Arto Satonen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on kyse varsin pienen lainkohdan muuttamisesta.

Asian tausta on se, että korkein hallinto-oikeus totesi tilanteen, jossa työnantaja toimi kunnan palvelutuotannossa yksityisenä yrittäjänä ja hänellä oli määräaikaisia työntekijöitä, joiden sopimukset tehtiin määräaikaisiksi aina niin, että ne olivat voimassa vain saman ajan kuin oli tämä ostettu palvelu kunnan toimesta. Tämä jatkui vuosia eteenpäin. Sen jälkeen kun asiasta valitettiin, oikeuden päätös oli, että määräaikaisuus oli perusteltu tilanteessa, koska oli epävarmaa, saadaanko näitä sopimuksia enää määräajan jälkeen uusittua. Tämä oli kuitenkin vastoin sitä yleistä oikeuskäsitystä, joka oli työmarkkinajärjestöillä, myöskin työnantajapuolella, ja sen takia, kun tämä oikeuden päätös tuli, hyvin nopeasti lähdettiin tekemään pientä muutosta lakiin, jotta oikeustila asiassa muuttuisi.

Hallitus esittää tässä lakiesityksessään, että määräaikaisen sopimuksen solmimisen edellytyksenä olevasta perustellusta syystä säädettäisiin omassa momentissaan ja toistuvien määräaikaisten sopimusten käytön rajoituksista omassa momentissaan. Toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei olisi sallittua, jos määräaikaisten sopimusten lukumäärän yhteenlasketun kestoajan tai niiden muodostaman kokonaisuuden perusteella työnantajan työvoiman tarve kyseisessä työssä arvioidaan pysyväksi.

Tätä näkemystä valiokunta tukee, ja valiokunta pitää tärkeänä ja tarpeellisena täsmentää työsopimuslakia ehdotetulla tavalla. Muutoksella painotetaan lainsäätäjän tarkoitusta estää normaalien liiketoimintariskien siirtäminen työntekijöille. Vaikka toimeksiantosuhteet olisivatkin määräaikaisia tai tilauskanta vaihtelisi, ei työntekijöiden suojaksi säädettyä irtisanomissuojaa saa kiertää tekemällä toistuvia määräaikaisia työsopimuksia, jos työvoiman tarpeen voidaan katsoa olevan luonteeltaan pysyvää. Tällä perusteella valiokunta tukee tätä esitystä.

Käsittelyn yhteydessä käytiin keskustelua myöskin määräaikaisista työsuhteista ylipäätään. Vaikka niihin ei otettukaan laajemmin kantaa, haluan tässä yhteydessä kuitenkin todeta sen, että valiokunta toteaa lausunnossaan, että vuonna 2009 määräaikaisia työsuhteita on ollut vähemmän kuin kertaakaan vuoden 1997 jälkeen. Eli väitteet siitä, että määräaikaisten palvelusuhteiden määrä olisi jyrkässä kasvussa, kuten yleisesti voidaan mediasta lukea tai käydyistä keskusteluista päätellä, eivät pidä paikkaansa. Määräaikaiset palvelusuhteet eivät ole myöskään merkittävästi vähentyneet, vaan määrä on kohtuullisesti samalla tasolla, mutta aivan viime aikoina ne ovat jonkin verran vähentyneet. Tämä ikään kuin taustaksi.

Tämä ei ole yksimielinen, vaan tästä on oppositio jättänyt pykälävastalauseen, josta varmaan kuullaan erikseen.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Satonen valiokunnan puheenjohtajana kävi tämän mietinnön läpi, ja tähän todella jätettiin vastalause vasemmistoliiton, sosialidemokraattien ja kristillisdemokraattien toimesta.

Tässähän on perusongelma se, että näillä hyvin pitkään ketjutetuilla määräaikaisilla työsopimuksilla siirretään yrittäjäriskiä hyvin oleellisella tavalla työntekijöitten kannettavaksi. Taustalla on juuri tämä kunnallisia palveluita koskeva tapaus, josta korkein oikeus antoi yllättävän päätöksensä. Me haluamme muuttaa tämän kyseisen pykälän sanamuodon "pysyväksi" muotoon "vakiintuneeksi" sen vuoksi, koska meidän arviomme mukaan se selkeyttää tätä lain tulkintaa. Esimerkiksi professori Niklas Bruun toteaa, että tässä esitetään kirjattavaksi lakiin juuri se ilmaisu, jota korkein oikeus on tulkinnut tässä kyseisessä tapauksessa ja johon ratkaisun lopputulos perustuu, niin että jos tämä kyseinen muoto nyt nostetaan lain tasolle, se ei itse tätä ongelmaa ratkaise millään tavalla. Sen vuoksi olemme tehneet tämän vastalauseen.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan puheenjohtajalle, ed. Satoselle: Määräaikaisten työsuhteiden määrä on hieman laskenut. Mutta mistä se johtuu? Se johtuu tietenkin siitä, että ennen kuin vakituisia irtisanotaan tai aletaan lomauttaa, vähennetään määräaikaiset ja uusia sopimuksia ei solmita. Työvoimasta on koko ajan 15—18 prosenttia määräaikaisissa työsuhteissa. Vaikka mietinnössä todetaan, että monelle se on vapaaehtoinen ja edullinen ratkaisu, pitää muistaa, että tutkimuksenkin mukaan kaksi kolmasosaa määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevistä työskentelee sellaisessa vasten tahtoaan. He haluaisivat siis normaalin, toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen.

Tämä lakimuutos, jota työmarkkinajärjestöt suosittavat, pitää sisällään tuon heikon kohdan, josta ed. Mustajärvi puhui ja joka on myöskin mietinnön vastalauseessa tuotu perustellusti esille, eli työnantajan työvoimatarpeen pysyvyyden arvioinnin. Mikä työvoimatarve on enää tässä maailmassa pysyvää, mikä yritys on pysyvästi pystyssä? Kaikki yritykset toimivat määräajassa valmistuvien tilausten, toimeksiantojen jne. pohjalta. Jos yritys ei saa tilauksia ja työtä, se lomauttaa ja irtisanoo toistaiseksi voimassa oleviin sopimuksiin palkattuja työntekijöitään. Tästä lienee ihan riittävästi jokapäiväistä näyttöä.

Jos toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten solmimiseksi edellytetään korkeimman oi-keuden tapaan työnantajan työvoimatarpeen pysyvyyttä, nostetaan työsopimusten määräaikaisuus pian pääsäännöksi. Samalla lakiin kirjataan vuoden 2000 työsopimuslain perustelujen ehto pysyvästä työvoiman tarpeesta eli juuri sama muotoilu, josta korkein oikeus sai käsittämättömän järkeilynsä perusteet pitää laillisena määräaikaisten työsuhteiden 10 vuotta jatkunutta ketjutusta.

Meillä siis on runsaasti määräaikaisia sopimuksia ja on aloja, joilla työsuhteista on määräaikaisia jopa 30—40 prosenttia. Myös kunnat ja valtio hyväksikäyttävät häikäilemättä määräaikaisia sopimuksia muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluissa ja katkovat työsuhteet muun muassa kesäaikana ja estävät työntekijöiden vuosilomaoikeuksien syntymisen. Nyt tässä lakimuutoksessa avattu pykälä on tässä mielessä erittäin tärkeä, ja sen takia vasemmistoliitto, sosialidemokraatit ym. valiokunnassa esittävät tuohon pykälään muotoilua, joka siis puhuu ei "pysyvästä" vaan "vakiintuneesta" työvoimatarpeesta.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Se, että valiokunnissa kuunnellaan asiantuntijoita, on tietysti luonnollista, ja sillä on historiallinen taustansa. Sitten asiantuntijoiden joukossa on aina sellaisia henkilöitä, joitten asiantuntijalausunnoilla on paljon painoarvoa. Professori Niklas Bruun on aina silloin tällöin sekä kansallisen että eurooppatyöoikeuden tuntijana käynyt työelämävaliokunnassa, ja esimerkiksi itse kuuntelen häntä aina hyvin herkällä korvalla ja pidän häntä varsinaisena superasiantuntijana. Itse asiassa ainakin omalta kohdaltani, ja uskoisin, että sosialidemokraattisen työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaryhmän kannalta, tämä Niklas Bruunin asiantuntijalausunto vaikutti keskeisesti siihen, että halusimme tukea tätä hänen esitystään. Hänhän totesi lausunnossaan, että tämän hallituksen esityksen ongelmana on se, että siinä esitetään kirjattavaksi lakiin juuri se ilmaisu, jota korkein oikeus on tulkinnut tapauksessa ja johon ratkaisun lopputulos perustui. Hän oli sitä mieltä, siis professori Bruun, että tilanne ei parane siitä, että tämä ilmaisu siirretään lain tasolle.

No, tämä asia on hankala ymmärtää, mutta täytyy rehellisesti myöskin todeta se, että työmarkkinajärjestöt, jotka olivat tämän hallituksen esityksen takana, näkivät kuitenkin niin, että kun tämä epäselvä tulkinta nostetaan lain tasolle, niin se on työmarkkinajärjestöjen kannalta askel parempaan suuntaan, mutta ei mielestäni riittävä. Tämä pysyvän työvoiman tarvehan on äärimmäisen vaikea määritellä tämmöisessä globalisoituneessa taloudessa, jossa käytetään hyvin paljon ketjutettua kilpailua ja jossa riski sekä työnantajan että työntekijöiden osalta on siirretty ketjun alapäähän. Erityisesti kuntasektorilla ostopalvelut ja alihankintatilanteet ovat jatkuvasti lisääntyneet. Myös yksityisellä sektorilla palveluja tuotetaan yhä enemmän erilaisten alihankintaketjujen kautta.

Vaikka tämän hallituksen esityksen päätavoitteena on täsmentää ja selkiinnyttää työnantajan työvoiman tarpeen pysyvyyden arviointia ja nykyistä selkeämmin itse lakitekstissä määritellä, milloin toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua, ei nähdäkseni tavoitteeseen välttämättä päästä hallituksen esityksen sanamuodolla, siis pysyvä työvoiman tarve. Siksi tämä hallituksen esityksen sanamuoto "pysyvä" on perusteltua muuttaa sanaksi "vakiintunut". Siis korostan, että tämä oli työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijana toimineen professori Niklas Bruunin esitys, jonka koin oikeaksi.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti käytyyn keskusteluun sen verran vielä on hyvä kuitenkin mainita, että kun työelämä- ja tasa-arvovaliokunta asiaa käsitteli, me kuulimme kolmikannan osapuolia ja me noudatamme tällä esityksellä myös sen kolmikannan osapuolten tahtoa. Eli he kertoivat valiokunnassa olevansa tämän esityksen takana. Tämä esitys valmisteltiin myöskin hallituksessa erittäin nopeasti sen jälkeen, kun korkeimman oikeuden päätös oli tullut, yhteisesti kolmikantaisesti. Tämä on molemmilla puolin kolmikantaa hyväksytty ja koetaan niin, että tämä muuttaa sen tilanteen, joka tässä yksittäistapauksessa oli, mistä koko prosessi on lähtenyt liikkeelle. Eli tältä osalta en näe kyllä perusteita sille, että mentäisiin tämän Bruunin esittämän sanamuutoksen mukaisesti, joka avaisi ihan toisenlaiset keskustelut.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Minä kyllä haluan kysyä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajalta, kumpi tässä talossa tekee lait, eduskuntako vai kolmikanta. Jos nyt kolmikanta määrää siitä, mitä tässä talossa saa säätää, niin pitäkää se tieto nyt, hyvänen aika, edes tämän eduskunnan ulkopuolella tai yrittäkää salata sitä. Minusta tämä on todella noloa, että sanotaan, että kolmikanta tekee lait tässä tasavallassa.

Arto  Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. Ukkolalle! Täytyy sanoa, että en olisi kyllä itsekään uskonut ennen tänne tuloani, että olen vielä näin kova kolmikannan puolustaja täällä. Mutta halusin vaan tällä puheenvuorollani todeta sen valiokunnan varapuheenjohtaja ed. Gustafssonille, että oli myöskin kolmikannan työntekijäjärjestöjen tahto, että tämä asia viedään tässä muodossa nopeasti eteenpäin. Sen takia sitä korostin.

Toki on niin, että eduskunta tekee itse omat päätöksensä, ja onneksi siihen pääsemme nyt työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassakin aidosti, kun käsitellään tätä omaishoitajan hoitovapaa-aloitetta, jota kolmikantaisesti ei kannatettu kummallakaan puolella barrikadia, mutta onneksi hallitus vei sen eteenpäin siltä pohjalta kuin valiokunnan jäsenet lakialoitteen allekirjoittivat.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä on minusta ihan hyvä asia, että kun tehdään näitä lakeja täällä eduskunnassa, niin kuunnellaan, mitä ihmiset niistä toivovat. Senpä takia kolmikanta on ollut aika tärkeä instrumentti siinä, että on pystytty semmoista rauhanomaista ja tasapainoista yhteiskuntaa Suomeen kehittämään. Ed. Ukkola on ehkä nyt vähän turhan allerginen tälle yhteistyölle, mutta itse näen, että tulokset ovat olleet erittäin hyviä.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Edellisellä kaudella, kun sekä ed. Satonen että myöskin minä olimme oppositiossa, me teimme kyllä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa ihan samoista asioista vastalauseet, mutta emme koskaan yhteisiä.

Sinällään minusta ed. Ukkola puhui aivan asiaa, että vaikka tämmöinen kolmikantainen neuvottelujärjestelmä on tuonut vakautta suomalaisille työmarkkinoille, niin toinen puoli siinä on, että se on tuonut tiettyä jähmeyttäkin. Ja jos kansanedustaja hakee neljän vuoden välein valtakirjansa suoraan kansalaisilta, minun periaatteellinen kantani on kyllä se, että minä en äänestäjien ja tämän kansanedustajan toimen väliin päästä mitään tahoa, oli se sitten kolmikantainen neuvottelujärjestelmä tai mikä tahansa. Ei se, että sanotaan, että jokin asia on sovittu kolmikannassa, tarkoita sitä, että kansanedustajan pitäisi ripustaa omat aivonsa narikkaan.

Vieläkin painotan sitä, että kyllä tämä professori Bruunin logiikka on niin vedenpitävä ja aukoton, mitä hän esittää ja kuinka hän perusteli tätä yhden sanan muutosta tähän pykälään.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolalle ystävällisenä kommenttina, että se malli, jota hän nyt esitteli, tarkoittaisi käytännössä vakavasti otettuna sitä, että kun kolmikanta joka tapauksessa on olemassa — sehän on vapaa yhteenliittymä eikä mitään muuta — niin jos menee sinne ja jujuttaa kolmikannan ottamaan jotakin kantaa, niin se hänen ajattelunsa mukaan pudottaa sen vaihtoehdon kokonaan pois. Elikkä sitten ei saa poimia mistään, niin että sillä tavalla ei tapahdu yhteiskunnassa yhtään mitään.

Sitten mitä tulee tähän vakiintunut-sanaan, tämä on mielenkiintoinen asia. Minä olin vastaväittäjänä Lapin yliopistossa väitöskirjassa, jossa tämä sana muodossa "vaki" oli keskeinen oivallus, ja se pelastaa monesta muusta vanhakantaisesta ajattelusta, niin että ihan hyvä sana. Toivottavasti kokoomuskin pikkuhiljaa kypsyy vakiintunut-sanalle.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolakin tietää sen, mutta on syytä muistuttaa, että kun me puhumme Suomessa kolmikannasta, me tarkoitamme sillä tiettyä asiaa. Mutta tämähän itse asiassa kumpuaa YK:n Kansainvälisen työjärjestön Ilon julistuksesta, jossa itse asiassa suositus on se, että työelämälainsäädäntöä tehtäisiin kolmikantavalmistelun pohjalta, ja me hyvin voimme ymmärtää, mitä se voisi esimerkiksi tarkoittaa tänä päivänä Aasiassa ja monissa Afrikan maissa. Meillä tämä pohjoismainen käytäntö on tietysti hyvin pitkälle kehittynyt ja on osa meidän korkeatasoista hyvinvointiyhteiskuntaamme.

Itse asiassa minä halusin tukea myöskin tätä professori Bruunin esitystä juuri sen takia, että se oli niin tarkoin harkittu ja maallikkokin ymmärtää, mikä ero tänä päivänä on, kun puhutaan pysyvän työvoiman tarpeesta tai jos edellytetään, että se työvoiman tarve on vakiintunut. Tämä poliittis-yhteiskunnallinen keskustelu on tärkeä käydä täällä eduskunnassa, ja silti esimerkiksi minä lähtökohtaisesti tuen kolmikannan esityksiä, mutta en myöskään halua pitää niitä mitenkään kiveen hakattuina. Aivan niin kuin ed. Mustajärvi sanoi, terveen järjen käyttö on sallittua. Professori Bruun on yksi minun idolini.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kolmikannasta voisi tietysti käydä mielenkiintoisen ja periaatteellisen keskustelun. Kolmikannan valmistelemia tai kolmikannan merkittävästi lausumia lakiehdotuksia tavataan myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Silloin on kysymys siitä, että maksajat löytyvät näistä kolmikannan osapuolista. Eläkepolitiikka on tietenkin keskeisin. Mutta on aivan selvää, että me täällä edustajina, vaikka arvostamme kolmikannan keskeisiä saavutuksia, joitten varaan tällä hetkellä voimassa oleva pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan Suomi on kuitenkin rakennettu, siitä huolimatta totta kai sellaisissa yksityiskohdissa, joissa ne eivät tunnu järkeviltä, niitä vastustamme.

Olen kyllä sitä mieltä, että saattaisi olla tulevalla vaalikaudella hyväksi, että se kolmikannan tietoinen alasajo, jota työnantajapuoli on harrastanut ja joka on täällä vähän sieltä ed. Ukkolan edustamalta laidalta näyttänyt levittävän vaikutusta myöskin tänne, saisi ehkä uuden suunnan. Minä luulen, että tulevina vaikeina aikoina se olisi tälle maalle ja tälle eduskunnallekin ihan hyväksi.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Tästä näyttää tulleen tämmöinen kolmikantakeskustelu, ja on ehkä hyvä muutama sana siitä todeta.

Vaikka kolmikannalla on omat hyvätkin puolensa, niin kolmikannan nimissä on tehty myös paljon heikennyksiä työntekijöitten etuihin ja myöskin eläkkeisiin on puututtu. Muun muassa eläkeindeksi on siitä hyvä esimerkki. Kolmikannan nimissähän heikennettiin indeksisidonnaisuutta huonommaksi ja kolmikantaa on käytetty semmoisena välineenä.

Olen samaa mieltä kuin ed. Mustajärvikin, että kolmikanta ei voi mennä eduskunnan päätäntävallan ylitse ja siihen on turha vedota. Me teemme täällä päätöksiä.