Täysistunnon pöytäkirja 126/2013 vp

PTK 126/2013 vp

126. TIISTAINA 10. JOULUKUUTA 2013 kello 14.16

Tarkistettu versio 2.0

9) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi perusopetuslain, lukiolain, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain, ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain ja kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 41 ja 45 §:n muuttamisesta

 

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Koulurauhalain keinoin pyritään nostamaan opettaja siihen auktoriteettiasemaan, mikä hänelle työssään kuuluu. Se on hyvä ja oikein. Lakiesitys onkin pääosin hyvä, ja on hienoa, että hallitus vihdoin ajaa sitä eteenpäin. Esityksestä löytyy kuitenkin tiettyjä epäkohtia, jotka saattavat johtaa ennakoimattomiin vaaratilanteisiin, ja haluankin muutamalla sanalla tuoda niitä esille.

Keskustelu koulurauhasta on kulminoitunut nykylain määritelmään siitä, että opettaja ei saa voimakeinoin ottaa oppilaalta pois vaarallista, laissa kiellettyä tai opetusta häiritsevää esinettä kuten teräasetta, tupakkaa, kännykkää tai päihteitä. Jos oppilas ei niitä vapaaehtoisesti opettajan pyynnöstä luovuta, opettajan viimeiseksi keinoksi jää oppilaan poistaminen luokasta tai lopulta poliisin kutsuminen apuun.

Oppilashuoltolain keskiössä ovat olleet kasvatuskeskustelut ja niiden määrällinen lisääminen. Tämä tulee lisäämään yhteistyötä vanhempien kanssa. Tämä yhteistyö toteutuisi myös koulurauhakeskustelun suhteen opettajan käyttäessä hyväkseen nykylain suomaa mahdollisuutta keskustella oppilaan häiritsevästä käytöksestä vanhempien kanssa ja sen jälkeen vanhemman luvalla poistaa häneltä vaarallinen esine. Näin ollen opettajalla on siihen välillisesti oikeus myös nykylaissa.

Siinä vaiheessa, kun opettaja joutuu turvautumaan voimakeinoihin, on kahden ihmisen, tässä tapauksessa opettajan ja oppilaan, välinen yhteys katkennut. Tutkimusten mukaan opettajan auktoriteettinen kasvatusasenne ei paranna työrauhaa, päinvastoin. Liian tiukan kontrollin ja rangaistuskulttuurin katsotaan jopa haittaavan oppilaan itsehallinnan kehittymistä. Vastauksena olisi molemminpuoliseen luottamukseen ja arvostukseen perustuva suhde, jossa auktoriteetti on opettajalla ja samoin myös vastuu suhteen edistämisestä.

Hallituksen esityksen 66/2013 perustelutekstissä todetaankin: "Jos opettaja ei onnistu rakentamaan itselleen pedagogista auktoriteettia oppilaiden silmissä ja jos häneen ei luoteta, työrauhahäiriöt ovat erittäin todennäköisiä."

Sekä laki perusopetuksesta, ammatillisen opetuksen järjestämisestä että lukiolaki antaisivat lakimuutoksen jälkeen opettajalle oikeuden poistaa oppilaalta laissa kielletty tai vaarallinen esine. Tämä oikeus onkin perusteltua, ja opettajia tulisi myös kouluttaa kyseenalaisten vaaratilanteiden varalta.

Perustuslakimuutos takaisi oikeuden myös opetusta tai oppimista häiritsevän esineen poistamiseen 1.—9.-luokkalaisten kohdalla. Vastaavasti häiritsevän esineen poistaminen voimakeinoja käyttäen ei olisi mahdollista ammatillisen ja lukiolain puitteissa. Jossain määrin tämä asettaa eri-ikäiset oppilaat epätasavertaiseen asemaan. Myös lapsella on oikeus koskemattomuuteen, eikä perusoikeuteen puuttuminen saa johtaa yksilön kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen.

Arvoisa puhemies! Häiritsevien esineiden poistotilanne on vakava riskitekijä, johon tulee kiinnittää huomiota. Opettajan oikeus poistaa häiritsevä esine ekaluokkalaisen kädestä olisi aivan eri luokkaa kuin jos vastaparina olisi 9.-luokkalainen. Lakimuutoksen suoma oikeus saisi aikaan sen, että koulussa voisi alkaa tapahtua lain sallimia väkivaltatilanteita. Jos opettaja ei tulisi toimeen murrosikäisen kanssa, hänellä olisi aina takataskussa mahdollisuus fyysiseen ylivaltaan. Miten turvallisuustaidoissa kouluttamaton henkilö tai jopa sijaisuuksia tekevä 18-vuotias osaisi poistaa häiritsevän esineen aggressiiviselta nuorelta ilman, että syntyisi vaaratilanteita puolin ja toisin? On myös syytä miettiä, syntyykö kouluissa julkisen voimankäytön tilanteita vain sen johdosta, että opettajan auktoriteetti säilyy ja häiritsevä esine otetaan pois. Nykylain mukaan opetusta häiritsevä oppilas voidaan poistaa luokasta, ja siten tämä olisi parempi vaihtoehto kuin vastakkainasettelun lisääminen.

Arvoisa puhemies! Voimakeinoja ei voida käyttää lakimuutoksen mukaan oppilaan tavaroiden tarkastamiseen. Siihen opettajalla olisi lakimuutoksen mukaan oikeus mutta ilman pakkokeinoja. Lain soveltaminen tavaroidentarkastustilanteessa on haastavaa, sillä kielletty esine voi olla sijoitettu vaikkapa paidan alle, jolloin opettajalla ei ole poistamisoikeutta. Opettajalta edellytetään todellista asiantuntijuutta erilaisten tilannevaihtoehtojen keskellä, kun koulun arjessa muutenkin sattuu ja tapahtuu.

Fyysinen koskemattomuus, joka nykylaissa oppilailla on, takaa koskemattomuuden myös opettajalle. Oppilas, jolta fyysisin keinoin poistetaan häiritsevää esinettä, tulee myös puolustautumaan fyysisin keinoin. Hallituksen esityksessä todetaan, että suurin osa koulussa häiriköivistä on sosiaalisesti sopeutumattomia, rajattomia ja vaikeista kotioloista. Heidän kohdallaan voidaan puhua sosiaalisen kuntoutuksen tarpeesta, ei tarpeesta tulla alistetuksi jälleen kerran auktoriteettiasemassa olevan aikuisen taholta.

Rajattomuuden taustalla on usein hoivan ja huolenpidon sekä ohjauksen puutetta. Hoivanpidon puutetta ei edesauta sekään, että kunnat huonossa taloudellisessa tilanteessa integroivat erityisoppilaita erityiskouluista ja -luokista normaaliluokkiin. Jos tällainen oppilas (Puhemies koputtaa) jotain tarvitsee, se on korvaavia kokemuksia turvallisesta auktoriteetista.

Pedagogisesti taitavan, ihmissuhdetaitoisen opettajan kommunikointi ja työskentelytapa on sekä hoivaavaa että ohjaavaa. Koulukurin edistämisen eteen tulee keskittyä (Puhemies koputtaa) juurikin suhteen luomiseen.

En usko olevani väärässä, kun väitän, että tulemme pian näkemään, miten oikeutta esineiden poistamiseen käytetään väärin. Ei tarvita kuin yksi tapaus, jossa opettaja käy oppilaaseen käsiksi vaatien opetusta häiritsevää purukumia tai kännykkää itselleen, ja se tulee kuohuttamaan koko koulumaailmaa ja leimaamaan erityisesti opettajia.

Arvoisa puhemies! Näiden havaintojen perusteella en sivistysvaliokunnan käsittelyn yhteydessä voinut olla vastustamatta lakimuutosta häiritsevän esineen pois ottamiseksi voimakeinoin. Tein asiasta vastalauseen tämän näkemyksen esille nostamiseksi. En kuitenkaan tule viemään esitystäni äänestykseen tässä salissa mutta haluan tätä kautta nostaa asian keskusteluun, jotta lain toimivuutta seurataan.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Hyvät edustajat, yhteisten menettelytapasääntöjen mukaan nopeatahtisen keskustelun puheenvuorot pitäisi yrittää mahduttaa siihen 5 minuuttiin.

Tuula Peltonen /sd:

Puheenjohtaja! Ensin täytyy todeta, että on valitettavaa, että valiokunnan puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ei ole esittelemässä tätä hyvinkin merkittävää lakipakettia, ja yhteiskunnallisestikin hyvinkin isosta asiasta on kysymys, mutta nyt sitten mennään näillä puheenvuoroilla ja yritetään kahlata tätä asiaa läpi näillä voimin.

Arvoisa puhemies! Koulun työrauhalakia on kauan odotettu ja toivottu. Koettiin, että kouluissa on turvallisuudessa puutteita ja oli hyvä selkeyttää erinäisiä toimintaohjeita ja mahdollisuuksia puuttua tilanteisiin. Silloisen opetusministerin Jukka Gustafssonin eduskunnan käsittelyyn valmistelema lakipaketti olikin tervetullut. Itse perustin jo viime keväänä ryhmän koulun työrauha-asian epävirallisen keskustelun mahdollistajaksi. Ryhmä aloitti Työrauha kouluun -nimellä ja kokosi säännöllisiin tapaamisiin kasvatus- ja opetusalan ammattilaisia. Olemme käyneet ryhmässä hyvää keskustelua, ja uskon, että ryhmän jäsenet ovat saaneet tuoda näkemyksiä lain suhteen hyvin tiettäväksi myös kansanedustajille. Osa heistä on tietenkin ollut kuultavina myös sivistysvaliokunnassa.

Valiokuntakäsittelyssä työrauhalaissa puhuttivat eniten kasvatuskeskustelun rooli sekä jälki-istunnon sisältö. Myös opettajan oikeudet puuttua tilanteisiin sekä häiriötilanteiden jälkikäsittelyt puhuttivat sekä tiedon siirtyminen muun muassa koulusta toiseen. Mielestäni laissa on nyt parhaalla tavalla otettu huomioon ennakoiva puuttuminen muun muassa kasvatuskeskustelun osalta. On tärkeää, että hoidamme mahdollisia ongelmia keskustellen ennen kuin tilanteet kärjistyvät tai aiheuttavat enemmän harmia asianosaisille tai ympäristölle. Jälki-istunnosta kirjasimme valiokunnassa myös muutoksen sen osalta, että kirjallisten tehtävien lisäksi voisi oppilas suorittaa myös sopivia kasvatuksellisia harjoitteita. Tässä tulee mieleen esimerkiksi yhteisen tilaisuuden valmistelut henkilölle, joka on juuri halunnut katkaista suhteensa muuhun kouluyhteisöön. Selvää oli valiokunnalle, ettemme halua kuitenkaan hyväksyä työntekoa rangaistuksena.

Sivistysvaliokunta on keskustellut myös siitä, että lukuvuoden päättyessä oppilaalla voi olla jälki-istuntoja suorittamatta. Valiokunta toteaakin, että jälki-istuntojen suorittaminen ei kuulu oppivelvollisuuden suorittamiseen vaan vain opetuksellisten tavoitteiden saavuttamatta jääminen voi olla esteenä seuraavalla luokalle siirtymisessä tai päättötodistuksen saamisessa.

Arvoisa puhemies! Laki mahdollistaa myös tiedon siirtämisen riittävästi, ja pian valmistuva oppilas- ja opiskelijahuoltolaki omalta osaltaan auttaa tiedon siirtämisessä ja käsittelyssä sekä tarjoaa tarvittavat varhaisen tuen antamisen muodot. Mielestäni erittäin tärkeä asia tässä työrauhalaissa on se, että häiriökäyttäytyvä oppilas saa tukea ja pääsee tuen pariin riittävän nopeasti. Häntä ei saa hyljätä ulos yhteisöstä tai jättää yksin ongelmien kanssa, vaan päinvastoin. Siksi en ollut koko aikana missään nimessä hyväksymässä ajatusta kolmen päivän opetuksen epäämisestä, jota muun muassa kokoomuksen taholta kovasti esitettiin. Opetuksen epääminen ei ongelmia poista. Koulussa joudutaan järjestämään varmasti tiloja, joissa häiriötilanteiden jälkeen voidaan asioita käsitellä. Mutta ongelmaoppilaan poistaminen kotiin tai muualle voisi jättää eniten apua tarvitsevan yksin juuri pahimmalla hetkellä. Koulutuksen järjestäjän on tietenkin pystyttävä hoitamaan tilanteet niin, ettei muiden oppilaiden turvallisuus vaarannu.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan esitykseen tuli myös yksi eriävä mielipide, josta edustaja Niikko täällä kertoikin. Sitä en oikeastaan paljonkaan ymmärrä. Mielestäni esitys tarjoaa aivan oikealla tavalla opettajalle mahdollisuudet puuttua häiriötilanteeseen. Eriävässä haluttiin poistaa voimakeinojen käyttömahdollisuuksia, jos oikein ymmärsin. Ei varmaankaan ole tämän lain tarkoitus pelkästään se, että pääsisimme käyttämään voimakeinoja. Varmastikin kaikki toivomme, ettei sellaisille kouluissa eikä muuallakaan olisi koskaan tarvetta. Joskus voimakeinolle on kuitenkin paikkansa mutta tietenkin vain äärimmäisessä tilanteessa asianomaisia tai muita lähellä olevia suojeltaessa.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan tietenkin meidän pitäisi yrittää luoda kouluihimme, oppilaitoksiin ilmapiiri, joka ruokkii yhteisöllisyyttä ja toinen toisensa kunnioittamista niin, ettei tällaisia lakeja edes tarvittaisi. Yhteiskunnassamme on sen verran huonovointisuutta myös perheiden sisällä, ja se tietenkin näkyy myös oppilaissa ja kouluissa. Tärkeintä on ennakoivasti hoitaa hyvinvointia, jottei tällä lailla olisi käyttötarvetta. Siihen on hyvä keino juuri keskustelu ja riittävän varhainen puuttuminen ja tuki. Olkaamme siinä kaikki aktiivisia. Tasa-arvoisen kohtelun ja oikeusturvan vuoksi valiokunta pitää tärkeänä, että maamme kouluissa olisi mahdollisimman yhteneväiset ohjeet ja käytännöt näissä käsitellyissä tilanteissa, koska käytännössä järjestyssäännöt suuresti vaihtelevat eri kunnissa ja kouluissa. Valiokunta pitääkin välttämättömänä myös sitä, että Opetushallitus välittömästi ryhtyy valmistelemaan ohjeellista järjestyssääntömallia kuntia varten.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä vastalause oli nimenomaan perusteltu siten, että voimakeinoja ei tulisi sallia häiritsevän esineen pois ottamisessa mutta toki ilman muuta vaarallisen esineen pois ottamisessa. Nythän me kuitenkin tässä teemme sellaisen lain, joka rajaa tämän vain perusopetuksen piiriin. Uskon, että se varmasti toimii hyvin ala-asteella varsinkin ja opettajan auktoriteetti siellä mahdollisesti lisääntyy, mutta yläasteella epäilen sen toimivuutta. Meillähän on kuitenkin ollut mahdollisuus puuttua opetusta häiritsevään tilanteeseen oppilas poistamalla luokasta, mutta tässä tapauksessa, kun halutaan lisätä voimakeinojen käyttöä siihen koulutusta saamattomien opettajien osalta, en voi sitä asiaa osaltani kuitenkaan sulattaa.

Eeva-Johanna Eloranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt en ihan ymmärrä tätä edustaja Niikon asiaa, koska nimenomaan tässähän kävi niin, että perustuslakivaliokunta totesi, että voimakeinoja voidaan käyttää vain silloin, kun on kysymyksessä vaaralliset esineet, ja valiokunta teki tämän mukaiset muutokset, koska tässä oli todellakin tämä perusoikeusongelma. Käsittääkseni mitään ongelmaa tässä esityksessä ei ole vaan nimenomaan pois voidaan voimakeinoin ottaa vain vaaralliset esineet, ei esimerkiksi tupakkatuotteita.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Nyt siirrytään puhujalistaan.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Lakiesityksen tarkoituksena on tarjota opetuksen ja koulutuksen järjestäjille uusia keinoja koulujen ja oppilaitosten työrauhan parantamiseksi sekä ajanmukaistaa jo käytössä olevia toimintatapoja. Muutoksilla halutaan edistää koulujen työrauhaa sekä lisätä oppilaiden hyvinvointia ja osallisuutta.

Tutkimusten mukaan suomalaiset lapset kokevat viihtyvänsä huonosti koulussa. YK:n lapsen oikeuksien komitea toki koki tämän uhkana lapsen oikeuksien toteutumiselle ja suositteli Suomelle vuonna 2011, että lasten hyvinvointiin kouluissa kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Osa pahoinvoinnista johtuu juuri työrauhan puutteesta. Viihtymättömyys kouluissa saattaa osittain selittää myös huonontuneita oppimistuloksia. Lapsen oikeuksien sopimus määrittää koulutuksen päämäärät siten, että koulutuksen tulee pyrkiä lapsen persoonallisuuden sekä henkisten ja fyysisten valmiuksien mahdollisimman täyteen kehittämiseen. Näyttää siltä, että nämä asiat ovat jääneet tiedollis-taidollisten osaamisen tavoitteiden jalkoihin.

Suomalaisten koululaisten aktiivisuus voi helposti suuntautua opetustilanteissa ulkopuolelle, koska heillä ei ole mahdollisuutta toteuttaa itseään ja tulla kuulluksi koulutyön virallisessa ytimessä. Osallisuusoikeuden toteutumisen näkökulmasta suomalainen peruskoulu ei toimi kovin hyvin. Oppilaan äänen kantavuus on ohut, kun keskustellaan esimerkiksi opetuksen sisällöistä, menetelmistä, työjärjestyksistä tai koulun varusteluun liittyvistä asioista. Tämä saattaa olla syy siihen, että peruskoulumme aikuisten ja lasten välille aukeaa alakoulun jälkeen niin sanottu tunneperäinen kuilu, joka näkyy esimerkiksi kielteisenä suhtautumisena opettajaan. Tämän lakiesityksen keskeinen tavoite onkin oppilaiden osallisuuden lisääminen. Osallistumisella ja osallisuudella heitä itseään koskevien asioiden valmisteluun lapset ja nuoret myös paremmin ymmärtävät, miksi esimerkiksi järjestyssääntöjä tarvitaan. Jo tämä yksistään on omiaan parantamaan ilmapiiriä ja siten myös työrauhaa kouluissa.

Tämän lainsäädäntöuudistuksen painopiste on kasvatuksessa ja varhaisessa puuttumisessa. Kasvatuskeskustelun ensisijaisuus ongelmatilanteessa onkin tärkeä asia. Sen toteuttaminen oikealla tavalla vaatii opettajilta vankkaa ammattitaitoa ja osaamista, johon kenties tarvitaan myöskin täydennyskoulutusta. Miten kohdata vanhemmat, joiden mielestä vika on aina koulussa ja opettajassa?

Koulun ja opettajien arvostus on valitettavasti Suomessa viime vuosina heikentynyt. Vastuullinen vanhempi pyrkii rakentavaan yhteistyöhön muiden kasvattajien kanssa, mutta monet opettajat ovat todenneet, että kaikkein vaikeinta on kohdata vanhempia, jotka saattavat jopa lasten kuullen haukkua ja uhkailla opettajaa. Tällaisessa tilanteessa on luonnollista, että opettajan arvovalta kasvattajana horjuu lasten huomatessa vanhempiensa asettuvan kaikissa asioissa heidän puolelleen opettajaa vastaan. Jokaisella opettajalla, joka joutuu kohtaamaan työssään tällaisia tilanteita, tulisi olla oikeus työnohjaukseen, mutta valitettavan harvassa koulussa ja oppilaitoksessa siihen on kuitenkaan mahdollisuutta.

Opettajille tulisi järjestää täydennyskoulutusta myös erilaisten oppijoiden tunnistamisessa ja uudenlaisten opetusmenetelmien käyttämisessä. Erilaisia oppijoita on keskimäärin 20 prosenttia kaikista oppijoista, ja osalle heistä tavallinen luokkamainen opetus ei sovellu. Erilaiset oppijat eivät tarvitse erityisopetusta vaan erilaisia opetusmenetelmiä. Lisäksi neurologisten häiriöiden tunnistamiseen kouluissa pitäisi panostaan enemmän. Tunnistamaton neurologinen häiriö voi aiheuttaa sen, ettei oppilas pysty seuraamaan normaalia opetusta ja putoaa helposti normaalilta oppimispolulta. Tämä johtaa helposti levottomuuteen ja häiriökäyttäytymiseen ja ajan myötä jopa syrjäytymiseen. Tällaisessa tilanteessa tulisikin useammin kysyä, mistä häiritsevä käyttäytyminen johtuu, eikä ensimmäiseksi sitä, miten oppilasta rangaistaan. Toki kouluissa on opittava sääntöjen noudattamista, mutta liian usein olen itse törmännyt nuoriin, joiden epäsosiaalisen käyttäytymisen tai syrjäytymisen taustalla on heidän liian myöhään tunnistettu erilainen oppimistyylinsä tai neurologinen häiriönsä.

Arvoisa puhemies! Koulua tulee kehittää henkilökunnan, oppilaiden ja vanhempien yhteistyönä. Koulutyötä on uudistettava kaikille osapuolille iloa tuottavaksi. Toiminnan ilo tulee yhteisöllisyydestä ja osallisuudesta. Toivonkin, että tämän erinomaisen niin sanotun koulurauhapaketin jalkauttaminen käynnistääkin runsaasti Yhteisöllinen koulu -hankkeita eri puolilla Suomea.

Markus  Lohi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys laeiksi perusopetuslain, lukiolain, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain ja niin edelleen muuttamiseksi on erittäin tervetullut, ja heti alkuun täytyy lausua kiitokset edelliselle opetusministerille, joka tämän lain on valmistellut. Kaiken kaikkiaan ne keskeiset kohdat, mitä tämä lakimuutos käsittelee, liittyvät nimenomaan työrauhan turvaamiseen kaikissa kouluissa. Tämä on kysymys, joka on erittäin tärkeä ei pelkästään oppilaille, jotka haluavat opiskella, vaan kaikelle koulun henkilökunnalle.

Voisi todeta, että ehkä tarve tämäntyyppiselle lainsäädännölle ja lainsäädännön täsmentämiselle lähtee osittain myös siitä, että meillä on vallalla sellainen ilmiö, että ehkä kasvatusvastuu on liiaksikin siirtynyt kodeilta kouluille ja päiväkodeille, ja on ehkä se raja hieman hämärtynyt, että päävastuun lastemme ja nuortemme kasvatuksesta tulisi kuitenkin olla lasten vanhemmilla. Tätä painetta kokevat arkityössä tämän päivän opettajat ja varhaiskasvattajat. He ovat myös olleet monestikin hyvin epätietoisia siitä, mitä välineitä heillä on käytettävissä tilanteissa, joissa tarvitsisi turvata siellä luokassa kaikille oppilaille opiskelurauha.

Sen takia, arvoisa puhemies, tämä lainsäädäntö kokonaisuutena on kyllä tärkeä meidän lasten ja nuortenkin kannalta. Täällä on käyty keskustelua myös siitä, mitä oikeuksia tulisi opettajille antaa liittyen vaikkapa oikeuteen ottaa oppilaalla hallussa olevia häiritseviä tai vaarallisia esineitä tai poistaa oppilas luokasta, jos sille on tarvetta. Tätä kysymystähän perustuslakivaliokunta hyvin tarkkaan käsitteli ja totesi muun muassa, että on tärkeää, että silloin, kun tällaisia voimakeinoja käytetään ja esineitä otetaan oppilaan hallusta pois, pitäydytään vain välttämättömissä ja tilanteen kannalta oikeasuhtaisissa voimakeinoissa. Uskon, että käytännössä tässä ei ole ongelmia.

On tärkeää, että tilanteessa, jossa oppilas häiritsee muitten opiskelua, rehtorilla tai koulun opettajilla on riittävät oikeudet reagoida asiaan ja turvata opiskelurauha ja oppilaiden ja koko henkilökunnan turvallisuus. Kun meillä on tässä käsittelyssä hallituksen esitys, sivistysvaliokunnan mietintö ja perustuslakivaliokunnan lausunto, niin uskon, että näistä, mietintötekstistä ja lausunnosta, saadaan erittäin hyvin sellaista ainesta, jota käytännön työssä voivat opettajat hyödyntää.

Pitäisin kuitenkin tärkeänä, että kun se epätietoisuus nyt kentällä on ollut eikä ehkä ole uskallettu käyttää edes niitä keinoja, jotka laki on tähän saakka sallinut, ja kun nämä muutokset tulevat voimaan, niin opettajille ja kaikille koulujen työntekijöille järjestetään riittävää koulutusta. Sen ei kovin laajaa tarvitse olla, kunhan perehdytään näihin käytännössä: siihen, mitä nämä tarkoittavat ja mitä keinoja heillä on käytettävissä.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Perusopetuslaki, lukiolaki, ammatillisesta koulutuksesta annettu laki, ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettu laki ja kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettu laki ovat merkittävässä asemassa ajateltaessa opetusta kokonaisuutena. Tästä johtuen hallituksen esityksen 66 lakimuutoksia tulee harkita huolella.

Koulurauha on puhuttanut jo pitkään. Koulurauhan merkitys on suuri opetuksen, oppimisen, kasvamisen, viihtyvyyden ja turvallisuuden näkökulmasta. Näin ollen koulurauhan toteutumiseen tulee panostaa. Koulujen henkilökunnan sekä oppilaiden turvallisuus on nähtävä jokaisen perusoikeutena. Tähän liittyen opettajilla ja rehtoreilla tulee olla riittävät oikeudet puuttua tilanteeseen, jos oppilaalla epäillään olevan hallussa vaarallisia esineitä tai aineita, ottamalla ne haltuun. Tämä puolestaan edellyttää oikeutta etsiä vaarallisia esineitä tai aineita, jos niitä on syytä epäillä. Näin ollen oppilaan laukkuun on saatava katsoa.

Laukkutarkastuksia on kritisoitu vedoten yksityisyyteen. Luonnollisesti opettaja tai rehtori tarkastaa laukun hienotunteisesti eikä levittele oppilaan henkilökohtaisia tavaroita kaikkien nähtäville. En koe tarkastuksia ongelmallisina yksityisyyden kannalta. Luonnollisesti oppilaan käyttäytyessä täysin normaalisti ei laukkutarkastuksilla ole edes kysyntää. Kuka ottaa vastuun vaarallisten esineiden tai aineiden aiheuttamista vahingoista, jotka olisi voitu välttää, jos opettajalla olisi ollut oikeus tarkastaa laukku?

Koulukiusaaminen on vakava ongelma. Kiusaaminen ulottuu usein koulujen pihoilta myös koulumatkoille. Koulumatkalla tapahtuvaa kiusaamista saattaa usein olla vaikea havaita, mutta mielestäni opettajien tulee puuttua myös koulumatkoilla tapahtuvaan kiusaamiseen, jos he ovat siitä tietoisia. Esimerkiksi yhteydenotto kiusaamisessa mukana olevien vanhempiin kuuluu luonnollisesti näihin toimenpiteisiin. Toki opettajilta ei voida edellyttää erityistä valvontaa koulumatkojen kiusaamisen osalta.

Oppilaita tulee osallistaa mahdollisimman paljon koulujen päätöksentekoon. Näin ollen oppilastoimikuntaa tulee kehittää ja oppilaiden vaikutusmahdollisuuksia kasvattaa. Oppilaskuntien säätäminen pakollisiksi perusopetuksessa on kannatettava idea. Osallistumista yhteisiä asioita koskevaan päätöksentekoon on pyrittävä laajentamaan mahdollisimman paljon, jotta jokaisella olisi vaikutusmahdollisuuksia koulun arkeen ja kehitystä varten ideakanava. Aktiivisempi vuoropuhelu oppilaiden kanssa voisi olla yksi keino edistää myös koulurauhaa.

Jälki-istunnot on lähtökohtaisesti istuttava. Tällä hetkellä moni peruskoululainen päättää urakkansa niin, että jälki-istuntoja on vielä istumatta. Merkintä päättötodistukseen istumattomista jälki-istunnoista olisi turhan leimaava. Sen sijaan välitodistukseen merkintä istumattomista jälki-istunnoista olisi paikallaan. Myös jälki-istuntojen sisältöihin on kiinnitettävä huomiota. Pelkän istumisen sijaan tulee suosia tehtävien tekoa tai rakentavaa keskustelua. Toisaalta esimerkiksi tahallaan rikottujen tai sotkettujen kohteiden korjaaminen sekä siivoaminen voisivat olla opettavaisia tuokioita.

Koulusta erottaminen kolmeksi päiväksi ei auta, jos oppilas lähetetään vain kotiin. Oppilashuollon on tältä osin toimittava, ja erotettavat oppilaat on ohjattava välittömästi kuraattorin ja psykologin puheille. Myös vanhempiin on oltava yhteydessä asian tiimoilta.

Kännyköiden käyttö on haitallista oppimisen ja liikkumisen kannalta. Monipuolistuneet laitteet tarjoavat turhan houkuttelevan vaihtoehdon näprätä kännykkää aina, kun on vain mahdollista. Tämä häiritsee keskittymistä, ja kännykän kanssa vietetty aika on pois sosiaalisesta, ihan livenä tapahtuvasta kanssakäymisestä sekä usein myös liikkumisesta. Kännykät eivät mielestäni kuulu koulupäivään, koska ne aiheuttavat koulunkäynnille enemmän haittaa kuin hyötyä. Kännyköiden parkki tunnilla on käytössä monessa koulussa varsinkin alaluokilla.

Ja lopuksi kysymys: mikä on tulevaisuudessa yhteiskuntamme suuria uhkia? Se on liikkumattomuus. On selvästi todistettu, että koulurauha paranee oleellisesti, jos lapsi ja nuori saa purettua energiansa liikkumiseen. Tätä keinoa koulurauhan parantamiseen ei ole otettu vielä tosissaan. Se on poikkihallinnollinen juttu. Eri hallinnonalojen pitäisi aktivoitua liikunnan edistämiseksi.

Lopuksi vielä kiitos edustaja Gustafssonille, että tämä koulurauha-asia on lähtenyt ripeästi liikkeelle lain muodossa. — Kiitos.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitos kiitoksista. Olen käynnistänyt tämän lakihankkeen aikanaan ulkopuolelta hallitusohjelman, koska halusin ottaa tosissani sen tunteen ja hädän, jonka sain tehdyistä tutkimuksista ja myöskin kokemusperäisestä tiedosta, jolloin opettajat totesivat, että heillä on liian vähän keinoja työkalupakissaan puuttua työ- ja koulurauhaongelmiin. Mieleni on nyt iloinen. Tunnen tyydytystä tehdystä työstä, yhteisestä työstä, myöskin nyt valiokunnassa syksyllä.

Tässä työrauhakokonaisuudessa on tärkeintä se, että se turvaa työrauhan lapsille, mutta yhtä tärkeää on se, että se on turvaamassa työrauhaa opettajille ja lasten kasvulle ja että se mahdollistaa myöskin työnteon, oppimisen ja kunnioittamisen luokassa ja opetustilanteessa. Ajattelen, että tämä lakikokonaisuus parhaimmillaan toimiessaan on lisäämässä opettajien auktoriteettia. Heillä on nyt noin kymmenkunta uutta keinoa kajota työ- ja opiskelurauhaan ja sen parantamiseen. Minä haluan ajatella näin ja toivon, että se työtilanne myöskin opetustilanteessa muuttuu, kun nyt saadaan uusi laki, uudet tavat ja uusi käytäntö. Eli tämä pitää nyt ottaa sillä tavalla tosissaan myöskin opettajakunnassa ja rehtorien kannalta ja näin.

Sitten tässä on myöskin vahvasti mukana tämä koulujen yhteisöllisyyden ja oppilaiden osallistumisen vahvistaminen, siten että nämä oppilas- ja opiskelijakunnat tulevat entistä vahvemmin osaksi koulujen ja oppilaitosten yhteisöllistä toimintakulttuuria. Lisäksi vahvistetaan lasten ja nuorten oikeutta osallistua ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti itseään koskevaan päätöksentekoon. Sivistysvaliokunnan mietinnössäkin on vahva painotus siihen, että nämä tärkeät koulujen järjestyssäännöt tehdään yhdessä opettajien, lasten vanhempien ja lasten ja nuorten kanssa.

Sitten ihan lopuksi kolme neljä semmoista asiaa, jotka eivät esimerkiksi tässä keskustelussa ole vielä tulleet esille ja joita pidän tärkeinä. Minua on hämmästyttänyt tavallaan se, että jos oppilas vahingossa tai tahallisesti sotkee paikkoja, rikkoo jotakin, niin opettajalla ei ole ollut oikeutta edellyttää oppilasta siivoamaan omat jälkensä. Nyt sellainen mahdollisuus on, kun on teolla tavallaan tämmöinen suora syy-yhteys seuraukseen. Pidän sitä kasvatuksellisesti hyvinkin tärkeänä.

Myöskin valiokunta keskusteli paljon ajankohtaisista asioista, matkapuhelinten ja mobiililaitteiden käytöstä, niitten auki pitämisestä oppituntien ja koulupäivän aikana. Valiokunnan mielestä kyllä järjestyssäännöissä tulisi määrätä, että nämä laitteet tulisi pitää suljettuina, ellei niitä käytetä välineinä oppitunnin aikana opetettavan aineen opetuksessa ja oppimisessa, että tähänkin asiaan saadaan tällainen fiksu työskentely- ja toimintatapa. Ylipäätänsä pitää korostaa: tasa-arvoisen kohtelun ja oikeusturvan vuoksi sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että maamme kouluissa olisi mahdollisimman yhteneväiset ohjeet ja käytännöt edellä esitetyissä tilanteissa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vain totean sen, että perustuslakivaliokunta tähän niin sanottujen voimatoimien käyttöön kiinnitti huomiota, teki aivan pieniä tarkennuksia hallituksen esitykseen. Ne olivat meidän mielestämme hyviä, minunkin mielestäni, ja nyt voidaan sanoa, että kun ääritilanteissa näitä voimatoimenpiteitä käytetään, niin ne on nyt kirjoitettu selkokielellä ja lapsen kasvua tukien. — Kiitos.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen uudistukset tulevat epäilemättä parantamaan koulujen työrauhaa, sillä ne mahdollistavat puuttumisen häiriö- ja vaaratilanteisiin entistä paremmin sekä antavat myös eväitä käsitellä asioita oppilaiden kanssa kasvatuksellisessa hengessä. On kuitenkin samaan hengenvetoon todettava, että on tavallaan sääli, että tällaisia lakiesityksiä edes tarvitaan, sillä elämän perusasiat käyttäytymissääntöineen pitäisi vanhempien opettaa lapsilleen kotona, ja näin ei kuitenkaan ikävä kyllä mitä ilmeisimmin läheskään kaikissa kodeissa tapahdu. Tällöinhän ei jää muita vaihtoehtoja kuin antaa opettajille järeämpiä toimivaltuuksia puuttua tilanteisiin ja opettaa oppilaille kouluopetuksen ohella myös muita elämän perusasioita. Tämä ei kuitenkaan saa merkitä kasvatusvastuun ulkoistamista opettajille, kouluille ja yhteiskunnalle, ja tämän jo edustaja Lohikin hyvin puheenvuorossaan totesi. Vastuun lapsista ja nuorista on edelleen oltava ennen kaikkea heidän vanhemmillaan ja läheisillään, ja nämä tulisikin sitouttaa huomattavasti vahvemmin lastensa asioiden selvittämiseen ja kouluelämään yleisemminkin.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi tarkennus tuohon äskeiseen vastauspuheenvuoroon, elikkä todellakin voimakeinoja saa käyttää vain vaarallisten esineiden pois ottamiseen lukiossa ja ammattiopetuksessa, mutta perusopetuksessa nuorempien oppilaiden kyseessä ollen myöskin häiritsevien esineiden ottaminen voimakeinoin on sallittua, ja tämä on mielestäni perusteltua, kun on kysymys kuitenkin aika pienistä lapsista.

Mutta todellakin tämän koulujen työrauhaan liittyvän lakiesityksen mukaan, joka meillä nyt on käsittelyssä, kaikilla oppilailla on ennen kaikkea oikeus turvalliseen kasvu- ja opiskeluympäristöön. Siitä koko laki lähtee liikkeelle. Uuden esityksen tarkoitus onkin varmistaa tämä mutta myöskin edistää oppilaiden osallisuutta kouluissa. Laki antaa uusia välineitä myös opettajalle työrauhan turvaamiseksi.

Tässä koulurauhakeskustelussa keskeiseen asemaan tuleekin nostaa ennen kaikkea nämä yhteiset pelisäännöt. Yhdessä sovittuun on paljon helpompaa sitoutua, oli sitten kyseessä koti-, koulu- tai työelämä. On aivan selvää, että lapsen ja nuoren motivaatio sääntöjen noudattamiseen kasvaa, kun hän on itse saanut olla mukana niiden tekemisessä, ja samalla se kynnys häiriökäyttäytymiseenkin kasvaa.

Kouluyhteisöä vahvistetaankin lakiesityksen mukaan erityisesti parantamalla tätä oppilaiden osallisuutta. Oppilaille annetaan mahdollisuus osallistua opetussuunnitelmaan liittyvien erilaisten suunnitelmien sekä koulun järjestyssäännön valmisteluun, ja samalla vahvistetaan lasten ja nuorten kasvua täysivaltaiseen kansalaisuuteen jo lapsuudessa. Pidän hyvin tärkeänä sitä, että kun jo koulussa saa kokemuksen siitä, että asioihin on mahdollista vaikuttaa, niin se antaa hyvät eväät aktiiviseen kansalaisuuteen myös aikuisena. Jokaiseen kouluun tuleekin nyt, siis myös alakouluihin, oppilaskunta, jonka tehtävät määritellään lainsäädännössä entistä selvemmin. Oppilaiden tulee kuitenkin voida vaikuttaa laajemminkin itseään koskeviin asioihin kuin vain oppilaskunnan kautta, sillä kaikki eivät voi olla oppilaskunnan jäseniä. On kiva ollut nähdä, että jo nyt monissa ala-asteen kouluissa on näitä oppilaskuntia lähdetty perustamaan, ja oikein hyviä kokemuksia sieltä on jo nyt kuulunut. Hienoa, että laki vaikuttaa jo ennen voimaantuloaan.

On selvää, että pelkällä kurinpidolla ei työrauhaa rakenneta. Hyvä opettaja onkin ennen kaikkea työrauhan rakentaja ja kasvattaja eikä rankaisija. Monissa kouluissa jo nyt käytössä olevasta kasvatuskeskustelusta tulee uusi ja ensisijainen keino puuttua oppilaan häiritsevään ja asiattomaan käyttäytymiseen. Tarkoitus on, että opettaja ja oppilas yhdessä löytävät ne keinot, joilla oppilaan käytös saadaan muuttumaan, ja asiasta toki informoidaan myös oppilaan vanhempia.

Järeämpiäkin keinoja tosiaan toisinaan tarvitaan, ja uusia keinoja tuleekin lain myötä lisää. Tällä hetkellähän siellä jälkkärissä oppilasta saa nykylain mukaan vain istuttaa, mutta jatkossa myös kirjallisten ja suullisten tehtävien ja harjoitusten teettäminen oppilaalle tulee mahdolliseksi, elikkä ne asiat, jotka ovat tällä hetkellä monissa kouluissa toteutuneet, tulevat nyt ihan lainmukaisiksi. Näiden tehtävien tulee toki liittyä tekoon tai aiheeseen ja olla oikeasuhtaisia sekä kasvatusta, opetusta ja kehitystä tukevia. Jos vaikka on riipustanut pulpettiin ruman sanan, on jatkossa mahdollista ja varmaan ihan toivottavaakin, että oppilas velvoitetaan hiomaan se puutyöopettajan kanssa kuntoon. Myös oppilaan vastuuta tekemistään vahingoista selkiytetään, ja oppilas voidaan velvoittaa siistimään aiheuttamansa sotku kasvatuksellisessa tarkoituksessa. Toki se ei saa muodostua kehitystasoon nähden vaaralliseksi tai raskaaksi, eikä mitään työrangaistusta olla ottamassa käyttöön. Tämä on tärkeä linjaus.

Varsinkin ylemmillä luokilla ja toisen asteen oppilaitoksissa sekä lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa on toisinaan valitettavia tapauksia, joissa oppilaan repussa tai säilytyskaapissa saattaa olla teräaseita, alkoholijuomia tai jopa huumeita. Tähän asti opettajalla ei ole ollut mahdollisuutta tarkastaa oppilaiden tavaroita tai vaatetusta ja ottaa näitä häiritseviä esineitä pois ilman oppilaan lupaa vaan tähän on tarvittu aina paikalle poliisi. Lain myötä tosiaankin laajennetaan näitä opettajan valtuuksia tarkistaa oppilaan tavarat ja ottaa pois ja takavarikoida vaaralliset tai häiritsevät esineet. Syiden tulee toki olla perusteltuja ja todennäköisiä, ja myöskin hienotunteisuutta ja yksityisyyttä ja koskemattomuutta tulee näissä tilanteissa sitten kunnioittaa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä laki perusopetuksesta liittyy tietysti aika kiinteästi nyt siihen Pisa-tuloksista käytyyn keskusteluun, joka on erittäin ajankohtainen aihe. Suomen Pisa-tulokset ovat laskeneet, puhuttaneet ja johtaneet hallituksessa nyt äkkipikaisiin ja heppoisiin johtopäätöksiin, joiden mukaan ennen niin hyvä opettajakoulutuksemme tarvitsee päivittämistä samoin kuin opetusmenetelmät ja opetussuunnitelmat. Tämä siis viimeviikkoisen keskustelun perusteella.

En vastusta ajatusta, mutta ennen kuin koululaitoksessamme aletaan tehdä suin päin kalliita sekä aikaa ja vaivaa vaativia pedagogisia kokeiluja, on syytä selvittää, mikä oikeasti on mennyt pieleen, kun tulostasomme laskee. Selvitystyötä tekemään pitäisi palkata tahot, jotka eivät ole jäävejä, eli heidän ei tule olla samoja henkilöitä, jotka ovat esimerkiksi Opetushallituksessa olleet ohjaamassa koululaivaamme nykyiseen suuntaan.

On haettava rohkeita ratkaisuja, joissa kyseenalaistetaan nykysuuntaus, jossa koulujen arvopohjaa ja toimintatapoja sanelevat muutokset suomalaisessa yhteiskunnassa, muutokset, jotka itse asiassa ovat olleet Suomen globaalin menestymisen kannalta kielteisiä, kun katsoo talouslukuja. Ennakkoluuloton arviointi tosin tarkoittaisi, että yhteiskuntapolitiikkamme, josta ovat vastuussa poliittiset puolueet, voidaan todeta vääräksi. Siksi onkin todennäköisempää, että viimeiset Pisa-tulokset johtavat poliittisista syistä vääriin johtopäätöksiin ja vääränlaisiin tai ainakin riittämättömiin uudistuksiin. Tämä nyt käsiteltävä uudistus tosin on askel oikeaan suuntaan.

Arvoisa puhemies! Itse en usko, että peruskoulumme olisi muuttunut jotenkin jälkeenjääneeksi. Päinvastoin, koulujen suurin ongelma lienee rauhattomuus ja häiriökäyttäytyminen, ja ne ovat monen kokeneen opettajankin mukaan lisääntyneet selkeästi viimeisen 15 vuoden aikana. Kurinpitokeinot ovat myös vähentyneet tai muuttuneet tarkemmin säädellyiksi, tai ainakin oppilaiden häpeäntunne huonosta käyttäytymisestä on syystä tai toisesta keskimäärin vähentynyt. Tuskin Ruotsissakaan opetusmenetelmät ja opetussuunnitelmat tai opettajankoulutus ovat nopeasti romahtaneet niin, että sen takia Ruotsi on Pisa-tutkimuksessa sijalla 38. Kyse on jostakin muusta. Tietotekniikka ei pelasta mitään. Päinvastoin, on merkkejä siitä, että sen käyttäminen on myös laskenut oppimistuloksia eri maissa.

Ensisijainen lääke tämän kielteisen kehityskulun taittamiseen opettajankoulutuksen muuttamisen tai opetusmenetelmien päivittämisen sijaan lienee kuri ja järjestys, sillä vaikka ne itsessään eivät takaa hyviä oppimistuloksia, niiden puute on takuuvarmasti ongelma oppimisen kannalta, ja se lienee käynyt ilmi myös Pisa-tuloksista.

Kasvattamisessa iso ja ensisijainen vastuu on kodeilla, joihin tulee mielestäni lähteä nykyistä selkeämpi viesti yhteiskunnalta siitä, että käyttäytyminen on yksi keskeisimpiä arvoja yhteiskunnassamme. Tämä vaatii muun muassa käyttäytymisen arvioinnin palauttamista peruskoulun päättötodistukseen, josta se on takavuosina poistettu, kun se kuulemma leimaa oppilasta liikaa. Kerrankin olisi tarjolla edes yksi keino, joka ei maksa mitään. Vai eikö opettajiin luoteta eli pelätäänkö käyttäytymisen arvioinnin olevan yhteismitatonta ja kertovan jostakin muusta kuin oppilaasta?

Arvoisa puhemies! Koulun tehtävä ei ole mielestäni jakaa leimoja mutta ei myöskään paapoa ketään. Kokeitakin pidetään, jotta voidaan paitsi testata oppilaan taitoja myös laittaa oppilaat järjestykseen. Toiset ovat jossakin aineessa parempia kuin toiset. Ei silti leimaa ketään, että tämä huomataan viimeistään siinä vaiheessa, kun joku saa päättötodistukseen kutosen ja toinen kympin.

Pidän todennäköisenä, että käyttäytymisestä saatavissa arvosanoissa on jo nyt merkittäviä eroja esimerkiksi maaseudun ja isojen kaupunkien välillä, ja saattaa olla, että esimerkiksi Etelä-Suomessa on rauhattomampaa kuin Pohjanmaalla. Tämä tuskin johtuu opettajankoulutuksesta, koska opettajia valmistuu eri puolilta Suomea ja kukin hakeutuu töihin, mihin haluaa ja pääsee. Syyt ovat ajassa, ympäristössä ja arvoissa, mutta jos asiantilaa halutaan muuttaa, emme voi siitä syystä, ettei asia ole oppilaan oma vika, jättää muutosmahdollisuutta käyttämättä.

Koulu ei saa olla pelkkä yhteiskunnan katalysaattori, vaan sen tulee olla moottori. Olisikin tutkittava, onko käyttäytymisestä saaduissa arvosanoissa olemassa tunnistettavia alueellisia eroja, ja jos on, tulee syyt selvittää. Vasta sen jälkeen on johtopäätösten aika, mitä tulee opettajankoulutukseen, opetusmenetelmiin ja opetussuunnitelmaan.

Hanna  Mäntylä  /ps:

Arvoisa puhemies! Koko kouluyhteisön kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että koulutyö toteutuisi turvallisessa ympäristössä. Myös lainsäädännön keinoin tulisi välittää vahva viesti oppilaille, heidän vanhemmilleen sekä opettajille ja koulun muulle henkilökunnalle, että oikeus koulun työrauhaan ja turvalliseen oppimis- ja opetusympäristöön ovat myös lainsäädännössä tunnustettuja ja suojattuja oikeuksia. Riittävinä toimenpiteinä ei voida kuitenkaan pitää vain seuraamusjärjestelmän ja koulun henkilökunnan puuttumismahdollisuuksien sääntelyä vaan myös oppilashuoltoa on tulevaisuudessa voimakkaasti vahvistettava. Toivottavasti nyt uusi, tuleva oppilas- ja opiskelijahuoltolaki tähän myös auttaa ja puuttuu.

Useissa tapauksissa ennalta ehkäisevän ja varhaisen puuttumisen keinoin voitaisiin ehkäistä sitä niin sanotusti lapasesta lähtevää häiriökäyttäytymistä. Lisäksi on tulevaisuudessa tarpeellista selvittää järjestelmän toimivuutta erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kohdalla. Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä on lisääntynyt samalla, kun erityisopetuksen resursseja on jouduttu karsimaan monessa kunnassa. Liian suuret luokkakoot ja erityistuen tarpeen lisääntyminen tarkoittavat väistämättä myös sitä, ettei oppilaiden yksilöllisiä tarpeita voida huomioida riittävästi. Opettajien ajasta myös huomattavan suuri osa kuluu nykyisen byrokratian vuoksi muuhun kuin opettamiseen.

Joka tapauksessa tämä hallituksen esitys on sangen kannatettava, ja omalta osaltani haluan myös kiittää edustaja Gustafssonia tämän asian liikkeellelaitosta.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Koulun ja opiskelurauhan saamiseksi on välttämätöntä hyvien uudistusten aikaansaaminen. Opetustyön parantamiseksi laissahan näitä keinoja nyt jo haetaan. Sivistysvaliokunnassa meillä oli keskustelua paljon myös näistä järjestyssäännöistä, jotka ovat kouluissa vähän erilaisia riippuen paikkakunnasta ja koulusta. Nythän tässäkin lakiesityksessä tai ainakin meidän valiokuntakuulemisessamme kiinnitettiin huomiota niihin. Kouluissa muun muassa ei osata suhtautua esimerkiksi energiajuomien sallimiseen, kun ei tiedetä, mitä laki siihen sanoo tai voidaanko niitä kieltää, tai sitten mobiililaitteitten päällä pitämiseen tai kännyköillä räpläämiseen oppituntien aikana ja niin edespäin. Näitä tilanteita on paljon. Tässä suhteessa viesti, mikä valiokunnalta tuli Opetushallitukselle, oli se, että se ryhtyy välittömästi valmistelemaan kouluille ohjeita, jotka olisivat yhteneviä. Siinä mielessä on hyvä, että on kiinnitetty huomiota siihen, että kouluille annettaisiin valtuuksia luoda semmoisia sääntöjä yhdessä oppilaskunnan ja vanhempien kanssa. Nythän tässä lakiesityksessä tulee tämä oppilaskuntavelvollisuus kaikkiin peruskouluihin. Siinä mielessä se on edistyksellistä jo niillä paikkakunnilla, missä sitä oppilaskuntaa ei vielä ole.

Olisin kuitenkin vielä halunnut kiinnittää huomiota siihen, että tähän koulukiusaamiskysymykseen ei löytynyt valiokunnassa riittäviä välineitä sen ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi. Pelkästään näillä toimenpiteillä koulukiusaamista ei saada kovinkaan hyvään malliin, koska nythän meiltä se viimeinenkin keino, se kolmen päivän kotiin lähettäminen, jätettiin käyttämättä. Siinä mielessä tulee tarkoin seurata, pitääkö tätä lakia lähteä hiomaan sitten jossain vaiheessa paremmaksi, jotta myös se turvallinen ja koulukiusauksesta vapaa mahdollisuus kaikille oppilaille tulisi. — Kiitos.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä useat edustajat kiinnittivätkin huomiota tähän valiokunnan kannanottoon koskien mobiililaitteiden tai matkapuhelinten kiinni pitämistä oppituntien aikana. Tosiaan valiokunta kaipasi yhteneväisiä ohjeita vaikkapa Opetushallitukselta, jotta sitten kouluissa olisi yhtenäiset ohjeistukset tästä asiasta.

Tälle kännyköiden kiinnipitämisohjeelle voidaan löytää neljänlaisia perusteita. Yksi on tietenkin se, että nykyäänhän monet lapset räpläilevät sitä puhelintaan välitunnilla ja eivät liiku, vaikka se olisi erittäin suotavaa nykyään, kun sitä liikkumista muutenkin on liian vähän. Oppitunnin aikana puhelimet helposti häiritsevät sitä opetusta ja sitten kolmantena haittaavat kyseisen oppilaan omaa keskittymistä siihen opetukseen. Sitten voidaan vain ihmetellä niitä Pisa-tulosten huonontumisia.

Sitten neljäntenä syynä, mikä ei täällä vielä ole tullut esille, esittäisin tällaisen varovaisuusperiaatteen. Säteilyturvakeskus Stuk on vuonna 2009 suositellut, että vanhemmat rajoittaisivat lastensa kännykänkäyttöä. Tämä kannanotto sieltä Stukilta on varotoimi. He sanovat, että vaikka terveyshaittoja ei ole näiden kännyköiden osalta pystytty vielä todistamaan, ei voida kuitenkaan sulkea näitä riskejä pois, ja näin tällä tavalla sitten suositellaan tämmöistä varovaisuusperiaatetta. Senpä takia on mielestäni tosi tärkeää, että myöskin tavallaan viranomaisen ja päättäjän näkökulmasta otamme tämän turvallisuusperiaatteen myös tässä koulutyössä huomioon. Tämä on asia, jota ei riittävällä laajuudella vielä tällä hetkellä tunneta.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Edustajien Saarakkala ja Mäntylä tärkeisiin puheisiin ihan lyhyesti.

Tästä Pisa-tutkimuksesta nyt tässä yhteydessä se, että sen viestit ovat huolestuttavia, mutta kuitenkin kannattaa nyt muistaa, että meillä on edelleen Euroopan paras peruskoulu täällä Suomessa. Reilu vuosi sitten hyväksyttiin uusi peruskoulun tuntijako, nyt valmistellaan uutta opetussuunnitelmaa. Minä itse toivoisin näin, että siinä yhteydessä, kun mahdollistetaan tämä oppiaineiden rajat ylittävä yhteistyö, se nimenomaan myöskin toteutuisi vahvasti matematiikan ja äidinkielen kohdalta, jotka ovat avaintaitoja nyt ja tulevaisuudessa.

Itse en nyt tätä kuria ja järjestystä nostaisi ykkösasiaksi ehkä sillä tavalla kuin Saarakkala sen teki, vaan itse pitäisin tärkeämpänä tätä työnteon kunnioittamista ja arvostamista, läksyjen antamista, niitten tekemistä, niitten valvontaa kotona ja sen kunnianhimotason riman asettamista vähän nykyistä korkeammalle niin opettajien kohdalta, niin oppilaiden kohdalta kuin lasten vanhempienkin kohdalta. Siitä syntyy se uusi nousu ja uusi Pisa-menestys.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun täällä on tuotu esille tämä mahdollinen kännykköjen kiinni laittaminen tunnin ajaksi ja se, kaivataanko siihen valtakunnallista ohjeistusta, niin itse ajattelisin niin, että uskon, että jokaisessa koulussa varmasti löytyy sopivat järjestyssäännöt ja pelisäännöt sille. Ei välttämättä tarvita valtakunnallisia ohjeita. Meillä on paljon muitakin kuin tämä matkapuhelimen käyttö, monia muita asioita tässä elävässä elämässä, emme voi kaikkea aukottomasti säätää, eikä ole tarvetta kaikkia valtakunnallisesti, aukottomasti säätää. Käytännössä löytyy varmasti hyvät ja oikeat toimintatavat vuoropuhelulla vanhempien ja oppilaiden ja koulun henkilökunnan kanssa.

Sitten täällä on keskusteltu siitä, tulisiko mieluummin oppilas poistaa luokasta, jos hänellä vaikka on opetusta häiritsevä esine, kuin ottaa se esine haltuun. Itse pidän kyllä sitä parempana, minkä tämä laki myös sallii, jos me ajattelemme niitä pieniä oppilaita, että se oppilas jää opiskelemaan ja tekemään töitä siihen luokkaan ja häneltä otetaan pois se häiritsevä esine ja se palautetaan sitten koulupäivän tai tunnin päätteeksi, kuin se, että hänet siirrettäisiin luokan ulkopuolelle. Se ei ole välttämättä oikea ja hyvä ratkaisu.

Tässä hallituksen lakiesityksessä on myös se mahdollisuus, että voidaan todella jälki-istunnossa teettää tehtäviä. Tästä tuli mieleen eräs käytännön esimerkki, joka toi meillekin hieman iloa perheeseen, kun poikani oli keinunut hieman tuolilla ja hän sai kotiin tehtävän kirjoittaa keinutuolin historiasta. Minusta se oli oikein opettavainen, eikä ole sen jälkeen varmaan keinunut.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! On oikeastaan hyvä jatkaa edustaja Lohen puheenvuorosta, kun hän totesi, että maalaisjärkeä saisivat rehtorit ja saisi kouluissa käyttää. Niin minäkin ajattelin, ja niin aika moni kotikunnassani Sastamalassakin ajatteli, ja niin ajatteli myöskin rehtori Andersson, että hän käytti maalaisjärkeä ja teetti muun muassa jälki-istunnossa aiheita siitä, minkä takia tupakointi on vaarallista, tai puuttui koulukiusaamiseen koulumatkoilla ja niin poispäin, kunnes apulaisoikeuskansleri puuttui siihen hänen toimintaansa. Se on yksi syy, että ollaan tässä.

Kiitokset vielä edustaja Gustafssonille, joka toimi opetusministerinä, että on tämä työrauhalaki saatu tähän vaiheeseen. Tietysti tämä Sastamalan tapaus on vain yksi monien joukossa mutta kertoo siitä, että oli jo aika puuttua myöskin opettajien ja rehtorien toimintaedellytyksiin siellä kouluissa. Ja kyllä se työrauhan takaaminen siellä koulussa on aivan avainasia myöskin Pisa-menestyksen saavuttamisessa, ja totta kai se, että opetus on laadukasta ja tietotekniset välineet ovat hyvät ja voidaan opetusta eriyttää sen mukaan, miten kukakin etenee, mutta jos ei siellä tunnilla ole rauhaa, niin ei siellä kyllä opikaan, ja silloin myöskin niidenkin osalta, joilla on hyvä oppimismotivaatio, saattaa tulla ongelmia.

Paljon on tässä lakiesityksessä hyvää, ja se osoittaa myöskin sen, että kun tällainen yhteiskunnallinen keskustelu alkaa, niin se aika pian sitten johtaa siihen, että laki saadaan voimaan. Henkilökohtaisesti olisin toivonut, että tähän olisi vielä lisätty se mahdollisuus erottaa oppilas kolmeksi päiväksi siinä tapauksessa, kun järjestyshäiriöt ovat merkittäviä, mutta ehkä siihen saadaan sitten myöhemmin palata.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Gustafssonille sen verran, että edelleen olen sitä mieltä, niin kuin tässä esimerkiksi edustaja Satonen, että kyllä tämä häiriökäyttäytyminen ja se rauhattomuus on kuitenkin siellä koulussa, ainakin niitten viestien mukaan, mitä itse olen saanut, ikävä kyllä lisääntynyt, ja itse peräänkuulutin siinä omassa puheenvuorossani, että tutkittaisiin nyt esimerkiksi, miten suuria alueellisia eroja meillä on ja mistä ne johtuvat, koska jos niitä eroja paljastuu — kun meillä kuitenkin opettajankoulutus on laadukasta ja hyvinkin samankaltaista, valmistui nyt sitten mistä yliopistosta Suomesta tahansa, ja meillä on yhteinen opetussuunnitelma — niin voi sanoa, että siellä saattaa esimerkiksi olla nimenomaan tämä häiriökäyttäytyminen ja rauhattomuus taustalla, ja sitten voidaan mennä ikään kuin niitten syiden taakse ja yrittää muokata sitä.

En missään nimessä kiistä, etteikö opetusmenetelmiä pidä kehittää ja näin, mutta en näe sitä ensisijaisena, ja olen samaa mieltä kuin edustaja Gustafsson, että näistä Pisa-tuloksista ei nyt pidä ylireagoida, mutta juuri siihen yritin kiinnittää puheenvuorossani huomiotakin, että mielestäni nämä johtopäätökset, mitä hyvin nopeasti ja aika kevyen tuntuisesti ihan ministeritasolta viime viikolla esitettiin koskien opettajankoulutusta, opetusmenetelmiä ja opetussuunnitelmaa, olivat aika köykäisiä, ja siellä ei todella tämä kuri ja järjestys noussut lainkaan esille. Onneksi tänään on pitäydytty paljolti siinä teemassa.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joo, emme me edustaja Saarakkalan kanssa tästä mitään riitaa saa aikaiseksi, eikä ole tarviskaan. Sen takia, kun se työrauha on niin tärkeä kuin se on, tämä lakikokonaisuus on täällä. Minä olen ehdottomasti samaa mieltä siltä osin, että se on kaiken lähtökohta. Lapsella pitää olla luovuttamaton oikeus opiskelu- ja työrauhaan. Tästä on kysymys. Olemme tästä samaa mieltä.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Gustafssonille tästä lain valmistelusta. Kannatan kyllä tätä lakia, mutta eihän tämäkään tietenkään ihan kaikkia ongelmia poista.

Edustaja Saarakkala toi mielestäni ansiokkaasti esille sen, ettei tietotekniikka tuo ratkaisua kaikkiin ongelmiin. Minunkin mielestäni, jos lähdetään nyt siitä ajatuksesta, että koulussa täytyy oppia vuorovaikutusta, meillähän on jo olemassa siellä vuorovaikutuskanava elikkä se opettaja, joka ohjaa sitä tilannetta. Me voimme ehkä piiloutuakin sitten sen tietotekniikan taakse emmekä välttämättä mielestäni tarvitse niitä kaikkia älytauluja ja muuta tietoteknistä laitetta, mitä varmasti mielellään kouluihin kaupataan.

Mutta edustaja Gustafsson otti esille myös nämä opetussuunnitelmat ja niitten perusteitten muuttamisen. Erityisesti tuosta nousi esille matematiikka. Minä olen myös huolissani siitä, että matematiikan tulokset ovat laskeneet. Minä näen tämän myös aivan ainedidaktisena kysymyksenä. Eli meidän pitäisi perehtyä siihen, mitä se on didaktisesti, opetusmenetelmiltään, ja myöskin tietysti ihan kasvatustieteelliset näkökulmat huomioon ottaen. Minun mielestäni Suomella ei ole varaa antaa matemaattisten tulosten laskea koulussa.

Kun tämä lakiesitys oli lähetekeskustelussa, niin hyvin usea edustaja, myös Mäkisalo-Ropponen, muistaakseni otti täällä esille sen, että tämä on myös mahdollisuus, ja olen iloinen siitä, että täältä nousivat myöskin ne mahdollisuudet löytää ja paikantaa niitä ongelmia ja pelastaa tavallaan sitten niitä nuoria siinä mielessä, että se häiriökäyttäytyminen voi olla viesti, jota ei muuten osata tuoda esille, ja tällä tavalla pystytään sitten tarttumaan ongelmiin. Olen todella iloinen, että tästä nyt on yhteiskunnallinen keskustelu virinnyt.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan kuitenkin puolustaa noita yhteisiä ohjeellisia järjestyssääntömalleja. Tietyissä asioissa olisi hyvä saada tällaiset yhtenäiset linjaukset ja sääntömallit kunnille. Ne eivät olisi pakollisia noudattaa, mutta antaisivat semmoisen hyvän ohjenuoran ja näyttäisivät vähän suuntaa, mihin suuntaan näissä säännöissä kannattaa mennä, ettei ihan nollasta tähän tarvitse joka koulussa lähteä asioita miettimään ja keksiä sitä pyörää uudelleen. Ihan perusteluna sille, että tasa-arvoinen kohtelu ja oikeusturva -periaatteet ovat sellaisia, minkä takia nämä säännöt olisivat hyvät olemassa. Myös perustuslakivaliokunnan kuulemisissa eräät asiantuntijat pitivät hiukan ongelmallisena sitä, että jokaisessa kunnassa on aivan erilainen ohje.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! En halua keskustelua paljon enää pitkittää, vaikka tärkeän asian äärellä ollaankin, mutta haluan kuitenkin tuoda vielä yhden näkökulman esille tähän työrauhakeskusteluun ja Pisa-tutkimuksiin, ja se on se, että me puhumme paljon siitä, miten oppilaat viihtyvät koulussa, mutta erittäin tärkeää on myöskin se, miten opettajat viihtyvät koulussa. Kyllä Suomen menestys on pitkään näissä Pisa-tutkimuksissa ja ylipäätään koulutuksen rintamalla perustunut siihen, että opettajan työ on arvostettu ammatti, sinne pyrkii kyvykästä väkeä, se on hyvin koulutettu ammatti ja siinä tehtävässä on pärjätty, menestytty ja viihdytty, ja nyt on kyllä pakko myöntää, että viime aikoina, kun näitä erilaisia tutkimuksia on ollut, niitten opettajien määrä, jotka vakavasti alan vaihtoa miettivät, on jatkuvasti noussut. Toivoa sopii, että tämä laki, joka nyt tehdään, osaltaan saa sen käyrän kääntymään toiseen suuntaan ja niin, että entistä useampi opettaja kokee, että opettaminen on juuri se työ, jota he haluavat tehdä, koska se on myöskin se työ, mihin heidät on koulutettu. Totta kai on niitäkin, jotka sitten alaa vaihtavat. Mutta jos moni harkitsee alan vaihtoa sen takia, että työrauhaongelmat koetaan niin suuriksi, niin se on kyllä silloin erittäin vakava asia, ja siihen on pitänyt tarttua, ja nyt siihen on tartuttu.

Toivon, että tämä, aivan kuten edellinen puhuja, Mattila, täällä sanoi aikaisemmin, on nimenomaan mahdollisuuksia antava laki, joka vie asioita eteenpäin, tuo lisää työrauhaa kouluihin ja antaa opettajille oikeuksia lisää.

Yleiskeskustelu päättyi.