asia, että lähdetään tältä pohjalta viemään maahanmuuttajapolitiikkaa eteenpäin, mutta katson myös, että tällä hetkellä tarvittaisiin niihin kuntiin, joihin on tullut maahanmuuttajia, huomattavasti enemmän resursseja kielen oppimiseen ja ammattitaidon ajantasaistamiseen. Mihin toimenpiteisiin hallitus on ryhtynyt tältä osin, että heidät saadaan myös työelämään täällä Suomessa?

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä on niitä ainoita tulevaisuusselvityksiä, joissa ei ole ennusteesta kysymys. On selvät faktat olemassa, että tähän suuntaan on maailma menossa. Ne ovat numeroita, jotka todella tiedetään vuosien päähän.

Kiva on havaita tämä yksimielisyys loppujen lopuksi. Tässä ei ole opposition eikä hallituksen välillä mitään suurta erimielisyyttä siitä, etteikö asia olisi vakava ja etteikö sille jotakin täytyisi tehdä. Nähtäväksi vain jää, mitä tehdään, riittääkö meillä todella vastuuntuntoa poliitikkoina tehdä se asia. Tässä maassa on hyviä virkamiehiä, jotka kyllä tietävät, miten asioiden pitäisi olla, mutta monesti poliittinen rohkeus puuttuu. Tietynlaista poliittista vastuuntunnottomuutta osoittaa esimerkiksi se, että Sailas antaa hyviä neuvoja, jotka ammutaan alas. Kuitenkaan vaihtoehtoja ei ilmoiteta, eikä niitä oikeastaan olekaan.

Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Väestöpolitiikasta: Eiköhän, hyvät kansanedustajat, lapsia kuitenkin hankita henkilökohtaisista syistä? En ainakaan minä ole vielä tavannut ketään, joka olisi hankkinut toisen tai kolmannen lapsen maan kansainvälisen kilpailukyvyn turvaamiseksi tai tehdäkseen veronmaksajan. Kansainvälistä kilpailukykyä tarvitaan ihmisten hyvinvointia varten. Ihmiset eivät voi syntyä kansainvälistä kilpailukykyä varten.

Kyllä meidän tehtävämme on ensin laittaa nuorten naisten, opiskelijoiden ja lapsiperheiden asiat kuntoon: pysyviä työpaikkoja naisille, työrauha opiskelijoille ja tukea lapsiperheille. Kohdellaan myös alle 30-vuotiaita ihmisinä, ei vain duracellpupu-reservinä, jonka tehtävänä on lisääntyä tehokkaasti, valmistua ennätysajassa, elättää suuret ikäluokat ja jatkaa työelämässä korkeaan ikään.

Epäkohtien korjaamisen jälkeen katsotaan sitten, syntyykö enemmän lapsia. Ellei synny, maahanmuuttajat voivat ratkaista työvoimapulan. Heitä tarvitaan todennäköisesti joka tapauksessa.

Hanna-Leena Hemming  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuoteen 2030 on 25 vuotta aikaa. Aktiivisella perhepolitiikalla siihen mennessä saataisiin 25-vuotiaita ihmisiä, jotka olisivat juuri valmiita astumaan työelämään.

Tulevaisuusselonteossa luvataan, että syntyvyyteen on mahdollista vaikuttaa luomalla edellytyksiä synnytysten aikaistamiseen. Tähän ei luvata mitään muuta kuin se, että opiskelevia lapsiperheitä tuetaan yleisen perhepolitiikan keinoin pyrkimällä vaikuttamaan epätyypillisten työsuhteitten vähentämiseen — niitä on ollut ennenkin, onko se todellinen syy lasten tekemättä jättämiseen? — ja työn ja perhe-elämän yhteensovittamista tukemalla. Kuitenkin jos puhutaan tavallisesta kouluikäisen vanhemmasta, kotitalousvähennykseen ei tullut ensi vuodelle yhtään euroa lisää helpottamaan lapsiperheiden asumista ja toimeentuloa. Toimeentulon tuki oli 10 euroa lapsilisään. Ovatko nämä teidän mielestänne niitä aktiivisia toimenpiteitä, millä Suomen syntyvyyteen vaikutetaan vuoteen 2030 mennessä?

Anni  Sinnemäki  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri totesi, että tässä selonteossa on uutta se, että nyt todetaan, että maahanmuuttopolitiikalle on tarvetta, tätä ei ole ennen todettu. Kyllä tästä asiasta on puhuttu ja se on todettu. Vihreät ovat pitkään ja systemaattisesti puhuneet maahanmuuttopolitiikan tarpeesta, joka on yksi tekijä siinä, kun tehdään tulevaisuuden työllisyys- ja hyvinvointipolitiikkaa. Tämä asia on myös realisoitunut konkreettisesti eduskunnassa useita kertoja. Esimerkiksi ulkomaalaislain käsittelyn yhteydessä esitimme vaihtoehtoja, jotka koskevat ulkomaisten opiskelijoiden jäämistä Suomeen. Myös EU:n alueella työvoiman vapaata liikkuvuutta käsittelevässä lainsäädännössä esitimme asioita, jotka olisivat edistäneet nähdäksemme ulkomaisen työvoiman oikeudenmukaista käyttöä Suomessa. Eli nämä kysymykset ovat myös yksittäisissä asioissa realisoituneet eduskunnassa. Ja tähän mennessä ainakin meidän on ollut hyvin vaikea saada tukea näille esityksille. Toivottavasti tämä keskustelu osaltaan tuo muutoksen.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa luvataan, että eri alueiden liikenneyhteyksistä pidetään huolta ja nämä liikenneyhteydet pidetään riittävinä. Nyt kuitenkin parhaillaan tehdään selvitystä, joka toivottavasti ei johda siihen, mutta ainakin selvittelyssä on 900 kilometrin osalta, pannaanko radat rullalle tai ajetaanko niillä vain resiinoilla. Mitään korvausinvestointeja näillä tietyillä alueilla ei ole tehty vuosiin, perustienpidon määrärahat ovat vähentyneet jne. Näillä toimenpiteillä pohja putoaa tiettyjen alueitten keskeiseltä elinkeinotoiminnalta. Tässä on kyse eriarvoisuuden lisäämisestä. Eikö erittäin kiireesti pitäisi myös alempiasteiseen tieverkkoon ja rataverkkoon tehdä investointeja?

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin kysyä herra pääministeriltä: ketkä ovat tehneet tämän raportin, kun täältä ei löydy nimiä miltään sivulta? Toinen kysymys: miksi se on tehty? Tämä on aika kevyt raportti verrattuna moniin muihin tulevaisuusraportteihin, joita viime vuosina on tullut, esimerkiksi Raimo Sailaksen työllisyysraportti viime vuodelta, Himasen tulevaisuusraportti tältä vuodelta ja ennen kaikkea Anne Brunilan raportti, joka tuli aivan viikko sitten. Se on paljon korkeatasoisempi, ja siinä on paljon enemmän keinoja, millä tavalla tämän maan taloutta parannetaan.

Sitten tässä on se huono puoli, että tässä syyllistetään meitä seniorikansalaisia, kauhistellaan sitä, että meitä on niin kauhean paljon. Totuushan on se, että esimerkiksi me 40-luvulla syntyneet ihmiset olemme aika hyväkuntoisia aika pitkän aikaa, 15 vuotta vielä tästä eteenpäin, (Ed. Taipale: Teitä ei ikääntyminen koske!) ja hyvinkin hyödyllisiä tässä yhteiskunnassa. Ei meitä pidä niin kauheasti syyllistää.

Kolmanneksi (Puhemies: Minuutti!) kysyisin pääministeriltä, mitä mieltä hän on siitä, että yliopistoihin tulisi lukukausimaksut kolmansien maiden kansalaisille. Sillä lailla me voisimme järjestää korkeampitasoista opetusta englannin kielellä.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietysti erittäin tärkeätä, että hallitus on tuonut tulevaisuusselonteon väestöpolitiikasta eduskunnan käsiteltäväksi. Samaan aikaan on todella aikaansaatu globalisaatioselvitys, joka sekin aikanaan tänne varmasti keskusteluun tulee. Olisin kysynyt pääministeriltä: miten hallitus linkittää nämä kaksi selvitystä toisiinsa? Kyse on viime kädessä tietenkin, kun näitä haasteita katsotaan, uudistumisesta, kansainvälistymisestä ja politiikan sisältökysymyksiin vaikuttamisesta. Suomen eduskunnan muutoinkin on hyvä näitä tulevaisuusasioita katsella. Ei täällä ole paljon impivaaralaisuutta, mitä nyt kokoomuksessa joskus yritysverouudistuksen yhteydessä ja muuten, (Ed. Dromberg: Keskustasta puhumattakaan! — Ed. Pulliainen: Se on niin lähellä Nurmijärveä!) kokoomuksessa sitä esiintyy ajoittain. Mutta on tärkeätä, että meillä on nämä tulevaisuuskysymykset vahvasti pöydällä. Tässä suhteessa on tietenkin politiikan sisältökysymyksiin myöskin päästävä.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri, arvostelitte puheenvuoroni kohtaa, mutta en tiedä, miten tarkkaan sen oikein luitte. Siinähän nimenomaan huolemme oli yhteinen. Minä kuvasin vain sitä, miltä perheenäidistä tuntuu se tilanne, kun elää siinä arkirumbassa ja sitten tulee viestiä täältä, mikä tiedotusvälineistä tulee, sellaista viestiä, että lisää lapsia, mikä oli ihan hyvä viesti, koska poliitikkojen viestit ovat tärkeitä. Se, että on ilmapiiri sellainen, että halutaan lisää lapsia, oli ihan tärkeä asia ja se, että sanoitte sen, eikä se minusta ollut ollenkaan negatiivinen, mutta ihmisten mielissä se on negatiivinen sen takia, koska kysymys on luottamuksesta, luottamuksesta siihen, voiko palata vielä töihin takaisin, että ei jää jälkeen, putoaako johonkin loukkuun, miten parisuhde kestää, jos siellä on kolme tai neljä lasta, mihinkä niitten lasten kanssa joutuu, jos tämä luottamus ei pysykään.

Tämä Brunilan raportti oli niin ristiriitainen verrattuna tähän, juuri näiden tavoitteiden osalta, että lisää työnantajan mukaisia joustoja. Luottamusta ei synny tällaisilla ristiriitaisilla raporteilla.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tämä hallituksen selonteko useissa neuvotteluissa on läpikäyntiä, ja siinä näkyvät hallituksen nimet. Liiteraporttien osalta: Jokaisen raportin alussa kerrotaan, ketkä raportit ovat tehneet. Ne ovat tekijöidensä tekstiä, niihin hallitus ei sinällään ole ottanut kantaa — mekin saimme ne verraten myöhäisessä vaiheessa — mutta ne antavat lisäaineistoa: sieltä löytyy taustatietoja niihin johtopäätöksiin, joita selonteossa on tehty.

On totta, että tämä maapallon väestökehitys on ohitettu erittäin suppeasti. Siitä myös hallituksen piirissä keskusteltiin, mutta ratkaisu oli tietoinen. Oletetaan myös, että tunnetaan tämä maapallon väestökehitys itse asiassa aika hyvin. Sitä on mahdollisuus käsitellä myös eduskunnan puitteissa, muun muassa aina kehitysyhteistyökertomustemme yhteydessä. Ylipäätään tästä maapallon väestökehityksestä on niin paljon ollut keskustelua, että katsottiin, että ei uppouduta siihen tässä syvemmin.

Samoin tässä selonteossa on varmastikin ongelma se, että tässä ikään kuin sivutaan erittäin monia sellaisia johtopäätöksiä, joiden pääasiallinen ikään kuin käsittelyfoorumi on muualla, on sitten kyse radanpidosta tai aluepolitiikasta tai asuntopolitiikasta. Tässä selonteossa ei mennä niihin syvemmälle; kiinnitetään huomiota, että näilläkin on vaikutuksensa tähän käsiteltävään teemaan.

Kysymys siitä, jaksetaanko vain rahan voimalla olla töissä pidempään, on erittäin tärkeä kysymys. Niiden eläkeuudistusten, joita on tehty, joissa on lisätty selvästi taloudellista houkuttavuutta jatkaa pidempään työuralla, vaikutuksista ei voida olla luonnollisestikaan varmoja. Olemme pyytäneet, että työeläkelaitokset erittäin tarkkaan seuraavat ja tutkivat myös asennetasolla sitä, miten eläkeikää lähestyvien asenteet nyt näiden uudistusten jälkeen kehittyvät, kuinka hyvin he tietävät ne mahdollisuudet, joita tässä uudessa eläkejärjestelmässä on, ja onko sillä reaalista vaikutusta myös eläkkeellesiirtymisiän nousuun. Sen rinnalla tarvitaan muita toimia, jotka ovat myös käynnissä työhyvinvoinnin lisäämiseksi ja työssäjaksamisen lisäämiseksi.

Aiheeseen, jota ei tässä selonteossa käsitellä — ja se ei ole edes poliittisesti päätettävissä oleva kysymys, enkä ole varma, missä tässä on totuus ja missä ei — eli kysymykseen siitä, miksi oikeastaan koko läntisessä maailmassa Yhdysvaltoja lukuun ottamatta tämä väestökehitys on aika problemaattinen, varmaan liittyy myös se kysymys, että kyllähän meillä tässä, voi sanoa, kulttuurisessa kehityksessä on tapahtunut selvää muutosta. Se heijastuu lapsilukujen keskimääräisessä vähentymisessä. Kyllä minun silmissäni meillä laajemminkin tässä läntisessä kulttuurissa tällaisen nuoruuden pitkittämisen idea on aika vahva, aika voimakas trendi ollut kauan käynnissä, ja se on aika luonnollinenkin. Tällaisetkin tekijät vaikuttavat varmastikin väestökehitykseen, eivätkä ne ole yksin suomalaisia, vaan erittäin laajaa osaa maita koskevia. Myös tämäntyyppisiin trendeihin vaikuttaminen ei ole yhden valtion toimesta millään tavalla tehtävissä. Siksi minusta myös eduskuntakäsittelyssä kannattaa tietysti pyrkiä keskittymään aihepiireihin, jotka ylipäätään ovat yhteiskunnallisen päätöksenteon piirissä ja varassa. Silloin luonnollisesti sentyyppiset yhteiskunnalliset edellytykset, joita tässä selonteossa on paljon käsitelty, ovat päättäjien käsissä. Se, vaikuttavatko ne sitten syntyvyyteen, vaikuttavatko ne maahanmuuton lisääntymiseen, on sitten oma kysymyksensä, vaikeammin arvioitavissa oleva kysymys.

Heli  Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty yli 65-vuotiaista termiä "vanhusväestö". Koen itse, että he ovat entistä hyväkuntoisempia, heillä on elämänkokemusta hirmu paljon, he ovat ennen kaikkea voimavara yhteiskunnalle. Samalla kun täällä puhutaan, että pitäisi saada syntyvyyttä kasvuun, täytyy muistaa, että samalla meidän yhteiskunnassamme on tahatonta lapsettomuutta entistä enemmän. Ei rahallakaan kaikkea ratkaista, vaikka rahalla toki tietysti paljon tehdäänkin. Kun pääministeri äsken totesi vielä siitä, että näillä erinäisillä toimenpiteillä voidaan koettaa vaikuttaa käytännön toimiin, mutta mikään ei takaa, että tietty kehityskulku tulee todennettua, niin täytyy muistaa, että meidän yhteiskuntamme tänä päivänä on hirveän teknis-teoreettinen ja me ihmiset omine eläminemme tunnumme olevan siinä vaan oikeastaan kehityksen esteenä. Ennen kuin yksikään päätös voi tulla käytäntöön ja toteutua, meidän täytyy vaikuttaa ennen kaikkea arvoihin ja asenteisiin.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Me tarvitsemme sekä seniorikansalaisia että myös maahanmuuttoa. Tässä jatkan oikeastaan ed. Asko-Seljavaaran kommenttia siitä, että seniorikansalaiset ovat oikeastaan hyviä veronmaksajia, hyviä kuluttajia ja monet haluaisivat tehdä jotakin työtä, kunhan eivät vaan menetä eläke-etujaan. USA:ssahan näitä kutsutaan nimellä harmaat pantterit, näitä vanhempia ihmisiä, jotka haluavat olla aktiivisia ja todellakin ovat työkykyisiä. Vähän siteeraten omaa lauluani voisin sanoa, että "mummut tahtoo pitää hauskaa eikä sitä peittele", elikkä he pystyvät kuluttamaan kulttuuripalveluja ja kaikkea muuta.

Mutta sitten mitä tulee tähän maahanmuuttoon, niin korostan sanaa työperäinen. Meidän täytyy katsoa, ettemme tee samoja virheitä kuin Ruotsissa tai Hollannissa. Vaikka Ruotsissa on kaksi ministeriä, jotka ovat siirtolaistaustan omaavia, niin kuitenkin siellä on myös paljon väestöä, joka ei ole integroitunut kovin hyvin yhteiskuntaan. Nimenomaan olen keskustellut tästä asiasta myös ulkomaalaistaustaisten ravintoloitsijoiden kanssa, ja he ovat sitä mieltä, että ei tänne tulla vapaamatkustajiksi, vaan tänne Suomeen tullaan tekemään töitä. (Puhemies koputtaa) Tämä työn korostaminen on minusta tärkeää tässä raportissa, työperäinen maahanmuutto, sekä aivotyövoimaa että kädentaitajia.

Ed. Raija Vahasalo merkitään läsnä olevaksi.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin puuttua tähän maahanmuuttajakysymykseen. Jos vastaanottava yhteiskunta joutuu kilpailemaan maahanmuutosta, niin sen on korjattava mielikuvansa maahanmuuttajista. Maahanmuuttajat usein mielletään hyvinvointipalveluista riippuvaisiksi avun vastaanottajiksi. Näyttää olevan helpompaa sopia ihmisten ulkona pitämisestä ja karkottamisesta kuin sisään päästämisestä ja integroimisesta. On vaarallista, jos EU rakentaa korkeita muureja ympärilleen. Olemme globalisaatiokehityksen voittajapuolella, pyrimme koko maailmaan vapauttamaan tavaroiden, pääoman ja palveluiden liikkuvuuden, mutta epäonnistumme, jos yritämme pysäyttää väestöliikkeiden globalisoitumisen Euroopan ulkopuolelle.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä useammassa puheenvuorossa on kannettu huolta pätkätöistä, erityisesti naisten pätkätöistä. Kyllä se vaan valitettavasti on niin, että globalisoituvassa kilpailumaailmassa, missä Suomikin on olemassa, pätkätyöt, osa-aikatyö on se kilpailukyvyn yksi edellytys, jos ajatellaan, että kilpailukykyisesti kisaillaan tuolla maailmantaloudessa. Mutta minusta on ollut hyvä, että tässä keskustelussa on usein noussut esille se, miten syntyvyys, lapset ja tulevaisuus ovat olemassa. Tämä vaatii laajemmankin puheenvuoron, mutta siihen palaan myöhemmin. Täällä ed. Karttunen sanoi, että syntyvyys kasvaa, kun työttömyys lisääntyy. Kyllä minulla on semmoinen kuva, että kun sähköt pätkivät ja valot sammuvat, niin sen jälkeen se nopeammin kasvaa ja sitten on odotettavissa syntyvyyttä aika lyhyelläkin toimiajalla.

Jyri Häkämies  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni kyllä tämä nykyinen hallitus elää vielä aika tavalla edellisen hallituksen peräaalloilla. Selvityksiä, raportteja ja työryhmän mietintöjä kyllä syntyy, mutta ei päätöksiä. Jotenkin myöskin pääministerin omista puheista kuulsi semmoinen luovuttamisen henki, että haasteita on paljon, muttei oikein lääkkeitä. Lueskelin tätä pääministerin tiedotetta tästä selonteon julkistamistilaisuudesta, ja siinä hän toteaa, että ensin on voitettava kansalaismielipide taakse. Siinä voi tulla kyllä odottavan aika pitkäksi; kyllä Suomi kiistatta tarvitsee aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa, me tarvitsemme lisää osaajia ja lisää ulkolaisia Suomeen. Kyllä hallituksella pitäisi olla vähän voimakkaampi tahtotila kuin pelkkä odottaminen, eli lisää panoksia sinne maahanmuuttopolitiikkaan, ihan niin kuin ed. Dromberg tässä totesi.

Ilkka Taipale /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kepun tupaillan tapaisessa tapahtumassa ja lyhytjänteisessä keskustelussa pääministeri kuitenkin korosti pitkäaikaistoimintaa. Tänään hyväksyttiin Lex Taipale. Se lähti liikkeelle vuonna 1977, kun tein ensimmäisen aloitteen. 1977 kirjoitin ensimmäisen artikkelin, nimeltä Kaksi geriatria. Suomessa oli kaksi vanhustenhuollon erikoislääkäriä. 25 vuotta myöhemmin heitä on 100, Ruotsissa 600. Tässä on täsmällinen ehdotus, joka voidaan välittömästi tehdä, jos halutaan. Te, pääministeri, toivotte ideoita. Kun minun korvaani on laitettu markka tai suuhuni yksi olut, sieltä tulee välittömästi yksi toteuttamiskelpoinen idea. Mutta menkää selittämään sos.dem. puolueelle niitä, täys turha!

Lopulta sanon, ja se on jännä juttu: Minun ystäväni, edesmennyt juutalaissyntyinen professori Jeddi Hasan laski piruuttaan Tampereella, paljonko säästettäisiin, jos 65-vuotiaat pantaisiin polttouuniin — vain hän voi sen tehdä. Miettikää: ooppera kuolee, teatteri kuolee, matkatoimisto kuolee, apuhoitajat työttöminä jne. jne. (Puhemies koputtaa) Kunnioittakaa meitä vanhempaa porukkaa ja yrittäkää päästä perässä maratonilla. (Naurua)

Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on useassa puheenvuorossa kaipailtu meille lisää maahanmuuttajia korvaamaan työikäisen väestön vähenemistä. Olen puhujien kanssa samaa mieltä, mutta haluaisin muistuttaa siitä, että meillä kaivataan kyllä asennemuutosta. Meillä maahanmuuttajien työttömyys on yleisempää kuin alkuperäisväestön, ja meillä maahanmuuttajien työllistymisen esteenä usein ovat nimenomaan asenteet. Naisten kotouttaminen erityisesti ja heidän kielitaitonsa kehittäminen, kuten tässä jo tuotiin myös esille, on erityisen tärkeää myös siksi, että meillä lapset ja nuoret maahanmuuttajaperheissä saadaan nykyistä paremmin integroitua meidän yhteiskuntaamme.

Olisin muistuttanut, että samaan aikaan kun meillä eliniän odote kasvaa, meillä kuitenkin työuran pituus on koko ajan lyhentynyt. Tämä on se tärkeä kysymys, mihin on kiinnitettävä huomiota ja saatava (Puhemies koputtaa) todella toimenpiteitä aikaan.

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri! Toivon, että arvoisa pääministeri on täällä paikalla, kun noin tunnin kuluttua saan käyttää oman puheenvuoroni. Nimittäin aion osoittaa teille sen, millä tavalla maapallon väestökehitys vaikuttaa aivan olennaisesti niihin asioihin, jotka valtioneuvosto selonteossaan tuo esille, ja vaikuttaa sillä tavalla, että kuva muuttuu aika tavalla toisenlaiseksi.

Ensimmäinen varapuhemies:

Myönnän vielä vastauspuheenvuoron ed. Perholle ja sen jälkeen pääministerille puheenvuoron. Sitten menemme puhujalistaan.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on tullut maahanmuuttajapolitiikasta ihan hyviä eväitä. Haluaisin nostaa vielä esille sen, että kiinnitettäisiin huomiota ensimmäisen polven maahanmuuttajien jälkeläisiin. Tänä päivänä kuuluu varsin huolestuttavia tietoja siitä, että myös tämä toinen sukupolvi on syrjäytymisvaarassa, lastensuojelutoimenpiteiden kohteena jne. Eli kysymys on siitä, miten meidän koulutus- ja palvelujärjestelmämme koulutetaan ottamaan vastaan maahanmuuttajia, tukemaan heitä integroitumisessa.

Toinen asia, johon haluan kiinnittää huomiota, on tämä keskimääräisen synnytysiän, esikoisen saamisiän, huolestuttava nousu. Opiskelijoille pitäisi tehdä mahdolliseksi se, että he voivat jo opiskeluaikana hankkia lapsia. Valitettavasti ne opintotukiuudistukset, joita meille hallituksen taholta on esitetty, ovat tässä suhteessa riittämättömät. Toivon, että hallitus ottaa opiskelijoiden perhepolitiikan erityisen huomion kohteeksi.

Pääministeri  Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Niissä kaavailuissa, joita hallituksella on pyrkiessään ripeyttämään opintoja, otetaan huomioon se, jos opiskelija saa lapsia, ja näin pitää luonnollisesti tehdä. Tässä hallitus ei ole kenenkään peräaallolla. Tässä ollaan nyt luomassa uutta, ja siihen koko eduskunta toivottavasti osallistuu.

Erityisesti työperäisen maahanmuuton lisäämisessä on kyse myös asenteista, ja tässäkin salikeskustelussa erittäin moni on siihen viitannut. Niihin asenteisiin nimenomaan vaikutetaan sillä, että nyt hallitus, ja toivottavasti myös eduskunta, selkeästi sanoo sen, että Suomeen tarvitaan lisää maahanmuuttoa, erityisesti työperäistä maahanmuuttoa. Se pitää sanoa ääneen korkeimmalta tasolta. Se alkaa vaikuttaa myös kansalaismielipiteeseen, ja hallitus toimii myös tässä asennemaailmassa muurin murtajana. Näin pitää tehdä. Tässä on otettava se haaste vastaan, joka kaikista näistä selvityksistä käy ilmi, että meidän on toimittava väestöpolitiikassa, jos mielimme ylläpitää hyvinvointiamme myös jatkossa. Väestöpolitiikka muodostuu jatkossa sekä syntyvyyden turvaamisesta että maahanmuutosta, näistä kahdesta kysymyksestä.

Maapallon väestökehitys varmasti vaikuttaa meillekin, mutta se vaikutus tulee tietysti sitä kautta, minkälaiseksi myös tämä maahanmuutto kehittyy. Mutta kuten edellisessä puheenvuorossa totesin, kun nämä liiteraportit käytte läpi, huomaatte, että itse asiassa ei tarvita mitään kauhean dramaattista maahanmuutonkaan lisäämistä, jotta jo pystytään selvästi muuttamaan sitä skenaariota, tulevaisuudenkuvaa, johonka päädyttäisiin nykyisillä väestöennusteilla. Systemaattinen muutos tuo jo parissa—kolmessakymmenessä vuodessa selvää muutosta, ei pelkkä syntyvyyden lisääminen, joka (Puhemies koputtaa) suoraan sanoen on erittäin vaikeaa. Meillä on täysi tekeminen jo nykyisen kokonaishedelmällisyyden tason ylläpitämisessä, mutta parhaimmillaankin, niin kuin eräs — en muista, kuka — edustaja siitä totesi, vasta vuonna 2030 nyt syntyvät lähtevät työelämään täydellä teholla. Se ei yksin tuo ratkaisua, ja sen tähden tämä 800 sivun liiteaineisto on myös tehty, että myös uskomme tämän, että näin on.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusselonteossa todetaan hallituksen tavoittelevan syntyvyyden osalta nykytason ylläpitämistä ja syntyvyyden nousun mahdollistamista. Huonoon syntyvyyteen esitetään Suomessa yleisesti syyksi naisten halua työuraan, ja hallituksen tavoitteena onkin turvata se, että vanhemmat voivat sekä tehdä työtä että toimia hyvinä vanhempina. Myöhemmin hymistellään itsetyytyväisesti, että kotitalousvähennystä voi jatkossa käyttää myös omien vanhempien kotiavun kuluihin. Perheet itse ja heidän tarvitsemansa avun määrä unohdettiin heti. Kotitalousvähennykseen ei tule korotusta vuonna 2005.

Perheitten perustamisen kannalta tärkein asia unohdetaan tässäkin selonteossa aktiivisesti: taloudelliset tekijät. Perhetukien reaaliarvo on tippunut miltei 30 prosenttia 90-luvulta. On helppo vastata, että aina on pärjätty jotenkin. Tehokkaiden ehkäisykeinojen takia nyt ei kuitenkaan ole pakko tehdä lapsia. Nyt valitaan, jaetaanko käteenjäävä palkka itselle ja puolisolle vai itsen ja puolison lisäksi vielä lapsille ja kuinka monelle. Hyväkin henkeä kohden laskettu nettopalkka on huomattavasti parempi, kun henkiä, joita kohden sitä lasketaan, on vähemmän. Ajatus nyt julkisuuteen tulleesta lapsilisän porrastamisesta tulojen mukaan on vailla vähäisintäkään tasa-arvoa ja tulee, jos toteutuu, muuttamaan lasten saamisen köyhäinavun yhdeksi muodoksi.

Lasten vähyyteen on etsitty syytä myös naisten pätkätöistä. Lapsia on ennenkin tehty ilman tietoa, mistä leivän hankkisi vanhempainloman päätyttyä, mutta silloin ennen riitti luja usko koulutuksen takaamaan työllisyyteen. Nykyisin koulutus ei takaa työpaikkaa. Akateemiset äidit ovat varmimmin määräaikaisten työsuhteitten kierteessä, koska koulutuksen tarjonta ei vastaa kysyntää. Tähän voitaisiin puuttua, jos halukkuutta ilmenisi. Nyt korkeakoulutuspolitiikan kestämättömyys ei ole ansainnut mainintaakaan.

Arvoisa puhemies! Syntyvyys on Suomessa noin 57 000 lasta vuodessa. Väestön ylläpitotaso olisi noin 70 000 lasta vuodessa, eli me tarvitsisimme noin 13 000 ihmistä joka vuosi jostain, jotta työikäisen väestön osuus pysyisi mitenkään nykytasolla. Jos hallitus korjaisi pikaisin toimenpitein perheitten taloudellista asemaa lapsettomiin perheisiin nähden, voisi syntyvyys kääntyä nousuun ja vuonna 2030 meillä olisi jo kasvavia ikäluokkia valmiina osallistumaan verotalkoisiin. Nyt me tarvitsemme maahanmuuttajia korvaamaan puuttuvia suomalaisia lapsia.

Tulevaisuusvaliokunnan viime keväänä julkistetussa raportissa "Välittävä, kannustava ja luova Suomi" todettiin, että väestökehitys kääntyy laskuun jo vuonna 2010, ellei nettomuutto ole vuodessa 15 000—20 000 henkilöä ainakin vuoteen 2020 saakka. Tulevaisuusselonteko on samoilla linjoilla, vaikka selonteossa todetaankin aivan oikein, ettei maahanmuuton voida reaalisesti ajatella olevan volyymiltään niin suurta, että se korvaisi työikäisen väestön vanhenemisen. Ilman todellista maahanmuuttajapolitiikkaa emme mitenkään pysty houkuttelemaan Suomeen riittävää määrää ulkomaalaista työvoimaa edes osittain paikkaamaan vähenevää väestöä. Esteenä ovat ilmasto, syvälle juurtunut ulkomaalaisvastaisuus ja kansainvälisesti korkea verotus. Verotukseen ja ulkomaalaisvastaisuuteen voitaisiin aktiivisin toimenpitein saada muutosta. Ilmastoon emme voi vaikuttaa.

Kuitenkaan mitään konkreettista ei selonteosta löydy näihin kipeisiin ongelmiin. Hyvä hallitus luottaa hallitusohjelmassa mainittuun maahanmuuttopoliittiseen ohjelmaansa. Kello kuitenkin tikittää. Tunnustan tulevaisuusselonteon onnistuneen siinä, että se kirjaa Suomen maahanmuuttopolitiikan ongelmia. Kielikoulutus on ongelma, ja maahanmuuttajien integroituminen on ongelma. Tällä hetkellä kunnat järjestävät ja maksavat maahanmuuttajille suomen kielen kursseja työväenopistoissa. Varat näihin kursseihin kerätään opistojen yleisbudjeteista, joihin kuntien valtuustot taloudellisten realiteettien mukaan ovat osoittaneet rahaa. Työväenopistojen suomen kurssien rahoista taistelevat samaan aikaan useat sadat muutkin kurssit, joille kuntalaisilla on työväenopiston periaatteitten mukaisesti oikeus päästä. Tämä on johtanut siihen, että maahanmuuttajien suomen kielen kurssien opetus on täysin alimitoitettua ollakseen tehokasta. Tarjolle voidaan antaa vain lyhytkursseja ja opetusta kerran viikossa eli kielenoppimisen iäisyysprojekteja.

Toinen maahanmuuttajien ongelma on suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumisen vaikeus. Maahanmuuttajat ihmettelevät itse suomalaista työttömyystukijärjestelmää eli vastikkeetonta rahaa. Koska maahanmuuttaja ei työllisty puutteellisen suomen kielen taitonsa takia, hänet ohjataan työväenopiston suomen kielen kurssille ja lopuksi aikaa kotiin odottelemaan kielitaidon karttumista. Elämistä varten hänelle maksetaan työttömyyskorvausta. Kuitenkin useimmat tapaamistani maahanmuuttajista tekisivät mitä työtä vaan, jotta eivät pitkästyisi kotonaan, vaan olisivat yhteiskunnan osia ja oppisivat kielenkin samalla. Tässä on työetiikan oppitunti suomalaiselle työttömyyskorvausjärjestelmälle.

Emme mitenkään voi tietenkään lähteä siitä, että maahanmuuttajat työllistetään koulutustaan vastaamattomiin tehtäviin. Jo nyt kouluissa näkee iltasiivoojina lääkärin koulutuksen omassa maassaan saaneita, ja pitseriaa voi pyörittää arkkitehdin koulutuksen saanut maahanmuuttaja. Tulevaisuusselonteossa on huomioitu kauniisti työperäinen maahanmuutto, mutta konkreettiset toimenpiteet tähän pääsemiseksi on jätetty pois.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusselonteossa puututaan toistuvasti työllisyyteen. Tämä onkin nykyhallituksen tärkein haaste. Työuraa pyritään pidentämään kummastakin päästä. Opintoaikoja halutaan lyhentää ja eläkkeelle jäämistä myöhentää. Opiskelijoiden kohdalla on muistettava, että mahdollisuus täysipäiväiseen opiskeluun on olennaista opintoajan lyhentämisessä. Siksi nyt tutkittavana oleva opintotuen parantaminen opintolainan avulla ei toimi. Laina olisi nimittäin maksettava juuri siinä vaiheessa, kun on perheen perustamisen aika ja perhe vanhempainlomien takia jo muutenkin tiukoilla. Opiskelu ei myöskään takaa edelleenkään hyvää palkkaa, jolla laina voitaisiin joskus maksaa. Akateemisten alojen julkisen sektorin palkat ovat monesti hyvin pieniä, näin muun muassa kirjastonhoitajilla ja luokanopettajilla.

Toinen keino työllisyyden nostamiseksi on eläkeiän nostaminen. Ilman panostusta psyykkisen ja fyysisen toimintakyvyn säilyttämiseen jo varhaisessa vaiheessa ei tätä voida saavuttaa, vaan Suomi edelleenkin tulee olemaan se Pohjoismaa, jossa työntekijällä on vähiten työvuosia.

Tulevaisuusvaliokunta otti kantaa omassa tulevaisuusselonteossaan kohtuullisuuden työkulttuuriin. Ovatko taloudelliset syyt eli huoli perheen toimeentulosta takana esimerkiksi siinä, että pienten lasten isät tekevät pisintä työpäivää Suomessa? Johtuuko isien pitkistä työpäivistä myös se, ettei perheeseen kovin montaa sisarusta synnytetä? Naiset eivät (Puhemies koputtaa) halua enää pitempään olla kotona yksin lastensa kanssa aamusta iltaan. Mieluummin mennään töihin muitten aikuisten seuraan.

Kohtuullisuuden työkulttuuri tulisi huomioida myös työssäjaksamisessa. Lukion opettajat ovat johdossa burn out -lomista tehdyissä tilastoissa. Työssäjaksaminen ylipäätään heikkenee, ja psyykkiset sairaudet lisääntyvät suomalaisten tehdessä eniten työtunteja pohjoismaalaisista. Viidesosa väestöstä kokee psyykkistä pahoinvointia, ja mielenterveyssyyt aiheuttavat jopa 26 prosenttia työpanosmenetyksistä. Fyysiset sairaudet lisääntyvät samaa tahtia. Mikä on tällaisen väestön mahdollisuus jatkaa työuraansa? (Puhemies koputtaa) Miten hallitus aikoo reagoida näihin faktoihin?

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusselonteossa todetaan johtopäätöksenä, että "hyväksyttyjen tavoitteiden valmistelu on usein vienyt paljon aikaa, valmistelun tuloksena tehdyt päätökset ovat olleet tavoitteita vaatimattomampia eikä päätettyjen toimenpiteiden vaikuttavuus ole aina ollut tavoitteisiin nähden riittävää". Millaisia toimia hallitus aikoo käynnistää tämän tunnustuksen jälkeen pikaisesti, jotta yhteiskunta olisi edes siedettävä kaikille?

Ensimmäinen varapuhemies:

Pyydän saada huomauttaa, että ennakkoon pyydettyjen puheenvuorojen enimmäispituus on 7 minuuttia.

Minna Lintonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tänään lähetekeskustelussa olevassa tulevaisuusselonteossa keskitytään ennen muuta väestöpolitiikkaan. Hyvä niin. Nyt on sitten aika katsoa tarkemmin, millaiset ovat tarkemmat hallitustason neuvot, joilla homma hoituu.

Ikääntymisasiassa kannattaa muistuttaa itselleen, ettei paniikkiin sentään ole aihetta. Pitkää ikää toivoo itse kukin. Sama periaate toimii koko yhteiskunnan tasolla aivan yhtä lailla. Koko ihmiskunnan olemassaolon aikanahan olemme pitkään ikään pyrkineet. Loppujen lopuksi sopeudumme väestön ikääntymiseen luontevasti. Palveluiden tarjonta muuttuu sekä yksityisellä että julkisella puolella vastaamaan iältään kypsyvän väestön toiveita. Työmarkkinoilla ikäsyrjintä hellittää, kun työnantajat huomaavat, että parhaat tarjolla olevat työntekijät ovat niitä elämää nähneitä. Työmarkkinoiden osalta rohkenen jo sanoa, ettei kysymys ole vain hurskaista toiveista. Yli viisikymppisten ja yli 55-vuotiaidenkin työllisyys on parantunut tasaiseen tahtiin jo useita vuosia.

Väestön ikääntymisen taloudelliset haasteet on silti tunnustettava. Kysymys ei ole vain eläkkeelle siirtymisestä. Ikä näkyy jo hyvän aikaa ennen eläkevuosia työmarkkinoiden joustavuuden vähenemisenä. Omalta alalta ei niin vain irrota. Eläkeikää lähestyvän työntekijän ei kannata harkitsematta sijoittaa omaa aikaansa eikä omia varojaan uuden ammatin oppimiseen. Yksinkertaisesti kyse on siitä, että inhimillisen pääoman hankintakustannuksia ei ehdi kuolettaa, ja aivan selvää on, että oman asuntonsa maksaneen ja sosiaalisen verkostonsa vuosikymmenten aikana juurruttaneen ihmisen mieli ei tee muuttaa vieraalle paikkakunnalle työn perässä.

Muuttoliike maan ulkopuolelta vastaa vain pieneen osaan ikääntymisen haasteista, eikä tämän toteamisessa ole kyse vain maahanmuuton hallinnan ongelmista, joita niitäkään on turha kieltää tai kiertää. Kysymys on siitä, että ulkomaisen työvoiman tarjonta on paljon niukempaa kuin ymmärrämmekään. Väestönkasvun hidastumisesta on tullut globaali ilmiö erityisesti kehittyneissä maissa. Esimerkiksi Suomen yhteydessä mainitut Viro ja Puola ovat molemmat vielä vaikeamman väestöhaasteen edessä kuin me. Eikä siinä kaikki. Turkki, jota toiset Euroopan unioniin odottavat ja toiset pelkäävät, on kaupungistumisen ja nykyaikaistumisen tahdissa muuttumassa hitaan väestönkasvun maaksi. Yleistäen voi todeta, että maan kuin maan kehitystason noustessa meidän näkökulmastamme sopivalle tasolle sen väestön väheneminen alentaa muuttopaineita.

Ongelmaksi jää se, miten väestöpoliittinen temppu tehdään. Valitettavasti väestöpolitiikan keskeinen lainalaisuus kuuluu seuraavasti: mikään konsti ei toimi automaattisesti. Naisten työssäkäynnin lisääntyminen on vähentänyt syntyvyyttä. Toisaalta hienovaraiset yritykset ohjata naisia kotilieden ääreen toimivat vielä huonommin. Etelä-Euroopan ja Kaukoidän yhteiskunnissa, joissa kotiäitien osuus on suuri, syntyvyys on laskenut. Edellä mainitut kotiliesiyhteiskunnat pärjäävät tasa-arvoisille Pohjoismaille synnytysten määrässä huonosti. Jos tasa-arvopolitiikasta luopuminen olisi väestöongelman ratkaisu, ei puolitiehen kannattaisi jäädä. Naisilta pitäisi kieltää sekä koulutus että työssäkäynti, ja toimissa pitäisi olla fundamentalistista uskoa ja totalitaristista tarmokkuutta, mutta onneksi se ei onnistu, ei tällä arvomaailmalla.

Euroopan unionissa parlamentti pani yhden italialaisen komissaariehdokkaan vaihtopenkille jo heti ensi oireiden jälkeen. Suomalaisessa yhteiskunnassa ei kannata yrittääkään. Tasa-arvon hylkäämisen sijasta onkin paikallaan mennä asiassa vielä nykyistä pidemmälle. Määräaikaisuuksien lisääntyminen ja ylipitkät työajat sekä työelämän huimat vaateet asettavat todellisia haasteita perheen perustamiselle ja lasten hankkimiselle. Julkisella sektorilla tulisi selvittää työpaikkakohtaisesti, onko määräaikaisiin työsuhteisiin lailliset perusteet, ja jos ei ole, palvelusuhteet tulisi muuttaa pysyviksi. Ja jos lasten synnyttämisen kustannuksia ei kaadettaisi naisille ja naisten työnantajille, hankittaisiin ensimmäinen lapsi aikaisemmin ja tälle sisaruksia useammin.

Yksi parannuskeino liittyy koulutuspolitiikkaan ja opiskelijoiden sosiaaliseen asemaan. Suomessa koulutusajat ovat liian pitkiä. Koska parannuskeino liittyy nuorten elämään, nuorten ääntä pitäisi siksi kuunnella jo nyt paljon herkemmin kuin tehdään. Työelämään siirtyminen nuorilla on kovin myöhäistä. Tehostamalla opintoja ja vähentämällä riittävällä opintotuella opiskelua hidastavia hanttihommia saataisiin nuoret aikuiset siirtymään vakaammalle elämänuralle parikin vuotta aiemmin, ja tilaisuuden perheen perustamiseen tulisi olla myös mahdollista opiskeluaikana riittävien tukimuotojen avulla.

Tehokas perhepolitiikka ei tietenkään voi rajoittua ja keskittyä koulutettujen nuorten aseman parantamiseen. Myös nuorena työelämään siirtyvien ihmisten elämisen oloista on huolehdittava. Heidän kohdallaan tasainen tulonjako ja turvattu työllisyys ovat avaimia elämän turvallisuuteen ja vakauteen. Nuorten aikuisten huomioonottaminen työllisyyspolitiikassa ja kohtuullisen ostovoiman turvaava verotus ovat politiikkaa perheiden parhaaksi. Niistä lähtökohdista voimme odottaa vauvabuumia, mutta vauvabuumiin pitää muistaa myös ne perheet, jotka eivät lapsia saa. Siksi adoptio- ja biologisten vanhempien vanhempainraha tulee saattaa samalle tasolle.

Tärkeintä kuitenkin syntyvyyden nousu- ja laskukausien sijaan on se, että yhteiskunnassa on tulevaisuudessamme omaa elämäänsä hallitsevia nuoria aikuisia.

Kaarina Dromberg /kok:

Herra puhemies! Tulevaisuusselonteko korostaa aivan aiheellisesti lapsista ja nuorista huolehtimisen tärkeyttä. Koulut ovat tässä yhteydessä tärkeässä asemassa. Selonteossa todetaankin, että koulun merkitystä tulevaisuuden muovaajana ei voi olla korostamatta liikaa. Selonteon mukaan lasten ja nuorten syrjäytymistä on estettävä nykyistä tehokkaammin ja perusopetukseen tulee jatkossakin sisällyttää erityistoimenpiteitä syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden tukemiseksi. Syrjäytymisen periytyminen on katkaistava. Tämä on erittäin tärkeä huomio.

On ilahduttavaa, että hallitus kiinnittää huomiota näin tärkeään asiaan. Pahoin kuitenkin pelkään, että tämäkin jää vain sanahelinäksi ja selvityksiksi kuten monet hallituksen muistakin tavoitteista. Missä ovat konkreettiset toimenpiteet? Olen jo lukuisia kertoja muistuttanut hallitusta siitä, että se on omassa ohjelmassaan luvannut käyttää ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvat säästöt koulutuksen vahvistamiseen. Eduskunta on edellyttänyt, että säästyvät rahat kohdennetaan nimenomaan perusopetuksen laadun kohottamiseen. Näin ei kuitenkaan ole tapahtumassa.

Sivistysvaliokunta totesi budjettilausunnossaan, että perusopetuksen käyttökustannukset ovat kasvaneet vuodesta 2002 vuoteen 2003 4,8 prosenttia. Yhtenä syynä on ollut erityisopetuksen lisääntyminen. Lisäresursseille todellakin on tarvetta, kuten täällä on useissa puheenvuoroissa tullutkin esille. Varhainen puuttuminen tähän ongelmaan vapauttaisi resursseja koulutuksen laadun kehittämiseen, jotta saisimme pätevää työvoimaa tulevaisuuden tehtäviin, muun muassa ikäihmisten palvelujen parantamiseen.

Herra puhemies! Selonteon mukaan ammatillinen koulutus ja korkeakouluopinnot mitoitetaan koulutusaloittain ja -asteittain vastaamaan työelämän tarpeita. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman perusteella nämä tavoitteet eivät tule toteutumaan. Ed. Karttunen kysyikin kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa aivan aiheellisesti, onko työelämän tarve todellakin se, että yli 70 prosenttia ikäluokasta saa korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan.

Selonteon mukaan koulutustarjonnan alueellista tasapainoa parannetaan. Tämä vaatiikin pikaisia toimenpiteitä. Muun muassa pääministeri Vanhasen nimittämä globalisaatiotyöryhmä toteaa omassa raportissaan, että ammatillisten oppilaitosten verkko ja niiden tarjoamat opintosuunnat eivät ole riittävästi sopeutuneet elinkeinorakenteen ja väestön muutoksiin. Koulutusta on tarjolla aloilla, joilla työllisyysmahdollisuudet ovat huonot. Koulutuspaikat eivät myöskään alueellisesti vastaa kysyntää. Osa aloituspaikoista jää monissa osissa Suomea täyttämättä, mutta esimerkiksi Uudellamaalla paikkoja on liian vähän. Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy tämän epäkohdan poistamiseksi, jotta työelämän tasapaino pystyttäisiin tätä kautta myöskin toteuttamaan?

Selonteossa todetaan myös, että ammatillisten oppilaitosten ja lukioiden yhteistoimintaa edistetään. Tälläkin hetkellä on useassa ammatillisessa oppilaitoksessa mahdollisuus täydentää ammatillisia opintoja lukio-opinnoilla eli kaksoistutkinnon mahdollisuus. Tätä on syytä jatkaa puuttumatta kuitenkaan itse oppilaitoksen perusluonteeseen ja -tehtäviin. Mielestäni on tärkeää säilyttää selkeä duaalimalli toisella asteella, niin että ammatillista ja lukiokoulutusta tarkastellaan ja kehitetään nykyisen kaltaisena ottaen huomioon koulutuksen erilaiset yhteiskunnalliset tehtävät. Toisen asteen koulutus ei saa muodostua sellaiseksi malliksi, joka antaa vain keskinkertaisen yleissivistyksen tai puutteellisen ammattitaidon. Toisin sanoen meidän tarvitsee turvata laadullisesti pätevää työvoimaa myös tulevaisuutta varten. Silti toisen asteen sisäisen yhteistyön edistäminen on hyvä asia. Nuorilla pitää olla joustavat mahdollisuudet oman osaamisensa kehittämiseen yhdistäen ammatillisia ja yleissivistäviä opintoja omien halujensa mukaisesti.

Herra puhemies! Selonteon mukaan opintojen sujuvaa etenemistä tuetaan riittävällä ja tehokkuuteen kannustavalla opintotuella sekä oppilaitosten riittävillä opetusresursseilla. Jään odottamaan esityksiä opintotuen kannustavuuden parantamiseksi. Kokoomuksella on tarjota tähän oma hyvä vaihtoehto, joka nopeuttaisi työelämään siirtymistä paremmin kuin hallituksen lainamalli, mikä hallitukselta on tullut esille.

Ikäihmisten voimavarat ovat erittäin tärkeä resurssi meidän yhteiskunnassamme. Täytyy sanoa, että tänä päivänä ikäihmiset auttavat toinen toisiaan, tekevät suunnattomasti talkootyötä, mutta saapa vaan nähdä, kuinka tulevat polvet ovat valmiita tekemään sitä talkootyötä. Siinä suhteessa tarvitaan todellista asennemuutosta ikäihmisten huomioonottamisessa. Ikäihmiset myöskin harrastavat tänä päivänä hyvin paljon, ja siihen heillä on vastaus myös vapaassa sivistystyössä kansalais- ja työväenopistoissa ja eri järjestöissä, jotka on otettu myös tuossa esityksessä huomioon, mutta myöskin sinne tarvitaan resursseja toiminnan kehittämiseksi.

Tänä päivänä myös elinikäisen oppimisen kannalta on todettava erinomaisena haasteena ikäihmisten yliopisto, joka vastaa myös siihen elämäntilanteeseen, joka ikäihmisillä tänä päivänä on. He ovat valmiita oppimaan, he ovat valmiita kehittämään itseään ja pitämään itsensä tietoisina ja tiedon tasalla myöskin tämän päivän haasteista. Arvostakaamme heidän elämäänsä ja sitä työtä, mitä he tänä päivänä tekevät. He tarvitsevat tämän arvostuksen meidän nuorempien taholta.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi on kyllä kommentoitava äskeistä ed. Hemmingin puhetta — ed. Hemming on kyllä poistunut jo salista. Ed. Hemmingin mukaan perhetukien määrä on alentunut 30 prosenttia 90-luvulta. Kokoomus oli kahdeksan vuotta hallituksessa. Ihmettelen, miksei sinä aikana tehty mitään. Nyt Matti Vanhasen hallitus on merkittävästi korjannut lapsiperheiden asemaa. Onko tämä jäänyt kokoomukselta huomaamatta? (Ed. Kankaanniemi: Vähän vasta alkua!)

Sama asia opintotuessa. Miksi kahdeksaan vuoteen ei kokoomus tehnyt asialle mitään? Nyt on kuitenkin saatu pientä parannusta. Kokoomus vaatii nyt rahaa kaikkeen mahdolliseen. (Ed. Dromberg: Eihän nyt saada mitään!) Yhteiskunta huolehtii kokoomuksen mukaan siis kaikesta. Ihmettelen, missä on nyt se yksilön vastuu. Ei kai lapsia sentään rahan takia tehdä, vai ovatko arvot niin muuttuneet? Jos ovat, niin kyllä ihmettelen.

Joka tapauksessa Suomi tarvitsee väestöpolitiikkaa. Hallituksen tulevaisuusselonteon nimi kertoo paljon. Tavoitteena on tulevaisuudessakin hyvä yhteiskunta kaikenikäisille. Haasteita on paljon. Väestö ikääntyy huimaa vauhtia, ja vuonna 2030 ennustetaan 65 vuotta täyttäneitä olevan 600 000 enemmän kuin nyt. Prosenteissa kasvu on 80 prosenttia. Joka neljäs suomalainen on täyttänyt vähintään tämän 65 vuotta. Työikäisten määrän ennustetaan vähenevän 300 000:lla ja alle 15-vuotiaiden lasten määrän ennustetaan olevan 70 000 nykyistä pienempi. Elinajanodote kasvaa, eli ihmiset elävät nykyistä vanhemmiksi. Toisaalta taas työssäoloaika vähenee koko ajan. Laskelmissa mennään jopa siihen, että miehet elävät tulevaisuudessa 78-vuotiaiksi ja työikää on 28 vuotta. Näin siis tapahtuu, jos nykyinen trendi jatkuu. Tästä huomaa kyllä, että tilanne on pitemmän päälle mahdoton. Nykykehitykseen on saatava muutos. Tähän pätee vanha sanonta "Mitä pikemmin, sen parempi". Päätöksiä on tehtävä ajoissa.

Suomen ongelma koskee muutakin Eurooppaa. Strategiat ratkaisuun ovat Euroopassa erilaiset. Jotkut lisäävät siirtolaisten määrää, joissakin pyritään lisäämään lasten määrää, joissakin pyritään kasvattamaan työikäisten määrää eli nostamaan eläkeikää. Suomessa pitää tavoitteeksi ottaa kaikkien näiden keinojen hallittu mukaanotto. On toivottavaa, että Suomessa syntyy enemmän lapsia. Siirtolaisten määrää on syytä lisätä hallitusti. Eläköitymisikää on pyrittävä nostamaan tulevaisuudessa. Nuoret on tulevaisuudessa saatava nopeammin töihin, niin että opiskelu ja valmistuminen eivät veny tarpeettomasti. Eläkeiän nostoon tarvitsemme terveitä eläkeläisiä, joten terveydenhoitoon ja ihmisten kunnossa pitämiseen on panostettava. Ihmisten elinikäinen oppiminen pitää työväestön valmiina myös muutosten tapahtuessa.

Tärkein muutos on saatava ihmisten asenteisiin. Nykyiseen tilanteeseen on saatava muutos, ja se vaatii nimenomaan muutosta asenteisiin. Yhteiskunnan on tultava lapsiystävällisemmäksi, ulkomaalaisystävällisemmäksi sekä nykyistä valmiimmaksi puuttumaan myös nykyisen tilanteen epäkohtiin. Valtion rooli on tulla vastaan ihmisiä yhteiskunnan muutoksissa. Tämä tarkoittaa sitä, että muutokset pysyvät hallittuina eivätkä esimerkiksi ihmiset joudu eriarvoiseen asemaan eri alueilla tai erot ihmisryhmien sisällä kasva liian suuriksi.

Suomessa puhutaan usein ikääntymisestä, kuin se olisi jokin mörkö, ja syyllisiä tähän olisivat eläkeläiset. Lähtökohta on siinä mielessä väärä, että vanhukset ovat tehneet pitkän päivätyön ja hyödyttäneet yhteiskuntaa ja valtiota omalla työllään ja osallistumisellaan. Suomi ei koskaan ole ollut pelkästään nuorten ihmisten, vaan eläkeläisiä on aina ollut ja tulee olemaan. Eläkeläisillä on oltava tulevaisuudessakin oikeus hyvään elämään, mikä tarkoittaa aitoa huolehtimista ikääntyvistä ihmisistä. Sairaanhoito ja leikkausjonot on hoidettava kuntoon ennen kuin suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle.

Tärkeää tilanteen muuttamiseksi on työllisyysasteen nostaminen. Tässä ei ole tältä osin vielä onnistuttu riittävästi, tosin eilen tulleet työttömyysluvut olivat menossa parempaan suuntaan. Työllisyysastetta on kuitenkin parannettava radikaalisti nykyisestä. Tähän ei riitä pelkästään työttömyyden parantaminen vaan nimenomaan työllisyysasteen nostaminen.

Suomi ja koko Eurooppa ovat isojen haasteiden edessä. Selviämme niistä kyllä, kunhan luotamme itseemme ja puhallamme yhteen hiileen. Meitä suomalaisia on maailman ja Euroopankin mittakaavassa vähän, joten tarvitsemme kaikkien panosta yhteiskunnan kehittämiseksi. Erityisen tärkeää on, että varaudumme tulevaisuuteen tämänkaltaisilla selvityksillä ja niistä johdettavilla toimilla. Toivottavaa olisi, että toimenpiteisiin löytyy yhteinen tahto yli puoluerajojen.

Reijo  Paajanen  /kok:

Arvoisa puhemies! Väestökehitykseen varautuminen on yksi tulevaisuuden avainkysymyksiä. Yksi vastaus tuohon väestökehitykseen kuitenkin on varma: väestö ei elä pelkästään pyhällä hengellä, vaan ruisleipää tarvitaan.

Hallituksen tekemä tulevaisuusselonteko nostaa esiin ne tulevaisuuden aluekehitystä, väestöä ja työllisyyttä koskevat kysymykset, joihin meidän edustajien on lainsäädäntöä tehdessämme osattava vastata. Maamme aluepolitiikka on perustunut resurssien kohtuullisen tasaiseen jakoon. Globalisaatio on lisännyt paineita näiden resurssien uudelleenkohdennuksiin maamme kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Nyt on mietittävä, miten olemme valmiit jakamaan mahdollisesti niukkenevat resurssit suomalaisessa yhteiskunnassa. Onko tämä kehitys ainoa vaihtoehto, joka on jäljellä? Olemmeko valmiit siunaamaan alueellisten erojen kasvamisen jatkossa? Lapsiperheet muuttavat kaupunkeihin, ja mummot ja papat jäävät omiin kammareihinsa maaseudulla niin pitkäksi aikaa kuin siihen on mahdollisuus. Väestöpohja on vinoutunut ja tulee jatkossakin vinoutumaan.

Asiaan ei ole tämän hallituksen politiikalla juurikaan puututtu. Nappikauppa hajasijoituspäätöksissä ei riitä alueiden kilpailukyvyn parantamiseen. Poliittisesta kosmetiikasta voidaan riidellä loputtomiin, mutta tarvittavat toimet jäävät silloin tekemättä. Hajasijoittamisessa olisi pyrittävä tarpeellisuuteen perustuvaan kestävään politiikkaan. Pelkkä siltarumpupolitikointi on vain haitaksi. Nyt järkevänä nähdään vain oma kulmakunta, muulla ei ole mitään merkitystä.

Kuntien talouden pikkuhiljaa tapahtunut rapautuminen jatkuu. Tulopohjan katoaminen väestörakenteen muututtua ajaa kunnat entistäkin syvempään kriisiin. Hyvä indikaattori kuntien ahdingosta on veroprosentin korotukset. Niitä tapahtui 136 kunnassa. Kuntien palvelujärjestelmä on äärimmilleen venytetty. Palveluita halutaan tarjota joka kirkonkylässä, vaikka siitä koituisi miten mittavat taloudelliset menot tahansa.

Herra puhemies! Työllisyyskehityksen osalta hallituksen tavoitteet ovat olleet ylioptimistiset, jossitellaan jatkuvalla talouskasvulla ja työllisyysasteen nostamisella. On valitettavaa, että työelämän ongelmiin ei ole päästy tosissaan kiinni. Selonteossa todetaan toimien riittämättömyys ja liioittelevuus. Hallitus puhuu yrittäjyyden merkityksestä, mutta ainakaan vielä todellisia toimia yrittäjyyden edistämiseksi ei voi sanoa syntyneen.

Selonteossa yrittäjyysverouudistusta suitsutetaan, mutta yrittäjäkentästä, ennen kaikkea isommista kasvuyrityksistä, sille ei ole kehuja annettu. Näiden kasvuyritysten merkitys kansantaloudelle on keskeinen. Sitoutuminen yrittäjyyden toimintaedellytyksien parantamiseen takaa hyvinvointiyhteiskunnan palvelut tulevaisuudessa. Pian ovat yrittäjien suuret ikäluokat siirtymässä kuitenkin eläkkeelle. Mistä saamme heidän toiminnalleen jatkajia? Nuoria ei tutkimusten mukaan yrittäminen elämänurana houkuttele. Miksi? Onko yrittäminen tehty liian vaikeaksi? Elokuussa julkaistun nuorisobarometrin mukaan lähes puolet yrittäjänuorista uskoi yrittäjänä palavansa työelämässä ennenaikaisesti loppuun, kun koko otoksesta loppuunpalamista pelkäsi vain neljännes. Kaiken tämän jälkeen vain joka kymmenes nuori on yrittäjäksi halukas.

Nuorisotyöttömyys on edelleen korkea. Nuoria työttömiä koskeva riski syrjäytyä kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle on suuri. Hallitus ei tuo selonteossaan tähän kysymykseen vastausta, vaan kiinnittää ensisijaisesti huomiota yli 55-vuotiaiden työllisyysasteen nostamiseen. Kuitenkin nuorien kiinnittäminen työmarkkinoille on ehdottoman tärkeä asia, sillä heidän sitoutumisensa tämän yhteiskunnan rakentamiseen omalla työpanoksellaan on ratkaiseva hyvinvointiyhteiskunnan säilymiseksi tulevina vuosina.

Ammattikorkeakoulujen koulutusjärjestelmän uudistamisessa ollaan ajautumassa metsään. Kyseisiin laitoksiin ollaan luomassa päällekkäistä järjestelmää yliopistojen kanssa. Mikä järki on luoda Suomeen vielä 30 uutta yliopistoa lisää? Ammattikorkeakoulun on tarkoitus olla työelämälähtöistä koulutusta antava opinahjo. Ei kaikista nuorista voi valmistua johtajia tai teoreettisia asiantuntijoita. Määrän sijasta olisi panostettava koulutuksessa laatuun ja työelämän tarpeisiin. Koulutusjärjestelmän tulisi tuottaa osaajia eri aloille ja vielä siten, ettei valmistu valtavia määriä nuoria aloille, joilla työllisyysnäkymät nyt ja ennen kaikkea tulevaisuudessa ovat heikot.

Arvoisa puhemies! Selonteossa puhutaan työllisyysasteen nostamisesta 75 prosenttiin, mutta tällä hetkellä matkaa tavoitteeseen on vielä. Hallitus esittää syyksi heikon talouskasvun, mutta entä jos elämmekin kasvuvaiheen huippua? Tämänhetkinen suunta on valitettavasti luomassa enemmänkin tasapuolisen epämiellyttävää yhteiskuntaa. Tavoitteet ovat kauniita ja oikean suuntaisia, mutta kuten selontekokin toteaa, ovat suunnitelmat jääneet suunnitelmiksi. Globalisaation vaikutukset näkyvät koko suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta toimivan politiikan avulla siitä on saatavissa irti myös hyötyjä. Elinkeinoelämän on säilyttävä kilpailukykyisenä. Siihen suomalainen yhteiskunta vastaa parhaiten osaamiseen ja uudistamiseen panostamalla.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Kettunen soimasi kokoomusta, olisin tähän puheenvuoroon kommentoinut, että viime kaudella äitiysavustusta nostettiin ja pienimpiä sairaus- ja vanhempainpäivärahoja nostettiin ja isyyslomaa pidennettiin kahdella viikolla. Tosin isistä vain noin 5 prosenttia käyttää näitä isyyslomia ja vain 2 prosenttia vanhempainvapaita. Siitä seuraa se, että edelleenkin äidillä ja äidin työnantajalla on kaikki vastuu lapsista ja lasten saamisesta. Pitää ottaa huomioon myös se, että perhemalli ei enää ole se ydinperhe, mitä keskusta edelleenkin halajaa. Myös yksinhuoltajaäideillä on oltava oikeus työhön ja toimeentuloon.

Vaikka hallitusohjelmaan kirjattiin opintososiaalisten etujen korotus, niin opintotuki oli kirkas nolla. Yhtä lailla lapsilisien indeksiin sitomisesta hallituspuolueen edustajat puhuivat suureen ääneen ennen vaaleja, mutta korotus sitten olikin naurettava 10 euroa.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! On arvostettava, että hallitus on saanut valmiiksi tämän tulevaisuusselonteon "Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille", joka ensisijaisesti käsittelee väestökehitystä, väestöpolitiikkaa ja erittäin nopeaa ikärakenteen muutosta, joka on parhaillaan käynnissä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä selonteko muodostaa tärkeän asiakirjan hallituksen ja eduskunnan vuoropuhelussa suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kehityslinjoista.

En malta olla tässä toteamatta sitä, että vaikka me käsittelemme äärimmäisen tärkeää asiakirjaa tulevaisuuden kannalta, niin aika harvalukuinen on se edustajien joukko, joka henkisesti jaksaa paneutua tällaiseen vähän kaukonäköisempään aihepiiriin. Valitettavan monta kertaa meitä edustajina innostavat ne asiat, joista käydään sitä mustavalkoista juupas—eipäs-keskustelua, joka ei välttämättä kovin paljon kuitenkaan vaikuta niihin todellisiin ratkaisuihin ja päätöksiin.

En myöskään malta olla ottamatta esille sitä, mitä tämä kansainvälinen toimintaympäristö kaikkineen merkitsee, se epäjatkuvuus, vaikea ennustettavuus. Esimerkiksi yritysten työssä ja työtavoissa strategiatyö, tulevaisuuden arviointi, tulevaisuuden ennakointi, nähdään aivan keskeisenä työn alueena. Siksi ajattelen Suomen eduskunnan toiminnastakin niin, että tulevaisuustyö muodostaa varsin keskeisen toimintatapojen, politiikan, lainsäädännön, budjettivallankäytön ennakointiin valmistavan prosessin. Siksi on tärkeää, että eduskunta osaltaan paneutuu nyt tähän selontekoon, pyrkii löytämään sellaisia asiasisältöjä, löydöksiä, joilla me todella sopeutamme suomalaista yhteiskuntaa niihin erittäin vaativiin haasteisiin, jotka ovat edessä.

Nimittäin väestö ikääntyy. Parinkymmenen vuoden kuluttua meillä on jo yli 600 000 yli 65-vuotiasta enemmän kuin tänään, ja samanaikaisesti lasten ja nuorten määrä putoaa noin 300 000:lla. Tämä merkitsee sitä, että vielä muutama vuosikymmen sitten lapsirikas Suomi muuttuu varsin nopeasti vanhusrikkaaksi Suomeksi. Tätä kautta ehkä avautuu myös se näkymä, että kun me puhumme paljon hyvinvointiyhteiskunnan rakenteista, niin jos ajattelemme 40—50 vuoden aikajänteellä, totta kai myös tämän meille kaikille rakkaan hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden pitää sopeutua, ja tämä merkitsee erittäin vaativia ratkaisuja myös käytännön politiikassa.

Arvoisa puhemies! Haluan pysähtyä kuitenkin näihin kahteen asiaan, jotka selonteossa nousevat päällimmäisinä vastauksina tähän väestön ikärakenteen muutokseen: toisaalta syntyvyyteen, syntyvyyden lisäämiseen, ja toisaalta työperäisen maahanmuuton lisäämiseen. Minä tunnistan sen, mitenkä vaikea asia yleensäkin tämä väestöpolitiikan käsittely on, syntyvyyden esille ottaminen. Tässä mielessä pysähdyn siihen, mitä todella elämän ihme ja elämän lahja kaiken kaikkiaan merkitsee.

Minä jollakin tavalla ajattelen sitä, että kyllä suomalaisessa yhteiskunnassakin enemmän pitäisi pysähtyä myös ihastelemaan sitä, mitä lapset merkitsevät, minkälaista sisältöä ja rikkautta lapset tuovat elämään. Jollakin tavalla tämän selonteon lähtökohtakin on hyvin vahvasti talouden elementteihin keskittyvä, ja on ymmärrettävää, että vaurauden lisääntyessä pitää taloudellisten etuuksien vahvistua myös lapsiperheiden todellisuudessa, mutta jotenkin erikoista on se, että vaurauden lisääntyminen länsimaissa on merkinnyt pääsääntöisesti syntyvyyden alentumista. Jos me ajattelemme tänäänkin käytävää keskustelua, niin kyllähän sen, että yhteiskuntaan luodaan paremmat taloudelliset edellytykset, pitäisi nimenomaan merkitä sitä, että me olemme valmiit vastaanottamaan enemmän lapsia, näkemään sen merkityksen koko terveen yhteiskunnan, ehyen yhteiskunnan, rakentumisessa, mutta valitettavasti kehityslinja on ollut päinvastainen ja näin Suomessa ja koko Euroopassa joudutaan pysähtymään sen tosiasian eteen, millä tavalla me saamme lisää lapsia, millä tavalla me luomme terveemmän ikärakenteen yhteiskuntiimme.

Arvoisa puhemies! Toisena asiana haluan lyhyesti pysähtyä tähän työperäisen maahanmuuton vahvistamiseen, joka on varmasti lähtökohtana perusteltu. Meidän pitää löytää toimenpiteitä ja keinoja, joilla me otamme ihmisiä vastaan suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta samanaikaisesti meidän on tarkoituksenmukaista nähdä, että tämän tosiasian eteenpäinvieminen ei ole helppoa siinä tilanteessa, jossa kaikki Euroopan unionin jäsenmaat ovat periaatteessa saman ongelman äärellä. Aivan sama ongelma koskettaa Venäjää. Silloin tullaan kysymykseen, mistä me voimme löytää niitä muuttajia, jotka ovat valmiit asettumaan Suomeen. Ehkä keskeisin kysymys on se, millä tavalla me helpotamme Suomessa opiskelevien ja opiskelleiden nuorten pysyvää työhön sijoittumista Suomeen. (Puhemies koputtaa) Tällä hetkellä vain noin 10 prosenttia Suomessa opiskelevista voi jäädä ja jatkaa toimintaansa suomalaisessa työelämässä.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevan tulevaisuusselonteon yhtenä tärkeänä osana on väestön ikääntymiskysymys. "Ikääntyminen tarkoittaa koko yhteiskuntaa koskettavaa ilmiötä, jossa lasten ja työikäisten määrät vähenevät samalla kun ikääntyneiden määrä kasvaa", todetaan selonteossa. Mitä tämä koko yhteiskuntaa koskettava ilmiö sitten merkitsee niiden elämässä, jotka ikääntyvät tässä ikääntyvässä yhteiskunnassa?

Valtioneuvoston hyväksymä linjaus, jonka mukaan väestön ikääntyminen nähdään positiivisena mahdollisuutena, on mielestäni oikea lähtökohta. Väestön vanhenemista koskeva keskustelu on monesti ollut sikäli vinoutunutta, että väestönmuutosten tulkitaan usein merkitsevän vain kaikkein iäkkäimpien ihmisten ja eniten hoitoa vaativien vanhusten lukumäärän kasvua. Tämä ei pidä paikkaansa. Tälläkin hetkellä vain 5—7 prosenttia yli 75-vuotiaista hoidetaan laitoksissa. Todellisuudessa suurimman ryhmän ikääntyneiden joukossa tulevat muodostamaan monella tavalla aktiivista elämää viettävät seniorikansalaiset, jotka toki tarvitsevat erilaisia palveluita ja tukimuotoja mutta jotka eivät ole sänkyyn sidottuja ja ympärivuorokautisen hoidon tarpeessa. Tärkeä kysymys on, miten vanhuspolitiikkamme ottaa huomioon myös tämän ryhmän tarpeet.

Aivan perustavanlaatuinen lähtökohta on sen asian hahmottaminen, että vanhuspolitiikka ei ole yhtä kuin sosiaali- ja terveydenhuoltopolitiikka. Se on toki osa sitä, mutta yhä olennaisempana osana tulevaisuuden vanhuspolitiikassa tullaan huomioimaan ikääntyneiden opiskelu-, vapaa-ajanvietto-, liikunta- ja kulttuuriharrastusmahdollisuudet ym. asiat, jotka kuuluvat jokaisen meidän elämään iästä riippumatta, enemmän tai vähemmän. Erilaisten ikäihmisille tarkoitettujen tukitoimien ja palvelujen lähtökohtana tulee olla se, että ikääntyneille tarjotaan mahdollisuus mielekkääseen elämään ja arjen sujumiseen. Esimerkiksi kotikaupungissani Lieksassa ollaan parhaillaan virittelemässä uusimuotoista vanhustyötä, joka korostaa ikääntyvän ihmisen merkityksellisyyttä ja aktiivista osallisuutta yhteisössä. Hienompi nimitys tälle työlle on "sosiokulttuurinen vanhustyö". Sosiokulttuurinen käsitys korostaa moninaisia tapoja vanheta, näkee vanhuuden jopa uutena mahdollisuutena ja nostaa vanhuudesta esiin voimavaroja ja vahvuuksia. Tähän liittyy vanhuspalvelujen rakenteen raju muutos, palvelujen tuotteistaminen, hinnoittelu, tilaaja—tuottaja-malli, palvelusetelit, yksityisen ja julkisen palvelun toiminnallinen integraatio. Keskiöön nousee myös todellinen valinnan mahdollisuus.

Väestön vanheneminen on yhteiskunnallinen saavutus. Olemme saavuttaneet sen, mikä on ollut tavoitteenamme: lisää vuosia elämään. Väestön vanheneminen on kaikkialla tapahtuva prosessi. Suomessa se koskee kaikkia seutuja ja kuntia. Markkinoita ajatellen vanheneminen on myös mahdollisuus. Sen tulisi kirvoittaa innovatiivisuutta. Toistaiseksi markkinat eivät ole kovin huomattavasti suuntautuneet vanhenevaan väestöön. Pienituloisten eläkeläisten osuus tulee nopeasti vähenemään ja eläkkeiden keskitaso nousee, koska valtaosa tulevista eläkeläisistä on palkansaajia. Tällä tekijällä on kansantaloudellisesti ja palvelujen rahoituspohjan kannalta suuri merkitys.

Ikääntyvän väestön vaikutuksista julkiseen talouteen on tehty monia laajoja selvityksiä ja tutkimuksia. Niiden viesti on ollut se, että vanhuusmenot tulevat nousemaan rajusti. Tähänastisissa tutkimuksissa ei ole otettu huomioon eläkkeistä ja hoivamenoista julkiselle sektorille takaisin virtaavia verotuloja; on arvioitu vain bruttomenojen kasvua tai otettu huomioon laitoshoidon asiakasmaksut. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimuspäällikön Pekka Parkkisen laskelmat osoittavat menokehityksen ennakkoarviot vääriksi. Julkiset vanhuusmenot ovat suurimmillaan 2030-luvun puolivälissä, jolloin bruttomenot ovat vajaat 25 prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta nettomääräiset menot vain runsaat 14 prosenttia. Vuonna 2003 vastaavat osuudet olivat 19,5 ja 13,1 prosenttia. Bruttomenot tulevat kasvamaan suhteellisesti siis paljon enemmän kuin nettomenot.

Parkkisen laskelmat osoittavat, että nettomenojen paljon hitaampi kasvu johtuu siitä, että tulevat eläkeläiset maksavat saamistaan eläkkeistä tuntuvasti enemmän välittömiä veroja kuin eläkeläiset nyt. Eläkkeestä maksettavien välittömien verojen suhteellisen osuuden systemaattinen kasvu johtuu Parkkisen mukaan kahdesta perussyystä. Vuonna 2002 melkein puolet eläkeläisistä jäi alle 15 000 euron vuositulon. Kun eläkeläisten tulot ovat verottomia 8 000 euroon saakka, osa heistä ei maksa veroja lainkaan ja loputkin varsin vähän. Pienituloisten eläkeläisten osuus tulee kuitenkin nopeasti vähenemään, kuten totesin.

Miksi nettolaskelmat on tehty vasta nyt? Eläkepommin uhkakuva on perustunut 1990-luvulla hallitsevaksi nousseeseen talousajatteluun, joka pitää kaikkia julkisia menoja pelkkinä kustannuksina ja dynaamisen talouskasvun rasitteena. Entä vaikutukset kulutuskysyntään ja työpaikkojen kasvuun? Kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle, kasvavien eläketulojen lisäksi eläkkeelle siirtyviltä vapautuu runsaasti työpaikkoja, samalla kun eläkeläisten määrä kasvaa miljoonasta puoleentoista. Markkinoille tulee puoli miljoonaa uutta päätoimista ja keskimäärin hyvätuloista kuluttajaa, jotka ovat pääosin jo suuret investointinsa tehneet ja velkansa maksaneet. (Puhemies koputtaa) Eläkeläismäärän nousu ei siis ole pelkästään kustannus, vaan myös maksukykyisen kysynnän ja sitä kautta työpaikkojen kasvua. Tätä taustaa vasten arvokas ikääntyminen tulisi nostaa kunniaan.

Mikko  Alatalo  /kesk:

Arvoisa puhemies! Väestörakenteen muutoksen suunnan kääntäminen on hidasta. Jos nyt työmarkkinat ja syntyvyys nousisivat jostakin syystä rajusti, olisivat tulokset nähtävissä vasta 20 vuoden kuluttua. Samoin maahanmuuton lisääntyminen vaikuttaa vasta 10—20 vuoden kuluttua. Väestön ikärakenteen rajuin muutos tapahtuu Suomessa nyt seuraavan 15—20 vuoden aikana. Kouluikäisten ikäluokat voivat joissakin kunnissa supistua jopa 40—50 prosenttia. Tämähän on yleiseurooppalainen kehityspiirre, mutta Suomessa se on etupainotteista. Ikäluokista suurimmat saavuttavat normaalin eläköitymisiän 10 vuoden kuluessa, mutta tosiasiallinen työelämästä irtautuminen tapahtuu jo 5 vuotta aikaisemmin. On hyvä, että hallituksen tulevaisuusselonteossa on ollut taloudellinen näkökulma, koska siinä on se koko homman ydin, millä tämä kaikki maksetaan.

Vuosittain noin 250 000 suomalaista muuttaa kunnasta toiseen. Viime vuosina suuret keskukset ja niiden lähialueet ovat olleet saajina, menettäjinä maaseutu ja pienet keskukset. Itse asiassa suurimman haasteen edessä ovat suurten kaupunkien kehyskunnat, vaikkapa Vesilahti, Ylöjärvi, Kiiminki tai Nurmijärvi. Väkeä tulee kuin joulukirkkoon, mutta veroeurot tulevat viiveellä. Palvelut, päiväkodit ja koulut, tulee silti hoitaa. Kyseessä on siis maallamuutto. Monet tällaiset kehyskunnat ovat väliinputoajia tällä hetkellä. Nuoren työvoiman tasainen väheneminen tulee heikentämään taas sitten syrjäseutujen mahdollisuuksia. Ennusteiden mukaan Suomeen kehittyy kuntia, joissa työikäisten määrä on niin pieni, että työikäistä väestöä ei riitä edes kaikkiin tehtäviin siellä. Väki- ja resurssipulan takia monia toimintoja joudutaan karsimaan ja lopettamaan.

Vaikka näkymät ovat monessa suhteessa synkät, suomalaisella yhteiskunnalla on kaikki edellytykset selvitä hyvin ikärakenteen muutoksesta. Suomalaiselle tyypillistä innostuneisuutta lähteä vasta hädän hetkellä tekemään asioita pitäisi välttää; pitäisi nyt tässä vaiheessa jo reagoida, vaikka minä tiedänkin, että tämä päivänpolitiikka yleensä täällä puhuttaa ihmisiä enemmän. Yrittäjyyden edellytykset on luotava nyt eikä sitten kun se on myöhäistä. Matalan tuottavuuden työn vetovoimaa on lisättävä. Jos aiomme pitää edes rippeet palveluista, on elinkeinoelämän pystyttävä olemaan veronmaksukykyisenä. Julkisen talouden rahoituspaineet taas nostavat työn verotusta entisestään, ja tämä on huono asia työllisyydelle. Brunilan globalisaatiotyöryhmän toimenpide-ehdotusten toteuttamisen välttämättömyys on ymmärrettävä jo tästäkin syystä.

Mitä tulee lapsiin, se vaatisi todella meiltä suurta arvovallankumousta, että Suomesta yhtäkkiä tulisi lapsiyhteiskunta. Ei nuoriapareja voi pakottaa tekemään lisää lapsia. Yhteiskunta voi vain luoda paremmat puitteet. Tämä tarkoittaa vähemmän kovaa yhteiskuntaa, joka joustaisi ihmisten tarpeiden mukaan eikä kunnioittaisi pelkkää työlle uhrautumisen arvoa. Vaikka hallitus on toteuttanut monia lapsiperheiden tukiasioita nyt, niin ei tämä yhteiskunta kertaheitolla siirry tästä materialismista sellaiseen lapsiystävällisyyteen. Kukapa opiskelu- tai työelämäkilvassa mukana oleva saisi vielä lapsetkin mahtumaan sinne? Toisaalta niillä ihmisillä, joilla olisi aikaa lapsille, ei ole lapsiin taloudellisesti mahdollisuuksia. Lohduton yhtälö. Kenties tulevilla sukupolvilla on kestävämmät arvot ja he osaavat arvostaa lapsia enemmän.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko omalta osaltaan korostaa, että seniorikansalaiset tulisi nähdä mahdollisuutena, voimavarana, eikä taakkana, ja näin onkin. Seniorikansalaiset tulevat käyttämään paljon tulevaisuudessa palveluja matkustamisen, liikunnan ja kulttuurin markkinoilla. Myös hyvinvointipalvelujen kysyntä lisääntyy. Tuossa jo siteerasinkin omaa lauluani, että "mummot tahtoo pitää hauskaa eikä sitä peittele", elikkä seniorikansalaiset jo nyt kuluttavat, esimerkiksi käyttävät laivojen ja hotellien palveluja erittäin paljon, he matkustavat paljon.

On hieno huomata, että kotikaupungissani Tampereella on herätty myös senioripalveluihin. Yhdistämällä informaatio- ja tekstiilitekniikkaa luodaan uusia mahdollisuuksia tukea ikääntyvän väestön aktiivista elämää ja löydetään uusia ratkaisuja hoito- ja hoivapalveluihin. Kehittämisalueina ovat tässä Aktiva-projektissa muun muassa puettava elektroniikka, älykkäät ympäristöt, älytekstiilit ja funktionaalinen vaatetus. Kolmannelle sektorille ja yksityisille yrityksille suorastaan tyrkytetään töitä ja asiakkaita tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Suomella on myös mahdollisuudet viedä ulkomaille senioripalveluja, jos osaamme tehdä sellaisia tuotteita, millä seniorikansalaisia voidaan palvella.

Me tarvitsemme maahanmuuttajia, mutta niin kuin äsken sanoin omassa repliikkipuheenvuorossani, sen täytyy perustua kansalliseen terveeseen itsekkyyteen, että emme tee samoja virheitä kuin Ruotsi tai Hollanti. Hollannissahan on esimerkiksi muodostunut tämmöisiä gettoja, samoin Ranskassa, joissa tietysti siirtolaiset turvautuvat toisiinsa, mutta samalla sulkeutuvat omaan kulttuuriinsa eivätkä integroidu maan alkuperäisväestön sekaan. Haluan painottaa tätä ilmausta "työperäinen maahanmuuttaja". Olen tästä keskustellut monien, esimerkiksi intialaissyntyisten ravintoloitsijoiden, kanssa, ja he ovat itse asiassa aika tiukkoja kavereita. He sanovat, että he haluavat, että tänne tulevat ulkomailta ihmiset tekemään työtä eivätkä vapaamatkustajiksi. He ovat erittäin moraalisia siinä asiassa ja tiukempia kuin itse asiassa me, jotka emme uskalla välttämättä aina sanoa totuuksia näissä asioissa. Ruotsissa tällä hetkellä aika paljon ollaan kriittisiä tämän vanhan siirtolaispolitiikan suhteen. Tumba on minullekin tuttu serbokroaattien lähiö, jossa oli suomalaisia myös, ja heillä on ollut siellä vuosikausia vaikeuksia.

Mutta kaiken kaikkiaan on hyvä, että tämä tulevaisuusraportti on nyt tehty, ja sitä täytyy tarkastella yhdessä Himasen raportin ja tulevaisuusvaliokunnan agendan kanssa, mikä tehtiin tuohon Himasen raporttiin. Myös tässä yhteydessä täytyy tietysti tutustua Brunilan työryhmän paperiin ja myös presidenttimme näkemyksiin, ja uskon, että näistä yhdistämällä meillä on eväitä tähdätä myös tulevaisuuteen eikä vaan puhua näistä päivän tällä hetkellä polttavista asioista.

Ensimmäinen varapuhemies:

Ed. Saarinen, sallin puheenne pitämisen paikaltanne johtuen liikuntavaikeudesta.

Matti Saarinen /sd:

Kiitoksia, herra puhemies! Tämä selonteko on monessa mielessä hyvä. Erityisen hyvää siinä on jo heti kärkeen sen nimi, "Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille". Hyvää on sekin, että ikäihmiset nähdään reilusti voimavarana eikä missään nimessä rasitteena. Sinne on listattu paljon hyviä tavoitteita, joista tuon esiin esimerkiksi tuottavuusvaatimuksen, syntyvyyden lisäämisen tavoitteen, mutta henkilökohtaisesti kaipaisin enemmän konkretiaa ja keinoja, millä keinoilla. Tässä on kyllä monia rasteja kuvattu, mutta reitin valinta on epäselvä. Esimerkiksi lastenteon ongelma. Tuskin ihmisrodun mielenkiinto tätä tekotapaa kohtaan on sinänsä vähentynyt; syitä pitää etsiä muualta. Tarvitaan positiivisia, vaikuttavia perhepoliittisia toimenpiteitä. Pitää voida kannustaa ja motivoida perustamaan perheitä ja hankkimaan lapsia. Pitää kysyä, miksi ihmiset eivät kenties halua tinkiä mukavuudestaan lapsia hankkimalla vai onko se toimeentulokysymys. Varmaan on kumpaakin.

Edelleen tuottavuudesta. Ollaanko tämä tuottavuustavoite hankkimassa työntekijöiden selkärangasta, tai selkänahasta, niin kai pitää sanoa, koska tämä maailma, nämä ahneuden markkinat, näyttäytyy sillä tavalla, että pääomalla ei ole isänmaata, mutta työntekijä on sidottu kyllä isiensä maahan? Työssäjaksaminen tulee tästä selonteosta hyvin esiin. Sekä päivittäin että myöskin pidemmällä aikavälillä pitäisi työelämässä jaksaa mahdollisimman pitkään. Sitä taustaa vasten tuntuu oudolta, että selonteossa käsitellään kaikkein oleellisinta jaksamistekijää, nimittäin liikuntaa, minimaalisen vähän. Sivulla 39 on kaksi ja puoli riviä, nekin tässä järjestyksessä: "Kulttuuri ja liikunta edistävät henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Ikääntyneiden ihmisten omaehtoisen liikunnan edellytykset ja ohjattu terveysliikunta tulisi sisällyttää osaksi kuntien hyvinvointipolitiikkaa ja vanhusstrategiaa." Sivulta 41 löytyy kokonainen rivi — sekin menee tässä järjestyksessä — kun puhutaan lapsista ja nuorista huolehtimisesta: "- - kirjasto- ja kulttuuripalveluilla sekä erilaisilla liikuntaa ja muuta harrastamista tukevilla toimilla." Kyllä kirjoittajat tässä osoittavat tietämättömyytensä, eivät tiedä, missä suomalainen nuoriso aikansa viettää. Se on urheilukentillä ja saleilla. Kaikki harrastukset ovat hyviä, mutta suomalainen nuoriso löytyy sieltä. Tähän aihepiiriin liittyen, kun on kysymys jaksamisesta ja toimintakyvyn ylläpitämisestä, olisi luullut, että täällä olisi mainittu vaikkapa kansansairauksista ne yleisimmät, jotka voidaan liikuntaa harrastamalla välttää ja joiden määrää vähentää.

Sen sijaan yhteiskunta on tehnyt selvästi liikuntakykyyn ja toimintakykyyn vaikuttavia päätöksiä. Liikuntamäärärahat on leikattu, lähes kaikki koulujen liikuntakerhot on lakkautettu, koululiikunta on ajettu alas, liikuntaseurojen toimitilat on pantu maksullisiksi. On otettu koko ajan pieniä askeleita ihan väärään suuntaan suhteessa selonteon tavoitteisiin. Vain eduskunta on lisännyt liikunnan määrärahoja tässä yhteiskunnassa. Siitä kollegoille kiitos. Ne ovat olleet viisaita päätöksiä. Budjeteissa on keskitytty pitkälti vain vaurioiden maksamiseen, esimerkiksi lastenpsykiatriaan. Aina on runtattu raakasti lisää rahaa, kun tarve on niin kova. Eli me olemme valmiit maksamaan vaurioista, mutta me emme luota näihin ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin.

Herra puhemies! Vielä ihan lopuksi: Hyvänä pidän sitä, että tässä pohdiskellaan myös sukupolvien välistä tasa-arvoa. Sitä pitää tavoitella. Tässäkin sitä konkretiaa olisi voinut tuoda esiin, esimerkiksi siinä, miten tätä maata rakennetaan silloin, kun kysymys on investoinneista. Onko reilua, että tämän päivän työssäkäyvät maksavat pitkävaikutteisia investointeja vuotuisilla budjeteilla, vai olisiko sukupolvien välistä reiluutta se, että niitä olisi koko investoinnin elinkaaren ajaksi rahoitettava myöskin kulloinkin hommissa olevien ihmisten toimin ja voimin? Tämä on aika iso kysymys, miten yhteiskunnan infrarahoitus hoidetaan niin, että se on sukupolvien välillä rehtiä ja reilua. Tästä puuttuu myöskin totaalisesti näkökulma, kun tätä selontekoa lukee.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Otsake on siis Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille — Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko väestökehityksestä, väestöpolitiikasta ja ikärakenteen muutokseen varautumisesta. On aivan loogista ja oikein, että ed. Pulliaisen kanssa peräänkuulutimme debatin yhteydessä sitä, että reunaehdot ja olosuhteet, jotka tällä planeetalla vallitsevat, olisi myöskin tämän selonteon yhteydessä tuotu esille, etenkin siksi, että tämä aikaikkuna on 50 vuotta tai ainakin 45 vuotta, vuoteen 2050. Ei riitä vastaukseksi kuitenkaan se, minkä pääministeri Vanhanen sanoi ja totesi, että siitä on niin paljon puhuttu. Arviot maapallon väestömäärän kehittymisestä ja väestöräjähdyksestä ovat jälleen synkistyneet johtuen tästä aikaisemmin mainitsemani pyhän kolminaisuuden eli paavillisen katolisen kirkon, islamin ja yhdysvaltalaisen konservatismin liitosta.

Se, mikä on hyvää tässä tulevaisuusselonteossa, on toki tämä kaikki väestöryhmät mukaan ottava tarkastelu. Yksityiskohtiin ei kovin paljon näin suppeassa selonteossa, tässä osuudessa, mikä meillä on nyt yleensä käsittelyssä, sen noin 60 sivulla, pystytä menemään. Mutta nimenomaan vanhusväestön ja ikääntyneen väestön aseman selvittäminen lapsista ja nuorista huolehtimisen ohella noin otsikkotasolla on toki hyvä asia. Samalla kuitenkin on ehkä suuri puute se, ettei keinoja — miten asioita, esimerkiksi lapsista ja nuorista huolehtiminen, toteutetaan — tuoda erityisesti esille. Maininnat ovat hyvin suppeita ja pelkistettyjä. Aikaisemmissa keskusteluissa tänään ja laajemminkin yleensä eduskunnassa, on jatkuvasti tuotu esille niitä puutteita, joita lapsista ja nuorista huolehtimisessa on viime vuosina tullut esiin. Täällä ed. Saarinen myös toi erään osuuden, nimittäin liikuntaan liittyvät puutteet. Mutta aivan samalla tavalla kuin koululiikunta on ajettu alas, erilaiset kerhotoiminnat on lopetettu, on kouluterveydenhoito ollut säästökohteena. Näin ollen huolehtiminen esimerkiksi terveyskasvatuksen näkökulmasta, sairauksien ennaltaehkäisyn näkökulmasta, on jäänyt varsin vähäiseksi.

Se, mikä on usein eduskunnassa viime kuukausina tullut esiin hallituksen puheissa, on se, että ikääntyminen on uhka ja ongelma. Nyt tämän päivän keskustelussa tätä asennetta on korjattu ja pyritty tuomaan se voimavarana. Osa 12 "Ikääntyneiden voimavarojen tukeminen ja hyödyntäminen" on, voisi sanoa, kohtuullisen positiivista luettavaa siinä mielessä, että täällä todetaan ikääntyneet merkittävänä voimavarana yhteiskunnan osalta. Tämä toki ansaitsee kiitoksen hallitukselle, että tämäntyyppinen huomio on täällä mukana.

Tämä asema, mihin täällä aikaisemmin kiinnitettiin huomiota, ovatko vanhukset tai yleensä ihmiset vain kuluttajia tai hyödynnettäviä kohteita, ehkä ansaitsee sen kritiikin, mikä täällä esimerkiksi ed. Huotarin puheessa vanhusten kohdalla tuli esille. Kokonaisvaltainen ihmisenä ja kansalaisena olemisen näkemys on kuitenkin ehkä vaikeaa ja haastavaa tuoda esille näinkin suppeassa esityksessä. Kuitenkin kysymys sekä ikääntyneen väestön että nuorten ja lasten kohdalla on myös siitä, miten he elävät todellakin hyvää elämää Suomessa ja Euroopassa ja koko maailmassa. Näin ollen hyvin esineellistävä kohtelu, ihmisten kohtelu ikään kuin vain todellakin voimavarana taikka, sanotaan, tällaisena tuotantotekijänä, ei ole riittävä.

Mutta lopetan siihen, että tämä lähestymistapa on mielestäni myös positiivinen. Yksityiskohtia löytyy, joissa on uutta, parempaa kuin aikaisemmin, mutta toivon mukaan tämä nyt on alku sille, että tulevaisuusvaliokunta tekee tästä hyvän mietinnön ja omassa työssään sitten jalostaa näitä valtioneuvoston esiin tuomia käsityksiä.

Ensimmäinen varapuhemies:

Tästä eteenpäin puheenvuorojen suosituspituus on enintään 10 minuuttia.

Ed. Satu Taiveaho merkitään läsnä olevaksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Lupasin pääministerille kertoa sen, miksi juuri tässä selonteossa olisi pitänyt ottaa globaali lähtökohta huomioon ja erikoisesti väestöräjähdys. Hänhän itse vaati kauaskantoista tarkastelukulmaa näissä asioissa, ja niin kuin ed. Tiusanen juuri totesi, vuosi 2050 elikkä 45 vuoden päästä oleva ajankohta on tässä hallitsevassa asemassa, ja silloin tietysti väestöräjähdys on aivan perustavaa laatua olevassa merkityksessä.

Tuore tilasto kertoo, kuten jo vastauspuheenvuorossa totesin, että maapallon väestö runsastuu nettomääräisesti 78 miljoonalla asukkaalla vuodessa, mikä tarkoittaa sitä, että 13 vuodessa tulee miljardi uutta asukasta maapallolle. Tämähän merkitsee sitä, että kun maapallon asumiskelpoinen ala pienenee koko ajan, niin väestö pakkautuu tietyille alueille, jolloin uusiutumattomien luonnonvarojen, jotka ovat keskeisen kulutuksen kohteena, varannot pienenevät merkittävästi. Avainasemaan nousee makea vesi toisaalta ja fossiiliset polttoaineet toisaalta. Kumpikin kilpailee eräällä tavalla siitä, kummasta tulee alueellisesti tai jopa globaalisti ensimmäisenä niin sanottu masking factor, tekijä, joka vaikutuksellaan peittoaa kaikkien muitten rajoittavien tekijöiden vaikutuksen elämän ylläpitämisessä. Tämä kysymys on siis perusekologiasta. Täällä on viitattu Juha Siltalan kirjaan, jota on pidetty rohkeana avauksena. Arvoisa puhemies! Se on lällärikamaa sen rinnalla, mistä tässä on kysymys. Näin asianlaita on.

Suomi tulee tässä aivan erityiseen asemaan sen takia, että meillä energiahuollossa 70 prosenttia energiasta tulee maan rajojen ulkopuolelta eikä meillä ole itsellämme ylimenokaudeksi mitään fossiilisia polttoaineita käytettävissä. Siis kaikki on ulkopuolella, kaikki se, minkä varaan kestävä energiatalous ja raaka-aineiden kierrätystalous pitää rakentaa. Se on se perimmäinen asia. Se on se masking factor niukentuvien resurssien maapallolla, joka meidän pitäisi jo nyt ottaa huomioon. Mutta meillä ei ole syytä tässä kuitenkaan ruikuttaa sen takia, että meillä on oman maamme pinta-ala niin laaja, että me pystymme maankäytöllisesti tämän asian kestävällä tavalla ratkaisemaan.

Olin noin 15 vuotta sitten Mikko Mansikan maankäyttökomitean jäsenenä ja silloin esitin jo, että me tarvitsemme tähän maahan valtakunnan kaavan, jossa on otettu nimenomaan huomioon keskeisellä tavalla maankäytöllisesti uusiutuviin energialähteisiin perustuva energiajärjestelmä. No, siihen ei silloin poliittisia eikä muitakaan edellytyksiä ollut, mutta kaikki silloin komiteassa mukana olleet myönsivät sen, että tähän ajaudutaan ennen pitkää. Nyt ajaudutaan erittäin nopealla vauhdilla. Meillä puhutaan täällä Kiina-ilmiöstä. No, se Kiina-ilmiöhän on tällä hetkellä sitä, että tämän vuoden toukokuussa Kiinasta tuli energianviejänä nettotuoja. Siis tapahtui perustavaa laatua oleva muutos Kiinan kohdalla, ja Kiinalla on tällä hetkellä masking factorina energiapula. Siis ei kannata kovin paljon huolissaan olla siitä, että Kiina kilpailee meillä tuotantomarkkinoilla, koska energia tulee rajoittamaan sitä kasvua, mikä Kiinassa tällä hetkellä on lähes 10 prosenttia talouskasvuna. Koska kantaluku on niin alhainen, syntyy suuria kasvulukuja. Sekin on hyvin merkittävä näkökohta.

Kun me siirrymme uusiutuvien energialähteiden ja kierrättävän talouden maaksi, aluepolitiikka ratkeaa kertaheitolla. Se tarkoittaa sitä, että se alue, mikä ei ole erityisiin tarkoituksiin suojelluksi varattu tai erityisiin asunto- ja muihin tarkoituksiin varattu, on osa tätä uusiutuvan energian aluetta, jossa tietysti meille valtakunnallisesti on ratkaisevaa se, että sillä on käytettävissään infra, johon se tukeutuu, jolloin aluepoliittisesti kaikki alueet ovat tärkeitä ja olennaisia. Se tietysti ohjaa myöskin elinkeinotoiminnan sijoittumista tässä maassa.

Äskettäin oli Helsingin Sanomissa pääkirjoitussivun alakerta-artikkelina Pasi Moision, turkulaisen maantieteilijän, kirjoitus aluepolitiikasta. Sen ambitio oli täsmälleen samalla tasolla kuin tämän selonteon tarkastelukulma, nimittäin ei oikeastaan yhtään mitään niin kuin vähän pitemmällä aikavälillä, ja — huom. — kysymys on maantieteilijästä, joka tulee kertomaan aluepoliittisia näkökulmiaan näin merkittävällä foorumilla.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kiinnitän kahteen asiaan huomiota. Ensinnäkin tässä tietysti tämänkin selonteon tavoitteena ja pohjana on osaamiseen perustuva yhteiskunta. Mielenkiintoista on se, että mitään ratkaisumallia ei yliopistorahoitukseen esitetä, kun siltä järjestelmältä, joka nyt on käytössä, menee pohja pois. Toisekseen totean, että työreformi on taitavasti ujutettu tämän selonteon sivuille 47—49 — puhun nyt mustakulmaversiosta. Tämä on erittäin taitavasti tehty; siinä on Brunila kakkonen.

Seppo  Särkiniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Minulla ei ole kompetenssia käydä edustajaprofessori Pulliaisen kanssa riitelemään eikä taistelemaan. Minä arvostan ja kunnioitan hänen asiantuntemustaan, mutta sanoisin näin vapaasti, että vaikka meillä olisi perunoista ylituotantoa, kuitenkin on lupa oma palsta hoitaa, ettei kuole nälkään. Minusta tässä on nyt kysymys sen tyyppisestä asiasta.

Hallituksen tulevaisuusselonteko on mielenkiintoinen ja hyvin osuva analyysi sellaisista yhteiskunnan perusrakenteista, joita ei päivänpolitiikassa käsitellä omalla nimellä mutta joiden vaikutus koko kansalliseen tulevaisuuteemme on melkoinen. Selonteon visio ei ole kovin mairitteleva. Työikäisen väestön määrän väheneminen heikentää talouden kasvua pitkällä aikavälillä. Se tarkoittaa mahdottomuutta pitää yllä nykyisen kaltaista hyvinvointimallia.

Raportti on kuitenkin sillä tavalla positiivinen, että se osoittaa ikääntymisen taloudelliset ja yhteiskunnalliset ongelmat. Tähän saakka ja myös täällä käydyissä keskusteluissa asiaa on jonkin verran tarkasteltu ja lähinnä tarkasteltu arvomaailman muutoksina ja nostettu kädet pystyyn. Nyt ymmärretään ja myönnetään, että matala syntyvyys tarkoittaa Suomen oloissa talouden ja sen päälle rakentuvan hyvinvointimallin hidasta rapautumista. Tähän saakka on puolustauduttu sanomalla, että suomalainen palvelujärjestelmä on kuitenkin pystynyt pitämään yllä Euroopan mittakaavassa korkeaa syntyvyyttä. Se on totta, mutta se on kuitenkin laiha lohtu, sillä se ei paljon kannusta, että on luokalle jääneistä paras.

Poliittinen keskustelu kuuntelee vain rahan kieltä. Raportti osoittaa hyvin, että matala syntyvyys johtaa seuraaviin lopputuloksiin: taloudellinen kasvu hidastuu, markkinat supistuvat ja menettävät vetovoimaansa, työvoima ikääntyy, mikä laskee aikanaan vääjäämättä joustavuutta, uuden oppimista, innovatiivisuutta ja dynamiikkaa. Lääkkeeksi tarjotaan työllisyysasteen nostamista ja tuottavuuden kasvua sekä sinänsä kunnioitettavaa määrää yhteiskunnallisia toimia, joilla on kehitetty eläkejärjestelmää, lisätty panoksia koulutukseen, tiede- ja teknologiainnovaatiotoimintaan jne. Minusta nämä ovat positiivisia asioita ja kuvaavat sopimusyhteiskunnan parhaita piirteitä. Lääkkeet ovat siis oikeita, ja niitä tulee käyttää reseptin mukaisesti.

Mutta vaikka työllisyys olisi 100 prosenttia, matalan syntyvyyden yhteiskunnallinen vaikutus jää olemaan ja toimii omalla logiikallaan kuin puutostauti. Sama kohtalo on tuottavuuden nousulla. Jos se olisi suomalainen idea, jota voisimme pitää kaikilta kilpailijoiltamme salassa, me saattaisimme siinä onnistua, mutta kun vastassa ovat Kiinan, Aasian ja Etelä-Amerikan nuoret, kasvunälkäiset kansakunnat, veikkaan kovin kivistä sarkaa kynnettäväksi.

Nyt on kuitenkin kysyttävä, onko kansakuntamme ajautunut tähän tilanteeseen luonnonlain välttämättömyydellä vai onko taustalla virheellinen politiikka. Minä olen jälkimmäisen kannalla. Sattuu nimittäin niin mukavasti, että Väestöliitto julkaisi eilen perhebarometrin, siis tutkimuksen, jonka tulos on hyvin selväsanainen. Politiikalla lapsiperheet on jaettu kahden kerroksen väeksi. 90-luvulla jo selvästi tiedettiin, mitä matala syntyvyys yhteiskunnallisesti aiheuttaa. Selviytymisstrategiaksi luotiin yhteiskuntapoliittinen malli, joka sai suuren suosion erityisesti sosialidemokraattien leirissä, kyytipojaksi tuli naisverkoston feminismi, ja lopputuloksena oli sellainen sosiaalipoliittinen ideologia, johon kuuluu niin sanottu kahden lapsen normi ja molemmat vanhemmat kokopäivätyössä. Leikattiin tulonsiirtoja ja rakennettiin kallis julkinen palveluverkko. Annettiin siis niille, joilla muutoinkin oli parhaat mahdollisuudet taloudellisesti selviytyä, ja köyhdytettiin sitä väestönosaa, joka olisi halunnut toteuttaa toisenlaista elämisen mallia.

Perhebarometri kertoo tämän hyvin viileästi ja asiallisesti, ja kävi niin kuin kaupanteossa aina tahtoo käydä: saatiin sitä, mitä tilattiin. Tässäkään asiassa ei tippaakaan lohduta, että sama näköalattomuus ja seniilin, vanhan miehen ote elämään kurittaa koko Eurooppaa. Positiivista on kyllä se, että tätä syöksykierrettä keskusta onnistui hallitusneuvotteluissa vähän loiventamaan, mutta kulmakerroin on edelleen negatiivinen.

En olisi aivan näin kyyninen, ellen voisi verrata Väestöliiton barometrin tutkimustuloksia niihin korjausesityksiin, joita raportin luvussa 6 "Väestökehitys vaatii väestöpolitiikkaa" -otsikolla esitetään. Luvun alussa jo todetaan symptomaattisesti, että "Tasapainoisen väestörakenteen hyväksi tarvitaan toimia sekä syntyvyyden turvaamiseksi että maahanmuuton lisääntymiseksi". Syntyvyyden turvaamiseksi — minä kysyn: mitä ihmettä, onko todella näin vaikea sanoa, että syntyvyyttä pitää lisätä? Helposti näkee, että raportti on kirjoitettu kovissa poliittisissa jännitteissä, kun seuraavassa lauseessa sanotaan, että väestömäärän lisääminen ei ole väestöpolitiikan ensimmäinen tavoite vaan hyvinvointisyyt. Mutta eivätkö juuri ne edellytä väestön lisäämistä?

Toinen sarkasmia herättävä kuvaus on tämä: "- - perhepolitiikan suuntaamisessa on huolehdittava siitä, että työn teon houkuttelevuus ei uudistuksissa vähene." Minusta vähän tuntuu siltä, että alla pilkistelee vanha kannustinloukkutyöryhmän ajattelu, että jos perheeseen syntyy enemmän kuin kaksi lasta ja niitä vielä hoidetaan kotona, kyse on lintsaamisesta, lastenteolla rikastumisesta. No, tämä tuhlaus kyllä 90-luvulla poistettiin, ja seuraukset ovat kaikkien nähtävillä. Nyt mietitään pelastumissuunnitelmaa.

Kolmas virheellinen teesi kuuluu näin: "Kansainvälisen kokemuksen perusteella syntyvyyteen vaikutetaan tällä hetkellä nimenomaan toimilla, joilla parannetaan mahdollisuutta toimia sekä vanhempana että työelämässä." Minä väitän, että asia ei ole näin. Tällä turvataan se tilanne, joka 90-luvun poliittisissa ratkaisuissa asetettiin tavoitteeksi, mutta syntyvyyden lisääntymistä se ei turvaa. Syntyvyyden lisäämiseksi tarvitaan niitä toimia, joita perhebarometrissä hyvin selvästi ja asiallisesti otetaan esille.

Asiaa johtaa harhaan tässä yhteydessä puhe määräaikaisista työsuhteista. Tiedämme kaikki, että tätä kehitystä ei voida pysäyttää, vaikka kuinka heristellään nyrkkiä ja kiroillaan epäoikeudenmukaista globalisaatiota. Kyse on siitä, järjestetäänkö sosiaaliturva universaalin mallin pohjalta vai työperusteisesti, kuten nyt on tehty. Alkuun riittäisi jo se, että yhden tulonsaajan perhe voisi tulla tuloillaan toimeen, ei tarvittaisi muuta. Se jo hoitaisi tämän ongelman.

Arvoisat edustajat ennen kaikkea salin vasemmalla laidalla — jossa nyt ei ole kyllä ketään, mutta toivon, että olette siellä huoneissanne kuulolla — syntyvyys ei lisäänny riittävästi, vaikka jokaisella suomalaisella naisella olisi kaksi lasta. Kyllä minä tiedän, että tarvittaisiin politiikan muutosta, mutta oletteko te siihen valmiita? Järjestelmä vaikeuttaa nyt lapsilukutoiveiden toteuttamista ja estää syntyvyyden nousua. Ongelma on politiikalla synnytetty, ja politiikalla asia voidaan korjata. Minä näin kauniisti pyydän teidän suopeuttanne nyt ensin, suomalaiset lapsiperheet, ja sitten koko talouselämä odottaa.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Särkiniemi syytti päivähoitomuotojen luomista, syytti siitä, että se on rapauttanut perhepolitiikan, niin haluan edelleen muistuttaa siitä, että perhemallit ovat tänä päivänä muuttuneet. Meillä on uusperheitä, meillä on paljon yhden aikuisen perheitä ja ydinperheitä taitaa enää olla valitettavasti vain noin 20 prosenttia perheistä. Yksinhuoltajaperheenkin on voitava selvitä työmarkkinoilla.

Se, että mies hankkii perheen, merkitsee seestymistä ja on ihan hyvä asia, mutta kun nainen perustaa perheen, se merkitsee a) uran valitsemista tai toisaalta b) perhevapailla, työttömänä ja pätkätöissä sinnittelemistä. Tällä yhtälöllä, kun joka neljäs nainen lykkää raskauttaan työsuhteen menettämisen pelon takia, meille ei synny lapsia eikä huoltosuhde parane.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun tarkoitukseni ei ole heikentää yksinhuoltajien eikä muidenkaan vaikeassa elämäntilanteessa olevien asemaa eikä myöskään purkaa monipuolista päivähoitoverkostoa. Mutta tilastolliset faktat näyttävät, että näin tämä kahden lapsen normi vain yksinkertaisesti toteutuu. Jos me laskemme hedelmällisyysasteita ja -lukuja, niin me tarvitsemme vähintään 2,1 lasta per nainen, jotta meidän väkilukumme pysyisi edes tasaisena. Kun noin 15 prosenttia ihmisistä syystä tai toisesta ei halua tai saa lapsia ollenkaan, kaikki tiedätte, mitä se tarkoittaa. Mutta meidän perhepolitiikkamme on suunniteltu niin, että ne ihmiset, jotka omasta tahdostaan jatkavat tästä kahden lapsen normista eteenpäin, joutuvat köyhyyden tielle, ja siitä johtuu, edustaja, tämä ongelma, ei siitä, mitä äsken sanoitte.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan myöskin omalta osaltani hieman kommentoida ed. Särkiniemen puhetta, että sinänsä pidän sitä ansiokkaana analyysinä siitä, mitä viime aikoina on tapahtunut, ja pidän myöskin sinänsä kunniakkaana, vaikka en kaikkiin näkemyksiin yhdykään, että on rohkeasti oman asiansa puolesta silloinkin, kun joutuu potkimaan tutkainta vastaan.

Jos sitten mennään selontekoon laajemmin, niin itse olen katsonut tätä selontekoa siitä näkökulmasta, että varsin monissa kohdissa siellä esiintyy vuosi 2030. Se on juuri se vuosi, kun itse jään eläkkeelle, jos kaikki hyvin menee, mutta siitä huolimatta kannan kyllä enemmän huolta paljon lähempänä olevista väestörakenteen muutoksista.

Kuten selonteossa sanotaan, huoltosuhde heikkenee jyrkästi jo muutaman vuoden sisällä, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Olemme ensimmäistä kertaa Suomen historiassa tilanteessa, jossa yli 65-vuotiaita on enemmän kuin alle 20-vuotiaita. Tilanne on aika huolestuttava. Ikääntymiseen varautuminen ja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen huoltosuhteen näin jyrkästi heikentyessä on hyvin vaativa tehtävä. Toki on niin, että ihmisillä on oikeus ikääntyä ja ikääntyminen on tietyssä mielessä myös voimavara, mutta me emme tule siitä selviämään ilman työllisyysasteen selvää nousua.

Täällä on paljon puhuttu siitä, että työllisyysaste pitää nostaa nykyisestä 67:stä 75 prosenttiin viimeistään vuonna 2011. Näin asia nimenomaan on. Tätä hallituskin tavoittelee mutta kovin vähän todellisuudessa sen eteen tekee. Työllisyysasteen nostamiseksi on olemassa keinoja. Ne ovat työnteon kannattavuuden lisääminen tuloveroa alentamalla, tuloloukkuja karsimalla ja työttömyysturvan kannustavuutta kehittämällä. Työvoimapoliittiset aktiivitoimet on suunnattava työttömyysajan alkuun, ja matalapalkkaisen työn taloudellista kannattavuutta suhteessa työttömyysturvaan tulee lisätä.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää nuorten ikäluokkien integroimiseen työelämään. Koulupudokkaille on tarjottava kymmenettä luokkaa tai nuorten työpajatoimintaa. Uusista, entistä pienemmistä ikäluokista ei ole varaa menettää väkeä työvoiman ulkopuolelle, vaan kaikkien panosta yhteiskunnan kehittämisessä tarvitaan. Amerikkalaiset kutsuvat omaa politiikkaansa näiden asioiden osalta no child behind -ohjelmaksi. Me emme tarvitse Amerikan-mallia, mutta tämän ajatuksen sinänsä tulee näkyä laajalti koulutuksessa ja nuorisotyössä.

Arvoisa puhemies! Raportissa korostetaan työperusteisen maahanmuuton merkitystä Suomen taloudelliselle kehitykselle. Selonteko on tässä enemmän kuin oikeassa. Toivoa sopii, että hallituksen maahanmuuttopolitiikka pystyy oikeasti veivaamaan maamme kurssia työperusteiselle maahanmuutolle ja aloittaa sen muuttamalla Suomessa opiskelleiden ulkomaisten opiskelijoiden työnhakumahdollisuuksia. Ideana ei voi olla se, että suomalaisten verovaroilla opiskelevat ulkomaalaiset opiskelijat ajetaan maasta, kun he ovat valmistuneet, vaan se, että heitä houkutellaan jäämään Suomeen töihin.

Terveen järjen ja selonteon linjankin mukaista olisi välittömästi luopua EU:n uusien jäsenmaiden työvoimalle asetetuista siirtymäajoista. Siirtymäajan aiheuttamia ongelmia Suomen työmarkkinoille ei olisi lainkaan tullut, jos täällä eduskunnassa olisi ollut laajemmalla joukolla rohkeutta tehdä Ruotsin parlamentin tapaan itsenäisiä päätöksiä eikä alistua SAK:n tahtoon.

Työperusteisen maahanmuuttopolitiikan läpilyönti vaatii myös asenneilmaston muutosta. Suomalainen ulkomaalaiskeskustelu on edelleen aivan liiaksi keskittynyt keskusteluun pakolaisten määrästä. Itseään humaaneiksi väittävät ovat valmiita avaamaan rajat lähes kaikille tulijoille, ja vastapuolen taas tekisi mieli näyttää ovea muillekin ulkomaalaisille kuin meidän elintasostamme nauttimaan saapuneille. Nyt on jo hyvä aika jättää tämä pakolaiskeskustelu kokonaan omaksi asiakseen ja keskittyä siihen, miten Suomeen saadaan sellaisia maahanmuuttajia, jotka työllään lisäävät koko väestömme hyvinvointia. Suosittelen mallin ottoa kanadalaisesta maahanmuuttopolitiikasta, jossa maahan hakeutuvat pisteytetään sen mukaan, mikä on heidän todellinen mahdollisuutensa integroitua yhteiskuntaan. Lisäpisteitä saa koulutuksesta, työkokemuksesta, kielitaidosta, sukulaisuussuhteista ja aikaisemmasta työkokemuksesta Kanadassa. Juuri tältä pohjalta toivon hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa valmistelevan työryhmän tekevän omat linjauksensa suomalaiseksi maahanmuuttopolitiikaksi.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiinnittää huomiota selonteon aluepoliittiseen ulottuvuuteen. Selonteossa korostetaan alueiden omien vahvuuksien hyödyntämistä. Niin pitääkin. Globaalissa kilpailussa jokaisen yksilön ja jokaisen yhteisön kannattaa kehittää omaa erikoisosaamistaan. Tämä on erinomainen asia, sen me jokainen tiedämme. Tämä ei ole mikään uusi asia, eikä sitä sinänsä voi pitää minään todellisena linjauksena. Vaarana onkin, että aluepolitiikassa todelliset linjaukset tapahtuvat ihan muualla. Sisäasiainministeriö ja oikeusministeriö pyrkivät kilvan lopettamaan valtionhallinnon pisteitä pienistä kaupungeista. Tällä hetkellä oikeusministeriö johtaa, mutta sisäministeriö saa kiinni viimeistään ensi vuoden puolella, kun suuri osa kihlakunnista uhkaa jäädä vasaran alle. Tämä politiikka on todella epäjohdonmukaista ja lyhytnäköistä. Samaan aikaan kun alueille yritetään antaa erilaisia EU-tukia ja muuta projektirahoitusta, rahoitusta, jonka tehot jäävät yleensä hyvin laihoiksi, toisella kädellä lopetetaan elinvoimaisia yksikköjä, ajetaan alas nykyistä infrastruktuuria ja viedään eväitä kehitysmahdollisuuksilta.

Kaikkiaan keskittämistä perinteisesti ajaneille sosialidemokraateille tämän voi nähdä ideologisena tavoitteena, ja se on varmaan heidän poliittinen voittonsa, jos pääsevät viemään tavoitteensa loppuun tämän hallituskauden aikana. Mutta luulisi, että keskustalaisilla tässä kohdassa hälytyskellot soivat. Historia opettaa tässäkin asiassa. Suomen Maaseudun Puolueesta muistetaan enää vain slogan "Sulkekaa maaseudun postit", ei juuri muuta. Keskustalla on vielä mahdollisuus muuttaa linjaansa siten, ettei keskustan aluepolitiikkaa muisteta sloganista "Sulkekaa maaseudun kihlakunnat, keskusta keskittää kaiken".

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Satonen jätti tähän puheenvuorooni ikään kuin tilauksen, mutta aluksi käsittelen tätä muuten sisällöltään ja ehkä tuossa loppuvaiheessa, kun kerkiän puheeni aikana miettiä, kuinka vastata ed. Satosen haasteeseen, vastaan, kuinka näen ja koen tämän elämän.

On hyvä ja kiitettävä asia, että hallitus on tuottanut tällaisen hyvän selonteon "Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille", ja on ollut mielenkiintoista kuunnella tätä keskustelua täällä tämän iltapäivän aikana, koska kyllähän täällä aika lailla on puhuttu monia asioita siitä, monenkin edustajan näkökulmasta — lähinnä voisi ajatella niin, että monet puhujat ovat lainanneet edellistä puhujaa, niin kuin tämä oma puheenvuoronikin sisällön pääkohdiltaan tavallaan tulee siihen rajoittumaan. Mutta käsittelen näitä asioita vähän eri järjestyksessä kuin selonteossa on käsitelty. Tämä nimittäin lähtee kansalais- ja tulevaisuusnäköaloista ja päättyy vanhenevaan väestöön ja vanhenevan väestön mahdollisuuksiin ja sen tuomiin haasteisiin.

Itse katsoisin tässä, niin kuin monessa puheenvuorossa on todettu, että vanheneva väestö on suomalaisessa yhteiskunnassa voimavara ja vanhenevan väestön takana on yhteiskunnan käyttövoima sekä viisaus. Tällä viisaudella tarkoitan sitä, että elämänkokemus, mikä vanhemman ihmisen kautta on hänen kokemukseensa, sieluunsa, tarttunut, antaa sellaista kasvuvoimaa ja sellaista kehitysvoimaa, että pystyy keskustelemaan ja tulemaan toimeen sellaisenkin henkilön kanssa, jolla näitä avuja ei niin kuin luonnostaan ole vielä kerinnyt elämän varrella kehittyä. Tämän voi varsin hyvin tuntea.

En väitä, että eduskunnassa olisi joku, jolla ei olisi riittävästi elämänkokemusta, mutta näkee selvästi, että sitä on joillakin enemmän kuin niillä, jotka ovat lyhyemmän ikää eläneet; heille sitä on vielä selvästi vähemmän kertynyt. Se näkyy myöskin puheissa ja työssä. Kun huomaan, että ed. Hemmiläkin saapui saliin, niin hänestä monialaisen yrittäjän taustan omaavana ja valtion virkamiehen ammattitaustan omaavana kansanedustajana, kansan palvelijana, näkee puheesta sen sydämen sykkeen, mikä ed. Hemmilän käyttäytymisessä ja tavassa on ollut, ja tämä monelta puuttuu. Sitä pidän puutteena, valitettavana asiana, mutta ehkä aika tuo myöskin heille, kenellä se puute on, sen matkaan.

Näin nähden suomalaisen yhteiskunnan ongelma ei ole ollenkaan eläköityminen, vaan kysymys on siitä, kuinka siihen suhtaudutaan ja kuinka se osataan hyväksi käyttää silloin, kun allekirjoittanutkin siinä iässä on olemassa. Voisin sanoa, että tässä kymmenen vuotta taaksepäin haikailin, että kunpa eläkkeelle löytyisi ja eläkkeen saisi, ja nyt haikailen niin, että kunpa minä pystyisin tämän maailman valmiiksi rakentamaan, ennen kuin tulen todellisesti kyvyttömäksi tekemään kunnon työtä ja joudun ikään kuin eläkkeelle. Haave on kyllä vuosikymmenten päässä. Niin kauan tätä yhteiskuntaa rakennetaan ja parhaaksi tehdään.

Se, mikä myöskin monissa puheissa on ollut ja sisältönä tuntunut, on tämä tulevaisuuden suomalaisten, Suomessa syntyneiden lasten, määrä ja perheitten oikea optimikoko ja ne haasteet, kuinka tämä syntyvyys saadaan parempaan järjestykseen. Vanha viisaus oli, että lapsi tuo leivän, lapsi luo tulevaisuutta. Tämä pitkälti liittyy vanhaan agraariyhteiskuntaan ja siellä oleviin perhearvoihin ja tulevaisuudenkuvaan.

Tämä nykyinen suomalainen teollistunut yhteiskunta, mistä ei paluuta ainakaan näihin entisiin ole olemassa, on tietenkin rakentanut erittäin pitkälti kilpailuyhteiskunnan siinä, että molempien puolisoiden on oltava ikuisesti, päivittäin, ympäri vuorokauden lähes, töissä, kilpailtava niin, että meidän perheessä menee paremmin kuin naapuriperheessä, meidän tulo- ja ansiotason pitää olla paljon parempi kuin naapurilla ja meillä ei ole urakehityksen vuoksi varaa jättää vaimoa kotiin lapsia synnyttämään, hoitamaan. Tämä voi olla vähän karrikoitu, mutta väitän, että ei se niin paljon karrikoitu ole olemassa, etteikö se joiltain osin sattuisi paikalleen.

Samaan asiaan, samaan aikakauteen käy myöskin se, että entistä rikkonaisempia perheitä syntyy entistä enemmän. Syntyy eripuraisuuden perusteella yksinhuoltajaperheitä, ja yksinhuoltajaperheiden asema ei missään tapauksessa ole helppo eikä kadehdittava. Kun näitä asioita aletaan laskemaan yhteen ja ynnäämään peräjälkeen, niin voi nähdä ja ymmärtää sen, että ei ole tietenkään nuorten aikuisten ihmisten ensimmäinen tavoite lähteä miettimään, että lapsi toisi perheeseen leivän, kun on nähtävissä, että se lapsi vie ja kuluttaa ja, miten sanoisin, rajoittaa paljon sitä vanhempien etenemis- ja uramahdollisuutta. Ei ole tietenkään mahdollista se, että hallitus loisi sellaiset olosuhteet, olkoonpa nyt millainen hallitus tahansa.

Tässä voisi ajatella ed. Satoseen viitaten, että vanha keskustalainen käsitys olisi sellainen, että nämä edesmenneet, vanhat hallitukset, Lipposen hallitukset, olisivat olleet huonoja tässä asiassa. Kyllä olen niissä nähnyt, että on selvästi ollut kuitenkin ainakin pääministerin taholta tämä perhekeskeisyys ja tulevaisuuteen katsominen ja runsas lasten määrä perheessä semmoinen tulevaisuuden arvo, mihin uskon, että koko hallituksen ministerit ovat luottaneet. En epäile, että nykyinenkään huonompi olisi tässä asiassa, mutta turhaa moittia semmoista, missä ei kunnon moitteen sijaa ole olemassa.

Hallitukset eivät tätä asiaa voi säätää, eivät päättää, mutta hallitusten kautta syntyy sellainen yhteiskuntapolitiikka, tulevaisuuspolitiikka, maahan, millä syntyy tunne, että lapsilla ja jälkipolvilla on tulevaisuutta ja on turvattu tulevaisuus, on uskoa maan menestymiseen ja kilpailukykyyn. Silloin syntyy tunne, että perheessä pitää olla lapsia, jälkikasvua. Ei ole olemassa normeja, pitääkö niitä olla yksi vaiko viisi, vaan on sen verran kuin Luoja suo ja mahdollisuus antaa. Näin tehden ja arvioiden tätä peliä, kun uskoa on, luulen, että jälkikasvuakin tähän maahan alkaa syntymään aivan toisella lailla, mutta tämä vaatii vuosien työn. Tämä erityisesti kansanedustuslaitokselta vaatii sen uskon luomista. Omalta osaltanikin se vielä on oikeastaan alkutekijöissä.

Täällä jossakin puheenvuorossa syytettiin — taisi olla ed. Ala-Nissilä, joka syytti — toisia edustajia impivaaralaisuudesta elikkä tämmöisestä hyväntahtoisesta, turhan leveästä ajattelutavasta. Luulen, että puheenvuoro oli huonosti harkittu taikka sanat heikosti valittu, koska omalta kohdaltani ainakin olen muistavinani, että siellä Impivaarassa oli lähes kaikki hyvin, haave oli paremmasta tulevaisuudesta ja paremmasta maailmankuvasta. Siihen katsottuna ei ole mikään huono asia, ettemmekö pyrkisi Impivaaraan, jos oikein muistan ja oikein tämän omalla kohdallani katson. Impivaaralaisuudessa oli aidot luonnon menetelmät meneillään. Kun nyt tätä itse mietin, kuinka lapset tähän maailmaan käyvät ja sattuvat, niin kyllä silloin ennen, Aleksis Kiven aikoihin, lapset olivat oravanpyynnissäkin usein repun kantajana ja kuuluivat siihen koko perheeseen ja koko talouteen. Näin ajatellen kasvettiin työhön ja tulevaisuuteen ja vastuunkantoon jo heti nuoresta pitäen.

Näistä yleisistä, kolmesta vahvasta aiheesta, mitä täällä on käyty, tietenkin tämä maahanmuuttajapolitiikka ja työvoimapula on yksi, mikä on puheita seuraten puheissa tuntunut. Tuntuu siltä, että ensimmäisenä ja päällimmäisenä asiana oli se, että Suomessa on tavaton työvoimapula ja ei ole työntekijöitä. Kuitenkin tämänaamuisen tilaston perusteellakin työikäisestä väestöstä 8 prosenttia on vailla työtä, noin 300 000 henkilöä on vailla vakinaista työtä. Näin katsottuna kyllähän täällä työstä on enempi puute kuin työntekijöistä. Näin katsottuna pitäisi ajatella niin tätä tulevaisuutta, että suomalaiset ensin töihin ja suomalainen väki on semmoista, kenelle työtä etsitään, ja sitten aletaan pohtimaan sitä, paljonko tänne tarvitaan maahanmuuttajia. Mikäli tämä oma maailmankuvani voisi oikein toteutua, niin tänne ei tarvita ketään. Vain ahkeria työntekijöitä voisimme ottaa ja sitten todellisia pakolaisia, mitkä ovat todellisessa hädässä, mutta ei mitään onnenonkijoita, niin sanotusti vapaamatkustajia; niitä ei täällä kyllä tarvita.

Kun ed. Satonen haastoi tässä lähtökohdaksi sen, mikä on keskustalainen maailmankuva ja miten se eroaa tästä sosialidemokraattisesta maailmankuvasta, mitä nykyinen hallitus linjassaan edustaa, tämän voisi ajatella niin, että keskustalainen maailmankuva nojaa vahvoihin perhearvoihin, vahvaan perheeseen, mihin kuuluu monta sukupolvea matkassa, ahkeruuteen ja kunnioitukseen. Miten itse olen katsonut, niin tämä sosialidemokraattinen kulutusyhteiskunnan luomiskuva perustuu siihen, että kaikki, mitä irti saadaan, kaikki kulutetaan, ja kun aika jättää ja työhön ei kyetä, niin yhteiskunta hoitaa, syöttää, ruokkii ja jopa vielä lopuksi hautaa, mutta mitään ei jäljelle jää.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tätä olen totisesti odottanut, ja niin kuin näkee, kun katsoo vasemmalle, vasemmistolla ei ole tulevaisuutta, vaikka tulevaisuusselonteosta puhutaan.

Ihan lyhyesti peruskäsitteet yhteiskunnassa — siinä on kolme voimaa: siinä on yhteiskunta, raha ja sitten ihminen.

Vasemmisto, joka täällä ei ole edustettuna, asettaa yhteiskunnan, valtion, ihmisen edelle. Valtio on se, joka merkitsee, yhteiskunta on se, joka merkitsee; ihminen sopeutuu. Sen takia meillä pölistään tästä hyvinvointiyhteiskunnasta, hyvinvointivaltiosta. Se on kaikki kaikessa, sitä pitää puolustaa, sen mukaan pitää orientoitua ja elää. Se on supistuva tuhon tie, siitä ei tule mitään.

Ed. Satonen edustaa rahan voimaa, kapitalismia, oikeistolaisuutta, kylmäkiskoisuutta, ja se tarkoittaa sitä, että ihminen sopeutuu talouteen ja rahaan. Ihmisarvo ja ihminen ovat toissijaisia rahan edessä. Ihminen on olemassa tuotantoa varten, ihminen on olemassa tuotannontekijänä, ja jos et sopeudu, sinun täytyy muuttua.

Mutta se näkemys, jota minä edustan, lähtee ihmisestä. Raha on väline, se palvelee ihmistä. Yhteiskunta on väline, se palvelee ihmistä. Tästä on kysymys, ja sen takia me olemme niin hukassa tässä yhteiskunnassa, kun toiset puhuvat rahan edusta, bisneksen edusta, ja toiset paasaavat hyvinvointivaltiota ja molemmat ovat sokeita. Sentään kykloopilla Kreikassa oli yksi silmä, jolla se näki, mutta nämä eivät näe millään silmillä, nämä ovat täysin laput silmillä.

Arvoisa herra puhemies! Tulee tietysti kipeätä tavaraa, mutta minä en ole konsensusihmisiä, en ole koskaan ollut enkä aio ryhtyä. Margaret Thatcher eksyi monessa, mutta yhdessä opetti meitä. "Mitä siitä olisi tullut, hyvät herrat", hän opetti omia ministereitään, "jos opetuslapset olisivat sanoneet, että minä uskon konsensukseen? Siinähän olisi jäänyt evankeliumi levittämättä." Nimenomaan pitää olla vahvat arvot ja lähteä tekemään politiikkaa pelkäämättä ja etsimättä aina vaan sopua. Pitää uskaltaa tarjota vaihtoehdot ja luottaa kansaan ja seistä linjansa takana. Tästä on kysymys.

Nyt kun me puhumme päivähoidoista ja urien ja muiden yhteensovittamisesta, niin onko päivähoito tehty lapsia varten vai onko se tehty aikuisia varten, isää ja äitiä varten, jotta he saavat viedä lapsensa parkkiin? Onko se lasten ehdoilla luotu järjestelmä, vai onko se luotu isän ja äidin ja bisneksen ja yhteiskunnan ehdoilla? Kun katsoo, miten on olemassa, ed. Seppo Lahtela, niin näinhän se on tehty: bisneksen ja kaikilla muilla ehdoilla paitsi lapsen ehdoilla. Samoin haluan sanoa, että perinteistä perhemalliahan pidetään pilkkana. Suomessa lestadiolaiset ja katolilaiset ovat kaikkein suurimman pilkan kohteena, ja he sentään vielä jonkun verran syntyvyydestä huolehtivat maailmanlaajuisesti ja kotimaisesti.

Tästä tulen siihen johtopäätökseen, että meidän tulevaisuutemme on tupo kerrallaan, vaalit kerrallaan. Pyöritään jossain muutamassa eurossa, tuleeko sinne tai tänne lisää, ja kokonaisuus on täysin hukassa. Tämä on laajempi eurooppalainen kriisi. Täällä ei siedetä toisinajattelua ollenkaan. Kun yksi meinasi komissioon päästä, jolla oli hieman kristillisiäkin ajatuksia, niin tuli sensuuri päälle ja ei voitu Buttiglionea nimittää. On yksi totuus, se on tämä punavihreä totuus läpi Euroopan, johonka konservatiivit sopeutuvat keskustaliberaaleista nyt puhumattakaan.

Kuitenkin näillä toisilla arvoilla George Bush voitti vaalit Amerikassa. Meilläkin veljespuolueen kokoomuksen edustajat sanovat, että en minä tätä Bushia kannata, vaan minähän olen Kerryn miehiä. Koettakaa nyt päättää, mihin internationaaleihin kuulutte, jos kerran johonkin kuulutte. Siellä uskallettiin sanoa, miten asiat ovat, ja uskallettiin ottaa se vastuu eli voitiin luoda uusi enemmistö. Uskallettiin vetää joltain pohjalta politiikkaa, ja sehän oli tietysti kamalaa, ja vielä meillä kolumnistit kirjoittavat, että nyt kun Bush on voittanut vaalit, niin ei kai se nyt sitä toteuta, minkä se vaaleissa lupasi. Meillähän näin ei tehdä, mutta luulen, että Amerikassa se on juuri demokratian tarkoitus, että kun saadaan kansalta valtakirja jollekin linjalle, niin toteutetaan sitä linjaa. Tästä on kysymys.

Ja sitten kun perustaa perheen, hyvät ystävät, niin ei sitten eletä enää niin kuin sinkkuna. Ei tuolla bailata tappiin asti, neljään asti, ei siitä tule mitään. Siinä on pian entinen perhe. Kun otat perheen, otat vastuun. Kun otat vaimon ja teet lapsia, otat vastuun, ja samoin jos ottaa miehen, puhumattakaan tällaisesta köriläästä, niin tietää olevansa aviossa. Ei siitä ole ensimmäistäkään epäilystä. Ei voi joka päivä valita uudestaan. Tällaista puhetta ei saisi pitää, ei tällaista saisi sanoa; joku voi loukkaantua, joku voi syyllistyä. Minua se ei oikeastaan haittaa mitenkään. Jos joku loukkaantuu ja syyllistyy, niin se osoittaa vaan, että viesti on mennyt perille.

Arvoisa puhemies! Sitten meillä on ihmisiä, uraohjuksia, joilla pelkkä ura on vaan mielessä. Ehkä on parempi, että he eivät perusta perhettä. Ehkä on parempi, että toteavat vaan, että elävät sitä kutsumustaan sitten todeksi. Meillähän avioliitostakin on tullut tämmöinen avioliitto-light; niin kuin light-kolaa meillä on avioliitto-light, että otetaan vaan mukavat asiat ja sitten surfaillaan. Se on kovaa hommaa, kun otat vastuun itsestäsi ja jälkeläisistäsi. Samaan aikaan meillä on huostaan otettuja lapsia yli 14 000. Voidaanko sanoa, mistä tämä johtuu? Uskaltaako sitä sanoa, mistä se johtuu, perheiden pahoinvointi? Tietenkin se on yhteiskunnan vika, työnantajien vika — näin väitetään. Miten olisi, jos katsottaisiin peiliin? Sieltä löytyy yleensä vika. Jokaisella on parannusta tässä suhteessa tehtävänä, että perhe on kutsumus ja elämä ei ole helppoa eikä sen pidä ollakaan.

Aivan lyhyesti lopuksi, arvoisa herra puhemies — aika tekee tehtävänsä. Meillä kun on perhe, niin tulot pitää voida jakaa ei pelkästään kahdelle vaan lasten mukaan. Jos me haluamme lisää ihmisiä, sen pitää olla silloin hyväksyttävää, että yhdenkin tulonsaajan perheissä voidaan elää. Aivan niin kuin ed. Särkiniemi täällä kysyi, onko sosiaaliturva ihmisarvon mukaan universaalia vai pitääkö sen olla itse tienattua? Minun mielestäni sen pitää olla universaalia, ja siksi minä en halua myöskään rikkailta lapsilisiä pois. (Ed. Hemmilä: Ja lapsivähennykset verotukseen!) — Tietysti. Näin pitäisi olla, aivan oikein, niin kuin sanoitte. — Mutta sen verran vielä tölväisen punavihreään feminismiin päin, että olkaa nyt sitten tyytyväisiä, kun teidän perhemallinne on Euroopassa ja Suomessa voittanut. Tässä sitä sitten käpristellään harmaitten hapsien kanssa. Kyllä se vaan näin on.

Toisaalta mielelläni puhuisin näistä pakolaisista ja maahanmuutostakin. Minä en vastusta maahanmuuttoa kategorisesti, en ollenkaan, mutta kun tänne tullaan, niin samoin kuin Soinille tultaessa kylään otetaan kengät pois jalasta, samoin tultaessa Suomeen otetaan tämän maan tavat. Sopeutuminen on suvaitsevaisuuden äiti. Kaikista pahinta vahinkoa tehdään sillä, että ollaan sokealla tavalla suvaitsevaisia. Ei se sillä lailla voi mennä. Kun minä lähden Amerikkaan, minä toimin niin kuin Amerikassa toimitaan. Kun tullaan Suomeen, toimitaan niin kuin Suomessa ollaan. Ei ole muuta tapaa. Meilläkin puhutaan siitä, minkä takia tänne otettaisiin sitten maahanmuuttajia, että tekemään töitä, me tarvitsemme työvoimaa ja me tarvitsemme sitä ja tätä. Eikö se ole niin, että jos olemme laiminlyöneet hommamme, niin me kärsimme? Samoin on myöskin liikaväestön kanssa, kun toimitaan. Ei se auta, vaikka maailman ääriin raijataan muutamia miljoonia ihmisiä. Kyllä täytyy niillä alueilla nämä asiat hoitaa.

Sitten ed. Tiusaselle, kun kerran lupasin, että kommentoin, kun hän sanoi, että paavi ja Bush ovat kaiken pahan alku ja juuri. Täällä me kitisemme sitä, kun ei ole lapsia, ja sitten kun jossain katolisessa Meksikossa on lapsia, ei sekään sosialisteille ja kommunisteille kelpaa, vaan se on sitten kamalaa, kun niitä lapsia on siellä liikaa. Päättäkää nyt jo, kumpaa mieltä olette tuolla vasemmalla, onko se nyt hyvä vai paha. Sitten arvojen mukaan: En minäkään mikään Bushin kannattaja ole, mutta kai nyt Amerikka tai joku muu saa päättää, ketä se rahoittaa ja avustaa. Niin minäkin päätän, ketä minä avustan ja rahoitan omilla rahoillani. Valtio kyllä hoitaa sitten, täällä hallituspuolueet, minun tahdostani riippumatta.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että kyllä tässä ed. Soinin puheessa paljon järkeäkin oli, mutta kyllä siinä sellaisiakin osia oli, joita on pakko kommentoida.

Tähän ihan alkuun, kun sanottiin, että täällä jotain rahan vallan asiaa ajettaisiin ihmisyyden sijasta, niin ei se tietenkään niin ole. Raha ja taloushan on pelkkä väline, mutta kyllä on toisinpäin niin, että sellaisessa paikassa, missä talous ei toimi, siellä ihmisilläkään ei mene kovin hyvin. Voidaan katsoa vaikka entistä Neuvostoliittoa tai nykyisiä esimerkkejä vaikka Valko-Venäjältä tai Ukrainasta tai mistä tahansa. Ymmärrän kyllä sen, että ed. Soini vähän ärsyyntyi siitä, kun muistuttelin näistä SMP:n aikaansaannoksista, ja ehkä voisi kysyä oltiinko silloin, kun niitä posteja lopetettiin, rahan vai ihmisen asialla.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä en missään tapauksessa hyväksy sitä, miten ed. Soini syyllisti naisia siitä, että jos opiskelee pitkään, sitten voikin käydä niin, että ei löydy sopivaa miestä ja jää ilman lapsia. Tänä päivänä moni nainen jää tahtomattaan ilman lapsia.

Täällä on suhtauduttu erittäin positiivisesti puheenvuoroissa siihen tosiasiaan, että huoltosuhde heikkenee, kun jo ensi vuonna parhaassa työiässä olevien määrä alkaa meillä laskea. Samaan aikaan 41 prosenttia työkykyisistä henkilöistä, jotka eivät tällä hetkellä ole töissä, ovat tilanteessa, ettei työnteko kannata. Mistä hallitus aikoo löytää sellaisen mallin, että kaikki työ, lyhytaikainenkin, kannattaisi aina ottaa vastaan ja työllisyysaste nousisi sinne 70 prosenttiin, kun ei sen kummemmin Holmin—Vihriälän-malli kuin Veronmaksajain Keskusliiton esittämä työllisyysvähennysmalli kelpaa työllisyyden lisäämiseksi? Sen sijaan hallitus tarjoaa pitkäaikaistyöttömille näitä tempputyöllistämiskeinoja, joita työttömät itse kutsuvat apinakursseiksi. (Puhemies koputtaa) Ne eivät johda todelliseen työllistymiseen.

Timo  Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen hyvin mielissäni, että puhe on ollut vaikuttava ja mennyt perille niin, että on kokoomuksessakin ymmärretty, että todella teille puhuttiin nimenomaan näistä asioista.

Ed. Satonen, tutkikaa omia puheitanne ja kokoomuksen puheita: aina talouselämä vaatii, kilpailukyky vaatii. Puhukaa seuraavaksi: ihminen vaatii tätä, ja me pistämme talouden toimimaan. Seuraan, että tämä tapahtuu.

Ed. Karttunen, minä en syyllistä ketään, minä sanon vaan niin, että niin makaa kuin petaa, ja se on aivan niin kuin se on. Se on sadonkorjuun laki. Minä ymmärrän, että on erilaisia perhemalleja, mutta sen sanon, että ydinperheiden kriisistä johtuu väestökriisi.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Väestöliitto julkaisi eilen perhebarometrin, jonka tulokset kertovat perheiden arkitodellisuudesta. Uutisointiin on valtamedioissa nostettu, ehkä tarkoitushakuisestikin, esille vain lapsilisien tulosidonnaisuustoive. Barometrin tuloksista löytyy kuitenkin mielestäni paljon muutakin luettavaa. Perheet kokevat, että eivät voi itse vaikuttaa omaan arkeensa riittävästi. Perheiden taloudellinen tilanne ja yhteiskunnan arvomaailma ovat painostaneet nuoria äitejä miltei suoraan äitiyslomalta työelämään, vaikka työtä ei olisikaan tarjolla ja vaikka perheet nostavat arvostuksissaan korkealle perheen yhteisen ajan ja lasten hoidon itse. Yhteiskunnallista tukea on lisätty koulutetuille ja hyvätuloisille pienille perheille samalla kun lapsia kotona hoitavat isot perheet ovat kokeneet suuria menetyksiä.

Tulevaisuusselonteossa todetaan, että ikääntyneiden määrän kasvu on kompensoitunut, kun lasten määrä vähenee, ja iloitaan, että se on pitänyt huoltosuhteen vakaana ja talouskehityksen kannalta edullisena. Tämä on varsin lyhytnäköistä ajattelua. Meidän on opittava menneisyyden virheistä. Me nautimme valitettavasti nyt 70-luvun väestöpoliittisten tavoitteiden toteutumisesta. Kierre on syntynyt. Synnytysiässä ovat juuri nyt nämä 70-luvulla syntyneet pienet ikäluokat, joihin itsekin kuulun. Meistä ei riitä määräänsä enempää ensisynnyttäjiä. Siksi olisikin tärkeää kiinnittää nykyistä enemmän huomiota siihen, miten saisimme rikottua kolme plus -lapsimäärän esteet. Suurin potentiaali nostaa syntyvyyttä on saada nykyiset lapsiperheet hankkimaan lisää lapsia.

Syntyvyys on ollut Suomessa uusiutumistasoa, 2,1 lasta naista kohti, heikompi jo yli 30 vuotta. Lapsiperheiden osuus on laskenut samana 30 vuoden aikana 65 prosentista 42 prosenttiin ja vähintään kolmen lapsen perheiden määrä on pudonnut neljänneksestä 19 prosenttiin.

Arvoisa puhemies! Jos eri tutkimusten mukaiset toiveet toteutuisivat meillä, suomalaisilla naisilla olisi keskimäärin 2,6 ja miehillä 2,2—2,4 lasta ikäluokasta riippuen. Erityisen suuri ristiriita toiveiden ja toteutuman välillä on korkeasti koulutetuilla naisilla. Tässä näkyy selvästi myös ensisynnyttäjien keski-iän nousun vaikutus. Tosiasia on se, vaikka sitä toiseksi välillä yritetään kääntää, että mitä vanhempana ensimmäisen lapsen tulolle annetaan lupa, sitä todennäköisempää on, että nainen jää kokonaan, tahtoen tai tahtomattaan, lapsettomaksi tai että lapsi jää ilman sisaruksia. Lapsettomuusongelmat lisääntyvät iän myötä, ja ensimmäisen lapsen mukanaan tuoma muutos voi olla iäkkäämmälle ensisynnyttäjälle ja koko perheelle fyysisesti, tai psyykkisestikin, niin iso muutos ja pikkulapsiajan väsymys sellainen sokki, että siitä ei toivuta ja perhekoon kasvaminen tuntuukin lapsilukutoiveista huolimatta mahdottomalta.

Lapsiluvun kasvulle olisi siis tutkimusten mukaan otolliset edellytykset, mutta valitettavan usein nykyään nimenomaan hankitaan eikä saada lapsia. Lasten hankkiminen on vahvasti järjelle alistettu päätös, jossa punnitaan vierekkäin miinuksia ja plussia.

Monessa perheessä perhekoon kasvu on kiinni vain taloudellisista syistä. Kolmannen ja neljännen lapsen tulo kaatuu taloudellisiin laskelmiin. Viimeistään neljännen lapsen synnyttyä perheet joutuvat yleensä muuttamaan isompaan asuntoon ja hankkimaan isomman auton, vaihtamaan auton tilavampaan ja samalla valitettavasti paljon kalliimpaan autoon, jossa verojen osuus on myös huomattavan suuri.

Meidän olisi mielestäni myös syytä vakavasti pohtia lapsiluvun kasvusta johtuvan verotuksen rankaisevaa vaikutusta, jos menojen kasvu maksetaan pääosin yhden tulonsaajan tuloilla ja perhe samalla kuitenkin säästää lapsiluvun kasvaessa yhteiskunnalta muun muassa päivähoitomenojen muodossa todella paljon hoitamalla tai hoidattamalla lapset pääsääntöisesti itse. Perheillä olisi oltava todellisia mahdollisuuksia tulla toimeen myös yhden tulonsaajan tuloilla. Tämä sama koskee ilman muuta myös yksinhuoltajaperheitä.

Lapsiperheiden selviytymistä ja jaksamista on kuitenkin tuettava muutenkin kuin taloudellisen tuen avulla, jotta vanhemmat jaksavat hoitaa vaativan kasvatusvastuun. Minun mielestäni meillä olisi kannettava huomattavasti nykyistä enemmän huolta parisuhteiden koossapysymisestä ja tehtävä sen eteen paljonkin jo ennaltaehkäisevästi eikä jälkihoitona.

Työelämän vaatimukset, kiire, yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja asenteet eivät myöskään ole kannustamassa perheen perustamiseen ja varsinkaan monilapsisuuteen. Osasyynä on varmasti — minun mielestäni meidän on pakko se myöntää — myös meidän oma itsekkyytemme. Lapsimäärän kasvaessa vanhempien on tingittävä rajusti ensin omasta kulutuksestaan ja sen jälkeen myös lasten kulutuksesta. Vanhempien oman vapaa-ajan määrä vähenee myös erityisesti pikkulapsiaikana. Me kaikki lasten vanhemmat tiedämme kuitenkin sen, että lasten myötä elämä voi olla paljon rikkaampaa kuin se ilman lapsia olisi.

Selonteon viestin on näyttävä pikaisesti myös päätöksenteossa, sillä vaikka syntyvyyttä saataisiin nostettua, vaikutukset näkyvät useiden vuosien ajan vain kulujen kasvuna ja huoltosuhteen heikkenemisenä. Katse olisi kuitenkin suunnattava selonteon aikajänteen loppupuolelle, siihen aikaan, kun tulevina vuosina syntyvät rakentavat tätä kotimaatamme ja työllään rahoittavat meidän jokaisen palvelut ja eläkkeet.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Matti Vanhanen aloitti tämän päivän keskustelut toteamalla, että hallituksilla Suomessa on jo oikeastaan perinne tuoda yksi tulevaisuusselonteko eduskunnan käsiteltäväksi vaalikauden aikana. Sen vuoksi onkin kovin erikoista ja pidän jopa vähän paheksuttavana, että yhtään ainutta vasemmistopuolueitten kansanedustajaa ei ole pitkiin aikoihin tässä salissa ollut läsnä — kunnes äsken juuri ed. Tiusanen saapui saliin edustamaan vasemmistopuolueita — kun sentään puhutaan väestöpoliittisesta tulevaisuusselonteosta. (Ed. Tiusanen: Olin puoli tuntia sitten täällä!)

Arvoisa puhemies! Jo tällä vuosikymmenellä mutta viimeistään ensi vuosikymmenellä eli 2010-luvulla olemme äärimmäisen haastavan tehtävän edessä, kun meidän pitää huoltosuhteen heikentyessä sekä kasvattaa kilpailukykyämme että samaan aikaan vielä taata kaikille kansalaisille vähintään nykyisen tasoiset hyvinvointipalvelut.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossakin kiinnitettiin huomiota siihen, että työelämän ulkopuolella olevista työikäisistä yli 40 prosenttia on sellaisia, joiden nettoansiot eivät kasvaisi, jos he menisivät töihin — siis yli 40 prosenttia sellaisia, joiden nettoansiot eivät kasvaisi, jos he menisivät töihin. Kun tähän kansantalouden kannalta kerrassaan kestämättömään tilanteeseen yhdistetään nykyinen koulutuspolitiikka pitkine koulutusaikoineen ja keskimäärin alle 60 vuoden todellinen eläköitymisikä, niin työssäkäyvän väestön osuus kaikista suomalaisista työikäisistä on todella alimitoitettu.

Uhkaavaan työvoimapulaan etsitään apua syntyvyyden lisäämisestä ja maahanmuuttajista. Ensinnäkin syntyvyyden lisäämisellä saamme lisää työvoimaa noin 20—25 vuoden aikaperspektiivillä, ja työn takia Suomeen tulleita on tutkimusten mukaan tähän mennessä ollut alle 10 prosenttia kaikista maahanmuuttajista — siis työn takia tähän maahan muuttaneita alle 10 prosenttia kaikista. Näillä keinoin ei siis lähitulevaisuudessa näy valoa tunnelin päässä, koska ei sen enempää ilmastomme kuin palkkatasommekaan eikä varsinkaan verotuksemme houkuttele meille lisää työvoimaa ulkomailta. Päinvastoin Virossa toimivat yritykset tarjoavat palvelujaan nyt suomalaisille yhä kiihtyvällä vauhdilla. Kansantaloudellisesti ei ole mitään järkeä siinä, että virolaiset yrittäjät rikastuvat myymällä palveluja suomalaisille ja saman alan suomalaiset työntekijät ovat kotimaassa työttöminä ja jopa niin, että suurella osalla työttömistä ei ole taloudellisia kannustimia ottaakaan mitään työtä vastaan.

Herra puhemies! Tulevaisuusselonteossa on tehty selkoa tämän hetken työllisyystilanteesta ja arvioitu, mitkä alat kasvavat ja miltä aloilta häviää työpaikkoja. Selonteosta sen sijaan puuttuu vastaus siihen, onko koulutuspolitiikkamme ajan tasalla ja koulutetaanko Suomessa tällä hetkellä riittävästi työntekijöitä juuri niihin ammatteihin, joissa henkilöstöstä tulee olemaan jo lähitulevaisuudessa pulaa.

Kun vertaa koulutusjärjestelmäämme työelämän tarpeisiin, on varsin ilmeistä ja selvästi havaittavissa, että meillä koulutetaan liian paljon maistereita ja tohtoreita. Useissa yhteyksissä olen todennut, että Suomen viisimiljoonaisella kansalla on kaksikymmenmiljoonaisen kansan hallinto. Silti työministeriö on selonteon mukaan onnistunut selvityksissään tulemaan siihen tulokseen, että hallinnon asiantuntijatyö kuuluisi kasvavien alojen joukkoon — siis hallinnon asiantuntijatyö.

Vielä erikoisempaa on työministeriön käsitys hoitotyön tulevaisuuden näkymistä, ja tässä työministeriön käsityksestä sitaatti: "Hoitotyössä ennustetaan asiantuntija-, ohjaus- ja kehittämistehtävien rinnalla tarvittavan useita peruspalveluihin liittyviä tehtäviä, jotka edellyttävät syvällisiä ammattitaitovaatimuksia." Tämä siis työministeriön käsitys. Mitä tarkoitetaan "syvällisillä ammattitaitovaatimuksilla"? Käsitykseni mukaan hoitoalan paljon puhuttu lisätyövoiman tarve ei kuitenkaan kohdistu ensisijaisesti ainakaan hallintoon tai kehittämistehtäviin, vaan sairaaloihin, terveyskeskuksiin ja vanhainkoteihin tarvitaan lisää ihmisiä tekemään ihan ruohonjuuritason hoivatyötä eli petaamaan, syöttämään ja taluttamaan potilaita. Enpä ole kuullut kenenkään, varsinkaan hoitohenkilökunnan, valittavan potilaiden hoidon kärsivän hallintohenkilökunnan puutteesta, ja tiedän hoitohenkilökunnan tilanteen ihan läheltä seuraten.

Arvoisa puhemies! Tämän vuosikymmenen alun Suomessa keskimääräinen työmarkkinoilletuloikä on huoltosuhdetta laskettaessa 20 vuotta. Tosiasiassa vain puolet 20-vuotiaista on työelämässä, ja korkeakoulututkintojen yleistymisen myötä tosiasiallinen työelämään siirtymisen ikä on yhä useammalla nuorella lähempänä 30:tä kuin 20:tä vuotta. Kun eläkkeelle lähdetään keskimäärin noin 60 vuoden iässä ja siinä välissä mahdollisesti pidetään useampiakin vuosia perheeseen liittyviä ja sinänsä ihan perusteltuja vanhempainvapaita ja hoitovapaita, ei aktiivisia työvuosia enää kerrykään samalla tavalla kuin aikaisemmille sukupolville. Ne henkilöt, jotka nyt lähtevät eläkkeelle keskimäärin 59 vuoden iässä, joka on keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä Suomessa, ovat vastaavasti tulleet työmarkkinoille keskimäärin nuorempina kuin nykyinen työmarkkinoilletuloikä on, ja lisäksi heillä ei ole ollut vuosien mittaisia perhevapaalla olemisia työelämänsä aikana. Tällä tarkoitan sitä, ettemme voi määrättömästi lyhentää työikää alkupäästä, loppupäästä ja vielä keskeltä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Noin viisitoista vuotta sitten tein täällä eduskunnassa aloitteen — muistaakseni se oli silloin toivomusaloite nimeltään — väestöpoliittisen ohjelman laatimisesta Suomeen. Tuolloin, viisitoista sitten, se olisi ollut kovastikin tarpeen, ja jos silloin olisi lähdetty sitä tekemään ja sitä myös toteuttamaan, ehkä tilanne ei olisi ihan niin synkkä kuin se tällä hetkellä on. Nimittäin viidessätoista vuodessa meillä on jäänyt syntymättä ehkäpä 100 000 lasta, jotka me nyt kovasti tarvitsisimme tässä maassa, jotta väestön kehitys ja tulevaisuudennäkymät olisivat valoisammat kuin ne nyt ovat.

Tässä tilanteessa on annettava erityinen kiitos ja tunnustus pääministeri Matti Vanhaselle, joka on rohkeasti puhunut väestöpolitiikasta koko pääministeriytensä ajan ja uskaltanut puhua myös muutoin sellaisista asioista, jotka on otettava vakavasti, kun kansamme tilannetta ajatellaan. Nyt pääministeri Vanhasen hallitus ansaitsee kiitoksen, että se on laatinut tämän selonteon, joka meillä on nyt käsittelyssä. Voidaan katsoa, että se vastaa sitä aloitteessani esitettyä toivetta, aikaa vain on kulunut todellakin noin viisitoista vuotta.

Herra puhemies! Suomen väestön kehitys on todella huolestuttava. Meillä väestön mediaani tällä hetkellä on noin 38 vuotta, eli meillä on yhtä monta alle 38-vuotiasta ja yli 38-vuotiasta suomalaista. Vuonna 2025 eli 20 vuoden kuluttua tuo mediaani on noussut tämän hetken 38 vuodesta 53 vuoteen. Kehitys on kyllä aivan hirvittävä. Suomen väestön määrä kääntyy laskuun ennen tuota vuotta 2025, ja vuonna 2030 meillä on yli 600 000 yli 65-vuotiasta enemmän kuin on nyt, eli kasvu 25 vuodessa on noin 80 prosenttia yli 65-vuotiaiden osalta. Samaan aikaan työikäisten määrä kehittyy päinvastaiseen suuntaan, eli meillä on vuonna 2030 työikäisiä yli 300 000 vähemmän kuin nyt, ja vuonna 2030 alle 15-vuotiaita on 70 000 vähemmän kuin nyt.

Nämä ovat valtavia lukuja viisimiljoonaisessa kansassa. Ne vaikuttavat monella tavalla tietysti talouteen, työvoimaan ja moniin muihin asioihin ja kysymyksiin. Kansantuotteen kasvusta tällä hetkellä kolme neljäsosaa tulee työn tuottavuuden kasvusta ja yksi neljäsosa työvoiman eli työpanoksen lisäyksestä. Vuonna 2030 työpanos ei lisäänny vaan päinvastoin on aleneva, joten silloin tuottavuutta on voimakkaasti parannettava, jos aiotaan talouskasvua yleensä saada aikaiseksi.

Nämä luvut osoittavat sen, että kehitys on varsin haastava, eikä tähän haasteeseen hallituskaan ole kovin hyviä lääkkeitä pystynyt esittämään. On esitetty lähinnä kolme erilaista ratkaisukeinoa: syntyvyys, maahanmuutto ja niin sanottu kolmannen iän hyödyntäminen.

Täällä on puhuttu syntyvyydestä jossakin määrin, ja se on ihan tärkeä asia. Meillä on 1960-luvulta lähtien tosiasiassa noudatettu niin sanottua yhden tai kahden lapsen politiikkaa, jota me Kiinassa harjoitettuna, lähinnä kylläkin keinojen osalta, pidämme aika raakana. Mutta tosiasiassa tämä punavihreä politiikka, josta täällä on puhuttu, mitä aina vuoden 1966 vasemmiston vaalivoitosta lähtien on noudatettu, on merkinnyt sitä, että lapsiperheet ovat olleet, voisiko sanoa, jopa raa’asti yhteiskunnallisen vihan kohteena. Mitä enemmän lapsia, sitä enemmän on katsottu sellainen perhe yhteiskunnan rasitteeksi, ja se on sitten johtanut siihen, että monilapsisia perheitä on kohdeltu aika kaltoin. Tämä politiikka jatkui vielä edellistenkin hallitusten aikana 90-luvulla varsin pitkään. Syntyvyyden nousulla ei saada kuitenkaan nopeaa eikä enää kovin ratkaisevaakaan muutosta, koska synnyttäjiä ei ole enää niin paljon kuin oli aikaisemmin, mutta siihen on syytä panostaa eli todella rohkealla lapsiperhepolitiikalla on asiaan puututtava.

Maahanmuutto on toinen ratkaisu, jota esitetään. Se vaatii kuitenkin myös pitkän ajan. Siihen on hyvin valmistauduttava, ja se edellyttää asennemuutoksia, suvaitsevaisuutta. Siihen tarvitaan sekä meidän että tulijoiden koulutusta ja sopeuttamistoimia. Sittenkin jää kysymys, mistä me saamme mittavan määrän maahanmuuttajia tähän maahan tulevaisuudessa. Lähialueilta niitä ei saa, koska Eurooppa on samassa tilanteessa; kaukomailta voidaan saada, mutta ongelmat ovat sitä suurempia, mitä kauempaa väki tulee. Helppo ratkaisu ei maahanmuuttokaan ole, mutta siihen on ryhdyttävä määrätietoisesti valmistautumaan.

Herra puhemies! Kolmas keino, josta ei täällä paljon ole puhuttu, on niin sanottu kolmannen iän hyödyntäminen eli nuorehkojen eläkeläisten, 65—80-vuotiaiden eläkeläisten, jos heitä nuorehkoiksi voi sanoa, elämäntilanteen hyödyntäminen yhteiskunnan ja toistemme tarpeisiin. Se on yksi ratkaisu, johon pitää vakavasti paneutua. Itse olen siihen paneutunut, ja on tiettyjä keinoja, joita pitäisi sen osalta ryhtyä käyttämään. Heitä kannattaa hyödyntää, heidän koulutustasonsa, työ- ja elämänkokemuksensa on mittava. Vapaaehtoiselta pohjalta luomalla erilaisia kannustuksia, arvostusta ja kiitosta heitä voidaan hyödyntää niin henkiseen toimintaan yhteiskunnan, kansan, hyväksi kuin monelta osin myös fyysiseen palvelukseen tässä yhteiskunnassa.

Hoivapommi ei ehkä meille ole tulossa, eikä varsinkaan, jos terveydenhuollosta, kuntoutuksesta, palvelujärjestelmästä, asumisesta jne. pidetään huolta yhteisin päätöksin paremmin kuin edelliset hallitukset ja nykyinen hallitus kantavat huolta. Meillä on siis sellainen reservi näissä hyväkuntoisissa eläkeläisissä, että sen vahva hyödyntäminen tuo mittavat mahdollisuudet pitkälle tulevaisuuteen, mutta siinäkin tarvitaan määrätietoista politiikkaa, suunnitelmallisuutta ja asennemuutoksia. Meidän on päästävä eroon tällaisesta joko—tai-työssäkäyntimallista; ihminen voi olla sekä—että eli voi olla eläkkeellä ja työssä yhtäaikaisesti ja näin hyödyntää esimerkiksi sitä koulutustasoa ja työ- ja elämänkokemusta, mikä tässä iässä olevilla ihmisillä on, ja sitten vasta ehkä 80-vuotiaasta lähtien voidaan katsoa, että alkaa varsinainen eläkeikä. Totta kai yksilöllisyyttä tarvitaan ja kaiken on tapahduttava vapaaehtoisesti, mutta asenteita tähän suuntaan on kehitettävä määrätietoisella tavalla.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies Paavo Lipponen.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Kun puhumme tulevista vuosista, tulevaisuudesta, meidän on syytä muistaa, että me voimme itse omilla toimillamme vaikuttaa paljon tulevaisuuteemme. Toisaalta tiedämme sekä kansakuntana että yksilöinä sen, että on tapahtunut ja tulee vastaisuudessakin tapahtumaan paljon sellaista, johon emme yksinkertaisesti voi vaikuttaa, vaan meidän on sopeuduttava tilanteeseen muiden tekijöiden, muiden ihmisten ja kansojen, ehdoilla. Sellainen aforismi on olemassa, että kun ihminen on oppinut, että on asioita, joille ei voi mitään, hän on oppinut paljon.

Nyt edessämme on tulevaisuusselonteko, jonka puitteissa meidän tulee keskittyä mahdollisuuksien etsimiseen tulevaisuuttamme rakentaessamme. Mikä sitten tuossa tulevaisuutemme tekemisessä on yhteiskunnan ja mikä on yksilön rooli ja osuus? Keskityn tässä puheenvuorossani lähinnä julkishallinnon rooliin.

Miten tuon roolin voisi määritellä yksinkertaisesti? Oma määritelmäni on se, että julkishallinnon on omalta osaltaan toimittava niin, että kunakin ajankohtana olemassa olevilla ihmisillä olisi mahdollisimman hyvä olla. Toisin sanoen aina on kysymys ihmisistä, teemme me elinkeinopolitiikkaa tai mitä politiikkaa tahansa sekä täällä eduskunnassa että kunnallishallinnossa kaikkialla maassamme. Määritelmä kattaa kaikki ihmiset kehdosta hautaan, joka päivä, nyt ja tulevaisuudessa. Tällöin meidän tulee tiedostaa se kehitys, että tulevaisuudessa meillä on vähemmän lapsia ja työikäisiä mutta enemmän eläkeläisiä. Mielestäni tuohon kehitykseen pitäisi kuitenkin vastata sellaisin päätöksin ja ratkaisuin, jotka estävät vinoutuvan kehityksen toteutumisen tulevina vuosina. Tältä osin meidän tulee itse rakentaa tulevaisuuttamme, niin kuin alussa sanoin. Mitä nuo keinot sitten ovat?

Jaottelemalla päätöksenteon ihmisen elinkaaren mukaisesti lapsuuteen, nuoruuteen, työikään ja eläkeikään voimme arvioida, olemmeko oikealla tiellä. Kokonaisuutena arvioiden on luonnollisesti todettava, että me elämme korkean elintason maassa; ei tarvitse kuin televisio illalla avata ja katsoa, mitä muualla maailmassa tapahtuu, niin tuo meidän on rehellisyyden nimessä todettava. Me emme saa kuitenkaan sulkea silmiämme siltä tosiasialta, että paljon on vielä parannettavaa, mikäli haluamme turvata elintaso-Suomen tulevaisuuden.

Lapsi- ja perhepolitiikassa meidän on panostettava kaikkiin niihin toimiin, jotka rohkaisevat synnyttämään ja kasvattamaan tähän maahan lisää lapsia. Tässä yhdyn kaikkiin niihin kannanottoihin, joita tältä paikalta tänä iltapäivänä on kerrottu. Me emme saa ottaa itsestäänselvyytenä sitä, että lapsia syntyisi tulevaisuudessakin liian vähän. Meidän tulee tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka rohkaisevat synnyttämään ja kasvattamaan lapsia, jotka sitten tuon tulevaisuutemme turvaavat. En hyväksy missään nimessä niin sanottua muukalaisvihaa — se on sananakin hirveä — mutta kyllä meidän tulee toisaalta pitää huoli omista kansalaisistamme ja tulevista lapsistamme.

Arvoisa puhemies! Työikä on elämässä jakso, jonka onnistumisesta tai epäonnistumisesta paljolti riippuu tulevaisuutemme. On valitettavasti pakko todeta, että hallituksen toimenpitein tuo tärkein vaihe elämässä jää liian suurelta joukolta ihmisiä vaikeimmaksi jaksoksi heidän omassa elämässään. Tärkein ehto tulevaisuutemme turvaamisessa on se, että mahdollisimman nopeasti onnistumme poistamaan maastamme suurtyöttömyyden. Tämä on istuvan hallituksen tärkein tehtävä, ja onhan hallitus sen jo ohjelmassaan kylläkin tunnustanut. Tämä on myös tulevaisuutemme kannalta tärkein tehtävä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin sanoa muutaman sanan tuon elinkaaren loppuosasta, eläkeläisistä, kunniakansalaisistamme.

Kun tarkastelee hallituksen toimintaa ja päätöksiä, on pakko todeta, että se harrastaa mielestäni huonoa, jopa osittain nöyryyttävää, politiikkaa juuri eläkeläisiä kohtaan. Tästä kertovat äskettäiset päätökset kansaneläkkeen korottamisesta 7 eurolla ja ylimääräisen rintamalisän korottamista 3 eurolla. Juuri eläkeläiset ovat kuitenkin tehneet meille sen tulevaisuuden, jota me nyt elämme. Näin tulee olemaan aina, ja eläkeläiset ovat voimavara myös vaikeina aikoina eivätkä rasite yhteiskunnalle. Esimerkiksi sota-aikana ja sen jälkeen oli helppo todeta, ja jälkikäteen oikein hyvillä mielin voi todeta, että eläkeläiset, vanhempi väestö, hoitivat paljon sellaisia asioita, joita silloiset, muutoin työssäkäyvät, isät ja äidit eivät olisi pystyneet tekemään.

Yhteenvetona toteaisin, että tulevaisuutta rakentaessamme me emme saa harjoittaa vastakkainasettelua ikäluokkien ja sukupolvien välillä. Meidän tulee pitää huolta kaikista niin täällä eduskunnassa kuin muuallakin.

Tapani Tölli /kesk:

Herra puhemies! On erittäin tarpeellista ja perusteltua, että hallitus on antanut väestökehitykseen, väestörakenteeseen ja väestöpolitiikkaan keskittyvän selonteon. Aihe on hyvin ajankohtainen ja tärkeä, onhan ikääntymiseksi kutsuttu ilmiö koettu suurimpiin kuuluvaksi yhteiskuntamme ja lähes koko Euroopan haasteeksi. Ennusteiden mukaan Suomen väestökehitys kääntyy nykyisen trendin mukaan vähitellen laskuun. Samahan on tilanne monissa Keski-Euroopan maissa, muun muassa Saksassa. Saksan perheministeri totesi, taisi olla viime vuonna, että Saksan yhteiskunta tarvitsee lisää lapsia. Näin voi sanoa tilanteen olevan myös Suomessa.

Hallituksen selonteko on tulevaisuusselonteko. Siinä arvioidaan tulevaisuutta ja myös esitetään toimenpiteitä, joita tarvitaan. Voidaan kysyä, onko yhteiskuntamme lapsiystävällinen tai riittävän lapsiystävällinen, tukeeko yhteiskunta sekä henkisesti että aineellisesti lapsiperheitä ja lapsen kasvua. Aina kun näistä asioista puhutaan, ne nostattavat jonkin verran tunteita. En halua vähääkään moralisoida, ei ole siitä kysymys, mutta on hyvin tärkeästä asiasta kysymys, kun puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta.

Samanaikaisesti kun meillä on tämä selonteko käsittelyssä, Väestöliitto julkaisi perhebarometrin. Se antaa myös hyviä aineksia perhepolitiikan linjauksiin. Väestöliiton toimitusjohtaja Helena Hiila totesi, että vanhemmilla pitäisi olla mahdollisuus valita edes joksikin aikaa keskittyminen lapsiin. Tähän ajatukseen voi hyvin yhtyä.

Pääministeri totesi aikaisemmin tässä keskustelussa, että Euroopan tämänhetkinen väestökehitys on Euroopan menestymistä vastaan. Nuori väestörakenne tuo yhteiskuntaan dynamiikkaa. Se on houkuttelevampi investointeihin ja taloudelliseen toimeliaisuuteen. Eurooppalaisesta trendistä poikkeaa melkoisesti Irlanti sekä väestörakenteeltaan että taloudelliselta kasvultaan, tai ainakin viime vuosina taloudellinen kasvu on ollut poikkeuksellista. Taloudessa on ollut dynamiikkaa, ja Irlantiin on investoitu hyvin paljon myös muualta.

Keskustelussa tänä iltana on tullut esille muun muassa se, että meillä on perhe-käsite muuttunut: ydinperheitä on entistä vähemmän. Näin on. On tässä yhteydessä syytä kysyä, tukevatko meidän yhteiskuntamme toimenpiteet ydinperheen muodostumista ja koossapysymistä. Tämä tukeminen ei tarkoita sitä, että samalla rangaistaisiin niin sanottuja uusperheitä tai yksinhuoltajia, päinvastoin, mutta tukevatko meidän yhteiskuntamme eri toimenpiteet ydinperheen muodostumista ja koossapysymistä? Se on hyvin tärkeä arvo.

Tämän selonteon yhteydessä on puhuttu myös niin sanotuista suurista ikäluokista. Sehän tarkoittaa viime sotien jälkeisinä vuosina syntyneitä. Heistä vanhimmat täyttävät pian 60 vuotta. Itse kuulun näiden suurten ikäluokkien nuorimpiin. Tällä hetkellä Suomessa on elossa eniten vuonna 1948 syntyneitä, noin 80 000. Nyt syntyvien ikäluokka yltää tuskin 60 000:een. Tässä on melkoinen ero. 1940-luvun jälkipuolisko oli vahvan jälleenrakentamisen aikaa. Se oli myös taloudellisesti hyvin tiukkaa aikaa. On mielenkiintoista, että huolimatta sodan menetyksistä ja kärsimyksistä syntyvyys nousi ennätyslukuihin. Ei ollut tavoitteista ja motivaatiosta elämässä puutetta; oli vahva usko tulevaisuuteen, oli tavoitteet paremmasta elämästä ja paremmasta elämästä omille lapsille, ja sen tuloksista me eräässä mielessä saamme nauttia tänä päivänä.

Herra puhemies! Tämän puheenvuoroni lopuksi haluan lainata vanhan valtiomiehen, entisen presidenttimme Juho Kusti Paasikiven viimeisen puheen loppukappaletta, joka minusta on tavallaan testamentti, joka sopii sekä tulevaisuusselonteon yhteyteen että kansainvälistymiseen. Hän totesi viimeisinä sanoinaan tuossa puheessa näin:

"Miten ulkonaiset olot ja maailman tapaukset kohtaloihin vaikuttavatkaan. Kansan, varsinkin pienen kansan, tulevaisuus riippuu viime kädessä sen siveellisestä ja henkisestä voimasta, sen uskollisuudesta itseänsä, omia ihanteitaan, omia kansallisen elämänsä perusarvoja kohtaan. Ilman näitä henkisiä voimia kansa ei voi pysyä pystyssä. Luotan siihen, että Suomen kansassa on näitä siveellisiä voimia."

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tänään keskustelemme valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta, jonka nimi on "Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille". Käsitykset väestön ikärakenteen muutoksesta ja sen vaikutuksista ovat vieläkin monessa suhteessa pintapuolisia. Yleisin harhaluulo liittyy ikärakenteen muutoksen syihin: Ajatellaan, että muutoksen taustalla ovat pelkästään suuret ikäluokat ja heidän tulonsa eläkeikään. Toisin sanoen kyse olisi näin ollen ohimenevästä ilmiöstä. Väestön ikärakenne muuttuu kuitenkin pysyvästi siitä syystä, että syntyvyys on alhainen ja keskimääräinen elinikä pitenee hyvää vauhtia. Sen vuoksi muutokseen varauduttaessa on etsittävä kestäviä ratkaisuja; väliaikaisista toimista ei juuri ole apua.

Ikärakenteen muutosta tarkasteltaessa rajoitutaan liian usein pelkästään vanhuksiin ja ikääntymiseen. Muutos on kuitenkin paljon monisäikeisempi. Samanaikaisesti kun ikääntyneiden määrä kasvaa, lasten ja nuorten määrä vähenee, samoin työikäisten määrä. Kaikkien ikäryhmien muutoksilla on omat vaikutuksensa yhteiskuntaan. Lisäksi keskustelu ikärakenteen muutoksesta on useimmiten koskenut pelkästään sosiaalimenojen kasvua. Menojen kasvu ei kuitenkaan ole keskeinen haaste vaan muutoksen vaikutus työmarkkinoihin. Kun työikäistä väestöä on vähemmän ja se on keskimääräistä nykyistä vanhempaa, heikkenevät talouskasvun edellytykset ja niiden myötä hyvinvointipalveluiden rahoitusmahdollisuudet. Jotta hyvinvoinnin rahoitus voitaisiin turvata jatkossakin, on pyrittävä kohottamaan työllisyysastetta ja tuottavuutta. Sen vuoksi nykyisin puhutaan niin paljon työuran pidentämisestä sekä terveyden, työkyvyn ja osaamisen parantamisesta.

Ikärakenteen muuttuminen vaikuttaa läpi koko yhteiskunnan. Taloudellisten vaikutusten lisäksi sillä on laajakantoisia sosiaalisia, kulttuurisia ja poliittisia vaikutuksia. Alhaisen syntyvyyden vuoksi päivähoidon tarve vähenee, samoin koulujen määrä. Toisaalta tarvitaan enemmän aikuiskoulutusta ja maahanmuuttajien koulutusta. Työelämässä uusiin taitoihin koulutetun työvoiman määrä supistuu, työntekijät ovat entistä iäkkäämpiä. Pitkäaikaiset sairauspoissaolot saattavat lisääntyä. Työntekijöiden terveys ja hyvinvointi vaikuttavat entistä selvemmin yritysten menestykseen ja ovat ratkaisevia myös työssä viihtymisen kannalta. Yrittäjien ikääntyminen lisää yritysten omistajanvaihdoksia, ja osa pienemmistä yrityksistä katoaa jatkajan puuttuessa. Nuoren ja osaavan työvoiman jatkuva väheneminen kaventaa erityisesti syrjäseutujen mahdollisuuksia kehittää elinkeinotoimintaansa.

Ikärakenteen muutoksesta puhutaan paljon; siitä huolimatta varautuminen ei ole vielä riittävää. Valtionhallinnon eri sektoreiden näkemykset haasteista ja niihin varautumisesta ovat hyvin hajanaisia. Kaikilla aloilla ei ole vielä havahduttu siihen, miten perustavanlaatuisesti ikärakenteen muutos vaikuttaa koko yhteiskuntaamme.

Yhtenä kohtana selonteossa käsitellään terveyden ja toimintakyvyn edistämistä. Teema on yksi tulevaisuuteen vaikuttavista edellytyksistä, sillä eri-ikäisten toimintakyky on ehdoton edellytys tavoitteiden saavuttamiselle. Olen hiljattain ollut mukana tutkimus- ja kehittämishankkeessa, jossa kehitettiin ikääntyneiden toimintakyvyn edistämistä. Suurimpana ongelmana esille tuli ikäihmisten terveyden ja toimintakyvyn seurantajärjestelmän puuttuminen kunnista: todellinen tieto kunnan ikäihmisten terveydestä ja toimintakyvystä puuttuu. Ikäihmisten terveyden ja toimintakyvyn arviointikäytännöt vaihtelevat työyhteisöittäin, jolloin sektoroitunut toimintatapa ja yhteistyön puute aiheuttavat sen, etteivät ikäihmisten kanssa työskentelevät eri ammattialojen työntekijät tunteneet toistensa työ- ja toimintatapoja. Tästä aiheutui osittain päällekkäisyyttä, tarpeisiin vastaamattomuutta tai pitkiä odotusaikoja palvelujen saannissa.

Niin ikään viiveet suunniteltujen toimintojen toteutuksessa vaikeuttivat ikäihmisen kotona asumista ja rajoittivat hänen sosiaalisten kontaktiensa ylläpitoa ja itsenäistä asioiden hoitamista. Kuljetuspalvelujen ja asunnon muutostöiden hakuprosessit olivat kuntoutujien mielestä monimutkaisia. Asioiden loppuunsaattaminen saattoi kestää jopa lähemmäs kaksi vuotta, eikä tulos välttämättä vastannut ikäihmisen henkilökohtaisia tarpeita. Erityisen hankalaksi viive muodostui silloin, kun kysymyksessä oli ikäihmisen turvalliseen liikkumiseen tai heikentyneeseen taloudelliseen tilanteeseen liittyvien etuisuuksien hakeminen. Yhtenä ongelmana käytännössä esille tuli myös se, ettei työyhteisössä tunnettu riittävästi niitä mahdollisuuksia, joita on olemassa ikäihmisten kotona asumisen edistämiseksi, tai toisaalta jo olemassa olevia mahdollisuuksia.

Tiedon ja ohjauksen puute aiheutti ylimääräisiä pelkoja ikäihmisille. Ikäihmiset joutuivat asioimaan useissa eri hoito- ja palveluyhteisöissä monista sairauksista johtuen. Organisaatioista lähetettävät kirjalliset ohjeet saattavat olla epäselviä, jolloin ikäihmisille aiheutuu paitsi epätietoisuutta, turhaa odotusta myös ylimääräisiä taloudellisia menoja. Tällaisia ovat muun muassa maksulliset lääkärintodistukset, joita tarvitaan etuisuuksien saamiseksi tai hoitotoimenpiteiden toteuttamiseksi. Lääkärintodistus saattoi vanheta ennen kuin toimenpide ehdittiin toteuttaa.

Arvoisa herra puhemies! Kuten voimme huomata, ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen nousevat selonteossa esiin. Ne ovat keinoja ehkäistä sosiaali- ja terveydenhuollon menojen kasvua. Kun aiheesta puhutaan, ongelma on vain se, että ennalta ehkäisevän työn merkitystä ei täysin pystytä todistamaan euroina. Tässä kuitenkin yksi konkreettinen laskelma: Vanhusten kaatumisten seurauksena aiheutuu ne 7 000 lonkkamurtumaa vuodessa. Ensimmäinen vuosi maksaa 20 000 euroa, joten vuoden kustannukset ovat 140 miljoonaa euroa, ja — huom! — tämä on vain ensimmäinen vuosi; monesti tällainen lonkkamurtumavanhus joutuu olemaan aika kauan sairaalassa ja tarvitsee apua jopa monia vuosia. Mitä tälläkin rahalla saisi? Apuvälineitä, kodin muutostöitä jne. Eli jos ennaltaehkäistäisiin, voitaisiin säästää rahaa, mutta se olisi myöskin inhimillistä. On erittäin hyvä, että ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen otetaan tässäkin raportissa ja selonteossa huomioon toimintakyvyn ja terveyden edistämisessä.

Entä sitten vanhusten kotona asumisen tukeminen, jota myöskin tässä selonteossa esitetään? Se on yksi kehitettävä asia. Kotona asuminen riittävän avun turvin on keskeinen ikääntymispoliittinen tavoite. Ohjelmia ja suosituksia, jotka tätä korostavat, on monia. Vanhusten itsenäiseen selviytymiseen kotona vaikuttavat sosiaali- ja terveyspalvelut, asuntojen varustetaso ja turvallisuus, liikkumisen esteettömyys, viestintäyhteydet, kodinhoitopalvelut, kaupan läheisyys jne. Ja jotta kokonaisuus toimisi hyvin, se edellyttää monen hallinnonalan ja alue- ja paikallistason ponnisteluja.

Tilastotietoja on siitä, miten esimerkiksi kodinhoitoavun kattavuus suhteessa 75 vuotta täyttäneeseen väestöön on vähentynyt koko 1990-luvun, vaikka koko ajan on ollut tavoitteena kotiin annettavan avun lisääminen ja pitkäaikaisen laitoshoidon vähentäminen. Kehityksen vauhdittajana on tietenkin ollut lama, mutta laman jälkeenkin näiden palvelujen kattavuus ei ole noussut lähellekään 1990-luvun tasoa.

Kotiin annettava apu on muuttanut muotoaan. On siirrytty kodinhoidosta hoitoon kotona. Niukkojen resurssien vallitessa on tietenkin oikein, että palvelut kohdennetaan niitä eniten tarvitseville, mutta jos palvelun ulottuville päästään varsin myöhään, silloin kun toimintakyvyn kohottamiseksi ei ole enää kovin paljon tehtävissä, niin onko se todella aitoa kotona asumisen tukemista? Mielestäni ei ole. Toinen tärkeä kotona asumista edistävä toiminta on omaishoidon tukeminen. Se on inhimillistä ja kansantaloudellisesta näkökulmasta erittäin järkevää. Toivoisinkin, että kunnat nyt budjeteissaan ottaisivat sen huomioon.

Arvoisa puhemies! Ikääntyvien voimavarojen hyödyntäminen on selonteossa niin ikään otettu huomioon. On muistettava, että ikärakenteen muutos on paitsi haaste myös mahdollisuus. Entistä terveemmät ja aktiivisemmat ikääntyneet ovat läheistensä ja koko yhteiskunnankin merkittävä voimavara. Kun eläkkeelle siirryttäessä vapaa-aika lisääntyy, monilla on paremmat mahdollisuudet olla arjen apuna perheelleen ja lähiyhteisölleen ja osallistua yhteiskunnan toimintaan usealla saralla. Ikääntyneet voivat taidoillaan ja elämänkokemuksellaan vaikuttaa aktiivisesti yhteiskunnan kehitykseen vielä työuran päättymisenkin jälkeen.

Selonteossa pohditaan niin ikään etuusjärjestelmien kehittämistä ja palveluiden turvaamista. Palveluiden turvaamista onkin tärkeä pohtia nyt, kun valmistaudumme hoitotakuun tulemiseen. 1990-luvulla tuli palvelurakennemuutos eli laitoshoidosta siirryttiin avohoitoon, ja tutkimusten mukaan siitä kärsivät eniten vanhukset, vammaiset ja psyykkisesti sairaat. Toivon, että nyt ei käy samoin.

Yksi tärkeimmistä selonteossa mainituista tulevaisuuteen varautumisen keinoista on lapsista ja nuorista huolehtiminen. Syksyllä puhuimme täällä arjen turvallisuudesta, sisäisen turvallisuuden ohjelmasta, ja totesimme, että syrjäytyminen on yksi suuri haaste yhteiskunnassamme. Myös tämä selonteko tukee sitä ajatusta ja haastetta.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies, viime aikoina erityisesti Yhdistyneet kansakunnat ja Maailman terveysjärjestö ovat puhuneet kaikenikäisten yhteiskunnasta — niin sanottu society for all ages: yhteiskunnasta, jossa eri-ikäisten ihmisten on hyvä elää, joka edistää kaikkien osallistumista, elämisen esteettömyyttä, suvaitsevaisuutta ja moniarvoisuutta; yhteiskunnasta, joka ottaa huomioon sekä kaikkien ikäryhmien tarpeet että vahvuudet. Sen sijaan että asetettaisiin ikäryhmiä vastakkain, korostetaan sukupolvien välisiä suhteita ja ihmisen koko elämänkaaren huomioonottamista. Mielestäni tämä selonteko tukee tällaisen yhteiskunnan aikaansaantia, mutta kysymys kuuluu: muistammeko me tämän selonteon annin ja ajatukset kaikessa päätöksenteossa?

Marjo Matikainen-Kallström  /kok:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuuteen liittyy kristallipallo hyvin läheisesti, ja tämä kristallipallo onkin täällä pyörinyt aiheesta toiseen oikein vinhaa vauhtia. Yksi, mihin se tarttui tuossa hyvin voimakkaasti, oli energiapolitiikka. Puhuttiin, että Suomi on 70 prosenttia tuontienergian varassa. Näin se on, ja tähän tilanteeseen tullaan myöskin Euroopan unionissa: kokonaisuudessaan vuonna 2020 olemme yhtenäisesti tuontienergian varassa. Täällä peräänkuulutettiin uusia energiamuotoja, uusia ratkaisuja. Miksei voi olla nimenomaan se kuudes ydinvoimayksikkö, joka ratkaisee sen? Me pystymme itse silloin päättämään meidän energiatavoistamme. Itse hoidetaan tämäkin puoli.

Kristallipallo täällä pyöri myöskin liikuntaan ja liikunnan merkitykseen tulevaisuuden kannalta, meidän hyvinvointiimme, terveyspalvelujen vähentämiseen jne. Sillä on ihan selkeä vaikutus meidän ratkaisuihimme, miten hoidetaan ennaltaehkäisevästi erilaisia liikkumattomuuteen liittyviä tauteja diabeteksesta osteoporoosiin, ja sitä kautta myöskin sitten liikalihavuuteen. Mutta ennen kaikkea tulevaisuudessa meidän pitäisi ajatella sitä, miten me liikutamme lapsia, miten lapset liikkuvat. Koululiikunta on aivan tärkeässä roolissa siinä. Urheiluseurat, urheilujärjestöt, saavuttavat vain pienen murto-osan niistä lapsista, nuorista, jotka koulussa ovat, ja nekin, jotka ovat urheiluseurojen mukana, ovat vain niitä, jotka jo aktiivisesti liikkuvat paljon. Meillä on paljon nuoria, jotka eivät liiku ollenkaan, niin sanottu nörttisukupolvi. On hyvä, että lapset oppivat muitakin asioita kuin vain liikkumaan, mutta kaiken pohja on kuitenkin se, että olemme hyvässä fyysisessä kunnossa, jotta jaksamme tehdä töitä tulevaisuudessa — ilman hyvää fyysistä kuntoa emme siihen pysty.

Väestöpolitiikka on ollut tässä melkein jokaisessa puheessa pääasia, ja niinpä minäkin siihen mielelläni otan kantaa. Vanhemmuuteen liittyvät kustannukset ovat yksi semmoinen asia, jolla pystytään ratkaisemaan asioita ja vaikuttamaan myöskin siihen, miten perheet jaksavat, miten mahdollisesti sitten voidaan näitä tilanteita perheissä jakaa: se, että saadaan vanhemmuuteen liittyvät kustannukset jaettua sekä isän että äidin työnantajan kesken. Kun mennään riittävän pitkälle, mielestäni tämä liittyy jo siihen, että valtion tulee ne pystyä kustantamaan.

Pääministeri vaati naisia synnyttämään lisää lapsia ja haluaa lapsiperheille lisää tukia. Se on ihan oikein, mitä tässä selonteossa sanotaan, mutta tämän materiaalisen puolen lisäksi, ehkä jopa sen edellä, on otettava huomioon naisten eteneminen työuralla. Lapsen synnyttämistä siirretään niin pitkälle, että työura on päässyt hyvään alkuun. Pätkätyöt eivät sitä mahdollista, että voitaisiin jättää työura kesken. Nuorten naisten palkkaaminen on mahdollisten äitiyslomien ja hoitovapaiden kustannusten vuoksi työnantajan mielestä riski. Niin kauan kuin kuluja ei jaeta tasan tai valtio ei korvaa niitä kokonaan, hallituksen on turha haikailla syntyvyyden lisäyksen perään. Täälläkin eduskunnassa äänestettiin viime viikolla vanhemmuuden kustannusten jaosta työnantajien kesken. Vain kokoomuksen ja vihreiden eduskuntaryhmät äänestivät kustannusten jakamisen puolesta; hallituspuolueet äänestivät sitä vastaan, joten siskomme vasemmalta ja keskustasta ovat siis tukemassa miesvaltaisten alojen ja yleensäkin miesten etuoikeutettua asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa.

Lapsen syntymästä ja hoidosta aiheutuvat kustannukset ovat työnantajalle työhön liittymättömiä kuluja. Nämä kulut kohdistuvat yleensä äidin työnantajaan, koska isät eivät juurikaan käytä perhevapaita. Tämä vaikuttaa naisvaltaisten alojen työllistämismahdollisuuksiin ja palkanmaksukykyyn ja yleensä kielteisesti naisten työmarkkina-asemaan. Tämän työnantajiin ja naisiin kohdistuvan epätasa-arvoisen tilanteen korjaamiseksi vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset olisikin saatava pikaisesti kokonaan valtion korvattaviksi.

Täällä miehet ovat peräänkuuluttaneet, edustajakollegani, yhteen ääneen naisia synnyttämään lisää lapsia. Naiset taakan kantavat tässäkin tapauksessa yhdeksän kuukautta: synnytys ja sen jälkeen ruokinta. Minä peräänkuuluttaisin kristallipallosta vastausta siihen, millä keinoin saadaan miehet synnyttämään eikä vain huvittelemaan. Silloinhan niitä lapsia sitten tulisi yhteiskuntaan reippaasti enemmän. Mutta tuskin kristallipallo antaa siihen ainakaan kovin helposti vastausta.

Sitten kysymyksenä tästä pääministerin puheesta selontekoon liittyvässä asiassa: Täällä pääministeri peräänkuulutti nykyaikaista väestöpolitiikkaa syntyvyyden turvaamiseksi, ja se olisi sellainen, että on keskitettävä ensi sijassa toimiin, joilla parannetaan nuorten ihmisten vakiintumista. Tarkoittaako tämä sitä, että vanhemmat päättävät tulevaisuudessa lasten kumppaneista, vai annetaanko jatkossakin vapaaehtoisesti valita omat ratkaisunsa, vai mitä tällä lauseella oikein tarkoitettiin? Tämä on hyvin mielenkiintoista.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi olisin ed. Soinilta kysynyt tästä sadonkorjuun laista. Minulle jäi hieman epäselväksi, mitä hän sillä tarkoitti. Itse nimittäin ymmärrän, että jos maa on karu eli ei kovin hedelmällinen, niin kyllähän sinne kylvää, mutta sato jää kovin pieneksi, jos sitä on ollenkaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Me olemme nyt avanneet aikaikkunan vuoteen 2050 tämän tulevaisuusselonteon tekstin mukaisesti. Ed. Matikainen-Kallström täällä puhui kristallipallosta ja toivoi sen auttavan. Ei se aina auta. Tulevaisuutta voi olla vähän vaikea ennustaa. Mieleeni tuli ed. Matikainen-Kallströmiä kuunnellessani lobotomia, joka 1936 portugalilaisen Egas Monizin keksintönä otettiin käytäntöön. Hän sai siitä Nobelin palkinnon 1949, siis Nobelin palkinnon, ja nyt muun muassa Norjan valtio on maksanut kansalaisilleen korvauksia tämän lobotomian tekemisestä. Siis ei ole aina helppo ennustaa, mikä on oikein ja mikä on kohdallaan.

Mutta tähän ydinvoima-asiaan ei ed. Matikainen-Kallström olisi tarvinnut kyllä kristallipalloa, siihen ei sitä tarvita. Nimittäin ydinvoima on tuontienergiaa eikä kotimaista energiaa. (Ed. S. Lahtelan välihuuto) Kun puhumme, ed. Seppo Lahtela, nyt tästä tulevaisuusselonteosta, niin kansalaiset tarvitsevat energiaa. Siinä ed. Pulliainen on oikeassa, tältä osin myös ed. Matikainen-Kallström. Mutta kun puhutaan ydinvoimasta, niin se tulee olemaan tietysti näiden tulevien vuosien asia, koska viides ydinvoimalaitos on päätetty, ja kun siitä päätettiin, silloin perusteltiin, että jos ei tehdä, ei ole eläkeläisillä myöskään eläkkeitä eikä lapsilla lapsilisiä. (Välihuuto) Näin täällä ja valiokunnissa — edustaja muistaa — perusteltiin. Mutta onko perusteltu sitä, mihin ne jätteet viedään, mihin EU:n jätteet tuodaan? Kun ed. Matikainen-Kallströmillä on pitkä ura Euroopan parlamentissa, niin nimenomaan Brysselissä komissiossa on vahva linja, että kyseinen jäsenmaa ei saa itse päättää siitä eikä ratkaista, tuodaanko sinne ydinjätteitä vai ei. Eduskunnassa tällä hetkellä tämä asia on käsittelyssä suuressa valiokunnassa ja myös asiantuntijavaliokunnissa, erikoisvaliokunnissa, ja tämä tulee olemaan varmasti yksi asia, jota nämä kuudennen voimalan haikailijat tulevat kyllä ehkä myös miettimään, mikä onkaan tämä EU:n linja tässä asiassa.

Mutta, arvoisa puhemies, tähän lapsien vähäisyyteen Suomessa ja mediaani-ikään, mihinkä ed. Kankaanniemikin viittasi. Suomessa on alle 15-vuotiaita noin 18 prosenttia, ja jos katsomme tätä koko planeettaa, alle 15-vuotiaita esimerkiksi Nigerissä on 50 prosenttia, Jemenissä yli 50 prosenttia, Angolassa 48 prosenttia, Malawissa 46 jne. (Ed. S. Lahtelan välihuuto) On viitisenkymmentä maata, ed. Seppo Lahtela, joissa on runsaasti yli 40 prosenttia alle 15-vuotiaita. Ja, mihinkä ed. Pulliainen viittasi, noin 78 miljoonaa uutta ihmistä, Filippiinien väkiluvun verran, vuosittain syntyy tähän maailmaan. Filippiineillä, katolisessa maassa, nimenomaan syntyy paljon väkeä. Liikaväestö on myös koko maapallon ongelma. Katolilaisuudesta, johonka hiukan täällä jo ed. Soini välihuudossaan viittasi, tietysti täytyy sanoa, että Italiassa syntyvyys on hyvin alhainen, alhaisin Euroopassa, samoin kuin Espanja kilpailee tästä alhaisimman syntyvyyden sijasta eli siellä on alhaisempi syntyvyys kuin esimerkiksi Suomessa.

Mutta itse tähän ongelmaan, siis siihen, onko liian vähän väkeä tällä planeetalla vai sopivasti vai liikaa: Tämän maapallon kantokykyyn verrattuna tämä väestöräjähdys, joka on meneillään, on kohtuuton. Se kantokyky ei riitä siihen. Erityisesti se ei riitä siihen, että ihmisiä on niin paljon köyhissä olosuhteissa, koska köyhyys ja maapallon kantokyky ovat sillä tavalla ristiriitaisia, että mitä enemmän köyhyyttä, sen enemmän ympäristön kannalta kestämätöntä toimintaa. Puhtaan veden puute on niitä ensimmäisiä asioita, jotka todella rajaavat ihmisten elämisen laatua. Se on se rajaava tekijä, myös sotien osalta: jo tällä hetkellä arvioidaan, että sotia käydään ja kriisipesäkkeitä syntyy ja niitä luodaan nimenomaan taistelusta puhtaasta vedestä ja sen saamisesta.

Mutta, puhemies, uskon siihen, että kun me katsomme tuohon selonteon aikaikkunaan ja siihen, että 40-luvulla oli viisi vuotta sotaa ja sen jälkeen alkoi tämä senaikainen babybuumi, on selvää, että se väki, joka silloin syntyi, joka ikääntyy, tarvitsee palveluja. Kun nyt selonteossa todetaan, että nimenomaan ikääntyneen väestön määrä tulee lisääntymään ja vahvasti — vuoden 2030 kohdalla sen osuus on erittäin voimakas ja kasvava — niin mitä tapahtuu palveluille? Niitä ei nyt pitäisi tietenkään lopettaa eikä heikentää, kun tämä edessä oleva vanhusväestön tarve tulee kasvamaan. Siihenhän tuo selonteko viittaa, että pitäisi huolehtia lapsista, nuorista, vanhenevista, vanhusväestöstä, näistä senioreista, ja kuitenkin tällä hetkellä toimitaan epäviisaasti: ollaan heikentämässä niitä palveluja, joita tulevaisuudessa erittäin kipeästi tarvittaisiin.

Esko  Ahonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Väestöpolitiikalla määritellään sekä täsmennetään niitä toimenpiteitä ja pyrkimyksiä, joilla on tarkoituksena vaikuttaa syntyvyyteen, kuolevuuteen, avioituvuuteen ja muuttoliikkeeseen siten, että väestökehitys on yhteiskunnan kehityksen kannalta suotavaa.

Väestökehitys riippuu yhteiskunnan taloudellisesta ja sosiaalisesta kehityksestä. Tästä syystä väestöpolitiikan määrittäminen itsenäiseksi politiikaksi on usein vaikeaa. Eritoten rajanveto esimerkiksi perhepolitiikan, työvoimapolitiikan, asuntopolitiikan, sosiaalipolitiikan ja aluepolitiikan välillä ei ole selkeä. Näissä edellä mainituissa politiikan lajeissa kuten muissakin poliittisissa toimissa keskeisinä tekijöinä ovat väestön määrä sekä ikä-, sukupuoli- ja siviilisäätyrakenne sekä se, miten väestö on alueellisesti sijoittunut.

Työikäisen väestön eli 20—64-vuotiaiden määrä alkaa tasaisesti pienentyä nykyisen arvion mukaan vuonna 2010. Merkillepantavaa on se, että työikäinen väestö ei ole Suomessa tähän mennessä kahden viime vuosisadan aikana vähentynyt muuta kuin poikkeusoloissa. Yli 65-vuotiaiden määrän kasvu on seuraavien 20 vuoden aikana erittäin nopeaa. Suomen erityinen ongelma on myös aikainen eläkkeellejäämisikä. Se ei ole juurikaan 1990-luvulta 2000-luvulle tultaessa noussut vaan on pysytellyt noin 59 vuoden tuntumassa. Ikärakenteen muutokset tulevat vaikuttamaan Suomessa paitsi työmarkkinoihin ja julkiseen talouteen myös palvelu- ja aluerakenteeseen, koulutusjärjestelmään, hyödyke- ja finanssimarkkinoihin, omaisuusarvojen kehitykseen sekä yhteiskunnalliseen ilmapiiriin ja dynamiikkaan. Muutoksilla on vielä globaalitkin ulottuvuutensa, koska samanlainen murros on edessä useimmissa muissa läntisissä teollisuusmaissa.

Arvoisa herra puhemies! Onko meillä Suomessa sittenkään vielä tutkittu, ennakoitu ja tiedostettu väestön ikääntymisen vaikutuksia tarpeeksi laajasta näkökulmasta? Miten vanhusvaltaiset kunnat saavat houkuteltua palveluiden vaatiman työvoiman, ja miten kuntien palveluiden rahoitus järjestyy? Vastauksena näihin kysymyksiin voi todeta lyhyesti, että ikääntyminen muuttaa palvelujen tuottamistarpeita. Väestön ikääntymisen edetessä sosiaalimenojen bkt-osuus nousee merkittävästi. Väestö ikääntyy 1990-luvun muuttoliikkeen seurauksena epätasaisesti eri puolilla Suomea, joten menopaineet eivät jakaudu alueittain tasaisesti. Muuttoliike näyttää vielä tällä vuosikymmenellä nopeuttavan väestörakenteiden eriytymistä eri alueiden välillä. Maaseutu kulkeekin ikääntymisessä 10—20 vuotta kaupunkien edellä.

Väestörakenteen muutos on epäilemättä seuraavien vuosikymmenien yksi suurimpia taloudellisia ja yhteiskunnallisia haasteita. Vanhenevan ja ikääntyvän Suomen tulevaisuuden haasteiden ratkaisemisessa ei saa olla kyse pelkästään valtion menojen ja tulojen yhteensovittamisesta heikkenevän huoltosuhteen oloissa. Kyse on tämän rinnalla myös Suomen yleisemmästä kilpailukyvystä ja vetovoimasta yritysten sijaintipaikkana ja investointikohteena.

Suomen työeläkejärjestelmä pysyy pystyssä vain silloin, jos työpaikat eivät karkaa Suomesta ulkomaille globalisoituvassa maailmassa. Maa, jossa yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa puolella miljoonalla vuoteen 2030 mennessä, ei kaikkien silmissä näytä erityisen dynaamiselta. Vanhasen hallituksen talouspolitiikan linjaukset ovatkin lähteneet siitä, että Suomen vetovoimaa kohennetaan sekä julkisia tutkimus- ja tuotekehitysvaroja lisäämällä että yritys- ja pääomaverotuksen kilpailukyvystä huolehtimalla. Julkiset tutkimus- ja tuotekehitysvarat ovat lähteneet kasvuun monen vuoden hiljaiselon jälkeen. Yritysverouudistuksen lähtökohdaksi hallitusohjelmassa kirjattiin, että yritysverotusta kevennetään Suomen verojärjestelmän kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi.

Samalla kun voivottelemme ikärakenteemme vinoutta, meidän on käynnistettävä aktiivinen väestöpolitiikka. Käynnistämisessä on muistettava, että sekä syntyvyys että maahan- tai maastamuutto eivät ole yhtä hyvin ennakoitavissa kuin ikääntyminen, mutta molempiin voidaan aktiivisella politiikalla myös vaikuttaa. Syntyvyydellä ja muuttoliikkeellä on yhteiskunnalliseen ilmapiiriin ja dynaamisuuteen suuria vaikutuksia. Syntyvyydestä sanottakoon, että nykyinen syntyvien lasten määrä ei ole vuosikausiin riittänyt väestön uusiutumiseen. Haastetta on jo siinäkin, että pystymme pitämään nykyisen, eurooppalaista keskitasoa paremman syntyvyyden jatkossa. Työn ja perheen yhteensovittamisen kysymykset ovat tässä olennaisia.

Julkisen talouden näkökulmasta Suomen varautuminen tulevaan ikärakenteen vanhenemiseen ei suinkaan ole eurooppalaisittain huonossa jamassa. Tosiasiallisesti se on useimpia EU-maita parempi.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen tulevaisuusselonteko "Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille" on tarpeellinen ja oikea-aikainen. Se herättäköön vilkkaan keskustelun ja vision siitä, minkälaista elämä on suurten ikäluokkien jälkeen.

Timo  Soini  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä Suomen tulevaisuus on niin mielenkiintoinen asia, että siitä puhuu mielellään perusteellisesti toisenkin kerran, ja ihmettelen vähän, että tämä iso asia, kun kerrankin olisi mahdollisuus luodata pitkälle keskustelua, ei ole herättänyt enempää mielenkiintoa.

Mutta, arvoisa herra puhemies, alkuun ed. Matikainen-Kallströmille sadonkorjuun laista, mitä sillä tarkoitan. Kun perinteinen kylväjä, peltomies, lähtee riemumielellä kylvämään, jotta saisi hyvän sadon, siinä voi käydä monella tavalla. Siinä voi käydä niin, että kylvää kalliolle, huonolle maaperälle, ei pysty juurtumaan se asia, tulee huolet eikä ole juurta, niin kuin ei ole monissa nykyihmisissä, ajelehditaan ilman periaatteita, ei tule satoa. Samoin voi rikkaruohojen tai ohdakkeiden sekaan kylvää, mutta siellä on vähän muitakin saaliinjaolla. Jälleen ei tule satoa. Mutta kun kylvää pehmeään multaan, hyvään maahan, tulee runsas sato. Tätä tarkoitan sadonkorjuun lailla: Kun kylvetään hyvä tavara otolliseen maaperään, tulee runsas sato. Jos kylvätte huonoon peltoon, kalliolle tai ohdakkeiseen maahan, ei tule minkäännäköistä satoa. Tästä lähdin. Tämä oli hieman tämmöinen vertauskuvallinen teksti tähän alkuun.

Ed. Tölli hyvin puhui hänen persoonalleen sopivasti konservatiivisen perhe-elämän ja dynaamisen talouselämän suhteesta. Meillehän on usein toitotettu, että pitää olla niin modernia tämä perhehomma, silloin talous pyörii. On käynyt täsmälleen päinvastoin. Irlanti on loistava esimerkki siitä. Siellä on voimakkaat perhearvot, voimakkaat yhteisöarvot, voimakkaat sukuarvot, mutta äärimmäisen sopeutuva ja joustava talouspoliittinen, yrityspoliittinen kulttuuri. Tämähän on tavallaan myös USA:ssa Bushin politiikkaa, jota Suomessa ei tietenkään voi missään mielessä sanoa kehuvansa tulematta leimatuksi jonkinnäköiseksi kummajaiseksi. Näin se vaan on. Sielläkin vanhanaikaiset, konservatiiviset perhearvot yhdistyvät dynaamiseen talouteen. Täällä Euroopassa ollaan niin modernia ja kaikki on luvallista, kaikki on sallittua, mutta eipä talous liiku, koska ollaan nimenomaan talousasioissa joustamattomia, konservatiivisia, rajoittavia. Näin tässä on käynyt. Eurooppa putoaa Amerikan ja Aasian kyydistä, ja se johtuu nimenomaan tästä yhteiskuntanäkemyksestä, ei pelkästään taloudesta.

Amerikassa löydettiin hiljainen enemmistö, hiljainen Amerikka. Väitän, että se on Suomessakin olemassa, hiljainen enemmistö, ja se ei noudattele näitä meidän puoluelakejamme. Tuolla ed. Tiusanen istuu vasemmistoliiton ryhmässä, minä tuolla keskellä ja ed. Matikainen-Kallström siellä oikealla, ja asiat menevät puolueiden sisällä. Meidän puoluelaitoksemmehan, vanhat peruspuolueet, on perua sieltä sadan vuoden takaa, aivan niin kuin ed. Taipale täällä todisti satavuotista sosialidemokratiaa. Kun Forssan ohjelma on jo toteutettu, niin nehän olisivat tarpeensa täyttäneet paitsi SMP, mutta kun on keksitty uusia tarpeita, niin myös me perussuomalaiset olemme huomanneet, että yhteiskunta ei tullut valmiiksi, joten taistelua piti jatkaa. Siis tästä on laajalti ottaen kysymys, että nämä arvot menevät jo puoluerajojen sisällä. Meillä vielä puhutaan porvareista ja sosialisteista, vaikka tuotantovälineiden sosialisointia eivät sosialistit enää kannata, ehkä hakaslaiset kommunistit mutta eivät muut, ja tämän mukaan meillä puoluelaitos tänä päivänä jäsentyy — ei jäsenny muuten enää 20 tai 50 vuoden jälkeen siitä sihdistä katsottuna, josta nyt puhutaan.

Meillä tämä niin sanottu hyvinvointiyhteiskunta alkaa olla lomake-, kaavakeyhteiskunta. Me byrokratisoimme itsemme hengiltä. Me tuotamme raportteja, teemme selvitystä, säädämme kaiken maailman rajoituksia, joita sitten viisaat, koulutetut ihmiset tutkivat ja lähettelevät toisilleen ja pitävät seminaareja, kun pitäisi miettiä, miten tehdään tuottavaa työtä, miten syntyy uutta jaettavaa. Totta kai siinä pitää olla mekanismit, miten tämä sitten oikeudenmukaisesti jaetaan, mutta länsimainen yhteiskunta pikkuhiljaa tukehtuu sääntelyynsä ja EU:han tässä on huippuna. Se tulee meille tarjoamaan vielä monta hauskaa asiaa, ennen kuin se tukehtuu omaan puppuunsa.

Arvoisa herra puhemies! Sitten muutamista asioista, jotka ovat myös Suomessa hankalia. Minä puhun näistä hankalista asioista senkin uhalla, että räpsähtelee leimoja. Kyllä niitä on minun kirjekuoressani jos monenmoista leimaa tähänkin mennessä, niin ettei pari lisää haittaa. Kyllähän meillä, kun sanotaan, että nyt pitää keskustella, silloin tarkoitetaan, että keskustelu on päättynyt ja ollaan samaa mieltä. Jos sinä rupeat todella keskustelemaan ja kyseenalaistamaan, olet populisti, rapulisti, veneenkeikuttaja, rasisti ja fasisti. Minä en näistä ota itseeni kuin sen populistinimikkeen; mikään muu näistä edellä mainituista en ole.

Otetaan yksi asia, joka on aivan perustavaa laatua oleva esimerkki, ja tämä tietysti naisasianaisessa saa aikaan kauhua, mutta sanon sen siitä huolimatta: Jos Suomessa tai Euroopassa yleisestikin me käsittelemme syntymättömien lapsien oikeuksia, niin meillä sanotaan, että kysymys on naisen oikeudesta omaan ruumiiseensa, kun taas esimerkiksi Amerikassa puhutaan heikomman oikeudesta elää. Nämä ovat sovittamattomassa ristiriidassa keskenään. Mutta kun kuitenkin tämän Amerikan johdolla tässä maailmassa joudutaan elämään ja olemaan, olkoon sitten unilateraalista tai transatlanttista tai millä tavalla vaan, niin se vaan osoittaa, että on rinnakkaisia todellisuuksia.

Me puhumme vieraista kulttuureista, islamilaisuudesta, Amerikan-mallista ja muusta, mutta me emme kykene ymmärtämään kuin tämän oman hyvinvointikulttuurimme, sen, mihin me olemme tottuneet uskomaan, ja siitäkään emme oikein uskalla puhua. Kirkossakin puhutaan melkein kaikesta muusta paitsi itse asiasta. Onko täällä kirkkoherra Oinonen paikalla? Usein saarnatkaan — olen huomannut — eivät puhu itse Kristuksesta vaan sopasta ja sielunhoidosta ja lähimmäistyöstä ja tällaisista asioista. Me välttelemme todellista keskustelua, koska me pelkäämme sitä, että me joudumme paljastamaan arvomme ja itsemme ja panemaan itsemme likoon.

Arvoisa herra puhemies! Kun me katsomme tulevaisuutta Suomesta käsin, tuo Venäjä tulee tuossa olemaan, ei se mihinkään häviä. Siinä on 1 300 kilometriä rajaa. On syytä miettiä, miten sen kanssa pärjätään, ollaan ystäviä, käydään kauppaa. Tällä näkymällä Amerikka tulee olemaan aina, mutta me olemme täällä ja meidän liberaalit mielipiteemme. Meidänhän olisi pitänyt Amerikkaan presidenttikin valita, paitsi että amerikkalaiset nyt sen valitsivat itse. Tietysti sitten mekin saamme siitä olla osallisina, mitä sieltä tulee. Nämä ovat vaikeita asioita.

Samoin me puhumme islamista tuntematta sitä oikeastaan ollenkaan, sen kurikäytäntöjä tai sen hyviä puolia. Ollaan hirveän suvaitsevaisia mutta sitten kun mentäisiin katsomaan, mikä siellä olisi esimerkiksi naisen asema tai mikä siellä on perhekäsitys, ollaan aivan hiljaa. Mutta eivät nämä islamit, amerikat tai venäjät poistu meidän tulevaisuushorisontistamme täällä Suomessa, pikemminkin päinvastoin. Meillä on vanha Eurooppa, tämä omamme, ja sitten on uusi Eurooppa, tuo Amerikka.

Jos me ajattelemme tulevaisuutta ja puolustusta — tänään minusta Ilta-Sanomat teki impivaaralaisen, vaikka en oikeastaan ymmärrä, minkä takia, koska yritän hyvin ennakkoluulottomasti katsella esimerkiksi Natoa tai muuta — kyllä me tulemme edelleen menemään tähän suuntaan, että ei ole pysyviä blokkeja, on "coalition of the willing", halukkaiden koalitio, ja aika useasti me suomalaiset löydämme itsemme näistä koalitioista. Olisi ihan rehellistä sanoa se, että se voi olla joskus jopa meidän suomalaisten etu. Kyllä kansa kestää toden puhumista. Minä uskon, että kestää hyvin, se kestetään perheissä ja parisuhteissakin, koska se on ainoa tapa selvitä.

Aivan lopuksi haluan sanoa sen, että valtio ja raha ovat vain välineitä, ihmisen parhaaksi. Ihmisen täytyy olla se keskus, josta kaikki lähtee.

Lauri Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Käydyssä keskustelussa on oikeastaan hyvin laaja-alaisesti jo kaikki tullut sanottuakin, mutta itse tuon eräitä näkökohtia esille, joita haluaisin omasta näkökulmastani painottaa.

Meillä on tuotu esille sitä, kuinka meidän ikärakenteemme on pahasti vinoutunut. Tämä pitää osaltaan paikkansa, mutta ei kaikilta seurausvaikutuksiltaan, näin ainakin itse vahvasti haluan väittää. Meillä on ennakoitu suurta työvoimapulaa, mutta se ei välttämättä tapahdu, koska nyt jo osa niistä ihmisistä, joiden ennakoidaan siirtyvän eläkkeelle, on jo siirtynyt eläkkeelle tai on työvoiman ulkopuolella. Monet pitkäaikaistyöttömäthän ovat ikääntyneitä.

Tästä tiedemiehet hieman kiistelevät, miten suuri tämän työvoimapulan vaikutus tulee olemaan, mutta ilmeisesti ei välttämättä aivan niin suuri kuin ennakoidaan. On tietysti aloja, joilla ei tekniikka voi koskaan korvata ihmistä; hoito- ja hoivatyö ovat nimenomaan tällaisia, ja nimenomaan hoito- ja hoivatyön työvoiman tarve kasvaa, koska on ikääntymisestä kyse. Minä uskon, että juuri tällä alalla meillä on työvoiman tarvetta, mutta hyvin monia työtehtäviä voidaan hoitaa teknisen ja nimenomaan automatiikan kehityksen vuoksi, niin että siellä ei sitä tarvetta niin paljon tule kuin on ennakoitu. Samalla täytyy muistaa, että kun niin sanotut suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle, niin tämä on myös huomattava kuluttajapotentiaali, jolla on osaltaan kulutuksen kautta myös kotimarkkinoita voimistava ja sitä kautta myös työllistävä vaikutus. Eli kaikki ne uhkakuvat, joita on haluttu tulevaisuuden osalta tuoda esille, eivät välttämättä pahimmassa vaihtoehdossaan suinkaan toteudu, vaan minä uskon paljon pehmeämpään ja paljon myönteisempään tulevaisuuteen kuin mitä pessimistissä visioissa on nähty.

Edelleen yhdyn siihen näkemykseen, että meidän suomalaisina tulisi pitää huolta lapsiperheistä siten että maahan syntyisi lapsia, nuoretparit voisivat rohkeasti ajatella lapsia perheeseen. Tätä kautta meidän on luotava tulevaisuutta. Eli lapsiperheitten kysymykseen tulee kiinnittää huomiota samalla, kun puhutaan ikääntyvistä; näihin molempiin tulee kiinnittää huomiota, jotta meidän tulevaisuutemme voi kehittyä myönteisesti. En myöskään usko, että meillä on kovinkaan suurta tarvetta edistää maahanmuuttoa muun muassa. Uskon, että tämä tapahtuu luontaisesti, ja pitää pitää huoli, että maahanmuuttajat saavat otteen suomalaiseen yhteiskuntaan ja voivat täällä menestyä.

Arvoisa herra puhemies! Näen, että meidän tulevaisuuden kehityksemme ei välttämättä mene pessimististen mallien mukaan, vaan monet pehmentävät seikat tekevät tulevaisuudesta sittenkin myönteisemmän kuin nuo pessimistisimmät mallit ovat.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva tulevaisuusselonteko väestökehityksestä, väestöpolitiikasta ja ikärakenteen muutokseen varautumisesta on tarpeellinen. Haluan erityisesti kiinnittää huomiota ikääntyvän väestön tarpeisiin.

Väestö ikääntyy maassamme nopeasti. Vuonna 2010 yli 75-vuotiaita arvioidaan olevan 400 000, vuonna 2020 lähes 500 000 ja vuonna 2030 noin 70 000. Suomessa väestön ikääntyminen tapahtuu nopeimmin Euroopassa ja ensimmäisenä. Tämä tuo yhteiskunnallemme haasteita mutta samalla myös mahdollisuuksia.

Liian usein keskusteluissa ikäihmiset ja eläkeläiset nähdään vain menoeränä ja yhteiskunnan taakkana. Ikäihmiset ovat mitä vahvimmassa määrin yhteiskunnan voimavara, mikä meidän pitäisi vahvemmin oivaltaa. Seniorit ovat usein aktiivisia erilaisessa järjestö- ja vapaaehtoistyössä, mitä ilman yhteiskunnan kustannukset olisivat nykyistä kalliimmat. Ikäihmiset toimivat omaishoitajina ja hoitavat lapsenlapsiaan. Ikäihmisten merkitys on tärkeä myös tietotaidon ja kulttuuriperinteen siirtäjinä ja mitä suurimmassa määrin myös kuluttajina.

Eliniän noustessa eläkeiässä olevat ovat toimintakykyistä ja vireää väkeä. He käyttävät palveluja ja kuluttavat paljon. He rahoittavat yhteiskuntaamme ja tuovat vireyttä tätä kautta yhteiskuntaamme. Tulisi oivaltaa laajemmin se, että eläkeikäiset ovat voimavara. Eliniän nousun ja toimintakykyisyyden vahvistumisen ansiosta ikäihmiset tarvitsevat hoivapalveluita vasta aivan viimeisinä elinvuosinaan. Vasta tällöin heistä yhteiskunnalle aiheutuu muita ikäryhmiä enemmän kustannuksia, ja nämäkin kustannukset he ovat monin kerroin elämänsä aikana yhteiskunnalle tuottaneet. Ristijärven kunta tuntuu oivaltaneen tämän asian, mutta toivoisin myös muiden kuntien näkevän iäkkäät vahvuutena.

Iäkkäiden voimavarojen tukeminen ja hyödyntäminen edellyttää sitä, että heidän toimintakykyään tuetaan mahdollisimman pitkään. Eläkeikään tullessa tulee olla mahdollisuus halutessaan jatkaa töissä vaikkapa osa-aikaisena. Nykyistä joko—tai-tyyppistä työssäkäyntiajattelua tulisikin kehittää joustavampaan suuntaan. Eläkeikäisille tulee tarjota riittäviä tukipalveluja jo silloin, kun ensimmäiset tuen tarpeet ilmenevät. Kotipalvelun palvelu- ja päivätoimintaa ja muita avopalveluita tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän toimintakyvyn ylläpysymiseksi. Apua tulisi saada heti, kun palvelutarve ilmenee, jotta toimintakykyisyys pysyisi yllä.

Laadukkaat palvelut tulee turvata ikäihmisille. Tässä meillä on haastetta, sillä emme ole pystyneet täysin vastaamaan tämänkään päivän palvelutarpeisiimme. Ikäihmistemme ihmisarvoinen elämä ei läheskään aina toteudu tämän päivän laitoshoidossa, eivätkä ikäihmisten perus- ja ihmisoikeudet aina täyty. Valvontaa ja ohjaustoimintaa tulisi myös vahvistaa vanhusten oikeuksien toteutumisen varmistamiseksi. Ikäihmisten palveluiden laadun parantamiseen tulisi nyt satsata merkittävästi, jotta voimme luoda pohjan tulevaisuuden entistä kovemmille haasteille. Yhtään ikäihmistämme ei saa jättää vaille hänen tarpeidensa mukaisia hoiva- ja tukipalveluita.

Omaishoitajuuden mahdollisuutta tulee kehittää vahvasti, sillä se on niin inhimillisesti kuin taloudellisesti järkevä tapa vastata kasvaviin ikäihmisten palveluiden kehittämistarpeisiin. Kunnissa maksettavat omaishoidon tuet ovat usein todella pieniä, ja tukea ei useinkaan kunnissa riitä kaikille siihen oikeutetuillekaan. Elli Aaltosen omaishoitajuuden kehittämisraportissa olleet erinomaiset kehittämisehdotukset tulee saada pian käyntiin.

Ikääntyneiden tarpeet tulee huomioida nykyistä paremmin jatkossa kaikilla sektoreilla. Elinkaariasumisen malli ja esteetön ympäristö ovat hyvät kaikenikäisille. Vanhoihin kerrostaloihin tarvitaan hissejä niin lapsiperheiden kuin iäkkäidenkin tarpeiden huomioimiseksi. Tulevaisuutta tulisi olla se, että on kaikenikäisten yhteiskunta, missä tasapuolisesti tulisi huomioida kaikkien asukasryhmien tarpeet.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana lapsiperhepolitiikasta.

Viime aikoina on kovasti kannustettu perheitä lasten synnyttämiseen. Samaan aikaan kuitenkaan ei yhteiskunnassa ole toteutettu riittävästi toimia, mitkä tukisivat tämän toiveen todentumista. Tarvitaan työelämän tasa-arvoa lisääviä toimia, lapsiperheiden etuuksien parantamista ja olosuhteiden parantamista siten, että lasten tulevaisuus näyttäisi vanhempien silmissä valoisalta. Tämä ei toteudu pätkätöiden maailmassa tai tilanteessa, jossa vanhempien omatkin voimavarat on ylikulutettu esimerkiksi työelämässä. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota kaikkein köyhimpien tai muuten vaikeassa asemassa olevien lapsiperheiden aseman parantamiseen. Esimerkiksi lastensuojelutyö tulisi resursoida nykyistä riittävämmin ja toimeentulotuen saajien taloudellista tilannetta tulee parantaa.

Tahtomattaan lapsettomia pariskuntia on yhteiskunnassamme yhä enemmän. Lapsettomuuden taustalla olevien syiden selvittämiseen tulisi kiinnittää yhä enemmän huomiota. Esimerkiksi ympäristötekijöillä — ympäristömyrkyillä, kuten kemikaaleilla — on todettu olevan kielteisiä vaikutuksia joidenkin luonnoneläinten hedelmällisyyteen. Uskon, että tällaisilla tekijöillä on vaikutusta myös yhä kasvavaan ihmisten lapsettomuuteen. En usko, että ongelma on siis vain siitä kärsivien parien, vaan taustalla on monia tekijöitä, joita koko yhteiskunnan tulisi ehkäistä. Toki täällä paljon esillä ollut synnytysiän nousu on vaikuttanut lapsettomuuden lisääntymiseen, mutta epäilen, että taustalla on myös muita, suurempia kysymyksiä, sillä myös nuoria lapsettomia pareja on yhteiskunnassamme yhä enemmän.

Lapsettomuus on aina perheelle tragedia, johon tulisi saada yhteiskunnassa riittävästi tukea. Adoptioperheiden asemaa tulisi myös parantaa nykyisestä. Esimerkiksi oikeuden hoitovapaaseen tulisi koskea myös yli kolmivuotiaan adoptiolapsen perhettä. Myös vanhempainrahan ikärajoite pitäisi adoptioperheiden kohdalla poistaa. Adoptioperheille tulee taata yhdenvertainen kohtelu muiden perheiden kanssa.

Maahanmuuttopolitiikkaamme tulisi kehittää avoimempaan suuntaan. Tarvitsemme myös maahanmuuttajia täyttämään tulevaa työvoimapulaa. Maahanmuuttajia ei saa nähdä kuitenkaan vain työvoimareservinä, joista me valitsemme niille aloille, joille me tarvitsemme tekijöitä. Mielestäni tämä ei ole eettisesti oikean suuntainen ajattelumalli. Mielestäni meidän tulee olla avoimia kaikille maahanmuuttajille. Esimerkiksi kaikki maahanmuuttajat eivät halua tai sovellu hoivatyöhön, mihin heitä kovasti kaivataan. Me tarvitsemme ihan yhtä lujasti maahanmuuttajia monen muun alan työhön.

Maahanmuuttajapolitiikkamme tulee olla aktiivista, ja maamme tulee houkutella maahanmuuttajia jatkossa nykyistä enemmän ja paremmin. Oleskelulupakäytäntöä tulisi joustavoittaa ja lupaprosessia nopeuttaa. Myös kotouttamisprosessia tulee kehittää siten, että mahdollisimman moni maahan muuttava pääsisi mahdollisimman pian opiskelemaan suomen kieltä, mikä on usein lähtökohta ja edellytys kotoutumiselle ja työllistymiselle. Olisi tärkeää, että heillä olisi mahdollisuus opiskella ensin myös omalla kielellään suomen kieltä, jolloin oppiminen olisi nopeampaa. Myös yhteiskuntamme asenneilmapiirin tulisi kehittyä avoimemmaksi ja suvaitsevammaksi. Maahanmuuttajissa meillä on voimavaroja, mitkä tulisi saada nykyistä paremmin käyttöön. Meillä on valitettavasti edelleen korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia työttöminä. Maahanmuuttajien tarpeet tulisi huomioida nykyistä paremmin myös kaikissa palveluissa, kuten esimerkiksi ikääntyvien maahanmuuttajien tarpeet sosiaali- ja terveyspalveluissa. Yksinäiset ja ikääntyvät maahanmuuttajat ovat usein maahanmuuttajista kaikkein eniten syrjäytymisuhan alla.

Arvoisa puhemies! Työelämän olosuhteita tulee kehittää niin, että mahdollisimman moni jaksaisi olla työelämässä normaaliin eläkeikään asti. Nyt on puhuttu paljon eläkeiän nostosta, vaikka paljon pontevammin tulisi mielestäni tarttua siihen, miksi niin moni joutuu jäämään ennenaikaisesti eläkkeelle. Monet jäävät vahaiseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä, mitkä ovat myös sairauslomien suurin syy tänä päivänä. Tämä on hälyttävää, ja tämän syihin tulee tarttua, ennen kuin voidaan keskustella vakavasti eläkeiän nostosta.

Keskustelu päättyy.