10) Hallituksen esitys laiksi erikoissairaanhoitolain muuttamisesta
Valto Koski /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Esittelen lyhyesti tämänkin
hallituksen esityksen 177/2004 vp siltä osin, mitä valiokunnan
kannanottoihin liittyy.
Ensinnäkin haluan todeta, että esityksessä ehdotetaan
muutettavaksi erikoissairaanhoitolakia. Erikoissairaanhoitolakiin
otettaisiin säännös erityistason sairaanhoidon
keskittämisestä. Samalla erityistason sairaanhoitoa
koskevaa asetuksenantovaltuutta täydennettäisiin
siten, että erityistason sairaanhoidon keskittämisestä tiettyihin
sairaaloihin voitaisiin antaa asetuksella tarkempia säännöksiä.
Muutoksella pyrittäisiin varmistamaan laadullisesti riittävän
korkeatasoisen toiminnan edellyttämä erityisosaaminen.
Mielestäni jo tämä teksti kertoo siitä,
miten on tarkoitus järjestellä uudelleen sairaanhoitojärjestelmää ja keskittää sitä.
Varmaan tällä on yhteyksiä Kansalliseen
terveydenhuoltoprojektiin ja muutoinkin erikoissairaanhoidon tilan
uudelleenarvioimiseen.
Valiokunta on omissa kannanotoissaan ensinnäkin yleisperusteluissa
todennut, että hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa
selvityksen perusteella se pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaakin näin ollen lakiehdotuksen
hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.
On otettu kantaa kolmeen kohtaan, ensinnäkin hoidon keskittämiseen,
sitten erityisvaltionosuuksiin ja sitten vielä yksityiskohtaisiin
perusteluihin, joissa erityisesti asian alueellisen näkökulman
osalta on saatu lisäarvoa.
Hoidon keskittämisestä valiokunnan esityksessä on
kirjattu seuraava teksti: "Erikoissairaanhoitolain 11 §:n
valtuussäännökset mahdollistavat nykyisin
vain ohjeiden antamisen siitä, mihin toimintayksiköihin
erityistason hoitoon kuuluvat tutkimukset, toimenpiteet ja hoidot
on tarpeen keskittää. Hallituksen esityksessä on
käsitelty syitä, joiden vuoksi hoidon keskittämisestä on
tarpeen säätää sitovasti asetuksella."
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan valmisteltava asetusluonnos
on tarkoitus lähettää vielä laajalle
lausuntokierrokselle. Tästä myöskin valiokunnassa
käytiin pitkät keskustelut, miten esimerkiksi
valiokunta voisi omalta osaltaan asetusluonnoksen sisältöön
etukäteen antaa evästyksiä. Valiokunta
totesi, että valiokunta pitää kattavaa
lausuntokierrosta välttämättömänä ja painottaa,
että asetuksen täytäntöönpanoa
on huolellisesti seurattava ja arvioitava sääntelyn mahdollista
kehittämistä erityistason hoidon laadun varmistamiseksi
jatkossakin. Toisin sanoen kaikki käytännön
toiminta jää tämän asetusluonnoksen
varaan, ja tältä osin on syytä todella
vakavasti mietiskellä, minkä tyyppiseksi tämä asetus tullaan
aikanaan muotoilemaan, että se vastaa tarkoitustaan.
Toinen asia, johonka valiokunta on jatkuvasti ottanut
kantaa, on erityisvaltionosuudet. Tässä sosiaali-
ja terveysvaliokunta yhtyy sivistysvaliokunnan asiasta
antamaan lausuntoon, jonka mukaan näin
voidaan paremmin varmistaa koulutuksessa tarvittavat laajennetut
koulutusjärjestelyt, henkilöstön
tarve sekä opetuksen laadun säilyminen.
Sivistysvaliokunnan lausunto 14/2004 vp on ollut valiokunnan
käsittelyssä, ja tältä osin
on yhdytty nimenomaan, niin kuin äsken totesin, sivistysvaliokunnan
lausuntoon.
Tähän asiaan liittyy vastalause, joka on kirjoitettu
valiokunnan mietintöön. Pikkuisen ihmettelen,
kun näyttää kuitenkin siltä,
että valiokunnassa on syntynyt aika laaja yhteisymmärrys
siitä, että erityisvaltionosuuskysymys otetaan
esille ja pidetään jatkuvasti agendalla, että nyt
sitten tähän kuitenkin näyttää olevan
tullut joitakin lisäyksiä, jotka on tietenkin
sinne myöhemmin kirjoitettu, ja varmaan vastalauseen allekirjoittajat täällä sitä
voivat
kommentoida.
Mitä sitten tulee tähän yksityiskohtaiseen
perusteluun, niin täällä itse asiassa
lain 11 §:n 3 momentin mukaan asetuksella voidaan, niin
kuin jo totesin, säätää 2 momentissa
tarkoitetusta erityistason sairaanhoidon keskittämisestä ja
niistä kunnallisen terveydenhuollon toimintayksiköistä,
joiden tulee vastata keskitettävästä erityistason
sairaanhoidosta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan asetuksella
on, niin kuin äsken totesin, tarkoitus säätää myös
alueellisesti keskitettävästä erityistason
hoidosta.
Asiantuntijakuulemisen yhteydessä jäi jossakin
määrin epäselväksi se, miten
tämän valtakunnallisen säätämisen
rinnalle liittyy alueellinen erityistason hoidon keskittäminen
ja niissä kunnallisen terveydenhuollon toimintayksiköissä, joiden
tulee vastata keskitettävästä erityistason sairaanhoidosta.
Kun tähän 11 §:n sen 3 momenttiin ei
tältä osin liittynyt selvää tekstiä,
valiokunta on siihen lisännyt tekstin, joka tarkoittaa
sitä, että valtakunnallisesta ja alueellisesta
erityistason hoidosta puhutaan yhtä aikaa.
Muilta osin ei ole tässä suurempaa kommentoitavaa.
Toivon nyt kuitenkin, että vastalauseen allekirjoittajat
vielä omalta osaltaan vähän selvittävät,
minkä takia piti tehdä vastalause asiasta, josta
on oltu lähes samaa mieltä.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tässä nyt käsittelyssä olevassa
lakiesityksessä ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä käsitellään
itse asiassa kahta aivan eri asiaa, mikä on tietysti jossain
määrin omaperäistä mutta ei
liene nyt aivan tavatonta. Tässä on toisaalta
tämä erityisesti vaikeitten hoitojen keskittäminen
ja sitten toisaalta erityisvaltionosuuskysymys. Yhdessä vaiheessa,
kun varsinaisesti nyt tämä jälkimmäinen
osa näistä on se budjettilakiosuus, alkoi näyttää siltä,
että tämän evo-asian käsittely
uhkasi jäädä kovin tiukalle aikataululle
sen vuoksi, että valiokunnassa, kuten puheenjohtaja kertoi, oli
vaarassa syntyä tilanne, että ei ollut oikein selvyyttä siitä,
voiko tähän keskittämistä koskevan
asetuksenantovallan antamiseen sosiaali- ja terveysministeriölle
suhtautua ilman suurempaa kriittisyyttä. No, sitten todettiin,
että se on mahdollista, ja sitä kautta voitiin
edetä myöskin tässä toisessa
asiassa.
Keskittämisen osalta minulla ei ole valittamista. Se
on välttämätöntä, ja
uskon sinänsä, että yliopistollisten
keskussairaaloitten, joita tämä keskeisesti koskettaa,
yhteistyö mahdollistaa hyvän työnjaon.
Sen sijaan tähän erityisvaltionosuuteen on tietysti
enemmänkin huomauttamista. Sinänsä tämä lakiesitys
on oikein hyvä, koska tässähän
on kysymys siitä, että nyt ns. koulutus-evoa maksettaessa
maksatuksen perusteita, tai itse asiassa siis käytettävissä olevan
budjettimäärärahan jakoperusteita, muutetaan
niin, että kun tähän saakka sitä on
jaettu valmistuneitten lääkäreitten pääluvun
mukaan, nyt otetaan huomioon myöskin koulutuksen aloittaneitten
lukumäärät. Tämä nyt
vielä voimassa oleva käytäntö on
tässä viime vuosina sorsinut erityisesti Turkua
ja vielä erityisemmin Kuopiota, koska niissä koulutusta on
lisätty merkittävästi enemmän
kuin muiden lääketieteellistä koulutusta
antavien yliopistojen piirissä ja sitä kautta
tietenkin myöskin yliopistollisten sairaaloitten piirissä.
Tästä syystä, kun lääkärinkoulutus
kestää kuitenkin aika pitkään, kustannukset
ovat etupainotteisesti vinoutuneet sillä tavoin, että Kuopio
ja Turku ovat joutuneet siitä kärsimään.
Tilannehan tietenkin ajan myötä, kun aika kuluu
ja nämä aloittaneet lääkärit valmistuvat,
tasoittuu, mutta on hyvä, että tämä hoidetaan
näin.
Sen sijaan, kun tätä tarkastellaan, niin kuin tätä pitää tarkastella,
rinnakkain ensi vuoden budjettiesityksen kanssa, jossa päätetään
sekä lääkärinkoulutuksen että lääketieteellisen
tutkimuksen erityisvaltionosuuksista, näistä kuuluisista
lääkärien tutkimus-evoista, sitä tarkastelua tehtäessä kyllä minunkin
tukkani nousisi pystyyn, jos minulla sellaista olisi. Nimittäin
valiokunta kiinnitti huomiota tähän ongelmaan,
joka on siis se, että jo itse asiassa viimeisten kymmenen
vuoden ajan kunnat ovat joutuneet maksamaan vastoin lakia tai vastoin
lain henkeä ja tietysti vastoin lain kirjaintakin itse
asiassa lääkärinkoulutuksesta, vaikka
se ei niille kuulu. Esimerkiksi Pohjois-Savon sairaanhoitopiirille
tästä on viimeisten kymmenen vuoden aikana kertynyt
jo lähes 50 miljoonan lasku maksettavaksi.
Kun valiokunta kiinnitti tähän huomiota viime
vuonna ja esitti saman, minkä nyt tässäkin mietinnössä,
että tämä ongelma on korjattava niin,
että erityisvaltionosuuksia maksetaan niin, että sairaanhoitopiirit
saavat sen, mikä niille kuuluu sekä tutkimuksen
että lääkärinkoulutuksen katteeksi,
niin viime vuonna valtiovarainvaliokunta ei vastannut tähän
antamalla lisää rahaa, mikä on tietenkin
ainoa keino tämän asian hoitamiseksi, vaan se
korosti, että tämä asia pitää saattaa
kuntoon, aivan samalla tavalla kuin sosiaali- ja terveysvaliokuntakin
oli saattanut ja asetti määräajankin,
muistaakseni niin, että asia piti lopullisesti saattaa
kuntoon vuonna 2006 ja tämän osalta vuonna 2005,
niin kuin on tehtykin.
Kun katsomme, mitä rahojen osalta tehtiin, tehtiin
tuplahärveli — tuplahärvelihän
on uimahyppy, puolitoista volttia kahdella kierteellä,
vaikeusaste muistaakseni 2,7 — ja tässä kun
vettä ei ole ollut käytettävissä,
niin se on tapahtunut niin, että annetaan tämän
muutoksen kattamiseen koulutus-evoon lisää 8 miljoonaa
euroa, mutta se otetaankin tutkimus-evosta eli siirretään
taskusta toiseen. Siis valtio siirtää kuntien
rahoja kuntien toisesta taskusta toiseen taskuun, on antavinaan ensimmäiseen
taskuun rahaa, mutta siirtää ne sitten sinne toiseen
taskuun ja ottaa siinä samalla välillä 2,7
miljoonaa euroa pois työterveyslääkäreiden
erikoiskoulutukseen. Minusta tämä on niin kuin
uimahyppynä, kun otetaan kierteetkin huomioon, huikea suoritus,
mutta ei näin vakavassa asiassa sitä pitäisi
tehdä. Tästä syystä pidän
sinänsä välttämättömänä ja
toivon ja elän nyt siinä uskossakin, että valiokunnan
yhteinen kanta, jota puheenjohtajakin tuossa edellä kuvasi,
tulisi nyt valtionvaroissa ja täällä eduskunnassa
ja ensi vuoden budjetissa hyväksytyksi niin, että edes
jonkinlaista parannusta tältäkin osin kuntien
taloudelliseen ahdinkoon saadaan aikaiseksi.
Tässä on nyt käsitelty neljä sosiaali-
ja terveysvaliokunnan mietintöä. Jokaisessa kunnille on
sälyttynyt jonkinlainen lisämenovelvoite. Näin
se tapahtuu. Näin kuntien talous menee siihen tilaan, että se
neljän prosentin kasvu ei ole mahdollinen. Kun sitä nyt
täällä on tänäänkin
ihmetelty, mikseivät ne kunnat saa näitä menojaan kuriin,
niin sitä on aika vaikea saada, jos tämä käy
näin.
Kun täällä on vastalause — kun
olin huonoilla teillä enkä ollut valiokunnassa,
varaedustajani onneksi oli, niin hän on kirjoittanut tämän
vastalauseen alle — vastalause on aivan oikea. Ehkä itsekin
olisin korostanut enemmänkin sitä, miten kunnat
tästä joutuvat kärsimään.
Tietenkin on niin, että sairaanhoitopiireillä ja
sitä kautta kunnilla on valittavana, haluavatko he karsia
tutkimusta vai haluavatko he maksaa enemmän, kun rahaa
otetaan pois. Nämä ovat ne vaihtoehdot. Tietysti
lääketieteellisen tutkimuksen ja paremman hoidon
kannalta toivoisi, että kunnat ja sairaanhoitopiirit eivät
karsisi tutkimusta. En tiedä sitten, miten mahtaa käydä,
kun tilanne tästä etenee. Parhaiten tämä uhka
torjuttaisiin sillä, että valtiovarainvaliokunta
noudattaisi sosiaali- ja terveysvaliokunnan — tästä olen
samaa mieltä puheenjohtajan kanssa — yhteistä tahtoa
siitä, että tämä asia on saatava
kuntoon.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa herra puhemies! Olen erittäin iloinen, että erityistason sairaanhoito
lopultakin saadaan nyt lainvoimaisesti keskitettyä harvempaan
kuin viiteen yliopistosairaalaan, koska olen itse 30 vuotta hoitanut
yhtä ryhmää, näitä vaikeita
palovammoja, jotka nyt keskitetään Kuopioon ja
Helsinkiin. Se on erittäin tervetullut asia ja varmasti
parantaa hoidon laatua sekä myöskin tekee sen
hoidon halvemmaksi, koska silloin todelliset asiantuntijat hoitavat
näitä potilaita. Olisin kuitenkin toivonut, että tässä asetuksessa
olisi ollut jonkinlaisia kriteerejä siitä, mitä vaaditaan
siltä paikalta, mihinkä tämä keskittäminen
tulee.
Toinen asia, jota olisin toivonut ja olen tehnyt siitä kirjallisen
kysymyksen, on se, että kun hallitusohjelmassa kerran mainitaan,
että erityistason sairaanhoito voidaan saattaa valtion
maksettavaksi, niin tätä asiaa kuitenkin lähdettäisiin
tutkimaan, koska se helpottaisi paljon näitä kuntia niiden
potilaiden lähettämisessä todella niihin
oikeisiin paikkoihin, eikä mitään tällaista
rajanvetoa tarvitsisi käydä.
Tämän lain toinen osa on, kuten ed. Virtanen sanoi,
ihan toisesta asiasta eli tästä evo-rahoituksesta.
Kuten kaikki tiedämme, se on jäänyt 30 prosenttia
jälkeen siitä, mitä se oli vuonna 95. Nyt
taas ensi vuoden budjetissa tutkimus-evosta leikataan 10,7 miljoonaa
euroa ja pannaan se opetus-evoon. Sitten vielä leikataan
2,7 miljoonaa ja pannaan se Työterveyslaitokselle. Ed.
Virtanen kutsui tätä tuplahärveliksi;
minä kutsuisin sitä kyllä hölmöläisen
peiton leikkaamiseksi, toisesta päästä leikataan
ja toiseen päähän laitetaan. Tämä ei
paranna millään tavalla kuntien rahoitustilannetta,
jotka joutuvat näitä yliopistosairaaloita rahoittamaan.
Valiokunnan mietinnön tekstissähän
on, kuten puheenjohtajamme ed. Valto Koski sanoi, tähän
asiaan kiinnitetty vakavaa huomiota, mutta kokoomus on nostanut
tämän myös tämmöiseksi lausumaehdotukseksi
samalla lailla kuin sivistysvaliokunta yksimielisesti teki. Nyt
voi vain toivoa, että valtiovarainvaliokunta ottaisi tämän epäoikeudenmukaisuuden
kuntia ja lääketieteellistä tutkimusta
kohtaan huomioon ja lisäisi sitä tutkimus-evon
määrärahaa sillä summalla, mikä siitä leikataan,
eli sillä 10,7 miljoonalla eurolla, ja sitten vähitellen
nostaisi sen sille tasolle, millä se todella oli Lipposen
kakkoshallituksen aikana.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa herra puhemies! Tässä lakiesityksessä tosiaan
on kaksi eri asiaa eli tämä erityistason sairaanhoidon
keskittäminen ja sitten nämä erityisvaltionosuudet.
Valiokunta todella perusteellisesti käsitteli tätä hoidon
keskittämistä, ja mielestäni tähän
valiokunnan mietintöön on saatu hyvät
lausumat ja kohdennukset tätä hoidon keskittämistä ajatellen, koska
tämä asia oli tarpeen. Niin kuin tässä ed. Asko-Seljavaarakin
toi esille, tämän asian loppuun saattaminen, että tämä keskittäminen
toteutuu, on tärkeää.
Valiokuntahan korostaa, että nimenomaan asetuksella
tapahtuvan hoidon keskittämisen tulee olla pitkäjänteistä,
jotta voidaan turvata asiantuntemuksen ja osaamisen saatavuus ja
henkilöstön asema. Toisaalta hoidon keskittämisessä tulee
myös ottaa huomioon lääketieteen kehitys ja
toiminnassa tapahtuvat muutokset. Valiokunta todella piti tärkeänä tätä kattavaa
lausuntokierrosta ja sitä, että kun asetusta nyt
pannaan täytäntöön, niin huolellisesti
sitä seurataan ja arvioidaan ja pystytään
sitten vielä jatkossa koko ajan kehittämään
ja varmistamaan tämä erityishoidon laadun tason
säilyminen, hoidon tason säilyminen. Se kohta
minusta on tässä erittäin hyvin, ja luotan
siihen, että sitä seurataan ja asetus tulee olemaan
asianmukainen.
Mutta sitten nämä erityisvaltionosuudet: Olen itse
myös allekirjoittanut sen, että on uhka, että kunnat
joutuvat maksumiehiksi. Minusta tässä ei paljon
selityksilläkään tai puheilla tarvitse
tätä enää lisätä,
vaan tämä asia on tämän lain
kaikkein heikoin kohta. Mielestäni vastalauseella on aivan
oikeutettu paikka, tästä evo-rahasta ei tulisi
tähän ottaa.
Paula Risikko /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tässä esityksessä on,
kuten on todettu, kaksi eri asiaa. Ensinnäkin erityistason
hoidon keskittäminen, jonka osalta on, kuten ed. Asko-Seljavaara
totesi, erinomaisen hyvä asia, että siihen tulee
nyt lakisääteisyys. Sitten tässä ovat nämä erityisvaltionosuudet.
Tästä vastalauseesta voimme nähdä hyvän
perustelun tälle, miksi ollaan nyt sitä vastaan,
että näistä evo-tutkimusrahoista viedään
koko ajan pois. Hallituksen esityksessä ehdotetaan lääkäri- ja
hammaslääkärikoulutukseen käytettävien määrärahojen
lisäämistä 8 miljoonalla eurolla ja lisäyksen
rahoittamista osin tutkimustoimintaan osoitettuja määrärahoja
vähentämällä. Yhdessä toiseen
hallituksen esitykseen elikkä hallituksen esitykseen 156/2004
sisältyvän niin sanotusta tutkimus-evosta tehtävän
määrärahan siirron kanssa tämä johtaisi
kokonaisuudessaan 10,7 miljoonan euron tutkimusrahojen vähentämiseen
vuonna 2005. Valtion korvaus erikoissairaanhoitolain mukaiseen tutkimustoimintaan
eli niin sanottu tutkimus-evo on pienentynyt noin 30 prosenttia
vajaassa kymmenessä vuodessa, kuten aikaisemmissa puheenvuoroissa
todettiin. Opetusmäärärahojen kasvattaminen
ja työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen
rahoituksen lisääminen on sinänsä myönteistä.
Sen sijaan tutkimus-evon pienentäminen vaikeuttaa merkittävästi
tutkimusedellytyksiä, ja käytännössä kliininen
lääketieteellinen tutkimus on vaarassa loppua
kokonaan.
Tähän nyt lisäisin sitten vielä sellaisen
käytännön näkökulman.
Olen ollut Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin laatupäällikkönä ja
vastannut muun muassa näitten evo-rahojen jakamisesta tutkimusneuvoston
sihteerinä. Aikoinaanhan nämä evo-rahat,
tutkimusrahat, jaettiin ainoastaan yliopistollisille keskussairaaloille.
Muutama vuosi sitten tuli sellainen etuisuus, että niitä jaetaan
myöskin niin sanotuille tavallisille keskussairaaloille
ja terveyskeskuksille. Tällä on ollut valtavan
suuri merkitys terveyskeskusten lääkärien
motivoitumiselle, mutta myöskin keskussairaaloihin on saatu
entistä enemmän osaavia lääkäreitä,
alan ihmisiä, hoitotyöntekijöitä,
kun he ovat olleet kiinnostuneita tutkimuksesta ja on huomattu,
että myöskin keskussairaalat ja terveyskeskukset
pystyvät niihin satsaamaan. Näistä on
tullut houkuttelevia työpaikkoja. Nyt tällä, että koko
ajan otetaan näistä tutkimus-evo-rahoista, kyllä vähennetään
sitä motivaatiota.
Täällä sanotaan, että käytännössä kliininen lääketieteellinen
tutkimus on vaarassa loppua. Tämä ei pidä kyllä ihan
täysin paikkaansa, vaan myöskin muu tutkimus on
vaarassa loppua. Täällä ed. Virtanen
totesi lääkärien tutkimus-evoista; tämäkään
käsite ei valitettavasti, ed. Virtanen, pidä paikkaansa,
koska näitä rahoja jaetaan terveystieteelliseen
tutkimukseen. Siellä on psykologit, siellä on
terveystieteilijät, sairaanhoitajat odottamassa näitä rahoja,
ravitsemustieteilijät jne. Me tarvitsemme kaikkien alojen,
kaikkien terveydenhuollon alojen, kaikkien tieteenalojen, tutkimusta,
jotta me voimme kehittää terveydenhuollon prosesseja
ja laatua.
Sitten pitää aina muistaa sellainen, että tuntuu siltä,
että kovinkaan monella ei tässäkään
salissa ole tiedossa, että näitä rahoja
ei saa ilman työtä. Tieteellisiä artikkeleja
tekemällä esimerkiksi, tai väitöskirjoja,
tai sen tyyppistä toimintaa harjoittamalla voidaan kerätä näitä evo-pisteitä.
Mitä vähemmän meillä on yhteiskunnassa
rahaa, sitä pienempi on se evo-pisteen hinta ja sitä vähemmän
me saamme terveyskeskuksiin, sairaaloihin, keskussairaaloihin, yliopistollisiin
keskussairaaloihin, tätä evo-rahaa. Vielä kerran
korostan, että tämä ei koske ainoastaan
lääkäreitä, vaan koko terveydenhuollon
henkilökuntaa.
Me olemme tälläkin viikolla puhuneet tulevaisuusselonteossa
siitä, kuinka me satsaamme osaamiseen, kuinka me satsaamme
tieteeseen, kuinka me satsaamme tällaisiin innovaatioihin. Sitten
samanaikaisesti meillä on tämä Kansallinen
terveyshanke. Kuinka monesti ministeri Hyssäläkin
on sanonut, kuinka pitää rakenteita uudistaa ja
prosesseja uudistaa — tällä rahalla tutkitaan
juuri prosessien uudistamista, tällä rahalla,
näillä evo-tutkimusrahoilla, kehitetään myöskin
sitä puolta. Elikkä tämä on
nyt vähän huono homma, että näitä koko
ajan vähennetään. Toivoisin, että nyt
ymmärrettäisiin se, että tämä ei
ole se paikka, mistä voidaan vähentää rahoja.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Erikoissairaanhoitolaki on tähän
saakka oikeuttanut ainoastaan antamaan ohjeita siitä, mihinkä toimintayksikköön
tuota erityistason erikoissairaanhoitoa vaativat potilaat on osoitettava.
No, nyt se on sitovaa ja asetuksella se tulisi sitovaksi. Tietysti
meillä on ollut kielteisiä kokemuksia käytännössä esimerkiksi
siitä, että tietyntyyppisiä leikkauksia
jos tehdään liian vähän per
operatööri, niin sitten taito ja myöskin
rutiinit vähenevät, ja näin ollen on
ihan oikea linjaus tietysti tämä keskittäminen
järkevällä, lääketieteellisesti kestävällä tavalla.
Tässä mietinnössä viitataan
myös yksityissektoriin, ja valiokunta korostaa erityistason
hoitoa vaativien potilaiden osoittamista myös yksityissektorille.
Tässä kohdin on kuitenkin todettava se, että jos
ajatellaan erikoisosaamista vaativaa hoitoa, esimerkiksi leikkaustoimintaa
tai muuta hoitoa, niin julkisen sairaanhoitopiirin päivystystä,
tehohoitoa ja monia muita tehtäviä ei välttämättä sitten
yksityisellä sektorilla ole. Siellä ei ole siis
tällaisia pohjavaatimuksia, jotka ovat myös resurssikysymyksiä julkisella
puolella, mutta siellä saattaa olla tietysti tiettyä osaamista tietyillä erityisalueilla.
Tässä kohdin kyllä täytyy sitten
huolehtia komplikaatioiden hoidon rahoituksesta ja siitä,
että ne vastaavasti korvataan, etteivät ne tule
sitten julkisen palvelun piikkiin. Tässä on jälleen
tällainen kermankuorinta-ajatus, jos kohta ymmärrän
sen, että on tietyt alueet, joilla voidaan antaa esimerkiksi
ostopalveluina hyvää hoitoa yksityissektorin puolella.
Valto Koski /sd:
Arvoisa puhemies! Kun esittelypuheenvuorossani vähän
kritisoin tätä vastalauseen tarkoitusperää,
nyt olen kiitollinen, että olen saanut täällä ed.
Risikon ja ed. Sirpa Asko-Seljavaaran selvityksen, mutta itse asiassahan
se selviää tämän vastalauseen
perusteluista.
Sen sijaan olen kiinnittänyt huomiota tähän vastalauseen
lausumaehdotukseen, josta me olemme olleet koko ajan samaa mieltä.
Teillä on perustelut tähän, mutta tästä vastalauseen
sisällöstä on oltu samaa mieltä niin
valtion talousarviota koskevan valiokunnan lausunnon yhteydessä kuin
muutenkin, ja meillä ei varmaan siltä osin ole
mitään erilaista näkemystä.
Sen takia oli hyvä, että tämä asia
tuli esille.
Mutta maallikkona kun olen nyt seurannut tätä keskustelua
sekä valiokunnassa että tässä eduskunnan
salissa, pakosti tulee mieleen, kun olemme koko ajan korostaneet
tätä vaikutusten selvitystä ja seurantaa,
olisiko nyt sellainen paikka, että joku selvittäisi
meille, mihin näitä evo-rahoja oikein tässä valtakunnassa
käytetään, että se keskustelu
olisi todenperäistä eikä ehkä enemmänkin
semmoista, että ei oikein aina tiedä, mikä on
oikea lähestymistapa ja mikä ei.
Paula Risikko /kok:
Arvoisa herra puhemies! Aivan totta, mitä puheenjohtaja
ed. Valto Koski totesi, ettei nyt tule sellaista kuvaa, etteikö valiokunta
kaiken kaikkiaan olisi näiden evo-tutkimusrahojen puolestapuhujana,
totta kai on. Mutta että ne saatiin esiin nyt sitten ihan
näin voimakkaasti, siitä syystä tämä vastalause
sitten tehtiin.
Mutta erinomainen toivomus puheenjohtaja Valto Koskelta oli
se, että selvitettäisiin, mihin nämä evo-rahat
nykyään käytetään.
Tässähän käytiin vuosi sitten
sellaista keskustelua, pitäisikö evo-rahat suunnata
hieman eri tavalla kuin aikaisemmin. Siinä ennakoitiin
jo tätä Kansallista terveyshanketta. Hyvin korkea-arvoinen
ja asiantunteva henkilö Suomessa otti kantaa siihen, että evo-rahat
pitäisi suunnata enemmän järjestelmätutkimukseen
kuin pelkästään kliiniseen tutkimukseen.
Mielestäni se olisi kannattanut ottaa ihan haraviinkin,
mutta nythän on aika paljon niin, että sairaanhoitopiirit,
jotka jakavat niitä rahoja, tai terveyskeskukset, saavat
itsekin vähän pohtia, mihinkä niitä laitetaan.
Mutta se on hyvä trendi, että me tätä järjestelmää tutkimme
entistä enemmän.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa herra puhemies! Olen itse hoitanut tämmöistä evo-budjettia
monia vuosia, ja kyllä suurin osa siitä rahasta
menee todellakin näiden tutkimuspotilaiden laboratorionäytteisiin,
röntgenkuviin, heidän poliklinikkakäynteihinsä.
Pienempi osa menee sitten tutkijakuukausiin eli siihen, että nuoret
lääkärit voivat tutkia vapaalla ja tehdä väitöskirjoja.
Olen samaa mieltä kuin ed. Risikko, että todellakin
tämmöisen menetelmätutkimuksen näillä rahoilla
pitäisi olla enemmän esillä ja ehkä niitä evo-tutkimusrahoja
ei pitäisi ollenkaan antaa tämmöiseen
perustutkimukseen. Jos tällä tavalla rajattaisiin,
silloin saisimme koko sen rahan kliiniseen lääketieteelliseen
tutkimukseen, mihinkä sitä eniten tarvitaan.
Yleiskeskustelu päättyy.