Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Suomen terveydenhuollossa ja Suomen terveydenhuoltojärjestelmässä on kolme keskeistä epäkohtaa, joista ensimmäinen on voimavarojen riittämättömyys, toinen on kaventumattomat tai jopa jatkuvasti lisääntyvät terveyserot eri sosio-ekonomisten luokkien välillä ja kolmas on rahoitusjärjestelmä, joka johtaa terveydenhuollon voimavarojen osaoptimointiin. Tämän vuoksi, kun nyt käsitellään terveydenhuoltolakia, jossa odotusten mukaisesti mekin odotimme, että näitä ongelmia voitaisiin poistaa, sitä on yritetty tässä terveydenhuoltolaissa, mutta koska hallituksen sisäisistä poliittisista syistä järjestämislain ja rahoituslain sisällöstä ei pystytty antamaan esitystä, tämä lakiesitys jäi rammaksi.

Menemättä enää enemmälti näihin muutosesityksiin, jotka olemme vastalauseessamme laajasti esittäneet, esitän tässä toisessa käsittelyssä, että eduskunta hyväksyisi vastalauseemme mukaisen lausumaehdotuksen, joka kuuluu: "Eduskunta edellyttää, että hallitus viipymättä valmistelee ja antaa eduskunnalle esityksen terveydenhuollon järjestämis- ja rahoituslaiksi, joka määrittelee terveydenhuollon rakenteet ja rahoituksen niin, että ne lisäävät eri väestöryhmien tarvitsemien terveyspalveluiden käytön tasa-arvoa, kaventavat terveyseroja ja turvaavat koko maassa terveyspalveluiden yhdenvertaisen saatavuuden, laadun ja potilasturvallisuuden sekä vahvistavat julkista terveydenhuoltoa."

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän hallituskauden ehkä yksi tärkeimpiä odotuksen kohteita olivat meidän sosiaali- ja terveydenhuoltomme linjaukset, ja näistä syistä myös tältä terveydenhuoltolailta odotettiin todella paljon. Me muistamme kaikki, jotka olimme viime kaudella eduskunnassa, että viime hallituskaudella luotiin puitelaki, jonka tärkein tehtävä oli antaa linjaukset tälle hallituskaudelle siitä, kuinka maamme sosiaali- ja terveydenhuolto tultaisiin toteuttamaan.

Nyt sosiaali- ja terveydenhuoltoa on tämän hallituskauden aikana pilkottu ja pirstottu hyvin sekalaiseksi järjestelmäksi. Meillä on entistä sekavampi järjestelmä, jonka ohjattavuus on lähes mahdotonta tällä hetkellä. Tämä laki ei myöskään siltä osin tuo tähän parannusta. Lain ensimmäisessä käsittelyssä esittelin meidän vastalauseemme, ja olemme niistä pykäläesityksistä äänestäneet, minkä takia en lähde niitä enää tulkitsemaan uudelleen, vaan tuon asiasta esiin muutaman näkemyksen, jotka liittyvät tähän asiaan laajempana kokonaisuutena.

Ensinnäkin mielestämme uudistuksen keskeisiä suuria puutteita, joihin hallitus ei ota kantaa tämän lain yhteydessä, oli se, että se on jättänyt esityksen hyvin puutteelliseksi. Se ei paneudu palveluiden rakenteisiin, se ei puutu palveluiden järjestämisvastuuseen, eikä se tuo ratkaisuja terveydenhuollon ongelmalliseen rahoitukseen. Tämän lisäksi, kuten ed. Erkki Virtanen totesi omassa puheenvuorossaan, hallituspuolueiden erimielisyydet ovat johtaneet myös siihen, että tämän uuden lain rinnalle jäävät voimaan myös vanhat lait erikoissairaanhoidosta ja kansanterveydestä. Toisin sanoen se selkeys, jota järjestelmään kaivattiin ja on toivottu, jää yhä kaukaisemmaksi tulevaisuuden toiveeksi.

On todella harmillista, että tämä esitys ei tuo toivottuja linjauksia sosiaali- ja terveydenhuollon kentän pirstaloituneisuuteen, ja voi sanoa, että kun me käsittelimme muutamia kuukausia aikaisemmin muun muassa kunta- ja palvelurakenneuudistusta, niin kaikki asiantuntijat, jotka valiokunnassamme olivat kuultavana, pureutuivat nimenomaan tähän problematiikkaan ja peräänkuuluttivat hallitukselta ja eduskunnalta selkeitä linjauksia sosiaali- ja terveydenhuollon nykyiseen, pirstaloituneeseen hallintoon ja järjestelmään. On todella valitettavaa, että tämä laki ei niitä millään tavalla paranna ja hallituksen uudet lakiesitykset pikemminkin pirstaloittavat ja sekavoittavat niitä entisestään.

Arvoisa puhemies! Meidän mielestämme sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoituslaki olisi pitänyt valmistella yhdessä terveydenhuoltolain kanssa ja olisi pitänyt tuoda tämä kokonaisuus eduskuntaan käsiteltäväksi samanaikaisesti. Näin olisimme saaneet käsityksen siitä, mikä on lopulta se suunta, mihin hallitus haluaa näitä hyvinvointiyhteiskuntamme kannalta keskeisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita kehittää. Kunnissa, kuntayhtymissä, sosiaali- ja terveyspiireissä ja joillakin toimijoilla ja järjestelmän rahoittajilla pitäisi olla tieto ja selkeys siitä, mihin suuntaan rakenteita ollaan kehittämässä. Nyt, kuten aikaisemmin tässä totesin, tämä laki ei linjauksiin parannuksia tuo, minkä takia kannatan ed. Erkki Virtasen tekemää lausumaesitystä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Hallitukselle tällä kaudella, osin jo kyllä edelliselläkin, ei voi antaa juurikaan kiitosta siitä, miten terveydenhuollon asioita on hoidettu. Paras-laki säädettiin jo pitkän aikaa sitten ja siinä yhteydessä myös linjattiin se, että perusterveydenhuolto ja siihen läheisesti liittyvät sosiaalitoimen tehtävät kootaan ja uudistetaan kaikilta osin, mutta tämä hanke on edennyt erittäin huonosti. Perussyy on ollut se, että ministerien ja hallituspuolueiden välillä on ollut syvä ristiriita siitä mallista, jolla se uudistus nyt pitäisi toteuttaa.

Tämä esitys, joka tässä nyt ollaan hyväksymässä — toivottavasti ed. Erkki Virtasen esittämän lausuman myötä, eli sitä kannatan — osaltaan luo uudistusta mutta ei ratkaise terveydenhuollon peruskysymyksiä eli järjestämisvastuuta ja rahoitusta. Esimerkiksi Jyväskylän seudulla tilanne on täysin sekaisin, ja se on varmasti sekaisin monella muullakin seudulla. Se johtuu siitä, että maan hallitus ja eduskunta eivät ole saaneet aikaan tästä äärettömän tärkeästä asiasta, perusterveydenhuollosta, sellaista lainsäädäntöä, johon kunnat voisivat selkeästi nojata ja luottaa pitkällä tähtäyksellä. Kun nyt sitten vanhustenhuolto ja muut sosiaalitoimen tehtävät päivähoitoa lukuun ottamatta liitetään näille alueille, niin tässä käy niin, että vanhukset joutuvat vielä pelinappuloiksi tähän hallituksen saamattomuuden seurauksena syntyneeseen tilanteeseen.

Arvoisa puhemies! Näin voimakasta kieltä on käytettävä tässä tilanteessa. Terveydenhuolto on niin vakava asia, että se pitää saada nopeasti hallintaan ja kuntoon. Seuraava hallitus joutuu sen rakentamaan, kun nykyinen ei ole sitä saanut tehtyä.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Terveydenhuoltolain tavoitteitahan on potilaiden valinnanvapauden lisääminen, ja sitten yhtenä keskeisenä tavoitteena on esitetty perusterveydenhuollon vahvistaminen. Kyllä tämä lakipaketti sisältää monia ihan kannatettavia uudistuksia, ja sen vuoksi myös oppositiopuolueet ovat kaikki valmiit tämän hyväksymään. Tosin pahoittelen sitä, että niitä pykälämuutosesityksiä, joita esimerkiksi itse tein nimenomaan mielenterveyspalveluiden hoitotakuun parantamisen osalta, ei eduskunnan enemmistö ollut valmis hyväksymään, vaikka hyvin laajasti asiantuntijat ovat ilmaisseet sen, että esimerkiksi perusterveydenhuollon matalan kynnyksen mielenterveyspalelut olisivat tehokas keino puuttua varhaisessa vaiheessa ja auttaa varhaisessa vaiheessa mielenterveysongelmista kärsiviä. Samalla myös säästettäisiin kustannuksia, kun ei kuormitettaisi kallista erikoissairaanhoitoa.

Kyllä itse olen hyvin skeptinen sen suhteen, millä tavoin tämä laki tulee tosiasiassa vahvistamaan perusterveydenhuoltoa. Siellä on lähinnä kysymyksessä tämä pykälä, jossa puhutaan järjestämissuunnitelmasta, mutta pahimmillaan se tuo vain uuden hallinnollisen himmelin lisää tähän hallintoomme eikä varsinaisesti auta perusterveydenhuoltoa.

Se, mitä nyt tarvittaisiin, olisi todellinen lainsäädäntö niin tästä terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä kuin ennen muuta rahoituksesta, että meillä olisi riittävät resurssit ja sellainen lainsäädäntö, jolla normitetaan potilaiden oikeudet saada palveluja, jotta saataisiin nimenomaan perusterveydenhuoltoa vahvistettua ja sitä myöten kustannuksia hallintaan.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Oppositio taas haukkuu terveydenhuoltolakia, (Ed. Erkki Virtanen: Ei kun hallitusta!) vaikka olette pääasian tästä laista hyväksyneet. Se on erinomainen laki siinä mielessä, että se velvoittaa kuntia järjestämään terveydenhuoltoa, vahvistamaan perusterveydenhuoltoa. Ja kun saamme tämän sote-lain, joka myös on luvattu tällä kaudella, niin myöskin tähän järjestämiseen tulee lisää pykäliä. Jos luette tätä lakia tarkasti — ehkä kaikki eivät ole lukeneet — niin siellähän on tämä terveydenhuollon järjestämissuunnitelma — se on järjestämis- ja rakennepykälä — ja sitten on erva-alueiden vastuupykälät, jotka myöskin antavat ohjeet siitä, millä tavalla erikoissairaanhoitoa täytyy järjestää.

Sitten tästä rahoituksesta. Te puhutte rahoitusuudistuksesta, mutta ette ole sanallakaan maininneet, miten se uudistetaan. Kertokaapas nyt, minkälainen se rahoitusuudistus tulee olemaan, koska ed. Erkki Virtasen mukaanhan se tietenkin on kelakorvausten poistaminen. Millä tavalla te hoidatte puolet meidän hammaspuolen potilaistamme, jotka nyt ovat yksityishammaslääkäreiden hoidossa, jos te poistatte heiltä kelakorvaukset? Ryntäävätkö ne kaikki potilaat sitten julkisen hammashoidon piiriin? En usko, että se on mikään hyvä suunnitelma.

Kyllä tässä nyt haukutaan ihan turhaan tätä asiaa, koska tämä on erinomainen alku, ja uskon, että kun ammatti-ihmiset pääsevät tätä soveltamaan, niin tästä tulee todella hyvää jälkeä. Ja olen kuullut, että ammattihenkilöt ovat innostuneita tämän lain toteuttamisesta.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Viittaan edelliseen puheenvuoroon ja useimpiin asioihin tähän liittyen, mutta tarvehan näiden asioiden uusimiseen on selvä. Siitä me tässä salissa olemme yhtä mieltä. Mutta, ed. Kankaanniemi, aika paljon siitä, mikä nyt on huonosti, johtuu kyllä paikallisista päätöksistä nykyisen lainsäädännön pohjalla. Sitä ei tämä uusi terveydenhuoltolaki koskaan korjaa, jos on huonoja hallintokäytäntöjä ja virat eivät ole täynnä jnp., se täytyy kyllä muistaa.

Tämä käsittely on minusta ensimmäinen askel tässä asiassa. Siinä on erittäin paljon hyvää. Se tietenkään ei ole riittävä, se täytyy meidän myöntää, ja näitä poliittisia kuvioita varten, jotka tässä taustalla ilmeisesti ovat aika voimakkaita ja joista aika vähän on selvää tietoa tihkunut, meillä ilmeisesti on vaalit tässä maassa ja seuraavat hallitusneuvottelut. Niiden yhteydessä sitten lopullisesti esimerkiksi tämä rahoitusuudistuksen tapa laitetaan kiinni.

Oppositiollahan olisi loistava mahdollisuus nyt kertoa esimerkiksi tässä, vaikka tämän käsittelyn yhteydessä, mitä kantaa te edustatte, aivan niin kuin ed. Asko-Seljavaara täällä aivan hyvin teiltä kysyi. Ed. Erkki Virtaselle sanoisin tästä vastalauseesta sen, että siinä mielessä tätä vastalause-ehdotusta on vaikea hyväksyä, että jos ajatellaan, että tämä eduskunta tekisi jonkin tämän laatuisen lakimuutoksen ja aloittaisi sen valmistelun nyt, me olemme jo myöhässä, koska näinhän on hallitus ilmoittanut: 3. päivä joulukuuta piti tulla eduskuntaan ne lait, jotka aiotaan hyväksyä ennen kuin vaalit tässä maassa on. Tässä ei pidä myöskään kansalaisia johtaa harhaan tämän kaiken keskellä.

Maria Guzenina-Richardson  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Me sosialidemokraatit halusimme tehdä tästä laista niin hyvän kuin vaan on laista mahdollista tehdä. (Ed. Asko-Seljavaara: No, millainen se on?) Me emme halua poistaa kelakorvauksia, kuten ed. Asko-Seljavaara tässä ehkä vihjasi. Vasemmistoliitolla on eri kanta. Me demarit haluamme, että meidän perusterveydenhuollostamme Suomessa tehdään niin loistava, että ihmisille ei tule edes tarvetta mennä yksityiselle lääkärille, ja juuri sen vuoksi me peräänkuulutimme sitä, että tämä laki olisi säädetty isompana kokonaisuutena, toimivampana kokonaisuutena, siksi me peräänkuulutimme sitä, että pitäisi myöskin järjestämispuoli katsoa samassa yhteydessä, kun nyt tätä lakia ollaan täällä säätämässä.

Tämä laki jää nimittäin torsoksi. Se antaa kunnille mahdollisuuden olla tekemättä oikeastaan yhtään mitään. Se ei ole suomalaisten ihmisten etu. Se ei ole niiden sairaiden etu, jotka tarvitsevat apua sieltä perusterveydenhuollon puolelta, ja edelleen ihmiset tulevat menemään sinne yksityiselle sektorille. Minä ymmärrän, tämä on teidän ideologianne mukaista, (Ed. Asko-Seljavaara: Se on hyvä, että menevät!) mutta tämä ei ole meidän ideologiamme mukaista. — Saanko toistaa, mitä ed. Asko-Seljavaara totesi juuri? Hän sanoi, että "hyvä, että menevät yksityiselle puolelle". Meidän demareiden mielestä ei kenenkään pitäisi joutua yksityiselle puolelle maksamaan omista rahoistaan vielä lisäksi verojen päälle siitä, että saa hoitaa terveyttään. Teidän mielestänne tämä on oikein, meidän mielestämme se ei ole oikein.

Me haluamme, että yhteisesti hoidetaan ter-veydenhuoltoa niin loistavalla terveydenhuoltojärjestelmällä, että yksityissektoria ei tarvita sinne, jotta ihmiset sieltä hädissään hakisivat apua. Kun tämä muualla maailmassa on, ed. Asko-Seljavaara, mahdollista, (Ed. Asko-Seljaavara: Missä? Venäjällä voi olla!) niin miten te voitte väittää, että tämä ei Suomessa olisi mahdollista? Meillä on useita maita, joissa on perusterveydenhuolto niin hyvällä tolalla, että ei tarvita yksityistä sektoria. Esimerkiksi Britanniassa on erilainen järjestelmä, Tanskassa on erilainen järjestelmä, mutta siellä kaikki menevät sen saman ter-veydenhuollon piiriin. Otetaan mallia sitten mieluummin vaikka sieltä.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Vaikka aioin pysyä tuolla omalla paikallani, niin on nyt ehkä varmuuden vuoksi syytä tulla tänne korokkeelle.

Ensinnäkin, ed. Akaan-Penttilä, eduskunnan lausumat velvoittavat yli vaalikausien rajojen, velvoittavat myöskin tulevia hallituksia, niin että siltä osin tämä esitys on perusteltu. Olen kanssanne aivan samaa mieltä, että jos nyt ryhdyttäisiin tekemään terveydenhuollon järjestämislain ja rahoituslain uudistusta, tyhjän päältähän sitä ei tarvitsisi aloittaa, koska meillä on tässä viimeisten 15 vuoden ajalta useita malleja, viimeisin tämä Thl:n sosiaali- ja terveysministerille tekemä esitys, jota muuten, ed. Asko-Seljavaara, kannatan aika isolta osin. Mitä tulee siihen malliin, jota vaaditte minun täällä esittelevän, niin kehotan teitä ensin lukemaan Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen äskettäin julkaiseman esityksen. Se on sama, jonka olen itse esittänyt tässä jo useampi kuukausi sitten, ei nyt aivan sama, mutta meillä on erittäin pitkälti samat näkemykset. Kun esittelin sen täällä jo ensimmäisessä puheenvuorossani, niin lukekaa se sieltä. En käy sitä enää tässä läpi.

Keskeisin periaate on se, että riittävän isoille alueyksiköille turvataan terveydenhuollon rahoitus kokonaisuudessaan ja ne järjestävät ja myöskin tuottavat palvelut, jotka tarvitaan sen turvaamiseen, että kaikki suomalaiset saavat tasavertaisesti terveydenhuollon palveluja. Se on se keskeinen ongelma, ja se ei poistu sillä, että kehotetaan ihmisiä menemään yksityislääkärille tai sanotaan, että se on hyvä. Minä en vaadi yksityistä terveydenhuoltoa hävitettäväksi tästä maasta. Se ei onnistu. Te olette aivan oikeassa siinä, että esimerkiksi hammashoito ei onnistu tuosta vaan kertalinttuulla se lopettamalla. (Ed. Asko-Seljavaara: Ei mitenkään!) — Niin, ei se onnistukaan. — Mutta me voimme lähteä kulkemaan kohti sitä kehitystä, että ihmiset voivat saada varallisuudestaan riippumatta ja sosiaalisesta asemastaan riippumatta ne palvelut myös sitten sieltä yksityislääkäreiltä, jotka niitä edelleen järjestävät, ja että rahoitusjärjestelmä on sellainen, että kaikki pystyvät palvelut hankkimaan riippumatta siitä, kuka ne tuottaa. Sillä tavallahan tässä pitää edetä.

Minä olin, ed. Asko-Seljavaara, tuolla Lääkäripalveluyhdistyksen — joka edustaa tätä yksityissektoria erittäin voimakkaasti — seminaarissa järjestetyssä paneelissa, ja ei siellä kyllä osoitettu tälle laille suurta suosiota juuri siksi, että siitä puuttuu tämä keskeisin elementti. Te olette ymmärtääkseni plastiikkakirurgi ja sen alan ellette paras niin parhaita asiantuntijoita tässä maassa, mutta ortopedi te ette ole. Mutta uskon teidänkin kuitenkin ymmärtävän, että ihmiseltä, jolla on molemmat jalat, joista toinen on ehkä vähän viallinen, tervehdyttämällä se jalka saadaan parempi tulos kuin tekemällä jalattomalle ihmiselle proteesi. Siitähän tässä on kysymys. Meillä on terveydenhuoltojärjestelmä, jonka sairas jalka olisi voitu hoitaa kuntoon tekemällä tähän yhteyteen nyt järjestämis- ja rahoituslaki, mutta sen sijaan hallitus poliittisten erimielisyyksiensä vuoksi ei siihen pystynyt. Se otti sen jalan kokonaan pois siltä potilaalta jättämällä säätämättä tämän lain. Nyt sitten klenkataan siihen saakka, kunnes se laki annetaan, ja toivottavasti siitä saadaan sellainen, että se saattaa tämän järjestelmän kuntoon, mutta siinä menetetään nyt kyllä hyvää ja kallista aikaa.

Olen samaa mieltä siitä, että ensi hallitusohjelmaneuvottelujen yksi keskeisimmistä kysymyksistä on sopia tästä rahoitus- ja järjestämismallista, koska näitä erilaisia himmeleitä nyt tulee Paras-lain perusteella ja ilmeisesti myöskin tämä teidän äsken mainostamanne sote-malli, joka on siis kokeilulaki ja joka ei lopullisesti ratkaise mitään, saattaa tuoda vaan uusia himmeleitä. Voisi kai nyt sanoa tässä yhteydessä, että mitäpä sitä vanhaa korjailemaan ja kokeilemaan, olisi tehty kokonaan nyt uusi, koska tarve siihen on ollut ainakin 25 vuotta. Terveyserot viimeisten 25 vuoden ajan ovat tässä maassa sen kun kasvaneet siitä huolimatta, että vaikka kuinka monessa hallitusohjelmassa on jo kirjoitettu, että terveyseroja on kavennettava. Mutta ne eivät kavennu, ennen kuin terveydenhuollon järjestämis- ja rahoitusmalli saadaan sellaiseksi, ettei se itsessään lisää ja ole omiaan lisäämään niitä eroja.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Luulen kyllä, että myös hallituspuolueiden edustajat myöntävät ainakin sisimmässään sen, että kyllähän tämä esitys oli pettymys. Kyllä se asiantuntijalausunnoistakin tuolla valiokunnassa kävi ilmi, että odotukset olivat paljon suuremmat sitä kohtaan, millä tavalla terveydenhuoltoa tällä vaalikaudella pystytään uudistamaan, ja jo pelkästään niistä lausumista ja kannanotoista, mitä sosiaali- ja terveysvaliokunta on yksimielisesti antanut esimerkiksi terveydenhuollon rahoituksen suhteen.

Ajatellaan vaikkapa tätä kuntien valtionosuutta ohjaavaa sairastavuuskerrointa, joka antaa kunnille sitä enemmän rahaa, mitä enemmän on alle 56-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle jääneitä henkilöitä: Sairastuvuuskerroin lasketaan pelkästään tällä perusteella, ja tätähän olemme vaatineet muutettavaksi, mutta toki se ei riitä pelkästään, vaan kyllä tämä terveydenhuollon rahoitus ja järjestäminen täytyy kyetä katsomaan kokonaisuutena. Tässähän ei edes tehty sitä varsinaista kansanterveyslain, siis perusterveydenhuoltoa säätelevän kansanterveyslain, ja erikoissairaanhoitolain yhdistämistä, vaan ne löytyvät sieltä edelleen omina lakikokonaisuuksinaan, mitä oli ehdotettu ja esitetty. Kyllä tämä kovin puolitiehen tai alkutekijöihin jäi niihin odotuksiin ja toiveisiin nähden, mitä ilmassa oli.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä kokoomuksen kanta terveydenhuollon järjestämiseen tässä maassa on ihan kristallinkirkas. Se on se, että edelleenkin vastuu terveydenhuollon järjestämisestä säilyy elinvoimaisilla kunnilla. Mutta meidän ongelmahan on tässä maassa se, että meillä on liian monta kuntaa. Kun meillä on 68 kaupunkia, niin me ehkä tarvitsemme vähän alle 100 kuntaa. Silloin tämmöinen elinvoimainen kunta, joka yleensä muodostuu yhdestä kaupungista ja sitä ympäröivästä elävästä maaseudusta, on se järjestämisalue, missä terveydenhuolto- ja sosiaalitoimi tapahtuu.

Sitten en voi ymmärtää tätä Thl:n mallia, jossa siis muodostetaan 12—15 tämmöistä terveydenhoitoaluetta, koska siinä kelakorvaukset poistetaan, nämä vähäiset 130 miljoonan hammashoitokorvaukset ja 80 miljoonan lääkärikorvaukset tuodaan tähän yhteiseen suureen pottiin, jossa ne ovat rikka rokassa, ja sitten otetaan pois myös työterveyshuollon korvaukset kokonaan. Minä en ymmärrä sitä mallia ollenkaan, koska en usko, että työnantajat, jotka nyt maksavat koko työterveyshuollon, ovat valmiit siihen, että heiltä otetaan pois tämä vastuu järjestää se työterveyshuolto. Teillä ei ole kyllä minkäänlaista rahoitusmallia valmiina. Jos te esittäisitte sen rahoitusmallin, niin siitä voitaisiin keskustella.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara, voimme tämän istunnon jälkeen mennä tuonne koneeni ääreen, niin minä esittelen sen mallin omalta osaltani teille. Olen sen täällä jo esitellyt ensimmäisen käsittelyn yhteydessä tuolta pöntöstäkin.

Mutta tähän teidän väitteeseenne siitä, että työterveydenhuollon maksaisivat työnantajat. Sehän ei pidä paikkaansa. (Ed. Asko-Seljavaara: Kyllä!) Sen maksavat työnantajat ja työntekijät yhdessä, ja tässä samaisessa seminaarissa, johon viittasin, sekä työntekijöitten että myöskin työnantajajärjestöjen edustajat totesivat, että työterveyshuoltoa tulee keskittää sinne olennaisimpaan ytimeen eli työsuojelun ja terveyden edistämisen ja ennaltaehkäisyn suuntaan, kun se on nyt hivuttautunut tänne sairaudenhoidon kentälle, (Ed. Asko-Seljavaara: Sekä että!) joka kuuluisi nimenomaan julkiselle sektorille ensisijaisesti.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ehkä muutama kommentti täältä korokkeelta, jos aika tekee vähän tiukkaa.

Jatketaan nyt ensinnäkin tästä työterveyshuollon mahdollisesta tulevaisuudesta. Nimittäin Thl:n ehdotuksesta minä ymmärsin niin, että jos se menisi kokonaisuudessaan läpi, niin silloin seuraisi kyllä todellinen muutos siihen, miten työterveyshuoltoa työnantajat suostuisivat jatkossa harrastamaan. Siinä tilanteessa, jos käy niin — riippumatta nyt sitten siitä, mitä kanavaa pitkin se toteutuu — että työnantajalta viedään pois mahdollisuus järjestää jonkinlaisen tuen kautta sairaanhoitoa, niin palataan systeemiin, joka Suomessa oli ennen työterveyshuollon voimaantuloa.

Nimittäin sen lain yhteydessä vuonna 1978 hyväksyttiin hyvin monimutkaisten, osittain riitaisten neuvottelujen jälkeen se, että työpaikalla, kun järjestetään työntekijöille lääkärin vastaanottoa, niin siihen saa lakisääteisen työterveyshuollon osalla tulla mukaan myöskin vapaaehtoinen sairaudenhoito. Ammattiyhdistysliike aluksi vastusti tätä kovasti, mutta sitten saatiin ymmärrettyä se, ettei työterveyshuolto voi hoitaa potilasta ja miettiä hänen mahdollisuuksiaan saada jotain sairauksia tai muita oireita, terveyden menettämisen vaaraa, niin kuin silloin sanottiin, työpaikan erilaisista altisteista, jotka silloin olivat aikalailla fysikaalisia ja kemiallisia varsinkin. Nythän tilanne tietysti tältä osin on toinen ja tilalle on tullut aika paljon psyykkisiä asioita ja muuta vastaavaa. Mutta potilaan kokonaisuudesta oli kysymys, ja jos siitä leikataan pois kaikki ne sairaudet, mitä potilaalla on, niin silloin jo todettiin, että edes työhöntulotarkastusta ei pysty tekemään.

Minä pyytäisin, että ne teistä edustajista, jotka jatkossa suositte sitä, että yksityisestä työterveyshuollosta poistetaan tämä sairaudenhoidon mahdollisuus ... Se johtaa aika mielenkiintoiseen tilanteeseen. Tämä eduskunnan työterveyshuolto muuttuu sen jälkeen täysin toisenlaiseksi, teidän omien sairauksienne hoito loppuu kuin seinään täällä. Jos te sitä haluatte, niin se varmaan kaikille sitten sopiikin. Mutta jos siinä on pontimena vaan se, että yksityisellä puolella tämä työterveyshuolto on järjestetty hyvin ja perisuomalaiseen kateustapaan se halutaan saada pois, niin se on ihan väärä peruste. Näin voitte lukea jopa julkisuudesta.

Toivotaan, että näin ei käy, ed. Erkki Virtanen. Mutta nämä ovat näitä perusasioita, minä haluan nämä vaan pöytäkirjoihin ylös, koska tiedän, miten itsepäisiä asiantuntijoita te olette näissä asioissa. Mutta sen takiahan tätä keskustelua tähän juuri tarvitaan. Se on kokonaisuus, ei siitä pääse yli eikä ympäri, järjestetään se sitten mitenkä tahansa, työtulovakuutuksen kautta tai kelakorvausten kautta. Se on ihan sama, mikä se hallinnollinen termi on. Mutta tämän perussysteemin siellä takana minä pyydän teitä ymmärtämään, ettei se sitten tule yllätyksenä teille myöhemmin.

Toinen asia, mistä minä olen huolissani — nyt tietysti on hyvä, että tämä sote-malli tulee kokeiluna esille — ja mistä hyvin vähän on missään puhuttu, on se, että kun sosiaalihuolto kokonaisuudessaan, sosiaalityöntekijät ja sitten sairaus- ja terveydenhuollon ammattilaiset, liitetään yhteen, niin he, ikävä kyllä, puhuvat erilaista kieltä hyvin monissa asioissa keskenään. Siitä joka tapauksessa tulee jonkin tason vaikeuksia. Tätähän on aikaisemmin tutkittu ja mietitty muun muassa Kuopiossa, ja nämä ovat 20 vuotta vanhoja tietoja jo osittain. Siinäkin on puolensa ja puolensa, ja silloin kun se on kokeiluna, se on minusta sen takia hyvä, että siinä sitten nähdään, saadaanko siinä todella voimavaroja säästettyä ja varsinaista ammattitoimintaa toisella lailla paremmin tehtyä vai onko lopputulos se, että on entistä hankalampaa pelkän hallinnon kanssa, kun termit jo ovat semmoisia, että yksi työntekijä ymmärtää saman termin eri lailla kuin toinen työntekijä. Se on kommunikatiivinen vaikeus sitten, joka siihen saattaa hyvin helposti tulla mukaan.

Sitten tämä yksityisen sektorin asema tässä kaikessa: Ihan yleinen periaate kai täällä kaikissa puolueissa, kaikkien edustajien osalta on se, että verorahoitteinen järjestelmä on se, mihin Suomessa terveydenhuollon pitäisi pystyä nojaamaan. Näin minä olen ymmärtänyt. Tässä ei ole mikään puolue toistaan kummemmin erilainen ollut, ja me kokoomuksessa todennäköisesti haluamme kaikista parhainta tehoa ulos niin, että sopivalla tavalla yksityissektori kun on mukana ja asiat sovitaan asiallisesti ja tarkasti ja etukäteen tilaaja—tuottaja-mallien ja muiden perusteella, niin silloin saadaan parhaiten käyttöön se kapasiteetti, mikä tässä maassa on.

Jos mennään siihen systeemiin, mitä täällä muutamat teistä edustajista edustivat, niin minusta teidän pitäisi katsoa, mitä tässä maassa on viimeisten 20 vuoden aikana tapahtunut. Itse asiassa silloin, kun kansanterveyslaki tuli voimaan, mikä se varsinainen hoitoideologia oli, hyvät edustajat? Olisiko kukaan silloin uskonut, että juuri tämä laki vähitellen tekee nämä kaikki työskentelyolosuhteet kunnissa sen laatuisiksi, että henkilökunta reagoi siihen tavalla, joka nyt näkyy? Täällä on huomattavasti enemmän privatisoitumista kuin ikänä olisin esimerkiksi minä uskonut 5 tai 10 vuotta sitten. Enkä ollenkaan ole tykkäämässä tästä suunnasta, minä olen päinvastoin erittäin huolissani. Mutta nämä puheet, kun täällä puhutaan tällä lailla yksityisestä sektorista, käynnistävät entistä voimakkaampaa privatisoitumista vaan täällä meillä Suomessa. Minkä te sitten teette, kun henkilöstö menee mieluummin palkkansa perässä parempiin työolosuhteisiin tekemään sitä työtä, mitä he parhaiten osaavat? Se ei julkisella puolella ole mahdollista. Tässä täytyisi saada tämmöinen yläkäsite tähän keskusteluun mukaan, jos me puhumme vaan poliittisen ideologian takaa tästä.

Vasemmiston mielestä meillä kokoomuksessa on joku kummallinen ideologia, että me haluamme kaiken yksityistää, ja kun me sanomme, että me emme ollenkaan halua niin, niin te ette usko sitä. Me emme syytä teitä, minä ainakaan en syytä teitä mistään ideologiasta, mutta järjen käyttöä minä haluaisin tähän koko puuhaan, koska muuten sairaan ihmisen osa vaan vaikeutuu entisestään tässä maassa.

Minä en oikein näiden terveyserojenkaan ympärillä puhumista sitä taustaa vasten ymmärrä, että kansanterveyslaki tuli voimaan vuonna 1972. Silloin kunnassa 3 euroa, sen jälkeen, kun euroon siirryttiin, tuli maksamaan yksi käynti. Joka ikisellä tuloista riippumatta oli mahdollisuus tutkituttaa itsensä, käydä kysymässä, onko tupakointi vaarallista, onko alkoholinkäyttö vaarallista, onko perheasioiden huono hoito vaarallista etc. etc. Ei se ole minkään järjestelmän vika ollut enää suurimmalta osalta, vaan siinä on erittäin paljon muuta kuin terveydenhuoltoon tai selvään lääketieteeseen kuuluvaa asiaa, mikä ihmisten elämän on tehnyt vaikeaksi tässä maassa, ja sitä emme kyllä lainsäädännöllä pelkästään muuta.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ed. Akaan-Penttilälle vastata muutamaan kysymykseen. Ensinnäkin meidän näkemyksemme on — ja uskon, että se on meidän kaikkien yhteinen näkemys — että hyvä työterveydenhuolto on kaikille eduksi. Kyse ei ole siitä, ettemmekö olisi tukemassa ja kannattamassa sitä, ja sen kehittämistä pitää tehdä. Mutta se ei voi olla pelkästään sairaudenhoitoa, vaan painopiste pitää siirtää entistä enemmän ehkäisevään terveydenhuoltoon, ja se tukee silloin myös työssäjaksamista entistä paremmin ja tuo terveydenhuollon osaksi työhyvinvointia. Tämä on se lähtökohta, jonka me näemme, ja koko sosiaali- ja terveysvaliokunta yhteisesti muutama viikko sitten lainsäädännön osalta tuki tätä ajattelua.

Sitten toinen asia on se, että meidän näkemyksemme mukaan lähtökohtana terveydenhuollossa pitää olla se, että meillä on laadukas ja hyvä (Puhemies: Minuutti!) julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto ja tätä täydentää yksityinen sektori ja myös (Puhemies: Minuutti!) rahoitusjärjestelmän pitää tukea tätä tähän suuntaan.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Anneli Kiljuselle vaan, että tämä oli oikeastaan aika hyvä selvitys. Minä olen ehkä osittain ymmärtänyt teitä vähän väärin, mutta näin juuri pitää toimia. Jos jossain kohtaa sitten joku työterveysasema esimerkiksi antaa liian paljon sairaudenhoitoa jonkun toisen mielestä, niin se nyt ei ole välttämättä sitten lainsäädännön asia, vaan se on työntekijöiden ja työnantajan ja työterveyshuollon ja rahoittajan välinen neuvottelukysymys pikemminkin. Tämän luupin alle voi ottaa esimerkiksi eduskunnan työterveysaseman toiminnan ihan hyvin. Te voitte kaikki siellä miettiä, onko se asiallista vai epäasiallista, ja jos on, niin missä mielessä se on epäasiallista. Minusta se on asiallista ja toimii erittäin hyvin, ja en ole kuullut kenenkään edustajan sitä moittivan miltään osin.

Maria Guzenina-Richardson /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Omalta osaltani myös haluan vastata hallituspuolueen edustajien ehkä syytteleviinkin puheenvuoroihin. Ymmärrän hyvin, että te haluatte puolustaa tätä lakia näin kärkkäästi, mutta nyt ehkä olette hieman väärin ymmärtäneet: mekään emme näe tätä lakia huonona, me näemme siinä joitain puutteita ja sen, mitkä mahdollisuudet tällä lailla on käytännössä toteutua. Siitä me olemme huolissamme, ja siitä pitäisi kaikkien yhteisesti olla huolissaan.

Haluaisin nostaa täältä yhden seikan, joka olisi voinut tässä laissa olla paremmin, nimittäin mielenterveyspalveluiden hoidon piiriin pääsyn. Nyt kun alle 23-vuotiaille tulee oikeus 3 kuukauden kuluessa päästä mielenterveyspalveluiden hoidon piiriin, niin aikuisilla ei tätä oikeutta ole. Siellä se aikaraja on 6 kuukautta, ja 6 kuukautta on pitkä aika. Me puhumme kansanterveydellisesti isosta asiasta. Me puhumme työurien pidentämisen kannalta suunnattoman suuresta seikasta. Tähän olisi pitänyt puuttua.

Minun mielestäni täällä salissa ja valiokunnassa pitää pystyä keskustelemaan näistä laeista objektiivisesti yli puoluerajojen eikä niin, että lähdetään syyttelemään ja vähän väärin perusteinkin sitten väärin ymmärtämään. Sosialidemokraatit eivät halua poistaa työterveyshuoltoa. Me arvostamme ja ymmärrämme hyvin, miten tärkeä se on suomalaiselle yhteiskunnalle.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Keskusteluun heitettiin marraskuun puolivälissä — en tiedä, kuka oli se ehdottajataho — että tulisi tämmöinen 200 000 henkilön väestöpohjaan perustuva 12—15 alueen järjestelmä — olen kai ymmärtänyt sen oikein nyt. Joka tapauksessa se herätti tuolla maan pohjoispuoliskossa heti oitis ansaitsemaansa keskustelua. Se on mielenkiintoinen malli sen takia, että olemme perustaneet tavallaan jo Suur-Oulun, uuden Oulun, niin kuin sitä kutsutaan, ja se sattuu olemaan väestömäärältään 200 000 suurin piirtein. (Ed. Erkki Virtanen: Se on erinomainen pohja!) Mutta entäs kun katsotaankin sitten sen alueen ulkopuolelle, niin sen jälkeen siellä on kaksi muuta aluetta koko maan pohjoispuoliskossa elikkä toisin sanoen koko puoli Suomea olisi kolmen alueen järjestelmässä. En voi pitää eikä siellä kukaan pidä sitä järkevänä järjestelynä, joten ne, jotka keksivät tämmöisiä, voisivat vaihtaa alaa ja ryhtyä harrastamaan muitten alojen keksimistä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ensiksi tästä työterveyshuollosta. Jos menen eduskunnan työterveysasemalle sen vuoksi, että se, että ed. Akaan-Penttilä ja ed. Asko-Seljavaara tapaavat ensiksi kertoa, mitä mieltä me olemme, ja sen jälkeen ryhtyvät kumoamaan näitä itse meille keksimiään mielipiteitä, saa pääni särkemään, niin silloin pidän perusteltuna, että saan sen avun tähän työperäiseen vaivaan tuolta terveysasemalta. Mutta jos pääni tulee muusta syystä kipeäksi, niin joudun kysymään, miksi minulla on oikeus saada se ilmainen työterveyshuolto tuolta, kun iso osa helsinkiläisistä ei sitä saa. Eli tämä on se ongelma.

Totta kai sairauksia ja terveyttä pitää hoitaa kokonaisvaltaisesti, koska se on ainoa tapa. Työterveyshuolto perustettiin nimenomaan estämään työperäisten sairauksien syntymistä, ja jos sellaisia on syntynyt, parantamaan niitä. Mutta nyt se on levittäytynyt yleisen terveydenhuollon saralle sillä tavalla, että kyllä se joillain alueilla, joilla työterveyshuolto on vahvaa, asettaa sen piirissä olevat ja sen ulkopuolella olevat ei-tasa-arvoiseen asemaan, erityisesti siellä, missä julkinen terveydenhuolto esimerkiksi lääkäripulasta tai muista syistä johtuen ei toimi kunnolla.

Terveyserot, ed. Akaan-Penttilä, ovat kyllä kasvaneet juuri näistä syistä, aiheuttaneet sen, että ihmisille ei ole palvelua tarjolla muuten kuin rahalla ostamalla, ja kun kaikilla sitä rahaa ei ole, niin siitä se terveyserojen kasvu on syntynyt. Ja, ed. Pulliainen, siinä mallissa on kyse rahoituksen, ei niitten palveluitten, kokoamisesta isoille alueille.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Työkyvyn ylläpitäminen on suurimpia haasteita maassamme. Meillä jää melkein 30 000 ihmistä ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle joka vuosi. Ja ammatti-ihmisenä voin sanoa, että ei voida helposti erottaa ehkäisevää terveydenhuoltoa ja hoitavaa terveydenhuoltoa toisistaan. Esimerkiksi diabetes: Jos diabetes-ihminen on töissä, niin ei voida erottaa, mikä osa diabeteksen hoidosta on ehkäisevää hoitoa ja mikä on hoitavaa hoitoa. Eli kyllä se on erinomainen asia, että työterveysasemat hoitavat diabetespotilaita niin pitkälle kuin mahdollista ja vain erikoistapaukset menevät erikoissairaanhoitoon.

Kun katsotte budjettikirjan sivua 626, niin näette, että työterveyshuoltoa korvataan alle 300 miljoonalla, mutta työnantajat maksavat 1,6 miljardia työtulovakuutusta. Eli kyllä he aika suuren osan maksavat tästä potista, mistä se raha otetaan. Lisäksi he maksavat vielä sen 50 prosenttia, mikä menee yli siitä kelakorvauksesta, tai 40 prosenttia. Kyllähän he nyt maksavat moninkertaisesti enemmän kuin mitä työterveyshuolto oikeasti maksaa.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eihän tämä terveydenhuoltolaki tokikaan kaikkia ongelmia ratkaise, ja yksi ongelma, josta paljon puhuttiin ja kuultiin asiantuntijakuulemisissakin, on nimenomaan tämä monikanavaisuus, ja toinen on terveyserojen kasvaminen, johon yksi syy on se, että ihmiset jakautuvat Suomessa myös suhteessa terveyspalveluihin sen mukaan, ovatko he työelämässä mukana, ikään kuin työelämän sisäpuolella, vai työelämän ulkopuolella.

Eräs asia, joka huolestuttavalla tavalla tuli esille asiantuntijakuulemisissa, on se, että on hyvin paljon työelämässä mukana olevia, erilaisia pätkätyöntekijöitä, freelancereita, vuokratyöntekijöitä jnp., jotka käyvät työssä mutta joille ei kuulu työterveyspalveluita. Tämä on erittäin iso ongelma, johon minun mielestäni pitäisi puuttua nimenomaan tällä monikanavaisen rahoitusmallin purkamisella, johon toivottavasti päästään. (Puhemies: Minuutti!)

Kyllä itse olisin valmis kysymään myös sitä, kuinka oikeudenmukaista se on, että yhteiskunta tällä hetkellä niin valtavasti tukee kelakorvausten muodossa nimenomaan (Puhemies: Minuutti!) yksityistä terveydenhuoltoa.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Itse työskentelin työterveyslääkärinä ja myös yksityislääkärinä ennen eduskuntaan tulemistani. Kyllä minulla se kokemus on, että työntekijät arvostavat nimenomaan sitä työterveyshuollon sairaanhoitoa eli se koetaan kyllä erittäin tärkeäksi, ja uskon, että tässä talossakin työskentelevät näin kokevat. Toki nämä terveystarkastukset ja ennalta ehkäisevä terveydenhuolto ovat tärkeää ja arvokasta ja työnantajan kannalta varsin tärkeää toimintaa, mutta kyllä työntekijät pitävät suuressa arvossa sitä, että saavat näitä sairaanhoitopalveluja työterveyshuollosta.

En haluaisi olla heikentämässä työterveyshuoltoa, joka on tällä hetkellä yksi maailman parhaimmista Suomessa. Se on hieno saavutus, että meillä on näin hyvä työterveyshuolto, ja kyllä siitä pitää pitää kiinni. Mutta sen sijaan haluaisin kyllä asettaa hyvin kunnianhimoiseksi tavoitteeksi sen, että me saisimme työterveyshuollon tasoiset palvelut kaikille suomalaisille, aivan saman tason. Se mielestäni pitäisi ottaa nyt sitten tässä uudessa terveydenhuoltolaissa tavoitteeksi ja nimenomaan perusterveydenhuollon osalta.

Nyt nämä aikuisneuvolat, siis nämä ennalta ehkäisevät palvelut työttömille ja muille työterveyshuollon ulkopuolella oleville, ovat ensimmäinen askel tähän suuntaan, ja mielestäni ne tulisi määritellä vielä selkeämmin perusterveydenhuollon ja kuntien velvollisuudeksi ja kaikille näille ryhmille oikeudeksi. Mutta tässä meillä on paljon tekemistä.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on semmoinen mielenkiintoinen elementti, että me lääkärit, jotka olemme täällä, puhumme enemmän tai vähemmän saman suuntaisesti ja meidän ajatusmaailmaamme joko ei ymmärretä tai jostain syystä sitä ihan selvästi vastustetaan.

Esimerkiksi tämä ed. Erkki Virtasen esimerkki, että jos hänen päänsärkynsä tulee täältä istunnosta, niin hän menee sitten työterveysasemalle — näin te sanoitte — mutta jos se tulee jostain muualta, niin hän menee sitten tuolla kaupungilla jonnekin terveyskeskukseen tai minne haluatte mennäkin. Minä antaisin teille semmoisen isällisen neuvon, että älkää nyt ihmeessä jakako itseänne tämmöisiin erillisiin osiin, vaan menkää samaan paikkaan, jossa se kokonaisuus ja tiedot ja kaikki ovat. Se on ainoa tapa hoitaa tehokkaasti, halvasti ja oikein se asia ja tehdä oikeanlaisia diagnooseja. Jos ei siihen uskota, en minä sille mitään mahda. Tämä olikin pelkkä neuvo.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä terveydenhuoltolaissa tulee paljon uusia määräyksiä, ja joskus tulee mieleen, että pyritäänkö tätä terveydenhuoltoa hoitamaan pelkästään yksikkökokoja määräämällä vai pitäisikö tässä kuitenkin miettiä joskus myöskin sitä oikeata tehokkuutta ja niitä aikaansaannoksia, joita suomalaisessa yhteiskunnassa terveydenhuollon alalla on saatu.

Pienemmät terveyskeskukset ovat joutuneet aikamoisen luupin alle. Niiden toimintakykyä kaiken aikaa kyseenalaistetaan, ja toisaalta ne ovat kuitenkin sitä parasta lähipalvelua, jota ihminen voi saada.

Työterveyshuollon osalta totean, että työterveyslääkäreistä on aikamoinen pula. On olemassa isojakin kokonaisuuksia, joista puuttuu kokonaan työterveyslääkärit, ja tämä on osaltaan myöskin koulutuskysymys. Uskoakseni sinne puolelle kannattaisi aika paljon panostaa, koska, niin kuin täällä on todettu, mitä nopeammin ihminen pääsee hoitoon, sitä helpommaksi ja halvemmaksi se tulee sille potilaalle ja niin se tulee myöskin koko yhteiskunnalle. Siis ennalta ehkäisevä sairaudenhoito, terveyden ylläpitäminen, se on kaiken kulmakivi. Sitten siitä kun lähdetään eteenpäin, että kun on sairautta, kyetään nopeaan oikea-aikaiseen diagnoosiin ja sitten oikea-aikaiseen erikoishoitoon. Erikoishoidon yksiköiden pitää olla isoja, ja siellä pitää olla monen sortin osaamista, mutta edelleen puolustan pieniä, esimerkiksi viiden lääkärin terveyskeskuksia. Ne kykenevät hoitamaan varmasti ne asiat juuri niin kuin ne asiakkaat edellyttävät.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Yritetään nyt tehdä tämä lopullisesti selväksi. Totta kai, jos pääni tulisi kipeäksi mistä syystä tahansa, jos tarvitsisin työterveyden apua, menisin sinne. Mutta minun kysymykseni kuuluu, mikä oikeus minulla, jolla on tämä työpaikka, on saada se hyvä hoito, joka on todella kenties maailman parasta työterveydessä, mikä oikeus minulla on saada se hoito siksi, että minulla on se työ, miksi niillä työttömillä, jotka kuolevat 10 vuotta nuorempina kuin minä sen vuoksi, että ovat työttömiä, ovat huonommassa sosiaalisessa asemassa, ei ole sitä samaa oikeutta. Tästä on juuri kysymys siinä, mihin ed. Räsänen ansiokkaasti kiinnitti huomiota. Ei meistä kukaan ole heikentämässä sitä työterveyden- tai terveydenhuollon tasoa, joka Suomessa on, mutta me pyrimme siihen, että kaikilla suomalaisilla varallisuudesta riippumatta olisi siihen oikeus. Nyt tämä järjestelmä jopa työterveydenhuollon sairaanhoidonkin osalta johtaa tällaiseen käytäntöön.

Ed. Asko-Seljavaara, olen 50 vuotta sairastanut ykköstyypin diabetestä ja ellen minä itse huolehdi sen hoidosta, niin mikään työterveyshuolto ei pysty minua siinä riittävästi auttamaan, ei kukaan muukaan. Kysymys onkin todella siitä, että terveydenhuoltojärjestelmä pystyy hoitamaan vain noin 10 prosenttia näistä ongelmista, jotka liittyvät terveyteen. Se 90 prosenttia tulee tästä muusta yhteiskunnasta, siitä sosiaalisesta ja ta-loudellisesta epätasa-arvosta, joka täällä vallitsee, ja se pitää hoitaa. Mutta aivan samalla tavalla pitää noudattaa sen 100 vuotta täyttäneen mummon neuvoja, jolta kysyttiin merkkipäivänään, että jos nyt saisitte elää uudelleen, mitä tekisitte toisin. Hän sanoi, että jos olisin tiennyt, että elän näin vanhaksi, niin olisin elänyt terveellisemmin.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Me olemme kokoomuksessa tekemässä kaikkien suomalaisten terveydenhuollon yhtä hyväksi kuin työterveyshuolto on emmekä heikentämässä työterveyshuoltoa. Ensimmäinen askel siihen, että meidän terveyspalvelumme toimivat paremmin, on nimenomaan tämä terveydenhuoltolaki ja sitä seuraavat sote-lait, sosiaalihuollon lakiuudistukset jne. Me kuljemme koko ajan parempaan suuntaan emmekä heikennä mitään, niin kuin te haluatte.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen joskus Helsingin Sanomista lukenut, kuinka Helsinki vähentää terveyskeskuksia ja keskittää aina vaan suurempaan ja suurempaan. (Ed. Asko-Seljavaara: Se on meidän linjamme!) — Se on teidän linjanne. Mutta toisaalta myöskin se vie palvelut kauemmaksi ihmisistä.

Tämä terveyskeskusjärjestelmä, joka meillä on olemassa, kyllä kohtuuhyvin tarjoaa palveluita kaikille suomalaisille. Työterveyshoito on osaltaan tietenkin segmentoitu nimenomaan sillä tavalla, että kun ihminen työssä kokee jotain vaivaa, hän voi nopeasti mennä työterveyteen ja asia voidaan nopeasti diagnosoida. Samoin voi tehdä työtön ihminen. Hän voi mennä terveyskeskukseen ja puhua vaivoistaan, ja kyllä terveyskeskuslääkäreillä on velvollisuus pistää asiakas jatkotutkimuksiin ja selvittää, mikä häntä vaivaa, ja hän saa yhteiskunnan maksaman terveydenhuollon ja sairaanhoidon omiin vaivoihinsa. Kyllä ainakin Somerolla diabetespotilaat hoidetaan hyvin aukottomasti. Kun kerran pääsee, tai joutuu, siihen hoitoputkeen, niin ei siitä kukaan pois pistä. Se on potilaan omatoimisuutta sitten noudattaa aikatauluja ja käydä lääkärin vastaanotolla.

Kaikkein ongelmallisinta terveydenhuollon puolella on, esimerkiksi hammaspuolella, se, että ihmiset varaavat aikoja ja jättävät menemättä ja sitä kautta luodaan turhia kustannuksia.

Päivi  Räsänen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Asko-Seljavaaralle haluan sen todeta, että kyllä tämä hallitus on valitettavasti lisännyt epätasa-arvoa työterveyshuollon palvelujen käyttäjien ja muiden terveyspalvelujen käyttäjien välillä, ja se on näkynyt nimenomaan asiakasmaksuissa. Kun me täällä, me kansanedustajat, menemme tuonne työterveyshuoltoon, käymmepä sitten terveydenhoitajan vastaanotolla, sairasvastaanotolla tai lääkärin vastaanotolla, se kaikki tapahtuu niin, että emme joudu mitään siitä maksamaan itse. Saamme lähetteitä myös erikoissairaanhoitoon. Mutta tämä hallitus korotti terveydenhuollon maksuja reilusti, 17 prosentilla, ja nyt vieläpä tulivat nämä sairaanhoitajan vastaanottomaksut. Se on tietysti kohtuullisen pieni summa, tämä noin 9 euroa kolme kertaa, mutta iso summa niille, jotka sinnittelevät toimeentulon rajamailla. Kyllä tämä oli se asia, joka vaikuttaa nimenomaan siihen epätasa-arvoon, että meillä valitettavasti terveyspalveluiden saatavuudessa, kuolleisuudessa, sairastavuudessa on suuria eroja eri väestöryhmien kesken. Kyllä nämä maksut omalta osaltaan vaikuttavat siihen, että tietty osa väestöstä käyttää vähemmän palveluja.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Salolle: Helsinki on hyvin pieni kunta, vain 183 neliökilometriä eli 10 kertaa 20 kilometriä on koko meidän alueemme, ja meillä on erinomainen julkinen liikenne, jota me tuemme 130 miljoonalla eurolla vuodessa verovaroilla. Keskittämällä terveyspalveluja me parannamme terveyspalvelujen saantia kaikille meidän kaupunkilaisillemme. (Ed. Mauri Salo: Miksi siellä on jonot?) — Ei meillä ole mitään jonoja. Meillä on erinomaisesti organisoitu terveydenhuolto Helsingissä.

Sitten vielä sairaanhoitajakäynneistä: Eikö ole parempi käydä sairaanhoitajalla kolme kertaa, kun se maksaa vain puolet siitä, mitä maksaisi käydä kolme kertaa lääkärillä?

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kansanterveyslaissa, kun sitä 1970-luvulla säädettiin, katsottiin kuitenkin lähtökohdaksi se, että jokaiselle pitäisi tarjota ilmainen tai mahdollisimman pienikustanteinen terveydenhuolto. Sen jälkeen tulivat lääkärissäkäyntimaksut, nyt tulevat sairaanhoitajan maksut, ja koko ajan tulee lisää maksuja, (Ed. Asko-Seljavaara: Eihän se lisää maksuja yhtään, sehän vähentää!) jotka ovat kuitenkin niille kaikkein pienituloisimmille rasitteita. Minä en vieläkään ymmärrä, kun tästä työterveydenhuollosta puhutaan ... Minä olen saanut sekä perusterveydenhuollon palveluita täällä, jotka olen saanut ilmaiseksi ja välittömästi, olen saanut erikoissairaanhoidon palveluita ilmaiseksi, koska lähete on kirjoitettu täältä jne. Ei niitä sellainen henkilö, joka ei ole täällä tai jossain muualla töissä, saa, ja tämä on se vääryys, joka tässä vallitsee. Ja tästä syystä pitäisi tarkastella uudelleen, mikä osa ... Ei niillä palveluilla, mitä minä olen saanut, ole ollut työterveyshuollon kanssa mitään muuta tekemistä kuin se, että minulla on ollut tämä työpaikka. Eihän se voi olla peruste siihen, että jotkut saavat parempaa palvelua kuin toiset, vai onko teidän mielestänne? (Ed. Asko-Seljavaara: Meillä saa hyvää palvelua kaikki!) — Ei saa!

Päivi  Räsänen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Nämä sairaanhoitajamaksuthan tulivat myös niihin sairaanhoitajavastaanottoihin, jotka eivät korvaa lääkärin vastaanottoa. Eli kun tehtiin tätä lainsäädäntöä siitä, että sairaanhoitajat saavat tietyt reseptinmääräämisoikeudet, niin samalla hallitus ovelasti toi tämän sairaanhoitajamaksulainsäädännön ja ulotti sen kaikkiin sairaanhoitajien sairasvastaanottoihin, siis siihenkin vastaanottotoimintaan, joka tällä hetkellä on maksutonta. (Ed. Asko-Seljavaara: Sehän on halvempaa!) — Ei se ole potilaalle halvempaa, koska nyt siihen tulee maksu, jota ei aikaisemmin ollut. Siis siinä on kysymys siitä vastaanottotoiminnasta, joka on tähän saakka ollut maksutonta eikä siis ole tätä lääkärin vastaanottotoimintaa korvaavaa vastaanottoa.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Se on varmasti niin, että tähän yhteiskuntaan on luotu kustannusautomaatti ja jostain sitä pitää myöskin rahoittaa. Se, että säädetään maksuja, varmasti tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja onkin epäoikeudenmukaista niille kaikkein pienintä eläkettä saaville tai kaikkein pienimmillä varoilla toimeentuleville ihmisille. Mutta toisaalta täytyy muistuttaa tässä kohdin, että ministeri Hyssälän aikana tähän maahan valmisteltiin takuueläkelaki, joka nyt kuitenkin turvaa ainakin ensi vuodeksi eläkkeensaajille ihan kohtuullisen korotuksen.

Vielä tähän valiokunnan mietintöön: Yksi hyvä asia tähän on kirjoitettu selkeästi, tai monta muutakin hyvää asiaa, mutta: "Terveyden edistämistoimia tehostetaan laissa tarkoitetulla terveysneuvonnalla ja terveystarkastuksilla. Erityisen tärkeää on, että myös opiskelu- ja työterveyshuollon ulkopuolelle jääville nuorille ja työikäisille kohdistetaan neuvontapalveluja ja terveystarkastuksia." Tämä on sellainen hyvä asia, että kun saadaan ihmiset ohjattua tämmöisen neuvonnan piiriin, niin he myöskin saavat sieltä tarvittaessa elämänohjeita ja kykenevät elämään tasapainoisempaa elämää, jolloin kenties lääkärinpalvelut tulevaisuudessa ovat vähäisempiä. Kyllä jokainen voidaan laittaa käsi sydämelle ja tiedostaa se asia, että kyllä tässä maassa on tavattoman paljon itse aiheutettuja vaivoja ja myöskin omalla kovalla sisulla niistä vaivoista päästään eroon, kunhan noudatetaan annettuja ohjeita eikä jäädä odottamaan, että aika hoitaa.

Maria Guzenina-Richardson /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun ed. Mauri Salo nyt tässä hehkutti tätä takuueläkettä, niin hyvin lyhyesti täytyy sanoa, että, hyvä edustaja, nyt ei kuitenkaan pidä muunneltua totuutta esittää. Te tiedätte hyvin, niin kuin kaikki tässä salissa tietävät, että takuueläke on sellainen, että jos on asumistuella, niin se leikkaantuu siitä pois, ja jos on köyhä, niin yleensä on asumistuella, jollei satu olemaan maatalon emäntä. Ei kannata hehkuttaa sillä tavalla, että ihmiset kokevat sitten pettymyksen omassa arjessaan, koska monet iäkkäät ihmiset eivät ymmärrä, kun te puhutte, että heille tulee nyt lisää rahaa, ja käytännössä ei tule.

Vähän sama on nyt tässä terveyseroasiassa. Nyt täällä puhutaan, ed. Asko-Seljavaara todisti, että ei Helsingissä mitään jonoja ole. Kyllä Helsingin puolella jonoja on, sinne terveyskeskukseen joudutaan odottamaan. Kyllä se on näin, että kun tämä asiakasmaksu nyt sairaanhoitajakäynnistä säädetään, niin esimerkiksi verenpainetta mittauttavat iäkkäät ihmiset, jotka joutuvat siellä käymään säännöllisesti, joutuvat tämän maksun maksamaan. Eivät he muutenkaan sinne lääkärille sitä menisi mittauttamaan, vaan he käyvät nimenomaan siellä sairaanhoitajan pakeilla. Puhumattakaan siitä, että tämän hallituskauden alussa tämä hallitus suureen ääneen puhui siitä, kuinka maksukatoille täytyy tehdä jotain, jotta kaikkein pienituloisimmat saisivat edullisemman terveydenhuollon itselleen, ja tämä maksukattoasia on edelleen täysin levällään. Jääkö tämäkin nyt sitten seuraavalle hallitukselle hoidettavaksi?

Me emme vastusta tätä lakia siinä mielessä, koska tässä laissa on hyvää sisältöä, mutta tässä on puutteita ja tämä järjestämispuoli on tästä täysin jätetty pois. Minun mielestäni tästä laista pitää keskustella kriittisesti ja tosiasioihin nojaten.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin me tässä yhteydessä käymme keskustelua tietysti lähinnä tästä järjestämislaista ja lausumasta, jonka sisältö oli, että me tarvitsisimme järjestämislain, joka antaisi selkeät linjaukset järjestämiseen, rahoitukseen ja organisointiin.

Mutta sitten tämä muu keskustelu, joka liittyy tähän lain sisältöön: Aivan kuten täällä on sanottu, tässä laissa on sisällöllisesti useita hyviä asioita, ja me olemme sitä ihan hyvässä yhteisymmärryksessä valiokunnassakin käyneet läpi. Mutta sitten toisaalta me kyllä kaikki tiedostamme sen, että sosioekonomiset terveyserot ovat Suomessa viime vuosina jatkuvasti kasvaneet ja ne ovat kasvaneet entisestään myös tällä hallituskaudella, ja yksinkertaisesti me voimme sanoa näin, että köyhät ja pienituloiset sairastavat enemmän, saavat valitettavasti heikompaa, huonompaa palvelua tällä hetkellä, koska palveluja ei ole saatavissa siinä mitassa kuin esimerkiksi työterveydenhuollon kautta. Sitten me olemme tietoisia siitä, että kun he saavat vähemmän palveluita, niin useimmiten he myös kuolevat nuorempina kuin hyvätuloiset.

Mutta sitten minua hämmensi tämä ed. Asko-Seljavaaran puheenvuoro siitä, että kun hallitus on ottanut uuden asiakasmaksujärjestelmän elikkä sairaanhoitajakorvausjärjestelmän käyttöön, niin te sanotte, että ihmiset säästävät tätä kautta enemmän. Kyllä sairaanhoitajan palvelu on kuitenkin eri asia kuin lääkäripalvelut. Kun sairaanhoitaja antaa palvelua, niin taustalla siellä on lääkärin antamat linjaukset ja ohjeistukset, joiden puitteissa sitten mahdollisesti voi käydä sairaanhoitajan vastaanotolla. Nyt kun tämä uusi asiakasmaksujärjestelmä on ottanut huomioon sen, että jos asiakkaat käyvät sairaanhoitajan vastaanotolla, niin asiakkaat joutuvat maksamaan sitten terveydenhuollon asiakasmaksuja, niin eihän tämä voi olla sitä, että asiakkaat säästävät. Kyllä asiakkaat maksavat nykyistä enemmän tätä kautta.