Täysistunnon pöytäkirja 126/2010 vp

PTK 126/2010 vp

126. TIISTAINA 7. JOULUKUUTA 2010 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

38) Hallituksen esitys laiksi rikoslain 20 luvun muuttamisesta

 

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Tässä on nyt sitten toinen tärkeä uudistus. Kun me saimme Optulan selvityksen näistä lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista ja niitten oikeustajun vastaisista, niin kuin ed. Kantola täällä suoraan sanoi, matalista rangaistustasoista, niin saman tien etsittiin resurssit ja käynnistettiin vastaavan selvityksen tekeminen aikuisiin kohdistuvista raiskausrikoksista. Ed. Väätäinen jaostoineen tuntee ongelman, kuinka huono rahoitustilanne Oikeuspoliittisella tutkimuslaitoksella on, ja sitten vielä eräät sinänsä ihan hyvät inhimilliset tilanteet tutkijoiden joukossa ovat johtaneet siihen, että näillä näkymin tammikuussa, siis reilun kuukauden päästä, saadaan tämä kattava tutkimustulos myös aikuisiin kohdistuvien seksuaalirikosten yleisestä rangaistustasosta. Silloin voidaan tehdä sitten saman kaltaiset johtopäätökset kuin 2009 pystyttiin tekemään lapsiin kohdistuvista, jotka äsken esittelin.

Mutta jo nyt, ja siksi olemme tässä tänään, esittelen yhden osauudistuksen koskien aikuisiin kohdistuvien raiskausrikosten rangaistusten koventamista, koska tältä osin olemme varmoja, että suomalaisessa lainsäädännössä on ollut puute, oikeustajun vastainen piirre, johon muun muassa Amnesty International ja monet naisjärjestöt ovat kiinnittäneet jo pitkään huomiota. Sen takia nyt tämä, mitä tässä esittelen, on todennäköisesti siis osauudistus, ja mikäli Optulan selvitykset viittaavat siihen, että koko rangaistustasoissa tarvitaan saman kaltaisia korjaustoimia kuin mistä puhuin äsken lasten kohdalla, niin siihen sitten palataan. Mutta taaskaan asioiden edelle ei voi mennä. Pitää malttaa ensin tutkia ja huolellisesti valmistella.

Mutta nyt olemme jo pystyneet tutkimaan ja huolellisesti valmistelemaan seuraavan: Hallituksen esityksen mukaan raiskausrikoksiksi määriteltäisiin kaikki teot, joissa rikoksen tekijä on sukupuoliyhteydessä uhrin kanssa käyttämällä hyväkseen tämän puolustuskyvyttömyyttä, riippumatta siitä, mikä on tekijän osuus puolustuskyvyttömyyden syntyyn. Vastaava muutos tehtäisiin seksuaaliseen tekoon pakottamista koskeviin säännöksiin.

Ehdotukset perustuvat kesällä julkaistuihin selvitysmiehen ehdotuksiin, joihin suhtauduttiin jälleen kerran erittäin myönteisesti lausuntokierroksella. Ehdotusten taustalla on ennen kaikkea se, että seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamisen vakavuus ei välttämättä riipu siitä, miten puolustuskyvyttömyys on syntynyt. Selkeät säännökset myös estävät hankalien laintulkinta- ja näyttötilanteiden syntymistä sekä vähentävät tarvetta kiinnittää huomiota uhrin omaan käyttäytymiseen. Kuten hallituksen esityksessä todetaan, nyt ehdotetut muutokset ovat omiaan suojaamaan erityisesti naisten sekä pysyvämmin puolustuskyvyttömien henkilöiden, kuten vammaisten ja sairaiden, seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Mitä todellakin tulee raiskausrikoksia koskeviin säännöksiin yleisemmin, niihin palaamme, kun Optulan selvitys on tehty.

Mutta siis tästä eteenpäin ei ole enää niin, että jos olet esimerkiksi nuorehkona ja vielä aika tottumattomana alkoholinkäyttäjänä sammunut ja joutunut raiskauksen kohteeksi, niin sitä ei kutsuttaisi raiskaukseksi, ja että rikostutkinnassa itse asiassa kovinkin paljon enemmän keskityttäisiin omiin toimiisi ja siihen, että mites sitä nyt tuli juotua ja missä seurassa ja ollaanko sitä oltu ihan niin kuin tyrkyllä. Tästä eteenpäin keskitytään siihen loukkaukseen ja siihen rikokseen ja silloin sitä pidetään raiskauksena. Ja mielestäni suorastaan järkyttävää on se, että tähän asti, ennen tätä lakiuudistusta, sama tilanne on kohdannut monia vammaisia. Kun heillä ei ole ollut kykyä pistää hanttiin, puolustautua, vastustaa sitä tekoa, niin tekoa ei ole määritelty raiskaukseksi. Tämän jälkeen määritellään.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihmettelen tämän lakiesityksen yhteydessä, miksi kansanedustajien huolestuneet puheenvuorot liian lyhyistä raiskaustuomioista eivät kanna oikeusministeriöön asti. No nythän äsken kuulimme, mitä on tulossa, ja toivottavasti tämä kantaa paremmin sinne. Eikö tässä yhteydessä olisi kuitenkin tarvetta myös koventaa tuomioita? Suomessa voi törkeästä raiskauksesta selvitä parilla vuodella ehdollista tai vapautua suhteellisen nopeasti ehdonalaiseen vapauteen. Naapurimaassamme Ruotsissa on 4 vuotta, myös Norjassa ja Tanskassa on tuntuvasti tiukempi laki kuin meillä.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksellä, jota nyt käsitellään, kovennetaan eräiden seksuaalirikosten seuraamusten ankaruutta. Esitys liittyy laajempaan kysymykseen yksilön seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta. Aihe on kansainvälisestikin erittäin ajankohtainen, onhan YK:n vuosituhattavoitteidenkin yhtenä keskeisenä kohtana naisten seksuaalioikeuksien itsemääräämisoikeuksien vahvistaminen. Kehitys- ja väestöpolitiikan asiantuntijoiden mukaan on näet niin, että naisten lisääntymisterveyden ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden kehittäminen ovat parhaita keinoja taistelussa köyhyyttä vastaan.

Käsillä olevassa hallituksen esityksessä pysytellään kuitenkin täällä Suomenmaassa eikä kyse ole vain naisten oikeuksista vaan lähtökohtaisesti myös miesten, vaikka käytännössä tilastollisesti ottaen kyse on varmaankin lähinnä naisten oikeuksien vahvistamisesta. Esityksen lähtökohtana on käsitys siitä, että puolustuskyvyttömään henkilöön kohdistuva väkivalta on yhtä tuomittavaa kuin sellaiseen henkilöön kohdistuva, joka kykenee jotenkin puolustautumaan. Jatkossa henkilön katsottaisiin syyllistyvän raiskaukseen myös silloin, kun sukupuoliyhteydessä on ollut kyse sammuneeseen ja siten tiedottomana olevaan henkilöön kohdistuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Yksilöllä on oikeus lain antamaan vahvaan suojaan silloinkin, kun hän itse on syypää siihen, ettei kykene puolustautumaan. Muutos on seuraamuksen kannalta merkittävä. Omia aikojaan sammuneen tai muutoin puolustuskyvyttömäksi tulleen henkilön seksuaalisesta hyväksikäytöstä sukupuoliyhteyteen pakottamisena tuomittaisiin ehdotetun säännöksen mukaan vähintään vuosi vankeutta, kun vähimmäisrangaistus vastaavasta teosta nyt on 14 vuorokautta. Muutos on siis, ed. Laxellin toivomaan suuntaan, mielestäni erittäin suuri.

Esityksessä katsotaan, että yksilön seksuaalinen koskemattomuus on vahva perusoikeus myös silloin, kun hän ei kykene itse reagoimaan hyväksikäyttöyritykseen torjuvasti. Hallituksen esityksessä todetaankin, että tarkoituksena on vahvistaa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden rikosoikeudellista suojaa.

Hallituksen esityksessä selostetaan laajasti erilaisia rikosoikeudellisia näkökohtia, myös niitä näkökohtia, jotka puolustaisivat nykyisen lainsäädännön jatkamista. Lain muutoksen taustalla on se, että rikoksen arvioinnin lähtökohdaksi otetaan yksilön seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus. Tekstissä todetaan tiivistetysti: "Seksuaalirikosten suojeluobjekti on seksuaalinen itsemääräämisoikeus." Kun rikosta tarkastellaan tästä näkökulmasta, ei ole olennaista se, kuka tai mikä on aiheuttanut sen, että rikoksen uhri on puolustuskyvytön.

Voimassa olevan lain ongelma, johon täällä ministerikin viittasi, siis rikoksen uhrin oikeusturvan kannalta ongelma, on se, että kun hän on humalassa sammuttuaan joutunut seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä kiinnostus kohdistuukin siihen, mikä oli hänen oma käytöksensä ennen sammumista. Hallituksen esityksessä arvioidaan, että tällainen tarkastelutapa on omiaan johtamaan oikeusturvan heikennyksiin. Esimerkiksi nuoret humalapäissään raiskatuiksi tulleet tytöt eivät hevin lähde tekemään rikosilmoitusta, koska ennakoivat, että heitä itseään pidetään osavastuussa väkivallan uhriksi tulemisestaan. Esitetty lainmuutos on siten perusteltu. Ei voi olla oikein se, että henkilön itse aiheuttamaa puolustuskyvyttömyyttä pidettäisiin rangaistusta lieventävänä asiana häneen kohdistuvassa väkivaltarikoksessa ja fyysisen koskemattomuuden loukkauksessa.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässäkin yhteydessä kiitokset ministeri Braxille, että hän on tarttunut aikuisiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusten selkeyttämiseen! Väkivallan käyttämisen tai sillä uhkaamisen ei tule ol-la raiskausrikoksen tunnusmerkistön edellytys, vaan lähtökohtana tulee olla henkilön seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Tällainen ratkaisu on käytössä muissa Pohjoismaissa. Nykyisin voimassa olevaan lakiin sisältyvä ratkaisu jakaa raiskausrikos kolmeen törkeysluokkaan on epäonnistunut. Äkillinen väkivallalla uhkaaminen ja uhriksi joutuminen yleensä lamauttaa ihmisen kuin ihmisen.

Haluaisin myös nostaa esille sen, kuten ed. Laxell totesi, että ei voida ajatella myöskään niin, että pelkästään tekijän ensikertalaisuus raiskausrikoksessa on peruste vankeusrangaistuksen tuomitsemiseen ehdollisena.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! En ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt sitä, kuinka raiskauksessa voi olla lieventäviä asianhaaroja. Täytyisi olla vaan raiskaus ja sitten raskauttavia asianhaaroja. Siinä mielessä ollaan menossa parempaan suuntaan tässä asiassa.

Tämmöisenä ihan laillistettuna psykoterapeuttina voin sanoa sen, että silloin kun ihmisellä on muistikuva tapahtuneesta, sen asian käsittely muuttuu helpommaksi terapiassa, koska sinä tiedät, mitä on tapahtunut. Silloin kun asiat tapahtuvat sillä tavalla, että sinä et muista, sinä et tiedä, niin se työstäminen on todella vaikeata ja vie usein prosessina paljon pitempään, koska silloin on kokonaan toisen tiedon varassa, omien arvailujen varassa, omien pelkojen varassa. Eli se tilanne voi olla paljon traumatisoivampi silloin, kun ei ole tietoinen, mitä on tapahtunut. Siinä mielessä minusta on tärkeätä, että nyt on otettu nämä seikat huomioon, että ne ovat itse asiassa raskauttavia silloin, kun hyväksikäytetään tai raiskataan henkilö, joka on tiedottomassa tilassa tai puolustuskyvyttömässä tilassa.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia kaikista arvokkaista kommenteista! Tämä ed. Väätäisen lopussa esiin ottama tilanne on nyt terveydenhuollon henkilökuntaakin paljon puhuttanut, kun nämä tyrmäystipat ovat todellisuutta ja on tämä käsittämätön epäily tai sitten lääkärillä varmistunut epäilys, että rikos on tapahtunut eikä itsellä ole mitään käsitystä, kuinka syvä ja monella tapaa loukkaava ja häpäisevä tapahtuma on sitä edeltänyt. On tärkeää pitää mielessä sekin.

Ed. Laxellille vain se, että meidän on pakko Suomessa niin kuin muissakin rationaalisissa maissa tehdä rationaalista kriminaalipolitiikkaa, joka perustuu tutkimuksiin. Ette ole ollut lakivaliokunnan jäsenenä, mutta teistä osa saattaa muistaa, että varsinkin heinäkuussa aina joku päivystävä asiantuntija, kun ei ole muita uutisia, kertoo ja nostaa yksittäisiä juttuja. Eräänä heinäkuuna väitettiin, että Itä-Suomen hovioikeus antaa poikkeuksellisen matalia rangaistuksia. Olin silloin lakivaliokunnan puheenjohtaja, lopetin lomani, otin yhteyttä oikeusministeriöön ja vaadin, että oikeusministeriö teettää Optulassa tästä asiasta tutkimuksen. No silloinkin Optulan varat olivat tiukat, ja kesti yli vuoden ennen kuin se tutkimus saatiin. Kävi ilmi, että Itä-Suomen hovioikeus on yksi ankarimmista hovioikeuksista tässä asiassa. Silti, jos te kadulla nyt kysytte ihmisiltä, niin varmasti legenda Itä-Suomen hovioikeudesta elää. Meidän on pakko ensin tutkia, ja vasta sen jälkeen voidaan reagoida. Sen takia on odotettava tammikuuta ja sen jälkeen vedettävä johtopäätökset muiden uudistusten osalta.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Pidän tätä erittäin tärkeänä näkökohtana, minkä ministeri otti esiin, että ensin pitää tutkia ja sitten lainsäädäntöä rakennetaan sillä perusteella. Tästä olemme usein lakivaliokunnassa puhuneet, ja tähän liittyy se meidän jatkuva huolemme, niin kuin ministeri tietää, ja varmasti ministeriössä on sama huoli, miten nämä Optulan ja tutkimuksen määrärahat kaiken kaikkiaan, puhumattakaan yliopistojen määrärahoista, riittävät. Jos ei tähän tutkimukseen riittävästi panosteta, on vaikeata tehdä myös hyvää lainsäädäntöä. Sitä ei voitu tehdä nettikeskustelujen perusteella.

Keskustelu päättyi.

​​​​