Täysistunnon pöytäkirja 128/2002 vp

PTK 128/2002 vp

128. KESKIVIIKKONA 6. MARRASKUUTA 2002 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

7) Hallituksen esitys terrorismia koskeviksi rikoslain ja pakkokeinolain säännöksiksi

  jatkuu:

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Todella eilisessä istunnossa ministeri Johannes Koskinen esitteli hallituksen esitystä. Valitettavasti en ollut paikalla, mutta onneksi meillä on netti, siitä on paljon apua. Ministerin puheenvuoro oli heti sieltä luettavissa.

Vasemmistoliitto ja sen eduskuntaryhmä tuomitsee kaikenlaisen terroristisen toiminnan ja antaa täyden tukensa Suomen ulkopoliittiselle johdolle sen osallistuessa kansainväliseen terrorisminvastaiseen yhteistoimintaan. Terrorismi muodostaa vakavan uhan ihmisoikeuksien kunnioittamiselle ja toteuttamiselle kaikkialla maailmassa. Terrorismi on vaikeasti määriteltävissä mutta silti äärirajoiltaan kaikkien jollain tavalla tunnistama uhkatekijä. Terroriteot kohdistuvat samalla sekä valtioihin että yksilöihin. Terrori on organisoitua väkivaltaa tai väkivallalla uhkaamista, jolla painostetaan poliittisten ratkaisujen aikaansaamista. Terrori kohdistuu tekijöidensä motiivien kannalta usein syyttömiin ihmisiin. Terrorismi on suunnitelmallista rikollista toimintaa, johon osallistuvat jakaantuvat väkivallan tekijöihin, johtajiin ja erilaisiin avunantajiin terroristisissa järjestöissä.

New Yorkin World Trade Centerin torneihin viime vuoden syyskuun 11. päivänä törmänneet matkustajakoneet lennätettiin kohteisiinsa täsmällisesti ja kylmäverisesti, jolloin tuhannet viattomat ihmiset menettivät henkensä. Nämä tapahtumat vauhdittivat maailman valtioiden yhteistoimintaa terrorisminvastaisessa taistelussa. World Trade Centerin tapahtumien jälkeenkin terroriteot ovat vaatineet uusia uhreja. Muun muassa Indonesian Balin turistikohteessa räjäytettiin pommi, minkä seurauksena kuoli 180 siviiliä. Tekijät edustivat ilmeisesti ääri-islamistisia tahoja. Myöskin Moskovan hiljattaiset tapahtumat ovat meillä kaikilla mielessä.

Maailman valtiot niin YK:ssa kuin EU:n puitteissa ovat laajassa yhteistoiminnassa terrorismin torjumiseksi ja ennalta ehkäisemiseksi. Suomi osallistuu tähän terrorisminvastaiseen kansainväliseen yhteistoimintaan sekä sopimus- että poliisiyhteistyön keinoin. Euroopan unionin komissio teki välittömästi New Yorkin terrori-iskujen jälkeen ehdotuksen puitepäätökseksi terrorismin torjumisesta. Neuvosto saavutti poliittisen yhteisymmärryksen puitepäätösehdotuksesta joulukuussa 2001, ja puitepäätös hyväksyttiin 13. päivänä kesäkuuta tänä vuonna.

Sinänsä terrorisminvastaisten lainsäädäntötoimien tarve oli todettu jo neuvoston ja komission vuonna 1998 hyväksymässä Wienin toimintasuunnitelmassa. Hyväksytty puitepäätös edellyttää, että terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten rangaistuksia jäsenmaissa korotetaan tavallisiin tämän kaltaisen rikosten enimmäisrangaistuksiin verrattuna. Puitepäätöksen käsittely täällä eduskunnassa, lähinnä siis valiokunnissa — suuressa valiokunnassa ja erityisvaliokunnissa — oli mielestäni hieman, ehkä voisi sanoa, kaoottista siitä syystä, että asiat etenivät varsin vauhdikkaasti ja jatkuvasti oli aina uusia versioita käsiteltävänä. Vaarana oli, että nopea päätöksenteko olisi johtanut meidät rangaistusjärjestelmäämme nähden liian korkeisiin rangaistuksiin. Puitepäätöksestä lopulta saavutettu sovitteluratkaisu turvaa kuitenkin sen, että Suomessa noudatettua ankarinta rangaistusasteikkoa ei tarvitse korottaa.

Puitepäätöksen sisältämä terrorismirikoksen käsite on tekninen. Terrorismirikoksella tarkoitetaan tiettyjä rikoksia, joiden rangaistusasteikkoja on kovennettava. Nämä rikokset voidaan määritellä tarkemmin kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Puitepäätös ei edellytä, että jäsenvaltioiden rikoslaissa otettaisiin käyttöön terrorismirikos rikoslajina.

Hallituksen esityksessä rikoslain uudeksi terrorismisäännöstöksi on lähtökohtana se, että kriminalisointia ei uloteta sen pidemmälle kuin puitepäätös ja muut Suomen kansainväliset sitoumukset edellyttävät. Esityksen laatimisessa on pyritty säännösten kirjoittamisessa noudattamaan suomalaista lainkirjoittamistapaa, ja se on mielestäni hyvä. Se sisältää muun muassa sen ajatuksen, että vain laissa rikoksiksi määritellyt teot ovat rangaistavia ja että terroristisiksi katsottavien tekojen sisältö pyritään kuvaamaan riittävän täsmällisesti lain tekstissä, jotta rangaistavan käyttäytymisen rajat olisivat tunnistettavissa. Tästä periaatteesta on syytä pitää kiinni myös lain eduskuntakäsittelyn kuluessa. Kysymys on tässä asiassa myös siitä, kuinka paljon lainsäätäjä Suomessa antaa tuomioistuimille valtaa rangaistavien tekojen määrittelyssä.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää itsestäänselvänä, että tämä hallituksen esitys käydään huolella läpi eduskunnan perustuslaki- ja lakivaliokunnassa Suomessa omaksutun rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen näkökulmasta. Samalla olisi syytä myös pohtia sitä, milloin kansallinen vapaustaistelu, kamppailu miehitysvaltaa vastaan tai pyrkimys vapautua sortohallinnosta voidaan rinnastaa terrorismiin. On näet niin, että näinä aikoina miehittäjä tai diktatuurikomento mieluusti ilmoittautuu terrorisminvastaiseen rintamaan.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kantaa huolta siitä, että terrorisminvastaisessa toiminnassa Suomessa noudatetaan meidän omia perusoikeussäännöksiämme ja Suomea sitovia ihmisoikeusmääräyksiä. Omaan perustuslakiimme sisältyvät jo mainitsemani laillisuusperiaatteen ohella säännökset sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapauden turvaavista perusoikeuksista. Nämä perusoikeudet asettavat osaltaan rajoituksia terrorismin määrittelylle ja osallisuutta koskeville rikostyypeille. Perusoikeutena määriteltyyn oikeusturvaa koskevaan säännökseen katsotaan sisältyvän vaatimus syyttömyysolettaman noudattamisesta rikosoikeudenkäynnissä. Rikokseen syylliseksi epäilty on syytön niin kauan kunnes hänet on oikeudenkäynnissä tuomittu todella syylliseksi epäiltyyn rikokseen. Sen noudattamista edellyttävät myös kansainväliset ihmisoikeussopimukset.

Näiden perusoikeussäännösten huomioimisen ohella valiokunnissa on syytä vielä paneutua erityisesti esityksen säännöksiin terroristiseen organisaatioon osallistumisen kriminalisoinnista.

Tähän kohtaan eduskunnan perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiotaan jo terrorismirikosten puitepäätöstä käsittelevässä lausunnossaan, jossa lähdettiin siitä, että terroristiryhmän toimintaan osallistumisen rangaistavuuden tulisi "edellyttää henkilön aktiivista osallistumista ryhmän terroristiseksi katsottavaan toimintaan". Samoin perustuslakivaliokunta arvioi saman tyyppistä tilannetta lausunnossaan esityksestä, joka koski rikollisjärjestöjen toimintaan osallistumista. Rangaistavuus edellytti aktiivisen osallistumisen ohella sitä, että päätekona oleva rikos todella tehdään.

Nämä tarkennukset ja varmennukset ovat yksinkertaisesti tarpeen sen takia, kuten totesin, että terroristijärjestöjen määrittely ei aina ole helppoa ja joku ihminen voi syyttä suotta olla jäsenenä järjestössä, josta hän ei esimerkiksi tiedä riittävästi, ja silloin on tietysti hyvin tärkeää, että tietyt perusoikeudet ja oikeusturva turvataan, ettei ihmisiä syyttä suotta ja syyttöminä lähdetä syyttämään.

Esko  Helle  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on todella kysymys periaatteellisesti hyvin tärkeästä asiasta. Tämähän kuuluu EU:n suosituksiin ja niin sanottuun kolmanteen pilariin, oikeus- ja sisäasiat, jossa edellytetään yksimielisiä päätöksiä. Kuten ed. Ojala edellä totesi, tämä valmistelu tapahtui erittäin nopeassa aikataulussa. Muistamme, että 11.9. oli tämä tietty tapaus New Yorkissa. 19.9. komissio antoi esityksensä terroristilainsäädännöstä.

Kun näitä alkuesityksiä käsiteltiin muun muassa täällä perustuslakivaliokunnassa, totesimme, että ne olivat usealta kohdalta sellaisia, että ne eivät kunnioittaneet perusoikeuksia, ihmisoikeuksia; päinvastoin, ne oikeastaan rikkoivat niitä. Tämän nopean neuvottelukierroksen aikana todella muutosta tapahtui koko ajan hyväksyttävämpään, meidän kannaltamme parempaan suuntaan.

Mutta on syytä todeta, että tämä, mitä nyt käsittelemme, on edelleen sellaista lainsäädäntöä, että se tietyiltä osin ei oikein hyvin sovi suomalaiseen oikeusperinteeseen. En kiistä, etteivätkö ministerimme ole toimineet tuolloin viime talven aikana näitä käsiteltäessä hyvin, mutta jäi muutamia kohtia, jotka ovat todella hankalia tässä vaiheessa, kun joudumme panemaan niitä toimeen. Muun muassa rangaistusasteikkokysymys on sellainen, että se tietyllä tempulla saadaan sopimaan tähän puitepäätökseen, puitesuositukseen, mutta siinä tavallaan koetellaan meidän omia rangaistusasteikkorajojamme. Toisaalta monet määräykset ovat hyvin tulkinnanvaraisia, epämääräisiä. Meillä lainsäädäntöperiaatteena on mahdollisimman suuri tarkkarajaisuus. Täällä on monia monia sellaisia kohtia, että jos yksin tekisimme täällä tämän kaltaista lakia, ne kirjoitettaisiin aika lailla toisella tavalla. Näin uskoisin, vaikka lainopillista tutkintoa ei takanani olekaan, mutta jonkin verran vuosien mittaan olen ilmeisesti oppinut myös sentapaiseen ajattelutapaan.

Tässä on muun muassa vaikeita rajankäyntejä sillä tavalla, mikä on terroristista toimintaa, mikä on terroristijärjestön puitteissa tapahtuvaa toimintaa, mitkä ovat niin sanottuja normaaleja, tavallisia rikoksia ja missä kulkee näitten raja aivan lailliseen yhteiskunnalliseen toimintaan. Säädöksissä sanotaan muun muassa terroristiksi sellaista, joka haluaa kumota valtiosäännön. No, ei se ihan näin yksioikoisesti ole, mutta sen voi tuolta pykälästä jopa näin lukea. Samoin jos aiheuttaa vakavaa vahinkoa valtiontaloudelle, se voidaan tulkita tietyllä tavalla terroristirikokseksi. Lähinnä 6 §:ssä näissä määritelmissä on tämäntapaisia kohtia, joita joudutaan niin perustuslakivaliokunnassa kuin muuallakin hyvin tarkkaan käsittelemään, eli ongelmallisia kohtia löytyy.

Myös osallisuuden määrittely ja se, tarvitaanko jokin rikollinen teko, jotta rangaistavaksi joutuu, vai joutuuko rangaistavaksi tavallaan ajattelusta, aikeesta, joka ei ole toteutunut, on aikamoinen juttu. Lisäksi siellä on sellaisia kohtia kuin 4 §:n 6 kohta: "- - muulla - - tavalla toimii terroristiryhmän hyväksi - -". Tästä oli muutama sana pois välistä, mutta näin kuitenkin, ja tähän muun muassa monet valtiosääntöasiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota, että tätäkin kohtaa olisi varmasti syytä tarkentaa. Ehkä vielä suurempi huoli on yleensä terrorismipuheesta ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä, mutta nimenomaan julkisesta asian käsittelystä.

Nämä termit saavat ilmeisesti liian suuren osan julkisesta sanastamme tätä nykyä. Siitä leviää monenlaisia pelkoja, ja olemme nähneet ja näemme, että maailmassa monissa maissa tätä savuverhona käyttäen kansalaisten oikeuksia ja vapauksia selvästi rajoitetaan. Näin on tapahtunut jopa EU-maissa. Muun muassa Isossa-Britanniassa katsotaan, että maa on tietynlaisessa hätätilassa, että on kansallinen hätätila. Sen takia tiettyjä ihmisoikeusperiaatteita ei tarvitse kunnioittaa eli voidaan vangita määräämättömäksi ajaksi ihmisiä, jos on tiettyjä epäilyjä. Olemme tietysti nähneet ihan selvästi, mitä osittain itärajan takana Venäjällä tapahtuu ja mitä USA:ssa on tapahtunut kansalaisoikeuksille ja -vapauksille kuluneen vuoden aikana.

Minusta on aika uskomatonta se, että Yhdysvallat esimerkiksi on vanginnut suuren määrän ihmisiä, eri maitten kansalaisia, ja pitää näitä omassa territoriossaan, niin ymmärrän, Kuubassa olevassa tukikohdassa, ja sanoo, että ne eivät ole heidän hallussaan ja hallinnassaan. He eivät ole sotavankeja, he eivät ole vankeja. Heitä eivät koske mitkään kansainväliset sopimukset. Eipä silti, Yhdysvallathan ei ole kovin innokas koskaan ollut kansainvälisiin sopimuksiin edes liittymään. Tiedämme esimerkiksi Lasten oikeuksien julistuksen ja monet muut, kuten bioasekysymykset, joihin se ei ole tällä hetkellä liittynyt, vaikka on ollut niitä yhtenä osapuolena sopimassa. Tätä taustaa vasten näissä säätelyissä tulee mielestäni olla kyllä tarkkana, että emme suista yhteiskuntaamme sellaiseksi, että nämä kauniit vapaudet ja kauniit perusoikeudet näivettyvät.

Keskustelu päättyy.