Täysistunnon pöytäkirja 127/2012 vp

PTK 127/2012 vp

127. KESKIVIIKKONA 12. JOULUKUUTA 2012 kello 14.02

tarkistettu versio 2.0

10) Hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2011

 

Timo Soini /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelen tässä muutaman tapauksen kautta, esittelen Afrikkaa, Sahelia, Malia ja otan nämä tällä lailla esille hieman niin kuin asiakohdittain.

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta on korostanut useaan otteeseen Afrikan huomioon ottamista Suomen ja EU:n ulkosuhteissa. Afrikan kehityksen tukeminen ja suhteiden monipuolistaminen on jatkossa yhä tärkeämpää. On muistettava, että Afrikan väkiluku on jo yli miljardi ja kokonaisuutena laskettuna Afrikan maiden talous on saavuttanut jo niin sanotun keskitulomaiden tason. Kehityserot Afrikassa ovat kuitenkin suuret, ja valtioiden haurautta heijastaa esimerkiksi se, että ruokakriisi uhkaa tai on jo todellisuutta yhdeksässä Afrikan maassa.

Valiokunta katsookin, että kehityspolitiikkaa tulisi tarkastella uudelleen tulosten parantamiseksi. Tavoitteeksi on otettava vahvemmin kumppanimaiden kansalaisten aktiivisuus ja omistajuus kehityksessä. Yhteistyömuotoja tulee monipuolistaa ja yksityissektorin roolia vahvistaa korostaen reilun liiketoiminnan tärkeyttä ja taistelua korruptiota vastaan.

Uhkakuvien monimuotoisuus ja valtioiden keskinäisriippuvuus merkitsevät, että Afrikka on Euroopan turvallisuuspolitiikan etulinjassa. Valiokunta katsoo, että Suomen ja EU:n tulee korostaa Afrikan kumppanimaille alueellisen integraation merkitystä ja konkreettisia toimenpiteitä kestävien poliittisten ja turvallisuusrakenteiden kehittämiseksi. Kriisien taustalla vaikuttavat tekijät huomioon ottaen kriisinhallinnassa tulisi vahvistaa siviilikriisihallinnan, erityisesti oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja poliittisen dialogin osuutta.

Arvoisa puhemies! Seuraavaksi hieman Sahelin tilanteesta.

Nyt käsillä olevassa mietinnössään valiokunta keskittyy erityisesti Sahelin alueeseen. Valiokunta korostaa, että Sahelin alue on pitkään merkittävä kehityspoliittinen haaste ja turvallisuusuhka myös Euroopalle.

Sahel kuuluu maapallon köyhimpiin alueisiin. Kansainvälisten arvioiden mukaan useimmat alueen valtiot ovat hauraiden valtioiden vertailussa kaikkein uhanalaisimmassa kategoriassa. Valtion rakenteiden heikkous, köyhyys, väestönkasvu ja ruokakriisi yhdessä huume- ja ihmiskaupan sekä ääri-islamilaisten liikkeiden vahvistumisen kanssa ovat aiheuttaneet Länsi-Sahelin alueelle laajamittaisen kriisin. Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan Sahelin tilanteen kriisiytyminen oli ennakoitavissa, mutta sitä ei kyetty ehkäisemään.

Yli 4 miljoonaa ihmistä kärsii aliravitsemuksesta, ja ruokakriisi koskettaa lähes 19:ää miljoonaa ihmistä. Naiset ja lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Valiokunta on huolissaan Sahelin alueen humanitaarisesta tilanteesta ja pitää ennalta ehkäisevien toimien vahvistamista keskeisenä kriisinhallinnassa.

Ilmastonmuutoksen, väestönkasvun ja kestämättömien maanviljely- ja karjankasvatusmenetelmien johdosta Sahelin aavikoituminen on kasvava ongelma. Kuivuuden ja aavikoitumisen aiheuttama vesivarojen ja viljelys- ja laidunmaiden ehtyminen on johtanut toistuviin humanitaarisiin kriiseihin.

Sahelin alueen jännitteitä lisää kilpailu luonnonvaroista, ja epävakailla raja-alueilla kiistellään öljyn ja mineraalien hyödyntämisestä. Valiokunta katsoo, että Suomen tulee jatkossakin korostaa muun muassa Afrikan kumppanimaille naisten aseman parantamista mukaan lukien oikeutta maanomistukseen sekä koulutukseen ja neuvontaan.

Sahelin alueen väestönkasvu, 2,5 prosenttia, on yli kaksi kertaa enemmän kuin maailmassa keskimäärin. Esimerkiksi Malin ja Nigerin väestöstä lähes 50 prosenttia on alle 15-vuotiaita. Väestönkasvu lisää paineita muun muassa ruokaturvan varmistamisessa, työpaikkojen luomisessa ja ympäristönsuojelussa. Valiokunta pitää väestönkasvun hallintaa keskeisenä pyrittäessä tilanteen kestävään ratkaisuun.

Sahelin alueen pakolaismäärät ovat kasvaneet merkittävästi Libyan, Norsunluurannikon ja Malin kriisien vuoksi. Arabikevään aiheuttamien levottomuuksien vuoksi suuri osa siirtotyöläisistä on menettänyt työpaikkansa ja joutunut palaamaan entisiin kotimaihinsa.

Saadun selvityksen mukaan käytännössä erityisesti Malin tuaregien ja Mauritanian arabimuslimien parissa esiintyy orjuutta. Mauritaniassa orjia on valiokunnan saaman selvityksen mukaan jopa viidennes väestöstä. Valiokunta esittää huolensa orjuuden tai orjuuden kaltaisen kohtelun esiintymisestä Sahelin alueella.

Kehityshaasteiden lisäksi turvallisuustilanne Sahelin alueella heikkenee uhkaavasti. Yhtäältä Libyan sisällissota sekä yhteiskunnallinen liikehdintä Algeriassa, Marokossa ja Mauritaniassa ovat heijastuneet Sahelin alueelle luomalla painetta poliittisten ja taloudellisten uudistusten toteuttamiseksi. Toisaalta Libyasta ja Norsunluurannikolta alueelle levinneet aseet ja taistelijat ovat heikentäneet koko pohjoisen Afrikan ja Lähi-idän turvallisuustilannetta. Salakuljetus, huume- ja ihmiskauppa ovat laajalle levinneitä.

Uskonnolliset ääriryhmät käyttävät hyväkseen heikkoja valtiorakenteita, rajat ylittävää rikollisuutta ja väestöryhmien välisiä konflikteja. Kansainvälinen radikaali islamistiliike on vahvistunut Pohjois-Afrikassa ja Sahelin alueella. Osa terroristiryhmistä on syyllistynyt sieppauksiin ja panttivankien surmaamisiin.

Valiokunta on huolissaan siitä, että EU:lla ei ole yhtenäistä toimintalinjaa suhtautumisessa sieppauksiin ja lunnasrahavaatimuksiin. Euroopan unionin viime vuonna hyväksymä Sahel-strategia kaipaa valiokunnan mielestä päivitystä. Strategiassa pitäisi huomioida paremmin pitkäaikaiset ongelmat ja kriisien toistuminen. Tämä edellyttää kokonaisvaltaista arviointia, jossa painotetaan taloudellista ja sosiaalista kehitystä.

Arvoisa puhemies! Sitten hieman Malista.

Malin kehitystä pidettiin pitkään vakaana ja jopa esimerkkinä monipuoluedemokratiaan siirtymisestä. Demokratian arvioitiin toimivan, kun hallitseva puolue vaihtui vaaleissa 2002. Sosiaalinen ulottuvuus huomioitiin kehitysponnisteluissa, mutta käytännössä esimerkiksi tuaregit kokivat kuitenkin jääneensä marginaaliseen asemaan.

Saadun selvityksen mukaan tuhansien aseistettujen taistelijoiden paluu Libyasta Maliin oli yksi keskeinen yksittäinen tekijä kriisin alkamisessa. Näiden taistelijoiden kotouttaminen ja integroiminen Malin armeijaan epäonnistui.

Malin turvallisuustilanne on huolestuttava. Malin viranomaiset eivät ole kyenneet turvaamaan väestön perustarpeita, mikä on lisännyt erityisesti nuorten liittymistä separatisteihin. Pohjois-Malissa valtaansa ovat vahvistaneet islamistiset ryhmät Ansar Eddine sekä Movement for Unity and Jihad in West Africa, MUJWA, joiden arvioidaan kytkeytyvän al-Qaidaan. Tämän yhteinen strateginen merkitys on korostunut, kun al-Qaidan liittolaiset ovat menettäneet asemiaan muualla, viimeksi Etelä-Somaliassa.

YK:n ihmisoikeusvaltuutetun mukaan aseistetut ryhmät ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin ja mahdollisesti sotarikoksiin. On hyvä, että kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjä on aloittanut alustavan tutkinnan asiasta.

Naiset ovat joutuneet Malissa vakavien ih-misoikeusloukkausten uhreiksi. Ulkoasiainvaliokunta korostaa naisten itsemääräämisoikeuden ja tasa-arvon tärkeyttä kehityksen ja turvallisuuden edistämisessä. Naisten yleismaailmallisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia tulee kunnioittaa, eikä loukkauksia voida hyväksyä esimerkiksi kulttuuriin tai uskontoon perustuviin tapoihin vedoten.

Eräiden arvioiden mukaan Sahelin alueeseen kuuluvasta Malista voi tulla uusi Afganistan, joka tarjoaa terroristeille ja rikollisille vapaan toimintakentän, ellei kehityssuunta muutu. YK:n turvallisuusneuvostossa valmistellaan Malin sotilasoperaation käynnistämistä, jonka toimeenpanossa Ecowasilla, joka on Länsi-Afrikan talousunioni, tulee olemaan keskeinen rooli. Saadun selvityksen mukaan tämä operaatio tulee olemaan vaikea ja riskialtis. Valiokunta korostaa, että Malin kriisin ratkaisussa tulee ensisijaisesti etsiä poliittista ratkaisua. Valiokunta antaakin tukensa YK:n erityislähettiläs Romano Prodin neuvottelupyrkimyksille.

Valiokunta pitää tärkeänä, että Malin kriisiin johtaneita syitä arvioidaan laajemmin myös demokratian ja hyvän hallinnon toteuttamisen ja tukemisen näkökulmasta. Tämä on tärkeää, jotta vastaisuudessa esimerkiksi EU:ssa voidaan kehittää ja tukea kokonaisvaltaisempia toimintatapoja kestävien yhteiskuntarakenteiden vahvistamiseksi Afrikassa.

Arvoisa puhemies! Valiokunta kiinnittää mietinnössään jälleen huomiota hallituksen kertomusten lausumiin. Valiokunta ei pidä niitä tehokkaana menettelynä hallituksen toiminnan seurannassa. Valiokunta katsoo, että hallituksen kertomuksiin liittyvää lausumaprosessia tulisi uudistaa sekä sisällön että menettelytapaohjeiden osalta, jotta se vastaisi perustuslain hengen mu-kaisesti parlamentaariselle valvonnalle asetettuja vaatimuksia.

Haluan lopuksi nostaa tässä hallituksen kertomuksen käsittelyn yhteydessä esille ulkoasiainvaliokunnan vakavan huolen Suomen pitemmän aikavälin taloudellisten etujen ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden turvaamisesta.

Suomen edustustoverkko on keskeinen väline ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamisessa. Viennin edistäminen on tärkeää Suomen yritysten ja kaupan kasvuedellytysten toteuttamiseksi. Laajamittaisen edustustoverkon supistaminen olisi merkittävä heikennys Suomen ulkopolitiikan ja ulkomaankaupan ja viennin edistämisen hoidossa. Valiokunta on budjettilausunnossaan esittänyt lisärahoitusta 5 miljoonan euron määrärahalla, jotta ydintoimintoihin vaikuttavat suunnitellut edustustoverkon supistukset voidaan välttää. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tämäkään ei olisi toteutumassa kokonaisuudessaan. Olen tästä valiokunnan puolesta ja omasta puolestani hyvin ihmeissäni ja pahoillani.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Haluaako ministeri Tuomioja välittömästi kommentoida?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Haluan lyhyesti kiittää ulkoasiainvaliokuntaa erittäin perusteellisesta mietinnöstä ja työstä. On hyvin arvokasta, että valiokunta on näin huolellisesti paneutunut Sahelin tilanteeseen, jolla on sekä humanitaarisen että poliittisen kehityksen kannalta erittäin laajoja vaikutuksia, jotka ulottuvat laajalti Sahelin alueen ulkopuolelle.

Haluan myöskin erityisesti kiittää valiokuntaa siitä, mistä valiokunnan puheenjohtaja lopuksi mainitsi: että olette kiinnittäneet huomiota ulkoministeriön resursointiin ja niihin ongelmiin, joita syntyy siitä, jos me joudumme resursoinnin puutteessa supistamaan edustustoverkostoamme. Toivomme, että eduskunta kokonaisuudessaan on tämän valiokunnan tekemän ehdotuksen takana, mutta samalla totean, että nämä paineet edustustoverkkoon ja ylipäätänsä ulkoministeriön toimintaresursseihin eivät tule valitettavasti yhdellä ratkaisulla kuntoon vaan jatkamme samalla linjalla toivottavasti myöskin jatkossa, kun kehyksistä ja tulevista budjeteista päätetään.

Tämä Sahelin alueen poliittinen tilannehan elää koko ajan, ja Malin viimeinen tilannehan on aiheutunut siitä, että pääministeri vaihdettiin vähän kummallisella menettelyllä eli hänet pidätettiin ja sen jälkeen hän erosi ja on nimitetty uusi. Se kuvastaa tietysti sitä epävakaata tilannetta, mikä tässä maassa ja koko alueella vallitsee. Mutta tärkeätä on se, että YK valmistelee tätä mandaattia Afisma-operaatiolle, eli African-led International Support Mission to Mali, johonka sisältyy myöskin Euroopan unionin panos, ei mihinkään varsinaiseen sotilaalliseen kriisinhallintaan mutta avustamistehtäviin, neuvonantoihin, koulutukseen. Kiinnitän vain huomiota siihen, että tässä yhteydessä saattaa nousta esiin myös muutaman suomalaisen asiantuntijan osallistuminen tällaiseen missioon.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun ulkoministeri on nyt paikalla, haluan yhtyä siihen huoleen, joka tässä puheenjohtajan puheenvuorossa oli tästä lähetystöverkon leikkaamisesta.

Kysynkin, että nyt kun meidän pettymykseksemme saatiin vain 1 miljoona euroa tähän käyttöön, niin onko niin, että tällä 1 miljoonalla pystyttäisiin nyt yksi vuosi elämään eteenpäin joidenkin osalta, niin että voidaan korjata sitten seuraavassa vaiheessa useammalla miljoonalla, niin että tästä ei tulisi niin suurta haittaa kuin jos kaikki nyt vedetään sitten matalaksi. Kysyisin tätä ministeriltä: minkälaista jatkoa voisi ajatella, jos tällä pystyttäisiin yksi vuosi menemään eteenpäin vähän laajemmalla pohjalla ja sitten saamaan tämä korjatuksi myöhemmin?

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Selvä, kuullaan ministerin vastaus vähän myöhemmin, kun hänelle saattaa tulla muitakin kysymyksiä näissä jatkopuheenvuoroissa.

Christina  Gestrin  /r:

Värderade talman! Riksdagens utrikesutskott har i betänkandet om regeringens åtgärdsberättelse lyft fram utvecklingen i Afrika och särskilt Sahelområdet och krävt åtgärder av det internationella samfundet för att stoppa våldsspiralen och motverka fattigdomen och hungern.

I delar av Sahel består hälften av befolkningen av barn som är under 15 år gamla. Den snabba befolkningsökningen kombinerat med fattigdomen, hungern och konflikterna mellan befolkningsgrupper har lett till att en stor del av barnen inte får gå i skola. Utan skola och utbildning har de unga som växer upp små möjligheter att skapa sig en dräglig framtid. Våld och kriminalitet slår lätt rot i en sådan omgivning. Därför är det mycket viktigt att biståndssamarbetet betonar alla barns rätt till skolgång och ungas rätt till arbete.

Den stora ungdomsarbetslösheten i de fattiga länderna i Afrika är ett stort hot mot freden och säkerheten. I biståndssamarbetet och i demokratiskt och fungerande samhällen behövs flera aktörers medverkan. Företagare inom den privata sektorn kan bidra till att skapa arbetstillfällen. Ju fler aktörer som är med om att bygga upp samhället och ju bättre man lyckas engagera den lokala nivån att ta ansvar för den samhälleliga utvecklingen, dess bättre är möjligheterna för att skapa samhällsstrukturer som på sikt är fungerande och som minskar fattigdomen och ländernas behov av utomstående hjälp. I biståndssamarbetet måste krav på mänskliga rättigheter, demokrati och funktioner för en rättsstat alltid ställas.

Vuoden 2013 aikana YK:n ja EU:n tulee päättää vuoden 2015 jälkeisistä toimenpiteistä, jolloin YK:n vuosituhattavoitteet maailman köyhyyden puolittamiseksi päättyvät. Suomen tulee toimia aktiivisesti muiden Pohjoismaiden ja EU-maiden kanssa kestävän kehityksen ja vastuun ottamisen puolesta kehitysyhteistyössä. Ilmastonmuutoksen myötä elintarvikehuolto käy globaalisti yhä vaikeammaksi tulevaisuudessa, ja jo tällä hetkellä monet kehitysmaiden ihmiset kärsivät ruokapulasta vaikeiden sääolojen aiheuttaman kadon vuoksi. Sahelin alueen tilanne on pahentunut vuosi vuodelta. Nyt elintarvikekriisi koskettaa 19:ää miljoonaa ihmistä ja yli 4 miljoonaa kärsii aliravitsemuksesta, ja naisten ja lasten tilanne on tässä erityisen huono ja vakava.

Yhtenä vuosituhattavoitteena, johon Suomi on sitoutunut, on Suomen maksaman kehitysavun nostaminen 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Vuonna 2012 Suomen osuus on 0,56 prosenttia bruttokansantuotteesta. Ruotsi, Tanska ja Norja ovat jo täyttäneet oman osuutensa. Suomen tulee pitäytyä pohjoismaiseen viitekehykseen myös kehitysavun tason osalta. Vaikka Maailmanpankki raportoikin äskettäin hienoisesta edistymisestä, kuten globaalin köyhyyden vähenemisestä ja paremmasta juomaveden saatavuudesta, niin riemuun ei ole syytä.

Maailman hauraimmista maista 45 ei ole saavuttanut ainoatakaan vuosituhattavoitetta. Suuri osa näistä maista on Afrikassa. Se, että jotkin indikaattorit viittaavat myönteiseen kehitykseen, johtuu ennen kaikkea siitä, että sellaisissa maissa kuin Kiina, Intia, Brasilia ja Indonesia taloudellinen kehitys on ollut nopeaa viime vuosikymmenen aikana. Nyt paine kasvaa myös siihen, että nämä maat ottaisivat kansallisesti suuremman vastuun kestävästä kehityksestä ja tasaisemmasta tulonjaosta. Maailman rikkailla mailla on talouden taantumasta huolimatta oltava valmiutta auttaa köyhiä ja haavoittuvia maita, mutta kehitysmaiden on myös kansallisesti itse pienennettävä köyhien ja rikkaiden välistä kuilua.

Vid konferensen för en hållbar utveckling i Rio de Janeiro sommaren 2012 förstärktes kopplingen mellan en hållbar utveckling och motarbetandet av fattigdomen i världen. En diskussion om att skapa mätbara indikatorer för en hållbar utveckling har startat. Mänskliga rättigheter, miljö- och säkerhetsfrågor, sociala och ekonomiska frågor har alla beröringspunkter med den global fattigdomsutvecklingen. För att komma fram till målsättningar som kan accepteras av det internationella samfundet och som verkligen leder till en hållbar framtid för hela jordklotet krävs en stor förmåga att samarbeta och mycket diplomatisk skicklighet. Finland bör ha en hög ambitionsnivå i det här krävande arbetet.

I Afrika finns mycket naturresurser som intresserar och lockar investerare från andra världsdelar. Naturresurserna kan bidra till att öka välfärden i Afrika, ifall de utnyttjas på ett ansvarsfullt och hållbart sätt. Exploatering av naturresurser har alltför ofta skett så att de lokala samhällena mot sin vilja enbart fått se sin omgivning skövlas utan att ersättas för det och utan att få någon del av inkomsterna. En gynnsam utveckling i Afrika kommer att bero på i vilken grad man lyckas få förståelse för att miljövård och naturvård och en hållbar ekonomisk utveckling går hand i hand. Det här i sin tur är beroende av hur samhällsfunktionerna, rättsstatsprinciperna och demokratiutvecklingen förverkligats.

Utvecklingen i Afrika kommer att ha konsekvenser för Europa. Om klimatförändringen eller ohållbara odlingsmetoder, som bidrar till erosion och ökenspridningen leder till att stora odlingsmarker blir obrukbara och om konflikterna breder ut sig, så kommer flyktingströmmarna att öka kraftigt. Över en miljard människor bor i Afrika. De afrikanska ländernas ekonomi påverkas av den globala ekonomiska krisen eftersom de är beroende av att få förnödenheter från andra länder.

Hotbilderna är många och helhetsbilden visar tydligt att det ligger i hela det internationella samfundets intresse att verka för en större politisk stabilitet och en hållbar och positiv utveckling i Sahelområdet och i hela Afrika. Finland och EU bör bidra till det här.

Kehitysministeri  Heidi  Hautala

Arvoisa puhemies! Haluaisin myös omalta osaltani kiittää ulkoasiainvaliokuntaa tästä mietinnöstä. Muistelin tässä sitä, että olin joskus itsekin emännöimässä Malista tullutta delegaatiota täällä eduskunnassa, varmasti kuitenkin reilusti alle kymmenen vuotta sitten, ja muistan, kuinka kävimme keskustelua malilaisten kanssa siitä, miten valtava etu tällä valtiolla oli se, että siellä ei ollut konfliktia. Ja näin sitten kuitenkin on käynyt, että kun viime aikoina on keskustellut Malin tilanteesta ja Sahelin alueen tilanteesta, niin nämä uhkakuvat ovat aivan massiivisia ja Malia valtiona tuskin tällä hetkellä oikeastaan on olemassa käytännössä.

Tästä tullaankin siihen, että meidän kehitysyhteistyön haasteet hyvin pitkälle tulevaisuudessa varmasti liittyvät juuri hauraiden valtioiden tilanteeseen, ja siinä meillä täytyy myöskin sitten pohtia sitä, miten tämmöistä katastrofikestävyyttä voidaan edistää eli kun tulee nälänhätiä, kun tulee kuivuutta, kun ilmastonmuutos varmasti vaikeuttaa ihmisten elämää tuolla alueella aivan erityisesti, niin kuinka voimme valmistaa ja auttaa ihmisiä sopeutumaan ja selviämään seuraavista kriiseistä niin, ettei tule nälänhätää. Tämä on humanitaarisen avun uusia linjauksia, tällainen katastrofikestävyys, ja sitä haluan vahvasti edistää.

Kiittäisin valiokuntaa siitä, että se linjaa tätä Suomen kehityspolitiikkaa ja esittää mielenkiintoisella tavalla, että pitäisi entistä paremmin ottaa huomioon se, kuinka voimme Afrikan kriisialueillakin osallistaa kansalaisia ja tukeutua yhteistyössämme kumppanimaiden kansalaisten aktiivisuuteen ja omistajuuteen. Olen erityisen iloinen, että puhutte kansalaisten omistajuudesta, koska monesti on niin, että ei riitä se, että seurustelemme hallituksen ja valtion kanssa, vaan meidän täytyy tukea myöskin sitä usein haurasta kansalaisyhteiskuntaa ja saada ihmiset myöskin tilanteisiin, joissa he voivat ottaa vastuuta omasta elämästään ja vaikuttaa oman yhteiskuntansa kehitykseen.

Jos katson sitten vähän sitä, mitä tuolla alueella teemme. Suomen kahdenväliset suhteet Länsi-Afrikan maihin, joista tässä ehkä pääasiassa nyt puhutaan, ovat suhteellisen ohuet. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö meillä olisi paljonkin yhteistyötä, varsinkin alueellisten hankkeiden kautta. Tavoitteena on ollut se, että apua keskitetään sellaisille aloille, joilla on saatavissa vaikuttavuutta. Nämä alueelliset hankkeet, jotka voivat kohdistua sellaisiin valtioihin kuin Mali, Mauritania, Niger, Burkina Faso, Tšad, koskevat ruokaturvaa, ilmastonmuutokseen sopeutumista mutta myöskin alkuperäisväestöjen metsien käyttö- ja hallintaoikeuksia.

Edustaja Gestrin puhui tästä ympäristön ja kehityksen yhteenkietoutumisesta, ja voin todellakin sanoa, että kaikissa kansainvälisissä kehityspoliittisissa kokouksissa, joissa olen ollut viime aikoina, esimerkiksi OECD:ssä tai nyt eilen tapaamassa Maailmanpankin uutta pääjohtajaa meidän pohjoismais-balttilaisen äänestysryhmämme kautta Tukholmassa, alkaa olla aivan itsestään selvää ikään kuin älyllisellä tasolla, että ympäristö ja kehitys, kehitys ja ilmastonmuutoksen torjunta, siihen sopeutuminen täytyy saumattomasti kytkeä yhteen, koska muuten emme pysty vastaamaan kehityshaasteisiin.

Varmasti jatkossa joudumme pohtimaan sitä, millä tavalla sitten vastaamme myös näihin valitettavasti kuitenkin toistuviin humanitaarisiin kriiseihin, joita Sahelin alueella on. YK on pyrkinyt hätäapuvetoomuksella keräämään 1,6 miljardia dollaria Saheliin. Siitä tällä hetkellä on saatu 70 prosenttia kerättyä. Suomi on antanut sinne 27 miljoonaa euroa kuluvana vuonna laajassa merkityksissä, siis koko Sahelin alueelle. Sitten olemme pyrkineet edistämään hyvin vaikean pakolaistilanteen ratkaisua, jossa jo ennen tätä Malin kriisiä oli kysymys siitä, että olemme voineet Länsi-Afrikassa tukea alueellista Ecowas-järjestöä siinä, että tällaisia maan sisäisiä pakolaisia koskevat asiat voidaan saada ratkaistua. Aiomme vielä jatkaa tätä työtä tukemalla hiukan alle 100 000 eurolla muutamia maita Länsi-Afrikassa ja Sahelin alueella siinä, että ne pystyisivät panemaan toimeen sellaisen niin sanotun Kampalan sopimuksen maan sisäisistä pakolaisista, jota siis Suomi on ollut kätilöimässä.

Mutta tämä Malin tilanne on nyt kuitenkin pakolaistilannetta vaikeuttanut erittäin vahvasti. Malilaispakolaisten määrä naapurimaissa, sellaisissa kuin Niger, Burkina Faso, Mauritania, Algeria, Togo ja Guinea, on YK:n pakolaisjärjestön mukaan marraskuun alussa ollut runsaat 210 000 henkeä. Malin pakolaiset rasittavat naapurimaiden tilannetta vahvasti, ja meidän täytyy pyrkiä myös löytämään keinoja vaikuttaa tähän asiaan. (Puhemies koputtaa)

Kiitän ulkoasiainvaliokuntaa erittäin kiinnostavasta mietinnöstä, joka antaa meille uutta ajattelemisen aihetta ja paljon työtä.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi on todettava, että kehitysyhteistyön määrärahojen tasosta ei oikein jaksa uskoa näin oppositiosta käsin, että se 2015 saavuttaisi sitä 0,7:ää prosenttia bruttokansantulosta, tai että edustustojen merkitystä ja vaikutusta todellakin ymmärrettäisiin, kun noita leikkauksia vain tehdään vuosittain.

Mutta oikeastaan kolmesta asiasta muutama sana tässä yhteydessä. Puheenjohtaja Soini esitteli tuota turvallisuustilannetta ja niitä valiokunnan kannanottoja enemmälti, joten niihin en paljon nyt puutu. Ehkä Afrikasta, Sahelista ja ruokaturvasta pari sanaa.

Tosiaan Afrikan merkityshän nyt korostuu, sen me kaikki olemme huomanneet myös tässä eduskuntatyössä, ja tosiaan väliluku Afrikassa on yli miljardin. Kuten tässä mietinnössä toteamme, Afrikan pinta-ala on yhtä suuri kuin Kiinan, Intian, Yhdysvaltojen, Meksikon ja Euroopan yhteensä, eli merkittävästä maanosasta on kyse. Keskiarvoilla mitattuna voidaan todeta, että ne ovat nykyisin keskitulomaita.

Länsi-Sahelista: Siellä valtiorakenteiden heikkous, köyhyys, väestönkasvu, ruokakriisi, konfliktit, kaikki yhdessä, ovat aiheuttaneet tämän laajamittaisen kriisin, ja valiokunnassa korostettiin sitä ennaltaehkäisyn merkitystä: vaikka merkkejä on nähty, niihin ei ole kansainvälinen yhteisökään pystynyt tarpeeksi ajoissa puuttumaan.

Myös Sahelin alueella suuri osa väestöstä saa toimeentulonsa eri tavoin maataloudesta tai karjankasvatuksesta, ja halusimmekin viitata tässä mietinnössä tuohon meidän ruokaturvaan liittyvään mietintöömme, josta olemme paljon aikaisemmin puhuneet. Meidän pitää siinäkin yhteydessä taas kerran korostaa myös Afrikassa kumppanimaille niitä naisten oikeuksia, naisten maanomistusoikeuksia, naisten koulutusta, naisten neuvontaa, koska he kuitenkin edelleen tuottavat maataloustuotannosta suuren osan silläkin mantereella. Sen lisäksi tietenkin meidän tulee jatkaa sitä meidän oman tietotaitomme viemistä kehitysyhteistyöhankkeissa ja myös meidän tutkimuslaitostemme osalta avustaa esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Jatkan ehkä toisessa puheenvuorossa.

Pertti Salolainen /kok:

Herra puhemies! Me olemme todella tekemisissä jättiläismäisen maanosan ja jättiläismäisten ongelmien kanssa. Täällä on jo todettu tämä valtava koko, joka hämmästyttää: Kiina, Intia, Yhdysvallat, Meksiko ja Eurooppa yhteensä ovat pienempiä kuin Afrikan manner.

Vaikka nyt sanotaan, että kasvu siellä olisi 5 prosenttia, niin lähtökohtahan on ollut hyvin alhainen, joten sen vuoksi tietysti tämä on myönteistä, mutta kun lähdetään hyvin alhaiselta tasolta, niin pienikin nousu on jo sitten aika suuri prosentuaalisesti.

Jos katsotaan tätä koko aluetta, niin se on erittäin epäyhtenäinen. Meillä on ensinnäkin tämä arabikevään alue, siis tämä Pohjois-Afrikka, joka vieläkään ei ole stabilisoitunut. Siellä on vielä erittäin paljon tapahtumassa sisäisesti puhumattakaan siitä, että Egypti on kuohunnassa, emmekä tiedä, mikä sen kuohumisen lopputulos on, mutta myöskin näissä kaikissa muissa on vielä erittäin paljon epäselvää, mitenkä ne lopulta asettuvat.

Mantereella käydään myöskin sotia, Somaliassa, Kongossa, Sahelissakin voidaan puhua jonkun sortin sodasta, vaikka se onkin tällaista eri ryhmien kahnausta, mutta se on kuitenkin aika paljon välillä ollut sodanomaista.

Tästä Sahelista ja ylipäätään tästä arabikeväästä voi todeta, että nehän ovat ihan Euroopan unionin eteisalueita, ja sen takia Euroopan unionin toiminta näillä alueilla on äärettömän tärkeätä. Katsoisinkin, että Euroopan unionin täytyy entistä enemmän keskittyä näihin alueisiin ja uudistaa strategiaansa, jotta voidaan vastata näihin suuriin haasteisiin.

Eräs suuri haaste on aavikoituminen. Aavikoituminen etenee useita kilometrejä vuodessa, ja tämä saattaa johtaa siihen, että tulee valtavat määrät jossain vaiheessa ilmastopakolaisia, jotka etsivät jonkunlaista purkautumisväylää. Tällaistahan on jo ollut havaittavissa siten, että Välimeren yli tulee pieniä aluksia, joissa on jopa satoja ihmisiä ylikuormituksena ja jotka sitten haaksirikkoutuvat ja sadat menettävät henkensä. Tämä saattaa aivan toisenlaisiin mittasuhteisiin vielä nousta, jos aavikoituminen ja yksinkertaisesti ruuan loppuminen ja maanviljelyksen loppuminen näillä alueilla etenee.

Sahelin alue on monien valtioiden vaikutusaluetta myöskin, ja sen takia onkin eräissä kaikkein ikävimmissä arvioissa arveltu, että tästä voi vielä pahimmassa tapauksessa tulla uusi Afganistan. Se on ensinnäkin jättiläismäisen suuri alue, ja sitten siellä pyörii erilaisia terroristiorganisaatioita ja ääri-islamistisia järjestöjä, jotka keskenään kahnailevat, ja on vaikea sanoa, mihin loppujen lopuksi tämä kuohunta päättyy tällä jättiläismäisellä alueella, kun sitä vielä sotkee se, että esimerkiksi Libyan alueelta tuli näitä palkkasotureita, jotka joutuivat lähtemään, kun Gaddafin hallinto sortui. Eli erittäin sekava tilanne, ja tämä on kyllä haaste mielestäni Euroopan unionille, jonka täytyy entistä aktiivisemmin keskittyä ja päivittää ohjelmansa ja tavoitteensa tälle alueelle.

Tämä on myöskin erittäin suuri huumeitten salakuljetusväylä. Etelä-Amerikasta tulevia huumeita tulee tänne Afrikan länsirannikolle, ja sitten ne kuljetetaan sieltä Sahelin alueen kautta muun muassa eri keinoin Eurooppaan, ja sillä tavalla tämä on myöskin huumeitten osalta tämmöinen keskeinen alue.

Kaikin tavoin pitäisi myöskin helpottaa ja auttaa näitten alueen valtioitten keskinäistä yhteistyötä ja näitä organisaatioita, jotka siellä toimivat, jotta ne pystyisivät pitämään tätä aluetta paremmin hallinnassaan.

Erittäin tärkeätä on myöskin se, mikä tulee olemaan kohtalo näitten luonnonvarojen osalta. Afrikassa on valtavat luonnonvarat, ja tiedämme, mitä niille voi käydä. Esimerkiksi Länsi-Afrikan rannikolla on ylikalastettu niin paljon, että kalakannat alkavat olla lopussa. Tämän vuoksi on tärkeätä — kun täällä on myöskin kehitysyhteistyöstä vastaava ministeri paikalla — että tätä kestävää kehitystä ja kehitysapua sillä tavalla suunnataan, että voidaan näitä pahimpia ongelmia estää. Luonnonvarojen käyttö, mineraalit, öljy, kaikki tämä, mitä sieltä löytyy, kaasu: ne ovat valtavia alueita ja valtavia luonnonvaroja. Ja kuten tiedetään, esimerkiksi Kiina ja Intia ovat investoineet aika paljon tänne, ja täytyy pitää huolta siitä, että nämä ympäristönäkökohdat tulevat riittävästi tällaisessa yhteydessä huomioon otetuiksi.

Sitten vielä eräs pieni kommentti, joka koskee näitä valiokunnan lausumia. Tässä sivulla 8 todetaan mietinnössä: "Valiokunta huomauttaa, että kertomuksiin liittyvistä lausumista voidaan tehdä jopa virheellisiä johtopäätöksiä, kun lausumiin vastaaminen valtioneuvoston taholta ei ole aina yhtenäistä eikä johdonmukaista. Lausumien seurannan lisäarvo on nykyisellään vähäinen." Ja sitten: "Valiokunta toistaa aiemman kantansa - - ja katsoo, että hallituksen kertomuksiin liittyvää lausumaprosessia tulisi uudistaa sekä sisällön että menettelytapojen osalta, jotta se vastaisi perustuslain hengen mukaisesti parlamentaariselle valvonnalle asetettuja vaatimuksia."

Maria Lohela /ps:

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta on laatinut hyvin moniulotteisen mietinnön Sahelin tilanteesta ja sen merkityksestä Euroopalle, ja hyvä niin. Epävakaus, köyhyys, väkivalta, hyvin laaja kirjo erilaisia ongelmia ovat arkipäivää Sahelissa, ja kun mietitään, miten laajaa aluetta, miten erilaisia maita ja kansoja ne koskettavat, niin onhan se selvä, että todella vaikeista asioista on kysymys ja niillä on laajaulotteisia heijastevaikutuksia. Kun on ongelmia, ne tyypillisesti, näissä vähemmän kehittyneissä maissa erityisesti, heijastuvat pahiten naisiin ja lapsiin. Uskonnolliset ryhmät ja terroristiryhmät ovat myös Sahelin alueella heikentäneet toiminnallaan merkittävästi naisten tilannetta.

Ulkoasiainvaliokunta kiinnittääkin mietinnössään aivan oikein huomiota naisten itsemääräämisoikeuteen ja tasa-arvokehitykseen. Monet kulttuuriset ja uskonnolliset seikat vaikuttavat naisten elämään kielteisesti. Mielestäni ne tavat, joilla naisia näillä perusteilla sorretaan, voivat olla suorastaan pöyristyttäviä ja järkyttäviä, mutta niistä ei pidä vaieta vain, koska ne ovat hankalia, perustuvat perinteisiin, kulttuuriin ja ovat kiusallisia. Toivon, että Suomi jatkossa entistäkin pontevammin kiinnittää näihin naisten asemaan liittyviin kysymyksiin huomiota toimiessaan kansainvälisillä kentillä.

Kuten ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Soinin ja myös ministeri Hautalan puheenvuoroista kävi ilmi, tämä tilanne Sahelissa on erittäin huono. Tässä kun kuuntelin, niin tuntuu vallan lohduttomalta. Kysyisin ministeriltä — vaikka en oikein tiedä, voiko tällaista kysymystä esittää tai voiko siihen edes vastata — onko siellä minkäänlaista toivoa paremmasta näköpiirissä.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja esitteli tämän mietinnön erittäin kattavasti — tässä vain jokunen huomio tähän mietintöön liittyen.

Afrikka ei ole niin kaukana Suomesta kuin monta kertaa tunnutaan ajattelevan. Maanosan tapahtumat vaikuttavat myös Euroopan turvallisuuspolitiikkaan. Heijastumat näkyvät muun muassa Etelä-Euroopan maihin ja niiden kautta myös edemmäs pohjoiseen suuntautuvana laittomana maahanmuuttona. Tämä vaatii Euroopan mailta panostuksia muun muassa rajavalvontaan ja tulijoiden palautuksiin.

Mutta erityisesti ihmisten toivoton tilanne ja humanitäärinen hätä koskettavat. Ulkoasiainvaliokunta onkin huolissaan Sahelin alueen humanitäärisestä tilanteesta ja kannustaa voimakkaasti ennalta ehkäiseviin toimiin ja niiden vahvistamiseen, ja olikin hyvä ministeri Hautalan puheenvuorossa kuulla, että tämä asia on noteerattu myös jo muuallakin. Erityisesti valiokunta nostaa esiin, että pidemmän aikavälin kehitysponnistelut, mukaan lukien demokratian, oikeusvaltion ja naisten oikeuksien ja aseman vahvistaminen ja lasten koulunkäynnin edistäminen, otetaan osaksi turvallisuuden kestävää vahvistamista Sahelin alueella.

Alueen arjesta kertoo paljon se, että sieppaukset, salakuljetus, huume- ja ihmiskauppa ovat ruokakriisin ohessa ihan tavallista arkipäivää. Myös orjuus on valiokunnan saaman tiedon mukaan Malissa ja Mauritaniassa voimissaan. Viime mainitussa on valiokunnan saaman tiedon mukaan orjina jopa viidennes väestöstä. Tämä on tällä vuosituhannella ja tässä maassa ajateltuna kyllä aika uskomaton ja pelottava tieto. Yleisesti juuri naisten ja lasten tilanne on hauras ja hyvin haavoittuva.

Tältä pohjalta onkin syytä olla huolissaan, että EU:ssa ei ole kyetty sopimaan yhteisistä toimintalinjoista liittyen vaikkapa sieppauksiin ja niiden yhteydessä vaadittuihin lunnaisiin. Tärkeää nimenomaan olisi luoda yhteisiä pidemmän aikavälin toimintalinjoja, jotta alueen turvallisuutta saataisiin kestävästi vahvistettua. Tämä vaatii myös alueen valtioiden yhteistyötä. Toki ymmärrettävää on monien valtioiden tilanne, mutta myös yhteistyökumppaneita olisi kenties löydettävissä, ja valiokunnan kannanottokin toteaa, että tämän yhteistyön puute on paikoin merkittävä este kriisien hallintaan saamisessa ja yhteistyön puute toimii jopa kriisien taustalla niiden moottorina. Valiokunta korostaakin YK:n ja Sahelin maiden hallitusten jatkuvaa ja vahvistuvaa yhteistyötä.

Mietinnön lopussa on aivan toisesta asiasta, siinä on valiokunnan lausumista, ja täytyy sanoa, että allekirjoitan vahvasti sen, että tässä valiokuntien lausumakäytännössä — omalla kokemuksellani, sitä toistakymmentä vuotta seuranneena ja kokeneena — on voimakasta uudistustarvetta. Lausumat eivät välttämättä aina johda toivottuun toimenpiteeseen. Täytyy nyt toivoa, että tätä kautta asia menisi eteenpäin ja tähän lausumien uudistuskäytäntöön eduskunnassa ryhdyttäisiin ripeästi.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt ministereille muutama kysymys, jotka tuossa edellisessä puheenvuorossa ajanpuutteen vuoksi jäivät esittämättä.

Ulkoministeriltä kysyisin vielä: Miten te näette Afrikan unionin ja Ecowasin roolin? Miten ne ovat ottaneet vastuuta tästä Länsi-Sahelin ja Malin tilanteesta, ja minkälaisena näette niiden mahdollisen roolin lähitulevaisuudessa?

Sitten kehitysministeriltä kysyisin, kun nostitte esiin tuon meidän mietinnössämme olevan kohdan, että on otettava vahvemmin kumppanimaiden kansalaisten aktiivisuus ja omistajuus kehityksessä huomioon ja monipuolistettava yhteistyömuotoja, vahvistettava yksityissektorin rooleja: Kansalaisia ovat myös parlamentaarikot, ja kun tekin mainitsitte hallitusten ja kansalaisjärjestöjen roolin, miten näette itse, että parlamentit pitäisi Suomen kehitysyhteistyöpolitiikassa, tai yleisemmin YK:n kehitysyhteistyössä, ottaa huomioon? Mitkä voisivat olla ne instrumentit ja tavat, joilla parlamentteja voitaisiin kuulla esimerkiksi maan kehitysstrategian muodostamisessa?

Toinen kysymys sitten tuohon yksityissektorin monipuolistamiseen liittyen: Minkälaisia kokemuksia tai tietoa teillä on tästä etelä—etelä-kaupasta ja yhteistyöstä nimenomaan nyt Länsi-Afrikan osalta? Toimiiko se siellä, ja näettekö, että esimerkiksi Ecowas on pystynyt jollakin tavalla jakamaan tietotaitoa ja osaamista myös siellä maitten välillä?

Kolmantena vielä kehitysministeriltä: Vähän kommenttia tuohon ruokaturvaan liittyen, eli noitten aiemmin mainitsemieni asioiden lisäksi tietenkin tarvitaan myös sitä varmuusvarastointia — Suomessa puhutaan huoltovarmuusvarastoista jne. — tarvitaan jakeluverkostoa, tehokasta sellaista, varsinkin kuivissa ja lämpimissä maissa, infraa jne. Kiina hoitaa infraa monissa Afrikan maissa. Millä tavalla Suomen kehitysyhteistyössä pystytään tukemaan esimerkiksi varmuusvarastointia tai tehokkaiden jakeluverkostojen luomista esimerkiksi viljelijöille raja-alueelle, että he voisivat paremmin käydä kauppaa rajan yli ruokatarvikkeilla?

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensin täytyy kiittäen todeta, että ulkoasiainvaliokunta keskittyi hyvin perusteellisesti Sahelin kysymyksiin, ja on hyvä aina muistaa, että maata on Euroopan ulkopuolellakin. Afrikassa on aika dynaaminen vaihe menossa: paitsi näiden konfliktien osalta, joista on huonoja uutisia, monissa Afrikan maissahan on aika ripeä talouskasvu ja yhteiskunnallinen kehitys.

Myöskin Afrikan unionin kehitys viime aikoina on kiinnostava. Siellä ollaan enemmän huolissaan siitä, mitä Eurooppaan kuuluu, eli nykyään kysymys tulee ikään kuin vastapallona: kun kysyy, miten heillä menee, niin he ovat huolissaan siitä, mitä Euroopassa tapahtuu, koska Afrikan unionin malli on osittain kopioitu Euroopan unionin rakenteista, ja siellä pyritään luomaan samanlaisia toimintoja, joita Euroopan unionissa on saatu aikaan.

Afrikalla on myöskin jo omaa rauhanturvakokemusta. Esimerkiksi Afrikan unionin ja Afrikan unionin jäsenmaiden joukot Darfurissa tai Somaliassa ovat tehneet olosuhteisiin nähden erittäin hyvää työtä, ja tästä pitää afrikkalaisille maille antaa tunnustus. Heillä on siitäkin jo kokemus jaettavana, niin että sitä kokemusta kannattaisi kuulla.

Sitten, arvoisa puhemies, muutama sana ajankohtaisista tilanteista tuolla alueella.

Aloitan itse asiassa myönteisistä uutisista pohjoisemmasta Afrikasta, Afrikan sarvesta eli Somaliasta, joka näitä Sahelinkin alueita reunustaa. Viimeisen vuoden aikana siellä on tapahtunut hyvin positiivista kehitystä. On saatu aikaan perustuslaki, on nimetty parlamentti, on tullut uusi presidentti, on tullut uusi hallitus. Kun Suomessa on aika aktiivinen somaliyhteisö, 15 000 somalin yhteisö, joka osittain palaa halusta tehdä hyvää työtä oman, entisen kotimaansa eteen, pitäisi miettiä, saataisiinko Suomesta kehitysyhteistyötä ja erilaisia järjestöjä liikkeelle nyt Somaliaan, missä pystyy jo toimimaan esimerkiksi pääkaupunki Mogadishussa ja missä sellaiset maat kuin Turkki ovat jo aloittaneet hyvin monia eri projekteja.

Sitten itse Sahelin alueeseen. Kiinnittäisin huomiota siihen, että YK:n pääsihteeri on nimennyt erityisedustajakseen Sahelin alueella entisen Euroopan komission puheenjohtajan Romano Prodin, joka toimii pääsihteerin edustajana sillä alueella. Hänellä on tietysti kokemus paitsi noista Pohjois-Afrikan alueista myös siitä, miten Euroopan unioni toimii, mitä me osaamme tai mitä voimme sillä alueella tarjota. Minusta tätä mahdollisuutta pitäisi käyttää hyväksi ja miettiä, mikä voisi olla se eurooppalainen panostus. Prodilla on myöskin ollut erittäin intensiiviset suhteet niihin ryhmiin, jotka Libyasta käsin ovat tulleet tai palanneet tuonne Malin alueelle. Minusta siinä olisi sellaista rauhanneuvottelun poikastakin tai mahdollisuuksia, että YK voisi aktiivisemmin puhua joidenkin näiden ryhmien kanssa. Tiedän, että Prodin toimistosta niihin on pidetty yhteyttä. Tätä mahdollisuutta kannattaisi vaalia ja Suomenkin olla tukemassa. Samaten on tärkeää, että Euroopan unionilla on oma tietolähde, oma edustus tuolla alueella. Eurooppa-neuvostossahan tehtiin päätös, että sinne nimetään Euroopan unionin erityisedustaja, mikä on hyvä päätös.

Sitten, arvoisa puhemies, on kaksi asiaa lopuksi. Eritrean, joka kuuluu tuohon alueeseen, ihmisoikeustilanne on valitettavasti erittäin huono. Nyt sen taloustilannekin on huono. Sillä on sellainen pysyvä, krooninen, rajariita Etiopian kanssa, joka itse asiassa estää kaiken kehityksen tuolla alueella. Mielestäni kansainvälisen yhteisön pitäisi jollakin tavalla auttaa Eritrea ulos tästä pattitilanteesta, jonka se on osittain itse synnyttänyt, ja osittain historia on sen sinne eristykseen jättänyt. Heillä on katseet kohdistettuna sieltäkin Euroopan unioniin ja Pohjoismaiden tapaisiin maihin, jotka voisivat jollakin tavalla heitä siitä kriisistä ulos opastaa. Minusta tämä on kysymys, jossa Suomikin voisi ulkopolitiikassaan olla aloitteellinen.

Sitten, puheenjohtaja, aivan viimeinen asia tuolla alueen toisessa reunassa: Länsi-Saharan kysymys, joka aika ajoin nousee esille, pakolaisvirrat sieltä, Polisarion tilanne. Länsi-Saharahan on maa, jonka Afrikan unioni on tunnustanut, ja siitä syystä Marokko ei ole Afrikan unionin jäsen. Kuitenkin tilanne ja poliittinen turbulenssi tuolla alueella, näiden uusien islamilaisten ryhmien tulo jnp., merkitsee ehkä sitä, että myös tässä Länsi-Saharan tilanteessa voitaisiin saada jotakin kehitystä aikaan. Marokolla on selvästi ollut nyt kuuntelevammat korvat siinä suhteessa, mitä tuolla voisi tapahtua. Tämäkin on asia, jossa Euroopan unionilla voisi olla merkittävä rooli ja jossa myös Suomi voisi olla aloitteellinen ja aktiivinen.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Oli hyvin mielenkiintoista ja avartavaa lukea tämä kattava mietintö ja kuunnella näitä hyviä puheenvuoroja. Erityisesti haluaisin antaa tässä kiitoksen valiokunnalle siitä, että se on nostanut esiin ja korostanut naisten oikeuksia sekä itsemääräämisoikeutta ja tasa-arvoa. Ylipäätään naisten ja lasten aseman parantamisen sekä ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja esiin nostamisen tulisikin olla myös vahva osa Suomen auttamisprosesseja, kohdentuvat ne sitten mihin päin maailmaa tahansa.

Kuten hyvin kaikki varmasti tiedämme, konflikti- ja kriisialueilla missä päin maailmaa tahansa siviilit, naiset ja lapset, ovat niitä, jotka ovat kaikista heikoimmilla. Heidän tilanteensa ja asemansa parantamiseen tulisikin kaikessa kehitysyhteistyössä ja humanitäärisessä auttamisessa pyrkiä. Näin uskoakseni lisätään myös vahvojen ja kestävien yhteiskuntarakenteiden kasvamista ja kehittymistä, jos se suinkin vain on mahdollista.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnassa, niin kuin edellä keskustelussa on tullut esille, varsin laajasti käytiin Sahelin alueen tilanteesta keskustelua, ja tuo aluehan on tietysti iso kriisipesäke. Libyan aseita on virrannut sinne merkittävä määrä, jopa ohjuksia, ja myös ammattisotilaita, jotka Libyassa aikanaan Gaddafin joukoissa palvelivat.

Kun muistamme sen, millä tavalla Euroopan unioni suhtautui Libyaan vielä hetki sitten — jos oikein muistan, niin marraskuussa 2010 EU—Afrikka-kokous pidettiin Libyassa ja siellä Suomea edusti pääministeri Kiviniemi — ja sen jälkeen kun katsomme tätä lähihistoriaa, mitä kaikkea sen aikana on tapahtunut, ei voi kuin kysyä sitä, onko EU:ssa käyty nyt keskustelua tällaisesta arvokkaasta ulkopolitiikasta, jota ei värittäisi kaksinaismoralismi, kaksoisstandardit. Tälläkin hetkellä tuntuu siltä, että tiettyjä maita kohtaan kyllä ollaan kovinkin kriittisiä ja kannetaan huolta niiden ihmisoikeustilanteesta, mutta kun kyse on esimerkiksi Venäjästä taikka Kiinasta, niin äänenpainot ovat usein paljon miedompia.

Kysyisin, millä tavalla te, arvoisat ministerit, olette tämän asian parissa työtä tehneet, että EU toimisi vastuullisemmin kuin esimerkiksi Libyan kohdalla vielä 2010. Sen jälkeen on surullisia esimerkkejä, miten tapahtumat ovat menneet. Enkä tietysti tarkoita, että se olisi ollut myönteistä, että siellä diktatuuri olisi jatkunut, vaan ennen muuta sitä, millä tavalla Euroopan unionikin taikka eurooppalaiset valtiot suhtautuivat Libyaan vielä 2010.

Timo Soini /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä on ollut hyvin mukavaa huomata, että molemmat ministerit olivat paikalla ja kunnioittivat siten tätä meidän mietintöämme.

Tämän työstäminen oli hyvin mielenkiintoinen prosessi sikälikin, kun katsoo vähän, mimmoinen maailma on. Meillä tuntuu olevan Suomessakin vähän sellainen käsitys, että Eurooppa ja varsinkin se unioni siinä on kaikki kaikessa. Maailma on auki joka suuntaan, pohjoiseen, Kiinaan, Venäjälle, Latinalaiseen Amerikkaan ja myöskin Afrikkaan. Ja jos EU:lla joku tehtävä on — ja ilmeisesti sillä on — niin tämä rauhan ja vakauden levittäminen lähialueille ja näitten prosessien ratkaisuissa mukana oleminen on se myönteinen alue. Tästä olen hyvin mielissäni.

Onnistuimme mielestäni aika hyvin ennakoimaan, kun tämän otimme ajankohtaiseksi asiaksi. Jos me olisimme YK:n turvaneuvostoon päässeet tai päätyneet, niin nämä asiat olisivat meillä vielä enemmän päivittäisessä tarkastelussa.

Mutta hyvä niin, me tiedämme nyt, että ministerit tietävät, ovat perehtyneet tähän meidän mietintöömme ja asiaan, ja olen siitä hyvillä mielin. Ainoa kauneuspilkku on se, mikä ei tavallaan tähän Saheliin liity vaan vielä siihen, mistä myöskin varapuheenjohtaja Salolainen puhui: Me, koko valiokunta, näimme aika paljon vaivaa jo viime vuonna ja tänä vuonna UM:n toimintaedellytysten parantamiseksi. Se nimittäin koskee juuri näitäkin alueita. Nämä ovat juuri sellaisia alueita, mistä resursseja leikataan, mistä ne lähtevät ensimmäisenä. Ei meiltä Kiinasta tai USA:sta konsulaatit lähde vaan tämmöisistä paikoista, joissa on tavallaan tulevaisuusperspektiivi.

Kiitoksia omasta puolestani tästä!

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Sitten mennään ministereitten yhteenvetopuheenvuoroihin, ja ministeri Tuomioja aloittaa.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Onko toivoa, se on hyvä kysymys niin Sahelin osalta kuin monien muidenkin maailman paikkojen osalta ja maailman kokonaisuudessaan, koska — niin kuin edustaja Salolainenkin viittasi — tuossa Sahelin tilanteessa koko ajan vaikuttaa aavikoitumisen eteneminen, joka on kiinteässä yhteydessä ilmastonmuutokseen. Ja kun viimeaikaisia uutisia on seurannut, niin ei ole valitettavasti vieläkään minkäänlaista varmuutta siitä, että me pystyisimme edes hidastamaan ilmastonmuutosta riittävästi, jotta kaikista pahimmilta katastrofeilta vältyttäisiin. Tämä on se iso kysymys.

Mutta jos katsoo nyt Sahelin tilannetta maakohtaisesti, niin uskoisin itse, että toivoa kuitenkin on paremmasta, sen vuoksi muun muassa, että kansainvälinen yhteisö, YK, YK:n turvallisuusneuvosto, Afrikan unioni ja Ecowas ovat kaikki yhdessä etsimässä tapoja, joilla voitaisiin kansainvälisen yhteisön kriisinhallinnalla ratkaista nyt Malissa ja muillakin alueilla esiintyviä konflikteja ja estää niiden syvenemistä. Tässä mielessä me olemme kovasti tukeneet alueellisten järjestöjen, Afrikan unionin ja erityisesti Länsi-Afrikassa Ecowasin, toimintaa. Tämä on ollut, verrattuna viidenkin vuoden takaiseen tilanteeseen, aivan uutta ja tuo myös toivoa siitä, että alueen omat toimijat ovat ensisijaisesti kykeneviä ja vastuussa siitä, että konflikteihin tartutaan. Mutta jotta se onnistuisi, he tarvitsevat tietenkin myös muualta, Euroopasta, tukea, ja sen vuoksi tämä EU:n osuus tämän mission valmistelussa on tärkeä.

Mitä sitten tulee etelä—etelä-kauppakysymyksiin tuolla alueella, niin tämä vähän laajenee nyt alueelle, johonka en ole varautunut, enkä osaa vastata. Mutta se on ihan oikea kysymys siltä osin, että tämänkään alueen kehitykselle ei ole suinkaan ensi sijassa ratkaisevaa kehitysapu, vaikka sitä tarvitaan, kyllä, vaan kaikki muut taloudelliset tekijät — rahavirrat, investoinnit, pääomapako palautuksetta ja siirtolaisten kotiuttamat maksut sekä kasvava etelä—etelä-yhteistyö ja -kauppa — ovat koko ajan tämän rinnalla vielä entistä merkityksellisempiä ja ne määrittävät myös tämän alueen tulevaisuuden. Sen vuoksi kehityspolitiikankin ja kauppapolitiikan täytyy ohjata sillä tavoin, että ne tukevat myös tällä lailla tapahtuvaa kehitystä.

Mitä sitten tulee tähän EU:n ulkopolitiikan johdonmukaisuuteen, niin uskon, että Suomi kuuluu niihin maihin ja Suomen ministerit niihin, jotka yrittävät tehdä työtä sen eteen, että EU:lla olisi vahva yhteinen ulkopolitiikka ja että sitä toteutettaisiin myös johdonmukaisesti. On todella niin, että esimerkiksi suhtautuminen arabikevääseen tai se, millä lailla arabikevät useat Euroopan maat yllätti varsin kiusallisissa tilanteissa — näinkin voi sanoa, koska monet hallitukset Euroopassa olivat hyvinkin läheisissä suhteissa äskettäin kaatuneisiin diktaattoreihin — on ehkä ollut opetus myös Euroopalle siinä, että näissä suhteissa pitää jatkossa pystyä olemaan pitkäjänteisempi ja johdonmukaisempi.

Vielä ulkoministeriön resurssikysymyksistä: uskon, että me palaamme, kun ensi viikolla käsittelemme budjettia, tähän perusteellisemmin, mutta se täytyy sanoa, että jokainen muutos tähän suuntaan, minkä eteen valiokunta on toiminut ja mitä myös valtiovarainvaliokunta on tehnyt, on tietenkin tervetullut, mutta se ei poista sitä perusongelmaa, joka meillä on resurssien ja tehtävien välisessä ristiriidassa.

Kehitysministeri Heidi Hautala

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin edustaja Komi teki hyvin tarkkoja kysymyksiä, joista osa liittyi suoraan tähän Sahelin alueeseen. Kun katselin sitä, millä tavalla Suomi tukee Länsi-Afrikassa ja Sahelin alueella ruokaturvaa, niin siellä esimerkiksi tuetaan kansainvälistä maataloustutkimusverkostoa yhteistyössä Helsingin yliopiston, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ja Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa ja kiinnittämällä huomiota nimenomaan pienviljelijöitä hyödyttävään tutkimukseen ja koulutukseen. Niin kuin kaikki tiedämme, Afrikan pienviljelijöistä suurin osa on naisia, eli tämä suoraan tukee myös naisten elämän parantamista. Myöskin Suomi tukee kansainvälistä peltometsäviljelyn tutkimuskeskusta parantamalla maaseudun pienviljelijöiden asemaa ja tuloja parempien peltometsäviljely- ja metsänhoitomenetelmien avulla, jotka lisäävät pienviljelmien ja kyläyhteisöjen hiilensidontapotentiaalia, ja tällä tavalla vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillintään.

Minusta tämä peltometsäviljely on sellainen asia, jota me voimme hyvinkin kasvattaa meidän tukisalkussamme, koska se on sellainen, mistä saadaan moninaisia hyötyjä. Siitä saadaan ravintoa, sen avulla pystytään pysäyttämään myöskin tätä aavikoitumista, johon edustaja Salolainen puuttui, ja siitä saadaan myös suojaa polttavalta auringolta ja ehkä sillä suojellaan myös vesivaroja.

Edustaja Komi kysyi myös tästä, millä tavalla parlamentaarikkoja voitaisiin ottaa mukaan. Tämä on ehkä vähän laajempi ja yleisempi kysymys. Muistelin täällä juuri sitä, kun täällä eduskunnassa oli Malista delegaatio eikä ollut konfliktista tietoakaan siihen aikaan 2000-luvulla. Uskon, että eduskunnan ja kansanedustajien yhteistyö Maailmanpankki-instituutin kanssa on hyvin tärkeää, ja sitä ulkoministeriö mielellään selvittelisi lisääkin, miten tätä voitaisiin tehdä. Maailmanpankki-instituutti on tärkeä toimija, ja tässä on myös muita.

Myöskin tällä hetkellä nyt ensimmäistä kertaa laaditaan tämmöistä demokratiatukilinjausta, joka varmaan sitten soveltuu myöskin siihen, kuinka voimme olla mukana rakentamassa valtiota, toimivia instituutioita, mihin tietysti olennaisesti liittyy tämä kansanedustajien aseman vahvistaminen ja se, että kansanedustajat ottavat paikkansa suhteessa omaan hallitukseen ja ryhtyvät laatimaan budjettia ja valvomaan sen käyttöä jne. Tämän demokratiatukilinjauksen synty liittyy hyvin vahvasti tähän arabikevääseen ja siihen, että maailmassa on nyt näitä niin sanottuja transitiomaita. Myös Burma, Myanmar, saattaa olla sellainen, joka toisella suunnalla tämmöistä tukea tarvitsisi.

Sitten edustaja Haavisto puhui tästä EU:n ja Afrikan unionin tai Afrikan ja Euroopan kohtalonyhteydestä. Minä olen monesti huomannut sen, että meidän on ihan turha saarnata ja opettaa sitä, mitä me täällä Euroopassa teemme. Varsinkin näinä aikoina on totta, että Afrikan johtajat kyselevät meiltä, että mitäs siellä Euroopassa oikein tapahtuu. Minusta tämä on hyvä tilaisuus muodostaa semmoista tasavertaisempaa kumppanuutta. Tiedän, että on tämä edesmenneen Ruotsin ulkoministeri Anna Lindhin aloittama perinne, jossa Pohjoismaiden ulkoministerit tapaavat Afrikan vähän niin kuin samanhenkisten maiden ulkoministereitä, ja kun sain itse olla ulkoministeri Tuomiojaa tuuraamassa tällaisessa kokouksessa Beninissä Cotonoussa viime kesänä, niin todellakin tilanne oli se, että Afrikan johtajat haluavat tällaista hyvin tasavertaista keskustelua, ja kyllä myöskin Euroopan virheistä voidaan ottaa opiksi, jos esimerkiksi Afrikan unioni lähtisi kehittämään yhteistä valuuttaa jossain vaiheessa. Eikö vain?

Somalia. Olen vahvasti sitä mieltä, että meidän täytyy löytää merkittävästi uusia resursseja kehitysyhteistyöpuolella Somalian tukemiseen juuri tässä tilanteessa, ja näitä varoja nyt etsitään. Niitä löydetään myös. On varmaan niin, että me tulemme näkemään tämmöisen kehityksen Afrikkaan kohdistuvassa kehitysyhteistyössä, että siellä alkaa olla semmoisia valtioita, jotka eivät ehkä enää ainakaan samassa määrin tarvitse tätä perinteistä kehitysyhteistyötämme, koska ne ovat juuri tämän luonnonvarabuumin kautta mahdollisesti nousemassa omille jaloilleen. Siihen liittyy toki, edustaja Salolainen, suuria riskejä, jotka te tunnette hyvin, ja siinä me voimme olla tukena. Mutta luulen, että tämmöisen perinteisemmänkin kehitysyhteistyön painopiste tulee siirtymään joistakin Itä-Afrikan pitkäaikaisista kumppanimaista kohti hauraita valtioita, kuten Somaliaa, sinne lähemmäksi Afrikan sarvea vielä.

Minä olen samaa mieltä edustaja Haaviston kanssa, että tämä 15 000 henkilön somaliyhteisö Suomessa on tässä erinomainen voimavara, ja sen kanssahan on paljon myöskin ulkoministeriöllä yhteistyötä. Toivon, että voimme olla tukemassa jatkossa sellaisia hankkeita, joissa on nähty, että esimerkiksi Suomen somalit, jotka ovat saaneet täällä terveysalan koulutusta, ovat lähteneet rakentamaan Somalimaahan terveydenhuoltojärjestelmää. He ovat saaneet tähän vanhoja käytettyjä sairaala- ja lääkintälaitteita suomalaisista sairaaloista. Minusta on ollut hienoa havaita, että tällainen yhteys on Suomen ja Somalian välillä, ja meidän pitää tätä kaikin tavoin tukea.

Edustaja Heinonen otti tämän tärkeän kysymyksen puheeksi, miten voidaan välttää ihmisoikeusasioissa ulkopolitiikan kaksinaamaisuutta. Kyllä kai arabikevät, juuri nämä Libyan ja Tunisian tapahtumat pari vuotta sitten, jotka muuten Tunisiasta alkoivat melko tarkalleen kaksi vuotta sitten — eikö niin, vain kaksi vuotta sitten? — ovat olleet sellainen oppi, että ei voi samaan aikaan puhua ihmisoikeuksista ja sitten toisella kädellä kuitenkin tukea itsevaltaisia hallitsijoita. Varmasti tämä oppi ei ole ihan täysin mennyt perille, mutta kyllä Euroopan unionissa on tehty merkittäviä katumusharjoituksia tästä kaksinaamaisuudesta, ja viime kesänä ulkoministerien hyväksymä uusi ihmisoikeusstrategia on mielestäni semmoinen väline, jota pitää koko ajan tutkia ja miettiä, miten sitä pannaan toimeen. Siinä on nimenomaan tämä ajatus, että täytyy tehdä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa varsinkin tilanteissa, joissa hallitukset eivät ole kiinnostuneet puolustamaan kansalaisten ihmisoikeuksia.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

Keskustelu päättyi.