34) Hallituksen esitys laiksi toimeentulotuesta annetun lain 10 §:n
muuttamisesta ja 11 §:n väliaikaisesta
muuttamisesta
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys
sisältää kaksi erillistä ehdotusta,
jotka siis molemmat liittyvät toimeentulotukeen. Toinen
on erittäin hyvä ja toinen taas erittäin
huono. Näin toisessa käsittelyssä tämä tekee kyllä hyvin
vaikeaksi ainakin henkilökohtaisesti sen ratkaisun, olenko
nyt sitten lopulta hyväksymässä vai hylkäämässä äänestyksessä tämän
lakipaketin.
Nimittäin tämä ensimmäinen
osa on se, että toimeentulotuen perusosaa nuorten kohdalla
heikennetään. Tämä perusosan
alentaminen ja siihen liittyvä suunnitelma nuoren aktivoimiseksi on
tietysti lähtökohtaisesti periaatteessa hyvää tarkoittava
eli ajatus siitä, että voidaan edistää nuoren
omatoimisuutta ja sijoittumista yhteiskuntaan. Mutta kyllä tämä lakiehdotuksen
keino on täysin epäonnistunut, se toimii päämääräänsä vastaan.
Ei perusturvan alentaminen toimi kannustimena, jollei nuoren kohtaamiseen,
hänen elämäntilanteensa perusteelliseen
selvittämiseen ole tosiasiallisia resursseja. Se on kyllä käynyt koko
valiokunnalle täysin selväksi, että näitä resursseja
ei yksinkertaisesti ole. Eli täysin sinisilmäinen
on kyllä se kansanedustaja, joka luulee, että kyetään
sitten poimimaan nämä nuoret, joilta on siis "keppinä"
toimeentulotuen perusosa leikattu, ja auttamaan heitä eteenpäin.
Tällä hetkellä palvelujärjestelmämme
ei pysty valitettavasti turvaamaan ihmisarvoista kohtelua syrjäytymisvaarassa
oleville tai jo vakavasti syrjäytyneille nuorille. Tällainen
esitetyn kaltainen perusosan alennus olisi mahdollinen vain sellaisessa
tilanteessa, jossa eri toimijat pystyisivät aidosti tukemaan
nuorta hakeutumaan koulutukseen ja työelämään.
Nyt nuorelta, joka syystä tai toisesta tippuu sieltä koulutuksen
ulkopuolelle, uhataan viedä pienetkin mahdollisuudet sinnitellä arjessaan.
Kyllä nuorten aktivoiminen edellyttäisi toisenlaisia
keinoja kuin mitä tämä sanktiomalli edustaa.
Asiantuntijat olivat tästä kyllä verraten
yksimielisiä valiokunnassa. Eli nuoret tarvitsisivat heille
räätälöityjä kokonaisvaltaisia palveluja,
jotka tukevat ja kannustavat nuorta takaisin koulutukseen ja sitä kautta
työelämään.
Ihmettelen kyllä syvästi sitäkin,
että hallituspuolueista ne, jotka aika selvästi
ovat tätä mallia vastustaneet, näyttävät
tämän hyväksyvän. Erityisesti
toivon sitä, että vihreät tässä yhteydessä osoittaisivat
tämän kantansa muutoinkin kuin vain puheissa.
Sitten tässä on tämä toinen
osa eli toimeentulotuen etuoikeutetun ansiotulon osuus, jonka tarkoituksena
on siis edistää henkilön mahdollisuuksia
parantaa toimeentuloaan pienillä omilla ansioilla ja sijoittumista
myöhemmin toivon mukaan työelämään
pysyvämminkin. Tämän määräaikaisesti
voimassa olleen säännöksen on huomattu
johtaneen toimeentulotukiasiakkaiden aikaisempaa oikeudenmukaisempaan
kohteluun, työssä käyvien asiakkaiden
toimeentulotuen kohtuullisempaan tasoon ja myös siihen
kannustavuuden lisäämiseen, mikä oli
Sata-komiteankin idea. Tässä hallitus nyt esittää,
että tätä määräaikaisesti
säädettyä lakia tältä osin
jatkettaisiin edelleen määräaikaisena.
Sellaiseen asiaan haluan kiinnittää huomiota, että tässä laissa
tuensaajataloudella tarkoitetaan yhden henkilön taloutta
tai toimeentulotukilain 3 §:n mukaista perhettä ja
etuoikeutetun tulon maksimimäärä on jostakin
syystä kotitalouskohtainen, syystä, jota ei oikein
osattu edes selittää meille valiokunnassa. Esimerkiksi
kahden hengen taloudessa voi tuloja olla molemmilla, mutta puolisoiden
yhteenlaskettu etuoikeutettu tulo voi olla korkeintaan 150 euroa
kuukaudessa eli molemmille puolisoille sitten vain se 75 euroa erikseen.
Etuoikeutetun tulon enimmäismäärä on
siten sama riippumatta siitä, onko samassa taloudessa tulonsaajia
yksi tai useampia. Mielestäni tämä etuoikeutetun
tulon maksimimäärä tulisi muuttaa henkilökohtaiseksi,
ja sen vuoksi olen tehnyt tähän vastalauseeseen
liitetyn ponnen.
Jotta työelämän ulkopuolella olevat
toimeentulotukea saavat henkilöt ottaisivat vastaan tilapäistä tai
hyvin pienen tuntimäärän tarjoavaa osa-aikaista
työtä, mielestäni tätä etuoikeutetun tulon
määrää tulisi myös
muuttaa kannustavammaksi. Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettiin
sisältyvässä lakialoitteessa, josta äänestimmekin
ensimmäisessä käsittelyssä,
esitetään, että huomioon ei otettaisi
vähintään 25:tä prosenttia ansiotuloista
maksimimäärän ollessa 175 euroa. Tämä olisi
hyvin maltillinen parannus. Enemmänkin olisi voinut ehdottaa,
mutta tämä merkitsisi valtion budjetissa noin
15 miljoonan euron panostusta. Mielestäni edelleenkin tähän
suuntaan tulisi kyllä pyrkiä, vaikka tämä nyt
tuossa ensimmäisessä käsittelyssä ei
menestynytkään.
Arvoisa rouva puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyisi
seuraavan lausuman: "Eduskunta edellyttää, että hallitus
valmistelee esityksen, jolla toimeentulotuen etuoikeutetun tulon maksimimäärä muutetaan
henkilökohtaiseksi."
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Sanoin tältä paikalta lain
ensimmäisessä käsittelyssä,
että tämä on kohtuuttomin, surullisin
ja sietämättömin lakiesitys, jonka olen
tässä talossa tavannut. Käsitykseni ei
ole vähimmässäkään
määrin tästä muuttunut, se on
entisestään vahvistunut siitäkin huolimatta,
että selittelyjen taso on lisääntynyt.
Se on saavuttanut suorastaan yliver-taisia mittasuhteita. Hallituspuolueilla
näyttää olevan vakava omantunnon ongelma
tässä asiassa. Kun mieli tekisi olla oikeudenmukainen
mutta kun ei saa ja kun ei uskalla, niin sitten pitää keksiä selityksiä.
Tuolla portailla tänään ennen istunnon
alkua olleessa mielenosoituksessa kuulimme niistä vaikuttavia
esityksiä, tosin ne olivat yhtä murheellisia kuin
vaikuttaviakin.
Se keskeinen selityshän tässä kuuluu,
tämän lain puolustajien toimesta annettuna, että nyt
kun tämä laki tulee, niin tämän
jälkeen niille nuorille, jotka ovat jääneet
vaille sitä tukea, joka siis pelastaisi tai rohkaisisi
heidät koulutukseen tai muihin aktiivitoimenpiteisiin,
tämän lain säätämisen
jälkeen se tuki nyt sitten tulee. Mutta mistä se
tulee? Tämä laki ottaa kunnilta 2 miljoonaa rahaa
pois niistä palveluista ... (Ed. Asko-Seljavaaran välihuuto) — Joo,
siis tämä vähentää kuntien
menoja kuulemma 4 miljoonaa, eli näiltä kaikkein
heikoimmassa asemassa olevilta nuorilta otetaan 4 miljoonaa pois
toimeentulotukena, minkä seurauksena kuntien valtionosuudet
tippuvat 2 miljoonaa. Ja se 2 miljoonaahan on pois juuri niistä tehtävistä,
joilla ne nuoret pitäisi saattaa sellaiseen tilaan, kuten
te hallituspuolueet sanotte, ettei teiltä enää tarvitse
leikata.
Mutta jos nyt kuvitellaan, että asia olisi näin, niin
onhan nyt kummallista logiikkaa se, minkä takia niitä nuoria
sitten tässä rangaistaan. Jos kerran ne tuen mahdolliset
antajat ovat siellä kunnissa jo nyt mutta eivät
ole antaneet tukea, vasta tämän lain säätämisen
jälkeen he ymmärtävät sitä alkaa
antaa, niin minkä takia tässä niitä nuoria rangaistaan?
Miksi ei rangaista sitten niitä, jotka ovat jättäneet
tehtävänsä hoitamatta? No, eiväthän
he ole jättäneet tehtäviään
hoitamatta, koska niitä voimavaroja ei kunnissa ole tähänkään saakka
ollut riittävästi.
Me kuulimme valiokunnassa erittäin vakuuttavia kertomuksia
niiltä ihmisiltä, jotka tekevät nuorten
kanssa töitä, näitten kaikkein syrjäytyneimpien.
Diakonissalaitoksen Vamos-projektin edustajat esittivät
vaikuttavimmat asiantuntijalausunnot, joita minä olen siinä valiokunnassa kuullut.
Väitänpä, että minkään
hallituspuolueen edustajallakaan ei ole kanttia kiistää tätä asiaa,
ne olivat todella vaikuttavia. Siitä huolimatta portaille
ja tänne pönttöön marssii hallituspuolueitten
edustajia, jotka sanovat, että "onhan tää kauheeta,
on tää niin kauheeta, mutta kyllä meijän nyt
pitää vaan kirjan mukaan mennä".
Kyllä me tietysti tiedämme tässä talossa,
mitä se "kirjan mukaan" tarkoittaa, ja itsekin olen sinänsä ryhmäkurin
kannattaja, koska ilman sitä järjellinen hallituspolitiikkakaan
ei ole mahdollista. Mutta kyllä jossain pitäisi
kulkea omantunnon raja. Kyllä minä nyt erityisesti
vihreiltä kysyn, missä se teidän rajanne
on. Kysyn minä tietysti sitä muiltakin hallituspuolueitten
edustajilta, mutta kyllä siis nyt kuljetaan sellaisella
rajalla, että jos tästä mennään
yli, niin minne sitten oikeasti mennään? Me emme
voi mennä pidem-mälle, jos me haluamme pitää niistä kaikista
heikoimmista nuorista kiinni. Siis tässä rangaistaan niitä,
jotka eivät pysty osallistumaan toimiin, joita tässä tarjotaan
kepin uhalla. (Ed. Asko-Seljavaaran välihuuto) — Niitä nimenomaan
rangaistaan, niitä, jotka eivät osallistu koulutukseen
tai ovat kieltäytyneet aktiivitoimenpiteistä tai
työstä, koska sellaista työtä,
jota he pystyisivät tekemään, ei ole
tarjolla. Ja sitten kun heille on tarjottu koulutusta, niin he ovat
kieltäytyneet siitäkin sen vuoksi, että ovat
niin sairaita, huonossa kunnossa, syrjäytyneitä,
että eivät pysty siihen osallistumaan. Heiltä viedään
20—40 prosenttia viimesijaisesta toimeentuloturvasta eli
toimeentulotuesta.
Kun täällä salin ulkopuolella kyseltiin
sitä, minkä takia vasemmistopuolueet perustuslakivaliokunnassa
sitten olivat tämän kannalla, niin eivät
ne siellä olleet sen kannalla. Perustuslakivaliokunta käsittelee
vain sitä, missä järjestyksessä lakeja
täällä säädetään,
ja se otti kantaa siihen, että 1990-luvulla syntyneen sinänsä kyseenalaisen
päätöksen perusteella toimeentulotukea
on voinut leikata jo aiemmin. Kyllä nytkin voidaan tietenkin
leikata, niin kuin nyt leikataankin, mutta kysymys on siitä,
onko tämä moraalisesti oikein, onko tämä inhimillistä,
onko tämä oikeudenmukaista. Minun mielestäni
ei ole, ja sen vuoksi — siitäkin huolimatta, että tässä on
mukana tämä 11 §, johon ed.
Räsänen tässä puheenvuorossaan
viittasi ja jota voi pitää jossain määrin
hyödyllisenä, mutta kun siitä koituvat
hyödyt ovat niin paljon vähäisemmät
kuin tästä 10 §:stä koituva
haitta, yhteiskunnallinen, moraalinen, oikeudenmukaisuushaitta — esitän,
että lakiesitys hylätään toisessa
käsittelyssä.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Meillä oli tänään
mahdollisuus kuulla kaikkiaan 16:ta nuoriso- ja opiskelijajärjestöä, jotka
kantoivat suurta huolta nuorista, joilla on riski pudota yhteiskunnan
ulkopuolelle lähes totaalisesti. Heidän näkemyksensä mukaan
hallitus ajaa tämän lain piirissä olevat
nuoret entistä vaikeampaan tilanteeseen. He paheksuivat
sitä, että heitä ei ole kuultu, vaikka
nuorisolain mukaan näin tulisi tehdä. Tästä syystä he
reagoivat lakiesitykseen vasta nyt tänä päivänä.
Minun mielestäni tämänpäiväisessä kuulemisessa,
jossa meistä osa oli kuulemassa näiden nuorten ääntä,
tämä huoli oli aito. Siellä nimenomaan
kannettiin huolta siitä, mitä yhteiskunta aikoo
tehdä niille nuorille, jotka ovat tällä hetkellä kaikkein
heikoimmassa asemassa.
Arvoisa rouva puhemies! Me sosialidemokraatit emme tule hyväksymään
hallituksen esitystä toimeentulotuen leikkaamisesta 20
tai 40 prosentilla alle 25-vuotiailta nuorilta. Nämä nuoret,
joita laki koskee, ovat usein kaikkein heikoimmassa asemassa olevia
nuoria. Heillä saattaa olla takana jo pitkä syrjäytymisen
kehitys, eivätkä he ole saaneet apua tai tukea
silloin, kun he olisivat sitä aikaisemmin tarvinneet. Heillä saattaa
olla vaikea perhetilanne takana, päihdeongelmaa, mielenterveysongelmia,
sosiaalisten suhteiden vaikeuksia, asunnottomuutta. Heillä saattaa olla
omaan elämänhallintaan liittyviä vaikeuksia ja
ongelmia. Näiden seurauksena he eivät kykene hakeutumaan
koulutukseen tai työelämään, mikä jo
sinällään on erittäin suuri
riski näille nuorille.
Nyt hallitus rankaisee heitä entisestään,
tekee heidän elämänsä entistä vaikeammaksi.
Heillä on usein myös taloudellisia vaikeuksia,
ja koska he ovat menettäneet jo työttömyysturvansa
ja ehkä opiskelijaetuutensa, he ovat olleet pelkästään
toimeentulotuen varassa. Nyt hallitus leikkaa sitäkin,
tätä todella pientä toimeentulotukea.
Näiden nuorten tulisi tällä leikkurilla
tulla toimeen 250 eurolla kuukaudessa. Tämä ei
millään tavalla ole perusteltua. Ensinnäkin
meidän yhteiskuntamme köyhyysraja on reilut 1 100
euroa. Tietenkin sillä katetaan myös muut elämisen
kustannukset. Mutta se, että ihmisen pitäisi tulla
toimeen 250 eurolla kuukaudessa, ei voi olla meidän hyvinvointiyhteiskuntamme
perusta näille nuorille. Mielestäni tämä on
näiden nuorten selkeä heitteillejättö.
Yksikään valiokunnan asiantuntija ei hyväksynyt
tätä lakiesitystä. Kaikki totesivat,
että nämä nuoret tarvitsisivat nykyistä huomattavasti enemmän
apua, tukea, aikuista ihmistä rinnalleen, joka auttaisi
heitä, jotta he saisivat otetta elämästään
eivätkä putoaisi lopullisesti yhteiskuntamme ulkopuolelle.
Arvoisa puhemies! Me emme voi millään perustella
emmekä hyväksyä tätä lakiesitystä. Olimme
valiokunnassa alustavasti hylkäämässä 10 §:n
ja olemme esittäneet sitä myös täällä eduskunnassa
ja olemme tietenkin tätä mieltä edelleen.
Esityksessä on myös 11 §, josta
ed. Erkki Virtanen äsken mainitsi, jossa on paljon hyvää.
Tässä pykälässä muun
muassa tuetaan sitä, että jos ihminen on työelämässä,
toimeentulotuessa ei huomioida hänen tulojaan 150 euroon saakka
tai 20 prosenttia hänen tuloistaan. Tämä on
positiivinen asia. Mutta kun arvioimme koko lakiesitystä ja
kokonaisuutta, niin katsomme aivan samalla lailla, kuten ed. Virtanen
omassa puheenvuorossaan totesi, että tämä 10 § tuo
niin paljon heikennystä näiden ihmisten elämään
ja sinällään se on niin suuri periaatteellinen
ja yhteiskunnallinen kysymys, että emme tule myöskään
hyväksymään koko tätä lakiesitystä.
Sen takia kannatan ed. Virtasen tekemää esitystä siitä,
että tämä lakiesitys tullaan hylkäämään.
Maria Guzenina-Richardson /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Nyt on kyllä ihan perusteltua kysyä,
mitä tällä lailla oikeastaan halutaan.
Laki, joka ei toteuta tarkoitustaan, on laki, jota ei pitäisi
missään tapauksessa säätää.
Täällä lain perusteluissa todetaan, että tällä pyritään
estämään syrjäytymistä,
kun kaikki asiantuntijat ovat kuitenkin omissa lausunnoissaan ja
nuorisojärjestöt omissa lausunnoissaan todenneet,
että tämä laki nimenomaan syrjäyttää.
Kun tästä laista keskusteltiin sosiaali- ja
terveysvaliokunnassa, edustajat yli puoluerajojen pudistelivat päätään.
Valiokunnan kuultavaksi kutsutut asiantuntijatkin totesivat yksimielisesti, että laki
on huono, toimimaton, jopa siis vahingollinen. Näihin asiantuntijoiden
lausuntoihin ei oikeastaan sisältynyt tulkinnanvaraa, niin
yksimielisiä ne olivat. Asiantuntija totesi esimerkiksi,
että viimesijaisen toimeentuloturvan tuen määrän
raja on asetettu jo nykyisellään niin alas, ettei
siitä yksinkertaisesti voi ottaa mitään
pois. Hän totesi myös, että on kohtuutonta
alentaa toimeentulotukea, elleivät työvoimaviranomaiset voi
osoittaa nuorelle työpaikkaa. Kannettiin huolta myöskin
siitä, että tässä siis puututaan
vajaakuntoisten sosiaalietuuksiin.
Sosiaaliasiamiehet ry. viittasi omassa lausunnossaan jopa perustuslakiin,
jonka mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan
työllä. Heidän mielestään
laki viittaa nyt koulutuspakkoon, eli nuori, joka on valinnut itselleen
väärän alan opiskeltavaksi, joutuu tämän valintansa
vangiksi. Jos hän keskeyttää opintonsa
mutta on valmis menemään töihin, nyt
säädettävä laki katsoo moista
karsaasti. Huolta kannettiin myös niistä, jotka
syystä tai toisesta menettävät opiskelukykynsä,
ja väliinputoajista.
Esityksessä on arvioitu, että tämä perusosan alentaminen
voisi tulla kysymykseen noin 2 000 nuoren kohdalla. Kuntaliitto
toteaa tästä kohdasta "- - arvioidaan
vähentävän toimeentulotukimenoja vuositasolla
enintään 4 miljoonaa euroa, josta valtionosuutta
on 2 miljoonaa", että kunnissa, valtakunnallisesti myöskin — jos
mietitään, mitkä kustannukset kunnille
seuraavat siitä, kun tämä nuori syrjäytyy — tässä mennään
itse asiassa miinuksen puolelle. Tämä laki ei
tuo säästöä, vaan se pahimmillaan
tuo yhteiskunnalle jopa suuria kustannuksia pitkässä aikajuoksussa.
Tämä laki ei ota myöskään
huomioon sitä, että kuntien resurssit, sosiaalityöntekijöiden
tämänhetkinen työtaakka, etsivä nuorisotyö ja
kaikki sellaiset tukitoimet, joilla nuoria pystyttäisiin avittamaan
työnsyrjään kiinni ja auttamaan syystä tai
toisesta takaisin sille oikealle polulle, jos he ovat jo syrjäytymisen
polulle lähteneet, ovat tällä hetkellä erittäin
heikot ja ne heikkenevät entisestään.
Tässä ei nyt ole kyse siitä, että kiistellään, kuka
on oikeassa, hallituspuolueet vai oppositio. Kyse on inhimillisesti
erittäin tärkeästä asiasta. Kyse
on siitä, minkälaisen viestin täältä eduskunnasta
me lähetämme näille nuorille. Minkälaisen viestin
ne nuoret, jotka olivat tänään tuolla
Eduskuntatalon rappusilla, saavat tämän talon
toiminnasta, kun edustaja toisensa jälkeen kieltäytyy hyväksymästä tätä lakia,
ainakaan julkisesti, ja kuitenkin tämä laki säädetään?
Miksi täältä eduskunnasta ollaan lähettämässä nyt
täytäntöönpanoon lakia, jota
kukaan ei tunnu haluavan, jota kukaan ei oikeastaan pysty puolustelemaan
ja jota asiantuntijat pitävät erittäin
huonona lakina?
Arvoisa puhemies! Jos tämä laki menee läpi, se
on kyllä todella surullinen päivä. Ja
sitten olisi erittäin hienoa, jos tämä laki
todellakin menee läpi täällä hallitusenemmistöllä,
että nämä edustajat sitten ehkä löytävät
jonkin näköisen järjellisen selityksen
sille, minkä takia äänestivät
tämän lain puolesta, vaikka olivat esimerkiksi
valiokuntakäsittelyssä tätä lakia
vastaan.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin kannatan ed. Räsäsen
tekemää lausumaehdotusta. Sitten tämän
asian osalta totean, että käytetyissä puheenvuoroissa
on tullut ilmi se syvä huoli, joka meillä kaikilla
pitäisi olla nuorista ja erityisesti syrjäytymisvaarassa olevista
nuorista. Ja kun on ilmennyt, että tämä hallituksen
esitys, vaikka siinä jotakin hyvääkin on,
kuitenkin on omiaan lisäämään
syrjäytymisvaaraa heikentämällä näiden
nuorten elinolosuhteita, itsenäistä toimeentuloa,
elämää, katson, että kyllä tämä hallituksen
esitys on syytä hylätä niillä terveisillä,
että hallituksen on valmisteltava toimenpiteet, joilla
korjataan epäkohtia eikä siirretä niitä uudella
tavalla eteenpäin.
Istunnon alussa käsiteltiin verolait ja annettiin hyvätuloisille
jälleen selviä veronkevennyksiä. Nyt
ollaan etsimässä pieniä säästöjä.
Ehkä ne säästöt eivät
tässä ole se varsinainen tavoite, mutta nekin
kuitenkin ovat tässä mukana, ja tämä tapahtuu
kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kustannuksella tai ainakin
suurimmassa syrjäytymisvaarassa olevien kustannuksella.
Tämä on kyllä sellainen omantunnonkysymys,
jota jokaisen edustajan ja erityisesti ministerien on syytä pohtia
sisimmässään.
Meidän on parannettava ensisijaisia toimeentuloetuuksia,
mutta se ei tapahdu niin, että heikennetään
nuorten kaikkein viimesijaista toimeentulotukea. Tällä tiellä,
millä hallitus nyt on, ei ole hyvät seuraukset.
Toivon, että jos tämä nyt tulee kuitenkin
hyväksytyksi, niin seuraavassa hallituksessa tehdään
nuorten osalta toisenlaista politiikkaa.
Heli Järvinen /vihr:
Arvoisa rouva puhemies! En kuulu sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, eivätkä tämä lakialoite
ja -esitys ole ominta osaamisaluettani, mutta olen ehkä juuri
senkin vuoksi hyvin häkeltyneenä seurannut tätä keskustelua,
joka tuntuu vellovan tässä salissa mutta myös
salin ulkopuolella.
Tarkoitus ei missään tapauksessa ole niin
paha kuin miltä vaikuttaa. (Vasemmistoliiton ryhmästä:
Paljon pahempi!) Meillä on tällä hetkellä laki, jossa
perusosan suuruutta voidaan alentaa enintään 20
prosenttia sellaisen henkilön osalta, jonka toimeentulotuen
tarve aiheutuu siitä, että henkilö on
ilman perusteltua syytä kieltäytynyt yksilöidysti
ja todistetusti tarjotusta työstä tai sellaisesta
työvoimapoliittisesta toimenpiteestä, joka kohtuullisen
pitkän ajan turvaisi hänen toimeentulonsa, tai
hän on laiminlyönnillään aiheuttanut sen,
ettei työtä tai työvoimapoliittista toimenpidettä ole
voitu tarjota.
Tätä pykälää on
tulkittu eri tavoin eri kunnissa, mikä ilman muuta aiheuttaa
ylimääräistä hämmennystä,
ja nyt tämän esityksen mukaan tätä pykälää selkiytetään
niin, että toimeentulotuen perusosan suuruutta voidaan
alentaa enintään 20 prosentilla sellaisen henkilön
osalta, joka on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt
yksilöidysti ja todistetusti tarjotusta työstä tai
sellaisesta työvoimapoliittisesta toimenpiteestä,
joka kohtuullisen pitkän ajan turvaisi hänen toimeentulonsa,
tai hän on laiminlyönnillään
aiheuttanut sen, ettei työtä tai työvoimapoliittista
toimenpidettä ole voitu tarjota, taikka ammatillista koulutusta
vailla oleva täysi-ikäinen alle 25-vuotias on
keskeyttänyt koulutuksen tai kieltäytynyt koulutuksesta niin,
että hän ei ole työttömyysturvalain
8 luvun 2 §:n perusteella oikeutettu työttömyysetuuteen. Käytännön
arjen toimijat lukevat tätä muutosta sillä tavoin — ainakin
sen perusteella, kun tänään itse soitin
sosiaalitoimistoon ja kysyin — että jatkossa heidän
toimintansa selkiytyy, koska vanhassa pykälässä on
puhuttu vain laiminlyönnistä ja tässä laiminlyönti
on selkeästi yksilöity muun muassa koulutuksen
keskeyttämiseksi tai koulutuksesta kieltäytymiseksi.
Siitä huolimatta voidaan olla montaa mieltä siitä,
onko tämä itse perusasia eli se, että juuri niiltä nuorilta,
joilla on kaikkein eniten ongelmia ja joilla on, kuten täälläkin
on todettu, asumisongelmia, päihdeongelmia, parisuhdeongelmia,
taloudellisia ongelmia ... Miten me voimme tukea näitä nuoria
kaikkein parhaiten? Ja ilman muuta silloin on toivottavaa, että tässä lakiesityksessäkin
kirjatut toimet saadaan toteutettua. Eli näiden nuorten
osalta on tärkeää ensisijaisesti tukea kaikilla
mahdollisilla sosiaalityön muilla käytettävissä olevilla
keinoilla nuoren arjessa selviytymistä ja suunnitelmallista
elämänhallintaa. Ja ymmärrän
hyvin sen huolen, mikä perustuu siihen, onko meillä riittävästi
tätä tukea tarjolla.
Kun tässä on moneen kertaan nyt tullut palautetta
niin meille kaikille vihreille kuin myöskin Sata-komiteassa
tätä asiaa esitelleelle Osmo Soininvaaralle, soitin
tänään hänelle itselleen ja
kysyin, mitä hän tarkoittaa ja mitä mieltä hän
loppujen lopuksi itse on. Ja hänen hyvin selkeä viestinsä oli,
että älkää, hyvänen
aika, hylätkö tätä lakiesitystä johtuen
siitä, että jos tämä esitys
hylätään, hylätään
myös se, että toimeentulotukea saava saa pitää 20
prosenttia ansiotuloistaan, kuitenkin korkeintaan sen 150 euroa,
mikä täälläkin on tullut esiin.
Tätä on kutsuttu Lex Soininvaaraksi, koska se
on nimenomaan Soinivaara, joka sen peruspalveluministerinä vajaat
10 vuotta sitten antoi. Sen sijaan hän on vahvasti sitä mieltä, että jos
vastustaa tätä perusperiaatetta — ja
sen takana me vihreät, uskon niin, vahvasti olemme — niin
eduskunnan pitäisi kumota ensisijaisesti pykälä työttömyysturvalaista.
Ja tämä työttömyysturvalaki
ja tämä hanke ovat vireillä. Laki on
työ- ja tasa-arvoasiain valiokunnassa esillä valiokunnan
omasta aloitteesta, ja se tulee esiin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.
Siinä on se paikka vaikuttaa tähän asiaan.
Siis Soininvaara sanoi hyvin selkeästi, että jos me
etenemme siinä järjestyksessä, että nyt
hylkäämme tämän emmekä tee
mitään sen jälkeen, se tarkoittaa sitä,
että todellakaan emme jatkossa kannusta toimeentulotuen
varassa olevia nuoria hankkimaan omia ansioita, koska heiltä se
oikeus siihen korkeintaan 150 euron ansiotuloon menisi pois. Sen
sijaan, jos haluamme tähän asiaan muutosta, meidän
pitäisi reagoida tämän työttömyysturvalain
kohdalla. Ja näin toivon meidän vihreiden ja myös
koko eduskunnan tekevän.
Toinen varapuhemies:
Ilmeisesti tästä aiheesta on nyt syytä käydä pieni
debatti, koska useampia vastauspuheenvuoroja on pyydetty, mutta
pidetään se lyhyenä ja puheenvuorot minuutin
mittaisina, ja sitten mennään puhujalistaan takaisin.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valitettavasti se työttömyysturvalaki
ei ole täällä hallituksen esityksenä avoimena.
Täällä on avoimena tämä laki,
jossa tuodaan entistä viiltävämpi ruoska.
Onhan se nyt mukavaa todellakin, että selkiytetään
lakia niin, että voidaan leikata 20 prosentin sijasta jopa
40 prosenttia ja että päästään
lyömään entistä kovempaa niitä nuoria,
jotka eivät pysty menemään sinne koulutukseen.
Eiväthän ne lusmut tässä ole
mikään ongelma, niitä on niin vähän, mutta
yhä kasvava joukko nuoria jää työttömyysturvan
ja toimeentulotuenkin ulkopuolelle tämän lakiesityksen
seurauksena siksi, että heille ei ole sitä tukea,
jota he tarvitsisivat, että he pystyisivät osallistumaan
näihin toimenpiteisiin. Osmo Soininvaaran puheet ovat puhdasta
hurskastelua tässä asiassa.
Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valiokunta itse kirjoittaa mietinnössään:
"Valiokunta haluaa tähdentää, että vailla
ammatillista koulutusta olevat nuoret ovat hyvin vaikeassa asemassa
työmarkkinoilla ja siten erityisessä syrjäytymisvaarassa.
Lakiehdotuksen kohderyhmänä olevista nuorista
monet eivät itsekään ole osanneet nimetä syytä käytökselleen
tai sille, miksi koulutusyritykset taikka aktivointitoimenpiteet
ovat keskeytyneet. Kuitenkin suuri osa heistä olisi halukkaita
työelämävalmiuksiensa parantamiseen,
mutta he tarvitsevat muita toimenpiteitä ennen koulutukseen
siirtymistä."
Eli kun tilanne on tänä päivänä valtakunnassa se,
että nuorten tukitoimet ovat varsin puutteelliset ja varsin
harvassa, niin on hyvin suuri todennäköisyys arvioida,
että näihin nuoriin, jotka tavallaan tämän
raipan kautta ikään kuin pakotetaan jonnekin,
on tällä negatiivinen vaikutus sen sijaan, että heille
annettaisiin tukea ja heitä autettaisiin selviytymään
niistä vaikeuksista, jotka ovat estäneet heitä koulutuksen
ja työn hankkimisessa.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Omaamatta pienintäkään
kompetenssia tässä lainsäädäntöpuolessa — enhän
todellakaan hallitse sitä — käytännön tasolla
Oulun kaupungin työllisyystoimikunnan vetäjänä olen
tämän asian kanssa naamatusten joka ikinen viikko.
Siellä se karu totuus näkyy. Se oire näkyy
jo pienestäkin vinkistä, että ihminen
joutuu juuri siihen putkeen, jossa Valtiontalouden tarkastusviraston
mukaan syrjäytyminen johtaa perustavaa laatua olevalla
tavalla täydelliseen syrjäytymiseen ja siitä elinkaarimallilla
1 miljoonan euron menetykseen koko yhteiskunnalta, puhumattakaan
inhimillisestä menetyksestä. Elikkä tässä olisi
pitänyt ehdottomasti aukaista työttömyysturvalaki
tämän keskustelun perusteella, joka äsken
kuultiin.
Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän kyllä hyvin
vihreiden hädän, sillä tämä on
häpeällinen laki. Täällä säädetään
todellakin nyt vain tätä lakia eikä mahdollisesti
joitain muita lakeja, jotka seuraavat. Me olemme tietenkin pahoillamme,
että me emme heti ymmärtäneet, että tässä on
kyseessä kaksiosainen laki. Sitä ei kukaan valiokunnalle
kertonut eikä myöskään valiokuntakuulemisissa,
eikä meille Osmo Soininvaarakaan tästä asiasta
mitään maininnut. On hienoa, että tämä tulee
nyt täällä esille, mutta valiokunnassa
kuulemisessa, silloin kun sitä ratkaisevaa keskustelua
käytiin, mitään tällaista ei
tullut esille yhtään missään
vaiheessa.
Tämä kuulostaa kyllä aivan siltä samalta
kuin aikoinaan todettiin, että laitoshoitoa voidaan vanhusten
osalta vähentää, että siitä tulee
koko maailma autuaaksi, ja sitten kävikin niin, että ei ole
riittävää kotihoitoa, ei ole sairaanhoitoa.
Siellä ne vanhukset ovat. Ei ruokapalvelu toimi, ja ihmiset
on jätetty heitteille. Samalla tavalla tämä laki
on jättämässä nuoria heitteille.
Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Siis sekä nykyisessä laissa
että tulevassa ehdotuksessa tähdennetään sitä,
että perusosan alennus edellyttää, että se
ei ole kohtuutonta eikä se saa vaarantaa ihmisarvoisen
elämän turvaa. Olen itse perusasiasta hyvin samaa
mieltä. On aivan selvää, että perusturvaa alentamalla
emme kannusta juuri niitä kaikkein syrjäytyneimpiä nuoria
hakeutumaan töihin. Mutta siitä huolimatta en
voi kuin ihmetellä, jos tämän salin oppositio
pystyy olemaan sitä mieltä, että se päättää hylätä tämän
lain, ja samalla hylkää sen, että toimeentulotukea
saava saa pitää 20 prosenttia ansiotuloistaan. En missään
ta-pauksessa pysty kantamaan vastuuta siitä, mitä asiantuntijat
sanovat valiokuntakäsittelyssä ja sen ulkopuolella.
Juuri siitä syystä päätin soittaa ja
kysyä itse.
Paavo Arhinmäki /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Tämä laki on saanut
syystä nimen Lex Soininvaara. Lakihan on Osmo Soininvaaran,
vihreiden pääideologin, kynänjälkeä.
Hän toimi Sata-komitean perusturvajaoston puheenjohtajana,
ja Sata-komitean perusturvajaoston kautta tämä surkea
esitys tuotiin myös eduskuntaan. Sata-komitean työtä on
kritisoitu ja syystäkin. On kritisoitu sitä, että Sata-komitea
ei pystynyt parantamaan perusturvaa. Erityisen kriittinen on ollut
Soininvaara itse, mutta pitäisikö kritiikin lähteä liikkeelle
kuitenkin hänestä itsestään?
Nyt ei olla parantamassa perusturvaa. Nyt ei olla itse asiassa
edes heikentämässä perusturvaa, koska
nyt ei ole kysymys edes perusturvasta, jota nuorilta on jo leikattu,
vaan kysymys on viimesijaisesta minimitoimeentulosta. Tällä esityksellä ollaan
leikkaamassa viimesijaista minimitoimeentuloa nuorilta. Kyllä on
syytä, että tämä laki todella
kulkee nimellä Lex Soininvaara, koska minusta on hienoa,
että ed. Järvinen täällä toi voimallisesti
esiin sen, että tämä lakiesitys on hyvä ja
tämä on parannus, se on parannus, että laajennetaan
sitä nuorten joukkoa, jolta voidaan entistä röyhkeämmin
minimitoimeentuloa leikata. Nyt varmaan, kun tämä selitys
kuultiin, että tämä onkin parannus, seuraavana
ed. Alanko-Kahiluoto tulee kertomaan, miten tämä ei
olekaan parannus. Yrittäkää nyt edes
päättää, mitä mieltä te
asiasta olette.
Joka tapauksessa, arvoisa rouva puhemies, se on selvää,
että tämä Lex Soininvaara on kaikkien muiden
mielestä heikennys nuorten viimesijaiseen toimeentuloon.
Se on heikennys kaikkien asiantuntijoiden mielestä, joita
kuultiin sosiaalivaliokunnassa, se on heikennys kaikkien opiskelija-
ja nuorisojärjestöjen mielestä. — Anteeksi, nyt
tuli virhe. Yhden mielestä se ei ollut: kokoomusnuoret
oli sitä mieltä, että toimeentulotukea saa
leikata, mutta kokoomusnuorethan varmaan on sitä mieltä,
että toimeentulotuki pitäisi poistaa kokonaan,
että on parempi, että ihmiset elävät
vedellä ja leivällä.
Tänään Eduskuntatalon edessä opiskelijajärjestöt
ammatillisista oppilaitoksista yliopistoihin, lukioista ammattikorkeisiin
kaikki olivat tätä lakia vastustamassa. Kaikki
poliittiset nuorisojärjestöt kokoomusnuoria lukuun
ottamatta, myös kaikkien kolmen muun hallituspuolueen nuorisojärjestöt
olivat sitä mieltä, että tätä Lex Soininvaaraa
ei pidä hyväksyä. Tätä joukkoa
yhdisti iso banderolli, jossa luki: "Lyödään
lyötyä." Siitähän tässä laissa
nimenomaan on kysymys. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta nuorilta
ollaan jopa 40 prosentilla leikkaamassa viimesijaista toimeentuloa:
nuorilta, joilla voi olla oppimisvaikeuksia, nuorilta, joilla voi
olla mielenterveysongelmia, nuorilta, jotka voivat kärsiä monenlaisista
sosiaalisista ongelmista. Näiltä ollaan nyt viemässä minimitoimeentuloa.
Erityisen ihmeellistä, arvoisa rouva puhemies, tässä on
se, että hallituksessa on kuitenkin kaksi puoluetta, jotka
ovat puhuneet lämpimästi perustulon puolesta.
Toinen on keskusta, joka on puhunut noin yleisellä tasolla,
ja toinen on vihreät, joka eilen julkaisi sivun kokoisella
ilmoituksella julistuksensa "Uudesta Suomesta". Muu oli semmoista
yleistä höttöä, siellä oli
yksi konkreettinen asia: perustulo, vaatimus perustulosta, ja se on
hyvä vaatimus. Sitähän vihreät
vaativat ennen viime vaaleja ja näköjään
vaativat nyt ennen tuleviakin vaaleja. Mutta miten tätä perustuloa edistetään
sillä, että leikataan ei perusturvaa vaan vielä sen
alapuolelle menevää minimitoimeentuloa? Ilmeisesti
taktiikka on se, että otetaan askel tai kaksi taaksepäin,
niin voidaan joskus ehkä ottaa sitten askel eteenpäin.
Ei näin voida toimia, että perustuloa edistetään
leikkaamalla kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta nuorilta.
Näillä perusteilla, arvoisa puhemies, ei voi
tulla muuhun tulokseen kuin siihen, mihin kaikki asiantuntijat sosiaali-
ja terveysvaliokunnassa ovat tulleet, mihin kaikki opiskelijajärjestöt
ovat tulleet, mihin kaikki nuorisojärjestöt kokoomusta
lukuun ottamatta ovat tulleet, siihen, että tämä Lex
Soininvaara on kohtuuton, se on erittäin, erittäin
vahingollinen niille nuorille, jotka ovat heikossa asemassa, ja
sen vuoksi se tulee hylätä.
Kannatankin siis ed. Erkki Virtasen tekemää hylkäysesitystä.
Olen sillä kannalla, että tässä eduskunnassa
tehdään nyt niitä päätöksiä,
jotka meille annetaan. Emme voi toimia sillä tavalla, että nyt
hyväksymme leikkauksia minimitoimeentuloon ja toivomme,
että joskus joku hallitus toisi mahdollisesti jotain muita
esityksiä.
Tässä toimitaan aivan samalla taktiikalla
kuin te toimitte opintotuen osalta. Te lupasitte parannuksia, kun
tehdään vähän heikennyksiä.
Lopulta tänne tuotiin pelkästään
heikennykset. Opintotukea heikennettiin, mutta te äänestitte
vastaan, kun yritimme korottaa opintorahaa, kun yritimme sitoa opintorahan
indeksiin, kun yritimme esittää, että alle
20-vuotiaiden itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden
opintotuki ei riippuisi enää vanhempien tuloista.
Te äänestitte kaikkia näitä esityksiä vastaan.
Nyt te olette samalla perusteella tuomassa tätä,
että heikennetään nyt ensin minimitoimeentuloa
ja sitten joskus ehkä tehdään parannuksia.
Ei tämä läpi mene muuten kuin ehkä vihreiden
omissa kokouksissa. Mutta kuunnellaan nyt, mitä mieltä ed.
Alanko-Kahiluoto on, kun ed. Järvinen oli sitä mieltä, että tämä on
hyvä esitys. Onko ed. Alanko-Kahiluoto myös samaa
mieltä, että tämä on hyvä ja parempi
kuin nykyinen lainsäädäntö?
Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kuten ed. Arhinmäki tietää hyvin
tarkkaan, me vihreät puolustimme opintotuen sitomista indeksiin
viimeiseen saakka. (Ed. Arhinmäen välihuuto) Valitettavasti
tässä taistelussa hävisimme.
Muistutan myös siitä, että kun puhutaan
Lex Soininvaarasta, puhutaan siitä, että toimeentulotukea
saava saa pitää 20 prosenttia ansiotuloistaan,
kuitenkin korkeintaan 150 euroa, ja siitä pitää jatkossakin
pitää kiinni.
Ymmärrän hyvin tämän sankan
vastustuksen, koska asia on vaikea ja monimutkainen, mutta en ymmärrä,
mitä pahaa on siinä, jos nuoren oikeusturvaa parannetaan
sillä, että entinen tulkinnallinen laiminlyönti
puetaan selkeään sanamuotoon. Miksi sitten sosiaali-
ja terveysvaliokunta on lähtenyt puuttumaan juuri tähän
lakiesitykseen eikä siihen työttömyysturvalakiin,
johon olisi pitänyt puuttua? Siihen en tiedä vastausta,
mutta toivottavasti ed. Alanko-Kahiluoto (Puhemies: Minuutti!) sen
tietää, koska hän puhuu seuraavana.
Toinen varapuhemies:
Vielä vastauspuheenvuorot edustajille Guzenina-Richardson
ja Arhinmäki ja sen jälkeen varsinainen puheenvuoro ed.
Alanko-Kahiluoto.
Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Jos ed. Järvinen ei ole jo
juristi, niin teistä tulisi erittäin hyvä juristi,
niin taitavasti te sotkitte nyt tässä lain kaksi
eri osaa yhteen ja hämäsitte siten, että itse
asiassa tässä ollaan parantamassa, kun tässä ollaan
heikentämässä. Saanen tarkentaa, että tässä "ehdotetaan
jatkettavaksi väliaikaisella lain muutoksella vuoden 2014
loppuun saakka toimeentulotuessa sovellettua säännöstä,
jonka mukaan osa toimeentulotukea saavien ansiotuloista jätetään
ottamatta huomioon tukea myönnettäessä".
Tämä on se hyvä asia, jota te kehutte,
eikö niin? Myöntäkää.
Kyllä.
Te jätitte täysin huomioimatta sen asian,
että tämän lain toinen puoli on heikennys,
se on hirvittävä laki, ja te yritätte
puolustella sitä lain toisella puolella. Ei saa tällä tavalla
hämätä ihmisiä!
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Järvisen perustelut olisivat
huomattavasti vahvemmat myös yhdeltä osin, nimittäin
mehän äänestimme tämän
lain sisällöstä viime perjantaina, jolloin
nimenomaan oli mahdollisuus korjata tätä lakia
siltä osin, että olisi tämä pykälä,
jossa ollaan leikkaamassa nuorten toimeentulotukea jopa 40 prosentilla, voitu
siinä äänestyksessä korjata
ja hyväksyä vain tämä parannus.
Mutta jotenkin minä vaan muistelisin, että ed.
Järvinen ei kyllä ollut äänestämässä sen
puolesta, että tämä heikennys otettaisiin
pois. (Ed. Järvinen: Ei ollut!) Silloin olisi huomattavasti
vahvempi puheenvuoro, jos olisi edes toiminut sen puolesta, että tämä pykälä voitaisiin
poistaa, ettei näitä olisi niputettu yhteen. Nyt
te sanotte, että tämä pitää hyväksyä,
ja sitten te olitte hyväksymässä sen
heikennyksen äänestyksessä perjantaina.
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:
Arvoisa herra puhemies! Arvoisat edustajat! Kyllä täytyy
sanoa, että oman eduskuntakauteni erikoisin prosessi on
kyllä ollut tämän toimeentulotukilain kohdalla
sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Jotenkin pidän erikoisena
sitä, että ensin tämä lakiesitys
lähtee yksimielisenä Sata-komiteasta, jossa kuitenkin
on esimerkiksi palkansaajajärjestöjen edustajat,
siellä on vahva oppositiopuolueiden edustus, niin kuin
hyvin tiedätte, ja sitten sen jälkeen ... (Välihuutoja — Puhemies
koputtaa) — Kuunnelkaa, mitä minä sanon. — Sen
jälkeen perustuslakivaliokunta käsittelee tätä lakiesitystä,
ja siellä koko oppositio on tämän lakiesityksen
kannalla, (Ed. Arhinmäki: Ei ole!) ja kyse ei ole ainoastaan
perustuslaista nyt tässä. — Kuuntelepas,
Paavo. — Täällä sanotaan: "Valiokunta ei
sinänsä pidä täysin asianmukaisena,
että yhden etuuden epääminen aiheuttaa
samalla toisen, tarkoitukseltaan erilaisen etuuden alentamisen varsinkin
kun on kysymys viimesijaisesta toimeentulon turvasta. Sääntelyn
tavoite, nuoren henkilön aktivoiminen työelämään
ja yhteiskuntaan yleisemminkin, on kuitenkin perusoikeusjärjestelmän
kannalta hyväksyttävä etenkin, kun otetaan
huomioon perustuslain 18 §:n 2 momentti, joka
koskee julkisen vallan velvollisuutta edistää työllisyyttä ja
pyrkiä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön."
Nyt jos, Paavo, katselet tätä kappaletta ja
luet sen oikein ajatuksella, niin tässähän
sanotaan, että perustuslakivaliokunta tulkitsee tätä esitystä sillä tavalla,
että se auttaa nuorta pääsemään
työhön kiinni ja sillä tavalla valtiovalta
huolehtii omista velvollisuuksistaan, ja näin on. (Ed. Asko-Seljavaara:
Nimenomaan!) Eli, Paavo, te, vasemmistoliitto, olette kannattaneet
tätä esitystä. Oletteko keskustelleet
ryhmässä tästä, että ollaanko
vasemmistoliitossa yhtenäisesti tämän esityksen
kannalla? Eli kun, Paavo, uhoat täällä ja
kysyt, tietävätkö vihreät, mitä he
kannattavat, niin täytyy ihan esittää sinulle
vastakysymys, että tiedättekö te, seuraatko
sinä, Paavo, mitä tapahtuu eri valiokunnissa ja
mitä teidän ihmiset siellä kannattavat.
Toisekseen tämä prosessi on ollut sillä tavalla hirmuisen
ikävä, että kaikki nämä asiantuntijat, joita
me sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kuuntelimme ja jotka ovat meidän
kaikkien arvostamia — oli Soininvaara, oli Jaana Walldén
opetus- ja kulttuuriministeriöstä, Wrede, oli
etsivän työn tekijöitä, työttömien
yhdistys — nostivat hyvin kriittisiä näkökohtia
esiin koskien tätä lakia, ja kaikki asiantuntijat
toivat esille nimenomaan sen, vaikka tässä tarkoitus
on hyvä — oltiin siis samaa mieltä kuin
perustuslakivaliokunnassa — nämä asiantuntijat,
jotka nimenomaan työskentelevät nuorten parissa
ja tuntevat nuorten todellisuuden, olivat sitä mieltä,
että tämän lain toimenpide on väärä,
koska tässä on kyse nimenomaan sellaisista nuorista,
jotka eivät kykene sitä perustelemaan, miksi he
jättävät hakematta jotakin opiskelupaikkaa
tai kieltäytyvät siitä. Eli tässä on
kyse juuri niistä moniongelmaisista nuorista, joiden kanssa
tehdään työpajoilla töitä ja
joita on löydetty etsivän työn avulla.
Ja kiitos siitä hallitukselle! Hallitus on panostanut joka vuosi
budjetissaan enemmän rahaa siihen, että meillä on
etsivää työtä ja voidaan auttaa
näitä nuoria.
Täytyy sanoa, että minun diagnoosini tästä tilanteesta
on ehkä se, että samaan aikaan, kun eduskunnassa
on säädetty aivan erinomainen uusi nuorisolaki,
joka velvoittaa kuntien viranomaiset tekemään
moniammatillista yhteistyötä sen eteen, että yksikään
nuori ei putoa palveluiden ulkopuolelle vaan otetaan kiinni ja katsotaan,
missä hän tarvitsee sen avun ja autetaan häntä,
niin toisessa kabinetissa tehdään tämmöinen
laki, jossa ei oteta huomioon näitä nuorisolain
hyviä keinoja ja tavoitteita ja sitä, mitä me ihan
oikeasti voimme tehdä näiden nuorten auttamiseksi.
Jos me toimimme sillä tavalla, että me emme vain
sanktioi ja rankaise nuoria, vaan otamme nuoren esimerkiksi sinne
työpajalle ja teemme diagnoosin hänen elämäntilanteestaan
ja tutkimme, onko siellä koulukiusaamista, onko siellä paniikkihäiriötä,
onko siellä päihdeongelmaa, mitkä ovat
ne sosiaaliset ongelmat, jotka estävät sitä nuorta
aktivoitumasta yhteiskunnassa, nimenomaan työpajoilla meillä on
se kokemus, että kun nämä nuoret saadaan
kiinni ja saadaan analysoitua nuoren elämäntilanne,
niin kaikki nämä nuoret osaavat loppupeleissä vastata
kysymykseen, miksi et ole aktiivinen yhteiskunnan jäsen.
Mutta se nuori tarvitsee siihen sen avun. Tästä on
kysymys.
Toisekseen, kun kysyttiin, miksi sosiaali- ja terveysvaliokunta
ei ole puuttunut tähän työmarkkinatukilakiin,
jonka mukaan siis nuorelta voidaan periä takaisin tai evätä työmarkkinatuki sillä
perusteella,
että hän on kieltäytynyt opiskelupaikasta
tai työpaikasta tai ei ole hakenut mitään,
niin sehän tietenkin johtuu siitä, että meillä ei
ole semmoista esitystä siellä ollut. Mutta kun meillä oli
ministeri Risikko valiokunnassa kuultavana, niin minä esitin
hänelle kaksi ratkaisua tähän tilanteeseen.
Kun meillä on nyt käsillä laki, jota
kukaan asiantuntijoista meidän valiokunnassamme ei kannattanut,
niin ehdotin, että voitaisiinko tehdä sillä tavalla,
että odotetaan sitä selvitystä, mikä on aivan
erinomainen selvitys, mitä nyt Temmissä ollaan
tekemässä siitä, miten pakkohaku vaikuttaa
nuorten tilanteeseen, auttaako se nuoria yhtään
ja miten se ohjaa väärille opiskelupoluille. Tätä ehdotin
ministerille, että odotetaan, kun se selvitys valmistuu,
ja odotetaan, kun työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
saa oman pakkohakua ja työmarkkinatukea koskevan selvityksensä valmiiksi,
odotetaan niitä, ja sitten kun saadaan ne selvitykset,
niin rinnan niiden selvitysten tarkastelemisen kanssa otetaan kantaa
tähän toimeentulotuen leikkaamista esittävään
lakiin. Tämä olisi ollut minusta aivan erinomainen
ratkaisu, mutta ei kelvannut.
Toinen ratkaisuehdotus, jota esitin valiokunnassa, oli se, että estetään
ikään kuin tämän automaattisen
leikkurin toteutuminen sillä tavalla, että — nythän
tämän lain perusteluissa sanotaan, että pitää tehdä kokonaistarkastelu,
mutta me kaikki tiedämme, mikä se todellisuus
kunnissa on: sosiaalitoimeen on puolen vuoden jono, esimerkiksi
etsivän työn nuori joutuu Helsingissä odottamaan
puoli vuotta päästäkseen sosiaalivirkailijan
puheille (Ed. Lahtela: Nyt puhut asiaa!) — olisi kytketty
tähän lakiin esimerkiksi se nuorten yhteiskuntatakuun
ajatus, joka on nyt se, että nuorelle tarjotaan 3 kuukauden
sisällä opiskelupaikkaa, työpaikkaa tai
harjoittelupaikkaa. Olisi otettu koppi tästä nuoresta
eikä vain rangaistu; olisi toimittu toisinpäin.
Jos havaitaan, että leikkuri uhkaa kohdistua nuoreen, velvoitetaan
kunnat ottamaan se nuori esimerkiksi sinne työpajalle,
jossa hänen elämäntilanteestaan tehdään
kokonaistarkastelu, ja sen jälkeen, jos nuori kieltäytyisi
aivan absoluuttisesti, että en ota työpajapaikkaa,
niin sitten tehtäisiin se leikkaus. Ei kelvannut ministerille.
Mutta toivon, että nyt kun tämä laki
täällä hyväksytään,
tähän palataan todellakin. Kun se selvitys työmarkkinatuesta
ja pakkohausta tulee, niin sitten puututaan tähän.
Olen paljon pohtinut ja seurannut tätä asiaa,
ja minun näkemykseni on se, että tässä on
ihan oikeasti tapahtunut se vahinko, että ei ole ymmärretty
ennen kuin nyt vasta tuolla sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä,
mitkä tämän lain riskit ovat. Tämä voidaan korjata.
Kaikki me tiedämme, että lakeja voidaan korjata.
Ensimmäinen varapuhemies:
Totean tähän väliin, että meillähän
on tapana täällä puhuttelumuotona "ed.
se ja se" eikä pelkästään joko
etunimi taikka sukunimi.
Otetaan vastauspuheenvuoroja edustajille Arhinmäki,
Guzenina-Richardson, Erkki Virtanen, Lahtela, Väätäinen
ja Asko-Seljavaara. Otetaan nämä ja sitten mennään
sovinnolla puhujalistaan — käynee näin.
Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ei tietysti etunimi miestä pahenna.
Kun kuuntelin ed. Alanko-Kahiluodon puheenvuoroa, niin kyllä ed.
Alanko-Kahiluoto onnistui ylittämään
kaikki tähänastiset vihreiden saavutukset. Siis
aivan hämmästyttävällä tavalla hän
pystyi Soininvaaran, Sata-komitean perusturvajaoston puheenjohtajan,
esityksen kääntämään,
ja äänestykset, joita täällä eduskunnassa on
käyty, hän pystyi kääntämään
niin päin, että itse asiassa vasemmisto-oppositio
on tehnyt Soininvaaran esitykset ja vasemmisto-oppositio on pakottanut
hallituspuolueiden kansanedustajat ja hallituksen tekemään
näitä järjettömiä esityksiä. Ja
nyt eletään niin kuin kokoomuslaisessa hengessä toivotalkoissa,
että myöhemmin tehdään jotain.
Kerrottakoon nyt, ed. Alanko-Kahiluoto, että vasemmistolla
ei ollut Sata-komiteassa edustajaa ja vasemmisto on aina ollut sitä mieltä,
että perustuslakivaliokunnan ei pidä tehdä politiikkaa
vaan tulkita, onko laki perustuslain mukainen vai ei ole. Asianomainen
valiokunta tekee sitten (Puhemies: Minuutti on nyt ylittynyt reippaasti!)
tulkinnan siitä, mikä on poliittinen linja.
Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kyllä se niin on, että perustuslakivaliokunnan
rooli on aivan erilainen kuin sosiaali- ja terveysvaliokunnan rooli.
Perustuslakivaliokunta ei pysty arvioimaan, millä tavalla
laki sitten käytännössä toimisi.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta kuulee lukuisia asiantuntijoita ja
tämän työn kautta tekee sitten oman arvionsa,
ja kuten vihreiden edustaja valiokunnassa hyvin tietää,
siellä ei todellakaan katsottu tätä lakia
hyvällä. Ja se on meidän tehtävämme
sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäseninä tuoda
tämä viesti myöskin tänne suureen
saliin ja täällä suuressa salissa kaataa
sellaiset lait, jotka eivät käytännössä toimi.
Nyt jos vihreillä on selkärankaa, niin vihreät, kuten
itsekin ed. Alanko-Kahiluoto, toteavat, että tämä laki
on hyvin ongelmallinen eikä tällaisenaan tule
toteuttamaan sitä tarkoitusta, joka tässä laissa
on jonnekin sinne rivien väliin upotettu. Minkä takia
vihreät eivät nyt nouse, kapinoi, kertakaikkisesti
irtaudu hallitusrintamasta ja seiso omien arvojensa puolella? Te
olette myyneet jo monia omia arvojanne täällä (Puhemies:
Minuutti on taas kulunut!) eduskuntasalissa, älkää myykö tätä viimeistä nuorten
puolesta lupaamaanne.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ed. Järvinen, työmarkkinatukilaki
oli täällä auki tasan vuosi sitten. Ed.
Järvistä ei näkynyt ensimmäistäkään
kertaa koko salissa tekemässä tätä esitystä,
jota hän nyt täällä vaatii. Se
olisi ollut silloin mahdollista. Ei se nyt ole mahdollista, kun
se laki ei ole auki. Sen sijaan tämä laki on auki.
Ja toisekseen, Sata-komitean ammattiyhdistysjäsenissäkään
ei ollut yhtään vasemmistoliittolaista, ed. Asko-Seljavaara.
(Ed. Asko-Seljavaara: Olihan! Yksitoista!) — Ei ollut,
lukekaa se lista ja näyttäkää minulle
yksikin (Ed. Arhinmäki: Yksitoista? Ohhoh!) vasemmistoliittolainen
edustaja sieltä.
Ja sitten, ed. Alanko-Kahiluoto, ministeri Brax lähti
tuosta pois, mutta kehottaisin teitä nyt konsultoimaan
häntä siitä, mikä se perustuslakivaliokunnan
todellinen tehtävä täällä on.
Perustuslakivaliokunta ei ota kantaa lakien hyvyyteen tai huonouteen.
Se tutkii sitä, missä säätämisjärjestyksessä ne
pitää täällä säätää,
ja siihen tämä arvio perustui. Siitä,
onko se oikea tai väärin, (Puhemies: Ja jälleen
minuutti on rikki!) voi olla monta mieltä.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Alanko-Kahiluoto puhui ihan oikeasti,
keitä tämä koskee. Mutta sitten se loppupäätelmä siitä,
kun totesitte, jotta pitää palata myöhemmin,
sehän tarkoittaa sitä, että tässä välissä ennättää tapahtua
hirveätä vahinkoa. Kun tiedetään
nämä reppanat, keitä tämä koskee,
ne ovat semmoisia, joiden elämä ei ole hallinnassa, eivät
hallitse sitä, eivät jaksa käydä koulua
tai joku muu ongelma on elämässä. Sen
takia tämä pitäisi korjata nyt suoraan
eikä tehdä sitä vahinkoa, koska se vahinkohan
tarkoittaa, että sieltä tippuu ihmisiä.
Ne ovat jossakin katuojassa, ne ovat kokonaan mahdollisesti menetettyä sukupolvea.
Niin kuin aikaisemmin työhuoneessa kuulin, kun ed. Pulliainen
puhui Oulusta esimerkkinä, millaista porukkaa siellä on,
niin tässä on samanlaisia ihmisiä: nuoria
ihmisiä, jotka kun menettävät sen elämänhallinnan,
niin se voi mennä lopullisesti.
Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On tässä syntynyt kyllä aika erikoinen
tilanne. Minusta ed. Alanko-Kahiluoto hyvin perusteli sen, miksi
tämän lain hyväksymisessä ollaan
tekemässä suuri virhe. Ja minua hirveästi
ihmetyttää se, kun sosiaali- ja terveysvaliokunnassa
kaikki asiantuntijat ovat olleet tämän lakiesityksen
kumoamisen kannalla ja suurin osa sosiaali- ja terveysvaliokunnan
jäsenistä on huomannut sen, että ollaan
tekemässä isoa virhettä. Ei voi olla
niin, että jos koko valiokunta huomaa virheen tapahtuvaksi,
niin sen annetaan mennä läpi sen takia, että ministerin
ajatus ei ole muuttunut. Tässä kyllä nyt
sitten täytyy valiokunnassa olevien ihmisten, jotka ovat
tätä hyväksymässä,
katsoa vähän peiliin. Tämän
talon täytyisi säätää sellaisia
lakeja, jotka kohtelevat ihmisiä oikeudenmukaisesti, eikä voi
olla niin, että kun virhe huomataan, niin annetaan sen
tavallaan kertautua.
Olen ed. Lahtelan kanssa samaa mieltä, että jos
tämä laki hyväksytään
(Puhemies: Ja minuutti täyttyy!) ja niitä virheitä yritetään
korjata myöhemmin, niin siinä on ehtinyt jo tapahtua
todella suuret vahingot.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Oppositio kyllä nyt herkuttelee
tällä 10 §:n muutoksella, ja teidän
kaunopuheisuutenne on saanut opiskelijajärjestötkin
uskomaan, että tässä on jotakin pahaa.
Te kerta kaikkiaan huidotte ja huudatte tästä niin
kovasti, että kaikki luulevat, että tämä on
jollakin tavalla huono asia. (Välihuutoja vasemmalta)
Tämän pykälämuutoksen ainoa
tarkoitus on löytää ne nuoret, jotka
ovat keskeyttäneet opintonsa (Ed. Arhinmäen välihuuto)
tai työntekonsa, ja ohjata heidät sosiaalityöntekijän
huomaan, jolloinka hän voi auttaa ja löytää heille
uuden opiskelupaikan. Ei tätä sovelleta suinkaan
mihinkään mielenterveyspotilaisiin, niin kuin
ed. Arhinmäki toteaa. Te olette täysin väärin
käsittänyt tämän asian, ja te
olette levittänyt (Ed. Arhinmäki: Kaikki asiantuntijat
ovat myös käsittäneet väärin
tämän asian!) tämän uskomuksen
koko Suomeen. Te olette väärässä!
Ensimmäinen varapuhemies:
Ja vielä vastauspuheenvuoro ed. Alanko-Kahiluodolle,
jonka jälkeen mennään puhujalistaan.
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hämmennyin niin täysin
tästä ed. Asko-Seljavaaran puheenvuorosta, että unohdin,
mitä olin sanomassa.
No, joka tapauksessa: Se, mikä on niin kuin suurin
riski tässä laissa, niin sehän on tietysti
se, että nuorelta leikataan se toimeentulotuki vaan pois
ja kukaan ei sitä kokonaisharkintaa tee. Eli se nuori jää vaille
sitä tarvitsemaansa apua. Se on se riski tässä.
Sillä, kun sanoin, että tähän
asiaan pitää palata jälkikäteen,
tarkoitin tietenkin sitä, että kun kyseessä on
hallituksen esitys — tämä tulee todennäköisesti
menemään läpi, niin kuin tiedätte — niin
sen takia katsoin proaktiivisesti tulevaisuuteen, että mitä lainsäätäjät
voivat tehdä. Kun tulee se selvitys siitä, miten
pakkohaku toimii, niin voidaan palata mielestäni tähän
asiaan ja korjata vahinko. Tätä mieltä olen.
Eihän meistä sille tässä yhtäkkiä mitään
kukaan voi, mitkä ne (Puhemies: Minuutti on täysi!)
sosiaalitoimen resurssit siellä kunnissa ovat. Mutta kysyn,
voisiko kokoomuksen ministeri Risikko nyt sitten laittaa kirjeen,
semmoisen hyvin painavan kirjeen kuntiin, että älkää soveltako
tätä leikkuria ennen kuin on tavattu nuori henkilökohtaisesti.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa puhemies! Minä vielä haluaisin korjata
tämän vasemmistoliiton uskomuksen tästä Sata-komiteasta. Silloin
kun se perustettiin, niin me laskimme, kuinka monta tunnetusti vasemmistolaista
henkilöä siellä on. Niitä oli
yksitoista henkilöä 64:stä. (Ed. Arhinmäki:
Voitko nimetä?) Siellä oli useampia ihmisiä.
(Hälinää)
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Annetaan puhujan puhua nyt rauhassa! — Olkaa hyvä.
— Voin etsiä sen listan teille. — Ja
todellakin tämän lain tarkoitus on auttaa näitä nuoria,
ei suinkaan heikentää heidän asemaansa.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Siitä, jotta tämä pitää korjata
jossain aikataulussa, niin mietitäänhän
ihan nyt tekniikkaa. Nyt jos ajatellaan, jotta semmoinen toive jätetään,
että tämä pitää korjata,
se ei tapahdu nimittäin ihan heti. Tulee vaalikampanja.
Sitten kun katsoo ensi kevättä, mitä tapahtuu
siellä: hyvä, että saa hallituksen ennen
juhannusta pystyyn. Sitten hallitus tuo esityksen, ja se menee varmaan
tuonne vuoden eteenpäin ennen kuin on toivossa mitään
uutta korjausta. Silloin on tapahtunut tosi iso virhe.
Kysehän on niistä nuorista, ketkä mahdollisesti
keskeyttävät koulun. Yhteishaussa kun haetaan,
niin siellähän on useampi vaihtoehto. Voi olla,
että sattuukin se opinahjo, mihin sopisi, olemaan semmoinen,
että se ei sitten kiinnosta. Kysyn vaan teiltä — no
tiedän minä, miten viisaita olette olleet — ettekö koskaan
elämässänne ole tehneet yhtään
virhevalintaa. Ettehän? Minä olen tehnyt niitä,
ja tuntuu, että sitten pitää muuttaa suuntaa.
Ja näille nuorille, kun ovat vielä epävarmempia,
nuoria ihmisiä, joilla ei ole elämänkokemusta,
mahdollisesti tapahtuu tämmöistä, että sitten
keskeyttää, ei huvita, ei jaksa. Sen
takia tässä tehdään kyllä tosi
paha virhe, ja toivon, että huomenna äänestyksessä olisi
rohkeutta vihreillä ja kokoomuksella kanssa, jotta kaadetaan
tämä ja vaaditaan uusi esitys.
Tuula Väätäinen /sd:
Arvoisa puhemies! Ei huonosti voivien nuorten etsimiseen kyllä tarvita toimeentulotuen
leikkuria. Kyllä ne on ihan muut toimenpiteet, millä nämä nuoret
saadaan esille ja tarvittavien toimenpiteiden piiriin.
Toiseksi, on se kyllä merkillistä, jos tässä salissa
täytyy säätää sellaisia
lakeja, joista sitten sanotaan, että ministerin pitää laittaa
kirjelmä perään kunnille ohjeeksi, että älkää nyt
sitten toteuttako tätä lakia. Eihän tämä ole
mistään kotoisin. Kyllä kai se lähtökohta
pitäisi olla niin, että kirjeiden pitäisi
lähteä perään, että toteuttakaa
lakeja ja noudattakaa sitä, mitä tämä talo
on säätänyt. Elikkä tämäkin
jo kertoo siitä, että ollaan todella säätämässä sellaista
lakia, joka vie nuorten elämää ja asiaa
taaksepäin eikä eteenpäin, niin kuin
on kuviteltu. Ja se on kyllä hyvin kirjattu tässä sosiaali-
ja terveysvaliokunnan mietinnössä ihan hallituspuolueitten
kansanedustajien allekirjoittamana.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Kun kävin uudelleen taas jälleen
kerran läpi tätä 10 §:ää,
niin todellakin, niin kuin täällä on
joissakin puheenvuoroissa todettu, tämä lainsäädäntö on
osittain voimassa, mutta tässä tarkennetaan tällä lisäyksellä ja
kohdennetaan tämän lain käyttö nimenomaan
nuoriin, alle 25-vuotiaisiin, ja perustellaan, millä tavalla
tämä tulisi toteuttaa.
Suurena riskinä tässä laissa on nimenomaan
se hätähuuto, joka täälläkin
tavallaan heijastuu meidän keskusteluissamme ja sitten
ulkopuolella, kun tänään otimme vastaan
nuorten oman hätähuudon näitten järjestöjen
kautta. Se riski on nimenomaan se, että tätä lainsäädäntöä lähdetään sitten
kategorisesti toteuttamaan eri puolilla Suomea ja sitä toteutetaan
nimenomaan tämän leikkurin avulla. Ja kun me samanaikaisesti
olemme todenneet useita useita kertoja niin tässä salissa kuin
sosiaali- ja terveysvaliokunnassakin, että meillä on
suuri puute sosiaalityöntekijöistä ja niistä tukimuodoista,
joita nämä nuoret ensisijaisesti tarvitsevat,
niin suurena riskinä on se, että tästä lainsäädännöstä tulee
toimeentulotukileikkuri eikä tästä tule
sitä todellista nuorten yhteiskuntatakuujärjestelmän
muotoa.
Sen takia tätä lakia ei voi missään
nimessä hyväksyä, varsinkaan kun me tiedämme
vielä, että toimeentulotukilainsäädäntö ei
tänä päivänä kohtaa
sitä todellista arkea, mitä sen pitäisi
olla. Ja kun toimeentulotukea tulkitaan eri puolilla Suomea eri
tavalla, niin tästä voi tulla hyvinkin vaikea
toimintamuoto eri puolille Suomea, miten tätä lakia
lähdettäisiin sitten toteuttamaan nimenomaan näitten
alle 25-vuotiaitten nuorten osalta. Tämän takia
koen, että tätä lakia ei pitäisi
lainkaan hyväksyä ja koko tämä pykälä kokonaisuudessaan
pitäisi purkaa ja arvioida aivan uudella tavalla, nimenomaan
sillä tavalla, että se tukee sen toimeentulon
viimesijaista turvaa, jossa sosiaalipalvelut ovat (Puhemies: Ja
2 minuuttia!) yksi osa ja toimeentulotuki, talouden tuki, on yksi
osa.
Paavo Arhinmäki /vas:
Arvoisa puhemies! Kun kokenut ed. Asko-Seljavaara totesi, että olen
niin hyvä agitaattori, että pystyn kääntämään
kaikkien sosiaali- ja terveysvaliokunnassa olevien asiantuntijoiden
näkemykset jo etukäteen, pystyn kääntämään
kaikkien opiskelijajärjestöjen näkemykset
ja kaikkien poliittisten nuorisojärjestöjen näkemykset,
niin otan tietysti tämän arvion suurella ylpeydellä vastaan.
Ongelma tietysti on se, että tämä minun
hetkellinen ikään kuin egoboostini, jonka tästä arviosta
sain, valitettavasti typertyi sitten siihen, kun kuulin jatkossa
ed. Asko-Seljavaaran arvion Sata-komitean jäsenten poliittisista
taustoista. Jos arvio minun agitaatiokyvyistäni on samalla
asiantuntemuksella tehty kuin ed. Asko-Seljavaaran arvio Sata-komitean
jäsenistä, niin valitettavasti, vaikka kuinka
olisin mielelläni tämän ed. Asko-Seljavaaran
arvion pitänyt itselläni, se ei taida pitää sen
enempää paikkaansa kuin käsitys Sata-komitean
jäsenistäkään.
Todettakoon nyt, että oppositio jätettiin
Sata-komiteasta ulos ja tämä laki on siitä yksi
tulos. Tässä Sata-komiteassa ei ollut yhtään
vasemmiston edustajaa. Kun viittasitte siihen, että joidenkin
muiden järjestöjen kautta olisi voinut olla vasemmiston
edustajia, niin valitettavasti he eivät edusta silloin
vasemmistoa vaan omaa järjestöään.
Ei tällaisiakaan ollut. Itse asiassa tämä arvio on
varmaan samaa tasoa kuin hienossa dokumenttielokuvassa Liikkumavara,
jossa ed. Asko-Seljavaara ponnekkaasti arvioi, että eräs
asiantuntija (Puhemies: 2 minuuttia on mennyt!) sosiaali- ja terveysvaliokunnassa
oli varmasti sosialidemokraatti, kunnes kävi ilmi, että hän
oli kokoomuksen kunnallisvaaliehdokas.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa puhemies! Minä luotan kyllä täydellisesti
Suomen sosiaalityöntekijöihin, että kun
he löytävät tällaisen nuoren,
joka on keskeyttänyt opintonsa tai työntekonsa,
niin heillä on mahdollisuus sanoa, että jos et
tule tänne haastatteluun ja jos en auta sinua, niin sinun
toimeentulotukeasi leikataan, jolloinka tämä nuori
varmasti suostuu siihen, että hän tulee ja häntä autetaan.
Toimeentulotuki on käsittääkseni varsin
automaattinen, sen varmaan ed. Anneli Kiljunen osaa sanoa, joka
on itse sitä myöntänyt. Se on niin automaattinen,
että näitä nuoria ei saa millään
kiinni muuta kuin sillä tavalla, että heidät
tavallaan velvoitetaan tulemaan sosiaalityöntekijän
luokse. Minä luulen, että tällä lailla
löytyy niitä henkilöitä, jotka
tarvitsevat todella apua.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Kuulkaapas, ed. Asko-Seljavaara, mitenkähän
se mahtaa olla. Nämä samat laithan ovat olleet
voimassa — lukuun ottamatta tätä lisättyä leikkausta,
joka tässä nyt tulee — tähänkin
saakka. Miksi niitä nuoria ei ole tähän
saakka tavoitettu? Jos heitä ei ole haluttu tavoittaa,
niin mistä se halu nyt sitten syntyy? Siitäkö,
että niille nuorille säädetään
se keppi? Miksei sitä keppiä säädetä niille,
jotka ovat jättäneet sen tehtävänsä sitten
tähän mennessäkin täyttämättä?
Eihän tämmöinen logiikka minnekään
toimi.
Ed. Alanko-Kahiluoto, te pyysitte, että eduskunnan
pitäisi lähettää kirje ministeri
Risikolle. (Ed. Alanko-Kahiluoto: En sanonut!) Eduskunta lähettää kirjeen.
Se lähettää sen tosin tasavallan presidentille
sen jälkeen, kun huomenna olemme kirjoittaneet sen kirjelmän
sisällön. Me kirjoitamme huomenna sen kirjeen
sisällön päättäessämme,
hyväksytäänkö tämä laki
vai ei. Paras kirje, minkä me voimme täältä lähettää,
on se, että me olemme hylänneet tämän
lakiesityksen.
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En tietenkään sanonut,
että eduskunnan pitäisi lähettää ministeri
Risikolle kirje, vaan sanoin, että se, mitä tässä nyt
ministeri Risikko voisi tehdä paikatakseen tätä tilannetta,
olisi nimenomaan se, että ministeri lähettää kuntiin
kirjeen siitä, miten pitää olla nyt valppaana
tämän toimeentulotuen leikkaamisen kanssa, jotta
siitä ei tule semmoista automaattista leikkuria. Aivan
kuten ed. Sirpa Asko-Seljavaara tuossa äsken sanoi, niin
silloin jos näin toimittaisiin, että sosiaalivirkailija
tapaa nuoren ja katsotaan se tilanne, nuori voidaan esimerkiksi
lähettää sinne työpajalle tai
niihin palveluihin, joita hän tarvitsee, niin silloinhan
yhteiskunta toimisi vastuullisesti. Voisi jopa ajatella, että silloin
tämä olisi hyvä laki, että tavoitetaan
se nuori. Silloin toimittaisiin vastuullisesti.
Ei se olisi ensimmäinen kerta tällä vaalikaudella,
kun on lähtenyt eduskunnasta ministerin kirje. Esimerkiksi
Temmissä on toimittu sillä tavalla. Temmistä on
lähtenyt työvoimahallinnon virkailijoille kirje
siitä, (Puhemies: Minuutti on nyt rikki!) miten pitää tulkita
tiettyä lakia. Kyllä tämä on
aivan mahdollista, että näin toimitaan.
Keskustelu päättyi.