Täysistunnon pöytäkirja 126/2013 vp

PTK 126/2013 vp

126. TIISTAINA 10. JOULUKUUTA 2013 kello 14.16

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys eduskunnalle voimalaitosverolaiksi sekä laeiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 16 §:n ja verotilistä annetun lain 1 §:n muuttamisesta

 

Sampsa Kataja /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Windfall-verosta puhutaan. Valtiovarainvaliokunta puoltaa hallituksen esitystä windfallin käyttöönotosta joiltain osin muutettuna. Muutosehdotus koskee yksinomaan voimaantulosäännöstä.

Tämän esityksen tarkoituksena on ottaa käyttöön kansallisesti uusi voimalaitosvero, jossa on kysymys tästä windfall-voittojen tuottaman ansiottoman hyödyn verotuksesta. Tällä verolla leikattaisiin varovaisuusperiaatetta noudattaen osa niistä ansiottomista voitoista, joita EU:n päästökauppajärjestelmä synnyttää. Esitys perustuu hallitusohjelmaan, jossa sovittua vuotuista tuottotavoitetta, 170 miljoonaa euroa, on nyt pienennetty kehysriihessä 50 miljoonaan euroon vuosittain.

Veron kohteena olisivat ne päästötöntä sähköä tuottavat voimalaitokset, jotka ovat valmistuneet ennen päästökauppadirektiivin voimaantuloa. Rajaksi on ehdotettu vuotta 2004, jolloin direktiivin voimaantulosta oli saatu oikeudellinen varmuus.

Valtiovarainvaliokunta pitää esitystä sen tavoitteiden ja EU-oikeuden asettamien yleisten reunaehtojen valossa ehyenä, johdonmukaisena ja vaikutuksiltaan hallittavana kokonaisuutena. Vaikka kysymys on jäsenvaltion verosuvereniteetin piiriin kuluvasta kansallisesta verosta, veromallissa on täytynyt ottaa huomioon erityisesti EU:n valtiotukisääntely sekä yhdenvertaistetun energiaverotuksen asettamat rajat. Esitys vaikuttaa tässä suhteessa perustellulta. Sillä on tavoiteltu kaikkiaan mahdollisimman neutraalia veroa, johon ei sisälly valtiotukea. Koska voimalaitosvero kohdistuisi vain Suomessa sähköä tuottaviin voimalaitoksiin, siihen ei liity myöskään verosyrjintäkiellon kannalta arvioitavia kysymyksiä.

Valiokunta pitää sinänsä kiistattomana sitä, että päästökauppajärjestelmä synnyttää osalle pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla toimivista ansiotonta voittoa.

Arvoisa puhemies! Tässä veromallissa on kysymys ennen muuta siitä, miten ansioton voitto arvioidaan ja kohdennetaan toimijoille. Valittu peruste, voimalaitosrakennusten jälleenhankinta-arvo, on jo käytössä kiinteistöverotuksessa. Se on täsmällinen, yhdenvertainen ja johdonmukainen ja siten käyttökelpoinen myös tässä yhteydessä. Kun lisäksi otetaan huomioon veron summaarinen luonne systeemisenä verona ja veron määrässä noudatettava verovaisuusperiaate, kokonaisuus on valiokunnan mielestä perusteltu ja hyväksyttävä. Vaihtoehtoisten mallien, esimerkiksi tuotantoon tai tuottavuuteen suoraan kohdistuvien verotustapojen, esteeksi on muodostunut erityisesti EU-sääntely.

Valiokunta katsoo, että vaikka voimalaitosvero liittyy kiinteästi päästökauppaan, se ei ole syntyhistoriaansa liittyvää näkökulmaa lukuun ottamatta varsinaisesti ympäristövero. Tämä on todettu myös ympäristövaliokunnan lausunnossa. Toisaalta vero ei ole myöskään päästökauppajärjestelmän tavoitteiden vastainen. Päästötön tuotanto hyötyy joka tapauksessa ilmaston kannalta kestävästä tuotantotavastaan, kun sen ei tarvitse investoida päästökaupan vuoksi päästövähennyksiin tai ostaa päästöoikeuksia. Talousvaliokunnan lausunnossa on todettu nimenomaisesti, ettei esitys muuta perimältään tätä lähtökohtaa. Verolla vain leikataan sitä lisähyötyä, joka on syntynyt viranomaissääntelyn seurauksena.

Valiokunta haluaa myös hälventää sitä epäluuloa, jonka uusi vero on synnyttänyt voimalaitosyhtiöissä. Windfall-vero ankkuroidaan nyt ja rajataan objektiivisin kriteerein suhteessa päästökauppaan ja sen soveltamisalaa ei voida valiokunnan käsityksen mukaan laajentaa enää myöhemmin. Raja asettuu siis vuoteen 2004, eikä vero kohdistu sitä uudempiin voimalaitoksiin. Veron ei pitäisi vaikuttaa sen vuoksi myöskään investointipäätöksiin eikä tuotto-odotuksiin. Tämä on ollut näkemys myös valmistelussa. Lisäksi on syytä korostaa, etteivät myöskään voimalaitoksen kunnossapitotyöt, perusparannukset tai tehon lisäykset vaikuta veron määrään. Tämä perustuu siihen, että ne eivät vaikuta veron perusteena käytettävään voimalaitosrakennusten jälleenhankinta-arvoon. Ne pienentävät ainoastaan kiinteistöverotuksen verotusarvolaskennassa huomioon otettavia ikäalennuksia.

Arvoisa puhemies! Valiokunta ehdottaa tämän EU-oikeuden johdosta, että voimalaitosveroa koskeva laki sekä siihen liittyvät elinkeinotulon verottamisesta annetun lain sekä verotililain muutokset tulisivat voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana sen jälkeen, kun EU:n komissio on hyväksynyt tämän lain, sikäli kuin se sen hyväksyy.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan säädettäväksi windfall-veroa, jota voimalaitosveroksi kutsutaan. Kun otetaan huomioon dynaamiset vaikutukset — kun hallitus olettaa tällä saatavan valtion kassaan 50 miljoonaa rahaa — niin käytännöllisesti katsoen näyttää siltä, että valtiontaloudelle tällä verolla on plus miinus nolla -merkitys.

Vero lankeaisi suomalaisen teollisuuden maksettavaksi ja näin heikentäisi suomalaisen teollisuuden investointihalukkuutta ja kilpailukykyä entisestään. Teollisuuden kilpailukyky ja sijoittajat edellyttävät suunnitelmallisuutta, eivät arvaamattomia lisäkustannuksia. Vero olisi merkittävä lisärasite jo muutenkin vaikeassa talous- ja työllisyystilanteessa. Näin ollen windfall-veron säätäminen tulee taatusti kiihdyttämään entisestään suomalaisten teollisuustyöpaikkojen ulosliputusta. Perussuomalaisten mielestä rikkidirektiivin kurjistaman vientiteollisuutemme niskaan ei ole syytä kasata tällaisia lisäkustannuksia.

Teollisuusalojen edunvalvojat sekä kaikki ammattijärjestöt vastustavat veron käyttöönottoa yksimielisesti. Järjestöt ovatkin huomauttaneet, että väitteet päästöttömien energiatuotantolaitosten ansiottomasta edusta päästökaupassa ovat perättömiä. Vuoden 2013 alusta päästöoikeudet on huutokaupattu ja voitot tuloutettu valtiolle. Ansiotonta etua ei ole se, että päästötön energiatuotantomuoto hyötyy päästökaupan kustannuksista, kun se ei itse edes saa päästökaupan tuloja.

Haluan nostaa esiin sen, että vero on epätasa-arvoinen ja rankaisee kohtuuttomasti vesivoimaa. Vesivoimaloiden vero olisi keskimäärin 3 euroa megawattitunnilta ja ydinvoimaloiden noin 0,4 euroa megawattitunnilta. Vesivoimaloilla tuotetun sähkön verotus olisi näin ollen noin 7—8-kertainen ydinvoimaloilla tuotettuun sähköön verrattuna. Tämän lisäksi vesivoimaloiden välilläkin olisi kymmenkertaisia eroja veron määrässä, kun otetaan huomioon tuotetun sähkön määrä. Ongelmallista on myös se, että useat veron piiriin kuuluvat laitokset ovat vaihtaneet omistajaa vuoden 2004 jälkeen. Näiden kauppojen hinnoittelussa on otettu huomioon päästökaupan vaikutus, joten vero kohtelee ostajaa epäoikeudenmukaisesti.

Haluan myös muistuttaa, että EU:n energiaverodirektiivin mukaan sähköntuotantoon ei ole mahdollista kohdistaa veroa. Lisäksi, kuten lakiesityksen perusteluissakin todetaan, veroa ei myöskään voida kohdistaa suoraan voimalaitoksen nimellistehoon. Siksi veron toteutustavaksi esitetään voimalaitoksen jälleenhankinta-arvon verottaminen.

Perussuomalaiset haluavat huomauttaa, että tämä on kuitenkin aivan eri asia kuin lakiesityksen perustelujen mukainen verotuskohde eli ansioton voitto. Jälleenhankinta-arvo heijastelee lakiesityksen perustelujenkin mukaan rakennuksen kokoa ja arvoa eikä voimalaitoksille päästökaupan johdosta syntyvän ansiottoman voiton määrää. Voimalaitosvero onkin todennäköisesti pyritty naamioimaan kiinteistöveron muotoon, jotta se ei olisi ilmiselvästi Euroopan unionin lainsäädännön vastainen vero. Nykymuotoisenakin sen laillisuus on vähintäänkin kyseenalainen.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä ilmeisesti tilanne on se, että komissio on kysellyt selityksiä Suomelta tämän voimalaitosveron osalta. Oppositioon asti ei ole tullut tietoa siitä, onko vastattu tai millä aikataululla aiotaan vastata. Mutta jos hallituksen selvitys on huono, toivottavasti komissio estää sitten tämän lain voimaantulon. Mutta jos hallituksen selvitys on hyvä, sekin on toisaalta vaarallinen tilanne, koska komissio voi kilpailuneutraliteettisyistä vaatia — tai ainakin vaarana on se, että vaaditaan — myös sitten kotimaisen uusiutuvan energian ja sen tuotantolaitokset tämän verotuksen piiriin. Tämä täytyisi ottaa kyllä huomioon tässä. (Mauri Pekkarinen: Sellaista mahdollisuutta ei ole!)

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! Voimalaitosvero, windfall-vero, niin kuin sitä aiemmilla kausilla on nimitetty, on ollut harkinnassa jo edellisillä hallituksilla, jotenka yhtiöiden sanonta siitä, että juuri nyt on keksitty joku uusi vero, ei pidä paikkaansa. Tässä edessä istuva edustaja Pekkarinen nyt muistaa kyllä varmaan myöskin aiemmilta kausilta tämän valmisteluvaiheen. (Mauri Pekkarinen: Kyllä!) Tähän hallitukseen lähdettäessä se kirjoitettiin hallitusohjelmaan, ja niin sitä on viety sitten eteenpäin. Me olemme yhtä mieltä ainakin omassa puolueessani siitä, että olisi tietysti ollut hyvä — kun puhutaan vuoden 2004 jälkeisistä niin sanotuista ylimääräisistä voitoista — saada tämmöinen laki jo aiemmin voimaan, mutta nyt on ainakin hyvä aika viimeistään.

Tässä on tietysti Euroopan unionin puolelle lähetetty kirjelmiä, varmaan yhtiöiden puolelta, ja ne kysymykset, jotka ovat tulleet nyt sitten vastattaviksi, ovat ihan relevantteja, mutta jos muistan oikein, niin ei ole yksi eikä kaksi lakia, jotka on tässä eduskunnassa hyväksytty sillä klausuulilla, että jos hyväksyntä Euroopan unionin puolelta tähän tulee, niin laki tulee voimaan. Muistan ainakin tältä samaiselta viikolta vielä jonkun toisenkin lain, jossa samalla tavalla on kirjoitettu. Ei pidä dramatisoida turhan paljon sitä ajattelua, että komissio nyt sitten torppaa tai ei torppaa. Tämä on ihan normaali käytäntö tässä eduskunnassa.

Tähän Euroopan komissioon liittyen olen ymmärtänyt näin, että näitä Mankala-yhtiöitä, jotka jossakin käsittelyssä ja myöskin näissä vastalauseissa ovat olleet, ei ole mahdollista jättää tämän lain ulkopuolelle. Tämä perustuu aikaisempiin käsittelyihin, jolloin on mietitty, mitenkä Mankala-yhtiöitä voidaan käsitellä tai ei voida käsitellä eri tavoilla. Tästä syystä ne ovat mukana myöskin tässä lainsäädännössä.

Tässä on tietysti ajatuksellisesti hieman haasteellista miettiä nämä päästöttömyyden plussapuolet, sillä tämähän koskettaa ydinvoimaa, vesivoimaa ja tuulivoimaa — tuulivoimassa ehkä vain 10—15:tä tuulimyllyä, jotenka määrä ei ole kovinkaan suuri. Ja jos ajatellaan sitä summaa, 50:tä miljoonaa, jota tällä verolla halutaan nyt kerätä sen 170 miljoonan sijaan, mikä oli alkuperäisessä ajattelussa, niin muistutan niin yhtiöitä kuin tämän salin ihmisiäkin, että samaiset yhtiöt ovat kyllä varmaan saamassa ihan tyytyväisenä oman osuutensa yhteisöverovähennyksestä, joka on 870 miljoonaa. Jotenka ihan kaikkea ei voi samalla kertaa saada. Kyllä pitää olla valmis myöskin maksamaan veroja, ja tästä ne perusteet ovat olemassa.

Perusteena tässä on kiinteistön hankinta-arvo. Se on jo verotuksellisesti mietitty ja määritelty, sillä sitä samaa arvoa käytetään kiinteistöverotuksessa.

Tällä ei valiokuntien lausuntojenkaan mukaan, eikä asiantuntijakuulemisen mukaan, ole vaikutuksia tuleviin investointeihin eikä niihin tuottotavoitteisiin. Ymmärrettävästi yhtiöt ovat pelänneet — pikkuyhtiöt, erityisesti pienemmät yhtiöt, siellä paljon ovat tätä huolta tuoneet esille — että tästä tulisi automaatti ja tällaista veromallia lisättäisiin tulevaisuudessa, joten tätä olemme yrittäneet purkaa ja rajata sen ainoastaan tähän vuoteen 2004, jotenka tämmöistä uhkaa siellä ei pitäisi olla, jotenka tulevaisuuden investoinnit ja tulevaisuuden tuottotavoitteet uusille voimalaitoksille saavat toimia niillä pelisäännöillä kuin tähän asti on menty. Siitä syystä kannatan vahvasti tämän veron voimaan saattamista.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä on puhuttu voimalaitosveron historiasta, ja ehkä kuriositeettina voi todeta, että windfall-verohan on vuosisatojen aikainen vero, jossa alamaisilla oli oikeus käydä ottamassa myrskyn sattumanvaraisesti kaatamia puita Britanniassa.

Mutta nyt nykypäivään. Olen sitä mieltä, että teollisuudessa on kaksi keskeistä tuotannontekijää, työntekijät ja energia, ja näiden hinnat pitäisi pystyä pitämään kilpailukykyisinä. Olen huolissani siitä, että tämäkin vero menee aikanaan sitten sähkön hintaan. Tämähän tulee kohdistumaan neljään ydinvoimalaan, 130 vesivoimalaitokseen ja 10—15 tuulivoimalaan, jotka on rakennettu ennen vuotta 2004. Esimerkiksi Energiamarkkinavirastohan on todennut, että veronmaksukyvyltään rinnasteiset yhtiöt saattavat nyt joutua maksamaan erisuuruista veroa, mitä pidän aikamoisena ongelmana. Vaarana on lisäksi, että vero vaikuttaa sen kohteeksi joutuvien yritysten investointikykyyn ja -halukkuuteen ja tätä kautta mahdollisuuksiin lisätä nimenomaan päästöttömän energian tuotantoa, jota mielestäni nimenomaan pitäisi tukea.

Ennen kuin tämä saatetaan voimaan, on myöskin varmistuttava siitä, että tämä vastaa EU-lainsäädäntöä, koska EU-komissiohan ei ole vielä antanut tälle siunaustaan, ja sehän koskee ennen kaikkea näitä pieniä, alle 10 megawatin laitoksia, joiden osalta tämä vero porrastetaan, ja tietysti myöskin näitä aivan pieniä, alle megawatin laitoksia.

Jos ajatellaan, mitä positiivista tässä on, niin toki on myös se, että Suomi tarvitsee verotuloja hyvinvointivaltion rahoitukseen ja tällä verolla on arvioitu saatavan 40 miljoonaa euroa verotuottoja vuositasolla. Positiivista on myöskin se, että tämä kohdistuu ehkä myöskin sitten sellaisiin yrityksiin, jotka ovat olleet erittäin tuottavia viime vuosina.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Aluksi pieni pätkä keskustan eriävästä mielipiteestä talousvaliokunnassa: "Keskusta voi hyväksyä suunnilleen hallituksen esittämän suuruisen windfall-veron käyttöön ottamisen. Hallituksen esityksen mukainen veron määräytymisperuste ei meitä kuitenkaan tyydytä", he toteavat. Aika erikoista politiikkaa, edustaja Pekkarinen, talousvaliokunnan puheenjohtaja.

Sitä vastoin perussuomalaisten eriävä mielipide on selkeä, ja tässä pieni ote meidän eriävästä mielipiteestämme: "Hallituksen esitys uudeksi voimalaitosveroksi on ristiriidassa hallitusohjelman kanssa. Hallitusohjelma lupaa turvata teollisuudelle kilpailukykyisen toimintaympäristön niin kotimaassa kuin kansainvälisessäkin vertailussa. Lisäksi hallitusohjelman päämääränä on viedä Suomi kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Päästöttömän energian lisävero ei tue tätä tavoitetta lainkaan. Jo nyt kivihiilen käyttö hallituksen energiapoliittisten päätösten myötä on kasvanut 47 prosenttia vuodessa. Voidaan olettaa, ettei windfall-vero ainakaan hidasta tätä kehitystä, joten esitys on näin ollen ristiriidassa myös energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden kanssa." Tämä strategiahan käsiteltiin viime viikolla.

Siis tämä hallituksen linja kuvastaa hyvin tämän päivän hallituksen hapuilevaa linjaa. Linja on turmiollista Suomen vientiteollisuudelle ja yrittäjyydelle. Tätä emme voi tietenkään millään lailla hyväksyä, ja meidän eriävässä mielipiteessämme nämä asiat on vielä paremmin tuotu esiin.

Mika Lintilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tuo edustaja Mölsän lainaus talousvaliokunnan keskustan vastalauseesta on ihan oikein. Eli siis me pystymme pääpiirteissään tämän lain hyväksymään ja sen tarkoitusperän, mutta se, mihin meidän kritiikkimme kohdistuu, on se, että tämä määräytymisperuste on väärä, ja se, että hallituksen esityksen tulisi paremmin tehdä ero vesi- ja ydinvoiman kesken. Nyt näyttää siltä, että EU:sta tulee verrattain paljon rajoitteita siihen määräytymistapaan, jolla sitä voitaisiin määritellä, koska sähköverohan tietysti, tai energiavero, olisi se, minkä kautta sitä voitaisiin tehdä. Mutta mikäli sitä ei voida sitä kautta pyörittää, olisi syytä kiinteistöveropohjaisen mallin sijalta käyttää tapaa, joka ottaisi sitten objektiivisemmin huomioon muita asioita, kuten esimerkiksi rakennukset, laitteet, generaattorit et cetera.

Tämä jakoperuste on tällä hetkellä meidän mielestämme väärä. Tämä valmistelu tulisi käynnistää uudelleen näitten määräytymisperusteitten osalta, ja kuten täällä on tullut esille, tästä on komissioon kirjelmöity, ja oma käsitykseni on, että me tulemme kyllä vuoden sisällä käsittelemään tätä täällä salissa uudelleen. Paha pelko on, että komissio tulee näkemään tässä sellaisia kilpailua vääristäviä tekijöitä, joita se ei tule hyväksymään, ja tulee palauttamaan tämän uudelleen sitten meille valmisteluun.

Näillä perusteilla me tulemme toisessa käsittelyssä esittämään lain hylkäämistä ja esittämään sen valmistelua siltä pohjalta, että se ottaisi objektiivisemmin nämä veron määräytymisperusteet huomioon.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä vero on, niin kuin eriävissä mielipiteissä ja vastalauseissa on todettu, synkkä pilvi suomalaisen elinkeinoelämän kannalta. On suorastaan vähän hakemalla haettu tämä veroperuste, niin kuin vastalauseessa todetaan, ja se kohdistuu aivan kohtuuttomasti vesivoimaan, joka on kuitenkin ollut meille monella tavalla suomalaisen teollisuuden nousu ja kulmakivi.

Kun nyt tästä on tullut komission taholta kysely Suomelle, niin on muistettava, että Mankala-periaate on aikaisemminkin ollut komissiossa tarkasteltavana. Silloin kirjallisesta kysymyksestä tämä tutkinta on keskeytetty. Ehkä jo voisi olla ajateltavissa, että jotain hyvää komissiostakin käsin olisi Suomeen tulossa. Eli hallitusohjelma on siis siinä mielessä kyllä ollut jo tätä esitystä kirjoitettaessa laki, mutta se, onko se lopullinen, jää nähtäväksi.

Meidän ei tulisi tässä taloudellisessa tilanteessa näin voimallisesti verottaa kilpailukyvyn tekijöitä vaan nimenomaan pitää niistä huolta.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Mölsä siteerasi ihan oikein talousvaliokunnan eriävää mielipidettä. Juuri näin. Keskusta periaatteessa kannattaa tällaisen veron käyttöön ottamista. Tämän taustahan on siinä päästökauppajärjestelmässä ja sen käynnistymisessä, ja kun tämä päästökauppajärjestelmä käynnistettiin, silloinhan kävi niin, että päästöoikeuksien hinnat olivat enimmillään yli 20 euroa tonnilta, mikä käytännössä tarkoitti, että niille investoinneille, jotka oli tehty vuosikymmeniä aikaisemmin, joita taatusti ei ollut silloin tehty sitä varten, että niillä yritettiin vastata myöhemmin vuonna 2005 lähtien tulevaan päästökauppajärjestelmään, näille yrityksille parhaimmillaan vuodessa tuli monien satojen miljoonien eurojen ylimääräinen kassavirta sen ratkaisun seurauksena.

No, nyt tällä hetkellä päästöoikeuksien hinnat ovat alle 5 euron. Päästöoikeuksien hinnat ovat tulleet hurjasti alas, ja tällä hetkellä ei voi sanoa enää, että kovin suuri se ansioton arvonnousu olisi tai se kassavirta, mikä valuu näitten tiettyjen energialaitosten kassaan, ei näin voi sanoa, mutta jonkun verran kuitenkin edelleenkin. Jo periaatteellisista syistä tällaisen pienen veron, yli miljardin euron energiaverosta 40 miljoonaa on tässä kysymyksessä, keskusta periaatteessa on valmis hyväksymään, ihan niin kuin edustaja Mölsä meidän vastalauseestamme sanoi. Emme me ole sitä varkain sinne kirjoittaneet vaan sitä varten, että se sieltä luetaan, ja edustaja Mölsä teki meille palveluksen, kun luki sieltä niin kuin se asia sinne on kirjoitettu. Ihan oikein näin.

Mutta, arvoisa puhemies, juuri niin kuin edustaja Mölsä luki, sen määräytymisperusteet ovat vääriä. Nyt se johtaa siihen, että vesivoimalta kerätään yli kaksi kolmasosaa, melkein kolme neljäsosaa, tästä suurin piirtein 40 miljoonan euron verotuotosta ja ydinvoimalle ei jää käytännöllisesti katsoen yhtään mitään, hivenen karrikoiden sanottuna yhtään mitään. Tämä ei mitenkään ole oikein, ja tässä täällä käytettiin puheenvuoro, joka ihan osoitti, että nämä määräytymisperusteet eivät ole oikeat, ja tästä syystä keskusta esittää tätä hylättäväksi, niin kuin edustaja Lintilä tuossa edellä sanoi.

Minä myönnän, että minä yritin kirjoittaa sillä tavalla tämän talousvaliokunnan vastalauseen, että olisin kirjoittanut uudet lait, joilla se korjaus tapahtuu, mutta kun keskustelin valtiovarainministeriön asianomaisen virkamiehen kanssa, hän sanoi, että häneltäkin menisi päiväkausia, jos hän kävisi sen tarkkaan lävitse ja kirjoittaisi. Siitä syystä emme edes yrittäneet nyt kirjoittaa toisin kahta muuta lakia, joilla määräytymisperusteet olisi muutettu, vaan esitetään hylkyyn ja luotetaan, että valtiovarainministeriössä tämä menee hylkyyn, niin että he toisivat sitten uuden esityksen.

Toinen seikka, mikä tässä jo silloin lähetekeskustelussa äsken sanotun ohella oli meidän mielestämme kritiikin aihe, liittyy tähän Mankala-periaatteeseen. Jo silloin aikanaan, kun tätä ensimmäisen kerran valmisteltiin — silloin, kun windfall-voitot olivat valtavia, satojen miljoonien eurojen mittaisia — lähtökohta oli se, että Mankala-yhtiöiden periaatteessa, niiltä osin kuin ne tuottavat sähköä normaaleille markkinoille, pitää olla tämän veron alaisia, mutta niiltä osin kuin Mankala-yhtiöt tuottavat sähköä ja käyttävät sen sähkön itse, se ei olisi veronalaista. Minä en ole nähnyt EU:n komissiolta kommenttia, joka näin käsiteltynä tämän tyrmäisi, ettei tämä ole EU:n kilpailusäädösten mukaan mahdollista, ja tästä syystä tämä toinen perustelu tavallaan tähän keskustan menettelyyn on tämä tässä kertomani.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Eduskunnan istunto joudutaan keskeyttämään suuren valiokunnan ylimääräistä kokousta varten.

Täysistunto keskeytetään, ja sitä jatketaan kello 16.15.

Täysistunto keskeytettiin kello 15.32.
Täysistuntoa jatkettiin kello 16.15. Puhetta johti puhemies Eero Heinäluoma.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Tähän maahan on hankittu windfall-veroa varsin pitkään, melkein kymmenen vuotta. Kauppa- ja teollisuusministeri oli hyvin aktiivinen ja pyrki löytämään sellaisia malleja, joilla tämä windfall-vero kaiken kaikkiaan voitaisiin toteuttaa. Viime hallitusneuvotteluissa päätettiin, että valtiontalouden tasapainottamiseksi tarvitaan lisää verotuloja, ja tältä osin päätettiin, että lisäverotuloa kerätään 170 miljoonaa euroa, jolla valtiontaloutta tasapainotetaan. Viime kehysriihessä maaliskuussa hallitus kuitenkin päätti, että teollisuuden rasitusta ei kiristetä näin paljon, vaan tavoitteeksi asetettiin 50 miljoonaa euroa, jolla tuota teollisuuden energiaverorasitusta kiristetään.

Kaiken kaikkiaan tietysti voidaan kysyä, onko meillä todellista windfallia, jota voitaisiin verottaa. No, koko tämän keskustelun aikana on lähdetty siitä, että koska sähkön tukkuhinta muodostuu yhteisessä pohjoismaisessa sähköpörssissä ja se menee tuotantokustannuksena kalleimman sähköä tuottavan voimalaitoksen rajatuotantomuodon kustannuksen mukaisesti, niin se merkitsee sitä, että sellaisten sähkötuotteiden osalta kuten ydinvoima ja vesivoima, jotka ovat suhteellisen edullisesti tuotettavissa, syntyy erityistä voittoa. Kuitenkin täytyy todeta, että jos me ajattelemme suurinta osaa vesivoimaloista, niin nämä toimivat niin sanotulla Mankala-periaatteella, mikä tarkoittaa sitä, että ne myyvät sen sähkön tuotantokustannushinnalla omistajille. Tietysti voidaan sanoa, että tässä tilanteessa oikeastaan se alhaisempi sähkön hinta merkitsee sitä, että tuotantokustannukset ovat halvempia, ja se merkitsee sitä, että tosiasiassa parannetaan kilpailukykyä. Tietysti joku voi nähdä, että tässä on ylimääräistä voittoa, mutta tosiasiassa kysymys on kilpailukyvyn vahvistamisesta.

Toinen keskeinen asia tietysti windfall-veron osalta on se, mikä on ympäristöpoliittisesti oikein ja tarkoituksenmukaista. Muun muassa Fortum on lähtenyt jo useita vuosia siitä, että se tuottaa energiaa pelkästään päästöttömillä tuotantomuodoilla. Siitä syystä yhtiöllä on varsin paljon sekä vesivoimaa että erityisesti ydinvoimaa. Jos ajatellaan, että pyritään energiapolitiikassa siihen, että päästöjä olisi mahdollisimman vähän, niin tietysti jossain määrin on erityistä se, että verotetaan niitä tuotantomuotoja, joista hiilidioksidipäästöjä ei lainkaan aiheudu. Tietysti tässä tapauksessa lähtökohta on se, että tämä koskee vain vanhoja voimaloita eli niitä voimaloita, jotka on rakennettu ennen vuotta 2004, millä toisaalta pyritään pitämään huolta siitä, että kun uutta tuotantoa syntyy, niin se olisi päästötöntä eli että se olisi ydinvoimaa ja vesivoimaa.

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että kysymys on kansallisesta verosta, mutta kuitenkin, koska olemme Euroopan unionin jäseniä, huomioon joudutaan ottamaan sekä EU:n valtiontukisääntely että myöskin ne rajat, joita yhdenmukaistettu energiaverotus kaiken kaikkiaan sähköverolle ja energiaverotukselle asettaa.

Kun silloin hallitusohjelmaneuvotteluissa mietittiin, millä tavalla tuo windfall-vero kerätään, niin silloin jo oli päällimmäisenä se, että kiinteistövero on oikeastaan se oikea tapa kerätä tuo vero. Lähtökohta oli se, että muita tapoja oli yritetty ministerin Pekkarisen aikana löytää mutta niitä ei oltu löydetty ja esitystä eduskuntaan missään vaiheessa ei ollut tullut.

Kiinteistövero on sillä tavalla helppo, että se on olemassa jo. Nämä voimalat maksavat kiinteistöveroa kunnille. Nyt tässä tapauksessa ne maksaisivat valtiolle. Eli vero on täsmällinen ja selkeä tältä osin.

Nyt tietysti voidaan kysyä, mikä on kiinteistöveron yhteys ansiottomaan voittoon, joka syntyy energiantuotannosta. Tietysti se täytyy myöntää, että yhteys voimalan verotuksen arvon ja tuon tuotannon voitollisuuden kesken ei ole kovin selkeä. Voi sanoa, että tämä saattaa johtaa tilanteisiin, joissa välttämättä voimala ei ole kannattava, kun tällainen uusi vero tuohon kaiken kaikkiaan laitetaan. Myöskin merkittävää on se, että tämä on ainoa tämäntyyppinen vero Euroopassa. Saksassa ja Ruotsissa on tällaisia voittoon perustuvia veroja, mutta niitten pohja on erilainen. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että tällaisia erityisveroja voidaan meillä asettaa.

Se, mikä on olennaista ja mitä erityisen voimakkaasti pelätään, on se, että kun tämä windfall-vero saadaan nyt voimaan, niin sitä olennaisesti pohjaltaan ja määrältään tullaan korottamaan. Mutta tältä osin on syytä kyllä huomata se, että nyt kun nämä rajat ankkuroidaan objektiivisin kriteerein, niin ei ole kovin helppoa muuttaa tämän veron alaa kaiken kaikkiaan. Sen lisäksi on syytä korostaa sitä, että sen korottaminenkaan tässä kilpailukykytilanteessa ei ole tarkoituksenmukaista, ja siitä syystä ei ole hyvä, että näitä huolenaiheita otettaisiin kovin merkittävällä tavalla, ja ne huolenaiheet on syytä tässä yhteydessä torjua.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vielä todeta, että se, mikä on olennaisen tärkeätä on se, että kun vanhoja voimaloita kunnostetaan, niin lähtökohta on se, että tämä vero ei vaikuta investointipäätöksiin, mikä tarkoittaa sitä, että voimalaitoksen kunnossapitotyöt, perusparannukset ja tehonlisäykset eivät vaikuta veron määrään. Sitten, jos rakennetaan aivan eri, uusi rakennus, tilanne on jollakin tavalla toinen, mutta silloin, kun sitä nykyistä voimalaa kehitetään, tältä osin voidaan sanoa, että tehoa voidaan parantaa niin, että se ei vie voimalaa tältä osin windfall-veron piiriin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä haluan todeta sen, että ongelma tässä on tietysti se, onko tämä EU-sääntöjen mukainen. Valtiovarainministeri on keskustellut komission kanssa. Komissio on pyytänyt lisätietoja, ja on selvää, että tämä asia menee ensi kevääseen asti. Sen lisäksi on tiedossa, että asiasta on tehty myöskin kantelu, joka lisää tämän asian ongelmallisuutta, ja tämän johdosta joudumme odottamaan sitä, onko tämä windfall-vero mahdollinen toteuttaa, varmasti loppukevääseen asti.

Valtiovarainvaliokunnassa oli pohdittavana se, laitetaanko heti voimaan vai myöhemmin. Mutta ihan siitä syystä, että tarkoitus on kerätä veroa koko vuodelta 2014, päädyttiin kuitenkin siihen, että vero hyväksytään nyt eduskunnassa, se tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella ja se tulee voimaan 1.1.15 alkaen. Tietysti siinä tilanteessa, jos komissio ei hyväksy, tämä esitys joudutaan hylkäämään ja antamaan uusi esitys, josta katsotaan, että se täyttää ne ehdot, joita komissio asettaa. Tietysti tällainen tilanne olisi kohtalaisen hankala, jos siihen jouduttaisiin, ja toivotaan, että komissio hyväksyy tämän hallituksen esityksen siinä muodossa, missä se ensi viikolla tullaan täällä hyväksymään.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Tätä windfall-veroa perustellaan sillä, että ollaan saatu ansiotonta hyötyä päästökaupasta. Loogisesti ajateltuna tämä olisi pitänyt verottaa silloin vuonna 2005, kun Euroopan yhteinen päästökauppa tuli voimaan, ja sen jälkeen jättää verottamatta. Auttamattomasti ollaan vuonna 2014 myöhässä tässä.

Kaiken kaikkiaan edustaja Sasi sanoi, että kiinteistövero on täysin selkeä, mutta totuus on kuitenkin se, että jos windfall-vero muutetaan kiinteistöveron muotoon ja kun nyt on käynyt nimenomaan niin, että tämä on erittäin epäoikeudenmukainen vesivoiman ja ydinvoiman välillä, joissa on noin 7—8-kertainen ero, plus sitten vesivoiman sisällä, jossa on veron määrä toisilla vesivoimaloilla kymmenkertainen toisiin nähden, niin tämä ei ole mitenkään selkeä. Ja kun tämä on vielä kuitenkin komission käsittelyssä, niin tässä on oikeasti vaarana se, että EU tulee vaatimaan kilpailuneutraliteettisyistä myöskin kotimaisella bioenergialla toimivat laitokset tämän saman veron piiriin.

Mutta hauskaa — voisi käyttää oikeastaan tätä sanaa — on ollut kuunnella tätä keskustelua ja nimenomaan keskustan osalta: keskusta ei ainoastaan aja kaksilla rattailla tässä vaan kolmilla rattailla. Ensinnäkin keskustalla on yksi mielipide se, että se hyväksy tämän voimalaitosveron. Toinen on sitten se, että se hyväksyy voimalaitosveron, mutta perusteet ovat väärät, ja sitten on vielä tämä kolmas vaihtoehto, että keskusta tulee esittämään lain hylkäämistä. Aika vaikea saada kiinni tosiasiassa, että mikä keskustan kanta tähän on. Minä toivon, että tämä kuitenkin komissiolta tulee tänne uudelleen käsittelyyn ja Suomi tätä kautta vielä tätä harkitsee.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Pakko yhtyä tällä kertaa edustaja Turusen näkemykseen siitä, että heidän vaihtoehtonsa tälle windfall-verolle on selkeä, kun keskustan linja on vähintäänkin epämääräinen. Toivoisi tietysti ihan kansalaistenkin kuluttajansuojan kannalta, poliittisen kuluttajansuojan kannalta, että keskusta kykenisi sen oman vaihtoehtonsa yksiselitteisesti esittämään.

Mutta parasta tässä windfall-verossa on se, että kun tätä keskustelua on käyty jo päästökauppadirektiivin voimaantulosta vuodesta 2004 alkaen, niin nyt tämä keskustelu saadaan päätökseen edellyttäen, että komissio tämän veron hyväksyy.

Kun hallitusohjelmassa sovittiin tästä windfall-veron käyttöönotosta, niin tämän veron suurin maksaja Fortum koki kärsineensä vääryyttä, ja sen jälkeen Fortumin osakekurssi on johtuen tästä windfall-verokeskustelusta yhtiön kertoman viestin mukaan laskenut 2 miljardilla eurolla. Yhtiön arvo on laskenut 2 miljardilla eurolla sen jälkeen, kun windfall-verokeskustelu alkoi. No, nyt hallitusohjelmaneuvotteluissa puhuttiin 170 miljoonan vuosituotosta ja nyt päädyttiin siihen, että veroa kerätään yhteensä 50 miljoonaa euroa, josta Fortumin osuus on puolet, noin 25 miljoonaa euroa. Nyt tällä esityksellä valtiovarainvaliokunnan nimenomaisin painotuksin todetaan, että nyt ankkuroidaan tämän veron perusteet ja veron taso. Toivon, että myös tämä keskustelu voidaan päättää tältä osin, Fortumin osakekurssi palaa entiselle tasolleen ja koskaan, ikinä, meidän ei tarvitse enää tämän jälkeen tässä salissa windfall-verosta keskustella.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Turunen ja edustaja Katajakin ovat arvioineet keskustan kannanottoa tähän hallituksen esitykseen. Minusta se on ihan looginen kannanotto. Periaatteessa hyväksymme verovaikutuksiltaan tämäntasoisen esityksen, mutta lähdemme siitä, että tämä esitys ei kohtele oikeudenmukaisesti vesivoimaa suhteessa ydinvoimaan. Siksi haluamme asian uudelleen valmisteluun, ja jos ei mikään muu auta, niin kuin nyt näyttää, niin lakiesitys on ehdotettava hylättäväksi.

Ei tässä mitään epäloogista tietenkään ole, mutta hallituksellahan tilanne on hieman ongelmallisempi, kun laki on täysistuntokäsittelyssä ja EU:n komissio vielä täyttä päätä lähettää kysymyssarjojaan Suomen hallitukselle tästä esityksestä. Tämä laki ei ehkä tule koskaan voimaan tässä muodossa kuin hallitus sen on esittänyt, tai sitten se tulee joskus voimaan valtioneuvoston asetuksella. Onnea vain hallitukselle.

Katsomme, että vissiä osaa näistä päästökauppajärjestelmän tuottamista ylimääräisistä voitoista voidaan pitää tuulen tuottamina windfall-voittoina. Kovin suuria ne eivät tässä vaiheessa ole, mutta periaatteessa niitä syntyy.

Hallitus esittää vuosikertymältään 50 miljoonan euron suuruista veroa, ja olen ymmärtänyt, että tämä sinänsä ei ole määrältään ongelmallinen. Tuo veroperuste, mitä hallitus esittää, kiinteistöveron pohja, on ehkä hiukan liiankin yksinkertainen. Tämä määräytymisperuste johtaa verorasitteen jakautumiseen väärin vesivoiman ja ydinvoiman välillä. Painottuminen tapahtuisi valtaosaltaan, noin 80-prosenttisesti, vesivoimaan.

Keskusta tulee esittämään hylkäämistä ja lausumaa, jossa eduskunta edellyttäisi, että hallitus valmistelee ensi tilassa korjatun esityksen voimalaitosveroksi, joka jakaa tavoitellun verorasitteen tasapuolisemmin ja oikeudenmukaisemmin vesivoiman ja ydinvoiman kesken.

Tämä esityshän merkitsee tosiaan sitä, että vero painottuisi noin 80-prosenttisesti vesivoimaan ja noin 20-prosenttisesti ydinvoimaan. Me katsomme, että veropohjaa on muutettava sillä tavalla, että tuo ydinvoiman osuus nousisi tuosta noin 20:sta noin 60:een ja vesivoima laskisi hallituksen esittämästä puoleen eli noin 80:sta 40 prosenttiin. Hallituksen olisi mielestämme tuotava ensi tilassa näin korjattu esitys voimalaitosveroksi eduskuntaan.

Pietari  Jääskeläinen  /ps:

Arvoisa puhemies! Tätä uutta veroa perustellaan sillä, että päästötön energiantuotanto saisi nykyisellään ansiotonta etua päästökaupasta. Näinhän ei ole. Tämän vuoden alusta päästöoikeudet on huutokaupattu ja voitot tuloutettu valtiolle.

On outoa, että hallitus tekee hallitusohjelmansa vastaisen esityksen. Hallitusohjelmassa nimenomaan korostetaan toimia teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi, kotimaisten uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseksi ja muiksi toimiksi, kuten toimia kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Tämä lisävero ei tue tätä tavoitetta.

Hallituksen energiapoliittisten toimien seurauksena kivihiilen käyttö on kasvanut vuodessa peräti puolella — peräti puolella. Eli ilmaa saastutetaan oikein kunnolla Siperiasta saakka rahdatulla kivihiilellä. On myös käsittämätöntä, miten epätasa-arvoinen uusi vero on. Vesivoimalla tuotetun sähkön verotus on jopa seitsemänkertainen ydinvoimaloilla tuotettuun sähköön verrattuna.

Perussuomalaiset eivät voi hyväksyä tällaista politiikkaa. Lakiehdotukset tulee hylätä. Itse en hyväksy markkinoitua ja manipuloitua käsitystä siitä, että ydinvoima olisi päästötöntä. Sen päästöt eli ydinsaasteet ovat tulevien sukupolvien rasitteena niin taloudellisesta kuin myös terveys- ja turvallisuusnäkökulmasta tarkasteltuna.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Jos tällaista veroa yleensä pitää kerätä, niin minun mielestäni hallituksen esitys on hyvä ja perusteltu. Totta kai voi esittää näkemyksiä, että vesivoima ja ydinvoima asetetaan tässä epätasa-arvoiseen asemaan. Mutta itselläni on se käsitys, että jos jotakin tässä maassa pitäisi saada lahjaksi tai omistaa, niin se on vanha vesivoima ekana, koska sillä saa suurimmat voitot Nord Pool -sähköpörssissä, ja sen jälkeen tulee sitten vanha ydinvoima, jolla ei saa ihan niin suurta voittoa mutta saa kuitenkin merkittävät voitot. Jos me lähdemme tätä tuotantoa sitten verottamaan, niin kyllä se ehkä näin meneekin, että vesivoimalle pitää asettaa suurempi verorasitus kuin ydinvoimalle juuri tämän mekanismin takia, mutta tietysti tästäkin voi olla eri mieltä.

Sen sijaan täytyy kysyä kuitenkin sen perään, kun Suomen sähköntuotanto tarvitsee lauhdesähköä ja sitä viime vuosikymmenellä tuotettiin 13 prosenttia koko sähköntuotannosta, kuka pitää tappiolla yllä tätä lauhdesähkön tuotantokapasiteettia, kun sitä kuitenkin tarvitaan pakkasilla, jotta me pystymme sitten turvaamaan sähkönsaannin teollisuudelle ja ihmisille. Jotenkin joskus tuntuisi, että voisi miettiä, voidaanko tätä windfall-veroa käyttää sitten tämän lauhdetuotantokapasiteetin omistamisen tukemiseksi, koska se on tappiollista.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Pari kolme kommenttia. Ensinnäkin minä olen kuunnellut ainakin kaksi perussuomalaisten puheenvuoroa, joissa sanotaan suurin piirtein näin, kirjoitin äsken ylös tämän, että kun päästöoikeudet on huutokaupattu, niin se oli siinä. Mitä tekemistä päästöoikeuksien huutokaupalla on tämän idean kanssa, windfall-voittojen kanssa? Sillä ei ole minkäänlaista tekemistä sen asian kanssa. Se, että niistä on huutokaupat, ei ole ensimmäinen kerta, niitä on jo aikaisemminkin myönnetty. Se on ihan oma maailmansa, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko ennen 2004:ää rakennettu päästötöntä kapasiteettia vai ei. Minä ymmärrän ihan hyvin, että on tärkeää kertoa perustelut, mutta olisi hyvä, että olisi joku logiikka sille perustelulle. Ehkä se löytyy, ja erittäin suurella mielenkiinnolla jään tämän jälkeen odottamaan, mikä se logiikka on.

Sitten edustaja Turunen — tulinkin tänne sen takia, että edustaja Turunen käytti puheenvuoron, jossa minun mielestäni oli vähän tällaista uutta parlamentarismin tulkintaa — piti jotenkin epäjohdonmukaisena, että keskusta on sitä mieltä, että sinänsä tämä esitys on hyvä, hyväksyttävissä, että pieni osa siitä ylimääräisestä ikään kuin kassavirrasta, minkä tämä tuo tietyille ennen vuotta 2004 tehdyille investoinneille vesi- ja ydinvoimaan, otetaan pois. Keskusta hyväksyy tämän, kun lähtökohtana on se, että me tämän hyväksymme. Sen jälkeen Turunen äsken totesi, että oli jotenkin väärin, että me perustelimme sen, että me hyväksymme, mutta me haluamme toisenlaisen esityksen. Eikö juuri niin pidäkin tehdä, että jos kerran periaatteessa sen esityksen hyväksyy, että tämmöinen vero otetaan käyttöön, mutta ei hyväksy sitä mallia, millä tavalla se toteutetaan, niin silloin on sitä mieltä, että tarvitaan toinen malli? No, siinä Turunen tietysti voi kysyä, eikö meidän olisi pitänyt se toinen malli ihan tarkkaan pykälissä esittää.

Suoraan sanottuna täällä aikaisemmin jo kerroin: Minä kyllä yritin sellaista kirjoittaa, mutta minun taitoni ei siihen kerta kaikkiaan riittänyt. Kun soitin valtiovarainministeriöön asianomaiselle virkamiehelle, hän sanoi, että siihen tarvitaan monta päivää aikaa ennen kuin hän pystyisi sen tekemään, ja hän on paljon pätevämpi kuin minä siinä asiassa. Ja tästä syystä me katsoimme, että me emme voi esittää pykäläkohtaista muutosta, joka perustuu ihan eri järjestelyyn kuin tämä, ihan eri järjestelyyn kuin tämä järjestelmä tässä. Me lähdemme siitä, että tarvittaisiin järjestely, joka verottaisi sen mukaan, minkä verran sähköä tuotetaan — oli sitten kysymys ydinsähköstä tai vesivoimasta — ja se oli tavallaan se perustelu, minkä takia me nyt katsomme, että me esitämme tätä hylkyä, mutta samalla reilusti tunnustamme, että tarvitaan uusi esitys, joka tekee oikeudenmukaisuutta sekä vesivoimalle että ydinvoimalle. Oikeudenmukaisuus on sitä, että silloin näiden taakanjako muuttuu ihan toisinpäin. Se määräytyisi sen tuotetun sähkön perusteella, jolloin vesivoiman osalta se taakka kevenee tuntuvasti ja ydinvoiman osalta tulee selvästi lisää taakkaa.

Mitä vielä tulee siihen, onko muualla maailmassa tällaisia veroja, vastaavanlaisia veroja, ja kun täällä edustaja Kataja kertoi, että Fortumin kurssi oli jossakin vaiheessa 2 miljardia euroa hytkähtänyt jonnekin suuntaan, kun koko veron arvioitu tuotto on 40—50 miljoonaa euroa ja siitä Fortumin joku osa, kylläkin suuri osa mutta vain joku alle 20 miljoonaa euroa, niin sellainen taakka ei kyllä taatusti heilauta kenenkään pörssiarvoa 2 miljardilla eurolla. Jos on pörssiarvo heilahtanutkin jonnekin, niin se kyllä heilahtaa muista syistä. Jos Fortumin pörssiarvo muuttuu vastaavanlaisten toimien seurauksena, niin se muuttuu sen takia, että Ruotsi perii ei 50 miljoonaa vaan 900 miljoonaa euroa ja Ruotsissa Fortum on vahvasti mukana. Jos joku näistä heilauttaa, Suomen tai Ruotsin ratkaisut, Fortumin pörssiarvoa, niin kyllä minä luulen, että se on se Ruotsin toiminta eikä Suomen hallituksen. Tässä mielessä minä ymmärrän ihan hallituksen esitykset.

Arvoisa puhemies! Vähän hyppelehtivänä viestinä tässä ydinkiteytykseltään on se, että periaatteessa hyväksyttävä ja käytännössäkin, kunhan perusteet ovat oikeat, tekevät oikeudenmukaisuutta vesivoimalle. Ei sille voida sälyttää kuin pieni määrä tästä taakasta. Ydinvoimalle tulee valtaosa, pitäisi tulla. Nyt ei käy näin vaan täsmälleen päinvastoin. Tästä syystä tämä on väärä. Tarvitaan uusi esitys, joka tekee oikeudenmukaisuutta ydinvoiman ja vesivoiman keskeiseen taakanjakoon.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi täytyy nyt vastata kansanedustaja Pekkariselle, että mistä tämä windfall-vero sitten tulee, mikä yhteys sillä on päästökauppaan. Voisitte tietysti kertoa sen, kun ihmettelitte, mikä yhteys tällä on.

Mitä sitten tulee tähän keskustan vaihtoehtoon siitä, että jaetaan tämä veron määrä tasapuolisemmin vesivoiman ja ydinvoiman välille, minä ihan edustaja Kivirannalta kävin erikseen kysymässä, miten se on tarkoitus tehdä. Edustaja Kiviranta näytti sellaista paperia, jossa oli 40 prosenttia vesivoimalle ja 60 prosenttia ydinvoimalle. Ensimmäisenä tietysti heräsi kysymys siitä, mihin tuulivoima oli sitten jäänyt näistä prosenteista kokonaan pois, onko tarkoitus vapauttaa se tuulivoima tältä osin ja mitkä ne intressit sitten ovat.

Mutta mitä tulee keskustan näihin kolmeen vaihtoehtoon — on se, että hyväksytään, hyväksytään ja arvostellaan sitten perusteita vääriksi ja sitten että esitetään lakia hylkyyn — niin jotenkin tämmöinen looginen käyttäytyminenhän on, että jos hallituksen esitys on perusteiltaan väärä, niin sitä esitetään hylkyyn. Minä en näe, että on olemassa näitä kolmea vaihtoehtoa. Ja sitten, jos ihan rehellisiä ollaan, eikös tässä nyt ole pikkuisen jälkiviisautta siinä mielessä, että edustaja Pekkarinen oli kuitenkin työ- ja elinkeinoministerinä silloin, kun päästökauppa Suomessakin alkoi, ja silloinhan näiden ratkaisujen olisi pitänyt tulla? On aika jälkijättöistä enää vuonna 2013 sitten lähteä tekemään tämmöistä windfall-veroa, joka on epäoikeudenmukainen ja kaiken lisäksi vielä sitten vaikeuttaa meidän vientiteollisuuden energiansaantia.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En käy enempää keskustelua jatkamaan, ihan hyvää keskustelua, mutta mitä tulee tuulivoiman osuuteen, niin sillä ei ole mitään roolia tässä. Meillä on muutama mylly. Siis kannattaa ottaa nyt huomioon: tämä ei koske niitä myllyjä, mitkä on rakennettu Suomeen vuoden 2004 jälkeen, vaan niitä muutamaa myllyä, jotka olivat ennen vuotta 2004. Niitten osuus on käytännöllisesti katsoen ei mitään, ihan joku mitätön määrä. Minä toivon, että tämä ymmärretään tässä kokonaisuudessa.

Mitä vielä tulee päästökauppajärjestelmään, edustaja Turunen, te olette oikeassa siinä, että tällainen järjestely olisi kyllä pitänyt olla, ei 2004 vaan vuoden 2005 jälkeen, silloin kun päästöoikeuden hinnat olivat jopa yli 20 euroa CO2-tonnilta, mutta silloin ei saatu aikaiseksi, monen eri syyn summana ja niin poispäin, sellaista esitystä. (Kimmo Sasi: Siinä oli omat syyt!) — Siihen oli omat, painavat syynsä silloin, että ei näin saatu aikaan, ja nyt, niin kuin sanottu, tämmöiset windfall-voitot eivät ole kovin suuria tässä hetkessä tällä ajalla, mitä nyt eletään, mutta omat perustelunsa tähänkin vähäiseen, kunhan se tehtäisiin oikein. Nyt se ei ole oikeudenmukainen.

Mitä tulee siihen jakoon, 60 ja 40, niin tiedän, edustaja Turunen, sen, koska se taisi olla siinä minun kirjoittamassani vastalauseessa, minkä talousvaliokunta käsitteli.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Sitten puhujalistaan.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen on sinänsä oikeassa, että päästökauppa on hieman eri asia, ja kun sähköntuotannon polttoaineita ei veroteta, niin tämä mekanismi on hieman toisenlainen.

Tästä pörssiyhtiöitten arvosta voisi sen verran todeta, että tällä hetkellä sähkön hinta on alhainen. Se johtuu siitä, että meillä on hydrobalanssi hyvä ja sähkönkulutus on heikentynyt tämän taloudellisen tilanteen takia. Sen takia, kun on mennyt niin alas tämä sähkön hinta, nämä yhtiöt eivät pysty enää tuottamaan vanhalla vesivoimalla ja vanhalla ydinvoimalla niin paljon voittoa. Pörssi tietenkin reagoi vahvasti tähän tuloksentekokykyyn.

Ihan semmoinen yksi kohta — vaikka sanoinkin, että tämä hallituksen esitys on hyvä, mikäli veroja pitää kerätä enemmän, niin kuin pitääkin — jota voi tietenkin hieman arvioida, on tämä Mankala-sähköön ulottuva vero, sen takia, että meidän ei tänä päivänä pitäisi teollisuudelle asettaa enää lisää rasitteita. Kyllä tämä eri mekanismien kautta nyt tulee omalla tavallaan asettamaan teollisuudelle lisärasitteita, koska tavallaan heidän sähkönsä hinta tulee nousemaan. Sillä tavalla tämä ei kovin hyvä ole sellaiselle kotimaalle, jossa halutaan teollisuutta pitää ja nimenomaan metsäteollisuutta ja metalliteollisuutta.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi haluan palata tähän Mankala-yhtiöitten asemaan. Aikaisemmin tässä salissa edustaja Paatero kertoi, että kun nyt niin merkittävä yhteisöveroalennus annettiin yrityksille, niin miten ne voivat sitten vastustaa tätä voimalaitosveroa, että eikö mikään riitä. Mutta tosiasiassa eiväthän Mankala-yhtiöt mitään hyötyneet tästä yhteisöveron alennuksesta, ja muutenkin siis tämä verotusmuoto on Mankala-yhtiöille täysin kohtuuton.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä, että saa yönsä hyvin nukutuksi, pitää tämä puheenvuoro, koska kyllähän tästä käy selväksi, että kaikki hintojen nousut kuluttajalle sitten loppuviimeksi maksettavaksi tulevat.

Nämä päätökset todellakin on tehty ja liikkeelle lähdetty silloin, kun päästökaupat olivat siinä mallissa, että tällä oli todellinen merkitys. Nyt kun tässä tilanteessa tätä ja ehkä yritystenkin mahdollisuuksia katsoo sekä yksityisen kuluttajan mutta totta kai yritysten sähkölaskun osalta, niin kyllä tällä tulee olemaan semmoinen korottava vaikutus. Ei sen Mankala-yrityksenkään edellytetä tekevän tappiota. Mutta kaikki ne kustannusnousut, jotka tulevat sinne sitä kautta, totta kai jossakin kohtaa menevät, vaikka lailla säädellään, minkälaisia voittoja voidaan ottaa.

Toivotaan, että tämä ei aiheuta niin suuria ennustettuja riskejä kuin on opposition puolelta tuotu esille vaan että tässä hetkessä tälle on oma perusteltu tarpeensa. Mutta on varmasti syytä seurata kehitystä ja mahdollisuuksia reagoida siihen nopeasti.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on syytä todeta, että tietysti Mankala-yhtiöt, jotka eivät näytä voittoa — se on mahdollista, että ne eivät näytä voittoa — yhtiöinä eivät hyödy, mutta näitten Mankala-yhtiöitten osakkaat hyötyvät yhteisöveron alennuksesta, ja sillä on todella merkitystä, koska ne ovat suuria yhtiöitä. Pohjolan Voiman osakkaille ja Fennovoiman osakkaille — ne ovat suuria suomalaisia teollisuusyrityksiä — nimenomaan tällä yhteisöveron alennuksella on merkitystä, joten tämä on syytä kyllä ottaa huomioon tässä yhteydessä.

Sitten täytyy sanoa, että tietysti kun teollisuutta hyvin tarkkaan kuunneltiin tässä yhteydessä, niin tietysti puunjalostusteollisuudelle, paperiteollisuudelle tämä on melkoinen haaste, ja olen sitä mieltä, että nyt täytyy hyvin tarkkaan seurata sitten sitä, millä tavalla tämä vaikuttaa näitten yritysten kilpailukykyyn. Toisaalta täytyy sanoa, että oikeastaan melkein kaikki sanoivat, että niin kauan kuin me puhumme 50 miljoonasta eurosta, summa on siinä määrin kohtuullinen, että sen kanssa voidaan elää. Jos me ajattelemme kaikkia tuotantokustannuksia kaikilla niillä yrityksillä, jotka joutuvat tästä kärsimään, niin se ei ole välttämättä niin kauhean suuri. Mutta olennaista tässä yhteydessä on nimenomaan se, että tästä ei tehdä korotusautomaattia. Meidän täytyy siitä pitää huolta, että ei katsota, että okei, nyt kun tämmöinen vero on luotu, niin kaksinkertaistetaan se ensi vuonna ja seuraavana kaksinkertaistetaan jälleen, koska silloin se on erittäin suuri kilpailukykyhaitta näille yrityksille, joita tämä koskee.

Pitää nyt muistaa se, että toisaalta paljon sähköä kuluttavien yritysten sähköveroahan on kevennetty, eli tässä on pyritty kaikin keinoin pitämään huolta siitä, että meillä olisi kilpailukykyistä teollisuutta. Ja kuten sanottu, tämä windfall-vero ei ole paras mahdollinen, mutta uskon, että sen kanssa voidaan elää. Tärkeätä on, että tässä salissa tänäänkin luvattaisiin se, että korotuksia ei ole lähiaikoina tulossa ja pohjaa ei tulla merkittävällä tavalla laajentamaan.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Vielä täytyy tähän kuitenkin tarttua, ja tartun oikeastaan tähän Myllykosken yhteen lauseeseen, siihen, että hintojen nousu tulee kuitenkin loppupelissä kuluttajien maksettavaksi. Sitä on kuitenkin arvioitava, missä ne kuluttajat ovat. Silloin kun he ovat ulkomailla eli puhutaan vientiteollisuuden tuotteista, kuluttajat ovat ulkomailla, puhumattakaan sitten meidän energiaintensiivisestä vientiteollisuudesta, niin kyllä näillä ratkaisuilla vain on vaikutus siihen, että tuotantokustannukset nousevat. Mitä sillä on sitten merkitystä? Sillä on sitten olennainen merkitys, että Suomen kilpailukyky myös tältä osin heikkenee, ja silloin kun on huono kilpailukyky, niin vienti ei vedä. Me olemme jo nyt siinä tilanteessa. Ei meidän pitäisi tällaisilla veroilla enää vientiteollisuutta ruoskia.

Sitten jos kuluttajat ovat kotimaassa, niin kyllähän meillä on tällä hetkellä niin, että sähköveroja on hallitus korottanut, sitten on tehnyt semmoisia ratkaisuja, hyvää tarkoittaen tietysti, niin kuin sähkömarkkinalakikin, jotka kuitenkin suomalaisten kuluttajien siirtohintoja nostavat. Eli monella tapaa on jo sähkön hinta suomalaisille kuluttajille noussut, ja tämä on sitten myöskin yksi lisä siellä.

Sitten taas toisaalta, kun edustaja Sasi sanoi tässä, että sitten on annettu sähköveron alennuksia isoille yrityksille, kyllä siinäkin on semmoinen tilanne, että sitten nämä veronalennukset kompensoidaan voimalaitosverolla. Eihän tässä ole järjen häivää, että toisesta taskusta otetaan ja toiseen taskuun annetaan.

Minun mielestäni kokonaisuutena tätä voimalaitosveroa yksinkertaisesti ei pitäisi ottaa käyttöön millään tavalla.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puheenjohtaja! Tämä Mankala-sähköhän on sellainen suomalainen keksintö, jota on yritetty kyllä kaataa suomalaisvoimin muun muassa Euroopan parlamentissa. Tämä Mankalahan perustuu siihen, että omistusosuutta vastaan saadaan omakustannushintaan sähköä, joten tälle ei tule kyllä sinänsä rasitusta, mutta edustaja Sasi on oikeassa, että omistajat joutuvat maksamaan.

Mutta sitten, mikä minun mielestäni on aika tärkeä asia, on, että kun puhutaan, että tämä windfall-vero menee sitten kuluttajahintoihin ja sähkön kuluttajahintoihin, niin minulla on se käsitys, että sitä se ei voi tehdä, tai sitten minä en ymmärrä sitä mekanismia, kun tämä ei tule vaikuttamaan Nord Pool -tukkuhintoihin, spot-hintoihin, millään tavalla eikä se tule vaikuttamaan kuluttajien sähkön hintaan millään tavalla.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy Turuselle sanoa, että taivas ei ole nyt aivan niin musta kuin edustaja Turunen sen tässä kuvasi. Meillä on paljon haasteita, ja kyllä tietysti tämän hallituksen toimia voi arvioida ja arvostellakin, mutta kyllä tämä energiaintensiivisen teollisuuden verojen, sanotaanko, kohtuullistaminen on ollut hyvä signaali. Meillä ehkä tulee olemaan tulevaisuudessa vielä suurempia haasteita kuin nyt tämä tämänhetkinen windfall-vero meidän energiaintensiivisen teollisuuden osalta.

Mitä tulee meidän vientiteollisuuteen tällä hetkellä, jos vertaillaan eurooppalaisittain sähkön hintaa, niin me vielä kohtuullisessa asemassa olemme sen perusteella, ja uskon sen säilyvän, jos meillä energia- ja ilmastopoliittisessa strategiassa, tiekartassa, vuoteen 2050 pystytään linjaamaan parlamentaarisesti nyt yhdessä se, mikä meidän tavoite on sen teollisuuden turvaamiseksi, joka toimii energiaintensiivisillä aloilla, mutta myös niiden osalta, jotka tuottavat energiaa.

Se on meidän kohtalonkysymyksemme, että me pystymme vakauttamaan markkinat ja sitä kautta tekemään pitkäjänteisempää politiikkaa energiassa kuin nyt ollaan viime vuosina tehty. Se on avainkysymys. Kannattaa kääntää katseet meidän vientiteollisuuden merikuljetukseen liittyviin haasteisiin. Siellä on ehkä se kaikkein suurin tulevaisuuden haaste.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan vielä tähän lopuksi täytyy edustaja Eestilälle sanoa se, että markkinatalous vain toimii sillä tavalla, että kustannukset siirtyvät kuluttajahintoihin. Ne siirtyvät hintoihin joka tapauksessa. Markkinatalous toimii niin. Ei ole olemassa sellaista kustannusta, joka ei ole missään, joka ei näy hinnoissa. Jotakin kautta se tulee aina hintaan, tai sitten jos tällaisia kustannuseriä on, niin jossain vaiheessa huomataan sitten, että toiminta ei ole kannattavaa.

Mutta olennaisena minä perään kyllä sitä, mikä on kaikista tärkeintä, vielä tärkeämpää kuin tämä vero: toimintaympäristöä. Teollisuuden toimintaympäristön pitäisi olla stabiili ja vakaa niin, että näitä investointeja voidaan tehdä luottaen siihen, että mitään isoja muutoksia ei tule. Kuka voi esimerkiksi luottaa nyt siihen, että kun hallitus haluaa kerätä 50 miljoonaa tällä voimalaitosverolla ensi vuonna, niin mitä se on sitten seuraavalla hallituskaudella: tuplataanko se vai pannaanko 20 prosenttia päälle, 50 prosenttia? Elikkä tämä toimintaympäristö on semmoinen, jonka pitäisi olla vakaa, ja tämä on hyvin merkityksellinen asia silloin, kun näitä investointeja mietitään. Energia-alalla investoinnit ovat erittäin kalliita ja pitkäkestoisia.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Turunen on sinänsä oikeassa, että markkinataloudessa hinnat menevät aina kuluttajan maksettavaksi. Mutta tämä on aika erikoinen tapaus, sillä jos me ajattelemme metsäteollisuutta, joka paljon on tämän Mankala-sähkön edunsaaja, niin maailmanmarkkinoilla kyllä millään tavalla Suomen näkökulmasta tämä sellun hinta ei muodostu — eikä monen muunkaan, paperin tai muun. Ne ovat aivan eri mekanismit, jotka muodostavat sen markkinahinnan maailmalla, ja Suomi on vientimaa tässä suhteessa.

Toinen juttu: Jos me ajattelemme Nord Poolia, niin siellä kyllä viimekätisen tuotantomuodon perusteella sähkön hinta muodostuu, ja vesivoima ja ydinvoima eivät koskaan ole viimekätisiä tuotantomuotoja. Siinä on aina joku muu, joka muodostaa sen hinnan, ja tällä tavalla se ei mene kuluttajahintoihin.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! En aloita enää tätä puhetta sillä, että "ihan viimeiseksi", kun en tiedä, puhuuko joku vielä. Haluaisin tähän kuitenkin sanoa sen viimeisen sanan, että näinhän se on. Sellun hinta muodostuu maailmalla maailmanmarkkinahintoihin. Joo, se on kyllä totta. Tällä verolla ei ole sellun hinnalle mitään merkitystä.

Mutta mille sillä on merkitystä? Sillä on merkitystä sille, minkälainen kustannusrakenne Suomessa on. Sillä on merkitystä myöskin sille, mikä on suomalainen kilpailukyky. Ja tämä on sitten olennainen asia, että me voimme kyllä ruokkia tänne erilaisia kulueriä ja nostaa kustannuksia ja heikentää kilpailukykyä, ja me huomaamme, että nämä investoinnit tehdäänkin jonnekin muualle kuin Suomeen. Tämä on nimenomaan se toimintaympäristön vakaus, jota minä tarkoitan. Sillä ei ole siihen sellun hintaan sinällänsä vaikutusta, mutta keitetäänkö se sellu sitten jossain muualla kuin Suomessa, sille tällä on merkitystä.

Yleiskeskustelu päättyi.