Täysistunnon pöytäkirja 128/2014 vp

PTK 128/2014 vp

128. TORSTAINA 11. JOULUKUUTA 2014 kello 16.01

Tarkistettu versio 2.0

3) Valtineuvoston selonteko eduskunnalle Afganistanin tilanteesta, Suomen kokonaistuesta Afganistanille ja Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon "Resolute Support"

 

Timo Soini /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta on yksimielinen, että Afganistanin tukeminen on välttämätöntä. Mikäli kansainvälinen tuki lopetettaisiin lähivuosina, on ilmeisen selvää, että maa ajautuisi syvälle sekasortoon ja konfliktiin. Tämä merkitsisi, että me olemme epäonnistuneet tavoitteessamme, maan vakauttamisessa.

Toiseksi, asettaisimme saavutetut edistysaskeleet ja monet ihmishenget tietoisesti vaaraan. On selvää ja valitettavaa, että Afganistanin yhteiskunnan lujittamiseen vaadittaviin näkökohtiin ei operaation alussa kiinnitetty riittävästi huomiota sotilaallisen operaation viedessä päähuomion. Afganistan onkin edelleen hyvin apuriippuvainen valtio. Maa on saatava jaloilleen, ja ulkopuolisen avun tarvetta on jatkossa voitava vähentää tehokkaasti mutta hallitusti. Tähän tavoitteeseen päästään vain, jos kehitysyhteistyö, humanitaarinen apu sekä siviili- ja sotilaallinen kriisinhallinta nivotaan yhteen paljon nykyistä paremmin. Heikko turvallisuustilanne ja myös pitkittynyt ulkomaisten joukkojen läsnäolo on estänyt kestävien talousrakenteiden perustamista. Talouden perusrakenteiden vahvistamisen, mukaan lukien budjetin perustan turvaamisen, tulee valiokunnan mielestä olla keskeisessä asemassa maan kehittämisessä. Yrittäjyyttä Afganistanissa kyllä on, se on vain voitava suunnata lailliselle sektorille.

Valiokunta pitää hyvänä Suomen kehitysyhteistyön painopisteitä. Ne tukevat demokratiaa ja hyvää hallintoa, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa sekä maaseudun ja elinkeinojen kehittämistä. Ihmisoikeustilanteessa ja naisten asemassa on tapahtunut paljon myönteistä kehitystä, jonka tukeminen on jatkossakin tärkeää. Myös tiedotusvälineiden toiminnan turvaaminen on tärkeää väestön lukutaidon ollessa maailman alhaisimpia. Esimerkiksi radion käyttöä tulisi valiokunnan mielestä hyödyntää laajasti myös Suomen kehitysyhteistyössä, esimerkiksi kansalaisten perusoikeuksista tiedottamiseen. Valiokunta katsoo, että ihmisoikeuksien toimeenpanoaikataulun suhteen on oltava realistisia, mutta itse tavoitteista ei tule tinkiä. Lyhyellä tähtäimellä naisten ja tyttöjen aseman turvaaminen ja parantaminen tulisi pyrkiä saamaan osaksi kehityksen edistymistä seuraavia mittareita.

Arvoisa puhemies! Kansainvälisen tuen tuloksellisuus ja onnistuminen edellyttää, että paikallinen yhteiskunta on sitoutunut tukemaan vakauttamista. Afganistanin vuosikymmeniä jatkuneen sodan luomien jakolinjojen ja maan etnisten ja uskonnollisten ryhmien välisten ristiriitojen liennyttäminen on pitkä prosessi, joka on vasta alkamassa. Afganistanin yhteiskunnan monisäikeisyyden vuoksi eri väestöryhmien kyky toimia yhteistyössä on maan kehityksen kannalta välttämätöntä. Nyt, uuden presidentin johdolla, on avautunut uusi mahdollisuus maan eheyttämiseen. Epävirallisten valtarakenteiden ja eri heimojohtajien saaminen mukaan päätöksentekoon on tärkeää. Saksan ulkoministeriön arvion mukaan oli virhe jättää Taleban poliittisen prosessin ulkopuolelle silloin, kun se oli heikko. Myös ulkoasiainvaliokunta on kiinnittänyt tähän aiemmin huomiota. Nyt Taleban on voimistunut, mutta sovintoprosessi on edelleen välttämätön. Valiokunta pitää yhteiskunnan eheyden ja naisten aseman vuoksi tärkeänä, että myös naiset ovat mukana sovintoprosessissa.

Arvoisa puhemies! Tehtävä Afganistanissa ei ole helppo eikä halpa. On kuitenkin muistettava, että Suomella, kuten muillakin mailla, on kansallinen intressi Afganistanin tukemiseen. Kyseessä on Afganistanin tulevaisuuden lisäksi niin alueen kuin kansainvälinen turvallisuus liittyen erityisesti terrorismin ja huumeiden vastaiseen yhteistyöhön. Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että Suomen ja muiden avunantajien tulee olla valmiita jatkamaan Afganistanin tukemista edellyttäen, että Afganistan sitoutuu toteuttamaan suunnitellut uudistukset. Yhtä tärkeää on, että alueen mailta, kuten Pakistanilta, Intialta ja Iranilta, edellytetään aktiivista tukea Afganistanin rauhanomaiselle kehitykselle. Tämä merkitsee muun muassa ulkomaisen tuen lopettamista terroristijärjestöille.

Arvoisa puhemies! Valiokunta pitää selonteon tilannearviota kokonaisuudessaan varsin optimistisena maan todellisen tilanteen huomioon ottaen — erityisesti, kun tulevaisuuden suhteen selonteossakin korostetaan kautta linjan monia epävarmuustekijöitä ja riskejä. Vastuu maan turvallisuudesta siirtyy kokonaisuudessaan Afganistanin turvallisuusjoukoille ensi vuonna. Afganistanin turvallisuusjoukkojen kykyyn, rahoitukseen ja lojaliteettiin liittyy kuitenkin useita avoimia kysymyksiä ja epävarmuustekijöitä, joita sekä puolustus- että ulkoasiainvaliokunta ovat käsitelleet. Arvioiden mukaan kapinalliset eivät muodosta varsinaista sotilaallista uhkaa Afganistanin hallitukselle mutta ne tulevat testaamaan turvajoukkojen kykyä yhä voimakkaammin iskuin. Irakin ja Isisin tapaus osoittaa, että ääriliikkeiden yhteistoiminta sekä hyvin suunniteltu operaatio voivat olla todellinen ongelma myös Afganistanin turvallisuusviranomaisille. Eräiden arvioiden mukaan tulevaisuuden skenaarioista ei voida sulkea pois pahimpiakaan uhkakuvia.

Arvoisa puhemies! Valiokunta tukee Suomen osallistumista uuteen kriisinhallintaoperaatioon Afganistanissa osana maan kokonaisvaltaista tukemista. Afganistanin turvallisuusviranomaiset tarvitsevat edelleen koulutus- ja muuta tukitoimintaa toimintakykynsä vahvistamiseksi. On huomattava, että Afganistan on sotilasasiantuntijoiden mukaan edelleen taisteluympäristö. Se, että Resolute Support -operaatio on luonteeltaan tukioperaatio ja rajoittuu vain Kabuliin ja neljään maakuntakeskukseen, tekee tilanteesta haastavan.

Arvoisa puhemies! Resolute Support eli "päättäväinen tuki" -operaation suunniteltu kokonaisvahvuus on 12 000 sotilasta. Valiokunta on huolissaan, että joukkojen muodostuksessa on ilmennyt nyt viime hetkellä ongelmia, joita paikataan väliaikaisesti Yhdysvaltojen vahvistetulla osallistumisella. Valiokunta pitää tärkeänä, että lisäsitoumuksia muiltakin mailta saadaan nopeasti. Saadun selvityksen mukaan operaation kattavuutta jouduttaisiin harkitsemaan ja ehkä jopa supistamaan, mikäli 12 000 sotilaan tasoa ei saavutettaisi. Tämä voi arviomme mukaan heijastua kansainvälisen tuen uskottavuuteen ja vaikuttavuuteen laajemminkin ja heikentää afgaanien uskoa tulevaisuuteen.

Suomen Resolute Support -osallistuminen noin 80 sotilaalla, yhteensä noin 18 miljoonaa euroa, keskittyy alkuvaiheessa Afganistanin armeijan koulutukseen, neuvontaan ja muihin tukitoimiin Pohjois-Afganistanissa. Lisäksi suomalaisia palvelee esikuntatehtävissä Kabulissa. Totean tässä yhteydessä, että valiokunta tukee operaatioon liittyvää Suomen ja Naton välistä sopimusta joukkojen asemasta. Tarkoitus on, että Suomen osallistuminen pienenisi merkittävästi ja keskittyisi Kabuliin vuodesta 2016 alkaen sillä ehdolla, että olosuhteet tämän mahdollistavat. Suomen operaation lopettamisen ajankohta on siten jätetty avoimeksi. Valiokunta edellyttääkin, että se saa säännönmukaista tietoa Afganistanista ja maan turvallisuustilanteen kehittymisestä sekä selvityksen ennen vuoden 2015 loppua Suomen osallistumisen mahdollisesta pienentämisestä.

Selonteossa ei arvioida kriisinhallintaosallistumisemme pidemmän ajan vaikutuksia. Valiokunta pitää hyödyllisenä esimerkiksi Saksan ulkoministeriön tekemiä väliarvioita ISAF-operaatiosta ja katsoo puolustusvaliokunnan tavoin, että Suomen sotilaallisesta läsnäolosta Afganistanissa tulisi tehdä arvio.

Arvoisa puhemies! Totean tähän lopuksi vielä sen, että pidimme selontekoa hyvänä ja kattavana esityksenä Suomen toiminnasta Afganistanissa, mutta näimme siinä myös joitakin merkittäviä puutteita. Erityisesti kaipasimme syvällisempää arviota kansainvälisen avun tuloksellisuudesta suhteessa kehitysyhteistyötoimintaan muissa hauraissa valtioissa. Terrorismin, korruption ja huumeiden vastaisen toiminnan epäonnistumisen syistä olisi valiokunnan mielestä ollut välttämätöntä sisällyttää selontekoon tarkempi analyysi tulevaisuuden toiminnan kehittämistä silmällä pitäen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kiitän valiokuntamme jäseniä hyvästä ja rakentavasta yhteistyöstä.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Kiitän ulkoasiainvaliokuntaa jälleen hyvin perusteellisesta ja huolellisesta työstä.

Valiokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota, kuten myöskin itse selonteossa on tehty, niihin moniin riskeihin, joita Afganistanin tilanteeseen liittyy, ja niiden hallintaan. Tärkeintä on nyt säilyttää kehityksen oikea suunta ja estää maan vaipuminen uudelleen sekasortoon, ja tähän näkemykseen myös ulkoasiainvaliokunta yhtyy, kuten myös puolustusvaliokunta, joka peräänkuuluttaa strategista kärsivällisyyttä.

ISAF-operaatio päättyy, kun kokonaisvastuu turvallisuudesta siirtyy vuoden vaihteessa Afganistanille. Uutta koulutus-, tuki- ja neuvonanto-operaatiota kuitenkin tarvitaan, samoin kuin kehitysyhteistyötä ja siviilikriisinhallintaa, joissa YK:lla ja EU:lla on keskeinen rooli. Onkin myönteistä, että lausunto ja mietintö tukevat Suomen osallistumista tähän Resolute Support -operaatioon osana maan kokonaisvaltaista tukemista.

Ulkoasiainvaliokunta tarkastelee mietinnössään myös muita riskejä, kuten korruptiota ja huumetaloutta. Myös kapinallisten toiminnan jatkuminen nostetaan esiin, ja molemmat valiokunnat korostavat sovintoprosessin ja neuvottelutien tärkeyttä. Näihin riskeihin puuttuminen oli myös Suomen keskeinen viesti viime viikolla Brysselissä Naton Resolute Support -operaatioon osallistuvien maiden ulkoministerikokouksessa, johon myös Afganistanin uusi johto osallistui. Suomi korosti tukevansa presidentti Ghanin ajamia reformeja hyvän hallinnon ja talouden kehityksen edistämiseksi. Kannustimme myös jatkamaan sovintoprosessia ja alueellisen yhteistyön rakentamista. Alueella esimerkiksi Pakistan on avainasemassa kapinallistoiminnan tukemisen estämisessä.

Molemmat valiokunnat korostavat työtä naisten ihmisoikeuksien puolesta, ja Suomi on pitänyt vahvasti esillä naisten asemaa, viimeksi Brysselin RS-ministerikokouksessa ja samalla viikolla Lontoon Afganistan-kokouksessa. Molempien loppuasiakirjoissa naisten oikeudet huomioidaan.

Ulkoasiainvaliokunta korostaa perustellusti myös avun koordinointia, jonka osalta valiokunta pitää Tokion puiteasiakirjaa vuodelta 2012 onnistuneena. Lontoossa esiteltiin Ghanin ja Abdullahin hallituksen uusi reformiasiakirja, joka yhdistetään tähän Tokion puiteasiakirjaprosessiin.

Uusi operaatio alkaa 1. 1. 2015. Afganistan on ratifioinut joukkojen asemaa koskevan niin sanotun SOFA-sopimuksen juuri ennen RS-ulkoministerikokousta, joka vahvisti operaation käynnistysohjeen 2. joulukuuta. Eduskuntaa kuultuaan Suomi voi nyt tehdä päätöksen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan Afganistanissa noin 80 sotilaalla. Operaation kestosta päätetään tilanteen mukaan. Operaation maantieteellistä kattavuutta voidaan joutua supistamaan kaavailtua aiemmin joukkopuutteiden vuoksi. Tämän ei kuitenkaan arvioida vaikuttavan suomalaisjoukon toimintaan Pohjois-Afganistanissa.

Operaation oikeusperusta on kunnossa, kun niin sanottu SOFA-sopimus sisältää Afganistanin hallituksen kutsun, minkä myös YK:n yleiskokouksen marraskuun lopulla hyväksymä päätöslauselma toteaa riittäväksi oikeusperustaksi. Mutta sen lisäksi YK:n turvaneuvosto parhaillaan käsittelee päätöslauselmaa, jolla se osoittaisi kansainvälisen yhteisön vastuuta Afganistanin tulevaisuudesta, kuten ulkoasiainvaliokuntakin toteaa, ja mahdollisesti tämä tällainen lauselma tulee myös tällä viikolla hyväksytyksi.

Molemmat valiokunnat peräänkuuluttavat ISAF-operaation ja siitä saatujen opetusten, niin sanottujen lessons learned, arviointia. Selonteossa mainittu tutkimus sotilas—siviili-yhteistyön kehittymisestä on yksi esimerkki operaation vaikuttavuuden arvioinnista, ja on syytä kannustaa tutkijayhteisöä jatkamaan tämänkaltaista arviointityötä, ja puolustusministeriö luonnollisesti omalta osaltaan käy tätä lävitse. Kokonaisvaltaisetkin arviot ovat tervetulleita. Afganistanissa on opittu kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan toteuttamisesta, ja nämä kokemukset ovat myös hyödyntäneet Suomen puolustuskyvyn kehittämistä.

Ulkoasiainvaliokunta näkee, aivan oikeutetusti, Suomen kansallisen edun liittyvän myös terrorismin ja huumeiden torjuntaan, joka on yksi osa tästä kansainvälisestä vastuunkannosta Afganistanissa. — Kiitos.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Pyydän niitä edustajia, jotka tästä aiheesta haluavat osallistua debattiin, ilmoittautumaan nousemalla seisomaan ja painamalla V-painiketta.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kiitos molemmille edellisille puhujille. On nyt selvästi nähtävissä, että Taliban on hieman niin kuin uinunut siellä pinnan alla ja viime aikoinakin pystynyt aikamoisiin terroritekoihin itse Kabulissa. Onko ministerillä sellainen arvio ja käsitys, että tämä on laajempaakin uinumista ollut tähän asti, ja nyt kun sitten joukot poistuvat, alkaa varsinainen aktiviteetti? Sitten vielä tähän lisäkysymyksenä: jos nyt sitten niin käy, että asiat alkavat mennä todella hullusti, niin onko esimerkiksi riittävää evakuointikapasiteettia olemassa myöskin siellä Mazar-i-Sharifin alueella?

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Alkuperäisestä Afganistanin operaatiosta on jo kaksitoista vuotta, mutta monessa mielessä Suomen osallistumisen perustelut ovat edelleen voimassa. Toki monissa humanitaarisissa kysymyksissä ollaan edistytty, ja se on erittäin hyvä se. Mutta sitten tässä on tämä globaalin turvallisuuden näkökulma. On erittäin tärkeätä, että Afganistania ei saa päästää luisumaan eräänlaiseksi terrorismin hallitsemattomaksi tukikohdaksi ja pesäksi, ja on erittäin tärkeätä, että myös oopiumin tuotantoa ja jakelua sieltä laittomasti maailmanmarkkinoille hallitaan jollain keinoin.

On oleellista ymmärtää, että Suomen turvallisuutta edistetään pitämällä huolta kansainvälisestä turvallisuudesta. Kaikesta huolimatta nämä 18 miljoonaa euroa Afganistan-operaatioon ovat perusteltuja.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Afganistan on yksi maailman köyhimmistä maista, ja siellä asuu paljon ihmisiä, 36 prosenttia, köyhyysrajan alapuolella. Se vakava ongelma, mikä siellä tietysti heidän oman toimeentulonsa hankkimisessa on ja mikä meille näkyy, aivan kuten edustaja Tytti Tuppurainen viittasi, on tämä oopiumin tuotanto.

Kysyisinkin ulkoministerin näkemystä siitä, kun näissä asiantuntijalausunnoissakin tämä ongelma nousee kerta toisensa jälkeen esiin, mikä on nyt se keino, millä tämä huumetuotanto siellä kuriin voidaan saada, etteivät ne ongelmat sieltä heijastuisi sitten ympäri maailmaa. Maataloustuotannon kehittäminen siellä, tietysti koulutus ja sivistys ja sitä kautta se osaamisen lisääminen — näettekö te, että Suomella olisi keskeinen rooli siinä, että tätä kestävää maataloustuotantoa voitaisiin pystyä lisäämään Afganistanissa ja päästäisiin näin ollen oopiumin viljelystä eroon?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vasemmistoliitto on jo vuosia vaatinut, että tämä Afganistanin operaatio muutetaan sellaiseksi, että siellä panostetaan erityisesti kriisinhallintaan, erityisesti kehitysyhteistyöhön ja nimenomaan siviilikriisinhallintaan. Nyt tässä ollaan tekemässä sen sisältöistä ratkaisua.

Kehitysyhteistyöhön kulutetaan Afganistanissa 30 miljoonaa euroa, ja se on välttämätöntä näin köyhän ja vaikeassa tilanteessa olevan maan auttamiseksi. Nyt tämän Resolute Support -operaation hinnaksi on arvioitu 18 miljoonaa, ja tämän lisäksi käytämme myös rahaa siviilikriisinhallintaan. Se mikä tästä vielä puuttuu, olisi se YK:n turvallisuusneuvoston selkeä poliittinen tuki, ja toivon, että siihen saataisiin yksimielinen ratkaisu mahdollisimman pian. Mutta yhtenä osana tätä Afganistanin tukemista myös tämä operaatio on tarpeen.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ISAF-operaatio nyt loppuu, niin turvallisuusvastuu siirtyy Afganistanin poliisille ja armeijalle. Nyt kun operaatio muuttaa luonnettaan enemmän kehityspainotteiseksi, on tärkeää, että tässä ollaan mukana ja kansainvälinen yhteisö keskittyy nyt kaikin voimin tähän kehityksen tukemiseen.

Kehityksen ytimessä täytyy olla naisten ja tyttöjen aseman parantaminen ja ihmisoikeudet. Tämä tarkoittaa, että turvakoteja perustetaan ja niiden toiminta ja niiden toiminnan edellytykset turvataan, koulutukseen satsataan, naisia tuetaan kaikissa osallistumisissa yhteiskunnan toimintoihin, lehdistöä, lehtinaisia tuetaan. Afganistanin kehityksen pitäisi ulottua myös Kabulin ulkopuolelle.

Jos voisin suositella jouluksi lukemista, niin suosittelisin Khaled Hosseinin kirjoja, jotka kuvaavat lähihistoriaa tavallisten ihmisten näkökulmasta Afganistanissa. Itse olen saanut täällä eduskunnassa tutustua afganistanilaisiin poliitikkoihin ja naisiin, ja tämä on kyllä inspiroinut myös seuraamaan tätä tilannetta vastaisuudessakin.

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade herr talman! Det är bra för soldater att delta i militära insatser. Det ger övning och det leder till kompatibilitet. Samtidigt är det viktigt att hålla i sär den civila och den militära krishanteringen. De civila insatserna kräver militär säkerhet, men för den internationella närvaron hotas tilltron om civila insatser utförs av militär personal. Det talas mycket om kvinnors rätttigheter, mänskliga rättigheter, samhällsbyggande, bekämpandet av korruption, utbildning etc. Samtidigt skickar vi en militär kontingent på 70 soldater till Afghanistan inom ramen för Natos militära operation, och kostnaden för hela den militära krishanteringen uppgår till 17,86 miljoner. Jag skulle vilja fråga utrikesministern: Är ministern övertygad om att det finns garantier för att inte de civila uppgifterna sammanblandas med de militära insatserna, och är ministern övertygad om att våra budgetmedel används för insatser för kvinnors rättigheter och mänskliga rättigheter bäst med den här insatsen?

Jyrki  Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Äsken päättyneellä kyselytunnilla tiedustelin ministeriltä: Mikä tämä operaatio oikeastaan todellisuudessa on?

Meille näissä asiakirjoissa, sekä selonteossa että myöhemmin tänä iltana käsiteltävässä sopimuksessa ja voimaantulosäännöksessä, todetaan selkeästi, että tämä ei ole taisteluoperaatio, mutta presidentti Obama on antanut salaiset määräykset siitä, että sotilaat voivat osallistua Afganistanissa taisteluihin itsenäisesti ja myös afgaaniarmeijan rinnalla. Minusta tämä on erittäin olennainen asia — se, että eduskunta tietää, mistä se päättää. Tähän kiinnitti puolustusvaliokunnassa eräs asiantuntija huomiota ja totesi, että tämän operaation luonne vaikuttaa suoraan myöskin suomalaisten sotilaiden turvallisuusasemaan ja toimintaan Afganistanissa.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvostettu puhemies! Afganistanissa on tehty paljon hyvää työtä. Tuloksia on myös saatu aikaan — tyttöjen koulunkäynti on parantunut, lukutaito, terveydenhoito — mutta naisten asemassa on kyllä edelleen tehtävää, niin kuin näillä muillakin sektoreilla. Afganistanissa pitää myös varautua pahimpaan, myös askeliin taaksepäin. On mahdollista, että Taliban tulee uudelleen nousemaan, tai tällainen maaperä voi olla myös Isilin tyyppiselle järjestölle hedelmällistä maaperää, ja näihin pitää varautua. Jatkokin on tässä operaatiossa varmasti vaarallista.

Haluan antaa kiitosta maamme hallitukselle puolustusvaliokunnassa saamastamme tiedosta, että kriisinhallintaveteraaniohjelmassa on edetty määrätietoisin askelin, ensimmäiset toimenpiteet on saatu jo arkeen ja seuraavissa panostetaan myös näiden arvokasta työtä tekevien naisten ja miesten perheidenkin aseman vahvistamiseen. Haluan antaa tälle työlle vahvan tuen ja toivon, että siinä edetään määrätietoisin askelin.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomi on ollut jo pitkään mukana Afganistanissa rauhaa turvaamassa, vuodesta 2002 alkaen. Enimmillään ISAF-operaatiossa on palvellut 195 suomalaista sotilasta. Nyt ISAF-joukkojen jälkeen siirrytään Afganistanissa vaiheeseen, jossa pyritään tukemaan alueen omia turvallisuusorganisaatioita ja vahvistamaan oraalla olevaa demokratiaa. Nyt on tärkeintä estää maan vaipumista takaisin konfliktiin ja sekasortoon, niin kuin myös tässä ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä todetaan.

Afganistan on kuitenkin heimojen ja klaanien maa, ja puolustusvaliokunnan kuulemisen yhteydessä tähän yksityiskohtaan myös asiantuntijoiden puolesta kiinnitettiin huomiota, joten kysyn ulkoministeriltä: millaisen haasteen tämä tulee tuomaan rauhan kehitykselle?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Vielä edustaja Savolan vastauspuheenvuoro, ja sen jälkeen ministeri Tuomioja.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tällä hetkellähän Afganistanissa on noin 140 suomalaista sotilasta sekä siviilikriisinhallinnan tehtävissä ja kehitysyhteistyössä olevia ihmisiä. Tässä niin ulkoasiainvaliokunta kuin tietysti puolustusvaliokunta kiinnitti aika paljon huomiota siihen. Ainakin me puolustusvaliokunnassa kävimme keskustelua näistä vaikutusten arvioinneista, siitä, mitkä ovat ne konkreettiset asiat, mitä on saatu siellä paikan päällä Afganistanissa aikaan, mutta haluttiin myös korostaa vahvasti sitä, mitkä ovat ne hyödyt meidän kansalliselle puolustuksellemme siitä, että näihin kansainvälisiin operaatioihin osallistutaan. Joukkokokoonpanojen kehittäminen, tietysti johtamis- ja viestintäjärjestelmät ja tietysti tämä monikansallinen yhteistyö, mitä muun muassa Yhdysvaltojen, Pohjoismaiden ja Saksan kanssa yhdessä käydään, ovat niitä keskeisimpiä asioita.

Haluaisin kuulla myös ulkoministerin arvion: kuinka näette nämä kansalliset hyödyt nimenomaan myös näihin operaatioihin osallistumisessa, myös tämän jatkon kannalta, nyt, kun siellä ollaan näissä kouluttamis- ja tukitehtävissä?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Seuraavaksi ministeri Tuomioja, 5 minuuttia puhuja-aitiosta.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Monet kysymykset koskevat juuri sitä, mitä seuraavaksi tapahtuu Afganistanissa, ja sitähän me emme tietysti tiedä, mitkä ovat Talebanin suunnitelmat, me joudumme vain arvioimaan niitä, ja myöskin arvioimme Afganistanin hallituksen kykyä toteuttaa tavoitteitaan. Afganistanin hallituksen tavoitteet sellaisina kuin niitä on esitelty meille ovat kaikin puolin tuettavia, siitä ei ole epäilystäkään, ja Afganistan on suvereeni valtio, ja nyt jo tämän vuoden aikana merkittäviltä osin, käytännössä voi sanoa jo tällä hetkellä kokonaan, turvallisuusvastuu on siirtynyt afgaanien armeijalle ja muille turvallisuusviranomaisille, ja kun tämän vuodenvaihteen jälkeen siirrytään RS-operaatioon, kokonaisvastuu on kaikilta osin afgaaneiden hallussa. Tosin sitten Yhdysvalloilla on RS-operaatiosta riippumatta myöskin jotain omaa sotilaallista operaatiota siellä, mutta se on erillään RS:stä.

Mutta tietenkin ihan siitä riippumatta, onko Yhdysvalloilla tällaista vai mikä on RS:n asema, totta kai me tiedämme, että Talebanin silmissä kaikki ulkolaiset, eivät vain sotilaat vaan yhtä lailla ulkolaiset siviiliavustustyöntekijät — niin kuin olemme traagisesti voineet nähdä — ovat yhtä lailla hyökkäysten ja terrori-iskujen kohteena. Näyttää ylipäätään siltä, että tuo Talebanin toiminta on enemmänkin nyt siirtynyt tällaisten näyttävien ja tuhoisien terrori-iskujen tekoon eikä varsinaiseen sotilaalliseen toimintaan, mikä kertoo siitä, että hekään eivät arvioi, että heillä olisi mahdollisuuksia minkäänlaiseen sotilaalliseen voittoon. Mutta tällä terroritoiminnalla voidaan tietysti pitää maa epävakaana ja hauraana ja aiheuttaa suunnattomia menetyksiä. Viimeksi juuri tuli uutinen siitä, että Ranskan kulttuurikeskuksessa Kabulissa on ollut pommi-isku, jossa ei kuitenkaan ollut raportoitu menetyksiä.

Uskon, että tässäkin jatko-operaatiossa nimenomaan evakuointikapasiteetti on kunnossa. Tämä on tietysti perusedellytys myöskin sille — medevac-operaatioiden osalta ja vastaavasti — että kriisinhallintahenkilöstön asema tälläkin lailla on turvattu.

Afganistanin ongelmat ovat todella mittavia, ja tuo oopiumin tuotanto ei ehkä ole niinkään Afganistanin kuin koko maailman ongelma, joka ulottuu sitten Helsingin ja Suomen kaduille saakka. Siinä on kaksi tekijää: Siinä on korruptio, ja valitettavasti hyvinkin korkealla afgaaniyhteiskunnassa, jopa hallinnossa, on henkilöitä, jotka ovat tässä mukana. Mutta toisaalta sen pohjana on se, että se on elinkeino. Se on elinkeino köyhille viljelijöille maassa, ja sen vuoksi on tärkeätä, että heille olisi tarjolla vähintään yhtä tuottoisia elintapoja ja muita viljelymahdollisuuksia. Nämä molemmat, korruption vastustaminen ja kitkeminen ja tämän vaihtoehtoisen maataloustuotannon tukeminen, ovat keskeisiä. En osaa ihan sanoa, olisiko Suomella erityisosaamista juuri tässä maatalouden osalta, mutta tässä korruptionvastaisessa työssä kyllä olemme mukana.

Siviili- ja sotilaallisen toiminnan erottaminen toisistaan on tietenkin esimerkiksi Punaisen Ristin kaltaisille avustusjärjestöille aivan ehdoton edellytys, ja monet muutkin avustusjärjestöt haluavat korostaa tätä eroa. Toisaalta nämä avustustyöntekijät myöskin tarvitsevat sitä turvaa voidakseen tehdä työtä, jota sotilaallinen kriisinhallinta antaa. Suomen osaltahan meidän erityisvahvuutemme on tämä siviili-sotilas-yhteistyö, niin sanottu CIMIC-toiminta, mutta emme halua niinkään olla mukana sellaisessa kriisinhallinnassa, joka militarisoisi näitä siviilitoimintoja, vaan paremminkin päinvastoin: se tapa, jolla me toimimme, on, että se tuo näitä siviilielementtejä ja luottamuksen rakentamisen elementtejä juuri tähän sotilaittenkin toimintaan.

Joten haasteita kyllä riittää ja tulemme eduskunnankin edellyttämällä tavalla jatkossa koko ajan tämän operaation kehittymisestä ja Afganistanin tilanteesta pitämään eduskunnan informoituna. Ja kiitän vielä kerran valiokunnan mietintöä, jossa oli myös identifioitu ihan oikein niitä asioita, joista toivotaan vielä jatkossa tarkempia arvioita. — Kiitos.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Tämän jälkeen puhujalistaan.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Tässä ministeri Tuomiojan vastauksessa kävikin kyllä sitten ilmi, että huolimatta siitä, että Yhdysvallat on osa Nato-johtoista RS-operaatiota, Yhdysvallat varaa itselleen oikeuden käydä erillissotaa Afganistanissa. Siinä joukossa Suomi heiluttaa siniristilippuaan ja osoittaa tällä tavalla uskollisen liittolaisuutensa.

Suomen osallistumista Afganistanin vakauttamiseen ja jälleenrakennukseen sekä sotilaalliseen kriisinhallintaan käsiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 2002. Nyt eduskunta on käsittelemässä Resolute Support -operaatiota koskevaa selontekoa. Se on monelta osin Afganistanin turvallisuustilannetta ja ISAF-operaation tuloksia kaunisteleva. Afganistanin vakauttamisessa ja jälleenrakentamisessa on auttamatta epäonnistuttu. ISAF-operaatio on maksanut satoja miljardeja, Suomen panostus kohoaa yli 500 miljoonaan euroon. Humanitaarinen panostuksemme on jäänyt selvästi lapsipuolen asemaan, 220 miljoonaan. Kaiken kaikkiaan, myös EU:n kautta kulkenut panostuksemme mukaan lukien, Suomen osallistumisen hintalappu on yli miljardin.

Kansainväliset, Yhdysvaltojen ja Naton johdolla toimivat joukot eivät ole kyenneet muuttamaan maan kurssia. Kuolonuhrien määrä 13 vuoden aikana on mittava. YK:n tilastoinnin mukaan siviilejä on kuollut yli 50 000, ja kuolonuhrien määrä on tietysti kokonaisuutenaan paljon suurempi, koska sissitaistelijoiden menetyksiä ei ole missään tilastoitu. ISAF-sotilaita on kaatunut 3 476. Edelleenkin afgaanisotilaita ja poliiseja saa surmansa keskimäärin 500 kuukaudessa. Jopa joka kolmas sotilas ja poliisikoulutukseen osallistuva afgaani karkaa aseistettuna koulutuksen aikana. Osallistumme siis koulutuksen rahoittamiseen molemmin puolin rintamaa.

Maassa on arviolta 700 000 pakolaista, ja OCHAn mukaan 9 miljoonaa tarvitsee kipeästi humanitaarista apua. Maan turvallisuustilanteesta kertoo korutonta kieltään siviiliuhrien määrän kasvu. Viime vuodesta uhrien määrä on noussut 24 prosenttia. YK:n Afganistan-avustusoperaa-tion Unaman mukaan yksinomaan tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla dokumentoitiin 1 564:n siviiliuhrin kuolema.

Valmisteltu jatko-operaatio Resolute Support on sekin sotilasoperaatio. Siitä on muodostumassa eräänlainen Afganistanin keskushallinnon henkivakuutus ja Yhdysvaltojen miehitysvallan ja läsnäolon jatkamista, kuitenkin niin, että vastuuta siirretään yhtä selvemmin myös ISAF-liittolaisille.

Vaikka selonteossa korostetaan, että RS-operaatio ei ole taisteluoperaatio, on selonteon valmistumisen jälkeen tullut presidentti Obaman uusi valtuutus käyttää amerikkalaisia joukkoja suunniteltua laajemmin taistelutoiminnassa. Puolustusvaliokunnassa kuultujen asiantuntijoiden mukaan jää nähtäväksi, mikä vaikutus tällä on suomalaisten sotilaiden turvallisuusasemaan ja toimintaan.

Ehdotan eduskunnalle hyväksyttäväksi ja käsiteltäväksi seuraavaa kannanottoa: Eduskunta edellyttää, että Suomi päättää viipymättä joukkojensa kotiuttamisesta Afganistanista. Eduskunta ei myöskään pidä perusteltuna selonteon kannanottoa Nato-johtoisen sotilaallisen läsnäolon jatkamisesta vuoden 2014 jälkeen. Suomen osallistuminen sotilaalliseen Resolute Support -operaatioon Afganistanissa on muutettava YK:n johtamaksi siviilioperaatioksi, joka tukee maan jälleenrakentamista sekä edesauttaa poliittisen dialogin ja rauhanprosessin aikaansaamista. Näiden tavoitteiden toteuttamista voi parhaiten edistää maa, joka ei itse osallistu sotatoimiin tai niiden tukemiseen. Tämä linja on ollut pitkään vasemmistoliiton linja. Vasemmistoliitto muutti linjansa kuuden puolueen hallituksen aikana, mutta me vasenryhmässä pidämme edelleen tästä oikeasta linjasta kiinni.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun Suomi 12 vuotta sitten vastasi kansainvälisen yhteisön kutsuun lähteä vakauttamaan Afganistanin tilannetta kriisinhallintatoimilla, maailma oli toisenlainen. Suomen turvallisuuspolitiikassa painotettiin globaalia turvallisuutta, varautumista kansainvälisen rikollisuuden torjuntaan ja tietysti tuolloin ajankohtaiseen terrorismin uhkaan. Tähän turvallisuusnäkökohtaan oli vaivatonta sovittaa humanitaarisia perusteluita. Olimme menossa auttamaan hätää kärsiviä ihmisiä kaukaisessa maassa.

Arvoisa puhemies! Nyt on varmasti tarpeen päivittää tilannearviota ja asioiden tärkeysjärjestystä. Uudessakin tilanteessa monet viime vuosikymmenen perustelut ovat vielä ajankohtaisia. Humanitaarisia tavoitteita ja kehitystavoitteita on saavutettu. Afganistanilaisten elinajanodote on noussut 44 vuodesta 60 vuoteen, mikä on liki ennätysmäinen harppaus. Lapsikuolleisuus on pudonnut, synnytysten turvallisuus parantunut. Tytöt pääsevät kouluun, naisten osuus hallinnossa ja politiikassa on kohentunut.

Jokainen, joka sanoo, että suomalaiset ISAF-joukkojen miehet ja naiset ovat tehneet turhaa työtä, on väärässä. Suomen uhraukset, taloudelliset ja henkilökohtaiset, ovat tuottaneet tulosta. Myös globaalin turvallisuuden tavoitteet ovat yhä ajankohtaisia. Afganistania ei saa päästää turvasatamaksi terroristeille. Oopiumin tuotantoa osana kansainvälistä huumebisnestä on torjuttava. Keskinäisen riippuvuuden maailmassa Suomen turvallisuudesta huolehditaan kaikkialla, myös Afganistanissa.

Arvoisa puhemies! Moni asia Suomen Afganistan-operaatiossa on perusteltavissa niillä poliittisilla näkökohdilla, jotka painoivat päätöksenteossa vuonna 2002. Nykytilanteessa on kuitenkin paikallaan korostaa myös operaation merkitystä Suomen oman puolustuskyvyn kohentamisessa. Selonteon mukaan kriisinhallintaoperaatio on parantanut Suomen puolustukselle tärkeitä sotilaallisia suorituskykyjä. Tiedustelutoimintamme on parantunut, kenttälääkintää on harjoitettu vaativissa oloissa, maavoimien ytimessä olevan jääkärikomppanian suorituskykyä on tehostettu. Viime aikoina esillä olleen erikoisjoukkojen toiminnan taso on noussut. Kaikki edellä mainitut on tehty kansainvälisessä yhteistyössä.

Suomen puolustuksen kehittäminen on edelleen ajankohtainen asia. Aseellinen toiminta on tullut Eurooppaan. Sotatoimialueet eivät ole enää keskellä Aasiaa, vaan parin tunnin lentomatkan päässä. Jännitys on lisääntynyt myös lähialueillamme. Afganistan-operaatioissa parannettu puolustuskyky on tarpeen oman maamme turvaksi. Suomea ei saa yllättää millään vanhan tai uuden sodankäynnin muodoilla. Resolute Support -operaatiossa käytettävät 18 miljoonaa eivät siis mene hukkaan.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Tällä laajalla ja pitkäkestoisella operaatiolla on varmasti ollut positiivista vaikutusta Afganistanin sisäisen tilanteen kehittymiseen, mutta koska maassa tilanne on hyvin vaikea monesta syystä, kuten selonteossa on kerrottu, ulkoasiainvaliokunnan varovaisen kriittinen mietintö on ymmärrettävä. Afganistanissa sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden vastuu siirtyy ja kehittyy näköjään vain pienin askelin.

Suomen painopisteinä ovat olleet ihmisoikeuskysymykset, naisten aseman parantaminen ja kokonaisvaltainen kriisinhallinta, ja samassa Maanpuolustuskorkeakoulu on todennut myös Suomen päässeen kehittämään omaa puolustustaan. Tietysti voidaan kysyä, kuinka kalliiksi tämä on sitten tullut Suomen kannalta, kun miettii Puolustusvoimien leikkauksia, mutta nämä painopisteet sinänsä ovat varmasti kannatettavia. Jatkossakin suomalaisten alueella työskentelevien turvallisuuteen täytyy painokkaasti kiinnittää huomiota, ja toki näin myös selonteossa kerrottiin, että ulkoasiainministeriö tätä tilannetta pitää tärkeänä. Mutta tilanne on haasteellinen, demokratia on ohutta ja maa on konfliktiherkkä. Naisten ja tyttöjen aseman parantuminen on aivan varmasti hyvä asia.

Minulla oli myös ilo tavata Afganistanin delegaatio hallintovaliokunnan puolesta. Mukana olleet naiset kysyivät minulta niinkin konkreettista asiaa kuin sitä, kuinka Suomessa naiset pääsevät ehdolle vaaleissa. Tunsin suurta ylpeyttä maastamme ja ihmisoikeuksistamme. On kunnia, jos siinä olen voinut yhtään rohkaista näitä vieraitani tai parantaa heidän asemaansa maassansa. Mietintö kyllä toteaa, että naisten osallistuminen parlamentaariseen työhön on ollut vaihtelevaa, ja toivon, että tässäkään asiassa ei suuria taka-askeleita oteta, kun operaatio on väistymässä.

Koulutussektorin tilanteen parantuminen on mielestäni vahva askel kohti demokraattisempaa yhteiskuntaa. Sitä tulee tukea, ja toivon tähän voimakasta kansainvälistä otetta. Suomella olisi koulutusviennissä, ei pelkästään Afganistaniin mutta myös moneen muuhun maahan, paljon mahdollisuuksia, ja näinhän raportti myös kertoo, että Suomen painopistettä on lisätty koulutuksen hankkeissa. Hyvä niin.

Lapsissa on tulevaisuus toki, ei pelkästään koulutuksen kautta, mutta voidaan ilolla todeta, että naisten aseman parantaminen terveydenhuollon kautta on näkynyt muun muassa lapsikuolleisuuden vähenemisenä.

Hyvän hallinnon periaatteita tulee ehdottomasti edistää. Korruptio rehottaa maassa mitä todennäköisimmin pahasti. Toivon, että kehitysaputyö kohteineen sidotaan hyvän hallinnon periaatteitten toteuttamiseen. Olen iloinen siitä, että järjestöjen on selonteon valossa mahdollista olla mukana avustustyössä. Nämä auttamisjärjestöt ovat niitä todellisia auttamisen ammattilaisia: Punaisella Ristillä ja Puolikuulla on todella vankka kokemus monien kriisien keskellä toimimisesta, myös aseellisten konfliktien, kuten luonnonkatastrofienkin.

En ole edelleenkään tyytyväinen siihen, ettei Afganistanin huumeviljelmiä saada kuriin. Maa on mitä ilmeisimmin melkoinen solmukohta huumeitten kasvatuksessa ja kuljetuksessa, nimittäin jos jokaisen perheen arvioidaan olevan jollain lailla huumetaloudessa mukana, niin on se aika kova luku. Maatalous ei varmaankaan pääse kehittymään, sillä huumeviljelmistä saanee tuloja, kehittymättömästä maataloudesta ei. Maa on karu, mutta elintarvikehuollosta varmasti on syytä pitää kiinni. Ehkä Suomella myös maatalouden kehitysapuhankkeissa voisi olla annettavaa. Ilman taloutta tuskin demokratiakaan pääsee kehittymään, mutta siinäkin korruption kitkennän tulee olla aina tiiviisti mukana.

Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Afganistanissa on tehty paljon hyvää työtä, ja tuloksia on saatu aikaan, niin kuin täällä keskustelussa on käynyt ilmi ja myös ulkoasiainvaliokunnassa saamistamme asiantuntijalausunnoista on esille käynyt. Myös Afganistanin tilannetta on seurattu ja on tutkittu, mitä siellä tosiasiallisesti on näiden vuosien aikana tapahtunut, ja tänä vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan Afganistan on viimeisten kuuden vuoden aikana edistynyt monessa asiassa.

Yhä useampi saa juodakseen puhdasta vettä. Neljässä vuodessa puhtaan veden saanti on noussut 27 prosentista lähes 50 prosenttiin. Lukutaitoisten määrä jatkaa kasvuaan. Tytöt ovat päässeet kouluun, ja terveydenhoito on parantunut, lukutaito vahvistunut ja niin poispäin. Mutta edelleen tilanne on kuitenkin Afganistanissa se, että 1,2 miljoonaa tyttöä ja yli 900 000 poikaa ei ole koskaan käynyt koulua tai ei ole käynyt kouluaan loppuun.

Myös huolestuttavaa on se, että Afganistan on edelleen yksi maailman köyhimmistä valtioista. Meidän pitää varautua myös siihen, että Afganistanissa otetaan tässä uudessa tilanteessa myös askelia taaksepäin, ehkä pahimpaankin. Taliban, Isil, huumeet, huumeviljelmät ovat sellaisia asioita, joita ei voi missään tapauksessa jättää mainitsematta puhuttaessa Afganistanista. Vaikka Isil ei tällä hetkellä olekaan ulottautunut Afganistaniin, se on sentyyppistä maaperää, että se on varsin hedelmällistä huumeiden lisäksi tämäntyyppiselle terroristitoiminnalle. Maan historia ei lupaile hyvää, vakaata demokratiaa, ainakaan siinä merkityksessä, missä me sen ymmärrämme.

Arvoisa puhemies! Jatkossakin tämä operaatio on vaarallinen. Afganistan on vaarallinen maa varmasti myös ulkomaalaisille toimijoille tässä vaiheessa. Vaikka siirrytäänkin hieman erityyppiseen operaatioon, koulutuspainotteiseen operaatioon, niin meidän pitää varautua siihen, että myös saattaa olla iskuja, jotka kohdistuvat näitäkin joukkoja kohtaan.

Arvoisa puhemies! Pidän myönteisenä sitä, että kriisinhallintaveteraaniohjelmassa on tällä vaalikaudella puolustusministeri Carl Haglundin johdolla edetty. Meitä on puolustusvaliokunnassa pidetty koko ajan ajan tasalla tästä asiasta, ja pari viikkoa sitten saimme ajantasaiskatsauksen. Se on nyt osaltamme julkinen, ja siksi sitä täällä hieman myös käsittelen.

Kriisinhallintaveteraaniohjelma on tehty nyt palasina kuntoon. Pääesikunnan henkilöstöosastolla on aloittanut helmikuussa työn erikoissuunnittelija, jonka tehtäviin kuuluu kriisinhallinnan veteraaniohjelman koordinaatio. Lisäksi tämä erikoissuunnittelija on tehnyt jo nyt myös työtä loukkaantuneita auttaen ja osallistuu myös Nordefcon veteraanityöryhmään, jossa kehitetään veteraaniohjelmaa yhteistyössä muiden Pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa.

Osana tätä työtä keväällä 2014 uudistettiin myös kriisinhallintahenkilöstön ryhmätapaturmavakuutus. Se astui voimaan 5.5.2014, ja tämä kohdentuu nyt erityisesti psyykkisen tuen saantiin ja hoitoon. Uutena korvauksen piiriin kuuluvana haittana ovat tällaisen tuen ja hoidon kustannukset sekä näihin liittyvät matkakustannukset. Lisäksi sotilaallisessa kriisinhallintatehtävässä tapahtuneesta vammautumisesta aiheutuneen pysyvän haitan tai kuolemantapauksen johdosta maksettavia korvauksia on tarkistettu.

Kriisinhallintaveteraanit voivat hakea tukea ja hoitoa hakeutuen itse hoitoon HYKSin psykiatriselle konsultaatiopoliklinikalle, missä tehdään ratkaisu hoidosta ja hoitopaikasta. Hoidolla tarvitsee kuitenkin olla syy-yhteys palvelustapahtumiin, ja tähän riittää saamamme selvityksen mukaan yksin esimerkiksi Afganistanissa kriisinhallintatehtävissä toimiminen. Vakuutettu ei siis tarvitse erillistä Valtiokonttorin maksusitoumusta psykiatrian poliklinikalle eikä sen mahdollisesti osoittamaan hoitopaikkaan. Hoitopaikka laskuttaa automaattisesti hoidosta suoraan Valtiokonttoria.

Arvoisa puhemies! Uusi ohjelmakausi alkaa 2016 ja kestää vuoteen 2019 veteraaniohjelman parissa. Tässä tulevat erityiseen huomioon vielä perheet ja lapset, mutta varsinaista omaa veteraaniohjelmakirjasta ei ainakaan toistaiseksi ole vielä tehty. Toivonkin, että tämä vielä otetaan pohdintaan. Tällä hetkellä tämä veteraaniohjelma toimii sillä tavalla, että jokaisessa operaatiossa on oma tällainen kirjanen, mikä pitää sisällään muutakin materiaalia tähän tehtävään lähdettäessä näille naisille ja miehille. Yhtenä osana siellä on sitten tämä niin sanottu kriisinhallintaveteraaniosuus. Toivoisin niin, että saisimme myös tällaisen ehkä perusrungon kriisinhallintaveteraaniohjelmasta, jota sitten voitaisiin tässä kirjasessa täydentää aina operaatiokohtaisesti.

Arvoisa puhemies! Toivon, että Afganistanissa hyvä kehitys jatkuu eikä näitä meidänkin pelkäämiämme askelia takapakkiin otettaisi.

Jörn Donner /r:

Arvoisa puhemies! Ja arvoisa uskollinen kansanjoukko! Edustaja Yrttiahon ehdotus siitä, että me lopettaisimme yhteistyön Afganistanissa on minusta vähän liian aikainen. Ehkä ensi vuoden jälkeen, jolloin voidaan katsoa tilannetta paremmin, voidaan sen eduskunnan puitteissa keskustella siitä. Silloin minä en ole mukana, varmaan edustaja Yrttiaho on.

Tämä sanonta "kansainvälinen yhteisö", josta puhutaan hyvin paljon, on minusta yleisessä käytössä oleva sanahirviö, jota myöskin käytetään Afganistanin suhteen. Tämä niin kutsuttu yhteisö on vuosien mittaan yrittänyt pelastaa Afganistanin valtion perikadosta. Tässä hauraassa ja vaikeakulkuisessa sekä vaikeaselkoisessa maassa asuu useita heimoja ja suuri määrä erilaisia terrorismin kannattajia, etunenässä Taleban. Oopiumia viljellään suuria määriä.

Tämä kansainvälinen yhteisö Yhdysvaltojen johdolla on kuvitellut, että Afganistanista saadaan edes näennäisesti demokraattinen ja tasa-arvoinen maa. Joidenkin tutkijoiden mielestä maa vajoaa sekavaan sekasotkuun heti, kun viimeiset kansainväliset joukot ovat lähteneet maasta. Itse olen vähän sillä kannalla, että tämä tapahtuu. Afganistan olisi siis aivan toivoton tapaus.

Tämä käsikirjoitus on mahdollinen, mutta muiden muassa Suomen virallinen politiikka ylläpitää tätä virallista optimismia, minkä merkeissä osallistumme tällä pienellä panoksella operaatioon, jonka nimeksi saatiin tämä Reso- lute Support. Tästä on siis nyt kysymys: 80 miestä ja naista. Virallinen konsensus Suomessa tukee tätä politiikkaa, samoin eduskunnan UaV. Toivottavasti oma kauhuskenaarioni ei toteudu ja Afganistanista tulee demokraattinen mallivaltio. Kuulostaa kyllä omituiselta.

Olen yrittänyt kiinnittää huomion siihen tosiasiaan, että jokainen afgaani, joka on tekemisissä tämän kuuluisan kansainvälisen yhteisön kanssa, on uhanalainen. Ruotsi ja Saksa ovat päättäneet, että sellaisille henkilöille ja heidän lähimmilleen myönnetään turvapaikka. Suomi vaikenee tässä asiassa, kuten monessa muussakin. Se on tässä asiassa häpeäksi meille.

Muuten toivotan kaikkea parasta niille suomalaisille, jotka jo ovat Afganistanissa tai lähtevät sinne. Arvoisa puhemies, heidän tilansa ei ole kadehdittava, kuten ei kenenkään muun ulkomaalaisen, kun liikkuminen helikopterilla on paras keino pysyä hengissä.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

Annika Lapintie /vas:

Arvoisa puhemies! Suomi on yhdessä muiden ISAF-maiden kanssa nyt asteittain muuttanut osallistumistaan Afganistanissa pois sotatoimista ja panostanut enemmän siviilikriisinhallintaan, kehitysyhteistyöhön ja koulutukseen. Kehitysapuun ja siviilikriisinhallintaan laitetaan nyt myös enemmän rahaa kuin sotilaalliseen kriisinhallintaan. Painopiste on nyt oikea. Tätä vasemmistoliitto on johdonmukaisesti vaatinut jo vuosia. Nyt sotilasjoukot vedetään vähitellen hallitusti pois.

Vuoden 2015 alusta aloittava Reso-lute Support -operaatio ei ole taisteluoperaatio. Kyse on asteittaisesta vetäytymisestä, jossa pyritään pitämään huoli onnistuneesta vastuun siirrosta ulkomaisilta joukoilta afganistanilaisille itselleen. Suomalaisia operaatioon osallistuu aluksi 80, mutta pääosa joukoista vedettäisiin pois vuoden 2015 loppuun mennessä. Aikataulu on järkevä ja perusteltu. Tätä nopeampi vetäytyminen voisi aiheuttaa enemmän haittaa ja vaaratilanteita tavallisten afganistanilaisten ihmisten turvallisuudelle.

Arvoisa puhemies! Inhimillinen velvollisuutemme on edistää rauhaa ja estää sotia. Parasta on puuttua ennalta konfliktien syihin nimenomaan kehitysavun ja siviilikriisinhallinnan keinoin. Tässäkin täysistuntosalissa on kuultu vaatimuksia kehitysavun vähentämisestä, ja kun vaikkapa katsotaan tätä Afganistanin tilannetta, niin tällaiset puheet ovat mielestäni vastuuttomia. Afganistanissa tulisi tehdä vielä paljon enemmän erityisesti työllisyyden ja elinkeinojen eteen. Etenkin nuorille miehille on tarjottava muita tulevaisuudennäkymiä kuin sota, väkivalta ja huumekauppa.

Suomen kansainvälinen velvollisuus on jatkaa Afganistanin tukemista kehitysyhteistyön ja siviilikriisinhallinnan keinoin. Tulevaisuus näyttää, millaiset mahdollisuudet tähän on, ja ennen kaikkea, millaiseksi muodostuu Afganistanin turvallisuustilanne. Tässä suhteessa avainasemaan voivat nousta Suomessa asuvat afganistanilaiset, joilla on kontakteja ja tuntemusta maan tavoista. Monet afganistanilaista yhteiskuntaa syvällisesti tuntevat kansalaisjärjestöt, kuten esimerkiksi Ruotsin Afganistan-komitea, ovat onnistuneet toimimaan maassa keskeytyksettä vuosikymmeniä.

Afganistanin operaatiosta on tärkeää tehdä arvio, miten viimeisten 12 vuoden ajan ISAF-operaatio on sujunut ja miten erityisesti Suomen osallistuminen siellä on onnistunut. Tätä arviota on syytä tehdä erityisesti ottaen huomioon ne lukuisat siviiliuhrit, joita operaatio on aiheuttanut, ja on tehtävä selvitys siitä, millä tavalla olemme tehneet näitä virheitä, jotta tällaisia virheitä ei koskaan enää jouduttaisi näkemään uudelleen.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tässä selontekolausumassa tuodaan kyllä esille niitä hyviä asioita, joita on pystytty edistämään Afganistanissa. Ainoa, että lainsäädäntöpuolella on kyllä naisen asemassa otettu takapakkia sinä aikana kun ollaan tässä operaatiossa oltu mukana, ja on tärkeätä nähdä, että Suomen olisi syytä vetäytyä heti pois Afganistanin operaatiosta. YK on se taho, jonka kautta Suomen tulisi näitä asioita hoitaa, ja siksi kannatankin edustaja Yrttiahon tekemää kannanottoehdotusta.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Aluksi muutamia lehtitietoihin perustuvia asioita:

Kaikkien mukana olevien tahojen motiivit eivät rajoitu pelkästään kansan ja valtion auttamiseen rauhan tiellä. Lehtitiedon mukaan presidentti Barack Obama on kaikessa hiljaisuudessa laajentanut Yhdysvaltojen joukkojen tehtäviä Afganistanissa. Aiempien suunnitelmien mukaan joukkojen oli ensi vuonna määrä keskittyä terroristiverkosto al-Qaidan vastaisiin operaatioihin. Tammikuun alussa alkava Yhdysvaltojen jatko-operaatio aikoo keskittyä Taliban-kapinallisia vastaan taistelevien Afganistanin turvallisuusjoukkojen tukemiseen ja terrorismin vastaisiin toimiin. Operaatiossa on 9 800 yhdysvaltalaista sotilasta ja noin 3 000 sotilasta Saksasta, Italiasta ja muista Naton jäsenmaista.

Obaman kerrotaan myös allekirjoittaneen määräyksen, joka sallii yhdysvaltalaisjoukkojen suorittavan operaatioita sellaisia aseellisia ryhmiä vastaan, jotka uhkaavat yhdysvaltalaisia sotilaita tai Afganistanin hallinnon joukkoja. Uusi määräys sallii myös ilmatuen afgaanijoukoille Yhdysvaltojen hävittäjistä ja pommikoneista, yhdysvaltalaisviranomaiset kertovat. Lehden mukaan presidentin siviilineuvonantajat vastustivat operaation laajentamista. Heidän mukaansa se vaarantaa yhdysvaltalaisten hengen, ja he suosittelivat vähäisempiä, al-Qaidaan keskittyviä terrorismin vastaisia toimia.

Kysynkin tässä itsekseni: Tähänkö Suomi on sitoutumassa? Ollaanko suomalaisten henkiä vaarantamassa? Jos ollaan, tämä ei ole hyvä asia.

Kertaan vielä vähän Afganistanin operaation peiteltyjä intressejä:

Yhdysvaltojen on arvioitu osallistuvan Afganistanin miehitykseen geopoliittisista syistä. Tätä tulkintaa tukee se, että Osama bin Ladenin teloituksella ei ollut lainkaan merkitystä operaation tulevaisuudelle. Samaan aikaan Yhdysvaltojen kansainvälisen terrorismin vastaiset operaatiot ovat siirtyneet pois Afganistanista ja Keski-Aasiasta. Afganistanin miehityksen geopoliittiset syyt tulevat maan tärkeästä sijainnista lähellä Keski-Aasian öljynkuljetusreittejä. Samalla Kiinan naapurimaana maalla on tulevaisuudessa entistä suurempi sotilaallinen arvo joukkojen asemamaana, kun Kiinan maailmanpoliittinen rooli kasvaa.

Geopolitiikan lisäksi kyseessä on konflikti kansainvälisen turvallisuuden puolesta. Länsimaisten johtajien mukaan Afganistanin sota on osa kamppailua kansainvälistä terrorismia vastaan. Myös monien länsimaisten johtajien ja asiantuntijoiden mukaan länsimaiden osallistuminen Afganistanin tulevaisuuden muokkaamiseen sotavoimin on naisten, lasten ja yleisten ihmisoikeuksien turvaamisen vuoksi välttämätöntä. Päätös Afganistanin auttamisesta on YK:ssa tehty. Tällä puolustetaan ulkomaiden osallistumista Afganistanin konfliktiin. Näin kyseessä ei ole sota vaan rauhanturvaoperaatio. Myös Suomen osallistumista kriisinhallintaoperaatioon perustellaan tällä syyllä.

Arvoisa puhemies! Nyt varsinaisesti tähän, mitä tuolta valiokunnan mietinnöstä olen poiminut:

Suomi on tukenut tähän saakka noin 220 miljoonalla eurolla. Suomi on osallistunut jälleenrakennustyöhön sekä naisten ja lasten aseman parantamiseen, jossa on myönteisiä tuloksia. Silti köyhyydessä tai köyhyysrajan alapuolella elää 36 prosenttia Afganistanin kansasta. Myönteistä on se, että nuorempi sukupolvi, joka ei ole kokenut suoraan sotaa, tuo oman panoksensa yhteiskunnan rakentamiseen. Koululaisten määrä on noussut, ja mikä hyvää: tytöt ovat opiskelleet 40-prosenttisesti.

Mutta kuten täällä valiokunnan puheenjohtajakin sanoi, tarkempi arvio avun tuloksellisuudesta on puutteellista. Suomen ja Afganistanin välisen kumppanuussopimuksen mukaan Suomi sitoutuu tukemaan Afganistanin kehitystä vuoteen 2024 asti. Nähdäänkö ikänä sitä, että täällä Afganistaninmaassa on rauha ja jonkinlainen demokratia? Minä olen hyvin pessimistinen tässä, vaikka en voi sanoa, että pitäisi joukkojen kohta lähteä, mutta sieltä ovat lähteneet venäläiset aikoinansa, ja uskon, että me suomalaisetkin voisimme tässä ajan myötä peräytyä koko Afganistanin toimista.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelemme Afganistanin kriisinhallintaoperaatiosta ja Suomen roolista tuossa operaatiossa.

Tällä hetkellä eletään talvisodan 75-vuotismuistoaikoja, eli on kulunut 75 vuotta siitä, kun Suomessa käytiin talvisotaa. Suomessa tiedetään, mitä on sota, ja sen vuoksi osaamme arvostaa rauhaa yli kaiken.

Pari viikkoa sitten saattelin omaa poikaani matkalle rauhanturvaoperaatioon ja jäin siinä tilanteessa miettimään, mistä tässä rauhanturvaamisessa ja kriisinhallinnassa on pohjimmiltaan kysymys. Mitä siellä tehdään, mitä siellä turvataan?

Kysymyshän on siitä, että tälläkin hetkellä sadat suomalaiset rauhanturvaajat tekevät työtään tuolla maailmalla erilaisissa olosuhteissa, eri kriisipisteissä, jotta lapset voisivat käydä koulua. Niin kuin täälläkin on kuultu, on saatu tuloksia siitä, että Afganistanissa tytöt ovat päässeet koulunkäynnin alkuun. Turvataan sitä, että lapset voivat käydä koulua ja ihmiset, miehet ja naiset voivat tehdä työtä tai arkisia askareitaan niin hyvin kuin se niissä kriisiolosuhteissa vain suinkin on mahdollista. Eli kysymys on siitä, että ihmisille annetaan mahdollisuus elää tavallista arkea, niin tavallista kuin niissä olosuhteissa on mahdollista, kaikkine iloineen ja harmeineen, jotka siihen kuuluvat, ja tämä tekee rauhanturvaoperaatioista ja kriisinhallintaoperaatioista erityisen arvokkaita.

Edustaja Yrttiahon tekemän ja edustaja Myllykosken kannattaman esityksen mukainen Suomen välitön vetäytyminen Afganistanin operaatiosta olisi mielestäni tällä hetkellä erittäin suuri virhe. Pitää miettiä, minkä takia siellä ollaan: sen takia, että nämä ihmiset saavuttaisivat sen arjen ja voisivat elää sitä niin hyvin kuin mahdollista niissä olosuhteissa on. On tärkeää, että sitä aloitettua työtä ei jätetä kesken vaan tuetaan sitä Afganistanin demokratiakehitystä, tuetaan toivoa tulevaisuudesta. Silläkin valtiolla ja niilläkin ihmisillä on oikeus toivoon paremmasta tulevaisuudesta, tuetaan sitä. Sitten kun ruvetaan harkitsemaan sitä vetäytymistä Suomen osalta sieltä operaatioista, siinä vaiheessa se on tehtävä suunnitellusti.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Edustaja Heinonen — ei kun Yrttiaho ensinnä, ja sitten vasta Heinonen. Pidetään oikea järjestys.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Tuo aakkosten viimeinen sieltä pakkaa painamaan. — Arvoisa herra puhemies! Tämä argumentti, että sotilaat, niin Nato-sotilaat kuin Suomenkin sotilaat, ovat välttämättömiä Afganistanissa turvaamassa siviilien asemaa ja humanitäärisiä operaatioita, on kyllä erittäin kyseenalainen. Tapasin syyskuussa tanskalais-suomalaisen lääkäripariskunnan, joka oli pitkään työskennellyt Afganistanissa. He totesivat hyvin alleviivaten, että he eivät missään tapauksessa halua, että heidän humanitaariseen työhönsä millään tavalla kytkeytyy ulkomaisten joukkojen niin sanottu suojelurooli.

Toinen asia: Täällä on argumentoitu naisten asemalla ja pidetty tärkeänä, että operaatiot toisensa jälkeen jatkuvat juuri naisten suojelun takia ja naisten aseman takia. Tämäkin argumentti on kyllä aika löysällä pohjalla, sillä koko tämän ISAF-operaation keston aikana Afganistanin hallitus ja presidentti Karzai ovat vahvistaneet lakeja, jotka ovat heikentäneet naisten asemaa. Muun muassa avioliittolaissa, josta paljon kiisteltiin ja jota naisjärjestöt, jotka muuten toimivat Afganistanissa maan alla, vastustivat ja pyrkivät osoittamaan mieltä ja mielenosoitukset tukahdutettiin, keskeinen kiistanaihe oli se, että itse asiassa laissa laillistetaan raiskaus avioliitossa ja asetetaan naiset aviomiehen käskyvallan alaiseksi.

On selvää, että heikko turvallisuustilanne ja viranomaisten haluttomuus tai kyvyttömyys suojella naisia onkin keskeinen ongelma naisille ylipäätään. YK:n tietojen mukaan vuosittain tapahtuu jopa 5 000 niin sanottua kunniarikosta eli naisiin kohdistuvia murhia ja väkivallantekoja, joiden taustalla on niin sanotusti perheen kunnia.

Afganistanissa on jatkuvasti lisääntynyt naisvankien määrä. Viisivuotisjaksoja kun katsomme, niin aina viidessä vuodessa tuo naisvankien määrä on kaksinkertaistunut, ja noin puolet naisvangeista istuukin vankilassa näiden kunniarikosten tai moraalittomuuden, niin kuin siellä sanotaan, muun muassa avioliitosta karkaamisen, esiaviollisen seksin tai raiskatuksi joutumisen takia. No, näihin operaatioihin, joissa Suomikin ja Pohjoismaat ovat olleet mukana, on tietysti kuulunut myöskin lukuisien naisvankiloiden rakentaminen, niin että ainakin naisvankien asema on jossain määrin kohentunut.

Tietenkään en tällä halua kiistää sitä, että koulutusmahdollisuudet naisten osalta ovat kohentuneet siitä vaiheesta, johon ne romahtivat Taliban-hallinnon aikana, mutta kun menemme hiukan taaksepäin, Najibullahin aikana — se oli siis aikaa, jolloin Neuvostoliitto tuki Afganistanin hallintoa ja johtoa — Kabulin yliopistossa opiskelijoista yli 50 prosenttia oli naisia.

Ylipäätään tässä pitäisi tarkastella hyvin kriittisesti sitä, mikä on naisten asema, ja olisi muistettava se, että tämä aika, ISAFin aika ja Afganistanin sisäisiin asioihin sekaantumisen aika, ei suinkaan ole ollut pelkkää edistystä, vaan pikemminkin monilta osin naisten kohdalla myöskin taantumista, ja se on tapahtunut myös paitsi käytännössä, myös lainsäädännössä, mikä on tietysti aika raskauttavaa näiden tätä hallintoa tukevien ulkomaalaisten joukkojen ja liittokunnan kannalta.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on paljon käytetty puheenvuoroja siitä, mitä Afganistanissa on saatu aikaan. On varmasti totta ja rehellistä myöntää, että tilanne ei ole helppo eikä se sitä tule olemaan varmasti lähivuosinakaan. Historiaa kun tuntee, tietää sen, että maa on ollut erilaisten myllerrysten varjossa hyvin pitkään.

Itse asiassa kuitenkin 1900-luvun alusta aina 1970-luvulle asti maan kehitys oli kohtuullisen hyvää, kunnes sisäiset konfliktit ajoivat maan sekasortoiseen tilaan. Neuvostoliitto miehitti maan, ja tätä sekasortoa jatkui aina sinne Talibanin valtaannousuun asti. Talibanin aikana — jos listaa sitä, minkälainen maa Afganistan oli — maassa oli tiukin šaria-laki käytössä, jopa sellainen, mikä ei nojautunut edes Koraaniin. Elokuvat, tv, musiikki ja tanssi kiellettiin, 1 800 vuotta vanhat Buddha-patsaat tuhottiin, urheilu kiellettiin, naisten työnteko kiellettiin, tyttöjen koulunkäynti kiellettiin, kasvojen paljastaminen tiesi ruoskatuomiota, talojen ikkunat oli kaikki peitettävä ja miehiinkin kohdistettiin erilaisia määräyksiä, jotka eivät nojautuneet edes Koraaniin tai šaria-lakiin.

Taliban salli myös oopiumin, heroiinin tuotannon, sillä tuo vientivero oli Taliban-hallinnon tärkein tulonlähde. Ja sitten vielä Taliban salli sen, että maa oli terroristien paikka: he suojelivat terroristeja omassa maassaan.

Ei tällaista maata valitettavasti voi katsoa mikään vastuullinen maa sivusta. Olen huolestunut siitä, jos Suomessakin on sellaista käsitystä vallalla, että voisimme jättää Afganistanin tässä herkässä tilanteessa ilman kansainvälistä apua ja tukea ja vetäytyä sieltä pois. Minun mielestäni nyt tuo työ, joka alkoi 2011 Naton ISAF-operaation myötä ja joka jatkuu nyt koulutustyönä, nimenomaan niin, että pystymme siirtämään vastuuta entistä enempi afgaaneille itselleen, on oikea tie.

Mitä maassa sitten tulevaisuudessa tapahtuu, sen aika tulee näyttämään. En usko, että siitä tällaista demokratiaa tulee kuin Suomi tai moni muu maa, mutta toivotaan, että sinne löytyisi sellaista vakautta, jota siellä edes joskus on hieman ollut.

Keskustelu päättyi.