Täysistunnon pöytäkirja 128/2010 vp

PTK 128/2010 vp

128. TORSTAINA 9. JOULUKUUTA 2010 kello 16.01

Tarkistettu versio 2.0

5) Hallituksen esitys laeiksi kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain muuttamisesta

 

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä ei ole esittelypuheenvuoro, sillä tämä on hallintovaliokunnan mietintö, enkä tiedä, olisiko ed. Hiltunen halunnut käyttää esittelypuheenvuoron. Meillä on ainoastaan lausunto sosiaali- ja terveysvaliokunnasta.

Tämä käsittelyssä oleva kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain muutos on kauan odotettu uudistus. Jo vuosia useat omaiset ja myös vanhukset, vammaiset ovat kyselleet, milloin heidän mammansa ja pappansa voivat muuttaa sille paikkakunnalle, jossa he itse asuvat, jos tämä henkilö on siis pitkäaikaisessa laitoshoidossa, ja kotikuntalain mukaan se ei ole ollut mahdollista.

Nyt ministeri Risikko on antanut nämä lakimuutokset, ja valmistelu on ollut varsin hankalaa, koska se kunta, josta tämä hoidettava lähtee, ei ole ollut valmis suorittamaan niitä korvauksia, mitkä sitten tulevat siitä sille uudelle kunnalle. Tämän takiahan Kuntaliitto esimerkiksi meillä kuulemisessa oli erittäin kielteinen tämän lain soveltamisen suhteen, mutta kuitenkin perustuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jokaisella Suomen kansalaisella on laillinen oikeus oleskella ja vapaasti liikkua maassa sekä valita asuinpaikkansa.

Uusi laitospaikka on siis osoitettava henkilölle kolmen kuukauden sisällä siitä, kun hän on tehnyt ilmoituksen. On erittäin vaikea arvioida, kuinka monta henkilöä siirtyy paikkakunnalta toiselle ja mihin suuntaan tämä muutto tapahtuu. Yleensä odotamme, että muutto tapahtuisi pohjoisesta ja idästä tänne etelään Uudellemaalle ja Pääkaupunkiseudulle, mutta voi olla päinvastoinkin. Voi olla, että jotkut vanhukset haluavat siirtyä entiselle paikkakunnalleen laitos- ja vanhainkotihoitoon. Uskon kuitenkin, että asia järjestyy, ja luotan täysin sosiaalityöntekijöihin, jotka sitten joutuvat tekemään nämä varsin hankalatkin sopimukset.

Näitä pitkäaikaishoidossa olevia vanhuksia on tällä hetkellä noin 15 000 tässä maassa ja terveyskeskuksen pitkäaikaisasukkaita taas on 10 000. Eli kovin suuresta määrästä ihmisiä on kyse, mutta odotamme, että vain harva ainakin aluksi haluaa pois kotipaikkakunnaltaan. Toivomme todella, että liikettä tapahtuu puoleen ja toiseen.

Potilaan mukana siirtyvät myös hänen verotulonsa uudelle paikkakunnalle sekä valtionosuudet, joilla kuitenkaan ei ole paljon merkitystä Pääkaupunkiseudulla. Potilas maksaa myös asiakasmaksunsa tälle uudelle kunnalle, mutta tämän uuden asuinkunnan tehtävänä on järjestää sitten tälle henkilölle kaikki ylimääräinen hoito, mikä siis tapahtuu laitoshoitokustannusten ulkopuolella.

Todella sosiaalityöntekijöille tämä tulee olemaan suuri haaste, sillä he joutuvat sopimaan uuden ja entisen kunnan välillä siitä, miten suuret nämä korvaukset ovat. Todennäköistä on, että esimerkiksi Pohjois-Karjalassa, jos sieltä siirtyy meille vanhus, laitoshoidon kustannukset ovat pienemmät kuin meillä Helsingin seudulla, ja myöskin voi olla, että meidän on vaikea järjestää näitä hoitopaikkoja, jos yhtäkkiä kovin moni haluaa siirtyä tänne Pääkaupunkiseudulle, joten tätä lakimuutoksen vaikutusta tulee seurata erittäin tarkasti. Kuitenkin hyväksymme erittäin mielellämme tämän muutoksen, koska se on ollut hyvin odotettu ja toivottu.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitykseen uudeksi kotikunta- ja sosiaalihuoltolaiksi ei voi kuin olla tyytyväinen, vaikka asia on edelleenkin ja jatkossa vaikea ja moniulotteinen. Perusasia on joka tapauksessa se, että tämä esitys parantaa merkittävästi vanhusten ja vammaisten perusoikeuksia laitosasukkaiden osalta, ja tätä muutosta on toivottu pitkään.

Esitys parantaa toteutuessaan pitkäaikaisissa hoitosuhteissa laitoshoidossa olevien oikeutta valita itse kotikuntansa. Lakiin tulee muutoksen yhteydessä myös säännöt kuntien välisistä vastuusuhteista ja palvelukustannusten laskutusoikeuksista. Laissa palvelujen järjestämisvastuu siirtyy uudelle kotikunnalle, mutta kuluista vastaa vanha kotikunta, ja on ilman muuta selvää, että tämä tulee aiheuttamaan monia kiistakysymyksiä. Otetaan esimerkiksi sydämen rytmihäiriöistä kärsivä potilas, joka on laitoshoidossa ja siirtyy toiseen kuntaan. Kuka vastaa kuluista, jotka aiheutuvat esimerkiksi hänen saamastaan sydäninfarktista? On toivottavaa, että ministeriö tähdentää nimenomaan tätä kustannustenjakoa erilaisten mahdollisten sairauksien ja niiden oireiden tiimoilta.

Tähän liittyy myös monia muita kysymyksiä juuri tämän kuntavaihdoksen osalta. Palvelusuunnitelmanhan tekee uusi kunta, ja se tarkoittaa sitä, että palvelutaso voi muuttua, vaikka aina lähtökohta onkin se, että palvelut järjestetään hakijan tarpeiden mukaan. Vanha kunta saa ilman muuta olla mukana antamassa tietoja, mutta palvelutarjonta voi olla hyvin erilaista uudessa kunnassa. Se tarkoittaa käytännössä myös sitä, että täyttä valinnanvapautta ihmiselle tämäkään lakiesitys ei tuo, koska välttämättä edes riittäviä palveluja ei ole uudessa, siinä halutussa kunnassa saatavilla. Se tarkoittaa käytännössä myös sitä, että vastaavaa palvelua, mitä omassa kotikunnassa on saanut, voi joutua odottamaan hyvinkin pitkään. Esimerkiksi Helsingissä on satojen ihmisten jonot moneen paikkaan, ja kuntaa vaihtava ei millään tavoin mene tällaisen jonon edelle, vaan on niiden muiden kuntalaisten joukossa.

Onkin ihan hyvä kysymys, onko esitys riittävä ja toteuttaako se liikkumisvapauden perustuslain edellyttämällä tavalla. Ja kuten jo sanoin, muuttajalla on siis oikeus palvelujen arviointiin, ei välttämättä niiden saantiin, kuten ei muillakaan asukkailla. Eli uusi tulokas on ihan vastaavalla viivalla kunnan entisten asukkaiden kanssa ja se voi käytännössä estää muuton.

Tässä lakiesityksessä ilman muuta kuitenkin se suurin ongelma on se, miten tässä suhtaudutaan niihin ihmisiin, jotka ovat erilaisten avopalvelujen varassa. Esimerkiksi Vammaisfoorumi on todennut hyvin selkeästi, että hallituksen esitys on tältä osin vastoin YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta. On todella harmi, että itsenäisesti asuvat avohuollon piirissä olevat jäävät tämän lakiesityksen ulkopuolelle. Myös perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenee, että esitys voi olla pulmallinen nimenomaan perustuslain 6 §:n 2 momentin kannalta, koska erotteluperusteena vaikuttaa olevan vain henkilön hoitomuoto, joka liittyy hänen terveydentilaansa ja on mainitussa perustuslain kohdassa tarkoitettu kielletty erotteluperuste. Siksi on aivan ehdottoman tärkeää, että tehdään kattava selvitys siitä, kuinka paljon tällaisia henkilöitä on ja millaiset muuttotarpeet heillä on. Siksi on hyvä, että hallintovaliokunta omassa mietinnössään edellyttää hallituksen seuraavan tarkkaan uudistuksen eri vaikutuksia mukaan lukien kunnille aiheutuvat kustannusvaikutukset ja selvittävän pikaisesti itsenäisesti asuvien ja avohuollon piirissä olevien henkilöiden kotikunnan määräytymiseen liittyvät eri kysymykset sekä ryhtyvän valmistelemaan välittömästi tarvittavia lainsäädäntömuutoksia, jos selvityksen perusteella ilmenee asiaan liittyvän perusoikeuksien käyttämistä rajoittavia ongelmia. Nämä kaikki olivat valiokunnan lausumaehdotuksia.

On siis syytä muistaa, että tämä lakiesitys parantaa merkittävästi vanhusten ja vammaisten perusoikeuksia laitosasukkaiden osalta mutta jättää vielä isoja kysymysmerkkejä etenkin itsenäisesti asuvien, erilaisia palveluja tarvitsevien ja avohuollon piirissä olevien osalta. Siksi tämä työ pitää tehdä välittömästi seuraavaksi.

Tässä tuli jo ilmi, että laitoshoidossa asuvia ihmisiä on muutamia kymmeniätuhansia. Tämän lakiesityksen myötä ei suurta ryntäystä kunnista toiseen odoteta. Vuosittain nimittäin ministeriöön tulee joitakin kymmeniä yhteydenottoja sellaisilta ihmisiltä, jotka haluaisivat muuttaa paikasta toiseen. Onkin tietysti toivottavaa, että lakiesitys lähtisi liikkeelle siten, että kaikki kunnat saisivat mahdollisuuden siihen hyvin sopeutua ja myös taata siltä osin perusoikeudet ihmisille.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on esitys, joka ansaitsee varmasti runsaasti kiitosta. Ensi vuoden alusta kaikilla suomalaisilla tulee olemaan oikeus valita oma kotikuntansa. Näin ei tähän päivään ja tuohon vuodenvaihteeseen asti ole ollut, ja se on ollut yksi syy siihen, että maamme ei ole allekirjoittanut, ratifioinut, YK:n vammaissopimusta, jonka mukaan kotikunnan ja asuinpaikan vaihtoa rajoittavat säännökset rikkovat ihmisoikeuksia. Nyt tämä meidän maamme YK:n vammaissopimuksen vastainen ihmisoikeusrikkomus korjataan, ja täytyy siitä kiitosta antaa. Uskon, että tämä on kaikkien eduskunnassa olevien yhteinen ilonaihe, kun näin voimme edetä.

Pitkäaikaishoitoa tarvitsevat henkilöt voivat siis ensi vuoden alusta asti muuttaa vapaammin toiseen kuntaan. Tämä nyt koskee tässä vaiheessa ainoastaan laitoshoitoa, ja varmasti on mietittävä sitä, minkä takia tätä ei ulotettaisi muihinkin hoitomuotoihin, avohoitoon taikka vastaaviin, mutta nyt otetaan merkittävä askel eteenpäin. Muutokset kotikunta- ja sosiaalihuoltolakeihin mahdollistavat perustuslain takaaman vapauden liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa ja kotikuntansa.

Muutamaa asiaa tässä hallituksen esityksessä jäin itse miettimään, muun muassa alkuun sitä, että oli hyvä, että tätä esitystä muutettiin vammaisjärjestöjen kuulemisen jälkeen siltä osin, että enää ei laitoshoidossa olevan vammaisen taikka ikäihmisen taikka muun, vaikka nuoren, joka joutuu laitoshoitoon, tarvitse enää perustella tuota kotikuntansa vaihtoa. Se on merkittävä asia, ja olisi ollut varsin erikoista, että siinä olisi kuitenkin ryhdytty kyselemään, minkä takia kotikuntaa vaihdetaan. Se oli tuon valmisteluvaiheen yksi hyvä muutos.

Mutta jäin miettimään sitä, että tässähän ajatus on se, että tuo kunta, jossa ihminen on laitoshoidossa ollut tai laitoshoitoon joutunut, vastaisi näistä kustannuksista, niin kuin ed. Järvinen äsken nosti esille näitä kysymyksiä, että kuka vastaa sitten laitoshoidossa olevan henkilön muista kustannuksista. Minun ymmärtääkseni tässä tapauksessa nekin jäävät sille lähettävälle kunnalle, sille kunnalle, josta muutto on tapahtunut, sillä jos oikein ymmärsin, niin myös kyseisen henkilön mahdolliset tulot, verotulot, menisivät sinne kuntaan, josta hän on tullut. Näin ainakin minä olen tämän esityksen ymmärtänyt.

Toisaalta jäin miettimään sitä, mitä myös tietääkseni tätä lakia alun perin valmisteltaessakin pohdittiin, miksi uusi kunta ei ottaisi saman tien vastuuta myös kustannuksista. Tämä olisi minun mielestäni sinänsä hyvinkin loogista. Eihän Suomessa tälläkään hetkellä muiltakaan kotikuntaa vaihtavilta kysytä sairauskertomusta, tietoa niistä vaivoista, jotka meitä ihmisiä elämän aikana kohtaavat. Emme me joudu niistä tilille, kun haluamme kotikuntaa vaihtaa. Näinhän tapahtuu esimerkiksi silloin kun — en tiedä, huomisesta lähtien voin olla loppuelämäni jonkin kalliin lääkityksen piirissä taikka loppuelämäni tarvitsen säännöllistä hoitoa tai jotain muuta mutta en laitoshoitoa — silloin minä voin muuttaa ja nuo kustannukset seuraavat minua aina uuteenkin kuntaan.

Tämä on sellainen asia, jota täytyy kyllä vakavasti miettiä, sillä eihän meidän yhteiskuntamme tällä hetkellä siinäkään vastuuta jätä esimerkiksi lapsuusajan kunnalle, jos perhe muuttaa pois ja lapsella on pahoinvointia, syrjäytymistä. Kyllä siinäkin tapauksessa tuo uusi kotikunta, johon usein muutetaan niiden ongelmien johdosta, hakemaan ehkä turvallista kasvuympäristöä, halutaan ehkä irti siitä ympäristöstä, jossa on kohdannut ongelmia, joutunut syrjäytymisen tielle, tai on vaikkapa huumeongelmaa ja haluaa vieroittua siitä ja muuttaa pois, niin kyllä ne kustannukset seuraavat niissäkin tapauksissa aina sinne uuteen kuntaan, ja siinä tämä tietysti näyttelee aikalailla erilaista kulmaa.

Jäin myös, arvoisa puhemies, miettimään sitä, kuinka pitkälle tuo laskuvelvoite sitten seuraa. Eli jos huomenna olen itse laitoshoidossa ja jos, toivottavasti, elämää on edessä vuosikymmeniä vielä, ja päätän muuttaa Lopen kunnasta, jossa laitoshoitoon tässä toivottavasti kuvitteellisessa tapauksessa joutuisin, vaikkapa veljen perheen lähelle Helsinkiin, tässä tapauksessa tämän lain mukaan Lopen kunta vastaisi kustannuksista. Asuisin kymmenen vuotta laitoshoidossa Helsingissä, ja loppilaiset maksaisivat tuon kustannuksen, mitä minun hoidostani täällä aiheutuisi. Kymmenen vuoden jälkeen, 45-vuotiaana, vaihtaisin kuntaa, päättäisin muuttaa Turkuun lähelle ystäviäni. Seuraisiko edelleen tuo Lopen kunnan maksuvelvoite tuon muuton mukana? Siellä en asuisi kuin kaksi vuotta ja muuttaisin sitten Vaasaan ja Vaasasta vielä vaikkapa Riihimäelle. Kuinka pitkään tämä ketjutus meitä seuraisi? Eli seuraako se vaikkapa sen 80 vuotta? (Ed. Asko-Seljavaara: Kyllä!) Tämä on sellainen erittäinkin mielenkiintoinen kysymys.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni on hyvä, että tämä asia saadaan nyt päälinjauksiltaan kuntoon. Kotikunta- ja sosiaalihuoltolain muutokset vaikuttavat siis kuntien väliseen kustannusjakoon, ja henkilön saamien palveluiden kustannuksista vastaa tämän esityksen mukaan edelleen tuo aiempi kotikunta. Uudistuksen vaikutuksia kuntien väliseen kustannusten jakoon, asiakkaiden asemaan ja kuntien palvelujärjestelmään tulee seurata tarkasti. Jos tämä nyt valittu kuntakorvausmenettely osoittautuu ongelmalliseksi, niin sitä pitää olla valmis silloin myös uudistamaan ja muuttamaan.

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon näitä muuttotapauksia tulee olemaan. Todennäköisesti käy niin, että ensi vuoden alussa monet pitkään laitospaikkansa vankina olleet ihmiset tekevät tuon valinnan ja muuttavat lähemmäksi lapsiaan taikka toisaalta vanhempiaan, miltä nyt sitten elämäntilanne näyttääkin. Näitä muuttoja tulee tapahtumaan aluksi varmasti enemmän, mutta uskoisin, että tämä tulee ajan myötä ainakin tasoittumaan. Ja tulemme täyttämään tuon YK:n vammaissopimuksen yhden tärkeän artiklan tämän myötä.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä laki on hyvä. Eduskunta on myös tehnyt hyvän valmistelutyön, joten se voidaan hyväksyä toivon mukaan nyt nopeasti.

Ed. Heinonen tuossa nosti esille hyvässä puheenvuorossaan niitä ongelmakohtia, jotka tähän lakiin liittyvät. Niiden pohjalta hallintovaliokunta teki kaksi lausumaehdotusta. Kun tässä ensimmäisessä lausumaehdotuksessa edellytetään, että seurataan tarkkaan uudistuksen vaikutuksia muun muassa kuntien välisiin kustannuksiin, ja kun sanotaan "muun muassa", niin tämä tarkoittaa sitä, että tulee myös arvioida, toteutuuko kansalaisten yhdenvertaisuus niin, että he saavat ne palvelut samanvertaisesti kuin uuden kunnan muutkin asukkaat.

Toinen kysymys on tämä itsenäisesti asuvien ja avohoidossa olevien ihmisten asema, johonka perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota. Ja kuten täällä ovat jo toisetkin edustajat todenneet, niin tulee arvioida jopa lainsäädäntömahdollisuuksia tarkistaen sitä, onko syytä jatkaa tämän kotikuntalakipaketin valmistelua nimenomaan huomioiden tämä avohoidossa olevien ihmisten asema. Tähän sosiaali- ja terveysvaliokunta omassa lausunnossaan olisi lähtenyt nyt jo mukaan, mutta on realismia ajatella, että nyt lähdetään liikkeelle siitä, mikä on tämä lakiehdotus.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vastauspuheenvuorossani oikaista tuon puheenvuorossani esittämäni virheen. Pohdin näitä verotuloja, ja minua oikaistiin tuossa, että lasku tuosta laitoshoidosta menee sinne vanhaan lähettävään kuntaan mutta verotulot menevät sinne uuteen kuntaan, johon ihminen muuttaa. Ja näin ollen minulle kerrottiin, että muun muassa hammashoidon taikka muut tämäntyyppiset kustannukset tulevat sinne uuteen kuntaan. Halusin tämän korjata, arvoisa puhemies, että ei jää väärää tietoa pöytäkirjaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On mielestäni oikein inhimillistä ja yksilön oikeusturvan kannalta myönteistä, että hallitus on antanut tämän esityksen laiksi kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain muuttamisesta. Tällä esityksellä toteutetaan todellakin niitä perusoikeuksia, joihin täällä on viitattu YK:n vammaissopimuksen mukaan, ja kyse on vammaisten ja vanhusten perusoikeuksien toteutumisesta. Näen tämän aivan oikeaksi.

Mutta mielelläni jatkan ed. Timo Heinosen käyttämän puheenvuoron innoittamana kysymystä siitä, mihinkä tämä lasku hoitotoimista sitten lähetetään. Saattaisi olla ihan perusteltua, että kustannuksista vastattaisiin siinä kunnassa, mihin muuttaa. Uskon, että nämä kunnat, joihinka muutetaan, ovat pääsääntöisesti niin suuria kuntayksiköitä, että tästä ei kohtuutonta laskua tulle. Sitten toisaalta, kun tämä kunta saa myöskin verotulot, joita vanhuksen tai vammaisen osalta on tulossa, niin siitä tulee myöskin tietyt tulot. Kuten täällä ennakoitiin, kovinkaan suurista henkilömääristä ei pysyvästi tule olemaan kyse. Saattaa olla, että lain voimaan tultua tietty patoutuma ensiksi avautuu ja sitten tämä tasautuu. Periaatteessa muuttoa voi tapahtua molempiin suuntiin, joten suurista muutoksista ei välttämättä tässä asiassa tarvitse olla kyse. Näkisin mielekkääksi, että siinä kunnassa, jonka asukkaana, kuntalaisena, vammainen tai vanhus on tässä tapauksessa, hän olisi myös tämän kunnan velvollisuuksien mutta myöskin oikeuksien osalta täysivaltainen kuntalainen siten, että kun kunta saa verotulot, niin se myöskin ylläpitää tämän henkilön kustannukset. Tämä saattaisi olla jatkossa mielekäs selviteltävä kysymys.

Kaiken kaikkiaan inhimillisyyttä, omaisten huolenpitoa ja hoivaa, läheisyyttä mahdollistava laki, joka on nyt etenemässä myönteisesti nopeaan toteutumiseensa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Oinoselle sanoisin, että nämä henkilöt ovat erittäin sairaita. He ovat olleet laitoshoidossa jo vuoden aikaisemmin ennen kuin he anovat tätä kotikuntamuutosta. Sen takiahan ei ole toteutunut tämä valinnanvapaus aikaisemmin, koska vastaanottavat kunnat eivät ole suostuneet maksamaan sitä laitoshoitoa, ja nyt on kuitenkin sovittu siitä, että se kunta, mistä tämä henkilö lähtee, maksaa samalla tavalla laitoshoidon kuin se on maksanut aikaisemminkin. Mutta siitä tietenkin täytyy tehdä hyvin tarkka sopimus, mitä se sisältää ja kuinka paljon se maksaa. Tämä tulee olemaan aika vaikea tehtävä, uskoisin, näille sosiaalityöntekijöille.

Avohoitohenkilöthän eivät missään tapauksessa kuulu tämän lain piiriin, koska jos ihminen asuu kotonaan ja pystyy liikkumaan, ei häneltä kysytä, mihin hän muuttaa. Hän saa muuttaa juuri sinne, mihin haluaa. Tämä koskee siis pelkästään laitoshoidossa olevia vakavasti sairaita tai vakavasti vammaisia henkilöitä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Asko-Seljavaara toi esille, asia juuri on näin. Tämän hyvin tiedän ja tiedostan mutta siitä huolimatta näkisin, että jatkossa voitaisiin harkita myös niitä suuntaviivoja, joita edellisessä puheenvuorossani toin esille. Hyvä, että näillä näkökohdilla, mitkä nyt ovat laissa olemassa, lähdetään asiassa liikkeelle mutta jatkossa asiaa voidaan sitten katsoa, mitä tässä olisi tehtävissä.

Yleiskeskustelu päättyi.

​​​​