Täysistunnon pöytäkirja 128/2014 vp

PTK 128/2014 vp

128. TORSTAINA 11. JOULUKUUTA 2014 kello 16.01

Tarkistettu versio 2.0

12) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kuntarakennelain muuttamisesta sekä kuntajakolain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen 5 momentin kumoamisesta

  jatkui

Liikenne- ja kuntaministeri  Paula  Risikko

Arvoisa herra puhemies! Kuntarakenneuudistuksen yhteydessä kunnille säädettiin velvoite selvittää kuntien yhdistymistä. Samalla säädettiin, että selvitysvelvollisuuden määräaikaa koskevien säännösten voimaantulosta tulee säätää erikseen lailla. Eduskunta edellytti, että selvitysvelvollisuuden takarajalle on oltava eduskunnan hyväksyntä. Taustalla oli perustuslakivaliokunnan lausunto, jonka mukaan kunnilla tulee olla riittävä aika selvitysten tekemiseen sen jälkeen, kun sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki olisi eduskunnassa hyväksytty. Tämän selvitysvelvollisuuden täyttämiselle varatun ajan tulisi perustuslakivaliokunnan mukaan olla vähintään 6 kuukautta.

Selvitysvelvollisuuden määräaika on edelleen avoinna, koska sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevan ehdotuksen valmisteluaikataulu on muuttunut kuntarakennelain eduskuntakäsittelyn aikana vallinneesta tilanteesta, ja kunnista on tullut vahva toivomus, että olisi hyvä tietää tämä selvitysaikataulu. Yksi syy varmasti tähän toivomukseen ja myöskin tämän esityksen tekemiseen on se, että halutaan varmistaa kunnille tähän selvitykseen ja yleensä kuntien liittymiseen varattujen taloudellisten tukien saaminen.

Arvoisa herra puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kuntarakennelakia. Lisäksi esityksessä ehdotetaan kumottavaksi kuntajakolain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen momentti, joka koskee kuntarakennelain tässä esityksessä muutettavaksi ja kumottavaksi ehdotettuja säännöksiä. Kuntarakennelaissa säädettäisiin kiinteästä määräajasta, johon mennessä kunnan olisi tehtävä kuntarakenneuudistukseen liittyvä yhdistymisselvitys ja mahdollinen siihen perustuva yhdistymisesitys.

Kuntarakennelaissa ehdotetaan säädettäväksi, että kuntarakenneuudistukseen liittyvät yhdistymisselvitykset ja yhdistymisesitykset tulisi tehdä viimeistään 29. päivään huhtikuuta 2016 mennessä. Esityksessä on siis kyse myös siitä, että turvataan taloudellinen tuki kuntien yhdistymisille ja yhdistymisselvityksille ja esityksille. Kuntien yhdistymisten ja myös yhdistymisselvitysten taloudelliset tuet on nimittäin sidottu selvitysvelvollisuuden määräaikaan. Kuntien yhdistymisavustusten maksamisen edellytyksenä on, että yhdistymisesitys on tehty selvitysvelvollisuudelle asetetun määräajan puitteissa ja että yhdistyminen tulee voimaan viimeistään vuonna 2017. Myös valtionosuuksien vähenemisestä maksettavat korvaukset on vastaavalla tavalla sidottu selvitysvelvollisuuden määräaikaan.

Arvoisa herra puhemies! Kuntarakenneuudistuksen tavoitteena on vahvistaa kuntien edellytyksiä järjestää palveluja, eheyttää yhdyskuntarakennetta ja vahvistaa kunnallista itsehallintoa. Kuntalaisilla on oltava mahdollisuus arvioida, millä kuntarakenteella nämä tavoitteet toteutuvat. Ilman vertailukohtaa eli selvitystä ei voi tietää, millainen kuntarakenne toimii kuntalaisten näkökulmasta parhaiten. Kuntarakenteen selvittämisen tarve ei ole hävinnyt minnekään, ja sen lähtökohtana tulee edelleen olla kuntalaisten palvelujen turvaaminen. — Kiitos.

Elsi  Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuntarakenneuudistus nimettiin tämän hallituskauden alussa 2011 hallituksen tärkeimmäksi hankkeeksi, tavoitteena 70—100 kuntaa. Noista tavoitteista ja ajoista tuntuu olevan pitkä aika, ja poukkoilevien vaiheiden jälkeen on todettava, että tämä hallituksen esitys ei ole kyennyt muuttumaan ja reagoimaan uusiin, vaihtuneisiin, erilaisiin tilanteisiin.

Tässä esityksessä kunnille asetetaan takarajaksi 29.4.2016 tehdä kuntaliitosselvitys sekä päättää kuntaliitoksista. Perustuslakivaliokuntahan velvoitti kesäkuussa 2013 hallintovaliokunnan jättämään määräajan auki puuttuvan sote-ratkaisun takia, ja kuntien mahdollisuus hakea tuohon määräaikaan pidennystä esitetään nyt poistettavaksi, koska se katsotaan tarpeettomaksi tämän määräajan tullessa näinkin pitkäksi. Yhdistymisavustusten ja valtionosuuskompensaation saantihan edellyttää sitä, että päätös kuntaliitoksesta on tehty viimeistään tuolloin 29.4.

Arvoisa puhemies! Tässä on kiinnitettävä huomiota pariin seikkaan ja kysyttävä, miksi eduskunnalle pitää antaa turhia lainsäädäntöesityksiä. Kunnat, jotka haluavat tehdä kuntaliitoksia, tekevät niitä selvityksiä ja yhdistymispäätöksiä muutoinkin. On mietittävä myös sitä, kuinka paljon tähän hankkeeseen on uhrattu valtion ja kuntien rahoja ja kuntapäättäjien sekä myöskin viranhaltijoiden aikaa lukemattomilla lausuntokierroksilla, minkä tuloksina on tällä hetkellä yksi pakkoliitos ja yksi kuntaliitos pakkoliitoksen uhatessa. Tämän esityksen järkevyyttä pitää kyseenalaistaa myös siksi, että mikä on hallituksen sitoutuminen vielä tähän Kataisen hallitusohjelmaan kirjattuun ja tämän vaalikauden tärkeimpään rakenneuudistushankkeeseen.

Lainsäädännössä mennään vielä suurkuntahankkeilla vuoden 2019 loppuun saakka, jonne asti kuntauudistusta määrittelevä 1 a -luku on voimassa. Samaan aikaan, ministeri Risikkokin, kierrätte maata ja puhutte Uudesta Kunnasta, johon kuuluu muun muassa esitys sellaisesta rakenteesta, jossa olisi kuntia, seutukaupunkeja ja metropolikaupunkialueita.

Minusta tuntuu, ja tiedänkin sen, että kunnat ovat aika kyllästyneitä hallituksen leikkimiseen kuntarajojen kanssa. Mitä tarkoittaa maininta valtiovarainministeriön tänään julkaiseman Tulevaisuuden kunta -tiedotteen Seutukaupungit-kohdassa, jonka mukaan "niillä olisi vaativaa erikoissairaanhoitoa lukuun ottamatta samat tehtävät kuin metropolilla"? Miten tämä käy yksiin eduskunnassa olevan sote-lakiesityksen kanssa? Tämän Uusi Kunta -seurantaryhmän jäsenenä olen peräänkuuluttanut, kuten moni muukin ryhmän jäsen, kokonaisuuksien hallintaa. Uuden Kunnan hahmotelmat eivät käy yksiin vielä keskeneräisen soten ja kuntalain kokonaisuudistuksen kanssa. Se vain mielestäni sekoittaa entisestään kunnissa työskentelyä.

Arvoisa puhemies! Hallitus kiirehtii, ja se kyseenalaistaa perustuslakivaliokunnan kesäkuussa 2013 antaman lausunnon, jonka mukaan kunnille on annettava lainsäädäntöratkaisujen tultua hyväksytyiksi riittävästi aikaa tehdä yhdistymisselvitykset ja -esitykset. Tilannehan on nyt niin, että lakimuutos määräaikoineen esitetään astuvaksi voimaan 1.2.15 eli ennen kuin sote-lakia on eduskunnassa hyväksytty.

Lisäksi on syytä pohtia kuntarakennelain kriteereiden ajantasaisuutta. Uuden kunnan 20 000:n minimiasukasvaatimusta perustellaan siten, että erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen kannalta olisi oltava vähintään 20 000 asukasta, vaikka tilannehan on nyt nimenomaan niin, että sote-lakiesityksen perusteella kunnat eivät enää vastaa niistä tehtävistä, joten tuolta 20 000 asukkaan asukasrajavaatimukseltahan on putoamassa pohja kokonaan pois. Tällähän on iso merkitys, koska kuntarakennelain mukaan selvitys- ja yhdistymisavustuksia ja tuota valtionosuuskompensaatiota saavat vain nämä kriteerit täyttävät kunnat ja yhtenä kriteerinä on tämä 20 000 asukkaan vaatimus.

Markus  Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esityshän on osa Jyrki Kataisen hallituksen tärkeintä rakenneuudistusta, kuntarakenneuudistusta, josta 2012 tammikuussa pääministeri Katainen antoi Talouselämä-lehdelle haastattelun, ja sen haastattelun mukaan Suomessa on, ennen kuin hallitus lopettaa työskentelyn, jäljellä noin sata kuntaa.

Otin tämän esiin myös eilen, kun tästä keskustelimme täällä salissa. Asia oli siinä mielessä tärkeä, koska tämä on todellakin hallitusohjelmassa nimetty tärkeimmäksi rakenneuudistukseksi hallitukselta. Esitin eilen, että asia jätettäisiin pöydälle, jotta saisimme myös asianomaiselta ministeriltä vastauksia muutamiin kysymyksiin, jotka todella askarruttavat mieltä, kun lukee tätä hallituksen esitystä.

Se, mikä tässä päällimmäisenä on mielessä, liittyy tähän kokonaisuuteen: Tuli tämä kaikista suurin rakenneuudistus, jolla piti saada aikaan miljardisäästöt ja jossa haaveena oli suurkunnat Suomeen, jotka vahvoina peruskuntina pystyisivät vastaamaan myös vastuukuntina näistä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Nyt kun me olemme joka tapauksessa siirtymässä aivan erityyppiseen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen, niin että sote-palveluiden sekä järjestäminen että tuottaminen irrotetaan kuntaperusteisuudesta, niin herää kysymys, mihin tätä koko kuntarakennelakia tarvitaan tämän sisältöisenä. Miksi se pitää saattaa yleensäkään nyt tällä lailla sen kummemmin voimaan? Näyttää nimittäin siltä, että tämä koko uudistus on hautautumassa, ja tässähän on silloin kyseessä vähän niin kuin saattohoitolaki. Vaalit ovat tulossa, ja ei niitä tavoitteita, joita tällä tavoitellaan, tulla saavuttamaan eikä välttämättä ole edes mielekästä saavuttaa, koska tiedämme, että kuntien rooli tulee muodostumaan aivan toisenlaiseksi kuin tämän lain valmisteluvaiheessa oli ajateltu.

Se, mikä tässä on olennaista, on se, että kun 2013 keväällä tätä käsiteltiin eduskunnassa, perustuslakivaliokunta otti hyvin perusteellisen käsittelyn jälkeen sellaisen kannan, että ennen kuin voidaan velvoittaa kuntia tekemään näitä kuntaliitosselvityksiä yhdistymisestä, pitää olla tiedossa hyvissä ajoin, mikä on tämä sote-ratkaisu. Silloin perustuslakivaliokunta totesi, että tämä aika ei voi olla ainakaan kuutta kuukautta lyhyempi. Se ei ottanut tarkkaa kantaa mutta totesi, että ei ainakaan kuutta kuukautta lyhyempi. Ja kun ei ollut tarkkaan tiedossa, milloin tämä sote-uudistus eduskunnassa käsitellään, jätettiin voimaapanopykälällä lailla säädettäväksi tiettyjen pykälien voimaantulo tästä — nimenomaan niiden pykälien, jotka velvoittavat tämän selvityksen tekemään.

Nyt sitten haluaisin kysyä arvoisalta ministeriltä, että kun me emme vieläkään tiedä tarkkaa ajankohtaa, milloin tämä sote-laki tulee eduskunnassa lopullisesti hyväksytyksi, niin miksi tässä nyt sitten säädetään, että tämä laki tulee voimaan jo 1. helmikuuta 2015 — siis voisi olettaa, että joka tapauksessa ennen kuin tämä eduskunta käsittelee tämän sote-lain. Eikö olisi tässäkin tapauksessa — jos tämä halutaan saattaa voimaan; sitä äsken jo hieman kritisoin, että onko sillä mitään tarkoituksenmukaisuutta — loogisempaa se, että käsittelisimme mieluummin näitä rinnakkain sen sote-järjestämislain kanssa niin, että tämä ei astuisi voimaan yhtään aikaisemmin, koska nythän voi käydä niin, ainakin teoriassa, että tämä astuu voimaan hyvissä ajoin ja tällä on tietyt päivämäärät, jotka eivät sitten edelleenkään synkronoi tämän asian kanssa?

Uskon, että kun perustuslakivaliokunta tätä käsitteli, se joutui tällaiseen ongelmaan, että näissä nämä päivämäärät on jo lukittu mutta meillä on auki edelleen nämä sote-ratkaisun tärkeät päivämäärät. Tämä on minusta oleellinen kysymys, jonka takia olen ihmetellyt, miksi tämä tuotiin tässä vaiheessa tämmöisillä tiukoilla kiinteillä päivämäärillä tänne eduskuntaan käsittelyyn.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jokunen viikko sitten luin uutisen. Luin uutisen, jota ihmettelin, ja sitten jo ajattelin, että voikohan tämä olla edes totta. Alkoi hymyilyttää, että ei kai nyt näin voi tapahtua. Sitten oli hiljaista, ja näin eduskunnan päiväjärjestyksestä eiliseltä päivältä, että kyllä se uutinen oli totta. Käsittelyssämme on laki, jolla hallitus kuntaministerin vetämänä edellyttää kuntia tekemään kuntaliitosselvitykset. "Kiirehtii", tuo oli se uutinen muutaman viikon takaa. "Kiirehditään".

Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys on merkillisen kummallinen ja kummallisen merkillinen. Kyllä minä politiikassa monenlaisia asioita olen nähnyt, joskus enemmän loogisia, joskus vähemmän loogisia. Joskus esityksissä on enemmän järkeä, joskus niissä on vähemmän järkeä, ja sitten kun logiikka loppuu ja järki loppuu, niin sitten tilannetta voi kutsua yhdellä sanalla: politiikka. Mutta tässä kuntarakennelain muutosesityksessä kiirehditään näitä selvityksiä niillä alueilla ja niitten kuntien osalta, jotka eivät vielä ole tähän kuntaliitosselvityshullutukseen syystä, toisesta tai kolmannesta lähteneet. Sana "politiikkakin" tässä kohdassa saa minun ajatusmaailmassani uutta sisältöä. Miksi pitää ajaa väkisin seinään?

Arvoisa herra puhemies! Tästä on varmaankin puoli vuotta aikaa, kun olin eräässä kuntapäättäjien tilaisuudessa, jossa erään ei-keskustalaisen kunnan ei-keskustalainen kunnanhallituksen puheenjohtaja totesi, että missä on se osoite, johon voimme lähettää laskun kaikesta siitä turhasta työstä, jota olemme tehneet. No, tähän lakiin pitäisi liittää, jos tämä voimaan tulee, se tilinumero, johon kunnat voivat lähettää laskun turhasta työstä.

Kataisen hallitus aloitti suurielkeisen rakenneuudistuksen. Kuulimme useita kertoja tässä istuntosalissa, miten tämän vaalikauden suurin rakenteellinen uudistus on kuntarakenneuudistus. Mitä on tapahtunut? Tämä vaalikausi tulee jäämään historiaan siitä, että kuntakenttä on saatu sekaisin ja kunta—valtio-suhteessa on luottamus jos ei ihan pakkasella niin ainakin nollassa. Onpa ensimmäinen kunnanjohtaja julkisesti irtisanoutuessaan ilmoittanut, että työ on kyllä mukavaa ja mielekästä, mutta hän ei enää jaksa tätä siksi, että valtiovallan toiminta on niin poukkoilevaa.

Tämä suuri rakenteellinen uudistus sai yhden nyanssinsa noin kaksi vuotta sitten. Kun hiihto ei alkanutkaan edetä, niin sotesta tehtiin kuntarakenneuudistukselle kenkälusikka. Eipä hiihto tuolla kenkälusikallakaan kovin pitkälle edennyt ole. Tämä vaalikausihan tulee jäämään historiaan siitä, että kuntaliitoksia syntyy noin kymmenen, se on suuruusluokka. Edellisellä vaalikaudella vapaaehtoiselta pohjalta ilman sen suurempia patistamisia tämän maan kuntakartalta hävisi noin 100 kuntaa. Voi kysyä, onko tämä suurin rakenteellinen uudistus ollut menestystarina vai jotakin muuta.

Arvoisa herra puhemies! Erityisen mielenkiintoiseksi tämän lakimuutoksen tekee se, että kuntarakennelaissa olevat kuntaliitoksen kriteerit ja liitosselvityskriteerit jäävät edelleen voimaan. Voi vain ihmetellä, mihin esimerkiksi asukaslukupohja jatkossa perustuu. Hyvin mielenkiintoista tässä on se, että saamme lukea päivä toisensa jälkeen kuntaministerin vauhdikkaita puheenvuoroja siitä, että maahan ollaan rakentamassa kuuden kunnan mallia.

Arvoisa herra puhemies! Ihan yksi yksityiskohta. Tämä lakiehdotus, nykytilan arviointi, ensimmäinen kappale: täällä viitataan hallituksen esityksiin 31 ja 53 valtiopäiviltä 2013 kohdassa, jossa viitataan perustuslakivaliokunnan antamaan lausuntoon, joka edellytti, että kunnilla pitää olla puoli vuotta aikaa tehdä kuntaliitosselvityksiä ja päätöksiä, kun sote-laki on hyväksytty. Minä ihmettelen, mistä tähän samaiseen kappaleeseen on löydetty viittaus kuntarakennelakiin 1698/2009. Saattaa olla "kirotusvihre" tai joku muu hämminki, mutta minusta lainvalmistelun yksi osa on huolellisuus, ja joku loogisuus nyt joka tapauksessa tässä esityksessä pettää.

Ei voi, arvoisa puhemies, kuin hämmästellä, kun logiikka loppuu ja järki loppuu. Sen jälkeen voi käyttää sanaa "politiikka", mutta tässä on hyvin vaikea löytää edes niitä poliittisia perusteita.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Kunnanjohtaja Tölli. (Juha Rehula: Ei hän ole enää, hän on irtisanoutunut!) — Onko? Jaa. Täällä kansanedustajan esittelykirjassa vielä on, että hän on kunnanjohtaja.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! — Olen ollut vuoden 2013 loppuun Tyrnävän kunnanjohtajan virasta virkavapaalla, ja tämän vuoden alusta olen ollut irti virasta.

Mutta, arvoisa puhemies, varsinaiseen asiaan. Olen iloinen siitä, että ministeri Risikko on paikalla nyt, kun tätä asiaa käsitellään. Niin kuin tuli aiemmin tässä ilmi, tämä kuntarakennelaki oli keskeinen väline Kataisen hallituksen suurimman, tavoitteellisesti suurimman, rakenneuudistuksen osalta. Edellä edustaja Rehula kertoi mihin tällä päädyttiin ja mitä saatiin aikaan. Useamman kerran julkisuuteen todettiin, että 2015 Suomessa on alle sata kuntaa. Se olisi tarkoittanut yli 200 kunnan poistumista. Mikä oli lopputulos? Tämän hankkeen myötä se lukumäärä, joka poistuu, kyllä alkaa kakkosella, mutta se on tasan kaksi. Ja ne kaksi kuntaa, jotka poistuvat, ovat kriisikuntia, jotka pakkoliitoksella liitetään. Tämä on se saldo.

Arvoisa puhemies! Nyt tässä esitetään tämän kuntarakennelain muutosta, jossa tämä selvitysvelvollisuuden määräaika määritellään, mutta itse tähän muuhun kuntarakennelakiin ei käytännössä ole tehty juurikaan muutoksia. Joutuu kysymään ministeri Risikolta: oletteko te tosissanne tämän asian suhteen? Tämähän tarkoittaa sitä, että kunnat velvoitetaan selvittämään asiaa, jonka lopputulos suunnilleen tiedetään. Tämän lain perustahan on pettänyt. Tässä yksi keskeinen kriteeri selvitysvelvollisuuteen on asukaspohja 20 000, joka liittyy siihen selvitysalueeseen, ja se 20 000 perustellaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisellä. Ja nyt, niin kuin ministeri Risikko ilmeisen hyvin tietää, toissa päivänä tässä salissa käytiin lähetekeskustelu sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämislaista. Tämä herättää hämmennyksen kunnissa. Miten tällaista tekijää voidaan käyttää perusteena?

Sitten tämän kuntaliitosselvityksen yksi kokonaisuus on se, että ne kriteerit muodostavat tietyn selvitysalueen. Miten on tilanne siinä tapauksessa, jos on kaksi tahi kolme kuntaa, joilla syntyy halu ruveta keskustelemaan kuntaliitoksesta vakavassa mielessä, ja se ei vastaakaan tässä lakipohjassa olevia kriteereitä? Kyllähän ne varmaan voivat toteuttaa liitoksen, mutta käsittääkseni ne eivät saa avustusta, eivät selvitykseen eivätkä kuntaliitosavustusta, koska sitä ei ole tehty niin sanotusti oikeaoppisesti. Tämä kaiken kaikkiaan mietityttää, miksi tässä tilanteessa hämmennetään kuntakenttää. Eli joutuu kysymään: oletteko tosissanne?

Nyt sitten viime aikoina on keskusteluun noussut, että miksi uudistuksia viedään hallinto edellä. Tämä on tyylipuhdas esimerkki siitä, kun edetään rakenne edellä. Tässä tuli itsetarkoitukseksi systeemi. Korostettiin, että on aikaansaatava "elinvoimainen kuntarakenne". Milloin rakenne on elinvoimainen? Ihmiset ovat rakenteessa keskeinen tekijä, ei rakenne sinänsä ole se ydin. Vaikka me tarvitsemme paljon rakennemuutoksia ja kuntaliitoksiakin tarvitaan, ne syntyvät alhaalta päin, eivät ylhäältä määrittelemällä. Sitä osoittaa myös se, että Paras-hankkeen myötä syntyi vapaaehtoiselta pohjalta merkittävä määrä sitoutuneita kuntaliitoksia, niin että ne kunnat ja kuntalaiset siihen muutokseen sitoutuivat.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä, kun tämä sote-uudistus on työn alla, on keskusteltu myös siitä, mikä on kunnan rooli tulevaisuudessa ja mikä se kunta on. Sitä on miettinyt tämä ministerin asettama propellipäätyöryhmä. Kunta on tulevaisuudessakin ihmisten yhteisö ja kansanvallan perusyksikkö, ja kunnan keskeinen tehtävä on elinvoima, ja kunnan johtaminen ei ole vain hallinto-organisaation johtamista, vaan se on paljon enemmän. Jos kunta on pelkkä palvelutehdas, niin ei pelkästään sitä varten kuntaa tarvita, vaan se on paljon enemmän. Ei kuntalainen ole hallinnoinnin kohde, objekti, vaan kuntalainen on tekijä, subjekti. Kuntalainen ei ole hallintoalamainen vaan vaikuttaja. Tämä pitää nähdä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kerron vielä lyhyesti esimerkin Ruotsista. Siellä tehtiin suuri kuntareformi 70-luvulla. Kuntien lukumäärä pudotettiin 270:een noin 800:sta, ei 70:een, joka oli Kataisen hallituksen tavoite. Mutta mitä sen jälkeen on tapahtunut? Jatkuiko reformi ja mihin suuntaan? Kyllä jatkui. Siellähän on terveydenhuolto maakuntatasolla, maakäräjien tasolla, mutta sen 70-luvun jälkeen on tullut 20 kuntaa lisää. Siellä on noin 290 kuntaa, eikä suinkaan ole tehty maakunnan kokoisia jättikuntia.

Nyt kannattaa pysähtyä asioihin, mistä on kysymys.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä nyt minua edellä on tästä asiasta puhunut niin monumentaalinen määrä kuntaosaamista, että voi vain todeta sen, että on pakko yhtyä kaikkeen siihen, mitä edeltävät puhujat ovat sanoneet. Mutta totean vain sen, että minunkin mielestäni tämä lakiesitys kaiken kaikkiaan, valitettavasti, jatkaa sitä samaa rataa kuin tällä vaalikaudella kuntalainsäädäntö kaiken kaikkiaan on, ja rohkenen melkein epäillä, että tuskin ministeri itsekään on tästä lakiesityksestä kovin innostunut. Kuntakenttää on tällä vaalikaudella, hallituskaudella, kyllä höykytetty oikein urakalla, ja kuten tuossa edustaja Töllikin totesi, niin tällä vaalikaudella kyllä tämä kunta—valtio-suhde on romahtanut. Kuntien luottamus valtioon on romahtanut totaalisesti, ja tämän suhteen palauttamiseen kyllä joutuu tekemään erittäin paljon töitä.

En ymmärrä tämän lakiesityksen päivämääriä. En ymmärrä sitä, että tämä lakiesitys annetaan ikään kuin vanhassa toimintaympäristössä, ikään kuin mikään tässä kuntien toimintaympäristössä ja lainsäädännössä ei olisi muuttunut muun muassa vuodesta 2013, muun muassa tuon sosiaali- ja terveydenhuollon osalta. Totean sen, että tässä vaiheessa tämä lakiesitys olisi paikallaan vetää pois, tai jos hallitus ei sitä uudella esityksellä vedä, niin näen sillä tavalla, että tässä talossa tätä lakiesityksen käsittelyä ei ole tarpeen jatkaa.

Tämä on juuri sitä huonoa lainsäädäntöä, jota tässä istunnossa päiväjärjestyksen 4) kohdassa käsiteltiin. Valtiontalouden tarkastusvirasto on tämän vaalikauden lainsäädäntötyötä arvostellut ja arvioinut erittäin kriittisesti ja todennut, että lainsäädännön taso on erittäin heikkoa, ja on täysin mahdotonta käsittää, että siitä huolimatta edelleen tällainen lakiesitys tänne tuodaan.

Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia näistä teidän kysymyksistänne, ja ensiksi haluan kiittää siitä, että te pyysitte tätä pöydälle. Tässähän kävi sillä tavalla, että me kysyimme viime viikolla, milloin tämä on mahdollisuus esitellä, ja meille kerrottiin, että tiistaina on niin pitkä lista, että sitä ei ole mahdollista silloin esitellä, ja meiltä tuli sellainen ehdotus, että se olisi torstaina, ja kerrottiin, että tätä ei voi torstaina esitellä. Minä olin itse keskiviikon tuolla maakunnassa kuuntelemassa kuntien huolia. Kuntajohtajat ovat erittäin tuohduksissa tästä sote-ratkaisusta ja todellakin peräänkuuluttavat sitä, kuka kantaa huolta kunnista. Olin heitä kuuntelemassa itäpuolella Suomea eilisen päivän, ja se oli etukäteen valmisteltu matka, enkä valitettavasti pystynyt sitä muuttamaan. Mutta hienoa, että löytyi tämä aika tälle päivälle.

No, mitä tulee tähän asiaan, niin mielestäni te olette käyttäneet todella hyviä puheenvuoroja. Kunta on kuntalaisia varten, niin itse ajattelen, ja mielestäni kunnan tehtävät — palvelujen tuottaja, rahoittaja, yhteisöllisyyden kehtona toimiminen, identiteetin luojana toimiminen — ovat juuri sitä, mitä haluan itse edistää. Olen itse vahvasti kuntien kannalla, että Suomessa säilyisi kuntarakenne emmekä me menisi ylikunnallisiin yhteistyöorganisaatioihin liiaksi, koska mitä enemmän niitä tulee, sitä enemmän tulee hallinnon portaita, sitä enemmän tulee hallintoon kustannuksia ja päätöksenteko karkaa, demokratia heikkenee, eli kannatan kuntia.

En ole kuitenkaan pakkoliitosten kannattaja mutta pidän tärkeänä, että tällaisia selvityksiä tehdään aivan niin kuin potilaallekin tulee kertoa, mikä on tauti, mikä on taudinkuva, mitkä ovat hoitovaihtoehdot, ja sitten voi potilas itse valita, minkä hoidon ottaa. Mielestäni se on kuntalaisten oikeus tietää, miten heidän kunnassaan nyt tilanne on. Myöskin päättäjille on tärkeää kertoa, miten tilanne on. Jos kuntaselvittäjät olisivat nimeltään kuntasparraajia, ne otettaisiin vastaan mieluusti. Mielelläni näen itse heidät sellaisiksi sparraajiksi, jotka käyvät kertomassa kunnille, missä vaiheessa ollaan ja mitä voitaisiin tehdä. Mutta kuten sanoin, kunnat saavat päättää.

Ihan täysin en ymmärtänyt tätä teidän kritiikkiänne, koska tässähän on nyt kysymys siitä, että kunnille annetaan lisää aikaa. Silloin kun tämä on päätetty — perustuslakivaliokunnassa on sanottu, että pitää olla riittävästi aikaa ja se on sidottu tähän vähintään kuuden kuukauden aikaan — silloinhan me elimme siinä tilanteessa, että sote ja kunta olivat kiinni toisissaan. Me olemme tehneet sellaisen päätöksen aivan yhteistuumissa, että kunta ja sote irrotetaan toisistaan, ja sehän oli toivomuskin, ja ne on irrotettu. Miksi sitten tämä laki, tämä selvitysvelvollisuus, sidottaisiin soteen, kun ei sillä ole enää mitään tekemistä soten kanssa, kysyn vain.

No, kun me pohdimme sitten, mistä syystä tämä lakiesitys kannattaisi tuoda, me kauan tätä pohdimme ja oli kaksi syytä: Toinen oli se, että kunnat toivovat, että ne tietävät, mihin mennessä selvitykset pitää tehdä. Toinen oli se, että me haluamme turvata ne avustukset, joita on varattu kunnille selvityksen tekemistä varten ja mahdollisia liitoksia varten. Ovatkohan nyt keskustapuolueen edustajat jostain syystä ymmärtäneet tämän lain väärin, koska tässähän pidennettiin kunnille aikaa, ei lyhennetty? Kun ajattelee, että täällä nyt vasta 2016 siihen huhtikuun loppuun mennessä tarvitsi se tehdä, kyllä minulla ainakin on sellainen usko, että jos nyt haluaisimme sen siihen soteen linkittää vielä, mikä ei ole mielestäni ollenkaan tarkoituksenmukaista, niin kai me nyt uskomme, että sote-laki siihen mennessä on täältä eduskunnasta poistunut, vai epäilettekö te?

No, sitten minä olen ollut siitä hyvin hämmästynyt, kun täällä nyt kritisoidaan sitä, että minä olen esittänyt kysymyksen, mikä on tulevaisuuden kunta. Mielestäni se on oikeutettu kysymys tilanteessa, kun kunnasta viedään koko ajan tehtäviä ylikunnallisille orgaaneille. Muistakaa: viime eduskuntavaalien aikaan kaikki puhuivat kuntien puolesta. Nyt on kuntien puolestapuhujia hyvin vähän, ja esimerkiksi minä olen miettinyt sitä, kuinka paljon tässä salissa on kuntia puolustettu. Minä olen tosi iloinen siitä, että tiistai-iltana täällä kuultiin kuntien puolustajia, mutta ei sitä kuultu kyllä keskustapuolueen riveistä. Kuultiin kokoomuksen riveistä ainoat kuntien puolustajat, mutta olen ylpeä heistä.

Itse näen, että me tarvitsemme edelleen kuntia, ei pakkoliitoksilla vaan vahvoina kuntina. Vahva kunta ei tarkoita välttämättä sitä, että se on iso, vaan se on muuten vahva. Minä itse olen sitä mieltä, että me tarvitsemme edelleen kuntia, ja minä olen ylpeä siitä, että minä saan olla esittelemässä kuntaministerinä sitä, että me voisimme vahvistaa kuntia ja me voisimme lähteä kehittämään kuntia edelleen.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Olipa mielenkiintoista puhetta ministerin suusta. (Juha Rehula: Kuntaministerin suusta!)

Mutta ensinnä tästä lakiesityksestä. Ministeri ei vastannut siihen, että nämä selvitysvelvollisuuden perusteet ovat vanhentuneet. Miksi selvitysvelvollisuuden yksi keskeinen kriteeri on 20 000 asukasta edelleen ja sitä perustellaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisellä? Onko tämä edelleen ajankohtainen? Miksi tämä selvitysvelvollisuus on sidottu niin tiukasti tiettyihin alueisiin edelleen? Jos haluttaisiin toimia niin, että kunnille annetaan avustusta selvityksen tekemiseen ja yhdistymiseen, niin se voitaisiin tehdä ilman, että kunnat pakotetaan tekemään kuntaliitosselvityksiä.

Minusta on varsin vääristelyä väittää, että vain kokoomuksessa olisi puolustettu kuntia. Tämä selvitysvelvollisuuteen pakottaminen tarkoittaa juuri sitä, että ette puolusta kuntia. Tämä koko Kataisen hallituksen kuntauudistusprojekti tarkoitti keskeiseltä osaltaan tietyllä lailla meidän kunnallishallinnon ytimen tuhoamista, ja onneksi se meni kiville. Ei ollut vähäisemmästä kysymys. Se olisi se 70 kunnan hanke merkinnyt sitä, että meillä ei olisi siinä mielessä kunnallishallintoa kuin kunnallishallinnon ydin on.

Arvoisa ministeri, kysyn teiltä: oletteko samaa mieltä kuin edeltäjänne ministeri Virkkunen, joka täällä aluehallintouudistuksen selonteon yhteydessä, kun kysyttiin tässä salissa — taisin itse kysyä — mitä mieltä olette, minkälainen hallinto tässä mielessä Suomessa tulisi olla, vastasi, että Suomi on niin pieni maa, että tarvitaan vain kaksi tasoa, vahvat kunnat ja valtio, ei tarvita maakunnallista tasoa? Se merkitsisi sitä, että meillä olisi vain valtavan suuret keskuskaupungit eikä muuta. Se ei vastaa sitä ajatusta, mikä meillä on perustuslaissa kirjattu meidän kunnallishallinnosta. Näin on asia.

Ja sitten totean lopuksi vielä, että siihen kelkkaan minä en lähde, että minä en olisi vahva kunnallishallinnon puolustaja. Minä aina puolustan — jo taustanikin vuoksi — kunnallishallintoa, ja vahvasti.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi pitää todeta, että edellisen puheenvuoron piti Suomen Keskustan eduskuntaryhmän jäsen Tapani Tölli.

Toisekseen, arvoisa herra puhemies, olisi aika ihme, jos kuntajohtajat eivät antaisi palautetta kuntaministerille, joka on vastuussa siitä, mitä kuntakentällä tapahtuu, millaista lainsäädäntöä kuntakentälle annetaan, mihin tilanteeseen kuntakenttä tämänkin lain mahdollisesti voimaan tullessa joutuu. Jos kuntajohtajat eivät olisi huolissaan, niin minä alkaisin todellakin olla huolissani tämän maan demokratiasta ja siitä, miten tämä aparaatti oikein soittaa.

Voi, kunpa te, arvoisat kokoomuslaiset, olisitte kuunnelleet aidosti sitä viestiä, jota teille on yritetty kertoa. Me emme olisi tällaisessa tilanteessa. Kuntakenttä ei olisi sekaisin. Kuntakenttä ei olisi epävarmuuden tilassa, jos te olisitte kuunnelleet. On ollut mielenkiintoista lukea viime päivinäkin lehti-ilmoituksia, missä kerrotaan, että kuunnellaan.

Arvoisa herra puhemies! Olen viime viikkojen aikana saanut joillekin sanoille uutta sisältöä. Ymmärrys siitä, mitä tarkoitetaan kunnalla, on tänä iltana saanut uutta sisältöä. Ne sanat, jotka ovat saaneet ainakin erilaisia sävyjä eri edustajien puheissa, ovat aivan olennaisia kuntien näkökulmasta: sana "järjestämisvastuu" tai se, miten palvelutuotantoa järjestetään "integroidusti". Olen ollut siinä uskossa ja kuvitelmassa, että ymmärtäisimme nämä sanat samalla lailla, mutta emmepäs näköjään ymmärräkään. Sama koskee sanaa "kunta".

Vain siksi, että eduskunnassa vältetään tiettyjen sanojen käyttöä, en käytä kyseisiä sanoja, mutta, arvoisa ministeri, te puhuitte äsken vähintäänkin muunneltua totuutta. Teidän Facebook-päivityksenne tiistaiaamulta, jossa te peräsitte sote-keskustelusta kuntien puolustajia, on julkinen. On hyvä, että teidän aina tormakkaat avustajanne ovat luetuttaneet teillä keskustelun keskeiset kohdat, mutta toivoisin, että teillä olisi hieman enemmän aikaa käyttää siihen keskustelun läpikäymiseen. Kyllähän täällä oli sangen mielenkiintoista kuunneltavaa, kuka puolusti, ketä puolusti ja mitä puolusti, semminkin kun käsittelyssä oli parlamentaarisesti yhteisesti valmisteltu sote-uudistus. Olihan se kaunista kuultavaa, kun täällä Suomen kolmanneksi suurimman kaupungin kaupunginhallituksen puheenjohtaja hieman otsasuonet pullistaen puhui kuntarakenteesta.

Arvoisa herra puhemies! Ymmärrän, että kun te, ministeri, menette oman puolueenne tilaisuuteen, niin nämä puheet, mitä te äsken tuolta pöntöstä päästitte tulemaan, saattavat mennä siellä läpi. Mutta vähintäänkin sitä muunneltua totuutta tuli sanottua äsken täällä. Te kehtasitte väittää, kuka puolustaa kuntia ja kuka puolustaa kunnallista itsehallintoa ja kuka on huolissaan siitä, että silläkin on merkitystä, että kunta on ihmisten yhteisö, ja sillä on merkitystä, että Suomessa on kuntarakenne, joka olisi muuten ihan toisenlaisessa liikkeessä ilman sitä, että te olette kolmen ja puolen vuoden aikana pistäneet tämän kentän täysin sekaisin.

Arvoisa herra puhemies! Mikä on tulevaisuuden kunta? Sitä on syytä pohtia. Yhdessä haastattelussa, arvoisa ministeri, jonka olen lukenut, te puhuitte propellipäistä, että nyt pitää laittaa propellipäät asialle miettimään, mikä on tulevaisuuden kunta. Minusta se on hyvä sana se propellipää, ja jonkunnäköisiä keksijöitäkin tässä varmasti tarvitaan, mutta kyllähän me olemme tilanteessa, jossa voisi kuvitella, että koko kunnallishallinnon uuden asennon etsiminen on kaikkien yhteinen tehtävä.

Tämän vaalikauden yksi historiaan jäävä leimallinen piirre on se, että kokoomus ei hyväksynyt tämän vaalikauden alussa parlamentaarista valmistelua niihin asioihin, joissa perinteisesti tässä maassa on ollut parlamentaarinen valmistelu. (Tapani Tölli: Kyllä!) Vaalilainsäädäntö, (Puhemies koputtaa) puolustuspolitiikka ja kunnallislainsäädäntö on aina tätä vaalikautta ennen valmisteltu parlamentaarisesti. Nyt ollaan tilanteessa, jossa on jo housuissa ja pitäisi pystyä pelastamaan se, mitä pelastettavissa on. Ja vähintä on se, että tämänkaltaiset lait, mitkä täällä on... Vaikea tästä on mustaa valkoiseksi vääntää tilanteessa, jossa, on se aikataulu nyt mikä tahansa, olennaista on se, että tämä laki jättää voimaan kuntarakennelain ne kriteerit, joilla ne kuntaliitokset pitäisi tehdä ja joihin kuntaliitosselvitysten pitää nojata. Minusta tämä on käsittämätöntä.

Kuten edellisessä puheenvuorossani sanoin, arvoisa herra puhemies, kun luin uutisen, hätkähdin ja rupesi hymyilyttämään. Nyt meillä on käsittelyssämme laki, joka ei kyllä hymyilytä yhtään.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Vastauspuheenvuoro, edustaja Lauslahti. Ne annetaan aina sitten, kun on edellinen päättänyt puheensa.

Sanna  Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kummallista kuunnella keskustan kritiikkiä kokoomusta kohtaan. Ministeri Risikko on aloittanut pohdinnan, mikä on tulevaisuuden kunta, juuri oikeaan aikaan. Se on juuri sitä, mitä juuri nyt pitää tehdä. On kummallista, että meidän entinen kuntapuolueemme kritisoi tätä hanketta. Jollain tavalla tulee sellainen olo, että keskusta ratsastaa kaksilla rattailla. He puhuvat kovin kauniisti kunnista, mutta samaan aikaan he ajavat kaikkia toimintoja maakuntiin. Voi kysyä, että mikä kuntapuolue keskusta enää on, mikä lähipalvelupuolue keskusta enää on.

Tapani  Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan oikein ja välttämätöntä analysoida ja miettiä ja selvittää, mikä kunta on tulevaisuudessa. Ei, sitä vastaan emme ole, ei siitä ole kysymys. Mitä tulee sitten siihen, että olisimme kaikki palvelut siirtämässä maakuntiin: Ei, ei ole koskaan niin ajateltukaan, vaan se, mikä on selvä, on se, että esimerkiksi, tai erityisesti, terveydenhuolto kokonaisuudessaan, tai niin kuin tässä tämä sote, vaatii laajemmat hartiat. Teimme me mitä tahansa, se vaatii laajemmat hartiat, ja kysymys on siitä, miten se ratkaistaan. Me tarvitsemme peruskunnat joka tapauksessa, mutta te olitte ajamassa sitä, että meillä olisi vain muutama kymmenen jättikuntaa, jotka eivät olisi enää kuntia.

Sanna  Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta on tekemässä muppettikuntia käytännössä. Meillä taas kokoomuksessa oli lähtökohta, että me teemme vahvoja peruskuntia.

Juha  Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Matkan varrella jotakin aina yrittää opetella ja oppiakin. Se on minulle jo pitkään selvää tässä talossa työtä tehneenä, että on ollut kuullun ja luetun ymmärtämisen kanssa aika ajoin ongelmia. Nyt tämä keskustelu vahvistaa viime viikkojen uutta ulottuvuutta, tai näkökulmaa, tähän asiaan. Se on se, että on luullun ymmärtämisen kanssa ongelmia ja vaikeuksia.

Arvoisa puhemies! On täysin selvää se, että Tulevaisuuden kunta -asiaa pitää pohtia. Sitä pitää valmistella, siihen pitää olla riittävästi aikaa. Kunnan rooli tässä yhteiskunnassa muuttuu. Niin sen pitääkin muuttua. Mutta sitten tuollaiset puolileikilliset, hassunhauskat sanonnat — ne ovat jotakin sellaista, joka kuvaa hyvin tätä hanketta, joka tällä vaalikaudella Kataisen hallituksella on ollut. Suurkunnat ajetaan seinään ja yritetään selittelemällä, hassunhauskoilla jutuilla muuttaa musta valkoiseksi.

Sanna  Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on penätty analyysiä. Kun edustaja Tölli puhui, että kaivataan analyysiä, kaivataan analyyttisyyttä, niin eikö sitä juuri ole tehty? Ministeri Risikko on lähtenyt arvioimaan, mitä tulevaisuuden kunta on, minkälaista kuntaa me olemme kuntalaisillemme rakentamassa. Se on juuri sitä analyyttistä lähestymistapaa. En ymmärrä sitä kritiikkiä, jota keskustalta tässä kohdin syntyy.

Elsi  Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä puhutaan tulevaisuuden kunnasta ikään kuin tämä propellipäätyöryhmä olisi vielä tekemässä työtään. Tuloshan julkistettiin tänään ja tulevaisuuden kunnaksi siinä hahmoteltiin kuntarakennetta, missä on kuntia, seutukuntia ja metropolialueita. Ja merkittävintä minun mielestäni tässä oli nimenomaan se, että tulevaisuuden kunta oli hahmoteltu täysin irti meneillään olevasta sote-uudistuksesta ja meneillään olevasta kuntalain kokonaisuudistuksesta. Ja kun sillä ei ole yhteyttä näihin, niin voi sanoa, että tulevaisuuden kuntahahmotelma, se lopputulema, on irti todellisuudesta. Sen takia en pidä hyvänä sitä, että tätä uutta mallia nyt kierretään maakunnissa kertomassa ja yhä vain sekoittamassa kuntapäättäjien mieliä eikä anneta siellä sitten työrauhaa. Uutta kuntaa ja sen tehtäviä täytyy todella pohtia, mutta se täytyy myöskin sitoa olemassa oleviin muutoksiin, jotka ovat ihan todellisuutta täällä talossa ja kunnissa.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun 1860-luvulla silloisella maalaiskuntauudistuksella luotiin hyvin pitkälle tämä Suomen nykyinen kuntarakenne, kuuluisa kuntakartta, mihin monissa kuntakeskusteluissa on viitattu, niin luotiin todella menestyksen eväitä. Suomalaiset kunnat ovat olleet menestystarina koko sen ajan, mitä suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa on rakennettu — nimenomaan kunnat ihmisten lähiyhteisöinä ovat olleet niitä toimijoita, joiden vastuulle näitä uusia tehtäviä on voitu sitten antaa.

Tänä päivänä kunta — jos tällä tavalla nopeasti karrikoidusti kuvaa — vastaa siitä, että tänä aamuna, kun oli satanut lunta, Rovaniemeltä lähtiessä tiet oli aurattu, niin että pääsi sitten liikkeelle ja töihin lähtemään. Kunta vastaa siitä, että lapsille on hoitopaikka, kun vanhemmat sinne töihin lähtevät. Kunta on se, joka vastaa siitä, että jos sairastumme, niin saamme hoitoa, eikä vain mitä tahansa hoitoa vaan maailman parasta hoitoa. Kunta vastaa maailman parhaasta peruskoulusta, kunta on se yhteisö, joka vastaa siitä, että hoivaa ja huolenpitoa tarvitsevista varmasti kaikista huolehditaan.

Ja on selvää, että kun tämä kuntien tehtäväkenttä nyt näitten erinäisten uudistusten myötä on suuressa murroksessa, niin on erittäin tärkeää se työ, jota ministeri Risikko on aktiivisesti tekemässä: käymässä keskustelua siitä, mikä se kunnan tuleva rooli on. Itse uskon siihen, että tarvitaan tällaiset lähiyhteisöt, jotka jatkossakin huolehtivat niistä tehtävistä, mitkä on järkevää yhdessä hoitaa.

Edustaja Kataiselle oikeastaan toteaisinkin, että me luomme sen todellisuuden, me luomme ne tulevaisuuden kunnat, annamme ne tehtävät. Missään nimessä tämä keskustelu ei ole irti todellisuudesta, vaan me päätöksentekijäthän sen teemme. Siksi oli kyllä hyvä kuulla nyt näitä viimeisiä puheenvuoroja, joissa vaikka edustaja Tölli nyt sitten tuli tukemaan tätä työtä, jota tässä tehdään, eli että olemme kaikki yhdessä hahmottelemassa niitä kuntia, niin kuin tähänkin asti olemme pyrkineet siihen parlamentaariseen hyvään yhteistyöhön, joka suomalaisen yhteiskunnan voima on perinteisesti ollut.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Täytyy heti tähän alkuun edustaja Autolle todeta, että eihän näistä asioista ja kunnan tehtävistä, mitä luettelitte, ole mitään epäselvää eikä erimielisyyttä ollut täällä salissa varmasti kenenkään kanssa. Sen sijaan sitähän me hämmästelemme, että nyt te luettelette näitä kuntien tehtäviä ja sanotte, että kunta on tämmöinen lähiyhteisö ja sen pitää olla lähellä ihmistä, ja te olitte juuri tällä kuntarakennelailla repimässä irti niitä lähiyhteisöjä. Se esitys, mikä teillä oli kuntarakenteeksi, oli semmoinen, että se hajottaa ne kunnat, siis sinne olisi tullut jättikuntia, joissa ihmisten lähidemokratia ei olisi toiminut. Ja nytten täällä olette puolustamassa sitä.

Olin todella hämmästynyt, kun luin nytten tätä rakennelakiesitystä, mikä hallitukselta tuli, mutta vielä hämmästyneempi olin, kun kuulin tässä ministerin vastauksen, jossa hän epäilee, että me emme ole lukeneet tätä. Hänellä oli kaksi argumenttia:

Toinen argumentti oli se, että nythän on irrotettu tämä sote tästä kuntaperusteisuudesta. Minulla on ollut tässä edessä nytten ajankohtainen, siis voimassa oleva, kuntarakennelain 4 c §, Palveluiden edellyttämä väestöpohja, ja täällä on 2) kohta, jossa sanotaan "erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen kannalta vähintään noin 20 000 asukasta", ja sitten 3) kohta. Miksi ette nyt esitä tässä hallituksen esityksessä tämän 4 c §:n 2) kohdan poistamista, jos te olette sitä mieltä, että nämä on nyt jo irrotettu toisistaan?

Toinen liittyy tähän, että tässä annettaisiin kunnille lisäaikaa. Ei tässä anneta mitään lisäaikaa kunnille, tässähän pannaan kiinteä aika, 29.4.2016, tehdä tämä selvitys kunnille, mutta me emme vielä tiedä, milloin se sote-uudistus astuu voimaan. Ja tämän voimassa olevan rakennelain mukaan tämä on kytketty kiinni tähän soteen. Nyt, kun perustuslakivaliokunta lähtee käsittelemään tätä esitystä, me emme voi tehdä minkään oletuksien mukaan päätöksiä vaan me teemme voimassa olevien tosiasioiden ja lakien mukaan päätöksiä. Meillä ei ole minkäänlaista muuta dokumenttia kuin voimassa oleva laki, jossa todetaan, että tämä on kytketty tähän soteen, eikä tätä kytkentää ole esitetty edes hallituksen esityksestä poistettavaksi. Kun perustuslakivaliokunta käsittelee hallituksen esitystä 299/2014 eli näitä rakennelakimuutoksia, meillä ei ole mitään tietoa tai varmuutta siitä, milloin tämä sote astuu voimaan.

Epäilen, että tässä tulee iso ongelma hyväksyä tätä lakia sen takia, koska meillä on pohjalla se aikataulukytkentä, että pitää olla vähintään puoli vuotta. Me teemme vain tosiasioiden pohjalta päätöksiä täällä eduskunnassa, emme oletuksien pohjalta. Nyt kysyn ministeriltä: miksi ette sitten esittänyt poistettavaksi 4 c §:stä näitä kriteereitä? Nämähän ovat vanhentuneet, jos me olemme purkaneet tämän kytkennän.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Todella toivon, että saataisiin vastaus näihin edustaja Lohenkin tekemiin kysymyksiin, eritoten siihen, miksi siellä yhä vain on se 20 000 asukkaan asukasraja, vaikka yhteyttä soteen ei ole. Yhtä irtonaisesti on kyllä kommentoitu tätä Uusi Kunta -ajatteluakin, ja on pakko edustajille tässä vastata.

Te ette ilmeisesti ole oman propellipäätyöryhmänne tuloksia tänään lukeneetkaan. Siellähän on otsikoitu Uusi Kunta -otsikolla suunnilleen, että maassa on erilaisia kuntia. Hyvänen aika, tarvittiin tämmöinen työryhmä, joka keksi ja oivalsi, että Suomi on täynnään erilaisia kuntia, erilaisia alueita. Se on ollut keskustan keskeinen lähtökohta koko tämänkin hallituksen ajan, jolloin kokoomus on yrittänyt ajaa yhden muotin läpi koko maan kaikki erilaiset kunnat, erilaiset alueet. On hyvä, että olette tulleet järkiinne tässä asiassa ja tunnustaneet, tunnistaneet sen, että Suomi on täynnä erilaisia kuntia, joilla pitää olla omanlaisensa lähtökohdat päättää asioista ja selviytyä kaikista kuntien tehtävistä.

Toinen asia, joka tässä keskustelussa on hämmentänyt, on syytös siitä, että keskusta ei välitä kunnista eikä lähipalveluista. Lähipalvelut ovat edelleenkin meille keskeinen lähtökohta, ja jo tässä vaiheessa kunnat ovat tehneet paljon töitä niiden eteen, ollaan oltu valmiita luopumaan joistakin tehtävistä, että ne tärkeimmät, keskeisimmät lähipalvelut voivat jäädä kuitenkin kaikkien ihmisten ulottuville. Se on meidän lähtökohtamme, ja näin olemme toimineet, enkä voi hyväksyä noita syytöksiä, joita tässä keskustelussa on kuultu.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Kunnat ovat olleet varsin sekavassa selvitystilassa viimeisten vuosien aikana. Mitä näillä on saatu aidosti aikaan? Nämä pakkoliitokset, jos ja kun ne jatkuvat, eivät elävöitä eivätkä myöskään vie kuntarakennetta eteenpäin. Kuntaliitoksia ei ole syntynyt siihen tahtiin, jota kokoomus on ajanut näillä omilla lakiesityksillään.

Esimerkiksi Oulussa tehtiin uuden Oulun kuntaliitos, strateginen kuntaliitos, vuoden 2013 alusta. Meillä on täysi työ nyt viiden uuden kunnan kesken laittaa kaikki palvelukäytännöt ja palvelut sellaisiksi kuin kaupunkilaiset toivovat tällä hetkellä. Nyt tämä pakkokaupunkiseutuselvitys ei ole tuonut mitään uutta, vain kahvia ja tupakkaa on kulunut, ihmisten kyräily ja myhäily eri kuntien välillä on lisääntynyt, ja elinvoimaisuus Oulun seudulla alkaa pikkuhiljaa rappeutumaan ihan toden teolla. Tämä kaupunkiseutuselvitys julkaistaan huomenna, ja siitä voin kertoa sen verran, että selvityksen tulos on ainoastaan se, että syvenevä yhteistyö tällä seudulla on kaikkein tärkein asia nyt tällä hetkellä. Kuntaliitoksilla ei saavuteta niitä hyötyjä, joita kokoomus on itse tällä suurkuntahankkeella aikonut viedä eteenpäin.

Totta vieköön kuntien rooli on tulevaisuudessa muuttumassa. Me kaikki tiedämme sen. Uusi, iso sosiaali- ja terveysuudistus tulee muuttamaan lähipalveluita ja niitä erikoispalveluita aivan uuteen ulottuvuuteen, ja meidän täytyy löytää se kunta uudelleen. Se on tietysti tärkeää, mutta näiden pakkoselvitysten kuntien välillä täytyy kyllä kertakaikkisesti loppua. Kyllä kunnat tietävät, jos hynttyyt pitää yhteen liittää, ja ne liitetään, mutta ei pakkoselvityksillä.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Siltä osin täällä voi sanoa, että opposition puolelta tuleva keskustelu on ihan oikeata, koska meillä on monta palloa tällä hetkellä ilmassa. Meillä on sote-palloa, meillä on täällä pääkaupunkiseudulla metropolihallintoa, ja sen lisäksi meillä on kuntakentän uudistus. Siinä on tietenkin hankalaa sitten lähteä hahmottamaan, mikä uudistus sieltä sitten ensimmäisenä menee eteenpäin. Jos ajatellaan tätäkin esitystä, joka tässä käsissä on: meillä on sote vasta tullut tähän taloon, ja eräällä tavalla sote ei ole vielä valmis, eikä se ole vielä edes lainvoimainen, joten siltä osin ei voida lähteä nyt sitten rukkaamaan tänne pykäliä, koska ei tiedetä vielä, onko se sote tämän kauden päättyessä.

Selvää on, että tämä kuntakeskustelu on äärettömän tärkeä. Myös kuntalaisten on äärettömän tärkeää ymmärtää, minkälaista kuntaa he haluavat ja minkälainen on se kotikunta, joka on se tulevaisuuden kunta. Näen tosi tärkeänä sen, että ministeri Risikko on aloittanut tämän kuntakeskustelun ja kuntakiertueen. Sitä todella tässä tilanteessa tarvitaan.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kun on täällä saanut kansan tahdosta pitkään istua, siitä seuraa se, että väistämättä muistaa vanhojakin asioita. Tämä koko prosessihan lähti liikkeelle kuntaministeri Mannisen aikana, ja täytyy sanoa hänen kunniaksensa se, että hänhän ajoi sote-uudistukseen tämän 20 000 asukkaan rajan, minkä varmaan edustaja Rehula ja muut täällä pidempään olleet muistavat, ja täytyy sanoa, että se oli ihan järkevä raja. Esimerkiksi minun kotiseudullani tällainen tehtiin, ja se helpotti huomattavasti lääkärien saatavuutta, koska saatiin riittävän iso terveyskeskus. Se ei ollut onneksi kaikille sivuterveysasemille, mutta se oli onneksi sille, että palvelut siellä toimivat.

Toinen Mannisen aikaansaannos, jota muistan itse täällä arvostelleeni erittäin voimakkaasti, oli se, että ammatillista koulutusta sai harjoittaa vain 50 000 asukkaan yhteisö. Joku sanoi, että se johtui siitä, että Kemin—Tornion alueella sattui olemaan juuri vähän yli 50 000 — en tiedä, pitikö paikkansa. Muistan itse arvostelleeni oppositiosta silloin sitä hyvin voimakkaasti, mielestäni siinä ei ollut järjen häivääkään, että ammattikoulutuksen oikeus olisi sitoutettu siihen, että pitää olla tietty väestömäärä. Mutta täytyy sanoa jälkikäteen, että kun katson oman kotiseutuni asioita, Manninen oli oikeassa ja minä olin väärässä. Nyt meillä on siellä jo erittäin iso kuntayhtymä, joka toimii erittäin hyvin. Ikinä ei olisi päästy niin isoon ja mittavaan yhteisöön, jos ei sitä olisi täältä vauhditettu.

Tämä ensimmäinen, 20 000 asukkaan sote-yhteisö johti meillä siis lopulta viiden kunnan yhdistymiseen, ja on aivan varma, että kun ne viisi kuntaa nyt ovat yhdessä, vaikka siellä joitakin palveluita varmaan siirtyy jonkun näkökulmasta vähän kauemmaksi, se on aivan varmasti yhdessä vahvempi tuottamaan ne palvelut. Siitähän tässä on kyse: kun asioita vähän potkaistaan liikkeelle, silloin kunnat itsekin huomaavat, että monia asioita on viisaampi tuottaa yhdessä ja joskus jopa kuntaliitos on järkevä ratkaisu.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tuossa edellä edustaja Lohi kyseli sen perään, miksi näitä kuntaselvityksiä edelleen tehdään ja mikä se uusi kunta voi olla. No, edustaja Lohen kanssa tunnemme erittäin hyvin yhden uuden kunnan. Kymmenen vuotta vuoden kuluttua tulee täyteen Rovaniemen uudessa kylien kaupungissa. (Tapani Töllin välihuuto) — Niin, tämähän on nimenomaan, kuten edustaja Töllikin täällä todistaa, erinomainen esimerkki siitä, kuinka tällaisella strategisella kuntaliitoksella voidaan alueen elinvoimaa vahvistaa. — Siellä Rovaniemellä olemme omaksuneet tällaisen aluelautakuntamallin, jonka kautta sitten sitä päätöksentekoa niistä asioista, joista siellä kylillä ja alueilla sitten voidaan päättää, on viety nimenomaan sinne alueille, ja tämä on nimenomaan senkaltaista toimintaa, joka on sitä Uuden Kunnan ajatusta. Ajattelen, että ministeri Risikon työ nimenomaan tämänkaltaista mallia Suomeen hakeekin, ja Rovaniemi voi omalta osaltaan toimia hyvänä esimerkkinä.

Siksi kyllä edustaja Vehkaperällekin haluaisin antaa sellaista toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen. Varmasti myös Oulun seudulla tämä strateginen kuntaliitos, jonka siellä olette tehneet, vahvistaa sitä alueen elinvoimaa, kyllä Rovaniemen esimerkki sen osoittaa. Kun sitten taas niissä toiminnoissa, joissa on järkevää sillä vahvemmalla hartialla toimia ja töitä tehdä, saadaan voimia koottua, niin kyllä se johtaa parempaan lopputulokseen, esimerkiksi elinkeinojen kehittämisen osalta. Sen vuoksi mielestäni onkin hyvä, että keskustelussa on muodostumassa yhteinen henki sen suhteen, että halutaan olla miettimässä tätä kuntien roolia muuttuvassa maailmassa ja myös sote-uudistuksen viedessä kunnilta hyvin merkittävän osan kuntien nykyisestä tehtäväkentästä.

Kiitos ministeri Risikolle siitä, että tätä lakiuudistusta viedään eteenpäin, koska kyllähän tämä paikallisesti lisää kuntien työkaluja tehdä niitä strategisia kuntaliitoksia, kun niille annetaan jatkoaikaa ja myös sitten tukea sille työlle. Uskon, että siellä alueilla löydetään hyviä ratkaisuja kehittää kuntarakennetta.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kaksi minuuttia ei riitä tilanteessa, jossa tulevaisuuden kuntakeskustelusta pyörähdettiinkin ykskaks arkeologisten kaivausten puolelle.

On todella hyvä, että historiaa kaivetaan esiin, mutta he, jotka tässäkin keskustelussa tänään tämän kuntarakennelain muutoksen osalta ovat edellyttäneet sitä pohdintaa, että mikä on tulevaisuuden kunta tai mitä tässä oikein tapahtuukaan, niin muistellaan vain, arvoisa toistaiseksi suurimman eduskuntaryhmän puheenjohtaja, menneitä.

Tässä maassa on pitkä historiallinen perinne siitä, että kunnallishallintoa uudistetaan yhdessä. Toivon, että paikalla salissa olevista edustajista hän tai he, jotka tietävät, miksi tämä historiallinen perinne tämän vaalikauden alussa romutettiin, kertovat sen ääneen. Pakko on sanoa, että totuus ei ainakaan kovin kaukana ole siitä, että puolue, joka on tänä iltana tässä keskustelussa puhunut vahvojen peruskuntien puolesta, oli se porukka, joka tämän pitkän historiallisen perinteen romutti. Samalla ajettiin pakkoa. Eduskunnan pöytäkirjoista löytyy edellisen kuntaministerin sanomana aivan selkeitä viestejä, sanasta sanaan lainauksia siitä, miten pakolla ajetaan asioita eteenpäin.

Mitä on saatu aikaan tämän paljon parjatun Paras-lainsäädännön aikana? Tämän maan kuntakartalta lähti yli sata kuntaa vapaaehtoista tietä tilanteessa, jossa kuntapäättäjät näkivät, että näin pitää tehdä. Mikä on tämän vaalikauden, tämän pakkovaalikauden, saldo? Toistaiseksi aika kevyt. Oma arvioni tänä iltana on ollut noin 10 kuntaa. Edustaja Tölli sanoi, että kakkosella alkaa, ja siinä ei sitten muita numeroita olekaan. Tässä tehtiin pakkopäätös, kun pari kriisikuntaa liitettiin kavereihin.

Arvoisa herra puhemies! Kaksi minuuttia ei olisi riittänyt sen sanomiseen, että tähän maahan tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen. Se uudistus on valmisteltu parlamentaarisesti, ja odotan sitä hetkeä, kun kaikki eduskuntapuolueet ovat aidosti sitoutuneet tähän parlamentaariseen valmisteluun. Oli jokseenkin ja kerrankin aika lähellä pöyristyttävää se väite, joka tuli tässä keskustelussa noin puoli tuntia sitten. Keskusta on varmuudella sitoutunut sosiaali- ja terveydenhuollon edistämiseen, uudistusten eteenpäinvientiin. Kysyn ja kuuntelisin mielelläni todistuksen siitä, että kaikki muutkin olisivat.

Kun sote on maalissa, Suomen kuntien rooli, asema, merkitys on toinen kuin se on tänään. Siirrämmehän me ainakin, niin kuin minä ymmärrän sanan "järjestämisvastuu", sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun pois Suomen kunnilta. Mielellään kuulisi tässäkin keskustelussa, miten tähän soteen suhtaudutaan. Nimittäin jos harrastaisin sitä samaa kuullun ja luetun ja luullun väärinymmärtämistä, mitä täällä on tahallisesti tänäkin iltana tehty, niin vähintä olisi se, että kerrottaisiin, eteneekö tämä hiihto vai ei, tämä sote-hiihto, koska vähänkään tulkiten, kun me olemme kysyneet, miksi tämä lainmuutos kuntarakennelakiin tehdään tällä tavalla kuin tehdään, niin vastaukset ovat olleet mielenkiintoisia ja jossittelevia siitä, että miten tämän soten oikein käykään. En harrasta kuullun, luetun enkä luullun väärinymmärtämistä, mutta haluaisin tähän vastauksen.

Arvoisa herra puhemies! Voimassa olevan kuntarakennelain 4 c §:n otsikko on "Palveluiden edellyttämä väestöpohja", ja tuon 4 c §:n 2) kohta on "sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen kannalta vähintään 20 000 asukasta". Ei tätä 4 c §:n otsikkoa tai tätä 4 c §:n 2) kohtaa olla esittämässä poistettavaksi.

Arvoisa herra puhemies! Kuntaministeri oletettavasti pystyy perustelemaan sen, miksi tätä kuntarakennelain muutosta myös tämän 4 c §:n osalta ei tehdä tässä yhteydessä tilanteessa, jossa te, arvoisa ministeri, sanoitte omassa puheenvuorossanne, että sote-palvelut ollaan nyt kuntapohjasta irrottamassa. Tässä on nyt jonkunnäköinen ristiriita, mutta kai sen sitten joku tietää, viimeistään valiokuntahan tämän joutuu pähkäilemään.

Mikko Savola /kesk:

Herra puhemies! Kun alkuvaalikaudesta erityisesti lausuttiin sana "kuntauudistus", niin kyllä nousivat monelta kuntapäättäjältä, erityisesti kunnanjohtajalta, karvat pystyyn tuolla maakunnassa. Se turhautuneisuus, se väsymys, ne kaikki vastaukset, mitä valtioneuvostolle piti antaa, ne kilometrit autossa ja ne tunnit erinäisissä kokouksissa, palavereissa, mitä on mennyt erilaisiin selvityksiin ja joutenpäiväisiin palavereihin, niitä on lukuisia määriä. Pääministeri Jyrki Kataisen ja kuntaministeri Henna Virkkusen päähankehan tämä oli. Kumpaakaan ei enää tässä salissa näy, molempien kotiosoite on tällä hetkellä Bryssel. En tiedä, kertooko tämä jotakin siitä, että kun ei tullut tuloksia, niin sitten ollaan muissa tehtävissä.

Mutta, herra puhemies, luontainen kehitys kuntien välillä ja yhteistyö ei tule siitä, että pakotetaan tekemään asioita, pakotetaan, edustaja Heinonen, kuntaliitoksiin tai kuntaliitosselvityksiin. Kyllä ainakin meillä päin huomasi sen, että se kuntayhteistyö väheni huomattavasti silloin, kun jouduttiin näitä pakonomaisia selvityksiä tekemään ja viemään eteenpäin, kun niissä keskusteluissa, mitä aiemmin oltiin käyty, tavallaan jäätiin semmoiseen seisovaan tilaan eikä niitä päästy viemään sitten eteenpäin. Pakkoliitosselvitykset vain eivät yksinkertaisesti toimi, ja kyllähän ne työn tulokset nyt ovat myös nähtävissä.

Kyllä minä ainakin olen vahvasti sitä mieltä ja niin myös monet kuntapäättäjät, että tällä vapaaehtoisuudella saadaan huomattavasti enemmän aikaan. Myös tämä lähihistoria — ei tarvitse mennä edes edustaja Heinosen arkeologisiin kaivauksiin, kun näkee, että vapaaehtoisuudella saadaan huomattavasti enemmän aikaan.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Edustaja Heinonen istuu ihan rauhallisena alas. Puheenvuoroja tulee kyllä tietyssä järjestyksessä.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Aikoinaan kokenut esimieheni sanoi meille silloisille nuorille pojille, että muistakaa, että onnistuminen tulee yhteisen onnistumisen kautta. Näin se on näissä suurissa hankkeissa, ja näin se on tässä kuntauudistuksessa ja kunta- ja sote-uudistuksessa. Nämä asiat täytyy hoitaa laajalla yhteisymmärryksellä. Siihen liittyen nyt tämä esitys, tämä kuntarakennelain pakkoselvitysten jatkaminen, ei oikein sovi, koska me olemme nähneet jo, mitä näillä saatiin aikaan: Paljon muuta kuin hämmennystä ei ole saatu. Pitkän aikaa oli kunnissa se tilanne, että tuntui siltä, että mihinkään muuhun ei voi keskittyä kuin kuntaliitosten selvittämiseen, ja kehittämistie hyytyi.

Tässä keskustelussa on nimenomaan kyseenalaistettu tämän kuntarakennelain jatko eli tämän selvitysvelvollisuuden jatkaminen. Siitä on kysymys. On tärkeää, että me pohdimme sitä ja selvitämme, minkälainen on tulevaisuuden kunta ja mitä kaikkia tehtäviä sillä on. Me tarvitsemme kuntia tulevaisuudessakin. Kuntarakennemuutos on ollut viime vuosikymmenten aikana melkoisen suuri. 1950-luvun alussa meillä oli 550 kuntaa. Nyt meillä on 320, joista 16 on Ahvenanmaalla.

Varmasti tulevaisuudessakin kuntarakenteessa tapahtuu muutoksia. Eivät kuntaliitokset ole mustavalkoinen asia. Niitä eri tilanteissa tarvitaan, mutta onnistuneet kuntaliitokset syntyvät alhaaltapäin, sitoutuneesti, vapaaehtoisesti, ellei sitten oteta näitä erityisiin taloudellisiin vaikeuksiin joutuneita eli kriisikuntia. Mutta onnistuneet kuntaliitokset syntyvät alhaaltapäin, silloin niihin myös sitoudutaan.

Tässä koko Kataisen hallituksen hankkeessa oli se suuri harha, että ylhäältäpäin saneltiin. Tässä oli se toinen suuri virhe — en halua liikaa muistella vanhoja, niitä on jo ihan tarpeeksi. Olen tästä asiasta eduskunnan pöytäkirjoihin saanut merkintöjä ja selostanut, miksi parlamentaarinen valmistelu kuntauudistuksessa kaatui. Sen kaatoi kokoomus, koska haluttiin hoitaa nopeasti suuri kuntarakennereformi. Kun kysyin useamman kerran ja sitä esitti myöskin puhemies Heinäluoma, eikö tätä vietäisi parlamentaarisella valmistelulla, silloinen kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja sanoi: "Eikö puhemies Heinäluoma muista, että hallitusneuvotteluissa nimenomaan sovittiin, että ei oteta oppositiota mukaan vesittämään hyvää hanketta?" Sen jälkeen on aika vähäistä mahdollisuutta rakentaa yhteistyötä, mutta onneksi nyt Siperia on niin sanotusti opettanut, että pitää nämä isot asiat valmistella yhteistyössä. En halua ruveta väittelemään eri asioista, väittely ei tuo hedelmällistä lopputulosta, kun meillä on oltava näissä asioissa yhteinen päämäärä.

Olivatpa sitten hallituksessa ketkä tahansa, niin isot asiat pitää valmistella parlamentaarisesti. Silloin niihin myös sitoudutaan. Sanelulla ei tule koskaan hyvää jälkeä. Me olemme tässä nyt niin isojen uudistusten äärellä, että tässä tarvitaan kaikkia. Siihen tämä lakiesitys, tämmöiseen suureen kokonaisuuteen, ei oikein hyvin sovi, koska tässä esitetään se, että pitää pakosti selvittää, ja tiedetään lopputulos. Jos rohkaistaan porkkanalla vapaaehtoisesti selvittämään, sehän on oikein hyvä. Palkitaan sitä ja annetaan avustusta, jos ja kun liitoksia tehdään, mutta ei pakolla.

Markus  Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä hetki sitten edellä edustaja Lauslahti otti esille, että kenties sen takia tässä ei 4 c §:n 2) kohtaa, jossa viitataan todella tähän sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen kannalta vähintään 20 000 asukkaan rajaan, ole poistettu, koska emme tiedä vielä tätä sosiaali- ja terveysuudistuksen päivämäärää, milloin se astuu voimaan ja minkä sisältöisenä ihan tarkalleen.

Tässä oikeastaan se asian ydin onkin, jonka takia ihmettelen, miten tämä rakennelaki on tuotu tämän sisältöisenä ja juuri nyt tänne eduskuntaan. Täällä hallituksen esityksessähän on nimenomaan todettu, että tämä astuisi voimaan 1. helmikuuta 2015, ja tuskin sinäkään päivänä meillä nyt ihan kaikkia näitä tietoja on käytettävissä. Olisi todella ollut järkevää, että tämä olisi sidottu siten, että tämä laki menisi sen sote-rakennelain kanssa käsi kädessä, ja olisi katsottu sitten se kohdilleen sisällöllisesti ja poistettu nämä pykälät.

Minulla on nyt valitettavasti sellainen tunne, että moni kuntapäättäjä on siellä aika tympeissään, kun heidän täytyy nyt lähteä tekemään tämän lain perusteella, jos tämä astuu voimaan, kuntaliitosselvityksiä, ja ne kriteerit on sidottu johonkin sellaiseen, josta tiedämme, että se ei oikeastaan enää ole validia tässä tilanteessa — jos siellä on tämmöinen sote-alueen 20 000 asukkaan raja. Tämä on mielestäni kyllä turhauttavaa työtä näille kunnille, että ne joutuvat tekemään tämmöistä.

Kyllä itse näkisin, että olisi järkevää, että tämä koko rakennelaki tältä osin, jossa on velvollisuus tehdä selvitys, kumottaisiin, koska ne kunnat, joilla aitoa intressiä on, ovat tehneet selvityksiä tai käynnistäneet ne. Ne, jotka näkevät, että siitä ei ole mitään hyötyä tässä tilanteessa, jossa nyt selvitetään, mikä on tulevan kunnan roolikin, eivät ole käynnistäneet, eikä ole mielekästä käynnistää ja tuhlata voimavaroja tämmöiseen.

Odotan nyt mielenkiinnolla ministerin vastausta siihen, miksi tämä 4 c § täällä edelleen on ja miten tämä on tällä lailla aikataulutettu.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Ministeri Risikko, 2 minuuttia sieltä paikalta. Olkaa hyvä.

Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko

Kiitoksia! Minä ihan lyhyesti vain edustaja Lohelle tähän vastauksena totean, että se on juuri niin kuin teille äsken käytiin siellä kertomassa, että mistä syystä. Tällä hetkellähän me emme ole vielä tietoisia siitä, minkälaisessa muodossa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö täältä lähtee.

Mutta haluaisin korjata teidän väärän käsityksenne siitä, mitä perustuslakivaliokunta on aikoinansa linjannut. Se ei ole linjannut kytköstä soten voimaantuloon, vaan siihen, että se hyväksytään eduskunnassa. Elikkä se on se perusta ollut: 6 kuukautta siitä, että kunnat tietävät, mitä on hyväksytty eduskunnassa, ei voimaantuloon. Se on se. Teillä on nyt väärä ymmärrys tässä, mutta ei se haittaa mitään.

Sanna  Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Rehula meni historiaan ja pohti Paras-lainsäädäntöä, ja kyllä sille on ihan oma arvonsa annettava ja kehunsa, koska tosiaan sieltä sata kuntaa lähti, Paras-lainsäädännön myötä väheni.

Toisaalta olen myöskin samaa mieltä edustaja Töllin kanssa siitä, että yhdessä onnistumalla ja yhdessä tekemällä tulee varmasti parasta jälkeä, ja olen myöskin samaa mieltä siitä, että kuntien sitoutuminen muutoksiin lähtee sieltä kuntien itsensä sisältä, ja se on kysymys, että miten kunnat motivoidaan muutokseen.

Toisaalta, jos mennään nyt ihan tähän käsillä olevaan hallituksen esitykseen, niin onhan täällä, jos pohditaan, että sote-rakennelaissa... Siellä lähtee kunnilta pois tuotanto ja järjestäminen, mutta silti sinne jää se rahoitusosuus, ja se rahoitus onkin ehkä se kovin paikka meidän pienille kunnille, koska osalla kunnista siellä voi kunnallisvero nousta hyvinkin paljon, jolloin voidaan kysyä, millainen selviytymismahdollisuus näillä kunnilla on, jolloin osin on ehkä jopa perusteltua pohtia, mikä on se optimaalinen kuntakoko, jolla tämä rahoitusvastuu pystytään hoitamaan. Selvää on, että sote-rakennelain osalta ehkä niitä heikoimpia paikkoja on juuri tämä rahoitusosuus, joka pitäisi kyllä miettiä aivan täysin uudestaan ja odottaa rahoitusryhmän lopputuloksia ja sitä, että samaan aikaan tehdään päätös rahoituksesta ja rakenteista.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Pakottaminen on aina semmoinen negatiivinen asia. Kuntia ei pidä pakottaa liitoksiin eikä kuntia pidä pakottaa edes selvityksiin liitoksesta. Keskustan edustajat ovat täällä tänä iltana pitäneet puheenvuoroja, joihin voi täysin rinnoin kaikin puolin ja hyvällä syyllä yhtyä, mutta kuitenkin puheet ovat puheita, vain ja ainoastaan teot merkitsevät.

Täällä on moni edustaja ottanut esille nämä lähipalvelut ja pelännyt niitten puolesta. Otan nyt esimerkin omasta kotikunnastani Savonlinnasta, joka on keskustavetoinen kunta. Keskustalla on siellä valtuustossa enemmistö. Siellä tehtiin vapaaehtoisia kuntaliitoksia. Aikoinaan ensimmäisenä Savonranta, joka on myös keskustavetoinen kunta, liittyi Savonlinnaan, sen jälkeen Kerimäki ja Punkaharju, keskustavetoisia kuntia nekin. Mitä siellä sitten käytännössä tehdään? Lähikouluverkko puretaan, todennäköisesti maanantaina tehdään lopulliset päätökset näistä, ja lähikoulut lopetetaan.

Mitä tulee soteen, kun tässä on nyt viitattu soteenkin, savonlinnalaisena täytyy sanoa se, että tämä keskustan sote-maakuntamalli, joka lähtöajatuksena on ollut keskustalla ja ennen tätä parlamentaarista työryhmääkin on sujuvasti mennyt läpi, kyllä Savonlinnassa sitten käytännössä on tarkoittanut sitä, että nämä lähipalvelut loppuvat sitten Savonlinnastakin.

Puhutaan kauniisti, mutta sitten nämä konkreettiset teot tuolla kuntakentällä eivät vastaa sitä puhetta, mitä täällä eduskunnassa pidetään. Täytyisi olla se yhteys näillä puheilla myös siellä kunnassa, kun tehdään päätöksiä. Tämän yhteyden pitäisi olla olemassa, muuten tässä tulee kieltämättä semmoinen ei ainoastaan vaikutelma vaan tieto siitä, että ajellaan kaksilla rattailla, mikä minun mielestäni ei ole mitenkään — mitähän sanaa tässä nyt käyttäisi — hyväksyttävää.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy sanoa, että meillä on kieltämättä ministerin kanssa erilainen näkemys tämän lain sisällöstä ja sen tulkinnasta.

Mutta vielä tähän keskusteluun: Valitettavasti edustaja Satonen on pois, mutta hän sanoi tavattoman hyvin jotenkin näin, että kyllä kunnat tietävät, milloin on hyvä tehdä yhteistyötä tai sitten panna kuntia yhteen, hynttyitä yhteen. Aivan oleellinen sanonta, juuri näin. Kyllä kunnat tietävät, mitä siellä pitää tehdä, ja siksi onkin ollut tavattoman yllättävää se kokoomuksen tavattoman raju ideologinen suurkuntahanke, pakkoliitoshanke, mitä koko tämä vaalikausi on tässä nyt sitten kokoomuksen toimesta harjoitettu ja mitä myös osittain tämä lakiesityskin sitten ajaa.

Mutta kaiken kaikkiaan kuntakenttä vaatii vastuullista kuntakentän kehittämistyötä, kuntakentän tukemista myös poliittiselta päättäjätaholta. Totta kai kuntakenttä odottaa eduskunnan kanssa poliittiselta päätöksenteolta hyvää yhteistyötä, kuntakentän kuulemista, ei suinkaan tämän vaalikauden hallituksen ylhäältäpäin sanelua ja kuntakentän pompottamista ja täydellistä kovakorvaisuutta kuntakentän näkemyksiä kohtaan.

On tietysti toivottavaa, että yhteistyö myös tällä poliittisella taholla myös näistä kunta-asioita löytyy ja paranee, mutta tämänkin keskustelun nojalta on kyllä valitettavasti syytä vähän vetää sitä johtopäätöstä, että kokoomus ei tässä kunta-asiassa halua yhteistyötä Suomen keskustan kanssa. (Heikki Autto: Ei pidä paikkaansa!) Sillä voi olla joitain seurauksia.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Kuuntelin tuolla huoneessani ja ajattelin, että täytyy tulla sanomaan, että kyllä hallituksen tämäkin politiikka on niin kuin vanhan ajan kommunistista Neuvostoliittoa. Siellä kansalle sanottiin, että viljelkää niin ja niin paljon ja antakaa valtiolle niin ja niin paljon. Tämä on yhtä samanlaista, että nyt on yhdistymisselvitystä tehtävä, ja sitten tämä tarkoittaa sitä, että tulee näitä kuntaliitoksia.

Toivoisin, että hallituksella olisi niin paljon selkärankaa, että se kertoo, mikä on kuntien määrä. Nyt on tarkoitus, että pienet kunnat katoavat, niin kuin tänäkin päivänä kuntaliitosten myötä palvelut ovat kadonneet sieltä kaikista, ja tämähän on tarkoitus nykyisellä hallituksellakin, että väki muuttaa kasvukeskuksiin ja maaseutu jätetään vallan tyhjäksi.

Tuntuu kyllä, että kun 29. päivä huhtikuuta siihen tehdään yhdistymisselvitykset ja siitä sitten kuntaliitoksia käyntiin, niin tässä vaiheessa olisi jo mukava tietää, montako kuntaa tänne Suomeen jää. Jotenkin tuntuu, että tämmöistä lypsämistä ja lypsämistä täällä on. Juuri on saatu tätä sote-juttua jotensakin päätökseen, mutta ei enää uskalla luottaa mihinkään, kun pitäisi olla avointa tämän touhun, mutta tämä on kaikkea muuta kuin avointa.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On ollut todella mielenkiintoista kuunnella tätä — muiden askareiden ohella — salissa käytävää kuntakeskustelua. Ihan pakko lyödä siihen lusikka mukaan.

Arvoisa puhemies! Kunnissa on tehty valtava määrä erilaista selvitystyötä. Voi olla, että siitä on jotain hyötyäkin kuntien välisen yhteistyön syventämiseksi ja lisäämiseksi, mutta on tehty myös todella paljon sellaista työtä, joka on maksanut, kunnissa vienyt virkamiesten, luottamushenkilöiden aikaa ja vaivaa melko lailla, voi sanoa, runsaasti ja paljon.

Kataisen hallituksen yksi suurimpia virheitä oli se, että kuntarakenneuudistus ja niin sanottu sote-uudistus kytkettiin toisiinsa. Kun kahta näin suurta uudistusta viedään ikään kuin rinnan eteenpäin ja kuitenkin molemmat vaikuttavat toisiinsa, niin ei ole mikään ihme, että ei tämä ole toiminut.

Siellä, missä kuntarakenneuudistuksessa on tapahtunut ratkaisuja vapaaehtoiselta pohjalta, ne ovat toteutuneet ja hyvin usein jopa toimineet liitoskuntien kannaltakin hyvin myönteisellä tavalla. Suurempi kunta on voinut olla yhdessä panostamassa myös pienemmän kunnan puolelle, esimerkiksi matkailun ja elinkeinoelämän kehittämiseen. Viittaan muun muassa Kuopio—Nilsiä-yhdistymiseen ja Tahkoon kohdistuneeseen panostukseen. Mutta aina siellä, missä on tehty pakkoliitoksia tai tehty ikään kuin pakolla asioita eteenpäin, niin siihen se onkin sitten loppunut. Suomalaiseen luonteeseen kuuluu se, että kyllä me verot maksamme, mutta jos pakotetaan jotain ikään kuin väärin tekemään, niin siihen se yhteistyö sitten loppuu. Tämä on hyvä tietää ihan jokaisessa asiassa. Se on vähän sama, että kun alttarille talutetaan toinen siippa ja appiukko on haulikon kanssa takana, niin ei siitä mitään onnellista loppujen lopuksi sitten seuraa.

Kuntaliitoksissa on kyse juuri kunnallisesta itsehallinnosta, ja ei ainoastaan kunnasta ole kysymys, vaan myös siitä, annetaanko myös palvelujen tuottamiselle mahdollisuus. Olen nähnyt monessa kohtaa sen, että liitoskuntien yhdistymisen jälkeen palveluita karsitaan hyvin helposti.

Edustaja Turuselle sanoisin kuitenkin sen, viitaten teidän edelliseen puheenvuoroonne, että on varmasti monenlaisia tapauksia kunnissa ja puhdasta kaulusta ei ehkä ihan keneltäkään loppujen lopuksi löydy. Tilanteet vaihtelevat myös kunnittain. Mutta haluan huomauttaa myös, että Kuopion kaupunginvaltuusto päätti, täpärästi kylläkin — puolueemme olivat samoilla linjoilla, perussuomalaiset, keskusta ja vihreät erityisesti, tukemassa sitä, ja taisi olla vasemmistoliitonkin väkeä mukana — että Syvänniemen kylälle, Karttulan liitoskunnan alueelle 40—50 oppilaan yksikköön päätettiin perustaa uusi koulu. Minusta se oli lähikoulupalvelua parhaimmillaan. Tosin siitä on nyt 2—3 vuotta tapeltu, ja toivottavasti tämä toinen kerta kirkasti senkin asian, että siitä ei enää tarvitse äänestää erikseen. Kysymys ei ole yksistään koulusta, vaan sen alueen kehittämisestä, ja siitähän on samalla kysymys silloin, kun puhutaan kunnallisista palveluista, että halutaanko kehittää eri alueita. Kun totesitte äsken moitoksena ikään kuin keskustan suuntaan, niin tunnen kyllä, että löytyy hyviäkin esimerkkejä ja erilaisia esimerkkejä kuin mitä kuvasitte.

Se, että hallitus on — ymmärrän toki, valtion taloudellisista syistäkin, mutta kuitenkin — ajanut valtionosuusuudistuksen, tai ennen kaikkea valtionosuusleikkausten, kautta kuntatalouden siihen tilaan, missä tällä hetkellä ollaan koskien myös suurempia ja pienempiä kuntia, niin kyllä tämä käytännössä on johtanut siihen, että kuntien mahdollisuudet pärjätä ovat heikentyneet huomattavasti, ja tätä kautta myös sitten monet kunnat ovat ajautuneet siihen tilanteeseen, jossa ne ovat todenneet, että eivät yksin pärjää.

Mutta sekin on totta, että jos kaksi köyhää laitetaan yhteen, niin ei siitä vauraus kyllä hirmuisen paljon lisäänny. Demokratiavaje on se, joka käytännössä toteutuu. Kuitenkaan yhtä aikaa ei ole pystytty luomaan sellaisia malleja, joissa kuntalaisilla olisi vaikutusmahdollisuuksia, vaikka näitä erilaisia malleja Rovaniemelläkin on kehitelty ja on tehty, mutta eivät ne palvele silti samalla lailla kuin sen oman kunnan päätöksenteko ja siinä mukana oleminen.

Luottamushenkilöiden tehtävähän itse asiassa on hyvin monessa tapauksessa toimia kehittäjänä, ideoijana, virkakunnan sparraajana, totta kai myös päätöksenteon tekijöinä ja ohjaajana. Mutta pääsääntöisesti se on hyvin pitkälti, voi sanoa, vapaaehtoistyötä oman kunnan, oman seudun, oman alueen, kotiseudun kehittämisen puolesta. Tässä suhteessa kyllä kaikilla näillä kuntaliitoksilla on aina juuri demokratiavajetta synnyttävä vaikutus, ja tässä mielessä tämä kehitys on kulkenut huonoon suuntaan.

Herra puhemies! Ihan tähän loppuun, kun kuntaministeri selvästi piristyneenä näistä keskustelupuheenvuoroista ja asian mielenkiintoisesta käänteestä on läsnä täällä, minä haluaisin tiedustella: Missähän se metropolihallinto mahtaa oikein luurata, kun ei ole mitään kuulunut siitä pitkään aikaan ja varsinkin salin vasen reuna on muissa tehtävissä tällä hetkellä? Miten tämä metropoliuudistus jaksaa? Omana kannanottonani voin sanoa, että juuri järjettömämpää esitystä ei ole oikeastaan kuntahallintoon sitten kuulunutkaan.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Olipa hyvä onni, että olin tässä edustaja Rossin jälkeen heti puhujalistalla, koska haluan kiinnittää huomiota siihen, mitä edustaja Rossi puhui, että jos kaksi köyhää laitetaan yhteen, niin eihän siitä rikasta tule millään. Mutta eihän kuntien tehtävä olekaan olla rikkaita tai köyhiä, vaan kuntien tehtävä on olla riittävän vahvoja, jotta ne pystyvät hoitamaan ne tehtävät, jotka olemme ajatelleet, että on yhdessä järkevää hoitaa. Täällä on käyty keskustelua siitä, että kun on yöllä tullut lunta, niin aamulla sitten tiet aurataan, että päästään töihin, ja päivähoito hoidetaan, lapset pääsevät kouluun, sairaille tarjotaan hyvä hoito ja niistä, jotka tarvitsevat hoivaa, pidetään huolta. Nämä asiat täytyy kunnan olla riittävän vahva hoitamaan.

Kyllä uskallan väittää, että esimerkiksi Rovaniemen uudessa suuressa kaupungissa tämän aluelautakuntamallin kautta, jossa kyläkokoukset valitsevat edustajat sinne aluelautakuntiin, on enemmän valtaa siellä kylillä kuin on ollut koskaan Suomen historiassa ja autonomisenkaan ajan historiassa siellä paikallisella tasolla. Uskallan näin väittää ja siksi näkisinkin enemmän, että meidän pitää hakea yhdessä nyt yli puoluerajojen niitä mahdollisuuksia, mitä meillä on kehittää suomalaista kunnallista itsehallintoa, ja edelleen haluan antaa kiitoksen ministeri Risikolle siitä, että hän on rohkeasti lähtenyt tätä työtä tekemään.

Tässä on muisteltu näitä vanhoja asioita, mutta on syytä ottaa esimerkkejä historiasta. Jos aikoinaan silloin 1860-luvulla kuntajaon pohjaksi olisi valittu silloiset hallintopitäjät, niin ei meidän vieläkään tarvitsisi tehdä kuntarakenneuudistusta, koska ne olisivat riittävän kokoisia, suunnilleen nykyisten seutukuntien kokoisia maantieteellisiltä alueiltaan. Mutta onneksi ei valittu, vaan valittiin seurakunnat, jotka olivat sopivan kokoisia lähiyhteisöjä, joissa on pystytty rakentamaan sitten sitä suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, minkälaisen tänä päivänä tunnemme. Ja nyt sitten 2010-luvun kuntapalveluita varten pitää myös se kuntarakenne päivittää, ja siksi ollaan tätä lainsäädäntöä tekemässä, ja nyt olisi tärkeää, että enemmän siis pyrkisimme hoitamaan yhteisiä asioita ja vähemmän politikoimaan. Aivan varmasti silloin myös tämä hämmennyksen tila, mitä täällä opposition taholta on viitattu kunnissa olevan, vähenisi.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Edustaja Heinonen, vaihdoitteko te puheenvuoronne paikkaa? (Timo Heinonen: Vaihdoin!) — Selvä, se tulee aikanaan siis.

Markku Rossi /kesk:

Herra puhemies! Kyllä minä kannatan kuntaliitoksia silloin, kun ne perustuvat vapaaehtoisuuteen ja kuntalaisten tahdon varassa tapahtuvaan toimintaan, mutta tässä se ero juuri onkin. Jos edelliset hallitukset olisivat jatkaneet Paras-lain hengen mukaisesti, niin uskonpa vain, että näitä kuntaliitoksia eli niitä vahvempia kuntia olisi syntynyt entistä enemmän. Kyllä tämä on myös psykologiaa, niin mielenkiintoista kuin se onkin.

Mutta kun samalla todellakin kuntien valtionosuuksia on leikattu voimakkaasti taloustilanteesta johtuenkin, niin kyllähän se on kuntien mahdollisuuksia ylläpitää niitä palveluita siellä liitoskunnissa ja kaukaisimmilla alueilla heikentänyt merkittävällä tavalla. Sitten kun viime kädessä valtuustot joutuvat päättämään siitä, missä niitä palvelupisteitä on, niin kyllä niitä ruksitaan yleensä sieltä kauempaa ja pienemmistä, sanotaan, että täällä on vähemmän käyttöä ja niin edelleen ja niin edelleen. Tämä on myös se kuntalaisten pelko, ja sen takia tarvitaan tietysti uusia toimenpiteitä, millä pystytään palveluita viemään lähipalveluina lähemmäksi, ja tämä on tietysti äärimmäisen tärkeää varsinkin sote-uudistuksen yhteydessä.

Mutta kun meillä on vielä siinäkin yhtä aikaa muun muassa päivystysasetus. Minä en vieläkään tiedä, saavatko Varkaus ja Iisalmi omaa lupaa siihen, että heillä on päivystys, ihan sairaalassa saa olla yöaikaan ja viikonloppuisin päivystys. Tämähän keskittää palveluita yliopistosairaalaan Kuopioon, eivätkä nämä varmasti ole siellä liki 100 kilometrin päässä olevien kaupunkien kohdalta heidän, kuntalaisten, ihmisten, palveluiden tarvitsijoiden, kannalta oikeita ratkaisuja. Kaikki nämä vievät tätä tilannetta entistä vaikeammaksi, ja ihmiset miettivät, että mitä järkeä tässä oikeastaan on.

Sen takia tavallaan olisi hyvä ollut nyt, että näitä kahta asiaa, siis sote-uudistusta — joka on varmasti monellakin tavoin tarpeen, ja toivottavasti muun muassa tietohallinto tuo niitä tarvittavia tehostamismahdollisuuksia ja säästöjä — ja tätä kuntarakennetta, ei olisi kytketty yhteen. Kun näin on tehty, niin vaikeuskertoimet vain lisääntyvät.

Timo  Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Keskustan takarivistä jotkut kansanedustajat ikävästi vääristelivät minun sanomisiani, joita en ole täällä edes sanonut, ja olisin halunnut nämä nimellä pöytäkirjaan sanotut korjata. Sellaisen olisin halunnut pöytäkirjaan heti puheen jälkeen oikaista vastauspuheenvuorolla. Se minun mielestäni olisi ollut oikeus ja kohtuus. Varsinkin tuolla keskustan takarivissä valta, jota kansa ei vielä ole edes antanut, tuntuu nousseen osalla kansanedustajia päähän. Pahaa pelkään, että mahdollinen keskustan vaalivoittokaan ei ensi kaudella kunnille lisää rahaa tuo, vaikka he täällä tänään niin ovat antaneet ymmärtääkin. Ja jos se tuo ne miljardit, mitä täällä on luvattu, niin jopa itse toivon, että sellainen puolue valtaan nousisi. Mutta olen vakuuttunut, että valitettavasti tällä maalla ja näillä kunnilla ei vielä ensi kaudellakaan niitä miljardeja ole jaettavaksi.

Arvoisa puhemies! Olen itse ollut aina, niin vuonna 2011 kuin nytkin, kuntien pakkoliitoksia vastaan. Minun mielestäni se ei ole ollut järkevä ratkaisu missään vaiheessa. Pakkoliitoksia on keskustan aikana tehty paljon. Viimeksi Sipoon osakuntaliitos oli pakkoliitos, joka runnottiin läpi. Myös Paras-laki, jota täällä on kovasti mainostettu, oli pakkolaki. Se pakotti kuntia. Esimerkiksi omalla seutukunnallani yli 40-vuotinen hyvin toimiva kuntayhtymä olisi murennettu sillä pakkolailla. Onneksi se silloin saatiin loppumaan.

Kunnissa tiedetään minun mielestäni, mikä rakenne on paras palveluiden tuottamiseen, ja sitä pitää kunnioittaa. Sen sijaan itse olen myös sitä mieltä, että selvitys palvelurakenteista on järkevä tehdä. Kyllä kuntalaisilla ja kuntapäättäjillä pitää olla myös paras mahdollinen tieto käytettävissä. Sen takia tällaisen selvityksen tekeminen on ihan perusteltua.

Arvoisa puhemies! Jatkan hetken. Tulenko sinne? (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)

Niin, arvoisa puhemies, tähän asiaan läheisesti liittyy parlamentaarisesti valmisteltu soten kotikunta—maakunta-malli, joka on minun mielestäni hyvin ongelmainen. Sitä keskustelua tällä viikolla täällä salissa on käyty paljon. Se itse asiassa vie näiltä kunnilta, jotka nyt palvelurakennettaan selvittävät, päätösvallan 50—70-prosenttisesti ja jättää kunnille vain kasvavan laskun maksamisen. Siis mahdollisuus vaikuttaa omiin palveluihin, lähipalveluihin ja erikoispalveluihin vähenee, ja monilta tosiasiallisesti itse asiassa loppuu kokonaan tuo vaikutusvalta näillä todella suurilla alueilla, ja lasku jää kuitenkin maksettavaksi.

Kyllä olen itse miettinyt sitä — kun katsoo näitä kuntia, joita nyt esimerkiksi merkittävästi tämä uusi sote-malli rankaisee laskun mukaan — että jos sellaiset rahat nyt sitten jostain ovat löytymässä ja ne voitaisiin ohjata jo tähän nykyiseenkin järjestelmään, niin meillä olisi aika yltäkylläisiä kuntia sosiaali- ja terveyspalveluiden näköpiiristä. Sen takia itse toivon, että tätä sote-lakia vielä täällä eduskunnassakin vakavasti tarkastellaan, ennen muuta siitä näkökulmasta, turvaako se nyt aidosti lähipalveluita, turvaako se palvelut edes siellä isommalla alueella laadukkaasti asuinpaikasta riippumatta.

Tätä on aika paljon keskustan johdosta ja johdolla nyt ylistetty. Mutta itse luulen, että tuolla kentällä, kunnissa, on aika lailla erilainen mieli ja asenne tähän sote-lakiinkin kuin täällä eduskunnassa, jossa nyt tuntuu, että gallupeiden valta on jo noussut osalla vähän päähänkin tässä keskustelussa ennen kuin äänestäjät ovat vielä yhtään ääntä antaneet.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä keskustelu on sillä tavalla edennyt hyvin, että tässä alkaa puheenvuoroista selvästi kuulua yhteinen, yli puoluerajojen menevä tuki kunnille instituutioina ja tärkeinä lähiyhteisöinä. Sen vuoksi tietysti tässä ehkä näkökulmat sinänsä alkavat jo loppua — olemme samaa mieltä kaikki siitä, että kunnat ja kuntien tulevaisuus on tärkeää turvata — mutta siksi haluaisinkin kiinnittää huomioita siihen, millä tavalla puhumme nyt tästä asiasta.

Esimerkiksi edellä edustaja Rossi edelleen antoi ikään kuin rivien välistä ymmärtää, että nyt on kysymys jonkinlaisesta pakkolaista, joka johtaa tällaisiin pakkokuntaliitoksiin. Mutta näinhän ei missään nimessä ole, vaan nimenomaan tällä annetaan kunnille työkaluja löytää niitä alueen omia strategisia vahvuuksia. Laki pidentää esimerkiksi näitten kuntaliitostilanteisiin luvattujen avustusten voimassaoloa ja siten tuo sinne paikallisille päättäjille enemmän mahdollisuuksia tuoda se oma kuntarakenne tähän aikaan parhaalla tavalla sopivaksi niissä tilanteissa, joissa kuntapäättäjät näin hyväksi katsovat.

Eli mielestäni se asenne, joka ministeri Risikolla on — että nähtäisiin niitä mahdollisuuksia, mitä tämä tuo, ja puhuttaisiin esimerkiksi näistä selvitysmiehistä enemmän tällaisina sparraajina, jotka lähtevät sinne tukemaan sitä paikallisten kuntapäättäjien hyvää vastuullista työtä, mitä todella 320 kunnassa ympäri Suomen tehdään — tällainen positiivinen asenne tähän varmasti viestinä eduskunnalta paikallisille itsehallinnollisille kunnille, kuntapäättäjille siellä, tukisi sitä tulevaisuudenkuvaa, että kun kunnilla on ollut valtavan hieno historia Suomessa, kunnat tulevat tekemään hienoa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan historiaa myöskin tulevaisuudessa.

Markku Rossi /kesk:

Herra puhemies! Olen ollut vuoden 1977 alusta ensin Suonenjoen kaupunginvaltuutettu ja nyttemmin sitten Kuopion kaupunginvaltuutettu, eli yhtäjaksoisesti tämän ajan, ja oma kokemukseni on syntynyt sitä kautta. Ja katson kyllä, että kuntalaisten palveluiden puolustaminen on kunnan yksi keskeisimmistä tehtävistä, ei ainoastaan lakisääteisten tehtävien vaan myös kunnan oman alueen kehittäminen ja siihen liittyvät kysymykset.

Kun sanotaan, että gallupien vallan mukaan tässä mennään, minä en nyt ainakaan tiedä enkä osaa sanoa, kenenkä päässä gallupit surisevat. Tuntuu, että ne surisevat siellä eduskunnan oikealla puolella ja vähän muiden puolella ihmetellään, missä ollaan menossa. Kansalaiset osaavat kyllä omat ratkaisunsa tehdä. Nyt puhutaan kuitenkin nykyisen hallituksen, eli Stubbin hallituksen, ja Kataisen hallituksen kuntarakenne- ja kuntapolitiikasta ja siihen liittyvistä asioista. Mitä vaaleissa tapahtuu, se on sitten toinen kysymys. Millainen hallitus sitten syntyy, se on oma juttunsa, ja minkälaista politiikkaa se lähtee toteuttamaan, on vielä ihan oma juttunsa. Puhuttakoon nyt sitten tämän hallituksen tästä politiikasta eikä siitä, mikä kenties jonkun päässä ikään kuin gallupien muodossa surisee. Varmaan se surisee monellakin lailla.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että vapaaehtoiset ja Paras-lain hengen mukaan toteutetut kuntaliitokset ovat olleet toimivia. Täällä nyt edustaja Heinonen taisi todeta, että Paras-laki oli pakkolaki. Ei se ole pakkolaki, se on juuri puitelaki, jonka puitteissa kunnat ovat pystyneet vapaaehtoisesti katsomaan, minkälaisia alueita ne muodostavat ja miten he kulkevat siinä eteenpäin. (Timo Heinosen välihuuto) Tämä on joka tapauksessa näin. Mitä tulee nykyisen hallituksen politiikkaan ja Kataisen hallituksen politiikkaan, niin jos tänä päivänä juuri ei sanota, että se on pakkoliitospolitiikkaa, niin kyllä se on vähän sitä samaa kuitenkin kuin että toista vähintään alttarille talutetaan. Kädestä pitäen saatellaan siinä. Ja tämä on perustunut juuri tähän talouden ruuvin kiristämiseen.

Itse olen puheenjohtaja Siilinjärvi—Suonenjoki—Kuopio-ohjausryhmässä, jossa teemme parhaillaan selvitystä kuntaliitoksesta, ja kyllä minä voin sanoa, että siitä tulee paljon hyödyllistä, yhteistä hyvää, jota toivon mukaan pystytään kuntien välillä toteuttamaan riippumatta, mikä tuo kuntaliitosselvityksen lopputulos tulee olemaan. Selvitysmiehet antavat siitä oman ratkaisunsa tammikuun loppuun mennessä, ja sitten demokraattiset elimet, viime kädessä valtuustot, tekevät omat päätöksensä. Ja siltä pohjalta sitten katsotaan muun muassa sillä alueella tapahtuvaa kehitystyötä.

Mutta kun olen aistinut, että kunnissa kuitenkin mielletään, että tämä tietyntyyppinen pakko on niin vahva sana siellä, niin me emme voi ummistaa silmiämme sille asialle, vaan se joka tapauksessa siellä taustalla vaikuttaa ja ennen kaikkea tulee siellä kuntalaisten pelkojen kautta sitten konkreettisesti esille.

Kun tässä yhteydessä myös tähän sote-uudistukseen vielä viitataan, niin kyllähän lähipalvelut — tai puhuttakoon nyt tämän hetken terminologian mukaisesti perusterveydenhuollosta, terveyskeskuksista, terveysasemista, erilaisista palveluista, osittain kotiin vietävistäkin palveluista — ovat aivan ehdoton edellytys myös koko tämän sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen onnistumiseksi. Jos näitä lähipalveluita ei pystytä toteuttamaan, niin sittenhän se johtaa siihen, että meidän keskussairaalat tulevat tukkeutumaan. Eikä se siellä sen halvemmaksi tule. Puhumattakaan, että asiakkaita juoksutetaan. Sehän on vähän sama, kun on iso automarketti ja ajatellaan, että sieltä saa tuotetta halvemmalla, mutta se on asiakas, joka liikkuu. Ennen tavara meni lähemmäksi asiakkaita, ja nyt me olemme kehittämässä tietystikin tietyllä tavalla mallia, että jos tämä lähipalvelu ei toimi, niin ne asiakkaat tulevat sitten entistä pidemmille matkoille siirtymään.

On selvää, että työnjakoa pitää pystyä tekemään. Sitä tehdään tänäkin päivänä. Yliopistosairaalat, keskussairaalat tekevät hyvin paljon työnjakoa erityyppisessä niin leikkaustoiminnassa kuin muissakin terveydenhuollon asioissa. Ja se on ihan paikallaan, eikä siinä ole yhtään mitään. Mutta silloin kun ihminen tarvitsee palveluita, on kysymys melkein sitten ensiavusta tai lähipalveluista, joissa hoidetaan ikään kuin pieniä asioita, vaikka neuvolapalveluita, niin ei niitä pidä lähteä kaukaa hakemaan. Ja se on kyllä yhteiskunnan velvollisuus katsoa, että tässä suhteessa Suomea kohdellaan oikeudenmukaisesti myös eri alueiden kannalta. Uskon, että se on myös edullisempaa meille silloin, kun se myös niissä pienissä yksiköissäkin pystytään toteuttamaan.

Totta kai se edellyttää, että väestöpohja on aina riittävä, mutta se on hyvin tilanteesta riippuvainen. Ei voi sanoa, että joku malli, joka toimii yhden alueen kohdalla tai jossakin maakunnassa, on just samanlaisena jossakin muualla. Ja tässä suhteessa, kun lainsäädännössäkin aina sanotaan, että sen pitää olla tuosta poikki ja tuossa jengat, se ei välttämättä toimi. Minä toivoisin, että Suomessa voidaan toteuttaa senkaltaista lainsäädäntöä, että myös siellä alueilla, ovat ne niitä paljon parjattuja maakuntia tai mitä tahansa, olisi enemmän sitä omaa päätöksentekovaltaa.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Paljon on tulossa uudistuksia ja muutoksia: sote-uudistus ja tämä kuntarakenneuudistus. Mielestäni on äärettömän tärkeää, että kuntia kuullaan tässä suuressa muutostyössä, ja kyllä pääkaupunkiseudulla hieman pelokkaasti suhtaudutaan näihin pakkoliitosajatuksiin, muun muassa Espoossa. Kyllä vaikuttaa sille, että selvitysmiehet kun lähtevät matkaan, niin siellä ei juurikaan sitten vapaaehtoisuutta enää ole vaan pakolla liitetään sitten niihin sopivaksi katsottaviin kuntiin.

Mielestäni pitäisi enemmän puhua myös siitä, millaisia todellisia säästöjä näillä erilaisilla uudistuksilla saadaan. Mallia voidaan ottaa ja voidaan katsoakin Tanskaan, jossa tehtiin kuntauudistus joitakin vuosia sitten. Siellähän pyrittiin siihen, että kustannukset vähenisivät, mutta mitä todellisuudessa tapahtui: kustannukset lisääntyivät. Siellä ei saavutettu säästöjä, ja se, mistä täälläkin on paljon puhuttu, lähidemokratia, heikkeni. Elikkä kyllä tässä niitä peikkoja, pelkoja on, ja eivät ne ainoastaan tule sieltä kansalaisten keskuudesta, vaan varmasti myös siellä on ihan todellistakin pelkoa siitä, mitä tapahtuu lähipalveluille ja onko kaikille sitten lääkäripalveluja ja onko se terveyskeskus siellä lähellä. Kuntia pitää kuunnella, ja kaiken pitää perustua vapaaehtoisuuteen. Pakolla ei pidä yhdistämisiä tehdä.

Mikko Savola /kesk:

Herra puhemies! Edustaja Heinonen parjasi täällä Paras-lakia ja sen mukanaan tuomia asioita. Pakkolaiksi nimititte muun muassa tätä. (Timo Heinonen: Sellainenhan se oli!) Se hyvä puoli Paras-laissa, tässä puitelaissa, oli, että se mahdollisti erilaisia malleja hyvin paljon. Osa kunnista meni kuntayhtymiin, osa teki tämän kuntaliitoksen, mistä nytkin puhutaan. Oli isäntäkuntamallia, tilaaja—tuottaja-mallia, yhteistoiminta-alueita, tai osa kunnista ei tehnyt yhtään mitään. Periaatteessa kaikki nämä tältä väliltä oli mahdollista silloin toteuttaa Paras-lain aikana, ja tietysti sieltä tuli myöskin hyviä asioita silloin, joita nyt sitten kunnat ovat toteuttaneet.

Mutta tämä ongelma tulee näissä kuntaliitoksissa nimenomaan siitä, että jos ylhäältä alaspäin sanellaan, että teidän on pakko tehdä kuntaliitos tai selvittää kuntaliitos, niin se seisauttaa sen luontaisen kehityksen siellä kunnissa, valitettavasti. Sen vuoksi vapaaehtoisuuteen perustuvat selvitykset, vapaaehtoisuuteen perustuvat kuntaliitokset ovat huomattavasti parempia, jos ne kuntaliitokset ylipäätään ovat tullakseen, koska kyllä se viisaus on aina siellä kuntapäättäjillä paremmin, kun he itse niitten asioitten kanssa painivat, ja aika moni meistäkin näitten asioitten kanssa siellä kuntatasolla myös painii.

Mutta nämä kuntien tehtävät, se on myös sellainen asia. Näitä lakisääteisiä tehtäviä meillä on kunnissa luvattoman paljon, ja kun kuntien valtionosuudet tietysti myös kiristyvät — sekin on osittain ymmärrettävää, koska valtion taloudellinen tilanne on, mikä se on — niin kyllä näitä pitäisi pystyä järkeistämään. Tietysti jos raharuuvia kiristetään, niin silloin myös näitä lakisääteisiä tehtäviä pitäisi keventää. Myös pitäisi tehdä kokeiluja mahdollistaa sitä joustavuutta sinne kuntiin. Me olemme keskustassa peräänkuuluttaneet tätä kokeilujen mahdollisuutta, ja kunnissa näin tulee mielestäni tehdä myös jatkossa.

Mutta minä uskon, että kyllä yhteisymmärrykseenkin näistä asioista päästään, mutta näitä pitää yhdessä pystyä valmistelemaan parlamentaarisesti eteenpäin ja sitä kautta löytämään konsensusta, koska meitä on kuntapäättäjiä eri puolueista eri (Puhemies koputtaa) kunnissa ja sitten myös täällä valtiollisella tasolla, ja näitten yhteensovittamisessa tarvitaan aivan varmasti puolueitten välistä yhteistyötä.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä kuntarakennekeskustelussa pitäisi kumminkin myös huomioida se, että on aivan eri asia keskustella Uudenmaan kuntien yhteenliittymisestä tai rakenneuudistuksesta kuin siellä Pohjanmaalla tai vieläkin pidemmälle menevien kuntien yhdistämisestä.

Meillä esimerkiksi Vantaan kunnan antama lausunto rakennetyöryhmään oli se, että eihän Vantaa itse asiassa tarvitse lainkaan tällaista yhdistymistä sen tähden, koska Vantaan väestökehitys ja palvelutarpeeseen vastaaminen ei edellytä kuntarakennemuutosta lainkaan. Lähtökohta meillä Vantaalla on tämä. Mehän teimme myös selvityksen Helsingin kanssa, että se tulee meille kalliiksi ja ei tule niin toimivaksi kuin meillä nyt on, elikkä käytännössä me olemme kuitenkin lähteneet tähän keskusteluun mukaan. Siinä mielessä ihmettelen sitten, että kun joillain kuitenkin todellinen tarve tähän kuntayhdistymiskeskusteluun voisi löytyä, niin se voisi löytyä nimenomaan pienistä kunnista, mutta kuten edustaja Rossi mainitsi, että tässä viitattiin jo tuleviin vaaleihin ja siellä sitten katsotaan, mitä tässä loppujen lopuksi tullaan tekemään, niin eihän tämä nyt vain kuulosta miltään eteenpäin menemiseltä.

Toki ymmärrän sen pelon, mikä maakunnissa on, pienissä kunnissa, että se päätösvalta karkaa isompaan kuntaan. Esimerkiksi siellä, mistä edustaja Lea Mäkipää on kotoisin, Kihniöltä, on 2 000 asukasta, ja kun viereinen Parkano haluaisi ja on halunnut pitkään sen liittää siihen, niin tokihan ne asukkaat ajattelevat siellä, että jos tämä nyt liittyy Parkanoon, niin lähteekö meiltä tämä koulu pois täältä ja lähteekö meiltä tämä pieni terveysasemapiste ja moni muu palvelu pois. Se on ihan aiheellinen huoli, ja näihin huoliin pitäisi pystyä valtion vastaamaan, että asukkaat, he, jotka veroja maksavat siellä, eivät pelkää, että ne palvelut katoavat sieltä minnekään. Ei meillä tällaista ongelmaa täällä Uudenmaan alueella ole. Meillä on palvelu jokaisen radan varrella, useitakin pisteitä niitä hakeakseen, mutta maakunnissa taas niin ei vastaavasti ole.

Mutta kokonaisuus tässä keskustelussa jää kokonaan huomiotta maakuntien ja pääkaupunkiseudun osalta.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! On todettava, että kuntien päättäjät tietävät tasan tarkalleen, milloin pitää tehdä yhteistyötä ja milloin pitää käydä kuntaliitoskeskusteluja. Mutta tämä on laki, joka meitä määrää, että meidän pitää tehdä määrättyyn päivään mennessä yhdistymisselvitys ja siihen perustuva yhdistymisesitys.

Pakkoliitokset. Minä otan esimerkin omasta kunnasta, josta täällä on puhuttu ja jossa on yritystoimintaa. On jo puhuttu, että tämä passivoittaa esimerkiksi yrittäjiä, sillä yrittäjät haluavat toimia juuri siinä kunnassa, missä he ovat vuosia tai vuosikymmeniä olleet, koska meille ihmisille ja yrittäjille tämä on niin sanottua identiteettiä ja yhteisöllisyyttä, mutta sitä ei täällä nyt välttämättä haluta huomata. Ja kyllä myös sanotaan, että ei keskustakaan ihan syytön ole: silloin Paras-hankkeessa meitä väkisin vietiin naapurikuntaan ja sanottiin, että jollei nyt liitytä, niin tuloveroasteikot nousevat 6—7 prosenttia. Mikään muu meitä ei silloinkaan pelastanut, mutta laitettiin kansanäänestys, että kerättiin nimiä, ja sitten Paras-hankkeen suunnitelmat siinä menivät myttyyn.

Mutta jotta ymmärrettäisiin, mitä tämä tarkoittaa kuntalaisille, kunnan päättäjille ja kunnassa oleville ihmisille, niin meidän pitäisi ymmärtää, että Suomi on laaja, täällä on erilaisia kuntia, on pääkaupunkiseutu ja kaupunkikuntia ja näitä, mutta ei lyötäisi aina tämmöiseen yhteen hömppään, koska tästä ei tule yhtään mitään hyvää.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puheenjohtaja! Helsinki, Vantaa, Espoo, Kauniainen on yhtä, yhtenäistä aluetta. Rajat ovat taivaasta pudonneita. Asuminen, liikenne, maankäyttö, kaavoitus on alueellisesti yhtenäistä, ja rajat itse asiassa estävät järkevää asuntopolitiikkaa, esimerkiksi kohtuuhintaisten asuntojen rakentamista, ja tulee tarpeetonta kilpailua hyvin samankaltaisten kaupunkien välillä.

Täällä edustaja Juvonen sanoi, että Espoossa pelätään pakkoliitoksia. Toisaalta edustaja Niikko sanoi, että Vantaalle ei ole mitään hyötyä siitä, jos kuntia yhdistetään. Ei se kyllä ihan näinkään ole. Itse asiassa, kun tässä puhutaan pakkoliitoksista, selvityshenkilöt, jotka ovat tehneet tämän selvityksen tästä pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisestä, lähtevät siitä, että asiasta järjestettäisiin kansanäänestys, ja ainakin joidenkin mielipidemittausten mukaan esimerkiksi vantaalaisista enemmistö kannattaa liittymistä Helsinkiin.

Oleellista tässä on se, että kun itse olen toiminut vuodesta 2001 Helsingin kaupunginvaltuutettuna, jo nyt Helsingissä, samalla tavalla kuin Vantaalla ja Espoossa, ihmiset kokevat, että valtuutetut ovat varsin kaukana ihmisistä. Ymmärrän, että pienemmissä kunnissa valtuutetut ovat lähempänä kuin esimerkiksi Helsingissä, jossa on 600 000 asukasta ja vain 85 valtuutettua. Ajatus siitä, että nyt tulisi yksi, yhteinen valtuusto tälle isommalle kunnalle mutta sitten olisi parikymmentä alueellista päätöksentekoelintä, jotka päättävät lähipalveluista, nimenomaan vie demokratiaa eteenpäin. Tämä on jollain tavalla sama malli kuin se, jonka edustaja Autto mainitsi, Rovaniemellä se on jo käytössä näiden kylätoimikuntien kautta.

Eli kun tässä nyt edustajat Juvonen ja Niikko sanoivat, että ei pakkoliitoksia, ja pelkäsivät näitä pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisiä, niin kyllä se kohtuuhintaisen asumisen, järkevän maankäytön ja toisaalta järkevän joukkoliikenteen kannalta on asia, jota pitää edistää, joko tällä tai sitten erittäin vahvalla metropolihallinnolla.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Juvonen totesi, kuntia on kuultava. Kuntiin on kyllä lähetetty monenlaisia lausuntopyyntöjä, kuntapäättäjät ovat käyttäneet erilaisten lausuntojen tekemiseen mielettömät määrät työtunteja ja voimavaroja, lausuntopyyntöjä, joihin vastatessa olisi pitänyt olla todella syvällisiä ja perinpohjaisia tietoja muun muassa siitä, miten sote- ja kuntarakenneuudistukset liittyvät ja linkittyvät toisiinsa. On ennenkuulumatonta, että lopulta näistä vastauksista juu-, ei-, jotain muuta -vaihtoehtoihin ei ole ollut kunnille mitään vastaavaa hyötyä. Kunnissa valtion uskottavuus ja luotettavuus on valitettavasti heikompaa kuin koskaan tilanteessa, jossa pitäisi kyetä katsomaan rakentavasti ja luottavaisena tulevaisuuteen.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oli mielenkiintoista kuulla tuo edustaja Arhinmäen puheenvuoro. Puolet elämästä tässä viiden eduskuntakauden aikana on ollut tilaisuus olla pääkaupunkiseudulla ja katsoa Helsinginkin näkövinkkelistä, miten pääkaupunkiseudun asiat sujuvat.

Jos puhutaan, että metropolihallinto on sitten vaihtoehto näille kuntaliitoksille, niin sitä minä en ole kyennyt oikein ymmärtämään, miksikä nämä nykyiset organisaatiot eivät kykene työskentelemään sillä lailla yhteen, niin että ne palvelut, joihin viittasitte — maankäyttö, liikenne, rakentaminen — eivät sitten toteutuisi. Sittenhän se kertoo siitä, että nämä edelleenkin kansanvaltaiset, kuntien kuntavaaleissa valitut organisaatiot eivät sitten kykene hoitamaan tehtäviään. Niiden yhteinen tehtävähän olisi tietysti katsoa, että liikenneyhteydet pelaavat. Minun mielestäni ne sujuvat kyllä mainiosti, en ymmärrä, missä kohtaa ne eivät suju. Maankäytön suhteen kunnat voivat käyttää myös sitä valtaa, joka kunnilla maankäytön suhteen on olemassa, kysymyshän on tahtotilasta. Mutta miten se paranee sillä, että vielä vaaleilla valittaisiin yksi ylimääräinen valtuusto koordinoimaan tätä kokonaisuutta? Minä pahoin pelkään, että se tilanne olisi vielä paljon hankalampi ja vaikeampi. Minulle ei ole tämä avautunut, ja jos sen joku kykenee avaamaan, mielelläni kyllä kuuntelen, koska metropolihallinnosta on niin paljon puhuttu ja ajateltu, että se pääkaupunkiseudun asioita pelastaisi.

Sitten nämä kyläneuvostot ja muut vastaavat. Minä luulen, että jos he tuolla Espoon puolella ajattelevat, että heille tulisi sitten kylätoimikunnan asema — ehkä nyt vähän karrikoiden sanottuna — voi olla, että siinä on juuri se, että myös Espoossa tai Vantaalla tai Kauniaisissa olevat ihmiset suurelta osin haluavat ajatella, että hekin ovat mukana siinä päätöksenteossa. Kyllä se todellinen päätöksentekovalta vain käytännössä menee kauemmaksi silloin, kun budjettivaltaa käyttävä valtuusto tekee ratkaisuja, ja kysymyshän ei ole yksistään siitä, kuka päättää, vaan siitä osallisuudesta, ovatko kuntalaiset kehittämässä omaa kotiseutuaan.

Näin minä ainakin ajattelisin.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Rossin kysymys siitä, miksi tämä ei ole toiminut, on hyvä.

Ajatellaanpa vaikka Länsimetroa. Espoo on jarruttanut vuosikymmeniä hanketta, laittanut vastaan, nyt se lopulta saadaan etenemään. Tässä on valitettavasti nähtävissä sellaista kermankuorintaa esimerkiksi asuntopolitiikan osalta, mikä kaupunki, kunta vastaa esimerkiksi kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamisesta. Tämä ei ole ainoastaan pääkaupunkiseudun ongelma. Vähän samankaltaisia ongelmia on myös muiden isojen kaupunkien ympärillä, että keskuskaupungissa on esimerkiksi kulttuuripalvelut, muut palvelut ja se kantaa ison vastuun esimerkiksi sosiaalisesta asuntorakentamisesta.

Edustaja Rossi on siinä ihan oikeassa, että eivät ole pystyneet pelaamaan yhteen. Siksi sanoinkin, että kuntien yhdistäminen olisi ensisijainen tavoite. Silloin kysymys on siitä, että tulee alueellisia, budjettivaltaa myös käyttäviä paikallisia valtuustoja, jotka huolehtivat niistä lähipalveluista, jolloin itse asiassa se edustaja Rossin peräänkuuluttama yhteys siihen päätöksentekoon on paljon nykyistä tiiviimpi. Jos ajatellaan sitä, että vaikkapa Helsingissä Vuosaaressa — 40 000 asukasta, keskisuuri suomalainen kaupunki — tämänkokoisella alueella pystyttäisiin niistä lähipalveluista alueen sisällä päättämään myös budjettivaltaisesti, niin sehän tuo ihmisiä lähemmäksi päätöksentekoa.

Miten sitten metropolihallinto, joka minusta on vasta toissijainen vaihtoehto, auttaisi tähän näin? Silloin nimenomaan nämä asiat, jotka ovat seudullisia — liikenne, maankäyttö, kaavoitus, asuntopolitiikka — päätettäisiin metropolitasolla, jolloin ei olisi sitä tilannetta, että jos katsoo vaikkapa, kun Helsingistä lähtee ulos, kun helsinkiläisiä pienyrittäjiä ollaan pyritty tukemaan ja tällaisia kivijalkakauppoja niin, että ei tämmöisiä megamarketteja enää kaavoiteta, niin siitä tietää, missä Helsingin raja loppuu, kun alkavat nämä megamarketit. Ei tämmöistä osaoptimointia alueella, vaan katsottaisiin sitä kokonaisuutena, ja tätä kautta metropolihallinto myös olisi askel parempaan kuin nykyinen tilanne, vaikka itse näen, että paras, henkilökohtaisesti paras, olisi yksi yhtenäinen kunta, jossa olisi sitten myös budjettivaltaa käyttäviä alueellisia valtuustoja.

Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Hyvät keskustalaiset! Että totuus ei unohtuisi: tämä kuntauudistus perustuu vapaaehtoisuuteen.

Markku Rossi /kesk:

Herra puhemies! Kiitoksia, edustaja Arhinmäki! Todella tämän kauden aikana, melkein voisi sanoa, paras kuulemani puheenvuoronne. Varmaan niitä on ollut hyviä muitakin, mutta tämä kokonaisuus ja sen arviointi on mielenkiintoinen. Se on koko Suomen kannalta tietysti tärkeää, että pääkaupunkiseudun asiat toimivat. Se on meidän yhteinen etu, että meillä on hyvä pääkaupunkiseutu ja palvelut pelaavat yhtä lailla kuin ne pelaavat tuolla muualla Suomessa. Ei asioita tietysti pidä tarkastellakaan niin, että jossakin täällä ja sitten jossakin muualla, vaan ne ovat Suomen palveluita ja kansalaisten ja kuntalaisten palveluita, menemättä tuohon sen enempää, koska enemmältikin olen ehkä opiskelemassa pääkaupunkiseudun asioita ja kuuntelemassa.

Mutta, herra puhemies, kuriositeettina tähän loppuun: Kun hyvin usein sanotaan helposti, että kunta tai kaupunki päättää esimerkiksi kaavoituksesta, valtuusto ei ole ylin kaavoituksesta päättävä elin, eivät ole virkamiehetkään, vaan voin kokemuksella sanoa Kuopiosta sen, että se on liito-orava, joka itse asiassa ohjaa tätä kehitystä yllättävän paljon. Tänään puhuttiin vuokratalorakentamisesta. Tällä hetkellä tilanne on ryöstäytynyt ihan oikeasti käsistä juuri siinä kohtaa, missä on paljon vesistöjä, metsäalueita, joita pitäisi pystyä oikealla lailla myös tiiviimmän yhdyskuntarakenteen vuoksi rakentamaan, ja sitten meillä onkin liito-orava siellä paikan päällä.

Tähän lopuksi haluaisin todeta, vaikka tämä ei suoraan tähän kuntarakennelakiasiaan liitykään mutta se liittyy rakentamiseen ja tähän yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen, että toivoisin kyllä, että seuraavalla hallituskaudella tähän EU:n luontodirektiiviasiaan pystymme palaamaan ja katsomaan, mikä on Suomen kokonaisedun mukaista.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Sitten ministeri Risikko, loppuyhteenvetopuheenvuoro, olkaapa hyvä.

Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia näistä teidän hyvistä kommenteistanne, osittain kriittisistäkin, ja sellaisia myös tarvitaan.

Haluan kuitenkin nyt tässä erityisesti teille, jotka epäilitte, että on kysymys pakkoliitoksista, vielä kerran sanoa, että kysymys ei ole pakkoliitoksista. Kysymys on laista ja lakimuutoksesta, jolla varmistetaan se, että ne selvitysavustukset voidaan hyödyntää määrättyyn päivään mennessä. Nythän suomalaisista kunnista on ollut selvityksessä jo yli puolet pitkälti. Enää 88 kuntaa on sellaisessa tilanteessa, että ne eivät ole osallistuneet selvitykseen. Eihän tässä, kuulkaa, edes ole mitään sanktiota, jos et sinä osallistu siihen selvitykseen. Onko se edes pakkoselvitystä? Mielestäni ei. Mutta tällä luodaan mahdollisuudet, että on joku päätöspäivä, mihin mennessä olisi nämä selvitykset hyvä olla, jotta ne rahat, jotka on varattu näihin selvityksiin ja mahdollisesti vapaaehtoisiin liitoksiin, voitaisiin sitten hyödyntää.

Minä olen edelleen sitä mieltä, että me tarvitsemme niitä selvityksiä siitä syystä, että kunnat saisivat tietää, päättäjät saisivat tietää ja kuntalaiset saisivat tietää, missä mennään. Minä olen verrannut tätä sellaiseen tilanteeseen, kun potilaallekin kerrotaan taudin vaikeusaste, diagnoosi ja hoitovaihtoehdot, ja hän itse valitsee, minkä hoitovaihtoehdon hän sitten ottaa. Hän voi olla myös ottamatta hoitoja. Tämä on sitä vapaaehtoisuutta, ja minä näen, että tämä on mahdollisuus, tämä on eräänlainen sparraus sille kunnalle, ja tämä mahdollistetaan nyt myöskin tällä tavalla. Ja kun kuntaselvittäjät, kuntapäättäjät ovat pyytäneet, että missä se menee se takaraja, niin tässä se sitten olisi. Siitä tässä nyt on kysymys, ja tässä nyt eräällä lailla irrotetaan sitten siitä ja annetaan vähän lisää aikaa kunnille.

Sen verran vielä sanon tuosta omasta ajattelustani, että minä olen peruskuntien kannattaja, mutta sitten ymmärrän senkin, että jos ei ole vahvoja, isoja peruskuntia, jotka pystyvät esimerkiksi erityisen vaativia hoitoja tai erityisen vaativia toimia toteuttamaan, tai sitä sote-integraatiota, minkä kannattaja olen ollut viime kaudesta lähtien, kun itse käynnistin tätä nimenomaan integroitua palvelujärjestelmän kehittämistä, niin minä olen ehdottomasti sitä mieltä... Ja sitä ei tule kuin isojen kuntien kautta, ja jos ei niitä tule, pitää tehdä yhteistyötä, ja silloin on niitä kuntayhtymiä. En minä sillä tavalla ole vastaan sellaisessa tilanteessa, kun tilanne vaatii, kun ei ole isoja kuntia, niin kannatan, että silloin tehdään sitä yhteistyötä. Mutta sitä, että unohdetaan kunnat täysin tällaisessa tilanteessa ja kunnalle tulee vain maksajan rooli, minä pidän hyvin erikoisena juttuna. Ja kuntaministerinä puolustan kuntia tässä, toivottavasti ymmärrätte. Ja jos minä olen ainut, niin minä haluan sitten kuitenkin niitä puolustaa.

Edustaja Rossi toi erinomaisen hyvin esille tätä kuntatalouden heikkoa tilannetta. Kyllä, valtionosuusleikkaukset ovat olleet rankkoja kunnille, ja nyt valtiovarainministeriö toi nämä kaikki laskelmat, valtionosuuden muutokset, valtionosuuden leikkaukset ja nämä sote-laskelmat, yhteen, koska sehän niiden kuntien nyt tarvitsee tietää, mitä tämä tarkoittaa. Minä olen nyt iloinen siitä, että edustaja Tölli ja edustaja Rehula ovat molemmat sanoneet, että tähän pitää tehdä muutos. Tämä oli minulle tietysti uutta luettavaa, koska minä olen tästä puhunut jo aikaisemmin, mutta minä olen iloinen, että te olette tulleet sille samalle kannalle, millä itsekin olen, että ihan näin tämä ei voi mennä.

Olin eilen Kuopiossa, siellä Rossin kotikaupungissa, ja siellä olivat koko sen alueen päättäjät — me olimme tällä kuntalakikiertueella, jossa puhuttiin myöskin tulevaisuuden kunnan roolista — ja kyllä siellä oli huolestuneita ihmisiä. He pelkäsivät sen taloutensa puolesta ja sitä, että he ovat vain maksumiehiä. Siitä syystä minä peräänkuulutan tätä, että se kunnan rooli on nyt mietittävä tässä uudessakin tilanteessa, ja me olemme tässä tilanteessa. Kaatunutta maitoa on turha itkeä. Nyt on mietittävä, että miten tästä eteenpäin, ja nyt me olemme lähteneet miettimään, mitä on se tulevaisuuden kunta.

Olin hieman hämmästynyt siitä, että täällä pillastuttiin niin kerta kaikkiaan siitä, että kuntaministeri on käynnistänyt keskustelun tulevaisuuden kunnasta. Se oli minulle tosi hämmästyttävä asia tämän illan keskustelusta, mutta kaikkea sitä pitää tietysti kuulla. Minä siitä huolimatta puolustan tätä keskustelua. Nyt kun tulee tällainen iso muutos ja kunnalta lähtee budjetista näin paljon pois, on hyvä keskustella, mitä se kunta tämän jälkeen tekee ja mitkä ovat ne kunnan tehtävät. Minä näen, että kunnalla on edelleen merkitystä, edelleen tarvitaan kuntia ja edelleen tarvitaan arviointia siitä, miten kuntia voitaisiin kehittää, että kunnat säilyisivät tässä meidän yhteiskunnassa.

Tänä päivänä on julkistettu nyt sitten tällaisen porukan raportti, minä olen puhunut propellipääryhmästä. Tällainen porukka on hieman pohtinut tätä umpihankihiihtoa eteenpäin eli pohtinut, mikä se kunta tulevaisuudessa on, ja hehän päätyivät siihen — jos olette katsoneet tätä meidän tiedotettamme — että erilainen kuntamalli eri puolille Suomea. Mielestäni se on hyvä juttu, niin että lähdetään siltä pohjalta. Minä olen laadullisen tutkimuksen tutkija, ja aina sanottiin, että lähdetään aineiston ehdoilla, ja minä olen samaa mieltä: lähdetään sieltä maantieteellisestä tilanteesta ja kuntien tilanteesta, miten lähdetään tulevaisuuden kuntia rakentamaan.

Minä olen peruskuntien kannattaja ja pyrin välttämään kuntayhtymiä. En sano, etteivätkö ne joskus voisi hyvinkin toimia, mutta olen sitä mieltä, että siinä katoaa nimenomaan se kuntademokratia ja hallinnon tasoja tulee lisää, mutta totean, että niitäkin tarvitaan. — Kiitos.

Keskustelu päättyi.