2) Sopimusten Venäjä 2030
Marja Tiura /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Venäjä yllättää aina
silloin, kun sitä vähiten odottaa. Venäjä otti äskettäin
ratkaisevia askeleita kohti Maailman kauppajärjestön Wto:n
jäsenyyttä. Toisaalta tuoreessa muistissa ovat
suomalaisille elintarvikeyrityksille asetetut vientikiellot väitettyjen
hygieniapuutteiden vuoksi. Venäjän puutullit sammuttivat
osittain osan metsäteollisuudestamme. Kohta se toivottavasti
on ohi mennyt suhteita rasittanut episodi lähihistoriassamme.
Politiikka on raakaa, ja kauppapolitiikka varsinkaan ei ole
koskaan epäitsekästä. Venäjä sanoo
hakevansa uutta suuntaa. Maan talous on kovien haasteiden edessä.
Kehittyäkseen taloudellisesti ja saavuttaakseen takaisin
poliittista vaikutusvaltaansa, Venäjän on päästävä eroon
liiasta energiariippuvuudesta ja saatava tuotantonsa kilpailukykyiseksi — tämän
on tunnustanut ainakin presidentti Medvedev. Maailman talouskriisin
aikana rahavirrat muualta maailmasta Venäjälle
ehtyivät dramaattisesti. Suomi osaltaan voi avittaa Venäjän
kasvua ja hyötyy siitä itsekin. Tämä on
meille valtava mahdollisuus. Venäjä tunnustaa
nyt avoimesti, että se tarvitsee taloutensa uudistamiseen
muiden apua, läntisiä investointeja ja läntistä teknologiaa.
Se käy niistä kauppaa tulemalla mukaan Yhdysvalloille,
Saksalle tai EU:lle tärkeisiin sopimuksiin.
Arvoisa puhemies! Suomelle on kuitenkin tärkeää,
että Venäjä sitoutuu uskottavasti kansainvälisiin
talous- ja ihmisoikeussopimuksiin sekä vallankäyttäjistä riippumattomaan
oikeuslaitokseen. Lakien noudattaminen on epämääräistä — pääministeri
Vladimir Putin on arvostellut maansa oikeuslaitosta lain diktatuuriksi.
Saamme myös edelleen kuulla ja lukea selvittämättömistä tapauksista,
voi jopa sanoa, ihmisoikeusloukkauksista. Tällä vuosikymmenellä Venäjällä on murhattu
lukuisia toimittajia, ja valitettavan monta tapausta näistä on
edelleen selvittämättä.
Suomella ja muilla EU-mailla voi olla tulevaisuudessa merkittävä rooli
Venäjän talouden uudistamisessa. Meillä on
tarjota investointeja, osaamista ja teknologiaa. Molemmat hyötyvät tästä yhteistyöstä.
Mutta voidakseen sijoittaa Venäjälle ulkomaiset
yritykset tarvitsevat toimivan ja luotettavan liiketoimintaympäristön.
Sellainen se ei ainakaan vielä kaikilta osin ole. Monet suomalaisetkin
yritykset Fortumista Stockmanniin joutuvat painimaan hallinnon korruption, hämärien
omistusoikeuksien ja epäselvien lakien tulkinnan kanssa.
Arvoisa puhemies! Venäjä ja EU pääsivät
tällä viikolla sopuun muun muassa puutulleista.
Sovun ansiosta EU voi tukea Venäjän jäsenyyttä Maailman
kauppajärjestössä Wto:ssa. Venäjän Wto-jäsenyys
helpottaisi kauppaa ja vahvistaisi sitoutumista kansainvälisen
talouden pelisääntöihin.
Taloudellista yhteistyötä helpottaisi myös EU:n
ja Venäjän välinen viisumivapaus. Viisumivapaus
on hyvä pitkän tähtäyksen tavoite, mutta
se edellyttää vastavuoroisten ehtojen täyttymistä.
Suomi voi näyttää muille EU-maille esimerkkiä myöntämällä venäläisille
monikertaviisumeita. Neuvottelut viisumivapaudesta pitää käydä yhdessä muiden
EU-maiden kanssa.
Arvoisa puhemies! Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta haluaa antaa
panoksensa Suomen Venäjä-keskusteluun. Neljä vuotta
sitten julkistettiin tulevaisuusvaliokunnan raportti Venäjä 2017 — Kolme
skenaariota. Nyt käsittelyssä oleva raportti hahmottaa
Venäjälle uuden, vuoteen 2030 ulottuvan tulevaisuudenkuvan.
Me kutsumme sitä Sopimusten Venäjäksi.
Skenaarion keskeinen piirre on luottamuksen ja ennustettavuuden lisääminen.
Arvoisa puhemies! Haluan kiittää asiantuntijoita,
kirjoittajia ja valiokunnan jäseniä hienosta työstä.
Erityiskiitos, Hanna Smith, Osmo Kuusi, Paula Tiihonen! Kiitos laajalle
ohjausryhmälle ja ohjausryhmän puheenjohtajallemme,
ed. Päivi Lipposelle! Erityiskiitos ed. Päivi
Lipposelle mittavasta panoksesta tämän raportin
osalta!
Venäjä kiinnostaa ja puhuttaa suomalaisia.
Se on hyvä, koska Venäjän kehitys vaikuttaa
myös Suomen tulevaisuudennäkymiin. Venäjä on meille
valtava mahdollisuus.
Päivi Lipponen /sd:
Arvoisa puhemies! Venäjällä ja Suomella
on yli tuhannen kilometrin yhteinen raja. Venäjän
poliittinen tilanne vaikuttaa Suomeen, joten ei ole yhdentekevää,
mihin suuntaan Venäjä kehittyy. Me suomalaiset
olemme Venäjän osaajia, Venäjän
ymmärtäjiä ja tarvittaessa Venäjän
kriitikoita rakentavassa naapurihengessä.
Aiheenamme on tulevaisuusvaliokunnan raportti Sopimusten Venäjä.
Ohjausryhmän puheenjohtajana haluan kiittää asiantuntevaa
työryhmäämme ja erityisesti tutkijoitamme
Hanna Smithiä, Osmo Kuusta ja Paula Tiihosta. Valitsimme
aiheeksi Venäjän modernisaation. Aihe on ajankohtainen.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen julisti lokakuussa, että Suomi
tulee tekemään Venäjän kanssa
yhteistyötä, jolla tuetaan Venäjän
talouden modernisaatiota.
Modernisaatio merkitsee kansalaisyhteiskunnan ja oikeusvaltion
rakentamista. Vasta sopimusyhteiskunta mahdollistaa kukoistavan
talouden. Presidentti Dmitri Medvedev ja pääministeri
Vladimir Putin haluavat modernisoida Venäjän talouden
ja kytkeä sen tukemaan Venäjän ulkopolitiikkaa,
jotta Venäjän kansainvälinen asema lujittuisi.
Samalla vahvistuisi Venäjän kansallinen itsetunto.
Venäjällä keskusvalta on aina ollut
vahva ja paikallishallinto kehittymätöntä.
Ihmisten arkinen selviytyminen on rakentunut yhteisöllisten verkostojen
varaan. Venäjällä koetaan, että valtiovalta
vain kontrolloi kansaa laein. Harmaan talouden voima on siinä,
että todellisuudessa hyväksytyt käytännöt
ja muodollisesti voimassa oleva lainsäädäntö ovat
ristiriidassa. Oikeusvaltion ja sopimusten varaan kehittyvän
valtion muodostuminen mahdollistuu vasta sitten, kun ihmiset kokevat,
että siitä on heille hyötyä.
Kehityksen varsinainen jarru Venäjällä on asemiaan
puolustava byrokratia sekä siihen liittyvä korruptio.
Venäjän modernisaatiossa on kysymys tämän
vastavoiman panemisesta paikoilleen edistämään
eikä jarruttamaan kehitystä. Venäjällä on
suunnattomat luonnonvarat, mutta ongelma on talouden yksipuolinen
rakenne. Maa on tukeutunut liiaksi raaka-aineiden tuotantoon ja vientiin.
Tutkimus, tuotekehitys ja innovaatiotoiminta ovat jääneet
jälkeen. Investoinnit infrastruktuuriin ja teollisuuteen,
energiatalous mukaan lukien, ovat riittämättömiä.
Venäjän Wto:n jäsenyys näyttää nyt
olevan varmistumassa. Wto:n jäsenenä Venäjällä joudutaan
omaksumaan kansainväliset standardit ja säännöt.
Taloudellinen nationalismi joutuu antamaan tilaa markkinataloudelle.
Tämä lisää talouden kasvumahdollisuuksia,
ulkomaiset investoinnit helpottuvat.
Toistaiseksi modernisaatiossa ei ole edetty konkreettisten toimien
tasolle. Vahvan valtion rakentaminen on henkilöitynyt erityisesti
pääministeri Putiniin. Ajatus on se, että vahva
valtio ja keskitetty hallinto nostavat Venäjän
suurvallaksi ja sitä uhkaavat esteet on poistettava.
Mitä vahvistuva Venäjä voisi merkitä Suomelle?
Suomelle ovat tärkeitä sekä kahdenväliset
suhteet Venäjään että EU:n yhteinen
Venäjä-politiikka. Saksan liittokansleri Angela
Merkelin lausunnoista voi päätellä, että Venäjästä todella
halutaan EU:lle kumppani. Samoin Naton ja Venäjän
suhteet tiivistyvät. Kolmikanta Venäjä,
EU ja USA voi sekin syntyä globaalissa muutoksessa.
Euroopan unionin pitää hakea Venäjän
kanssa kumppanuutta, hyvänä esimerkkinä pohjoisen ulottuvuuden
yhteistyö. Pian koittava Koillisväylän
avautuminen ja arktisten alueiden hyödyntäminen
muuttavat maailmantalouden kulkua. Suomen kannattaa viritellä,
jos aivan ei Petsamo takaisin -julistuksia, niin ainakin
tiiviimpää yhteistyötä. Suomen
tulee puolustaa oikeuksiaan Arktisen neuvoston jäsenenä.
Venäjä-yhteistyössä Suomi
voi varmistaa osaamista tutkintovaatimuksia yhtenäistämällä, lisäämällä opiskelijavaihtoa
ja parantamalla suomalaisten venäjän kielen osaamista.
Yhteistyössä voidaan perustaa osaamis- ja innovaatiokeskuksia,
kuten jo toimiva Pohjoisen Ulottuvuuden Instituutti Lappeenrannassa.
Siitä voidaan kehittää EU:n think tank.
Suomi voi viedä Venäjälle sosiaalisia
innovaatioitaan koulutuksessa ja terveydenhuollossa.
Suomesta voidaan kehittää Venäjän
ja EU:n välisen talousyhteistyön mallimaa juuri
Venäjän modernisoitumisen ydinalueilla. Tämä edellyttää EU:n
viisumikäytäntöjen muutosta. Asiat eivät
ole Venäjällä mustavalkoisia. Venäjän
kanssa on keskusteltava silmien tasolla, ei puskasta huutelemalla,
kuten välillä Suomen politiikassa näyttää olevan
tapana.
Pääministeri Mari Kiviniemi
Arvoisa puhemies! Tämä keskusteluun tuotu
tulevaisuusvaliokunnan raportti Sopimusten Venäjä 2030
on mittava ja mielenkiintoinen kokoelma kirjoituksia ja kannanottoja.
Erityisen mielenkiintoinen on edellisen Venäjä 2017 -raportin
sisältämien skenaarioiden jatkoksi tuotu uusi,
suurelta osin positiivisille oletuksille rakentuva Sopimusten Venäjä -skenaario.
Kokonaisuudessaan raportin sisältämä aineisto
on laaja ja onnistuu kysymysten herättäjänä kiintoisalla
tavalla. Ajattelutapojamme ravistellaan esimerkiksi tekstissä,
jossa käsitellään suomalaisten näköharhoja
Venäjästä. Raportti ansaitsee kunnollisen
keskustelun.
Johdatukseksi esitän muutaman keskeisen linjauksen
Suomi—Venäjä-politiikasta ja Venäjän merkityksestä Suomelle.
Venäjä on meille nyt ja tulevaisuudessa tärkeä.
Se on meille ennen kaikkea ohittamaton mahdollisuus. Taloudellinen
vuorovaikutus on tietenkin suhteissamme keskeisellä sijalla
ja viime vuosina Venäjästä on tullut
suurin kauppakumppanimme. Taloussuhteet eivät rajoitu vientiin
ja tuontiin, kuten joskus muinoin, vaan tänä päivänä Venäjälle
on etabloitunut satoja suomalaisyrityksiä ja suomalaisinvestoinnit
Venäjälle lasketaan miljardeissa.
Taloudellinen kanssakäyminen on siis syventynyt ja
laajentunut uusille alueille. On lisäksi huomionarvoista,
että Venäjä ei tarkoita taloudellisia
mahdollisuuksia vain maamme suuryrityksille, vaan etenkin Luoteis-Venäjästä on
tullut erittäin tärkeä markkina-alue
myöskin pk-sektorin yrityksille. Venäläisyritykset
ja venäläisinvestoinnit puolestaan ovat
Suomessa vielä liian harvinainen ilmiö, mutta
tässäkin suhteessa on lupa odottaa parempaa.
Tietyllä sektorilla toki naapurin merkitys näkyy
jo selvästi. Suomalainen matkailuelinkeino on voimakkaasti
hyötynyt siitä, että Suomesta on tullut
venäläisten suurin ulkomaanmatkakohde. Vuodenvaihteen
lomakausi konkretisoi tämän kohta taas selvästi.
Kuten valiokunnan raportistakin käy ilmi, Venäjällä puhutaan
tällä hetkellä paljon modernisaatiosta.
Tämä tarkoittaa etenkin talouden rakenteiden uudistamista
ja kilpailukyvyn parantamista, mutta kyse ei ole vain taloudesta.
Modernisaatiohanke koskee yhteiskuntaa laajemminkin. Tämä onkin
välttämätöntä, koska
talous ei missään tapauksessa ole erillinen saareke,
joka voisi elää omaa elämäänsä muusta
maailmasta riippumatta. Elinkeinoelämän toimivuudelle
esimerkiksi oikeusjärjestelmän luotettavuus, korruption
vastainen toiminta, demokratian vahvistaminen ja hillittömän
byrokratian nitistäminen ovat keskeisen tärkeitä kysymyksiä.
Venäjällä, samoin kuin sen naapureilla
ja kumppaneilla, on Venäjän modernisaatioprosessissa
vain voitettavaa.
Olen aikaisemmin todennut, että Wto-jäsenyys
olisi ulkomaisten yritysten mutta myös Venäjän
modernisaatiopyrkimysten kannalta tervetullut asia. Liittyminen
ei muuttaisi talouden perusrakenteita hetkessä eikä uudistaisi
totuttuja ja osin vanhentuneita toimintatapoja välittömästi, mutta
Wto-jäsenyyden myötä venäläisyritykset kuitenkin
enenevässä määrin altistuisivat
kansainväliselle kilpailulle, mikä on pidemmällä aikavälillä edellytys
yritysten kilpailukyvyn nostamiselle.
Wto-jäsenyyden sekä EU:n kanssa neuvoteltavan
uuden perussopimuksen jälkeen vuorossa voisivatkin olla
vapaakauppaneuvottelut Euroopan unionin kanssa. Tämä on
mielenkiintoinen ja täysin realistinen tulevaisuuden skenaario
ja modernisaatioagendaa parhaimmillaan. On erittäin hienoa,
että EU:n ja Venäjän välillä on
nyt saatu aikaan kahdenvälinen sopu Venäjän
Wto-liittymisen avoinna olleesta kysymyksestä, ja tämähän
vahvistettiin tiistaina EU:n ja Venäjän huippukokouksessa.
Sopu pitää sisällään
myös Suomelle tärkeän puutullikysymyksen,
jonka ratkaisemiseksi Suomi tekikin EU:n komission kanssa hartiavoimin
töitä. Meillä on nyt aihetta tyytyväisyyteen,
sillä uskon ratkaisulla olevan myönteistä vaikutusta
Suomen metsäteollisuudelle.
Suomen ja Venäjän suhteet ovat laajat ja pitävät
tietysti sisällään paljon muutakin kuin
taloutta. Valtiolliset suhteet ovat hyvät ja aktiiviset. Tänäkin
vuonna tehdään noin 20 ministeritason vierailua
maidemme välillä. Viime kuussa tasavallan presidentti
teki valtiovierailun Venäjälle, missä yhteydessä myös
ulkoministereillä ja maidemme välisen talouskomission
puheenjohtajilla oli omat tapaamisensa. Myös kuluva viikko
on eräänlainen superviikko suhteissamme. Tapaan pääministeri
Putinin huomenna Pietarissa, ja tasavallan presidentti puolestaan
vierailee kaupungissa sunnuntaina Allegro-junan aloitusjuhlallisuuksien
merkeissä.
Arvoisa puhemies! Venäjän merkityksestä Suomelle
kertoo myös se, että hallitus hyväksyi viime
vuonna huhtikuussa erityisen Venäjä-toimintaohjelman,
jossa hahmoteltiin kokonaiskuva siitä, minkälainen
yhteistyökumppani Venäjä on, mitä sen
kanssa tehdään ja minkälaisia tavoitteita
Venäjä-yhteistyölle asetetaan. Ohjelmassa kiinnitetään
myös erityistä huomiota suomalaiseen Venäjä-osaamiseen,
jonka säilymisestä meidän tulee huolehtia.
Kävimme myöskin eilen hallituksen iltakoulussa
hyvän yleiskeskustelun toimintaohjelmasta ja sovimme, että seuraavan
maaliskuussa järjestettävän Venäjä-foorumin
yhteydessä toimintaohjelman toteutumista tarkastellaan
seuraavan kerran. Totesimme myös, että hallituksen
Venäjä-toimintaohjelmassa kuvattu peruslinjaus
on edelleen täysin ajankohtainen. Suomi hoitaa Venäjä-suhteitaan
suoraan kahdenvälisesti ja EU:n Venäjä-politiikan
kautta. Nämä eivät ole missään
tapauksessa vaihtoehtoja vaan täydentävät toisiaan.
Tulevaisuusvaliokunnan raportissa esitetään, että seuraavan
hallituksen hallitusohjelmaan sisällytetään
uuden Venäjä-ohjelman laatiminen, ja otan tämän
toiveen tiedoksi ja tunnustuksena myös nykyiselle toimintaohjelmalle.
Jonkinlaisena perustavoitteena toimintaohjelmaan on kirjattu seuraava
lause: "Tavoitteena tulee olla luonteva, eurooppalainen naapuruussuhde,
josta EU-jäsen Suomi, EU kokonaisuudessaan ja Venäjä hyötyvät."
Tämä kirjattu tavoite on hyvä tavoite edelleen,
ja mielestäni viime aikojen kehitys kertoo siitä,
että suunta on oikea.
Pertti Salolainen /kok:
Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että tätä keskustelua
täällä käydään.
EU:han on Venäjän suurin kauppakumppani, ja sillä tavalla
EU:n ja Venäjän suhde on äärettömän
tärkeä.
Kun täällä näitä muita
asioita käsitellään hyvinkin laajasti,
niin haluan kiinnittää erääseen yksityiskohtaan
tässä huomiota, nimittäin siihen, että Venäjä ei
mieluusti kohtele Euroopan unionia yhteisöllisesti, vaan
Venäjä haluaa painottaa toimintaansa hyvin paljon
kahdenvälisiin suhteisiin. Tämä käy
ilmi monessa yhteydessä, ja se ei ole kaikilta osin hyvä asia.
Sehän nimittäin johtaa sentyyppiseen tilanteeseen,
että harjoitetaan hajota ja hallitse -politiikkaa,
divide et impera -politiikkaa, ja se ei ole siis myöskään
EU:n kannalta hyvä lähtökohta.
Silti on todettava, että on äärettömän
tärkeätä, että on myöskin
kahdenvälisiä suhteita, mutta sitten täytyy
aika selkeästi EU:n yhteydessä päättää — siinä on
Suomen hallituksella valvontatehtävä — mitkä asiat
kuuluvat Venäjä-suhteissa yhteisöllisesti
hoidettaviin asioihin. Me huomaamme, että silloin tulee
tulosta paremmin kuin kahdenvälisesti. Esimerkiksi puutulleissa
ja nyt, kun Venäjä tulee Wto:n jäseneksi,
se johtaa siihen, että Venäjä joutuu
toimimaan kansainvälisten taloudellisten pelisääntöjen
mukaisesti paremmin kuin aikaisemmin.
On selvästi nähtävissä,
että Venäjä on muuttamassa myönteisellä tavalla
asennoitumistaan moniin asioihin. Norjan kanssa tehty merirajasopimus
Pohjoisen jäämeren suhteen, sitten juuri täällä mainittu
Wto:n jäsenyys ja arktisen alueen yhteistyö ovat
sellaisia asioita, joissa Suomen täytyy hyvin keskeisesti
olla mukana.
Meidän kannaltamme voidaan todeta keskitetysti Venäjän
suhteen, että mitä vauraampi, mitä demokraattisempi,
mitä avoimempi Venäjä, sitä parempi
Suomelle.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Tästä on hyvä jatkaa.
Olen samaa mieltä. Mitä sosiaalisesti, poliittisesti,
taloudellisesti vakaampi Venäjä meillä on
naapurissa, sen parempi Suomelle. Sen takia tavallaan on tärkeä lähtökohta
siitä, millä tavalla Venäjän
modernisaatio onnistuu, ei vain talouden modernisaatio, jossa on
erittäin suuria haasteita, koska Venäjähän
on edelleenkin hyvin energiaintensiivinen raaka-ainetuottaja. Mutta
missä ovat pk-yritykset, missä ovat uutta teknologiaa
käyttävät yritykset? Tiellä kohti
varsinaista oikeusvaltiota, ihmisoikeuksien kunnioittamista on vielä todellakin
paljon matkaa.
Sama koskee myöskin ulko- ja turvallisuuspoliittisia
linjauksia. Haluaisimme nähdä tietysti Venäjän
tällaisena vakauttavana voimana koko maailmassa, myöskin
Euroopan unionin kanssa yhteistyössä, nimenomaan
Euroopan unionin kanssa eikä niin, että luodaan
kahdenvälisiä suhteita ja niillä lyödään
rakoa Euroopan unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Myöskin
on kysymys siitä, onko Venäjällä vielä piirteitä vanhana
etupiirin vaalijana.
Arvoisa puhemies! Minusta tämä Venäjä-teema
on ollut meillä myöskin ulkoasiainvaliokunnassa
tällä kaudella yhtenä kantavana teemana. Siksi
on hyvä, että tätä keskustelua
nyt käydään tälläkin
foorumilla uudelleen. Me emme todellakaan voi olla vaikuttamassa
Euroopan unionin Venäjä-politiikan sisältöön
yksinomaan, vaan me tarvitsemme myöskin ne kahdenväliset
suhteet. Meidän pitää olla aktiivisia
toimijoita EU:ssa, mutta emme me voi mennä tavallaan EU:n
selän taakse Venäjä-politiikassamme,
vaan me tarvitsemme laaja-alaisia, monentasoisia kahdenvälisiä suhteita.
Ja kun on niitä suhteita, on tietenkin myöskin
ongelmia. Meillähän on ollut hyvä traditio
puhua asioista suoraan, on sitten kyse puutulleista tai rekkaruuhkista,
maakaupoista, ihmisoikeuskysymyksistä, perheoikeudellisista
kiistoista, suomalaisyritysten ongelmista tai Karjalasta. Näin
avoimella hengellä täytyy voida myöskin
näitä kahdenvälisiä suhteita jatkossa
kehittää.
Mutta haluan kyllä todeta näin, ed. Lipponen, teille,
(Puhemies: 2 minuuttia!) että mielestäni meidän
Venäjä-osaamisemme on osin myytti. Meidän
pitäisi paljon tehdä siinä asiassa töitä. Jos
venäjän kirjoittajia ylioppilaskirjoituksissa on
vähemmän kuin espanjan kielen kirjoittajia, tämä kertoo
jotakin siitä.
Arvoisa puhemies! Minusta tämä on hyvin tärkeä asia,
että me tässä asiassa tavallaan kansakuntana
ryhdistymme vahvistamaan meidän Venäjä-osaamistamme.
Johannes Koskinen /sd:
Arvoisa puhemies! Tämä raportti on mielenkiintoinen,
ja hiukan arveluttaa vaan tämä työnjako
nykyään. Kun aikoinaan perustettiin Ulkopoliittinen
instituutti eduskunnan kylkeen, jotta se tekisi tämmöisiä pidemmän
aikavälin arvioita, niin se näyttää tekevän aika
tiiviitä ja tämmöisiä suhteellisen
poliittisia lyhyen kaavan mukaisia papereita. Sen sijaan täällä poliittinen
eduskunnan tulevaisuusvaliokunta tekee sitten tämmöisiä irrallaan
poliittisesta päätöksenteosta olevia
pidemmän aikavälin skenaarioita, ja tässä on
se riski, että jossakin yhteydessä sitten nämä saatetaan
käsittää ikään kuin
normaaleiksi eduskunnan käsittelemiksi asioiksi. No, tällaisia
riskejä ei ole toteutunut, mutta tätä työnjakoa
varmaan tulevaisuuteen päin kannattaisi juuri tämän
ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta miettiä vähän
paremminkin, mitä tulevaisuusvaliokunta tekee ja mitä Ulkopoliittinen
instituutti tekee.
Tämä sisältö on tosiaan
avartava, ja on koottu asiantuntevia artikkeleita tuohon paperiin.
Meille on tärkeätä olla aktiivisia Venäjä-politiikassa, olla
kaikilla tasoilla. Meillä on liiaksi laiminlyöty
esimerkiksi näitten kansalaisjärjestöjen
ja poliittisen tason yhteyksien luomista. Oikeastaan se Venäjän
sitominen tämmöiseen eurooppalaiseen viitekehykseen
kaikentasoisessa toiminnassa on varmasti paras tie välittää myöskin tällaista
ihmisoikeusajattelua ja demokratia-ajattelua, kun ne pääsivät
niin pahasti katkeamaan vuosikymmenten kommunistivallan aikana.
On helppo pyhittää erilaisilla suvereenin demokratian
käsitteillä tai omaperäisen oikeusjärjestelmän käsitteillä sitä vanhan
perinteen jatkumista: vaikka muuten muodollisesti siirrytään
demokratiaan, niin sitten kuitenkin käytännössä hyvin
byrokraattiset, oligarkkiset rakenteet saattavat jatkua ja viedä pohjaa
normaalin kansalaisyhteiskunnan kehittymiseltä Venäjällä.
Pekka Haavisto /vihr:
Arvoisa puhemies! Meillä suomalaisilla on helposti
taipumus nähdä ongelma siellä, missä näemme
Venäjän. 1990-luvulla pelkäsimme, että köyhät
venäläiset tulevat tänne, ja varasimme
soppatykkejä; nyt pelkäämme, että rikkaat
venäläiset tulevat tänne. Ikään kuin
näemme heidät aina ongelmina emmekä niinkään
tätä naapuruutta mahdollisuutena. Tämä hieman
vaivaa minua joskus, ja siinä mielessä on hyvä,
että tämä raportti on tehty ja tässä nähdään
myös niitä mahdollisuuksia.
Olen vähän samaa mieltä ed. Laukkasen
kanssa tästä Venäjä-tutkimuksen
tilasta. Kun rupesin miettimään, milloin jossain
merkittävässä kansainvälisessä julkaisussa
luin suomalaisen Venäjä-tutkijan artikkelin, niin
en muista. Eli missä se meidän korkeatasoinen
Venäjä-tutkimuksemme, jos katsomme kansainvälistä tasoa,
näkyy ja Venäjä-osaamisemme? Tässä olisi
varmasti myöskin näiden instituutioiden välisellä yhteistyöllä aika
tärkeä rooli. Tätä on monessa
paikassa, Lappeenrannassa ja Ulkopoliittisessa instituutissa ja Aleksanteri-instituutissa
jnp., mutta helposti tämä muodostuu semmoiseksi
kotikutoiseksi, tämä meidän Venäjä-keskustelumme.
Sitten olisin puuttunut arktisiin kysymyksiin, joita on aika
paljon tässä raportissa. Me ikään kuin
näemme nämä arktiset asiat — ymmärrän kyllä — suurena
mahdollisuutena. Ilmastonmuutos, joka sinänsä on
kauhea asia, on avaamassa siellä uusia kulkureittejä.
Näemme myöskin arktisen alueen fossiilisissa luonnonvaroissa
suuren hyödyntämismahdollisuuden, ja se heijastuu Suomeen.
Mielestäni meidän suomalaisten pitäisi
myös nähdä ne riskit, joita arktisilla
alueilla on alkuperäiskansojen kannalta, luonnon kannalta,
ympäristön kannalta — vähän
se sama ajattelu, joka meillä on ollut Itämeren
osalta, että se on kulkuväylä, sitä hyödynnetään
taloudellisesti, mutta myöskin ympäristöä on
ajateltava. Meidän pitäisi tämä ympäristönäkökulma
ottaa myös tähän arktiseen keskusteluun
mukaan, ja mielestäni Suomi olisi aika luonteva osapuoli
tuomaan myöskin arktisessa keskustelussa vakavan huolensa
ympäristön tilasta ja fossiilisten polttoaineiden
lisäkäytön riskeistä sillä alueella.
Annika Lapintie /vas:
Rouva puhemies! On varmaan ihan hyvä ja paikallaan,
että Venäjästä taas keskustellaan
täällä täysistuntosalissa. Tästähän
ulkoasiainvaliokunnan kansainvälisten asiain foorumin yhteydessäkin
keskusteltiin. Tässä on toisenlainen sävy,
kun eduskunta keskustelee, ja itse asiassa pääministerin
puheenvuorossakin oli vähän toisenlainen sävy,
ja onhan se tietenkin hieman hämmentävää,
kun sitten hallituksen ministereiden ulostulot herättävät
erilaisia mielleyhtymiä. Eihän siitä ole
pitkä aika, kun puolustusministeri Häkämies
kävi Yhdysvalloissa ja kirjoitti rivien välistä,
että koemme ikään kuin Venäjän
myös sotilaallisena uhkana, ja eikä siitäkään
ole pitkä aika — vielä lyhyempi aika — kun
valtiovarainministeri kokoomuksen puheenjohtajana ilmoitti, että hänen
näkemyksensä mukaan Venäjä ei
ole suurvalta, ja jos oikein muistan, niin myös ministeri
Stubb yhtyi tähän näkemykseen. Eli siinä mielessä on
aika hämmentävää, että Suomen
poliittinen johto eri foorumeilla keskustelee niin kovin eri tavoilla
Venäjästä.
Itse näen, että se keskustelu, joka täällä on käyty,
on hyvinkin hedelmällistä, ja tässä puheenvuorossa
tuodaan niitä faktoja esille ja todetaan, että viisumivapaus
olisi paikallaan Venäjän ja Suomen, Venäjän
ja Euroopan unionin välillä, ja on ihan hyvä,
jos virallisella tasolla sitten Suomi tämänkin
tavoitteen eteen toteaa.
Vielä — ehkä pääministeri,
kun on paikalla, voi täsmentää — itsekin
olen huolissani siitä, miten vähän suomalaiset
osaavat naapurivaltion kieltä, on se sitten ruotsi tai
venäjä, ja mielellään näkisin,
että näitä molempia opiskeltaisiin, ja
siinä mielessä on ihan tervetullut avaus, että pääministeritasolla
todetaan, että tällainen kielen opiskelu eri puolilla
Suomea olisi tärkeää. Eli toivottavasti
viette myös tätä asiaa sinne Venäjään
päin eteenpäin esimerkiksi opiskelijavaihdon osalta.
Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sen verran haluan todeta vastauspuheenvuorontyyppisesti
tässä yhteydessä ed. Lapintielle, että varmasti
hyvästä pyrkimyksestänne huolimatta tulkintanne
kokoomuksen merkittävien toimijoiden puheenvuoroista on täysin
metsässä. Se on totaalisesti virheellinen, se
on pahansuopainen eikä perustu faktoille, ei sen enempää puolustusministeri
Häkämiehen puhetta koskevalta osaltaan, jonka
olen muuten sanasta sanaan lukenut. Epäilen, että ne,
jotka moittivat, eivät ole sitä tehneet.
Toinen, johon tässä viitattiin, oli kesä,
viitattiin ministeri Stubbiin ja ministeri Kataiseen. Kataisen viesti
oli nimenomaan huolestuneisuus siitä, että niihin
resursseihin nähden, joita Venäjällä on
käytettävissään, sen kansantalous
on käsittämättömän
pieni. Sillä ei ole mitään tekemistä sen
kanssa, mihin Venäjä suurvaltana luokitellaan.
Sen vuoksi toivon, että tämä hyvä henki,
johon ed. Lapintie viittasi, (Puhemies: Minuutti!) voitaisiin vääristelemättömänä
toteuttaa
myös tässä keskustelussa.
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Tämä on hyvin mielenkiintoista,
että kokoomuksen pitkäaikainen kansanedustaja
Kanerva joutuu tässä selittelemään
julkisuudessa olleita tietoja puolustusministeri Häkämiehen
ja puolueen puheenjohtajan ja ulkoministerin sanomisista.
Kyllä se nyt vaan on aika outoa, että Suomen puolustusministeri
valitsee foorumikseen USA:laisen tutkimuslaitoksen, jonne hän
menee kertomaan, että Suomella on iso haaste, ja sitten hän
mainitsee, että se on Venäjä, Venäjä,
Venäjä. Siinä on sekä foorumi
että tämän mandaatin käyttäjä,
joka on puolustusministeri. Kyllä minä väitän,
että en ole ainoa ihminen Suomessa, joka on ymmärtänyt
tämän sellaiseksi, että kokoomuksen mielestä Venäjä on
sotilaallinen uhka.
Marjo Matikainen-Kallström /kok:
Arvoisa puhemies! Nyt kun keskustelemme tästä tulevaisuusvaliokunnan
nostamasta uudesta skenaariosta — viime kaudella sain olla
ed. Tennilän johtamassa työryhmässä,
jossa tehtiin nimenomaan nämä kolme eri skenaariota,
jotka poikkeavat hyvin eri tavalla tästä, jota
olen myös saanut tulevaisuusvaliokunnan jäsenenä olla
työstämässä — niin
tämä on hyvin erityyppinen, hyvin eri lähtökohdiltaan
oleva Sopimusten Venäjä, joka, niin kuin on tullut
täällä jo puheenvuoroissa esiin, on nimenomaan
myötäkarvaan mahdollisuuksien Venäjänä nähtävänä.
Tulevaisuusvaliokunnan tehtävänä on
herättää keskustelua ja tuoda esiin vaihtoehtojen
mahdollisuuksia, ja se on hyvä, että se on nyt
tässä salissa ja päästään
näistä asioista keskustelemaan. Siitä,
mikä tulevaisuusvaliokunnan tehtävä jatkossa
on, olen samaa mieltä, että sitä voidaan
jatkossa miettiä, onko se herättää ja
millä tavalla keskustelua seuraavalla hallituskaudella,
mikä on Ulkopoliittisen instituutin rooli, ja mikä on
tulevaisuusvaliokunnan rooli, jotta näitä töitä ei tehdä päällekkäin
yhtä aikaa monessa paikassa.
Mutta Venäjä on meille tärkeä.
Se on meille tärkeä naapuri, se on meille tärkeä monella
eri sektorilla. Se ei ole pelkästään
ulkopolitiikkaa, se koskee monia eri politiikan lohkoja. Vakaa Venäjä on
meille äärimmäisen tärkeä.
Miten me siihen pääsemme, miten me pystymme sitä edesauttamaan,
että se myöskin hyödyttää sitten
meitä monella eri tavalla, siitä on tulevaisuusvaliokunnan
kannanotoissa nostettu monia eri kohtia esiin, joita voidaan sitten
eri foorumeilla työstää eteenpäin.
Naapurin tuntemus on sellainen asia, joka meidän on
otettava hyvin vakavasti, ei pelkästään
kielellisesti, mutta myös harva suomalainen on edes käynyt
Venäjällä, edes lähellä rajaa
Karjalan alueella, saati sitten siellä koko laajalla Venäjällä.
Se on hyvin erilainen, (Puhemies: 2 minuuttia!) hyvin monipuolinen.
Tähän kehottaisin meitä myöskin
lähtemään.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Arvoisa puhemies! Byrokratia, korruptio, keskitys, Putin — tällaisia
arvioita täällä raportin sivuilla vilahtelee
samoin kuin tässä keskustelussakin. Minulle tulee
pakosta mieleen sellainen tunne, että onkohan ihan tämmöinen
naapurimaan arviointiin lähtökohtana ihan viisasta.
Se on kuitenkin naapurimaa.
Edellisen vaalikauden Venäjä-raportin valmistelusta
jäi nimittäin mieleen suurlähettiläs Heikki
Talvitien neuvo, kun siellä myös yllyttiin hakemalla
hakemaan niitä naapurimaan heikkouksia, joita varmasti
piisaa. Talvitie tapasi sanoa aina, että antakaa niitten
venäläisten olla semmoisia kuin ne ovat ja lähdetään
siitä liikkeelle ja sitten haetaan sitä yhteistyötä,
kyllä ne varmasti itse tietävät omat
ongelmansa.
Tuntuisi siltä, että paras olisi panna peiliä nyt vähän
tämän Suomi-neidon eteen tai katsoa itse toinen
toistamme, mitäs ongelmia meillä on tässä Venäjä-yhteistyön
lisäämisessä. Iso ongelma on, joka tässä raportissakin
todetaan mutta sivuutetaan pelkällä maininnalla,
ja se on se, että Suomessa opiskellaan erittäin
vähän venäjän kieltä. Me
menetämme tämän Venäjä-osaamisemme, josta
olemme olleet ylpeitä, jota meillä on ollut. Mutta
nyt se menee, jos tämä kehitys jatkuu.
Taisi olla ed. Laukkanen, joka totesi, että espanjaa
opiskellaan Suomen kouluissa enemmän kuin venäjää.
Tähänhän pitäisi meidän
puuttua. Totta kai arviot pitää olla, mutta pitää nyt
katsoa myöskin, mitä me itse voimme oikeasti tehdä,
ja tämä venäjän kielen opiskelun
vähäisyys on sellainen. Lapin Kansassa oli viikko
sitten sellainen iso uutinen: Venäläisten turistien
tulva Rovaniemelle valtaisa vuodenvaihteessa, myyjiä, jotka osaavat
venäjää, ei löydy.
Kun me olemme tässä tilanteessa, niin kannattaisi
katsella näitä asioita pikkuisen enemmän kuin
tehdä semmoista syvää arviota naapurimaasta.
Sitäkin pitää olla, mutta minä luulen,
että painopisteen pitäisi olla, mitä tässä voidaan
tehdä omalta osaltamme, mikä on meidän
käsissämme. Venäjälle voidaan
tietenkin esittää toiveita. Kaikkihan me toivomme,
että se kehitys menee juuri siihen suuntaan, mitä varmasti
kaikki täällä toivomme.
Päivi Lipponen /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Tennilän kritiikki on siinä mielessä aika
erikoista, että nimittäin pääministeri
Putin ja presidentti Medvedev ovat juuri julistaneet sen, että Venäjällä tarvitaan
nyt modernisaatiota. Kun tämä on tullut niin vahvasti
esille, niin me Suomessa tulevaisuusvaliokunnan työryhmässä mietimme, mikä olisi
sitten Suomen mahdollisuus antaa tähän modernisaatiokeskusteluun,
joka Venäjällä on nyt tuotu vahvasti
esille, kun he haluavat pistää harmaan talouden
kuriin, he haluavat kitkeä korruption, he haluavat monipuolistaa
Venäjän taloutta.
Meillähän demokratia lepää hyvin
vahvasti kansalaisyhteiskunnan perustalla, ja se oli yksi innoittaja
tähän sopimusyhteiskuntaraporttiin, eli tarkastella
Venäjällä puhuttua modernisaatiota, miten
he sen hahmottavat, ja se, onko suomalaisella demokratialla jotain
annettavaa, jotain, mitä Venäjällä voidaan
sitten lainata ja muokata heidän omiin tarpeisiinsa, ja
siihen nämä analyysit perustuvat.
Itse asiassa tässähän on ollut julkisuudessa jopa
arvostelua siitä, että tämä tulevaisuusvaliokunnan
raportti on aivan liian lempeä, että me emme uskallakaan
käydä mitään kovin railakasta
keskustelua naapuristamme. Kyllä tässä raportissa
on pyritty lähtemään juuri siitä,
että me emme ole neuvojia mutta me tarjoamme tämmöisiä mahdollisia
näköaloja, ja pyritty myöskin siihen,
että voisimme saada tämmöistä kansainvälistä tutkimusta
Suomessa aikaiseksi ja osallistua siihen suureen Venäjä-keskusteluun
tuomalla juuri tämän kansalaisyhteiskuntanäkökulman esille.
Ulkoasiainministeri Alexander Stubb
Arvoisa rouva puhemies! Jos sallisitte, niin nostaisin esille
kolme kokonaisuutta tästä keskustelusta.
Ensimmäinen on se, että ulkopolitiikan saralla
tällä hetkellä Venäjän
kanssa menee kaikilla mittareilla mitattuna erittäin hyvin.
Reset-napin painallus on todellinen. Se on todellinen akselilla
Yhdysvallat—Venäjä, Venäjä—Nato
ja myös Venäjä—Euroopan unioni.
Tässä on paljon hyviä uutisia: Naton
ja Venäjän yhteistyö, Venäjän mahdollinen
Wto-jäsenyys, EU—Venäjä-huippari
7.12. Tässä mennään koko ajan
parempaan suuntaan. Kuten monessa puheenvuorossa todettiin, mitä lähemmäs
länttä ja Eurooppaa Venäjä saadaan
institutionaalisesti, sen parempi.
Toinen huomio liittyy kieliin, niihin kiinnitettiin tässä paljon
huomiota. Aivan totta, Suomessa puhutaan aivan liian vähän
venäjää. Venäjää äidinkielenään
Suomessa puhui vuonna 1990 noin 4 000 ihmistä.
Onneksi se on kasvanut maahanmuuton myötä siten,
että vuonna 2010 meillä on 52 000 ihmistä,
jotka puhuvat venäjää äidinkielenään.
On hyvin mahdollista, että vuonna 2020 niitä on
yhteensä 100 000. Tämä on meille ihan
hurja voimavara. Minulla oli eilen mahdollisuus puhua meidän
venäjänkieliselle vähemmistölle,
FARO-organisaatiolle sen kymmenvuotisjuhlissa. Tämä on
asia, jota meidän pitää edistää.
Ihan koulun puolesta A-kielenä, ykkösenä,
Suomessa ottaa noin 100 ihmistä venäjän, kakkosena
ottaa noin 200 ja sitten kolmosena 1 000 eli luokilla 7
ja 8, ja tämä on totta kai liian myöhään.
Minä väittäisin, että meillä on
myös osittain tietty tämmöinen venäjän
kielen asenneongelma. Minä muistan, että kun minä olin
nuori, niin silloin piti opiskella saksaa ja sitten yhtäkkiä 1990-luvulla,
kun mentiin EU:hun, niin piti opiskella ranskaa. Se viesti, minkä minä haluaisin
lähettää monelle suomalaiselle nuorelle
tänä päivänä, on, että opiskelkaa
venäjää, se on erittäin tärkeä kieli.
Viimeinen huomio, rouva puhemies, liittyy ed. Haaviston kysymykseen
Venäjä-tutkimuksesta. Voi hyvin pitää paikkansa,
että yksittäisiä tutkijoita näkyy
Venäjä-tutkimusmarkkinoilla hiukkasen vähemmän.
(Puhemies: 2 minuuttia!) Mutta tosiasia on se, että ulosannetusta
ja julkaistusta Venäjä-tutkimuksesta maailmalla
4—5 prosenttia tulee Suomesta. Se on samaa luokkaa, mikä on
Ranskalla ja Saksalla ja Britannialla. Siinä mielessä me
olemme Venäjä-tutkimuksen suurmaa vielä toistaiseksi.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ulkoministerin analyysissä oli paljon
juuri sitä, mitä minäkin toivoisin pohjaksi,
kun lähdetään katsomaan. Parempaanhan
kuitenkin on menossa se yhteistyö Euroopan sisällä ja
Venäjän ja Euroopan toimijoiden välillä ja
vielä Venäjän ja Yhdysvaltain välillä,
ja se on se iso tausta.
Mutta se, mitä olisin odottanut siis pikkuisen enemmän,
on suomalaisen osapuolen mahdollisuudet tehdä itse jotakin,
joka edistäisi tätä yhteistyötä,
esimerkiksi kielen opiskelun osalta. Kyllä siinä eräs
keino voisi olla se, että valtion tuella saataisiin niitä ryhmiä,
vaikka kuinka pieniä ryhmiä, siellä alakouluissa
jo aikaan, jotka haluavat opiskella venäjää.
Siellä ovat rajoitteet isot, pitää olla
isot ryhmät ennen kuin päästään alkuun.
Jos siellä alussa opetus myöhästyy, niin vaikea
sitä on enää sitten loppupäässä saada
aikaiseksi. Sinne pitäisi satsata siihen, että peruskouluissa
pienetkin ryhmät pääsisivät
kunnissa alkamaan, ja siinä ovat kuntien resurssit ongelma.
Mutta sieltä voisi lähteä semmoinen todellinen
Venäjän osaamisen varmistaminen, siitä olen
huolissani, säilyykö se.
Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Tennilälle sen verran, että toivon,
että todellakin tutustutte tähän raporttiin,
koska kun katsotaan tätä raporttia, esimerkiksi
meidän kannanottojamme täällä alussa,
niin täällähän on aivan selkeästi
linjattu, että muun muassa venäjänkielisen
väestön integrointi olisi Suomelle valtava voimavara.
Meillä on tällä hetkellä Suomessa
lähes 50 000 venäjänkielistä,
ja heidän määränsä tulee
moninkertaistumaan vuoteen 2030 mennessä. Että tämä on
meille myöskin valtava resurssi.
Sen verran vielä tästä tulevaisuusvaliokunnan roolista,
että esimerkiksi tämän raportin laadinnassa
on ollut toistakymmentä alan asiantuntijaa ja tutkijaa
meidän kanssamme mukana. Tässä on Ulkopoliittisen
instituutin asiantuntemusta käytetty hyödyksi.
Aleksanteri-instituutista tutkija Hanna Smith on ollut mukana tekemässä tätä tutkimusta
meidän kanssamme.
Ja kyllä minä ihmettelen sitä, missä tätä yhteiskunnallista
ja poliittista keskustelua pitäisi, ed. Koskinen, käydä,
jos ei täällä istuntosalissa. Tämä on
se paikka, missä me käymme yhteiskunnallista keskustelua
merkittävistä, isoista asioista. Ja tässä tulevaisuusvaliokunnalla
(Puhemies: Minuutti!) on selkeä rooli.
Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen tulevaisuusvaliokunnan
jäsenenä, että tämä raportti
on tehty. Venäjä on meille edelleen mahdollisuuksien
maa, ja nimenomaan on tärkeää, että on
myös pitkän tähtäimen raportteja.
En minä pelkäisi näitä skenaarioita
esittää, ja hyvä, että se raportti
on myös realistinen.
Ministeri Väyrynen sanoi jossain vaiheessa, että kun
ennen vanhaan oli helppo Neuvostoliitossa keskustella johdon kanssa,
nyt on useita valtapooleja Venäjällä.
Olisinkin oikeastaan kysynyt ulkoministeriltä, eikö näin
ole, että vallankäyttäjiä on
Venäjällä aika paljon ja myös
alueellisia vallankäyttäjiä, ettei enää riitä,
että pelkästään maan johdon
kanssa keskustelee, vaan pitää myös pystyä keskustelemaan
eri puolilla suurta Venäjän maata.
Se, että Venäjä on mahdollisesti
Wto:n jäsen, helpottaa, mutta edelleen korostaisin sitä,
kuinka tärkeää meille on tämä kahdenvälinen
kauppa. Muistan itse nostalgialla, kun kymmeniä kertoja Neuvostoliitossa
olin rakennusliikkeiden mukana, kuinka tärkeitä ne
projektit olivat, Kostamus ja Astoria-hotelli. Muutama kuukausi
Astoria-hotellin jälkeen meni sitten Neuvostoliitto pois. Eli
haluaisin sitä peräänkuuluttaa, miten
me saavutamme vielä tämän aseman tässä kahdenvälisessä kaupassa,
mikä Suomella on.
Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Tennilä, oletteko lukenut tämän
Sopimusten Venäjä 2030 -raportin? (Tennilä:
Olen minä lukenut!) Täällä ovat
valiokunnan kannanotot, ja myöskin sitten siellä erilaisissa
kirjoittajien teksteissä on nimenomaan erilaisia mahdollisuuksia
ja nimenomaan positiivisella kannalla nähtyinä.
Se, mitä teimme viime vaalikaudella, oli kolme eri
skenaariota, jotka nähtiin ihan toisesta näkökulmasta.
Tässä tämä Venäjä nähdään
mahdollisuutena ja myöskin ruoskitaan omaa itseämme,
Suomea, siitä, että me emme ole tehneet kaikkea
sitä, mitä meidän pitäisi. Meillä on
venäjänkielinen väestö, joka
pitää ottaa mukaan näihin mahdollisuuksiin.
Meidän pitää itse opiskella enemmän
venäjän kieltä. Niin kuin itse nostin tuossa
esiin, meidän pitää myöskin
käydä Venäjällä: nähdä,
mitä kaikkea siellä on ja se, että Venäjä ei
ole vain Moskova tai Pietari, vaan se on nimenomaan laaja maa. Siellä on
hyvin erilaisia tilanteita ja toimintoja.
Samoin meidän pitää olla yhteistyössä ja
rakentaa niitä yhteistyökuvioita monella eri sektorilla.
Näissä valiokunnan kannanotoissa on nostettu nyt
esiin arktinen yhteistyö, lähiyhteistyö sekä ympäristösektorilla
että kaikilla muillakin sektoreilla (Puhemies: Minuutti!)
ja kaikkia monia muitakin mahdollisuuksia.
Toinen varapuhemies:
Vielä vastauspuheenvuorot edustajille Lipponen ja Yrttiaho,
ja jos sen jälkeen mennään puhujalistan
mukaan, ehditään suunnilleen pitää ne
puheenvuorot, jotka on varattu.
Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä ed. Tennilälle
huomauttaa. Eli tässä on todellakin lähdetty mahdollisuuksista,
yhteistyömahdollisuuksista, ja on lähdetty patistamaan
Suomea, että ollaan aktiivisia tällä arktisella
alueella, tehdään lähialueyhteistyötä,
suojellaan yhdessä Itämerta ja luodaan tätä yhteistyön
politiikkaa talouden alalla. Se tarjoaa meille suuria mahdollisuuksia.
Toinen näkökulmani on ollut juuri herätellä suomalaisia
miettimään sitä, mistä tämä tietty Venäjä-pelko
juontuu, ja sitä, että Venäjäkin
on muuttunut paljon niistä Neuvostoliiton ajoista. Täällä on
artikkeli, jossa toimittaja kertoo juuri siitä, että hyvin
monella ihmisellä se mielikuva Venäjästä juontuu
niistä Neuvostoliiton vuosista. Tässä täytyy
tehdä paljon työtä, jotta saadaan semmoinen
realistinen kuva ja pystytään rakentamaan sitä hyvää naapuruutta
näille moderneille asioille.
Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Salolaiselle: Ihmettelitte, miksi Venäjä haluaa
panostaa kahdenväliseen yhteistyöhön.
Ei kai se ole Venäjän vika tai syy, että EU:lla
ei ole yhteistä Venäjä-politiikkaa? EU:n
uusissa jäsenmaissa asenne Venäjää kohtaan
on varsin epäluuloinen ja sairaalloisen vihamielinen. Siksi
EU:n suuret jäsenmaat haluavat hoitaa itse Venäjä-yhteistyönsä.
Miksi Saksa tai Ranska vahingoittaisi omia intressejään
ottamalla EU:n uusien jäsenmaiden asennevammat ja rasitteet?
Juuri tästä syystä meillä pitäisi
olla oma Venäjä-politiikka: ohjelmallinen, kahdenvälinen
Venäjä-politiikka. Tämän raportin
osalta sanon sen, että olisin toivonut, että enemmän
tämä arvio tässä raportissa
näkyisi.
Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä on nyt varmaan joku
väärinkäsitys. Euroopan unionilla on
yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, myöskin yhteinen
kauppapolitiikka. Se tarkoittaa sitä, että sitä ei
pidä unohtaa, vaan silloin, kun tehdään näitä ison
luokan ratkaisuja, Euroopan unionin pitää olla
yhteisöllinen ja harjoittaa yhteistä kauppapolitiikkaa
ja yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa niin pitkälle
kuin mahdollista.
Siinä juuri halusinkin evästää hallitusta,
että täytyy olla tarkkana siinä, mitkä asiat
kuuluvat tavallaan yhteisöllisyyden piiriin ja mitkä ovat bilateraalisia.
En missään tapauksessa vähättele bilateraalisia,
kahdenvälisiä, suhteita. Ne ovat äärettömän
välttämättömiä ja tärkeitä myöskin, mutta
on tärkeätä juuri pitää huoli
siitä, että tiedetään, missä nämä rajat
kulkevat, ja että tämä kokonaisuus on
selvä.
Sitten minua hieman ärsyttää tässä koko
keskustelussa se, että tässä ikään
kuin olisivat nyt Venäjän ystävät
ja Venäjän ei-ystävät. Eihän
tässä siitä ole kysymys. Me olemme kaikki
Venäjän ystäviä. Joka ikinen
täällä on Venäjän ystävä, (Puhemies:
Minuutti!) ja toivomme Venäjälle kaikkea hyvää ja
parasta, että se modernisoituisi, että siitä tulisi
normaali kauppapoliittinen kumppani, mitä se tällä hetkellä ei
ole, koska siellä on tiettyjä puutteita. Tämä on äärettömän
tärkeätä huomata, että kaikki
toivomme Venäjälle mitä parasta menestystä.
Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Salolaisen puheenvuorosta on oikeastaan
hyvä jatkaa. Tämä on juuri ollut tämän
raportin tarkoitus, että me myöskin opiskelemme
ja otamme selvää asioista, siitä, että kun
esimerkiksi puhutaan venäläisestä oikeusjärjestelmästä ja
siitä, millä tavalla siellä noudatetaan
lainsäädäntöä, niin
se on heidän tapansa toimia. Ei kyse ole siitä,
että me lähdemme kritisoimaan näitä asioita
vaan että me tutkimme, millä tavalla siellä toimitaan.
Omassa puheenvuorossani totesin, että pääministeri
Putin on itse arvostellut maansa oikeuslaitosta ja käyttänyt
puheenvuoron siitä, että siellä on eräänlainen
lain diktatuuri, koska siellä esimerkiksi olisi mahdollista
valamiesjärjestelmässä käsitellä asioita
mutta kaikki eivät mene sen järjestelmän
kautta.
Pääministeri Mari Kiviniemi
Arvoisa puhemies! Tässä käydään
hyvin asiantuntevaa ja tasokasta Venäjä-keskustelua,
ja kiitos siitä. Mutta ehkä muutamaan asiaan haluaisin
kommentoida.
Ensinnäkin olen monen edustajan kanssa samaa mieltä tästä Venäjä-osaamisesta,
ja siihen on kiinnitetty huomiota myöskin hallituksen Venäjä-toimintaohjelmassa.
Meidän pitää pystyä parempaan.
Tämä ei koske pelkästään
tutkimusta vaan myöskin kieliosaamista.
Toinen teema, joka täällä nousi vahvasti
esiin, olivat nämä ennakkoluulot, joita löytyy
sekä tavallisilta ihmisiltä — mihinkä viittasin
aikaisemmassakin puheenvuorossa ja mikä näkyy
tuossa raportissa — että myöskin vielä yrityksillä.
Erityisesti meillä on yrityksille paremmat toimintaedellytykset
Pietarin alueella, sellainen toimintaympäristö,
joka on vähän lähempänä tätä meidän
toimintaympäristöämme. Siellä tilanne
on muuta Venäjää huomattavasti kehittyneempi, mutta
tämän Wto-jäsenyyden myötä toki
voidaan odottaa, että koko Venäjän alueella
tilanne paranee. Tietenkin meidän pitää sitten
pystyä myöskin näille pk-yrityksille
valtiovallan tukitoimenpiteillä ja apuna olemisella tarjoamaan niitä mahdollisuuksia.
Mitä sitten tulee kansalaisten kanssakäymiseen,
niin uskon, että tällaisella tavallisella kansalaisten
kanssakäymisellä ja ihan pelkällä turismillakin
on merkitystä siihen, mitenkä Venäjään suhtaudutaan.
Tällaiset edistysaskeleet kuin tuon nopean Allegro-junan
liikennöinti, joka alkaa sunnuntaina, myös varmasti
osaltaan lisäävät sitä turismia
täältä Venäjälle ja
Pietariin ja osaltaan poistavat sitten sitä tavallisten
ihmisten mielissä olevaa mielikuvaa Venäjän
osalta.
Sitten tästä modernisaatio-prosessista, johonka
myös tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä ja raportissa
aivan oikein kiinnitetään huomiota. Kyllä se
keskeinen kysymys, joka meidänkin pitää asettaa,
on se, miten pystytään Venäjää tässä prosessissa
tukemaan, ja huomenna nämä asiat ovat varmasti
keskeisesti esillä myöskin pääministeri
Putinin kanssa.
Ed. Yrttiahon kanssa olen hieman eri mieltä siitä,
mikä se tilanne tällä hetkellä EU-jäsenmaiden
kohdalla on. Se ei ole enää näin huono
suhteessa Venäjään, (Puhemies: 2 minuuttia!)
että suhteet olisivat näin kärjistyneitä.
Toki eroavaisuuksia on, mutta voi sanoa, että Venäjä-suhteissa
on otettu myönteisiä askeleita myöskin
näiden uusien EU-jäsenmaiden osalta.
Ulkoasiainministeri Alexander Stubb
Arvoisa rouva puhemies! Ensimmäinen huomio: Venäjä-politiikassa
minä uskon, että meillä kaikilla EU:ssa,
ja varsinkin meillä Suomessa, on kolme konkreettista tavoitetta.
Ensimmäinen on viisumivapaus tietyin ehdoin, koska se madaltaa rajoja.
Toinen tavoite on kauppa, ja nimenomaan vapaa kauppa ja Pca-sopimus,
jossa Wto-jäsenyys on hyvä askel eteenpäin.
Kolmas on se, että me sidomme Venäjän
institutionaalisesti mahdollisimman lähelle Eurooppaa,
oli sitten kyse Nato—Venäjä-neuvostosta
tai EU:sta tai muutoin.
Ei ole kyse siitä, että hoidetaan asioita
joko kahdenvälisesti tai sitten multilateraalisesti. Molempia
tehdään. On isoja asioita, jotka hoituvat parhaiten
EU:n tasolla. Wto-jäsenyys ja siitä seurannaisena
ehkä puutullit ovat tästä esimerkki. Sitten
on pienempiä asioita, jotka hoituvat paremmin bilateraalisesti,
kuten esimerkiksi Saimaan kanavan vuokra tai Inarin lohet. Koko
ajan näitä diilejä tehdään
naapurin kanssa. Molemmilla on pelattavaa.
Juuri niin kuin pääministeri totesi ed. Yrttiaholle,
on oikeastaan vanhanaikaista ajatella, että EU:n sisällä on
edelleen niin sanottuja uusia jäsenmaita, jotka olisivat
jollain tavalla Venäjä-vastaisia. Otetaan esimerkki.
Presidentti Medvedev vieraili eilen ja toissapäivänä Puolassa,
ensimmäinen valtiovierailu kahdeksaan vuoteen, mukana kuusi
ministeriä. Suhteet toimivat erittäin hyvin ja
menevät oikeaan suuntaan.
Viimeisenä huomiona, arvoisa rouva puhemies, on se,
että minun mielestäni meidän pitää myös
voida keskustella Venäjästä Suomessa vuonna
2010 täysin avoimesti. Se tarkoittaa sitä, että jos
nähdään ongelmakohtia, jotka voivat liittyä demokratiaan
tai ihmisoikeuksiin, niihin voidaan puuttua. Jos Venäjän
talous on 2—3 prosenttia maailmanpolitiikan taloudesta
eli hiukkasen isompi kuin Hollannin, hiukkasen pienempi kuin Espanjan,
niin se pitää voida sanoa ulos ilman, että sitä käytetään
sitten ikään kuin eräänlaisena
lyömäaseena tai voivotellaan, juuri niin kuin
ed. Kanerva totesi. Ja silloin, kun menee hyvin, pitää voida
sanoa se ulos.
Minä uskon vahvasti siihen, että tällä hetkellä reset-napin
painallus (Puhemies: 2 minuuttia!) Venäjän kanssa
on todellinen, mutta meidän on myös oltava tämän
kehityksen suhteen samaan aikaan varovaisia ja realistisia.
Janne Seurujärvi /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Minusta on turha käydä keskustelua
siitä, voiko tässä salissa keskustella
Venäjä-asioista ja voidaanko sitä käydä tämän
raportin pohjalta. Ilman muuta voidaan, ja paikka on ehdottomasti
oikea. Venäjä on Suomelle suuri mahdollisuus,
ja erityisesti se on sitä pohjoisessa, josta itse tätä asiaa
tähyän. Meiltä on rajalle matkaa 40 kilometriä,
ja tuo käytännön elämä venäläisten kanssa
näkyy jokapäiväisessä arkielämässä.
Siellä lentokenttä on täynnä venäläisiä matkustajia, parkkipaikka
täynnä autoja, kaupan palveluita käytetään,
eli tässä mielessä tuo yhteistyö on
jokapäiväistä ja se on erittäin
vilkastuvaa, mikä on hyvin positiivinen asia.
Pohjoisen näkökulmasta tietysti myös
nuo mittavat luonnonvarahankkeet aiheuttavat voimakkaan investointibuumin
tulevan kymmenen vuoden aikana. Murmanskin alueelle on arvioitu investointeja
Lapin kauppakamarin mukaan 2010-luvulla yli 60 miljardin euron edestä,
mikä tietysti välittömästi vaikuttaa
siihen, että suomalaisten läsnäoloa sillä alueella
tulee kaikin tavoin edistää. Niinpä Murmanskin
konsulipisteen luokituksen nostaminen pääkonsulaatiksi
on erittäin positiivinen asia Suomelta. Siitä kiitokset.
Yhtä lailla tietysti monikertaviisumien käyttö ja
täällä ulkoministerin esille nostama
viisumivapaus, sen edistäminen, ovat tärkeitä asioita.
Olisinkin kysynyt ulkoministeriltä, missä aikataulussa
viisumivapausasia EU:n osalta etenee. Siitä ei ehkä tarkkaa
vuosilukua voi antaa, [Peruskorjauksen aiheuttamaa räjäytyksen
jyrinää] mutta tässä hengessä jos
ulkoministeri voi tykkien jyskyessä antaa vastauksen, niin
se olisi positiivista.
Lisäksi olisin kysynyt, kun Murmanskin konsulipisteen
osalta tämä luokituksen nosto aiheuttaa myös
tarpeita uusien tilojen etsimiselle, löytämiselle,
onko tämän suhteen ulkoministerillä näkemystä,
mitenkä asiassa tullaan etenemään.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Eero Lehti /kok:
Arvoisa herra puhemies! Olen ollut Neuvostoliiton aikana jo
toimistolla Pietarissa, sen jälkeen Venäjän
aikana lähes 20 vuotta.
Venäjä on Suomen suurin kauppapoliittinen mahdollisuus,
jos sitä vertaa Yhdysvaltojen markkinoihin tai Euroopan
unionin markkinoihin pk-sektorin kannalta. Venäjällä logistiikan hoitaminen
on yksinkertaista. Suomesta löytyy tällä hetkellä suuri
määrä sellaisia henkilöitä,
jotka ovat tänne kotiutuneet ja puhuvat äidinkielenään
venäjää ja ennen kaikkea tuntevat Venäjän olosuhteet.
Se, että Suomessa on lievää karsastusta
tähän mahdollisuuteen, toivon mukaan tämän
raportin myötä häviää.
Mutta valtiovallan intressissä olisi tukea monia yksinkertaisia
asioita, ei välttämättä sitä,
että venäjän kieltä opetettaisiin
pakollisena tai vapaaehtoisena kielenä. Sen sijaan voisin
sanoa omalta kohdaltani, että sen jälkeen, kun
opettelin venäjän kirjaimet ja opin lukemaan kadunnimiä, opin
myös vähitellen lukemaan sanomalehteä. Tämän
alkeiskielitaidon eli kirjaimien opetteleminen auttaisi aika lailla.
Samoin sitten näiden eri elinkeinoelämän
järjestöjen motivaatiota pitäisi tukea,
että ne antaisivat pienille yrityksille mahdollisuuksia
kehittää Venäjän—kauppaa.
Venäjä on ylivoimaisesti helpoin markkina-alue,
jolla Suomella suhteessa ottaen on eniten saavutettavaa, ja suurin
osa suomalaisista tuotteista on myös Venäjällä kilpailukykyisiä.
Suomea valtiona tai ihmisinä ei pidetä negatiivisina
vaan positiivisina lähtökohtaisesti. Venäjä on
Suomen suurin kauppapoliittinen mahdollisuus.
Jouko Skinnari /sd:
Arvoisa puhemies! Minusta meidän on hyvä enemmän
kilpailla sen suhteen, mitä teemme tämän
Venäjän ja Suomen yhteistyön kehittämiseksi.
Tämän eduskunnan aikana Suomen eduskunnan talousvaliokunnan ja
valtiovarainvaliokunnan delegaatio on muun muassa osallistunut Suomi-päiville
Jekaterinburgiin, noin 170 yrittäjää ja
muuta merkittävää henkilöä Suomesta,
yksi lentokoneellinen, samaten Rostovissa Suomi-päiville.
Näin on pyritty edistämään tätä molemminpuolista
tietoutta ja myös sitten venäläisten
mahdollisuutta osallistua hallinnollisella tasolla näihin
asioihin sillä tavoin kuin bisnes edellyttää.
Samaten yhtenä esimerkkinä Lahden alueen kehittämiskeskus
Lakes kaksi viikkoa sitten Pietarissa Suomi-talossa yhdessä ulkoministeriön
kanssa julkisti projektin, jossa niin Lahden seutua kuin Suomeakin
tehdään tunnetuksi, ja sen markkinoijana oli tunnetuin suomalainen
Venäjällä, Ville Haapasalo. Tätä kautta
koetetaan päästä venäläisten
sisälle myös koteihin ja muualle sen takia, että Suomi
on 5 miljoonan kansana 140 miljoonan asukkaan Venäjällä kuitenkin
aika pieni tekijä.
Täällä on tuotu esille, ihan oikein,
kauppaa, energiaa, kulttuuria, luovia aloja ja esimerkiksi matkailua,
mutta mikä on Suomen matkailun palvelutaso — täällä tuotiin
kielitaito ja muu esille — mikä on hotellitilanne
ja muu? Venäläiset ovat suhteellisen vaativia.
Meillä on harvoja paikkakuntia Suomessa, jotka pystyvät
tarjoamaan heille sellaista palvelutasoa kuin he käytännössä edellyttävät.
Samoin ovat sitten nämä yhteistyöt.
Ihan lopuksi olisin tuonut esille tämän sopimisen,
esimerkiksi lapsikaappaussopimuksen, joka on Haagin sopimus. Meillähän
on Ruotsin kanssa kaikenlaisia sopimuksia, meillä on esimerkiksi
perheoikeudessa monia sopimuksia sen suhteen, miten lasten oikeudet
tulevat turvatuiksi avioliiton erotilanteissa, ja aivan samalla
tavoin minusta pitäisi venäläisten kanssa
edetä (Puhemies: 2 minuuttia!) sen takia, että sielläkin
on avioliittoja ja sielläkin on lapsia, ja katsoa, mikä on
lapsen etu.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Venäjähän on valtava
maa ja joka tapauksessa maailmanmahti, vaikka sen väkiluku
on noin puolet Amerikan Yhdysvaltojen väkiluvusta ja kansantalous
on noin seitsemäsosa USA:n vastaavasta kansantaloudesta
ja sotilasbudjetti lienee samassa määrin. Mutta
toisen sanonnan mukaan Venäjä on silti ollut rikkauksien
tuoja ja samalla ongelmien luoja. Siellä on paljon luonnonvaroja.
Kulkuyhteydet kuitenkin tekevät monet asiat hankaliksi,
ja ilmasto-olosuhteet ovat vaikeat. Toisaalta yksi asia, mikä pitäisi
kanssa muistaa, on, että erään sanonnan
mukaan on niin, että isoilla mailla ei koskaan ole ystäviä,
niillä on vaan intressejä.
Minusta koko tämän valtavan Venäjän
perusasenne piilee siinä, että pitäisi
ensinnäkin ymmärtää, pitäisi
tietää koko sen vanha historia ja se pitäisi
muistaa ja sopeuttaa sitten tähän aikaan, missä me
nyt elämme, vaikkapa se, että Neuvostoliiton romahduksen
jälkeen Venäjästä piti tulla demokratia,
sinne siis piti tuoda demokratia, sinne piti tuoda markkinatalous.
Onko näin ollenkaan todellisuudessa tapahtunut? Sitä voi
tarkastella joko heidän tai meidän silmälasien
kautta. Miten Baltian maiden kohtalo nivoutui tähän? Mitä mahdollisuuksia
heille tuli, ja mitä uhkia siellä edelleen on?
Minusta näitä kaikkia pitäisi muistaa,
samaten se, että suurin epävarmuustekijä on
Kaukasuksen alueella eikä varmasti meidän ja Venäjän
välisellä rajalla. Energia on Venäjän
suuri mahdollisuus.
Näistä suomalaisista mahdollisuuksista tähän loppuun
sanoisin vielä sen, että kielitaidosta on täällä puhuttu,
ja aivan oikein. Nyt jos meillä on noin 50 000
venäläistä tässä maassa,
niin minua kummastuttaa se, että pitkän venäjän
viime keväänä kirjoitti kai noin 150
ylioppilasta. Kaikki olivat syntyperäisiä venäläisiä,
eli joukossa ei ollut juuri ketään suomalaista,
että kyllä siinä on tosi iso kenttä,
jos sitä halutaan saada muuttumaan niin kuin pitäisi.
Ja mitenkä esimerkiksi (Puhemies: 2 minuuttia!) arktisen
alueen yhteistyö saadaan toteutumaan? Tosi iso haaste:
lähiyhteistyö ja Itämeri ja EU. Paljon
on tehtävää, mutta vanhat pitää muistaa.
Mikko Alatalo /kesk:
Arvoisa puhemies! On tärkeää, että tulevaisuusvaliokunta
on pitänyt jo kahdeksan vuotta agendalla tätä Venäjää kahdella
eri raportilla. Kiitokset vielä ed. Lipposelle tästä työstä.
Se, että presidentti Medvedev on nimittänyt kolme
sektoria tärkeiksi, energiatehokkuuden, avaruusteknologian,
tieto- ja viestintätekniikan ja terveydenhuollon teknologian,
niin siinähän Suomella olisi todellakin mahdollisuus alihankkijana.
Se, mitä ed. Lehti puhui tuosta pk-sektorista, on erittäin
tärkeä näkökulma aivan samalla
tavalla, kun kysyin tuossa ulkoministeriltä sitä,
että Venäjällähän on
erilaisia alueita ja erilaisia vallankäyttäjiä,
ei ole enää yhtä kohtaa, missä voidaan
neuvotella, niin meilläkin alueilta suoraan pitäisi
olla elinkeinoelämän mahdollisuus mennä sinne.
Muun muassa Tampereellakin on edustus Pietarissa, ja nämä ovat
tärkeitä kontakteja. Kysyisinkin, miten valtiovalta
myös voisi omalta osaltaan edistää tätä,
aivan samalla tavalla tämä pohjoinen ulottuvuus.
Jos pohjoinen kaivosyhtiö Ruotsissa päättää siirtää malmin
Narvikin kautta kuljetettavaksi, niin se ei ole sattuma, vaan siellä ihan
oikeasti uskotaan, että voidaan viedä paitsi etelän
kautta myös mahdollisesti sitä Koillisväylää pitkin.
Onko suomalaisilla mahdollisuus muun muassa jäänmurtajatuottamiseen tai
johonkin muuhun vastaavaan yhteistyöhön?
Mutta sen vielä sanoisin lopuksi, että totta
kai meillä on ennakkoluuloja. Liikennehän meiltä ulosmitattiin,
koko rekkaliikenne tavallaan, ja se, että tänne
tullaan polkemaan hintoja ja vielä sellaisilla ehdoilla,
että kuskit eivät suurin piirtein saa edes palkkojansa
sieltä firmoista, on erittäin ikävää.
Tässä mielessä tietysti pitäisi
olla rehti peli, että tämä logistiikka
toimisi myös niin, että myös suomalaisilla
yrittäjillä ja rekkaliikenteellä olisi
mahdollisuus pärjätä.
Lopuksi vielä sen verran sanoisin tästä itse
raportista, että minusta oli tärkeää,
että tässä on myös näitä realistisia
asioita, jotka me tiesimme jo Neuvostoliiton aikana. Oli tosiaan
ilo tehdä yhteistyötä. Muun muassa silloinen
kauppa- ja teollisuusministeri Suominen oli Astoria-hotellia nostamassa
harjaan, ja iloisissa merkeissä mentiin, mutta kaikki tiesivät,
millaista on käydä kauppaa Venäjän
kanssa (Puhemies: 2 minuuttia!) Se oli vaativaa. Nyt Venäjä on
vielä vaativampi, koska ei ole enää yhtä neuvottelukumppania.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Venäjällä puhutaan
presidentti Medvedevin johdolla hyvin mielellään
modernisaatiosta. On siis erinomaisen suuri tarve tulla maapallon
viidenneksi suurimmaksi toimijaksi taloudellisilla mittareilla mitattuna.
Tässä pyrkimyksessä on tietysti oltava
jotakin semmoista historiallisesti mainiota, joka on turvallista
ja jolla ei ärsytä ketään liiemmälti.
Palautan mieliin sen, millä tavalla tämä etsintä on
tapahtunut. Taustaksi todettakoon, kun täällä tämä sanotaan,
että minun isäni on käynyt koulunsa Pietarissa
ja vaimo on venäjän kielen opettaja ja pojista
yksi on opiskellut ylipitkän venäjän
ja itse olen Tiedeakatemian yhteistyössä ollut
11 vuotta.
Merkittävä tapahtuma Venäjän
kannalta löytyy vuodelta 1815 Wienistä. Siellä pidetyssä kongressissa
valtioiden suhteiden perustaksi hyväksyttiin suvereeni
tasa-arvo, mutta siinä sivussa suurvallan erityisasemasta
tuli yleisesti hyväksytty käytäntö.
Kongressin jälkeinen järjestys tunnetaan poliittisessa
historiassa Euroopan konserttina. Sen ajatuksena oli viiden suurvallan
keskinäinen yhteistyö ja konsultaatio kansainvälisissä asioissa.
Nämä viisi valtiota olivat tuohon aikaan Englanti,
Ranska, Preussi, Itävalta ja Venäjä — siis
myös Venäjä, ja tämä saa
Venäjän nykyjohdon haikailemaan kaukaisen historian
perään. Syy nähdään
siinä, ettei Venäjä halua nyt suvereenina
demokratiansa tulevan haastetuksi ulkopuolelta, mitä esimerkiksi
Etyjin vaatimukset kansalaisten oikeuksista ja vaalien kriittisestä valvonnasta
ovat osaksi merkinneet. Konserttiin voi omien ajatustensa pohjaksi
vedota tulematta välittömästi haastetuksi
ajatuksistaan, puheistaan ja/tai kirjoituksistaan. Sotilaallisiin
näkökohtiin vetoaminen tulkittaisiin kärkkäästi
joko isotteluksi tai uhkailuksi, ja sama koskee talouteen liittyviä näkökohtia.
Näin ollaan turvallisesti oikeilla vesillä.
Tuulikki Ukkola /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on paljastanut
yhden asian: On olemassa vanha kaarti ja sitten se toinen kaarti, joka
suhtautuu Venäjään ihan normaalisti.
Tämä vanha kaarti, suomettumisen ajan elänyt
sukupolvi, suhtautuu Venäjään edelleenkin
pelonsekaisin tuntein ja katsoo, että jokainen puheenvuoro,
jossa tuodaan esille Venäjän ongelmia, on arvostelua
Venäjää kohtaan, ja sitä ei
sallita. Tämä toinen puoli sitten taas on sitä mieltä,
että suhteita voidaan kehittää ihan normaalisti,
samalla tavalla kuin minkä muun maan kanssa tahansa. Se
tietenkin edellyttää, että jotta ne suhteet
olisivat oikeat ja voitaisiin kehittää niin kauppa-
kuin muitakin suhteita, niin täytyy edellyttää,
että myös Venäjä muuttuu. Ja
Venäjä muuttuu vain, jos sen oikeusjärjestys
muuttuu ja sen ihmisoikeuspolitiikka muuttuu, jos sen suhtautuminen
muihin valtioihin muuttuu, jos se muuttaa omaa käyttäytymistään.
Minusta oli hirvittävän traagista katsoa,
kun Venäjän lapsiasiavaltuutettu tuli tänne
Suomeen möykkäämään.
Sillä tavalla ei kyllä suhteita, luottamuksellisia
ystävyyssuhteita, rakenneta. Kyllä jokaisella
maalla on omat lait, ja niitä täytyy myös
naapurimaiden kunnioittaa, olipa kysymys sitten venäläisestä tänne
muuttaneesta lapsesta tai ei. Tämä oli sellainen
asia, joka herätti ainakin minut ihmettelemään,
mitä siellä Venäjällä oikein
on tapahtumassa.
Toinen asia, mitä ihmettelen, on se, että kukaan
ei ole puuttunut siihen, että Venäjä on
laittamassa Iskander-ohjuksia hyvin lähelle Suomen rajaa
sillä tavalla, että laitetaan suuremmat ohjukset,
niin että ne lentävät Ouluun saakka,
eivät pelkästään enää Helsinkiin.
Tämä on sellainen ongelma, joka tietenkin täytyisi
minun mielestäni (Puhemies: 2 minuuttia!) meillä ulkopoliittisen
johdon huomata.
Toinen, mikä täytyy huomata, on se, että Venäjä (Puhemies:
2 minuuttia on täysi!) Euroopan neuvostossa on jatkuvasti
sellainen maa, joka kaikkein eniten loukkaa toimittajien oikeuksia, tappaa
toimittajia ja sananvapautta.
Eero Heinäluoma /sd:
Arvoisa puhemies! Todellakin tämä nyt esitelty
eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportti on sillä tavalla
erinomainen, että se katsoo Venäjää mahdollisuuksien
kannalta, ja se on se meille oikea suhtautumistapa. Se ei estä puhumista
ongelmista ja ei estä puuttumista erityisesti ihmisoikeusloukkauksiin, jos
niitä esiintyy. Niistä pitää puhua
avoimesti.
Mutta samalla on hyvin tärkeää, että meillä ei tule
tämmöistä jälkisuomettuneen
kauden myöhäisrekyyliä, jossa ryhdytään
urheilemaan sillä, kuka sanoo rumimman sanan Venäjästä,
niin että se on kaikkein kovin kaveri. Tässä joudun
toteamaan, että ed. Lapintie ei ollut aivan väärässä, kun
hän kiinnitti huomiota näihin eräisiin
kokoomusministereiden puheisiin. Kyllä niissä on
ollut tällaista neulanpistopolitiikkaa, jossa on käyty
ikään kuin vähän urheilemassa
sillä, mitä pikkuisen semmoista ylimääräistä ilkeyttä voisi — huom.:
ministerinä — sanoa, että tulisi noteerattua
tällä rintamalla. (Ed. Ukkola: Suomettunut, suomettunut!) — Suomettumista
on se, ettei osata puhua asioista niiden oikeilla nimillä silloin kun
on ongelmia, mutta ei tarkoituksena ole myöskään
toisten loukkaaminen eikä tämmöinen neulanpistopolitiikka,
jolla pitää urheilla sillä, miten saisi
eniten huomiota.
Tähän liittyy myös — ja
sanon sen nyt tässä yhteydessä avoimesti — se,
että en pitänyt kauhean onnistuneena aikoinaan
enkä pidä vieläkään
ulkoministeri Stubbin Georgia-puhetta Suomen suurlähettiläille,
koska se lähti siitä ajatuksesta, että me
rupeamme ikään kuin tämmöistä patoamispolitiikkaa
tekemään, nähtiin nämä Georgian
tapahtumat maailmanhistorian mittavimpana kysymyksenä.
Kun Yhdysvallat painoi reset-nappia, niin onneksi me olimme oikeassa joukossa,
niin että me voimme lähteä tähän
uuteen yhteistyön politiikkaan, jota ministeri Stubb tässä hyvin
esitteli.
Mutta täytyy nähdä niin, että meidän
etumme on, että Venäjä kehittyy — suuria
mahdollisuuksia ovat arktinen yhteistyö, Pietari — ja
meidän pitää olla tässä kehityksessä mukana.
Sitten kun on ongelmia, puhutaan niistä ja ollaan vaikka
kovana. Esimerkiksi puutulliasiassa olisin toivonut hallitukselta
kovempaa politiikkaa, mutta en täällä terminologisen
urheilun puolella, jota eräät harrastavat.
Tuomo Hänninen /kesk:
Arvoisa puhemies! On hyvä, että Venäjä-suhteista
käydään avointa ja aktiivista keskustelua.
Historiallisista rasitteista huolimatta meillä on suuret
mahdollisuudet taloudellisen ja kulttuurillisen yhteistyön
kehittämisessä maiden välillä.
Maa on itsellenikin hyvin tuttu, kaksi mummolaa on rajan takana,
ja kotipaikalta on 8 kilometriä sinne pilkotukselle, niin
että ihan säännöllisesti olen
siellä käynyt.
Ihan tuosta oman maakunnan, Pohjois-Pohjanmaan, näkökulmasta
pari kolme konkreettista asiaa, jotka nyt vilahtelevat tuossa keskustelussa.
Logistiikkaan liittyvät kysymykset ovat tärkeitä,
ja siellä on paljon kehitettävää niin
maantieyhteyksissä, rautatieyhteyksissä kuin lentoliikenteessäkin.
Myöskin naapurin osalta tarvitaan panostuksia sinne teiden
kehittämiseen. Ei se täältä Suomen
puolelta tule hoidettua. Ratayhteyksiä pitää myöskin
parantaa. Viimeksi pari päivää sitten
tuli toivomus, että Pietarin ja Oulun välille
saataisiin lentoyhteys, että voitaisiin ihan säännöllisesti
toimia. Pietarissa on isot väestömäärät,
ja Oululla olisi tarjota mahdollisuuksia yhteistyöhön.
Työsarkaa riittää.
Kielitaito on tässä ollut hyvin esillä.
Pikkuisen yllättää meidän jäykkyytemme
ja joustamattomuutemme perusopetuksessa, että eikö voida rajan
pinnassa niitä kokeiluja jonkin verran viedä eteenpäin
ja myöskin sitten muusta venäjän opetuksesta
ja sen tarjonnasta huolehtia. Myöskin rajan toisella puolella
suomen kielen opetuksella varmaan on ihan samanlainen rooli.
Täällä on ollut viisumivapaa vyöhyke
esillä. Meilläkin on Oulangan ja Paanajärven
puistojen alueelle tämmöistä suunniteltu,
ja se kyllä moninkertaistaisi varmaankin matkailijamäärät
siellä seudulla (Puhemies: 2 minuuttia!) ja antaisi ulottuvuutta.
Muuten joulukuun ja tammikuun välillä Kuusamon
seudulla puolet matkailijoista on venäläisiä.
Se on iso virta.
Ilkka Kanerva /kok:
Herra puhemies! Neljä asiaa lyhyesti.
Ensin siitä, että olin vähän
pettynyt ed. Heinäluoman puheenvuoroon, sillä tietyt
terminologiat Suomen ja Neuvostoliiton, Suomen ja Venäjän
välisissä suhteissa kuuluvat tiettyihin tapahtumiin.
Ei noottikriisiä voi käyttää tämän
päivän kuvauksena, yhtä vähän
kuin neulanpistopolitiikkaa voi käyttää tämän
päivän tilanteisiin. Se on ihan perusteetonta,
ed. Heinäluoma, ja te hyvin tiedätte sen, eikä kannata
ryhtyä tässä sellaisiin maalarimestarin
hommiin, joihin meistä kummastakaan ei ole.
Toinen asia lyhyesti on se, herra puhemies, että aika
ajoin on ollut tietysti vaikea asennoitua Suomessa suhteessa Venäjään
isossa kuvassa katsottuna. Se on suomalainen ongelma läpi 1900-luvun
traumaattistenkin vaiheitten, ja sen jälkeisistä vaiheista
tiedämme hyvin paljon. Se on johtanut ylilyönteihin
suomalaisessa politiikassa, niin kuin myöskin hyvin tiedämme.
Nyt eletään suhtkoht luontevaa aikaa Suomen ja
Venäjän välisissä suhteissa,
ja pitäisi olla tästä aika tyytyväinen.
Se Venäjän pelko, johon täällä viitataan:
Kieltämättä on olemassa semmoista asennoitumista,
jossa mennään vähän jarrut päällä peläten
varmasti heijastumia joistakin lähihistorian vaiheista.
Tulevatko ne lähihistoriasta, en tiedä.
Kolmas asia lyhyesti, puhemies, on se, että valtio
pistää kymmeniä miljoonia euroja telakkateollisuuden
tukemiseen perustelluista syistä. Erittäin järkevää olisi
saada suomalainen telakkateollisuus ja siellä oleva poikkeuksellisen
korkea teknologinen osaaminen toimimaan niin, että se hyödyntäisi
niitä mahdollisuuksia, joita Koillisväylän
avautuminen tai hyödyntämättömien luonnonvarojen
käyttöönotto Pohjoisella jäämerellä tulevat
merkitsemään. Siitä varmaan tuonnempana.
Neljäs asia lyhyesti on se, että suurin määrittelemätön
kysymys on se, mitä tekee Suomi tilanteessa, jossa maailmanpolitiikan
voimankäytössä selkeästi on
muodostumassa tilanne, jossa Venäjä toimii suhteessa
Natoon (Puhemies: 2 minuuttia!) Nato—Venäjä-neuvoston
kautta, jonka jäsen Suomi ei ole mutta jonka päätökset
mitä olennaisimmalla tavalla koskevat Suomen kansallisia
etuja.
Elisabeth Nauclér /r:
Värderade talman! För det första
vill jag gratulera framtidsutskottet till att ha tagit ett så stort
ansvar för våra relationer till Ryssland. Finland
har sedan första ordförandeskapet i EU, då uttrycket
den nordliga dimensionen myntades, velat fungera som brobyggare mellan
EU och Ryssland. Inte minst viktigt är det när
det gäller den säkerhetspolitiska dimensionen,
den handelspolitiska, det arktiska området men också miljösamarbetet.
Vi ligger alla vid Östersjön och utan detta innanhav
klarar vi oss inte. Ryssland har många stora grannar och många
olika relationer, men EU är ur många synpunkter,
inte minst kulturellt och språkligt, den viktigaste samarbetsparten.
Finland har förbundit sig att tillsammans med de länder
som binds av Imo medverka till att svavelhalten i bränslet
som används inom sjöfarten i Östersjön
ska sänkas till 0,1 procent från 2015. Ryssland är
inte bundet av överenskommelsen och kan fortsätta
transportera gods i Östersjön betydligt billigare
genom att inte uppfylla de kraven. Detta är naturligtvis
mycket betungande för den finska industrin med de höga
kostnaderna, och det är lätt att frestas använda
sig av billigare ryska transporter i stället.
Herr talman! Jag vill därför framhålla
vikten av att regeringen med alla medel både i bilaterala kontakter
och internationella sammanhang försöker få Ryssland
av ratificera det här avtalet och slå in på en
miljövänligare väg när det gäller
vårt gemensamma hav.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Haluaisin vielä, arvoisat
tulevaisuusvaliokunnan raportin tekijät, teille todeta
sen, että ei siitä kannata hermostua, jos ed.
Koskinen täällä sanoo, että olisi
hyvä, jos tätä Venäjä-keskustelua
valmisteltaisiin enemmän tulevaisuudessa tavallaan koordinoiden
ja integroiden sen perusulko- ja turvallisuuspoliittisen valmistelun kanssa,
josta vastaa tietysti ulkoministeriö ja eduskunnan puolella
ulkoasiainvaliokunta. Yhteistyötähän
tässä haetaan. Tämä on tietysti
erittäin mielenkiintoinen raportti, ja tämä ei
ollut moite, tämä oli vaan tällainen
havainto ja huomio, että varmasti tällaista koordinaatiotarvetta tulevaisuudessa
saattaa olla.
Mutta minusta on hyvin tärkeää nähdä,
että nyky-Venäjä, josta me puhumme Neuvostoliiton jälkeen,
on alle 20 vuotta vanha. Silti olemme tulleet siihen, mihin ulkoministeriö kiinnitti
huomiota, että tämä iso linja, kun mietimme
tämänhetkistä tilannetta — Nato—Venäjä-sopimus, EU—Venäjä-suhde,
eteneminen viisumisopimuksen suhteen, eteneminen kaupallisten suhteiden
järjestelyssä, Wto:n, Oecd-jäsenyyden
suhteen, joka luo sellaisen kaupallisen perusohjelmiston koko Euroopan
ja myös suomalaisille yrityksille — luo aivan
uudenlaisen pohjan. Nämä ovat äärimmäisen
isoja asioita, ja näihin pitää meidän
voimakkaasti EU:n kautta ja suoraan tarttua ja nähdä esimerkiksi
arktisessa yhteistyössä aivan fantastinen uudenlainen
yhteistyö, joka yhdistää napapiirin pohjoispuolella
yllättävällä tavalla Euroopan,
Venäjän, Aasian ja Amerikan intressit. Tässä on
suurenmoisia mahdollisuuksia myös suomalaiselle uudelle
teknologialle ja sitä tuottavalle teollisuudelle.
Hyvin tärkeätä on myös,
että Venäjä löytäisi Suomen
investointikohteena. Matka Helsingistä Pietariin on ihan
sama kuin Pietarista Helsinkiin ja tulee olemaan kolme tuntia uuden
junayhteyden syntymisen myötä.
Lopuksi totean vaan, arvoisa puhemies, hyvin kuuluisan venäläisen
runoilijan Tjuttševin vanhan käytetyn ja lainatun
toteamuksen Venäjästä. Hän katsoo,
että Venäjä on erikoistapaus, jota ei voi
järjellä ymmärtää,
yhteisellä mitalla mitata, sillä on oma olemuksensa,
Venäjään voi vain uskoa.
Heli Järvinen /vihr:
Arvoisa puhemies! Täällä käyty
keskustelu on ollut monipuolista ja osoittanut hyvin Sopimusten
Venäjä -raportin tarpeellisuuden.
Olen iloinen siitä, että tulevaisuusvaliokunta on
raportissaan nostanut yhdeksi tulevaisuuden painoalueeksi lähialueyhteistyön
nimenomaan ympäristönsuojelussa. Täällä on
mainittu niin öljyonnettomuuden riskin kasvu, Suomenlahden rehevöityminen,
metsäpalot kuin ongelmat ydinturvallisuudessa.
Tähän lähialueyhteistyöhön
haluaisin nostaa myöskin Laatokan alueen kansallispuiston
edistämisen, sillä pitää muistaa,
että Venäjän viheralueet muodostavat
erittäin tärkeän luontokäytävän
luonnon monimuotoisuuden takaajana Suomen floralle ja faunalle.
Esimerkiksi valkoselkätikkayhdyskunta ja monta muuta asiaa
Laatokan puolella ovat niin vahvoja.
Tässä raportissa sanotaan, että voimme
rakentaa Venäjä-naapuruutta yhdessä tai
erikseen ja että kansakuntaa voi rakentaa sisältä,
ulkoa, ylhäältä ja alhaalta. Haluan nostaa
nyt yhden kysymyksen enemmänkin täältä sisältä ja
alhaalta, osittain myös sen takia, että on ilo
huomata, että edelleenkin sekä pääministeri
että ulkoministeri ovat seuraamassa tätä keskustelua.
Itäsuomalaisesta näkökulmasta ilman
muuta tontti- ja kiinteistökauppa on se asia, joka on keskusteluttanut
huomattavasti viime vuosina. Aktiivisimpina vuosina venäläiset
ovat ostaneet joidenkin kuntien alueelta jopa kolmanneksen, kolmasosan
kaikista kesämökeistä, kun samaan aikaan
suomalaiset eivät voi ostaa tontteja tai kiinteistöjä raja-alueelta,
ja vaikeaa se on raja-alueen ulkopuoleltakin.
Siksi haluaisin kysyä ministereiltä, jotka
ovat hyvin aktiivisesti käyneet keskustelua Venäjän viranomaisten
ja ministereiden kanssa, miten vastavuoroisuus tonttikaupassa on
edistynyt ja millaisin askelin sitä voi tästä eteenpäin
edistää.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Tässä on käyty
keskustelua myös siitä periaatteellisesta puolesta,
mikä on tulevaisuusvaliokunnan tulokulma, mikä on
ulkoasiainvaliokunnan rooli tässä.
Minusta erittäin tärkeää on
se, että täällä isossa salissa
käytäisiin keskustelua enemmän myös tällaisista
Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeistä kokonaiskysymyksistä.
Vaikka eduskunta on ennen kaikkea lainsäädännön
foorumi, minusta silti keskustelua käytetään
aivan liian paljon semmoiseen näennäiseen pilkunviilaukseen
täällä isossa salissa. Silloin kun tulee
joku isompi kokonaisuus, josta meidän pitäisi
tehdä johtopäätöksiä,
tärkeitä poliittisia johtopäätöksiä,
näille keskusteluille jää hyvin säästeliäästi
tilaa eduskunnan nykyisissä käytännöissä.
Tässä mielessä minusta on erittäin
tärkeää, että tämäntyyppisen ison
kysymyksen jatkosta vastaa ensisijaisesti erikoisvaliokunta. Minä ymmärrän
ihan tällä tavalla.
Jos arvoisa puhemies sallii, ottaisin vielä pari keskeistä tulokulmaa
itse tähän asiaan. Minusta tässä on
hyvin tullut esille se, miten suuri mahdollisuus Venäjä on
Suomelle ja ennen kaikkea suomalaisille yrityksille. Jos me vertaamme
Euroopan unionin sisäiseen olemukseen, helposti unohtuu
se, että Euroopan unioni on suurelta osin markkinoiden
näkökulmasta kypsä, erittäin
kilpailtu markkina. Venäjällä on potentiaalia
paljon sellaisille perustuotteille, joita Suomessa on kehitetty
ja tuotettu, ja niiden esille saaminen on äärimmäisen
tärkeä kysymys. Esimerkiksi elintarviketuotanto
on tällä hetkellä merkittävällä tavalla
integroitumassa Venäjän markkinaan.
Mutta erityisesti haluan lyhyesti pysähtyä Koillisväylän
hyödyntämiseen, arktisen tutkimus- ja osaamisvalmiuden
vahvistamiseen. (Puhemies: 2 minuuttia!) Tässä mielessä erityisesti ulkoministeri
Stubbille suuntaisin kysymystäkin: Onko tällä alueella
nyt rakentumassa semmoista jäntevää yhteistyön
otetta venäläisten kanssa?
Hannu Hoskonen /kesk:
Herra puhemies! Tulevaisuusvaliokunta on erinomaisesti nostanut
ajankohtaiskeskusteluun Suomen ja Venäjän välisen
yhteiselon mahdollisuudet. On tärkeää muistaa,
että Suomi ja Venäjä ovat tärkeitä kumppaneita
toisilleen. Meillä on yhteistä maarajaa lähes
1 400 kilometriä, ja on muistettava, että Helsingistä ei
Venäjän suureen metropoliin Pietariin ole meriteitsekään
kovin pitkä matka. Se on meille valtava mahdollisuus. Venäjä tarvitsee
tulevaisuudessa teknologiaa, se tarvitsee uutta teollisuutta, se
tarvitsee nimenomaan niitä teollisuuden alueita, joilla
Suomi on vahva.
Näen, että meillä on valtavat mahdollisuudet kehittää yhteistyötä ja
luoda elintasoa tähän maahan, kun pelaamme asiamme
oikein, ja se tarkoittaa sitä, että meillä on
oltava jatkuvasti hyvät suhteet itäiseen naapuriimme
kaikilla tasoilla. Venäjä on kiistämättä suurvalta,
katsottiinpa sitä millä mittarilla tahansa. Otetaan
esimerkiksi vaikka Kuolan niemimaan malmivarat taikka sitten Barentsin
alueella ja sillä merialueella olevat valtavat öljy-
ja kaasuvarat. Venäjä kiistämättä tarvitsee
siellä yhteistyökumppaneita, ja siinä on Suomella
yhteisenä rajanaapurina loistavat mahdollisuudet.
On muistettava myös se, että Venäjä on
tällä hetkellä tekemässä aktiivista
työtä päästäkseen Maailman
kauppajärjestön Wto:n jäseneksi. Presidentti
Medvedev on tässä asiassa ollut erittäin aktiivinen,
ja ministerit pääministeriä myöten ovat
siellä käyneet vierailemassa. Tasavallan presidentti,
ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen ja koko hallitus
ovat tehneet siinä hyvää työtä,
ja on tärkeää muistaa, että kun
pidämme hyvät suhteet itäiseen naapuriimme,
niin se tuo meille vastavuoroisesti myös hyvää hyvinvointia
tähän maahan.
Lopuksi, arvoisa puhemies, haluaisin kiinnittää vielä huomiota
siihen, että kun Venäjä rakentaa tällä hetkellä maakaasuputkea
tuonne Saksaa kohti, se lisää myös Venäjän
yhteistyötä Euroopan kanssa. Meidän on
sen takia oltava Euroopan unionin alueella aktiivisia kaupassa,
että pystymme Venäjän kaupan maksimaalisesti
hyödyntämään.
Janne Seurujärvi /kesk:
Arvoisa puhemies! Yhtenä ongelmana Suomen ja Venäjän
välisissä kauppasuhteissa ja lähinnä investoinneissa
on pidetty kahdenvälisen investointisuojasopimuksen puuttumista.
Nyt kun Venäjä on todennäköisesti tulevaisuudessa
tulossa Wto:n jäseneksi, olisin kysynyt pääministeriltä,
onko tämän Wto:n jäsenyyden myötä tämä pullonkaulaongelma
poistumassa. Onko tämä Wto-kysymys käytännössä ratkaisu
siihen, että tämä asia suomalaisten investointien
osalta Venäjälle tulee hoidettua?
Toisaalta pitää myös muistaa, että esimerkiksi suomalainen
Fortum on yksi niistä lippulaivayrityksistä investoijana
Venäjälle. Se on tehnyt useiden miljardien investoinnit
hyvällä menestyksellä, liiketoiminnat
kehittyvät ja kasvavat siellä. Yhtiö on
tehnyt tietysti tietoisena, maariskin huomioiden, nämä investoinnit,
eli siltä osinkin tietysti esimerkkejä löytyy
myös siitä, että nykyisessä tilanteessakin
voidaan Venäjälle investoida.
Krista Kiuru /sd:
Arvoisa puhemies! Venäjä on sekä meille
Suomelle että myös EU:lle erittäin tärkeä kumppani.
Meillä on monia kysymyksiä, joihin haetaan ratkaisua,
liittyen viisumiasioihin, vapaakauppaan ja ylipäänsäkin
tähän keskeiseen vuoropuheluun. Haluaisin nähdä tilanteen
niin, että 2010-luku olisi yhteisten suhteittemme renessanssiaikaa.
Päädytäänkö siihen,
se on sitten toinen juttu.
Minusta jonkinlainen keskeinen ulkopoliittinen linjaus tuntuu
olevan kuitenkin tällä hallituskaudella se, että Venäjä on
nähty hiukan tällaisessa kielteisessä tai,
voisiko sanoa, negatiivisessa valossa. Katson, että vaikka
Venäjällä on paljon sellaisia asioita,
joihin me suomalaiset haluamme puuttua, mitä tulee oikeusvaltiokehitykseen,
ihmisoikeuskysymyksiin ja moniin tärkeisiin talouden pragmatisoinnin
lähtökohtiin jne., niin kuitenkin tärkeän
lähtökohdan pitäisi olla se, että me
näemme Venäjän lähellä meitä ja hyvänä kumppanina.
Valitettavasti ilmassa on kovin paljon negatiivista valoa, ja minusta
se ulkopoliittisena toimintaohjeena ei ole kovin hyvä linja.
Haluaisinkin kysyä, aiotaanko tällä jonkinlaisella
negatiivisella äänensävyllä jatkaa
ulkopoliittista keskustelua jatkossakin vai voisimmeko me todella
lähteä siitä, että 2010-luku
voisi olla Suomen politiikassa sellaista todellista renessanssiaikaa
kohti parempia ja vieläkin parempia suhteita Venäjään.
Juha Mieto /kesk:
Arvoisa puhemies! Venäjä on suurvalta. Meillähän
on yhteistä rajaa rapiat 1 300 kilometriä.
Mä oikeastaan väitän enkä usko,
vaan uskon oikein torellisuures, että tulevaisuuressa Venäjä on
meille suuri mahrollisuus kaupan kannalta. Ei meirän tarvitte
oikein epäröidä ja miettiä,
tohtiiko sinne lähtiä. Sinne kansakunta kyllä on
pikkuisen karvaasti kattonut ja epäilöö Fortumin
olemassaoloa siellä, mutta toivotaan, ja uskon vakaasti,
että se on meille hyvä lippulaiva näyttää,
että siellä on kaupan suhteen tasapuoliset ja
ennen kaikkea vakaat olot. Tulevaisuudeshan meirän lähialueitten
yhteistyö on hirmu tärkiä asia.
Mutta mihinkä haluaasin lähinnä puuttua
ja kysyä ministeriiltä, lähinnä ulkoministeriltä, miksei
myös pääministeriltä, on se,
ku täs ed. Järvinen otti esille nämä tonttikaupat.
Se on kyllä karu totuus, jotta tonttia Suomen lain mukahan täältä voirahan
myyrä, se ei oo esteenä niin kauan, kun lainsäädäntö on
tälläänen. On monet ihmiset varsinkin
itärajalta ottanu yhteyksiä, että sinne
myyrään, mutta jos ne kerran maksaa. Mutta siinä mä oon
pikkuusen keptinen, onko mahrollista yleensä, vaikka Venäjältä sais
ostaa, niin kuinka moni suomalaanen olis sieltä ostamas. Haluaisin
kysyä esimerkiksi ulkoministeriltä mielipirettä tähän
asiaan.
Marja Tiura /kok:
Arvoisa puhemies! On hyvä, että käydään
keskustelua siitä, mikä on eri valiokuntien rooli
ja toimintatapa, mutta tosiasia on kyllä se, että ei
tämä talo voi olla pelkästään mikään
lainsäädäntöliukuhihna, niin
että me annamme ikään kuin virkamieskunnalle,
ministeriöiden virkamiehille, eri instituutioille, eri
tutkimuslaitoksille, pelkästään mahdollisuuden
käydä keskustelua Suomen tulevaisuuden suurista kysymyksistä.
Kyllä nämä kysymykset kuuluvat, jos mihin,
niin Suomen eduskuntaan. Tämä on se paikka, missä meidän
poliitikkojen pitää aidosti käydä keskustelua.
(Ed. Laukkanen: Eihän sitä kukaan ole kiistänytkään!)
Ed. Laukkaselle ihan sen verran — ed. Laukkanen ei varmasti
ole tietoinen siitä — että aina kun tällainen
hanke aloitetaan tulevaisuusvaliokunnassa, niin aina lähetetään
kaikille valiokunnille kutsu tulla mukaan tähän
ohjausryhmään ja valiokunnat voivat lähettää edustajansa
mukaan tähän, jolloinka sitoutetaan myöskin
valiokunnat talosta tähän keskusteluun mukaan.
Mutta toki näistä toimintatavoista on hyvä käydä keskustelua.
Arvoisa puhemies! Minun mielestäni tähän Venäjä-keskusteluun
myöskin erittäin hyvin sopii tällainen
vanha sanonta, että "the future is not what it used to
be". Eli kun me keskustelemme Suomen Venäjä-politiikasta,
niin on syytä todellakin ajatella sitä, mitä se
on tulevaisuudessa, mitä mahdollisuuksia Suomella on tämän
naapurimaan kanssa. Meillä oli mahdollisuus, tulevaisuusvaliokunnalla,
tutustua Imatran ja Svetogorskin tilanteeseen ja niiden kaksoiskaupunkihankkeeseen
ja raja-alueyhteistyöhön. Siinä oikeastaan
omat silmäni aukenivat sille, kuinka saumatonta se yhteistyö yritysten
välillä on rajan yli näillä rajakaupungeilla.
Esimerkiksi Svetogorskin alueen paperitehtaalla, jonka suomalaiset
ovat sinne rakentaneet, käy Suomesta paljon työntekijöitä sillä puolella
päivittäin, joka aamu, ja samalla tavalla tehtaan
johtajat asuvat Imatran puolella. Tämä yhteistyö on
täysin saumatonta. Meillä on yli 600 yritystä,
jotka ovat täysin etabloituneet Venäjälle
tällä hetkellä. Yksi hyvä esimerkki
on Fortum. Fortum osti keväällä 2008 enemmistön
Länsi-Siperian alueellisesta sähkövoimalaitoksesta
ja satsasi sinne noin 2,5 miljardia euroa. Tämän
lisäksi se on vielä laajentamassa tätä lämpövoimalatoimintaa
siellä ja satsaa vielä lisäksi 1,8 miljardia
euroa ensi vuonna. (Puhemies: 2 minuuttia!) Eli kyllä me
aidosti uskomme tähän sopimisen mentaliteettiin
ja toimintaan naapurimaassa.
Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi haluan kiittää tästä erittäin
hyvästä keskustelusta, mitä täällä salissa
on käyty, ja haluan kiittää pääministeriämme
Mari Kiviniemeä siitä, että olette ollut paikalla
täällä, ja ulkoministeriämme
Alexander Stubbia siitä, että teillä on
ollut mahdollisuus osallistua tähän Suomen kannalta
erittäin tärkeään, erittäin
merkittävään tulevaisuuskeskusteluun.
Päivi Lipponen /sd:
Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä kuin valiokuntamme
puheenjohtaja Marja Tiura, että on hyvin tärkeää,
että täällä eduskunnassa katsotaan
tulevaisuuteen. Me emme voi vain elää lainsäädännössä kädestä suuhun,
vaan on tärkeää, että meillä on
näkemys tulevaisuuden mahdollisista kehityslinjoista ja tarvitaan
kokonaiskuva, kun tehdään hyvää lainsäädäntöä.
Tämän meidän raporttimme, joka nyt
tässä on ollut keskustelussa, suuri tavoite on
tukea Venäjän pyrkimystä tässä modernisaatioprosessissa
ja haasteessa, jonka se on itse itselleen asettanut: kuinka Venäjästä kehittyy
oikeusvaltio, kuinka sopimusyhteiskunta vahvistuu. Niin kuin ulkoministeri
Stubb sanoi, on erittäin tärkeätä saada Venäjä omaksumaan
kansainväliset standardit ja säännöt
erityisesti talouselämän kehityksessä. Siitä hyötyvät
niin Venäjä ja venäläiset kuin
Suomi ja suomalaiset.
Ed. Laukkaselle haluaisin huomauttaa myös, että kaikilla
edustajilla täällä eduskunnassa on ollut
mahdollisuus osallistua tähän raportin tekemiseen,
toimia asiantuntijoina. Valitettavasti ulkoasiainvaliokunnasta ei
ollut kiinnostusta tulla mukaan tähän toimintaamme.
Jatkossa on varmasti syytä entistä tiiviimmin
koordinoida ja hakea yhteistyötä ja sitä osaamista,
mitä edustajilla täällä talon
sisällä on, ja myöskin Ulkopoliittinen
instituutti on ollut mukana tätä raporttia tekemässä. Heidän
nimensä vaan eivät ole tässä mukana.
Kiitän myös osaltani kaikkia keskusteluun osallistuneita.
Tämä on ollut hyvä keskustelu, ja on
ainakin tullut vahvasti semmoinen mielikuva, että me olemme
siirtyneet tämmöiseen uudenlaiseen Venäjä-suhteeseen.
Asioista voidaan keskustella, niitä voidaan ymmärtää ja
voidaan myöskin käsitellä kipeitä asioita
ja tarkastella kriittisesti mutta ei tuomitsevassa hengessä välttämättä.
Myöskin on tullut erittäin vahva tuki sille,
että Suomessa tarvitaan lisää tätä Venäjä-osaamista. Erityisesti
suomalaisten kielitaidon laajentaminen venäjän
kielen suuntaan on saanut täällä keskustelussa
kannatusta. Toivon totisesti, että opiskelijavaihto Suomen
ja Venäjän välillä vilkastuu ja
siitä hyötyvät kaikki suomalaiset nuoret.
Pääministeri Mari Kiviniemi
Arvoisa puhemies! Samoin minä haluan kiittää eduskunnan jäseniä tästä erittäin
tasokkaasta ja hyvästä keskustelusta, jossa on
puhuttu hyvin avoimesti niistä hyvistä asioista
mutta myös niistä ongelmakohdista, joita Venäjällä löytyy.
Itse kyllä koen aivan samalla tavalla kuin ed. Kanerva,
että Suomen ja Venäjän suhteet ovat tällä hetkellä mitä luontevimmat.
Sen vuoksi oli vähän vaikea ymmärtää ed.
Kiurun puhetta siitä, että nyt on joku tällainen
negatiivinen ilmapiiri. En todellakaan ole sellaista hallituksen
työskentelyssä havainnut. Voisi melkein sanoa,
että vaikea näitä bilateraalisuhteita
Venäjän kanssa nyt enää hirveän
paljon on parantaa. Asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä,
puhutaan myös niistä vaikeista asioista ja ongelmakohdista,
muttei sitten myöskään turhaan politisoida
sellaisia asioita, jotka eivät sille poliittiselle tasolle
kuulu, vaan tiettyjä asioita käsitellään
sitten viranomaistasolla.
Täällä monessa puheenvuorossa tuli
edelleenkin esille tämä Venäjän-kauppa
ja joissain jopa vähän haikailtiin suurempaakin
osuutta Suomen kauppaan Venäjälle, mutta kyllähän
tämä osuus on nytkin jo erittäin korkea.
Venäjä on meidän ykköstuontimaa
ja kolmanneksi suurin vientimaa. Hieman alle 10 prosenttia viennistämme
menee Venäjälle, niin että aika hyvässä tilanteessa
olemme. Tietenkin voisi puhua enemmänkin siitä volyymin
kasvattamisesta koko kaupassa, ja sitä kautta viennin kasvussa
on varmasti näkymiä.
Ed. Lehti kiinnitti huomiota myös siihen, että suomalaisilla
yrityksillä ja tuotteilla on hyvä maine erityisesti
Pietarin seudulla, ja se pitää kyllä paikkansa
myös omien kokemusteni ja raporttien kautta, että sitä potentiaalia
meillä kyllä näiden kauppasuhteidenkin
parantamiseen ja viennin lisäämiseen ilman muuta
on.
Ed. Kanervan puheenvuorossa tuli esiin myöskin tämä telakkateollisuus,
ja olen samaa mieltä siitä, että siinä on
yksi tällainen teollisuudenala, jossa on erittäin
paljon potentiaalia suomalais-venäläiselle yhteistyölle,
ja laajemminkin tämä meriteollisuus on ollut esillä talouskomission työssä.
Siinä taas on sitä potentiaalia ei ainoastaan
Itämeren alueella vaan myöskin täällä arktisella
alueella, joka monissa puheenvuoroissa aivan oikein nostettiin esiin.
Sielläkin sitä potentiaalia jatkoa ajatellen löytyy,
mutta pitää tietenkin muistaa, niin kuin ed. Haavisto
täällä totesi myös, se herkkä ja
haavoittuva luonto, joka sillä alueella vallitsee. Tässä pitää löytää semmoisessa
oikeassa tasapainossa sitten se eteneminen, tässä kaupan
ja investointien vahvistamisessa.
Ed. Seurajärvi kysyi tästä investointisuojasopimuksesta.
Tätä ikään kuin ongelmaa ei
vielä tämä Wto-sopimus poista, vaan näitä neuvotteluita
jatketaan Venäjän kanssa. Ukkmi, siis ulkomaankauppa-
ja kehitysministeri Väyrynen, on näitä asioita
edistänyt, mutta tässä on ikään
kuin vaikeuskertoimena sitten vielä tämä EU:n
ja Suomen ikään kuin työnjako, joka Lissabonin
sopimuksen osalta on muuttunut. Tämä hieman tätä tämän
asian etenemistä mutkistaa.
Sitten vielä, arvoisa puhemies, lopuksi näistä viisumiasioista.
Se on selvää, että meillä tavoitteena
on, että pystyttäisiin viisumeista pitkällä tähtäimellä luopumaan,
mutta sehän edellyttää tietenkin muun
muassa asiakirjaturvallisuuden parantamista. Haluaisin kyllä korostaa
sitä, että nämä nykyiset myöntämiskäytännöt
venäläisille viisumeille Suomeen ovat erittäin
joustavat ja nopeat ja suurin osa näistä viisumeista
on monikertaviisumeita. Huomenna kun tapaan pääministeri
Putinin, otan esille myös sen asian, että olisi
hyvä, jos myös Venäjän puolella
tarkasteltaisiin näitä omia käytäntöjä ja
joustavoitettaisiin niitä, niin saataisiin tämä kokonaisuus
puolin ja toisin aikaisempaakin toimivammaksi. Mutta korostan todellakin
sitä, että nykykäytäntö Suomen
puolelta on jo oikein toimiva ja hyvä.
Ulkoasiainministeri Alexander Stubb
Arvoisa herra puhemies! Yritän parhaani mukaan vastata
muutamiin esille tulleisiin kysymyksiin.
Ed. Seurujärvi kiinnitti oikein huomiota kahteen kokonaisuuteen,
joista ensimmäinen oli Murmansk. Tällä hetkellä haetaan
yhteistä tilaa sille, että voimme niin sanotusti
upgreidata konsulaattimme statusta Murmanskissa, haemme yhteistä tilaa
norjalaisten kanssa. Pieniä vaikeuksia on ollut, mutta
kyllä tässä edetään,
ja tällä me haluamme myös viestittää sitä,
että Venäjä on paljon muuta kuin pelkästään
Pietari ja Moskova, se on huomattavasti laajempi. Viestitämme myös
sitä, että meidän yritystemme pitää näillä alueilla
toimia.
Toinen kysymys, minkä esititte, liittyy viisumiaikatauluun.
En tietenkään voi sitä tässä todeta,
vaikka unelmissa on se, että Suomi osallistuu Venäjällä järjestettäviin
jalkapallon MM-kisoihin 2018 ja että suomalaiset fanit
matkustavat sinne katsomaan Suomen joukkueen pelejä ilman viisumia.
Mutta sehän jää tietysti nähtäväksi,
jos tässä onnistutaan. Nyt olemme ottaneet askelmerkkejä eli
ensiaskeleita tässä huippukokouksessa Venäjän
kanssa, EU ja Venäjä 7.12., ja minun mielestäni
laiva on kääntymässä, koska
muutamat sellaiset maat, jotka ehkä suhtautuivat aikaisemmin
vähän skeptisemmin tähän viisumivapauteen,
ovat liikkumassa. Kyse on vuosista, ei vuosikymmenistä kuitenkaan.
Ed. Alatalo itse asiassa kysyi kahteen kertaan siitä,
miten monen toimijan kanssa pitää Venäjällä toimia.
Voisi oikeastaan kiteyttää siihen, että tapahtuipa
Venäjällä lähitulevaisuudessa
mitä tahansa, niin poliittinen ja taloudellinen valtaeliitti pysyy
pitkälti samanlaisena. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä,
että vain keskitetysti toimitaan Moskovan tai Pietarin
kanssa, vaan pitää toimia huomattavasti laajemmin.
Mutta se tarkoittaa myös sitä, että mitään
radikaalia ei ole nähtävissä.
Ed. Pulliainen meni takaisin historiaan, vuoteen 1815, ja puhui
suurvaltojen konsertista. Olen teidän kanssanne siinä mielessä samaa mieltä,
ja me kirjoitimme tämän myös ulko- ja turvallisuuspoliittiseen
selontekoon, että Venäjän yksi ulkopoliittisista
tavoitteista on paluu suurvalta-asemaan. Tätä linjaa
toki jatketaan monella eri saralla: taloudessa, ulkopolitiikassa,
turvallisuuspolitiikassa ja sitten myös puolustuksen puolella.
Toki, koska Venäjä on esimerkiksi YK:n pysyvä jäsen,
niin sillä on tietty suurvalta-asema. Toivon kuitenkin,
että emme ole menossa takaisin suurvaltojen konserttiin
samalla tavalla, jona se nähtiin 1800-luvulla. Moninapaisuus ei
ainakaan minulle sitä merkitse.
Sitten, ed. Heinäluoma, pakko olla hiukkasen eri mieltä,
vaikka huomasin, että äsken loikkasitte lyhyeksi
aikaa tuonne kokoomuksen puolelle. Otimme teidät toki ilomielin
vastaan ihan samalla tavalla kuin eduskuntaryhmässä,
kun joulupukkina eilen olitte. Teitte erinomaista työtä.
Georgia. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että se
oli järisyttävä kooltaan, tapahtumiltaan kansainvälisessä politiikassa
elokuussa 2008 ja sillä oli suuri vaikutus. Minä luulen,
että kaikki oikeastaan havahtuivat ja heräsivät
siihen. Meillä on edelleen, totta kai, ongelmia Georgian
kanssa siinä kokonaisuudessa. Se on yksi meidän
jäätyneistä konflikteista tällä hetkellä.
Sitä puidaan Genevessä jatkuvasti. Kuitenkin haluaisin
yhden asian vielä tarkastaa, että jos te löydätte
yhdenkään sellaisen kohdan joko minun suurlähettiläspäivien
puheistani tai niistä lähes 200 kansainvälisestä on
the spot -haastattelusta, jotka sodan aikana annoin, jossa
syyllistin joko Venäjää tai Georgiaa,
niin ihan mielellään katsoisin sen läpi. Toivon,
että emme ikään kuin loisi mielikuvia
sellaisista asioista, mitä ei ole tullut ihan tosissaan sanottua.
Ed. Kanerva nosti esille Nato—Venäjä-neuvoston.
Juuri näin, väitän, että se
on tällä hetkellä ehkä keskeisin
foorumi, jossa käsitellään Euroopan turvallisuuskysymyksiä.
Me toivoisimme, että se olisi Etyj, me toivoisimme, että se
olisi joku organisaatio, jossa me olemme jäseniä,
jossa saisimme jalkamme sisään, ja toivon mukaan myös
Naton kumppanimaat pääsisivät osallisiksi tähän.
Minkä takia se on se keskeisin foorumi? Sen takia, että siellä keskustellaan
ohjuspuolustuksesta, ja sen takia, että siellä pitkälti
myös konsultoitiin Venäjää Naton
uudesta strategisesta konseptista. Venäjä on erittäin
lähellä Natoa tällä hetkellä,
ja tämä on totta kai hyvä ja toivottava
kehitys.
Edustajat Järvinen ja Mieto nostivat esille tonttikaupat.
Totta kai tietyillä alueilla on ollut enemmän
tonttikauppoja kuin toisilla, mutta se on kuitenkin vaan promille
niistä tonttikaupoista, joita Suomessa käydään.
Totta kai aina, kun ostetaan maata, kiinteistöjä,
niin sillä on myös symboliarvo. Me jatkamme keskustelua
vastavuoroisuudesta venäläisten kanssa, mutta
tällä hetkellä ei hirveän hyvältä näytä.
Ed. Karjula, viimeinen huomio, arvoisa puhemies, arktisesta
yhteistyöstä. Minun mielestäni meidän
pitää tehdä myös kahdenvälistä arktista yhteistyötä Venäjän
kanssa. Toki meidän ensisijainen foorumimme on Arktinen
neuvosto, mutta olemme myös pohtineet erilaisia kumppanuuksia
sekä Norjan kanssa kahdestaan että sitten Venäjän
kanssa kahdestaan.
Jos puhemies sallii, niin lopettaisin siihen, että meidän
pitää miettiä Suomessa nyt erittäin
tarkkaan, kun seuraavaa hallitusohjelmaa laaditaan: Ensiksi, millä tavalla
me panostamme tähän modernisaatiokumppanuuteen
eli saamme meidän yrityksillemme ja toimijoillemme enemmän
vaikutusmahdollisuuksia Venäjällä? Toiseksi,
mitä me teemme siinä vaiheessa rajalla, kun viisumivapaus
aukeaa? Onko meidän raja siihen valmis? Kolmanneksi, nyt
kun Venäjän kanssa on painettu reset-nappia, niin
aika monet muut toimijat haluavat kilpailla siitä yhteistyötilasta,
joka Suomella Venäjän kanssa on. Siinä on
meillä tarkka miettimisen paikka, etteivät muut
pääse edelle: Ranska, Saksa, britit ja muut. Meillä on erittäin
paljon työtä tällä Venäjä-puolella,
ja sen takia haluan kiittää tulevaisuusvaliokuntaa
siitä, että tämä mietintö on
laadittu.
Ensimmäinen varapuhemies:
Keskustelu on päättynyt.