Täysistunnon pöytäkirja 126/2010 vp

PTK 126/2010 vp

126. TIISTAINA 7. JOULUKUUTA 2010 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

34) Hallituksen esitys laiksi toimeentulotuesta annetun lain 10 §:n muuttamisesta ja 11 §:n väliaikaisesta muuttamisesta

 

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys sisältää kaksi erillistä ehdotusta, jotka siis molemmat liittyvät toimeentulotukeen. Toinen on erittäin hyvä ja toinen taas erittäin huono. Näin toisessa käsittelyssä tämä tekee kyllä hyvin vaikeaksi ainakin henkilökohtaisesti sen ratkaisun, olenko nyt sitten lopulta hyväksymässä vai hylkäämässä äänestyksessä tämän lakipaketin.

Nimittäin tämä ensimmäinen osa on se, että toimeentulotuen perusosaa nuorten kohdalla heikennetään. Tämä perusosan alentaminen ja siihen liittyvä suunnitelma nuoren aktivoimiseksi on tietysti lähtökohtaisesti periaatteessa hyvää tarkoittava eli ajatus siitä, että voidaan edistää nuoren omatoimisuutta ja sijoittumista yhteiskuntaan. Mutta kyllä tämä lakiehdotuksen keino on täysin epäonnistunut, se toimii päämääräänsä vastaan. Ei perusturvan alentaminen toimi kannustimena, jollei nuoren kohtaamiseen, hänen elämäntilanteensa perusteelliseen selvittämiseen ole tosiasiallisia resursseja. Se on kyllä käynyt koko valiokunnalle täysin selväksi, että näitä resursseja ei yksinkertaisesti ole. Eli täysin sinisilmäinen on kyllä se kansanedustaja, joka luulee, että kyetään sitten poimimaan nämä nuoret, joilta on siis "keppinä" toimeentulotuen perusosa leikattu, ja auttamaan heitä eteenpäin.

Tällä hetkellä palvelujärjestelmämme ei pysty valitettavasti turvaamaan ihmisarvoista kohtelua syrjäytymisvaarassa oleville tai jo vakavasti syrjäytyneille nuorille. Tällainen esitetyn kaltainen perusosan alennus olisi mahdollinen vain sellaisessa tilanteessa, jossa eri toimijat pystyisivät aidosti tukemaan nuorta hakeutumaan koulutukseen ja työelämään. Nyt nuorelta, joka syystä tai toisesta tippuu sieltä koulutuksen ulkopuolelle, uhataan viedä pienetkin mahdollisuudet sinnitellä arjessaan. Kyllä nuorten aktivoiminen edellyttäisi toisenlaisia keinoja kuin mitä tämä sanktiomalli edustaa. Asiantuntijat olivat tästä kyllä verraten yksimielisiä valiokunnassa. Eli nuoret tarvitsisivat heille räätälöityjä kokonaisvaltaisia palveluja, jotka tukevat ja kannustavat nuorta takaisin koulutukseen ja sitä kautta työelämään.

Ihmettelen kyllä syvästi sitäkin, että hallituspuolueista ne, jotka aika selvästi ovat tätä mallia vastustaneet, näyttävät tämän hyväksyvän. Erityisesti toivon sitä, että vihreät tässä yhteydessä osoittaisivat tämän kantansa muutoinkin kuin vain puheissa.

Sitten tässä on tämä toinen osa eli toimeentulotuen etuoikeutetun ansiotulon osuus, jonka tarkoituksena on siis edistää henkilön mahdollisuuksia parantaa toimeentuloaan pienillä omilla ansioilla ja sijoittumista myöhemmin toivon mukaan työelämään pysyvämminkin. Tämän määräaikaisesti voimassa olleen säännöksen on huomattu johtaneen toimeentulotukiasiakkaiden aikaisempaa oikeudenmukaisempaan kohteluun, työssä käyvien asiakkaiden toimeentulotuen kohtuullisempaan tasoon ja myös siihen kannustavuuden lisäämiseen, mikä oli Sata-komiteankin idea. Tässä hallitus nyt esittää, että tätä määräaikaisesti säädettyä lakia tältä osin jatkettaisiin edelleen määräaikaisena.

Sellaiseen asiaan haluan kiinnittää huomiota, että tässä laissa tuensaajataloudella tarkoitetaan yhden henkilön taloutta tai toimeentulotukilain 3 §:n mukaista perhettä ja etuoikeutetun tulon maksimimäärä on jostakin syystä kotitalouskohtainen, syystä, jota ei oikein osattu edes selittää meille valiokunnassa. Esimerkiksi kahden hengen taloudessa voi tuloja olla molemmilla, mutta puolisoiden yhteenlaskettu etuoikeutettu tulo voi olla korkeintaan 150 euroa kuukaudessa eli molemmille puolisoille sitten vain se 75 euroa erikseen. Etuoikeutetun tulon enimmäismäärä on siten sama riippumatta siitä, onko samassa taloudessa tulonsaajia yksi tai useampia. Mielestäni tämä etuoikeutetun tulon maksimimäärä tulisi muuttaa henkilökohtaiseksi, ja sen vuoksi olen tehnyt tähän vastalauseeseen liitetyn ponnen.

Jotta työelämän ulkopuolella olevat toimeentulotukea saavat henkilöt ottaisivat vastaan tilapäistä tai hyvin pienen tuntimäärän tarjoavaa osa-aikaista työtä, mielestäni tätä etuoikeutetun tulon määrää tulisi myös muuttaa kannustavammaksi. Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettiin sisältyvässä lakialoitteessa, josta äänestimmekin ensimmäisessä käsittelyssä, esitetään, että huomioon ei otettaisi vähintään 25:tä prosenttia ansiotuloista maksimimäärän ollessa 175 euroa. Tämä olisi hyvin maltillinen parannus. Enemmänkin olisi voinut ehdottaa, mutta tämä merkitsisi valtion budjetissa noin 15 miljoonan euron panostusta. Mielestäni edelleenkin tähän suuntaan tulisi kyllä pyrkiä, vaikka tämä nyt tuossa ensimmäisessä käsittelyssä ei menestynytkään.

Arvoisa rouva puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyisi seuraavan lausuman: "Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee esityksen, jolla toimeentulotuen etuoikeutetun tulon maksimimäärä muutetaan henkilökohtaiseksi."

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Sanoin tältä paikalta lain ensimmäisessä käsittelyssä, että tämä on kohtuuttomin, surullisin ja sietämättömin lakiesitys, jonka olen tässä talossa tavannut. Käsitykseni ei ole vähimmässäkään määrin tästä muuttunut, se on entisestään vahvistunut siitäkin huolimatta, että selittelyjen taso on lisääntynyt. Se on saavuttanut suorastaan yliver-taisia mittasuhteita. Hallituspuolueilla näyttää olevan vakava omantunnon ongelma tässä asiassa. Kun mieli tekisi olla oikeudenmukainen mutta kun ei saa ja kun ei uskalla, niin sitten pitää keksiä selityksiä. Tuolla portailla tänään ennen istunnon alkua olleessa mielenosoituksessa kuulimme niistä vaikuttavia esityksiä, tosin ne olivat yhtä murheellisia kuin vaikuttaviakin.

Se keskeinen selityshän tässä kuuluu, tämän lain puolustajien toimesta annettuna, että nyt kun tämä laki tulee, niin tämän jälkeen niille nuorille, jotka ovat jääneet vaille sitä tukea, joka siis pelastaisi tai rohkaisisi heidät koulutukseen tai muihin aktiivitoimenpiteisiin, tämän lain säätämisen jälkeen se tuki nyt sitten tulee. Mutta mistä se tulee? Tämä laki ottaa kunnilta 2 miljoonaa rahaa pois niistä palveluista ... (Ed. Asko-Seljavaaran välihuuto) — Joo, siis tämä vähentää kuntien menoja kuulemma 4 miljoonaa, eli näiltä kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta nuorilta otetaan 4 miljoonaa pois toimeentulotukena, minkä seurauksena kuntien valtionosuudet tippuvat 2 miljoonaa. Ja se 2 miljoonaahan on pois juuri niistä tehtävistä, joilla ne nuoret pitäisi saattaa sellaiseen tilaan, kuten te hallituspuolueet sanotte, ettei teiltä enää tarvitse leikata.

Mutta jos nyt kuvitellaan, että asia olisi näin, niin onhan nyt kummallista logiikkaa se, minkä takia niitä nuoria sitten tässä rangaistaan. Jos kerran ne tuen mahdolliset antajat ovat siellä kunnissa jo nyt mutta eivät ole antaneet tukea, vasta tämän lain säätämisen jälkeen he ymmärtävät sitä alkaa antaa, niin minkä takia tässä niitä nuoria rangaistaan? Miksi ei rangaista sitten niitä, jotka ovat jättäneet tehtävänsä hoitamatta? No, eiväthän he ole jättäneet tehtäviään hoitamatta, koska niitä voimavaroja ei kunnissa ole tähänkään saakka ollut riittävästi.

Me kuulimme valiokunnassa erittäin vakuuttavia kertomuksia niiltä ihmisiltä, jotka tekevät nuorten kanssa töitä, näitten kaikkein syrjäytyneimpien. Diakonissalaitoksen Vamos-projektin edustajat esittivät vaikuttavimmat asiantuntijalausunnot, joita minä olen siinä valiokunnassa kuullut. Väitänpä, että minkään hallituspuolueen edustajallakaan ei ole kanttia kiistää tätä asiaa, ne olivat todella vaikuttavia. Siitä huolimatta portaille ja tänne pönttöön marssii hallituspuolueitten edustajia, jotka sanovat, että "onhan tää kauheeta, on tää niin kauheeta, mutta kyllä meijän nyt pitää vaan kirjan mukaan mennä".

Kyllä me tietysti tiedämme tässä talossa, mitä se "kirjan mukaan" tarkoittaa, ja itsekin olen sinänsä ryhmäkurin kannattaja, koska ilman sitä järjellinen hallituspolitiikkakaan ei ole mahdollista. Mutta kyllä jossain pitäisi kulkea omantunnon raja. Kyllä minä nyt erityisesti vihreiltä kysyn, missä se teidän rajanne on. Kysyn minä tietysti sitä muiltakin hallituspuolueitten edustajilta, mutta kyllä siis nyt kuljetaan sellaisella rajalla, että jos tästä mennään yli, niin minne sitten oikeasti mennään? Me emme voi mennä pidem-mälle, jos me haluamme pitää niistä kaikista heikoimmista nuorista kiinni. Siis tässä rangaistaan niitä, jotka eivät pysty osallistumaan toimiin, joita tässä tarjotaan kepin uhalla. (Ed. Asko-Seljavaaran välihuuto) — Niitä nimenomaan rangaistaan, niitä, jotka eivät osallistu koulutukseen tai ovat kieltäytyneet aktiivitoimenpiteistä tai työstä, koska sellaista työtä, jota he pystyisivät tekemään, ei ole tarjolla. Ja sitten kun heille on tarjottu koulutusta, niin he ovat kieltäytyneet siitäkin sen vuoksi, että ovat niin sairaita, huonossa kunnossa, syrjäytyneitä, että eivät pysty siihen osallistumaan. Heiltä viedään 20—40 prosenttia viimesijaisesta toimeentuloturvasta eli toimeentulotuesta.

Kun täällä salin ulkopuolella kyseltiin sitä, minkä takia vasemmistopuolueet perustuslakivaliokunnassa sitten olivat tämän kannalla, niin eivät ne siellä olleet sen kannalla. Perustuslakivaliokunta käsittelee vain sitä, missä järjestyksessä lakeja täällä säädetään, ja se otti kantaa siihen, että 1990-luvulla syntyneen sinänsä kyseenalaisen päätöksen perusteella toimeentulotukea on voinut leikata jo aiemmin. Kyllä nytkin voidaan tietenkin leikata, niin kuin nyt leikataankin, mutta kysymys on siitä, onko tämä moraalisesti oikein, onko tämä inhimillistä, onko tämä oikeudenmukaista. Minun mielestäni ei ole, ja sen vuoksi — siitäkin huolimatta, että tässä on mukana tämä 11 §, johon ed. Räsänen tässä puheenvuorossaan viittasi ja jota voi pitää jossain määrin hyödyllisenä, mutta kun siitä koituvat hyödyt ovat niin paljon vähäisemmät kuin tästä 10 §:stä koituva haitta, yhteiskunnallinen, moraalinen, oikeudenmukaisuushaitta — esitän, että lakiesitys hylätään toisessa käsittelyssä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Meillä oli tänään mahdollisuus kuulla kaikkiaan 16:ta nuoriso- ja opiskelijajärjestöä, jotka kantoivat suurta huolta nuorista, joilla on riski pudota yhteiskunnan ulkopuolelle lähes totaalisesti. Heidän näkemyksensä mukaan hallitus ajaa tämän lain piirissä olevat nuoret entistä vaikeampaan tilanteeseen. He paheksuivat sitä, että heitä ei ole kuultu, vaikka nuorisolain mukaan näin tulisi tehdä. Tästä syystä he reagoivat lakiesitykseen vasta nyt tänä päivänä.

Minun mielestäni tämänpäiväisessä kuulemisessa, jossa meistä osa oli kuulemassa näiden nuorten ääntä, tämä huoli oli aito. Siellä nimenomaan kannettiin huolta siitä, mitä yhteiskunta aikoo tehdä niille nuorille, jotka ovat tällä hetkellä kaikkein heikoimmassa asemassa.

Arvoisa rouva puhemies! Me sosialidemokraatit emme tule hyväksymään hallituksen esitystä toimeentulotuen leikkaamisesta 20 tai 40 prosentilla alle 25-vuotiailta nuorilta. Nämä nuoret, joita laki koskee, ovat usein kaikkein heikoimmassa asemassa olevia nuoria. Heillä saattaa olla takana jo pitkä syrjäytymisen kehitys, eivätkä he ole saaneet apua tai tukea silloin, kun he olisivat sitä aikaisemmin tarvinneet. Heillä saattaa olla vaikea perhetilanne takana, päihdeongelmaa, mielenterveysongelmia, sosiaalisten suhteiden vaikeuksia, asunnottomuutta. Heillä saattaa olla omaan elämänhallintaan liittyviä vaikeuksia ja ongelmia. Näiden seurauksena he eivät kykene hakeutumaan koulutukseen tai työelämään, mikä jo sinällään on erittäin suuri riski näille nuorille.

Nyt hallitus rankaisee heitä entisestään, tekee heidän elämänsä entistä vaikeammaksi. Heillä on usein myös taloudellisia vaikeuksia, ja koska he ovat menettäneet jo työttömyysturvansa ja ehkä opiskelijaetuutensa, he ovat olleet pelkästään toimeentulotuen varassa. Nyt hallitus leikkaa sitäkin, tätä todella pientä toimeentulotukea. Näiden nuorten tulisi tällä leikkurilla tulla toimeen 250 eurolla kuukaudessa. Tämä ei millään tavalla ole perusteltua. Ensinnäkin meidän yhteiskuntamme köyhyysraja on reilut 1 100 euroa. Tietenkin sillä katetaan myös muut elämisen kustannukset. Mutta se, että ihmisen pitäisi tulla toimeen 250 eurolla kuukaudessa, ei voi olla meidän hyvinvointiyhteiskuntamme perusta näille nuorille. Mielestäni tämä on näiden nuorten selkeä heitteillejättö.

Yksikään valiokunnan asiantuntija ei hyväksynyt tätä lakiesitystä. Kaikki totesivat, että nämä nuoret tarvitsisivat nykyistä huomattavasti enemmän apua, tukea, aikuista ihmistä rinnalleen, joka auttaisi heitä, jotta he saisivat otetta elämästään eivätkä putoaisi lopullisesti yhteiskuntamme ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Me emme voi millään perustella emmekä hyväksyä tätä lakiesitystä. Olimme valiokunnassa alustavasti hylkäämässä 10 §:n ja olemme esittäneet sitä myös täällä eduskunnassa ja olemme tietenkin tätä mieltä edelleen. Esityksessä on myös 11 §, josta ed. Erkki Virtanen äsken mainitsi, jossa on paljon hyvää. Tässä pykälässä muun muassa tuetaan sitä, että jos ihminen on työelämässä, toimeentulotuessa ei huomioida hänen tulojaan 150 euroon saakka tai 20 prosenttia hänen tuloistaan. Tämä on positiivinen asia. Mutta kun arvioimme koko lakiesitystä ja kokonaisuutta, niin katsomme aivan samalla lailla, kuten ed. Virtanen omassa puheenvuorossaan totesi, että tämä 10 § tuo niin paljon heikennystä näiden ihmisten elämään ja sinällään se on niin suuri periaatteellinen ja yhteiskunnallinen kysymys, että emme tule myöskään hyväksymään koko tätä lakiesitystä.

Sen takia kannatan ed. Virtasen tekemää esitystä siitä, että tämä lakiesitys tullaan hylkäämään.

Maria Guzenina-Richardson /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt on kyllä ihan perusteltua kysyä, mitä tällä lailla oikeastaan halutaan. Laki, joka ei toteuta tarkoitustaan, on laki, jota ei pitäisi missään tapauksessa säätää. Täällä lain perusteluissa todetaan, että tällä pyritään estämään syrjäytymistä, kun kaikki asiantuntijat ovat kuitenkin omissa lausunnoissaan ja nuorisojärjestöt omissa lausunnoissaan todenneet, että tämä laki nimenomaan syrjäyttää.

Kun tästä laista keskusteltiin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, edustajat yli puoluerajojen pudistelivat päätään. Valiokunnan kuultavaksi kutsutut asiantuntijatkin totesivat yksimielisesti, että laki on huono, toimimaton, jopa siis vahingollinen. Näihin asiantuntijoiden lausuntoihin ei oikeastaan sisältynyt tulkinnanvaraa, niin yksimielisiä ne olivat. Asiantuntija totesi esimerkiksi, että viimesijaisen toimeentuloturvan tuen määrän raja on asetettu jo nykyisellään niin alas, ettei siitä yksinkertaisesti voi ottaa mitään pois. Hän totesi myös, että on kohtuutonta alentaa toimeentulotukea, elleivät työvoimaviranomaiset voi osoittaa nuorelle työpaikkaa. Kannettiin huolta myöskin siitä, että tässä siis puututaan vajaakuntoisten sosiaalietuuksiin.

Sosiaaliasiamiehet ry. viittasi omassa lausunnossaan jopa perustuslakiin, jonka mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä. Heidän mielestään laki viittaa nyt koulutuspakkoon, eli nuori, joka on valinnut itselleen väärän alan opiskeltavaksi, joutuu tämän valintansa vangiksi. Jos hän keskeyttää opintonsa mutta on valmis menemään töihin, nyt säädettävä laki katsoo moista karsaasti. Huolta kannettiin myös niistä, jotka syystä tai toisesta menettävät opiskelukykynsä, ja väliinputoajista.

Esityksessä on arvioitu, että tämä perusosan alentaminen voisi tulla kysymykseen noin 2 000 nuoren kohdalla. Kuntaliitto toteaa tästä kohdasta "- - arvioidaan vähentävän toimeentulotukimenoja vuositasolla enintään 4 miljoonaa euroa, josta valtionosuutta on 2 miljoonaa", että kunnissa, valtakunnallisesti myöskin — jos mietitään, mitkä kustannukset kunnille seuraavat siitä, kun tämä nuori syrjäytyy — tässä mennään itse asiassa miinuksen puolelle. Tämä laki ei tuo säästöä, vaan se pahimmillaan tuo yhteiskunnalle jopa suuria kustannuksia pitkässä aikajuoksussa.

Tämä laki ei ota myöskään huomioon sitä, että kuntien resurssit, sosiaalityöntekijöiden tämänhetkinen työtaakka, etsivä nuorisotyö ja kaikki sellaiset tukitoimet, joilla nuoria pystyttäisiin avittamaan työnsyrjään kiinni ja auttamaan syystä tai toisesta takaisin sille oikealle polulle, jos he ovat jo syrjäytymisen polulle lähteneet, ovat tällä hetkellä erittäin heikot ja ne heikkenevät entisestään.

Tässä ei nyt ole kyse siitä, että kiistellään, kuka on oikeassa, hallituspuolueet vai oppositio. Kyse on inhimillisesti erittäin tärkeästä asiasta. Kyse on siitä, minkälaisen viestin täältä eduskunnasta me lähetämme näille nuorille. Minkälaisen viestin ne nuoret, jotka olivat tänään tuolla Eduskuntatalon rappusilla, saavat tämän talon toiminnasta, kun edustaja toisensa jälkeen kieltäytyy hyväksymästä tätä lakia, ainakaan julkisesti, ja kuitenkin tämä laki säädetään? Miksi täältä eduskunnasta ollaan lähettämässä nyt täytäntöönpanoon lakia, jota kukaan ei tunnu haluavan, jota kukaan ei oikeastaan pysty puolustelemaan ja jota asiantuntijat pitävät erittäin huonona lakina?

Arvoisa puhemies! Jos tämä laki menee läpi, se on kyllä todella surullinen päivä. Ja sitten olisi erittäin hienoa, jos tämä laki todellakin menee läpi täällä hallitusenemmistöllä, että nämä edustajat sitten ehkä löytävät jonkin näköisen järjellisen selityksen sille, minkä takia äänestivät tämän lain puolesta, vaikka olivat esimerkiksi valiokuntakäsittelyssä tätä lakia vastaan.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin kannatan ed. Räsäsen tekemää lausumaehdotusta. Sitten tämän asian osalta totean, että käytetyissä puheenvuoroissa on tullut ilmi se syvä huoli, joka meillä kaikilla pitäisi olla nuorista ja erityisesti syrjäytymisvaarassa olevista nuorista. Ja kun on ilmennyt, että tämä hallituksen esitys, vaikka siinä jotakin hyvääkin on, kuitenkin on omiaan lisäämään syrjäytymisvaaraa heikentämällä näiden nuorten elinolosuhteita, itsenäistä toimeentuloa, elämää, katson, että kyllä tämä hallituksen esitys on syytä hylätä niillä terveisillä, että hallituksen on valmisteltava toimenpiteet, joilla korjataan epäkohtia eikä siirretä niitä uudella tavalla eteenpäin.

Istunnon alussa käsiteltiin verolait ja annettiin hyvätuloisille jälleen selviä veronkevennyksiä. Nyt ollaan etsimässä pieniä säästöjä. Ehkä ne säästöt eivät tässä ole se varsinainen tavoite, mutta nekin kuitenkin ovat tässä mukana, ja tämä tapahtuu kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kustannuksella tai ainakin suurimmassa syrjäytymisvaarassa olevien kustannuksella. Tämä on kyllä sellainen omantunnonkysymys, jota jokaisen edustajan ja erityisesti ministerien on syytä pohtia sisimmässään.

Meidän on parannettava ensisijaisia toimeentuloetuuksia, mutta se ei tapahdu niin, että heikennetään nuorten kaikkein viimesijaista toimeentulotukea. Tällä tiellä, millä hallitus nyt on, ei ole hyvät seuraukset. Toivon, että jos tämä nyt tulee kuitenkin hyväksytyksi, niin seuraavassa hallituksessa tehdään nuorten osalta toisenlaista politiikkaa.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! En kuulu sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, eivätkä tämä lakialoite ja -esitys ole ominta osaamisaluettani, mutta olen ehkä juuri senkin vuoksi hyvin häkeltyneenä seurannut tätä keskustelua, joka tuntuu vellovan tässä salissa mutta myös salin ulkopuolella.

Tarkoitus ei missään tapauksessa ole niin paha kuin miltä vaikuttaa. (Vasemmistoliiton ryhmästä: Paljon pahempi!) Meillä on tällä hetkellä laki, jossa perusosan suuruutta voidaan alentaa enintään 20 prosenttia sellaisen henkilön osalta, jonka toimeentulotuen tarve aiheutuu siitä, että henkilö on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt yksilöidysti ja todistetusti tarjotusta työstä tai sellaisesta työvoimapoliittisesta toimenpiteestä, joka kohtuullisen pitkän ajan turvaisi hänen toimeentulonsa, tai hän on laiminlyönnillään aiheuttanut sen, ettei työtä tai työvoimapoliittista toimenpidettä ole voitu tarjota.

Tätä pykälää on tulkittu eri tavoin eri kunnissa, mikä ilman muuta aiheuttaa ylimääräistä hämmennystä, ja nyt tämän esityksen mukaan tätä pykälää selkiytetään niin, että toimeentulotuen perusosan suuruutta voidaan alentaa enintään 20 prosentilla sellaisen henkilön osalta, joka on ilman perusteltua syytä kieltäytynyt yksilöidysti ja todistetusti tarjotusta työstä tai sellaisesta työvoimapoliittisesta toimenpiteestä, joka kohtuullisen pitkän ajan turvaisi hänen toimeentulonsa, tai hän on laiminlyönnillään aiheuttanut sen, ettei työtä tai työvoimapoliittista toimenpidettä ole voitu tarjota, taikka ammatillista koulutusta vailla oleva täysi-ikäinen alle 25-vuotias on keskeyttänyt koulutuksen tai kieltäytynyt koulutuksesta niin, että hän ei ole työttömyysturvalain 8 luvun 2 §:n perusteella oikeutettu työttömyysetuuteen. Käytännön arjen toimijat lukevat tätä muutosta sillä tavoin — ainakin sen perusteella, kun tänään itse soitin sosiaalitoimistoon ja kysyin — että jatkossa heidän toimintansa selkiytyy, koska vanhassa pykälässä on puhuttu vain laiminlyönnistä ja tässä laiminlyönti on selkeästi yksilöity muun muassa koulutuksen keskeyttämiseksi tai koulutuksesta kieltäytymiseksi.

Siitä huolimatta voidaan olla montaa mieltä siitä, onko tämä itse perusasia eli se, että juuri niiltä nuorilta, joilla on kaikkein eniten ongelmia ja joilla on, kuten täälläkin on todettu, asumisongelmia, päihdeongelmia, parisuhdeongelmia, taloudellisia ongelmia ... Miten me voimme tukea näitä nuoria kaikkein parhaiten? Ja ilman muuta silloin on toivottavaa, että tässä lakiesityksessäkin kirjatut toimet saadaan toteutettua. Eli näiden nuorten osalta on tärkeää ensisijaisesti tukea kaikilla mahdollisilla sosiaalityön muilla käytettävissä olevilla keinoilla nuoren arjessa selviytymistä ja suunnitelmallista elämänhallintaa. Ja ymmärrän hyvin sen huolen, mikä perustuu siihen, onko meillä riittävästi tätä tukea tarjolla.

Kun tässä on moneen kertaan nyt tullut palautetta niin meille kaikille vihreille kuin myöskin Sata-komiteassa tätä asiaa esitelleelle Osmo Soininvaaralle, soitin tänään hänelle itselleen ja kysyin, mitä hän tarkoittaa ja mitä mieltä hän loppujen lopuksi itse on. Ja hänen hyvin selkeä viestinsä oli, että älkää, hyvänen aika, hylätkö tätä lakiesitystä johtuen siitä, että jos tämä esitys hylätään, hylätään myös se, että toimeentulotukea saava saa pitää 20 prosenttia ansiotuloistaan, kuitenkin korkeintaan sen 150 euroa, mikä täälläkin on tullut esiin. Tätä on kutsuttu Lex Soininvaaraksi, koska se on nimenomaan Soinivaara, joka sen peruspalveluministerinä vajaat 10 vuotta sitten antoi. Sen sijaan hän on vahvasti sitä mieltä, että jos vastustaa tätä perusperiaatetta — ja sen takana me vihreät, uskon niin, vahvasti olemme — niin eduskunnan pitäisi kumota ensisijaisesti pykälä työttömyysturvalaista. Ja tämä työttömyysturvalaki ja tämä hanke ovat vireillä. Laki on työ- ja tasa-arvoasiain valiokunnassa esillä valiokunnan omasta aloitteesta, ja se tulee esiin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Siinä on se paikka vaikuttaa tähän asiaan.

Siis Soininvaara sanoi hyvin selkeästi, että jos me etenemme siinä järjestyksessä, että nyt hylkäämme tämän emmekä tee mitään sen jälkeen, se tarkoittaa sitä, että todellakaan emme jatkossa kannusta toimeentulotuen varassa olevia nuoria hankkimaan omia ansioita, koska heiltä se oikeus siihen korkeintaan 150 euron ansiotuloon menisi pois. Sen sijaan, jos haluamme tähän asiaan muutosta, meidän pitäisi reagoida tämän työttömyysturvalain kohdalla. Ja näin toivon meidän vihreiden ja myös koko eduskunnan tekevän.

Toinen varapuhemies:

Ilmeisesti tästä aiheesta on nyt syytä käydä pieni debatti, koska useampia vastauspuheenvuoroja on pyydetty, mutta pidetään se lyhyenä ja puheenvuorot minuutin mittaisina, ja sitten mennään puhujalistaan takaisin.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valitettavasti se työttömyysturvalaki ei ole täällä hallituksen esityksenä avoimena. Täällä on avoimena tämä laki, jossa tuodaan entistä viiltävämpi ruoska. Onhan se nyt mukavaa todellakin, että selkiytetään lakia niin, että voidaan leikata 20 prosentin sijasta jopa 40 prosenttia ja että päästään lyömään entistä kovempaa niitä nuoria, jotka eivät pysty menemään sinne koulutukseen. Eiväthän ne lusmut tässä ole mikään ongelma, niitä on niin vähän, mutta yhä kasvava joukko nuoria jää työttömyysturvan ja toimeentulotuenkin ulkopuolelle tämän lakiesityksen seurauksena siksi, että heille ei ole sitä tukea, jota he tarvitsisivat, että he pystyisivät osallistumaan näihin toimenpiteisiin. Osmo Soininvaaran puheet ovat puhdasta hurskastelua tässä asiassa.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunta itse kirjoittaa mietinnössään: "Valiokunta haluaa tähdentää, että vailla ammatillista koulutusta olevat nuoret ovat hyvin vaikeassa asemassa työmarkkinoilla ja siten erityisessä syrjäytymisvaarassa. Lakiehdotuksen kohderyhmänä olevista nuorista monet eivät itsekään ole osanneet nimetä syytä käytökselleen tai sille, miksi koulutusyritykset taikka aktivointitoimenpiteet ovat keskeytyneet. Kuitenkin suuri osa heistä olisi halukkaita työelämävalmiuksiensa parantamiseen, mutta he tarvitsevat muita toimenpiteitä ennen koulutukseen siirtymistä."

Eli kun tilanne on tänä päivänä valtakunnassa se, että nuorten tukitoimet ovat varsin puutteelliset ja varsin harvassa, niin on hyvin suuri todennäköisyys arvioida, että näihin nuoriin, jotka tavallaan tämän raipan kautta ikään kuin pakotetaan jonnekin, on tällä negatiivinen vaikutus sen sijaan, että heille annettaisiin tukea ja heitä autettaisiin selviytymään niistä vaikeuksista, jotka ovat estäneet heitä koulutuksen ja työn hankkimisessa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Omaamatta pienintäkään kompetenssia tässä lainsäädäntöpuolessa — enhän todellakaan hallitse sitä — käytännön tasolla Oulun kaupungin työllisyystoimikunnan vetäjänä olen tämän asian kanssa naamatusten joka ikinen viikko. Siellä se karu totuus näkyy. Se oire näkyy jo pienestäkin vinkistä, että ihminen joutuu juuri siihen putkeen, jossa Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan syrjäytyminen johtaa perustavaa laatua olevalla tavalla täydelliseen syrjäytymiseen ja siitä elinkaarimallilla 1 miljoonan euron menetykseen koko yhteiskunnalta, puhumattakaan inhimillisestä menetyksestä. Elikkä tässä olisi pitänyt ehdottomasti aukaista työttömyysturvalaki tämän keskustelun perusteella, joka äsken kuultiin.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän kyllä hyvin vihreiden hädän, sillä tämä on häpeällinen laki. Täällä säädetään todellakin nyt vain tätä lakia eikä mahdollisesti joitain muita lakeja, jotka seuraavat. Me olemme tietenkin pahoillamme, että me emme heti ymmärtäneet, että tässä on kyseessä kaksiosainen laki. Sitä ei kukaan valiokunnalle kertonut eikä myöskään valiokuntakuulemisissa, eikä meille Osmo Soininvaarakaan tästä asiasta mitään maininnut. On hienoa, että tämä tulee nyt täällä esille, mutta valiokunnassa kuulemisessa, silloin kun sitä ratkaisevaa keskustelua käytiin, mitään tällaista ei tullut esille yhtään missään vaiheessa.

Tämä kuulostaa kyllä aivan siltä samalta kuin aikoinaan todettiin, että laitoshoitoa voidaan vanhusten osalta vähentää, että siitä tulee koko maailma autuaaksi, ja sitten kävikin niin, että ei ole riittävää kotihoitoa, ei ole sairaanhoitoa. Siellä ne vanhukset ovat. Ei ruokapalvelu toimi, ja ihmiset on jätetty heitteille. Samalla tavalla tämä laki on jättämässä nuoria heitteille.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Siis sekä nykyisessä laissa että tulevassa ehdotuksessa tähdennetään sitä, että perusosan alennus edellyttää, että se ei ole kohtuutonta eikä se saa vaarantaa ihmisarvoisen elämän turvaa. Olen itse perusasiasta hyvin samaa mieltä. On aivan selvää, että perusturvaa alentamalla emme kannusta juuri niitä kaikkein syrjäytyneimpiä nuoria hakeutumaan töihin. Mutta siitä huolimatta en voi kuin ihmetellä, jos tämän salin oppositio pystyy olemaan sitä mieltä, että se päättää hylätä tämän lain, ja samalla hylkää sen, että toimeentulotukea saava saa pitää 20 prosenttia ansiotuloistaan. En missään ta-pauksessa pysty kantamaan vastuuta siitä, mitä asiantuntijat sanovat valiokuntakäsittelyssä ja sen ulkopuolella. Juuri siitä syystä päätin soittaa ja kysyä itse.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä laki on saanut syystä nimen Lex Soininvaara. Lakihan on Osmo Soininvaaran, vihreiden pääideologin, kynänjälkeä. Hän toimi Sata-komitean perusturvajaoston puheenjohtajana, ja Sata-komitean perusturvajaoston kautta tämä surkea esitys tuotiin myös eduskuntaan. Sata-komitean työtä on kritisoitu ja syystäkin. On kritisoitu sitä, että Sata-komitea ei pystynyt parantamaan perusturvaa. Erityisen kriittinen on ollut Soininvaara itse, mutta pitäisikö kritiikin lähteä liikkeelle kuitenkin hänestä itsestään?

Nyt ei olla parantamassa perusturvaa. Nyt ei olla itse asiassa edes heikentämässä perusturvaa, koska nyt ei ole kysymys edes perusturvasta, jota nuorilta on jo leikattu, vaan kysymys on viimesijaisesta minimitoimeentulosta. Tällä esityksellä ollaan leikkaamassa viimesijaista minimitoimeentuloa nuorilta. Kyllä on syytä, että tämä laki todella kulkee nimellä Lex Soininvaara, koska minusta on hienoa, että ed. Järvinen täällä toi voimallisesti esiin sen, että tämä lakiesitys on hyvä ja tämä on parannus, se on parannus, että laajennetaan sitä nuorten joukkoa, jolta voidaan entistä röyhkeämmin minimitoimeentuloa leikata. Nyt varmaan, kun tämä selitys kuultiin, että tämä onkin parannus, seuraavana ed. Alanko-Kahiluoto tulee kertomaan, miten tämä ei olekaan parannus. Yrittäkää nyt edes päättää, mitä mieltä te asiasta olette.

Joka tapauksessa, arvoisa rouva puhemies, se on selvää, että tämä Lex Soininvaara on kaikkien muiden mielestä heikennys nuorten viimesijaiseen toimeentuloon. Se on heikennys kaikkien asiantuntijoiden mielestä, joita kuultiin sosiaalivaliokunnassa, se on heikennys kaikkien opiskelija- ja nuorisojärjestöjen mielestä. — Anteeksi, nyt tuli virhe. Yhden mielestä se ei ollut: kokoomusnuoret oli sitä mieltä, että toimeentulotukea saa leikata, mutta kokoomusnuorethan varmaan on sitä mieltä, että toimeentulotuki pitäisi poistaa kokonaan, että on parempi, että ihmiset elävät vedellä ja leivällä.

Tänään Eduskuntatalon edessä opiskelijajärjestöt ammatillisista oppilaitoksista yliopistoihin, lukioista ammattikorkeisiin kaikki olivat tätä lakia vastustamassa. Kaikki poliittiset nuorisojärjestöt kokoomusnuoria lukuun ottamatta, myös kaikkien kolmen muun hallituspuolueen nuorisojärjestöt olivat sitä mieltä, että tätä Lex Soininvaaraa ei pidä hyväksyä. Tätä joukkoa yhdisti iso banderolli, jossa luki: "Lyödään lyötyä." Siitähän tässä laissa nimenomaan on kysymys. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta nuorilta ollaan jopa 40 prosentilla leikkaamassa viimesijaista toimeentuloa: nuorilta, joilla voi olla oppimisvaikeuksia, nuorilta, joilla voi olla mielenterveysongelmia, nuorilta, jotka voivat kärsiä monenlaisista sosiaalisista ongelmista. Näiltä ollaan nyt viemässä minimitoimeentuloa.

Erityisen ihmeellistä, arvoisa rouva puhemies, tässä on se, että hallituksessa on kuitenkin kaksi puoluetta, jotka ovat puhuneet lämpimästi perustulon puolesta. Toinen on keskusta, joka on puhunut noin yleisellä tasolla, ja toinen on vihreät, joka eilen julkaisi sivun kokoisella ilmoituksella julistuksensa "Uudesta Suomesta". Muu oli semmoista yleistä höttöä, siellä oli yksi konkreettinen asia: perustulo, vaatimus perustulosta, ja se on hyvä vaatimus. Sitähän vihreät vaativat ennen viime vaaleja ja näköjään vaativat nyt ennen tuleviakin vaaleja. Mutta miten tätä perustuloa edistetään sillä, että leikataan ei perusturvaa vaan vielä sen alapuolelle menevää minimitoimeentuloa? Ilmeisesti taktiikka on se, että otetaan askel tai kaksi taaksepäin, niin voidaan joskus ehkä ottaa sitten askel eteenpäin. Ei näin voida toimia, että perustuloa edistetään leikkaamalla kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta nuorilta.

Näillä perusteilla, arvoisa puhemies, ei voi tulla muuhun tulokseen kuin siihen, mihin kaikki asiantuntijat sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ovat tulleet, mihin kaikki opiskelijajärjestöt ovat tulleet, mihin kaikki nuorisojärjestöt kokoomusta lukuun ottamatta ovat tulleet, siihen, että tämä Lex Soininvaara on kohtuuton, se on erittäin, erittäin vahingollinen niille nuorille, jotka ovat heikossa asemassa, ja sen vuoksi se tulee hylätä.

Kannatankin siis ed. Erkki Virtasen tekemää hylkäysesitystä. Olen sillä kannalla, että tässä eduskunnassa tehdään nyt niitä päätöksiä, jotka meille annetaan. Emme voi toimia sillä tavalla, että nyt hyväksymme leikkauksia minimitoimeentuloon ja toivomme, että joskus joku hallitus toisi mahdollisesti jotain muita esityksiä.

Tässä toimitaan aivan samalla taktiikalla kuin te toimitte opintotuen osalta. Te lupasitte parannuksia, kun tehdään vähän heikennyksiä. Lopulta tänne tuotiin pelkästään heikennykset. Opintotukea heikennettiin, mutta te äänestitte vastaan, kun yritimme korottaa opintorahaa, kun yritimme sitoa opintorahan indeksiin, kun yritimme esittää, että alle 20-vuotiaiden itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden opintotuki ei riippuisi enää vanhempien tuloista. Te äänestitte kaikkia näitä esityksiä vastaan. Nyt te olette samalla perusteella tuomassa tätä, että heikennetään nyt ensin minimitoimeentuloa ja sitten joskus ehkä tehdään parannuksia. Ei tämä läpi mene muuten kuin ehkä vihreiden omissa kokouksissa. Mutta kuunnellaan nyt, mitä mieltä ed. Alanko-Kahiluoto on, kun ed. Järvinen oli sitä mieltä, että tämä on hyvä esitys. Onko ed. Alanko-Kahiluoto myös samaa mieltä, että tämä on hyvä ja parempi kuin nykyinen lainsäädäntö?

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kuten ed. Arhinmäki tietää hyvin tarkkaan, me vihreät puolustimme opintotuen sitomista indeksiin viimeiseen saakka. (Ed. Arhinmäen välihuuto) Valitettavasti tässä taistelussa hävisimme.

Muistutan myös siitä, että kun puhutaan Lex Soininvaarasta, puhutaan siitä, että toimeentulotukea saava saa pitää 20 prosenttia ansiotuloistaan, kuitenkin korkeintaan 150 euroa, ja siitä pitää jatkossakin pitää kiinni.

Ymmärrän hyvin tämän sankan vastustuksen, koska asia on vaikea ja monimutkainen, mutta en ymmärrä, mitä pahaa on siinä, jos nuoren oikeusturvaa parannetaan sillä, että entinen tulkinnallinen laiminlyönti puetaan selkeään sanamuotoon. Miksi sitten sosiaali- ja terveysvaliokunta on lähtenyt puuttumaan juuri tähän lakiesitykseen eikä siihen työttömyysturvalakiin, johon olisi pitänyt puuttua? Siihen en tiedä vastausta, mutta toivottavasti ed. Alanko-Kahiluoto (Puhemies: Minuutti!) sen tietää, koska hän puhuu seuraavana.

Toinen varapuhemies:

Vielä vastauspuheenvuorot edustajille Guzenina-Richardson ja Arhinmäki ja sen jälkeen varsinainen puheenvuoro ed. Alanko-Kahiluoto.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Jos ed. Järvinen ei ole jo juristi, niin teistä tulisi erittäin hyvä juristi, niin taitavasti te sotkitte nyt tässä lain kaksi eri osaa yhteen ja hämäsitte siten, että itse asiassa tässä ollaan parantamassa, kun tässä ollaan heikentämässä. Saanen tarkentaa, että tässä "ehdotetaan jatkettavaksi väliaikaisella lain muutoksella vuoden 2014 loppuun saakka toimeentulotuessa sovellettua säännöstä, jonka mukaan osa toimeentulotukea saavien ansiotuloista jätetään ottamatta huomioon tukea myönnettäessä". Tämä on se hyvä asia, jota te kehutte, eikö niin? Myöntäkää. Kyllä.

Te jätitte täysin huomioimatta sen asian, että tämän lain toinen puoli on heikennys, se on hirvittävä laki, ja te yritätte puolustella sitä lain toisella puolella. Ei saa tällä tavalla hämätä ihmisiä!

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Järvisen perustelut olisivat huomattavasti vahvemmat myös yhdeltä osin, nimittäin mehän äänestimme tämän lain sisällöstä viime perjantaina, jolloin nimenomaan oli mahdollisuus korjata tätä lakia siltä osin, että olisi tämä pykälä, jossa ollaan leikkaamassa nuorten toimeentulotukea jopa 40 prosentilla, voitu siinä äänestyksessä korjata ja hyväksyä vain tämä parannus. Mutta jotenkin minä vaan muistelisin, että ed. Järvinen ei kyllä ollut äänestämässä sen puolesta, että tämä heikennys otettaisiin pois. (Ed. Järvinen: Ei ollut!) Silloin olisi huomattavasti vahvempi puheenvuoro, jos olisi edes toiminut sen puolesta, että tämä pykälä voitaisiin poistaa, ettei näitä olisi niputettu yhteen. Nyt te sanotte, että tämä pitää hyväksyä, ja sitten te olitte hyväksymässä sen heikennyksen äänestyksessä perjantaina.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat edustajat! Kyllä täytyy sanoa, että oman eduskuntakauteni erikoisin prosessi on kyllä ollut tämän toimeentulotukilain kohdalla sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Jotenkin pidän erikoisena sitä, että ensin tämä lakiesitys lähtee yksimielisenä Sata-komiteasta, jossa kuitenkin on esimerkiksi palkansaajajärjestöjen edustajat, siellä on vahva oppositiopuolueiden edustus, niin kuin hyvin tiedätte, ja sitten sen jälkeen ... (Välihuutoja — Puhemies koputtaa) — Kuunnelkaa, mitä minä sanon. — Sen jälkeen perustuslakivaliokunta käsittelee tätä lakiesitystä, ja siellä koko oppositio on tämän lakiesityksen kannalla, (Ed. Arhinmäki: Ei ole!) ja kyse ei ole ainoastaan perustuslaista nyt tässä. — Kuuntelepas, Paavo. — Täällä sanotaan: "Valiokunta ei sinänsä pidä täysin asianmukaisena, että yhden etuuden epääminen aiheuttaa samalla toisen, tarkoitukseltaan erilaisen etuuden alentamisen varsinkin kun on kysymys viimesijaisesta toimeentulon turvasta. Sääntelyn tavoite, nuoren henkilön aktivoiminen työelämään ja yhteiskuntaan yleisemminkin, on kuitenkin perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä etenkin, kun otetaan huomioon perustuslain 18 §:n 2 momentti, joka koskee julkisen vallan velvollisuutta edistää työllisyyttä ja pyrkiä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön."

Nyt jos, Paavo, katselet tätä kappaletta ja luet sen oikein ajatuksella, niin tässähän sanotaan, että perustuslakivaliokunta tulkitsee tätä esitystä sillä tavalla, että se auttaa nuorta pääsemään työhön kiinni ja sillä tavalla valtiovalta huolehtii omista velvollisuuksistaan, ja näin on. (Ed. Asko-Seljavaara: Nimenomaan!) Eli, Paavo, te, vasemmistoliitto, olette kannattaneet tätä esitystä. Oletteko keskustelleet ryhmässä tästä, että ollaanko vasemmistoliitossa yhtenäisesti tämän esityksen kannalla? Eli kun, Paavo, uhoat täällä ja kysyt, tietävätkö vihreät, mitä he kannattavat, niin täytyy ihan esittää sinulle vastakysymys, että tiedättekö te, seuraatko sinä, Paavo, mitä tapahtuu eri valiokunnissa ja mitä teidän ihmiset siellä kannattavat.

Toisekseen tämä prosessi on ollut sillä tavalla hirmuisen ikävä, että kaikki nämä asiantuntijat, joita me sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kuuntelimme ja jotka ovat meidän kaikkien arvostamia — oli Soininvaara, oli Jaana Walldén opetus- ja kulttuuriministeriöstä, Wrede, oli etsivän työn tekijöitä, työttömien yhdistys — nostivat hyvin kriittisiä näkökohtia esiin koskien tätä lakia, ja kaikki asiantuntijat toivat esille nimenomaan sen, vaikka tässä tarkoitus on hyvä — oltiin siis samaa mieltä kuin perustuslakivaliokunnassa — nämä asiantuntijat, jotka nimenomaan työskentelevät nuorten parissa ja tuntevat nuorten todellisuuden, olivat sitä mieltä, että tämän lain toimenpide on väärä, koska tässä on kyse nimenomaan sellaisista nuorista, jotka eivät kykene sitä perustelemaan, miksi he jättävät hakematta jotakin opiskelupaikkaa tai kieltäytyvät siitä. Eli tässä on kyse juuri niistä moniongelmaisista nuorista, joiden kanssa tehdään työpajoilla töitä ja joita on löydetty etsivän työn avulla. Ja kiitos siitä hallitukselle! Hallitus on panostanut joka vuosi budjetissaan enemmän rahaa siihen, että meillä on etsivää työtä ja voidaan auttaa näitä nuoria.

Täytyy sanoa, että minun diagnoosini tästä tilanteesta on ehkä se, että samaan aikaan, kun eduskunnassa on säädetty aivan erinomainen uusi nuorisolaki, joka velvoittaa kuntien viranomaiset tekemään moniammatillista yhteistyötä sen eteen, että yksikään nuori ei putoa palveluiden ulkopuolelle vaan otetaan kiinni ja katsotaan, missä hän tarvitsee sen avun ja autetaan häntä, niin toisessa kabinetissa tehdään tämmöinen laki, jossa ei oteta huomioon näitä nuorisolain hyviä keinoja ja tavoitteita ja sitä, mitä me ihan oikeasti voimme tehdä näiden nuorten auttamiseksi.

Jos me toimimme sillä tavalla, että me emme vain sanktioi ja rankaise nuoria, vaan otamme nuoren esimerkiksi sinne työpajalle ja teemme diagnoosin hänen elämäntilanteestaan ja tutkimme, onko siellä koulukiusaamista, onko siellä paniikkihäiriötä, onko siellä päihdeongelmaa, mitkä ovat ne sosiaaliset ongelmat, jotka estävät sitä nuorta aktivoitumasta yhteiskunnassa, nimenomaan työpajoilla meillä on se kokemus, että kun nämä nuoret saadaan kiinni ja saadaan analysoitua nuoren elämäntilanne, niin kaikki nämä nuoret osaavat loppupeleissä vastata kysymykseen, miksi et ole aktiivinen yhteiskunnan jäsen. Mutta se nuori tarvitsee siihen sen avun. Tästä on kysymys.

Toisekseen, kun kysyttiin, miksi sosiaali- ja terveysvaliokunta ei ole puuttunut tähän työmarkkinatukilakiin, jonka mukaan siis nuorelta voidaan periä takaisin tai evätä työmarkkinatuki sillä perusteella, että hän on kieltäytynyt opiskelupaikasta tai työpaikasta tai ei ole hakenut mitään, niin sehän tietenkin johtuu siitä, että meillä ei ole semmoista esitystä siellä ollut. Mutta kun meillä oli ministeri Risikko valiokunnassa kuultavana, niin minä esitin hänelle kaksi ratkaisua tähän tilanteeseen.

Kun meillä on nyt käsillä laki, jota kukaan asiantuntijoista meidän valiokunnassamme ei kannattanut, niin ehdotin, että voitaisiinko tehdä sillä tavalla, että odotetaan sitä selvitystä, mikä on aivan erinomainen selvitys, mitä nyt Temmissä ollaan tekemässä siitä, miten pakkohaku vaikuttaa nuorten tilanteeseen, auttaako se nuoria yhtään ja miten se ohjaa väärille opiskelupoluille. Tätä ehdotin ministerille, että odotetaan, kun se selvitys valmistuu, ja odotetaan, kun työelämä- ja tasa-arvovaliokunta saa oman pakkohakua ja työmarkkinatukea koskevan selvityksensä valmiiksi, odotetaan niitä, ja sitten kun saadaan ne selvitykset, niin rinnan niiden selvitysten tarkastelemisen kanssa otetaan kantaa tähän toimeentulotuen leikkaamista esittävään lakiin. Tämä olisi ollut minusta aivan erinomainen ratkaisu, mutta ei kelvannut.

Toinen ratkaisuehdotus, jota esitin valiokunnassa, oli se, että estetään ikään kuin tämän automaattisen leikkurin toteutuminen sillä tavalla, että — nythän tämän lain perusteluissa sanotaan, että pitää tehdä kokonaistarkastelu, mutta me kaikki tiedämme, mikä se todellisuus kunnissa on: sosiaalitoimeen on puolen vuoden jono, esimerkiksi etsivän työn nuori joutuu Helsingissä odottamaan puoli vuotta päästäkseen sosiaalivirkailijan puheille (Ed. Lahtela: Nyt puhut asiaa!) — olisi kytketty tähän lakiin esimerkiksi se nuorten yhteiskuntatakuun ajatus, joka on nyt se, että nuorelle tarjotaan 3 kuukauden sisällä opiskelupaikkaa, työpaikkaa tai harjoittelupaikkaa. Olisi otettu koppi tästä nuoresta eikä vain rangaistu; olisi toimittu toisinpäin. Jos havaitaan, että leikkuri uhkaa kohdistua nuoreen, velvoitetaan kunnat ottamaan se nuori esimerkiksi sinne työpajalle, jossa hänen elämäntilanteestaan tehdään kokonaistarkastelu, ja sen jälkeen, jos nuori kieltäytyisi aivan absoluuttisesti, että en ota työpajapaikkaa, niin sitten tehtäisiin se leikkaus. Ei kelvannut ministerille.

Mutta toivon, että nyt kun tämä laki täällä hyväksytään, tähän palataan todellakin. Kun se selvitys työmarkkinatuesta ja pakkohausta tulee, niin sitten puututaan tähän. Olen paljon pohtinut ja seurannut tätä asiaa, ja minun näkemykseni on se, että tässä on ihan oikeasti tapahtunut se vahinko, että ei ole ymmärretty ennen kuin nyt vasta tuolla sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä, mitkä tämän lain riskit ovat. Tämä voidaan korjata. Kaikki me tiedämme, että lakeja voidaan korjata.

Ensimmäinen varapuhemies:

Totean tähän väliin, että meillähän on tapana täällä puhuttelumuotona "ed. se ja se" eikä pelkästään joko etunimi taikka sukunimi.

Otetaan vastauspuheenvuoroja edustajille Arhinmäki, Guzenina-Richardson, Erkki Virtanen, Lahtela, Väätäinen ja Asko-Seljavaara. Otetaan nämä ja sitten mennään sovinnolla puhujalistaan — käynee näin.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei tietysti etunimi miestä pahenna.

Kun kuuntelin ed. Alanko-Kahiluodon puheenvuoroa, niin kyllä ed. Alanko-Kahiluoto onnistui ylittämään kaikki tähänastiset vihreiden saavutukset. Siis aivan hämmästyttävällä tavalla hän pystyi Soininvaaran, Sata-komitean perusturvajaoston puheenjohtajan, esityksen kääntämään, ja äänestykset, joita täällä eduskunnassa on käyty, hän pystyi kääntämään niin päin, että itse asiassa vasemmisto-oppositio on tehnyt Soininvaaran esitykset ja vasemmisto-oppositio on pakottanut hallituspuolueiden kansanedustajat ja hallituksen tekemään näitä järjettömiä esityksiä. Ja nyt eletään niin kuin kokoomuslaisessa hengessä toivotalkoissa, että myöhemmin tehdään jotain.

Kerrottakoon nyt, ed. Alanko-Kahiluoto, että vasemmistolla ei ollut Sata-komiteassa edustajaa ja vasemmisto on aina ollut sitä mieltä, että perustuslakivaliokunnan ei pidä tehdä politiikkaa vaan tulkita, onko laki perustuslain mukainen vai ei ole. Asianomainen valiokunta tekee sitten (Puhemies: Minuutti on nyt ylittynyt reippaasti!) tulkinnan siitä, mikä on poliittinen linja.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä se niin on, että perustuslakivaliokunnan rooli on aivan erilainen kuin sosiaali- ja terveysvaliokunnan rooli. Perustuslakivaliokunta ei pysty arvioimaan, millä tavalla laki sitten käytännössä toimisi. Sosiaali- ja terveysvaliokunta kuulee lukuisia asiantuntijoita ja tämän työn kautta tekee sitten oman arvionsa, ja kuten vihreiden edustaja valiokunnassa hyvin tietää, siellä ei todellakaan katsottu tätä lakia hyvällä. Ja se on meidän tehtävämme sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäseninä tuoda tämä viesti myöskin tänne suureen saliin ja täällä suuressa salissa kaataa sellaiset lait, jotka eivät käytännössä toimi.

Nyt jos vihreillä on selkärankaa, niin vihreät, kuten itsekin ed. Alanko-Kahiluoto, toteavat, että tämä laki on hyvin ongelmallinen eikä tällaisenaan tule toteuttamaan sitä tarkoitusta, joka tässä laissa on jonnekin sinne rivien väliin upotettu. Minkä takia vihreät eivät nyt nouse, kapinoi, kertakaikkisesti irtaudu hallitusrintamasta ja seiso omien arvojensa puolella? Te olette myyneet jo monia omia arvojanne täällä (Puhemies: Minuutti on taas kulunut!) eduskuntasalissa, älkää myykö tätä viimeistä nuorten puolesta lupaamaanne.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Järvinen, työmarkkinatukilaki oli täällä auki tasan vuosi sitten. Ed. Järvistä ei näkynyt ensimmäistäkään kertaa koko salissa tekemässä tätä esitystä, jota hän nyt täällä vaatii. Se olisi ollut silloin mahdollista. Ei se nyt ole mahdollista, kun se laki ei ole auki. Sen sijaan tämä laki on auki.

Ja toisekseen, Sata-komitean ammattiyhdistysjäsenissäkään ei ollut yhtään vasemmistoliittolaista, ed. Asko-Seljavaara. (Ed. Asko-Seljavaara: Olihan! Yksitoista!) — Ei ollut, lukekaa se lista ja näyttäkää minulle yksikin (Ed. Arhinmäki: Yksitoista? Ohhoh!) vasemmistoliittolainen edustaja sieltä.

Ja sitten, ed. Alanko-Kahiluoto, ministeri Brax lähti tuosta pois, mutta kehottaisin teitä nyt konsultoimaan häntä siitä, mikä se perustuslakivaliokunnan todellinen tehtävä täällä on. Perustuslakivaliokunta ei ota kantaa lakien hyvyyteen tai huonouteen. Se tutkii sitä, missä säätämisjärjestyksessä ne pitää täällä säätää, ja siihen tämä arvio perustui. Siitä, onko se oikea tai väärin, (Puhemies: Ja jälleen minuutti on rikki!) voi olla monta mieltä.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Alanko-Kahiluoto puhui ihan oikeasti, keitä tämä koskee. Mutta sitten se loppupäätelmä siitä, kun totesitte, jotta pitää palata myöhemmin, sehän tarkoittaa sitä, että tässä välissä ennättää tapahtua hirveätä vahinkoa. Kun tiedetään nämä reppanat, keitä tämä koskee, ne ovat semmoisia, joiden elämä ei ole hallinnassa, eivät hallitse sitä, eivät jaksa käydä koulua tai joku muu ongelma on elämässä. Sen takia tämä pitäisi korjata nyt suoraan eikä tehdä sitä vahinkoa, koska se vahinkohan tarkoittaa, että sieltä tippuu ihmisiä. Ne ovat jossakin katuojassa, ne ovat kokonaan mahdollisesti menetettyä sukupolvea. Niin kuin aikaisemmin työhuoneessa kuulin, kun ed. Pulliainen puhui Oulusta esimerkkinä, millaista porukkaa siellä on, niin tässä on samanlaisia ihmisiä: nuoria ihmisiä, jotka kun menettävät sen elämänhallinnan, niin se voi mennä lopullisesti.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tässä syntynyt kyllä aika erikoinen tilanne. Minusta ed. Alanko-Kahiluoto hyvin perusteli sen, miksi tämän lain hyväksymisessä ollaan tekemässä suuri virhe. Ja minua hirveästi ihmetyttää se, kun sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kaikki asiantuntijat ovat olleet tämän lakiesityksen kumoamisen kannalla ja suurin osa sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenistä on huomannut sen, että ollaan tekemässä isoa virhettä. Ei voi olla niin, että jos koko valiokunta huomaa virheen tapahtuvaksi, niin sen annetaan mennä läpi sen takia, että ministerin ajatus ei ole muuttunut. Tässä kyllä nyt sitten täytyy valiokunnassa olevien ihmisten, jotka ovat tätä hyväksymässä, katsoa vähän peiliin. Tämän talon täytyisi säätää sellaisia lakeja, jotka kohtelevat ihmisiä oikeudenmukaisesti, eikä voi olla niin, että kun virhe huomataan, niin annetaan sen tavallaan kertautua.

Olen ed. Lahtelan kanssa samaa mieltä, että jos tämä laki hyväksytään (Puhemies: Ja minuutti täyttyy!) ja niitä virheitä yritetään korjata myöhemmin, niin siinä on ehtinyt jo tapahtua todella suuret vahingot.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oppositio kyllä nyt herkuttelee tällä 10 §:n muutoksella, ja teidän kaunopuheisuutenne on saanut opiskelijajärjestötkin uskomaan, että tässä on jotakin pahaa. Te kerta kaikkiaan huidotte ja huudatte tästä niin kovasti, että kaikki luulevat, että tämä on jollakin tavalla huono asia. (Välihuutoja vasemmalta)

Tämän pykälämuutoksen ainoa tarkoitus on löytää ne nuoret, jotka ovat keskeyttäneet opintonsa (Ed. Arhinmäen välihuuto) tai työntekonsa, ja ohjata heidät sosiaalityöntekijän huomaan, jolloinka hän voi auttaa ja löytää heille uuden opiskelupaikan. Ei tätä sovelleta suinkaan mihinkään mielenterveyspotilaisiin, niin kuin ed. Arhinmäki toteaa. Te olette täysin väärin käsittänyt tämän asian, ja te olette levittänyt (Ed. Arhinmäki: Kaikki asiantuntijat ovat myös käsittäneet väärin tämän asian!) tämän uskomuksen koko Suomeen. Te olette väärässä!

Ensimmäinen varapuhemies:

Ja vielä vastauspuheenvuoro ed. Alanko-Kahiluodolle, jonka jälkeen mennään puhujalistaan.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hämmennyin niin täysin tästä ed. Asko-Seljavaaran puheenvuorosta, että unohdin, mitä olin sanomassa.

No, joka tapauksessa: Se, mikä on niin kuin suurin riski tässä laissa, niin sehän on tietysti se, että nuorelta leikataan se toimeentulotuki vaan pois ja kukaan ei sitä kokonaisharkintaa tee. Eli se nuori jää vaille sitä tarvitsemaansa apua. Se on se riski tässä.

Sillä, kun sanoin, että tähän asiaan pitää palata jälkikäteen, tarkoitin tietenkin sitä, että kun kyseessä on hallituksen esitys — tämä tulee todennäköisesti menemään läpi, niin kuin tiedätte — niin sen takia katsoin proaktiivisesti tulevaisuuteen, että mitä lainsäätäjät voivat tehdä. Kun tulee se selvitys siitä, miten pakkohaku toimii, niin voidaan palata mielestäni tähän asiaan ja korjata vahinko. Tätä mieltä olen. Eihän meistä sille tässä yhtäkkiä mitään kukaan voi, mitkä ne (Puhemies: Minuutti on täysi!) sosiaalitoimen resurssit siellä kunnissa ovat. Mutta kysyn, voisiko kokoomuksen ministeri Risikko nyt sitten laittaa kirjeen, semmoisen hyvin painavan kirjeen kuntiin, että älkää soveltako tätä leikkuria ennen kuin on tavattu nuori henkilökohtaisesti.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Minä vielä haluaisin korjata tämän vasemmistoliiton uskomuksen tästä Sata-komiteasta. Silloin kun se perustettiin, niin me laskimme, kuinka monta tunnetusti vasemmistolaista henkilöä siellä on. Niitä oli yksitoista henkilöä 64:stä. (Ed. Arhinmäki: Voitko nimetä?) Siellä oli useampia ihmisiä. (Hälinää)

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Annetaan puhujan puhua nyt rauhassa! — Olkaa hyvä.

Puhuja:

— Voin etsiä sen listan teille. — Ja todellakin tämän lain tarkoitus on auttaa näitä nuoria, ei suinkaan heikentää heidän asemaansa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Siitä, jotta tämä pitää korjata jossain aikataulussa, niin mietitäänhän ihan nyt tekniikkaa. Nyt jos ajatellaan, jotta semmoinen toive jätetään, että tämä pitää korjata, se ei tapahdu nimittäin ihan heti. Tulee vaalikampanja. Sitten kun katsoo ensi kevättä, mitä tapahtuu siellä: hyvä, että saa hallituksen ennen juhannusta pystyyn. Sitten hallitus tuo esityksen, ja se menee varmaan tuonne vuoden eteenpäin ennen kuin on toivossa mitään uutta korjausta. Silloin on tapahtunut tosi iso virhe.

Kysehän on niistä nuorista, ketkä mahdollisesti keskeyttävät koulun. Yhteishaussa kun haetaan, niin siellähän on useampi vaihtoehto. Voi olla, että sattuukin se opinahjo, mihin sopisi, olemaan semmoinen, että se ei sitten kiinnosta. Kysyn vaan teiltä — no tiedän minä, miten viisaita olette olleet — ettekö koskaan elämässänne ole tehneet yhtään virhevalintaa. Ettehän? Minä olen tehnyt niitä, ja tuntuu, että sitten pitää muuttaa suuntaa. Ja näille nuorille, kun ovat vielä epävarmempia, nuoria ihmisiä, joilla ei ole elämänkokemusta, mahdollisesti tapahtuu tämmöistä, että sitten keskeyttää, ei huvita, ei jaksa. Sen takia tässä tehdään kyllä tosi paha virhe, ja toivon, että huomenna äänestyksessä olisi rohkeutta vihreillä ja kokoomuksella kanssa, jotta kaadetaan tämä ja vaaditaan uusi esitys.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Ei huonosti voivien nuorten etsimiseen kyllä tarvita toimeentulotuen leikkuria. Kyllä ne on ihan muut toimenpiteet, millä nämä nuoret saadaan esille ja tarvittavien toimenpiteiden piiriin.

Toiseksi, on se kyllä merkillistä, jos tässä salissa täytyy säätää sellaisia lakeja, joista sitten sanotaan, että ministerin pitää laittaa kirjelmä perään kunnille ohjeeksi, että älkää nyt sitten toteuttako tätä lakia. Eihän tämä ole mistään kotoisin. Kyllä kai se lähtökohta pitäisi olla niin, että kirjeiden pitäisi lähteä perään, että toteuttakaa lakeja ja noudattakaa sitä, mitä tämä talo on säätänyt. Elikkä tämäkin jo kertoo siitä, että ollaan todella säätämässä sellaista lakia, joka vie nuorten elämää ja asiaa taaksepäin eikä eteenpäin, niin kuin on kuviteltu. Ja se on kyllä hyvin kirjattu tässä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä ihan hallituspuolueitten kansanedustajien allekirjoittamana.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kun kävin uudelleen taas jälleen kerran läpi tätä 10 §:ää, niin todellakin, niin kuin täällä on joissakin puheenvuoroissa todettu, tämä lainsäädäntö on osittain voimassa, mutta tässä tarkennetaan tällä lisäyksellä ja kohdennetaan tämän lain käyttö nimenomaan nuoriin, alle 25-vuotiaisiin, ja perustellaan, millä tavalla tämä tulisi toteuttaa.

Suurena riskinä tässä laissa on nimenomaan se hätähuuto, joka täälläkin tavallaan heijastuu meidän keskusteluissamme ja sitten ulkopuolella, kun tänään otimme vastaan nuorten oman hätähuudon näitten järjestöjen kautta. Se riski on nimenomaan se, että tätä lainsäädäntöä lähdetään sitten kategorisesti toteuttamaan eri puolilla Suomea ja sitä toteutetaan nimenomaan tämän leikkurin avulla. Ja kun me samanaikaisesti olemme todenneet useita useita kertoja niin tässä salissa kuin sosiaali- ja terveysvaliokunnassakin, että meillä on suuri puute sosiaalityöntekijöistä ja niistä tukimuodoista, joita nämä nuoret ensisijaisesti tarvitsevat, niin suurena riskinä on se, että tästä lainsäädännöstä tulee toimeentulotukileikkuri eikä tästä tule sitä todellista nuorten yhteiskuntatakuujärjestelmän muotoa.

Sen takia tätä lakia ei voi missään nimessä hyväksyä, varsinkaan kun me tiedämme vielä, että toimeentulotukilainsäädäntö ei tänä päivänä kohtaa sitä todellista arkea, mitä sen pitäisi olla. Ja kun toimeentulotukea tulkitaan eri puolilla Suomea eri tavalla, niin tästä voi tulla hyvinkin vaikea toimintamuoto eri puolille Suomea, miten tätä lakia lähdettäisiin sitten toteuttamaan nimenomaan näitten alle 25-vuotiaitten nuorten osalta. Tämän takia koen, että tätä lakia ei pitäisi lainkaan hyväksyä ja koko tämä pykälä kokonaisuudessaan pitäisi purkaa ja arvioida aivan uudella tavalla, nimenomaan sillä tavalla, että se tukee sen toimeentulon viimesijaista turvaa, jossa sosiaalipalvelut ovat (Puhemies: Ja 2 minuuttia!) yksi osa ja toimeentulotuki, talouden tuki, on yksi osa.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Kun kokenut ed. Asko-Seljavaara totesi, että olen niin hyvä agitaattori, että pystyn kääntämään kaikkien sosiaali- ja terveysvaliokunnassa olevien asiantuntijoiden näkemykset jo etukäteen, pystyn kääntämään kaikkien opiskelijajärjestöjen näkemykset ja kaikkien poliittisten nuorisojärjestöjen näkemykset, niin otan tietysti tämän arvion suurella ylpeydellä vastaan. Ongelma tietysti on se, että tämä minun hetkellinen ikään kuin egoboostini, jonka tästä arviosta sain, valitettavasti typertyi sitten siihen, kun kuulin jatkossa ed. Asko-Seljavaaran arvion Sata-komitean jäsenten poliittisista taustoista. Jos arvio minun agitaatiokyvyistäni on samalla asiantuntemuksella tehty kuin ed. Asko-Seljavaaran arvio Sata-komitean jäsenistä, niin valitettavasti, vaikka kuinka olisin mielelläni tämän ed. Asko-Seljavaaran arvion pitänyt itselläni, se ei taida pitää sen enempää paikkaansa kuin käsitys Sata-komitean jäsenistäkään.

Todettakoon nyt, että oppositio jätettiin Sata-komiteasta ulos ja tämä laki on siitä yksi tulos. Tässä Sata-komiteassa ei ollut yhtään vasemmiston edustajaa. Kun viittasitte siihen, että joidenkin muiden järjestöjen kautta olisi voinut olla vasemmiston edustajia, niin valitettavasti he eivät edusta silloin vasemmistoa vaan omaa järjestöään. Ei tällaisiakaan ollut. Itse asiassa tämä arvio on varmaan samaa tasoa kuin hienossa dokumenttielokuvassa Liikkumavara, jossa ed. Asko-Seljavaara ponnekkaasti arvioi, että eräs asiantuntija (Puhemies: 2 minuuttia on mennyt!) sosiaali- ja terveysvaliokunnassa oli varmasti sosialidemokraatti, kunnes kävi ilmi, että hän oli kokoomuksen kunnallisvaaliehdokas.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Minä luotan kyllä täydellisesti Suomen sosiaalityöntekijöihin, että kun he löytävät tällaisen nuoren, joka on keskeyttänyt opintonsa tai työntekonsa, niin heillä on mahdollisuus sanoa, että jos et tule tänne haastatteluun ja jos en auta sinua, niin sinun toimeentulotukeasi leikataan, jolloinka tämä nuori varmasti suostuu siihen, että hän tulee ja häntä autetaan. Toimeentulotuki on käsittääkseni varsin automaattinen, sen varmaan ed. Anneli Kiljunen osaa sanoa, joka on itse sitä myöntänyt. Se on niin automaattinen, että näitä nuoria ei saa millään kiinni muuta kuin sillä tavalla, että heidät tavallaan velvoitetaan tulemaan sosiaalityöntekijän luokse. Minä luulen, että tällä lailla löytyy niitä henkilöitä, jotka tarvitsevat todella apua.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kuulkaapas, ed. Asko-Seljavaara, mitenkähän se mahtaa olla. Nämä samat laithan ovat olleet voimassa — lukuun ottamatta tätä lisättyä leikkausta, joka tässä nyt tulee — tähänkin saakka. Miksi niitä nuoria ei ole tähän saakka tavoitettu? Jos heitä ei ole haluttu tavoittaa, niin mistä se halu nyt sitten syntyy? Siitäkö, että niille nuorille säädetään se keppi? Miksei sitä keppiä säädetä niille, jotka ovat jättäneet sen tehtävänsä sitten tähän mennessäkin täyttämättä? Eihän tämmöinen logiikka minnekään toimi.

Ed. Alanko-Kahiluoto, te pyysitte, että eduskunnan pitäisi lähettää kirje ministeri Risikolle. (Ed. Alanko-Kahiluoto: En sanonut!) Eduskunta lähettää kirjeen. Se lähettää sen tosin tasavallan presidentille sen jälkeen, kun huomenna olemme kirjoittaneet sen kirjelmän sisällön. Me kirjoitamme huomenna sen kirjeen sisällön päättäessämme, hyväksytäänkö tämä laki vai ei. Paras kirje, minkä me voimme täältä lähettää, on se, että me olemme hylänneet tämän lakiesityksen.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tietenkään sanonut, että eduskunnan pitäisi lähettää ministeri Risikolle kirje, vaan sanoin, että se, mitä tässä nyt ministeri Risikko voisi tehdä paikatakseen tätä tilannetta, olisi nimenomaan se, että ministeri lähettää kuntiin kirjeen siitä, miten pitää olla nyt valppaana tämän toimeentulotuen leikkaamisen kanssa, jotta siitä ei tule semmoista automaattista leikkuria. Aivan kuten ed. Sirpa Asko-Seljavaara tuossa äsken sanoi, niin silloin jos näin toimittaisiin, että sosiaalivirkailija tapaa nuoren ja katsotaan se tilanne, nuori voidaan esimerkiksi lähettää sinne työpajalle tai niihin palveluihin, joita hän tarvitsee, niin silloinhan yhteiskunta toimisi vastuullisesti. Voisi jopa ajatella, että silloin tämä olisi hyvä laki, että tavoitetaan se nuori. Silloin toimittaisiin vastuullisesti.

Ei se olisi ensimmäinen kerta tällä vaalikaudella, kun on lähtenyt eduskunnasta ministerin kirje. Esimerkiksi Temmissä on toimittu sillä tavalla. Temmistä on lähtenyt työvoimahallinnon virkailijoille kirje siitä, (Puhemies: Minuutti on nyt rikki!) miten pitää tulkita tiettyä lakia. Kyllä tämä on aivan mahdollista, että näin toimitaan.

Keskustelu päättyi.

​​​​