9) Hallituksen esitys laiksi sosiaalihuoltolain muuttamisesta
Paula Risikko /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tässä hallituksen
esityksessähän oli esitys siitä, että sosiaalihuollon
henkilöstö saisi täydennyskoulutusta
ja se varmistettaisiin, että sitä todella tulee
huolimatta siitä, onko siihen välttämättä rahoitusta.
Siitähän se monta kertaa on ollut kiinni viime
vuosina: jos rahaa ei ole ollut, täydennyskoulutuksesta
sitä on vähennetty. Tämä vastaava
laki tuli myöskin terveydenhuollon henkilöstölle
ihan viime aikoina, mikä on myöskin hyvä asia.
Minä halusin vain siitä tulla tähän
kertomaan, kun olen itse ollut tällaisessa hankkeessa mukana,
jossa selvitettiin, minkälaista täydennyskoulutusta
ja osaamisen tukemista tarvitaan sosiaalihuollon henkilöstölle.
Tämä selvityshanke oli tällainen yhden
vuoden kestävä, ja siinä tehtiin haastattelututkimuksia,
mutta myöskin kyselyjä. Selvityshankkeen tulosten
mukaan sosiaalihuollon henkilöstölle oli tarjolla
täydennyskoulutusta, mutta kunnissa ei ollut riittävän
pitkäjänteistä täydennyskoulutussuunnittelua
eikä siihen ollut varattu riittävästi
resursseja.
Sosiaalialan täydennyskoulutusta tuottavat monet tahot.
Sen totesimme selvitystä tehdessämme. Koulutusorganisaatiot
suunnittelevat, tarjoavat ja markkinoivat itsenäisesti
täydennyskoulutusta. Sosiaalihuollon työntekijöillä ei
kuitenkaan aina ollut ollut mahdollisuuksia osallistua täydennyskoulutukseen
varattujen määrärahojen niukkuuden ja
lyhytkestoisten määräaikaisten työsuhteiden
vuoksi. Osallistumista rajoitti myös se, että työstä irrottautumisen
mahdollisuudet täydennyskoulutuksen ajaksi eivät olleet
riittävät.
Sosiaalihuollon työtehtäviin ja ammatilliseen osaamiseen
on viime vuonna kohdistunut suuria muutos- ja osaamisvaatimuksia
laajentuneiden ja uusien tehtävien vuoksi. Osaamistarpeiden
muutokset vaativat täydennyskoulutuksen kehittämistä — sen
totesimme jo tuota selvitystä tehdessämme. Henkilöstön
täydennyskoulutuksen tarve koettiin hyvin suureksi. Osasyynä tähän
voi olla, että sosiaalihuollon ammateissa toimi henkilöitä,
joilta puuttuu ammatissa tarvittava muodollinen pätevyys.
Selvityshankkeen yhteydessä tuotiin esiin eri alueisiin
kohdistuvia, yleisellä tasolla olevia täydennyskoulutustarpeita.
Sisällöllisinä tarpeina tuli esille erilaisia
sosiaalihuollon menetelmällisiä ja sisällöllisiä erityisosaamisen
tarpeita, joista osa oli sosiaali- ja terveydenhuollolle yhteisiä teemoja.
Täydennyskoulutuksen sisällöiksi toivottiin
muun muassa esimies- ja johtamis- sekä laatukoulutusta.
Hoito- ja palveluketjujen tehostamiseen, työprosessien
osaamiseen ja moniammatilliseen tiimityön osaamiseen ja
sosiaalihuollon ajankohtaisiin eettisiin kysymyksiin kaivattiin
myös täydennyskoulutusta. Tuloksista tuli esiin,
että sosiaalihuollon henkilöstö tarvitsee täydennyskoulutusta
kuntouttavaan työtoimintaan, lastensuojelu- ja perhetyön
kysymyksiin, vammais- ja kehitysvammaistyöhön
sekä päihdetyöhön. Monet koulutustarpeet
nousevat yhteiskunnallisista ja alueellisista muutoksista, kuten
maassamuuton ja maahanmuuton aiheuttamana. Myös sosiaalihuollon
uudet lakisääteiset tehtävät,
työn uudelleenjärjestely ja työnjako edellyttävät
täydennyskoulutusta tämän selvityksen
mukaan.
Lisäksi sosiaalihuollon henkilöstö koki
palvelurakenteen muutoksen vaikuttaneen heidän työhönsä ja
osaamistarpeisiinsa. Muun muassa kotipalvelun työntekijät
kaipasivat lisää sairaanhoidollisia valmiuksia
kotihoidon asiakkaiden tarpeisiin vastaamiseksi. Lisääntyvä yksin
työskentely asiakkaan kotona tuotti täydennyskoulutustarpeita
asiakkaan ohjaamiseen ja neuvontaan liittyen. Tiimeissä toimiminen,
vuorovaikutustaidot ja moniammatillinen yhteistyö koettiin niin
ikään tärkeiksi osaamishaasteiksi.
Tämä lakiesitys, mikä hallitukselta
tuli, on todellakin ajankohtainen ja juuri tuon äsken esittelemäni
selvityksen tuloksenkin mukaan on tähän aikaan
sopiva. Kun ajattelee todella sitä, mihin jo alussa viittasin,
niin terveydenhuollon ammattihenkilöille tämä vastaava
laki tuli jo, ja on hyvä, että sosiaalihuollon
henkilöstö saa tämän saman.
Kun on tuolla kunnissa kulkenut, niin aika paljon on huomannut
sitä, että sosiaalihuollon henkilöstöä on
jouduttu vähentämään. Saattaa
olla, että yksi ainut henkilö hoitaa kaikenikäisten
sosiaalihuollon tarpeita. Se on aikamoinen osaamisen paikka. Otetaan
esimerkiksi lastensuojelutyö, jonka tarve on lisääntynyt,
ja se vaatii kyllä ihan omaa osaamistaan. Siitä syystä täydennyskoulutus
nyt sitten lakisääteisenä on erittäin
tärkeä asia. Meidän pitää muistaa
myöskin se, että osaamisen kehittäminen
on myöskin työhyvinvointikysymys. Se edistää jaksamista
ja kaiken kaikkiaan työhyvinvointia, että ihminen
osaa sitä työtä, mitä hänen
pitää tehdä. Tietenkään
täydennyskoulutus ei poista sitä ongelmaa, että meillä on
henkilöitä, joilla ei ole muodollista pätevyyttä.
Tämä ei poista myöskään
sitä, että jos meillä on liian vähän
henkilöitä, niin vaikka me täydennyskouluttaisimme
kuinka paljon henkilöitä, niin he eivät
välttämättä pysty vastaamaan
kaikkiin kunnan tarpeisiin.
Se, mikä tietysti tässä nyt mietityttää tämän lain
kohdalla, on se, mistä rahat elikkä riittävätkö kuntien
rahat nyt sitten tähän toteutukseen. Täällä sanotaan
niin, että pitäisi järjestää riittävästi.
Siihenkin kiinnitettiin huomiota, mutta mielestäni se on
erittäin hyvin sanottu, koska mehän emme voi lailla
säätää, mikä on riittävästi
kenellekin, eikä sitä voi myöskään
asetuksella säätää. Asiaa on
aina tarkasteltava, esimerkiksi johtajalla on suuri merkitys siinä,
ja hän pohtii, mitä tämän työntekijän
kohdalla, minkälainen täydennyskoulutus ja miten
laaja, miten pitkä, mitä sisältöjä,
mitä sen pitäisi olla. Se on heidän välisensä asia.
Toivon lämpimästi, että tämä toteutuu
ja tätä pystytään toteuttamaan
kunnissa, että rahat riittävät ja kuntien
budjeteissa varataan myös tähän. Vaikka
tässä nyt tulee sitä rahaa vähän,
ei se riitä vielä kaiken kaikkiaan siihen toteutukseen,
mitä tässä nyt tarvitaan. Sosiaalialan
osaamiskeskusten yksi tehtävistä on valtakunnassa
luotu semmoiseksi, että ne koordinoisivat täydennyskoulutusta,
mahdollisesti toteuttaisivat sitä, mutta pitää muistaa,
että sosiaalialan osaamiskeskuksille on sälytetty
niin paljon erilaista tehtävää, että emme
voi vaatia, että ne hoitavat myös tämän asian.
Jos näitä tehtäviä lisätään
niille, niin myöskin sosiaalialan osaamiskeskusten resursseja
tulee vahvistaa.
Satu Taiveaho /sd:
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen
esitys laiksi sosiaalihuoltolain muuttamisesta on tärkeä.
Lakiehdotus takaa sosiaalialan työntekijöille
oikeuden täydennyskoulutukseen.
Oikeus täydennyskoulutukseen on välttämätöntä,
koska sosiaalialan työssä, kuten esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden
työssä, työn vaativuus, henkinen rasittavuus
ja kiire ovat lisääntyneet ja asiakkaiden elämäntilanteet
vaikeutuneet. Työ edellyttää jatkuvasti
uutta tietotaitoa ja yhä enemmän esimerkiksi juridista
tietotaitoa. Ratkaisut, joita sosiaalityössä tehdään,
vaikuttavat usein koko ihmisen elämään,
kuten lasten huostaanotto. Myös työturvallisuus
on viime vuosina heikentynyt johtuen muun muassa huumeiden käyttäjien
kasvavasta määrästä.
Yhteiskunnan muutokset näkyvät aina sosiaalialalla
työn muuttuvina haasteina ja paineina. Sosiaalityöntekijät
painivat todella kovissa työpaineissa. Usein sosiaalityössä koetaan,
ettei ole mahdollisuuksia tehdä työtä niin
hyvin kuin osaisi ja haluaisi. Aikaa ei ole riittävästi
tukea yksittäistä asiakasta puhumattakaan, että voisi
riittävästi paneutua elinolojen kohentamiseen
yhteisöllisellä tasolla. Ei ihme, että kunnissa
on pulaa kelpoisuusehdot täyttävistä sosiaalityöntekijöistä.
Sosiaalibarometrin 2003 mukaan 12 prosentissa Suomen kunnista
ei ole yhtään kelpoisuusehdot täyttävää sosiaalityöntekijää.
Kolmasosassa kunnista on sosiaalityöntekijöitä liian
vähän. Monissa kunnissa ei ole edes perustettu
riittävästi sosiaalityöntekijöiden
virkoja. Työntekijöiden vaihtuvuus on runsasta,
mikä estää pitkäjänteisen
työskentelyn ja vahingoittaa sosiaalityön työprosessia.
Sosiaalialan koulutus on tärkein avain sosiaalialan
osaamiseen ja toimintakykyisyyteen ja myös työssäjaksamiseen.
Sosiaalialan työpaineista ei selvitä ilman korkeatasoista
ammatillista, pätevää koulutusta. Tämän
vuoksi täydennyskoulutuksen turvaaminen on välttämätöntä.
Täydennyskoulutus myös lisää alan
houkuttelevuutta, ja sillä voidaan vaikuttaa henkilöstön
saatavuuteen ja pysyvyyteen. Hyvää on myös
se, että sosiaalialan peruskoulutusta on viime vuosina merkittävästi
kehitetty ja sen asema on vakiintunut.
Lakiesityksen perusteluissa esitetään, että henkilöstöllä olisi
oikeus noin 3—10 päivää kestävään
täydennyskoulutukseen vuosittain. Täydennyskoulutustarve
vaihtelee kovasti eri työyksiköissä ja
eri työntekijöiden välillä,
joten tämän tavoitteen enimmäismäärästä ei
saisi todella muodostua vuosittaisen koulutuksen maksimimäärää,
kuten sosiaali- ja terveysvaliokuntakin mietinnössään
tuo esiin.
Arvoisa puhemies! Suunnitelmallisen täydennyskoulutuksen
lisäksi työpaikoilla tulee erityisesti huomiota
kiinnittää työntekijöiden rekrytointiin,
perehdyttämiseen, työnohjaukseen sekä työhön
liittyviin kehittämistehtäviin. Sosiaalialalla
tulisi toteutua myös oikeus työnohjaukseen, sillä työn
henkinen rasittavuus edellyttää tämänkaltaisia
tukimuotoja työntekijöille. Tämä oikeus
työnohjaukseen tulisi mielestäni turvata lailla,
kuten muun muassa psykiatrisella sektorilla on tehty.
Nyt täytyy olla myös tarkkana, että täydennyskoulutusoikeus
toteutuu myös käytännössä ja että siihen
tarkoitukseen varataan budjeteissa riittävä rahoitus.
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksissa on tämä tarve
myös huomioitu. Lain toteutumista tulee jatkossa seurata
aktiivisesti.
Arvoisa puhemies! On koko yhteiskunnan etu, että sosiaalialan
työntekijöiden aseman parantamisesta pidetään
huolta. Tämä lakimuutos on pieni askel oikeaan
suuntaan. Sosiaalialan työ ei ole vain inhimillisesti vaan
myös taloudellisesti arvokasta, koska sen kautta pystytään
ehkäisemään ongelmia ja hillitsemään
niiden vaikeutumista ja kustannusten kasvua. On siis koko yhteiskunnan
etu turvata sosiaalialan korkeatasoinen koulutus ja myös
täydennyskoulutusoikeus alan ammattilaisille.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Tämä laki tukee mielestäni
kansallisen Sosiaalialan kehittämishankkeen tavoitetta,
jossa tarkoitus on parantaa sosiaalialan palvelujen laatua ja saatavuutta
ja vahvistaa nimenomaan sosiaalityön osaamista. Tämän
lain kautta me myös motivoimme tälle alalle työntekijöitä,
joita siellä todella kipeästi tarvitaan.
Valiokunta mietinnössään toteaa mielestäni hyvin,
että jatkuva henkilöstön osaamisen ja
ammattitaidon kehittäminen on välttämätön
edellytys sille, että sosiaalialan palveluilla voidaan
vastata nimenomaan asiakkaiden tarpeisiin. Tiedämme, että nyt
nimenomaan asiakkaiden tarpeita tulee koko ajan uusia ja uusia ja
tilanteet vaikeutuvat, eli tarvitaan uutta osaamista, hyvin pitkälle vietyä erityisosaamista.
Näin tämä laki on todella tarpeen.
Valiokunta mietinnössään viimeisessä kappaleessa,
erityisesti kappaleessa Seuranta, kiinnittää huomiota
siihen, ettei tämä laki velvoittaisi pelkästään
julkisia palvelun tuottajia, vaan niin kuin siellä on,
"- - sosiaalipalvelujen laadun kehittämisen pitäisi
olla riippumaton palvelun tuottajasta". Pidän erityisen
tärkeänä, koska sosiaalipalvelujen tuottajia
on hyvin monenlaisia, että koulutusta olisi eri tuottajien
henkilöstölle toteutettavissa. Tässä loppukappaleessa
on, että "Koko sosiaalialan henkilöstön
täydennyskoulutusta tulisikin kehittää alueellisella
yhteistyöllä yli työorganisaatio- ja
sektorirajojen", eli tässä tarvitaan myös
yhteistyötä eri toimijoiden ja palvelujen tuottajien
kanssa.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Sosiaalityötä tekevät
ihmiset tekevät todella kovaa työtä,
ja työhön liittyvät paineet ovat lisääntyneet,
niin kuin ed. Taiveahon puheenvuorossakin tuli esille. Palkka on
valitettavan matala, työtä ei arvosteta kunnolla.
Tälle yhteiskunnallehan on ominaista, että yleensä työtehtäviä ja niiden
arvostusta pyritään kuvaamaan palkan suuruudella
ja sosiaalityöntekijät esimerkiksi kunnallisissa
työtehtävissä eivät todellakaan nauti
sitä palkkaa, minkä heidän työhönsä liittyvä osaamisen
tarve, henkinen paine, joka usein siinä on läsnä,
ja raskaus vaatisi. Sen lisäksi, niin kuin täällä todettiin,
se työ on myös yhteiskunnallisesti erittäin
tärkeätä ja arvokasta.
Näin ollen tämä on epäkohta,
että meillä on naisvaltaisia aloja, joilla työtehtävistä ei
makseta kylliksi, ei vain sosiaalihuoltolain alueella vaan etenkin
myös terveydenhoidossa, ja tuo epäkohta pitäisi
saada poistetuksi. Keskimääräisesti esimerkiksi
terveydenhoidon alueella palkkataso on noin 20 prosenttia alle sen,
mikä Euroopan unionissa on.
Paula Risikko /kok:
Arvoisa herra puhemies! Haluan vielä lisätä sen,
että silloin aikoinaan, kun tuota selvitystä teimme,
siinä tuli esille se, että aika paljon kursseja
on tarjolla ja jonkin verran kyllä käytetäänkin
näitä täydennyskoulutuskursseja sosiaali-
ja terveysalalla. Mutta se, mikä jää heikommalle,
on nimenomaan vaikuttavuuden arviointi. Työntekijä kyllä tulee sieltä koulutuksesta,
mutta ei välttämättä pohdita,
oliko juuri tämä koulutus hyödyllinen
jne.
Me keskustelimme aikoinaan valiokunnassa siitä, että me
saisimme jo terveydenhuoltohenkilöstöä koskevaan
lakiin seuranta- ja arviointipuolen ja että asetuksella
määriteltäisiin siihen tarkemmin neuvoja.
Tietojeni mukaan terveydenhuollon lisäkoulutuksen asetukseen
on tullut arviointivelvoite, joka tietysti lain puitteissa jo tuli siihen.
Mutta on erittäin tärkeää, että arvioidaan vaikuttavuutta.
Olen oikein iloinen, että sosiaali- ja terveysvaliokunta
on oikein huippukiinnostunut ja myönteinen vaikuttavuuden
arviointia kohtaan. Meille ei riitä laatu, vaan me tarvitsemme
myös vaikuttavuutta.
Yleiskeskustelu päättyy.