Täysistunnon pöytäkirja 126/2013 vp

PTK 126/2013 vp

126. TIISTAINA 10. JOULUKUUTA 2013 kello 14.16

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain ja maatilatalouden tuloverolain muuttamisesta

 

Sampsa Kataja /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunta puoltaa koulutusvähennysesityksen hyväksymistä eräin muutoksin. Tämä hallituksen esitys on osa laajempaa kokonaisuutta, josta on sovittu vuoden 2011 työmarkkinaratkaisun yhteydessä. Tuolloin sovitulla raamisopimuksella pyrittiin vahvistamaan keinoja, joilla Suomen kilpailukyky sekä työllisyyden ja ostovoiman mahdollinen myönteinen kehitys voidaan turvata myös jatkossa. Osana tätä sovittiin myös tavoista, joilla parannetaan työntekijän mahdollisuuksia ylläpitää ammattitaitoaan, kehittää osaamistaan ja sopeutua siten työelämän muutoksiin. Tällöin sovittiin myös siitä, miten verotuksessa pyritään edistämään kouluttautumista yrityksissä.

Tämä koulutusvähennys on puhtaasti laskennallinen, työntekijöiden koulutuspäivien keskimääräiseen päiväpalkkaan perustuva lisävähennys, joka saadaan tehdä työntekijän palkkauksesta ja koulutuksesta aiheutuneiden todellisten kulujen lisäksi. Vähennys on 50 prosenttia koulutuspäivien keskimääräisistä palkkakustannuksista, ja siihen on oikeus verovuonna enintään kolmelta koulutuspäivältä työntekijää kohden. Tämä vähennys edellyttää lisäksi, että työnantaja on laatinut yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain mukaisen koulutussuunnitelman ja että koulutus sisältyy siihen. Kysymys on siis suunnitelmallisesta kouluttautumisesta, joka tapahtuu työnantajan intressissä.

Arvoisa puhemies! Valiokunta pitää esityksen taustalla olevaa yleistä kouluttautumisajatusta sinänsä tärkeänä ja puoltaa lähtökohtaisesti sitä tukevia toimenpide-ehdotuksia. Kouluttamisasteessa on lisäksi mitä ilmeisimmin myös kehittämisen varaa, kun katsotaan kansainvälistäkin vertailua. Valiokunta jakaa toisaalta asiantuntijakuulemisessa esitetyn näkemyksen, jonka mukaan verojärjestelmän tulisi olla selkeä, yksinkertainen ja johdonmukainen vailla yksittäisiä poikkeussääntöjä. Tämä edistää yleisesti hyvänä pidettyä laajan veropohjan ja matalan verokannan järjestelmää. Esitykseen voidaan kohdistaa tästä näkökulmasta arvostelua.

Koulutusvähennys luo verojärjestelmään ensinnäkin periaatteellisen poikkeaman yleisestä tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuvien menojen vähennyskelpoisuudesta. Vähennys on myös työläs ja hallinnollisesti raskas, kun se kattaa jo vähintään yhden tunnin yhtäjaksoiset koulutustilaisuudet ja edellyttää työntekijäkohtaista seurantaa. Lisäksi verojärjestelmän kautta kanavoitavat huojennukset ovat usein vaikutuksiltaan epätarkkoja ja kalliita. Huojennuksen saavat myös ne, jotka olisivat ryhtyneet toimenpiteeseen — tässä tapauksessa kouluttamaan työntekijäänsä — myös ilman tätä verotukea.

Verotuksen kautta annetusta huojennuksesta tulee siten usein kallis saavutettuihin hyötyihin nähden. Esityksessä on arvioitu yleisesti, että koulutusvähennys lisää koulutukseen osallistuvien työntekijöiden määrää ja koulutukseen käytettävää aikaa. Vaikutuksia on kuvattu siten, että jos kannustin lisää 20 prosentilla työntekijöiden osuutta ja 10 prosentilla koulutuspäivän keskimäärää, osallistumisaste nousisi nykyisestä 50 prosentista 60 prosenttiin.

Koulutusvähennys on ongelmallinen niin verotusjärjestelmän periaatteiden, käytännön toteutustavan kuin varsin avoimeksi jäävän vaikuttavuuden vuoksi. Siksi valtiovarainvaliokunta puoltaa tätä hallituksen esitystä vain, koska se on osa työmarkkinaratkaisua. On tärkeää, että koulutusvähennyksen vaikutuksia arvioidaan kahden vuoden kuluttua, kuten on tarkoitus. Siinä yhteydessä tulee myös tarkastella valiokunnan edellä esittämiä huomautuksia. Mahdollisesti tarvittavat lainsäädäntömuutokset on sovittu niin ikään toteutettaviksi välittömästi arvioinnin jälkeen. Suotavaa olisi joka tapauksessa, että järjestelmää yksinkertaistettaisiin ja sen yhteydestä verotukseen luovuttaisiin.

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä ei ole otettu huomioon sellaista tilannetta, että sama työnantaja voi harjoittaa sekä elinkeinotoimintaa että maataloutta ja niiden ulkopuolista muuta toimintaa, ja kirjaimellisesti tulkittuna tähän muuhun toimintaan liittyvä koulutus voisi jäädä kummankin tukimuodon, sekä koulutusvähennyksen että koulutuskorvauksen, ulkopuolelle. Tällä voisi olla käytännön merkitystä muun muassa kunnille ja seurakunnille. Siksi valiokunta ehdottaa, että tietyt työnantajat siirrettäisiin puhtaasti oikeudellisen muotonsa perusteella koulutuskorvauksen piiriin ja niihin ei siis sovellettaisi koulutusvähennystä koskevaa säännöstä silloinkaan, kun ne harjoittavat muun toiminnan ohella myös elinkeinotoimintaa tai maataloutta. Siksi tässä esityksessä on tiettyjä pykälämuutoksia hallituksen esitykseen verrattuna. — Kiitoksia.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tupopöydässä sovitut ratkaisut koskevat kaikkia. Tässä näemme erään esimerkin siitä, miten vaikea näitä ratkaisuja sitten kaikilla aloilla on soveltaa.

MVL:n verotusmuodossa olevia yrittäjiä kohdellaan eri tavalla kuin muita yrityksiä. Heille ei koulutusvähennystä myönnetä vaan annetaan tällainen korvaus, ja usein lopulta käy niin, että kun esimerkiksi energiaintensiivisten yritysten sähköverotusta on kevennetty ja sitten vastaava systeemi ajettiin maatalouteen energiaveron palautuksena, tästä palautusjärjestelmästä tehtiin niin monimutkainen, että sitä on ollut vaikea hyödyntää, ja jotkut ovat menettäneet sen esimerkiksi tarkkojen päivämäärärajojen vuoksi.

Siksi toivoisin, kun tässä tätä byrokratiaa jo edustaja Kataja nosti esiin, että myöskin näitten korvausten puolella tämä byrokratia minimoitaisiin ja koetettaisiin saada käyttökelpoiseksi kaikkien yrittäjien osalta, niittenkin osalta, jotka eivät tähän perusmuotoiseen vähennykseen pääse osallisiksi.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! On tärkeätä, että tämä asia saadaan lopulta ratkaisuun, sillä voidaan sanoa, että Suomessa yritykset kouluttavat kyllä henkilöstöänsä mutta tähän asti koulutuksen jakautuminen eri henkilöstöryhmittäin on ollut hyvin kirjavaa. Koulutustilastot yleensä kertovat vain siitä, kuinka ylempiä toimihenkilöitä on yrityksen tarpeisiin koulutettu. Nyt tässä muutoksessa ja sopimuksessa, mikä kolmikantaisesti on ensin saatu pohjalle, on erityisen tärkeä seikka huomioida se, että nyt yritykset ottaisivat tämän myös itselleen niin, että ne omaa liiketoimintaansa kehittäessään huomioisivat, että huolehditaan myös sen työntekijäjoukon laajamittaisemmasta koulutuksen arvioinnista eli kehitetään yritystoimintaa osaavan henkilöstön osaamisresursseja edelleen edistämällä, ja siinä mielessä tämä on erittäin tervehdittävä ja hyvä asia.

Nyt etenemme oikeaan suuntaan. Uskon, että tästä on kaiken kaikkiaan hyötyä koko suomalaiselle teollisuudelle mutta myös yrittäjäkunnalle niin, että henkilöstön ammattitaitovaatimuksista pidetään paremmin huolta, ja se mahdollistaa suunnitelmallisen, ehkä uusille tuotantoaloillekin siirtyvän teknologian haltuun ottamista.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Jaoston puheenjohtaja Kataja tässä varsin hyvin kävi läpi niitä veroteknisiä ongelmia, mitä tähän esitykseen liittyy, vaikka valiokunta esittääkin tämän ehdotuksen hyväksymistä. Tämähän oli osa laajempaa yhteiskunnallista keskustelua ja liittyi tähän työmarkkinaratkaisuun, ja sanoisin näin, että tavoite tässä asiassa on ymmärrettävä, kuten tässä edellinenkin kansanedustaja totesi. Eli on tietysti niin, että meillä on koulutustarpeita varmaan enemmän kuin kaikissa työntekijäryhmissä on tähän asti hyödynnetty, mutta erittäin tärkeää on se, että tässä ei tullut nyt mitään velvoittavuutta sen suhteen, että on pakko näitä järjestää, koska ensinnäkin pakko on hyvin harvoin paras tapa viedä asioita eteenpäin ja lisäksi se olisi tuonut sellaisia tilanteita vastaan, että olisi jouduttu keksimällä keksimään jotain koulutusta, joka ei ole kenenkään kannalta järkevää ja olisi vain lisännyt kustannuksia.

Jos tässä ajatellaan sitä, mitä hyötyä tästä on, niin minä uskon, että sen tyyppisissä asioissa tästä voi olla hyötyä, joissa esimerkiksi erilaiset velvoitteet ja säännökset — vaikka kuljetusala on hyvä esimerkki — muuttuvat niin, että siellä täytyy tiettyjä pätevyyksiä hakea. Silloin kun joka tapauksessa muutaman päivän koulutuksia tulee vastaan, niin jos yritykset saavat siitä sitten vielä verovähennyshyödyn, niin siinä ikään kuin yhteiskunnan taholta tullaan osittain vastaan siihen samalla, kun velvoitteita lisätään. Tällaiset kohdat ovat varmaan sellaisia, mitkä tässä on ihan hyvä viedä eteenpäin.

Kaiken kaikkineen, kun tämän prosessin muistaa, mitä tässä tapahtui ja minkälaisia uhkakuvia tähän aikoinaan liittyi, lopputulosta voi pitää kuitenkin varsin kohtuullisena.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Olen aikaisempien puhujien kanssa samaa mieltä. Sinänsä oli äärimmäisen tärkeätä, että vuoden 2011 työmarkkinaratkaisu saatiin soudettua satamaan, koska se oli tietysti edellytys sille, että voitiin tehdä uusi, pitkäaikainen, äärimaltillinen palkkasopimus.

Sitten voidaan kysyä, onko tämä todellista koulutusta, kolme päivää. Voidaan sanoa, että se on enemmänkin ehkä osoitus siitä, että yhteiskunta haluaa kannustaa opiskelemaan. Tosin täytyy sanoa, että työolobarometri vuodelta 2012 osoittaa, että yrityksissä oli suhteellisen lyhyitä koulutuspäiväjaksoja, 4,3 vuorokautta. Tietysti voidaan ajatella, että lyhyellekin koulutukselle on tarvetta, mutta oikeastaan, jos todella halutaan kouluttaa työntekijöitä, meidän täytyy kyllä löytää muita ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Veropoliittisestihan tämä ehdotus on täysin mahdoton, voi sanoa. Kun pitäisi pyrkiä siihen, että meillä on laaja veropohja, verotus on yksinkertaista, tehokasta, ymmärrettävää, niin tämä ei täytä mitään näistä tavoitteista. Tietysti lähtökohdanhan pitäisi olla se, että todelliset kulut saa vähentää, olivat ne sitten vaikka edustusmenoja, mutta tässä nyt annetaan sitten 50 prosenttia korotettu vähennys näille todellisille menoille. Tämä on sitä niin sanottua huonoa veropolitiikkaa. Täytyy sanoa, että tämä ei todellakaan ole selvä, yksinkertainen eikä johdonmukainen.

No, pakkotilanteessa valtiovarainvaliokunnassa on hyväksytty esitys, koska tietysti sen kaataminen olisi ollut mahdotonta ja se olisi aiheuttanut valtavan turbulenssin työmarkkinoilla. Mutta valiokunta kuitenkin toteaa sen, että tämä on työläs ja hallinnollisesti raskas, aiheuttaa suuria kustannuksia kaikille osapuolille, varsinkin ottaen huomioon ne hyödyt, mitä tässä kaiken kaikkiaan saavutetaan. Mielestäni erittäin tärkeätä on se, että valiokunta toteaa, että tämä pitää kahden vuoden kuluessa arvioida uudestaan ja pyrkiä siihen, että tämä asia voitaisiin hoitaa jollakin tavalla: joko suoralla tuella tai sitten ihan mietitään sitä, pitäisikö koulutuksen kustannusten vähennysoikeutta ja myöskin sitten työntekijän oikeutta vähentää koulutuskustannuksia jollakin tavalla kehittää, että saataisiin ihan todellista koulutusta, joka pitää ihmiset työelämässä pitkään.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Muutama sana Tilastokeskuksen aikuiskoulutustutkimuksesta. Henkilöstökoulutuksen määrän osalta kehityssuuntahan on ollut huolestuttava. Kun vuonna 2006 oli 18—64-vuotiaita palkansaajia kohti laskettuna henkilöstökoulutusta keskimäärin noin 6,5 päivää, niin vuonna 2012 vastaava luku on enää reilut 5. Koulutushan myöskin jakautuu epätasaisesti, eli ylemmistä toimihenkilöistä koulutukseen osallistui yli 70 prosenttia, hyvä juttu, ja se keskimääräinen koulutuspäivämäärä oli 6,1, ja alemmista toimihenkilöistä 64 prosenttia, keskimäärin 4,2, ja työntekijä-asemassa olevista 35 prosenttia, keskimäärin 3,6 päivää.

Eihän tällä lailla, jota nyt ollaan säätämässä, koko maailmaa paranneta eikä rakenneta, mutta kyllä tämä minun mielestäni hyvänä apuna kaiken kaikkiaan on, koska yrityksissä henkilöstöä pitää kouluttaa enemmän, koska nyt, tällä hetkellä, vuonna 2012, työolobarometrin mukaan työnantajan kustantamaan koulutukseen osallistui 57 prosenttia henkilöstöstä. Nimenomaan sen takia sitä koulutusta tarvitaan lisää, että se yritys pärjää kovenevassa kilpailussa, joka kovenee koko ajan ja on tietenkin globaalia kilpailua.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on kritisoitu tätä, että tämä tapahtuu verovähenteisesti, ja se on ihan oikeutettua kritiikkiä sen suhteen, mitä me pidämme yleisesti hyväksyttävinä veroperiaatteina: pitää olla yksinkertaista, eikä tehdä liian isoja aukkoja vähennysten kautta. Mutta kuten täällä myös on todettu, tällä on hyvät tarkoitukset. Puhutaan kouluttautumisesta, ja etenkin tämän päivän työelämän haasteissa tarvitaan lisäkoulutuksia ja täydennyskoulutuksia, jolloinka kyetään säilyttämään työkyky monessa. Kyseessä on tietysti Suomen kilpailukyky ja sen työllisyyden ostovoiman mahdollisimman myönteinen kehitys, kuten työmarkkinajärjestöt ovat linjanneet omassa päätöksessään. Ja sille täytyy antaa arvoa, että työmarkkinajärjestöt ovat päässeet yhdessä sopuun tästä. Siitäkin on kättä väännetty pitkään, mitä tällä sisällöllisesti tarkoitetaan.

Valiokuntakuulemisessa tuli myös eräs ongelma — jonka valiokunta sittemmin korjasi — kun kysymykseen tuli se, jos sama työnantaja harjoittaa sekä elinkeinotoimintaa tai maataloutta että niiden ulkopuolista muuta toimintaa, miten tämä luokitellaan, miten sen suhteen käyttäydytään. Verojaosto teki tähän kohtaan korjaukset, koska täytyy toivoa ja on oletettavaa, että viimeistään eduskunnan päättämät lait asiantuntijakuulemisten jälkeen ovat mahdollisimman aukottomia, helposti ja yksinkertaisesti sovellettavia. Tässä on muuta kautta omat haasteensa, mutta tämän korjauksen jälkeen ainakin tuli riittävä selkeys siihen kohtaan.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Minäkin puhun tästä periaatteellisemmasta puolesta enkä puutu enää näihin veroteknisiin haasteisiin, mitä tässä on, ja näihin veroperiaatteisiin.

Aika usein sanotaan ainakin juhlapuheissa, että henkilöstö on tärkein voimavara yrityksissä. Niin se onkin, ja jotta siitä tärkeimmästä voimavarasta saadaan enemmän irti yhteiseksi hyväksi, sitä voimavaraa pitää kehittää. Ja jokaisella henkilöllä asemasta, koulutuksesta, tehtävästä riippumatta pitäisi olla mahdollisuus sillä tavalla positiivisesti mennä eteenpäin, kehittää itseään, kehittää työpaikkaa, kehittää sitä koko organisaatiota. Jokaisella työntekijällä, henkilöstön edustajalla, pitäisi olla tehtävästä, koulutuksesta, asemasta riippumatta aivojenkäyttöoikeus, oikeus käyttää aivojaan, antaa panoksensa. Tätä laiminlyödään vieläkin suomalaisessa työelämässä liian paljon. Liian usein työntekijät alistetaan koneen jatkoksi, ja se on työvoiman väärinkäyttöä, se on resurssien tuhlausta. Sen vuoksi kouluttaminen ja henkilöstön panoksen oikealla tavalla mukaan ottaminen on kyllä meidän tuottavuuden ja tulevaisuuden kannalta tosi tärkeää, ja siinä mielessä tämäkin uudistus on ongelmistaan huolimatta tosi hyvä asia.

Sampsa  Kataja  /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Uotila edellä puhui oikeudesta käyttää aivojaan. Tätä oikeutta soisi työmarkkinaosapuoltenkin tulevaisuudessa noudattavan, kun näitä ratkaisuja tekevät.

Vuonna 2012 osapuolet sopivat kolmen päivän koulutusoikeudesta ja sopivat siitä tekemällä sellaisen umpisolmun, että se oli kaatamassa pitkälti työrauhan ja tulevat sopimukset. Tämän johdosta hallitus oli käytännössä pakotettu tekemään väliintulon, joka tapahtui sitten tällä ikävällä tavalla, verojärjestelmään tuotavalla uudella, jos sanon, älyttömällä poikkeuksella eli koulutusvähennyksellä.

Jatkossa toivoisi, että hallitus pitäisi niin verolainsäädännön kuin kaiken muunkin lainsäädäntövallan omissa käsissään, ja työmarkkinajärjestöjen tehtävät tulisi rajata sinne, mitä varten työmarkkinajärjestöt ovat olemassa.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Varmaan tällä nyt säädettävällä lailla on hyvä tarkoitus, niin kuin täällä on monessa puheenvuorossa todettu, mutta minä olen kuunnellut tätä keskustelua erittäin huolestuneena, jo verojaoston puheenjohtajan esittelypuheenvuoroa ja myöskin sitten erityisesti valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajan tässä käyttämää puheenvuoroa, missä hän totesi, että veropoliittisesti tämä on aivan mahdoton. Myöskin siinä valossa, kun meillä kaiken aikaa puhutaan ja tavoitellaan, että lainsäädäntöä pitäisi yksinkertaistaa, ja varmaan se koskee myöskin verolainsäädäntöä, niin on tämä aika mahdotonta, että me emme saa sitten sitä järkeä käyttää täällä eduskunnassa, jos täällä todetaan, että tämä on mahdoton. Meillä pitäisi olla täällä eduskunnassa, edustaja Kataja, myöskin oikeus käyttää sitä järkeä. Muuten nämä tulevat vastaan meitä aika pahasti, jos me emme saa vapaasti sitä käyttää vaan meitä holhotaan ja sillä tavalla tuolta hallituksen taholta, että oikeastaan mikään ei saa muuttua. Aika paljon täällä eduskunnassa on semmoisia esityksiä, jotka me näemme mahdottomiksi, mutta myöskin mahdottomaksi koemme muuttaa niitä täällä.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kataja peräänkuulutti sitä, että työmarkkinajärjestöjen sopii pysyä poissa tietyiltä tantereilta. Hänen puheensahan meinaa, jos se toteutuisi — toivottavasti ei koskaan toteudu — kolmikannan lopettamista Suomessa, ja se on minusta turmion tie, koska kyllä tällä kolmikantaisella sopimisella on Suomea rakennettu ja tullaan toivottavasti rakentamaan myöskin tulevaisuudessa. Sillä, että toiset tyrkätään syrjään, että pysyköön suutari lestissään, ei 5,3-miljoonainen kansa ole koskaan pärjännyt eikä koskaan tule pärjäämään. Kyllä minä toivon, että kun näitä ulostuloja tehdään, niin vihoviimeinen asia on kansallinen sopiminen, jota ei kyllä sovi romuttaa. Siitä kolmikanta on loistava esimerkki, miten hyvin se on toiminut ja toimii myöskin edelleenkäsin silloin, kun on tarvis.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Verotukien ja yleensä kaikenlaisten verovähennysten yksinkertaistamisesta ja karsimisesta on puhuttu vuosikymmenten ajan. Siihen nähden on hyvin yllättävää, että hallitus esittää tällaista uudentyyppistä vähennystä. Nyt, kun todella poiketaan siitä periaatteesta, että tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuvat kustannukset ovat vähennyskelpoisia, ja todetaan tässä mietinnössäkin, että menettely on erittäin työläs ja hallinnollisesti raskas, kun se edellyttää jopa vähintään yhden tunnin seurantaa silloin, kun on näitä koulutustilaisuuksia, ja sitten edellyttää myös työntekijäkohtaista seurantaa, siinä mielessä hämmästyttää, että näin monimutkainen ja kallis järjestelmä on luotu. Sitten vielä lisäksi tässä on ongelmana se, että tämä vähennys tulee aiheuttamaan suuren lommon yhteisöverotuottoihin. Jos ja kun tulee lommoja näihin verotuottoihin, niin sitten joudutaan ne puuttuvat tulot hakemaan muualta. Toivoisin, että jatkossa pyrittäisiin säilyttämään ne periaatteet, että verotus olisi mahdollisimman yksinkertaista ja ennakoitavaa.

Sampsa  Kataja  /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kärnä puhui kolmikannan puolesta. Sillä on hyvätkin puolensa, mutta kyllä tämä esitys on osoitus siitä, että kyllä hallitus ja ainakin eduskunta on, edustaja Kärnän sanoja käyttääkseni, tyrkätty syrjään niistä pöydistä, joissa asiat päätetään. Meidän vaihtoehtomme tässä tilanteessa on ollut joko hyväksyä tämä esitys kaikkine kymmenine miljoonine euroineen ja verojärjestelmään liittyvine periaatteellisine ja käytännöllisine ongelmineen tai sitten horjuttaa työmarkkinasopua, joka osapuolten kaksikannassa on saavutettu. Kyllä olen vahvasti sitä mieltä, että tulevaisuudessa lainsäädäntövalta myös verolaeissa pitäisi palauttaa eduskunnalle.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On oikein kritisoida kyllä tapahtunutta, mutta täytyy muistaa, että kolmikantaisuus todellakin tarkoittaa sitä, että kolme osapuolta on neuvottelupöydässä, niin kuin tämänkin kokonaisratkaisun yhteydessä oli. On ehkä turha syyttää työmarkkinaosapuolia kaksin sopimisesta, kun ollaan oltu yhtenä sopijaosapuolena. Ehkä siinä kohtaa on koordinaatio pettänyt, kun ollaan tästä ratkaisusta sovittu. Ehkä olisi pitänyt olla proaktiivisempi myös hallituksen osalta, tuoda ja selvittää tämä asia jo siinä vaiheessa, kun sopimusta ollaan tekemässä. Jos siitä olisi aidosti ehkä jo siinä vaiheessa tullut jotakin kritiikkiä niin, että hallitus ja eduskunta sysätään selkeästi sivuun ja poliittinen valta otetaan jostakin muualta, niin sitten ymmärtäisin kyllä edustaja Katajan arvostelun. Mutta siltä osin kuin me olemme olleet tässä yhdessä tekemässä tätä ratkaisua, yhdessä kannamme sen toteuttamisesta myös vastuun.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Puhujalistaan.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on mielenkiintoisia puheenvuoroja käytetty. Tämä meni periaatteellisemmaksi keskusteluksi kolmikannasta ja työmarkkinajärjestöistä. Edustaja Hemmilä totesi, että meitä holhotaan ja järjenkäyttöä vaaditaan eduskuntaan. Eihän mikään estä eduskuntaa käyttämästä järkeä. Sitä voidaan tehdä. Eihän mikään estä eduskuntaa muuttamasta lakeja, mutta meillä on myös järjestelmä, kun hallitukselta tulee esityksiä, että työmarkkinaosapuolet pääsevät ylipäätään yhteisymmärrykseen, tai puhutaan kolmikannasta, niin kuin edustaja Kärnä, ja siitä, mikä sen merkitys on Suomen tämänkin päivän tilanteen tasalta siinä, että rakennetaan hyvää yhteiskuntaa, päästään tekemään kuitenkin järkeviä kokonaisratkaisuja. Sillä on iso merkitys, joten ei nyt heitetä romukoppaan koko työmarkkinaosapuolia tai kolmikantaa tässä kohtaa, kun on hyviä ratkaisuja saatu ja tavoite on hyvä.

Mutta se, mistä voidaan käydä keskusteluja ja mitä voidaan kritisoida, on se tapa, jolla tämä hyvä ajatus nyt ollaan toteuttamassa teknisesti. Siitä, minkälaisia ratkaisuja löytyy hyvien tapojen toteutukseen tulevaisuudessa, täytyy totta kai ottaa oppia, eikä ylipäätänsä, mistä eduskunnassakin käydään keskusteluja, vastaus kaikkeen hyvään ole, että kun pysytään kehyksissä, käytetään verovähennyksiä. Siinä täytyy olla rehellinen itselleen myös, että verovähennysten kautta se jakautuu paljon laajemmalti, ei niin konkreettisesti kuin suorilla tuilla. Tämä keskustelu voidaan käydä, ja se pitää käydä, mutta väitän, että tässä kohtaa ei pidä unohtaa myöskään tämän lain sisällön hyvää tarkoitusta.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aika mielenkiintoista keskustelua todellakin. Jos ja kun kaksikanta pysyi kaksikannassa ja käsitteli nimenomaan tätä koulutusvähennystä, joka on kaksikantainen asia, niin kun se ei päässyt siitä yksimielisyyteen, sitten tarvittiin kolmikantaa, ja hallitus toi tämän esityksen. Olisi voinut ajatella, että siinä kaksikannassa olisi jo löydetty ratkaisu, joka ei olisi vaatinut niin monimutkaista ratkaisua, mutta kun tämä oli se ainoa tie, niin siihen tarvittiin kolmikantaa, kuten aika monta kertaa muulloinkin. Se sopimushan ei koostu pelkästään koulutusoikeudesta ja nyt sen kompensaatioksi tuodusta verovähennyksestä vaan paljon laajemmasta asiasta.

Täällä tänään on toisessa käsittelyssä esimerkiksi työttömyysturvauudistus, jossa ilman mitään temppuja päästiin oikein hyviin ratkaisuihin, joissa poistettiin sekä Ahon että Lipposen hallituksen tekemät työttömyysturvaheikennykset. Kyllä se minusta osoittaa aika hyvin, mikä merkitys kolmikannalla todellakin on.

Kun edustaja Hemmilä täällä puhui mahdottomista, niin ehkä tässä nyt voisi todeta, että nyt tässä tapauksessa, kun mahdollisesta ensin tehtiin mahdotonta ja sitten hallitus kolmikannan osapuolena teki mahdottomaksi tulleesta jälleen mahdollisen, niin se on todellakin mahdollisuuksien taidetta, mitä politiikka parhaimmillaan on.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! En malta myöskään olla ottamatta kantaa tähän laajempaan kolmikantakeskusteluun, mikä tämän asian yhteydessä on noussut esille, kuten varmaan sopiikin.

Ehkä ihan pari näkökulmaa. Ensimmäinen näkökulma on se, mitä asioita kolmikannassa tulee käsitellä ja mitä ei ja mitkä asiat ovat kaksikantaisia. Varmaan ollaan laajalti tyytyväisiä siihen, että palkkoja käsitellään näin. Toki siinäkin on tietysti kysymys siitä, paljonko pitäisi jättää yrityskohtaista liikkumavaraa ja niin poispäin. Mutta sitten, mitkä kaikki asiat kuuluvat sinne kolmikantaan, koska loppuviimeksi kyse on kuitenkin päätöksistä, jotka koskevat kaikkia, myöskin niitä, jotka eivät ole kolmikannan osapuolia, se on ehkä sellainen asia, mitä tässä yhteiskunnassa kannattaa kyllä aidosti harkita, kuinka laaja tämä on.

Sitten toinen kysymys liittyy siihen, minkä Kärnä täällä nosti esille, että kolmikannan avulla on tätä Suomea kehitetty ja viety eteenpäin. Siinäkin on varmaan oma pointtinsa. Korostan kyllä myöskin sitä, että kyllä silloin, jos näin ajatellaan, kolmikannalla on myöskin vastuu siitä, että se tekee sellaisia ratkaisuja, jotka ovat kokonaisuuden kannalta hyviä, ja vastaa siihen tilanteeseen, missä Suomi milloinkin on. Jos nyt otetaan viimeaikaisia esimerkkejä, niin tupo oli hyvä ratkaisu. Se oli aivan oikeaan osunut ratkaisu, ja siitä täytyy antaa pisteet. Sen sijaan siitä asiasta, ettei eläkeuudistuksessa ole vieläkään saatu mitään aikaiseksi, ei kyllä voi pisteitä antaa. Nyt se asia on onneksi etenemässä, mutta kyllä se aika pitkässä kuusessa on ollut, että se sieltä lähtee liikkeelle.

Seuraava näytön paikka on siinä, että hallituksen rakennepoliittiseen paperiin liittyy monta sellaista kohtaa, jotka ovat kolmikantaisessa neuvottelussa. Hallituksella on selvä tahtotila, miten niitä viedään eteenpäin. Toivoa sopii, että kaikilta osapuolilta kolmikannassa löytyy myös sitä kokonaisnäkemystä, jolla näitä asioita voidaan viedä eteenpäin.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä on tosiaan kolmikannassa neuvoteltu, ja täällä sanotaan, että vähennys on työlästä ja hallinnollisesti raskasta, mutta kyllä tämä varmaan myönteinen on. Tämähän tarkoittaa, että saa sitten kolme päivää sitä koulutuskuluvähennystä.

Mutta sitten elävässä elämässä on tällä lailla — riippuu tietysti siitä, minkälaisia yrityksiä on olemassa — että yhtenä vuonna ei välttämättä tarvitsisi koulutuspäiviä lainkaan, sitten taas on niin, että ei kolme päivää eikä viikkokaan piisaa. Se tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi yrityksissä on erilaisia työtapoja, niin niihin pitää kouluttaa, ja eivät tosiaan riitä nämä kolme päivää, jos tulee esimerkiksi joitain uusia laitehankintoja. Tämän pitäisi olla hyvin joustavaa. Mutta minäkin olen sitä mieltä, että kyllähän tämä hyvä on. Ja tässä vaiheessa on turha sitten puhua, koska tämä esitys on tänne yksimielisesti tuotu näin, mutta elävässä elämässä on erilaisia ongelmia.

Pertti Hemmilä /kok:

Kolmikanta on hyvä asia, ja se on ollut nimenomaan hyvä suomalaisen yhteiskunnan rauhanomaisessa rakentamisessa, ja se on silloin hyvä, kun vedetään suuria linjoja. Mutta sitten on syytä huolestua, jos se kolmikanta on sitä, että se on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti, ja jos se korvapuusti tulee vielä kovin kalliiksi, niin kuin tässä saattaa käydä näin.

Nyt kun täällä on paikalla salissa sekä valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja että erityisesti verojaoston puheenjohtaja, itse en kuulu verojaostoon, joten en tiedä niitä keskusteluja, mitä on siellä käyty, niin onko tullut esille siellä jaostokäsittelyssä tämän asian osalta se —kun tuolla ruohonjuuritasolla tai, voisiko sanoa, sorvin ääressä puhutaan, että tässä käytännössä tuli tämmöinen muutaman päivän lisäloma, joka on sitä paitsi vielä valtion tukema, valtion rahoittama — onko tämmöinen mahdollista, kun otetaan ihan käytännön esimerkki, että työntekijöille varataan joku tämmöinen kylpyläviikonloppu ja siitä sitten tämän säädetyn lain mukaisesti valtio maksaa osan? Onko tämä mahdollista?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan tämä lakihan tähtää siihen, että ammatillista koulutusta yrityksissä lisätään, ja siihen on tämän Tilastokeskuksen aikuiskoulutustutkimuksen mukaan selkeä tarve — selkeä tarve, että ne yritykset pärjäävät. Siis ei varmasti ole Suomenmaassa sellaista yritystä, joka lähettää tällä verovähennyksellä sitten ihmisiä jonnekin kylpylään. Rohkenen tulkita edustaja Hemmilän puheenvuoron myöskin pikkuisen huumoriksi, mutta jos tosissanne olitte, niin minun mielestäni oli erinomaisen huono ulostulo kyllä.

Siis yritykset toimivat erittäin vastuullisesti koulutuksessa, ammatillisessa koulutuksessa eritoten. Kyllä ne katsovat joka kerta sen, mikä hyöty yritykselle ja sille henkilön osaamiselle siitä koulutuksesta on. Ei sinne huvin vuoksi lähdetä.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Puhujalistaan.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän kipuilut vain teknisen luonteen osalta, mutta tätähän ollaan hierottu yli vuosi sen jälkeen, kun periaateratkaisu on tehty. Jos se periaateratkaisu oltaisiin tulkittu samalla tavoin heti niitten neuvottelujen jälkeen, niin ehkä me emme olisi tänään keskustelemassa tällä sävyllä tässä salissa. Minä olisin toivonut, että sitä arvostettaisiin monelta puolelta.

Tässä olisi ollut siis muitakin vaihtoehtoja. Jotenkin tuntuu ehkä hassulta, että kipuilu siellä oikealla laidalla on niin mittavaa, siitä syystä, kun tämä on hallituksen yksimielinen esitys, pääministeri on tämän vahvistanut ja ymmärtääkseni kaikki hallituspuolueet ovat tämän takana. Sen takia tämä kritiikki nyt tässä kohtaa, kun täällä on tietenkin varmaan joitain teknisiä yksityiskohtia, mitä oltaisiin voitu toisellakin tavalla miettiä, on ehkä liioiteltua tässä mittakaavassa.

Edustaja Hemmilältä voisi tietysti kysyä, kenelle se korvapuusti tässä tulee. (Pertti Hemmilä: Veronmaksajille!) Minä ajattelen, että työnantajat saavat tästä verohelpotusta, verohelpotusta tälläkin kertaa. Työntekijät saavat koulutusta siihen ammattiin tai toiseen ammattiin, mitä ovat tekemässä, ja tätä ihmisten työllistymisen parantamista ja uuden oppimista haluaa tämä hallitus tukea. Ei mielestäni tämä ole kenellekään korvapuusti.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Koulutus on aina hyväksi, jos se on hyvää koulutusta, mutta täytyy kyllä sanoa, että kun tätä keskustelua on kuunnellut, niin aika hämilleen tässä menee. Ei tämä kuulosta hallituksen yksimieliseltä esitykseltä ollenkaan, päinvastoin. Täällä puhutaan, että eduskunta on holhouksessa. Arvoisa puhemies, se on aika vahvasti sanottu päätöksentekofoorumilla, jonka tulisi päättää yhteiskunnan ja tämän isänmaan asioista.

Hallituksen tulee johtaa ja eduskunnan päättää. Nyt näyttää olevan niin, että näin ei ole. Joku muu johtaa tässä maassa. No, toki me tiedämme sen aina ja olemme tienneet, että työmarkkinajärjestöillä on keskeinen rooli, toki muillakin foorumeilla, muillakin tahoilla. Viittaan nyt vaikkapa kirkkoon ja niin edelleen. (Jukka Gustafsson: MTK:hon!) Mutta erityisesti... — MTK:kin mukaan lukien. — Mutta onko se sitten oikein? Minkään etujärjestön osalta, olkoon se sitten vaikka, edustaja Gustafsson, se MTK, ei näin voi olla, että eduskunta jonkun järjestön perusteella tekee päätöksiä, vaan se katsoo kokonaisuutta. (Jukka Gustafsson: Niinhän me teemmekin!) Ja nyt kyllä näyttää käyvän niin, että kokonaisuus on ainakin hallitusryhmien keskuudessa unohtunut. Minun on pakko kysyä, mitä muuta sitten tähän sinällänsä hyvään työmarkkinaratkaisuun on sisällytetty. Onko muita sopimuksia, joita eduskuntaan aiotaan tuoda läpi ja joita sitten täällä porukalla ihmetellään, että ne ovat joko teknisesti heikkoja tai ne ovat arjen kanssa vähän vieraita tai paljonkin vieraita? Tällainen kysymys tässä kyllä herää, ja siinä mielessä tähän koko koulutusvähennysasiaankin on pakko suhtautua entistä kriittisemmin ja kysyvämmin, että onko jotain muuta taustalla.

Koulutusta todellakin tarvitaan, mutta kun koulutusta yhteiskunta tällä lailla työmarkkinajärjestöjen kanssa eteenpäin ajaa, niin todellakin tulee mieleen, onko se koulutus todellakin siinä se ykköskysymys vai joku muu asia.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On yhteiskunnan etu se, että meillä yhteiskuntarauha säilyy. On yhteiskunnan etu se, että meillä on työmarkkinaratkaisuja, jotka pitävät huolta Suomen kilpailukyvystä. Koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan, kun näitä ratkaisuja on tehty, ne ovat olleet kolmikantaisia ja valtiovalta on osallistunut näihin ratkaisuihin jollakin tavalla.

Tässä tapauksessa koulutusvähennys on se tapa. Siitä neuvoteltiin hyvin pitkään valtiovarainministeriön ja työmarkkinajärjestöjen kesken, millä tavalla se toteutetaan. Tällaiseen ratkaisuun tässä yhteistyössä nyt on päädytty. On muitakin ratkaisuja. Viimeisin pitkäaikainen, maltillinen tulopoliittinen ratkaisu merkitsi sitä, että muun muassa tuloverotukseen tehtiin inflaatiotarkistus, josta olen nyt henkilökohtaisesti poliittisesti erittäin tyytyväinen. Kaikki eivät välttämättä ole poliittisesti yhtä tyytyväisiä. Joka tapauksessa se oli oleellinen osa, jotta tuo ratkaisu saatiin tehtyä.

Mitä tulee edustaja Hemmilän kysymykseen, voidaanko näitä koulutuspäiviä käyttää kylpylälomiin, niin vastaus on kyllä "ei". Lähtökohta on se, että pitää olla koulutussuunnitelma ja että se koulutus sisältyy siihen koulutussuunnitelmaan, ja sen koulutuksen pitää olla työntekijän ammatillisen osaamisen kehittämistä. Tietysti sinänsä mikään ei estä sitä, etteikö se koulutus voi tapahtua kylpylän tiloissa. Se on toki mahdollista. Mutta siellä pitää aidosti olla ohjelma, ja tietysti verottaja tarvittaessa tarkastaa sen, että siellä on ollut semmoista koulutusta, semmoisia kouluttajia, jotka nimenomaan edesauttavat sitten ammatillista osaamista ja sen kehittämistä.

No, kun täällä sitten keskusteltiin siitä, että joku kipuilee, niin tältä osin täytyy todeta, että valiokunta oli hyvin yksimielinen todetessaan, että järjestelmää tulisi yksinkertaistaa ja että sen yhteydestä verotukseen luovuttaisiin. Eli lähtökohtaisesti valiokunnassa lähdetään siitä, että verotuksella näitä asioita ei pitäisi hoitaa vaan muulla tavalla ja tästä vähennyksestä pitäisi luopua, mutta kun se nyt on osa tätä tulopoliittista ratkaisua, niin lähdetään siitä, että mennään tämä sopimuskausi, mutta katsotaan sen jälkeen, jos seuraavissa neuvotteluissa valtiovallan suosituksesta, ohjauksessa voitaisiin päätyä tilanteeseen, jossa tätä vähennystä ei enää tarvittaisi.

Pietari  Jääskeläinen  /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä elinkeino- ja maatalouden tulon verotuksessa siis saisi tehdä lisävähennyksen, joka määräytyisi koulutukseen osallistuneiden työntekijöiden ja yrityksen keskimääräisen päiväpalkan perusteella.

Tuossa valtiovarainvaliokunnan mietinnössä ehdotetaan tämän hallituksen esityksen korjaamista, koska siinä ei ole huomioitu sitä, että työnantaja voi harjoittaa elinkeinoa tai maataloustoimintaa sekä myös niiden ulkopuolista muuta toimintaa. Eli muuhun toimintaan liittyvä koulutus jäisi tukimuotojen ulkopuolelle.

Valiokunnan esityksessä se, että tietyt työnantajat siirretään oikeudellisen muotonsa perusteella koulutuskorvauksen piiriin, on sinänsä tarkoituksenmukaista. Koulutusvähennys lisää koulutukseen osallistuvien määrää merkittävästi.

Arvion mukaan vähennys alentaisi yhteisöveron tuottoa peräti 57 miljoonaa euroa vuodessa. (Pertti Hemmilä: Siinä se korvapuusti!) Uudistus on kallis valtiolle ja ongelmallinen näitten monien verotusperiaatteiden ja byrokratian lisääntymisen takia. Hyvä kuitenkin, että yhteiskuntarauha säilyy.

On hyvä, että koulutusvähennyksen vaikutukset arvioidaan viimeistään kahden vuoden kuluttua.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Kun oppositiokin rohkaistui mukaan keskusteluun, niin edustaja Rossi kysyi siitä, mitä muita asioita työmarkkinaosapuolet ovat sopineet, jotka poikkeavat meidän verojärjestelmästä. Meidän verojärjestelmä pohjautuu siihen, että verotetaan palkkaa ja etuja. Sen sijaan verotettavia eivät ole työstä aiheutuvien kulujen korvaukset. Kyllä työmarkkinaosapuolet onnistuivat tämänkin järjestelmän rikkomaan, kun osana työmarkkinaneuvotteluita sovittiin siitä, että kilometrikorvauksia ei aiemmin esitetyllä tavalla kohdenneta todellisiin kustannuksiin, joita oman auton käytöstä aiheutuu. Samoin kuin tässä esityksessä, valtiovarainvaliokunta totesi, että vain siitä syystä tällainen epäloogisuus, hölmöys, tehdään, kun se oli osa tätä työmarkkinaratkaisua. Aivan samalla tavalla siinä kuin tässäkin asiassa me olisimme toki voineet hylätä tuonkin esityksen, mutta samalla olisimme tuota työmarkkinasopua horjuttaneet. Eli tässäkin kohtaa hallitus ja eduskunta olivat se kolmas osapuoli, joka joutui kaksikantaisten ratkaisujen maksumieheksi.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen hieman huolestuneena kuunnellut tätä keskustelua, ja tuntuu, että vuoroin säälitään yksikantaa, kaksikantaa ja kolmikantaa. Sen sijaan kiinnittäisin enemmän huomiota siihen, miten tätä käytännössä tullaan soveltamaan. En ole valtiovarainvaliokunnan jäsen, mutta pikaisen laskutoimituksen mukaan, joka kylläkin perustuu lyhyeen matematiikkaan, jos henkilön päiväpalkka on keskimäärin 200 euroa, kolmelta päivältä on 600 euroa, niin silloin yhden henkilön kohdalta työnantajan saama vähennys on 300 euroa. Eli ei nyt mistään kovin laajoista vähennysoikeuksista tässä yhteydessä mielestäni pitäisi eikä tulekaan puhua.

Kouluttaminen ja kouluttautuminen ovat tärkeitä, mutta niiden pitää palvella sekä työntekijän omaa etua että myös työnantajan etua. Ainakin minulla on herännyt kysymys siitä, luoko tämä meille jonkunnäköistä haamukoulutusjärjestelmää. En tiedä, onko tämä pelko todellinen, mutta toivon, jos näin on, että siihen myös puututaan. Meillä on menneiltä vuosilta myös kokemuksia siitä, että kaikenlaisia kouluttajia nousee kuin sieniä sateella ilman, että heillä käytännössä on mitään asiantuntemusta. Silloin tämä ei palvele koko järjestelmää ollenkaan. Toivottavasti tämä pelko on turha, ja uskon, että tarkka seuranta varmasti tähänkin kysymykseen sitten pystyy puuttumaan.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä järjestelmähän tulee tietysti luomaan erilaisia koulutusjärjestelmiä ja erilaisia konsulttipalveluita ja muita, joita tässä asiassa tullaan hyödyntämään. Itsekin olen joskus osallistunut aivan järkyttävän tehottomalle koulutuksen osiolle, ja se, kuinka paljon se sitten minusta näkyy, on toinen asia, mutta on ollut hyvääkin koulutusta.

Mutta, arvoisa puhemies, kyllä tämä verojaoston puheenjohtajan puheenvuoro on aika karua kuultavaa, kun täällä todetaan ihan suoraan, että olemme säätämässä lakia, joka ainakin verojaoston puheenjohtajan mielestä ja monen muunkin mielestä on oikeasti huono, sisältää sellaisia epätarkkuuksia ja byrokratiaa, jotka eivät varmasti ole käytännössä toimivia. Tässä mielessä kyllä olisi toivottavaa, että eduskunta pystyisi sitten tekemään niitä ratkaisuja, mutta olemme siinä vaiheessa, että ei näytä pystyvän oikaisemaan ja korjaamaan, kun näkee, että jokin huono ratkaisu on toteutumassa.

Herra puhemies! Kun on sanottu, että tällä rekkaratkaisulla paikataan rikkidirektiiviä, niin itselleni tulee myös mieleen sitten, kun hallitus on myös viemässä eteenpäin tätä yritysten edustuskulujen vähennyksen poistamista, joka koituu muuten suomalaisten ravintoloiden, kongressinjärjestäjien, hotellien, kylpylöidenkin, ehkä muiden tappioksi ihan oikeasti, paikataanko tällä nyt sitten vastaavasti sitä, että saadaan uutta koulutettavaa, jotta se täyttääkin ne kylpylät tai jotkut muut paikat. Pyörä pyörii ja voi pyöriä, menepä tietämään aina, mikä on minkäkin tarkoitusperä, mutta edelleenkin vain on pakko ihmetellä sitä, että eduskunnassa hallituspuolueiden keskuudessakin ihmetellään tätä lakia näin paljon. Toki sitä ovat ihmetelleet monet muutkin.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin hyvä keskustelu, mikä nyt on käyty, ja nimenomaan sen takia, ei pelkästään tästä itse asiasta, siitä on herännyt varmaan ajatuksia meillä itse kullakin, vaan sen takia, että mikä tämä meidän järjestelmämme on. Tämä ei voi olla oikein, että meillä on sellainen kolmikanta, jossa hallitus, ja eduskunta nyt sitten viime kädessä, on vain sitten se vastaanottava ja hyväksyvä osapuoli, ja vieläpä se, kuten nostin esiin, että on kolmannen korvapuusti, me olemme kolmas mutta me edustamme kansaa, me edustamme veronmaksajia, ja jos valtion tulojen ja menojen erotus on miinus 9 miljardia ja tästä tulee taas muutaman kymmenen miljoonan euron lasku, niin jollainhan se paikataan.

Eli me emme edes tiedä tällä hetkellä vielä, kuka se todellinen maksumies on. Jotakin verotusta jostakin taas kiristetään varmaan tämän johdosta. Mutta arvostan erittäin suuresti valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajan rehellisiä puheenvuoroja mutta myöskin valtiovarainvaliokunnan verojaoston puheenjohtajan pohdintoja, jotka ovat osoittautuneet kyllä erittäin viisaiksi ja rehellisiksi.

Yleiskeskustelu päättyi.