37) Hallituksen esitys lasten suojelemista seksuaalista riistoa
ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan
koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksymiseksi
ja siihen liittyviksi laeiksi
Oikeusministeri Tuija Brax
Arvoisa herra puhemies! Sekä tämä että listalla
seuraavaksi oleva hallituksen esitys liittyy lakimuutoksiin, jotka
verraten tuoreesti on eduskunnassa aikoinaan hyvin suurilla äänimäärillä tai
lähes yksimielisesti hyväksytty. Eli noin 10 vuotta
sitten rikoslain kolmannessa osauudistuksessa seksuaalirikosten
puolella uudistettiin lainsäädäntöä,
ja yleensä ottaenhan rikoslaissa on ajatus, että 10
vuotta on aika lyhyt aika palata asioihin uudelleen. Mutta näiden
rikosten osalta — erityisesti nyt käsittelyssä olevien
lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten osalta mutta sitten myös
seuraavassa esiin tulevassa, niin sanotussa sammuneen tai puolustuskyvyttömän
raiskaamisasiassa — maailma vaan on kerta kaikkiaan muuttunut.
Meidän oikeuskäsityksemme ovat muuttuneet, ja
on ollut poikkeuksellisesti, sanoisinko, näin rikosoikeuden
historiassa lyhyellä aikajänteellä ollut
syytä palata asioihin.
Oikeusministeri asetti keväällä 2009
työryhmän valmistelemaan esityksen lasten suojelemista
seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan
koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen voimaan saattamisesta
ja samalla myös muuten arvioimaan nykyisten kansallisten
toimenpiteiden riittävyyttä lapsiin kohdistuvien
seksuaalirikosten ehkäisemisessä. Työryhmä luovutti
mietintönsä tämän vuoden toukokuussa,
minkä jälkeen ehdotukset olivat laajalla lausuntokierroksella.
Arvokas ja yleisesti ottaen erittäin myönteinen
lausuntopalaute on otettu huomioon jatkovalmistelussa.
Samaan aikaan työryhmän asettamisen kanssa
julkaistiin oikeusministeriön toimeksiannosta tehty Optulan
tutkimus lapsiin kohdistuvien hyväksikäyttörikosten
rangaistuksista. Tämän tutkimuksen tiedot ovat
olleet uudistustyön tärkeänä tausta-aineistona,
ja tämä on tärkeätä liittyen myös
seuraavaan asiaan. Kun tämän kaltaisia rikosoikeuden
muutoksia tehdään, niin niitä ei tehdä yksittäisten
otsikoiden, kohujuttujen, usein vielä väärin
uutisoitujen juttujen, perusteella eikä nettikeskustelujen
pohjalta vaan vasta, jos tutkimuksetkin antavat siihen aihetta.
Ja valitettavasti on niin, että kun vaalikauden alussa
laitoin tämän tutkimuksen liikkeelle, niin sen
tulokset kyllä antoivat aihetta tälle muutokselle.
Yleissopimuksen taustalla — ja samalla siis osittain
nyt myös lainsäädäntömuutosten
taustalla — on toisaalta se, että tieto lapsiin
kohdistuvien seksuaalirikosten luonteesta ja tekotavoista on lisääntynyt,
mutta myös näitten rikosten tekotavat ovat muuttuneet.
On tärkeätä muistaa, että tässäkin
rikostyypissä, niin kuin kaikessa rikollisuudessa, tekotavat
vaihtelevat ja myös vakavuus ja rangaistavuus vaihtelevat
huomattavasti. Rikollisuus muuttaa ilmimuotoaan. Aivan niin kuin
me tiedämme tänä päivänä talousrikoksista, että internetillä on
roolinsa, niin myös näissä rikoksissa
sekä internetin että muun muassa seksiturismin — jos
näin kauniista sanaa edes voi käyttää siitä,
siis itse asiassa lasten riistomatkustamisesta, lasten hyväksikäyttömatkustamisesta
— myötä maailma
on hyvin nopeasti muuttunut toisenlaiseksi tässä rikollisuuden
tilassa.
Toisaalta pitää muistaa, että reagoiminen
rikosoikeuden keinoilla, eli kriminalisointeihin turvaaminen ja
rangaistukseen tuomitseminen, on vain yksi keino torjua nyt kysymyksessä olevaa
rikollisuutta. Merkitystä on myös esimerkiksi
hoidolla ja sitä vastaavilla interventiokeinoilla, joiden käytössä ja integroimisessa
rikosoi-keusjärjestelmään on vielä tekemistä.
Ensi viikolla hallitus tuo vielä — meillä käännöstoimisto
tökki — tältäkin osin merkittävän
uudistuksen. Suomi tulee olemaan ensimmäisiä maita
Euroopassa, ihan kärkimaita, joka ottaa käyttöön vankeusrangaistuksena
niin sanotun kemiallisen kastraation lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten
tuomioiden yhteydessä. Silloin on kysymys siis siitä,
että se kemiallinen hoito jatkuu vielä rangaistuksen
jälkeenkin, mutta palataan siihen sitten seuraavalla viikolla.
Nyt tässä uudistuksessa oleellista on se,
että lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistustasot
nousevat. Rangaistustasojen on vastattava tekojen vahingollisuutta
ja vaarallisuutta. Tähän liittyy muun muassa se,
että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön
vähimmäisrangaistus korotettaisiin 4 kuukaudeksi
vankeutta ja että sukupuoliyhteyden sisältävät
hyväksikäyttörikokset katsottaisiin lähtökohtaisesti
aina törkeäksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi,
siis aina.
Yleissopimuksen asettamiin velvoitteisiin liittymätön
ehdotus on myös se, että seksuaalisen teon määritelmästä poistettaisiin
rangaistavuuden edellytys, jonka mukaan rikoksentekijän
on tavoiteltava seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä.
Syytä on myös erikseen kiinnittää huomiota lainsäädännön
muutosehdotuksiin, jotka oikeuttaisivat esimerkiksi terveydenhuollon
ammattihenkilöt salassapitovelvollisuuden estämättä tekemään
poliisille ilmoituksen epäilemästään
lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta.
Yleissopimuksesta johtuu sitten merkittävä ja aika
paljon jo julkisuutta, keskusteluakin, aiheuttanut muutos, että tullaan
kriminalisoimaan niin sanottu grooming, jonka suomenkielinen ja
lakiesityksessä oleva nimi on "lapsen houkutteleminen seksuaalisiin
tarkoituksiin". Kysymys on houkuttelusta, joka tehdään
tarkoituksessa valmistaa lapsipornografiaa tai kohdistaa lapseen hyväksikäyttörikos.
Usein tämä houkuttelu tapahtuu teknologiaa hyväksikäyttäen,
mutta teon rangaistavuus ei edellytä teknologian hyväksikäyttöä.
Tärkeä muutos on myös se, että jatkossa
lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvit- tämisessä käytettävään
rikosrekisteriotteeseen merkitään myös
pornografia- ja seksuaalirikoksista tuomitut sakkorangaistukset.
Erityinen kiitos, kun näin täällä jaoston
puheenjohtajan, sille, että eduskunta on nyt päätynyt
vielä tämän muutoksen vaatimaan rahoitukseen,
280 000 euron lisärahaan rikosrekisterille, että me
voimme nyt aivan varmasti saada tämän muutoksen
saman tien voimaan, että jatkossa siis näissä rikosrekisteriotteissa
ovat myös sakkorangaistukset.
Muista yleissopimuksen velvoittavuuden täyttämistä koskevista
ehdotuksista voidaan tässä mainita erityisesti
seuraavat: Säädetään rangaistavaksi
sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan, lasta koskevan esityksen
seuraaminen. Lapsipornografian hallussapitoon voi syyllistyä jatkossa myös
se, joka hankkii pääsyn kuvaan tai kuvatallenteeseen
ilman aineiston fyysistä haltuunottoa. Teknologia on muuttunut
aika paljon, ja usein nämä lapsipornoringit eivät
enää säilytä jossakin tiedostoa,
vaan se tiedosto otetaan vaan sen katselun ajaksi haltuun. Siis
tämän takia lakia on muutettava. Myös
kaikki yleissopimuksen mukaiset rikokset tulevat virallisen syytteen
alaisiksi, ja luovuttaisiin kaksoisrangaistavuuden vaatimuksista
kansainvälisissä tilanteissa. Ja liiketoimintakielto
voidaan määrätä jatkossa myös
henkilölle, joka on toiminnassaan syyllistynyt pornografiarikokseen
taikka 18:aa vuotta nuorempaan henkilöön kohdistuneeseen
paritus- tai ihmiskaupparikokseen. On aika irvokasta, että liiketoimintakielto
on voitu määrätä tavallaan paperiin
tai rahaan liittyvissä tilanteissa mutta ei niissä,
kun rahaa on tehty loukkaamalla, hyväksikäyttämällä puolustuskyvytöntä lasta.
Arvoisa puhemies! Yleissopimukseen liittyminen ja käytännön
tarpeet eivät vaadi laajoja muutoksia mutta kuitenkin edellä kuvattuja,
ja niiden lisäksi ne vaativat merkittävää tiedottamista,
meidän kaikkien nykyistäkin suurempaa valmiutta
nähdä, tunnistaa, kääntyä lastensuojelun
tai poliisin puoleen silloin, kun näyttää siltä, että lapsen
ympärillä on lapselle vaarallisia aikuisia, aikuisia,
jotka vahingoittavat, tekevät rikoksia lapselle.
Ilkka Kantola /sd:
Arvoisa puhemies! "Lapset ovat kyllästyneet kuulemaan
olevansa meidän tulevaisuutemme. Lapset haluavat nauttia lapsuudestaan
ilman väkivaltaa — nyt." Näin lausuu
Paulo Sérgio Pinheiro, YK:n lapsiin kohdistuva väkivalta -tutkimuksen
laatija. Sitaatti on peräisin valtioneuvoston selonteosta
Suomen ihmisoikeuspolitiikasta vuodelta 2009. Tuossa selonteossa
todetaan, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on
merkittävä ongelma sekä kansallisella
tasolla että kansainvälisesti. Ihmisten liikkuvuus
ja kehittynyt kommunikaatioteknologia ovat lisänneet sekä niin
sanottua seksiturismia että internetissä tarjolla
olevaa lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön
perustuvaa aineistoa. Rikollinen toiminta on usein kytköksissä laajempaan
lasten hyväksikäyttöön, kuten
lapsityövoiman tai lapsisotilaiden hyödyntämiseen.
Valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa vuodelta
2009 todettiin, että Suomessa valmistellaan toimenpiteitä lastensuojelun
vahvistamiseksi sekä toimia Euroopan neuvoston yleissopimuksen
täytäntöön panemiseksi. Suomi
on allekirjoittanut tuon sopimuksen lokakuussa 2007, mutta sen voimaantulo
edellyttää, että Suomi tekee tarvittavat
muutokset kansalliseen lainsäädäntöön
ja sen jälkeen ratifioi sopimuksen. Nyt käsillä oleva
hallituksen esitys lainsäädännöksi
on konkreettinen tulos näistä edellä kerrotuista
viime vuonna luvatuista toimista.
Hallitus tuo siis eduskunnan käsiteltäväksi esityksen,
jonka tarkoituksena on nostaa Suomen profiilia lasten suojelemisessa
seksuaalista riistoa ja hyväksikäyttöä vastaan.
Esityksen toteutuminen merkitsee sitä, että monien
ihmisoikeustoimijoiden pitkäaikainen toive Suomen liittymisestä Euroopan
neuvoston tätä asiaa koskevaan yleissopimukseen
toteutuu.
Yleissopimukseen liittyminen edellyttää sekä lainsäädäntömuutoksia
että muutoksia käytännön menettelytavoissa
lasten suojelemiseksi. Lasten seksuaalista riistoa ja hyväksikäyttöä koskevien
rikosten rangaistuksia muutettaisiin nykyistä ankarammiksi.
Lasten seksuaalisen hyväksikäytön vähimmäisrangaistus
korotettaisiin 4 kuukaudeksi vankeutta. Voimassa olevassa laissa
vähimmäisrangaistus on huomattavan alhainen, 14
vuorokautta, eikä sen voi sanoa vastaavan yleistä oikeustajua.
Nuoreen kohdistuvan seksuaalipalvelujen ostamisen enimmäisrangaistus
tuplattaisiin eli korotettaisiin 1 vuodesta 2 vuodeksi vankeutta.
Rikosseuraamusten ankaroittamista merkitsisi myös se,
että jatkossa sukupuoliyhteyden sisältävät
alle 16-vuotiaan lapsen hyväksikäyttörikokset
katsottaisiin lähtökohtaisesti törkeäksi lapsen
seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Muutokset
kuvastavat sitä kehitystä, joka eurooppalaisessa
ihmisoikeusajattelussa on lasten oikeuksien kannalta tapahtunut.
Lapsiin nähdään yhä useammin
kohdistuvan seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön
uhka ja siksi vaaditaan päättäväisempiä toimia
ja voimakkaampaa tällaisen toiminnan kriminalisointia.
Rangaistussäännöksiä ja
rangaistavan toiminnan kuvauksia täsmennettäisiin
siten, että entistä laajempi ryhmä sellaisia
tekoja, jotka sisältävät alaikäisen
lapsen seksuaalisen riiston ulottuvuuden, kriminalisoitaisiin. Tämä tarkoittaisi
myös lapsipornografian tunnusmerkistöjen tarkempaa kuvaamista
lain tasolla.
Hallitus esittää, kuten äsken kuultiin,
että seksuaalisen teon määritelmää muutettaisiin.
Jatkossa teko voisi olla seksuaalinen teko siinäkin ta-pauksessa,
ettei voida osoittaa tekijän tavoitelleen seksuaalista
kiihottumista tai tyydytystä. Esityksen tausta-aineistossa
kuvataan eräiden korkeimman oikeuden ja hovioikeuden ratkaisujen
avulla sitä, millaisiin selvästikin yleisen oikeustajun
vastaisiin tuomioihin, ratkaisuihin, on päädytty,
kun seksuaalisen teon määritelmään
on nykylaissa sisällytetty tekijän tavoite seksuaaliseen
kiihottumiseen.
Teon kohteen, uhrina olevan lapsen, kokeman loukkaamisen, hämmennyksen
ja trauman kannalta ei ole kovin suurta merkitystä sillä,
miten aikuinen ihminen häntä seksuaalisesti satuttaa. Kyse
on väkivallasta ja lapsen henkilökohtaisen koskemattomuuden
loukkauksesta, jolta lapsi tarvitsee ehdottoman suojan. Muutos seksuaalisen
teon kuvauksessa on siten perusteltu ja välttämätön.
Lakiesityksen perusteluissa todetaankin aivan oikein: "Lapsen kannalta
tarkasteltuna merkitystä ei tulisi olla tekijän
teolleen mieltämällä tavoitteella."
Arvoisa puhemies! Lakiesitys on tarpeellinen ja kannatettava.
Hallituksen esityksestä käy ilmi, että laki
vaikuttaisi sekä lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia
vähentävästi että vankilukua
lisäävästi. Jälkimmäisen
osalta arvio on, että vankiluku kasvaisi 120:llä.
Tämä on syytä ottaa huomioon valtiovarainministeriössä,
kun lain voimaantulon jälkeistä taloutta suunnitellaan.
Tuula Väätäinen /sd:
Arvoisa puhemies! Lasten suojelemiseksi tämän
tyyppiset lakiesitykset ovat todella tarpeellisia. Yleiseen ymmärtämykseen
seksuaalisen hyväksikäytön vahingollisuudesta
tarvitaan vielä kovasti töitä, koska on
paljon ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tämän teon
vahingollisuutta. Siinä suhteessa me tarvitsemme myös
paljon valistusta tämän lainsäädännön
puuttumisen rinnalla.
On ilman muuta selvää, että hyväksikäyttäjät täytyy
saada rekisteröityä ja sillä tavalla,
että eri viranomaisilla on mahdollisuus tarkistaa työntekijöiden
ja järjestöissä toimivien ihmisten taustat.
Sitä kautta saamme tavallaan kiristettyä silmukkaa
näitten ihmisten ympärillä, koska he
hakeutuvat aina uudelleen ja uudelleen lasten pariin tekemään
työtä. Sen takia valtiovarainvaliokunnan jaostossa
ei ollut suinkaan vaikeaa lisätä rahoitusta sillä tavalla,
että me olisimme rekisteröinnin edelläkävijöitä Euroopassa.
Ministeri Braxilta kysyisin: Monta kertaa entisessä työssäni,
kun olen tavannut hyväksikäytettyjä lapsia,
olen miettinyt sitä, että kun esimerkiksi oma
vanhempi on ollut hyväksikäyttäjä, niin
toinen vanhempi on itse asiassa tiennyt tämän
hyväksikäytön mutta ei ole tehnyt mitään. Joskus
olen kysynyt sitä, eikö meidän lainsäädännössä voisi
olla myös rangaistusvaatimuksia sille aikuiselle tai vanhemmalle,
joka on sallinut tämän hyväksikäytön,
koska monesti tutkimuksissa on huomattu se, että lapselle
on tavattoman vahingollista myös se, että se läheinen
ihminen on sallinut sen tapahtuvan eikä ole tullut avuksi. Onko
tämän lain yhteydessä tästä keskusteltu,
ja mitä sille voisi tehdä, koska minusta se on
todella hävytöntä, että sivusta
katsotaan ja lapsi joutuu kärsimään?
Päivi Lipponen /sd:
Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä asia,
että ministeri Brax edistää lapsiin kohdistuvien
seksuaalirikosten saattamista rangaistavaksi ja rangaistuksia kiristetään.
Lapsella on oikeus lapsuuteen, ja se on meidän aikuisten
vastuulla, että he saavat elää täydellisen lapsuuden.
Lasten seksuaalinen riisto on erittäin vakava asia.
Tutkija Laitinen on tehnyt otannan, ja tuloksena oli se, että yleisesti
tällaisen rikoksen tekijä oli lähiomainen.
Toinen löydös oli se, että pedofiilit
olivat sosiaalisesti erittäin lahjakkaita, jotta he pystyivät
saamaan lapsen luottamuksen, ja siksi myös tämä vakava
rikos pysyi niin pitkään salassa. Toivoisin, että kun
me puhumme paljon rangaistuksista ja tässä mielessä olemme
liikkeellä, niin myös voisimme lisätä valistusta
siinä mielessä, että lapsi tiedostaisi
herkemmin oikeutensa fyysiseen koskemattomuuteen, ettei sitten vuosien
jälkeen, kun hän kasvaa ja varttuu ja havahtuu
siihen, mitä hänelle on lapsena tehty, se olisi
niin suuri ongelma vaan asiaan olisi pystytty jo heti alkuvaiheessa
puuttumaan.
Oikeusministeri Tuija Brax
Arvoisa herra puhemies! Ed. Väätäinen on
aivan oikeassa siinä, että aika tavallinen tekotapahtuma
on se, että sen on ainakin tiennyt jompikumpi vanhemmista
tai tekijä on joko lapsen toinen biologinen vanhempi tai
sitten äidin tai isän uusi kumppani ja tosiasiassa äiti
tai isä ainakin aavistaa tai tekee. Siinä rikosoikeuden
yleiset opit itse asiassa — siitä, kun rikoksen
tietää ja sallii sen tapahtuvan — ovat
käytettävissä, mutta niitä ei
läheskään aina tutkinnassa samalla tavalla
ja samalla aktiivisuudella oteta mukaan kuin esimerkiksi silloin,
jos tutkittaisiin pankkiryöstöä tai jotain
muuta tekoa. Tämä on erittäin iso koulutushaaste:
tosiasiassa vastuuttaa myös se aikuinen, joka, ehkä niin
kuin ed. Väätäinen juuri kuvasi, vähintään
yhtä pahalla tavalla pettää lapsen luottamuksen
ja on osallinen rikoksen jatkuvuuteen ja salailuun.
Ed. Lipposen esiin tuoma seikka on erittäin tärkeä.
Minä olen eri haastatteluissa yrittänyt puhua
sen puolesta, että monissa kouluissa on nyt tätä lasten
kasvatusta, semmoista omien rajojen tuntemista, sitä, että sinulla
on oikeus omaan reviiriisi ja vieraat aikuiset eivät saa
sinua tietyllä tavalla koskettaa. On ollut vähän
järkyttävää saada osittain semmoista
palautetta, että tämän kaltainen valistus
tai koulutushan on epäsuorasti vastuun siirtämistä lapselle
ja se on järkyttävintä, mitä ministerin
suusta on ikinä kuulunut, koska tämän
kaltaisesta koulutuksesta on saatu maailmalta ja Suomesta erittäin
hyviä tuloksia. Nyt olisi tärkeätä,
että joka paikassa Suomessa koulut suhtautuisivat positiivisesti
näihin kansalaisjärjestöihin, jotka tätä koulutusta
antavat.
Tuula Väätäinen /sd:
Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä ministeri Braxin
kanssa, että kyllä lapsille täytyy kertoa
heidän oikeutensa ja myös varoittaa heitä erilaisista
tilanteista, koska lapsi ei voi tietää, ennen
kuin aikuiset kertovat. Minusta, kun se tehdään
oikein, se ei ole lapselle vastuun siirtämistä vaan
sitä, että lapsi tietäisi, jolloinka
hän voi kertoa aikuisille, että nyt tämmöistä tapahtuu,
ja niihin asioihin voidaan puuttua. Elikkä minä olen
teidän kanssanne samaa mieltä tässä asiassa.
Keskustelu päättyi.