15) Hallituksen esitys laiksi työsopimuslain 1 luvun
3 §:n muuttamisesta
Arto Satonen /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä on kyse varsin pienen lainkohdan
muuttamisesta.
Asian tausta on se, että korkein hallinto-oikeus totesi
tilanteen, jossa työnantaja toimi kunnan palvelutuotannossa
yksityisenä yrittäjänä ja hänellä oli
määräaikaisia työntekijöitä,
joiden sopimukset tehtiin määräaikaisiksi
aina niin, että ne olivat voimassa vain saman ajan kuin
oli tämä ostettu palvelu kunnan toimesta. Tämä jatkui vuosia
eteenpäin. Sen jälkeen kun asiasta valitettiin,
oikeuden päätös oli, että määräaikaisuus
oli perusteltu tilanteessa, koska oli epävarmaa, saadaanko
näitä sopimuksia enää määräajan
jälkeen uusittua. Tämä oli kuitenkin
vastoin sitä yleistä oikeuskäsitystä,
joka oli työmarkkinajärjestöillä, myöskin
työnantajapuolella, ja sen takia, kun tämä oikeuden
päätös tuli, hyvin nopeasti lähdettiin
tekemään pientä muutosta lakiin, jotta
oikeustila asiassa muuttuisi.
Hallitus esittää tässä lakiesityksessään,
että määräaikaisen sopimuksen
solmimisen edellytyksenä olevasta perustellusta syystä säädettäisiin
omassa momentissaan ja toistuvien määräaikaisten
sopimusten käytön rajoituksista omassa momentissaan.
Toistuvien määräaikaisten työsopimusten
käyttö ei olisi sallittua, jos määräaikaisten
sopimusten lukumäärän yhteenlasketun
kestoajan tai niiden muodostaman kokonaisuuden perusteella työnantajan
työvoiman tarve kyseisessä työssä arvioidaan
pysyväksi.
Tätä näkemystä valiokunta
tukee, ja valiokunta pitää tärkeänä ja
tarpeellisena täsmentää työsopimuslakia
ehdotetulla tavalla. Muutoksella painotetaan lainsäätäjän
tarkoitusta estää normaalien liiketoimintariskien
siirtäminen työntekijöille. Vaikka toimeksiantosuhteet
olisivatkin määräaikaisia tai tilauskanta
vaihtelisi, ei työntekijöiden suojaksi säädettyä irtisanomissuojaa
saa kiertää tekemällä toistuvia
määräaikaisia työsopimuksia,
jos työvoiman tarpeen voidaan katsoa olevan luonteeltaan
pysyvää. Tällä perusteella valiokunta
tukee tätä esitystä.
Käsittelyn yhteydessä käytiin keskustelua myöskin
määräaikaisista työsuhteista
ylipäätään. Vaikka niihin ei
otettukaan laajemmin kantaa, haluan tässä yhteydessä kuitenkin
todeta sen, että valiokunta toteaa lausunnossaan, että vuonna
2009 määräaikaisia työsuhteita
on ollut vähemmän kuin kertaakaan vuoden 1997
jälkeen. Eli väitteet siitä, että määräaikaisten
palvelusuhteiden määrä olisi jyrkässä kasvussa,
kuten yleisesti voidaan mediasta lukea tai käydyistä keskusteluista
päätellä, eivät pidä paikkaansa.
Määräaikaiset palvelusuhteet eivät
ole myöskään merkittävästi
vähentyneet, vaan määrä on kohtuullisesti
samalla tasolla, mutta aivan viime aikoina ne ovat jonkin verran
vähentyneet. Tämä ikään
kuin taustaksi.
Tämä ei ole yksimielinen, vaan tästä on
oppositio jättänyt pykälävastalauseen,
josta varmaan kuullaan erikseen.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Satonen valiokunnan puheenjohtajana kävi
tämän mietinnön läpi, ja tähän
todella jätettiin vastalause vasemmistoliiton, sosialidemokraattien
ja kristillisdemokraattien toimesta.
Tässähän on perusongelma se, että näillä hyvin
pitkään ketjutetuilla määräaikaisilla
työsopimuksilla siirretään yrittäjäriskiä hyvin
oleellisella tavalla työntekijöitten kannettavaksi.
Taustalla on juuri tämä kunnallisia palveluita
koskeva tapaus, josta korkein oikeus antoi yllättävän
päätöksensä. Me haluamme muuttaa
tämän kyseisen pykälän sanamuodon
"pysyväksi" muotoon "vakiintuneeksi" sen vuoksi, koska
meidän arviomme mukaan se selkeyttää tätä lain
tulkintaa. Esimerkiksi professori Niklas Bruun toteaa, että tässä esitetään
kirjattavaksi lakiin juuri se ilmaisu, jota korkein oikeus on tulkinnut
tässä kyseisessä tapauksessa ja johon
ratkaisun lopputulos perustuu, niin että jos tämä kyseinen
muoto nyt nostetaan lain tasolle, se ei itse tätä ongelmaa
ratkaise millään tavalla. Sen vuoksi olemme tehneet
tämän vastalauseen.
Jyrki Yrttiaho /vas:
Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan puheenjohtajalle, ed. Satoselle:
Määräaikaisten työsuhteiden
määrä on hieman laskenut. Mutta mistä se
johtuu? Se johtuu tietenkin siitä, että ennen
kuin vakituisia irtisanotaan tai aletaan lomauttaa, vähennetään
määräaikaiset ja uusia sopimuksia ei
solmita. Työvoimasta on koko ajan 15—18 prosenttia
määräaikaisissa työsuhteissa.
Vaikka mietinnössä todetaan, että monelle
se on vapaaehtoinen ja edullinen ratkaisu, pitää muistaa,
että tutkimuksenkin mukaan kaksi kolmasosaa määräaikaisissa
työsuhteissa työskentelevistä työskentelee
sellaisessa vasten tahtoaan. He haluaisivat siis normaalin, toistaiseksi
voimassa olevan työsopimuksen.
Tämä lakimuutos, jota työmarkkinajärjestöt suosittavat,
pitää sisällään tuon
heikon kohdan, josta ed. Mustajärvi puhui ja joka on myöskin mietinnön
vastalauseessa tuotu perustellusti esille, eli työnantajan
työvoimatarpeen pysyvyyden arvioinnin. Mikä työvoimatarve
on enää tässä maailmassa pysyvää,
mikä yritys on pysyvästi pystyssä? Kaikki
yritykset toimivat määräajassa valmistuvien
tilausten, toimeksiantojen jne. pohjalta. Jos yritys ei saa tilauksia
ja työtä, se lomauttaa ja irtisanoo toistaiseksi
voimassa oleviin sopimuksiin palkattuja työntekijöitään.
Tästä lienee ihan riittävästi
jokapäiväistä näyttöä.
Jos toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten solmimiseksi
edellytetään korkeimman oi-keuden tapaan työnantajan
työvoimatarpeen pysyvyyttä, nostetaan työsopimusten
määräaikaisuus pian pääsäännöksi.
Samalla lakiin kirjataan vuoden 2000 työsopimuslain perustelujen
ehto pysyvästä työvoiman tarpeesta eli
juuri sama muotoilu, josta korkein oikeus sai käsittämättömän
järkeilynsä perusteet pitää laillisena
määräaikaisten työsuhteiden
10 vuotta jatkunutta ketjutusta.
Meillä siis on runsaasti määräaikaisia
sopimuksia ja on aloja, joilla työsuhteista on määräaikaisia
jopa 30—40 prosenttia. Myös kunnat ja valtio hyväksikäyttävät
häikäilemättä määräaikaisia
sopimuksia muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluissa ja katkovat
työsuhteet muun muassa kesäaikana ja estävät
työntekijöiden vuosilomaoikeuksien syntymisen.
Nyt tässä lakimuutoksessa avattu pykälä on
tässä mielessä erittäin tärkeä,
ja sen takia vasemmistoliitto, sosialidemokraatit ym. valiokunnassa
esittävät tuohon pykälään
muotoilua, joka siis puhuu ei "pysyvästä" vaan
"vakiintuneesta" työvoimatarpeesta.
Jukka Gustafsson /sd:
Arvoisa puhemies! Se, että valiokunnissa kuunnellaan
asiantuntijoita, on tietysti luonnollista, ja sillä on
historiallinen taustansa. Sitten asiantuntijoiden joukossa on aina
sellaisia henkilöitä, joitten asiantuntijalausunnoilla
on paljon painoarvoa. Professori Niklas Bruun on aina silloin tällöin
sekä kansallisen että eurooppatyöoikeuden
tuntijana käynyt työelämävaliokunnassa,
ja esimerkiksi itse kuuntelen häntä aina hyvin
herkällä korvalla ja pidän häntä varsinaisena
superasiantuntijana. Itse asiassa ainakin omalta kohdaltani, ja
uskoisin, että sosialidemokraattisen työelämä-
ja tasa-arvovaliokuntaryhmän kannalta, tämä Niklas
Bruunin asiantuntijalausunto vaikutti keskeisesti siihen, että halusimme
tukea tätä hänen esitystään.
Hänhän totesi lausunnossaan, että tämän
hallituksen esityksen ongelmana on se, että siinä esitetään kirjattavaksi
lakiin juuri se ilmaisu, jota korkein oikeus on tulkinnut tapauksessa
ja johon ratkaisun lopputulos perustui. Hän oli sitä mieltä,
siis professori Bruun, että tilanne ei parane siitä,
että tämä ilmaisu siirretään
lain tasolle.
No, tämä asia on hankala ymmärtää,
mutta täytyy rehellisesti myöskin todeta se, että työmarkkinajärjestöt,
jotka olivat tämän hallituksen esityksen takana,
näkivät kuitenkin niin, että kun tämä epäselvä tulkinta
nostetaan lain tasolle, niin se on työmarkkinajärjestöjen
kannalta askel parempaan suuntaan, mutta ei mielestäni
riittävä. Tämä pysyvän
työvoiman tarvehan on äärimmäisen
vaikea määritellä tämmöisessä globalisoituneessa
taloudessa, jossa käytetään hyvin paljon ketjutettua
kilpailua ja jossa riski sekä työnantajan että työntekijöiden
osalta on siirretty ketjun alapäähän.
Erityisesti kuntasektorilla ostopalvelut ja alihankintatilanteet
ovat jatkuvasti lisääntyneet. Myös yksityisellä sektorilla
palveluja tuotetaan yhä enemmän erilaisten alihankintaketjujen kautta.
Vaikka tämän hallituksen esityksen päätavoitteena
on täsmentää ja selkiinnyttää työnantajan työvoiman
tarpeen pysyvyyden arviointia ja nykyistä selkeämmin
itse lakitekstissä määritellä, milloin
toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei
ole sallittua, ei nähdäkseni tavoitteeseen välttämättä päästä hallituksen
esityksen sanamuodolla, siis pysyvä työvoiman
tarve. Siksi tämä hallituksen esityksen sanamuoto
"pysyvä" on perusteltua muuttaa sanaksi "vakiintunut". Siis
korostan, että tämä oli työelämä-
ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijana toimineen professori Niklas
Bruunin esitys, jonka koin oikeaksi.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti käytyyn keskusteluun
sen verran vielä on hyvä kuitenkin mainita, että kun
työelämä- ja tasa-arvovaliokunta asiaa
käsitteli, me kuulimme kolmikannan osapuolia ja me noudatamme
tällä esityksellä myös sen kolmikannan osapuolten
tahtoa. Eli he kertoivat valiokunnassa olevansa tämän
esityksen takana. Tämä esitys valmisteltiin myöskin
hallituksessa erittäin nopeasti sen jälkeen, kun
korkeimman oikeuden päätös oli tullut,
yhteisesti kolmikantaisesti. Tämä on molemmilla
puolin kolmikantaa hyväksytty ja koetaan niin, että tämä muuttaa
sen tilanteen, joka tässä yksittäistapauksessa
oli, mistä koko prosessi on lähtenyt liikkeelle.
Eli tältä osalta en näe kyllä perusteita
sille, että mentäisiin tämän Bruunin
esittämän sanamuutoksen mukaisesti, joka avaisi
ihan toisenlaiset keskustelut.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! Minä kyllä haluan kysyä työelämä-
ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajalta, kumpi tässä talossa
tekee lait, eduskuntako vai kolmikanta. Jos nyt kolmikanta määrää siitä,
mitä tässä talossa saa säätää,
niin pitäkää se tieto nyt, hyvänen
aika, edes tämän eduskunnan ulkopuolella tai yrittäkää salata
sitä. Minusta tämä on todella noloa, että sanotaan,
että kolmikanta tekee lait tässä tasavallassa.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. Ukkolalle! Täytyy sanoa,
että en olisi kyllä itsekään
uskonut ennen tänne tuloani, että olen vielä näin
kova kolmikannan puolustaja täällä. Mutta
halusin vaan tällä puheenvuorollani todeta sen
valiokunnan varapuheenjohtaja ed. Gustafssonille, että oli myöskin
kolmikannan työntekijäjärjestöjen
tahto, että tämä asia viedään
tässä muodossa nopeasti eteenpäin. Sen
takia sitä korostin.
Toki on niin, että eduskunta tekee itse omat päätöksensä,
ja onneksi siihen pääsemme nyt työelämä-
ja tasa-arvovaliokunnassakin aidosti, kun käsitellään
tätä omaishoitajan hoitovapaa-aloitetta, jota
kolmikantaisesti ei kannatettu kummallakaan puolella barrikadia,
mutta onneksi hallitus vei sen eteenpäin siltä pohjalta
kuin valiokunnan jäsenet lakialoitteen allekirjoittivat.
Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kyllä on minusta ihan hyvä asia,
että kun tehdään näitä lakeja
täällä eduskunnassa, niin kuunnellaan,
mitä ihmiset niistä toivovat. Senpä takia
kolmikanta on ollut aika tärkeä instrumentti siinä,
että on pystytty semmoista rauhanomaista ja tasapainoista
yhteiskuntaa Suomeen kehittämään. Ed.
Ukkola on ehkä nyt vähän turhan allerginen
tälle yhteistyölle, mutta itse näen,
että tulokset ovat olleet erittäin hyviä.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Edellisellä kaudella, kun sekä ed.
Satonen että myöskin minä olimme oppositiossa,
me teimme kyllä työelämä- ja
tasa-arvovaliokunnassa ihan samoista asioista vastalauseet, mutta emme
koskaan yhteisiä.
Sinällään minusta ed.
Ukkola puhui aivan asiaa, että vaikka tämmöinen
kolmikantainen neuvottelujärjestelmä on tuonut
vakautta suomalaisille työmarkkinoille, niin toinen puoli
siinä on, että se on tuonut tiettyä jähmeyttäkin.
Ja jos kansanedustaja hakee neljän vuoden välein
valtakirjansa suoraan kansalaisilta, minun periaatteellinen kantani
on kyllä se, että minä en äänestäjien
ja tämän kansanedustajan toimen väliin
päästä mitään tahoa,
oli se sitten kolmikantainen neuvottelujärjestelmä tai
mikä tahansa. Ei se, että sanotaan, että jokin
asia on sovittu kolmikannassa, tarkoita sitä, että kansanedustajan
pitäisi ripustaa omat aivonsa narikkaan.
Vieläkin painotan sitä, että kyllä tämä professori
Bruunin logiikka on niin vedenpitävä ja aukoton,
mitä hän esittää ja kuinka hän
perusteli tätä yhden sanan muutosta tähän
pykälään.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolalle ystävällisenä kommenttina,
että se malli, jota hän nyt esitteli, tarkoittaisi
käytännössä vakavasti otettuna
sitä, että kun kolmikanta joka tapauksessa on
olemassa — sehän on vapaa yhteenliittymä eikä mitään
muuta — niin jos menee sinne ja jujuttaa kolmikannan ottamaan
jotakin kantaa, niin se hänen ajattelunsa mukaan pudottaa
sen vaihtoehdon kokonaan pois. Elikkä sitten ei saa poimia
mistään, niin että sillä tavalla ei
tapahdu yhteiskunnassa yhtään mitään.
Sitten mitä tulee tähän vakiintunut-sanaan, tämä on
mielenkiintoinen asia. Minä olin vastaväittäjänä Lapin
yliopistossa väitöskirjassa, jossa tämä sana
muodossa "vaki" oli keskeinen oivallus, ja se pelastaa monesta muusta
vanhakantaisesta ajattelusta, niin että ihan hyvä sana.
Toivottavasti kokoomuskin pikkuhiljaa kypsyy vakiintunut-sanalle.
Jukka Gustafsson /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolakin tietää sen,
mutta on syytä muistuttaa, että kun me puhumme
Suomessa kolmikannasta, me tarkoitamme sillä tiettyä asiaa.
Mutta tämähän itse asiassa kumpuaa YK:n
Kansainvälisen työjärjestön
Ilon julistuksesta, jossa itse asiassa suositus on se, että työelämälainsäädäntöä
tehtäisiin
kolmikantavalmistelun pohjalta, ja me hyvin voimme ymmärtää,
mitä se voisi esimerkiksi tarkoittaa tänä päivänä Aasiassa
ja monissa Afrikan maissa. Meillä tämä pohjoismainen
käytäntö on tietysti hyvin pitkälle
kehittynyt ja on osa meidän korkeatasoista hyvinvointiyhteiskuntaamme.
Itse asiassa minä halusin tukea myöskin tätä professori
Bruunin esitystä juuri sen takia, että se oli
niin tarkoin harkittu ja maallikkokin ymmärtää,
mikä ero tänä päivänä on,
kun puhutaan pysyvän työvoiman tarpeesta tai jos
edellytetään, että se työvoiman
tarve on vakiintunut. Tämä poliittis-yhteiskunnallinen
keskustelu on tärkeä käydä täällä eduskunnassa,
ja silti esimerkiksi minä lähtökohtaisesti
tuen kolmikannan esityksiä, mutta en myöskään
halua pitää niitä mitenkään
kiveen hakattuina. Aivan niin kuin ed. Mustajärvi sanoi,
terveen järjen käyttö on sallittua. Professori
Bruun on yksi minun idolini.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Kolmikannasta voisi tietysti käydä mielenkiintoisen
ja periaatteellisen keskustelun. Kolmikannan valmistelemia tai kolmikannan
merkittävästi lausumia lakiehdotuksia tavataan
myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Silloin on kysymys
siitä, että maksajat löytyvät
näistä kolmikannan osapuolista. Eläkepolitiikka
on tietenkin keskeisin. Mutta on aivan selvää,
että me täällä edustajina, vaikka
arvostamme kolmikannan keskeisiä saavutuksia, joitten varaan
tällä hetkellä voimassa oleva pohjoismaisen
hyvinvointiyhteiskunnan Suomi on kuitenkin rakennettu, siitä huolimatta
totta kai sellaisissa yksityiskohdissa, joissa ne eivät
tunnu järkeviltä, niitä vastustamme.
Olen kyllä sitä mieltä, että saattaisi
olla tulevalla vaalikaudella hyväksi, että se
kolmikannan tietoinen alasajo, jota työnantajapuoli on
harrastanut ja joka on täällä vähän
sieltä ed. Ukkolan edustamalta laidalta näyttänyt
levittävän vaikutusta myöskin tänne,
saisi ehkä uuden suunnan. Minä luulen, että tulevina
vaikeina aikoina se olisi tälle maalle ja tälle
eduskunnallekin ihan hyväksi.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Tästä näyttää tulleen
tämmöinen kolmikantakeskustelu, ja on ehkä hyvä muutama
sana siitä todeta.
Vaikka kolmikannalla on omat hyvätkin puolensa, niin
kolmikannan nimissä on tehty myös paljon heikennyksiä työntekijöitten
etuihin ja myöskin eläkkeisiin on puututtu. Muun
muassa eläkeindeksi on siitä hyvä esimerkki.
Kolmikannan nimissähän heikennettiin indeksisidonnaisuutta
huonommaksi ja kolmikantaa on käytetty semmoisena välineenä.
Olen samaa mieltä kuin ed. Mustajärvikin,
että kolmikanta ei voi mennä eduskunnan päätäntävallan
ylitse ja siihen on turha vedota. Me teemme täällä päätöksiä.
Yleiskeskustelu päättyi.