Täysistunnon pöytäkirja 128/2010 vp

PTK 128/2010 vp

128. TORSTAINA 9. JOULUKUUTA 2010 kello 16.01

Tarkistettu versio 2.0

2) Sopimusten Venäjä 2030

 

Marja Tiura /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Venäjä yllättää aina silloin, kun sitä vähiten odottaa. Venäjä otti äskettäin ratkaisevia askeleita kohti Maailman kauppajärjestön Wto:n jäsenyyttä. Toisaalta tuoreessa muistissa ovat suomalaisille elintarvikeyrityksille asetetut vientikiellot väitettyjen hygieniapuutteiden vuoksi. Venäjän puutullit sammuttivat osittain osan metsäteollisuudestamme. Kohta se toivottavasti on ohi mennyt suhteita rasittanut episodi lähihistoriassamme.

Politiikka on raakaa, ja kauppapolitiikka varsinkaan ei ole koskaan epäitsekästä. Venäjä sanoo hakevansa uutta suuntaa. Maan talous on kovien haasteiden edessä. Kehittyäkseen taloudellisesti ja saavuttaakseen takaisin poliittista vaikutusvaltaansa, Venäjän on päästävä eroon liiasta energiariippuvuudesta ja saatava tuotantonsa kilpailukykyiseksi — tämän on tunnustanut ainakin presidentti Medvedev. Maailman talouskriisin aikana rahavirrat muualta maailmasta Venäjälle ehtyivät dramaattisesti. Suomi osaltaan voi avittaa Venäjän kasvua ja hyötyy siitä itsekin. Tämä on meille valtava mahdollisuus. Venäjä tunnustaa nyt avoimesti, että se tarvitsee taloutensa uudistamiseen muiden apua, läntisiä investointeja ja läntistä teknologiaa. Se käy niistä kauppaa tulemalla mukaan Yhdysvalloille, Saksalle tai EU:lle tärkeisiin sopimuksiin.

Arvoisa puhemies! Suomelle on kuitenkin tärkeää, että Venäjä sitoutuu uskottavasti kansainvälisiin talous- ja ihmisoikeussopimuksiin sekä vallankäyttäjistä riippumattomaan oikeuslaitokseen. Lakien noudattaminen on epämääräistä — pääministeri Vladimir Putin on arvostellut maansa oikeuslaitosta lain diktatuuriksi. Saamme myös edelleen kuulla ja lukea selvittämättömistä tapauksista, voi jopa sanoa, ihmisoikeusloukkauksista. Tällä vuosikymmenellä Venäjällä on murhattu lukuisia toimittajia, ja valitettavan monta tapausta näistä on edelleen selvittämättä.

Suomella ja muilla EU-mailla voi olla tulevaisuudessa merkittävä rooli Venäjän talouden uudistamisessa. Meillä on tarjota investointeja, osaamista ja teknologiaa. Molemmat hyötyvät tästä yhteistyöstä. Mutta voidakseen sijoittaa Venäjälle ulkomaiset yritykset tarvitsevat toimivan ja luotettavan liiketoimintaympäristön. Sellainen se ei ainakaan vielä kaikilta osin ole. Monet suomalaisetkin yritykset Fortumista Stockmanniin joutuvat painimaan hallinnon korruption, hämärien omistusoikeuksien ja epäselvien lakien tulkinnan kanssa.

Arvoisa puhemies! Venäjä ja EU pääsivät tällä viikolla sopuun muun muassa puutulleista. Sovun ansiosta EU voi tukea Venäjän jäsenyyttä Maailman kauppajärjestössä Wto:ssa. Venäjän Wto-jäsenyys helpottaisi kauppaa ja vahvistaisi sitoutumista kansainvälisen talouden pelisääntöihin.

Taloudellista yhteistyötä helpottaisi myös EU:n ja Venäjän välinen viisumivapaus. Viisumivapaus on hyvä pitkän tähtäyksen tavoite, mutta se edellyttää vastavuoroisten ehtojen täyttymistä. Suomi voi näyttää muille EU-maille esimerkkiä myöntämällä venäläisille monikertaviisumeita. Neuvottelut viisumivapaudesta pitää käydä yhdessä muiden EU-maiden kanssa.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta haluaa antaa panoksensa Suomen Venäjä-keskusteluun. Neljä vuotta sitten julkistettiin tulevaisuusvaliokunnan raportti Venäjä 2017 — Kolme skenaariota. Nyt käsittelyssä oleva raportti hahmottaa Venäjälle uuden, vuoteen 2030 ulottuvan tulevaisuudenkuvan. Me kutsumme sitä Sopimusten Venäjäksi. Skenaarion keskeinen piirre on luottamuksen ja ennustettavuuden lisääminen.

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää asiantuntijoita, kirjoittajia ja valiokunnan jäseniä hienosta työstä. Erityiskiitos, Hanna Smith, Osmo Kuusi, Paula Tiihonen! Kiitos laajalle ohjausryhmälle ja ohjausryhmän puheenjohtajallemme, ed. Päivi Lipposelle! Erityiskiitos ed. Päivi Lipposelle mittavasta panoksesta tämän raportin osalta!

Venäjä kiinnostaa ja puhuttaa suomalaisia. Se on hyvä, koska Venäjän kehitys vaikuttaa myös Suomen tulevaisuudennäkymiin. Venäjä on meille valtava mahdollisuus.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Venäjällä ja Suomella on yli tuhannen kilometrin yhteinen raja. Venäjän poliittinen tilanne vaikuttaa Suomeen, joten ei ole yhdentekevää, mihin suuntaan Venäjä kehittyy. Me suomalaiset olemme Venäjän osaajia, Venäjän ymmärtäjiä ja tarvittaessa Venäjän kriitikoita rakentavassa naapurihengessä.

Aiheenamme on tulevaisuusvaliokunnan raportti Sopimusten Venäjä. Ohjausryhmän puheenjohtajana haluan kiittää asiantuntevaa työryhmäämme ja erityisesti tutkijoitamme Hanna Smithiä, Osmo Kuusta ja Paula Tiihosta. Valitsimme aiheeksi Venäjän modernisaation. Aihe on ajankohtainen. Tasavallan presidentti Tarja Halonen julisti lokakuussa, että Suomi tulee tekemään Venäjän kanssa yhteistyötä, jolla tuetaan Venäjän talouden modernisaatiota.

Modernisaatio merkitsee kansalaisyhteiskunnan ja oikeusvaltion rakentamista. Vasta sopimusyhteiskunta mahdollistaa kukoistavan talouden. Presidentti Dmitri Medvedev ja pääministeri Vladimir Putin haluavat modernisoida Venäjän talouden ja kytkeä sen tukemaan Venäjän ulkopolitiikkaa, jotta Venäjän kansainvälinen asema lujittuisi. Samalla vahvistuisi Venäjän kansallinen itsetunto.

Venäjällä keskusvalta on aina ollut vahva ja paikallishallinto kehittymätöntä. Ihmisten arkinen selviytyminen on rakentunut yhteisöllisten verkostojen varaan. Venäjällä koetaan, että valtiovalta vain kontrolloi kansaa laein. Harmaan talouden voima on siinä, että todellisuudessa hyväksytyt käytännöt ja muodollisesti voimassa oleva lainsäädäntö ovat ristiriidassa. Oikeusvaltion ja sopimusten varaan kehittyvän valtion muodostuminen mahdollistuu vasta sitten, kun ihmiset kokevat, että siitä on heille hyötyä.

Kehityksen varsinainen jarru Venäjällä on asemiaan puolustava byrokratia sekä siihen liittyvä korruptio. Venäjän modernisaatiossa on kysymys tämän vastavoiman panemisesta paikoilleen edistämään eikä jarruttamaan kehitystä. Venäjällä on suunnattomat luonnonvarat, mutta ongelma on talouden yksipuolinen rakenne. Maa on tukeutunut liiaksi raaka-aineiden tuotantoon ja vientiin. Tutkimus, tuotekehitys ja innovaatiotoiminta ovat jääneet jälkeen. Investoinnit infrastruktuuriin ja teollisuuteen, energiatalous mukaan lukien, ovat riittämättömiä.

Venäjän Wto:n jäsenyys näyttää nyt olevan varmistumassa. Wto:n jäsenenä Venäjällä joudutaan omaksumaan kansainväliset standardit ja säännöt. Taloudellinen nationalismi joutuu antamaan tilaa markkinataloudelle. Tämä lisää talouden kasvumahdollisuuksia, ulkomaiset investoinnit helpottuvat.

Toistaiseksi modernisaatiossa ei ole edetty konkreettisten toimien tasolle. Vahvan valtion rakentaminen on henkilöitynyt erityisesti pääministeri Putiniin. Ajatus on se, että vahva valtio ja keskitetty hallinto nostavat Venäjän suurvallaksi ja sitä uhkaavat esteet on poistettava.

Mitä vahvistuva Venäjä voisi merkitä Suomelle? Suomelle ovat tärkeitä sekä kahdenväliset suhteet Venäjään että EU:n yhteinen Venäjä-politiikka. Saksan liittokansleri Angela Merkelin lausunnoista voi päätellä, että Venäjästä todella halutaan EU:lle kumppani. Samoin Naton ja Venäjän suhteet tiivistyvät. Kolmikanta Venäjä, EU ja USA voi sekin syntyä globaalissa muutoksessa.

Euroopan unionin pitää hakea Venäjän kanssa kumppanuutta, hyvänä esimerkkinä pohjoisen ulottuvuuden yhteistyö. Pian koittava Koillisväylän avautuminen ja arktisten alueiden hyödyntäminen muuttavat maailmantalouden kulkua. Suomen kannattaa viritellä, jos aivan ei Petsamo takaisin -julistuksia, niin ainakin tiiviimpää yhteistyötä. Suomen tulee puolustaa oikeuksiaan Arktisen neuvoston jäsenenä.

Venäjä-yhteistyössä Suomi voi varmistaa osaamista tutkintovaatimuksia yhtenäistämällä, lisäämällä opiskelijavaihtoa ja parantamalla suomalaisten venäjän kielen osaamista. Yhteistyössä voidaan perustaa osaamis- ja innovaatiokeskuksia, kuten jo toimiva Pohjoisen Ulottuvuuden Instituutti Lappeenrannassa. Siitä voidaan kehittää EU:n think tank. Suomi voi viedä Venäjälle sosiaalisia innovaatioitaan koulutuksessa ja terveydenhuollossa.

Suomesta voidaan kehittää Venäjän ja EU:n välisen talousyhteistyön mallimaa juuri Venäjän modernisoitumisen ydinalueilla. Tämä edellyttää EU:n viisumikäytäntöjen muutosta. Asiat eivät ole Venäjällä mustavalkoisia. Venäjän kanssa on keskusteltava silmien tasolla, ei puskasta huutelemalla, kuten välillä Suomen politiikassa näyttää olevan tapana.

Pääministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Tämä keskusteluun tuotu tulevaisuusvaliokunnan raportti Sopimusten Venäjä 2030 on mittava ja mielenkiintoinen kokoelma kirjoituksia ja kannanottoja. Erityisen mielenkiintoinen on edellisen Venäjä 2017 -raportin sisältämien skenaarioiden jatkoksi tuotu uusi, suurelta osin positiivisille oletuksille rakentuva Sopimusten Venäjä -skenaario. Kokonaisuudessaan raportin sisältämä aineisto on laaja ja onnistuu kysymysten herättäjänä kiintoisalla tavalla. Ajattelutapojamme ravistellaan esimerkiksi tekstissä, jossa käsitellään suomalaisten näköharhoja Venäjästä. Raportti ansaitsee kunnollisen keskustelun.

Johdatukseksi esitän muutaman keskeisen linjauksen Suomi—Venäjä-politiikasta ja Venäjän merkityksestä Suomelle.

Venäjä on meille nyt ja tulevaisuudessa tärkeä. Se on meille ennen kaikkea ohittamaton mahdollisuus. Taloudellinen vuorovaikutus on tietenkin suhteissamme keskeisellä sijalla ja viime vuosina Venäjästä on tullut suurin kauppakumppanimme. Taloussuhteet eivät rajoitu vientiin ja tuontiin, kuten joskus muinoin, vaan tänä päivänä Venäjälle on etabloitunut satoja suomalaisyrityksiä ja suomalaisinvestoinnit Venäjälle lasketaan miljardeissa.

Taloudellinen kanssakäyminen on siis syventynyt ja laajentunut uusille alueille. On lisäksi huomionarvoista, että Venäjä ei tarkoita taloudellisia mahdollisuuksia vain maamme suuryrityksille, vaan etenkin Luoteis-Venäjästä on tullut erittäin tärkeä markkina-alue myöskin pk-sektorin yrityksille. Venäläisyritykset ja venäläisinvestoinnit puolestaan ovat Suomessa vielä liian harvinainen ilmiö, mutta tässäkin suhteessa on lupa odottaa parempaa.

Tietyllä sektorilla toki naapurin merkitys näkyy jo selvästi. Suomalainen matkailuelinkeino on voimakkaasti hyötynyt siitä, että Suomesta on tullut venäläisten suurin ulkomaanmatkakohde. Vuodenvaihteen lomakausi konkretisoi tämän kohta taas selvästi.

Kuten valiokunnan raportistakin käy ilmi, Venäjällä puhutaan tällä hetkellä paljon modernisaatiosta. Tämä tarkoittaa etenkin talouden rakenteiden uudistamista ja kilpailukyvyn parantamista, mutta kyse ei ole vain taloudesta. Modernisaatiohanke koskee yhteiskuntaa laajemminkin. Tämä onkin välttämätöntä, koska talous ei missään tapauksessa ole erillinen saareke, joka voisi elää omaa elämäänsä muusta maailmasta riippumatta. Elinkeinoelämän toimivuudelle esimerkiksi oikeusjärjestelmän luotettavuus, korruption vastainen toiminta, demokratian vahvistaminen ja hillittömän byrokratian nitistäminen ovat keskeisen tärkeitä kysymyksiä. Venäjällä, samoin kuin sen naapureilla ja kumppaneilla, on Venäjän modernisaatioprosessissa vain voitettavaa.

Olen aikaisemmin todennut, että Wto-jäsenyys olisi ulkomaisten yritysten mutta myös Venäjän modernisaatiopyrkimysten kannalta tervetullut asia. Liittyminen ei muuttaisi talouden perusrakenteita hetkessä eikä uudistaisi totuttuja ja osin vanhentuneita toimintatapoja välittömästi, mutta Wto-jäsenyyden myötä venäläisyritykset kuitenkin enenevässä määrin altistuisivat kansainväliselle kilpailulle, mikä on pidemmällä aikavälillä edellytys yritysten kilpailukyvyn nostamiselle.

Wto-jäsenyyden sekä EU:n kanssa neuvoteltavan uuden perussopimuksen jälkeen vuorossa voisivatkin olla vapaakauppaneuvottelut Euroopan unionin kanssa. Tämä on mielenkiintoinen ja täysin realistinen tulevaisuuden skenaario ja modernisaatioagendaa parhaimmillaan. On erittäin hienoa, että EU:n ja Venäjän välillä on nyt saatu aikaan kahdenvälinen sopu Venäjän Wto-liittymisen avoinna olleesta kysymyksestä, ja tämähän vahvistettiin tiistaina EU:n ja Venäjän huippukokouksessa. Sopu pitää sisällään myös Suomelle tärkeän puutullikysymyksen, jonka ratkaisemiseksi Suomi tekikin EU:n komission kanssa hartiavoimin töitä. Meillä on nyt aihetta tyytyväisyyteen, sillä uskon ratkaisulla olevan myönteistä vaikutusta Suomen metsäteollisuudelle.

Suomen ja Venäjän suhteet ovat laajat ja pitävät tietysti sisällään paljon muutakin kuin taloutta. Valtiolliset suhteet ovat hyvät ja aktiiviset. Tänäkin vuonna tehdään noin 20 ministeritason vierailua maidemme välillä. Viime kuussa tasavallan presidentti teki valtiovierailun Venäjälle, missä yhteydessä myös ulkoministereillä ja maidemme välisen talouskomission puheenjohtajilla oli omat tapaamisensa. Myös kuluva viikko on eräänlainen superviikko suhteissamme. Tapaan pääministeri Putinin huomenna Pietarissa, ja tasavallan presidentti puolestaan vierailee kaupungissa sunnuntaina Allegro-junan aloitusjuhlallisuuksien merkeissä.

Arvoisa puhemies! Venäjän merkityksestä Suomelle kertoo myös se, että hallitus hyväksyi viime vuonna huhtikuussa erityisen Venäjä-toimintaohjelman, jossa hahmoteltiin kokonaiskuva siitä, minkälainen yhteistyökumppani Venäjä on, mitä sen kanssa tehdään ja minkälaisia tavoitteita Venäjä-yhteistyölle asetetaan. Ohjelmassa kiinnitetään myös erityistä huomiota suomalaiseen Venäjä-osaamiseen, jonka säilymisestä meidän tulee huolehtia.

Kävimme myöskin eilen hallituksen iltakoulussa hyvän yleiskeskustelun toimintaohjelmasta ja sovimme, että seuraavan maaliskuussa järjestettävän Venäjä-foorumin yhteydessä toimintaohjelman toteutumista tarkastellaan seuraavan kerran. Totesimme myös, että hallituksen Venäjä-toimintaohjelmassa kuvattu peruslinjaus on edelleen täysin ajankohtainen. Suomi hoitaa Venäjä-suhteitaan suoraan kahdenvälisesti ja EU:n Venäjä-politiikan kautta. Nämä eivät ole missään tapauksessa vaihtoehtoja vaan täydentävät toisiaan.

Tulevaisuusvaliokunnan raportissa esitetään, että seuraavan hallituksen hallitusohjelmaan sisällytetään uuden Venäjä-ohjelman laatiminen, ja otan tämän toiveen tiedoksi ja tunnustuksena myös nykyiselle toimintaohjelmalle. Jonkinlaisena perustavoitteena toimintaohjelmaan on kirjattu seuraava lause: "Tavoitteena tulee olla luonteva, eurooppalainen naapuruussuhde, josta EU-jäsen Suomi, EU kokonaisuudessaan ja Venäjä hyötyvät." Tämä kirjattu tavoite on hyvä tavoite edelleen, ja mielestäni viime aikojen kehitys kertoo siitä, että suunta on oikea.

Pertti Salolainen /kok:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että tätä keskustelua täällä käydään. EU:han on Venäjän suurin kauppakumppani, ja sillä tavalla EU:n ja Venäjän suhde on äärettömän tärkeä.

Kun täällä näitä muita asioita käsitellään hyvinkin laajasti, niin haluan kiinnittää erääseen yksityiskohtaan tässä huomiota, nimittäin siihen, että Venäjä ei mieluusti kohtele Euroopan unionia yhteisöllisesti, vaan Venäjä haluaa painottaa toimintaansa hyvin paljon kahdenvälisiin suhteisiin. Tämä käy ilmi monessa yhteydessä, ja se ei ole kaikilta osin hyvä asia. Sehän nimittäin johtaa sentyyppiseen tilanteeseen, että harjoitetaan hajota ja hallitse -politiikkaa, divide et impera -politiikkaa, ja se ei ole siis myöskään EU:n kannalta hyvä lähtökohta.

Silti on todettava, että on äärettömän tärkeätä, että on myöskin kahdenvälisiä suhteita, mutta sitten täytyy aika selkeästi EU:n yhteydessä päättää — siinä on Suomen hallituksella valvontatehtävä — mitkä asiat kuuluvat Venäjä-suhteissa yhteisöllisesti hoidettaviin asioihin. Me huomaamme, että silloin tulee tulosta paremmin kuin kahdenvälisesti. Esimerkiksi puutulleissa ja nyt, kun Venäjä tulee Wto:n jäseneksi, se johtaa siihen, että Venäjä joutuu toimimaan kansainvälisten taloudellisten pelisääntöjen mukaisesti paremmin kuin aikaisemmin.

On selvästi nähtävissä, että Venäjä on muuttamassa myönteisellä tavalla asennoitumistaan moniin asioihin. Norjan kanssa tehty merirajasopimus Pohjoisen jäämeren suhteen, sitten juuri täällä mainittu Wto:n jäsenyys ja arktisen alueen yhteistyö ovat sellaisia asioita, joissa Suomen täytyy hyvin keskeisesti olla mukana.

Meidän kannaltamme voidaan todeta keskitetysti Venäjän suhteen, että mitä vauraampi, mitä demokraattisempi, mitä avoimempi Venäjä, sitä parempi Suomelle.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tästä on hyvä jatkaa. Olen samaa mieltä. Mitä sosiaalisesti, poliittisesti, taloudellisesti vakaampi Venäjä meillä on naapurissa, sen parempi Suomelle. Sen takia tavallaan on tärkeä lähtökohta siitä, millä tavalla Venäjän modernisaatio onnistuu, ei vain talouden modernisaatio, jossa on erittäin suuria haasteita, koska Venäjähän on edelleenkin hyvin energiaintensiivinen raaka-ainetuottaja. Mutta missä ovat pk-yritykset, missä ovat uutta teknologiaa käyttävät yritykset? Tiellä kohti varsinaista oikeusvaltiota, ihmisoikeuksien kunnioittamista on vielä todellakin paljon matkaa.

Sama koskee myöskin ulko- ja turvallisuuspoliittisia linjauksia. Haluaisimme nähdä tietysti Venäjän tällaisena vakauttavana voimana koko maailmassa, myöskin Euroopan unionin kanssa yhteistyössä, nimenomaan Euroopan unionin kanssa eikä niin, että luodaan kahdenvälisiä suhteita ja niillä lyödään rakoa Euroopan unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Myöskin on kysymys siitä, onko Venäjällä vielä piirteitä vanhana etupiirin vaalijana.

Arvoisa puhemies! Minusta tämä Venäjä-teema on ollut meillä myöskin ulkoasiainvaliokunnassa tällä kaudella yhtenä kantavana teemana. Siksi on hyvä, että tätä keskustelua nyt käydään tälläkin foorumilla uudelleen. Me emme todellakaan voi olla vaikuttamassa Euroopan unionin Venäjä-politiikan sisältöön yksinomaan, vaan me tarvitsemme myöskin ne kahdenväliset suhteet. Meidän pitää olla aktiivisia toimijoita EU:ssa, mutta emme me voi mennä tavallaan EU:n selän taakse Venäjä-politiikassamme, vaan me tarvitsemme laaja-alaisia, monentasoisia kahdenvälisiä suhteita. Ja kun on niitä suhteita, on tietenkin myöskin ongelmia. Meillähän on ollut hyvä traditio puhua asioista suoraan, on sitten kyse puutulleista tai rekkaruuhkista, maakaupoista, ihmisoikeuskysymyksistä, perheoikeudellisista kiistoista, suomalaisyritysten ongelmista tai Karjalasta. Näin avoimella hengellä täytyy voida myöskin näitä kahdenvälisiä suhteita jatkossa kehittää.

Mutta haluan kyllä todeta näin, ed. Lipponen, teille, (Puhemies: 2 minuuttia!) että mielestäni meidän Venäjä-osaamisemme on osin myytti. Meidän pitäisi paljon tehdä siinä asiassa töitä. Jos venäjän kirjoittajia ylioppilaskirjoituksissa on vähemmän kuin espanjan kielen kirjoittajia, tämä kertoo jotakin siitä.

Arvoisa puhemies! Minusta tämä on hyvin tärkeä asia, että me tässä asiassa tavallaan kansakuntana ryhdistymme vahvistamaan meidän Venäjä-osaamistamme.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä raportti on mielenkiintoinen, ja hiukan arveluttaa vaan tämä työnjako nykyään. Kun aikoinaan perustettiin Ulkopoliittinen instituutti eduskunnan kylkeen, jotta se tekisi tämmöisiä pidemmän aikavälin arvioita, niin se näyttää tekevän aika tiiviitä ja tämmöisiä suhteellisen poliittisia lyhyen kaavan mukaisia papereita. Sen sijaan täällä poliittinen eduskunnan tulevaisuusvaliokunta tekee sitten tämmöisiä irrallaan poliittisesta päätöksenteosta olevia pidemmän aikavälin skenaarioita, ja tässä on se riski, että jossakin yhteydessä sitten nämä saatetaan käsittää ikään kuin normaaleiksi eduskunnan käsittelemiksi asioiksi. No, tällaisia riskejä ei ole toteutunut, mutta tätä työnjakoa varmaan tulevaisuuteen päin kannattaisi juuri tämän ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta miettiä vähän paremminkin, mitä tulevaisuusvaliokunta tekee ja mitä Ulkopoliittinen instituutti tekee.

Tämä sisältö on tosiaan avartava, ja on koottu asiantuntevia artikkeleita tuohon paperiin. Meille on tärkeätä olla aktiivisia Venäjä-politiikassa, olla kaikilla tasoilla. Meillä on liiaksi laiminlyöty esimerkiksi näitten kansalaisjärjestöjen ja poliittisen tason yhteyksien luomista. Oikeastaan se Venäjän sitominen tämmöiseen eurooppalaiseen viitekehykseen kaikentasoisessa toiminnassa on varmasti paras tie välittää myöskin tällaista ihmisoikeusajattelua ja demokratia-ajattelua, kun ne pääsivät niin pahasti katkeamaan vuosikymmenten kommunistivallan aikana. On helppo pyhittää erilaisilla suvereenin demokratian käsitteillä tai omaperäisen oikeusjärjestelmän käsitteillä sitä vanhan perinteen jatkumista: vaikka muuten muodollisesti siirrytään demokratiaan, niin sitten kuitenkin käytännössä hyvin byrokraattiset, oligarkkiset rakenteet saattavat jatkua ja viedä pohjaa normaalin kansalaisyhteiskunnan kehittymiseltä Venäjällä.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Meillä suomalaisilla on helposti taipumus nähdä ongelma siellä, missä näemme Venäjän. 1990-luvulla pelkäsimme, että köyhät venäläiset tulevat tänne, ja varasimme soppatykkejä; nyt pelkäämme, että rikkaat venäläiset tulevat tänne. Ikään kuin näemme heidät aina ongelmina emmekä niinkään tätä naapuruutta mahdollisuutena. Tämä hieman vaivaa minua joskus, ja siinä mielessä on hyvä, että tämä raportti on tehty ja tässä nähdään myös niitä mahdollisuuksia.

Olen vähän samaa mieltä ed. Laukkasen kanssa tästä Venäjä-tutkimuksen tilasta. Kun rupesin miettimään, milloin jossain merkittävässä kansainvälisessä julkaisussa luin suomalaisen Venäjä-tutkijan artikkelin, niin en muista. Eli missä se meidän korkeatasoinen Venäjä-tutkimuksemme, jos katsomme kansainvälistä tasoa, näkyy ja Venäjä-osaamisemme? Tässä olisi varmasti myöskin näiden instituutioiden välisellä yhteistyöllä aika tärkeä rooli. Tätä on monessa paikassa, Lappeenrannassa ja Ulkopoliittisessa instituutissa ja Aleksanteri-instituutissa jnp., mutta helposti tämä muodostuu semmoiseksi kotikutoiseksi, tämä meidän Venäjä-keskustelumme.

Sitten olisin puuttunut arktisiin kysymyksiin, joita on aika paljon tässä raportissa. Me ikään kuin näemme nämä arktiset asiat — ymmärrän kyllä — suurena mahdollisuutena. Ilmastonmuutos, joka sinänsä on kauhea asia, on avaamassa siellä uusia kulkureittejä. Näemme myöskin arktisen alueen fossiilisissa luonnonvaroissa suuren hyödyntämismahdollisuuden, ja se heijastuu Suomeen.

Mielestäni meidän suomalaisten pitäisi myös nähdä ne riskit, joita arktisilla alueilla on alkuperäiskansojen kannalta, luonnon kannalta, ympäristön kannalta — vähän se sama ajattelu, joka meillä on ollut Itämeren osalta, että se on kulkuväylä, sitä hyödynnetään taloudellisesti, mutta myöskin ympäristöä on ajateltava. Meidän pitäisi tämä ympäristönäkökulma ottaa myös tähän arktiseen keskusteluun mukaan, ja mielestäni Suomi olisi aika luonteva osapuoli tuomaan myöskin arktisessa keskustelussa vakavan huolensa ympäristön tilasta ja fossiilisten polttoaineiden lisäkäytön riskeistä sillä alueella.

Annika Lapintie /vas:

Rouva puhemies! On varmaan ihan hyvä ja paikallaan, että Venäjästä taas keskustellaan täällä täysistuntosalissa. Tästähän ulkoasiainvaliokunnan kansainvälisten asiain foorumin yhteydessäkin keskusteltiin. Tässä on toisenlainen sävy, kun eduskunta keskustelee, ja itse asiassa pääministerin puheenvuorossakin oli vähän toisenlainen sävy, ja onhan se tietenkin hieman hämmentävää, kun sitten hallituksen ministereiden ulostulot herättävät erilaisia mielleyhtymiä. Eihän siitä ole pitkä aika, kun puolustusministeri Häkämies kävi Yhdysvalloissa ja kirjoitti rivien välistä, että koemme ikään kuin Venäjän myös sotilaallisena uhkana, ja eikä siitäkään ole pitkä aika — vielä lyhyempi aika — kun valtiovarainministeri kokoomuksen puheenjohtajana ilmoitti, että hänen näkemyksensä mukaan Venäjä ei ole suurvalta, ja jos oikein muistan, niin myös ministeri Stubb yhtyi tähän näkemykseen. Eli siinä mielessä on aika hämmentävää, että Suomen poliittinen johto eri foorumeilla keskustelee niin kovin eri tavoilla Venäjästä.

Itse näen, että se keskustelu, joka täällä on käyty, on hyvinkin hedelmällistä, ja tässä puheenvuorossa tuodaan niitä faktoja esille ja todetaan, että viisumivapaus olisi paikallaan Venäjän ja Suomen, Venäjän ja Euroopan unionin välillä, ja on ihan hyvä, jos virallisella tasolla sitten Suomi tämänkin tavoitteen eteen toteaa.

Vielä — ehkä pääministeri, kun on paikalla, voi täsmentää — itsekin olen huolissani siitä, miten vähän suomalaiset osaavat naapurivaltion kieltä, on se sitten ruotsi tai venäjä, ja mielellään näkisin, että näitä molempia opiskeltaisiin, ja siinä mielessä on ihan tervetullut avaus, että pääministeritasolla todetaan, että tällainen kielen opiskelu eri puolilla Suomea olisi tärkeää. Eli toivottavasti viette myös tätä asiaa sinne Venäjään päin eteenpäin esimerkiksi opiskelijavaihdon osalta.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen verran haluan todeta vastauspuheenvuorontyyppisesti tässä yhteydessä ed. Lapintielle, että varmasti hyvästä pyrkimyksestänne huolimatta tulkintanne kokoomuksen merkittävien toimijoiden puheenvuoroista on täysin metsässä. Se on totaalisesti virheellinen, se on pahansuopainen eikä perustu faktoille, ei sen enempää puolustusministeri Häkämiehen puhetta koskevalta osaltaan, jonka olen muuten sanasta sanaan lukenut. Epäilen, että ne, jotka moittivat, eivät ole sitä tehneet.

Toinen, johon tässä viitattiin, oli kesä, viitattiin ministeri Stubbiin ja ministeri Kataiseen. Kataisen viesti oli nimenomaan huolestuneisuus siitä, että niihin resursseihin nähden, joita Venäjällä on käytettävissään, sen kansantalous on käsittämättömän pieni. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mihin Venäjä suurvaltana luokitellaan. Sen vuoksi toivon, että tämä hyvä henki, johon ed. Lapintie viittasi, (Puhemies: Minuutti!) voitaisiin vääristelemättömänä toteuttaa myös tässä keskustelussa.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Tämä on hyvin mielenkiintoista, että kokoomuksen pitkäaikainen kansanedustaja Kanerva joutuu tässä selittelemään julkisuudessa olleita tietoja puolustusministeri Häkämiehen ja puolueen puheenjohtajan ja ulkoministerin sanomisista.

Kyllä se nyt vaan on aika outoa, että Suomen puolustusministeri valitsee foorumikseen USA:laisen tutkimuslaitoksen, jonne hän menee kertomaan, että Suomella on iso haaste, ja sitten hän mainitsee, että se on Venäjä, Venäjä, Venäjä. Siinä on sekä foorumi että tämän mandaatin käyttäjä, joka on puolustusministeri. Kyllä minä väitän, että en ole ainoa ihminen Suomessa, joka on ymmärtänyt tämän sellaiseksi, että kokoomuksen mielestä Venäjä on sotilaallinen uhka.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt kun keskustelemme tästä tulevaisuusvaliokunnan nostamasta uudesta skenaariosta — viime kaudella sain olla ed. Tennilän johtamassa työryhmässä, jossa tehtiin nimenomaan nämä kolme eri skenaariota, jotka poikkeavat hyvin eri tavalla tästä, jota olen myös saanut tulevaisuusvaliokunnan jäsenenä olla työstämässä — niin tämä on hyvin erityyppinen, hyvin eri lähtökohdiltaan oleva Sopimusten Venäjä, joka, niin kuin on tullut täällä jo puheenvuoroissa esiin, on nimenomaan myötäkarvaan mahdollisuuksien Venäjänä nähtävänä.

Tulevaisuusvaliokunnan tehtävänä on herättää keskustelua ja tuoda esiin vaihtoehtojen mahdollisuuksia, ja se on hyvä, että se on nyt tässä salissa ja päästään näistä asioista keskustelemaan. Siitä, mikä tulevaisuusvaliokunnan tehtävä jatkossa on, olen samaa mieltä, että sitä voidaan jatkossa miettiä, onko se herättää ja millä tavalla keskustelua seuraavalla hallituskaudella, mikä on Ulkopoliittisen instituutin rooli, ja mikä on tulevaisuusvaliokunnan rooli, jotta näitä töitä ei tehdä päällekkäin yhtä aikaa monessa paikassa.

Mutta Venäjä on meille tärkeä. Se on meille tärkeä naapuri, se on meille tärkeä monella eri sektorilla. Se ei ole pelkästään ulkopolitiikkaa, se koskee monia eri politiikan lohkoja. Vakaa Venäjä on meille äärimmäisen tärkeä. Miten me siihen pääsemme, miten me pystymme sitä edesauttamaan, että se myöskin hyödyttää sitten meitä monella eri tavalla, siitä on tulevaisuusvaliokunnan kannanotoissa nostettu monia eri kohtia esiin, joita voidaan sitten eri foorumeilla työstää eteenpäin.

Naapurin tuntemus on sellainen asia, joka meidän on otettava hyvin vakavasti, ei pelkästään kielellisesti, mutta myös harva suomalainen on edes käynyt Venäjällä, edes lähellä rajaa Karjalan alueella, saati sitten siellä koko laajalla Venäjällä. Se on hyvin erilainen, (Puhemies: 2 minuuttia!) hyvin monipuolinen. Tähän kehottaisin meitä myöskin lähtemään.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Byrokratia, korruptio, keskitys, Putin — tällaisia arvioita täällä raportin sivuilla vilahtelee samoin kuin tässä keskustelussakin. Minulle tulee pakosta mieleen sellainen tunne, että onkohan ihan tämmöinen naapurimaan arviointiin lähtökohtana ihan viisasta. Se on kuitenkin naapurimaa.

Edellisen vaalikauden Venäjä-raportin valmistelusta jäi nimittäin mieleen suurlähettiläs Heikki Talvitien neuvo, kun siellä myös yllyttiin hakemalla hakemaan niitä naapurimaan heikkouksia, joita varmasti piisaa. Talvitie tapasi sanoa aina, että antakaa niitten venäläisten olla semmoisia kuin ne ovat ja lähdetään siitä liikkeelle ja sitten haetaan sitä yhteistyötä, kyllä ne varmasti itse tietävät omat ongelmansa.

Tuntuisi siltä, että paras olisi panna peiliä nyt vähän tämän Suomi-neidon eteen tai katsoa itse toinen toistamme, mitäs ongelmia meillä on tässä Venäjä-yhteistyön lisäämisessä. Iso ongelma on, joka tässä raportissakin todetaan mutta sivuutetaan pelkällä maininnalla, ja se on se, että Suomessa opiskellaan erittäin vähän venäjän kieltä. Me menetämme tämän Venäjä-osaamisemme, josta olemme olleet ylpeitä, jota meillä on ollut. Mutta nyt se menee, jos tämä kehitys jatkuu.

Taisi olla ed. Laukkanen, joka totesi, että espanjaa opiskellaan Suomen kouluissa enemmän kuin venäjää. Tähänhän pitäisi meidän puuttua. Totta kai arviot pitää olla, mutta pitää nyt katsoa myöskin, mitä me itse voimme oikeasti tehdä, ja tämä venäjän kielen opiskelun vähäisyys on sellainen. Lapin Kansassa oli viikko sitten sellainen iso uutinen: Venäläisten turistien tulva Rovaniemelle valtaisa vuodenvaihteessa, myyjiä, jotka osaavat venäjää, ei löydy.

Kun me olemme tässä tilanteessa, niin kannattaisi katsella näitä asioita pikkuisen enemmän kuin tehdä semmoista syvää arviota naapurimaasta. Sitäkin pitää olla, mutta minä luulen, että painopisteen pitäisi olla, mitä tässä voidaan tehdä omalta osaltamme, mikä on meidän käsissämme. Venäjälle voidaan tietenkin esittää toiveita. Kaikkihan me toivomme, että se kehitys menee juuri siihen suuntaan, mitä varmasti kaikki täällä toivomme.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilän kritiikki on siinä mielessä aika erikoista, että nimittäin pääministeri Putin ja presidentti Medvedev ovat juuri julistaneet sen, että Venäjällä tarvitaan nyt modernisaatiota. Kun tämä on tullut niin vahvasti esille, niin me Suomessa tulevaisuusvaliokunnan työryhmässä mietimme, mikä olisi sitten Suomen mahdollisuus antaa tähän modernisaatiokeskusteluun, joka Venäjällä on nyt tuotu vahvasti esille, kun he haluavat pistää harmaan talouden kuriin, he haluavat kitkeä korruption, he haluavat monipuolistaa Venäjän taloutta.

Meillähän demokratia lepää hyvin vahvasti kansalaisyhteiskunnan perustalla, ja se oli yksi innoittaja tähän sopimusyhteiskuntaraporttiin, eli tarkastella Venäjällä puhuttua modernisaatiota, miten he sen hahmottavat, ja se, onko suomalaisella demokratialla jotain annettavaa, jotain, mitä Venäjällä voidaan sitten lainata ja muokata heidän omiin tarpeisiinsa, ja siihen nämä analyysit perustuvat.

Itse asiassa tässähän on ollut julkisuudessa jopa arvostelua siitä, että tämä tulevaisuusvaliokunnan raportti on aivan liian lempeä, että me emme uskallakaan käydä mitään kovin railakasta keskustelua naapuristamme. Kyllä tässä raportissa on pyritty lähtemään juuri siitä, että me emme ole neuvojia mutta me tarjoamme tämmöisiä mahdollisia näköaloja, ja pyritty myöskin siihen, että voisimme saada tämmöistä kansainvälistä tutkimusta Suomessa aikaiseksi ja osallistua siihen suureen Venäjä-keskusteluun tuomalla juuri tämän kansalaisyhteiskuntanäkökulman esille.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa rouva puhemies! Jos sallisitte, niin nostaisin esille kolme kokonaisuutta tästä keskustelusta.

Ensimmäinen on se, että ulkopolitiikan saralla tällä hetkellä Venäjän kanssa menee kaikilla mittareilla mitattuna erittäin hyvin. Reset-napin painallus on todellinen. Se on todellinen akselilla Yhdysvallat—Venäjä, Venäjä—Nato ja myös Venäjä—Euroopan unioni. Tässä on paljon hyviä uutisia: Naton ja Venäjän yhteistyö, Venäjän mahdollinen Wto-jäsenyys, EU—Venäjä-huippari 7.12. Tässä mennään koko ajan parempaan suuntaan. Kuten monessa puheenvuorossa todettiin, mitä lähemmäs länttä ja Eurooppaa Venäjä saadaan institutionaalisesti, sen parempi.

Toinen huomio liittyy kieliin, niihin kiinnitettiin tässä paljon huomiota. Aivan totta, Suomessa puhutaan aivan liian vähän venäjää. Venäjää äidinkielenään Suomessa puhui vuonna 1990 noin 4 000 ihmistä. Onneksi se on kasvanut maahanmuuton myötä siten, että vuonna 2010 meillä on 52 000 ihmistä, jotka puhuvat venäjää äidinkielenään. On hyvin mahdollista, että vuonna 2020 niitä on yhteensä 100 000. Tämä on meille ihan hurja voimavara. Minulla oli eilen mahdollisuus puhua meidän venäjänkieliselle vähemmistölle, FARO-organisaatiolle sen kymmenvuotisjuhlissa. Tämä on asia, jota meidän pitää edistää. Ihan koulun puolesta A-kielenä, ykkösenä, Suomessa ottaa noin 100 ihmistä venäjän, kakkosena ottaa noin 200 ja sitten kolmosena 1 000 eli luokilla 7 ja 8, ja tämä on totta kai liian myöhään.

Minä väittäisin, että meillä on myös osittain tietty tämmöinen venäjän kielen asenneongelma. Minä muistan, että kun minä olin nuori, niin silloin piti opiskella saksaa ja sitten yhtäkkiä 1990-luvulla, kun mentiin EU:hun, niin piti opiskella ranskaa. Se viesti, minkä minä haluaisin lähettää monelle suomalaiselle nuorelle tänä päivänä, on, että opiskelkaa venäjää, se on erittäin tärkeä kieli.

Viimeinen huomio, rouva puhemies, liittyy ed. Haaviston kysymykseen Venäjä-tutkimuksesta. Voi hyvin pitää paikkansa, että yksittäisiä tutkijoita näkyy Venäjä-tutkimusmarkkinoilla hiukkasen vähemmän. (Puhemies: 2 minuuttia!) Mutta tosiasia on se, että ulosannetusta ja julkaistusta Venäjä-tutkimuksesta maailmalla 4—5 prosenttia tulee Suomesta. Se on samaa luokkaa, mikä on Ranskalla ja Saksalla ja Britannialla. Siinä mielessä me olemme Venäjä-tutkimuksen suurmaa vielä toistaiseksi.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkoministerin analyysissä oli paljon juuri sitä, mitä minäkin toivoisin pohjaksi, kun lähdetään katsomaan. Parempaanhan kuitenkin on menossa se yhteistyö Euroopan sisällä ja Venäjän ja Euroopan toimijoiden välillä ja vielä Venäjän ja Yhdysvaltain välillä, ja se on se iso tausta.

Mutta se, mitä olisin odottanut siis pikkuisen enemmän, on suomalaisen osapuolen mahdollisuudet tehdä itse jotakin, joka edistäisi tätä yhteistyötä, esimerkiksi kielen opiskelun osalta. Kyllä siinä eräs keino voisi olla se, että valtion tuella saataisiin niitä ryhmiä, vaikka kuinka pieniä ryhmiä, siellä alakouluissa jo aikaan, jotka haluavat opiskella venäjää. Siellä ovat rajoitteet isot, pitää olla isot ryhmät ennen kuin päästään alkuun. Jos siellä alussa opetus myöhästyy, niin vaikea sitä on enää sitten loppupäässä saada aikaiseksi. Sinne pitäisi satsata siihen, että peruskouluissa pienetkin ryhmät pääsisivät kunnissa alkamaan, ja siinä ovat kuntien resurssit ongelma. Mutta sieltä voisi lähteä semmoinen todellinen Venäjän osaamisen varmistaminen, siitä olen huolissani, säilyykö se.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilälle sen verran, että toivon, että todellakin tutustutte tähän raporttiin, koska kun katsotaan tätä raporttia, esimerkiksi meidän kannanottojamme täällä alussa, niin täällähän on aivan selkeästi linjattu, että muun muassa venäjänkielisen väestön integrointi olisi Suomelle valtava voimavara. Meillä on tällä hetkellä Suomessa lähes 50 000 venäjänkielistä, ja heidän määränsä tulee moninkertaistumaan vuoteen 2030 mennessä. Että tämä on meille myöskin valtava resurssi.

Sen verran vielä tästä tulevaisuusvaliokunnan roolista, että esimerkiksi tämän raportin laadinnassa on ollut toistakymmentä alan asiantuntijaa ja tutkijaa meidän kanssamme mukana. Tässä on Ulkopoliittisen instituutin asiantuntemusta käytetty hyödyksi. Aleksanteri-instituutista tutkija Hanna Smith on ollut mukana tekemässä tätä tutkimusta meidän kanssamme.

Ja kyllä minä ihmettelen sitä, missä tätä yhteiskunnallista ja poliittista keskustelua pitäisi, ed. Koskinen, käydä, jos ei täällä istuntosalissa. Tämä on se paikka, missä me käymme yhteiskunnallista keskustelua merkittävistä, isoista asioista. Ja tässä tulevaisuusvaliokunnalla (Puhemies: Minuutti!) on selkeä rooli.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen tulevaisuusvaliokunnan jäsenenä, että tämä raportti on tehty. Venäjä on meille edelleen mahdollisuuksien maa, ja nimenomaan on tärkeää, että on myös pitkän tähtäimen raportteja. En minä pelkäisi näitä skenaarioita esittää, ja hyvä, että se raportti on myös realistinen.

Ministeri Väyrynen sanoi jossain vaiheessa, että kun ennen vanhaan oli helppo Neuvostoliitossa keskustella johdon kanssa, nyt on useita valtapooleja Venäjällä. Olisinkin oikeastaan kysynyt ulkoministeriltä, eikö näin ole, että vallankäyttäjiä on Venäjällä aika paljon ja myös alueellisia vallankäyttäjiä, ettei enää riitä, että pelkästään maan johdon kanssa keskustelee, vaan pitää myös pystyä keskustelemaan eri puolilla suurta Venäjän maata.

Se, että Venäjä on mahdollisesti Wto:n jäsen, helpottaa, mutta edelleen korostaisin sitä, kuinka tärkeää meille on tämä kahdenvälinen kauppa. Muistan itse nostalgialla, kun kymmeniä kertoja Neuvostoliitossa olin rakennusliikkeiden mukana, kuinka tärkeitä ne projektit olivat, Kostamus ja Astoria-hotelli. Muutama kuukausi Astoria-hotellin jälkeen meni sitten Neuvostoliitto pois. Eli haluaisin sitä peräänkuuluttaa, miten me saavutamme vielä tämän aseman tässä kahdenvälisessä kaupassa, mikä Suomella on.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilä, oletteko lukenut tämän Sopimusten Venäjä 2030 -raportin? (Tennilä: Olen minä lukenut!) Täällä ovat valiokunnan kannanotot, ja myöskin sitten siellä erilaisissa kirjoittajien teksteissä on nimenomaan erilaisia mahdollisuuksia ja nimenomaan positiivisella kannalla nähtyinä.

Se, mitä teimme viime vaalikaudella, oli kolme eri skenaariota, jotka nähtiin ihan toisesta näkökulmasta. Tässä tämä Venäjä nähdään mahdollisuutena ja myöskin ruoskitaan omaa itseämme, Suomea, siitä, että me emme ole tehneet kaikkea sitä, mitä meidän pitäisi. Meillä on venäjänkielinen väestö, joka pitää ottaa mukaan näihin mahdollisuuksiin. Meidän pitää itse opiskella enemmän venäjän kieltä. Niin kuin itse nostin tuossa esiin, meidän pitää myöskin käydä Venäjällä: nähdä, mitä kaikkea siellä on ja se, että Venäjä ei ole vain Moskova tai Pietari, vaan se on nimenomaan laaja maa. Siellä on hyvin erilaisia tilanteita ja toimintoja.

Samoin meidän pitää olla yhteistyössä ja rakentaa niitä yhteistyökuvioita monella eri sektorilla. Näissä valiokunnan kannanotoissa on nostettu nyt esiin arktinen yhteistyö, lähiyhteistyö sekä ympäristösektorilla että kaikilla muillakin sektoreilla (Puhemies: Minuutti!) ja kaikkia monia muitakin mahdollisuuksia.

Toinen varapuhemies:

Vielä vastauspuheenvuorot edustajille Lipponen ja Yrttiaho, ja jos sen jälkeen mennään puhujalistan mukaan, ehditään suunnilleen pitää ne puheenvuorot, jotka on varattu.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä ed. Tennilälle huomauttaa. Eli tässä on todellakin lähdetty mahdollisuuksista, yhteistyömahdollisuuksista, ja on lähdetty patistamaan Suomea, että ollaan aktiivisia tällä arktisella alueella, tehdään lähialueyhteistyötä, suojellaan yhdessä Itämerta ja luodaan tätä yhteistyön politiikkaa talouden alalla. Se tarjoaa meille suuria mahdollisuuksia.

Toinen näkökulmani on ollut juuri herätellä suomalaisia miettimään sitä, mistä tämä tietty Venäjä-pelko juontuu, ja sitä, että Venäjäkin on muuttunut paljon niistä Neuvostoliiton ajoista. Täällä on artikkeli, jossa toimittaja kertoo juuri siitä, että hyvin monella ihmisellä se mielikuva Venäjästä juontuu niistä Neuvostoliiton vuosista. Tässä täytyy tehdä paljon työtä, jotta saadaan semmoinen realistinen kuva ja pystytään rakentamaan sitä hyvää naapuruutta näille moderneille asioille.

Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Salolaiselle: Ihmettelitte, miksi Venäjä haluaa panostaa kahdenväliseen yhteistyöhön. Ei kai se ole Venäjän vika tai syy, että EU:lla ei ole yhteistä Venäjä-politiikkaa? EU:n uusissa jäsenmaissa asenne Venäjää kohtaan on varsin epäluuloinen ja sairaalloisen vihamielinen. Siksi EU:n suuret jäsenmaat haluavat hoitaa itse Venäjä-yhteistyönsä. Miksi Saksa tai Ranska vahingoittaisi omia intressejään ottamalla EU:n uusien jäsenmaiden asennevammat ja rasitteet?

Juuri tästä syystä meillä pitäisi olla oma Venäjä-politiikka: ohjelmallinen, kahdenvälinen Venäjä-politiikka. Tämän raportin osalta sanon sen, että olisin toivonut, että enemmän tämä arvio tässä raportissa näkyisi.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt varmaan joku väärinkäsitys. Euroopan unionilla on yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, myöskin yhteinen kauppapolitiikka. Se tarkoittaa sitä, että sitä ei pidä unohtaa, vaan silloin, kun tehdään näitä ison luokan ratkaisuja, Euroopan unionin pitää olla yhteisöllinen ja harjoittaa yhteistä kauppapolitiikkaa ja yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa niin pitkälle kuin mahdollista.

Siinä juuri halusinkin evästää hallitusta, että täytyy olla tarkkana siinä, mitkä asiat kuuluvat tavallaan yhteisöllisyyden piiriin ja mitkä ovat bilateraalisia. En missään tapauksessa vähättele bilateraalisia, kahdenvälisiä, suhteita. Ne ovat äärettömän välttämättömiä ja tärkeitä myöskin, mutta on tärkeätä juuri pitää huoli siitä, että tiedetään, missä nämä rajat kulkevat, ja että tämä kokonaisuus on selvä.

Sitten minua hieman ärsyttää tässä koko keskustelussa se, että tässä ikään kuin olisivat nyt Venäjän ystävät ja Venäjän ei-ystävät. Eihän tässä siitä ole kysymys. Me olemme kaikki Venäjän ystäviä. Joka ikinen täällä on Venäjän ystävä, (Puhemies: Minuutti!) ja toivomme Venäjälle kaikkea hyvää ja parasta, että se modernisoituisi, että siitä tulisi normaali kauppapoliittinen kumppani, mitä se tällä hetkellä ei ole, koska siellä on tiettyjä puutteita. Tämä on äärettömän tärkeätä huomata, että kaikki toivomme Venäjälle mitä parasta menestystä.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Salolaisen puheenvuorosta on oikeastaan hyvä jatkaa. Tämä on juuri ollut tämän raportin tarkoitus, että me myöskin opiskelemme ja otamme selvää asioista, siitä, että kun esimerkiksi puhutaan venäläisestä oikeusjärjestelmästä ja siitä, millä tavalla siellä noudatetaan lainsäädäntöä, niin se on heidän tapansa toimia. Ei kyse ole siitä, että me lähdemme kritisoimaan näitä asioita vaan että me tutkimme, millä tavalla siellä toimitaan. Omassa puheenvuorossani totesin, että pääministeri Putin on itse arvostellut maansa oikeuslaitosta ja käyttänyt puheenvuoron siitä, että siellä on eräänlainen lain diktatuuri, koska siellä esimerkiksi olisi mahdollista valamiesjärjestelmässä käsitellä asioita mutta kaikki eivät mene sen järjestelmän kautta.

Pääministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Tässä käydään hyvin asiantuntevaa ja tasokasta Venäjä-keskustelua, ja kiitos siitä. Mutta ehkä muutamaan asiaan haluaisin kommentoida.

Ensinnäkin olen monen edustajan kanssa samaa mieltä tästä Venäjä-osaamisesta, ja siihen on kiinnitetty huomiota myöskin hallituksen Venäjä-toimintaohjelmassa. Meidän pitää pystyä parempaan. Tämä ei koske pelkästään tutkimusta vaan myöskin kieliosaamista.

Toinen teema, joka täällä nousi vahvasti esiin, olivat nämä ennakkoluulot, joita löytyy sekä tavallisilta ihmisiltä — mihinkä viittasin aikaisemmassakin puheenvuorossa ja mikä näkyy tuossa raportissa — että myöskin vielä yrityksillä. Erityisesti meillä on yrityksille paremmat toimintaedellytykset Pietarin alueella, sellainen toimintaympäristö, joka on vähän lähempänä tätä meidän toimintaympäristöämme. Siellä tilanne on muuta Venäjää huomattavasti kehittyneempi, mutta tämän Wto-jäsenyyden myötä toki voidaan odottaa, että koko Venäjän alueella tilanne paranee. Tietenkin meidän pitää sitten pystyä myöskin näille pk-yrityksille valtiovallan tukitoimenpiteillä ja apuna olemisella tarjoamaan niitä mahdollisuuksia.

Mitä sitten tulee kansalaisten kanssakäymiseen, niin uskon, että tällaisella tavallisella kansalaisten kanssakäymisellä ja ihan pelkällä turismillakin on merkitystä siihen, mitenkä Venäjään suhtaudutaan. Tällaiset edistysaskeleet kuin tuon nopean Allegro-junan liikennöinti, joka alkaa sunnuntaina, myös varmasti osaltaan lisäävät sitä turismia täältä Venäjälle ja Pietariin ja osaltaan poistavat sitten sitä tavallisten ihmisten mielissä olevaa mielikuvaa Venäjän osalta.

Sitten tästä modernisaatio-prosessista, johonka myös tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä ja raportissa aivan oikein kiinnitetään huomiota. Kyllä se keskeinen kysymys, joka meidänkin pitää asettaa, on se, miten pystytään Venäjää tässä prosessissa tukemaan, ja huomenna nämä asiat ovat varmasti keskeisesti esillä myöskin pääministeri Putinin kanssa.

Ed. Yrttiahon kanssa olen hieman eri mieltä siitä, mikä se tilanne tällä hetkellä EU-jäsenmaiden kohdalla on. Se ei ole enää näin huono suhteessa Venäjään, (Puhemies: 2 minuuttia!) että suhteet olisivat näin kärjistyneitä. Toki eroavaisuuksia on, mutta voi sanoa, että Venäjä-suhteissa on otettu myönteisiä askeleita myöskin näiden uusien EU-jäsenmaiden osalta.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa rouva puhemies! Ensimmäinen huomio: Venäjä-politiikassa minä uskon, että meillä kaikilla EU:ssa, ja varsinkin meillä Suomessa, on kolme konkreettista tavoitetta. Ensimmäinen on viisumivapaus tietyin ehdoin, koska se madaltaa rajoja. Toinen tavoite on kauppa, ja nimenomaan vapaa kauppa ja Pca-sopimus, jossa Wto-jäsenyys on hyvä askel eteenpäin. Kolmas on se, että me sidomme Venäjän institutionaalisesti mahdollisimman lähelle Eurooppaa, oli sitten kyse Nato—Venäjä-neuvostosta tai EU:sta tai muutoin.

Ei ole kyse siitä, että hoidetaan asioita joko kahdenvälisesti tai sitten multilateraalisesti. Molempia tehdään. On isoja asioita, jotka hoituvat parhaiten EU:n tasolla. Wto-jäsenyys ja siitä seurannaisena ehkä puutullit ovat tästä esimerkki. Sitten on pienempiä asioita, jotka hoituvat paremmin bilateraalisesti, kuten esimerkiksi Saimaan kanavan vuokra tai Inarin lohet. Koko ajan näitä diilejä tehdään naapurin kanssa. Molemmilla on pelattavaa.

Juuri niin kuin pääministeri totesi ed. Yrttiaholle, on oikeastaan vanhanaikaista ajatella, että EU:n sisällä on edelleen niin sanottuja uusia jäsenmaita, jotka olisivat jollain tavalla Venäjä-vastaisia. Otetaan esimerkki. Presidentti Medvedev vieraili eilen ja toissapäivänä Puolassa, ensimmäinen valtiovierailu kahdeksaan vuoteen, mukana kuusi ministeriä. Suhteet toimivat erittäin hyvin ja menevät oikeaan suuntaan.

Viimeisenä huomiona, arvoisa rouva puhemies, on se, että minun mielestäni meidän pitää myös voida keskustella Venäjästä Suomessa vuonna 2010 täysin avoimesti. Se tarkoittaa sitä, että jos nähdään ongelmakohtia, jotka voivat liittyä demokratiaan tai ihmisoikeuksiin, niihin voidaan puuttua. Jos Venäjän talous on 2—3 prosenttia maailmanpolitiikan taloudesta eli hiukkasen isompi kuin Hollannin, hiukkasen pienempi kuin Espanjan, niin se pitää voida sanoa ulos ilman, että sitä käytetään sitten ikään kuin eräänlaisena lyömäaseena tai voivotellaan, juuri niin kuin ed. Kanerva totesi. Ja silloin, kun menee hyvin, pitää voida sanoa se ulos.

Minä uskon vahvasti siihen, että tällä hetkellä reset-napin painallus (Puhemies: 2 minuuttia!) Venäjän kanssa on todellinen, mutta meidän on myös oltava tämän kehityksen suhteen samaan aikaan varovaisia ja realistisia.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Minusta on turha käydä keskustelua siitä, voiko tässä salissa keskustella Venäjä-asioista ja voidaanko sitä käydä tämän raportin pohjalta. Ilman muuta voidaan, ja paikka on ehdottomasti oikea. Venäjä on Suomelle suuri mahdollisuus, ja erityisesti se on sitä pohjoisessa, josta itse tätä asiaa tähyän. Meiltä on rajalle matkaa 40 kilometriä, ja tuo käytännön elämä venäläisten kanssa näkyy jokapäiväisessä arkielämässä. Siellä lentokenttä on täynnä venäläisiä matkustajia, parkkipaikka täynnä autoja, kaupan palveluita käytetään, eli tässä mielessä tuo yhteistyö on jokapäiväistä ja se on erittäin vilkastuvaa, mikä on hyvin positiivinen asia.

Pohjoisen näkökulmasta tietysti myös nuo mittavat luonnonvarahankkeet aiheuttavat voimakkaan investointibuumin tulevan kymmenen vuoden aikana. Murmanskin alueelle on arvioitu investointeja Lapin kauppakamarin mukaan 2010-luvulla yli 60 miljardin euron edestä, mikä tietysti välittömästi vaikuttaa siihen, että suomalaisten läsnäoloa sillä alueella tulee kaikin tavoin edistää. Niinpä Murmanskin konsulipisteen luokituksen nostaminen pääkonsulaatiksi on erittäin positiivinen asia Suomelta. Siitä kiitokset.

Yhtä lailla tietysti monikertaviisumien käyttö ja täällä ulkoministerin esille nostama viisumivapaus, sen edistäminen, ovat tärkeitä asioita. Olisinkin kysynyt ulkoministeriltä, missä aikataulussa viisumivapausasia EU:n osalta etenee. Siitä ei ehkä tarkkaa vuosilukua voi antaa, [Peruskorjauksen aiheuttamaa räjäytyksen jyrinää] mutta tässä hengessä jos ulkoministeri voi tykkien jyskyessä antaa vastauksen, niin se olisi positiivista.

Lisäksi olisin kysynyt, kun Murmanskin konsulipisteen osalta tämä luokituksen nosto aiheuttaa myös tarpeita uusien tilojen etsimiselle, löytämiselle, onko tämän suhteen ulkoministerillä näkemystä, mitenkä asiassa tullaan etenemään.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen ollut Neuvostoliiton aikana jo toimistolla Pietarissa, sen jälkeen Venäjän aikana lähes 20 vuotta.

Venäjä on Suomen suurin kauppapoliittinen mahdollisuus, jos sitä vertaa Yhdysvaltojen markkinoihin tai Euroopan unionin markkinoihin pk-sektorin kannalta. Venäjällä logistiikan hoitaminen on yksinkertaista. Suomesta löytyy tällä hetkellä suuri määrä sellaisia henkilöitä, jotka ovat tänne kotiutuneet ja puhuvat äidinkielenään venäjää ja ennen kaikkea tuntevat Venäjän olosuhteet. Se, että Suomessa on lievää karsastusta tähän mahdollisuuteen, toivon mukaan tämän raportin myötä häviää.

Mutta valtiovallan intressissä olisi tukea monia yksinkertaisia asioita, ei välttämättä sitä, että venäjän kieltä opetettaisiin pakollisena tai vapaaehtoisena kielenä. Sen sijaan voisin sanoa omalta kohdaltani, että sen jälkeen, kun opettelin venäjän kirjaimet ja opin lukemaan kadunnimiä, opin myös vähitellen lukemaan sanomalehteä. Tämän alkeiskielitaidon eli kirjaimien opetteleminen auttaisi aika lailla.

Samoin sitten näiden eri elinkeinoelämän järjestöjen motivaatiota pitäisi tukea, että ne antaisivat pienille yrityksille mahdollisuuksia kehittää Venäjän—kauppaa. Venäjä on ylivoimaisesti helpoin markkina-alue, jolla Suomella suhteessa ottaen on eniten saavutettavaa, ja suurin osa suomalaisista tuotteista on myös Venäjällä kilpailukykyisiä. Suomea valtiona tai ihmisinä ei pidetä negatiivisina vaan positiivisina lähtökohtaisesti. Venäjä on Suomen suurin kauppapoliittinen mahdollisuus.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta meidän on hyvä enemmän kilpailla sen suhteen, mitä teemme tämän Venäjän ja Suomen yhteistyön kehittämiseksi. Tämän eduskunnan aikana Suomen eduskunnan talousvaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan delegaatio on muun muassa osallistunut Suomi-päiville Jekaterinburgiin, noin 170 yrittäjää ja muuta merkittävää henkilöä Suomesta, yksi lentokoneellinen, samaten Rostovissa Suomi-päiville. Näin on pyritty edistämään tätä molemminpuolista tietoutta ja myös sitten venäläisten mahdollisuutta osallistua hallinnollisella tasolla näihin asioihin sillä tavoin kuin bisnes edellyttää. Samaten yhtenä esimerkkinä Lahden alueen kehittämiskeskus Lakes kaksi viikkoa sitten Pietarissa Suomi-talossa yhdessä ulkoministeriön kanssa julkisti projektin, jossa niin Lahden seutua kuin Suomeakin tehdään tunnetuksi, ja sen markkinoijana oli tunnetuin suomalainen Venäjällä, Ville Haapasalo. Tätä kautta koetetaan päästä venäläisten sisälle myös koteihin ja muualle sen takia, että Suomi on 5 miljoonan kansana 140 miljoonan asukkaan Venäjällä kuitenkin aika pieni tekijä.

Täällä on tuotu esille, ihan oikein, kauppaa, energiaa, kulttuuria, luovia aloja ja esimerkiksi matkailua, mutta mikä on Suomen matkailun palvelutaso — täällä tuotiin kielitaito ja muu esille — mikä on hotellitilanne ja muu? Venäläiset ovat suhteellisen vaativia. Meillä on harvoja paikkakuntia Suomessa, jotka pystyvät tarjoamaan heille sellaista palvelutasoa kuin he käytännössä edellyttävät. Samoin ovat sitten nämä yhteistyöt.

Ihan lopuksi olisin tuonut esille tämän sopimisen, esimerkiksi lapsikaappaussopimuksen, joka on Haagin sopimus. Meillähän on Ruotsin kanssa kaikenlaisia sopimuksia, meillä on esimerkiksi perheoikeudessa monia sopimuksia sen suhteen, miten lasten oikeudet tulevat turvatuiksi avioliiton erotilanteissa, ja aivan samalla tavoin minusta pitäisi venäläisten kanssa edetä (Puhemies: 2 minuuttia!) sen takia, että sielläkin on avioliittoja ja sielläkin on lapsia, ja katsoa, mikä on lapsen etu.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Venäjähän on valtava maa ja joka tapauksessa maailmanmahti, vaikka sen väkiluku on noin puolet Amerikan Yhdysvaltojen väkiluvusta ja kansantalous on noin seitsemäsosa USA:n vastaavasta kansantaloudesta ja sotilasbudjetti lienee samassa määrin. Mutta toisen sanonnan mukaan Venäjä on silti ollut rikkauksien tuoja ja samalla ongelmien luoja. Siellä on paljon luonnonvaroja. Kulkuyhteydet kuitenkin tekevät monet asiat hankaliksi, ja ilmasto-olosuhteet ovat vaikeat. Toisaalta yksi asia, mikä pitäisi kanssa muistaa, on, että erään sanonnan mukaan on niin, että isoilla mailla ei koskaan ole ystäviä, niillä on vaan intressejä.

Minusta koko tämän valtavan Venäjän perusasenne piilee siinä, että pitäisi ensinnäkin ymmärtää, pitäisi tietää koko sen vanha historia ja se pitäisi muistaa ja sopeuttaa sitten tähän aikaan, missä me nyt elämme, vaikkapa se, että Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Venäjästä piti tulla demokratia, sinne siis piti tuoda demokratia, sinne piti tuoda markkinatalous. Onko näin ollenkaan todellisuudessa tapahtunut? Sitä voi tarkastella joko heidän tai meidän silmälasien kautta. Miten Baltian maiden kohtalo nivoutui tähän? Mitä mahdollisuuksia heille tuli, ja mitä uhkia siellä edelleen on? Minusta näitä kaikkia pitäisi muistaa, samaten se, että suurin epävarmuustekijä on Kaukasuksen alueella eikä varmasti meidän ja Venäjän välisellä rajalla. Energia on Venäjän suuri mahdollisuus.

Näistä suomalaisista mahdollisuuksista tähän loppuun sanoisin vielä sen, että kielitaidosta on täällä puhuttu, ja aivan oikein. Nyt jos meillä on noin 50 000 venäläistä tässä maassa, niin minua kummastuttaa se, että pitkän venäjän viime keväänä kirjoitti kai noin 150 ylioppilasta. Kaikki olivat syntyperäisiä venäläisiä, eli joukossa ei ollut juuri ketään suomalaista, että kyllä siinä on tosi iso kenttä, jos sitä halutaan saada muuttumaan niin kuin pitäisi. Ja mitenkä esimerkiksi (Puhemies: 2 minuuttia!) arktisen alueen yhteistyö saadaan toteutumaan? Tosi iso haaste: lähiyhteistyö ja Itämeri ja EU. Paljon on tehtävää, mutta vanhat pitää muistaa.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että tulevaisuusvaliokunta on pitänyt jo kahdeksan vuotta agendalla tätä Venäjää kahdella eri raportilla. Kiitokset vielä ed. Lipposelle tästä työstä. Se, että presidentti Medvedev on nimittänyt kolme sektoria tärkeiksi, energiatehokkuuden, avaruusteknologian, tieto- ja viestintätekniikan ja terveydenhuollon teknologian, niin siinähän Suomella olisi todellakin mahdollisuus alihankkijana.

Se, mitä ed. Lehti puhui tuosta pk-sektorista, on erittäin tärkeä näkökulma aivan samalla tavalla, kun kysyin tuossa ulkoministeriltä sitä, että Venäjällähän on erilaisia alueita ja erilaisia vallankäyttäjiä, ei ole enää yhtä kohtaa, missä voidaan neuvotella, niin meilläkin alueilta suoraan pitäisi olla elinkeinoelämän mahdollisuus mennä sinne. Muun muassa Tampereellakin on edustus Pietarissa, ja nämä ovat tärkeitä kontakteja. Kysyisinkin, miten valtiovalta myös voisi omalta osaltaan edistää tätä, aivan samalla tavalla tämä pohjoinen ulottuvuus. Jos pohjoinen kaivosyhtiö Ruotsissa päättää siirtää malmin Narvikin kautta kuljetettavaksi, niin se ei ole sattuma, vaan siellä ihan oikeasti uskotaan, että voidaan viedä paitsi etelän kautta myös mahdollisesti sitä Koillisväylää pitkin. Onko suomalaisilla mahdollisuus muun muassa jäänmurtajatuottamiseen tai johonkin muuhun vastaavaan yhteistyöhön?

Mutta sen vielä sanoisin lopuksi, että totta kai meillä on ennakkoluuloja. Liikennehän meiltä ulosmitattiin, koko rekkaliikenne tavallaan, ja se, että tänne tullaan polkemaan hintoja ja vielä sellaisilla ehdoilla, että kuskit eivät suurin piirtein saa edes palkkojansa sieltä firmoista, on erittäin ikävää. Tässä mielessä tietysti pitäisi olla rehti peli, että tämä logistiikka toimisi myös niin, että myös suomalaisilla yrittäjillä ja rekkaliikenteellä olisi mahdollisuus pärjätä.

Lopuksi vielä sen verran sanoisin tästä itse raportista, että minusta oli tärkeää, että tässä on myös näitä realistisia asioita, jotka me tiesimme jo Neuvostoliiton aikana. Oli tosiaan ilo tehdä yhteistyötä. Muun muassa silloinen kauppa- ja teollisuusministeri Suominen oli Astoria-hotellia nostamassa harjaan, ja iloisissa merkeissä mentiin, mutta kaikki tiesivät, millaista on käydä kauppaa Venäjän kanssa (Puhemies: 2 minuuttia!) Se oli vaativaa. Nyt Venäjä on vielä vaativampi, koska ei ole enää yhtä neuvottelukumppania.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Venäjällä puhutaan presidentti Medvedevin johdolla hyvin mielellään modernisaatiosta. On siis erinomaisen suuri tarve tulla maapallon viidenneksi suurimmaksi toimijaksi taloudellisilla mittareilla mitattuna. Tässä pyrkimyksessä on tietysti oltava jotakin semmoista historiallisesti mainiota, joka on turvallista ja jolla ei ärsytä ketään liiemmälti. Palautan mieliin sen, millä tavalla tämä etsintä on tapahtunut. Taustaksi todettakoon, kun täällä tämä sanotaan, että minun isäni on käynyt koulunsa Pietarissa ja vaimo on venäjän kielen opettaja ja pojista yksi on opiskellut ylipitkän venäjän ja itse olen Tiedeakatemian yhteistyössä ollut 11 vuotta.

Merkittävä tapahtuma Venäjän kannalta löytyy vuodelta 1815 Wienistä. Siellä pidetyssä kongressissa valtioiden suhteiden perustaksi hyväksyttiin suvereeni tasa-arvo, mutta siinä sivussa suurvallan erityisasemasta tuli yleisesti hyväksytty käytäntö. Kongressin jälkeinen järjestys tunnetaan poliittisessa historiassa Euroopan konserttina. Sen ajatuksena oli viiden suurvallan keskinäinen yhteistyö ja konsultaatio kansainvälisissä asioissa. Nämä viisi valtiota olivat tuohon aikaan Englanti, Ranska, Preussi, Itävalta ja Venäjä — siis myös Venäjä, ja tämä saa Venäjän nykyjohdon haikailemaan kaukaisen historian perään. Syy nähdään siinä, ettei Venäjä halua nyt suvereenina demokratiansa tulevan haastetuksi ulkopuolelta, mitä esimerkiksi Etyjin vaatimukset kansalaisten oikeuksista ja vaalien kriittisestä valvonnasta ovat osaksi merkinneet. Konserttiin voi omien ajatustensa pohjaksi vedota tulematta välittömästi haastetuksi ajatuksistaan, puheistaan ja/tai kirjoituksistaan. Sotilaallisiin näkökohtiin vetoaminen tulkittaisiin kärkkäästi joko isotteluksi tai uhkailuksi, ja sama koskee talouteen liittyviä näkökohtia. Näin ollaan turvallisesti oikeilla vesillä.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on paljastanut yhden asian: On olemassa vanha kaarti ja sitten se toinen kaarti, joka suhtautuu Venäjään ihan normaalisti. Tämä vanha kaarti, suomettumisen ajan elänyt sukupolvi, suhtautuu Venäjään edelleenkin pelonsekaisin tuntein ja katsoo, että jokainen puheenvuoro, jossa tuodaan esille Venäjän ongelmia, on arvostelua Venäjää kohtaan, ja sitä ei sallita. Tämä toinen puoli sitten taas on sitä mieltä, että suhteita voidaan kehittää ihan normaalisti, samalla tavalla kuin minkä muun maan kanssa tahansa. Se tietenkin edellyttää, että jotta ne suhteet olisivat oikeat ja voitaisiin kehittää niin kauppa- kuin muitakin suhteita, niin täytyy edellyttää, että myös Venäjä muuttuu. Ja Venäjä muuttuu vain, jos sen oikeusjärjestys muuttuu ja sen ihmisoikeuspolitiikka muuttuu, jos sen suhtautuminen muihin valtioihin muuttuu, jos se muuttaa omaa käyttäytymistään.

Minusta oli hirvittävän traagista katsoa, kun Venäjän lapsiasiavaltuutettu tuli tänne Suomeen möykkäämään. Sillä tavalla ei kyllä suhteita, luottamuksellisia ystävyyssuhteita, rakenneta. Kyllä jokaisella maalla on omat lait, ja niitä täytyy myös naapurimaiden kunnioittaa, olipa kysymys sitten venäläisestä tänne muuttaneesta lapsesta tai ei. Tämä oli sellainen asia, joka herätti ainakin minut ihmettelemään, mitä siellä Venäjällä oikein on tapahtumassa.

Toinen asia, mitä ihmettelen, on se, että kukaan ei ole puuttunut siihen, että Venäjä on laittamassa Iskander-ohjuksia hyvin lähelle Suomen rajaa sillä tavalla, että laitetaan suuremmat ohjukset, niin että ne lentävät Ouluun saakka, eivät pelkästään enää Helsinkiin. Tämä on sellainen ongelma, joka tietenkin täytyisi minun mielestäni (Puhemies: 2 minuuttia!) meillä ulkopoliittisen johdon huomata.

Toinen, mikä täytyy huomata, on se, että Venäjä (Puhemies: 2 minuuttia on täysi!) Euroopan neuvostossa on jatkuvasti sellainen maa, joka kaikkein eniten loukkaa toimittajien oikeuksia, tappaa toimittajia ja sananvapautta.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Todellakin tämä nyt esitelty eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportti on sillä tavalla erinomainen, että se katsoo Venäjää mahdollisuuksien kannalta, ja se on se meille oikea suhtautumistapa. Se ei estä puhumista ongelmista ja ei estä puuttumista erityisesti ihmisoikeusloukkauksiin, jos niitä esiintyy. Niistä pitää puhua avoimesti.

Mutta samalla on hyvin tärkeää, että meillä ei tule tämmöistä jälkisuomettuneen kauden myöhäisrekyyliä, jossa ryhdytään urheilemaan sillä, kuka sanoo rumimman sanan Venäjästä, niin että se on kaikkein kovin kaveri. Tässä joudun toteamaan, että ed. Lapintie ei ollut aivan väärässä, kun hän kiinnitti huomiota näihin eräisiin kokoomusministereiden puheisiin. Kyllä niissä on ollut tällaista neulanpistopolitiikkaa, jossa on käyty ikään kuin vähän urheilemassa sillä, mitä pikkuisen semmoista ylimääräistä ilkeyttä voisi — huom.: ministerinä — sanoa, että tulisi noteerattua tällä rintamalla. (Ed. Ukkola: Suomettunut, suomettunut!) — Suomettumista on se, ettei osata puhua asioista niiden oikeilla nimillä silloin kun on ongelmia, mutta ei tarkoituksena ole myöskään toisten loukkaaminen eikä tämmöinen neulanpistopolitiikka, jolla pitää urheilla sillä, miten saisi eniten huomiota.

Tähän liittyy myös — ja sanon sen nyt tässä yhteydessä avoimesti — se, että en pitänyt kauhean onnistuneena aikoinaan enkä pidä vieläkään ulkoministeri Stubbin Georgia-puhetta Suomen suurlähettiläille, koska se lähti siitä ajatuksesta, että me rupeamme ikään kuin tämmöistä patoamispolitiikkaa tekemään, nähtiin nämä Georgian tapahtumat maailmanhistorian mittavimpana kysymyksenä. Kun Yhdysvallat painoi reset-nappia, niin onneksi me olimme oikeassa joukossa, niin että me voimme lähteä tähän uuteen yhteistyön politiikkaan, jota ministeri Stubb tässä hyvin esitteli.

Mutta täytyy nähdä niin, että meidän etumme on, että Venäjä kehittyy — suuria mahdollisuuksia ovat arktinen yhteistyö, Pietari — ja meidän pitää olla tässä kehityksessä mukana. Sitten kun on ongelmia, puhutaan niistä ja ollaan vaikka kovana. Esimerkiksi puutulliasiassa olisin toivonut hallitukselta kovempaa politiikkaa, mutta en täällä terminologisen urheilun puolella, jota eräät harrastavat.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että Venäjä-suhteista käydään avointa ja aktiivista keskustelua. Historiallisista rasitteista huolimatta meillä on suuret mahdollisuudet taloudellisen ja kulttuurillisen yhteistyön kehittämisessä maiden välillä. Maa on itsellenikin hyvin tuttu, kaksi mummolaa on rajan takana, ja kotipaikalta on 8 kilometriä sinne pilkotukselle, niin että ihan säännöllisesti olen siellä käynyt.

Ihan tuosta oman maakunnan, Pohjois-Pohjanmaan, näkökulmasta pari kolme konkreettista asiaa, jotka nyt vilahtelevat tuossa keskustelussa.

Logistiikkaan liittyvät kysymykset ovat tärkeitä, ja siellä on paljon kehitettävää niin maantieyhteyksissä, rautatieyhteyksissä kuin lentoliikenteessäkin. Myöskin naapurin osalta tarvitaan panostuksia sinne teiden kehittämiseen. Ei se täältä Suomen puolelta tule hoidettua. Ratayhteyksiä pitää myöskin parantaa. Viimeksi pari päivää sitten tuli toivomus, että Pietarin ja Oulun välille saataisiin lentoyhteys, että voitaisiin ihan säännöllisesti toimia. Pietarissa on isot väestömäärät, ja Oululla olisi tarjota mahdollisuuksia yhteistyöhön. Työsarkaa riittää.

Kielitaito on tässä ollut hyvin esillä. Pikkuisen yllättää meidän jäykkyytemme ja joustamattomuutemme perusopetuksessa, että eikö voida rajan pinnassa niitä kokeiluja jonkin verran viedä eteenpäin ja myöskin sitten muusta venäjän opetuksesta ja sen tarjonnasta huolehtia. Myöskin rajan toisella puolella suomen kielen opetuksella varmaan on ihan samanlainen rooli.

Täällä on ollut viisumivapaa vyöhyke esillä. Meilläkin on Oulangan ja Paanajärven puistojen alueelle tämmöistä suunniteltu, ja se kyllä moninkertaistaisi varmaankin matkailijamäärät siellä seudulla (Puhemies: 2 minuuttia!) ja antaisi ulottuvuutta. Muuten joulukuun ja tammikuun välillä Kuusamon seudulla puolet matkailijoista on venäläisiä. Se on iso virta.

Ilkka Kanerva /kok:

Herra puhemies! Neljä asiaa lyhyesti.

Ensin siitä, että olin vähän pettynyt ed. Heinäluoman puheenvuoroon, sillä tietyt terminologiat Suomen ja Neuvostoliiton, Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa kuuluvat tiettyihin tapahtumiin. Ei noottikriisiä voi käyttää tämän päivän kuvauksena, yhtä vähän kuin neulanpistopolitiikkaa voi käyttää tämän päivän tilanteisiin. Se on ihan perusteetonta, ed. Heinäluoma, ja te hyvin tiedätte sen, eikä kannata ryhtyä tässä sellaisiin maalarimestarin hommiin, joihin meistä kummastakaan ei ole.

Toinen asia lyhyesti on se, herra puhemies, että aika ajoin on ollut tietysti vaikea asennoitua Suomessa suhteessa Venäjään isossa kuvassa katsottuna. Se on suomalainen ongelma läpi 1900-luvun traumaattistenkin vaiheitten, ja sen jälkeisistä vaiheista tiedämme hyvin paljon. Se on johtanut ylilyönteihin suomalaisessa politiikassa, niin kuin myöskin hyvin tiedämme. Nyt eletään suhtkoht luontevaa aikaa Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa, ja pitäisi olla tästä aika tyytyväinen. Se Venäjän pelko, johon täällä viitataan: Kieltämättä on olemassa semmoista asennoitumista, jossa mennään vähän jarrut päällä peläten varmasti heijastumia joistakin lähihistorian vaiheista. Tulevatko ne lähihistoriasta, en tiedä.

Kolmas asia lyhyesti, puhemies, on se, että valtio pistää kymmeniä miljoonia euroja telakkateollisuuden tukemiseen perustelluista syistä. Erittäin järkevää olisi saada suomalainen telakkateollisuus ja siellä oleva poikkeuksellisen korkea teknologinen osaaminen toimimaan niin, että se hyödyntäisi niitä mahdollisuuksia, joita Koillisväylän avautuminen tai hyödyntämättömien luonnonvarojen käyttöönotto Pohjoisella jäämerellä tulevat merkitsemään. Siitä varmaan tuonnempana.

Neljäs asia lyhyesti on se, että suurin määrittelemätön kysymys on se, mitä tekee Suomi tilanteessa, jossa maailmanpolitiikan voimankäytössä selkeästi on muodostumassa tilanne, jossa Venäjä toimii suhteessa Natoon (Puhemies: 2 minuuttia!) Nato—Venäjä-neuvoston kautta, jonka jäsen Suomi ei ole mutta jonka päätökset mitä olennaisimmalla tavalla koskevat Suomen kansallisia etuja.

Elisabeth Nauclér /r:

Värderade talman! För det första vill jag gratulera framtidsutskottet till att ha tagit ett så stort ansvar för våra relationer till Ryssland. Finland har sedan första ordförandeskapet i EU, då uttrycket den nordliga dimensionen myntades, velat fungera som brobyggare mellan EU och Ryssland. Inte minst viktigt är det när det gäller den säkerhetspolitiska dimensionen, den handelspolitiska, det arktiska området men också miljösamarbetet. Vi ligger alla vid Östersjön och utan detta innanhav klarar vi oss inte. Ryssland har många stora grannar och många olika relationer, men EU är ur många synpunkter, inte minst kulturellt och språkligt, den viktigaste samarbetsparten.

Finland har förbundit sig att tillsammans med de länder som binds av Imo medverka till att svavelhalten i bränslet som används inom sjöfarten i Östersjön ska sänkas till 0,1 procent från 2015. Ryssland är inte bundet av överenskommelsen och kan fortsätta transportera gods i Östersjön betydligt billigare genom att inte uppfylla de kraven. Detta är naturligtvis mycket betungande för den finska industrin med de höga kostnaderna, och det är lätt att frestas använda sig av billigare ryska transporter i stället.

Herr talman! Jag vill därför framhålla vikten av att regeringen med alla medel både i bilaterala kontakter och internationella sammanhang försöker få Ryssland av ratificera det här avtalet och slå in på en miljövänligare väg när det gäller vårt gemensamma hav.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin vielä, arvoisat tulevaisuusvaliokunnan raportin tekijät, teille todeta sen, että ei siitä kannata hermostua, jos ed. Koskinen täällä sanoo, että olisi hyvä, jos tätä Venäjä-keskustelua valmisteltaisiin enemmän tulevaisuudessa tavallaan koordinoiden ja integroiden sen perusulko- ja turvallisuuspoliittisen valmistelun kanssa, josta vastaa tietysti ulkoministeriö ja eduskunnan puolella ulkoasiainvaliokunta. Yhteistyötähän tässä haetaan. Tämä on tietysti erittäin mielenkiintoinen raportti, ja tämä ei ollut moite, tämä oli vaan tällainen havainto ja huomio, että varmasti tällaista koordinaatiotarvetta tulevaisuudessa saattaa olla.

Mutta minusta on hyvin tärkeää nähdä, että nyky-Venäjä, josta me puhumme Neuvostoliiton jälkeen, on alle 20 vuotta vanha. Silti olemme tulleet siihen, mihin ulkoministeriö kiinnitti huomiota, että tämä iso linja, kun mietimme tämänhetkistä tilannetta — Nato—Venäjä-sopimus, EU—Venäjä-suhde, eteneminen viisumisopimuksen suhteen, eteneminen kaupallisten suhteiden järjestelyssä, Wto:n, Oecd-jäsenyyden suhteen, joka luo sellaisen kaupallisen perusohjelmiston koko Euroopan ja myös suomalaisille yrityksille — luo aivan uudenlaisen pohjan. Nämä ovat äärimmäisen isoja asioita, ja näihin pitää meidän voimakkaasti EU:n kautta ja suoraan tarttua ja nähdä esimerkiksi arktisessa yhteistyössä aivan fantastinen uudenlainen yhteistyö, joka yhdistää napapiirin pohjoispuolella yllättävällä tavalla Euroopan, Venäjän, Aasian ja Amerikan intressit. Tässä on suurenmoisia mahdollisuuksia myös suomalaiselle uudelle teknologialle ja sitä tuottavalle teollisuudelle.

Hyvin tärkeätä on myös, että Venäjä löytäisi Suomen investointikohteena. Matka Helsingistä Pietariin on ihan sama kuin Pietarista Helsinkiin ja tulee olemaan kolme tuntia uuden junayhteyden syntymisen myötä.

Lopuksi totean vaan, arvoisa puhemies, hyvin kuuluisan venäläisen runoilijan Tjuttševin vanhan käytetyn ja lainatun toteamuksen Venäjästä. Hän katsoo, että Venäjä on erikoistapaus, jota ei voi järjellä ymmärtää, yhteisellä mitalla mitata, sillä on oma olemuksensa, Venäjään voi vain uskoa.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä käyty keskustelu on ollut monipuolista ja osoittanut hyvin Sopimusten Venäjä -raportin tarpeellisuuden.

Olen iloinen siitä, että tulevaisuusvaliokunta on raportissaan nostanut yhdeksi tulevaisuuden painoalueeksi lähialueyhteistyön nimenomaan ympäristönsuojelussa. Täällä on mainittu niin öljyonnettomuuden riskin kasvu, Suomenlahden rehevöityminen, metsäpalot kuin ongelmat ydinturvallisuudessa.

Tähän lähialueyhteistyöhön haluaisin nostaa myöskin Laatokan alueen kansallispuiston edistämisen, sillä pitää muistaa, että Venäjän viheralueet muodostavat erittäin tärkeän luontokäytävän luonnon monimuotoisuuden takaajana Suomen floralle ja faunalle. Esimerkiksi valkoselkätikkayhdyskunta ja monta muuta asiaa Laatokan puolella ovat niin vahvoja.

Tässä raportissa sanotaan, että voimme rakentaa Venäjä-naapuruutta yhdessä tai erikseen ja että kansakuntaa voi rakentaa sisältä, ulkoa, ylhäältä ja alhaalta. Haluan nostaa nyt yhden kysymyksen enemmänkin täältä sisältä ja alhaalta, osittain myös sen takia, että on ilo huomata, että edelleenkin sekä pääministeri että ulkoministeri ovat seuraamassa tätä keskustelua.

Itäsuomalaisesta näkökulmasta ilman muuta tontti- ja kiinteistökauppa on se asia, joka on keskusteluttanut huomattavasti viime vuosina. Aktiivisimpina vuosina venäläiset ovat ostaneet joidenkin kuntien alueelta jopa kolmanneksen, kolmasosan kaikista kesämökeistä, kun samaan aikaan suomalaiset eivät voi ostaa tontteja tai kiinteistöjä raja-alueelta, ja vaikeaa se on raja-alueen ulkopuoleltakin.

Siksi haluaisin kysyä ministereiltä, jotka ovat hyvin aktiivisesti käyneet keskustelua Venäjän viranomaisten ja ministereiden kanssa, miten vastavuoroisuus tonttikaupassa on edistynyt ja millaisin askelin sitä voi tästä eteenpäin edistää.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä on käyty keskustelua myös siitä periaatteellisesta puolesta, mikä on tulevaisuusvaliokunnan tulokulma, mikä on ulkoasiainvaliokunnan rooli tässä.

Minusta erittäin tärkeää on se, että täällä isossa salissa käytäisiin keskustelua enemmän myös tällaisista Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeistä kokonaiskysymyksistä. Vaikka eduskunta on ennen kaikkea lainsäädännön foorumi, minusta silti keskustelua käytetään aivan liian paljon semmoiseen näennäiseen pilkunviilaukseen täällä isossa salissa. Silloin kun tulee joku isompi kokonaisuus, josta meidän pitäisi tehdä johtopäätöksiä, tärkeitä poliittisia johtopäätöksiä, näille keskusteluille jää hyvin säästeliäästi tilaa eduskunnan nykyisissä käytännöissä. Tässä mielessä minusta on erittäin tärkeää, että tämäntyyppisen ison kysymyksen jatkosta vastaa ensisijaisesti erikoisvaliokunta. Minä ymmärrän ihan tällä tavalla.

Jos arvoisa puhemies sallii, ottaisin vielä pari keskeistä tulokulmaa itse tähän asiaan. Minusta tässä on hyvin tullut esille se, miten suuri mahdollisuus Venäjä on Suomelle ja ennen kaikkea suomalaisille yrityksille. Jos me vertaamme Euroopan unionin sisäiseen olemukseen, helposti unohtuu se, että Euroopan unioni on suurelta osin markkinoiden näkökulmasta kypsä, erittäin kilpailtu markkina. Venäjällä on potentiaalia paljon sellaisille perustuotteille, joita Suomessa on kehitetty ja tuotettu, ja niiden esille saaminen on äärimmäisen tärkeä kysymys. Esimerkiksi elintarviketuotanto on tällä hetkellä merkittävällä tavalla integroitumassa Venäjän markkinaan.

Mutta erityisesti haluan lyhyesti pysähtyä Koillisväylän hyödyntämiseen, arktisen tutkimus- ja osaamisvalmiuden vahvistamiseen. (Puhemies: 2 minuuttia!) Tässä mielessä erityisesti ulkoministeri Stubbille suuntaisin kysymystäkin: Onko tällä alueella nyt rakentumassa semmoista jäntevää yhteistyön otetta venäläisten kanssa?

Hannu Hoskonen /kesk:

Herra puhemies! Tulevaisuusvaliokunta on erinomaisesti nostanut ajankohtaiskeskusteluun Suomen ja Venäjän välisen yhteiselon mahdollisuudet. On tärkeää muistaa, että Suomi ja Venäjä ovat tärkeitä kumppaneita toisilleen. Meillä on yhteistä maarajaa lähes 1 400 kilometriä, ja on muistettava, että Helsingistä ei Venäjän suureen metropoliin Pietariin ole meriteitsekään kovin pitkä matka. Se on meille valtava mahdollisuus. Venäjä tarvitsee tulevaisuudessa teknologiaa, se tarvitsee uutta teollisuutta, se tarvitsee nimenomaan niitä teollisuuden alueita, joilla Suomi on vahva.

Näen, että meillä on valtavat mahdollisuudet kehittää yhteistyötä ja luoda elintasoa tähän maahan, kun pelaamme asiamme oikein, ja se tarkoittaa sitä, että meillä on oltava jatkuvasti hyvät suhteet itäiseen naapuriimme kaikilla tasoilla. Venäjä on kiistämättä suurvalta, katsottiinpa sitä millä mittarilla tahansa. Otetaan esimerkiksi vaikka Kuolan niemimaan malmivarat taikka sitten Barentsin alueella ja sillä merialueella olevat valtavat öljy- ja kaasuvarat. Venäjä kiistämättä tarvitsee siellä yhteistyökumppaneita, ja siinä on Suomella yhteisenä rajanaapurina loistavat mahdollisuudet.

On muistettava myös se, että Venäjä on tällä hetkellä tekemässä aktiivista työtä päästäkseen Maailman kauppajärjestön Wto:n jäseneksi. Presidentti Medvedev on tässä asiassa ollut erittäin aktiivinen, ja ministerit pääministeriä myöten ovat siellä käyneet vierailemassa. Tasavallan presidentti, ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen ja koko hallitus ovat tehneet siinä hyvää työtä, ja on tärkeää muistaa, että kun pidämme hyvät suhteet itäiseen naapuriimme, niin se tuo meille vastavuoroisesti myös hyvää hyvinvointia tähän maahan.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluaisin kiinnittää vielä huomiota siihen, että kun Venäjä rakentaa tällä hetkellä maakaasuputkea tuonne Saksaa kohti, se lisää myös Venäjän yhteistyötä Euroopan kanssa. Meidän on sen takia oltava Euroopan unionin alueella aktiivisia kaupassa, että pystymme Venäjän kaupan maksimaalisesti hyödyntämään.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Yhtenä ongelmana Suomen ja Venäjän välisissä kauppasuhteissa ja lähinnä investoinneissa on pidetty kahdenvälisen investointisuojasopimuksen puuttumista. Nyt kun Venäjä on todennäköisesti tulevaisuudessa tulossa Wto:n jäseneksi, olisin kysynyt pääministeriltä, onko tämän Wto:n jäsenyyden myötä tämä pullonkaulaongelma poistumassa. Onko tämä Wto-kysymys käytännössä ratkaisu siihen, että tämä asia suomalaisten investointien osalta Venäjälle tulee hoidettua?

Toisaalta pitää myös muistaa, että esimerkiksi suomalainen Fortum on yksi niistä lippulaivayrityksistä investoijana Venäjälle. Se on tehnyt useiden miljardien investoinnit hyvällä menestyksellä, liiketoiminnat kehittyvät ja kasvavat siellä. Yhtiö on tehnyt tietysti tietoisena, maariskin huomioiden, nämä investoinnit, eli siltä osinkin tietysti esimerkkejä löytyy myös siitä, että nykyisessä tilanteessakin voidaan Venäjälle investoida.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Venäjä on sekä meille Suomelle että myös EU:lle erittäin tärkeä kumppani. Meillä on monia kysymyksiä, joihin haetaan ratkaisua, liittyen viisumiasioihin, vapaakauppaan ja ylipäänsäkin tähän keskeiseen vuoropuheluun. Haluaisin nähdä tilanteen niin, että 2010-luku olisi yhteisten suhteittemme renessanssiaikaa. Päädytäänkö siihen, se on sitten toinen juttu.

Minusta jonkinlainen keskeinen ulkopoliittinen linjaus tuntuu olevan kuitenkin tällä hallituskaudella se, että Venäjä on nähty hiukan tällaisessa kielteisessä tai, voisiko sanoa, negatiivisessa valossa. Katson, että vaikka Venäjällä on paljon sellaisia asioita, joihin me suomalaiset haluamme puuttua, mitä tulee oikeusvaltiokehitykseen, ihmisoikeuskysymyksiin ja moniin tärkeisiin talouden pragmatisoinnin lähtökohtiin jne., niin kuitenkin tärkeän lähtökohdan pitäisi olla se, että me näemme Venäjän lähellä meitä ja hyvänä kumppanina. Valitettavasti ilmassa on kovin paljon negatiivista valoa, ja minusta se ulkopoliittisena toimintaohjeena ei ole kovin hyvä linja. Haluaisinkin kysyä, aiotaanko tällä jonkinlaisella negatiivisella äänensävyllä jatkaa ulkopoliittista keskustelua jatkossakin vai voisimmeko me todella lähteä siitä, että 2010-luku voisi olla Suomen politiikassa sellaista todellista renessanssiaikaa kohti parempia ja vieläkin parempia suhteita Venäjään.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Venäjä on suurvalta. Meillähän on yhteistä rajaa rapiat 1 300 kilometriä. Mä oikeastaan väitän enkä usko, vaan uskon oikein torellisuures, että tulevaisuuressa Venäjä on meille suuri mahrollisuus kaupan kannalta. Ei meirän tarvitte oikein epäröidä ja miettiä, tohtiiko sinne lähtiä. Sinne kansakunta kyllä on pikkuisen karvaasti kattonut ja epäilöö Fortumin olemassaoloa siellä, mutta toivotaan, ja uskon vakaasti, että se on meille hyvä lippulaiva näyttää, että siellä on kaupan suhteen tasapuoliset ja ennen kaikkea vakaat olot. Tulevaisuudeshan meirän lähialueitten yhteistyö on hirmu tärkiä asia.

Mutta mihinkä haluaasin lähinnä puuttua ja kysyä ministeriiltä, lähinnä ulkoministeriltä, miksei myös pääministeriltä, on se, ku täs ed. Järvinen otti esille nämä tonttikaupat. Se on kyllä karu totuus, jotta tonttia Suomen lain mukahan täältä voirahan myyrä, se ei oo esteenä niin kauan, kun lainsäädäntö on tälläänen. On monet ihmiset varsinkin itärajalta ottanu yhteyksiä, että sinne myyrään, mutta jos ne kerran maksaa. Mutta siinä mä oon pikkuusen keptinen, onko mahrollista yleensä, vaikka Venäjältä sais ostaa, niin kuinka moni suomalaanen olis sieltä ostamas. Haluaisin kysyä esimerkiksi ulkoministeriltä mielipirettä tähän asiaan.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että käydään keskustelua siitä, mikä on eri valiokuntien rooli ja toimintatapa, mutta tosiasia on kyllä se, että ei tämä talo voi olla pelkästään mikään lainsäädäntöliukuhihna, niin että me annamme ikään kuin virkamieskunnalle, ministeriöiden virkamiehille, eri instituutioille, eri tutkimuslaitoksille, pelkästään mahdollisuuden käydä keskustelua Suomen tulevaisuuden suurista kysymyksistä. Kyllä nämä kysymykset kuuluvat, jos mihin, niin Suomen eduskuntaan. Tämä on se paikka, missä meidän poliitikkojen pitää aidosti käydä keskustelua. (Ed. Laukkanen: Eihän sitä kukaan ole kiistänytkään!) Ed. Laukkaselle ihan sen verran — ed. Laukkanen ei varmasti ole tietoinen siitä — että aina kun tällainen hanke aloitetaan tulevaisuusvaliokunnassa, niin aina lähetetään kaikille valiokunnille kutsu tulla mukaan tähän ohjausryhmään ja valiokunnat voivat lähettää edustajansa mukaan tähän, jolloinka sitoutetaan myöskin valiokunnat talosta tähän keskusteluun mukaan. Mutta toki näistä toimintatavoista on hyvä käydä keskustelua.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni tähän Venäjä-keskusteluun myöskin erittäin hyvin sopii tällainen vanha sanonta, että "the future is not what it used to be". Eli kun me keskustelemme Suomen Venäjä-politiikasta, niin on syytä todellakin ajatella sitä, mitä se on tulevaisuudessa, mitä mahdollisuuksia Suomella on tämän naapurimaan kanssa. Meillä oli mahdollisuus, tulevaisuusvaliokunnalla, tutustua Imatran ja Svetogorskin tilanteeseen ja niiden kaksoiskaupunkihankkeeseen ja raja-alueyhteistyöhön. Siinä oikeastaan omat silmäni aukenivat sille, kuinka saumatonta se yhteistyö yritysten välillä on rajan yli näillä rajakaupungeilla. Esimerkiksi Svetogorskin alueen paperitehtaalla, jonka suomalaiset ovat sinne rakentaneet, käy Suomesta paljon työntekijöitä sillä puolella päivittäin, joka aamu, ja samalla tavalla tehtaan johtajat asuvat Imatran puolella. Tämä yhteistyö on täysin saumatonta. Meillä on yli 600 yritystä, jotka ovat täysin etabloituneet Venäjälle tällä hetkellä. Yksi hyvä esimerkki on Fortum. Fortum osti keväällä 2008 enemmistön Länsi-Siperian alueellisesta sähkövoimalaitoksesta ja satsasi sinne noin 2,5 miljardia euroa. Tämän lisäksi se on vielä laajentamassa tätä lämpövoimalatoimintaa siellä ja satsaa vielä lisäksi 1,8 miljardia euroa ensi vuonna. (Puhemies: 2 minuuttia!) Eli kyllä me aidosti uskomme tähän sopimisen mentaliteettiin ja toimintaan naapurimaassa.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi haluan kiittää tästä erittäin hyvästä keskustelusta, mitä täällä salissa on käyty, ja haluan kiittää pääministeriämme Mari Kiviniemeä siitä, että olette ollut paikalla täällä, ja ulkoministeriämme Alexander Stubbia siitä, että teillä on ollut mahdollisuus osallistua tähän Suomen kannalta erittäin tärkeään, erittäin merkittävään tulevaisuuskeskusteluun.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä kuin valiokuntamme puheenjohtaja Marja Tiura, että on hyvin tärkeää, että täällä eduskunnassa katsotaan tulevaisuuteen. Me emme voi vain elää lainsäädännössä kädestä suuhun, vaan on tärkeää, että meillä on näkemys tulevaisuuden mahdollisista kehityslinjoista ja tarvitaan kokonaiskuva, kun tehdään hyvää lainsäädäntöä.

Tämän meidän raporttimme, joka nyt tässä on ollut keskustelussa, suuri tavoite on tukea Venäjän pyrkimystä tässä modernisaatioprosessissa ja haasteessa, jonka se on itse itselleen asettanut: kuinka Venäjästä kehittyy oikeusvaltio, kuinka sopimusyhteiskunta vahvistuu. Niin kuin ulkoministeri Stubb sanoi, on erittäin tärkeätä saada Venäjä omaksumaan kansainväliset standardit ja säännöt erityisesti talouselämän kehityksessä. Siitä hyötyvät niin Venäjä ja venäläiset kuin Suomi ja suomalaiset.

Ed. Laukkaselle haluaisin huomauttaa myös, että kaikilla edustajilla täällä eduskunnassa on ollut mahdollisuus osallistua tähän raportin tekemiseen, toimia asiantuntijoina. Valitettavasti ulkoasiainvaliokunnasta ei ollut kiinnostusta tulla mukaan tähän toimintaamme. Jatkossa on varmasti syytä entistä tiiviimmin koordinoida ja hakea yhteistyötä ja sitä osaamista, mitä edustajilla täällä talon sisällä on, ja myöskin Ulkopoliittinen instituutti on ollut mukana tätä raporttia tekemässä. Heidän nimensä vaan eivät ole tässä mukana.

Kiitän myös osaltani kaikkia keskusteluun osallistuneita. Tämä on ollut hyvä keskustelu, ja on ainakin tullut vahvasti semmoinen mielikuva, että me olemme siirtyneet tämmöiseen uudenlaiseen Venäjä-suhteeseen. Asioista voidaan keskustella, niitä voidaan ymmärtää ja voidaan myöskin käsitellä kipeitä asioita ja tarkastella kriittisesti mutta ei tuomitsevassa hengessä välttämättä.

Myöskin on tullut erittäin vahva tuki sille, että Suomessa tarvitaan lisää tätä Venäjä-osaamista. Erityisesti suomalaisten kielitaidon laajentaminen venäjän kielen suuntaan on saanut täällä keskustelussa kannatusta. Toivon totisesti, että opiskelijavaihto Suomen ja Venäjän välillä vilkastuu ja siitä hyötyvät kaikki suomalaiset nuoret.

Pääministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Samoin minä haluan kiittää eduskunnan jäseniä tästä erittäin tasokkaasta ja hyvästä keskustelusta, jossa on puhuttu hyvin avoimesti niistä hyvistä asioista mutta myös niistä ongelmakohdista, joita Venäjällä löytyy.

Itse kyllä koen aivan samalla tavalla kuin ed. Kanerva, että Suomen ja Venäjän suhteet ovat tällä hetkellä mitä luontevimmat. Sen vuoksi oli vähän vaikea ymmärtää ed. Kiurun puhetta siitä, että nyt on joku tällainen negatiivinen ilmapiiri. En todellakaan ole sellaista hallituksen työskentelyssä havainnut. Voisi melkein sanoa, että vaikea näitä bilateraalisuhteita Venäjän kanssa nyt enää hirveän paljon on parantaa. Asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, puhutaan myös niistä vaikeista asioista ja ongelmakohdista, muttei sitten myöskään turhaan politisoida sellaisia asioita, jotka eivät sille poliittiselle tasolle kuulu, vaan tiettyjä asioita käsitellään sitten viranomaistasolla.

Täällä monessa puheenvuorossa tuli edelleenkin esille tämä Venäjän-kauppa ja joissain jopa vähän haikailtiin suurempaakin osuutta Suomen kauppaan Venäjälle, mutta kyllähän tämä osuus on nytkin jo erittäin korkea. Venäjä on meidän ykköstuontimaa ja kolmanneksi suurin vientimaa. Hieman alle 10 prosenttia viennistämme menee Venäjälle, niin että aika hyvässä tilanteessa olemme. Tietenkin voisi puhua enemmänkin siitä volyymin kasvattamisesta koko kaupassa, ja sitä kautta viennin kasvussa on varmasti näkymiä.

Ed. Lehti kiinnitti huomiota myös siihen, että suomalaisilla yrityksillä ja tuotteilla on hyvä maine erityisesti Pietarin seudulla, ja se pitää kyllä paikkansa myös omien kokemusteni ja raporttien kautta, että sitä potentiaalia meillä kyllä näiden kauppasuhteidenkin parantamiseen ja viennin lisäämiseen ilman muuta on.

Ed. Kanervan puheenvuorossa tuli esiin myöskin tämä telakkateollisuus, ja olen samaa mieltä siitä, että siinä on yksi tällainen teollisuudenala, jossa on erittäin paljon potentiaalia suomalais-venäläiselle yhteistyölle, ja laajemminkin tämä meriteollisuus on ollut esillä talouskomission työssä. Siinä taas on sitä potentiaalia ei ainoastaan Itämeren alueella vaan myöskin täällä arktisella alueella, joka monissa puheenvuoroissa aivan oikein nostettiin esiin. Sielläkin sitä potentiaalia jatkoa ajatellen löytyy, mutta pitää tietenkin muistaa, niin kuin ed. Haavisto täällä totesi myös, se herkkä ja haavoittuva luonto, joka sillä alueella vallitsee. Tässä pitää löytää semmoisessa oikeassa tasapainossa sitten se eteneminen, tässä kaupan ja investointien vahvistamisessa.

Ed. Seurajärvi kysyi tästä investointisuojasopimuksesta. Tätä ikään kuin ongelmaa ei vielä tämä Wto-sopimus poista, vaan näitä neuvotteluita jatketaan Venäjän kanssa. Ukkmi, siis ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Väyrynen, on näitä asioita edistänyt, mutta tässä on ikään kuin vaikeuskertoimena sitten vielä tämä EU:n ja Suomen ikään kuin työnjako, joka Lissabonin sopimuksen osalta on muuttunut. Tämä hieman tätä tämän asian etenemistä mutkistaa.

Sitten vielä, arvoisa puhemies, lopuksi näistä viisumiasioista. Se on selvää, että meillä tavoitteena on, että pystyttäisiin viisumeista pitkällä tähtäimellä luopumaan, mutta sehän edellyttää tietenkin muun muassa asiakirjaturvallisuuden parantamista. Haluaisin kyllä korostaa sitä, että nämä nykyiset myöntämiskäytännöt venäläisille viisumeille Suomeen ovat erittäin joustavat ja nopeat ja suurin osa näistä viisumeista on monikertaviisumeita. Huomenna kun tapaan pääministeri Putinin, otan esille myös sen asian, että olisi hyvä, jos myös Venäjän puolella tarkasteltaisiin näitä omia käytäntöjä ja joustavoitettaisiin niitä, niin saataisiin tämä kokonaisuus puolin ja toisin aikaisempaakin toimivammaksi. Mutta korostan todellakin sitä, että nykykäytäntö Suomen puolelta on jo oikein toimiva ja hyvä.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Yritän parhaani mukaan vastata muutamiin esille tulleisiin kysymyksiin.

Ed. Seurujärvi kiinnitti oikein huomiota kahteen kokonaisuuteen, joista ensimmäinen oli Murmansk. Tällä hetkellä haetaan yhteistä tilaa sille, että voimme niin sanotusti upgreidata konsulaattimme statusta Murmanskissa, haemme yhteistä tilaa norjalaisten kanssa. Pieniä vaikeuksia on ollut, mutta kyllä tässä edetään, ja tällä me haluamme myös viestittää sitä, että Venäjä on paljon muuta kuin pelkästään Pietari ja Moskova, se on huomattavasti laajempi. Viestitämme myös sitä, että meidän yritystemme pitää näillä alueilla toimia.

Toinen kysymys, minkä esititte, liittyy viisumiaikatauluun. En tietenkään voi sitä tässä todeta, vaikka unelmissa on se, että Suomi osallistuu Venäjällä järjestettäviin jalkapallon MM-kisoihin 2018 ja että suomalaiset fanit matkustavat sinne katsomaan Suomen joukkueen pelejä ilman viisumia. Mutta sehän jää tietysti nähtäväksi, jos tässä onnistutaan. Nyt olemme ottaneet askelmerkkejä eli ensiaskeleita tässä huippukokouksessa Venäjän kanssa, EU ja Venäjä 7.12., ja minun mielestäni laiva on kääntymässä, koska muutamat sellaiset maat, jotka ehkä suhtautuivat aikaisemmin vähän skeptisemmin tähän viisumivapauteen, ovat liikkumassa. Kyse on vuosista, ei vuosikymmenistä kuitenkaan.

Ed. Alatalo itse asiassa kysyi kahteen kertaan siitä, miten monen toimijan kanssa pitää Venäjällä toimia. Voisi oikeastaan kiteyttää siihen, että tapahtuipa Venäjällä lähitulevaisuudessa mitä tahansa, niin poliittinen ja taloudellinen valtaeliitti pysyy pitkälti samanlaisena. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vain keskitetysti toimitaan Moskovan tai Pietarin kanssa, vaan pitää toimia huomattavasti laajemmin. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että mitään radikaalia ei ole nähtävissä.

Ed. Pulliainen meni takaisin historiaan, vuoteen 1815, ja puhui suurvaltojen konsertista. Olen teidän kanssanne siinä mielessä samaa mieltä, ja me kirjoitimme tämän myös ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon, että Venäjän yksi ulkopoliittisista tavoitteista on paluu suurvalta-asemaan. Tätä linjaa toki jatketaan monella eri saralla: taloudessa, ulkopolitiikassa, turvallisuuspolitiikassa ja sitten myös puolustuksen puolella. Toki, koska Venäjä on esimerkiksi YK:n pysyvä jäsen, niin sillä on tietty suurvalta-asema. Toivon kuitenkin, että emme ole menossa takaisin suurvaltojen konserttiin samalla tavalla, jona se nähtiin 1800-luvulla. Moninapaisuus ei ainakaan minulle sitä merkitse.

Sitten, ed. Heinäluoma, pakko olla hiukkasen eri mieltä, vaikka huomasin, että äsken loikkasitte lyhyeksi aikaa tuonne kokoomuksen puolelle. Otimme teidät toki ilomielin vastaan ihan samalla tavalla kuin eduskuntaryhmässä, kun joulupukkina eilen olitte. Teitte erinomaista työtä.

Georgia. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että se oli järisyttävä kooltaan, tapahtumiltaan kansainvälisessä politiikassa elokuussa 2008 ja sillä oli suuri vaikutus. Minä luulen, että kaikki oikeastaan havahtuivat ja heräsivät siihen. Meillä on edelleen, totta kai, ongelmia Georgian kanssa siinä kokonaisuudessa. Se on yksi meidän jäätyneistä konflikteista tällä hetkellä. Sitä puidaan Genevessä jatkuvasti. Kuitenkin haluaisin yhden asian vielä tarkastaa, että jos te löydätte yhdenkään sellaisen kohdan joko minun suurlähettiläspäivien puheistani tai niistä lähes 200 kansainvälisestä on the spot -haastattelusta, jotka sodan aikana annoin, jossa syyllistin joko Venäjää tai Georgiaa, niin ihan mielellään katsoisin sen läpi. Toivon, että emme ikään kuin loisi mielikuvia sellaisista asioista, mitä ei ole tullut ihan tosissaan sanottua.

Ed. Kanerva nosti esille Nato—Venäjä-neuvoston. Juuri näin, väitän, että se on tällä hetkellä ehkä keskeisin foorumi, jossa käsitellään Euroopan turvallisuuskysymyksiä. Me toivoisimme, että se olisi Etyj, me toivoisimme, että se olisi joku organisaatio, jossa me olemme jäseniä, jossa saisimme jalkamme sisään, ja toivon mukaan myös Naton kumppanimaat pääsisivät osallisiksi tähän. Minkä takia se on se keskeisin foorumi? Sen takia, että siellä keskustellaan ohjuspuolustuksesta, ja sen takia, että siellä pitkälti myös konsultoitiin Venäjää Naton uudesta strategisesta konseptista. Venäjä on erittäin lähellä Natoa tällä hetkellä, ja tämä on totta kai hyvä ja toivottava kehitys.

Edustajat Järvinen ja Mieto nostivat esille tonttikaupat. Totta kai tietyillä alueilla on ollut enemmän tonttikauppoja kuin toisilla, mutta se on kuitenkin vaan promille niistä tonttikaupoista, joita Suomessa käydään. Totta kai aina, kun ostetaan maata, kiinteistöjä, niin sillä on myös symboliarvo. Me jatkamme keskustelua vastavuoroisuudesta venäläisten kanssa, mutta tällä hetkellä ei hirveän hyvältä näytä.

Ed. Karjula, viimeinen huomio, arvoisa puhemies, arktisesta yhteistyöstä. Minun mielestäni meidän pitää tehdä myös kahdenvälistä arktista yhteistyötä Venäjän kanssa. Toki meidän ensisijainen foorumimme on Arktinen neuvosto, mutta olemme myös pohtineet erilaisia kumppanuuksia sekä Norjan kanssa kahdestaan että sitten Venäjän kanssa kahdestaan.

Jos puhemies sallii, niin lopettaisin siihen, että meidän pitää miettiä Suomessa nyt erittäin tarkkaan, kun seuraavaa hallitusohjelmaa laaditaan: Ensiksi, millä tavalla me panostamme tähän modernisaatiokumppanuuteen eli saamme meidän yrityksillemme ja toimijoillemme enemmän vaikutusmahdollisuuksia Venäjällä? Toiseksi, mitä me teemme siinä vaiheessa rajalla, kun viisumivapaus aukeaa? Onko meidän raja siihen valmis? Kolmanneksi, nyt kun Venäjän kanssa on painettu reset-nappia, niin aika monet muut toimijat haluavat kilpailla siitä yhteistyötilasta, joka Suomella Venäjän kanssa on. Siinä on meillä tarkka miettimisen paikka, etteivät muut pääse edelle: Ranska, Saksa, britit ja muut. Meillä on erittäin paljon työtä tällä Venäjä-puolella, ja sen takia haluan kiittää tulevaisuusvaliokuntaa siitä, että tämä mietintö on laadittu.

Ensimmäinen varapuhemies:

Keskustelu on päättynyt.

​​​​