Täysistunnon pöytäkirja 128/2002 vp

PTK 128/2002 vp

128. KESKIVIIKKONA 6. MARRASKUUTA 2002 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

25) Talousarvioaloitteet

 

Merikukka Forsius /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä on esittänyt tulojen ja menojen suhteen tasapainossa olevan vaihtoehdon hallituksen budjettiesitykselle. Painotamme esimerkiksi lapsiperheiden aseman kohentamista hallitusta enemmän. Esittelen tässä ne vihreään varjobudjettiin liittyvät talousarvioaloitteet, joiden ensimmäinen allekirjoittaja itse olen.

Rahallisesti suurinta panostusta, 55:tä miljoonaa euroa, esitämme pienimmän äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahan korottamiseen työttömän peruspäivärahan tasolle eli reiluun 23 euroon. Äitiysrahan vähimmäistasohan joutui monen muun tulonsiirron ohella leikkauksen kohteeksi seitsemän vuotta sitten. Äitiysrahan leikkauksia ei ole palautettu, vaikka valtion taloudellisen tilanteen paraneminen mahdollistikin leikkausten kompensoimisen monille muille kansalaisryhmille. Hallitus esittää ensi vuodelle 1,36 euron tarkistusta nykyisen reilun 10 euron minimiäitiysrahaan. Korotus on kosmeettinen, sillä pienin äitiyspäiväraha jäisi tällä nostolla yhä edelleen alle puoleen työttömän peruspäivärahasta. Pienimmän äitiyspäivärahan matala taso ei ole mikään marginaalinen ongelma, sillä useampi kuin joka neljäs suomalaisäiti saa tätä pienintä päivärahaa. Vähimmäisrahan saajien osuus on viime vuosikymmeneltä lähtien yli nelinkertaistunut. Lapsiperheiden toimeentulon kohentamiseksi juuri pienimmän äitiyspäivärahan nostaminen työttömän peruspäivärahan tasoiseksi olisikin kaikkein kipeimmin kaivattu parannus.

Varjobudjetissamme puutumme myös keskeneräiseksi jääneeseen esiopetusuudistukseen. Esikoululaisillahan ei ole peruskoululaisten tavoin oikeutta maksuttomiin koulukuljetuksiin. Kuljetusten puuttuminen on joissakin kunnissa erityisesti haja-asutusalueilla estänyt osallistumisen esiopetukseen. Tällaisesta tilanteesta on viitteitä esimerkiksi Etelä-Suomen läänissä. Esiopetukseen osallistui viime vuonna 91 prosenttia läänin 6-vuotiaista. Maaseutumaisissa kunnissa kuljetusten järjestämisellä oli suuri merkitys esiopetukseen osallistumiseen. Niissä kunnissa, joissa kuljetusta ei järjestetty, jäi osallistumisprosentti 84:ään. Kuljetusongelma asettaa lapset eriarvoiseen asemaan niin asuinkunnan kuin vanhempien varallisuuden perusteella. Myös kunnat joutuvat eriarvoiseen asemaan: maaseutumaisissa kunnissa koulumatkat ovat pidempiä, joten kuljetusten järjestäminen syö muita opetukseen käytettävissä olevia resursseja enemmän kuin kaupungeissa. Jotta kaikilla 6-vuotiailla olisi todellinen mahdollisuus osallistua esiopetukseen ja jotta kunnat asetettaisiin tässä asiassa tasa-arvoiseen asemaan, esitämme ensi vuoden budjettiin 4,2 miljoonan euron määrärahaa kuljetusten valtionavustuksiin. Olemme tehneet tästä asiasta myös lakialoitteen.

Kolmas talousarvioaloite koskee Stakesin johtamaa naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyhanketta. Sen jatkamisen tarpeellisuudesta kertovat synkät luvut. Joka kuudes minuutti Suomessa hakataan nainen. Parisuhdeväkivalta varjostaa 100 000 suomalaisnaisen arkea ja heikentää arviolta 200 000 lapsen hyvinvointia. Jopa puolelle naisista aiheutuu väkivallasta fyysisiä vammoja, mutta vain pari prosenttia hakee lääkärin tai psykologin apua. Parisuhdeväkivaltaan kuolee vuosittain noin 30 naista. Nämä luvut ovat Euroopan unionin tasolla poikkeuksellisen synkkiä. Meillä onkin panostettu parisuhdeväkivallan ehkäisyyn ja siihen puuttumiseen niin vähän, että se on todella erikoista sivistysvaltioksi itsensä mieltävässä maassa. Esimerkiksi turvakoteja, jotka tarjoavat suojaa parisuhdeväkivaltaa pakeneville naisille ja lapsille, on Suomessa aivan liian vähän. Suomalaisissa turvakodeissa on satakunta vuodepaikkaa, kun jo EU-säädösten mukaan paikkoja pitäisi olla viisinkertainen määrä. Turvakotien turvallisuudessa on myös puutteita. Kaikissa ei esimerkiksi ole riittävää valvontaa. Lisäksi Suomessa puhelimitse toimivat väkivallan uhrien tukipalvelut eivät täytä vaatimuksia. Uhrien tukena pitäisi toimia 24 tuntia vuorokaudessa päivystävä tukilinja. Suomessa toiminta ei ole kokoaikaista.

Parisuhdeväkivallalla on kulttuurissamme syvät ja sitkeät juuret. Kotona tapahtuva väkivalta on mielletty pitkään yksityisasiaksi, joka ei kuulu ulkopuolisille. Hakkaaminen kadulla ja hakkaaminen kotona on nähty vakavuudeltaan erilaisiksi. Naisiin kohdistuva väkivalta onkin ollut pitkään tabu, mutta aivan viime aikoina siitä on alettu puhua laajemmin julkisesti.

Keskustelua on omalta osaltaan viritellyt Stakesin johtama naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyprojekti. Viisivuotinen projekti käynnistyi vuonna 1998. Hankkeen tavoitteena on ollut naisiin kohdistuvan väkivallan tekeminen näkyväksi, väkivallan vastaisten asenteiden vahvistaminen, väkivallan määrän vähentäminen sekä väkivallan uhreille ja tekijöille tarkoitettujen tukipalveluiden kehittäminen. Keskeistä on moniammatillinen näkökulma. Hankkeen myötä on koulutettu lääkäreitä, poliiseja, sosiaalityöntekijöitä ja tuomareita huomaamaan parisuhdeväkivalta ja puuttumaan siihen. Työ on kuitenkin vielä kesken.

Stakesin hankkeen yhtenä päämääränä on kansallisen toimintaohjelman laatiminen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi. Toimintaohjelman laatiminen ei kuitenkaan yksin riitä, vaan ohjelmaa on ryhdyttävä järjestelmällisesti toteuttamaan ja sen toteutumista on seurattava tarkkaan. Hallituksen budjettiesitys ei kuitenkaan anna eväitä toimintaohjelman kunnolliseen toteuttamiseen. Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyhankkeelle on varattu 150 000 euroa, kun toiminnan jatkaminen nykyisellä vahvuudella vaatisi monikertaisen summan. Talousarvioaloitteessa esitämmekin, että naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyn toimintaohjelman toteuttamiseen varataan 632 000 euroa. Raha on valtion budjetin tasolla varsin pieni summa. Sillä voitaisiin kuitenkin saada todella paljon tuloksia aikaan ja auttaa rakentamaan suomalaisperheelle parempaa ja väkivallatonta arkea. Väkivallan vastaisten ohjelmien laatimisesta ei ole hyötyä, ellei niiden toteuttamiseen ole rahaa.

Arvoisa puhemies! Nyt en tähän hätään talousarvioaloitteiden numeroita löydä, mutta voinen käyttää uuden puheenvuoron, jossa ne tulevat sitten esille.

Puhemies:

Totean vielä tässä yhteydessä, ed. Forsius, että kyllä ne sieltä varmasti löytyvät, me etsimme niitä tässä. Mutta ne voinee myös ilmoittaa myöhemmin. Pyydän todellakin puheenvuoron käyttäjiä mainitsemaan sen talousarvioaloitteen numeron ja nimikkeen, johon heidän puheenvuoronsa liittyvät.

Ed. Dromberg merkitään läsnä olevaksi.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Mikkola.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi ed. Forsiuksen äsken esittelemiä talousarvioaloitteita numerot 461, 462, 463. Nämä ovat aivan keskeisiä yhteiskunnan kehittämisen välineitä, ja erikoisesti sen, miten ed. Forsius analysoi tätä naiseen kohdistuvan väkivallan merkitystä lasten hyvinvoinnin kannalta, allekirjoitan täysin.

Itse haluaisin esitellä vihreiden varjobudjettiin kuuluvat kolme talousarvioaloitetta, joissa itse olen ensimmäinen allekirjoittaja. Aloitteiden numerot ovat talousarvioaloite 735, joka käsittelee määrärahojen osoittamista yleisten kirjastojen käyttökustannuksiin, talousarvioaloite 736, jossa esitetään lisäavustuksia elokuvien, näyttämötaiteen ja tanssitaiteen edistämiseen sekä talousarvioaloite 737, missä esitetään määrärahan osoittamista rakennusperinnön hoitoon tarkoitettuihin avustuksiin.

Aloitan rakennusperintöasiasta, koska näistä kahdesta muusta on täällä eduskuntasalissa jo paljon aikaisemmin keskusteltu.

Suomessa ympäristöministeriö ministeri Satu Hassin aikana aloitti rakennusperintöstrategian ja siihen saatiin myös pieni määräraha. Meidän rakennuskannastamme noin 5 prosenttia on rakennettu ennen 1920-lukua. Meillä on harvinaisen nuori rakennuskanta. Voi sanoa, että meillä on toisin sanoen harvinaisen vähän vanhoja rakennuksia. Silloin, jos ajatellaan, että vanhat rakennukset ovat harvinaisia, ehkä ensi ajatus on se, että ne varmaan sitten suojellaan ja hoidetaan hyvin, mutta käytännössä asia ehkä toimiikin toisin.

Kun meillä ei ole kokemusta, niin kuin vaikkapa italialaisilla, vanhojen rakennusten arvostamisesta, suojelusta ja niiden kanssa elämisestä, niin meille vanhat rakennukset liian usein ovat näyttäytyneet rötisköinä, jotka halutaan purkaa. Ihan läheinen esimerkki ovat eduskuntataloa vastapäätä olevat VR:n tavaramakasiinit.

Rakennussuojelussa on ehkä helppo ymmärtää rakennuksiin sisältyvät esteettiset arvot. Meistä nyt tuntuu luonnolliselta, että Katajanokan pittoreskit porvariston jugendasunnot on suojeltu, ovathan ne niin nättejä, tai vaikkapa jokin pitsihuvila Turun saaristossa. Kuitenkin usein käy niin, että esteettisten arvojen löytäminen on aikaan sidottua, subjektiivista, usein siihen sisältyy aikaviive. Voi sanoa, että me pystymme arvostamaan niitä rakennuksia, jotka meidän isovanhempamme ja sitä edellinen sukupolvi rakensivat, mutta juuri se, mikä on meidän lähihistoriaamme, tuntuu aina vähän vaikeammalta. Meidän haasteenamme, tällä sukupolvella, nyt on todella modernismin ja vaikkapa 60- ja 70-lukujen autoistumisen ja kaupungistumisen rakennusperinnön merkkien jättäminen tuleville sukupolville.

Rakennusperinnön suojelussa on hyvin tärkeätä muistaa, että se on ennen kaikkea konkreettisen muistomerkin tai esimerkin jättämistä jonkin tietyn aikakauden hengestä. Eli rakennusperinnön suojelun ensisijainen tai ainoa tavoite ei ole kauniiden esineiden suojelu, vaikka sitäkin toivottavasti tapahtuu, vaan sen mahdollistaminen, että me ymmärrämme edellisten aikakausien töitä ja ajattelutapoja näkemällä niistä konkreettisia esimerkkejä. Kyllä uskon, että ne, jotka ovat käyneet Roomassa ja nähneet Rooman Colosseumin, hyvin nopeasti sitä katselemalla tietäen siellä tapahtuneen toiminnan ymmärtävät jotain myös Rooman imperiumista.

Sitten nämä kaksi muuta talousarvioaloitetta. Vihreä eduskuntaryhmä on siis kiirehtimässä kirjastojen rahoituksen siirtämistä budjettiin. Tästä oli aika hyvä keskustelu silloin, kun puhuttiin taiteen yhteiskunnallisesta merkityksestä, että kun kirjastot nähdään peruspalveluna, niiden rahoitus kuuluu budjettiin. Sitten, kun rahoitus ei tällä hetkellä ole budjetissa, niin nämä Veikkauksen rahat, jotka kerätään kansalaisilta tieteen, taiteen, urheilun ja nuorisotyön tukemiseen, eivät mene niihin kohteisiin. Tällä hetkellä kulttuurin puolella on valtava määrä kehittämiskohteita, jotka ovat jääneet lapsipuolen asemaan.

Mehän tiedämme, että taidetta ja tiedettä rahoitetaan Suomessa hyvin erilaisin struktuurein. Voi sanoa, että taidepuolella on tällaiset tietyt vakiintuneet rakenteet ja laitokset, jotka nekin tällä hetkellä saavat riittämätöntä rahoitusta suhteessa henkilötyövuosiin tai indeksin nousuun. Kun nämä vanhat rakenteet kokevat olevansa aliedustettuja, puuttuu käytännössä sellainen järjestäytynyt, voimakas ääni, joka puhuisi niiden uusien taiteiden ja tuotantotapojen puolesta.

Ajatelkaa vaikka tanssia. Meillä Suomessa koulutetaan tanssijoita nykyään jo ympäri maata, mutta ainoat tanssijoiden vakituiset työpaikat ovat Kansallisbaletti ja Kaupunginteatterin tanssiryhmä. Kaikki muut ovat satunnaista rahaa saavia tanssiteattereita. Kuitenkin tanssi tällä hetkellä meidän taidemuodoistamme ehkä klassisen musiikin ja elokuvan rinnalla on sellainen, joka on kiistatta saanut suuria kansainvälisiä menestyksiä, ja ikään kuin suomalaista tapaa kokea ja nähdä maailmaa välittää hyvin laajoille joukoille. Siinä mielessä tämä, että tanssiteatterit ja tanssi elävät eräänlaista kukoistuskautta tekijöiden lahjakkuuden suhteen ja koulutuksen kiinnostavuuden suhteen, mutta rahoituksellisesti ovat täysin hoitamatta, on kestämätön tilanne.

Samoin aikaisemminkin esille tullut asia, että käytännössä suomalaista teatteria tehdään kahdella tapaa. On niin kutsutut lainpuoliset teatterit ja lainsuojattomat teatterit. Molemmat tavat ovat keskeisiä. Teatterilaki on keskeinen alueellisen kulttuuripolitiikan turvaaja. Meillä on hyvin laaja alueteatterijärjestelmä tämän kautta, että valtiokin sitoutuu kantamaan kustannuksia. Silloin alueet, missä kunnissa on heikompi kulttuuritahto, kuitenkin saavat kulttuuria alueelleen.

Käytännössä suomalaisen teatterin uusista ensi-illoista viidennes tuotetaan niin kutsutuissa lainsuojattomissa, teatterilain ulkopuolisissa ryhmissä. Teatteri Takomo on ollut ehkä viime aikoina tällainen esimerkki. Nämä ryhmät siis tuottavat, voi sanoa, eniten uusia kotimaisia ensi-iltoja, perustuvat myös vielä siihen perinteiseen teatterin ensembletyöskentelyyn, että työryhmä hakeutuu aiheen ja ohjaajan piiriin. Voidaan ajatella, että hyvin usein, mikä on tietysti huonoa hallintoa, laitosteatterin työtapa on sen kaltainen, että teatterin seinällä on lista, kuka on roolitettu mihinkin roolin. Työtavat ovat hyvin erilaisia. Toinen on tuotantolaitos, joka tuottaa tasalaatuista, joskus erittäin hyvää, keskimäärin kohtuullisen hyvää teatteria ympäri maata, mutta sitten teatterilain ulkopuoliset ovat ikään kuin se laboratorio tai kehittämiskeskus, minkä työstä koko teatterikenttä saa sitä uudistuspotentiaalia, joka parhaimmillaan sitten näkyy jossain onnistuneen alueteatterin vaikkapa musikaaliesityksissä. Mutta nämä todella teatterilain ulkopuoliset teatterit saavat prosentin teatterialan rahoituksesta. Tämä asia hallitusohjelman mukaan piti korjata, mutta se on jäänyt kesken.

Suomalaisen elokuvan nousu ja voima on varmaan kaikkien tiedossa ja, uskon, hyvin monen myös näkemänä. Monet ovat viime vuosina nähneet hienoja kotimaisia elokuvia. Voi sanoa, että kotimaisen elokuvan rahoitustilanne on tietysti sikäli parantunut, että hyvin paljon lisää tämä ala on saanut lipputuloja verrattuna vaikkapa niihin vuosiin, kun oli kotimaisen elokuvan yleisökato. Mutta suomalaisessa elokuvassa rahoituksen keskimääräinen niukkuus johtaa siihen, että meillä tehdään hyvin saman kaltaisia lajityypiltään — puhutaan genreistä — samanlaisia elokuvia, että on tämmöisiä halpoja, muutamassa paikassa tapahtuvia ihmissuhdeasioita. Tavallaan voidaan ajatella, että me teemme elokuvia ja paljonkin elokuvia, hyviäkin elokuvia, mutta meillä ei tehdä niin paljon erilaisia elokuvia kuin meillä Suomessa on osaamisen tasoja siihen.

Esimerkiksi lastenelokuva Rölli oli suuri yleisömenestys. Nämä luvut voivat olla epätarkkoja, mutta olisiko sen budjetti ollut 13 miljoonaa markkaa. Se oli sen vuoden kalleimpia elokuvia, ja sanottiin, että tämä on aivan poikkeuksellista Suomessa, että tehdään fantasiaelokuva ja tämän kaltaista. Kun sitten tehtiin tämä yksi elokuva, se menestyi, mutta useimmiten asioilla on taipumus, että ne kehittyvät niin dialogisessa suhteessa toisiin, että jos halutaan, että Suomessa elokuvan eri lajityypit kehittyvät, erilaisia lajityyppejä pitää pystyä tekemään enemmän kuin yksi kymmenessä vuodessa.

Aina sanon, että elokuva on ekologinen ja hieno tapa rakennusperinnön ohella säilyttää tuleville sukupolville joku käsitys tai kiteymä tästä ajasta. Kyllä minä uskon, että Kaurismäen tuotanto ja monet muut elokuvat, hienot elokuvat — aivan samalla tavalla kuin jos me menemme Notre-Dameen ja näemme sen ruusuikkunat, mietimme sitä kiteytettyä kauneutta, millä tämä katedraali kertoo meille menneiden sukupolvien tavoitteista — satojen vuosien kuluttua kertovat meistä ja koskettavat tulevien ihmisten sisintä vähintään yhtä paljon kuin nämä huikeat katedraalit omalla tavallaan. Meidän puolestamme toivoisin, että näkisimme enemmän elävää teatteria. Se antaisi meille voimaa tässä ajassa, mutta tulevien sukupolvien puolesta todella toivoisin myös, että elokuvan rahoitus saataisiin parempaan kuntoon.

Anni  Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni käsittelee, kuten kaksi edellistäkin, talousarvioaloitteita, jotka liittyvät vihreän eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin.

Ensimmäinen aloite, josta puhun, on n:o 1275, Vuosaaren sataman liikenneväylien rakentamiseen ehdotetun määrärahan poistaminen. Tällaisia aloitteita on ainakin yksi sen lisäksi, että meidän ryhmämme on tehnyt tästä aloitteen. Puheenvuorossani käsittelen etupäässä sitä, miten Vuosaaren satamaan liittyviä Natura-kysymyksiä käsitellään tällä hetkellä EU-tasolla, jossa näiden kysymysten käsittely on yhä kesken.

Vuosaaren satamaksi aiotun alueen läheisyydessä sijaitsee Mustavuoren—Östersundomin Natura-alue. Satamahanke uhkaa monia sataman alle jääviä sekä sen läheisyydessä sijaitsevia biotooppeja ja lajeja. Selvitykset hankkeen ympäristövaikutuksista osoittavat, että satamahanke heikentäisi merkittävästi Natura-alueen suojeluarvoja. Samalla se on EU:n luonto- ja lintudirektiivien tavoitteiden vastainen.

Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi Vuosaaren satamakaavan viime kuussa äänestyksen jälkeen. Pääkaupunkiseutu varmasti tarvitsee satamakapasiteettia, mutta Pääkaupunkiseudun satamakapasiteetin sijoittaminen Vuosaareen tai Helsingin rajojen sisälle ei silti olisi välttämättömyys. Jo aiemmissa vaiheissa olisi pitänyt tutkia tarkemmin Vuosaaren lisäksi myös muita sataman sijoitusvaihtoehtoja Pääkaupunkiseudulla ja miettiä sitä, miten Suomen muiden satamien toimintaa voitaisiin tehostaa.

EU-tasolla Vuosaaren satamasta on muodostumassa kiinnostava Naturan ennakkotapaus, sillä EU:n komissio käsittelee parhaillaan Suomen valtion viranomaisten päätöksiä koskevaa kantelua ja Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunta asiasta tehtyä vetoomusta.

Tammikuussa 2001 ympäristöministeriö totesi, että Vuosaaren suursatama liikenneyhteyksineen haittaisi todennäköisesti merkittävästi Mustavuoren—Östersundomin Natura 2000 -alueen suojeluarvoja. Tammikuussa 2002 ympäristöministeriö kuitenkin taipui valtioneuvoston enemmistön kantaan, muutti haitta-arvionsa hankkeelle myönteiseksi ja hyväksyi sataman tarvitsemat kaavat.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Vuosaari-valitukset kesäkuussa 2002. Korkein hallinto-oikeus ei pyytänyt asiassa EY-tuomioistuimen ennakkoratkaisua, koska se katsoi, ettei asiassa ole kysymys luontodirektiivin tulkinnasta. Luontodirektiivi sisältää mahdollisuuden poiketa suojelusta yleisen edun vuoksi, jos hankkeelle ei ole vaihtoehtoja. Ei kuitenkaan ole voinut olla epäselvää, että Vuosaarelle on ollut vaihtoehtoja.

Oikeuskansleri huomautti aikoinaan valtioneuvostolle, että poikkeusluvalle ei ollut edellytyksiä, koska Vuosaaren satamalle olisi ollut tutkittavissa olevia vaihtoehtoja. Tällöin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kumota aikaisemmat arviot alueen luonnonarvoista. Jos korkeimman hallinto-oikeuden siunaama linja toteutuisi eri puolilla Eurooppaa, se heikentäisi vakavasti luonnonsuojelun perustaa EU:ssa. Täten Vuosaari on merkittävä ennakkotapaus, joka on syytä tutkia huolellisesti. Luontodirektiivin yhdenmukaisen soveltamisen turvaamiseksi on tärkeää, että asia tutkitaan nimenomaan EU-tasolla.

Tämän vuoksi on myönteistä, että Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunta on tehnyt päätöksen ottaa Suomen Luonnonsuojeluliiton vetoomus EU:n luontodirektiivin soveltamisesta Vuosaaren satamahankkeen lupamenettelyissä kiireellisenä käsittelyynsä. Valiokunta voi ryhtyä tutkimaan vetoomusta, kun komission lausunto asiasta valmistuu. Jos vetoajat ovat oikeassa, komissio joutuu käynnistämään Suomea vastaan rikkomusmenettelyn.

Asia itse asiassa mielestäni ehkä liittyy yleisesti siihen, että tässä talossa usein monessa kohtaa käytetään sellaisia puheenvuoroja, että Suomi kaikissa asioissa on se luokan kiltti oppilas, joka noudattaa kaikkia Euroopan unionin säännöksiä täydellisesti, ja muualla, ehkä eteläisemmässä Euroopassa, näitä säännöksiä sitten rikotaan tai sovelletaan kansallisen edun mukaisesti. Tässä näyttää kuitenkin olevan sellainen tapaus, jossa me emme suinkaan ole olleet luokan kiltein oppilas, vaan olemme menneet ehkä sieltä, mistä nyt mutkia on haluttu oikoa suoraksi. Joka tapauksessa katson, että valtion ei pitäisi tässä vaiheessa myöntää määrärahaa Vuosaaren sataman liikenneväylien rakentamiseen, kun tämän asian käsittely vielä Euroopan unionin tasolla on kesken.

Se keskustelu, mitä täällä eilen käytiin siitä, että ne tahot, jotka eivät ole halunneet satamaa Vuosaareen, olisivat vastuussa sitä kautta Helsingin asuntotilanteesta, on mielestäni lapsellista, ja itse asiassa asia on pikemminkin niinpäin, että ne tahot, jotka ovat yksisilmäisesti halunneet ajaa vaihtoehdottomasti satamaa Vuosaareen, ovat jarruttaneet niitä mahdollisuuksia, joita Helsingissä olisi ollut kaavoittaa alueita asuntotuotannolle.

Arvoisa puhemies! Seuraava talousarvioaloite, jota käsittelen, on n:o 1276, Myöntämisvaltuuden osoittaminen uusiutuvan energian tuotannon demonstraatiohankkeille.

Kansallisessa ilmastostrategiassa linjataan neljä instrumenttia, joiden avulla uusiutuvan energian tuotantoa edistetään siten, että Suomi pystyy vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä Kioton sopimuksen edellyttämällä tavalla. Instrumentit ovat investointituki, verotuki, uuden teknologian kehittäminen ja uuden rahoitusinstrumentin kehittäminen suurille demonstraatiohankkeille. Demonstraatiohanketukea ei tähän mennessä ole sisällytetty mihinkään valtion talousarvioon. Kauppa- ja teollisuusministeriö esitti sitä vuoden 2003 talousarvioesitykseen, mutta joutui kuitenkin taipumaan, lähinnä ilmeisesti valtiovarainministeriön painostuksesta, ehdotuksesta hallituksen budjettineuvotteluissa, ja demonstraatiotukea ei vuoden 2003 talousarviossa siis ole.

Ilmastostrategian keväällä 2002 tehdyn ydinvoiman lisärakentamista koskevan periaatepäätöksen yhteydessä hyväksyttyjen lausumien valossa demonstraatiohanketuen sisällyttäminen energiatuen myöntämisvaltuuksiin olisi välttämätöntä. Vain sen avulla on mahdollista päästä uuden energiateknologian, kuten tuulivoiman, laajamittaiseen ja nopeaan käyttöön tulevaisuudessa myös Suomessa. Demonstraatiohankkeiden edistämiseen olisi ilmastostrategian mukaan varattava 17—34 miljoonaa euroa noin joka kolmas vuosi. Vihreä eduskuntaryhmä esittää, että energiatukeen lisättäisiin 25 miljoonan euron myöntövaltuus, jota kauppa- ja teollisuusministeriö sitten hankkeiden ilmaantuessa voisi käyttää tukien myöntämiseen. Tästä asiasta on käyty keskustelua esimerkiksi valtiovarainvaliokunnassa. Ministeriön eri tasoilta on tullut ehkä hieman erilaista viestiä siitä, kuinka valmiita hankkeita teollisuudella itse asiassa olisi. Toiset ovat sitä mieltä, että tämä asia hoituu helposti niin, että sitten kun valmis hanke on olemassa, rahaa voidaan myöntää esimerkiksi lisätalousarviossa.

Toisaalta on myös sellaisia näkemyksiä, että ei KTM itsekään tiedä näistä hankkeista kaikkea, koska ne ovat tietenkin teollisuuden normaalin liikesalaisuuden piirissä. Itse asiassa paras keino saada hankkeita kauppa- ja teollisuusministeriöön ja myös vertailla keskenään erilaisia hankkeita olisi nimenomaan budjettikirjassa selkeästi oleva myöntövaltuus, joka viestittäisi alan toimijoille, että kauppa- ja teollisuusministeriöllä on valmiutta tätä demonstraatiohanketukea myöntää.

Arvoisa puhemies! Sitten ehkä vähän lyhyemmin sanoisin talousarvioaloitteesta n:o 1277, jossa esitetään määrärahaa siviilipalvelusmiesten asumiskustannusten korvaamiseen. Siitä ed. Krohn on puhunut täällä jo silloin, kun käsiteltiin niitä lakialoitteita, jotka liittyivät vihreän eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin. Tässä on talousarvioaloite, jossa sitten esitetään tämän lain mukaista määrärahaa. Kysymyshän on siitä, että nykyisen lain mukaan palveluspaikat ovat velvollisia korvaamaan siviilipalvelusmiehille heidän asumisensa, mutta tämän lain velvoite ei toteudu hyvin laajasti. Siviilipalvelusmiehet usein eivät saa tukea asumiskustannuksiin sitten mitään muutakaan sellaista reittiä, mitä normaalisti asumiskustannuksiin saadaan tukea. Jos tätä ongelmaa pyrittäisiin ratkaisemaan vain niin, että lisätään viranomaisvalvontaa näiden palveluspaikkojen suhteen, niin luultavasti jouduttaisiin tilanteeseen, jossa palveluspaikat entisestäänkin vähentyisivät, vaikka niistä on ollut pulaa ajoittain jo nyt, joten tähän ehdotetaan ratkaisuksi mallia, jossa valtio tietyn määrän mukaan korvaisi palveluspaikoille näitä siviilipalvelusmiesten asumiskustannuksia.

Arvoisa puhemies! Seuraava aloite, jota käsittelen, on aloite n:o 1278, jossa ehdotetaan pienehköä lisämäärärahaa valtakunnallisten ympäristö-, luonnonsuojelu- ja eläinsuojelutyötä tekevien järjestöjen avustuksiin. Kysymys on ympäristöministeriön momentista, jolta tällä hetkellä myönnetään avustuksia ympäristöjärjestöille. Meillä on Suomessa myös valtakunnallisia, vapaaehtoista eläinsuojelutyötä tekeviä järjestöjä, jotka tekevät merkittävää, ehkäisevää ja korjaavaa eläinsuojelutyötä, huolehtivat valtiolle kuuluvasta eläinsuojeluvalvonnasta vapaaehtoisten eläinsuojeluvalvojien avulla sekä tiedottavat eläinsuojelukysymyksistä. Nämä järjestöt eivät kuitenkaan tällä hetkellä saa minkäänlaista valtion avustusta. Näistä avustuksista luovuttiin kokonaan vuonna 92 taloudelliseen tilanteeseen vedoten. Tällä hetkellä eläinsuojelukysymysten yhteiskunnallinen merkitys on kuitenkin lisääntynyt esimerkiksi EU-alueen ruokaskandaalien myötä, joten olisi tässä vaiheessa hyvä, jos ympäristöjärjestöjen momenteilta siihen lisättäisiin rahaa ja sieltä voitaisiin myöntää avustuksia myös valtakunnallisille eläinsuojelujärjestöille.

Arvoisa puhemies! Viimeinen aloite, josta puhun, on negatiivinen aloite, eli siinä esitetään määrärahan vähentämistä puolustusmateriaalihankinnoista. Se on aloite n:o 1274. Siinä esitetään puolustusmateriaalihankinnoista 5 prosentin nipistystä niin, että leikkaus painottuisi ulkomailta tehtäviin asehankintoihin. Puolustuksen pääluokkahan on tässä budjetissa noussut, ja Suomessa asukasta kohden itse asiassa puolustusmenot ovat melko suuret, joten meidän ryhmämme priorisoinneissa tämä oli sellainen kohta, josta katsoimme, että voimme selvitä hieman vähemmällä.

Pirkko  Peltomo  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Haluan perustella talousarvioaloitettani n:o 1069/2002. Aloitteeni koskee määrärahan osoittamista Satakunnan alueelliseen korkeakouluopetukseen.

Yliopistollista koulutusta ja tutkimusta on Porissa järjestetty jo vuodesta 1983 lähtien. Tällä hetkellä kaupungissa toimivat Tampereen teknillisen korkeakoulun, Turun kauppakorkeakoulun, Turun yliopiston, Tampereen yliopiston ja Taideteollisen korkeakoulun Porin-yksiköt. Porin yliopistokeskuksen yhteinen opiskelijamäärä on yli 1 000 opiskelijaa, ja siellä työskentelee noin 150 asiantuntijaa.

Porin kaupunki on sijoittanut yliopistolliseen koulutukseen ja tutkimukseen yhteensä noin 20 miljoonaa euroa, ensi vuonna 1,5 miljoonaa euroa. Yliopistollisen koulutuksen muita rahoittajia ovat muun muassa Satakuntaliitto, Euroopan unioni, opetusministeriö ja emoyliopistot. Vuosina 2000—2003 rahoitusta saadaan myös valtioneuvoston tulevaisuuspaketista. Yliopistollisen koulutuksen kehittämiseen Satakunnassa on jouduttu käyttämään aluekehitysvaroja noin 10 miljoonaa euroa. Nämä varat joudutaan vähentämään muusta aluekehitystoiminnasta, mikä heikentää Satakunnan asemaa entisestään verrattuna niihin maakuntiin, joissa yliopistollinen tutkintokoulutus on valtion rahoittamaa.

Vuosina 1998 ja 2000 Kymi ja Satakunta ovat olleet koulutusmäärärahojen jaossa peränpitäjiä, vaikka väestön koulutustaso molemmissa maakunnissa on koko maan keskitasoa alhaisempi. Lisäksi merkittävänä erikoisuutena on mainittava se tosiasia, että Satakunta tälläkin hetkellä on maamme ainoa maakunta, joka potee väestön muuttotappiota ja joka samaan aikaan tuottamillaan pääomilla osallistuu muiden alueiden voimalliseen kehittämiseen. Satakunnasta kootaan yhteisiä verovaroja valtion talousarvioon enemmän kuin sen kautta erillisinä kehittämisprojekteina vuosittain saadaan maakuntaan takaisin. Valtion budjettirahoituksen vähäisyys on johtanut siihen, että Pori on joutunut omien vaikeuksiensa keskelläkin osallistumaan merkittävin panoksin oman ja EU-rahoituksen muodossa yliopistokeskuksen kehittämiseen.

Opetusministeriö on kirjeellään 8.6.2001 ilmoittanut tarkoituksenaan olevan, että vuodesta 2004 alkaen Porin yliopistokeskuksen diplomi-insinöörikoulutus, kauppatieteen maisterikoulutus ja humanistinen koulutus siirtyvät normaalin yliopistojen toimintamenorahoituksen piiriin. Opetusministeriön asettaman yliopistojen tulosohjauksen kehittämistyöryhmän muistiossa 26/2002 todetaan eräiden yliopistojen toteuttavan sellaista alueellista toimintaa, joka vaatii erityisrahoitusta. Tässä yhteydessä käsitellään Porin yliopistokeskuksessa järjestettävää koulutusta.

Herra puhemies! Opetusministeriön hallinnonalan tavoitteissa mainittu alueiden tasapainoinen kehittäminen on Satakunnan kannalta erittäin tärkeä päämäärä, ja se edellyttää selkeitä toimenpiteitä valtion talousarviossa. Yliopisto-opetuksen ja -tutkimuksen määrärahojen korottaminen ja niiden suuntaaminen alueelliseen kehittämiseen palvelee tätä tavoitetta parhaiten. Porin yliopistokeskuksen myönteinen aluekehitysvaikutus näkyy jo nyt väestö- ja työpaikkakehityksessä. Porin yliopistokeskuksen toiminnan saaminen kokonaisuudessaan valtion rahoituksen piiriin on Satakuntaliiton kärkihanke, jonka toteuttaminen on erittäin kannattavaa, kun asiaa tarkastellaan aluekehitysvaikutusten ja kokonaistaloudellisten vaikutusten kannalta. Rahoitustarve vuonna 2004 on noin 10 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä, että valtiovarainvaliokunta ottaisi jo vuoden 2003 budjettimietintöönsä lausuman siitä, että Porin yliopistokeskukseen kuuluvien yliopistojen Satakunnassa järjestämä koulutus ja tutkimus tulee saada kokonaisuudessaan valtion rahoituksen piiriin vuodesta 2004 alkaen.

Esko  Helle  /vas:

Arvoisa herra puhemies! Olen lopettelemassa edustajanuraani, mutta siitä huolimatta olen tehnyt pari aloitetta. Kumpikaan niistä ei kyllä merkitse, vaikka ne talousarvioaloitteita ovatkin, lisärahaa, siis rahan käyttöä. Toinen liittyy talousarvion rakenteeseen ja toinen eduskunnassa olevien edustajien avustajien järjestelmän muuttamiseen.

Ensiksi aloitteesta n:o 495, Valtion talousarvion pääluokkien järjestyksen muuttaminen. Havaitsin tässä syyskuussa talousarvioon tutustuessani yllätyksekseni, että edelleen pääluokkien järjestys on se, että ensin on pääluokkana 21 Tasavallan presidentti ja sitten pääluokkana 22 Eduskunta. Vuonna 2000 astui voimaan uusi perustuslaki, joka aika oleellisesti muutti myös valtio-instituutioitten toimialaa ja arvoa tavallaan myös. Kun aikaisemmin hallitusmuodossa todettiin, että lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta yhdessä tasavallan presidentin kanssa, niin uudesta perustuslaista tällainen lause poistettiin ja poistettiin perustellusti, koska presidentin rooli lainsäädäntötyössä ei ole oleellinen; se on enemmän muodollista laatua.

Uudessa perustuslaissa myös lukujen järjestys on selkeästi se, että luvun Valtiojärjestyksen perusteet ja perusoikeuksia käsittävän luvun jälkeen kuten on luku Eduskunta ja kansanedustajat, sitten luku Eduskunnan toiminta ja vasta viidentenä Tasavallan presidentti ja valtioneuvosto, ja nehän ovatkin selkeästi toimeenpanevia elimiä.

Tästä lähtökohdasta olen esittänyt, että talousarvion yleisperusteluihin lisättäisiin maininta, että talousarvion pääluokkien järjestystä tulee muuttaa siten, että Eduskunta siirretään pääluokaksi 21 ja Tasavallan presidentti pääluokaksi 22. Toivon todella, että valtiovarainvaliokunta käsittelyssään voisi yhtyä tähän näkemykseen, joka nähdäkseni todella perustuu myös uuden perustuslain henkeen erittäin hyvin tai toteuttaa sitä henkeä toisin kuin nykytilanne tältä osin. Se toivomuksena.

Toiseen aloitteeseeni, joka on n:o 496, en sen enempää puutu, mutta totean, että mielestäni edustajien henkilökohtaisten avustajien järjestelmä ei toimi sillä tavalla kuin sen tulisi toimia. Toisin sanoen siellä on hyvin paljon resursseja, jotka eivät ole täysimääräisessä käytössä, kun taas toisaalta tiedämme, että eduskuntaryhmissä on selvästi tarvetta erilaiselle erityisasiantuntemukselle.

Esitänkin niin, että tulevaisuudessa avustajien määräraha muutettaisiin niin, että se on eduskuntaryhmien avustajien palkkausmäärärahaa. Toivon, että tästä asiasta jatkossa keskusteltaisiin. Siitä nyt olen kuitenkin ihan vakuuttunut, että tässä ja nyt tätä järjestelmää ei kyetä muuttamaan, vaikka toisaalta vaalikauden alku olisi siihen hyvä. Mutta mitä palautetta olen saanut, eräät edustajat ovat olleet toista mieltä, mutta yllättävän moni on ilmoittanut olevansa joko täysin tai lähes samaa mieltä myös tämän avustajia koskevan aloitteeni suhteen.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on tehnyt vaihtoehtobudjetin, jota olemme eri yhteyksissä esille tuoneet ja sieltä yksityiskohtia jo kertoneet. Haluan tässä yhteydessä, kun nämä talousarvioaloitteet ovat käsittelyssä, todeta, että kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin sisältyvät esitykset konkretisoituvat näissä talousarvioaloitteissa. Talousarvioaloitteita on yhteensä kaksitoista ryhmän aloitetta, ja sen lisäksi ryhmämme eri edustajat ovat tehneet vielä täsmennettyjä esityksiä.

Kun kristillisdemokraatit tekivät vaihtoehtobudjetin, kysymys on nimenomaan siitä, että halutaan kohdentaa määrärahoja eri tavoin. Myöskin esityksessämme on selkeä esitys siitä, miten rahoitus tapahtuu. Lähden liikkeelle siitä, että haluan todeta, että kristillisdemokraattien talousarvioaloitteissa halutaan kohdentaa määrärahaa ennen kaikkea pienituloisille ja heikompiosaisten tukemiseen ja lapsiperheille ja syrjäytymiskehityksen pysäyttämiseen ja ennalta ehkäisemiseen.

Se, että tällä hetkellä maailma yhdentyy, globalisoituu, ja meidän täytyy ottaa vastuuta laajemminkin, näkyy yhdessä aloitteessamme. Haluamme todeta, että on suoranaisesti nälkää näkeviä maapallollamme ja hallitus on pitkään nousukauden aikana pettänyt sitoumuksensa kehitysyhteistyömäärärahojen kohdalla. Näitä on pidetty liian matalina. On luvattu 0,7 prosentin kansantuoteosuuden sijasta vain 0,32. Nyt kd:n vaihtoehtobudjetissa esitetään pikaista 5 miljoonan euron korotusta ja sitoudutaan samalla ohjelmaan nostaa kehitysyhteistyömäärärahaa niin, että se todella on 0,7 prosenttia kansantuotteesta. Tämä talousarvioaloite on n:o 1282.

Kotimaan heikko-osaisimmat ovat sydämellämme toki myöskin, ja suurin huoli on pitkäaikaistyöttömistä, pitkäaikaissairaista ja minimieläkkeellä olevista pienituloisista lapsiperheistä ja opiskelijoista. Näihin nämä talousarvioaloitteet kohdentuvat.

Opiskelijoille on tullut erityiseksi ongelmaksi kesäajan asuminen, jolloin he eivät ole oikeutettuja asumistukeen. Meidän vaihtoehdossamme korjataan tätä ongelmaa talousarvioaloitteella n:o 509, joka on allekirjoittaneen nimissä. Haluan todeta, että nimenomaan opiskelijoiden pääasiallinen toimeentulo on opintoraha ja asumislisä ja molempien etuuksien reaalitaso on pudonnut eivätkä ne riitä kattamaan opiskelijoiden välttämättömiä menoja. Se, että asumislisän opiskelukytkentä aiheuttaa etenkin kesäaikana toimeentulo-ongelmia, kun ei voi saada asumislisää, ellei opiskele päätoimisesti, on korjattava. Kaiken kaikkiaan ei ole oikein, että meidän nuoria opiskelijoitamme ohjataan toimeentulotuen piiriin, vaan tulisi tämän järjestelmän olla sen verran kattava.

Sitten mainitsin muista heikompiosaisista. Ennen kaikkea haluan todeta minimieläkkeellä tällä hetkellä olevat. Meillä oli eläkeuudistuslaki lähetekeskustelussa. Keskustelua käytiin myöskin joissain puheenvuoroissa siitä, onko mahdollista, että esimerkiksi minimieläke määritellään. Nyt ryhmämme on esittänyt aloitteessa n:o 613, että tätä minimieläkettä nostettaisiin 100 markalla kuukaudessa eli 17 eurolla.

Meidän sairaillamme ja erityisesti pienituloisilla sairaillamme usein ongelmaksi tulevat myös kalliit lääkkeet. Meidän ryhmämme haluaa tähän parannusta. Tiedämme, että kalliista lääkkeistä luopuminen on jopa syynä esimerkiksi psykiatristen potilaiden joutumiseen laitoshoitoon. Korkeat sairaskulut jopa vähentävät erityisesti pienituloisten ja kroonisesti sairaiden hoitoon hakeutumista. Kun sairauden toteaminen ja hoito viivästyvät tai hoito katkeaa, nuo kokonaiskustannukset nousevat. Pitkällä tähtäimellä tämä ei ole oikea käytäntö vaan tuo säästö saattaa muuttua lisämenoksi. Lääkekustannusten omavastuuosuuden korotus on huono asia. Se kohdistuu rankimmin juuri näille, joilla on pienet tulot. Heidän menoistaan välttämättömyystarvikkeilla on suurempi osuus kuin suurituloisilla. Tätä korjaamme talousarvioaloitteella n:o 1231.

Arvoisa puhemies! Lapsiperheille haluamme kohdentaa myöskin lapsilisien indeksikorotukset, ja kotihoidon tuen korotukset ovat meidän vaihtoehtobudjetissamme suora tuki lapsiperheille. Lapsilisiä koskeva talousarvioaloite on n:o 1179, ja lasten kotihoidon tukea koskeva talousarvioaloite on n:o 1183.

Pienimmän äitiys- ja isyys- ja vanhempainrahan korotus peruspäivärahan tasolle korjaisi suurimman epäoikeudenmukaisuuden. Tämä on merkittävä perhepoliittinen ratkaisu, ja tähän halutaan korjausta.

Samoin myöskin vaihtoehtoja lapsiperheille tarjotaan esimerkiksi sillä, että osa-aikatyötä olisi mahdollisuutta myöskin tehdä lapsiperheiden. Tämä talousarvioaloite on täällä osa-aikatyön tukeminen, n:o 1233.

Arvoisa puhemies! Sen lisäksi näissä ryhmämme talousarvioaloitteissa kohdennamme myöskin huumeidenvastaiseen työhön nuorten ennaltaehkäisyä ajatellen. Tiedämme, että huumeongelma on erityisesti nuorten kohdalla lisääntynyt, talousarvioaloite 788.

Meidän nuortemme syrjäytymiskehitystä pitää tarkastella vakavasti. Haluamme muun muassa nuorten työpajatoiminnan kehittämiseen määrärahoja, talousarvioaloite 789.

Sen lisäksi, että näitä ryhmämme talousarvioaloitteita halusin esitellä lyhykäisesti, otan omista talousarvioaloitteistani vain jonkun: määrärahan osoittaminen aikuisten koulutustason kehittämiseen, aloite 508. Tähän on budjetissa varattu 10 miljoonaa euroa, mutta me tiedämme, että tuo aikuisten koulutustason kohottamisohjelma — opetusministeriöhän esitti 30 miljoonaa, ja keväällä oli tuo mietintö, joka jätettiin — on erittäin tärkeä osa valmistautumista tulevien vuosien työvoimapulaan. Se parantaa myös Suomen kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla, koska osaaminen on mielestäni tärkeä kilpailutekijä kaiken kaikkiaan tulevaisuutta ajatellen.

Toinen oma aloitteeni on määrärahan osoittaminen moniammatillisen ennalta ehkäisevän kasvatustyön ammattilaisten järjestelmän kehittämiseen peruskouluissa. Kun erityisesti tiedämme, mikä on lasten ja nuorten tilanne, haluan tällaisia uusia kasvatusalan ammattilaisia, joilla on työssään mukana vahvasti myös sosiaalinen tehtävä. Heitä kaivattaisiin koulumaailmaan. Lasten ja nuorten ohjaus ja kasvun seuranta voitaisiin koulussa toteuttaa kehittämällä näitä koulunkäyntijärjestelmiä. Tähän määrärahaa esitän talousarvioaloitteellani 506. Sen lisäksi, kun työelämän ja näitten nuorten kohtaamiseen pitäisi monipuolisia vaihtoehtoja löytää, oppisopimuskoulutukseen olen talousarvioaloitteellani 507 esittänyt määrärahaa.

Ed. Ranta-Muotio merkitään läsnä olevaksi.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Otan puheessani muutamia omia, jotka eivät varsinaisesti ole meidän eduskuntaryhmämme aloitteina, mutta ennen niitä haluan vielä mainita, vaikka ed. Leea Hiltunen jo toi esille meidän vaihtoehtobudjetissamme olevaa perhepoliittista painotusta, siihen liittyviä aloitteita.

Erityisesti tämä, jossa itse olen ensimmäisenä allekirjoittajana, on lasten kotihoidon tuen korotus ja indeksikorotus lapsilisiin. Se, miksi erityisesti kotihoidon tuen korotusta painotamme, liittyy siihen, että sen valinta tulisi selkeäksi vaihtoehdoksi päiväkotihoidon rinnalle. Tästä on tullut hyvin paljon vanhemmilta viestejä, ja tietenkin tutkimuksetkin osoittavat jo, että 40 prosenttia vanhemmista haluaisi hoitaa lapsiaan kotona, mutta erilaisten selvitysten mukaan tämänhetkinen kotihoidon tuen määrä ei ole riittävä, ei mahdollista sitä. Nykyiset perhepoliittiset edut eivät sinänsä tue vanhemmuutta ja kotien hoivatyötä. Tähän perhepolitiikan painotukseen liittyy myös lapsilisien indeksikorotusta koskeva esitys.

Mutta, arvoisa puhemies, seuraavaksi talousarvioaloitteeni n:o 1181. Siinä on kysymys määrärahan osoittamisesta erityistukea tarvitsevien lasten palveluihin. Me tiedämme, että hallitus lupasi lasten erityispalveluihin syrjäytymisen ehkäisemiseksi lapsipoliittisen selonteon lähetekeskustelussa jo 15 miljoonaa ajatellen ensi vuoden budjettia. Nyt kuitenkin tässä budjettiesityksessä tämä summa on pienentynyt 5 miljoonaan euroon, ja näin mielestäni vähintään tämä erotus tulisi saada lisää tulevaan budjettiin, sillä todella tarve syrjäytymisuhan alaisten lasten ja nuorten palveluihin on ilmeinen ja ennalta ehkäisevää painotusta tulisi erityisesti korostaa. Tiedämme, että tutkimusten mukaan jopa kolmannes suomalaisista lapsista voi huonosti. Vaikka olemme täällä myös kuulleet ja meidän tulee myös se nähdä, että meillä on hyviä ja selkeitä osoituksia siitä, että lasten kehitys etenee ja perheet voivat hyvin, erityistukea tarvitsevien lasten määrä kuitenkin kasvaa ja se on kasvanut ja sen suuntaus näyttää edelleen olevan, että se kasvaa, ja näin ollen näitä lisäresursseja tarvitaan siihen.

Seuraavaksi ottaisin talousarvioaloitteeni n:o 1162, joka on määrärahan osoittaminen erityisopettajien kouluttamiseen, ja tähän samaan liittyy aloitteeni n:o 1164, joka on lisärahan osoittaminen opettajien koulutukseen, ja vielä talousarvioaloitteeni 1165 on määrärahojen osoittaminen puheterapeuttikoulutuksen aloituspaikkojen lisäämiseen. Nämä kolme aloitettani olen rakentanut siitä huolesta tai niistä viesteistä, jotka toisaalta ovat edellä olevaan aloitteeseeni eli syrjäytymisen ehkäisemiseen liittyviä, mutta ennen kaikkea näillä haluan painottaa sitä, että peruskoulutuksessa olevat lapset eivät syrjäytyisi.

Nyt eri asiantuntijoilta on tullut viestejä ja tiedämme myös sivistysvaliokunnasta, kun tällä hetkellä esimerkiksi oppilashuoltoa koskevaa lakia, perusopetukseen, lukio-opetukseen ja ammatilliseen koulutukseen liittyviä lakeja käsittelemme, että on erilaisia asioita, mitkä nimenomaan peruskoulutuksen yhteydessä vaikuttavat siihen, että kaikilla lapsilla oppimisympäristö ei ole hyvä ja oppiminen ei mahdollistu parhaalla mahdollisella tavalla. Siihen tarvitaan monenlaisia erilaisia asioita, mutta ennen kaikkea päteviä, osaavia opettajia riittävästi, ja silloin on näistä erityisopettajista kysymys, mutta myös kaiken kaikkiaan oppilashuollosta, ja siinä yhteydessä näen puheterapeuttikoulutuksen aloituspaikkojen lisäämisen.

Tästä viimeksi kävimme keskustelua Pirkanmaalla. Kansanedustajat oli kutsuttu Tampereen yliopistoon, ja sieltä se huoli myös tuli, että tarvitsisi mahdollisesti arvioida uudelleen, miten eri alueilla meillä on puheterapeuttikoulutusta. Nyt näyttää siltä, että eri yliopistoissa olisi valmiutta kehittää tätä ja olla vastaamassa tähän tarpeeseen. Haluaisin, että esimerkiksi Tampereen yliopistossa, jossa on lääketieteellinen tiedekunta ja myös puheopin laitos, voitaisiin näin eri tiedekuntien yhteistyönä tätä kehittää ja suunnitella. Eli tämä on tämmöinen kokonaispaketti — varmasti tästäkin jotakin puuttuu — liittyen siis koulusta syrjäytymisen ehkäisemiseen.

Tietenkin kaiken kaikkiaan opettajien koulutuksessa on paitsi lisääminen, niin kehittäminen. Lisääminen aiheutuu siitä, että meillä on todella paljon opettajia jäämässä eläkkeelle, poistumassa, siirtymässä jopa muihin tehtäviin jne. Sillä alueella tarvitaan kehittämistä ja painotusta.

Näin haluaisin nähdä, että nämä koulusta syrjäytymisen ehkäisemiseen liittyvät kysymykset näitten kolmen talousarvioaloitteeni myötä olisivat vuoden 2003 budjettimietinnössä, mikä valtiovarainvaliokunnasta sitten tulee, nämä painotukset näkyisivät siellä.

Arvoisa puhemies! Vielä haluan nostaa pari asiaa, ja toinen on vapaan sivistystyön rahoitus. Meillähän on ollut parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä, joka on mietintönsä jättänyt, ja painotuksia kokonaisuudessaan aikuiskoulutukseen on lisätty tulevassa budjetissa. Mutta selkeä viesti on tullut, että siellä on puutteita esimerkiksi vapaan sivistystyön toteuttamisessa, seikkoja jotka eivät olleet missään tapauksessa tämän parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän tavoite, vaan päinvastoin. Kun ne asiat sieltä nyt puuttuvat, näen, että nämä nyt tulisi ottaa tulevaan budjettiin, aloitteet 1170 ja 1171.

Vielä ihan lopuksi aloitteeni n:o 1169, jossa on kysymys määrärahan osoittamisesta työssä oppimisen ja opiskelijoiden harjoittelun ohjaamiseen ammatillisessa koulutuksessa. Ammatillisen koulutuksen yhteydessä on painotettu työssä oppimista, työharjoittelua, opiskelua työelämässä. Nyt kuitenkin selkeästi on tullut esille, että vaikka siinä on paljon kehitystä varmasti tapahtunut ja sitä toteutetaan varmasti hyvinkin, puutteena on, että opiskelijat saattavat olla ilman ohjausta, ilman valmennusta siellä harjoittelupaikoissa, ja silloin näkisin, että tällä määrärahaosoituksella saataisiin ohjausprosessiin ja harjoittelupaikkojen laatuun lisäystä, jotta se oppimistavoite, mikä ammatillisella koulutuksella on nimenomaan taidon oppimiseksi työelämässä, toteutuisi ja tulisi esille.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On tullut todellakin tärkeiden valtiomiestekojen aika ja näiden talousarvioaloitteiden puolustamisen aika. Siinä mielessä nämä käytetyt puheenvuorot ovat olleet aitoja ja rehellisiä, että tässä on omasta asiasta ja oman asian puolustamisesta ollut kysymys. Onhan kuitenkin aloitteita olemassa yhteensä 1522. Tällaisenaan jos tätä asiaa katson, niin erityisesti olen huolestunut tästä alkupäästä, kun ed. Aittoniemi ei ole kiireeltänsä kerinnyt puolustamaan näitä 435:tä kappaletta talousarvioaloitteita, mistä melkoinen osa on huolella ja harkiten tehty, perusteellisia ja kauaskantoisia koko yhteiskuntaakin ja maailmaa ajatellen.

Nostaisin niistä päällimmäisenä esille aloitteen 426, jossa esitetään luonnonsuojelualueiden hoitoon ja kunnossapitoon ehdotetun määrärahan vähentämistä. Perusteena todetaan, että luonnonsuojelualueiden tulisi antaa merkittävä ja selkeä kuva käsittelemättömästä ja koskemattomasta luonnosta, ja tässä aloitteessa todetaan, että pitkospuiden rakentelemiset ja heinänkorsien nyppimiset luonnonsuojelualueelta ovat tarpeettomia, tällaisenaan epäonnistuneita toimia. Tässä esitetään, että momentilta 35.20.22 vähennetään 6 miljoonaa euroa luonnonsuojelualueiden hoitoon ja kunnossapitoon ehdotetusta määrärahasta, ja katson, että aloitetta voisi tässä esimerkinomaisesti kannattaa.

Herra puhemies! Kun aloitin tässä sillä pohjalla, että säästöjäkin syntyy näissä aloitteissa, jatkaisin entisellään, tällä vanhalla vakiintuneella linjalla, kun näissä aloitteissahan yleensähän esitetään lisää rahaa, ja niin olen itsekin esittämässä lisää rahaa aloitteessa 859, missä on määrärahan osoittaminen yksityisteiden valtionapuihin. Katson, että tämä on vakava asia. Paljon parjatun Ahon hallituksen aikana, silloin kun maa jo oli syvässä lamassa olemassa, yksityisteille valtion budjetista heltisi 115 miljoonaa tuhottua markkaa vuodessa, mikä tekee noin 20 000 nykyistä euroa. Tämän osalta tämä Lipposen hallituskausi oli Suomen yksityiselle ja alemmalle tiestölle tuhon ja turmion kauden alku siltä osin, että alkuun sitä rahaa ei löytynyt tälle momentille ollenkaan.

Ehkä voi sanoa, että eduskunnan sitkeän työn ja painostuksen perusteella erityisesti edellisen eduskunnan ansiosta sinne on löytynyt vähän kerrassaan lisää, niin että ensi vuoden talousarviossa esitetään rahaa 11 100 000 euroa. Summa on hyvä, mutta se on aivan riittämättömän pieni. Yksityistiet ovat tärkeä kulkuväylä kaikille kansalaisille, kansalaisille täältä Helsingistä ja muualta tiiviistä asutustaajamista katsottuna mennä maaseudulle luonnon rauhaan lähelle niitä luonnonsuojelualueita, mistä äskenkin puhuin tässä. Pääsemiseksi sinne autolla ja kulkemiseksi siellä kaikkina vuodenaikoina teiden kunnosta pitäisi pitää huolta ja pitäisi löytää siihen huolenpitoon rahaa.

Usein tämä huolenpito on sellaista, että yksityiset tienomistajat vastaavat pääosin niistä toimenpiteistä ja kustannuksista, mitä yksityisteistä aiheutuu, mutta yksin tämä yhteiskunnan raha, mitä kunnat sinne ohjaavat kiristyvän taloutensa puitteissa, ja tämä vähäinen valtionapu, mitä sinne nyt budjetissa esitetään, on aivan riittämätön. Tähän nähden tarvittaisiin enemmän tätä valtionapua eräänlaisena porkkanana, mikä innostaisi tienpitäjät sitten myöskin aktiivisesti itse hankkimaan lisää, talkootöin toteuttamaan ja parantamaan tätä tiestön kuntoa. Mutta tällä kertaa tämä raha, mitä sinne nyt menee, menee oikeastaan sen rappeutuvan tiestön peruskunnossapitoon eli lähinnä siltojen rumpujen uusimiseen, jolloin varsinaiseen ylläpitoon ja sen koko rakenteen tällaiseen, sanoisinko, pintapuoliseenkaan kohentamiseen rahaa ei riitä yhtään.

Tähän nähden esitän lisäyksenä momentille 31.25.50 lisää 7 miljoonaa euroa yksityisteiden valtionapuihin. Katson, että tämä lisäys, jos se sinne saadaan, palvelee koko yhteiskuntaa, niin teollisuutta, kansalaisia, jotka asuvat siellä, kuin myöskin niitä kansalaisia, jotka haluavat sinne mennä tutustumaan aitoon luontoon. Sellaisten reitistöjen ylläpito ja muodostaminen on koko yhteiskunnan etu.

Tähän samaan asiaan liittäisin vielä toisen, mikä on hyvin lähellä yksityisteitä: talousarvioaloite 858, määrärahan osoittaminen heikkokuntoisten paikallisteiden kunnon parantamiseen. Tässä perusteluina mainitaan, että paikallisteiden kunnosta tulee kantaa erityistä huolta erityisesti heikkokuntoisten paikallisteiden osalta. Tältä osin paikallistiet ovat sellainen alimman asteen verkko, mikä rappeutuu sellaiseen muotoon, että kohta tämä tiestö on sellaisessa kunnossa kuin Venäjän tiestö tässä naapurissa, että tien laidassa on jo parempi ajaa kuin varsinaisella tiealueella. Tämä on valitettava asia, että Suomessa tärkeät kulkuväylät pyrkivät näin rappeutumaan.

Herra puhemies! Sitten yksi tärkeä aloite, minkä löysin katsoessani, on ed. Kankaanniemen tekemä talousarvioaloite 653, määrärahan osoittaminen lasten hankinnan edistämiseen alhaisen syntyvyyden kunnissa. Mielestäni tässä on ainutlaatuiset perusteet ja perustelut suomalaisen maaseudun ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi niin, että niissä kunnissa, joissa enemmän ihmisiä kuolee kuin syntyy, myönnettäisiin eräänlainen 500 euron suuruinen lapsenhankintatuki. Sitä ei perusteluista oikein selviä, onko se aloitteellisuudesta, että ryhdytään hankkimaan, vaiko kastetusta lapsesta, mutta sillä ei nyt loppujen lopuksi ole suurta merkitystä tässä asiassa.

Tämä on kuitenkin sellainen liike, että uskon, että valtiontalous kyllä tämän asian kyllä kärsii ja kestää. Tämän pohjalta maaseutukin säilyisi vireänä ja virkeänä, ja pidän esitystä erittäin kannatettavana. Toivon, että tämä myöskin aktivoidaan niin, että äänestyksessä mitataan eduskunnankin tahto tässä asiassa, onko halua tätä toteuttaa. (Ed. Kähkönen: Tuleeko se vuosittain?) — Ed. Kähkönen, tässä ymmärrän niin, että lapsen hankkimisesta. Lapsilisäkysymys, minkä puitteissa Lipposen hallitus nyt taistelee ja yleensäkin lapsipolitiikka on aivan eri asia. Se tulee sitten siellä, se jatkotuki, vuosittain ja kuukausittain esille.

Herra puhemies! Kun aloitin luontoasialla, myöskin aion siihen tämän päättää. Ed. Pentti Tiusasen talousarvioaloite 1375 on määrärahan osoittaminen Suur-Saimaan kansallispuiston suunnitteluun ja perustamiseen. Täällä huomisessa lähetekeskustelussa on ed. Tiusasen lakialoite Suur-Saimaan kansallispuiston perustamisesta ja siihen liittyvästä asiasta. Voi todeta tässä näin, että lakialoite on aivan toivoton ja mahdoton toteuttaa eikä puistoa voi koskaan syntyä sillä perusteella, että johonkin kauniiseen Saimaan saaristomaisemaan nimetään yksityiselle alueelle yhtäkkiä kansallispuisto ja sitten todetaan, että asetuksella tämä toimeenpannaan joskus vuosikymmenten kuluttua. Tämähän on yksityisen omistusoikeuden puhdasta sosialisointia. Siihen nähden, että tässä talousarvioaloitteessa esitetään lisäyksenä 40 000 euroa momentille 35.20.87, esitän tässä puheenvuorossani — en esitä tälle aloitteellisuudelle paheksuntaa — että tätä ei tule missään tapauksessa hyväksyä.

Herra puhemies! Tässä näin alkuun, ja jos tämä keskustelu tuntuu vaipuvan myöhemmässä vaiheessa iltaa, olen valmis aktivoimaan näitä aloitteita enemmänkin esiin.

Kari  Myllyniemi  /kesk:

Herra puhemies! Kahdeksatta kertaa kun näitä aloitteita olen käsittelemässä omalta osaltani, enpä aikaisemmin ole havainnut, että näin vähän olisi ollut kiinnostusta eduskunnassa asian suhteen. Ilmeisesti kahdeksassa vuodessa ovat jo eräät oppineet, että voi olla, että näistä ei niin paljon mene lävitse. Niin saattaa myöskin olla.

Palaisin kuitenkin ed. Forsiuksen aloitteeseen 461, jossa hän muun muassa esitti, että turvakoteja pitäisi saada Suomeen huomattavasti enemmän, ja vertasi sitä, että eräiden EU-tilastojen mukaan meillä pitäisi olla 500 turvapaikkaa, kun meillä taitaa olla vain 150. Olen aikaisemminkin puhunut tästä, tietysti varovaisesti pitäisi puhua, ja on selvä asia, että naiset ja lapset pitää saada turvaan, silloin kun kelvoton mies väkivaltaa käyttää. Mutta vertaus siinä, että meillä on vain 150 paikkaa, ontuu siinä mielessä Eurooppaan verrattuna, että siellä ei ole juoppoputkia ollenkaan siinä määrin kuin Suomessa. Meillä on tuhansittain juoppopidätyspaikkoja.

Enkä pidä oikeastaan oikeana, että kun miehenpuoli rupeaa reuhaamaan kotona, sieltä pitää lähteä lumiseen talveen vaimon ja pienten lasten hakemaan turvapaikkaa, kun sille miehelle on varattu varta vasten ympäri maata oikein hyvä sementtinen selli, missä voi taas pitää sitä miestä tieten tahtoen, kun vähän lakia muutettaisiin ja palattaisiin siihen vanhaan hyvään tapaan, jolloin väkivaltainen alkoholisti voidaan panna pakkohoitoon. Olisi paljon parempi, jos me kehittäisimme sitä myötä, että perhe, lapset ja vaimo, saisi olla kodissa ja se kelvoton mies olisi aina silloin tällöin muutaman viikon taikka kuukauden jossakin pakkohoitosysteemissä. Nämä kelvottomat miehet saattavat tehdä tieten tahtoen ja tahallansa niin, että uhkailevat vain saadakseen perheen lähtemään pois, ja keräävät sinne epämääräistä porukkaa ja pitävät hauskaa sillä aikaa, kun lapsi ja vaimo ovat hukkateillä.

On tietenkin hyvä, että ed. Forsius tähän asiaan on kiinnittänyt huomiota, mutta pitäisi lähteä toisesta puolesta liikkeelle. Ainahan puhutaan ennalta ehkäisevästä toiminnasta. Tämä vaan johtaa siihen, että myönnetään, annetaan periksi huonoille tavoille. Kyllä meidät miehet pitää saada kuriin tässäkin asiassa.

Sitten omiin aloitteisiini jossakin määrin.

Aloite n:o 920, määrärahan osoittaminen poliisipalveluiden saatavuuden turvaamiseen. Tämä liittyy äskeiseen aika tavallakin. Siinä on melkoinen summa, 30 miljoonaa euroa muistaakseni se määräraha. Tällä hetkellä meillä on Suomessa 500—600 poliisin virkaa auki rahojen puutteen vuoksi. Siitä on kitisty ja natistu vuosikaudet, että kun poliisille on annettu lisää rahaa, miksi se ei koskaan riitä. Mutta se on aina ollut jäljessä. Se on semmoinen 120—130 miljoonaa markkaa ollut vuodesta toiseen aina liian pieni, mitä budjettiin on määrätty. Valtiovarainministeri Niinistökin on useamman kerran vähän oikeastaan myöntänyt, että hän vissiin taitaa rikkoa lakia, koska hän sanoo, että kyllä se sitten lisäbudjetissa korjataan, tämä poliisin osa, mutta näinhän ei saa lain mukaan menetellä, vaan pitää osoittaa ne oikeat määrärahat jo varsinaisessa budjetissa.

Aloite n:o 921, määrärahan osoittaminen pelastushelikopteritoiminnan avustamiseen. Tämä on myös aika hullua hommaa siinä mielessä, että yksityinen yhdistys hoitaa tämän tyyppistä tehtävää. Kyllä tämä pitää saada valtiovallan ja kuntien tehtäväksi. Esimerkiksi niinkin isossa kaupungissa kuin Oulussa on vain tämän toiminnan kautta saatavissa niin sanottu lääkäriambulanssi paikalle. Jos sitä toimintaa ei olisi, niin siellä ei olisi menossa onnettomuuspaikalle tai sydänpysähdyspaikalle lääkäriä mukana ambulanssissa. Sen vuoksi se pitäisi kyllä valtiovallan ottaa ihan omaan huolenpitoonsa.

Aloite n:o 922, määrärahan osoittaminen Oulun yliopiston rakentamistekniikan osaston uudelleenkäynnistämiseen. Siinä oli viimeisiä virheitä, mikä siellä tehtiin muutama vuosi sitten, kun Oulussa lopetettiin tämä koulutus. Nyt Oulu on joutunut Ruotsin Luulajan yliopiston kanssa aloittamaan yhteistoimintaa, mikä saattaa olla aika lailla hyvä siinä mielessä, että siellä opetetaan englannin kielellä rakennuspuolen insinöörejä ja tulee kolmikielisiä henkilöitä, jotka osaavat suomea, ruotsia ja englantia. Saattaa ehkä tämä olla loppujen lopuksi jossakin määrin näiden kansalaisten kohdalta hyväksikin, mutta Oulusta loppuu jo tällä erää tämän alan koulutettu henkilökunta.

Aloite n:o 923, määrärahan osoittaminen Oulun läänin perustienpitoon. Tämä on sitä samaa, kun satoja miljoonia on vähennetty ja tiet alkavat rappeutua, eli tähän asiaan myös lisää rahaa tarvittaisiin.

Seuraava aloite n:o 924, määrärahan osoittaminen tien muuttamiseen nelikaistaiseksi varta vasten välille Oulu—Kiiminki. Se on yksi Suomen vilkkaimpia teitä. Siinä menee joka tapauksessa lähes 20 000 autoa vuorokaudessa joka päivä. Se ei ole sillä tavalla kuin se, kun täältä lähdetään tuonne Heinolan suuntaan. Siellä mennään vain perjantaisin ja sunnuntaisin tullaan takaisin, niin että se on tukossa, mutta esimerkiksi tämä tie on tukossa jatkuvalla syötöllä. Siinä on kuitenkin suuret teollisuusalueet, ja tien huono kunto alkaa jo häiritä näiden teollisuusalueiden toimintaa.

Seuraava aloite n:o 925, määrärahan osoittaminen rautateiden eritasoristeyksien rakentamiseen. Jos Vuosaaren rahasta olisi laitettu osakaan Seinäjoki—Oulu-radan kunnostamiseen, niin että sieltä olisi saatu tasoristeykset poistettua, niin Helsingistä pääsisi Ouluun 4 tunnissa 5 minuutissa ja ilmeisesti päinvastoin myöskin Oulusta Helsinkiin Pendolinolla. Se varmasti säästäisi melkoisesti rahaa, kun ei tarvitse lentokonetta käyttää, joka ei välttämättä ole mikään maailman paras keksintö.

Aloite n:o 926, määrärahan osoittaminen vähävaraisten rintamaveteraanien eläkkeiden korottamiseen ja asumistukeen. Tätä on moneen kertaan täällä eduskunnassa jo toitotettu ja sanottu, että heidän keski-ikänsä on jo 82—83 vuotta. Alkaa olla kiire, että heidän olojansa vieläkin voitaisiin parantaa.

Seuraava aloite n:o 927, määrärahan osoittaminen talvi- ja jatkosodan partisaanihyökkäyksissä vammautuneille. Tämä on ollut esimerkiksi aikanaan ministeri Soininvaaralla jo budjettiesityksessä, mutta muut ministerit ryöväsivät hänet ainakin viime vuonna ja 6 miljoonan markan senhetkinen raha otettiin pois, ja nyt sitä ei ole siellä laisinkaan. Tätä aloitetta on monesta suunnasta muualtakin esitetty.

Aloite n:o 928, määrärahan osoittaminen sotaveteraanien kuntoutuksen laajentamiseen, kuuluu siihen samaan sarjaan meidän veteraaniemme kunnioittamisessa tässä vaiheessa.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelen muutamaa talousarvioaloitetta. Omassa maakunnassani viime vuosina taloudellisen kehityksen myötätuuli on ollut varsin voimakasta erityisesti maakuntakeskuksessa ja sen ympäristössä eli Joensuussa. Kun mennään Pohjois-Karjalan reuna-alueille, siellä kuntataloudessa on ollut vaikeuksia monissa kunnissa. Ennen kaikkea huolissani olen infrarahoituksesta. On myönnettävä, että koko maakunnan alueella — se käsitys minulla on — esimerkiksi teollisuuden investointeihin rahaa on löytynyt aivan hyvin. Mutta elleivät kulkuyhteydet, tiet, ole kunnossa, rautatieliikenne toimi hyvin, kyllä sillä on myös negatiivista vaikutusta alueen kehittymiseen.

Ensimmäisenä muutama sana talousarvioaloitteesta n:o 615 eli määrärahan osoittaminen rataosuuksien Niirala—Säkäniemi ja Joensuu—Uimaharju—Lieksa—Nurmes sähköistämiseen. Tämä on Pohjois-Karjalan kansanedustajien yhteinen aloite. Tämän talousarvioaloitteen ensimmäinen allekirjoittaja ed. Erkki Kanerva on varannut tälle illalle myös puheenvuoron, ja hän varmasti käsittelee tätä aloitetta, mutta muutama sana myös omasta puolestani. Näillä ratahankkeillahan luodaan entistä paremmat toimintaedellytykset sekä henkilö- että tavaraliikenteelle. Rautatieliikenteen toimintaedellytyksenä on ottaa huomioon elinkeinoelämän ja joukkoliikenteen kuljetustarpeet kestävän kehityksen periaatteitten mukaisesti.

Kansainvälisessä liikenteessä kehittynyt rataverkko on keskeisenä linkkinä idän ja lännen välillä. Niirala—Säkäniemi- ja Joensuu—Uimaharju—Lieksa—Nurmes-rataosuuksien sähköistämisellä on mittava aluetaloudellinen ja kansantaloudellinen merkitys. Alueellahan sijaitsee hyvin merkittäviä työnantajia. Enon Uimaharjussa sijaitsee Stora Enson Enocellin iso tehdas, Lieksassa, omalla kotipaikkakunnallani, on Stora Enson Pankakosken tehtaat ja Vapo Timberin tehdas, ja myös Nurmeksessa on Vapo Timberin tehdas. Esimerkiksi Vapon tehtailla on tehty suuria investointeja ja Pankakosken tehtaat luopui jätepaperin käytöstä. Niinpä muun muassa näitten johdosta kuljetettavat tavaramäärät tulevat kasvamaan ja ovat kasvaneet kaikkia ennusteita nopeammin. Tunnetusti tavarakuljetus on edullisinta suorittaa sähköistetyllä radalla.

Värtsilä—Niiralan raja-asema on Suomen itäisen liikenteen kannalta tosiaan merkittävä rajanylityspaikka. Henkilöliikenteen puolella rajanylitysmäärät ovat kasvaneet, mutta ennen kaikkea myös tavaravaunujen lukumäärä ja kuljetettava tavaramäärä ovat hyvin voimakkaasti kasvaneet. Esimerkiksi tämän vuoden aikana on moneen otteeseen kuulunut näistä ongelmista, mitä autokuljetuksiin liittyy puutavarahuollon puolella, eli siellä näissä painorajoituksissa on ollut ongelmia.

Löytyy myös monia muita perusteita. En käsittele niitä sen enempää. Niin kuin viittasin alussa, uskon, että ed. Erkki Kanerva käsittelee myös tätä aloitetta. Joka tapauksessa näitten perustelujen myötä Pohjois-Karjalan kansanedustajat esittävät, että tähän sähköistämishankkeeseen sen tiimoilta myönnettäisiin talousarvioon runsaat 30 miljoonaa euroa lisää rahaa.

Edelleen infrahankkeista talousarvioaloite 786, joka koskee määrärahan osoittamista maantien 5224 perusparannukseen välillä Lieksa—Kuhmo. Olen tämän talousarvioaloitteen ensimmäinen allekirjoittaja. Tämän maantien peruskorjaus osin Lieksan puolen päästä Nurmijärvelle saatiin valmiiksi jo viisitoista vuotta sitten, samoin Kuhmosta aina Kainuun ja Pohjois-Karjalan rajalle saakka tie on päällystetty ja kunnostettu. Nyt siellä on päällystämätön väli, siis molemmista päistä tie on kunnossa, mutta välillä Lieksa—Kuhmo on päällystämättä runsaan 30 kilometrin tieosuus.

Ensiksikin, tämä tieosuus on todella merkittävä metsäteollisuuden kannalta. Esimerkiksi juuri äsken mainitsin Kevätniemen ja Uimaharjun sahojen puuhuollon. Metsäteollisuushan tarvitsee entistä enemmän kotimaista puuta, ja näillä alueilla sijaitsee myös huomattavat metsävarannot. Toisaalta myös sitä kautta kuljetetaan osa Venäjän puolelta tulevaa puuta. Siinä kunnossa, missä tie tällä hetkellä on, on erittäin suuria vaikeuksia puunkuljetuksen kannalta. Kymmeniä kilometrejä pidemmän kiertotien käyttö paitsi aiheuttaa ylimääräisen saastekuormituksen, myös lisää kuljetuskustannuksia merkittävästi. Tämän tien mäkisyys, mutkaisuus ja kantavan pinnan vaihteleva leveys ovat aiheuttaneet monia ojaanajoja, tieltäsuistumisia, jopa henkilövahinkoja ja kuolemantapauksiakin.

Toiseksi, tämä maantie on erittäin keskeinen ja tärkeä myös Pohjois-Karjalan ja Kainuun matkailun ja matkailun yhteistyön kannalta. Tien nykyinen kunto ohjaa matkailijat Pielisen länsipuoliselle reitille näitten itäpuolella olevien paikkakuntien ohi. Tämä Pielisen itäisen puolen yhteys Suomen pitkittäisliikenteessä on tärkeä koko rajanläheiselle itäiselle Suomelle, ja tämän kyseisen tien kunnostaminen toisi kaivatun piristysruiskeen alueen elinkeinoelämälle. Niinpä tämän Lieksa—Kuhmo-tieyhteyden viimeisen osuuden peruskorjaus on todella välttämätön. Tämä on ollut jonkinlainen ikuisuuskysymys. Tielinja on moneen kertaan jo merkitty, mutta se on siirtynyt vuodesta toiseen, ja tässä talousarvioaloitteessa esitetään tähän 5 miljoonan euron määrärahaa.

Sitten ei yksin Pohjois-Karjalan vaan, väitän, monen muun alueen, esimerkiksi Kainuun, kannalta talousarvioaloite 787, joka käsittelee työvoimapolitiikan toimeenpanon toteuttamiskriteerin muuttamista, olisi erittäin tärkeä. Monia alueita, Itä- ja Pohjois-Suomea ennen kaikkea, vaivaa rakenteellinen työttömyys. Varsin toimiva ratkaisu tähän ongelmaan olisi palata työllisyyslain alkuperäiseen tarkoitukseen eli vaikeimpien työllisyysalueiden työllisyyden hoitoon. Käytännössä tämä ei vaadi edes lainmuutosta, vaan pitkäaikaistyöttömyyden ja suhteellisen työttömyyden palauttamista ensisijaisiksi määrärahojen jakoperusteiksi.

Työttömyyden alentaminen voitaisiin hoitaa toteuttamalla erityinen työohjelma vaikeimmilla työllisyysalueilla. Näiden toteutettavien työkohteiden tulisi olla sellaisia, että ne eivät aiheuta toteutuessaan lisäkustannuksia, vaan parantavat aluetalouden kehittymistä. Kohteista ei todella ole puutetta. Me tiedämme hyvin esimerkiksi nämä koulujen välttämättömät peruskorjaukset. Niistä vain viidennes voidaan toteuttaa. Juuri viittasin esimerkiksi yhteen tiehankkeeseen, niitä myös riittää. Niinpä esitän, että perusteita muutettaisiin eli työvoimapolitiikan toimeenpanon ensisijaisiksi toteuttamiskriteereiksi kirjattaisiin suhteellinen työttömyys ja suhteellinen pitkäaikaistyöttömyys talousarvion lukuun 34.06.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, totean vain lyhyesti, että myös talousarvioaloitteeni 784, joka koskee määrärahan lisäämistä harkinnanvaraisiin rahoitusavustuksiin, on todella hyvin monta paikkakuntaa koskeva, eli on tietynlainen ylimenokausi menossa. Monella kunnalla, vaikka keskimääräiset luvut ovat kohtuullisen hyvät, on tällä hetkellä vaikeuksia. Totta kai tämä tilanne edellyttää myös sitä, että valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistus toteutetaan ja valtio—kunta-suhde selkeytetään, mutta joka tapauksessa tähän tilanteeseen syytä olisi harkinnanvaraista rahoitusavustusta lisätä. Ensi vuoden budjetissa on runsaat 7 miljoonaa pienempi määräraha kuin tälle vuodelle. Olen talousarvioaloitteessani esittänyt, että kyseistä määrärahaa lisättäisiin, jolloin harkinnanvaraisiin rahoitusavustuksiin olisi käytettävissä sama summa kuin tänä vuonna.

Merikukka  Forsius  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun Kansallisen terveysprojektin linjoja keväällä vedettiin, teki hallitus periaatepäätöksen niin sanotun hoitotakuun toteuttamisesta. Hoitoon pitäisi päästä kohtuullisessa ajassa, esimerkiksi lääkärin vastaanotolle kolmen päivän kuluessa yhteydenotosta ja leikkaukseen tavallisesti enintään kolmessa kuukaudessa. Nämä tavoitteet ovat varsin perusteltuja, mutta eivät näytä kovin realistisilta tällä hetkellä. Hoitotakuu ei voi toteutua, jos nykyisiä tutkimus- ja hoitojonoja ei ensin pureta pois alta.

Viime vuoden lopussa leikkaukseen jonotti lähes 143 000 suomalaista. Kevään lisätalousarviossa hallitus myönsi 25 miljoonan euron määrärahan potilasjonojen lyhentämiseen. Kuitenkin sairaanhoitopiirien arvion mukaan lisäresursseja jonojen purkamiseen tarvittaisiin yhteensä 130 miljoonaa euroa. Vaje on siis 105 miljoonan euron luokkaa.

Budjettiesityksessä löytyy eri momenteilta raha Kansallisen terveysprojektin mukaisiin toimenpiteisiin. Nämä rahat eivät kuitenkaan suoranaisesti kohdistu juuri leikkausjonojen purkamiseen. On kuitenkin selvää, että leikkausjonojen purkaminen on ehdottoman välttämätöntä, jotta terveysprojektin tavoitteet, kuten hoitotakuu, ylipäätään voisivat toteutua. Esitänkin talousarvioaloitteessani n:o 466, että budjettiin otetaan 105 miljoonan euron korvamerkitty raha tutkimus- ja hoitojonojen purkamiseen.

Kävimme eilen täällä kiivasta välikysymyskeskustelua, jossa yhdeksi kärkiaiheeksi nousivat lapsilisät ja pääministerin vaalipuheet lapsilisien korottamisesta. Lapsilisissä suuri ongelma on, etteivät ne seuraa yleisen kustannustason nousua millään tavalla, sillä niitä ei ole sidottu mihinkään indeksiin. Viime vuosikymmenen alkuun saakka lapsilisän tasoa kuitenkin tarkistettiin lähes vuosittain. Viimeinen tällainen korotus tehtiin vuonna 91. Sen jälkeen leikkuri on iskenyt lapsilisiin. Ne olivat yksi Lipposen ykköshallituksen alkutaipaleen säästökohteista. Lapsilisien reaaliarvo onkin heikentynyt kovasti. Vuodesta 95 vuoteen 2001 niiden ostovoima on laskenut 11 prosenttia.

Eduskunnassa on useaan otteeseen puhuttu lapsilisien sitomisesta indeksiin. Tästä on olemassa aivan tuore lausuma, jonka hyväksyimme reilu kuukausi sitten. Lausuman mukaan "eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin parantaakseen lapsiperheiden toimeentuloa sitomalla lapsilisät indeksiin niiden ostovoiman turvaamiseksi".

Tällä hallituksella aikaa ryhtyä toimenpiteisiin on enää vähän. Siksikin lapsilisien indeksikorotus on tehtävä jo ensi vuoden budjetissa. Esitän talousarvioaloitteessa n:o 462 indeksikorotukseen 22,3 miljoonan euron määrärahaa.

Lapsiperheissäkin yksi keskeisimpiä syitä köyhyyteen on työttömyys. Köyhyysrajan alittavissa lapsiperheissä on kaksi kertaa enemmän vaikka peruskoulun jälkeistä tutkintoa olevia muihin lapsiperheisiin verrattuna. Suomessa on yhteensä noin 400 000 aikuista vailla toisen asteen koulutusta. Heidän kouluttamisensa olisi työttömyyden taittamisessa avainasemassa. Työministeriön selvitysten mukaan tavallisimmat esteet työntekijän palkkaamiselle ovat juuri puutteet osaamisessa ja ammattitaidossa. Pääministeri Lipponen kertoi keväällä aikuiskoulutuksen kuuluvan tärkeysjärjestyksessä kärkipäähän, jos halutaan edistää työllisyyttä ja tasa-arvoa. Ilmeisesti hallitus ei sitten halua edistää työllisyyttä, koska se on budjettiesityksessään nipistänyt vailla toisen asteen koulutusta olevien aikuisten osaamisen ja työllisyyden Nosto-ohjelman rahat minimiin.

Tämän parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän suosittaman ohjelman toteuttamiseen olisi tarvittu vuositasolla ainakin 60 miljoonaa euroa. Budjettiesityksestä löytyy 10 miljoonaa, ja siitäkin summasta puolet on napattu muista aikuiskoulutuksen rahoista. Esitän talousarvioaloitteessa n:o 459 Nosto-ohjelman valtionavustukseen 50 miljoonaa euroa. Pitkällä aikavälillä tähän ohjelmaan sijoitetut rahat maksavat itsensä takaisin. Onhan osaaminen aivan keskeinen osa kilpailukykyä.

Hallituksen budjettiesityksessä veronkevennysten vaikutus painottuu eläkeläisten osalta suurituloisiin. Oikeudenmukaisempaa olisi kohentaa pienituloisten eläkeläisten taloudellista asemaa. Tehokkain keino tähän on kansaneläkkeen tasokorotus. Kaksi vuotta sittenhän oli eduskunnassa esillä kansaneläkkeen korottaminen 100 markalla, mutta hallitus kuitenkin päätyi korottamaan sitä vain 50 markalla kesäkuusta 2001 lähtien. Kesken jäänyttä korottamista pitää nyt jatkaa. Tänä vuonna kansaneläke ensimmäisessä kalleusluokassa on vajaat 488 euroa ja toisessa reilut 467 euroa. Esitän talousarvioaloitteessa n:o 464 tasokorotukseen 70 miljoonan euron määrärahaa. Tämä tietäisi noin 8,40 euron kuukausittaista korotusta kansaneläkkeeseen.

Toinen eduskuntaa moneen otteeseen keskusteluttanut asia on vuonna 26 syntyneitten veteraanien rintamasotilastunnus. Tästä vuonna 1944 palvelukseen astuneesta ikäluokasta rintamasotilastunnus on myönnetty noin 6 000 miehelle. Valtaosa on jäänyt sitä ilman. Tunnusten myöntäminen lopetettiin vuonna 1994. Rintamasotilastunnusta myönnettiin veteraaneille, jotka todistettavasti olivat osallistuneet taisteluihin rintamavastuussa olleissa joukoissa.

Nuorimman ikäluokan eli vuonna 26 syntyneiden kohdalla tämän määritelmän soveltaminen on ongelmallista, he kun aloittivat palveluksensa koulutuskeskuksissa eivätkä näin ollen kuuluneet rintamavastuussa oleviin joukkoihin. Kuitenkin osa heistä suoritti tehtäviä, jotka voidaan tulkita taisteluihin osallistumiseksi. Vuoden 26 ikäluokan etuuksien kuntoon saattaminen on mitä suurimmassa määrin oikeudenmukaisuuskysymys. Epäkohdat pitääkin korjata myöntämällä ilman rintamasotilastunnusta jääneille nuorimmille veteraaneille etuudet vähän samaan tapaan kuin miinanraivaukseen osallistuneille pari vuotta sitten. Esitän talousarvioaloitteessa n:o 465 tähän tarkoitukseen 6:ta miljoonaa euroa.

Vielä viimeiseksi, arvoisa puhemies, ottaisin esille uudistamani aloitteen junaradan suunnittelun aloittamisesta Leppävaarasta Espoon keskuksen ja Nummelan kautta Lohjalle. Pääkaupunkiseutu kasvaa voimakkaasti, mutta kasvu ei sijoitu tasaisesti ympäri Uuttamaata vaan keskittyy pääradan varteen. Tasapainoisen aluekehityksen kannalta olisi viisasta ohjata kasvua myös esimerkiksi Vihdin ja Lohjan suunnalle. Rataverkon parantaminen toisi hyötyjä paikalliselle elinkeinoelämälle, sujuvoittaisi ihmisten arkea ja vähentäisi liikenteen päästöjä. Esitän aloitteessa n:o 460 radan suunnittelun aloittamiseen 339 000 euron määrärahaa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kerron, millä nämä kaikki tarpeelliset parannukset voidaan rahoittaa budjettitasapainoa horjuttamatta. Hallitus esittää ansiotulojen verotuksen keventämistä ensi vuonna 315 miljoonalla eurolla. Tämä siis siitäkin huolimatta, että hallitus on jo toteuttanut ohjelmassaan linjaamansa veronalennukset. Talousarvioaloitteisiini sisältyvät ehdotukset saa kaikki katettua sillä summalla, mikä veronkevennyksessä ensi vuonna menetettäisiin.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela, joka sanoi vielä palaavansa saliin, jotta ei keskustelu hyytyisi, sanoi puhuvansa sen vuoksi, että keskustelu ei hyytyisi. Minä puhun kolmesta talousarvioaloitteesta siinä tarkoituksessa, että nämä rahat todella budjettiin löytyisivät. Kaksi näistä on sellaisia, jotka olivat alun perin hallituksen budjettiohjelmassa, mutta myöhemmin esitettävistä syistä jäivät sieltä pois.

Ensin palaan aloitteeseen 615, jota ed. Kähkönen täällä jo ansiokkaasti esitteli. Siitä vielä muutama yksityiskohta perusteluksi. Niirala—Säkäniemi- ja edelleen Joensuu—Uimaharju—Lieksa—Nurmes-radan varressa on Euroopan toiseksi suurin sellutehdas tuotantoluvuissa mitattuna. Sellutehtaan puuhuolto on alun perin suunniteltu tehtäväksi Venäjältä. Se käyttää Venäjän puuta ja käytännöllisesti katsoen vain Venäjän puuta. Suuri osa raakapuusta tulee kiskoitse, ja todennäköisesti Suomessa on vain kaksi rataosuutta, missä välillä ajetaan sähköllä ja välillä dieselillä ja taas sähköllä. Toinen on jossain Tornion seudulla ja toinen on tämä.

Noin vuosi sitten Venäjän federaatio päätti sulkea tilapäiset rajanylityspaikat, joiden kautta tätä puuta on tullut kumipyörillä, ja ne olivatkin jonkun päivän suljettuina. Ne avattiin toistaiseksi. Niistä tehtiin väliaikainen avaamispäätös. Siihen kulttuuriin kuuluu, että se, mikä on kerran peruttu, se ei samanlaisena koskaan toteudu, ja on erittäin todennäköistä, että näitä tilapäisiä rajanylityspaikkoja ei voida samassa määrin käyttää puuhuoltoon kuin niitä on tämän Uimaharjun sellutehtaan historian aikana käytetty.

Toisekseen, me kaikki saimme lukea syksyllä lehdistä ja katsoa uutisista — ja nytkin se, joka haluaa nähdä, Niiralan raja-asemalla voi nähdä — mitä aiheutti Venäjän painorajoitusten muuttaminen. Sieltä ajetaan puolilla kuormilla, ja sehän ei tietenkään ole kannattavaa. Sitä tehdään tappiollisesti, mutta sitä nyt vielä joitakin viikkoja tehdään, kun vekseli pyörii nopeammin kuin akseli.

Sitten vielä yksi näkökulma. Tämä rataosuus on tätä Euroopan Ten-verkkoa, jonka tavoitteena on edistää sisämarkkinoiden liikennettä ympäristönäkökulmasta kestävällä tavalla. Joensuun järjestelyratapiha on keskellä 50 000 asukkaan kaupunkia, maantieteellisesti keskellä ja asukastiheydellä mitattuna keskellä. Tämän rataosuuden sähkön puuttumisen vuoksi siellä käryävät dieselveturit, lähes loppuunajetut dieselveturit, joita ei ole tilattu uusia. Toisin sanoen tämän rataosuuden sähköistämisellä alkaa olla kiire ei pelkästään Pohjois-Karjalan talouden kannalta vaan siltäkin kannalta, että koko sellutehdas saattaa olla uhattuna.

Sitten seuraavaksi talousarvioaloitteet 614 ja 616, jotka itse asiassa tarkoittavat samaa asiaa, mutta kun raha oli tarkoitettu ohjattavaksi kahdelta eri momentilta, niin siitä on kaksi eri aloitettakin. Nämä ovat ne aloitteet, joita tarkoittava raha oli alun perin budjettineuvotteluissa mukana, mutta kaatui sitten budjettiriihessä.

Rikosasioitten sovittelu aloitettiin 83 Vantaalla. Juhani Iivari on väitellyt tästä asiasta aikanaan tohtoriksi. Idea on se, että rikoksen osapuolet, rikoksen uhri ja rikoksen tekijä, saatetaan kohtaamaan toisensa asiantuntijan läsnäollessa ja näkemään se teko toinen toistensa näkökulmasta. Soviteltavat rikokset ovat yleensä nuorten tekemiä. Näin nuori rikoksentekijä saa omin silmin nähdä ja omin korvin kuulla, mitä vahinkoa ja mitä tuntemuksia hän on aiheuttanut rikoksen uhrille. Toisaalta uhri saa tietää, missä olosuhteissa tämä nuori elää, joka tällä tavalla on käyttäytynyt. Tällä sovittelulla edistetään tämmöistä yhteiskunnallista sovinnaisuutta. Monen kriminaalipolitiikan käytännön toimijan mielestä yhdyskuntapalvelun ohella tämä sovittelu on parasta, mitä kriminaalipolitiikassa on 25 vuoteen tapahtunut.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemän selvityksen mukaan tehdyistä vapaaehtoisista sovinnoista toteutuu noin 80 prosenttia, kun sen sijaan tuomioistuimessa tuomituista rikosvahinkojen korvauksista kyetään perimään vain noin 20 prosenttia. Korvausasian käsittely rikosprosessissa maksaa ainakin kolme kertaa sovittelun hinnan. Kun siinä saattaa olla palkatut avustajat, monissa tapauksissa yhteiskunnan rahalla palkatut avustajat, puolin ja toisin, niin se väittely maksaa kolme kertaa sovittelun hinnan. Edelleen Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan sovittelu on merkittävä nuorten rikoskierteen katkaisija. Se katkaisee monissa tapauksissa rikoskierteen pysyvästi.

Sovittelua on pidetty onnistuneena reaktiona nuoren tekemään rikokseen. Mutta 90-luvun loppupuolella ja erityisesti nyt parin viimeisen vuoden aikana monet tahot, viime aikoina kaikkein äänekkäimmin valtakunnansyyttäjä, ovat arvostelleet sovittelua siitä, että se vapaaehtoisena ei tavoita tasavertaisesti kaikkia. Siinä valtakunnansyyttäjä on tietysti aivan oikeassa. Yhdenvertaisuus on nähty jopa perusoikeuskysymyksenä, joka se varmaan onkin. Jos tätä yhdenvertaisuusongelmaa ei kyetä korjaamaan, se pahimmillaan saattaa vaarantaa koko sovittelun.

Näistä syistä, sovittelusta saatujen hyvien kokemusten vuoksi ja näitten yhdenvertaisuusongelmien vuoksi, sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut budjettilain sovittelun saattamiseksi kattamaan koko maan. Se olisi vaatinut sosiaali- ja terveysministeriön budjettiin semmoisen runsaat 3 miljoonaa euroa ja sisäasiainministeriön budjettiin lääninhallituksiin ohjattavaksi 500 000 euroa, kun idea oli se, että lääninhallitukset koordinoisivat tätä sovittelua. Vaikka ei ole käytettävissä budjettiriihen tietoja, niin voidaan jokseenkin varmasti vetää se johtopäätös, että kun tämä kaatui budjettiriihessä, 4 miljoonan euron määräraha, niin ei otettu huomioon sitä, että asettamalla budjettiin 4 miljoonan määräraha olisi kenties säästetty ainakin sama summa, mahdollisesti kolminkertainen summa prosessikuluina. Siis ei ajateltu kokonaisuutta. Neuvoteltiin vaan yhdestä, sosiaali- ja terveysministeriön, pääluokasta.

Sosiaali- ja terveysministeriöstä on annettu ymmärtää ja eräässä lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisessa sanottukin, että ministeriöllä on valmis lakiesitys toimitettavaksi hyvin lyhyellä aikataululla valtioneuvoston käsittelyyn, jos tämä kahdelle eri momentille, 33.33.32 ja sisäasiainministeriön momentille 26.05.21, jaettu 4 miljoonan euron määräraha löydettäisiin. Kuvaavaa näille kahdelle aloitteelle on se, että niihin pyytämättä löytyi kolmisenkymmentä nimeä.

Marja-Leena  Kemppainen  /kd:

Arvoisa puhemies! Aikaisemmin ed. Leea Hiltunen kävi jo meidän kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän yhteisiä talousarvioaloitteita läpi. En käy niihin sen enempää, ne tulivat hyvin esiteltyä, mutta ajattelin muutamasta omasta muutaman sanan mainita.

Talousarvioaloite 683 koskee määrärahan osoittamista poliisien peruskoulutukseen ja toiminnan turvaamiseen. Tämä on alue, jossa yhä toistuvasti tulee esille se, että poliisia tarvitaan enempi. Se toiminta ei ole turvattua, ja ennen kaikkea poliiseja jää huomattavat määrät eläkkeelle ja heidän koulutuksensa ei tällä hetkellä vastaa sitä, mikä on tarve kentällä. Näkisin, että tähän asiaan tulisi kiinnittää huomiota.

Toinen asia, joka on erittäin tärkeä ja josta ikävä kyllä täällä hyvin vähän keskustellaan, koskee pelastushelikopterien toiminnan tukemista. Siihen olen halunnut kiinnittää talousarvioaloitteella 684 huomiota, ennen kaikkea siihen, että tällä hetkellä pelastushelikopterien toiminta on lähes täysin yksityisten varojen rahoittamaa toimintaa. Tämä työ on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää eri puolilla maata, varsinkin pohjoisilla alueilla, jossa on pitkät matkat, ja samaten myös saaristoalueilla. Pelastushelikoptereilla on 800—1400 tehtävää keskimäärin vuodessa, toisilla huomattavasti enempi, toisilla vähempi; töitä riittää. Siihen talousarvioaloitteessa olen halunnut kiinnittää huomiota ja toivon, että se asia myös huomioitaisiin.

Homevauriokouluja on yhä ja entistä enemmän. Kun on kysymys homeesta ja sen aiheuttamista terveyshaitoista ja kun tiedetään, että meillä on erittäin pitkät jonot listoilla peruskorjaukseen ja uudelleenrakentamiseen näiden koulujen kohdalla, niin se raha, mikä talousarviossa on, ei riitä, vaikka sitä on vähän enempikin sinne huomioitu. On kysymys terveyshaitoista, ja jokaisella on oikeus terveelliseen työympäristöön, niin oppilailla kuin opettajilla.

Iso Kirja on kansanopisto, joka kouluttaa suuret opiskelijamäärät Keuruulla ja jossa on valtavat, mittavat investoinnit tehty vuodesta 91, yli 23 miljoonaa markkaa vanhassa rahassa ajateltuna, ja kuitenkaan investointeihin ei ole saatu valtionapua ollenkaan. Se kuuluu maan suurimpien joukkoihin ja kuitenkin on korvaamassa niitä paikkoja, joista on kova pula. Monet nuoret löytävät siellä vaihtoehdon omalle opiskelulleen ja haluavat tehdä myös vapaaehtoistyötä niin Suomessa kuin ulkomailla. Heidän kouluttamisensa on haluttu keskittää ja siihen on haluttu investoida. Koulutus rahoitetaan tällä hetkellä keräyksin ja yksityisin varoin. Se ei ihan ole tasa-arvoista, ja siksi talousarvioaloitteessa 686 olen halunnut tähän asiaan osoittaa varoja.

Kansallinen maataloustuki, perustiestö, niistä on täällä jo keskusteltu, ja niihin olen halunnut kiinnittää huomiota talousarvioaloitteissa 687 ja 688.

Vanhusten hoivapalvelut ovat edelleen asia, joka on huonolla tolalla monessa kunnassa, ja vaikka niihin osoitetaankin rahoja, niin kuitenkin käytännössä, nyt kun vanhusten määrä lisääntyy ja hoitopaikkojen tarve myös lisääntyy, tällä hetkellä nämä resurssit eivät riitä. Meillä on tänäkin päivänä erittäin paljon tullut palautetta muun muassa Helsingin seudun vanhustenhuollosta, ja näkisin, että siihen on lisärahan paikka. Tähän olen halunnut kiinnittää huomiota talousarvioaloitteessa 690.

Lastensuojelun kustannusten tasausjärjestelmä on erittäin hyvä järjestelmä, mutta tällä hetkellä se ei sillä tavalla vastaa sitä kysyntää, mikä kunnissa on, ja kuntien oma osuus tulee liian suureksi. Vaikkakin tämä tasausjärjestelmä jossakin määrin kuntia helpottaa, niin kunnista on kuitenkin tullut palautetta, että tämä järjestelmä ei välttämättä toimi niin hyvin kuin annetaan ymmärtää ja rahat eivät riitä. Siihen olen halunnut talousarvioaloitteessa 691 kiinnittää huomiota.

Sitten talousarvio 689 koskee määrärahan osoittamista lapsiasiainvaltuutetun viran perustamiseen. Tämä asia on ollut hallituksen budjettiriihessä, on ollut useampana vuonna, ja aina on punakynä käynyt. Olen tehnyt tästä myös lakialoitteen, joka tullaan käsittelemään hieman myöhemmin, ja ensi vuodelle määrärahan varaaminen on ihan paikallaan. Sen takia tämä talousarvioaloite on tässä sitä vauhdittamassa.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen yhdeksässä talousarvioaloitteessa ensimmäinen allekirjoittaja ja haluan muutamaa näistä perustella vielä vähän tarkemmin.

Talousarvioaloite 1153 koskee määrärahan osoittamista kuntien vapaaehtoiseen yhteistyöhön perustuvien investointi- ja kehittämishankkeiden tukemiseen. Hallitushan suosii kuntaliitoksia maksamalla varsinaisten yhdistymisavustusten lisäksi investointi- ja kehittämistukea muodostuneen uuden kunnan elinkeinotoimen, yhdyskuntarakenteen, ympäristönsuojelun sekä opetus- ja kulttuuritoimen tai sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen investointeihin.

Mielestäni vapaaehtoista kuntien yhteistyötä voitaisiin kannustaa niin, että näihin yhteisiin investointikohteisiin annettaisiin samalla tavalla kuin kuntaliitosten mainittuihin kohteisiin ylimääräistä investointiavustusta. Sen vuoksi perusteluissa esitän, että määrärahaa, joka on tarkoitettu kuntaliitoksiin, voitaisiin käyttää myös näihin vapaaehtoisen yhteistyön synnyttämiin hankkeisiin.

Toinen aloite, n:o 1154, koskee opintotuen asumislisän vuokrakaton korottamista. Opetusministeriön työryhmän selvityksestä käy ilmi, että opintotuen asumislisää sai viime vuonna 176 000 opiskelijaa ja opiskelijoiden vuokrat ovat nousseet vuosittain 2,6 prosenttia, vapaiden markkinoiden vuokrat noin 5 prosenttia ja tämä vuokrakatto on jäänyt auttamattomasti jälkeen vuokrien noususta. Hintatason noustessa ainakin puolella opiskelijoista vuokra ylittää nykyisen vuokrakaton, joka ei vastaa todellista vuokratasoa. Olen esittänyt tähän kattoon 10 euron korotusta eli 171 eurosta 181 euroon kuukaudessa. Siihen menisi noin 10 miljoonaa euroa vuodessa. Se ehkä nopeuttaisi opiskelua, kun on sanottu, että meillä opiskelu venyy, opiskelijat joutuvat käymään työssä, jotta pystyvät maksamaan vuokrat.

Kolmas aloite, 1155, koskee maatalouden ympäristötukeen esitetyn määrärahan korottamista. Hallitus esittää kyllä lisäystä tähän ympäristötukeen perustuen Itämeren suojeluohjelmaan, mutta kysyntä on aika kova. Esimerkiksi happamien maiden kalkitukseen ei ole voitu muuta kuin silloin EU-jäsenyyden ensimmäisinä vuosina ympäristötukea myöntää, ja varsinkin Pohjanmaalla tämä happamuus on aika iso ongelma, ja se varmaan vaikuttaisi Itämerenkin tilaan, jos määrärahoja voitaisiin tälle puolelle esitettyä enemmän lisätä. Säätösalaojitukset on hyvin tehokas keino vaikuttaa siihen, että ravinteet eivät mene jokiin ja vesistöihin ja Itämereen asti.

Neljäntenä n:o 1160, määrärahan osoittaminen rintamalisän korottamiseen. Ensi vuoden talousarviossa on rintamaveteraanieläkkeisiin osoitettu 11 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Rintamalisän saajia arvioidaan olevan ensi vuoden lopussa 112 500 ja näistä ylimääräisen rintamalisän saajia 60 000. Erityisesti ylimääräistä rintamalisää saavat ovat kaikkein pienituloisimpia eläkeläisiämme. Koska tämä määrärahatarve vähenee veteraanien vähetessä, niin mielestäni ainakin puolet tästä säästyvästä rahasta voitaisiin käyttää juuri ylimääräisten rintamalisien korottamiseen eli kaikkein vähätuloisimpien eläkeläisten toimeentulon parantamiseen.

Sitten on vielä n:o 1161, määrärahan osoittaminen varusmiesten kotiuttamisrahaan. Lamavuosina 90-luvun alussahan me luovuimme tästä aiemmin voimassa olleesta kotiuttamisrahasta, jonka tavoitteena oli turvata toimeentulo kahden viikon aikana varusmiespalveluksen päätyttyä. Muissa Pohjoismaissa on tämä käytäntö. Mielestäni olisi perusteltua se Suomessakin aloittaa. Merkittävä osa kotiutuvista varusmiehistä nimittäin tarvitsee kunnallista toimeentulotukea, jonka yksilöllinen käsittely aiheuttaa kunnissa runsaasti työtä. Olisi reilumpaa antaa tämä kotiuttamisraha, esimerkiksi 100 euroa per varusmies.

Kannatan lisäksi muun muassa täällä esitettyä ed. Forsiuksen aloitetta, joka koski aikuiskoulutuskeskusten valtionavustusten nostamista tämän Nosto-ohjelman eli työryhmän esityksen mukaiselle tasolle. Meillä on tarvetta saada tavallisia työntekijöitä. Hyvin paljon keskustelu pyörii yliopiston ja ammattikorkeakoulun ympärillä, mutta olen tänään juuri käynyt omalla alueellani metalliyrityksessä, jossa on kova pula hitsareista, ja silti meillä on satojatuhansia työttömiä. Aikuiskoulutusta tarvittaisiin täsmäkoulutuksena yhteistyössä yritysten kanssa tuottamaan sellaista työvoimaa kuin tarvitaan täällä työntekijätasolla.

Kannatan myös ed. Myllyniemen esitystä poliisin määrärahojen korottamiseksi. Tämä on eduskunnassa niin kauan kuin itse olen täällä ollut joka vuosi samanlainen ikuisuuskysymys, että lisäbudjeteissa annetaan muutama kymmenen miljoonaa euroa. Olisi reilumpaa mitoittaa se oikein. Nytkin se on tarkkaan sisäministeriön poliisiosastolla laskettu, että 30 miljoonaa euroa on se gäppi. Sen verran tarvittaisiin lisää. Erityisesti poliisin rikostutkinnasta ja liikennevalvonnasta on viime aikoina paljon puhuttu, että tarvetta on edelleen silläkin puolella, ja varsinkin tämä rikollisuuden torjunta edellyttää sitä, että poliisi näkyisi myös maaseudulla, ei vain keskuksissa. Nyt käy niin, että yksityinen turva-ala syrjäyttää poliisin, jonka kuitenkin pitäisi olla verorahoilla hoidettavia perimmäisiä valtion palveluita.

Lisäksi olen esittänyt muutamia tiehankkeita, ja myös Vaasan vaalipiirin edustajien aloitteisiin kuuluu näitä tiehankkeita. Tuen niitä kaikkia samoin kuin ryhmän esittämiä talousarvioaloitteita. Omien aloitteideni osalta voin todeta, että ei tarvitse kuin pienestä osasta suunniteltuja verokevennyksiä luopua, niin nämä kaikki voidaan rahoittaa. Näissä missään ei ole kovin suurista rahoista kysymys.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä toisessa puheenvuorossani haluan vielä nostaa esiin muutamia aloitteistani ja erityisesti yhden, joka on meidän Pirkanmaan kansanedustajien yhteinen aloite, jossa olen ensimmäisenä allekirjoittajana. Se liittyy teitten perusparantamiseen, ja näitä teitten perusparantamiseen liittyviä aloitteita itselläni on tämän meidän Pirkanmaan kansanedustajien yhteisen lisäksi kaksi.

Ensimmäinen on siis määrärahan osoittaminen Lempäälä—Vesilahti-tien perusparantamiseen, ja n:o on 1176. Tämän tieosuuden perusparantaminen ja päällystäminen on suunnitelmassa siirtynyt useamman kerran. Kysymys on alueesta, joka on muuttovoittoinen kunta. Yhä lisääntyvä väestö käyttää tätä aluetta, ja kunnostamalla tämä tiestö estettäisiin sille alueelle muodostuvaa pullonkaulaa, joka selkeästi näkyy tien käytössä. Liikenne on jatkuvasti lisääntyvää, ja todella voi sanoa, että tieparannuksilla on tällä alueella kiire. Siinä on suuri ongelma, tienristeys, jonka kunnostaminen on jo turvallisuudenkin vuoksi tärkeää.

Toinen samalla alueella oleva, joka myös on ollut tiepiirin listoilla, mutta ei ole yltänyt toteutettaviin, on aloitteessani 1177, jossa on kysymys määrärahan osoittamisesta Stormi—Rämsöö-maantien parantamiseen Vesilahdella. Tämä on sellaista aluetta, jolle on muuttamassa ja muuttanut lapsiperheitä, ja todella muuttovoittoisesta kunnasta on kysymys.

Kolmas tien perusparantamiseen liittyvä aloite on 1178 eli määrärahan osoittaminen Suodenniemi—Sävi-maantien perusparantamiseen. Nämä ovat sellaisilla alueilla, joilla, tässä viimeisessäkin, on liikenne kahden kunnan välillä melkoinen. Tämäkin on ollut tiepiirin ja Tielaitoksen eri listoilla, mutta ei ole yltänyt lopulliseen toteutukseen. Näin haluan ja haluamme yhdessäkin näitä nostaa esiin.

Toiseksi haluan tässä vielä ottaa esille psykiatriseen hoitoon ja psykiatrisen hoidon kehittämiseen liittyvät aloitteeni, joita on muutama.

Ensimmäinen on n:o 1180. Siinä on kysymys siitä, millä tavalla voitaisiin lisätä uusia psyykenlääkkeitä erikoiskorvattavuuden piiriin. Tiedämme, että hyvä lääkehoito on potilaalle erittäin tärkeää, ja voi sanoa, että tällä hetkellä esimerkiksi skitsofrenian lääkehoidossa on sellaisia lääkkeitä, jotka ovat siis erityiskorvattavuuden piirissä jo nyt ja ovat sieltä 60- ja 70-luvulta. Voi sanoa, että näiden lääkkeiden kehittämisen ja dokumentaation vaatimukset ovat osin jo vanhentuneet ajatellen tämän hetken lääkkeiden vaatimuksia. Kuitenkin niitä paljon käytetään, koska ne ovat erikoiskorvattavuuden piirissä. Nyt tarvittaisiin uusia.

Näiden uusien psykoosilääkkeiden kehittäminen ja tutkiminen on erityisen tärkeää sen vuoksi, että saataisiin muutosta niihin sivuvaikutuksiin, mitä monet lääkkeet aiheuttavat, hyvin epämiellyttäviä, leimaavia, keskushermostoperäisiä, hormonaalisia sivuvaikutuksia, jotka sitten alentavat potilaan hoitoon sitoutumista ja ovat mielestäni jopa ihmisarvoa loukkaavia. Näin haluaisin nähdä, että psykiatristen potilaiden hoidossa lääkehoitoa kehitettäisiin ja tämä alue nostettaisiin tärkeäksi ajatellen, että psykiatristen potilaiden kohdalla kaiken kaikkiaan avohoidon puutteet ja kuntoutukseen liittyvät puutteet myös ovat — ajatellen sitä, miten paljon meillä on psykiatrisia potilaita — tuottamassa ongelmia, jotka lisäävät myös yhteiskunnassa taloudellisia menetyksiä, mutta ennen kaikkea ovat potilaille, ihmisille, erittäin raskaita.

Näin nimenomaan lääkkeisiin liittyvällä talousarvioaloitteellani, mutta myös toisella, jonka haluan tuoda esille — aloitteeni, joka koskettaa määrärahan osoittamista psykiatrisen avohoidon resurssien lisäämiseen, eli se on 1184 — on nimenomaan sellainen tavoite, että entistä enemmän potilaita voitaisiin hoitaa avohoidossa riittävillä resursseilla. Tiedämme, että laitospaikkoja on vähennetty ja potilaita on riittämättömän hoidon piirissä huomattava osa.

Arvoisa puhemies! Vielä näiden psykiatristen potilaiden hoidon kehittämisen lisäksi ja teiden perusparantamisen määrärahan lisäämisen lisäksi otan kaksi.

Talousarvioaloitteeni n:o 1185 koskettaa määrärahan osoittamista vanhusten kotipalveluiden kehittämiseen. Tätä haluan erityisesti korostaa, koska kotipalvelun taso ja määrä on monessa kunnassa riittämätön. Entistä huonokuntoisempia joudutaan hoitamaan kotipalvelun piirissä, mutta riittämättömin resurssein. Tietenkin ihmiset, monet perheet haluavat hoitaa omaisiaan ja myös itse potilaat haluavat, että kotona voitaisiin mahdollisimman pitkään hoitaa. Mutta tilanne on palvelujen vähyyden vuoksi huono, ja sillä lailla tarvitaan lisäresursseja ja nimenomaan laadun kohentamista.

Ihan viimeisenä talousarvioaloitteeni 1174, määrärahan osoittaminen kristillisen teatterin toimintaan. Tässä on kysymys teatterista, joka on aloittanut toimintansa tämän vuoden alussa ja on saanut erittäin myönteistä palautetta toiminnastaan ja on lähtenyt harrastajapohjalta liikkeelle. Tavoitteena on vakiinnuttaa asema teatterikentässä ja muodostua ammattimaiseksi, omanlaista sanomaa ja teatteritoimintaa välittäväksi teatteriksi. Toivoisin, että tämänlaisille uusille hankkeille tulisi myös tukea ja rahoitusta.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Yhtenä asiana vielä talousarvioaloitteeni n:o 860, joka koskee rintama-avustuksen maksamista eräille ulkomaalaisille vapaaehtoisille rintamasotilaille, jotka taistelivat viime sodissa Suomen rintamalla Suomen joukoissa.

Tässähän on sellainen historia, että kun itärajamme on poliittisesti ilmapiiriltään vapautunut ja vanha Neuvostoliitto on kaatunut, Neuvostoliiton kaatumisen myötä on Suomessakin voitu ryhtyä elämään rehellistä elämää sellaisena, että on tunnustettu näiden vapaaehtoisen ulkomaalaisten apu Suomen puolustamisessa 40-luvun alkupuolella kovissa taisteluissa.

Lähinnä Virossa asuu yli 400 vapaaehtoista vielä kovin vaikeissa, ankeissa oloissa. Siihen nähden on vähäinen se apu, mitä talousarviossa sinne esitetään, vuoden 2003 talousarviossa esitetään 445 euroa. Mutta kun tämän tuen piirissä oleva väki koko ajan vähenee ja kun Virossa inflaatio on niin voimakas, että tämä pienenee jatkuvasti, kaikissa muodoissaan vähenee, esitän tässä, että pitäisi olla vähintään noin 170 euroa enemmän, jolloin sillä olisi se ostovoima, millä voitaisiin jotenkin ajatella tätä kunniaa korvattavan ja hoidettavan niin, että veteraanit, jos ei nyt voi sanoa, että tulevat hyvin toimeen, tulisivat edes vaatimattomasti toimeen.

Herra puhemies! Esitän, että eduskunta ottaa vuoden 2003 talousarvioon momentille 33.22.57 lisäyksenä 75 000 euroa rintama-avustuksena näille Suomen Puolustusvoimissa palvelleille viime sotien ulkomaalaisille vapaaehtoisille veteraaneille. Mielestäni tämä on vähintä, mitä suomalainen vapaa yhteiskunta voi tehdä antaakseen tunnustusta ja kunnioitusta niille miehille, jotka olivat suomalaisten miesten rinnalla puolustamassa Suomen itsenäisyyttä viime sotien aikana.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Talousarvioaloitteiden lähetekeskustelussa nostaisin esiin periaatteellisena kysymyksenä liikenneverkkoon liittyvät talousarvioaloitteet. Näistä 1522 jätetystä talousarvioaloitteesta valtaosa käsittelee liikenneverkkoa. Siinä mielessä voidaan todeta, että tämä aloitteiden määrä kohdentuen juuri liikennekysymyksiin kuvastaa sitä, että määrärahavaraukset liikenneverkkoon ovat aivan liian pieniä ja tuon kansallisvarallisuuden ylläpitäminen ja sen liikennöitävässä kunnossa säilyttäminen vaatisi paljon suurempia panostuksia. Siinä mielessä on tärkeää, että nämä asiat ovat myöskin aloitteiden muodossa esillä. Yhtä lailla omista 34 aloitteestani myöskin valtaosa käsittelee liikenneverkkoa, pääosin alempaa tieverkkoa, ja siinä suhteessa nuo esitykset ovat tuon yleisen linjan mukaisia ja vaativat panostuksia enemmän.

Nostaisin tässä keskustelussa kuitenkin esille muutamia erilliskysymyksiä, jotka ovat omissa aloitteissani, ennen kaikkea yrittäjyyden vahvistamisen valtakunnassa ja erityisesti Etelä-Savossa, omassa maakunnassani. Aloite on 1001. Etelä-Savossahan on kaksi aluekeskusta, Savonlinna ja Mikkeli. Nyt nämä aluekeskusmäärärahat ovat kovin vähäisiä. Yhtä lailla sinne on saatu nyt uutena osaamiskeskusohjelmiin liittyvät osaamiskeskukset, mutta nämä järjestelmät eivät vain toimi, ellei ole osoittaa riittäviä määrärahoja ennen kaikkea yrittäjyyden edistämiseen ja kansallisen aluepolitiikan vahvistamiseen. Siinä suhteessa toivon, että valtiovarainvaliokunta kiinnittää näihin kysymyksiin huomiota.

Yhtä lailla omassa maakunnassani on koulurakennusten perusparannushankkeita ja perustamishankkeita vireillä yli sata kappaletta. Näitä voidaan toteuttaa vain pari kolme vuodessa. Siinä suhteessa tuo kouluverkko, joka on rakennettu pääosin 70- ja 80-luvulla, on jo peruskorjauksen tarpeessa. Monissa kouluissa on homevaurioita, ja tähän kysymykseen olisi syytä huolellisemmin paneutua.

Maatalous on Etelä-Savossa hyvin keskeinen elinkeinohaara. Itä-Suomen maakunnista Etelä-Savo on edelleenkin maatalousvaltaisin. On selvästi ollut nähtävissä, että kustannustason noustessa tilojen kannattavuus on heikentymässä. Nyt, kun olemme juuri tulopoliittisten kokonaisratkaisujenkin kynnyksellä, on selvästi tarpeen se, että maataloudenharjoittajien ansiotasokehitys pidetään muiden elinkeinoryhmien ansiotasoa vastaavalla tasolla. Siinä mielessä olen esittänyt, että maa- ja puutarhatalouden kansalliseen tukeen osoitetaan lisärahoitusta siten, että indeksitarkistukset siellä voidaan suorittaa.

Punkaharjulla toimii valtakunnallinen metsämuseo ja metsätietokeskus Lusto. Sen koneellisen metsänkorjuun rakennuksen rakentamiseen on tämän vuoden budjetissa osoitettu jo määrärahaa, mutta arvonlisäverokäytännön muuttuneen käsittelyn johdosta siellä arvonlisävero-osuus puuttuu, ja jotta tuo hanke voidaan toteuttaa, sinne tarvittaisiin noin miljoonan euron lisärahoitus, josta olen jättänyt talousarvioaloitteen 976, ja toivon, että valtiovarainvaliokunnan maatalousjaosto lisää tämän määrärahan budjettiin ja tämä Suomessa ainutlaatuinen koneellisen metsänkorjuun taltioimishanke voidaan toteuttaa fyysisiltä puitteiltaan. Koneet ovat jo yritysten toimesta varattuja, ja säätiö on varautunut tuon hankkeen toteuttamaan ja käynnistämään hyvinkin pikaisessa aikataulussa.

Sitten Itä-Savossa merkittävä kysymys on Savonlinnan liikennejärjestelyt. Ne ovat olleet vireillä jo erittäin kauan aikaa. Nyt siinä on maakuntaliiton johdolla saatu suunnitelmat ja kustannusarviot siihen muotoon, että ne ovat ottaneet huomioon säästötarpeet, ja hankkeet on supistettu siihen muotoon, että ne ovat nyt sitten konkreettisesti toteutettavissa. Tämä on kysymys, joka vaatii nyt sitten ratkaisun. Hallitus ei budjettiesityksessään siihen määrärahaa osoittanut, mutta toivon, että valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto, joka kesällä kävi tutustumassa tähän hankkeeseen, paneutuu nyt sitten tähän Savonlinnan kysymykseen ja huolehtii kaiken kaikkiaan tämän hankkeen käynnistämiseen tarvittavan määrärahan varaamisesta mietintönsä kautta ensi vuoden budjettiin.

Yhtä lailla oman alueemme yritystoiminnan liikennetarpeiden kannalta on välttämätön lentoliikenne. Savonlinna on yksi niistä paikoista, joissa nyt sitten oli uhkaamassa lentoliikenteen supistuminen. Liikenneministeriön ja Ilmailulaitoksen toimesta asetettiin kehittämishanke ja myönnettiin tämän vuoden toisessa lisäbudjetissa tuohon tukimääräraha, mutta yhdellä muutaman kuukauden tukimäärärahalla tätä hanketta ei ratkaista, vaan siellä on ed. Kari Rajamäen aloite 1132, jossa käsitellään joukkoliikenteen palvelujen ostoa ja kehittämistä, ja se tarkoittaa nimenomaan vähäliikenteisten lentovuorojen parlamentaarista liikennetukea. Savonlinna on yksi näistä, mutta yhtä lailla siinä ovat mukana Mikkeli, Varkaus ja jotkin muutkin kentät tässä maassa.

Siinä mielessä toivon, että lentoliikenteen parlamentaarinen liikennetuki nyt sitten vakinaistetaan budjetin kautta ja sillä lailla siitä tulee joustava ja vakiintunut käytäntö meidän alueellisen kehityksemme turvaamisessa ja yritysten liikennetarpeissa.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetti sisältää kaksi talousarvioaloitetta, jotka jäivät edellisessä puheenvuorossani kertomatta. Todella toivomme, että valtiovarainvaliokunta näihin meidän vaihtoehtoisiin ratkaisuihimme perehtyy ja arvioi ne ja mahdollisesti ottaa ne huomioon lopullisessa esityksessä.

Mutta täällä kaksi aloitetta, työllisyysperusteisiin siirtomenoihin investointeja varten aloite 661 ja palkkaperusteiseen työllistämistukeen kunnille ja kuntayhtymille talousarvioaloite 659, ovat merkittävät sikäli, että meillä on tällä hetkellä erittäin paljon sellaista työtä kunnissa, johon tarvittaisiin työntekijöitä. On tekemätöntä työtä sosiaali- ja terveydenhuollon alueella, ja kunnilla on erittäin suuria taloudellisia vaikeuksia palkata työntekijöitä. Samoin meillä on kouluja ja kiinteistöjä, joissa on kysymys korjauksista, homekouluja ja näin, joissa olisi mahdollisuus rakentamistoimenpiteisiin, ja investointeja tarvitsemme erityisesti sinne peruspalveluja tukemaan. Nämä aloitteet ovat tärkeitä tässä työllisyystilanteessa, ja näyttää, että työttömyys on kasvuvaarassa. Näihin olen tehnyt myöskin omat aloitteet kohdentaen määrärahat Satakuntaan eli aloitteet 526 ja 525.

Lisäksi, arvoisa puhemies, haluaisin tuoda esille aloitteet, jotka olivat jo viime vuonna mietinnössä.

Puhuttiin neuvostopartisaanien hyökkäysten kohteeksi joutuneiden kuntoutusrahasta. Toivoisin talousarvioaloitteellani 515, että tämä otettaisiin huomioon.

Samoin adoptioavustus tuli budjettiin, mutta pyrin adoptiovanhempien perhevapaiden pidentämiseen, jotta saisimme adoptiovanhemmat tasavertaiseen asemaan, talousarvioaloitteellani 514.

Ed. Seppo Lahtela otti esiin meidän sotaveteraanimme ja näillä aloitteilla haluan itse tämän asian, heidän kunnioittamisensa, jos näin sanotaan, nostaa esille. Rintamaveteraanitunnuksia vailla olevien, sodissa palvelleiden kuntoutukseen on talousarvioaloite 523, ja erittäin tärkeää on se, että me kohdennamme nimenomaan näille, jotka ovat hoitaneet meidän tämän päivän hyvinvointimme perustan. Myöskin toivoisin, että rintamaveteraanien asuntojen korjausavustuksiin saisimme määrärahan, aloitteellani 527.

Keskustelu päättyy.