Täysistunnon pöytäkirja 127/2012 vp

PTK 127/2012 vp

127. KESKIVIIKKONA 12. JOULUKUUTA 2012 kello 14.02

tarkistettu versio 2.0

9) Sähköisen median viestintäpoliittinen ohjelma: Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 2012

 

Kalle Jokinen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunta on käsitellyt sähköisen median viestintäpoliittista selontekoa syksyn aikana varsin perusteellisesti eri näkökulmista ja tehden hyvää yhteistyötä myöskin ministeriön suuntaan. Siitä haluamme lausua ministerille kiitokset. Tässä esittelypuheenvuorossa tuon esille ainoastaan joitakin keskeisimpiä kysymyksiä ja valiokunnan kannanottoja.

Sähköisen median alalla on käynnissä yhtä aikaa useita alaan vaikuttavia muutostekijöitä. Uusien jakelukanavien, kuten internetin, käyttö lisääntyy jatkuvasti, ja tekniikka kehittyy. Uudenlaiset palvelut haastavat perinteistä mediaa, ja tiedonvälitykseltä vaaditaan aivan erilaista nopeutta kuin aiemmin. Valiokunta pitää selonteon yleisiä tavoitteita hyvin kannatettavina ja selontekoa ylipäätään onnistuneena. (Hälinää)

Puhemies Eero Heinäluoma:

Arvoisa edustaja, jos hiljennämme salia vähän aikaa, niin voimme keskittyä sitten valiokunnan puheenjohtajan puheenvuoroon. Vanhan tavan mukaan pidettäisiin neuvonpidot tuolla istuntosalin ulkopuolella. — Nyt jatketaan.

Puhuja:

Kiitos, puhemies. — Selonteko sisältää useita sähköisen median tulevaisuuden kannalta tärkeitä linjauksia. Monissa keskeisissä kysymyksissä on jouduttu hakemaan toimivia kompromisseja erilaisten painavien intressien välillä. Selonteon näkökulma tulevaisuuteen on huomattavan pitkä, erityisesti ottaen huomioon tekniikan ja muun toimintaympäristön muutoskehityksen nopeuden tällä hetkellä. Tästä syystä valiokunta pitää välttämättömänä painottaa kehityksen jatkuvan seurannan sekä asetettujen tavoitteiden ja aikataulujen välitarkastelujen merkitystä.

Valiokunta katsoo mietinnössään, että sähköisen median tulevaisuudesta tehtävien päätösten keskiössä tulee olla katsojan ja kuulijan asema ja heihin kohdistuvat kustannus- ym. vaikutukset. Valiokunta pitää erityisen tärkeänä, että kansalaisilla on tasavertaiset mahdollisuudet käyttää sähköistä mediaa ja myös riittävästi valinnanvaraa laadukkaiden palvelujen ja sisältöjen suhteen. Tämä tulisi pystyä turvaamaan sähköisen median markkinoiden muutoksista ja tekniikan jatkuvasta kehittymisestä huolimatta.

Valiokunnan näkemyksen mukaan perinteisen television rooli tulee säilymään vahvana pitkään. Uudet ja nopeat jakelutiet, kuten laajakaistaverkot, tulevat valtaamaan alaa, mutta maantieteellisestä kattavuudesta ja laajasta tavoitettavuudesta johtuen antenniverkolla on tärkeä merkitys myös jatkossa. Valiokunta pitää tärkeänä, että teknologianeutraalisuutta pidetään yhtenä keskeisenä lähtökohtana pitkän aikavälin tavoitteenasettelussa ja linjauksissa eri vaihtoehtojen tasapuoliseksi tukemiseksi.

Selonteon ehkä keskeisin kysymys on uuteen teräväpiirtolähetykset mahdollistavaan vastaanotto- ja lähetystekniikkaan siirtyminen ja sen aikataulu. Valiokunta kannattaa selonteossa esitettyä dvb-T2-tekniikkaan siirtymisen aikataulua ja suhteellisen pitkää siirtymäaikaa aina vuoteen 2020 asti. Siirtymäaika on tarpeen, jotta katsojat voisivat itse valita, koska he siirtyvät teräväpiirtolähetyksen katsojiksi. Selonteon mukaan työryhmä valmistelee kesään 2013 mennessä uuteen teknologiaan siirtymisen suunnitelman. Valiokunta pitää tärkeänä, että suunnitelmassa huomioidaan riittävä käytännön toteutuksen edellyttämä joustovara. Erityisen tärkeää on seurata uuden lähetystekniikan vastaanottamiseen pysty-vien laitteiden markkinatilannetta sekä yleistymisen tasoa ja nopeutta.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan langattomassa laajakaistaverkossa siirrettävät tietomäärät tulevat kasvamaan huomattavasti vuoteen 2020 mennessä. Tästä syystä selonteossa esitetään, että televisiokäytössä tällä hetkellä oleva 700 megahertsin taajuusalue siirrettäisiin vuonna 2017 langattoman laajakaistan käyttöön. Siirto tarkoittaisi samalla sitä, että maksutelevisiotoimijat joutuisivat siirtymään uuden lähetysteknologian käyttöön viimeistään vuoden 2017 alusta. Valiokunta pitää aikataulua suhteellisen tiukkana mutta katsoo, että ajankohta on hyväksyttävä kompromissi muun muassa yleisen teräväpiirtotekniikan, matkaviestintoiminnan, maksutelevisiotoimijoiden sekä katsojien tarpeiden välillä.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan matkaviestinkäyttöön suunniteltujen 700 ja 800 megahertsin taajuusalueiden käytöllä saattaa olla vaikutuksia televisiovastaanoton häiriöttömyyteen. Kokonaan näitä häiriöitä ei välttämättä pystytä ehkäisemään. Valiokunta katsoo, että lähtökohtaisesti tulee pyrkiä siihen, että televisiolähetyksiin ei saa syntyä häiriöitä. Valiokunta on pitänyt kohtuullisena, että häiriön aiheuttaja huolehtii tilanteen korjaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä ja vastaa myöskin niistä kustannuk-sista. Valiokunta katsoo mietinnössään, että tästä aiheuttaja vastaa -periaatteesta tulisi luoda yleisemmin taajuuksien häiriötilanteissa noudatettava periaate.

Asiantuntijakuulemisessa tuotiin esille monien televisiotoimijoiden halu lisätä televisiosisältöjen laajakaistajakelua ja peräänkuulutettiin erityisesti ryhmälähetys- eli multicast-tekniikan käyttöönoton tarvetta. Saadun selvityksen mukaan laajakaista-IP-verkkojen kapasiteetti ei käytännössä riitä ilman tämänkaltaista tekniikkaa televisio- tai muun verkon kapasiteetin kannalta haastavan sisällön välittämiseen yhtä aikaa suurille käyttäjäryhmille. Valiokunta pitää tärkeänä, että alan toimijat pyrkivät yhdessä sopimaan ryhmälähetys- tai vastaavan tekniikan käyttöönotosta, teknisestä toteutuksesta ja kustannuksista. Valiokunta katsoo mietinnössään, että mikäli tämä ei lähitulevaisuudessa alan toimijoiden toimenpitein onnistu, on televisiosisällön laajakaistajakelun edistämiseksi mahdollista harkita ryhmälähetys- tai vastaavan tekniikan toteuttamista ja sen kustannusten jakamista koskevaa sääntelyä.

Tulevaisuusvaliokunta korosti lausunnossaan erityisesti televisiotoiminnan keskeistä merkitystä audiovisuaalisen alan työllistäjänä. Liikenne- ja viestintävaliokunta yhtyy myös sivistysvaliokunnan näkemykseen siitä, että sähköisen median viestintäpolitiikan yhtenä keskeisenä tavoitteena tulee olla monimuotoisen ja kotimaisen sisältötuotannon turvaaminen sekä määrällisesti että laadullisesti.

Selonteossa esitetään, että niin sanottujen riippumattomien indie-tuottajien tuotantokiintiötä nostettaisiin nykyisestä 15 prosentista 19 prosenttiin joko lähetysajasta tai ohjelmistobudjetista. Valiokunta on pitänyt kiintiön ehdotettua tasoa hyvänä kompromissina, joka sellaisenaan todennäköisesti edistää kotimaisten tuotantoyhti-öiden kilpailukykyä, työllisyyttä haastavassa markkinatilanteessa.

Koska nykyisten radiotoimilupien voimassaolo päättyy vasta vuonna 2019, on selonteossa käsitelty radiotoimialaa varsin vähän ja radiotoimintaa koskevat arviot tehdään pääosin vasta myöhemmin. Valiokunta katsoo, että perinteisen, koko maan kattavan radioverkon asema tulee olemaan vielä pitkään keskeinen, muun muassa erilaisten poikkeus- ja häiriötilanteiden viestinnän välineenä. Valiokunta pitää erityisen tärkeänä, että selonteon mukaisesti erikseen laadittavassa radiotoiminnan elinvoimaisuuden toimintasuunnitelmassa kiinnitetään erityistä huo-miota paikallisen identiteetin kannalta keskeiseen paikallisradiotoimintaan ja myöskin sen kaupalliseen kannattavuuteen vaikuttaviin tekijöihin.

Nostan esille vielä kaksi selonteon käsittelyssä esiin noussutta näkökohtaa.

Selonteon mukaan televisio-ohjelmistojen siirtovelvoitetta, must carry -periaatetta, jatketaan Yleisradio Oy:n ja yleisen edun kanavien osalta vuoden 2016 jälkeenkin. Liikenne- ja viestintävaliokunta muistuttaa siitä, että eduskunta hyväksyi kesäkuussa 2010 lausuman, jossa edellytettiin, että jos verkko- ja palvelutarjonta vuosien 2011—2016 välisenä aikana kehittyvät tavalla, jota ei voida nyt ennakoida, ja kehitys johtaa tekijöiden tai kansalaisten kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen, hallitus ryhtyy toimenpiteisiin tekijänoikeuslain 25 §:n muutostarpeiden arvioimiseksi. Lausumaan viitaten valio-kunta katsoo, että tällä hetkellä on vielä aikaista päättää siirtovelvoitteen jatkamisesta vuoden 2016 jälkeen.

Toinen asia: Tulevan 800 megahertsin taajuusalueen huutokaupan seurauksena aiheutuva taajuusalueen muutos langattomille mikrofoneille ja muutoksesta aiheutuva kustannus langattomien mikrofonien käyttäjille on aiheuttanut huolta valiokunnassa. Myös tulevaisuusvaliokunta kiinnitti tähän asiaan huomiota lausunnossaan. Liikenne- ja viestintävaliokunta lausui taajuushuutokauppaa koskevan esityksen yhteydessä, mietintönsä 12/2012 yhteydessä, pitävänsä erittäin tärkeänä, että selvitetään pikaisesti mahdollisuus korvata osittain tai kokonaan taajuusalueen muutoksesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset luvanvaraisten radiomikrofonien käyttäjille.

Arvoisa puhemies! Sähköisen median toimiala on todellakin lähivuosina muutosten pyörteissä. Työtä ja viisaita poliittisia päätöksiä tarvitaan, jotta alan toimijoiden toimintaedellytykset pysyvät kohtuullisina, kotimaista sisältöä syntyy ja, ennen kaikkea, jotta kansalaisilla on tasapuolinen mahdollisuus vastaanottaa monipuolista ja laadukasta sisältöä.

Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa mietinnössään eduskunnan hyväksyttäväksi kannanoton, johon sisältyy viisi mietinnön loppuun kirjattua kohtaa. Kyseiset kohdat koskevat katsojien ja kuuntelijoiden tarpeiden ja tasapuolisuuden huomioon ottamista, kotimaisen ohjelmasisällön tarjontaa ja tuotantoa, jakeluteitä koskevien linjausten teknologianeutraalisuuden tarvetta, laajakaistaverkkojen teknistä toteuttamista laajakaista-tv-lähetysten mahdollistamiseksi sekä radiotoimialan, erityisesti paikallisradioiden, toimintaedellytyksiä.

Arvoisa herra puhemies! Tämä liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö on yksimielinen.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Seuraavaksi asunto- ja viestintäministeri Kiurun puheenvuoro, olkaa hyvä, puhuja-aitiosta enintään 5 minuuttia.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! — Uskallan näin sanoa, sillä esitän teille kaikille suuret kiitokset siitä, että olette tehneet työtä ja erittäin nopeaa työtä tämän selonteon käsittelyssä ja tehneet myöskin mahdolliseksi viedä tätä selontekoa eteenpäin.

Olen myöskin erittäin kiitollinen siitä, että valiokunnissa pystyttiin ottamaan kantaa tähän merkittävään suomalaisen sähköisen viestinnän tulevaisuutta linjaavaan asiakirjaan kaikkien muiden kiireiden keskellä. Selonteon nopea käsittely on mielestäni myöskin hieno osoitus siitä, että hallitus ja eduskunta toimivat saumattomassa yhteistyössä ja kaikki kansanedustajat haluavat kantaa kortensa kekoon.

Tulevaisuus- ja sivistysvaliokunta ovat tuoneet keskusteluun mukaan erittäin tärkeitä ja mielenkiintoisia asiakohtia. Vaikka selonteko jo alkuvaiheessa linjattiinkin tiettyihin aiheisiin, on tärkeää käydä keskustelua myös sen ulkopuolelle jääneistä teemoista. Liikenne- ja viestintävaliokunta puolestaan on mietinnössään loistavasti koonnut kaikki uudet asiakokonaisuudet kattavasti yhteen lausunnossaan, ja siellä valiokunnassa on perehdytty erittäin asiantuntevasti kaikkiin yksityiskohtiin. Tämä selonteko on siis ollut erittäin osaavissa ja hyvissä käsissä.

Olen nyt saamassa selonteon hyväksymisen hetkellä eduskunnalta selkeän näkemyksen siitä, miten meidän tulee yhdessä edetä ministeriössä valmisteilla olevan tietoyhteiskuntakaaren jatkotyön kanssa. Tärkeäähän on viedä nämä selonteon linjaukset nyt sitten myöskin lainsäädäntöön, ja sitä kautta tietoyhteiskuntakaari, joka kokoaa kaiken viestinnän alan lainsäädännön yhteen — eli jokaisesta lakikokoelmasta muodostuu sitten iso kaari — on työn alla meillä nyt vielä kevättalven, ja sitä kautta me sitten viestinnän alan lainsäädäntöä hallitusohjelmakirjauksen mukaisesti arvioimme ja siinä sitten otamme nämä selonteon linjaukset huomioon.

Kiitän siis, hyvät kollegat, tästä vankasta pohjasta, jonka tarjoatte myös tuon tietoyhteiskuntakaaren jatkotyön eteenpäinviemisessä.

Minusta on hienoa, että asiaan paneutuminen on nyt kantanut hedelmää. Myöskin jatkossa me näitä tulevaisuuden isoja kysymyksiä yhdessä linjaamme ja sitä kautta voimme olla ylpeitä siitä, että televisiomme on huippuluokkaa niin tarjonnan kuin vapaasti vastaanotettavuuden suhteen.

Erityisen tyytyväinen olen siitä, että liikenne- ja viestintävaliokunta on yhtynyt selonteossa esitettyyn näkemykseen katsojien ja kuuntelijoiden tarpeen asettamisesta ensimmäiselle sijalle selonteon tavoitteita listatessa. On tärkeää siis, että suomalainen viestinnän kuluttaja on ollut etusijalla.

Olemme varmasti kaikki myös yhtä mieltä siitä, että kotimaisten ohjelmien tarjonta on merkittävä suomalaisen kulttuurin ja muun muassa kansallisen identiteettimme yksi tärkeä osoitus myös tulevaisuuden kannalta, ja tämä on selonteossa otettu huomioon. Näin ollen kotimaisen sähköisen median toimintaedellytysten turvaaminen ja kehittäminen tulevat olemaan kattavia peruspilareita tulevissakin toimiluparatkaisuissa sekä lainsäädännössä.

Lopuksi, mutta ei missään tapauksessa vähäisimpänä, haluan vielä korostaa nyt tehtävien taajuuspoliittisten ratkaisujen merkittävyyttä ict:n lisääntyvien kapasiteettitarpeiden sekä tietenkin Suomeen kaivattavan uuden internettalouteen perustuvan kasvun kannalta. Olen erittäin mielissäni siitä, että eduskunnassa nähdään näiden ratkaisujen tärkeys erityisesti, kun me tavoittelemme Suomesta uutta ict-alan kärkimaata, ja tätä kautta se on olennaista myös työllisyyden ja talouskasvun näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Ajattelin, että en lähde nyt yksityiskohtiin, vaan sitten esitettyjen kommenttien ja kysymysten pohjalta käydään yksityiskohtaisempaa keskustelua.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Viime viikolla Applen toimitusjohtaja Tim Cook vihjasi, että Apple julkaisee pian oman teräväpiirtotelevision iTV:n. IPhone, iPod, iTunes ja iPad — näillä Apple on onnistunut muokkaamaan ihmisten tapaa toimia, ja odotettavissa on, että myös omenatelevisio tulee yhdistelemään jotakin jo aiemmin keksittyä.

Olennaista on, millaiseksi määrittelemme valtion roolin suhteessa sähköisen median kehittymiseen. Jos annamme tilaa uusille teknologioille, onko se sama kuin annamme lisää tilaa markkinavoimille? Yhden yrityksen innovaatio voi mullistaa sähköistä mediakenttää enemmän kuin valtiot pystyvät säätelemään. Toisaalta lupamenettelyjen höllentäminen voi johtaa median keskittymiseen entisestään. Teknologian kehittämisessä Suomessa olemme onnistuneet hardware-puolella, mutta nyt olisi kiinnitettävä huomiota enemmän sisältöihin, softwareen ja uusiin innovaatioihin. Esimerkiksi onhan se kansallinen häpeä, että potilastietojärjestelmämme ovat kehitysmaatasolla.

Kuitenkin teknologia on vain teknologiaa. Ei huono televisio-ohjelma ole yhtään sen parempi, vaikka sitä katsoisi Applen televisiosta. Minä kuuluttaisin sisältöjen perään. Teknologiset laitteet ovat aina jonkinlaisia hengentuotteita nekin, mutta ne ovat kuitenkin insinöörityötä. Ne tarvitsevat sielun. Sielu syntyy taiteilijoiden, pelinikkareiden, journalistien työpöydällä, ja ne eivät elä sillä, että painetaan tykkäysnappia netissä. Teknologian kehittyessä on huolehdittava siitä, että tekijänoikeudet myös hoidetaan. Ja tämähän käy hyvin ilmi tässä mietinnössä.

Tämä viestintäpoliittinen ohjelma on hyvä yritys saada kokonaiskuva vauhdissa olevasta luotijunasta. Media-alalla käydään kovaa kilpailua kansainvälisesti, meille tarjotaan edullisesti tai ilmaiseksi ulkomaisia sisältöjä, mutta kotimaiselle tuotannolle on silti se suurin kysyntä, ja sen tekeminen kuitenkin maksaa paljon. Radiolla on suuri merkitys muun muassa kotimaisen musiikin levittäjänä, jos se vain tekisi tätä tehtävää. Yleisradiolla on merkittävä tehtävä sivistäjänä, ja se vahvistaa kansallista identiteettiämme, mutta monipuolisempaa saisi olla kyllä radioiden musiikin soittaminen niin kaupallisella puolella kuin myös Yleisradion kanavilla. Tv-kanavien lähetysajasta indie-tuottajien määräosuutta on hyvä nostaa, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja totesi, ja se on mietinnössä myös mukana. Se työllistää suomalaisia sisällöntuottajia. Kaupallisilta paikallisradioilta vaatisin enemmän, jotta niille voitaisiin lupia myöntää. Niiden ohjelmistojen on oltava enemmän paikallista.

Julkisin varoin tuotettuja sisältöjä tulisi saada nykyisin paremmin käyttöön, se kävi ilmi myös, ja sitä tuossa mietinnössä korostettiin. Tähän varmasti palaamme myöhemmin tekijänoikeusesitysten myötä ensi keväänä.

Yksi ongelma on se, että Yleisradion kanavat ovat vastaanotettavissa nykyisillä päätelaitteilla aina vuoteen 2026 saakka. Jos 700 megahertsin taajuusalue liittyy langattoman laajakaistan käyttöön pikavauhtia jo vuonna 2017, niin myös maksulliset kanavat joutuvat siirtymään tähän uuteen dvb-T2-teknologiaan jo vuonna 2017. Mutta välttämättä viiden vuoden päästä ei kodeissa vielä ole riittävästi tällaisia laitteita, joilla voitaisiin maksu-tv:tä katsoa, ja tämä on yksi ongelma, jonka maksu-tv-yhtiöt ovat tuoneet esille. Tätä täytyy miettiä, olisiko joku kompromissi siinä olemassa.

Muutaman vuoden päästä internetin videolataukset vievät yli puolet kaikesta laajakaistakapasiteetista. Dataliikenne ruuhkautuu, ja todellakin on ehdotettu myös multicastingia ruuhkautumisen estämiseksi. Perinteinen terrestrial-antennijärjestelmä on säilytettävä koko maassa ihan poikkeusolojakin ajatellen. Vaikka 4G-suunnitelmat ovat hyviä — minusta on hyvä, että ministeri on ne tuonut esille — me tarvitsemme kuitenkin edelleen myös valokaapelia, koska siinä on se laaja kapasiteetti vielä kymmeniksi vuosiksi eteenpäin.

800 megahertsin taajuusalueella toimivista mikrofoneista on valitettu kulttuurilaitoksista, että ne joudutaan nyt uusimaan, ja tämä on yksi ongelmakohta, josta täytyisi puhua, ja valtion pitäisi kyllä osallistua näihin kompensaatiokuluihin.

Yksi ongelma, joka tänäänkin viimeksi tuli tietoon, on se, että jo langaton 450-laajakaista aiheuttaa häiriöitä television terrestrial-katselussa. Miten on sitten tulevaisuudessa, jos 700 ja 800 megahertsin taajuusalueet otetaan käyttöön? On kohtuutonta, että tavallinen kansalainen, joka katsoo televisiota jossain maaseudulla, joutuu hankkimaan uudet laitteet. Tuossa juuri kaveri lähetti tietoa, että 400 euroa oli maksanut pelkkä asennus tähän, ja tämä on hankala asia, joka täytyisi ehdottomasti tuoda esille ja korjata, niin että ollaan varmoja siitä, että ei aiheuteta näillä laajenevilla laajakaistoilla ongelmia tavallisille televisionkatsojille.

Joka tapauksessa iso murros on tulossa. Kansalaisten tasavertaiset mahdollisuudet käyttää sähköistä mediaa, se on se idea tässä ohjelmassa. Me kannatamme tätä. Vaikka edustaja Soini sanoi, että me olemme keskustassa niin kovasti tämän hallituksen kannattajia, niin täytyy sanoa, että me olemme tehneet paljon vastalauseita liikenne- ja viestintävaliokunnassa, paljon vastalauseita. (Puhemies koputtaa) Mutta tässä asiassa voimme yhtyä kyllä hallituksen erinomaiseen mietintöön ja itsekin siihen osallistuimme hyvin aktiivisesti.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Viestintä on muuttunut paljon viimeisten vuosikymmenien aikana. Tänä päivänä tuntuu uskomattomalta ajatella, etteivät sähköposti ja kännykkä ole kovinkaan vanhoja keksintöjä. Eri kommunikointivälineet ja -tavat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti ja netin käyttö lisääntynyt. Samalla vaadimme viestimiltä yhä enemmän mahdollisuuksia, nopeutta, laatua ja halpaa hintaa.

Sähköisen median viestintäpoliittinen ohjelma onkin tullut tarpeeseen. Selonteko pureutuu tärkeään seikkaan: sen mukaan tulee taata muun muassa televisio- ja radiotarjonnan laatu ja monipuolisuus sekä turvata kotimaista sisältötuotantoa ja sen toimintaedellytyksiä. Siinä myös arvioidaan tulevaisuuden sääntelytarpeita monesta eri näkökulmasta. Selonteossa yhdeksi lähtökohdaksi asetetaan katsojien asema ja heihin kohdistuvat vaikutukset sekä katsojien tasavertaisuus varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta. Kiinnitän nyt erityistä huomiota viimeksi mainittuun.

Viestintä koskee kaikkia. Siksi sen piiriin pääsy tulee turvata kaikille. Yhdenvertaisuuden näkökulmasta selonteossa oleellista on yleisen edun kanaviin kohdennetut vaatimukset. Niiden on tarjottava muun muassa suomen- ja ruotsinkielistä ohjelmaa, uutisia ja ajankohtaisohjelmia sekä kotimaista draamaa ja dokumentteja. Näiden ohjelmien tulee lähtökohtaisesti olla kaikkien suomalaisten vastaanotettavissa, ja ohjelmistoilta edellytetään ääni- ja tekstityspalveluita.

Yleisradio tuottaa omana tuotantona noin 25 paikkakunnalla alueellista ohjelmaa: laadukasta sisältöä lapsille, palveluita eri kieliryhmille sekä erityisryhmille, hartausohjelmia ja oppimisen palveluita. Ylen velvollisuutta palvella kaikkia katsojaryhmiä tulee vaalia ja sen toimintaa kansallisen mediakasvatustietoisuuden ja mediataitojen edistäjänä lisätä. Erityisen kiitoksen ansaitsee ministeri Krista Kiuru, jonka ansiosta saimme Yle-rahoituksen vakaammalle pohjalle.

Selonteossa kaavaillaan siirtymistä tämänhetkisistä maanpäällisistä televisiolähetyksistä uuteen lähetystekniikkaan vuodesta 2017 alkaen. Uusi lähetystekniikka muun muassa parantaa lähetysten kuvanlaatua ja lisää käytettävissä olevaa lähetyskapasiteettia. Lähtökohtana on, että katsojat voivat itse päättää, koska he siirtyvät teräväpiirtolähetysten katsojiksi. Aikaa olisi ainakin vuoteen 2020 asti ja mahdollisesti tarvittaessa jopa vuoteen 2026. Pidän hyvin tärkeänä tätä katsojien tarpeeksi pitkää siirtymäaikaa, sillä kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta toteuttaa kaikkia vaadittavia toimenpiteitä heti.

Kotimaisella sisällöllä on merkittävä asema musiikin ja audiovisuaalisen kulttuurin alalla. Kotimaisella medialla on myös olennainen rooli työllistäjänä, tiedonvälittäjänä, viihdyttäjänä se-kä sivistäjänä. Lisäksi se rakentaa maailmankuvaamme ja on oleellinen osa vapaata mielipiteen muodostusta. Siksi onkin hyvä, että selonteon mukaan riippumattomien tv-tuottajien määräosuus korotetaan 15 prosentista 19:ään. Tämä parantaa kotimaisten mediayhtiöiden kilpailukykyä sekä lisää kotimaisen sisällön ja tuotannon määrää ja työllistävyyttä.

Suomi on pitkään ollut edelläkävijä sähköisessä viestinnässä. Vastaisuudessa on tärkeää, että pysymme edelleen ajan hermolla. Vastaisuudessa tulee myös toimia niin, että lasten ja nuorten ohjelmat saataisiin tekstitysvelvoitteen piiriin. Lisäksi tekijänoikeuskysymyksiin tulee panostaa. Viimeiseksi haluan todeta, että paikallisradion toimintaedellytyksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota selonteon mukaista toimintasuunnitelmaa laadittaessa.

Arvoisa puhemies! Sähköisen median viestintäpoliittinen ohjelma on laaja ja sen tavoitteet monipuoliset. Käsillä oleva selonteko on onnistunut, ja se vastaa tämän hetken ja tulevaisuuden tarpeisiin. Alati muuttuvassa toimintaympäristössä selonteon suunnitelmia tulee kuitenkin tarkistella määräajoin ja tarvittaessa tehdä muutosliikkeitä.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Televisio on arjessamme merkittävässä roolissa. Suomalainen viettää päivittäin edelleen keskimäärin noin 3 tuntia television äärellä. Perinteinen televisiovastaanotin on tällä hetkellä yleisin televisiosisällön katseluväline kotitalouksissa, vaikkakin uudenlaisten median kulutukseen käytettävien päätelaitteiden painoarvo on kasvussa, kuten kaikki hyvin tiedämme. Televisiovastaanottimia on Suomessa noin 4,1 miljoonaa, ja vastaanotin löytyy tilastojen mukaan yli 90 prosentista suomalaisista kodeista. Kyse on siten kokonaisuutena mediasta, jota koskevilla poliittisilla ratkaisuilla on vaikutuksia lähes kaikkien kansalaisten arkielämään.

Selonteon valiokuntakäsittelyssä on vahvistunut näkemys siitä, kuinka sähköisen median viestintäpolitiikan yhtenä keskeisenä tavoitteena tulee olla monimuotoisen ja kotimaisen sisältötuotannon turvaaminen määrällisesti ja laadullisesti.

Yleisradio on suomalaisista mediayhtiöistä ainoa, jolla on kattavaa omaa tuotantoa. Se tuottaa omana tuotantona muun muassa alueellista ohjelmaa 25 paikkakunnalla, palveluja eri kieliryhmille sekä erityisryhmille, laadukasta sisältöä lapsille, hartausohjelmia ja oppimisen palveluita. Onkin tärkeää, että Yleisradion rahoitusuudistuksen tuottama kasvava taloudellinen liikkumavara suunnataan lisääntyvässä määrin kotimaisen sisällön ja ohjelmien hankkimiseen. Tämän vuoksi Yleisradion hallintoneuvostossa päätimme viime huhtikuussa, että kuluvan vuoden tasosta yhtiö lisää vuoteen 2015 mennessä rahallisesti 30 prosentilla ohjelmaa ja palveluostoja kotimaisilta tuotantoyhtiöiltä.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunnan lausunnossa on kiinnitetty huomiota muun muassa mainonnan osuuteen erityisesti radion lähetysajassa. Televisio- ja radiolaissahan säädetään, että radion lähetysajasta saa olla mainontaa enintään 10 prosenttia ja vastaava luku on televisiossa 20 prosenttia. Kansallinen radiomainonnan aikarajasäännös on myös kansainvälisesti vertailtuna poikkeuksellisen tiukka. Koska radiotoimialan ainoa tulonlähde on mainosmyynti, niin tiukka mainonnan määrällinen rajoittaminen heikentää radiotoimialan kehitystä ja mahdollisuuksia tarjota monipuolisesti laadukkaita radiosisältöjä. Tulevaisuusvaliokunta katsookin, että radiomainonnan aikarajasäännöstä on muutettava. Sekä radiota että televisiota tulee kohdella yhdenvertaisesti eli niin, että molempien medioiden lähetysajasta saa olla mainontaan enintään 20 prosenttia.

Puhemies! Työllisyyden näkökulmasta merkittävä mahdollisuus piilee myös ulkomaisten tuotantojen houkuttelemisessa Suomeen. Kansainvälisiin tuotantoihin liittyen maailmalla ovat viime vuosina yleistyneet valtioiden julkisella tuella rahoitetut kannustinjärjestelmät, joilla houkutellaan ulkomaisia tuotantoyhtiöitä tuottamaan tai kuvaamaan elokuvia ja televisiodraamasarjoja omaan maahansa. Toiminnan tarkoituksena on vahvistaa alan infrastruktuuria, osaamista ja työllisyyttä. Esimerkiksi EU:n alueella nämä kannustinjärjestelmät ovat hyvin yleisiä. Suomessa tällaista järjestelmää ei ole, mistä johtuen osa suomalaisista tuotannoista on jo siirtynyt kannustimia tarjoaviin maihin. Tällä voi jatkuvana suuntauksena olla kielteisiä vaikutuksia suomalaiseen audiovisuaalisen alan työllisyyteen ja infrastruktuuriin sekä tuotantoyhtiöiden rakenteeseen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on siksi esittänyt audiovisuaalisen kulttuurin poliittisissa linjauksissa lokakuussa, että Suomen tulisi pyrkiä löytämään keinot kehittää audiovisuaalisen alan kannustinjärjestelmä. Tulevaisuusvaliokunta kiirehtii opetus- ja kulttuuriministeriötä valmistelemaan yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa esityksen kannustinjärjestelmän kehittämisestä.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Selontekoon sisältyvä Sähköisen median viestintäpoliittinen ohjelma on ajankohtainen ja tärkeä. Mediakenttä on jatkuvan muutoksen kohteena, mikä näkyy parhaiten median kansainvälistymisen ja suurten kansainvälisten toimijoiden tulemisena markkinoille. Myös internetin käytön huomattava lisääntyminen, perinteistä mediaa haastavien palvelujen kehittyminen ja kaiken tiedonvälityksen nopeutuminen ja sen vaatimusten tiukentuminen haastavat alaa. Selonteon yhteisenä tavoitteena on turvata muuttuvassa toimintakentässä kotimaisen sähköisen median toimintaedellytyksiä ja ylläpitää laadukasta, monipuolista ja moniarvoista televisio- ja radiotarjontaa.

Selonteolla pyritään luomaan edellytyksiä erityisesti maanpäällisen television toiminnalle ja taajuuksien tehokkaalle käytölle. Tavoitteena on myös arvioida tulevaisuuden sääntelytarpeita sekä kuluttajakäyttäytymisen, alan markkinakehityksen että teknisen kehityksen näkökulmasta. Nykyisten verkko- ja ohjelmistolupien voimassaolo päättyy vuoden 2016 lopulla, mikä tekee osaltaan ajankohtaiseksi tehdä tässä vaiheessa pitkälle maanpäällisen television tulevaisuuteen vaikuttavia ratkaisuja.

Sivistysvaliokunnan mukaan selonteko on hyvistä tavoitteista huolimatta varsin teknologiapainotteinen. Sisältyyhän hallitusohjelmaan myös tavoite tukea taiteen ja kulttuurin sisällön luomista ja tehokasta levittämistä. Lisäksi ohjelmassa mainitaan kulttuuriyrittäjyyden ja luovien alojen työpaikkojen syntymisen tukeminen sekä kulttuuriviennin ja luovien alojen markkinointiosaamisen edistäminen. Nämä näkökohdat olisivat voineet näkyä laajasti myös selonteossa.

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta pitää erittäin tärkeänä, että Yleisradio Oy:n rahoitusuudistuksen tuottama kasvava taloudellinen liikkumavara suunnataan lisääntyvässä määrin kotimaisen sisällön ja ohjelmien hankkimiseen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan vuonna 2011 kaikista Ylen tv-kanavien kotimaisista ensilähetyksistä lähes kolmannes oli ulkopuolisten kotimaisten tuotantoyhtiöiden ohjelmia. Yleisradion hallintoneuvosto päätti viime keväänä, että vuoden 2012 tasosta yhtiö lisää vuoteen 2015 mennessä rahallisesti 30 prosentilla ohjelma- ja palveluostoja kotimaisilta tuotantoyhtiöiltä. Ostot olisivat tuolloin noin 21—24 miljoonaa euroa. Lisäksi pidimme valiokunnassa tärkeänä, että tämän jälkeenkin kotimaisten ohjelmistohankintojen määrää kasvatetaan pitkäjänteisesti.

Kotimaisten riippumattomien tuottajien kannalta myös kaupallisten tv-yhtiöiden toimintakyvyn turvaaminen on tärkeää. Kaupallisilla kanavilla vuonna 2011 kotimaisilta, riippumattomilta tuottajilta tilattujen ohjelmien esitystuntimäärät ja vastaavasti näiden prosenttiosuus eurooppalaisesta riippumattomasta tuotannosta vaihteli 20 prosentista 83 prosenttiin.

Yleisradio on toisin sanoen suomalaisista mediayhtiöistä ainoa, jolla on kattavasti omaa tuotantoa. Ilman omaa tuotantoa Yleisradio ei edes voisi hoitaa palveluja, jotka sille on määritetty laissa. Meidän päättäjien, niin Ylessä kuin täällä eduskunnassakin, on huolehdittava siitä, että kotimaiset tekijät todella saavat riittävän korvauksen tekemästään työstä. Vain näin alan kotimainen tuotanto voi hyvin tulevaisuudessa. Tässä mielessä olisin jäänyt kaipaamaan selonteolta napakampaa otetta myös alan tekijänoikeuskysymyksiin.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Sähköisellä medialla on yhteiskunnan kannalta erittäin suuri merkitys. Sosiaalisen ja kulttuurisen merkityksen lisäksi sähköisen median alalla on huomattava määrä yritystoimintaa ja paljon työpaikkoja. Hyvä, että ministeriö linjaa nyt tärkeimmät tarpeet alan kehittämiseksi. Myös nämä työpaikat tarvitaan tulevaisuudessa.

Selonteon mukaan tavoitteena on laadukkaan sisällöntuotannon turvaaminen. Julkinen sektori tietysti tuottaa sisältöä Yleisradion kautta, mutta vieläkin paremmin sisällöntuotantoa voidaan tukea luomalla kaikille alan toimijoille hyvät kasvun edellytykset valtiovallan puolelta. Radion ja television merkityksen vähentyessä tämä tarkoittaa ennen kaikkea langattoman laajakaistan tarpeen arvioimista oikein, mieluummin vaikka yläkanttiin. Alalla on vielä paljon hyödyntämätöntä liiketoimintapotentiaalia.

Vaikka tämä selonteko jättääkin tekijänoikeuskysymykset huomioimatta, on silti syytä todeta, että sähköisen median tulevaisuutta Suomessa tulevat määrittämään hyvin voimakkaasti tekijänoikeudet. Hallitus on linjannut terveen kilpailun edistämisohjelmassa, että nykyinen tekijänoikeuslainsäädäntö estää tai rajoittaa kilpailua. Tekijänoikeuksilla suojattua aineistoa ei tällä hetkellä päästä hyödyntämään tehokkaasti. Nyt tilanne on esimerkiksi musiikkimaailmassa se, että suomalaiset yritykset eivät voi tarjota musiikkipalveluita, sillä sisällön lisensioiminen on liian kallista ja työlästä.

Digitaalinen maailma muuttuu nopeasti, ja lainsäätäjän täytyy pysyä perässä. Sisällöntuotannon maailmassa tämä tarkoittaa sitä, että tekijänoikeuksien alaisen sisällön lisensioinnin tulee olla tulevaisuudessa helpompaa, niin että oikeuden haltijoiden asemaa ei heikennetä. Terveen kilpailun edistämisohjelmassa linjataan, että ensi vuoden aikana tekijänoikeusjärjestöjen asemaa tarkastellaan myös kilpailupoliittiselta kannalta.

Arvoisa puhemies! Selonteossa mainitaan, että tulevaisuuden tarpeita tullaan katsomaan kuluttajakäyttäytymisen näkökulmasta. Tämä onkin hyvin tärkeää, sillä uusien jakelukanavien avautuminen voi muuttaa kuluttajien tottumuksia hyvinkin nopeasti. Vaikka perinteinen televisio on edelleen suosittu media, sovellusten kehittyessä television valta-asema voi murentua seuraavan vuosikymmenen aikana. Erilaisten käyttäjäryhmien tarpeet tulee huomioida ajoissa, jotta valtio ei rajoituksillaan ole päättämässä kuluttajan puolesta tavoista, joilla esimerkiksi tule-vaisuudessa televisio-ohjelmia katsotaan. Vaihtoehdot pitää jättää auki, niin että kuluttajilla on aidosti mahdollisuus päättää ja kaupallisilla toimijoilla on mahdollisuus riittävään kilpailuun. Kyse on viime kädessä perustuslaillisista oikeuksista ennen kaikkea sananvapauteen ja elinkeinovapauteen liittyen.

Arvoisa puhemies! Yksi ongelmakohta on selonteossa mainittu alaikäisten suojelu. Ilta-aikaan esitetyt lapsille sopimattomat ohjelmat ovat nähtävissä vapaasti televisiokanavien nettisivuilta, eikä palveluntarjoaja varmista katsojan ikää millään tavalla. Ilmiö tulee korostumaan tulevaisuudessa, koska television jälkilähetykset ovat nykyistä paremmin saatavilla. Tätä ongelmaa ministeriön olisi syytä pohtia ajoissa, jotta sopimattoman sisällön katsomista voitaisiin rajata ja jotta ala pystyisi varautumaan esimerkiksi tunnistusmenetelmien käyttöönottoon.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa puhemies! On tarpeen todeta, että käsittelyssä oleva Sähköisen median viestintäpoliittinen ohjelma on todella merkittävä. Ohjelma pyrkii katsomaan huomista edemmäs: ulottuvuus yltää aina vuoteen 2026. Suomi on ollut sähköisessä viestinnässä edelläkävijä, ja tämä menestys on ollut mahdollinen edistyksellisen viestintäpolitiikan ansiosta, jota jatketaan tällä kyseisellä ohjelmalla.

Lähtökohtana on ollut asiakaslähtöisyys. On siis todella hienoa, että ohjelma huomioi katsojan ja kuulijan. Itse näen tärkeänä, että niin sanotuilla yleisen edun kanavilla turvataan riittävän laaja ja laadukas sisältötarjonta koskien erityisesti kotimaisen ohjelmatarjonnan turvaamista, jolla on merkitystä muun muassa kansalliselle identiteetille. Suomalaisen kulttuurin edistäminen ja säilyttäminen on tärkeää.

On myös huomattava mediakasvatuksen tarve niin lasten kuin koko väestön osalta. On hyvä, että sivistysvaliokunta on lausunnossaan nostanut esille myös lastensuojelulliset näkökulmat, mikä on sähköisen median käytössä erittäin tärkeä asia huomioitavana.

Tämä ohjelma luo edellytyksiä maanpäällisen television kehittymiselle hallintoa keventämällä ja televisiomarkkinoiden kilpailua lisäämällä. Yhtä lailla erittäin tärkeää on radiotoiminnan toimintaedellytysten turvaaminen, jotta tarjonta olisi monipuolista ja kuulijoille vaihtoehtoja tarjoavaa.

Ylipäätänsä on siis todettava, että on hyvä, että käsittelyssämme on kauas luotaava ohjelma, jonka turvin voimme pitkäjänteisesti pitää Suomea myös jatkossa edelläkävijöiden kärkijoukossa tässä muuttuvassa viestinnän maailmassa.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan kiittää ministeriä ripeästä ja tuloksellisesta toiminnasta viestintäpolitiikan puolella. Ministeri on lähtenyt ripeästi viemään näitä esityksiä eteenpäin ja seuraa hyvin pitkälle tätä yhteiskunnan kehitystä.

Sähköisen median ja viestintäpoliittisen ohjelman yhteistavoitteena on turvata kotimaisen sähköisen median toimintaedellytyksiä ja ylläpitää laadukasta, monipuolista ja moniarvoista televisio- ja radiotarjontaa. Tavoite on tärkeä ja kannatettava. Samalla meidän on huomattava se, että mediatekniikka etenee huimaa vauhtia, ja sen vuoksi selontekokin on kovin teknologiapainotteinen.

Mielestäni selonteko tunnistaa keskeiset viestintämarkkinoiden muutoshaasteet ja ohjelman tavoite on oikein asetettu. Sähköisen median teknologiaympäristön nopean muutoksen vuoksi on tärkeää huomioida koko Suomi tasapuolisesti ja muun muassa lasten oikeudet ja lastensuojelun näkökulmat. Mediamyllerryksen ohessa on tärkeää korostaa, että antenniverkko on ainoa valtakunnallisesti lähes täysin kattava jakeluverkko ja se mahdollistaa katsomisen myös monille suomalaisille tärkeissä loma-asunnoissa. Maantieteellisestä kattavuudestaan ja ihmisten tavoitettavuudesta johtuen antenniverkolla on ehdottoman tärkeä merkitys tasa-arvoisuuden toteutumisessa, ja antenniverkon toiminta on turvattava riittävän pitkälle tulevaisuuteen.

Arvoisa puhemies! Poliittisessa päätöksenteossa on tärkeää huomioida kaikkien sähköisen median toimijoiden tulevaisuuden toimintaedellytykset ja erityisesti kuluttajien tarpeet ja etu. Tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että sähköisen median tulevaisuudesta tehtävien päätösten keskiössä tulee olla myös kuluttajiin kohdistuvat kustannus- ja muut vaikutukset. Koska median toimintaympäristö muuttuu todella nopeasti ja kilpailu kovenee, on tärkeää huomioida, että ohjelman tavoitteen mukaisesti kotimaisen sisältötuotannon elinvoimaisuus ja kilpailukyky turvataan. Tämä edellyttää toimia sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.

Arvoisa puhemies! Muutoksissa on tärkeää huomioida kuluttajat, tässä tapauksessa median katsojat. Uuteen tekniikkaan siirryttäessä on aivan olennaista huolehtia kattavasta tiedottamisesta. Television katsojien kannalta on erityisen tärkeää tietää hyvissä ajoin niistä ratkaisuista, jotka voivat vaikuttaa muun muassa kodin laitehankintoihin. Kun nyt kehitetään tv:n toimintaa, on tärkeää kehittää myös taajuuspolitiikkaa matkaviestinnän puolella, niin kuin ollaan tekemässä. Mobiiliyhteyksiä parannetaan 800 ja 700 megahertsin taajuuksilla, joilla parannetaan harvaan asuttujen alueiden tarjontaa ja toimintamahdollisuuksia. Tällä tavalla vastataan ihmisten tulevaisuuden toiveisiin ja tarpeisiin.

Pidän erittäin kannatettavana ja tarpeellisena, että selonteon mukaisesti asetettava kokoonpanoltaan laaja-alainen työryhmä valmistelee kesään 2013 mennessä yksityiskohtaisen uuteen teknologiaan siirtymisen suunnitelman. On tärkeää, että vapaasti vastaanotettavia lähetyksiä lähetettäisiin siirtymäajan aikana vuodesta 2017 alkaen rinnakkain sekä nykyisellä dvb-T- että uudella dvb-T2- teräväpiirtolähetykset mahdollistavalla lähetystekniikalla. — Tämä ei todellakaan kerro kansalaisille paljon yhtään mitään. — Tämä on todella katsojien etujen toteuttamisen näkökulmasta oikeaan osunut ratkaisu. Lähtökohtana pitää olla, että kansalaisille uuden tekniikan käyttöönotosta aiheutuvat negatiiviset vaikutukset pyritään minimoimaan ja kansalaisilla tulee olla aito valinnan mahdollisuus siihen, milloin he haluavat siirtyä teräväpiirtolähetysten käyttäjiksi.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on mainittu, niin tämä Sähköisen median viestintäpoliittinen ohjelma on teknologiaa, enkä ryhdykään niistä niin sanotuista nippelihommista puhumaan — ne ovat näiden valiokuntien asianomaisten jäsenten tehtävänä — eli puhun vain yleisesti.

Selonteossa arvioidaan kokonaisuutena antenniverkossa toimivan television tulevaisuutta, markkinakehitystä ja nykyisen toimilupajärjestelmän kehittämistarpeita. Lisäksi halutaan taata televisio- ja radiotarjonnan laatu ja monipuolisuus sekä kotimaisen sisällöntuotannon säilyminen. Edelleen liikenne- ja viestintäministeriö mainitsee, että selonteossa ehdotetaan, että Yleisradion ja yleisen edun kanavien eli kaupallisten pääkanavien ohjelmaa voi seurata nykyisillä standarditelevisioilla vuoteen 2026 saakka kahdessa kanavanipussa. Siirtyminen kokonaan teräväpiirtotekniikkaan tapahtuu vaiheittain, ja lähes kaikkien nykyisten verkko- ja ohjelmistolupien voimassaolo päättyy vuoden 2016 lopussa. Kun tällaisia tulee, niin aina on muistettava, että median käyttäjien asema ja tasapuolisuus tulee pystyä turvaamaan sähköisen median markkinoiden muutoksista ja tekniikan kehittymisestä riippumatta.

Arvoisa puhemies! Kun Yleisradion rahoitus hoidetaan tulevaisuudessa veromuotoisella mediamaksulla, tulee myös ohjelman tarjonnan niin television kuin radionkin puolella olla tasapuolisen kattavaa. Varsinkin Yleisradion ja television tulee panostaa entistä enemmän kotimaiseen ohjelmatarjontaan. Mainostuloillakin ohjelmistoa lähettävien mediatahojen tulee kuitenkin sopeutua ohjelmistosääntelyyn, jossa ihmisten moraalista, uskonnollista tai eettistä arvopohjaa ei tarkoituksellisesti kyseenalaisteta.

Kehitys kehittyy, näin sanotaan, ja niin pitää ollakin. On hyvä, että uuden teknologian käyttöönotossa kuljetetaan rinnalla mahdollisuutta pitäytyä vanhassa tekniikassa. Toivotaan sähköiseltä medialta pitkäjänteistä suunnittelua ja tulevien suunnitelmien kertomista niin, että kuluttajat voivat varautua esimerkiksi laitehankinnoissaan tulevaan. Välttämättä eivät laitekauppiaat aina kerro kaikkia tulevia suunnitelmia varastoon jäävien laitemallien pelossa.

Tärkeänä ainakin tuolla laajoilla maaseutualueilla pidämme mediatarjonnan ja vastaanotto-olosuhteiden tasapuolista kehitystä. Maksajina kuitenkin olemme tasavertaisia.

Arvoisa puhemies! Kun yli 10-vuotiaiden lasten ajasta jopa kolmasosa kuluu television katselussa, on television ohjelmatuotannolla suuri vastuu lasten kasvussa ja kehityksessä. Niin kuin lapsiasiavaltuutettu lausunnossaan korostaa, tulee kiinnittää erityistä huomiota ohjelmistojen ikärajoitteisiin. Erityisesti huomioitavaa on lisääntyvä netinkäyttö ja sen valvonnan vaikeus. Ei liene nykyteknologialla mahdotonta tunnistaa ohjelman käyttäjän mahdollinen alaikäisyys.

Television ohjelmistossa on selkeää lipsumista yhä sallivampaan suuntaan jo alkuillan ohjelmistossa niin moraalittomien kuin väkivaltaistenkin ohjelmien osalta. Näiden seuraukset näkyvät nyt ja tulevaisuudessa erilaisena häiriökäyttäytymisenä muun muassa kouluissa. Ensisijainen vastuu on tietysti vanhemmilla, mutta ohjelman tarjoajan tulee kantaa oma vastuunsa. Sivistysvaliokunta on oikein korostanut, että median käyttökulttuurin muuttuessa sisällöntuottajien tulisi ottaa aiempaa suurempi vastuu laadukkaiden ohjelmasisältöjen suuntaamisesta lapsille. Ikärajojen ja sisältösymbolien tulee olla näkyvästi esillä, ja niiden merkityksestä pitää muistuttaa katsojia jatkuvasti. Sisällöntuottajien ja mediakasvatusta toteuttavien tahojen tulisi jatkossa tehdä entistä enemmän yhteistyötä mediakasvatuksen edistämiseksi.

Ylen radiokanavat, joiden tehtävä on toimia koko kansan mediatiedottajana, ovat unohtaneet lähes täysin lapsikuuntelijat. Ylen radiokanavilla on vain 0,5 prosenttia lapsille suunnattua ohjelmaa. Alle kouluikäisiä lapsia on noin 9 prosenttia, joten ollaan kaukana tasapuolisesta tarjonnasta. Erityisen huomiota herättävää on lasten musiikkiohjelmien puuttuminen. Ohjelmien tuottajat perustelevat sitä sillä, että musiikkiohjelmia tulee muilta kanavilta. Tulee kyllä, aikuisten musiikkia, mutta tarjonnan pitää olla tasapuolista ja ikäryhmät huomioivaa.

Paikallisradiot ja niiden (Puhemies koputtaa) ohjelmatarjonta ovat usein joustavia ja kunkin alueen kuuntelijoille suuntautuneita. (Puhemies: 5 minuuttia!) — Kohta loppuu. — Tämän toiminnan taloudellisia edellytyksiä tulee edelleen ylläpitää. Myös paikallisradiolupien on oltava säänneltyjä niin, ettei muodostu epätervettä kilpailijaa vastuullisesti toimivalle alan yrittäjälle. Paikallisradioilla tulee myös olla tiukat eettiset säännöt ohjelmiston tasosta niin, että sitä koskevat samat sääntelyt kuin Yleisradion kanavia.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Sähköisen median viestintäpoliittisen ohjelman tulee olla itse päivittyvä, eli sen tulee elää nopean teknisen kehityksen mukana.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa puhemies! Kaukana, hyvin kaukana, ovat ne ajat, jolloin Suomessa oli yksi tai kaksi televisiokanavaa. Silloin poliittiset ryhmät vahtivat tarkoin Yleisradion toimintaa ja suurin poliitikon onni oli päästä mukaan tv-keskusteluun, jossa tosin lisäksi oli vaalien alla vielä omat karanteenisäännöksensä.

Muistan, miten nuorena Tampereen yliopiston tiedotusopin opiskelijana laadin erään kansalaisjärjestön päättäjiä varten omaehtoisen muistion. Siinä kaavailin uutta yleisradiomallia Suomeen. Sen pääajatus taisi olla kotoisin lähinnä Hollannista. Ajattelu perustui julkisesti säänneltyyn ja julkisesti rahoitettuun useamman erilaisen toimijan järjestelmään.

Tänään keskeisiä vaatimuksia julkisen vallan mediapolitiikalle on ainakin kaksi. Ensinnäkin poliittisten päättäjien tulee olla tasapuolisia suhteessa toimijoihin, ja toiseksi heidän tulee olla tasapuolisia suhteessa teknologioihin. Vain näin kuluttajan etu toteutuu.

Arvoisa puhemies! Jos nimeämme tuon alussa kuvaamani sähköisen mediamaailman eräänlaiseksi yhdensuuntaistamista ihannoivaksi ajaksi, niin tänään kohtaamme hyvin moniarvoisen suomalaisen mediamaailman. Tapahtunutta muutosta ja tätä tilannetta tukevat sekä teknologian raju muutos että välineiden monilukuisuus sekä tietysti kulttuurimme erilaisten ajattelutapojen lukuisuus. Teknologian näkökulmasta katsottuna käytössä on parikymmentä perinteistä televisiokanavaa sekä suurin piirtein yhtä monta valtakunnallista radion taajuuskokonaisuutta ja paljon muita teknisiä välineitä.

Sivistysvaliokunta aivan oikein arvioi selonteon varsin teknologiapainotteiseksi. Sivistysvaliokunnan lausunto nostaa esille näkökulmia, joista haluaisin aivan erityisesti korostaa lasten oikeuksia ja lastensuojelullisten näkökulmien esille tuomista ja toteuttamista.

Kuvaamani muutoksen kautta emme ehkä sittenkään ole päässeet aivan parhaaseen maaliin ja toimintatapaan. Mielestäni turvallinen ja toimiva mediamaailma sittenkin korostaa yhteisöllisyyttä. Se on toimiva vaihtoehto yhdenmukaistamisen ja loputtoman moniarvoisen maailmankuvan välillä.

Teknologia on sinänsä arvovapaata, mutta samalla on syytä korostaa meidän kaikkien oikeutta turvalliseen elämään. Teknologian käytöllä tätä oikeutta voidaan vahvistaa tai heikentää. Kuvaohjelmien tarkastuksesta on jo kauan sitten luovuttu, mutta lapsia suojaava ikäjärjestelmä on edelleen tarpeen. Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskukseenkin valitustyötä tarvitaan. Ehkä tätäkin tärkeämpi on tarve ajantasaiseen mediakasvatukseen kouluissa ja koko kansalaisyhteiskunnassa.

Arvoisa herra puhemies! Kun teknologia on vapauttanut meidät useimmista tiedon ja viestimisen rajoista ja esteistä, on entistäkin enemmän korostettava hyvän toimitus- ja toimittamistavan periaatteita. Totuus, oikeus ja tasapuolisuus ovat arvoja, jotka korostuvat nopean ja käytännössä rajattoman tiedonkulun maailmassa. Samalla meidän on nostettava tämän tarkastelun keskukseen ihmisarvon kunnioittaminen.

Parhaan tiedonvälityksen kriteeri ei voi olla saavuttavuus, räväkkyys ja säälimätön totuuden paljastaminen, vaan siihen liittyy myös valokeilaan asetettavan henkilön ja asian integriteetin arvostaminen. Totuuden noudattaminen ja esille tuominen yhdessä lähimmäisen kunnioittamisen kanssa ovat aika hyviä periaatteita positiivisen ja tosiasioita kaihtamattoman mediatyön perustaksi.

Mietintö ja siinä olevat lausunnot aivan oikein nostavat esille kysymyksen tekijänoikeuksista. Tämä on ulottuvuus, joka ilman asiallista sääntelyä ja lainsäädännön turvaa laiminlyödään. On selvää, että tiedon tuottamisessakin työntekijä on palkkansa ansainnut. Toisaalta eräitä yksityiskohtia varmaan on syytä miettiä tai jopa päivittää, kuten tulevaisuusvaliokunta toteaa, esimerkiksi luokkaopetuksen kohdalla. En tiedä, onko kaikilta osin mahdollista määritellä sitä ei-julkiseksi toiminnaksi, mutta määritteitä kannattaa kyllä arvioida.

Samaan varsin tärkeiden asioiden kategoriaan lasken oikeutetun vaatimuksen kotimaisen ohjelmatuotannon turvaamisesta. On pidettävä selkeästi kiinni tiettyjen perustoimintojen maksuttomuudesta katsojan ja kuuntelijan kannalta. Tähän hyvän perustan antaa nyt käyttöön tuleva yleisradiomaksu.

Arvoisa herra puhemies! Tulevaisuusvaliokunta aivan oikein toteaa, että viestintäpolitiikkaa ei voi tehdä vain taloudellisilla ja teknologisilla perusteilla. Siirtyessämme ehkä vuonna 2026 teräväpiirtotelevisioihin meidän tulee vahvasti muistaa myös selkeät arvoperusteiset ratkaisut. Tiedonvälittäjäkin kohtaa kaksi tärkeää haastetta: rakastaa totuutta ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään. Uskon, että siinä on aika hyvä pohja mediatoiminnalle sähköisen nopeassa maailmassammekin.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Viestintäteknologian nopea kehitys peittää helposti radion aseman ja sen tosiasian, että radio tavoittaa päivittäin lähes 80 prosenttia suomalaisista eli se on kansalaisten arjen kannalta edelleen hyvin tärkeä media. Musiikin kannalta radio on ollut perinteisesti aivan keskeinen jakelukanava, vaikkakin internetin erilaiset musiikin jakelupalvelut ovat osin vähentäneet tätä merkitystä joidenkin käyttäjäryhmien osalta.

Selonteossa esitetyt toimilupiin ja taajuushallinnon uudistamiseen liittyvät toimenpiteet koskettavat myöskin radiotoimintaa. Muilta osin nimenomaisesti radiotoimintaa on selonteossa käsitelty varsin vähän, ja se on mielestäni koko selonteon suuri puute. Sen takia liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö on positiivinen kannanotto. Valiokunta pitää radiotoiminnan toimintaedellytysten turvaamista ja analogisen radioverkon ylläpitämistä ja kehittämistä myös jatkossa erittäin tärkeänä. Selonteon mukaan kuluvalla toimilupakaudella laaditaan toimintasuunnitelma radiotoiminnan elinvoimaisuuden turvaamiseksi, ja juuri tämän toimintasuunnitelman valmistelun kannalta valiokunnan kannanotot ovat tärkeitä pitää esillä ja muistaa ohjaamassa tuota valmistelua.

Valiokunta pitää myös hyvin tärkeänä, että toimintasuunnitelmassa otetaan huomioon muun muassa radion monikanavaisuuden tarjoamiin mahdollisuuksiin liittyvät kysymykset ja ei-kaupallisten, periaatteellisesti hyvin tärkeiden, muun muassa erilaisia väestöryhmiä palvelevien yhteisöradioiden toimintamahdollisuudet.

Valiokunta toteaa aivan oikein, että vaihtoehtoisilla jakeluteillä tulee erittäin todennäköisesti olemaan huomattava merkitys radion pidemmän aikavälin tulevaisuuden kannalta. Yhteisöradioliikkeen, voi sanoa, vuosikymmenten aktivistina pidän valiokunnan toteamusta merkittävänä etappina myös yhteisöradioliikkeen kannalta tässä maassa. Ja edelleen haluan korostaa ja toivoa, että nämä valiokunnan kannanotot ohjaavat tätä radiotoiminnan elinvoimaisuuden turvaamista koskevaa toimintasuunnitelmaa ja sen laatimista.

Suomessa yhteisöradiot toimivat kaupallisten radioiden rinnalla samanlaisten toimilupaehtojen alaisina toisin kuin monissa EU-maissa, joissa ei-kaupallisten yhteisöradioiden erityinen luonne on tunnustettu lainsäädännössä ja valtioiden tukipolitiikassa. Esimerkiksi Ranskassa toimii noin 600 vapaata yhteisöradiota, jotka saavat tukea kansallisesta viestinnän tukirahastosta. Saksan liittotasavallassa on olemassa säännöllinen yhteisömedian taloudellinen tuki, samoin Englannissa ja Itävallassa. Myös muissa Pohjoismaissa valtiot tukevat yhteisöradioita merkittävästi.

Suomessa yhteisöradiot toimivat niukoin taloudellisin resurssein. Liikenne- ja viestintäministeriö ei ole juuri tukenut meillä toimivia yhteisöradioita. Suomalaiset yhteisöradiot toimivat pääasiassa kansalaisjärjestöjen ja vapaaehtoisten ohjelmantekijöiden voimin. Yhteisöradion sisällöntarjonta ja lähetysformaatti — siis puheohjelmat, toimitetut musiikkiohjelmat ja maahanmuuttajia palvelevat eri kielillä lähetetyt ohjelmat jne. — eivät todellakaan sovellu mainonnan kaupallisiin intresseihin. Siksi yhteisöradiot eivät voi tukeutua mainostuloihin. Sen takia on aivan välttämätöntä, että myös Suomessa yhteisöradioiden status tunnustetaan ja niiden toimintamahdollisuudet turvataan, kuten tässä valiokunta aivan oikein vaatii.

Thomas Blomqvist /r:

Ärade herr talman! Elektroniska medier är en bransch i konstant förändring. Tekniken går hela tiden framåt, ibland med snabba ryck, och det är svårt att förutspå vad som komma ska. Trots det, eller kanske just på grund av det här, är det mycket välkommet att regeringen kommer med en redogörelse som samlar alla de här frågorna och tar fasta på helheten. Tack också till ministern för ett väl utfört arbete.

Det är viktigt att vi funderar på hur de olika aktörerna på marknaden kunde, och borde, samordna delar av sin verksamhet för att ur konsumentens perspektiv uppnå bästa möjliga resultat. Även om redogörelsen mycket långt kan te sig teknisk handlar det om rätten till information. Det handlar om service, om jämlikhet och om fostran. Vi utvecklar tekniken och tekniken utvecklar oss och hela samhället.

Herr talman! Som det står i redogörelsen, är den huvudsakliga målsättningen med rapporten att "trygga de inhemska elektroniska mediernas verksamhetsförutsättningar och upprätthålla ett högklassigt, mångsidigt och pluralistiskt tv- och radioutbud". Kommunikationsutskottet har redan i tidigare sammanhang poängterat Yle:s unika roll gällande den inhemska programproduktionen.

Även i det här sammanhanget är det viktigt att understryka hur betydelsefullt det är att programproduktionen på våra båda språk, finska och svenska, garanteras. Eftersom den svenskspråkiga målgruppen är för liten för att egentligen alls intressera kommersiella aktörer, faller det väldigt långt på Rundradions axlar att erbjuda elektronisk media på svenska.

Enligt redogörelsen ställs det på vissa särskilt angivna kanaler som betjänar allmänintresset krav som gäller bland annat utbud av finsk- och svenskspråkiga program, nyheter, aktualitetsprogram samt inhemsk drama och inhemska dokumentärer. Det är bra.

Arvoisa herra puhemies! Osana tasa-arvonäkökulmaa on myös se, että emme etene liian nopeasti. Tekniikka tarjoaa uusia vaihtoehtoja, mutta kuluttajille on tarjottava mahdollisuus sopeutua, ja ennen kaikkea heille on annettava samat mahdollisuudet hyödyntää myös uutta tarjontaa. Uusista jakelukanavista huolimatta antenniverkko on vielä ainakin vähän aikaa ainoa verkko, joka tavoittaa melkein 100 prosenttia kaikista suomalaisista. Siksi meidän on varottava unohtamasta tai ajamasta alas antenniverkkoa.

On myös muistettava, että kaikilla pitää olla sama oikeus maksuttomien televisiokanavien tarjoamaan informaatioon ja viihteeseen. Tämä koskee myös urheilulähetyksiä ja etenkin muita yhteiskunnallisesti tärkeitä tapahtumia. Niitä ei missään tapauksessa pidä esittää ainoastaan maksullisilla televisiokanavilla.

Lyhyesti sanottuna tekniikan soveltamisen tulee seurata kuluttajien kykyä käyttää sitä. Tästä näkökulmasta myös teräväpiirtolähetyksiin siirtymisen ajankohta voi olla haastava. Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan nykyistä lähetystekniikkaa jatketaan ainakin vuoteen 2020. Kaikkein tärkeintä on, että kuluttajat saavat tietoa tulevien muutosten ajankohdasta ja niiden käytännön merkityksestä. Näin kuluttajat voivat ottaa kaiken tämän huomioon hyvissä ajoin.

Valiokunta painottaa myös, että alan toimijoiden pitää sopia ryhmälähetystekniikan käyttöönotosta. Olennaista on, että toimijat pystyvät sopimaan siitä, miten suomalaisten verkko-operaattorien verkoissa pystytään lähettämään televisiolähetyksiä yhtä aikaa suurille vastaanottajaryhmille.

Herr talman! Då vi talar om elektroniska medier, tänker man kanske främst på tv och radio. Att se eller lyssna på media över nätet blir ändå allt vanligare och vi varken kan eller får underskatta dess betydelse eller takten med vilken det här sättet att ta till sig media ökar. Enligt vissa experter kan den här videotrafiken ta upp 54 procent av bredbandskapaciteten redan om fyra år.

Herr talman! Redogörelsen har ett tacknämligt långt tidsperspektiv. Det är bra eftersom det underlättar planeringen och helhetssynen. Som det konstaterats i flera sammanhang, inte minst i kommunikationsutskottets betänkande, är det här en bransch i förändring, och därför vill även jag understryka vikten av att hela tiden följa med utvecklingen och ingripa vid behov.

Jag stöder regeringens redogörelse och kommunikationsutskottets fem förslag till ställningstaganden.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Sähköisen viestinnän osuus kasvaa yhä keskeisemmäksi yhteiskunnassamme. Suomi on harvaan asuttu, pitkien etäisyyksien maa, joten sähköisen viestinnän tuomat mahdollisuudet ovat meille hyvin tärkeitä. Hallitusohjelmassamme olemme luvanneet varmistaa, että kaikki kansalaiset voivat osallistua tietoyhteiskuntaan ja digitaaliseen maailmaan esteettömästi varallisuudesta, terveydentilasta, taloudellisesta asemasta ja asuinpaikasta riippumatta. Suomi on ollut jo pitkään edistyksellinen viestintäpolitiikassa, ja varmasti haluamme jatkaa etulinjassa myös tulevaisuudessa. On tärkeää, että lainsäädännön uudistaminen mahdollistaa edistykselliset ratkaisut myös viestintäpolitiikan suhteen.

Televisiolla ja radiolla on edelleen tärkeä rooli suomalaisten arjessa. Vietämme television ja radion ääressä päivittäin useita tunteja. On pidettävä huolta siitä, että televisio- ja radiotarjonta on laadukasta ja kansalaisten saavutettavissa. Emme saa sallia niin sanottua digitaalista syrjäytymistä, eikä ihmisten arkeen kuuluvien palveluiden saavutettavuus saa heikentyä. Televisiotoiminnan käytössä tulee edelleen olla riittävä määrä taajuuskapasiteettia, ja riittävän pitkät toimilupakaudet luovat ennustettavuutta. Maanpäällisissä televisiolähetyksissä kannustetaan siirtymistä pääosin uudemman lähetystekniikan lähetyksiin kaikilla taajuusalueilla vuodesta 2017 alkaen.

Arvoisa puhemies! Jotta maanpäällinen televisio voi kehittyä, televisio- ja radiotoimialan toimijoilla tulee olla tasapuoliset toimintaedellytykset. Maanpäällisen television voidaan vielä pitkään, vuoden 2017 jälkeenkin, katsoa olevan merkittävin lineaaristen televisiosisältöjen jakelutie. Maanpäällisen television väestöpeitto on suuri, ja siksi sillä on merkittävä rooli myös poikkeusolojen ja kriisitilanteiden viestinnässä, koska se mahdollistaa television katselun myös vapaa-ajan asunnoissa ja mobiilisti. Kriisitilanteiden huomioiminen on erityisen tärkeää kehittyvän teknologian käyttöönotossa.

Sivistysvaliokunta piti myös tätä poliittista ohjelmaa tärkeänä, ja halusimme korostaa erityisesti lasten ja nuorten tarpeita sähköisen median kuluttajina. Uusi kuvaohjelmalaki puuttuu erityisesti lapsille turvallisempaan mediaympäristöön. Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksella onkin tärkeä rooli materiaalien tarkastajana nyt, kun ennakkotarkastuksista on luovuttu. Tämä Mekun vahva rooli on näkynyt tv-ohjelmien osalta viime päivinä. Tärkeää on varmistaa alaikäisten suojelu heille haitalliselta ohjelmasisällöltä. Sivistysvaliokunnassa korostimme ohjelman suhteen myös kotimaisen sisällöntuotannon edistämistä. Tärkeää on laadukas kotimainen sisältötuotanto sekä tietenkin riittävä määrä maksuttomia televisiokanavia, joissa myös ääni- ja tekstityspalvelut pystytään huomioimaan.

Arvoisa puhemies! Ylen rooli muun muassa viittomakielisten ohjelmien tarjoajana on tärkeä. Kielivähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten ohjelmistoa on tarpeen edelleen kehittää ja yhdenvertaisuus varmistaa asuinpaikasta riippumatta.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnä kiitos ministeri Kiurulle. Käsittelyssä oleva viestintäpoliittinen ohjelma on onnistunut, ja se huomioi keskeiset haasteet, joita viestintämarkkinoilla on.

Ala on ollut kovan myllerryksen kohteena, ja on varmaan helppo sanoa, että tämä muutos tulee jatkumaan. Alan säätely on hankalaa, ja jopa asiantuntijat ovat erimielisiä siitä, mikä on esimerkiksi perinteisen television rooli tässä kehityksessä. Mietinnössä kuitenkin hyvin todetaan, että poliittisen päätöksenteon tavoite on toimijoiden ja teknologioiden tasapuolinen kohtelu, punaisena lankana kuluttajan etu. Tämä on syytä pitää mielessä muun muassa teräväpiirtolähetyksiin siirtymiseen liittyen. Aikataulu on erittäin haastava, ja tilannetta tulee mielestäni nimenomaan kuluttajan näkökulmasta seurata tarkkaan. Kokonaisuus on iso, hyvin teknologiapainotteinen, mutta nostan sieltä esiin muutaman asian.

Itse suhtaudun suurella huolella laadukkaan kotimaisen sisältötuotannon säilymiseen. Se on jopa 10 kertaa kalliimpaa tehdä kuin ulkomailta ostettu, esimerkiksi viihdeohjelmisto, ja kun raha on usein konsultti, niin tämä on tietysti aika haasteellinen tilanne monessakin tv-ohjelmaa tuottavassa ja jakelevassa yhtiössä. Mutta kotimainen ohjelma on katsottua, arvostettua, ja se on osa suomalaista kulttuuria, ja paitsi kotimaisuutta, nostan tässä esiin myös maakunnallisuutta. Mielestäni katsojille ja kuulijoille on tärkeää, että he saavat oman maakunnan ohjelmaa. Voin sanoa, että se on hyvin erinäköistä, kun oman maakunnan ihmiset sitä tekevät, kuin jos täältä pääkaupunkiseudulta pärähtää tuonne pohjoiseen Suomeen, Itä-Suomeen, minne vain muualle Suomeen tuotantoryhmä tekemään jotain juttua. He eivät ole perillä sen alueen ihmisten arjesta, ja siitä tarinasta tulee äkkiä hieman erinäköinen, kuin jos sieltä omalta alueelta ihmiset sitä juttua tekisivät, on se sitten uutistoimintaa tai vielä erityisemmin, jos se on viihteen puolen toimintaa. Tämä valiokunnan 2. ponsi onkin mielestäni erittäin hyvä. Sen alku sanoo, että "kotimaisen kulttuurin ja mm. kansallisen identiteetin kannalta keskeisen kotimaisen ohjelmasisällön tarjontaan ja sen monipuolisen tuotannon edistämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota". Toki muutkin ponnet ovat tässä ihan hyviä.

Sitten toisena asiana nostaisin tähän kokonaisuuteen liittyvät ja täällä jossain puheenvuorossa esiin nostetut tekijänoikeudet, jotka eivät nyt ihan suoraan ole tässä kohteena, mutta koska ne nousivat esiin, niin myös minä haluan sanoa niistä jotain. Niitä pidetään suotta vain kaupan esteenä joissain puheenvuoroissa ja ulostuloissa. Mielestäni tekijänoikeudet ovat ennen muuta tekijän palkkaa, palkkaa hänen tekemästään työstä. Tässä teknologiamurroksessa aihe on hyvin haasteellinen, mutta tosiasia on, että ilman sisältöjä ei ole myöskään laitemarkkinoita. Kukaan ei osta pelkkää laitetta, jos se ei anna mitään sisältöä. Tekijöitä siis tarvitaan, ja mielestäni he ovat oman osansa tästä laajenevasta sisältötuotannosta, laajenevasta sisältöjen jakelusta ansainneet.

Ihan tähän loppuun olisin halunnut vielä kysyä ministeri Kiurulta, onko teillä jotain ajatusta jo tämän valiokunnan viimeisen, 5. ponnen suhteen, joka on myös erittäin hyvä. Elikkä tässä todetaan, että radiotoimialan toimintaedellytysten turvaamiseksi pitäisi laatia selonteon mukaisesti toimintasuunnitelmat, jotta paikalliset ohjelmasisällöt, niiden hiipunut määrä saataisiin nostettua takaisin ylös. Tämä liittyy aika pitkälti myös tuohon, mitä aikaisemmin nostin esiin, eli jos paikallisuus, maakunnallisuus ja alueen ihmisiä kiinnostavat asiat häviävät radion tai television ohjelmavirrasta, niin kyllä siinä sitten aika nopeasti kyseenalaistetaan väline ja sen oikeutus ja sen arvo ihmisille.

Jukka  Kopra  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä tänään käsittelyssä oleva sähköisen median viestintäpoliittinen selonteko on erittäin tärkeä kannanotto ja linjaus siihen, mihin suuntaan median infrastruktuuria kehitetään maassamme lähitulevaisuudessa ja mihin suuntaan myös markkinat alalla kehittyvät.

Täällä on käytetty tänään monia hyviä puheenvuoroja tähän asiaan liittyen, ja lähes kaikkiin voi yhtyä. Monessa puheenvuorossa on korostettu sitä, että katsojan ja kuulijan asema on kaikkein tärkein. Tämä pitää kyllä paikkansa. Ei kuitenkaan pidä unohtaa sitä, että alalla toimivat yritykset saavat ja omaavat tasapuoliset kilpailun mahdollisuudet. On tärkeää myös, että kustannustaso saadaan pidettyä kansalaisten kannalta edullisena, ja uskon, että riittävän usean mediayhtiön keskinäinen kilpailutilanne osaltaan varmistaa sen.

On tärkeää myös, että lainsäädännöllä osaltaan pyritään varmistamaan se, että viestintä on monipuolista ja laadukasta ja että myös kotimaisilla toimijoilla on menestymisen mahdollisuudet. Suomen markkinathan ovat pienet, eikä menestyminen kotikutoisin voimin vaativalla mediakentällä ole itsestään selvää. Tulee varmistaa, että alalla on toimimisen mahdollisuudet riittävän monelle mediayhtiölle.

Siirryttäessä uusien lähetystekniikoiden ja lähetysmenetelmien käyttöön ei muutos saa tapahtua niin sanotusti yhdessä yössä. Operaattoreiden tulee ylläpitää myös vanhaa lähetysteknologiaa riittävän pitkään, jottei kansalaisia jälleen kerran pakoteta ennenaikaisiin laitehankintoihin. Tämä menettelyhän on arkipäivää esimerkiksi mobiileissa viestintäverkoissa, joissa puhelinoperaattorit joutuvat ylläpitämään eri sukupolvien teknologioihin perustuvia verkkoja puhtaasti sen takia, ettei kuluttajan tarvitse jatkuvasti olla vaihtamassa luuriaan uuteen.

Selonteossa otetaan kantaa myös mobiileihin lähetystekniikoihin ja uusien taajuusalueiden käyttöönottoon. Näillä on olennainen merkitys tietoliikenteen, tiedonsiirron ja tiedon mobiilin hyödyntämisen kannalta. Tiedonsiirtokapasiteetti kasvaa, ja uskon, että sen myötä myös hinnat halpenevat. Osaltaan tämäkin parantaa Suomen kilpailukykyä ja edistää taloutemme kehitystä.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tästä selonteosta on käytetty erittäin hyviä puheenvuoroja, ja huomaa sen, että selonteon henki on sisäistetty ja sieltä löydetty erittäin hyviä yksityiskohtia puheenvuorojen aiheiksi.

Nostan itse esille tässä puheenvuorossani vain yhden asian, ja se koskee noita radiomikrofoneja, langattomia mikrofoneja. Tuon taajuusalueen 790—862 megahertsiä siirtyminen matkaviestinverkkojen käyttöön aiheuttaa muutoksia ja rajoituksia radiomikrofonien taajuuksien käyttöön. Suurin osa Suomessa käytössä olevista luvanvaraisista langattomista mikrofoneista toimii 800-taajuusalueella. Kun tuo muutos tulee, sen seurauksena nykyiset radiomikrofonin käyttäjät joutuvat siirtymään muille taajuuksille, mikä aiheuttaa muun muassa taide- ja kulttuurilaitoksille kalustonvaihdosta aiheutuvia kustannuksia. Esimerkkinä vaikkapa yhden kaupunginteatterin, Lahden kaupunginteatterin, radiomikrofonikaluston vaihdon kustannusarvio on noin 250 000 euroa.

Liikenne- ja viestintäministeriön vuonna 2011 teettämän selvityksen mukaan Suomessa on hieman alle 60 000 langatonta mikrofonia ja vastaavaa laitetta, jotka toimivat tuolla 800 megahertsin alueella. Niistä kolmannes on käytössä yrityksillä, kuten Yleisradiolla, av-tuotantoyhtiöillä ja vaikkapa hotelleilla. Noin neljännes on käytössä yksityisillä henkilöillä, yhtyeillä, erilaisilla ohjelmanjärjestäjillä, kuten vaikkapa aerobic-ohjaajilla, viidesosa kouluilla ja oppilaitoksilla. Langattomia mikrofoneja hyödyntää suuri joukko äänitysstudioita, teattereita, konserttien järjestäjiä jne., ja näiden mikrofonien käyttö siis loppuu vuoden 2013 loppuun mennessä.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on saanut selvityksen, että ministeriöiden välillä on keskusteltu mahdollisuudesta korvata taajuusalueella toimiville langattomien mikrofonien käyttäjille kustannuksia, jotka aiheutuvat tästä uudelle taajuusalueelle siirtymisestä. Se merkitsisi noin 5—12 miljoonan euron kertaluonteista määrärahaa opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokalle. Yhtenäistä näkemystä korvauksen perusteltavuudesta ja lisäkustannusten mittaluokasta ei kuitenkaan ole löytynyt, eikä korvausten suorittamista ole sisällytetty valtioneuvoston kuluvan vuoden maaliskuussa tekemään periaatepäätökseen.

Kuluvan vuoden lokakuussa, 11.10., liikenne- ja viestintävaliokunta lausui taajuushuutokauppaa koskevan esityksen yhteydessä, että valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että selvitetään pikaisesti mahdollisuus korvata osittain tai kokonaan taajuusalueen muutoksesta aiheutuvat kustannukset luvanvaraisten mikrofonien käyttäjille. Valtioneuvosto määritteli taajuushuutokaupassa tuon huutokaupattavan taajuusalueen pohjahinnaksi 100 miljoonaa euroa. On todennäköistä, että se ylittyy, ja tuo noin 5—12 miljoonan euron summa ei ole kovin suuri osa tätä. Tässä vaiheessa ministeriltä kysyisin: onko tälle asialle pikaisesti nyt jotain tapahtumassa?

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kun puhumme kotimaisen kulttuurin ja ohjelmatuotannon tukemisesta, myös parlamentaarisella tasolla on syytä kerrata pari asiaa, jotta hieno ajatuksemme ei jäisi jälleen kerran vain juhlapuheeksi ja kerran eduskunnassa pidetyksi puheenvuoroksi.

Viestintä on kokonaisuudessaan arvokas asia, ja se on myös tapa säilyttää sananvapaus sekä pitää yllä riippumatonta Yleä. Jos unohdamme hetkeksi Ylen tärkeän merkityksen uutisten ja ilmiöiden välittäjänä sekä koko kansakunnan tunnon tulkkina, haluan nostaa esille Ylen kotimaisen kulttuurin tukemisen tärkeyden. Yle osti tänä vuonna noin 12 miljoonalla eurolla ulkomaista ohjelmatuotantoa. Tämän ohjelmatuotannon sisällä on myös musiikkia. Ulkomaisten ohjelmien sisältämä tekijänoikeuden alainen materiaali ei kuitenkaan sisälly kauppahintaan. Kaikki tekijänoikeudet maksetaan tuon mainitun ostosumman lisäksi. Näin ulkomaisten ohjelmien kokonaishinta kipuaa lähelle 20:tä miljoonaa euroa per vuosi. Sinänsä ulkomaisten ohjelmien ostaminen ja välittäminen suomalaisille katsojille on halpaa huvia, koska mainitulla summalla saa satoja ja taas satoja tunteja ohjelmaa. Ohjelmat ovat halpoja, koska esimerkiksi BBC ja muut sen kaltaiset isot yhtiöt myyvät samaa ohjelmaa useaan eri maahan ja maanosaan.

Yle osti tänä vuonna kotimaista, independent-yhtiöiden tuottamaa tuotantoa noin 17 miljoonalla eurolla. Ensi vuonna määrä kasvaa muutamalla miljoonalla. Kotimaiset independent-ostot eivät kuitenkaan ole vertailukelpoisia ulkomaisten ostojen kanssa — tämä siksi, että kauppahintaan sisältyvät aina tekijänoikeusmaksut. Ulkomaisten ostojen osalta tekijänoikeusmaksut maksetaan siis ostohinnan lisäksi.

Se, että tekijänoikeusmaksut sisältyvät mainittuun ostohintaan, tarkoittaa sitä, että kotimaiset, riippumattomat, pienet tuotantoyhtiöt eli independent-yhtiöt eivät juurikaan voi käyttää kotimaista tekijänoikeuden alaista musiikkia ohjelmissaan. Tekijänoikeusmaksut ovat musiikin tai esimerkiksi piirrosten tai kirjallisten lainausten osalta tekijän kannalta oikeutettuja, mutta kun ne sisältyvät siihen hintaan, mitä independent-yhtiö saa ohjelmastaan, tilanne ei ole reilu kenenkään kannalta. Jos independent-yhtiö haluaa tehostaa tuotantoaan ja ohjelmaansa esimerkiksi kotimaisella musiikilla, vievät tekijänoikeusmaksut muutoinkin puristetusta hinnasta oskarinosan. Jos indie-yhtiö haluaa kuitenkin käyttää tuotannossaan musiikkia tehokeinona, on yhtiön käytettävä joko 70 vuotta vanhaa, tekijänoikeusmaksuista vapaata musiikkia tai amerikkalaista tai muuta ulkomaalaista tekijänoikeusmaksuista vapaata musiikkia. Tämä on ainoa tapa saada kotimaiselle independent-yhtiölle ja tv-ohjelmien ja radio-ohjelmien tekijöille asiallinen korvaus siitä työstä, mitä he tekevät. Raha ei riitä, jos samasta summasta maksetaan myös tekijänoikeusmaksu.

Jos indie-yhtiö käyttää tekijänoikeuksista vapaata materiaalia, niin se lyö samalla suomalaisia musiikintekijöitä korvalle, koska silloin musiikintekijät eivät saa korvausta siitä. Tulee niin sanottu harakkailmiö: Kun nokka on kiinni, pyrstö on ylhäällä. Kun pyrstö on kiinni, nokka on ylhäällä. Ja kun me puhumme viestinnästä ja me puhumme kauniita sanoja kotimaisen kulttuurin, kotimaisen musiikin ja kotimaisen ohjelmatuotannon kehittämisestä ja käyttämisestä, on syytä muistaa myöskin tällaiset pikkuseikat, että mitä ne maksavat. Ja tähän meiltä täytyisi löytyä rahaa, jotta pystyttäisiin oikealla tavalla tukemaan myös kotimaista kulttuuria ja kotimaista ohjelmatuotantoa.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa on huomioitu useita eri teemoja varsin laajasti ja kattavasti — siitä kiitos. On kuitenkin sanottava, että ohjelma on hyvin teknologiapainotteinen ja paikoitellen hyvinkin vaikeaselkoinen, ainakin näin maallikolle. Ohjelmasta on toki kuitenkin löydettävissä useita hyviä tavoitteita ja kehitysteemoja. Kysymykseksi kuitenkin jää, onko ne tarkoitettu koskemaan koko Suomea tasa-arvoisesti Helsingistä Utsjoelle. Nykyisessä vallitsevassa tilanteessa en pidä tätä mahdollisena, vaan kehitystyötä ja toimenpiteitä on huomattavasti lisättävä ja vahvistettava, jotta tasavertaisuus voi todella toteutua. Kehitystyön on koskettava koko Suomea.

Arvoisa puhemies! Jäin kaipaamaan selkeitä kannanottoja lasten ja nuorten osalta siihen, kuinka heidän erityistarpeistaan sähköisen median käyttäjinä tulevaisuudessa huolehditaan. Sivistysvaliokunta on ottanut tähän osaltaan myös lausunnossaan kantaa. Lasten ja nuorten kohdalla on tiettyjä erityispiirteitä, joita ei voida sähköisen median ja teknologian kehittymisen myötä sivuuttaa. Päinvastoin, aivan lastensuojelulliset seikat vaativat myös erityistoimia. Iso kysymys on muun muassa se, kuinka alaikäisiä pystytään suojelemaan haitalliselta ohjelma- tai mainossisällöltä. Nyt monet näennäisesti ikärajalliset ohjelmat löytyvät joko netistä, tai ne esitetään uusintoina päiväaikaan. Toki oma vastuunsa on myös vanhemmilla. Internet luo puolestaan aivan omat vakavat haasteensa lasten ja nuorten kohdalla. Vaikkakin sen hyödyntämisestä ja käytöstä on löydettävissä paljonkin hyviä seikkoja, ovat myös erilaiset vakavat riskit todellisia, joihin kyllä eri viranomaistahot pyrkivät jo vahvasti puuttumaan. Tätä työtä tulee entisestään tukea. Esimerkiksi voidaan mainita lasten ja nuorten kokema seksuaalinen häirintä ja hyväksikäyttö internetissä, joka on vakava, kasvava ongelma ja erittäin monen lapsen ja nuoren arkipäivää.

Arvoisa puhemies! Lasten ja nuorten kohdalla myös mediakasvatuksen merkitys kasvaa, ja tähän tarpeeseen on myös kyettävä vastaamaan. Tietoyhteiskunnan kehittyessä vaaditaan yhä vahvempia medialukutaitoja mutta myös eri teknologioiden hyödyntämiseen vaadittavia osaamistaitoja. Parhaimmillaan vahva ja ajantasainen mediakasvatus voi lisätä lasten ja nuorten osallisuuden ja tietoisuuden tunteita osana paitsi suomalaista yhteiskuntaa myös globaalia maailmaa. Oleellista on myös antaa lapsille ja nuorille vahva tietoisuus oman kulttuurin lähtökohdista ja merkityksestä. Kielivähemmistöjen, kuten saamenkielisten lasten ja nuorten, oikeudet yhdenvertaisuuteen on turvattava. Sama koskee myös esimerkiksi huonokuuloisten ja kuurojen lasten ja nuorten oikeuksia.

Arvoisa puhemies! Kuten aluksi sanoin, tässä selonteossa on paljon hyviä seikkoja, joista voi vilpittömästi olla tyytyväinen, ja siitä kiitos ministeri Kiurulle.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Edustaja Heinonen. — Ja puhu ainakin niin kauan, kunnes ministeri Kiuru tulee paikalle.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitos reilusta tarjouksesta, kyllä tarinaa riittää.

Tänään käsittelyssä on Sähköisen median viestintäpoliittinen ohjelma, ja täytyy olla tyytyväinen siihen, että näitä linjauksia nyt käydään myös hieman pidemmällä aikajänteellä läpi. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että me määrätietoisesti otamme uutta teknologiaa Suomessa käyttöön, on kyse sitten televisiosta tai muista tiedonvälityksen tavoista. Mutta minun mielestäni hyvä linjaus on myös se, että nykyisiä televisioita, jos puhutaan vanhoista taikka nykyisistä televisioista, pitää voida tämän linjauksen mukaan hyödyntää niiden elinkaaren loppuun asti. Eli Yleisradio, MTV3 ja Nelonen tulevat näkymään nykyisellä tekniikalla vuoteen 2026 asti, ainakin tämän linjauksen mukaan. Voi olla, että tuo tapahtuu jo aiemmin luontaisen poistuman ja uuden teknologian myötä, mutta tällainen varmuus tuonne on kirjattu, ja se on minun mielestäni ihan hyvä.

Maksutelevision osalta teräväpiirtotekniikkaan on tarkoitus siirtyä 2017. Tämä on yksi sellainen asia, joka on ehkä syytä ottaa ensi vuonna vielä tarkasteluun, kun näitä siirtymäsuunnitelmia ryhdytään valmistelemaan. Se saattaa olla maksu-tv-puolelle liian tiukka aikataulu. Minun mielestäni valiokunnan ja myös tämän siirtymäsuunnitelmaa valmistelevan toimikunnan kannattaa tämä asia ottaa vakavasti huomioon.

Jätän tuon viimeisen kohdan siihen vaiheeseen, kun ministeri tulee takaisin saliin.

Totean yleisesti tuosta meidän tv-tarjonnastamme, josta usein tässäkin salissa keskusteluissa saa sellaisen kuvan, että meidän tv-tarjontamme on kovin viihteellistynyt viime vuosina, että näin varmasti osittain on tapahtunut sen myötä, että meillä on kanavatarjontaa tullut huomattavasti lisää. Mutta jos katsomme kokonaisuutta, niin meidän kaikkien tv-kanaviemme ohjelmatarjonnasta viime vuonna 35 prosenttia oli faktaohjelmia, asiapitoista ohjelmatarjontaa, 23 prosenttia eli noin vajaa neljännes viihdettä ja 18 prosenttia, vajaa viidennes, ulkomaista fiktiota. Ylellä tuo asiaohjelma-, faktapainotteisuus oli viime vuonna yli 50 prosenttia, itse asiassa 56 prosenttia. Se on varsin korkea luku, ja siitä pitää tulevaisuudessakin pitää huolta. Vuoteen 2007 verrattuna asiaohjelmien tarjonta on itse asiassa Suomessa lisääntynyt, jopa lähes kaksinkertaistunut, eli asiaohjelmien määrä suomalaisessa tv-tarjonnassa on viidessä vuodessa lähes kaksinkertaistunut. Se on merkittävä lisäys ja minun mielestäni ihan oikeansuuntainen lisäys.

Pidän myönteisenä myös sitä, että Ylellä kotimaisen ohjelmatarjonnan osuus on edelleen yli 50 prosenttia, ja siitäkin pitää pitää huolta.

Ministeri Kiuru ansiokkaasti saattaa meillä Ylen rahoituspohjan vakaalle pohjalle ja tekee sen myös sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla — siitä kiitos ministerille ja hallituspuolueille. Toivon, että nyt kun tavallaan se keino eli tv-luvan maksamatta jättäminen protestina poistuu, sitä ei enää ole käytettävissä, niin kuitenkin herkällä korvalla kuunnellaan suomalaista kansaa siinä, mitä Ylellä halutaan tarjottavan, minkä tyyppisiä ohjelmia. Tuo kuvaus, minkä äsken kävin vuodesta 2011 läpi, on varmaan aika lähellä kokonaisuutta. Ehkä meillä nuoret aikuiset voivat kokea, että Yleisradio ei tällä hetkellä tarjoa heille edes tuon mediamaksun vertaa sellaista ohjelmaa, mitä he toivoisivat, ja tätä pohdintaa täytyy läpi käydä.

Arvoisa puhemies! Ottaisin esille omavalvonnan ja jälkivalvonnan. Sen takia odotin, että ministeri, joka täällä on koko keskustelun paikalla ollut, tulisi myös takaisin saliin. Olemme siirtyneet omavalvontaan ja jälkivalvontaan tv-ohjelmissa, ja nyt tämä asia nousi esille Tuntemattoman sotilaan kohdalla. Kun eduskunta käsitteli tätä siirtoa omavalvonnan puolelle, niin me emme kyllä mielestäni päättäneet siitä, että antaisimme tällaisen ennakkosensuurivallan Mekulle, Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskukselle. Nyt olisi mielenkiintoista kuulla, mikä on ministerin kanta tähän tapahtumasarjaan, (Puhemies koputtaa) jonka näimme Tuntemattoman sotilaan ympärillä. Ottamatta sen enempää kantaa siihen, pitääkö Tuntematon sotilas esittää kello 14 vai 18 vai 23, haluan kuulla ministeriltä, onko Mekun, Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen, tehtävä tässä maassa harrastaa ennakkosensuuria ja uhkasakkomenettelyllä patistella toimimaan. Minun käsittääkseni jopa perustuslaki kieltää ennakkosensuurin sananvapauden näkökulmasta. Toivoisin, että ministeriltä tähän kuulisimme linjausta, ja toivon, että se viesti menee myös Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskukseen. Meidän pitää luottaa siihen, että meidän tv-kanavamme toimivat vastuullisesti näissä asioissa.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Ministeri Kiuru seuraavaksi. Onko ministerillä paljon kysymyksiä käsiteltävänään?

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Yritän olla nopea.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Hyvä!

Puhuja:

Arvoisa puhemies! Joitakin kommentteja vielä esitettyihin kysymyksiin.

Ensinnäkin, olen iloinen siitä, että valiokuntien jäsenet ovat hyvin realistisesti ottaneet aikataulukysymykset huomioon, kun selontekoa on käsitelty, nimittäin tässä keskustelussa hyvin vähälle ovat jääneet todellisuudessa aikataulukysymykset. Mäkipää, Tainio ja Piirainen nostivat esiin juuri sen, että kuluttajien pitää olla todellisia aisankantajia tässä uudistuksessa, kun teknologiassa siirrytään T2-tekniikkaan, ja tätä kautta tämä selonteko lähtee juuri tästä tärkeästä periaatteesta liikkeelle. Katsojat voivat siis itse päättää, milloin he siirtyvät.

Tämä pitkä siirtymäaika vielä lähetekeskustelussa, jos muistatte, herätti kansanedustajissa huolestuneisuutta: olemmeko pitkällä siirtymäajalla ikään kuin teknologisen vallankumouksen ja seuraavan uuden tulon siirtämässä johonkin hamaan tulevaisuuteen? Tänään keskustelu kulki enemmänkin sitä rataa, että asia ei ollut esillä, tai enemmänkin pidettiin hyvänä, että tulee tällainen laaja-alainen työryhmä, joka sitten omalta osaltaan on valmis liikkumaan ajassa ja katsomaan, miten asioissa voitaisiin edetä, ja siellä on myöskin hyvin paljon asiantuntemusta ja alan toimijoita mukana.

Itse pidän tuota aikataulunäkökulmaa varsin realistisena, sillä lähtökohta on kuitenkin se, että Suomessa on opittu jo digitaalisesta siirtymästä. Muistatte, että alun perin 11 vuotta annettiin aikaa digisiirtymän toteuttamiseen. Päätös tehtiin vuonna 1996, ja 2007 piti aloittaa. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ollut. Annettiin poikkeuksia olosuhteiden ja realismin nimissä, ja kaapelitelevisio, sairaalat ja myöskin kuntien eri laitokset saivat siirtymäaikaa, ja loppuviimeksi sitten päästiin aloittamaan vuonna 2010 täysimääräisesti. Se kertoo siitä, että tällaisten isojen teknisten siirtymien tekeminen niin, että kansakunnan kaikki syvät rivit ja kaikki olohuoneen sohvilla istuvat kuluttajat saavat ikään kuin sen siirtymän tehtyä omassa kulutuskäyttäytymisessään, vaatii omalta osaltaan aikaa. Toisaalta meidän tehtävämme on tehdä mahdolliseksi se kaikille niille, jotka ovat valmiita siirtymään jo aikaisemmin, ja tätä kautta tässä suunnitellussa suunnitelmassa on otettu sitten huomioon eri intressit.

On totta, niin kuin täälläkin on esitetty, että kotimaisen maksutelevision kannalta aikataulu on haasteellinen: jo 2017. Haluan omalta osaltani korostaa, että siinä on kaksi maksu-tv-kautta myöskin kuluttajalle välissä ja kysymys on niistä laitteista, joita kotiin tuodaan, ja silloin pitää ottaa huomioon, että niiden laitteiden pitää tietenkin sinä sopimushetkenä olla sellaiset, että tämä T2-tekniikka onnistuu. Mutta olen samalla syvästi huolissani kotimaisen maksutelevision tulevaisuudesta. Kansainväliset kilpailijat tulevat, ja meillä on myöskin tänä päivänä liikkeellä paljon isännätöntä mediaa, joka ei tunne kansallisia rajoja, ja sitä kautta se haaste, joka mediataloille tulee, on valtava tässä ajassa.

Arvoisa puhemies! Samaan aikaan peräänkuulutettiin myöskin kotimaista ohjelmasisältöä, ja useimmat kansanedustajat myöskin tähän asiaan kiinnittivät huomiota. Omalta osaltani haluan kyllä kompata juuri tätä näkökulmaa. Edustaja Karhu puhui minusta todella hienosti siitä, että yksistään laitteet eivät tässä maailmantilassa enää ratkaise vaan ratkaisee se sisältö. Me olemme siirtyneet mediakentässä ja koko ict-teollisuudessa, tavallaan kaikessa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa viestinnän puolella siihen, että me emme enää tee sitä perinteistä "connecting people". Me todella lähdemme siitä, että me emme edes kytke enää laitteita ja asioita ikään kuin keskenään puhumaan, vaan seuraavan sukupolven muutos on se, että me puhumme palveluiden kommunikoinnista keskenään ja palveluiden vuorovaikutuksesta. Tämä digitaalisten palveluiden yhteiskunta on jo tulossa. Se on palveluiden ja palveluyhteiskunnan seuraava iso murros, ja minä sitä kautta peräänkuulutan samalla tavalla kuin edustaja Karhu sitä sisältöä näissä asioissa.

Esitettyyn kysymykseen radiotoimijoiden puolelle annetusta eduskunnan lupauksesta: Me tulemme tekemään radioihin liittyvän suunnitelman. Minusta se on erittäin kohtuullista, varsinkin kun tiedätte, että radiot jäävät useimmiten viestinnän kentässä hiukan poikapuolen asemaan. Mekin täällä olemme keskustelleet paljon tv:n tulevaisuudesta mutta vähemmän radioiden tulevaisuudesta, ja minusta on hyvä, että me käymme vielä suunnitelmallisesti läpi sen, mitä radiot tarvitsevat, ja tuo paikallisuus ja valiokunnan kiinnittämä näkökulma paikallisuuteen otetaan siihen mukaan.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies: Myöskin kaivattiin vielä vastauksia niin 800-siirtymisestä, 700-siirtymisestä kuin mobiililaajakaistalisäyksestä. Sen me kyllä teemme, mutta myös arvostamme kuituverkkoa — siitä tuli myöskin kysymyksiä. Ja tärkeää on sanoa myöskin se, että oman ministeriöni puolesta radiomikrofoneille — 55 000 mikkiä tällä hetkellä, joista noin 10 prosenttia on laillisia, se on meidän arviomme, näin lonkalta heitettynä — 5,4 miljoonaa me anoimme korvausmäärärahaksi, mutta se ei ole meidän ministeriön asia, ja valitettavasti lopullisissa talousarvioneuvotteluissa se ei rahoitusta saanut. Pyrin siihen aina, että teemme parhaamme, ja tältä osin valitettavasti nyt langat eivät kantaneet niin pitkälle.

Totean vielä, että myöskin monet valiokunnan jäsenet kaipasivat sitä, että me olisimme keskustelleet myöskin tässä tekijänoikeuksista, me olisimme keskustelleet enemmän Yleisradiosta ja muista ja julkaisutoiminnastakin. Valitettavasti ne olivat juuri ne kolme seikkaa, jotka jäivät koko tämän selonteon ulkopuolelle, eli sovittiin tietoisesti, että pidetään tämä teknisempänä. Tämä perustuu hallitusohjelmakirjauksiin. Tämä uusi tekninen siirtymä päätettiin tehdä hallitusohjelmassa, ja me olemme tehneet sen hyvissä ajoin. Sen on oltava valmiina vuoteen 2017 mennessä. Siinä siis selitys, miksi nämä asiat eivät olleet mukana.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kiitos, ministeri, noista vastauksista. Hiukan vielä asian parissa jatketaan.

Radio tavoittaa noin 80 prosenttia suomalaisista päivittäin. Suomalaiset kuuntelevat radiota keskimäärin yli kolme tuntia päivässä, eli radion merkitys suomalaisten arjessa on erittäin suuri. Liikenne- ja viestintävaliokunta korostaakin viidennessä kannanotossaan, mietinnön lopussa olevassa kannanotossa, radiotoimialan toimintaedellytysten ja elinvoimaisuuden turvaamista ja sitä, että tuo toimenpidesuunnitelma laaditaan. Valiokunnan mielestä on erityisen tärkeää keskittyä paikallisen identiteetin kannalta keskeisen ja paikallisten ohjelmasisältöjen määrän osalta hiipuneen paikallisradiotoiminnan elvyttämiseen ja kehittämiseen. Tämä kehityshän on seurausta siitä, että kaupalliset radiomarkkinat ovat viime vuosina keskittyneet suuriin valtakunnallisesti toimiviin ja ketjuttuneisiin radioihin, ja silloin tuo paikallisen ohjelmasisällön tuottaminen ja asiantuntemus ei ole enää sellaista kuin aiemmin aitojen paikallisradioiden toimiessa.

Miten tuota paikallisradiotoimintaa sitten voitaisiin elvyttää? Sehän on sitten kysymys, kun tuota toimintasuunnitelmaa laaditaan. Yksi keino voi olla puuttua nykyiseen sääntelyyn, joka rajoittaa kaupallisten radioiden mainososuuden 10 prosenttiin ohjelma-ajasta. Televisiolla tuo mainososuuden prosentti on 20. Tulee tarkkaan miettiä tuon säännöksen muuttamista samalle tasolle television kanssa. Kaupallisten radioiden tuotosta noin 95 prosenttia tulee mainonnasta, eli se on aivan olennainen tekijä tuossa kustannusrakenteessa. Myös radiotoiminnan aloittamisen kynnystä pitäisi madaltaa. Nykyinen analogisen radiotoiminnan toimilupajärjestelmä on aivan liian raskas, ja radiotoimintaan yleisesti, perinteisesti kuuluu tietty ketteryys ja nopeus. Mutta jos tuo toiminnan aloittaminenkin kestää pitkään, niin se ei ole hyväksi.

Myös edustaja Yrttiahon havainnot yhteisöradiotoiminnan edellytyksien turvaamisesta on otettava huomioon, kun radiotoiminnan toimintasuunnitelmaa laaditaan.

Edustaja Heinonen nosti omassa puheenvuorossaan esille Mekun, Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen, ennakkosensuuriepisodin, niin kuin hän mainitsi. Sehän nyt koski itsenäisyyspäivän iltapäivällä traditionaalisesti esitetyn Tuntematon sotilas -elokuvan kohtaloa ja sitä esitysajankohtaa. Onkin aika erikoista, että tuo perinteisesti esitetty suomalaiskansallinen elokuva saadaan esittää kello 17 mutta ei kello 14 samana päivänä. Ja nyt voi vain kannustaa siihen, että etsitään keino esimerkiksi tuon elokuvan esittämisikärajan muuttamiseksi niin, että tuo ikäraja muutettaisiin ja elokuva voitaisiin esittää itsenäisyyspäivänä perinteisesti kello 14 sillä paikalla, niin kuin se on tämän kansakunnan televisiohistoriassa jo pitkään ollut.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ministeri vielä salissa on, niin nostan uudestaan tämän Mekun ennakkosensuuritoimintatavan esille ja toivon, että ministeri vastaa tähän ihan täällä salissa niin, että se jää myös pöytäkirjaan, sillä minun ymmärtääkseni eduskunta ei ole päättänyt, että Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksella on tällainen mahdollisuus ennakkosensuuriin, jota se nyt käytti Tuntemattoman sotilaan kohdalla. En ota kantaa siihen, siis niin kuin aiemminkin totesin, onko oikein Tuntematonta sotilasta esittää kello 14 tai 17, mutta siihen haluan vastauksen, onko Mekun tehtävä harrastaa ennakkosensuuria Suomessa, ja ymmärtääkseni perustuslain sananvapauskin kieltää ennakkosensuurin. Toivon, että ministeri tähän antaa linjausta.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Unohdin sen äsken, kun tuosta pöntöstä lähdin, mutta olin matkalla edustaja Heinosen luo vastaamaan tähän kysymykseen. Tämän todistaa minun hyvä kollegani tässä eli ministeri Hautala, koska hänelle sanoin, että minä nyt lähden sinne Heinosen puoleen, mutta minulla jäi tuo matka vähän pitkäksi.

Nyt minulla on vielä 40 sekuntia aikaa ja totean näin, että ensinnäkin se on OKM:n asia, niin kuin tiedätte, ja sitä kautta kannattaa tässä asiassa olla aktiivinen siihen suuntaan. Mutta totean omien tietojeni mukaan, että tämäntyyppistä ennakkosensuuria, josta Heinonen kysyi, ei minun tietääkseni lainsäädäntöön myöskään tällä taholla sisälly.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Aluksi todettakoon se, että meillä on erittäin hyvä valiokunta ja keskusteleva semmoinen ja olemme tätäkin asiaa käsitelleet varsin monesta suunnasta katsottuna ja hyvässä yhteishengessä. Tuloksena on yksimielinen mietintö.

Sähköinen media on isossa roolissa nykypäivänä ja vielä isommassa roolissa tulevaisuudessa. Niinpä tämä selonteko on ihan aiheellinen tässä kohtaa. Kuitenkin tällä hetkellä ehkäpä isoin ja merkittävin asia tällä saralla on televisio — normaali televisio, mitä suurin osa suomalaisista katsoo — ja nyt televisioon on tulossa isoja muutoksia: teräväpiirtolähetyksiä ja taajuussiirtoja, esimerkiksi tämä 700 megahertsin siirto langattomien laajakaistojen käyttöön. Tässä kohtaa on ensiarvoisen tärkeää tosiaan se, mikä tuossa mietinnössä on mainittu, että aiheuttaja vastaa mahdollisista haitoista, mitkä esimerkiksi televisiokuvan häiriöön ja häiriöttömyyteen liittyvät. Elikkä se on tällä hetkellä iso asia.

Maailma kuitenkin kehittyy ja tekniikat kehittyvät, jolloin on tärkeätä, että tuo langaton laajakaista saadaan toimimaan kunnolla ja vastaamaan niitä tarpeita, mitä tulevaisuudessa kohdataan. Siellä ei tiedetä vielä, mitä se tulevaisuus tuo, riittävätkö nämä meidän langattomat laajakaistamme, niitten kapasiteetti, tuleviin toimintoihin vai pitäisikö kuitenkin kehittää edelleen ja entistä tarmokkaammin sitä langallista valokuituverkkoa, koska siinä ei tule ihan heti rajat vastaan.

Sitten se, mikä liittyy myös tähän langattomaan laajakaistaan tai yleensäkin langattomaan tekniikkaan, on se, että on olemassa erinäköisiä tutkimuksia ja havaintoja, että niillä on negatiivisia terveysvaikutuksia ihmisiin. Tätä ei ole tutkittu kovinkaan tarmokkaasti, ja loppujakin tutkimuksia aiotaan, sanotaanko, vähentää, koska on todettu, että nykyiset määräykset ja asetukset pitävät paikkansa ja mitään uutta näkökantaa ei ole tarpeellista ottaa esille isommassa huomiossa. Tämä on semmoinen epäkohta, mitä minä en oikein hyväksy. Kaikkea uutta pitää tutkia ja kehittää niin, että se on terveellistä ihmiselle. Isompia haittavaikutuksia ei saa ihmisille tuoda. Nyt jo tiedetään, että on esimerkiksi sähköyliherkkiä ihmisiä ja heitä on tullut erityisesti semmoisten bittinikkareiden kohdalla, jotka käyttävät tietokonetta päivittäin ja monia tunteja päivässä. He ovat altistuneet tälle tekniikalle jollakin tapaa, mitä ei nykypäivänä ihan kunnolla tiedetä. Se on tehnyt heille tämmöisen sähköyliherkkyyden, eivätkä he pysty enää jatkamaan työssään. Tämä jo yksistään on todiste siitä, että nämä asiat pitää ottaa vakavasti.

Arvoisa puhemies! Oliko tämä 5 minuuttia?

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Se on suositus, joka on syytä ottaa suhteellisen vakavasti.

Puhuja:

Siinä tapauksessa tiivistetään oikein kunnolla ja mennään suomalaiseen ohjelmaan ja tuotantoon. Elikkä suomalaista ohjelmaa ja tuotantoa ei tee kukaan muu kuin me itse. Suomalaista tuotantoa ja suomenkielistä ohjelmaa on aivan turha odottaa mistään Saksasta tai mistään muualta Euroopasta. Näistä riippumattomien toimijoiden kriteereistä, mitä tässä käsitellään, on syytä huomata se, että ne tarkoittavat eurooppalaista toimintaa, eli nämä kriteerit täyttyvät sillä, kun meillä on riittävästi saksankielistä ja espanjankielistä ja italiankielistä ohjelmaa. Ne eivät siis tarkoita suomalaista vaan eurooppalaista, ja tässä kohtaa tarvitsee ehdottomasti pitää kiinni siitä suomalaisen ohjelman ja tuotannon määrästä Suomessa. Sitä ei tuota kukaan muu kuin me. — Voinko ylittää, arvoisa puhemies?

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Minä ilmoitan sitten, kun aika on totaalisesti loppu.

Puhuja:

Selvä, tiivistetään edelleen. — Elikkä koko tämä selonteko on ikään kuin semmoinen saippuapala, että juuri, kun luulet saavasi siitä kiinni, se plompsahtaa sinun käsistäsi pois ja menee lattialle. Se on hieman sekava, täynnä tekniikkaa, ja en oikeastaan tiedä, kenelle se loppujen lopuksi on edes osoitettu, koska se kaikista hienoin tekniikka, mitä siellä määritellään, ei aivan välttämättä kuulu edes tänne. Se, mikä sieltä puuttuu tai on liian vähän esitetty, on kuluttajan näkökanta. Eli kuluttaja on jäänyt sivuosaan tässä, ja se, mitä erityisesti haluan nostaa esille ja mistä valiokunnassakin keskusteltiin paljon, on tämä lastensuojelullinen näkökanta. Esimerkiksi televisio-ohjelman ikäraja on x ja ohjelman saa esittää televisiossa aikaan x. Se on aivan oikein, mutta jostain syystä uusinnat tulevat sitten aivan keskellä päivää ja siinä kohtaa lastensuojelu unohtuu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita tätä mainittua Tuntematonta sotilasta, se ei ole sen keskustelun hengen mukaista. Tässä kohtaa tämmöisen kulttuurin ja Suomen historiaa käsittelevän teoksen pitäisi olla poikkeus, ja se tarvitsee ottaa käsittelyyn erikseen.

Vielä paikallisradioiden esillenosto oli yksi asia, mikä oli tärkeä ja radio jo sinänsä pelkästään sen takia, että se on myös meidän poikkeusoloissa semmoinen tuttu ja turvallinen ja luotettava tekniikaltaan, se viestintälähde, mistä saadaan asiat eteenpäin. Eli kaikki ei voi mennä digitaaliseen tekniikkaan. Nykypäivänä puhutaan kybersodasta ym. Pitää olla myös semmoista taattua, turvallista tekniikkaa, mikä toimii myös poikkeusoloissa.

Kokonaisuudessaan tässä pitkäksi venyneessä puheessa todetaan, että hyvien keskustelujen kautta mietinnöstä saatiin yksimielinen.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kolmeen kohtaan tässä oikeastaan kiinnitän vain huomiota.

Huomasin tuossa, että sivistysvaliokunta on omassa lausunnossaan käsitellyt tuota mediakasvatusta, ja nyt kun me kaikki tiedämme, että lehtien tilausmäärät vähenevät koko ajan ja moneen perheeseen ei tänä päivänä tule enää yhtään sanomalehteä — eli ikään kuin vanhemmat eivät ohjaa lapsiansa minkään lehden tai uutisen pariin, vaan lapset yhä pienempinä itse hakevat niitä uutisia, mitä haluavat sähköisestä mediasta, puhelinten, tietokoneiden, iPadien ym. kautta — niin tämä mediakasvatus on entistä tärkeämpää. Itse koen sen näin, koska valitettavan usein lapset ja nuoret päätyvät esimerkiksi iltapäivälehtien sivuille tuolla netissä eivätkä he tule katsoneeksi niitä ns. vakavampia tai ehkä meidän mielestämme tärkeämpiä uutisia. Tässä voi olla iso, iso muutos edessä, joka tulee näkymään myös meidän kaikenkaikkisessa sivistyksessämme, koulutuksessamme ja yleistiedossamme myöhemmin.

Toinen asia, johon kiinnitin huomiota, oli tämä kotimaisen kulttuurin ja muun muassa kansallisen identiteetin kannalta keskeisen kotimaisen ohjelmasisällön tarjonta ja siihen huomion kiinnittäminen. Tämä on erittäin hyvä asia, ja viime aikoina on muun muassa mainittu yhtenä asiana Linnan juhlat, joita seurasi noin puolet suomalaisista, mikä oli aivan hämmästyttävä määrä. Täytynee vain todeta, että se on varmasti jonkunlainen yhteisöllinen kokemus, josta sitten muutamia päiviä sen jälkeen puhutaan tuolla kylillä ja kujilla.

Kolmantena asiana: Ministerikin puhui tuosta radiotoimialan selonteosta, selonteon mukaisesta toimintasuunnitelmasta ja siitä, mitenkä pitäisi paikallisen identiteetin kannalta paikallisia ohjelmasisältöjä ja noita paikallisradioita saada elvytettyä. Tässä kyllä haastetta riittää, kuinka se pystytään tekemään.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on useassa puheenvuorossa otettu esille tuo mediakasvatus, joka on erittäin tärkeä asia, jotta varsinkin lapset oppivat lukemaan mediaa ja ymmärtämään sen, miten media toimii.

Toinen asia, joka tuossa valiokunnan käsittelyssäkin nousi vahvasti esille, oli lastensuojelullinen näkökulma sähköisen median katseluaikojen ja ikärajasuositusten suhteen niin, että sen tulisi ulottua kaikkiin ohjelmatoiminnan harjoittajiin. Valiokunta katsoi, että lähetysten vastaavilta toimijoilta ja sisällöntuottajilta on kohtuullista edellyttää lasten etujen huomioimista niin, että mediaympäristö olisi lapsille turvallinen.

Arvoisa puhemies! Nostan vielä esille yhden asian, yhden epäkohdan, ehkä lainsäädännön muutoksen tarvettakin aiheuttavan huomion, joka nousi esille asian käsittelyssä valiokunnassa, ja se koskee kiinteistöosakeyhtiöiden asukkaiden asemaa ja valinnan mahdollisuuksia sähköisen viestinnän kuluttajina ja suhteessa palvelun tarjoajiin. On useita asunto-osakeyhtiöitä, joissa yhtiö on sitoutunut määrättyyn sähköisen median palvelutuottajaan ja asukas on jo etukäteen, ennen kuin on ostanut tämän asunto-osakkeen, ikään kuin joutunut sitoutumaan yhteen palvelutuottajaan. Kysymys siitä, mikä on asukkaan oikeus irtisanoa tähän asunto-osakkeeseen sidottu palvelu, on tällä hetkellä varsin sekava ja siinä ei ole selkeää toimintamallia. On ehkä syytä tarkastella asunto-osakeyhtiölakia ja viestintämarkkinalakia näiden epäkohtien kohdalta ja hakea muutosta, jotta asukkaiden ja kuluttajien aseman korostuminen — niin kuin tässä selonteossa ylipäätään katselijan ja kuuntelijan, kuluttajan, asemaa halutaan korostaa — myös täällä asunto-osakeyhtiöön sidotun viestinnän puitteissa toteutuisi.

Keskustelu päättyi.