32) Hallituksen esitys terveydenhuoltolaiksi sekä laeiksi
kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain muuttamiseksi sekä sosiaali-
ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamiseksi
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Suomen terveydenhuollossa ja Suomen terveydenhuoltojärjestelmässä
on
kolme keskeistä epäkohtaa, joista ensimmäinen
on voimavarojen riittämättömyys, toinen
on kaventumattomat tai jopa jatkuvasti lisääntyvät
terveyserot eri sosio-ekonomisten luokkien välillä ja
kolmas on rahoitusjärjestelmä, joka johtaa terveydenhuollon
voimavarojen osaoptimointiin. Tämän vuoksi, kun nyt
käsitellään terveydenhuoltolakia, jossa
odotusten mukaisesti mekin odotimme, että näitä ongelmia
voitaisiin poistaa, sitä on yritetty tässä terveydenhuoltolaissa,
mutta koska hallituksen sisäisistä poliittisista
syistä järjestämislain ja rahoituslain
sisällöstä ei pystytty antamaan esitystä,
tämä lakiesitys jäi rammaksi.
Menemättä enää enemmälti
näihin muutosesityksiin, jotka olemme vastalauseessamme
laajasti esittäneet, esitän tässä toisessa
käsittelyssä, että eduskunta hyväksyisi
vastalauseemme mukaisen lausumaehdotuksen, joka kuuluu: "Eduskunta
edellyttää, että hallitus viipymättä valmistelee ja
antaa eduskunnalle esityksen terveydenhuollon järjestämis-
ja rahoituslaiksi, joka määrittelee terveydenhuollon
rakenteet ja rahoituksen niin, että ne lisäävät
eri väestöryhmien tarvitsemien terveyspalveluiden
käytön tasa-arvoa, kaventavat terveyseroja ja
turvaavat koko maassa terveyspalveluiden yhdenvertaisen saatavuuden, laadun
ja potilasturvallisuuden sekä vahvistavat julkista terveydenhuoltoa."
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Tämän hallituskauden
ehkä yksi tärkeimpiä odotuksen kohteita
olivat meidän sosiaali- ja terveydenhuoltomme linjaukset,
ja näistä syistä myös tältä terveydenhuoltolailta
odotettiin todella paljon. Me muistamme kaikki, jotka olimme viime
kaudella eduskunnassa, että viime hallituskaudella luotiin
puitelaki, jonka tärkein tehtävä oli
antaa linjaukset tälle hallituskaudelle siitä, kuinka
maamme sosiaali- ja terveydenhuolto tultaisiin toteuttamaan.
Nyt sosiaali- ja terveydenhuoltoa on tämän hallituskauden
aikana pilkottu ja pirstottu hyvin sekalaiseksi järjestelmäksi.
Meillä on entistä sekavampi järjestelmä,
jonka ohjattavuus on lähes mahdotonta tällä hetkellä.
Tämä laki ei myöskään
siltä osin tuo tähän parannusta. Lain
ensimmäisessä käsittelyssä esittelin
meidän vastalauseemme, ja olemme niistä pykäläesityksistä äänestäneet,
minkä takia en lähde niitä enää tulkitsemaan
uudelleen, vaan tuon asiasta esiin muutaman näkemyksen,
jotka liittyvät tähän asiaan laajempana
kokonaisuutena.
Ensinnäkin mielestämme uudistuksen keskeisiä suuria
puutteita, joihin hallitus ei ota kantaa tämän
lain yhteydessä, oli se, että se on jättänyt esityksen
hyvin puutteelliseksi. Se ei paneudu palveluiden rakenteisiin, se
ei puutu palveluiden järjestämisvastuuseen, eikä se
tuo ratkaisuja terveydenhuollon ongelmalliseen rahoitukseen. Tämän
lisäksi, kuten ed. Erkki Virtanen totesi omassa puheenvuorossaan,
hallituspuolueiden erimielisyydet ovat johtaneet myös siihen,
että tämän uuden lain rinnalle jäävät
voimaan myös vanhat lait erikoissairaanhoidosta ja kansanterveydestä.
Toisin sanoen se selkeys, jota järjestelmään
kaivattiin ja on toivottu, jää yhä kaukaisemmaksi
tulevaisuuden toiveeksi.
On todella harmillista, että tämä esitys
ei tuo toivottuja linjauksia sosiaali- ja terveydenhuollon kentän
pirstaloituneisuuteen, ja voi sanoa, että kun me käsittelimme
muutamia kuukausia aikaisemmin muun muassa kunta- ja palvelurakenneuudistusta,
niin kaikki asiantuntijat, jotka valiokunnassamme olivat kuultavana,
pureutuivat nimenomaan tähän problematiikkaan
ja peräänkuuluttivat hallitukselta ja eduskunnalta
selkeitä linjauksia sosiaali- ja terveydenhuollon nykyiseen,
pirstaloituneeseen hallintoon ja järjestelmään.
On todella valitettavaa, että tämä laki
ei niitä millään tavalla paranna ja hallituksen
uudet lakiesitykset pikemminkin pirstaloittavat ja sekavoittavat
niitä entisestään.
Arvoisa puhemies! Meidän mielestämme sosiaali-
ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoituslaki
olisi pitänyt valmistella yhdessä terveydenhuoltolain
kanssa ja olisi pitänyt tuoda tämä kokonaisuus
eduskuntaan käsiteltäväksi samanaikaisesti.
Näin olisimme saaneet käsityksen siitä, mikä on
lopulta se suunta, mihin hallitus haluaa näitä hyvinvointiyhteiskuntamme
kannalta keskeisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita kehittää.
Kunnissa, kuntayhtymissä, sosiaali- ja terveyspiireissä ja
joillakin toimijoilla ja järjestelmän rahoittajilla
pitäisi olla tieto ja selkeys siitä, mihin suuntaan
rakenteita ollaan kehittämässä. Nyt,
kuten aikaisemmin tässä totesin, tämä laki
ei linjauksiin parannuksia tuo, minkä takia kannatan ed.
Erkki Virtasen tekemää lausumaesitystä.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Hallitukselle tällä kaudella,
osin jo kyllä edelliselläkin, ei voi antaa juurikaan
kiitosta siitä, miten terveydenhuollon asioita on hoidettu. Paras-laki
säädettiin jo pitkän aikaa sitten ja
siinä yhteydessä myös linjattiin se,
että perusterveydenhuolto ja siihen läheisesti
liittyvät sosiaalitoimen tehtävät kootaan
ja uudistetaan kaikilta osin, mutta tämä hanke
on edennyt erittäin huonosti. Perussyy on ollut se, että ministerien
ja hallituspuolueiden välillä on ollut syvä ristiriita siitä mallista,
jolla se uudistus nyt pitäisi toteuttaa.
Tämä esitys, joka tässä nyt
ollaan hyväksymässä — toivottavasti
ed. Erkki Virtasen esittämän lausuman myötä,
eli sitä kannatan — osaltaan luo uudistusta mutta
ei ratkaise terveydenhuollon peruskysymyksiä eli järjestämisvastuuta ja
rahoitusta. Esimerkiksi Jyväskylän seudulla tilanne
on täysin sekaisin, ja se on varmasti sekaisin monella
muullakin seudulla. Se johtuu siitä, että maan
hallitus ja eduskunta eivät ole saaneet aikaan tästä äärettömän
tärkeästä asiasta, perusterveydenhuollosta,
sellaista lainsäädäntöä,
johon kunnat voisivat selkeästi nojata ja luottaa pitkällä tähtäyksellä.
Kun nyt sitten vanhustenhuolto ja muut sosiaalitoimen tehtävät
päivähoitoa lukuun ottamatta liitetään
näille alueille, niin tässä käy
niin, että vanhukset joutuvat vielä pelinappuloiksi
tähän hallituksen saamattomuuden seurauksena syntyneeseen
tilanteeseen.
Arvoisa puhemies! Näin voimakasta kieltä on käytettävä tässä tilanteessa.
Terveydenhuolto on niin vakava asia, että se pitää saada
nopeasti hallintaan ja kuntoon. Seuraava hallitus joutuu sen rakentamaan,
kun nykyinen ei ole sitä saanut tehtyä.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Terveydenhuoltolain tavoitteitahan on
potilaiden valinnanvapauden lisääminen, ja sitten
yhtenä keskeisenä tavoitteena on esitetty perusterveydenhuollon
vahvistaminen. Kyllä tämä lakipaketti
sisältää monia ihan kannatettavia uudistuksia,
ja sen vuoksi myös oppositiopuolueet ovat kaikki valmiit
tämän hyväksymään.
Tosin pahoittelen sitä, että niitä pykälämuutosesityksiä,
joita esimerkiksi itse tein nimenomaan mielenterveyspalveluiden
hoitotakuun parantamisen osalta, ei eduskunnan enemmistö ollut
valmis hyväksymään, vaikka hyvin laajasti
asiantuntijat ovat ilmaisseet sen, että esimerkiksi perusterveydenhuollon
matalan kynnyksen mielenterveyspalelut olisivat tehokas keino puuttua varhaisessa
vaiheessa ja auttaa varhaisessa vaiheessa mielenterveysongelmista
kärsiviä. Samalla myös säästettäisiin
kustannuksia, kun ei kuormitettaisi kallista erikoissairaanhoitoa.
Kyllä itse olen hyvin skeptinen sen suhteen, millä tavoin
tämä laki tulee tosiasiassa vahvistamaan perusterveydenhuoltoa.
Siellä on lähinnä kysymyksessä tämä pykälä,
jossa puhutaan järjestämissuunnitelmasta, mutta
pahimmillaan se tuo vain uuden hallinnollisen himmelin lisää tähän
hallintoomme eikä varsinaisesti auta perusterveydenhuoltoa.
Se, mitä nyt tarvittaisiin, olisi todellinen lainsäädäntö niin
tästä terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä kuin
ennen muuta rahoituksesta, että meillä olisi riittävät
resurssit ja sellainen lainsäädäntö,
jolla normitetaan potilaiden oikeudet saada palveluja, jotta saataisiin
nimenomaan perusterveydenhuoltoa vahvistettua ja sitä myöten
kustannuksia hallintaan.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Oppositio taas haukkuu terveydenhuoltolakia,
(Ed. Erkki Virtanen: Ei kun hallitusta!) vaikka olette pääasian
tästä laista hyväksyneet. Se on erinomainen
laki siinä mielessä, että se velvoittaa
kuntia järjestämään terveydenhuoltoa,
vahvistamaan perusterveydenhuoltoa. Ja kun saamme tämän
sote-lain, joka myös on luvattu tällä kaudella,
niin myöskin tähän järjestämiseen tulee
lisää pykäliä. Jos luette tätä lakia
tarkasti — ehkä kaikki eivät ole lukeneet — niin
siellähän on tämä terveydenhuollon
järjestämissuunnitelma — se on järjestämis-
ja rakennepykälä — ja sitten on erva-alueiden
vastuupykälät, jotka myöskin antavat
ohjeet siitä, millä tavalla erikoissairaanhoitoa
täytyy järjestää.
Sitten tästä rahoituksesta. Te puhutte rahoitusuudistuksesta,
mutta ette ole sanallakaan maininneet, miten se uudistetaan. Kertokaapas
nyt, minkälainen se rahoitusuudistus tulee olemaan, koska
ed. Erkki Virtasen mukaanhan se tietenkin on kelakorvausten poistaminen.
Millä tavalla te hoidatte puolet meidän hammaspuolen
potilaistamme, jotka nyt ovat yksityishammaslääkäreiden hoidossa,
jos te poistatte heiltä kelakorvaukset? Ryntäävätkö ne
kaikki potilaat sitten julkisen hammashoidon piiriin? En usko, että se
on mikään hyvä suunnitelma.
Kyllä tässä nyt haukutaan ihan turhaan
tätä asiaa, koska tämä on erinomainen
alku, ja uskon, että kun ammatti-ihmiset pääsevät
tätä soveltamaan, niin tästä tulee
todella hyvää jälkeä. Ja olen
kuullut, että ammattihenkilöt ovat innostuneita
tämän lain toteuttamisesta.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Viittaan edelliseen puheenvuoroon ja useimpiin
asioihin tähän liittyen, mutta tarvehan näiden
asioiden uusimiseen on selvä. Siitä me tässä salissa
olemme yhtä mieltä. Mutta, ed. Kankaanniemi, aika
paljon siitä, mikä nyt on huonosti, johtuu kyllä paikallisista
päätöksistä nykyisen lainsäädännön
pohjalla. Sitä ei tämä uusi terveydenhuoltolaki
koskaan korjaa, jos on huonoja hallintokäytäntöjä ja
virat eivät ole täynnä jnp., se täytyy
kyllä muistaa.
Tämä käsittely on minusta ensimmäinen
askel tässä asiassa. Siinä on erittäin
paljon hyvää. Se tietenkään
ei ole riittävä, se täytyy meidän
myöntää, ja näitä poliittisia
kuvioita varten, jotka tässä taustalla ilmeisesti
ovat aika voimakkaita ja joista aika vähän on
selvää tietoa tihkunut, meillä ilmeisesti
on vaalit tässä maassa ja seuraavat hallitusneuvottelut.
Niiden yhteydessä sitten lopullisesti esimerkiksi tämä rahoitusuudistuksen
tapa laitetaan kiinni.
Oppositiollahan olisi loistava mahdollisuus nyt kertoa esimerkiksi
tässä, vaikka tämän käsittelyn
yhteydessä, mitä kantaa te edustatte, aivan niin
kuin ed. Asko-Seljavaara täällä aivan
hyvin teiltä kysyi. Ed. Erkki Virtaselle sanoisin tästä vastalauseesta
sen, että siinä mielessä tätä vastalause-ehdotusta
on vaikea hyväksyä, että jos ajatellaan,
että tämä eduskunta tekisi jonkin tämän laatuisen
lakimuutoksen ja aloittaisi sen valmistelun nyt, me olemme jo myöhässä,
koska näinhän on hallitus ilmoittanut: 3. päivä joulukuuta piti
tulla eduskuntaan ne lait, jotka aiotaan hyväksyä ennen
kuin vaalit tässä maassa on. Tässä ei
pidä myöskään kansalaisia johtaa
harhaan tämän kaiken keskellä.
Maria Guzenina-Richardson /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Me sosialidemokraatit halusimme tehdä tästä laista
niin hyvän kuin vaan on laista mahdollista tehdä.
(Ed. Asko-Seljavaara: No, millainen se on?) Me emme halua poistaa
kelakorvauksia, kuten ed. Asko-Seljavaara tässä ehkä vihjasi.
Vasemmistoliitolla on eri kanta. Me demarit haluamme, että meidän
perusterveydenhuollostamme Suomessa tehdään niin
loistava, että ihmisille ei tule edes tarvetta mennä yksityiselle
lääkärille, ja juuri sen vuoksi me peräänkuulutimme
sitä, että tämä laki olisi säädetty isompana
kokonaisuutena, toimivampana kokonaisuutena, siksi me peräänkuulutimme
sitä, että pitäisi myöskin järjestämispuoli
katsoa samassa yhteydessä, kun nyt tätä lakia
ollaan täällä säätämässä.
Tämä laki jää nimittäin
torsoksi. Se antaa kunnille mahdollisuuden olla tekemättä oikeastaan yhtään
mitään. Se ei ole suomalaisten ihmisten etu. Se
ei ole niiden sairaiden etu, jotka tarvitsevat apua sieltä perusterveydenhuollon
puolelta, ja edelleen ihmiset tulevat menemään
sinne yksityiselle sektorille. Minä ymmärrän,
tämä on teidän ideologianne mukaista,
(Ed. Asko-Seljavaara: Se on hyvä, että menevät!)
mutta tämä ei ole meidän ideologiamme
mukaista. — Saanko toistaa, mitä ed. Asko-Seljavaara
totesi juuri? Hän sanoi, että "hyvä,
että menevät yksityiselle puolelle". Meidän
demareiden mielestä ei kenenkään pitäisi
joutua yksityiselle puolelle maksamaan omista rahoistaan vielä lisäksi
verojen päälle siitä, että saa
hoitaa terveyttään. Teidän mielestänne
tämä on oikein, meidän mielestämme
se ei ole oikein.
Me haluamme, että yhteisesti hoidetaan ter-veydenhuoltoa
niin loistavalla terveydenhuoltojärjestelmällä,
että yksityissektoria ei tarvita sinne, jotta ihmiset sieltä hädissään
hakisivat apua. Kun tämä muualla maailmassa on,
ed. Asko-Seljavaara, mahdollista, (Ed. Asko-Seljaavara: Missä?
Venäjällä voi olla!) niin miten te voitte
väittää, että tämä ei
Suomessa olisi mahdollista? Meillä on useita maita, joissa
on perusterveydenhuolto niin hyvällä tolalla,
että ei tarvita yksityistä sektoria. Esimerkiksi
Britanniassa on erilainen järjestelmä, Tanskassa
on erilainen järjestelmä, mutta siellä kaikki
menevät sen saman ter-veydenhuollon piiriin. Otetaan mallia
sitten mieluummin vaikka sieltä.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Vaikka aioin pysyä tuolla omalla
paikallani, niin on nyt ehkä varmuuden vuoksi syytä tulla
tänne korokkeelle.
Ensinnäkin, ed. Akaan-Penttilä, eduskunnan lausumat
velvoittavat yli vaalikausien rajojen, velvoittavat myöskin
tulevia hallituksia, niin että siltä osin tämä esitys
on perusteltu. Olen kanssanne aivan samaa mieltä, että jos
nyt ryhdyttäisiin tekemään terveydenhuollon
järjestämislain ja rahoituslain uudistusta, tyhjän
päältähän sitä ei tarvitsisi
aloittaa, koska meillä on tässä viimeisten
15 vuoden ajalta useita malleja, viimeisin tämä Thl:n
sosiaali- ja terveysministerille tekemä esitys, jota muuten,
ed. Asko-Seljavaara, kannatan aika isolta osin. Mitä tulee
siihen malliin, jota vaaditte minun täällä esittelevän,
niin kehotan teitä ensin lukemaan Terveyden- ja hyvinvoinnin
laitoksen äskettäin julkaiseman esityksen. Se
on sama, jonka olen itse esittänyt tässä jo
useampi kuukausi sitten, ei nyt aivan sama, mutta meillä on
erittäin pitkälti samat näkemykset. Kun
esittelin sen täällä jo ensimmäisessä puheenvuorossani,
niin lukekaa se sieltä. En käy sitä enää tässä läpi.
Keskeisin periaate on se, että riittävän
isoille alueyksiköille turvataan terveydenhuollon rahoitus
kokonaisuudessaan ja ne järjestävät ja
myöskin tuottavat palvelut, jotka tarvitaan sen turvaamiseen,
että kaikki suomalaiset saavat tasavertaisesti terveydenhuollon
palveluja. Se on se keskeinen ongelma, ja se ei poistu sillä,
että kehotetaan ihmisiä menemään
yksityislääkärille tai sanotaan, että se
on hyvä. Minä en vaadi yksityistä terveydenhuoltoa
hävitettäväksi tästä maasta.
Se ei onnistu. Te olette aivan oikeassa siinä, että esimerkiksi
hammashoito ei onnistu tuosta vaan kertalinttuulla se lopettamalla.
(Ed. Asko-Seljavaara: Ei mitenkään!) — Niin,
ei se onnistukaan. — Mutta me voimme lähteä kulkemaan
kohti sitä kehitystä, että ihmiset voivat
saada varallisuudestaan riippumatta ja sosiaalisesta asemastaan riippumatta
ne palvelut myös sitten sieltä yksityislääkäreiltä,
jotka niitä edelleen järjestävät,
ja että rahoitusjärjestelmä on sellainen,
että kaikki pystyvät palvelut hankkimaan riippumatta
siitä, kuka ne tuottaa. Sillä tavallahan tässä pitää edetä.
Minä olin, ed. Asko-Seljavaara, tuolla Lääkäripalveluyhdistyksen — joka
edustaa tätä yksityissektoria erittäin
voimakkaasti — seminaarissa järjestetyssä paneelissa,
ja ei siellä kyllä osoitettu tälle laille
suurta suosiota juuri siksi, että siitä puuttuu
tämä keskeisin elementti. Te olette ymmärtääkseni
plastiikkakirurgi ja sen alan ellette paras niin parhaita asiantuntijoita
tässä maassa, mutta ortopedi te ette ole. Mutta
uskon teidänkin kuitenkin ymmärtävän,
että ihmiseltä, jolla on molemmat jalat, joista
toinen on ehkä vähän viallinen, tervehdyttämällä se
jalka saadaan parempi tulos kuin tekemällä jalattomalle
ihmiselle proteesi. Siitähän tässä on
kysymys. Meillä on terveydenhuoltojärjestelmä,
jonka sairas jalka olisi voitu hoitaa kuntoon tekemällä tähän
yhteyteen nyt järjestämis- ja rahoituslaki, mutta
sen sijaan hallitus poliittisten erimielisyyksiensä vuoksi
ei siihen pystynyt. Se otti sen jalan kokonaan pois siltä potilaalta
jättämällä säätämättä tämän lain.
Nyt sitten klenkataan siihen saakka, kunnes se laki annetaan, ja
toivottavasti siitä saadaan sellainen, että se
saattaa tämän järjestelmän kuntoon,
mutta siinä menetetään nyt kyllä hyvää ja kallista
aikaa.
Olen samaa mieltä siitä, että ensi
hallitusohjelmaneuvottelujen yksi keskeisimmistä kysymyksistä on
sopia tästä rahoitus- ja järjestämismallista,
koska näitä erilaisia himmeleitä nyt
tulee Paras-lain perusteella ja ilmeisesti myöskin tämä teidän äsken
mainostamanne sote-malli, joka on siis kokeilulaki ja joka ei lopullisesti
ratkaise mitään, saattaa tuoda vaan uusia himmeleitä.
Voisi kai nyt sanoa tässä yhteydessä,
että mitäpä sitä vanhaa korjailemaan
ja kokeilemaan, olisi tehty kokonaan nyt uusi, koska tarve siihen
on ollut ainakin 25 vuotta. Terveyserot viimeisten 25 vuoden ajan
ovat tässä maassa sen kun kasvaneet siitä huolimatta,
että vaikka kuinka monessa hallitusohjelmassa on jo kirjoitettu,
että terveyseroja on kavennettava. Mutta ne eivät
kavennu, ennen kuin terveydenhuollon järjestämis-
ja rahoitusmalli saadaan sellaiseksi, ettei se itsessään
lisää ja ole omiaan lisäämään
niitä eroja.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Luulen kyllä, että myös
hallituspuolueiden edustajat myöntävät
ainakin sisimmässään sen, että kyllähän
tämä esitys oli pettymys. Kyllä se asiantuntijalausunnoistakin
tuolla valiokunnassa kävi ilmi, että odotukset
olivat paljon suuremmat sitä kohtaan, millä tavalla
terveydenhuoltoa tällä vaalikaudella pystytään
uudistamaan, ja jo pelkästään niistä lausumista
ja kannanotoista, mitä sosiaali- ja terveysvaliokunta on
yksimielisesti antanut esimerkiksi terveydenhuollon rahoituksen
suhteen.
Ajatellaan vaikkapa tätä kuntien valtionosuutta
ohjaavaa sairastavuuskerrointa, joka antaa kunnille sitä enemmän
rahaa, mitä enemmän on alle 56-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle
jääneitä henkilöitä:
Sairastuvuuskerroin lasketaan pelkästään
tällä perusteella, ja tätähän
olemme vaatineet muutettavaksi, mutta toki se ei riitä pelkästään,
vaan kyllä tämä terveydenhuollon rahoitus
ja järjestäminen täytyy kyetä katsomaan
kokonaisuutena. Tässähän ei edes tehty
sitä varsinaista kansanterveyslain, siis perusterveydenhuoltoa
säätelevän kansanterveyslain, ja erikoissairaanhoitolain
yhdistämistä, vaan ne löytyvät sieltä edelleen
omina lakikokonaisuuksinaan, mitä oli ehdotettu ja esitetty.
Kyllä tämä kovin puolitiehen tai alkutekijöihin
jäi niihin odotuksiin ja toiveisiin nähden, mitä ilmassa
oli.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Kyllä kokoomuksen kanta terveydenhuollon
järjestämiseen tässä maassa
on ihan kristallinkirkas. Se on se, että edelleenkin vastuu
terveydenhuollon järjestämisestä säilyy
elinvoimaisilla kunnilla. Mutta meidän ongelmahan on tässä maassa
se, että meillä on liian monta kuntaa. Kun meillä on
68 kaupunkia, niin me ehkä tarvitsemme vähän
alle 100 kuntaa. Silloin tämmöinen elinvoimainen
kunta, joka yleensä muodostuu yhdestä kaupungista
ja sitä ympäröivästä elävästä maaseudusta,
on se järjestämisalue, missä terveydenhuolto-
ja sosiaalitoimi tapahtuu.
Sitten en voi ymmärtää tätä Thl:n
mallia, jossa siis muodostetaan 12—15 tämmöistä terveydenhoitoaluetta,
koska siinä kelakorvaukset poistetaan, nämä vähäiset
130 miljoonan hammashoitokorvaukset ja 80 miljoonan lääkärikorvaukset
tuodaan tähän yhteiseen suureen pottiin, jossa
ne ovat rikka rokassa, ja sitten otetaan pois myös työterveyshuollon
korvaukset kokonaan. Minä en ymmärrä sitä mallia
ollenkaan, koska en usko, että työnantajat, jotka
nyt maksavat koko työterveyshuollon, ovat valmiit siihen,
että heiltä otetaan pois tämä vastuu
järjestää se työterveyshuolto.
Teillä ei ole kyllä minkäänlaista
rahoitusmallia valmiina. Jos te esittäisitte sen rahoitusmallin,
niin siitä voitaisiin keskustella.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara, voimme tämän
istunnon jälkeen mennä tuonne koneeni ääreen,
niin minä esittelen sen mallin omalta osaltani teille.
Olen sen täällä jo esitellyt ensimmäisen
käsittelyn yhteydessä tuolta pöntöstäkin.
Mutta tähän teidän väitteeseenne
siitä, että työterveydenhuollon maksaisivat
työnantajat. Sehän ei pidä paikkaansa.
(Ed. Asko-Seljavaara: Kyllä!) Sen maksavat työnantajat
ja työntekijät yhdessä, ja tässä samaisessa
seminaarissa, johon viittasin, sekä työntekijöitten
että myöskin työnantajajärjestöjen
edustajat totesivat, että työterveyshuoltoa tulee
keskittää sinne olennaisimpaan ytimeen eli työsuojelun
ja terveyden edistämisen ja ennaltaehkäisyn suuntaan,
kun se on nyt hivuttautunut tänne sairaudenhoidon kentälle, (Ed.
Asko-Seljavaara: Sekä että!) joka kuuluisi nimenomaan
julkiselle sektorille ensisijaisesti.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Ehkä muutama kommentti täältä korokkeelta,
jos aika tekee vähän tiukkaa.
Jatketaan nyt ensinnäkin tästä työterveyshuollon
mahdollisesta tulevaisuudesta. Nimittäin Thl:n ehdotuksesta
minä ymmärsin niin, että jos se menisi
kokonaisuudessaan läpi, niin silloin seuraisi kyllä todellinen
muutos siihen, miten työterveyshuoltoa työnantajat
suostuisivat jatkossa harrastamaan. Siinä tilanteessa,
jos käy niin — riippumatta nyt sitten siitä,
mitä kanavaa pitkin se toteutuu — että työnantajalta
viedään pois mahdollisuus järjestää jonkinlaisen
tuen kautta sairaanhoitoa, niin palataan systeemiin, joka Suomessa
oli ennen työterveyshuollon voimaantuloa.
Nimittäin sen lain yhteydessä vuonna 1978 hyväksyttiin
hyvin monimutkaisten, osittain riitaisten neuvottelujen jälkeen
se, että työpaikalla, kun järjestetään
työntekijöille lääkärin
vastaanottoa, niin siihen saa lakisääteisen työterveyshuollon
osalla tulla mukaan myöskin vapaaehtoinen sairaudenhoito.
Ammattiyhdistysliike aluksi vastusti tätä kovasti,
mutta sitten saatiin ymmärrettyä se, ettei työterveyshuolto
voi hoitaa potilasta ja miettiä hänen mahdollisuuksiaan
saada jotain sairauksia tai muita oireita, terveyden menettämisen
vaaraa, niin kuin silloin sanottiin, työpaikan erilaisista
altisteista, jotka silloin olivat aikalailla fysikaalisia ja kemiallisia
varsinkin. Nythän tilanne tietysti tältä osin
on toinen ja tilalle on tullut aika paljon psyykkisiä asioita
ja muuta vastaavaa. Mutta potilaan kokonaisuudesta oli kysymys,
ja jos siitä leikataan pois kaikki ne sairaudet, mitä potilaalla
on, niin silloin jo todettiin, että edes työhöntulotarkastusta
ei pysty tekemään.
Minä pyytäisin, että ne teistä edustajista,
jotka jatkossa suositte sitä, että yksityisestä työterveyshuollosta
poistetaan tämä sairaudenhoidon mahdollisuus ...
Se johtaa aika mielenkiintoiseen tilanteeseen. Tämä eduskunnan
työterveyshuolto muuttuu sen jälkeen täysin
toisenlaiseksi, teidän omien sairauksienne hoito loppuu
kuin seinään täällä.
Jos te sitä haluatte, niin se varmaan kaikille sitten sopiikin.
Mutta jos siinä on pontimena vaan se, että yksityisellä puolella
tämä työterveyshuolto on järjestetty
hyvin ja perisuomalaiseen kateustapaan se halutaan saada pois, niin se
on ihan väärä peruste. Näin
voitte lukea jopa julkisuudesta.
Toivotaan, että näin ei käy, ed.
Erkki Virtanen. Mutta nämä ovat näitä perusasioita,
minä haluan nämä vaan pöytäkirjoihin
ylös, koska tiedän, miten itsepäisiä asiantuntijoita
te olette näissä asioissa. Mutta sen takiahan
tätä keskustelua tähän juuri
tarvitaan. Se on kokonaisuus, ei siitä pääse
yli eikä ympäri, järjestetään
se sitten mitenkä tahansa, työtulovakuutuksen
kautta tai kelakorvausten kautta. Se on ihan sama, mikä se hallinnollinen
termi on. Mutta tämän perussysteemin siellä takana
minä pyydän teitä ymmärtämään,
ettei se sitten tule yllätyksenä teille myöhemmin.
Toinen asia, mistä minä olen huolissani — nyt tietysti
on hyvä, että tämä sote-malli
tulee kokeiluna esille — ja mistä hyvin vähän
on missään puhuttu, on se, että kun sosiaalihuolto
kokonaisuudessaan, sosiaalityöntekijät ja sitten
sairaus- ja terveydenhuollon ammattilaiset, liitetään
yhteen, niin he, ikävä kyllä, puhuvat
erilaista kieltä hyvin monissa asioissa keskenään.
Siitä joka tapauksessa tulee jonkin tason vaikeuksia. Tätähän
on aikaisemmin tutkittu ja mietitty muun muassa Kuopiossa, ja nämä ovat
20 vuotta vanhoja tietoja jo osittain. Siinäkin on puolensa
ja puolensa, ja silloin kun se on kokeiluna, se on minusta sen takia
hyvä, että siinä sitten nähdään, saadaanko
siinä todella voimavaroja säästettyä ja varsinaista
ammattitoimintaa toisella lailla paremmin tehtyä vai onko
lopputulos se, että on entistä hankalampaa pelkän
hallinnon kanssa, kun termit jo ovat semmoisia, että yksi
työntekijä ymmärtää saman
termin eri lailla kuin toinen työntekijä. Se on
kommunikatiivinen vaikeus sitten, joka siihen saattaa hyvin helposti
tulla mukaan.
Sitten tämä yksityisen sektorin asema tässä kaikessa:
Ihan yleinen periaate kai täällä kaikissa
puolueissa, kaikkien edustajien osalta on se, että verorahoitteinen
järjestelmä on se, mihin Suomessa terveydenhuollon
pitäisi pystyä nojaamaan. Näin minä olen
ymmärtänyt. Tässä ei ole mikään
puolue toistaan kummemmin erilainen ollut, ja me kokoomuksessa todennäköisesti
haluamme kaikista parhainta tehoa ulos niin, että sopivalla
tavalla yksityissektori kun on mukana ja asiat sovitaan asiallisesti
ja tarkasti ja etukäteen tilaaja—tuottaja-mallien
ja muiden perusteella, niin silloin saadaan parhaiten käyttöön
se kapasiteetti, mikä tässä maassa on.
Jos mennään siihen systeemiin, mitä täällä muutamat
teistä edustajista edustivat, niin minusta teidän
pitäisi katsoa, mitä tässä maassa
on viimeisten 20 vuoden aikana tapahtunut. Itse asiassa silloin,
kun kansanterveyslaki tuli voimaan, mikä se varsinainen
hoitoideologia oli, hyvät edustajat? Olisiko kukaan silloin
uskonut, että juuri tämä laki vähitellen
tekee nämä kaikki työskentelyolosuhteet
kunnissa sen laatuisiksi, että henkilökunta reagoi
siihen tavalla, joka nyt näkyy? Täällä on
huomattavasti enemmän privatisoitumista kuin ikänä olisin
esimerkiksi minä uskonut 5 tai 10 vuotta sitten. Enkä ollenkaan
ole tykkäämässä tästä suunnasta,
minä olen päinvastoin erittäin huolissani.
Mutta nämä puheet, kun täällä puhutaan
tällä lailla yksityisestä sektorista, käynnistävät
entistä voimakkaampaa privatisoitumista vaan täällä meillä Suomessa.
Minkä te sitten teette, kun henkilöstö menee
mieluummin palkkansa perässä parempiin työolosuhteisiin
tekemään sitä työtä,
mitä he parhaiten osaavat? Se ei julkisella puolella ole
mahdollista. Tässä täytyisi saada tämmöinen
yläkäsite tähän keskusteluun
mukaan, jos me puhumme vaan poliittisen ideologian takaa tästä.
Vasemmiston mielestä meillä kokoomuksessa
on joku kummallinen ideologia, että me haluamme kaiken
yksityistää, ja kun me sanomme, että me
emme ollenkaan halua niin, niin te ette usko sitä. Me emme
syytä teitä, minä ainakaan en syytä teitä mistään
ideologiasta, mutta järjen käyttöä minä haluaisin
tähän koko puuhaan, koska muuten sairaan ihmisen
osa vaan vaikeutuu entisestään tässä maassa.
Minä en oikein näiden terveyserojenkaan ympärillä puhumista
sitä taustaa vasten ymmärrä, että kansanterveyslaki
tuli voimaan vuonna 1972. Silloin kunnassa 3 euroa, sen jälkeen,
kun euroon siirryttiin, tuli maksamaan yksi käynti. Joka
ikisellä tuloista riippumatta oli mahdollisuus tutkituttaa
itsensä, käydä kysymässä,
onko tupakointi vaarallista, onko alkoholinkäyttö vaarallista,
onko perheasioiden huono hoito vaarallista etc. etc. Ei se ole minkään
järjestelmän vika ollut enää suurimmalta
osalta, vaan siinä on erittäin paljon muuta kuin
terveydenhuoltoon tai selvään lääketieteeseen
kuuluvaa asiaa, mikä ihmisten elämän
on tehnyt vaikeaksi tässä maassa, ja sitä emme
kyllä lainsäädännöllä pelkästään
muuta.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan ed. Akaan-Penttilälle vastata
muutamaan kysymykseen. Ensinnäkin meidän näkemyksemme
on — ja uskon, että se on meidän kaikkien
yhteinen näkemys — että hyvä työterveydenhuolto
on kaikille eduksi. Kyse ei ole siitä, ettemmekö olisi
tukemassa ja kannattamassa sitä, ja sen kehittämistä pitää tehdä.
Mutta se ei voi olla pelkästään sairaudenhoitoa,
vaan painopiste pitää siirtää entistä enemmän
ehkäisevään terveydenhuoltoon, ja se
tukee silloin myös työssäjaksamista entistä paremmin ja
tuo terveydenhuollon osaksi työhyvinvointia. Tämä on
se lähtökohta, jonka me näemme, ja koko
sosiaali- ja terveysvaliokunta yhteisesti muutama viikko sitten
lainsäädännön osalta tuki tätä ajattelua.
Sitten toinen asia on se, että meidän näkemyksemme
mukaan lähtökohtana terveydenhuollossa pitää olla
se, että meillä on laadukas ja hyvä (Puhemies:
Minuutti!) julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto ja tätä täydentää yksityinen
sektori ja myös (Puhemies: Minuutti!) rahoitusjärjestelmän
pitää tukea tätä tähän
suuntaan.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Anneli Kiljuselle vaan, että tämä oli
oikeastaan aika hyvä selvitys. Minä olen ehkä osittain
ymmärtänyt teitä vähän väärin,
mutta näin juuri pitää toimia. Jos jossain kohtaa
sitten joku työterveysasema esimerkiksi antaa liian paljon
sairaudenhoitoa jonkun toisen mielestä, niin se nyt ei
ole välttämättä sitten lainsäädännön
asia, vaan se on työntekijöiden ja työnantajan
ja työterveyshuollon ja rahoittajan välinen neuvottelukysymys
pikemminkin. Tämän luupin alle voi ottaa esimerkiksi
eduskunnan työterveysaseman toiminnan ihan hyvin. Te voitte
kaikki siellä miettiä, onko se asiallista vai epäasiallista,
ja jos on, niin missä mielessä se on epäasiallista.
Minusta se on asiallista ja toimii erittäin hyvin, ja en
ole kuullut kenenkään edustajan sitä moittivan
miltään osin.
Maria Guzenina-Richardson /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Omalta osaltani myös haluan vastata
hallituspuolueen edustajien ehkä syytteleviinkin puheenvuoroihin.
Ymmärrän hyvin, että te haluatte puolustaa
tätä lakia näin kärkkäästi,
mutta nyt ehkä olette hieman väärin ymmärtäneet:
mekään emme näe tätä lakia
huonona, me näemme siinä joitain puutteita ja
sen, mitkä mahdollisuudet tällä lailla
on käytännössä toteutua. Siitä me
olemme huolissamme, ja siitä pitäisi kaikkien
yhteisesti olla huolissaan.
Haluaisin nostaa täältä yhden seikan,
joka olisi voinut tässä laissa olla paremmin,
nimittäin mielenterveyspalveluiden hoidon piiriin pääsyn. Nyt
kun alle 23-vuotiaille tulee oikeus 3 kuukauden kuluessa päästä mielenterveyspalveluiden
hoidon
piiriin, niin aikuisilla ei tätä oikeutta ole. Siellä se
aikaraja on 6 kuukautta, ja 6 kuukautta on pitkä aika.
Me puhumme kansanterveydellisesti isosta asiasta. Me puhumme työurien
pidentämisen kannalta suunnattoman suuresta seikasta. Tähän
olisi pitänyt puuttua.
Minun mielestäni täällä salissa
ja valiokunnassa pitää pystyä keskustelemaan
näistä laeista objektiivisesti yli puoluerajojen
eikä niin, että lähdetään
syyttelemään ja vähän väärin
perusteinkin sitten väärin ymmärtämään.
Sosialidemokraatit eivät halua poistaa työterveyshuoltoa. Me
arvostamme ja ymmärrämme hyvin, miten tärkeä se
on suomalaiselle yhteiskunnalle.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Keskusteluun heitettiin marraskuun puolivälissä — en
tiedä, kuka oli se ehdottajataho — että tulisi
tämmöinen 200 000 henkilön väestöpohjaan perustuva
12—15 alueen järjestelmä — olen
kai ymmärtänyt sen oikein nyt. Joka tapauksessa
se herätti tuolla maan pohjoispuoliskossa heti oitis ansaitsemaansa
keskustelua. Se on mielenkiintoinen malli sen takia, että olemme
perustaneet tavallaan jo Suur-Oulun, uuden Oulun, niin kuin sitä kutsutaan,
ja se sattuu olemaan väestömäärältään
200 000 suurin piirtein. (Ed. Erkki Virtanen: Se on erinomainen
pohja!) Mutta entäs kun katsotaankin sitten sen alueen
ulkopuolelle, niin sen jälkeen siellä on kaksi
muuta aluetta koko maan pohjoispuoliskossa elikkä toisin
sanoen koko puoli Suomea olisi kolmen alueen järjestelmässä.
En voi pitää eikä siellä kukaan
pidä sitä järkevänä järjestelynä,
joten ne, jotka keksivät tämmöisiä,
voisivat vaihtaa alaa ja ryhtyä harrastamaan muitten alojen
keksimistä.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ensiksi tästä työterveyshuollosta.
Jos menen eduskunnan työterveysasemalle sen vuoksi, että se, että ed.
Akaan-Penttilä ja ed. Asko-Seljavaara tapaavat ensiksi
kertoa, mitä mieltä me olemme, ja sen jälkeen
ryhtyvät kumoamaan näitä itse meille
keksimiään mielipiteitä, saa pääni
särkemään, niin silloin pidän
perusteltuna, että saan sen avun tähän
työperäiseen vaivaan tuolta terveysasemalta. Mutta
jos pääni tulee muusta syystä kipeäksi, niin
joudun kysymään, miksi minulla on oikeus saada
se ilmainen työterveyshuolto tuolta, kun iso osa helsinkiläisistä ei
sitä saa. Eli tämä on se ongelma.
Totta kai sairauksia ja terveyttä pitää hoitaa kokonaisvaltaisesti,
koska se on ainoa tapa. Työterveyshuolto perustettiin nimenomaan
estämään työperäisten
sairauksien syntymistä, ja jos sellaisia on syntynyt, parantamaan
niitä. Mutta nyt se on levittäytynyt yleisen terveydenhuollon saralle
sillä tavalla, että kyllä se joillain
alueilla, joilla työterveyshuolto on vahvaa, asettaa sen
piirissä olevat ja sen ulkopuolella olevat ei-tasa-arvoiseen
asemaan, erityisesti siellä, missä julkinen terveydenhuolto
esimerkiksi lääkäripulasta tai muista
syistä johtuen ei toimi kunnolla.
Terveyserot, ed. Akaan-Penttilä, ovat kyllä kasvaneet
juuri näistä syistä, aiheuttaneet sen, että ihmisille
ei ole palvelua tarjolla muuten kuin rahalla ostamalla, ja kun kaikilla
sitä rahaa ei ole, niin siitä se terveyserojen
kasvu on syntynyt. Ja, ed. Pulliainen, siinä mallissa on
kyse rahoituksen, ei niitten palveluitten, kokoamisesta isoille alueille.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Työkyvyn ylläpitäminen
on suurimpia haasteita maassamme. Meillä jää melkein 30 000
ihmistä ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle
joka vuosi. Ja ammatti-ihmisenä voin sanoa, että ei
voida helposti erottaa ehkäisevää terveydenhuoltoa
ja hoitavaa terveydenhuoltoa toisistaan. Esimerkiksi diabetes: Jos
diabetes-ihminen on töissä, niin ei voida erottaa,
mikä osa diabeteksen hoidosta on ehkäisevää hoitoa
ja mikä on hoitavaa hoitoa. Eli kyllä se on erinomainen
asia, että työterveysasemat hoitavat diabetespotilaita
niin pitkälle kuin mahdollista ja vain erikoistapaukset
menevät erikoissairaanhoitoon.
Kun katsotte budjettikirjan sivua 626, niin näette,
että työterveyshuoltoa korvataan alle 300 miljoonalla,
mutta työnantajat maksavat 1,6 miljardia työtulovakuutusta.
Eli kyllä he aika suuren osan maksavat tästä potista,
mistä se raha otetaan. Lisäksi he maksavat vielä sen
50 prosenttia, mikä menee yli siitä kelakorvauksesta,
tai 40 prosenttia. Kyllähän he nyt maksavat moninkertaisesti
enemmän kuin mitä työterveyshuolto oikeasti
maksaa.
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Eihän tämä terveydenhuoltolaki
tokikaan kaikkia ongelmia ratkaise, ja yksi ongelma, josta paljon
puhuttiin ja kuultiin asiantuntijakuulemisissakin, on nimenomaan
tämä monikanavaisuus, ja toinen on terveyserojen
kasvaminen, johon yksi syy on se, että ihmiset jakautuvat
Suomessa myös suhteessa terveyspalveluihin sen mukaan,
ovatko he työelämässä mukana,
ikään kuin työelämän
sisäpuolella, vai työelämän
ulkopuolella.
Eräs asia, joka huolestuttavalla tavalla tuli esille
asiantuntijakuulemisissa, on se, että on hyvin paljon työelämässä mukana
olevia, erilaisia pätkätyöntekijöitä,
freelancereita, vuokratyöntekijöitä jnp.,
jotka käyvät työssä mutta joille
ei kuulu työterveyspalveluita. Tämä on
erittäin iso ongelma, johon minun mielestäni pitäisi
puuttua nimenomaan tällä monikanavaisen rahoitusmallin
purkamisella, johon toivottavasti päästään. (Puhemies:
Minuutti!)
Kyllä itse olisin valmis kysymään
myös sitä, kuinka oikeudenmukaista se on, että yhteiskunta tällä hetkellä niin
valtavasti tukee kelakorvausten muodossa nimenomaan (Puhemies: Minuutti!)
yksityistä terveydenhuoltoa.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Itse työskentelin työterveyslääkärinä ja myös
yksityislääkärinä ennen eduskuntaan
tulemistani. Kyllä minulla se kokemus on, että työntekijät
arvostavat nimenomaan sitä työterveyshuollon sairaanhoitoa
eli se koetaan kyllä erittäin tärkeäksi,
ja uskon, että tässä talossakin työskentelevät
näin kokevat. Toki nämä terveystarkastukset
ja ennalta ehkäisevä terveydenhuolto ovat tärkeää ja
arvokasta ja työnantajan kannalta varsin tärkeää toimintaa,
mutta kyllä työntekijät pitävät
suuressa arvossa sitä, että saavat näitä sairaanhoitopalveluja
työterveyshuollosta.
En haluaisi olla heikentämässä työterveyshuoltoa,
joka on tällä hetkellä yksi maailman
parhaimmista Suomessa. Se on hieno saavutus, että meillä on
näin hyvä työterveyshuolto, ja kyllä siitä pitää pitää kiinni.
Mutta sen sijaan haluaisin kyllä asettaa hyvin kunnianhimoiseksi
tavoitteeksi sen, että me saisimme työterveyshuollon tasoiset
palvelut kaikille suomalaisille, aivan saman tason. Se mielestäni
pitäisi ottaa nyt sitten tässä uudessa
terveydenhuoltolaissa tavoitteeksi ja nimenomaan perusterveydenhuollon
osalta.
Nyt nämä aikuisneuvolat, siis nämä ennalta ehkäisevät
palvelut työttömille ja muille työterveyshuollon
ulkopuolella oleville, ovat ensimmäinen askel tähän
suuntaan, ja mielestäni ne tulisi määritellä vielä selkeämmin
perusterveydenhuollon ja kuntien velvollisuudeksi ja kaikille näille
ryhmille oikeudeksi. Mutta tässä meillä on paljon
tekemistä.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on
semmoinen mielenkiintoinen elementti, että me lääkärit,
jotka olemme täällä, puhumme enemmän
tai vähemmän saman suuntaisesti ja meidän
ajatusmaailmaamme joko ei ymmärretä tai jostain
syystä sitä ihan selvästi vastustetaan.
Esimerkiksi tämä ed. Erkki Virtasen esimerkki,
että jos hänen päänsärkynsä tulee
täältä istunnosta, niin hän
menee sitten työterveysasemalle — näin
te sanoitte — mutta jos se tulee jostain muualta, niin
hän menee sitten tuolla kaupungilla jonnekin terveyskeskukseen
tai minne haluatte mennäkin. Minä antaisin teille
semmoisen isällisen neuvon, että älkää nyt
ihmeessä jakako itseänne tämmöisiin
erillisiin osiin, vaan menkää samaan paikkaan,
jossa se kokonaisuus ja tiedot ja kaikki ovat. Se on ainoa tapa
hoitaa tehokkaasti, halvasti ja oikein se asia ja tehdä oikeanlaisia diagnooseja.
Jos ei siihen uskota, en minä sille mitään
mahda. Tämä olikin pelkkä neuvo.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Tässä terveydenhuoltolaissa
tulee paljon uusia määräyksiä,
ja joskus tulee mieleen, että pyritäänkö tätä terveydenhuoltoa
hoitamaan pelkästään yksikkökokoja
määräämällä vai
pitäisikö tässä kuitenkin miettiä joskus
myöskin sitä oikeata tehokkuutta ja niitä aikaansaannoksia,
joita suomalaisessa yhteiskunnassa terveydenhuollon alalla on saatu.
Pienemmät terveyskeskukset ovat joutuneet aikamoisen
luupin alle. Niiden toimintakykyä kaiken aikaa kyseenalaistetaan,
ja toisaalta ne ovat kuitenkin sitä parasta lähipalvelua,
jota ihminen voi saada.
Työterveyshuollon osalta totean, että työterveyslääkäreistä on
aikamoinen pula. On olemassa isojakin kokonaisuuksia, joista puuttuu
kokonaan työterveyslääkärit,
ja tämä on osaltaan myöskin koulutuskysymys.
Uskoakseni sinne puolelle kannattaisi aika paljon panostaa, koska, niin
kuin täällä on todettu, mitä nopeammin
ihminen pääsee hoitoon, sitä helpommaksi
ja halvemmaksi se tulee sille potilaalle ja niin se tulee myöskin
koko yhteiskunnalle. Siis ennalta ehkäisevä sairaudenhoito,
terveyden ylläpitäminen, se on kaiken kulmakivi.
Sitten siitä kun lähdetään eteenpäin,
että kun on sairautta, kyetään nopeaan oikea-aikaiseen
diagnoosiin ja sitten oikea-aikaiseen erikoishoitoon. Erikoishoidon
yksiköiden pitää olla isoja, ja siellä pitää olla
monen sortin osaamista, mutta edelleen puolustan pieniä,
esimerkiksi viiden lääkärin terveyskeskuksia.
Ne kykenevät hoitamaan varmasti ne asiat juuri niin kuin
ne asiakkaat edellyttävät.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Yritetään nyt tehdä tämä lopullisesti
selväksi. Totta kai, jos pääni tulisi
kipeäksi mistä syystä tahansa, jos tarvitsisin
työterveyden apua, menisin sinne. Mutta minun kysymykseni
kuuluu, mikä oikeus minulla, jolla on tämä työpaikka,
on saada se hyvä hoito, joka on todella kenties maailman
parasta työterveydessä, mikä oikeus minulla
on saada se hoito siksi, että minulla on se työ,
miksi niillä työttömillä, jotka
kuolevat 10 vuotta nuorempina kuin minä sen vuoksi, että ovat
työttömiä, ovat huonommassa sosiaalisessa asemassa,
ei ole sitä samaa oikeutta. Tästä on juuri
kysymys siinä, mihin ed. Räsänen ansiokkaasti
kiinnitti huomiota. Ei meistä kukaan ole heikentämässä sitä työterveyden-
tai terveydenhuollon tasoa, joka Suomessa on, mutta me pyrimme siihen,
että kaikilla suomalaisilla varallisuudesta riippumatta
olisi siihen oikeus. Nyt tämä järjestelmä jopa
työterveydenhuollon sairaanhoidonkin osalta johtaa tällaiseen
käytäntöön.
Ed. Asko-Seljavaara, olen 50 vuotta sairastanut ykköstyypin
diabetestä ja ellen minä itse huolehdi sen hoidosta,
niin mikään työterveyshuolto ei pysty
minua siinä riittävästi auttamaan, ei
kukaan muukaan. Kysymys onkin todella siitä, että terveydenhuoltojärjestelmä pystyy
hoitamaan vain noin 10 prosenttia näistä ongelmista,
jotka liittyvät terveyteen. Se 90 prosenttia tulee tästä muusta
yhteiskunnasta, siitä sosiaalisesta ja ta-loudellisesta
epätasa-arvosta, joka täällä vallitsee,
ja se pitää hoitaa. Mutta aivan samalla tavalla
pitää noudattaa sen 100 vuotta täyttäneen mummon
neuvoja, jolta kysyttiin merkkipäivänään,
että jos nyt saisitte elää uudelleen,
mitä tekisitte toisin. Hän sanoi, että jos
olisin tiennyt, että elän näin vanhaksi,
niin olisin elänyt terveellisemmin.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa puhemies! Me olemme kokoomuksessa tekemässä kaikkien
suomalaisten terveydenhuollon yhtä hyväksi kuin
työterveyshuolto on emmekä heikentämässä työterveyshuoltoa.
Ensimmäinen askel siihen, että meidän
terveyspalvelumme toimivat paremmin, on nimenomaan tämä terveydenhuoltolaki
ja sitä seuraavat sote-lait, sosiaalihuollon lakiuudistukset
jne. Me kuljemme koko ajan parempaan suuntaan emmekä heikennä mitään,
niin kuin te haluatte.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa puhemies! Olen joskus Helsingin Sanomista lukenut,
kuinka Helsinki vähentää terveyskeskuksia
ja keskittää aina vaan suurempaan ja suurempaan.
(Ed. Asko-Seljavaara: Se on meidän linjamme!) — Se
on teidän linjanne. Mutta toisaalta myöskin se
vie palvelut kauemmaksi ihmisistä.
Tämä terveyskeskusjärjestelmä,
joka meillä on olemassa, kyllä kohtuuhyvin tarjoaa
palveluita kaikille suomalaisille. Työterveyshoito on osaltaan
tietenkin segmentoitu nimenomaan sillä tavalla, että kun
ihminen työssä kokee jotain vaivaa, hän
voi nopeasti mennä työterveyteen ja asia voidaan
nopeasti diagnosoida. Samoin voi tehdä työtön
ihminen. Hän voi mennä terveyskeskukseen ja puhua
vaivoistaan, ja kyllä terveyskeskuslääkäreillä on
velvollisuus pistää asiakas jatkotutkimuksiin
ja selvittää, mikä häntä vaivaa,
ja hän saa yhteiskunnan maksaman terveydenhuollon ja sairaanhoidon
omiin vaivoihinsa. Kyllä ainakin Somerolla diabetespotilaat
hoidetaan hyvin aukottomasti. Kun kerran pääsee,
tai joutuu, siihen hoitoputkeen, niin ei siitä kukaan pois
pistä. Se on potilaan omatoimisuutta sitten noudattaa aikatauluja
ja käydä lääkärin vastaanotolla.
Kaikkein ongelmallisinta terveydenhuollon puolella on, esimerkiksi
hammaspuolella, se, että ihmiset varaavat aikoja ja jättävät
menemättä ja sitä kautta luodaan turhia
kustannuksia.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Asko-Seljavaaralle haluan sen todeta, että kyllä tämä
hallitus
on valitettavasti lisännyt epätasa-arvoa
työterveyshuollon palvelujen käyttäjien
ja muiden terveyspalvelujen käyttäjien välillä,
ja se on näkynyt nimenomaan asiakasmaksuissa. Kun me täällä,
me kansanedustajat, menemme tuonne työterveyshuoltoon,
käymmepä sitten terveydenhoitajan vastaanotolla,
sairasvastaanotolla tai lääkärin vastaanotolla,
se kaikki tapahtuu niin, että emme joudu mitään
siitä maksamaan itse. Saamme lähetteitä myös
erikoissairaanhoitoon. Mutta tämä hallitus korotti terveydenhuollon
maksuja reilusti, 17 prosentilla, ja nyt vieläpä tulivat
nämä sairaanhoitajan vastaanottomaksut. Se on
tietysti kohtuullisen pieni summa, tämä noin 9
euroa kolme kertaa, mutta iso summa niille, jotka sinnittelevät
toimeentulon rajamailla. Kyllä tämä oli
se asia, joka vaikuttaa nimenomaan siihen epätasa-arvoon, että meillä valitettavasti
terveyspalveluiden saatavuudessa, kuolleisuudessa, sairastavuudessa on
suuria eroja eri väestöryhmien kesken. Kyllä nämä maksut
omalta osaltaan vaikuttavat siihen, että tietty osa väestöstä käyttää vähemmän
palveluja.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Salolle: Helsinki on hyvin pieni kunta,
vain 183 neliökilometriä eli 10 kertaa 20 kilometriä on
koko meidän alueemme, ja meillä on erinomainen
julkinen liikenne, jota me tuemme 130 miljoonalla eurolla vuodessa
verovaroilla. Keskittämällä terveyspalveluja
me parannamme terveyspalvelujen saantia kaikille meidän kaupunkilaisillemme.
(Ed. Mauri Salo: Miksi siellä on jonot?) — Ei
meillä ole mitään jonoja. Meillä on
erinomaisesti organisoitu terveydenhuolto Helsingissä.
Sitten vielä sairaanhoitajakäynneistä:
Eikö ole parempi käydä sairaanhoitajalla
kolme kertaa, kun se maksaa vain puolet siitä, mitä maksaisi käydä kolme
kertaa lääkärillä?
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Kansanterveyslaissa, kun sitä 1970-luvulla
säädettiin, katsottiin kuitenkin lähtökohdaksi
se, että jokaiselle pitäisi tarjota ilmainen tai
mahdollisimman pienikustanteinen terveydenhuolto. Sen jälkeen
tulivat lääkärissäkäyntimaksut,
nyt tulevat sairaanhoitajan maksut, ja koko ajan tulee lisää maksuja,
(Ed. Asko-Seljavaara: Eihän se lisää maksuja
yhtään, sehän vähentää!)
jotka ovat kuitenkin niille kaikkein pienituloisimmille rasitteita.
Minä en vieläkään ymmärrä,
kun tästä työterveydenhuollosta puhutaan
... Minä olen saanut sekä perusterveydenhuollon
palveluita täällä, jotka olen saanut
ilmaiseksi ja välittömästi, olen saanut
erikoissairaanhoidon palveluita ilmaiseksi, koska lähete
on kirjoitettu täältä jne. Ei niitä sellainen
henkilö, joka ei ole täällä tai
jossain muualla töissä, saa, ja tämä on
se vääryys, joka tässä vallitsee.
Ja tästä syystä pitäisi tarkastella
uudelleen, mikä osa ... Ei niillä palveluilla, mitä minä olen
saanut, ole ollut työterveyshuollon kanssa mitään
muuta tekemistä kuin se, että minulla on ollut
tämä työpaikka. Eihän se voi olla
peruste siihen, että jotkut saavat parempaa palvelua kuin
toiset, vai onko teidän mielestänne? (Ed. Asko-Seljavaara:
Meillä saa hyvää palvelua kaikki!) — Ei
saa!
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Nämä sairaanhoitajamaksuthan
tulivat myös niihin sairaanhoitajavastaanottoihin, jotka eivät
korvaa lääkärin vastaanottoa. Eli kun
tehtiin tätä lainsäädäntöä siitä,
että sairaanhoitajat saavat tietyt reseptinmääräämisoikeudet,
niin samalla hallitus ovelasti toi tämän sairaanhoitajamaksulainsäädännön
ja ulotti sen kaikkiin sairaanhoitajien sairasvastaanottoihin, siis
siihenkin vastaanottotoimintaan, joka tällä hetkellä on maksutonta.
(Ed. Asko-Seljavaara: Sehän on halvempaa!) — Ei
se ole potilaalle halvempaa, koska nyt siihen tulee maksu, jota
ei aikaisemmin ollut. Siis siinä on kysymys siitä vastaanottotoiminnasta,
joka on tähän saakka ollut maksutonta eikä siis
ole tätä lääkärin vastaanottotoimintaa korvaavaa
vastaanottoa.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Se on varmasti niin, että tähän
yhteiskuntaan on luotu kustannusautomaatti ja jostain sitä pitää myöskin
rahoittaa. Se, että säädetään
maksuja, varmasti tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja onkin epäoikeudenmukaista
niille kaikkein pienintä eläkettä saaville
tai kaikkein pienimmillä varoilla toimeentuleville ihmisille.
Mutta toisaalta täytyy muistuttaa tässä kohdin,
että ministeri Hyssälän aikana tähän
maahan valmisteltiin takuueläkelaki, joka nyt kuitenkin
turvaa ainakin ensi vuodeksi eläkkeensaajille ihan kohtuullisen
korotuksen.
Vielä tähän valiokunnan mietintöön:
Yksi hyvä asia tähän on kirjoitettu selkeästi,
tai monta muutakin hyvää asiaa, mutta: "Terveyden
edistämistoimia tehostetaan laissa tarkoitetulla terveysneuvonnalla
ja terveystarkastuksilla. Erityisen tärkeää on,
että myös opiskelu- ja työterveyshuollon
ulkopuolelle jääville nuorille ja työikäisille
kohdistetaan neuvontapalveluja ja terveystarkastuksia." Tämä on
sellainen hyvä asia, että kun saadaan ihmiset
ohjattua tämmöisen neuvonnan piiriin, niin he
myöskin saavat sieltä tarvittaessa elämänohjeita
ja kykenevät elämään tasapainoisempaa
elämää, jolloin kenties lääkärinpalvelut
tulevaisuudessa ovat vähäisempiä. Kyllä jokainen
voidaan laittaa käsi sydämelle ja tiedostaa se
asia, että kyllä tässä maassa
on tavattoman paljon itse aiheutettuja vaivoja ja myöskin omalla
kovalla sisulla niistä vaivoista päästään eroon,
kunhan noudatetaan annettuja ohjeita eikä jäädä odottamaan,
että aika hoitaa.
Maria Guzenina-Richardson /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Kun ed. Mauri Salo nyt tässä hehkutti
tätä takuueläkettä, niin hyvin
lyhyesti täytyy sanoa, että, hyvä edustaja,
nyt ei kuitenkaan pidä muunneltua totuutta esittää.
Te tiedätte hyvin, niin kuin kaikki tässä salissa
tietävät, että takuueläke on
sellainen, että jos on asumistuella, niin se leikkaantuu
siitä pois, ja jos on köyhä, niin yleensä on
asumistuella, jollei satu olemaan maatalon emäntä.
Ei kannata hehkuttaa sillä tavalla, että ihmiset
kokevat sitten pettymyksen omassa arjessaan, koska monet iäkkäät ihmiset
eivät ymmärrä, kun te puhutte, että heille tulee
nyt lisää rahaa, ja käytännössä ei
tule.
Vähän sama on nyt tässä terveyseroasiassa. Nyt
täällä puhutaan, ed. Asko-Seljavaara
todisti, että ei Helsingissä mitään
jonoja ole. Kyllä Helsingin puolella jonoja on, sinne terveyskeskukseen
joudutaan odottamaan. Kyllä se on näin, että kun
tämä asiakasmaksu nyt sairaanhoitajakäynnistä säädetään,
niin esimerkiksi verenpainetta mittauttavat iäkkäät
ihmiset, jotka joutuvat siellä käymään
säännöllisesti, joutuvat tämän
maksun maksamaan. Eivät he muutenkaan sinne lääkärille
sitä menisi mittauttamaan, vaan he käyvät
nimenomaan siellä sairaanhoitajan pakeilla. Puhumattakaan
siitä, että tämän hallituskauden
alussa tämä hallitus suureen ääneen
puhui siitä, kuinka maksukatoille täytyy tehdä jotain,
jotta kaikkein pienituloisimmat saisivat edullisemman terveydenhuollon
itselleen, ja tämä maksukattoasia on edelleen
täysin levällään. Jääkö tämäkin
nyt sitten seuraavalle hallitukselle hoidettavaksi?
Me emme vastusta tätä lakia siinä mielessä, koska
tässä laissa on hyvää sisältöä,
mutta tässä on puutteita ja tämä järjestämispuoli
on tästä täysin jätetty pois.
Minun mielestäni tästä laista pitää keskustella
kriittisesti ja tosiasioihin nojaten.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin me tässä yhteydessä käymme
keskustelua tietysti lähinnä tästä järjestämislaista
ja lausumasta, jonka sisältö oli, että me
tarvitsisimme järjestämislain, joka antaisi selkeät
linjaukset järjestämiseen, rahoitukseen ja organisointiin.
Mutta sitten tämä muu keskustelu, joka liittyy tähän
lain sisältöön: Aivan kuten täällä on
sanottu, tässä laissa on sisällöllisesti
useita hyviä asioita, ja me olemme sitä ihan hyvässä yhteisymmärryksessä valiokunnassakin
käyneet läpi. Mutta sitten toisaalta me kyllä kaikki
tiedostamme sen, että sosioekonomiset terveyserot ovat Suomessa
viime vuosina jatkuvasti kasvaneet ja ne ovat kasvaneet entisestään
myös tällä hallituskaudella, ja yksinkertaisesti
me voimme sanoa näin, että köyhät
ja pienituloiset sairastavat enemmän, saavat valitettavasti
heikompaa, huonompaa palvelua tällä hetkellä,
koska palveluja ei ole saatavissa siinä mitassa kuin esimerkiksi työterveydenhuollon
kautta. Sitten me olemme tietoisia siitä, että kun
he saavat vähemmän palveluita, niin useimmiten
he myös kuolevat nuorempina kuin hyvätuloiset.
Mutta sitten minua hämmensi tämä ed.
Asko-Seljavaaran puheenvuoro siitä, että kun hallitus on
ottanut uuden asiakasmaksujärjestelmän elikkä sairaanhoitajakorvausjärjestelmän
käyttöön, niin te sanotte, että ihmiset
säästävät tätä kautta enemmän.
Kyllä sairaanhoitajan palvelu on kuitenkin eri asia kuin
lääkäripalvelut. Kun sairaanhoitaja antaa
palvelua, niin taustalla siellä on lääkärin
antamat linjaukset ja ohjeistukset, joiden puitteissa sitten mahdollisesti
voi käydä sairaanhoitajan vastaanotolla. Nyt kun
tämä uusi asiakasmaksujärjestelmä on
ottanut huomioon sen, että jos asiakkaat käyvät
sairaanhoitajan vastaanotolla, niin asiakkaat joutuvat maksamaan
sitten terveydenhuollon asiakasmaksuja, niin eihän tämä voi
olla sitä, että asiakkaat säästävät.
Kyllä asiakkaat maksavat nykyistä enemmän
tätä kautta.
Keskustelu päättyi.