Valto  Koski /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Esittelen lyhyesti tämänkin hallituksen esityksen 177/2004 vp siltä osin, mitä valiokunnan kannanottoihin liittyy.

Ensinnäkin haluan todeta, että esityksessä ehdotetaan muutettavaksi erikoissairaanhoitolakia. Erikoissairaanhoitolakiin otettaisiin säännös erityistason sairaanhoidon keskittämisestä. Samalla erityistason sairaanhoitoa koskevaa asetuksenantovaltuutta täydennettäisiin siten, että erityistason sairaanhoidon keskittämisestä tiettyihin sairaaloihin voitaisiin antaa asetuksella tarkempia säännöksiä. Muutoksella pyrittäisiin varmistamaan laadullisesti riittävän korkeatasoisen toiminnan edellyttämä erityisosaaminen. Mielestäni jo tämä teksti kertoo siitä, miten on tarkoitus järjestellä uudelleen sairaanhoitojärjestelmää ja keskittää sitä. Varmaan tällä on yhteyksiä Kansalliseen terveydenhuoltoprojektiin ja muutoinkin erikoissairaanhoidon tilan uudelleenarvioimiseen.

Valiokunta on omissa kannanotoissaan ensinnäkin yleisperusteluissa todennut, että hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella se pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaakin näin ollen lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin. On otettu kantaa kolmeen kohtaan, ensinnäkin hoidon keskittämiseen, sitten erityisvaltionosuuksiin ja sitten vielä yksityiskohtaisiin perusteluihin, joissa erityisesti asian alueellisen näkökulman osalta on saatu lisäarvoa.

Hoidon keskittämisestä valiokunnan esityksessä on kirjattu seuraava teksti: "Erikoissairaanhoitolain 11 §:n valtuussäännökset mahdollistavat nykyisin vain ohjeiden antamisen siitä, mihin toimintayksiköihin erityistason hoitoon kuuluvat tutkimukset, toimenpiteet ja hoidot on tarpeen keskittää. Hallituksen esityksessä on käsitelty syitä, joiden vuoksi hoidon keskittämisestä on tarpeen säätää sitovasti asetuksella."

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan valmisteltava asetusluonnos on tarkoitus lähettää vielä laajalle lausuntokierrokselle. Tästä myöskin valiokunnassa käytiin pitkät keskustelut, miten esimerkiksi valiokunta voisi omalta osaltaan asetusluonnoksen sisältöön etukäteen antaa evästyksiä. Valiokunta totesi, että valiokunta pitää kattavaa lausuntokierrosta välttämättömänä ja painottaa, että asetuksen täytäntöönpanoa on huolellisesti seurattava ja arvioitava sääntelyn mahdollista kehittämistä erityistason hoidon laadun varmistamiseksi jatkossakin. Toisin sanoen kaikki käytännön toiminta jää tämän asetusluonnoksen varaan, ja tältä osin on syytä todella vakavasti mietiskellä, minkä tyyppiseksi tämä asetus tullaan aikanaan muotoilemaan, että se vastaa tarkoitustaan.

Toinen asia, johonka valiokunta on jatkuvasti ottanut kantaa, on erityisvaltionosuudet. Tässä sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy sivistysvaliokunnan asiasta antamaan lausuntoon, jonka mukaan näin voidaan paremmin varmistaa koulutuksessa tarvittavat laajennetut koulutusjärjestelyt, henkilöstön tarve sekä opetuksen laadun säilyminen. Sivistysvaliokunnan lausunto 14/2004 vp on ollut valiokunnan käsittelyssä, ja tältä osin on yhdytty nimenomaan, niin kuin äsken totesin, sivistysvaliokunnan lausuntoon.

Tähän asiaan liittyy vastalause, joka on kirjoitettu valiokunnan mietintöön. Pikkuisen ihmettelen, kun näyttää kuitenkin siltä, että valiokunnassa on syntynyt aika laaja yhteisymmärrys siitä, että erityisvaltionosuuskysymys otetaan esille ja pidetään jatkuvasti agendalla, että nyt sitten tähän kuitenkin näyttää olevan tullut joitakin lisäyksiä, jotka on tietenkin sinne myöhemmin kirjoitettu, ja varmaan vastalauseen allekirjoittajat täällä sitä voivat kommentoida.

Mitä sitten tulee tähän yksityiskohtaiseen perusteluun, niin täällä itse asiassa lain 11 §:n 3 momentin mukaan asetuksella voidaan, niin kuin jo totesin, säätää 2 momentissa tarkoitetusta erityistason sairaanhoidon keskittämisestä ja niistä kunnallisen terveydenhuollon toimintayksiköistä, joiden tulee vastata keskitettävästä erityistason sairaanhoidosta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan asetuksella on, niin kuin äsken totesin, tarkoitus säätää myös alueellisesti keskitettävästä erityistason hoidosta.

Asiantuntijakuulemisen yhteydessä jäi jossakin määrin epäselväksi se, miten tämän valtakunnallisen säätämisen rinnalle liittyy alueellinen erityistason hoidon keskittäminen ja niissä kunnallisen terveydenhuollon toimintayksiköissä, joiden tulee vastata keskitettävästä erityistason sairaanhoidosta. Kun tähän 11 §:n sen 3 momenttiin ei tältä osin liittynyt selvää tekstiä, valiokunta on siihen lisännyt tekstin, joka tarkoittaa sitä, että valtakunnallisesta ja alueellisesta erityistason hoidosta puhutaan yhtä aikaa.

Muilta osin ei ole tässä suurempaa kommentoitavaa. Toivon nyt kuitenkin, että vastalauseen allekirjoittajat vielä omalta osaltaan vähän selvittävät, minkä takia piti tehdä vastalause asiasta, josta on oltu lähes samaa mieltä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä nyt käsittelyssä olevassa lakiesityksessä ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä käsitellään itse asiassa kahta aivan eri asiaa, mikä on tietysti jossain määrin omaperäistä mutta ei liene nyt aivan tavatonta. Tässä on toisaalta tämä erityisesti vaikeitten hoitojen keskittäminen ja sitten toisaalta erityisvaltionosuuskysymys. Yhdessä vaiheessa, kun varsinaisesti nyt tämä jälkimmäinen osa näistä on se budjettilakiosuus, alkoi näyttää siltä, että tämän evo-asian käsittely uhkasi jäädä kovin tiukalle aikataululle sen vuoksi, että valiokunnassa, kuten puheenjohtaja kertoi, oli vaarassa syntyä tilanne, että ei ollut oikein selvyyttä siitä, voiko tähän keskittämistä koskevan asetuksenantovallan antamiseen sosiaali- ja terveysministeriölle suhtautua ilman suurempaa kriittisyyttä. No, sitten todettiin, että se on mahdollista, ja sitä kautta voitiin edetä myöskin tässä toisessa asiassa.

Keskittämisen osalta minulla ei ole valittamista. Se on välttämätöntä, ja uskon sinänsä, että yliopistollisten keskussairaaloitten, joita tämä keskeisesti koskettaa, yhteistyö mahdollistaa hyvän työnjaon. Sen sijaan tähän erityisvaltionosuuteen on tietysti enemmänkin huomauttamista. Sinänsä tämä lakiesitys on oikein hyvä, koska tässähän on kysymys siitä, että nyt ns. koulutus-evoa maksettaessa maksatuksen perusteita, tai itse asiassa siis käytettävissä olevan budjettimäärärahan jakoperusteita, muutetaan niin, että kun tähän saakka sitä on jaettu valmistuneitten lääkäreitten pääluvun mukaan, nyt otetaan huomioon myöskin koulutuksen aloittaneitten lukumäärät. Tämä nyt vielä voimassa oleva käytäntö on tässä viime vuosina sorsinut erityisesti Turkua ja vielä erityisemmin Kuopiota, koska niissä koulutusta on lisätty merkittävästi enemmän kuin muiden lääketieteellistä koulutusta antavien yliopistojen piirissä ja sitä kautta tietenkin myöskin yliopistollisten sairaaloitten piirissä. Tästä syystä, kun lääkärinkoulutus kestää kuitenkin aika pitkään, kustannukset ovat etupainotteisesti vinoutuneet sillä tavoin, että Kuopio ja Turku ovat joutuneet siitä kärsimään. Tilannehan tietenkin ajan myötä, kun aika kuluu ja nämä aloittaneet lääkärit valmistuvat, tasoittuu, mutta on hyvä, että tämä hoidetaan näin.

Sen sijaan, kun tätä tarkastellaan, niin kuin tätä pitää tarkastella, rinnakkain ensi vuoden budjettiesityksen kanssa, jossa päätetään sekä lääkärinkoulutuksen että lääketieteellisen tutkimuksen erityisvaltionosuuksista, näistä kuuluisista lääkärien tutkimus-evoista, sitä tarkastelua tehtäessä kyllä minunkin tukkani nousisi pystyyn, jos minulla sellaista olisi. Nimittäin valiokunta kiinnitti huomiota tähän ongelmaan, joka on siis se, että jo itse asiassa viimeisten kymmenen vuoden ajan kunnat ovat joutuneet maksamaan vastoin lakia tai vastoin lain henkeä ja tietysti vastoin lain kirjaintakin itse asiassa lääkärinkoulutuksesta, vaikka se ei niille kuulu. Esimerkiksi Pohjois-Savon sairaanhoitopiirille tästä on viimeisten kymmenen vuoden aikana kertynyt jo lähes 50 miljoonan lasku maksettavaksi.

Kun valiokunta kiinnitti tähän huomiota viime vuonna ja esitti saman, minkä nyt tässäkin mietinnössä, että tämä ongelma on korjattava niin, että erityisvaltionosuuksia maksetaan niin, että sairaanhoitopiirit saavat sen, mikä niille kuuluu sekä tutkimuksen että lääkärinkoulutuksen katteeksi, niin viime vuonna valtiovarainvaliokunta ei vastannut tähän antamalla lisää rahaa, mikä on tietenkin ainoa keino tämän asian hoitamiseksi, vaan se korosti, että tämä asia pitää saattaa kuntoon, aivan samalla tavalla kuin sosiaali- ja terveysvaliokuntakin oli saattanut ja asetti määräajankin, muistaakseni niin, että asia piti lopullisesti saattaa kuntoon vuonna 2006 ja tämän osalta vuonna 2005, niin kuin on tehtykin.

Kun katsomme, mitä rahojen osalta tehtiin, tehtiin tuplahärveli — tuplahärvelihän on uimahyppy, puolitoista volttia kahdella kierteellä, vaikeusaste muistaakseni 2,7 — ja tässä kun vettä ei ole ollut käytettävissä, niin se on tapahtunut niin, että annetaan tämän muutoksen kattamiseen koulutus-evoon lisää 8 miljoonaa euroa, mutta se otetaankin tutkimus-evosta eli siirretään taskusta toiseen. Siis valtio siirtää kuntien rahoja kuntien toisesta taskusta toiseen taskuun, on antavinaan ensimmäiseen taskuun rahaa, mutta siirtää ne sitten sinne toiseen taskuun ja ottaa siinä samalla välillä 2,7 miljoonaa euroa pois työterveyslääkäreiden erikoiskoulutukseen. Minusta tämä on niin kuin uimahyppynä, kun otetaan kierteetkin huomioon, huikea suoritus, mutta ei näin vakavassa asiassa sitä pitäisi tehdä. Tästä syystä pidän sinänsä välttämättömänä ja toivon ja elän nyt siinä uskossakin, että valiokunnan yhteinen kanta, jota puheenjohtajakin tuossa edellä kuvasi, tulisi nyt valtionvaroissa ja täällä eduskunnassa ja ensi vuoden budjetissa hyväksytyksi niin, että edes jonkinlaista parannusta tältäkin osin kuntien taloudelliseen ahdinkoon saadaan aikaiseksi.

Tässä on nyt käsitelty neljä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöä. Jokaisessa kunnille on sälyttynyt jonkinlainen lisämenovelvoite. Näin se tapahtuu. Näin kuntien talous menee siihen tilaan, että se neljän prosentin kasvu ei ole mahdollinen. Kun sitä nyt täällä on tänäänkin ihmetelty, mikseivät ne kunnat saa näitä menojaan kuriin, niin sitä on aika vaikea saada, jos tämä käy näin.

Kun täällä on vastalause — kun olin huonoilla teillä enkä ollut valiokunnassa, varaedustajani onneksi oli, niin hän on kirjoittanut tämän vastalauseen alle — vastalause on aivan oikea. Ehkä itsekin olisin korostanut enemmänkin sitä, miten kunnat tästä joutuvat kärsimään. Tietenkin on niin, että sairaanhoitopiireillä ja sitä kautta kunnilla on valittavana, haluavatko he karsia tutkimusta vai haluavatko he maksaa enemmän, kun rahaa otetaan pois. Nämä ovat ne vaihtoehdot. Tietysti lääketieteellisen tutkimuksen ja paremman hoidon kannalta toivoisi, että kunnat ja sairaanhoitopiirit eivät karsisi tutkimusta. En tiedä sitten, miten mahtaa käydä, kun tilanne tästä etenee. Parhaiten tämä uhka torjuttaisiin sillä, että valtiovarainvaliokunta noudattaisi sosiaali- ja terveysvaliokunnan — tästä olen samaa mieltä puheenjohtajan kanssa — yhteistä tahtoa siitä, että tämä asia on saatava kuntoon.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen erittäin iloinen, että erityistason sairaanhoito lopultakin saadaan nyt lainvoimaisesti keskitettyä harvempaan kuin viiteen yliopistosairaalaan, koska olen itse 30 vuotta hoitanut yhtä ryhmää, näitä vaikeita palovammoja, jotka nyt keskitetään Kuopioon ja Helsinkiin. Se on erittäin tervetullut asia ja varmasti parantaa hoidon laatua sekä myöskin tekee sen hoidon halvemmaksi, koska silloin todelliset asiantuntijat hoitavat näitä potilaita. Olisin kuitenkin toivonut, että tässä asetuksessa olisi ollut jonkinlaisia kriteerejä siitä, mitä vaaditaan siltä paikalta, mihinkä tämä keskittäminen tulee.

Toinen asia, jota olisin toivonut ja olen tehnyt siitä kirjallisen kysymyksen, on se, että kun hallitusohjelmassa kerran mainitaan, että erityistason sairaanhoito voidaan saattaa valtion maksettavaksi, niin tätä asiaa kuitenkin lähdettäisiin tutkimaan, koska se helpottaisi paljon näitä kuntia niiden potilaiden lähettämisessä todella niihin oikeisiin paikkoihin, eikä mitään tällaista rajanvetoa tarvitsisi käydä.

Tämän lain toinen osa on, kuten ed. Virtanen sanoi, ihan toisesta asiasta eli tästä evo-rahoituksesta. Kuten kaikki tiedämme, se on jäänyt 30 prosenttia jälkeen siitä, mitä se oli vuonna 95. Nyt taas ensi vuoden budjetissa tutkimus-evosta leikataan 10,7 miljoonaa euroa ja pannaan se opetus-evoon. Sitten vielä leikataan 2,7 miljoonaa ja pannaan se Työterveyslaitokselle. Ed. Virtanen kutsui tätä tuplahärveliksi; minä kutsuisin sitä kyllä hölmöläisen peiton leikkaamiseksi, toisesta päästä leikataan ja toiseen päähän laitetaan. Tämä ei paranna millään tavalla kuntien rahoitustilannetta, jotka joutuvat näitä yliopistosairaaloita rahoittamaan.

Valiokunnan mietinnön tekstissähän on, kuten puheenjohtajamme ed. Valto Koski sanoi, tähän asiaan kiinnitetty vakavaa huomiota, mutta kokoomus on nostanut tämän myös tämmöiseksi lausumaehdotukseksi samalla lailla kuin sivistysvaliokunta yksimielisesti teki. Nyt voi vain toivoa, että valtiovarainvaliokunta ottaisi tämän epäoikeudenmukaisuuden kuntia ja lääketieteellistä tutkimusta kohtaan huomioon ja lisäisi sitä tutkimus-evon määrärahaa sillä summalla, mikä siitä leikataan, eli sillä 10,7 miljoonalla eurolla, ja sitten vähitellen nostaisi sen sille tasolle, millä se todella oli Lipposen kakkoshallituksen aikana.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä lakiesityksessä tosiaan on kaksi eri asiaa eli tämä erityistason sairaanhoidon keskittäminen ja sitten nämä erityisvaltionosuudet. Valiokunta todella perusteellisesti käsitteli tätä hoidon keskittämistä, ja mielestäni tähän valiokunnan mietintöön on saatu hyvät lausumat ja kohdennukset tätä hoidon keskittämistä ajatellen, koska tämä asia oli tarpeen. Niin kuin tässä ed. Asko-Seljavaarakin toi esille, tämän asian loppuun saattaminen, että tämä keskittäminen toteutuu, on tärkeää.

Valiokuntahan korostaa, että nimenomaan asetuksella tapahtuvan hoidon keskittämisen tulee olla pitkäjänteistä, jotta voidaan turvata asiantuntemuksen ja osaamisen saatavuus ja henkilöstön asema. Toisaalta hoidon keskittämisessä tulee myös ottaa huomioon lääketieteen kehitys ja toiminnassa tapahtuvat muutokset. Valiokunta todella piti tärkeänä tätä kattavaa lausuntokierrosta ja sitä, että kun asetusta nyt pannaan täytäntöön, niin huolellisesti sitä seurataan ja arvioidaan ja pystytään sitten vielä jatkossa koko ajan kehittämään ja varmistamaan tämä erityishoidon laadun tason säilyminen, hoidon tason säilyminen. Se kohta minusta on tässä erittäin hyvin, ja luotan siihen, että sitä seurataan ja asetus tulee olemaan asianmukainen.

Mutta sitten nämä erityisvaltionosuudet: Olen itse myös allekirjoittanut sen, että on uhka, että kunnat joutuvat maksumiehiksi. Minusta tässä ei paljon selityksilläkään tai puheilla tarvitse tätä enää lisätä, vaan tämä asia on tämän lain kaikkein heikoin kohta. Mielestäni vastalauseella on aivan oikeutettu paikka, tästä evo-rahasta ei tulisi tähän ottaa.

Paula  Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä esityksessä on, kuten on todettu, kaksi eri asiaa. Ensinnäkin erityistason hoidon keskittäminen, jonka osalta on, kuten ed. Asko-Seljavaara totesi, erinomaisen hyvä asia, että siihen tulee nyt lakisääteisyys. Sitten tässä ovat nämä erityisvaltionosuudet.

Tästä vastalauseesta voimme nähdä hyvän perustelun tälle, miksi ollaan nyt sitä vastaan, että näistä evo-tutkimusrahoista viedään koko ajan pois. Hallituksen esityksessä ehdotetaan lääkäri- ja hammaslääkärikoulutukseen käytettävien määrärahojen lisäämistä 8 miljoonalla eurolla ja lisäyksen rahoittamista osin tutkimustoimintaan osoitettuja määrärahoja vähentämällä. Yhdessä toiseen hallituksen esitykseen elikkä hallituksen esitykseen 156/2004 sisältyvän niin sanotusta tutkimus-evosta tehtävän määrärahan siirron kanssa tämä johtaisi kokonaisuudessaan 10,7 miljoonan euron tutkimusrahojen vähentämiseen vuonna 2005. Valtion korvaus erikoissairaanhoitolain mukaiseen tutkimustoimintaan eli niin sanottu tutkimus-evo on pienentynyt noin 30 prosenttia vajaassa kymmenessä vuodessa, kuten aikaisemmissa puheenvuoroissa todettiin. Opetusmäärärahojen kasvattaminen ja työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen rahoituksen lisääminen on sinänsä myönteistä. Sen sijaan tutkimus-evon pienentäminen vaikeuttaa merkittävästi tutkimusedellytyksiä, ja käytännössä kliininen lääketieteellinen tutkimus on vaarassa loppua kokonaan.

Tähän nyt lisäisin sitten vielä sellaisen käytännön näkökulman. Olen ollut Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin laatupäällikkönä ja vastannut muun muassa näitten evo-rahojen jakamisesta tutkimusneuvoston sihteerinä. Aikoinaanhan nämä evo-rahat, tutkimusrahat, jaettiin ainoastaan yliopistollisille keskussairaaloille. Muutama vuosi sitten tuli sellainen etuisuus, että niitä jaetaan myöskin niin sanotuille tavallisille keskussairaaloille ja terveyskeskuksille. Tällä on ollut valtavan suuri merkitys terveyskeskusten lääkärien motivoitumiselle, mutta myöskin keskussairaaloihin on saatu entistä enemmän osaavia lääkäreitä, alan ihmisiä, hoitotyöntekijöitä, kun he ovat olleet kiinnostuneita tutkimuksesta ja on huomattu, että myöskin keskussairaalat ja terveyskeskukset pystyvät niihin satsaamaan. Näistä on tullut houkuttelevia työpaikkoja. Nyt tällä, että koko ajan otetaan näistä tutkimus-evo-rahoista, kyllä vähennetään sitä motivaatiota.

Täällä sanotaan, että käytännössä kliininen lääketieteellinen tutkimus on vaarassa loppua. Tämä ei pidä kyllä ihan täysin paikkaansa, vaan myöskin muu tutkimus on vaarassa loppua. Täällä ed. Virtanen totesi lääkärien tutkimus-evoista; tämäkään käsite ei valitettavasti, ed. Virtanen, pidä paikkaansa, koska näitä rahoja jaetaan terveystieteelliseen tutkimukseen. Siellä on psykologit, siellä on terveystieteilijät, sairaanhoitajat odottamassa näitä rahoja, ravitsemustieteilijät jne. Me tarvitsemme kaikkien alojen, kaikkien terveydenhuollon alojen, kaikkien tieteenalojen, tutkimusta, jotta me voimme kehittää terveydenhuollon prosesseja ja laatua.

Sitten pitää aina muistaa sellainen, että tuntuu siltä, että kovinkaan monella ei tässäkään salissa ole tiedossa, että näitä rahoja ei saa ilman työtä. Tieteellisiä artikkeleja tekemällä esimerkiksi, tai väitöskirjoja, tai sen tyyppistä toimintaa harjoittamalla voidaan kerätä näitä evo-pisteitä. Mitä vähemmän meillä on yhteiskunnassa rahaa, sitä pienempi on se evo-pisteen hinta ja sitä vähemmän me saamme terveyskeskuksiin, sairaaloihin, keskussairaaloihin, yliopistollisiin keskussairaaloihin, tätä evo-rahaa. Vielä kerran korostan, että tämä ei koske ainoastaan lääkäreitä, vaan koko terveydenhuollon henkilökuntaa.

Me olemme tälläkin viikolla puhuneet tulevaisuusselonteossa siitä, kuinka me satsaamme osaamiseen, kuinka me satsaamme tieteeseen, kuinka me satsaamme tällaisiin innovaatioihin. Sitten samanaikaisesti meillä on tämä Kansallinen terveyshanke. Kuinka monesti ministeri Hyssäläkin on sanonut, kuinka pitää rakenteita uudistaa ja prosesseja uudistaa — tällä rahalla tutkitaan juuri prosessien uudistamista, tällä rahalla, näillä evo-tutkimusrahoilla, kehitetään myöskin sitä puolta. Elikkä tämä on nyt vähän huono homma, että näitä koko ajan vähennetään. Toivoisin, että nyt ymmärrettäisiin se, että tämä ei ole se paikka, mistä voidaan vähentää rahoja.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Erikoissairaanhoitolaki on tähän saakka oikeuttanut ainoastaan antamaan ohjeita siitä, mihinkä toimintayksikköön tuota erityistason erikoissairaanhoitoa vaativat potilaat on osoitettava. No, nyt se on sitovaa ja asetuksella se tulisi sitovaksi. Tietysti meillä on ollut kielteisiä kokemuksia käytännössä esimerkiksi siitä, että tietyntyyppisiä leikkauksia jos tehdään liian vähän per operatööri, niin sitten taito ja myöskin rutiinit vähenevät, ja näin ollen on ihan oikea linjaus tietysti tämä keskittäminen järkevällä, lääketieteellisesti kestävällä tavalla.

Tässä mietinnössä viitataan myös yksityissektoriin, ja valiokunta korostaa erityistason hoitoa vaativien potilaiden osoittamista myös yksityissektorille. Tässä kohdin on kuitenkin todettava se, että jos ajatellaan erikoisosaamista vaativaa hoitoa, esimerkiksi leikkaustoimintaa tai muuta hoitoa, niin julkisen sairaanhoitopiirin päivystystä, tehohoitoa ja monia muita tehtäviä ei välttämättä sitten yksityisellä sektorilla ole. Siellä ei ole siis tällaisia pohjavaatimuksia, jotka ovat myös resurssikysymyksiä julkisella puolella, mutta siellä saattaa olla tietysti tiettyä osaamista tietyillä erityisalueilla. Tässä kohdin kyllä täytyy sitten huolehtia komplikaatioiden hoidon rahoituksesta ja siitä, että ne vastaavasti korvataan, etteivät ne tule sitten julkisen palvelun piikkiin. Tässä on jälleen tällainen kermankuorinta-ajatus, jos kohta ymmärrän sen, että on tietyt alueet, joilla voidaan antaa esimerkiksi ostopalveluina hyvää hoitoa yksityissektorin puolella.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Kun esittelypuheenvuorossani vähän kritisoin tätä vastalauseen tarkoitusperää, nyt olen kiitollinen, että olen saanut täällä ed. Risikon ja ed. Sirpa Asko-Seljavaaran selvityksen, mutta itse asiassahan se selviää tämän vastalauseen perusteluista.

Sen sijaan olen kiinnittänyt huomiota tähän vastalauseen lausumaehdotukseen, josta me olemme olleet koko ajan samaa mieltä. Teillä on perustelut tähän, mutta tästä vastalauseen sisällöstä on oltu samaa mieltä niin valtion talousarviota koskevan valiokunnan lausunnon yhteydessä kuin muutenkin, ja meillä ei varmaan siltä osin ole mitään erilaista näkemystä. Sen takia oli hyvä, että tämä asia tuli esille.

Mutta maallikkona kun olen nyt seurannut tätä keskustelua sekä valiokunnassa että tässä eduskunnan salissa, pakosti tulee mieleen, kun olemme koko ajan korostaneet tätä vaikutusten selvitystä ja seurantaa, olisiko nyt sellainen paikka, että joku selvittäisi meille, mihin näitä evo-rahoja oikein tässä valtakunnassa käytetään, että se keskustelu olisi todenperäistä eikä ehkä enemmänkin semmoista, että ei oikein aina tiedä, mikä on oikea lähestymistapa ja mikä ei.

Paula  Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan totta, mitä puheenjohtaja ed. Valto Koski totesi, ettei nyt tule sellaista kuvaa, etteikö valiokunta kaiken kaikkiaan olisi näiden evo-tutkimusrahojen puolestapuhujana, totta kai on. Mutta että ne saatiin esiin nyt sitten ihan näin voimakkaasti, siitä syystä tämä vastalause sitten tehtiin.

Mutta erinomainen toivomus puheenjohtaja Valto Koskelta oli se, että selvitettäisiin, mihin nämä evo-rahat nykyään käytetään. Tässähän käytiin vuosi sitten sellaista keskustelua, pitäisikö evo-rahat suunnata hieman eri tavalla kuin aikaisemmin. Siinä ennakoitiin jo tätä Kansallista terveyshanketta. Hyvin korkea-arvoinen ja asiantunteva henkilö Suomessa otti kantaa siihen, että evo-rahat pitäisi suunnata enemmän järjestelmätutkimukseen kuin pelkästään kliiniseen tutkimukseen. Mielestäni se olisi kannattanut ottaa ihan haraviinkin, mutta nythän on aika paljon niin, että sairaanhoitopiirit, jotka jakavat niitä rahoja, tai terveyskeskukset, saavat itsekin vähän pohtia, mihinkä niitä laitetaan. Mutta se on hyvä trendi, että me tätä järjestelmää tutkimme entistä enemmän.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen itse hoitanut tämmöistä evo-budjettia monia vuosia, ja kyllä suurin osa siitä rahasta menee todellakin näiden tutkimuspotilaiden laboratorionäytteisiin, röntgenkuviin, heidän poliklinikkakäynteihinsä. Pienempi osa menee sitten tutkijakuukausiin eli siihen, että nuoret lääkärit voivat tutkia vapaalla ja tehdä väitöskirjoja. Olen samaa mieltä kuin ed. Risikko, että todellakin tämmöisen menetelmätutkimuksen näillä rahoilla pitäisi olla enemmän esillä ja ehkä niitä evo-tutkimusrahoja ei pitäisi ollenkaan antaa tämmöiseen perustutkimukseen. Jos tällä tavalla rajattaisiin, silloin saisimme koko sen rahan kliiniseen lääketieteelliseen tutkimukseen, mihinkä sitä eniten tarvitaan.