Paula  Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessähän oli esitys siitä, että sosiaalihuollon henkilöstö saisi täydennyskoulutusta ja se varmistettaisiin, että sitä todella tulee huolimatta siitä, onko siihen välttämättä rahoitusta. Siitähän se monta kertaa on ollut kiinni viime vuosina: jos rahaa ei ole ollut, täydennyskoulutuksesta sitä on vähennetty. Tämä vastaava laki tuli myöskin terveydenhuollon henkilöstölle ihan viime aikoina, mikä on myöskin hyvä asia.

Minä halusin vain siitä tulla tähän kertomaan, kun olen itse ollut tällaisessa hankkeessa mukana, jossa selvitettiin, minkälaista täydennyskoulutusta ja osaamisen tukemista tarvitaan sosiaalihuollon henkilöstölle. Tämä selvityshanke oli tällainen yhden vuoden kestävä, ja siinä tehtiin haastattelututkimuksia, mutta myöskin kyselyjä. Selvityshankkeen tulosten mukaan sosiaalihuollon henkilöstölle oli tarjolla täydennyskoulutusta, mutta kunnissa ei ollut riittävän pitkäjänteistä täydennyskoulutussuunnittelua eikä siihen ollut varattu riittävästi resursseja.

Sosiaalialan täydennyskoulutusta tuottavat monet tahot. Sen totesimme selvitystä tehdessämme. Koulutusorganisaatiot suunnittelevat, tarjoavat ja markkinoivat itsenäisesti täydennyskoulutusta. Sosiaalihuollon työntekijöillä ei kuitenkaan aina ollut ollut mahdollisuuksia osallistua täydennyskoulutukseen varattujen määrärahojen niukkuuden ja lyhytkestoisten määräaikaisten työsuhteiden vuoksi. Osallistumista rajoitti myös se, että työstä irrottautumisen mahdollisuudet täydennyskoulutuksen ajaksi eivät olleet riittävät.

Sosiaalihuollon työtehtäviin ja ammatilliseen osaamiseen on viime vuonna kohdistunut suuria muutos- ja osaamisvaatimuksia laajentuneiden ja uusien tehtävien vuoksi. Osaamistarpeiden muutokset vaativat täydennyskoulutuksen kehittämistä — sen totesimme jo tuota selvitystä tehdessämme. Henkilöstön täydennyskoulutuksen tarve koettiin hyvin suureksi. Osasyynä tähän voi olla, että sosiaalihuollon ammateissa toimi henkilöitä, joilta puuttuu ammatissa tarvittava muodollinen pätevyys.

Selvityshankkeen yhteydessä tuotiin esiin eri alueisiin kohdistuvia, yleisellä tasolla olevia täydennyskoulutustarpeita. Sisällöllisinä tarpeina tuli esille erilaisia sosiaalihuollon menetelmällisiä ja sisällöllisiä erityisosaamisen tarpeita, joista osa oli sosiaali- ja terveydenhuollolle yhteisiä teemoja. Täydennyskoulutuksen sisällöiksi toivottiin muun muassa esimies- ja johtamis- sekä laatukoulutusta. Hoito- ja palveluketjujen tehostamiseen, työprosessien osaamiseen ja moniammatilliseen tiimityön osaamiseen ja sosiaalihuollon ajankohtaisiin eettisiin kysymyksiin kaivattiin myös täydennyskoulutusta. Tuloksista tuli esiin, että sosiaalihuollon henkilöstö tarvitsee täydennyskoulutusta kuntouttavaan työtoimintaan, lastensuojelu- ja perhetyön kysymyksiin, vammais- ja kehitysvammaistyöhön sekä päihdetyöhön. Monet koulutustarpeet nousevat yhteiskunnallisista ja alueellisista muutoksista, kuten maassamuuton ja maahanmuuton aiheuttamana. Myös sosiaalihuollon uudet lakisääteiset tehtävät, työn uudelleenjärjestely ja työnjako edellyttävät täydennyskoulutusta tämän selvityksen mukaan.

Lisäksi sosiaalihuollon henkilöstö koki palvelurakenteen muutoksen vaikuttaneen heidän työhönsä ja osaamistarpeisiinsa. Muun muassa kotipalvelun työntekijät kaipasivat lisää sairaanhoidollisia valmiuksia kotihoidon asiakkaiden tarpeisiin vastaamiseksi. Lisääntyvä yksin työskentely asiakkaan kotona tuotti täydennyskoulutustarpeita asiakkaan ohjaamiseen ja neuvontaan liittyen. Tiimeissä toimiminen, vuorovaikutustaidot ja moniammatillinen yhteistyö koettiin niin ikään tärkeiksi osaamishaasteiksi.

Tämä lakiesitys, mikä hallitukselta tuli, on todellakin ajankohtainen ja juuri tuon äsken esittelemäni selvityksen tuloksenkin mukaan on tähän aikaan sopiva. Kun ajattelee todella sitä, mihin jo alussa viittasin, niin terveydenhuollon ammattihenkilöille tämä vastaava laki tuli jo, ja on hyvä, että sosiaalihuollon henkilöstö saa tämän saman.

Kun on tuolla kunnissa kulkenut, niin aika paljon on huomannut sitä, että sosiaalihuollon henkilöstöä on jouduttu vähentämään. Saattaa olla, että yksi ainut henkilö hoitaa kaikenikäisten sosiaalihuollon tarpeita. Se on aikamoinen osaamisen paikka. Otetaan esimerkiksi lastensuojelutyö, jonka tarve on lisääntynyt, ja se vaatii kyllä ihan omaa osaamistaan. Siitä syystä täydennyskoulutus nyt sitten lakisääteisenä on erittäin tärkeä asia. Meidän pitää muistaa myöskin se, että osaamisen kehittäminen on myöskin työhyvinvointikysymys. Se edistää jaksamista ja kaiken kaikkiaan työhyvinvointia, että ihminen osaa sitä työtä, mitä hänen pitää tehdä. Tietenkään täydennyskoulutus ei poista sitä ongelmaa, että meillä on henkilöitä, joilla ei ole muodollista pätevyyttä. Tämä ei poista myöskään sitä, että jos meillä on liian vähän henkilöitä, niin vaikka me täydennyskouluttaisimme kuinka paljon henkilöitä, niin he eivät välttämättä pysty vastaamaan kaikkiin kunnan tarpeisiin.

Se, mikä tietysti tässä nyt mietityttää tämän lain kohdalla, on se, mistä rahat elikkä riittävätkö kuntien rahat nyt sitten tähän toteutukseen. Täällä sanotaan niin, että pitäisi järjestää riittävästi. Siihenkin kiinnitettiin huomiota, mutta mielestäni se on erittäin hyvin sanottu, koska mehän emme voi lailla säätää, mikä on riittävästi kenellekin, eikä sitä voi myöskään asetuksella säätää. Asiaa on aina tarkasteltava, esimerkiksi johtajalla on suuri merkitys siinä, ja hän pohtii, mitä tämän työntekijän kohdalla, minkälainen täydennyskoulutus ja miten laaja, miten pitkä, mitä sisältöjä, mitä sen pitäisi olla. Se on heidän välisensä asia.

Toivon lämpimästi, että tämä toteutuu ja tätä pystytään toteuttamaan kunnissa, että rahat riittävät ja kuntien budjeteissa varataan myös tähän. Vaikka tässä nyt tulee sitä rahaa vähän, ei se riitä vielä kaiken kaikkiaan siihen toteutukseen, mitä tässä nyt tarvitaan. Sosiaalialan osaamiskeskusten yksi tehtävistä on valtakunnassa luotu semmoiseksi, että ne koordinoisivat täydennyskoulutusta, mahdollisesti toteuttaisivat sitä, mutta pitää muistaa, että sosiaalialan osaamiskeskuksille on sälytetty niin paljon erilaista tehtävää, että emme voi vaatia, että ne hoitavat myös tämän asian. Jos näitä tehtäviä lisätään niille, niin myöskin sosiaalialan osaamiskeskusten resursseja tulee vahvistaa.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen esitys laiksi sosiaalihuoltolain muuttamisesta on tärkeä. Lakiehdotus takaa sosiaalialan työntekijöille oikeuden täydennyskoulutukseen.

Oikeus täydennyskoulutukseen on välttämätöntä, koska sosiaalialan työssä, kuten esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden työssä, työn vaativuus, henkinen rasittavuus ja kiire ovat lisääntyneet ja asiakkaiden elämäntilanteet vaikeutuneet. Työ edellyttää jatkuvasti uutta tietotaitoa ja yhä enemmän esimerkiksi juridista tietotaitoa. Ratkaisut, joita sosiaalityössä tehdään, vaikuttavat usein koko ihmisen elämään, kuten lasten huostaanotto. Myös työturvallisuus on viime vuosina heikentynyt johtuen muun muassa huumeiden käyttäjien kasvavasta määrästä.

Yhteiskunnan muutokset näkyvät aina sosiaalialalla työn muuttuvina haasteina ja paineina. Sosiaalityöntekijät painivat todella kovissa työpaineissa. Usein sosiaalityössä koetaan, ettei ole mahdollisuuksia tehdä työtä niin hyvin kuin osaisi ja haluaisi. Aikaa ei ole riittävästi tukea yksittäistä asiakasta puhumattakaan, että voisi riittävästi paneutua elinolojen kohentamiseen yhteisöllisellä tasolla. Ei ihme, että kunnissa on pulaa kelpoisuusehdot täyttävistä sosiaalityöntekijöistä.

Sosiaalibarometrin 2003 mukaan 12 prosentissa Suomen kunnista ei ole yhtään kelpoisuusehdot täyttävää sosiaalityöntekijää. Kolmasosassa kunnista on sosiaalityöntekijöitä liian vähän. Monissa kunnissa ei ole edes perustettu riittävästi sosiaalityöntekijöiden virkoja. Työntekijöiden vaihtuvuus on runsasta, mikä estää pitkäjänteisen työskentelyn ja vahingoittaa sosiaalityön työprosessia.

Sosiaalialan koulutus on tärkein avain sosiaalialan osaamiseen ja toimintakykyisyyteen ja myös työssäjaksamiseen. Sosiaalialan työpaineista ei selvitä ilman korkeatasoista ammatillista, pätevää koulutusta. Tämän vuoksi täydennyskoulutuksen turvaaminen on välttämätöntä. Täydennyskoulutus myös lisää alan houkuttelevuutta, ja sillä voidaan vaikuttaa henkilöstön saatavuuteen ja pysyvyyteen. Hyvää on myös se, että sosiaalialan peruskoulutusta on viime vuosina merkittävästi kehitetty ja sen asema on vakiintunut.

Lakiesityksen perusteluissa esitetään, että henkilöstöllä olisi oikeus noin 3—10 päivää kestävään täydennyskoulutukseen vuosittain. Täydennyskoulutustarve vaihtelee kovasti eri työyksiköissä ja eri työntekijöiden välillä, joten tämän tavoitteen enimmäismäärästä ei saisi todella muodostua vuosittaisen koulutuksen maksimimäärää, kuten sosiaali- ja terveysvaliokuntakin mietinnössään tuo esiin.

Arvoisa puhemies! Suunnitelmallisen täydennyskoulutuksen lisäksi työpaikoilla tulee erityisesti huomiota kiinnittää työntekijöiden rekrytointiin, perehdyttämiseen, työnohjaukseen sekä työhön liittyviin kehittämistehtäviin. Sosiaalialalla tulisi toteutua myös oikeus työnohjaukseen, sillä työn henkinen rasittavuus edellyttää tämänkaltaisia tukimuotoja työntekijöille. Tämä oikeus työnohjaukseen tulisi mielestäni turvata lailla, kuten muun muassa psykiatrisella sektorilla on tehty.

Nyt täytyy olla myös tarkkana, että täydennyskoulutusoikeus toteutuu myös käytännössä ja että siihen tarkoitukseen varataan budjeteissa riittävä rahoitus. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksissa on tämä tarve myös huomioitu. Lain toteutumista tulee jatkossa seurata aktiivisesti.

Arvoisa puhemies! On koko yhteiskunnan etu, että sosiaalialan työntekijöiden aseman parantamisesta pidetään huolta. Tämä lakimuutos on pieni askel oikeaan suuntaan. Sosiaalialan työ ei ole vain inhimillisesti vaan myös taloudellisesti arvokasta, koska sen kautta pystytään ehkäisemään ongelmia ja hillitsemään niiden vaikeutumista ja kustannusten kasvua. On siis koko yhteiskunnan etu turvata sosiaalialan korkeatasoinen koulutus ja myös täydennyskoulutusoikeus alan ammattilaisille.

Leena  Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tämä laki tukee mielestäni kansallisen Sosiaalialan kehittämishankkeen tavoitetta, jossa tarkoitus on parantaa sosiaalialan palvelujen laatua ja saatavuutta ja vahvistaa nimenomaan sosiaalityön osaamista. Tämän lain kautta me myös motivoimme tälle alalle työntekijöitä, joita siellä todella kipeästi tarvitaan.

Valiokunta mietinnössään toteaa mielestäni hyvin, että jatkuva henkilöstön osaamisen ja ammattitaidon kehittäminen on välttämätön edellytys sille, että sosiaalialan palveluilla voidaan vastata nimenomaan asiakkaiden tarpeisiin. Tiedämme, että nyt nimenomaan asiakkaiden tarpeita tulee koko ajan uusia ja uusia ja tilanteet vaikeutuvat, eli tarvitaan uutta osaamista, hyvin pitkälle vietyä erityisosaamista. Näin tämä laki on todella tarpeen.

Valiokunta mietinnössään viimeisessä kappaleessa, erityisesti kappaleessa Seuranta, kiinnittää huomiota siihen, ettei tämä laki velvoittaisi pelkästään julkisia palvelun tuottajia, vaan niin kuin siellä on, "- - sosiaalipalvelujen laadun kehittämisen pitäisi olla riippumaton palvelun tuottajasta". Pidän erityisen tärkeänä, koska sosiaalipalvelujen tuottajia on hyvin monenlaisia, että koulutusta olisi eri tuottajien henkilöstölle toteutettavissa. Tässä loppukappaleessa on, että "Koko sosiaalialan henkilöstön täydennyskoulutusta tulisikin kehittää alueellisella yhteistyöllä yli työorganisaatio- ja sektorirajojen", eli tässä tarvitaan myös yhteistyötä eri toimijoiden ja palvelujen tuottajien kanssa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaalityötä tekevät ihmiset tekevät todella kovaa työtä, ja työhön liittyvät paineet ovat lisääntyneet, niin kuin ed. Taiveahon puheenvuorossakin tuli esille. Palkka on valitettavan matala, työtä ei arvosteta kunnolla. Tälle yhteiskunnallehan on ominaista, että yleensä työtehtäviä ja niiden arvostusta pyritään kuvaamaan palkan suuruudella ja sosiaalityöntekijät esimerkiksi kunnallisissa työtehtävissä eivät todellakaan nauti sitä palkkaa, minkä heidän työhönsä liittyvä osaamisen tarve, henkinen paine, joka usein siinä on läsnä, ja raskaus vaatisi. Sen lisäksi, niin kuin täällä todettiin, se työ on myös yhteiskunnallisesti erittäin tärkeätä ja arvokasta.

Näin ollen tämä on epäkohta, että meillä on naisvaltaisia aloja, joilla työtehtävistä ei makseta kylliksi, ei vain sosiaalihuoltolain alueella vaan etenkin myös terveydenhoidossa, ja tuo epäkohta pitäisi saada poistetuksi. Keskimääräisesti esimerkiksi terveydenhoidon alueella palkkataso on noin 20 prosenttia alle sen, mikä Euroopan unionissa on.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluan vielä lisätä sen, että silloin aikoinaan, kun tuota selvitystä teimme, siinä tuli esille se, että aika paljon kursseja on tarjolla ja jonkin verran kyllä käytetäänkin näitä täydennyskoulutuskursseja sosiaali- ja terveysalalla. Mutta se, mikä jää heikommalle, on nimenomaan vaikuttavuuden arviointi. Työntekijä kyllä tulee sieltä koulutuksesta, mutta ei välttämättä pohdita, oliko juuri tämä koulutus hyödyllinen jne.

Me keskustelimme aikoinaan valiokunnassa siitä, että me saisimme jo terveydenhuoltohenkilöstöä koskevaan lakiin seuranta- ja arviointipuolen ja että asetuksella määriteltäisiin siihen tarkemmin neuvoja. Tietojeni mukaan terveydenhuollon lisäkoulutuksen asetukseen on tullut arviointivelvoite, joka tietysti lain puitteissa jo tuli siihen. Mutta on erittäin tärkeää, että arvioidaan vaikuttavuutta. Olen oikein iloinen, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on oikein huippukiinnostunut ja myönteinen vaikuttavuuden arviointia kohtaan. Meille ei riitä laatu, vaan me tarvitsemme myös vaikuttavuutta.