Täysistunnon pöytäkirja 128/2014 vp

PTK 128/2014 vp

128. TORSTAINA 11. JOULUKUUTA 2014 kello 16.01

Tarkistettu versio 2.0

4) Valtiontalouden tarkastusviraston vuosikertomus eduskunnalle toiminnastaan 2014 valtiopäiville

 

Katja Hänninen /vas:

Arvoisa puhemies! En esittele tarkastusvaliokunnan mietintöä, vaan käytän valiokunnan jäsenenä oman mietintöä täydentävän puheenvuoron.

Lakien vaikutusten arviointi on erittäin tärkeää yhteiskunnan toiminnan ennakoitavuuden, kokonaissuunnittelun ja kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta. Onkin tärkeää, että esitetty vaikutusarviointiyksikkö tekee laajaa arviointia eikä vain kustannusvaikutusarviointia. Oleellisia ovat muun muassa vaikutukset perusoikeuksien toteutumiseen, sukupuolivaikutukset ja tietysti lapsivaikutukset, joiden arvioinnin pitäisi olla osa kaikkea lain säätämistä ja poliittista päätöksentekoa.

Valiokunnassa yhdyimme tarkastusviraston näkemykseen valtioneuvoston kansliaan perustettavasta yksiköstä. Uskon, että asian valmistelussa arvioidaan toimielimen riippumattomuuden ja itsenäisyyden merkitystä ja sen vaikutusta sijoittumiseen valtioneuvoston tai eduskunnan yhteyteen.

Varsinaisessa vaikutusten arvioinnissa on tietysti vaarana, että perusoikeus-, lapsi- ja sukupuolivaikutusten arvioinnit osoittaisivat näiden asioiden ristiriidan vallitsevan talouskurin mukaisen politiikan kanssa. Tärkeää olisikin käydä poliittisen päätöksenteon perustana käytettävistä talousennusteista ja niiden perusteista avointa ja riippumatonta tieteellistä keskustelua ja pyrkiä parantamaan arviointimenetelmiä tieteellisellä tutkimuksella.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan tarkastusvaliokunta on kiinnittänyt kyllä mietinnössään huomiota erittäin tärkeään asiaan eli lainsäädännön tasoon ja lakien vaikuttavuusarviointiin. Tarkastusvaliokunta minusta aivan oikein päätösehdotuksessaan edellyttää lakien vaikutusarviointia käsittelevän yksikön perustamista. Joutuu toteamaan, että erityisesti tämän vaalikauden aikana täällä, etenkin valiokuntatyössä, on jouduttu toteamaan monessa yhteydessä, rohkenen sanoa, osin hyvinkin heikohko lainsäädännön taso, ja pelkään pahoin, että tämä loppuruuhka nyt sitten vielä pahentaa tätä arviota. Mitkä ne syyt sitten ovat olleet, sitä varmasti on syytä jossakin vaiheessa arvioida, ja tarkastusvaliokunta ja tarkastusvirasto ovat tätä arviointia ansiokkaasti myös tehneet. Tälle vaalikaudelle tyypillistähän on ollut muun muassa se, että hallituksen esityksiä täydennetään, niitä on jouduttu muuttamaan hyvinkin nopeasti ja valmistelu on ollut kovin sisäistä ministeriöitten sisällä, eli avoimuus on ollut kovin kyseenalaista.

Rohkenen ottaa esille tässä tuon kuntapuolen. Joutuu nimittäin sanomaan, että tällä vaalikaudella kuntapuoli ja kuntapuolen lainsäädäntötyö on ollut osin hyvinkin totaalista waterloota. Vaalikausi on ollut ideologista kuntauudistuksen eteenpäin painamista. Kuntakenttä on turhautettu turhilla lausuntopyynnöillä. On menty eteenpäin monella tavalla näköalattomalla suurkuntauudistuspyrkimyksellä.

Tässä yhteydessä, kun puhutaan kuntapuolen lainsäädäntötasosta, kaikki muistanevat muun muassa sen, kuinka lainsäädäntöprofessorit tyrmäsivät kuntauudistuslainsäädännön. He pitivät sitä poikkeuksellisen epäonnistuneena lakihankkeena. He peräsivät aivan oikein perusteellista valmistelutyötä ja syvällistä yhteiskunnallista keskustelua. Kuntapuolen lainvalmistelua pidettiin malliesimerkkinä siitä, miten missään nimessä ei saa toimia. Professorit totesivat, että kuntalain valmistelussa näyttää olevan kyse joko farssista tai katastrofista.

Kuntalainsäädännön leväperäisyys ja osin jo-pa ehkä ylimielisyys on silläkin tavalla uskomatonta, että muun muassa pääministeri piti kuntauudistusta hallituksen keskeisimpänä rakenneuudistuksena. Tähän liittyvät myös lakien vaikuttavuusarviot. Kuntauudistuksen osalta hallitus, ainakin minun yllätyksekseni, ei pystynyt esittämään mitään talouslukuja, vaikka pääministeri piti sitä keskeisenä kestävyysvajeen paikkaajana. Jo 90-luvulta Suomessa on pyritty parantamaan lakien ja säädösvalmistelujen laatua. Pääministeri Kataisen hallitusohjelmassa oli myös kirjattuna tavoite kansallisesti paremmasta sääntelystä; tavoitteena oli muun muassa parempi lainsäätelyn taso. Surkuhupaisaa on tietysti, että tämän vaalikauden hallitukset tässäkin toimivat vastoin hallitusohjelmaansa.

Lainsäätämisen tasoon ja laatuun on todella panostettava. On sisäistettävä muun muassa se, että lakiehdotusten vaikutukset tulee oikeasti selvittää eikä vain lähteä toivotaan, toivotaan -näkökulmasta. Voi vain yhtyä tarkastusviraston näkemykseen siitä, että säädösvalmistelu tulee aidosti tunnistaa valtioneuvoston ydintehtäväksi. Jatkossa myös varmasti on tarpeen arvioida, mennäänkö nykyisessä säädännössä vähän liikaakin siihen, että säädöksiä siirretään asetuksenantovaltuuden taakse entistä enemmän, siis käytännössä eduskunnan päätösvallan ulkopuolelle. Minusta tämä on itse asiassa aika isokin keskustelun paikka.

Arvoisa puhemies! Lopuksi tähän tarkastusviraston vuosikertomukseen liittyvän tarkastusvaliokunnan mietintöön. Tosiaan valiokunta täällä ehdottaa päätösehdotuksessaan, että eduskunta hyväksyy kertomuksen johdosta seuraavan kannanoton: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin lakien vaikutusarviointeja käsittelevän yksikön perustamiseksi ja ottaa huomioon edellä mietinnössä esitetyt kannanotot asiaa koskien." Pidän tätä kyllä erinomaisen hyvänä näkemyksenä ja esityksenä ja toivon, että tässä todella tähän suuntaan edetään.

Timo  Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Korhonen edellä puhui asetuksista ja totesi, että ne ovat eduskunnan saavuttamattomissa. Kuitenkin tosiasia on se, että eduskunta, joka kerran hyväksyy tuon asetuksen, antoi valtuuden, mitä esitetään, ja kyllä eduskunnalla on oikeus myös muuttaa näitä. Me olemme ainakin ympäristövaliokunnassa tehneet muutoksia siihen, olemmeko hyväksyneet asetuksen annon esimerkiksi pelkälle ympäristöministeriölle ja ympäristöministerille vai olemmeko halunneet viedä sen esimerkiksi valtioneuvoston asetukseen eli laajempaan pöytään käsittelyyn. Toki eduskunnalla on varmasti aina mahdollisuus todeta myös se, viedäänkö liikaa asioita asetuksen taakse.

Itse asiassa tästähän on osittain kyse siinä vanhassa keskustalaisessa jätevesiasetuksessakin, jolla asetuksella tehtiin kohtuuttomia velvoitteita yksittäisille talonomistajille. Silloin todettiin, että se oli perustuslainkin vastainen, ja sitä piti muuttaa ja tuoda niitä vaatimuksia lain tasolle, ja silloin onneksi niitä kokoomuksen ja muiden puolueiden vaatimuksesta höllennettiin ja käännettiin toisin päin.

Mutta kyllähän se itse asiassa meidän kansanedustajien käsissä on, mitä asetuksella säädetään ja mitä ei. Yksi keino vielä on se, että ei lakia tarvitse täältä eduskunnasta eteenpäin viedä, jos esimerkiksi asetus ei ole nähtävissä. Tätäkin keinoa olemme ympäristövaliokunnassa tälläkin vaalikaudella käyttäneet.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Heinosen puheenvuoro on monellakin tavalla arvokas puheenvuoro. Tämä liittyy siihen, että meidän todella on kuitenkin mietittävä sitä, pystyykö todella eduskunta edustaja Heinosen esittämällä ja arvioimalla tavalla puuttumaan siihen, mitä asetusten takana kaiken kaikkiaan on. Totta kai se vaatii eduskunnalta, eduskunnan valiokunnilta, suurta viitseliäisyyttä, mutta väitän kyllä, että esimerkiksi jossain tämän päivän EU:hun rajusti sidoksissa olevassa suomalaisessa maatalous- ja maaseutulainsäädännössä on niin tavattoman paljon asetuksenantovaltuuden takana olevia asioita, että eduskunnalla ei käytännössä kyllä tosiasiallisesti ole juurikaan siihen puuttumisen mahdollisuutta. Mutta tämä on juuri sitä keskustelua, mitä tuossa edellisessä puheenvuorossa peräsin, niin että tätä on eduskunnan syytä arvioida.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Korhonen samassa valiokunnassa istuvana edustajana sanoi juuri tämän asian, mistä olen itsekin ollut koko tämän kauden ajan todella huolissani ja myöskin pettynyt. Täällä on maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajakin, joka varmasti myös väkevästi todistaa sen, että minkälaista on se... Me emme voi käytännössä oikeastaan koskaan olla varmoja, minkälainen se lainvalmistelutulos on sitten siellä maatalouden kentillä.

Kun tähän nyt on sotkettu nämä kaikki, siis pisimmälle viety politiikkasektori unionissa, elikkä yhteinen maatalouspolitiikka, ja sitten nämä kansalliset lait siihen liittyen, ja sitten kun mennään sinne asetuksen tasolle, niin jotenkin vain se, mitä kaikkein konkreettisimmin on tullut huomaamaan, on valvonnan lisääntyminen, byrokratian lisääntyminen, sääntelyn lisääntymisen, ja monta kertaa on maa- ja metsätalousvaliokunnassa kysytty, että onko tämä sellaista sääntelyä, joka todellakin tuottaa ihan todella lisäarvoa maataloudelle. Olen sanonut ja sanon edelleenkin, että maatalouden kannalta on ehkä kannattavampaa ryhtyä tarkastajaksi kuin maatalousyrittäjäksi.

Mutta mitä tulee tähän Valtiontalouden tarkastusviraston vuosikertomukseen: monellakin tasolla olen tämän lukenut, ja tämähän sisältää aika konkreettisen esityksen siitä, minkälainen tämä lainvalmistelun jatko voisi olla, ja juuri tämmöinen neuvosto, mitä Pohjoismaissa on — suhtaudun tähän varovaisen positiivisesti. Jos meillä on olemassa jo hyviä esimerkkejä Euroopasta ja Pohjoismaista, jotka ovat hyvin samanlaisia kuin Suomi, niin miksipä ei Suomen tulisi yhtä lailla tätä pohtia, ja sen tulevan hallituksen, joka on lakeja täällä kohta säätämässä.

Jari Leppä /kesk:

Puhemies! Pakko on kyllä tähän kohtaan sanoa, että 16 vuoden kokemuksella kansanedustajan ja lainsäätäjän työstä havainto on aivan selkeä: yhä enemmän eriytyy se, mitä me lainsäätäjät tarkoitamme lakia säätäessämme ja miten se kansalainen, yrittäjä kokee sen kaikkien niiden alempiasteisten säädösten jälkeen omalla kohdallaan käytännön tasolla. Juuri tähän edustaja Mattila, edustaja Korhonen ja monet muut viittasivat, ja tämä on huolestuttava piirre. Ei voi olla niin, että laki on epäsuhteessa siihen, miten kansalainen sen kaikkien näiden säädöstulvien jälkeen kokee.

Ehkä kaikkein räikein esimerkki tulee Yle-laista. Yksikään meistä kansanedustajista ei vaatinut, puhunut, sanonut, esittänyt, että Yle ei saisi näyttää toisen valtiollisen toimijan, Veikkauksen, lottoarvontaa kanavillaan, mutta niin vain tehtiin tulkinta meidän tekemästämme laista, vaikka me emme tarkoittaneet sitä, että ei saa näyttää. Mielestäni tämä on karkea esimerkki siitä, miten lainsäätäjä ohitetaan juristerialla, vaikka me emme ole sitä tarkoittaneet.

Tässä tullaan nyt sitten siihen, että myöskin hallituksella pitää olla nykyistä paljon herkemmässä se, että jos huomataan, että menee pieleen eikä toteudu se alempiasteinen säädöstö niin kuin lainsäätäjä on tarkoittanut, lakia pitää muuttaa. Lakia pitää silloin muuttaa eikä mennä ja ajaa sillä erilaisella tulkinnalla kuin me olemme tarkoittaneet. Tämä talo on se, joka määrää tässä valtakunnassa sen suunnan, mihin mennään. Sitä ei määrää yksikään virasto, eikä sitä määrää yksikään viranomainen, vaan sen määrää tämä talo. Pidetään nyt ystävät, hyvät kollegat, tästä kiinni.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy käyttää sen takia yksi puheenvuoro vielä, eli olen täysin samaa mieltä näistä, mitä tässä tuli esille tämäntyyppisistä tilanteista. Itse puhuin asetuksista hieman toisentyyppisessä lainsäädännössä. Mutta kaiken kaikkiaan tähän asetuksenantovaltuutukseen on hyvä kiinnittää eduskunnassa entistä suurempaa huomiota ja vaatia, kun seuraava hallitus tehdään, entistä selkeämmin sitä, että asiat päätetään lain tasolla ja tuodaan selkeästi nähtäviin.

Tätä tulkintaa, johon edellä edustaja Leppä viittasi, tapahtuu. Tällä hetkellä tuntuu, että meidän tulkintamme on usein sellaista äärimmäisyyksiin vietyä tulkintaa. Minun mielestäni yksi sellainen esimerkki, joka tässä julkisuudessa oli, koski esimerkiksi sitä, että ruokaa tehdessä piti hiukset suojata, ja jos sitten pubissa oli tällainen leipä, joka laitettiin grilliin ja painettiin, niin baarimikon piti kuulemma valvojan mukaan laittaa sitten myssy päähän siksi aikaa, kun hän lämmitti tuon paninin siinä grillissä. Vaikka hyvässä laissa itse varmasti kannatan sitä, että kokeilla ja keittiön väellä on nämä lakit päässä, niin hyvää lakia on tulkittu hyvin pitkälle. Tämäntyyppisiä tulkintoja on nyt paljon, ja niitä minun mielestäni alkoholilainsäädännössä on ollut useita ja monessa monessa muussa, ja myös tähän on syytä kiinnittää huomiota jatkossa, että meillä olisi selkeää, yksiselitteistä lainsäädäntöä ja myös sellaista, että näissä tulkinnoissakin käytettäisiin myös maalaisjärkeä.

Katja  Hänninen /vas:

Arvoisa puhemies! Tosi mielenkiintoista keskustelua, ja varmasti edustajat ovat siitä yksimielisiä, että tätä vaikutusarviointia täytyy tehdä systemaattisesti ja myös sitten näitten lakien ja asetusten voimaan astumisen jälkeenkin jälkiseurantaa tehostaa. Tällä hetkellä tarkastusvaliokunta esimerkiksi on tämän nostanut esille, että jälkiseuranta on olematonta ja sitä täytyy myös parantaa.

Olemme nostaneet myös esille puutteita tässä vaikutusarvioinnissa, viimeksi pääoma- ja yhteisöverouudistusta koskien. Siinä myöskin oli nähtävissä se, että ne olivat hyvin epärealistisia tehtyjen uudistusten suhteen, sen suhteen, mitä sitten tapahtui — ne vaikutukset eivät kohdanneet todellisuudessa. Tällaisen yksikön perustaminen on siinä mielessä hyvin perusteltua, että se tuottaa meille lisäarvoa päätöksenteon pohjaksi ja lisäksi myös erilaisten vaihtoehtojen riippumatonta ja avointa vertailua erilaisista kustannusvaikutuksista, mutta myös sosiaalisista vaikutuksista. Me puhumme aika paljon talousvaikutuksista ja unohdamme sitten lapsivaikutusten arvioinnit tai suvauksen, ja kuitenkin myös nämä sosiaaliset vaikutukset täytyy muistaa lainsäädäntötyössä aina arvioida, jottei tapahdu tällaisia — kuten täällä esille on tuotu — jätevesiasetuksen kaltaisia kömmähdyksiä, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä niin ympäristölle kuin ihmisillekin.

Keskustelu päättyi.