12) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kuntarakennelain muuttamisesta
sekä kuntajakolain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta
annetun lain voimaantulosäännöksen 5
momentin kumoamisesta
jatkui
Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Kuntarakenneuudistuksen yhteydessä kunnille säädettiin
velvoite selvittää kuntien yhdistymistä.
Samalla säädettiin, että selvitysvelvollisuuden
määräaikaa koskevien säännösten
voimaantulosta tulee säätää erikseen
lailla. Eduskunta edellytti, että selvitysvelvollisuuden
takarajalle on oltava eduskunnan hyväksyntä. Taustalla
oli perustuslakivaliokunnan lausunto, jonka mukaan kunnilla tulee
olla riittävä aika selvitysten tekemiseen sen
jälkeen, kun sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki
olisi eduskunnassa hyväksytty. Tämän
selvitysvelvollisuuden täyttämiselle varatun ajan
tulisi perustuslakivaliokunnan mukaan olla vähintään
6 kuukautta.
Selvitysvelvollisuuden määräaika
on edelleen avoinna, koska sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevan
ehdotuksen valmisteluaikataulu on muuttunut kuntarakennelain eduskuntakäsittelyn
aikana vallinneesta tilanteesta, ja kunnista on tullut vahva toivomus,
että olisi hyvä tietää tämä selvitysaikataulu.
Yksi syy varmasti tähän toivomukseen ja myöskin
tämän esityksen tekemiseen on se, että halutaan
varmistaa kunnille tähän selvitykseen ja yleensä kuntien
liittymiseen varattujen taloudellisten tukien saaminen.
Arvoisa herra puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi
kuntarakennelakia. Lisäksi esityksessä ehdotetaan
kumottavaksi kuntajakolain muuttamisesta ja väliaikaisesta
muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen
momentti, joka koskee kuntarakennelain tässä esityksessä muutettavaksi
ja kumottavaksi ehdotettuja säännöksiä.
Kuntarakennelaissa säädettäisiin kiinteästä määräajasta,
johon mennessä kunnan olisi tehtävä kuntarakenneuudistukseen liittyvä yhdistymisselvitys
ja mahdollinen siihen perustuva yhdistymisesitys.
Kuntarakennelaissa ehdotetaan säädettäväksi, että kuntarakenneuudistukseen
liittyvät yhdistymisselvitykset ja yhdistymisesitykset
tulisi tehdä viimeistään 29. päivään
huhtikuuta 2016 mennessä. Esityksessä on siis
kyse myös siitä, että turvataan taloudellinen
tuki kuntien yhdistymisille ja yhdistymisselvityksille ja esityksille. Kuntien
yhdistymisten ja myös yhdistymisselvitysten taloudelliset
tuet on nimittäin sidottu selvitysvelvollisuuden määräaikaan.
Kuntien yhdistymisavustusten maksamisen edellytyksenä on, että yhdistymisesitys
on tehty selvitysvelvollisuudelle asetetun määräajan
puitteissa ja että yhdistyminen tulee voimaan viimeistään
vuonna 2017. Myös valtionosuuksien vähenemisestä maksettavat
korvaukset on vastaavalla tavalla sidottu selvitysvelvollisuuden
määräaikaan.
Arvoisa herra puhemies! Kuntarakenneuudistuksen tavoitteena
on vahvistaa kuntien edellytyksiä järjestää palveluja,
eheyttää yhdyskuntarakennetta ja vahvistaa kunnallista
itsehallintoa. Kuntalaisilla on oltava mahdollisuus arvioida, millä kuntarakenteella
nämä tavoitteet toteutuvat. Ilman vertailukohtaa
eli selvitystä ei voi tietää, millainen
kuntarakenne toimii kuntalaisten näkökulmasta
parhaiten. Kuntarakenteen selvittämisen tarve ei ole hävinnyt
minnekään, ja sen lähtökohtana
tulee edelleen olla kuntalaisten palvelujen turvaaminen. — Kiitos.
Elsi Katainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kuntarakenneuudistus nimettiin tämän
hallituskauden alussa 2011 hallituksen tärkeimmäksi hankkeeksi,
tavoitteena 70—100 kuntaa. Noista tavoitteista ja ajoista
tuntuu olevan pitkä aika, ja poukkoilevien vaiheiden jälkeen
on todettava, että tämä hallituksen esitys
ei ole kyennyt muuttumaan ja reagoimaan uusiin, vaihtuneisiin, erilaisiin
tilanteisiin.
Tässä esityksessä kunnille asetetaan
takarajaksi 29.4.2016 tehdä kuntaliitosselvitys sekä päättää kuntaliitoksista.
Perustuslakivaliokuntahan velvoitti kesäkuussa 2013 hallintovaliokunnan
jättämään määräajan
auki puuttuvan sote-ratkaisun takia, ja kuntien mahdollisuus hakea
tuohon määräaikaan pidennystä esitetään
nyt poistettavaksi, koska se katsotaan tarpeettomaksi tämän
määräajan tullessa näinkin pitkäksi.
Yhdistymisavustusten ja valtionosuuskompensaation saantihan edellyttää sitä,
että päätös kuntaliitoksesta
on tehty viimeistään tuolloin 29.4.
Arvoisa puhemies! Tässä on kiinnitettävä huomiota
pariin seikkaan ja kysyttävä, miksi eduskunnalle
pitää antaa turhia lainsäädäntöesityksiä.
Kunnat, jotka haluavat tehdä kuntaliitoksia, tekevät
niitä selvityksiä ja yhdistymispäätöksiä muutoinkin.
On mietittävä myös sitä, kuinka paljon
tähän hankkeeseen on uhrattu valtion ja kuntien
rahoja ja kuntapäättäjien sekä myöskin viranhaltijoiden
aikaa lukemattomilla lausuntokierroksilla, minkä tuloksina
on tällä hetkellä yksi pakkoliitos ja
yksi kuntaliitos pakkoliitoksen uhatessa. Tämän
esityksen järkevyyttä pitää kyseenalaistaa
myös siksi, että mikä on hallituksen
sitoutuminen vielä tähän Kataisen hallitusohjelmaan
kirjattuun ja tämän vaalikauden tärkeimpään
rakenneuudistushankkeeseen.
Lainsäädännössä mennään
vielä suurkuntahankkeilla vuoden 2019 loppuun saakka, jonne asti
kuntauudistusta määrittelevä 1 a -luku
on voimassa. Samaan aikaan, ministeri Risikkokin, kierrätte
maata ja puhutte Uudesta Kunnasta, johon kuuluu muun muassa esitys
sellaisesta rakenteesta, jossa olisi kuntia, seutukaupunkeja ja metropolikaupunkialueita.
Minusta tuntuu, ja tiedänkin sen, että kunnat ovat
aika kyllästyneitä hallituksen leikkimiseen kuntarajojen
kanssa. Mitä tarkoittaa maininta valtiovarainministeriön
tänään julkaiseman Tulevaisuuden kunta -tiedotteen
Seutukaupungit-kohdassa, jonka mukaan "niillä olisi vaativaa
erikoissairaanhoitoa lukuun ottamatta samat tehtävät
kuin metropolilla"? Miten tämä käy yksiin eduskunnassa
olevan sote-lakiesityksen kanssa? Tämän Uusi Kunta -seurantaryhmän
jäsenenä olen peräänkuuluttanut,
kuten moni muukin ryhmän jäsen, kokonaisuuksien
hallintaa. Uuden Kunnan hahmotelmat eivät käy
yksiin vielä keskeneräisen soten ja kuntalain
kokonaisuudistuksen kanssa. Se vain mielestäni sekoittaa
entisestään kunnissa työskentelyä.
Arvoisa puhemies! Hallitus kiirehtii, ja se kyseenalaistaa perustuslakivaliokunnan
kesäkuussa 2013 antaman lausunnon, jonka mukaan kunnille
on annettava lainsäädäntöratkaisujen
tultua hyväksytyiksi riittävästi aikaa
tehdä yhdistymisselvitykset ja -esitykset. Tilannehan
on nyt niin, että lakimuutos määräaikoineen
esitetään astuvaksi voimaan 1.2.15 eli ennen kuin
sote-lakia on eduskunnassa hyväksytty.
Lisäksi on syytä pohtia kuntarakennelain kriteereiden
ajantasaisuutta. Uuden kunnan 20 000:n minimiasukasvaatimusta
perustellaan siten, että erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon
järjestämisen kannalta olisi oltava vähintään 20 000
asukasta, vaikka tilannehan on nyt nimenomaan niin, että sote-lakiesityksen
perusteella kunnat eivät enää vastaa
niistä tehtävistä, joten tuolta 20 000
asukkaan asukasrajavaatimukseltahan on putoamassa pohja kokonaan pois.
Tällähän on iso merkitys, koska kuntarakennelain
mukaan selvitys- ja yhdistymisavustuksia ja tuota valtionosuuskompensaatiota
saavat vain nämä kriteerit täyttävät
kunnat ja yhtenä kriteerinä on tämä 20 000
asukkaan vaatimus.
Markus Lohi /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esityshän
on osa Jyrki Kataisen hallituksen tärkeintä rakenneuudistusta,
kuntarakenneuudistusta, josta 2012 tammikuussa pääministeri
Katainen antoi Talouselämä-lehdelle haastattelun,
ja sen haastattelun mukaan Suomessa on, ennen kuin hallitus lopettaa
työskentelyn, jäljellä noin sata kuntaa.
Otin tämän esiin myös eilen, kun
tästä keskustelimme täällä salissa.
Asia oli siinä mielessä tärkeä,
koska tämä on todellakin hallitusohjelmassa nimetty
tärkeimmäksi rakenneuudistukseksi hallitukselta.
Esitin eilen, että asia jätettäisiin
pöydälle, jotta saisimme myös asianomaiselta
ministeriltä vastauksia muutamiin kysymyksiin, jotka todella
askarruttavat mieltä, kun lukee tätä hallituksen
esitystä.
Se, mikä tässä päällimmäisenä on
mielessä, liittyy tähän kokonaisuuteen:
Tuli tämä kaikista suurin rakenneuudistus, jolla
piti saada aikaan miljardisäästöt ja
jossa haaveena oli suurkunnat Suomeen, jotka vahvoina peruskuntina
pystyisivät vastaamaan myös vastuukuntina näistä sosiaali-
ja terveydenhuollon palveluista. Nyt kun me olemme joka tapauksessa
siirtymässä aivan erityyppiseen sosiaali- ja terveydenhuollon
järjestämiseen, niin että sote-palveluiden
sekä järjestäminen että tuottaminen
irrotetaan kuntaperusteisuudesta, niin herää kysymys,
mihin tätä koko kuntarakennelakia tarvitaan tämän
sisältöisenä. Miksi se pitää saattaa
yleensäkään nyt tällä lailla sen
kummemmin voimaan? Näyttää nimittäin siltä,
että tämä koko uudistus on hautautumassa, ja
tässähän on silloin kyseessä vähän
niin kuin saattohoitolaki. Vaalit ovat tulossa, ja ei niitä tavoitteita,
joita tällä tavoitellaan, tulla saavuttamaan eikä välttämättä ole
edes mielekästä saavuttaa, koska tiedämme,
että kuntien rooli tulee muodostumaan aivan toisenlaiseksi
kuin tämän lain valmisteluvaiheessa oli ajateltu.
Se, mikä tässä on olennaista, on
se, että kun 2013 keväällä tätä käsiteltiin
eduskunnassa, perustuslakivaliokunta otti hyvin perusteellisen käsittelyn
jälkeen sellaisen kannan, että ennen kuin voidaan
velvoittaa kuntia tekemään näitä kuntaliitosselvityksiä yhdistymisestä,
pitää olla tiedossa hyvissä ajoin, mikä on
tämä sote-ratkaisu. Silloin perustuslakivaliokunta
totesi, että tämä aika ei voi olla ainakaan
kuutta kuukautta lyhyempi. Se ei ottanut tarkkaa kantaa mutta totesi,
että ei ainakaan kuutta kuukautta lyhyempi. Ja kun ei ollut
tarkkaan tiedossa, milloin tämä sote-uudistus
eduskunnassa käsitellään, jätettiin
voimaapanopykälällä lailla säädettäväksi
tiettyjen pykälien voimaantulo tästä — nimenomaan
niiden pykälien, jotka velvoittavat tämän
selvityksen tekemään.
Nyt sitten haluaisin kysyä arvoisalta ministeriltä,
että kun me emme vieläkään tiedä tarkkaa ajankohtaa,
milloin tämä sote-laki tulee eduskunnassa lopullisesti
hyväksytyksi, niin miksi tässä nyt sitten
säädetään, että tämä laki
tulee voimaan jo 1. helmikuuta 2015 — siis voisi olettaa,
että joka tapauksessa ennen kuin tämä eduskunta
käsittelee tämän sote-lain. Eikö olisi
tässäkin tapauksessa — jos tämä halutaan
saattaa voimaan; sitä äsken jo hieman kritisoin,
että onko sillä mitään tarkoituksenmukaisuutta — loogisempaa
se, että käsittelisimme mieluummin näitä rinnakkain
sen sote-järjestämislain kanssa niin, että tämä ei
astuisi voimaan yhtään aikaisemmin, koska nythän
voi käydä niin, ainakin teoriassa, että tämä astuu
voimaan hyvissä ajoin ja tällä on tietyt
päivämäärät, jotka
eivät sitten edelleenkään synkronoi tämän
asian kanssa?
Uskon, että kun perustuslakivaliokunta tätä käsitteli,
se joutui tällaiseen ongelmaan, että näissä nämä päivämäärät
on jo lukittu mutta meillä on auki edelleen nämä sote-ratkaisun
tärkeät päivämäärät.
Tämä on minusta oleellinen kysymys, jonka takia
olen ihmetellyt, miksi tämä tuotiin tässä vaiheessa
tämmöisillä tiukoilla kiinteillä päivämäärillä tänne
eduskuntaan käsittelyyn.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Jokunen viikko sitten luin uutisen.
Luin uutisen, jota ihmettelin, ja sitten jo ajattelin, että voikohan
tämä olla edes totta. Alkoi hymyilyttää,
että ei kai nyt näin voi tapahtua. Sitten oli
hiljaista, ja näin eduskunnan päiväjärjestyksestä eiliseltä päivältä,
että kyllä se uutinen oli totta. Käsittelyssämme
on laki, jolla hallitus kuntaministerin vetämänä edellyttää kuntia
tekemään kuntaliitosselvitykset. "Kiirehtii",
tuo oli se uutinen muutaman viikon takaa. "Kiirehditään".
Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys on merkillisen
kummallinen ja kummallisen merkillinen. Kyllä minä politiikassa
monenlaisia asioita olen nähnyt, joskus enemmän
loogisia, joskus vähemmän loogisia. Joskus esityksissä on
enemmän järkeä, joskus niissä on
vähemmän järkeä, ja sitten kun
logiikka loppuu ja järki loppuu, niin sitten tilannetta
voi kutsua yhdellä sanalla: politiikka. Mutta tässä kuntarakennelain
muutosesityksessä kiirehditään näitä selvityksiä niillä alueilla
ja niitten kuntien osalta, jotka eivät vielä ole tähän
kuntaliitosselvityshullutukseen syystä, toisesta tai kolmannesta
lähteneet. Sana "politiikkakin" tässä kohdassa
saa minun ajatusmaailmassani uutta sisältöä.
Miksi pitää ajaa väkisin seinään?
Arvoisa herra puhemies! Tästä on varmaankin
puoli vuotta aikaa, kun olin eräässä kuntapäättäjien
tilaisuudessa, jossa erään ei-keskustalaisen kunnan
ei-keskustalainen kunnanhallituksen puheenjohtaja totesi, että missä on
se osoite, johon voimme lähettää laskun
kaikesta siitä turhasta työstä, jota
olemme tehneet. No, tähän lakiin pitäisi
liittää, jos tämä voimaan tulee,
se tilinumero, johon kunnat voivat lähettää laskun
turhasta työstä.
Kataisen hallitus aloitti suurielkeisen rakenneuudistuksen.
Kuulimme useita kertoja tässä istuntosalissa,
miten tämän vaalikauden suurin rakenteellinen
uudistus on kuntarakenneuudistus. Mitä on tapahtunut? Tämä vaalikausi
tulee jäämään historiaan siitä,
että kuntakenttä on saatu sekaisin ja kunta—valtio-suhteessa
on luottamus jos ei ihan pakkasella niin ainakin nollassa. Onpa ensimmäinen
kunnanjohtaja julkisesti irtisanoutuessaan ilmoittanut, että työ on
kyllä mukavaa ja mielekästä, mutta hän
ei enää jaksa tätä siksi, että valtiovallan
toiminta on niin poukkoilevaa.
Tämä suuri rakenteellinen uudistus sai yhden nyanssinsa
noin kaksi vuotta sitten. Kun hiihto ei alkanutkaan edetä,
niin sotesta tehtiin kuntarakenneuudistukselle kenkälusikka.
Eipä hiihto tuolla kenkälusikallakaan kovin pitkälle
edennyt ole. Tämä vaalikausihan tulee jäämään
historiaan siitä, että kuntaliitoksia syntyy noin
kymmenen, se on suuruusluokka. Edellisellä vaalikaudella
vapaaehtoiselta pohjalta ilman sen suurempia patistamisia tämän
maan kuntakartalta hävisi noin 100 kuntaa. Voi kysyä,
onko tämä suurin rakenteellinen uudistus ollut
menestystarina vai jotakin muuta.
Arvoisa herra puhemies! Erityisen mielenkiintoiseksi tämän
lakimuutoksen tekee se, että kuntarakennelaissa olevat
kuntaliitoksen kriteerit ja liitosselvityskriteerit jäävät
edelleen voimaan. Voi vain ihmetellä, mihin esimerkiksi
asukaslukupohja jatkossa perustuu. Hyvin mielenkiintoista tässä on
se, että saamme lukea päivä toisensa
jälkeen kuntaministerin vauhdikkaita puheenvuoroja siitä,
että maahan ollaan rakentamassa kuuden kunnan mallia.
Arvoisa herra puhemies! Ihan yksi yksityiskohta. Tämä lakiehdotus,
nykytilan arviointi, ensimmäinen kappale: täällä viitataan
hallituksen esityksiin 31 ja 53 valtiopäiviltä 2013
kohdassa, jossa viitataan perustuslakivaliokunnan antamaan lausuntoon,
joka edellytti, että kunnilla pitää olla
puoli vuotta aikaa tehdä kuntaliitosselvityksiä ja
päätöksiä, kun sote-laki on
hyväksytty. Minä ihmettelen, mistä tähän
samaiseen kappaleeseen on löydetty viittaus kuntarakennelakiin 1698/2009.
Saattaa olla "kirotusvihre" tai joku muu hämminki, mutta
minusta lainvalmistelun yksi osa on huolellisuus, ja joku loogisuus
nyt joka tapauksessa tässä esityksessä pettää.
Ei voi, arvoisa puhemies, kuin hämmästellä, kun
logiikka loppuu ja järki loppuu. Sen jälkeen voi
käyttää sanaa "politiikka", mutta tässä on
hyvin vaikea löytää edes niitä poliittisia
perusteita.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Kunnanjohtaja Tölli. (Juha Rehula: Ei hän
ole enää, hän on irtisanoutunut!) — Onko?
Jaa. Täällä kansanedustajan esittelykirjassa
vielä on, että hän on kunnanjohtaja.
Tapani Tölli /kesk:
Arvoisa puhemies! — Olen ollut vuoden 2013 loppuun
Tyrnävän kunnanjohtajan virasta virkavapaalla,
ja tämän vuoden alusta olen ollut irti virasta.
Mutta, arvoisa puhemies, varsinaiseen asiaan. Olen iloinen siitä,
että ministeri Risikko on paikalla nyt, kun tätä asiaa
käsitellään. Niin kuin tuli aiemmin tässä ilmi,
tämä kuntarakennelaki oli keskeinen väline
Kataisen hallituksen suurimman, tavoitteellisesti suurimman, rakenneuudistuksen
osalta. Edellä edustaja Rehula kertoi mihin tällä päädyttiin
ja mitä saatiin aikaan. Useamman kerran julkisuuteen todettiin,
että 2015 Suomessa on alle sata kuntaa. Se olisi tarkoittanut
yli 200 kunnan poistumista. Mikä oli lopputulos? Tämän
hankkeen myötä se lukumäärä,
joka poistuu, kyllä alkaa kakkosella, mutta se on tasan kaksi.
Ja ne kaksi kuntaa, jotka poistuvat, ovat kriisikuntia, jotka pakkoliitoksella
liitetään. Tämä on se saldo.
Arvoisa puhemies! Nyt tässä esitetään
tämän kuntarakennelain muutosta, jossa tämä selvitysvelvollisuuden
määräaika määritellään,
mutta itse tähän muuhun kuntarakennelakiin ei
käytännössä ole tehty juurikaan
muutoksia. Joutuu kysymään ministeri Risikolta:
oletteko te tosissanne tämän asian suhteen? Tämähän
tarkoittaa sitä, että kunnat velvoitetaan selvittämään
asiaa, jonka lopputulos suunnilleen tiedetään.
Tämän lain perustahan on pettänyt. Tässä yksi
keskeinen kriteeri selvitysvelvollisuuteen on asukaspohja 20 000,
joka liittyy siihen selvitysalueeseen, ja se 20 000 perustellaan
sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisellä.
Ja nyt, niin kuin ministeri Risikko ilmeisen hyvin tietää,
toissa päivänä tässä salissa
käytiin lähetekeskustelu sosiaali- ja terveydenhuollon
palvelujen järjestämislaista. Tämä herättää hämmennyksen
kunnissa. Miten tällaista tekijää voidaan
käyttää perusteena?
Sitten tämän kuntaliitosselvityksen yksi kokonaisuus
on se, että ne kriteerit muodostavat tietyn selvitysalueen.
Miten on tilanne siinä tapauksessa, jos on kaksi tahi kolme
kuntaa, joilla syntyy halu ruveta keskustelemaan kuntaliitoksesta vakavassa
mielessä, ja se ei vastaakaan tässä lakipohjassa
olevia kriteereitä? Kyllähän ne varmaan
voivat toteuttaa liitoksen, mutta käsittääkseni
ne eivät saa avustusta, eivät selvitykseen eivätkä kuntaliitosavustusta,
koska sitä ei ole tehty niin sanotusti oikeaoppisesti.
Tämä kaiken kaikkiaan mietityttää,
miksi tässä tilanteessa hämmennetään
kuntakenttää. Eli joutuu kysymään: oletteko
tosissanne?
Nyt sitten viime aikoina on keskusteluun noussut, että miksi
uudistuksia viedään hallinto edellä.
Tämä on tyylipuhdas esimerkki siitä,
kun edetään rakenne edellä. Tässä tuli
itsetarkoitukseksi systeemi. Korostettiin, että on aikaansaatava
"elinvoimainen kuntarakenne". Milloin rakenne on elinvoimainen?
Ihmiset ovat rakenteessa keskeinen tekijä, ei rakenne sinänsä ole
se ydin. Vaikka me tarvitsemme paljon rakennemuutoksia ja kuntaliitoksiakin
tarvitaan, ne syntyvät alhaalta päin, eivät
ylhäältä määrittelemällä.
Sitä osoittaa myös se, että Paras-hankkeen
myötä syntyi vapaaehtoiselta pohjalta merkittävä määrä sitoutuneita
kuntaliitoksia, niin että ne kunnat ja kuntalaiset siihen
muutokseen sitoutuivat.
Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä,
kun tämä sote-uudistus on työn alla,
on keskusteltu myös siitä, mikä on kunnan
rooli tulevaisuudessa ja mikä se kunta on. Sitä on
miettinyt tämä ministerin asettama propellipäätyöryhmä.
Kunta on tulevaisuudessakin ihmisten yhteisö ja kansanvallan
perusyksikkö, ja kunnan keskeinen tehtävä on
elinvoima, ja kunnan johtaminen ei ole vain hallinto-organisaation
johtamista, vaan se on paljon enemmän. Jos kunta on pelkkä palvelutehdas,
niin ei pelkästään sitä varten
kuntaa tarvita, vaan se on paljon enemmän. Ei kuntalainen ole
hallinnoinnin kohde, objekti, vaan kuntalainen on tekijä,
subjekti. Kuntalainen ei ole hallintoalamainen vaan vaikuttaja.
Tämä pitää nähdä.
Arvoisa puhemies! Lopuksi kerron vielä lyhyesti esimerkin
Ruotsista. Siellä tehtiin suuri kuntareformi 70-luvulla.
Kuntien lukumäärä pudotettiin 270:een
noin 800:sta, ei 70:een, joka oli Kataisen hallituksen tavoite.
Mutta mitä sen jälkeen on tapahtunut? Jatkuiko
reformi ja mihin suuntaan? Kyllä jatkui. Siellähän
on terveydenhuolto maakuntatasolla, maakäräjien
tasolla, mutta sen 70-luvun jälkeen on tullut 20 kuntaa
lisää. Siellä on noin 290 kuntaa, eikä suinkaan
ole tehty maakunnan kokoisia jättikuntia.
Nyt kannattaa pysähtyä asioihin, mistä on
kysymys.
Timo V. Korhonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Tässä nyt minua edellä on
tästä asiasta puhunut niin monumentaalinen määrä kuntaosaamista,
että voi vain todeta sen, että on pakko yhtyä kaikkeen
siihen, mitä edeltävät puhujat ovat sanoneet.
Mutta totean vain sen, että minunkin mielestäni
tämä lakiesitys kaiken kaikkiaan, valitettavasti,
jatkaa sitä samaa rataa kuin tällä vaalikaudella
kuntalainsäädäntö kaiken kaikkiaan on,
ja rohkenen melkein epäillä, että tuskin
ministeri itsekään on tästä lakiesityksestä kovin
innostunut. Kuntakenttää on tällä vaalikaudella, hallituskaudella,
kyllä höykytetty oikein urakalla, ja kuten tuossa
edustaja Töllikin totesi, niin tällä vaalikaudella
kyllä tämä kunta—valtio-suhde
on romahtanut. Kuntien luottamus valtioon on romahtanut totaalisesti,
ja tämän suhteen palauttamiseen kyllä joutuu
tekemään erittäin paljon töitä.
En ymmärrä tämän lakiesityksen
päivämääriä. En ymmärrä sitä,
että tämä lakiesitys annetaan ikään
kuin vanhassa toimintaympäristössä, ikään
kuin mikään tässä kuntien toimintaympäristössä ja
lainsäädännössä ei
olisi muuttunut muun muassa vuodesta 2013, muun muassa tuon sosiaali-
ja terveydenhuollon osalta. Totean sen, että tässä vaiheessa
tämä lakiesitys olisi paikallaan vetää pois,
tai jos hallitus ei sitä uudella esityksellä vedä,
niin näen sillä tavalla, että tässä talossa
tätä lakiesityksen käsittelyä ei
ole tarpeen jatkaa.
Tämä on juuri sitä huonoa lainsäädäntöä,
jota tässä istunnossa päiväjärjestyksen
4) kohdassa käsiteltiin. Valtiontalouden tarkastusvirasto
on tämän vaalikauden lainsäädäntötyötä arvostellut ja
arvioinut erittäin kriittisesti ja todennut, että lainsäädännön
taso on erittäin heikkoa, ja on täysin mahdotonta
käsittää, että siitä huolimatta edelleen
tällainen lakiesitys tänne tuodaan.
Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia näistä teidän kysymyksistänne,
ja ensiksi haluan kiittää siitä, että te
pyysitte tätä pöydälle. Tässähän
kävi sillä tavalla, että me kysyimme
viime viikolla, milloin tämä on mahdollisuus esitellä,
ja meille kerrottiin, että tiistaina on niin pitkä lista,
että sitä ei ole mahdollista silloin esitellä,
ja meiltä tuli sellainen ehdotus, että se olisi
torstaina, ja kerrottiin, että tätä ei
voi torstaina esitellä. Minä olin itse keskiviikon
tuolla maakunnassa kuuntelemassa kuntien huolia. Kuntajohtajat ovat
erittäin tuohduksissa tästä sote-ratkaisusta
ja todellakin peräänkuuluttavat sitä,
kuka kantaa huolta kunnista. Olin heitä kuuntelemassa itäpuolella
Suomea eilisen päivän, ja se oli etukäteen
valmisteltu matka, enkä valitettavasti pystynyt sitä muuttamaan.
Mutta hienoa, että löytyi tämä aika
tälle päivälle.
No, mitä tulee tähän asiaan, niin
mielestäni te olette käyttäneet todella
hyviä puheenvuoroja. Kunta on kuntalaisia varten, niin
itse ajattelen, ja mielestäni kunnan tehtävät — palvelujen
tuottaja, rahoittaja, yhteisöllisyyden kehtona toimiminen,
identiteetin luojana toimiminen — ovat juuri sitä,
mitä haluan itse edistää. Olen itse vahvasti
kuntien kannalla, että Suomessa säilyisi kuntarakenne
emmekä me menisi ylikunnallisiin yhteistyöorganisaatioihin
liiaksi, koska mitä enemmän niitä tulee,
sitä enemmän tulee hallinnon portaita, sitä enemmän
tulee hallintoon kustannuksia ja päätöksenteko
karkaa, demokratia heikkenee, eli kannatan kuntia.
En ole kuitenkaan pakkoliitosten kannattaja mutta pidän
tärkeänä, että tällaisia
selvityksiä tehdään aivan niin kuin potilaallekin
tulee kertoa, mikä on tauti, mikä on taudinkuva,
mitkä ovat hoitovaihtoehdot, ja sitten voi potilas itse valita,
minkä hoidon ottaa. Mielestäni se on kuntalaisten
oikeus tietää, miten heidän kunnassaan nyt
tilanne on. Myöskin päättäjille
on tärkeää kertoa, miten tilanne on.
Jos kuntaselvittäjät olisivat nimeltään
kuntasparraajia, ne otettaisiin vastaan mieluusti. Mielelläni
näen itse heidät sellaisiksi sparraajiksi, jotka
käyvät kertomassa kunnille, missä vaiheessa
ollaan ja mitä voitaisiin tehdä. Mutta kuten sanoin,
kunnat saavat päättää.
Ihan täysin en ymmärtänyt tätä teidän
kritiikkiänne, koska tässähän
on nyt kysymys siitä, että kunnille annetaan lisää aikaa.
Silloin kun tämä on päätetty — perustuslakivaliokunnassa
on sanottu, että pitää olla riittävästi
aikaa ja se on sidottu tähän vähintään
kuuden kuukauden aikaan — silloinhan me elimme siinä tilanteessa,
että sote ja kunta olivat kiinni toisissaan. Me olemme tehneet
sellaisen päätöksen aivan yhteistuumissa,
että kunta ja sote irrotetaan toisistaan, ja sehän
oli toivomuskin, ja ne on irrotettu. Miksi sitten tämä laki,
tämä selvitysvelvollisuus, sidottaisiin soteen,
kun ei sillä ole enää mitään
tekemistä soten kanssa, kysyn vain.
No, kun me pohdimme sitten, mistä syystä tämä lakiesitys
kannattaisi tuoda, me kauan tätä pohdimme ja oli
kaksi syytä: Toinen oli se, että kunnat toivovat,
että ne tietävät, mihin mennessä selvitykset
pitää tehdä. Toinen oli se, että me
haluamme turvata ne avustukset, joita on varattu kunnille selvityksen
tekemistä varten ja mahdollisia liitoksia varten. Ovatkohan
nyt keskustapuolueen edustajat jostain syystä ymmärtäneet tämän
lain väärin, koska tässähän
pidennettiin kunnille aikaa, ei lyhennetty? Kun ajattelee, että täällä nyt
vasta 2016 siihen huhtikuun loppuun mennessä tarvitsi se
tehdä, kyllä minulla ainakin on sellainen usko,
että jos nyt haluaisimme sen siihen soteen linkittää vielä,
mikä ei ole mielestäni ollenkaan tarkoituksenmukaista,
niin kai me nyt uskomme, että sote-laki siihen mennessä on täältä eduskunnasta
poistunut, vai epäilettekö te?
No, sitten minä olen ollut siitä hyvin hämmästynyt,
kun täällä nyt kritisoidaan sitä,
että minä olen esittänyt kysymyksen,
mikä on tulevaisuuden kunta. Mielestäni se on
oikeutettu kysymys tilanteessa, kun kunnasta viedään
koko ajan tehtäviä ylikunnallisille orgaaneille.
Muistakaa: viime eduskuntavaalien aikaan kaikki puhuivat kuntien
puolesta. Nyt on kuntien puolestapuhujia hyvin vähän,
ja esimerkiksi minä olen miettinyt sitä, kuinka
paljon tässä salissa on kuntia puolustettu. Minä olen
tosi iloinen siitä, että tiistai-iltana täällä kuultiin
kuntien puolustajia, mutta ei sitä kuultu kyllä keskustapuolueen
riveistä. Kuultiin kokoomuksen riveistä ainoat
kuntien puolustajat, mutta olen ylpeä heistä.
Itse näen, että me tarvitsemme edelleen kuntia,
ei pakkoliitoksilla vaan vahvoina kuntina. Vahva kunta ei tarkoita
välttämättä sitä, että se on
iso, vaan se on muuten vahva. Minä itse olen sitä mieltä,
että me tarvitsemme edelleen kuntia, ja minä olen
ylpeä siitä, että minä saan
olla esittelemässä kuntaministerinä sitä,
että me voisimme vahvistaa kuntia ja me voisimme lähteä kehittämään
kuntia edelleen.
Tapani Tölli /kesk:
Arvoisa puhemies! Olipa mielenkiintoista puhetta ministerin
suusta. (Juha Rehula: Kuntaministerin suusta!)
Mutta ensinnä tästä lakiesityksestä.
Ministeri ei vastannut siihen, että nämä selvitysvelvollisuuden
perusteet ovat vanhentuneet. Miksi selvitysvelvollisuuden yksi keskeinen
kriteeri on 20 000 asukasta edelleen ja sitä perustellaan
sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisellä?
Onko tämä edelleen ajankohtainen? Miksi tämä selvitysvelvollisuus
on sidottu niin tiukasti tiettyihin alueisiin edelleen? Jos haluttaisiin
toimia niin, että kunnille annetaan avustusta selvityksen
tekemiseen ja yhdistymiseen, niin se voitaisiin tehdä ilman,
että kunnat pakotetaan tekemään kuntaliitosselvityksiä.
Minusta on varsin vääristelyä väittää,
että vain kokoomuksessa olisi puolustettu kuntia. Tämä selvitysvelvollisuuteen
pakottaminen tarkoittaa juuri sitä, että ette
puolusta kuntia. Tämä koko Kataisen hallituksen
kuntauudistusprojekti tarkoitti keskeiseltä osaltaan tietyllä lailla
meidän kunnallishallinnon ytimen tuhoamista, ja onneksi
se meni kiville. Ei ollut vähäisemmästä kysymys.
Se olisi se 70 kunnan hanke merkinnyt sitä, että meillä ei
olisi siinä mielessä kunnallishallintoa kuin kunnallishallinnon
ydin on.
Arvoisa ministeri, kysyn teiltä: oletteko samaa mieltä kuin
edeltäjänne ministeri Virkkunen, joka täällä aluehallintouudistuksen
selonteon yhteydessä, kun kysyttiin tässä salissa — taisin
itse kysyä — mitä mieltä olette,
minkälainen hallinto tässä mielessä Suomessa
tulisi olla, vastasi, että Suomi on niin pieni maa, että tarvitaan
vain kaksi tasoa, vahvat kunnat ja valtio, ei tarvita maakunnallista
tasoa? Se merkitsisi sitä, että meillä olisi
vain valtavan suuret keskuskaupungit eikä muuta. Se ei
vastaa sitä ajatusta, mikä meillä on
perustuslaissa kirjattu meidän kunnallishallinnosta. Näin
on asia.
Ja sitten totean lopuksi vielä, että siihen
kelkkaan minä en lähde, että minä en
olisi vahva kunnallishallinnon puolustaja. Minä aina puolustan — jo
taustanikin vuoksi — kunnallishallintoa, ja vahvasti.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi pitää todeta,
että edellisen puheenvuoron piti Suomen Keskustan eduskuntaryhmän
jäsen Tapani Tölli.
Toisekseen, arvoisa herra puhemies, olisi aika ihme, jos kuntajohtajat
eivät antaisi palautetta kuntaministerille, joka on vastuussa
siitä, mitä kuntakentällä tapahtuu,
millaista lainsäädäntöä kuntakentälle
annetaan, mihin tilanteeseen kuntakenttä tämänkin
lain mahdollisesti voimaan tullessa joutuu. Jos kuntajohtajat eivät
olisi huolissaan, niin minä alkaisin todellakin olla huolissani
tämän maan demokratiasta ja siitä, miten tämä aparaatti
oikein soittaa.
Voi, kunpa te, arvoisat kokoomuslaiset, olisitte kuunnelleet
aidosti sitä viestiä, jota teille on yritetty
kertoa. Me emme olisi tällaisessa tilanteessa. Kuntakenttä ei
olisi sekaisin. Kuntakenttä ei olisi epävarmuuden
tilassa, jos te olisitte kuunnelleet. On ollut mielenkiintoista
lukea viime päivinäkin lehti-ilmoituksia, missä kerrotaan,
että kuunnellaan.
Arvoisa herra puhemies! Olen viime viikkojen aikana saanut joillekin
sanoille uutta sisältöä. Ymmärrys
siitä, mitä tarkoitetaan kunnalla, on tänä iltana
saanut uutta sisältöä. Ne sanat, jotka ovat
saaneet ainakin erilaisia sävyjä eri edustajien
puheissa, ovat aivan olennaisia kuntien näkökulmasta:
sana "järjestämisvastuu" tai se, miten palvelutuotantoa
järjestetään "integroidusti". Olen ollut
siinä uskossa ja kuvitelmassa, että ymmärtäisimme
nämä sanat samalla lailla, mutta emmepäs
näköjään ymmärräkään.
Sama koskee sanaa "kunta".
Vain siksi, että eduskunnassa vältetään
tiettyjen sanojen käyttöä, en käytä kyseisiä sanoja, mutta,
arvoisa ministeri, te puhuitte äsken vähintäänkin
muunneltua totuutta. Teidän Facebook-päivityksenne
tiistaiaamulta, jossa te peräsitte sote-keskustelusta kuntien
puolustajia, on julkinen. On hyvä, että teidän
aina tormakkaat avustajanne ovat luetuttaneet teillä keskustelun
keskeiset kohdat, mutta toivoisin, että teillä olisi
hieman enemmän aikaa käyttää siihen
keskustelun läpikäymiseen. Kyllähän
täällä oli sangen mielenkiintoista kuunneltavaa,
kuka puolusti, ketä puolusti ja mitä puolusti,
semminkin kun käsittelyssä oli parlamentaarisesti
yhteisesti valmisteltu sote-uudistus. Olihan se kaunista kuultavaa, kun
täällä Suomen kolmanneksi suurimman kaupungin
kaupunginhallituksen puheenjohtaja hieman otsasuonet pullistaen
puhui kuntarakenteesta.
Arvoisa herra puhemies! Ymmärrän, että kun te,
ministeri, menette oman puolueenne tilaisuuteen, niin nämä puheet,
mitä te äsken tuolta pöntöstä päästitte
tulemaan, saattavat mennä siellä läpi.
Mutta vähintäänkin sitä muunneltua
totuutta tuli sanottua äsken täällä.
Te kehtasitte väittää, kuka puolustaa
kuntia ja kuka puolustaa kunnallista itsehallintoa ja kuka on huolissaan
siitä, että silläkin on merkitystä,
että kunta on ihmisten yhteisö, ja sillä on
merkitystä, että Suomessa on kuntarakenne, joka
olisi muuten ihan toisenlaisessa liikkeessä ilman sitä,
että te olette kolmen ja puolen vuoden aikana pistäneet
tämän kentän täysin sekaisin.
Arvoisa herra puhemies! Mikä on tulevaisuuden kunta?
Sitä on syytä pohtia. Yhdessä haastattelussa,
arvoisa ministeri, jonka olen lukenut, te puhuitte propellipäistä,
että nyt pitää laittaa propellipäät
asialle miettimään, mikä on tulevaisuuden
kunta. Minusta se on hyvä sana se propellipää,
ja jonkunnäköisiä keksijöitäkin
tässä varmasti tarvitaan, mutta kyllähän
me olemme tilanteessa, jossa voisi kuvitella, että koko
kunnallishallinnon uuden asennon etsiminen on kaikkien yhteinen
tehtävä.
Tämän vaalikauden yksi historiaan jäävä leimallinen
piirre on se, että kokoomus ei hyväksynyt tämän
vaalikauden alussa parlamentaarista valmistelua niihin asioihin,
joissa perinteisesti tässä maassa on ollut parlamentaarinen
valmistelu. (Tapani Tölli: Kyllä!) Vaalilainsäädäntö,
(Puhemies koputtaa) puolustuspolitiikka ja kunnallislainsäädäntö on
aina tätä vaalikautta ennen valmisteltu parlamentaarisesti.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa on jo housuissa ja pitäisi
pystyä pelastamaan se, mitä pelastettavissa on.
Ja vähintä on se, että tämänkaltaiset
lait, mitkä täällä on... Vaikea
tästä on mustaa valkoiseksi vääntää tilanteessa,
jossa, on se aikataulu nyt mikä tahansa, olennaista on
se, että tämä laki jättää voimaan kuntarakennelain
ne kriteerit, joilla ne kuntaliitokset pitäisi tehdä ja
joihin kuntaliitosselvitysten pitää nojata. Minusta
tämä on käsittämätöntä.
Kuten edellisessä puheenvuorossani sanoin, arvoisa
herra puhemies, kun luin uutisen, hätkähdin ja
rupesi hymyilyttämään. Nyt meillä on
käsittelyssämme laki, joka ei kyllä hymyilytä yhtään.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Vastauspuheenvuoro, edustaja Lauslahti. Ne annetaan aina sitten,
kun on edellinen päättänyt puheensa.
Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On kummallista kuunnella keskustan kritiikkiä kokoomusta
kohtaan. Ministeri Risikko on aloittanut pohdinnan, mikä on
tulevaisuuden kunta, juuri oikeaan aikaan. Se on juuri sitä,
mitä juuri nyt pitää tehdä.
On kummallista, että meidän entinen kuntapuolueemme kritisoi
tätä hanketta. Jollain tavalla tulee sellainen
olo, että keskusta ratsastaa kaksilla rattailla. He puhuvat
kovin kauniisti kunnista, mutta samaan aikaan he ajavat kaikkia
toimintoja maakuntiin. Voi kysyä, että mikä kuntapuolue
keskusta enää on, mikä lähipalvelupuolue
keskusta enää on.
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On aivan oikein ja välttämätöntä analysoida
ja miettiä ja selvittää, mikä kunta
on tulevaisuudessa. Ei, sitä vastaan emme ole, ei siitä ole
kysymys. Mitä tulee sitten siihen, että olisimme
kaikki palvelut siirtämässä maakuntiin:
Ei, ei ole koskaan niin ajateltukaan, vaan se, mikä on
selvä, on se, että esimerkiksi, tai erityisesti,
terveydenhuolto kokonaisuudessaan, tai niin kuin tässä tämä sote,
vaatii laajemmat hartiat. Teimme me mitä tahansa, se vaatii
laajemmat hartiat, ja kysymys on siitä, miten se ratkaistaan. Me
tarvitsemme peruskunnat joka tapauksessa, mutta te olitte ajamassa
sitä, että meillä olisi vain muutama
kymmenen jättikuntaa, jotka eivät olisi enää kuntia.
Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskusta on tekemässä muppettikuntia
käytännössä. Meillä taas
kokoomuksessa oli lähtökohta, että me
teemme vahvoja peruskuntia.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Matkan varrella jotakin aina yrittää opetella
ja oppiakin. Se on minulle jo pitkään selvää tässä talossa
työtä tehneenä, että on ollut
kuullun ja luetun ymmärtämisen kanssa aika ajoin
ongelmia. Nyt tämä keskustelu vahvistaa viime
viikkojen uutta ulottuvuutta, tai näkökulmaa,
tähän asiaan. Se on se, että on luullun ymmärtämisen
kanssa ongelmia ja vaikeuksia.
Arvoisa puhemies! On täysin selvää se,
että Tulevaisuuden kunta -asiaa pitää pohtia.
Sitä pitää valmistella, siihen pitää olla
riittävästi aikaa. Kunnan rooli tässä yhteiskunnassa
muuttuu. Niin sen pitääkin muuttua. Mutta sitten
tuollaiset puolileikilliset, hassunhauskat sanonnat — ne
ovat jotakin sellaista, joka kuvaa hyvin tätä hanketta, joka
tällä vaalikaudella Kataisen hallituksella on ollut.
Suurkunnat ajetaan seinään ja yritetään
selittelemällä, hassunhauskoilla jutuilla muuttaa musta
valkoiseksi.
Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on penätty
analyysiä. Kun edustaja Tölli puhui, että kaivataan analyysiä,
kaivataan analyyttisyyttä, niin eikö sitä juuri
ole tehty? Ministeri Risikko on lähtenyt arvioimaan, mitä tulevaisuuden
kunta on, minkälaista kuntaa me olemme kuntalaisillemme
rakentamassa. Se on juuri sitä analyyttistä lähestymistapaa.
En ymmärrä sitä kritiikkiä,
jota keskustalta tässä kohdin syntyy.
Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä puhutaan
tulevaisuuden kunnasta ikään kuin tämä propellipäätyöryhmä olisi
vielä tekemässä työtään.
Tuloshan julkistettiin tänään ja tulevaisuuden
kunnaksi siinä hahmoteltiin kuntarakennetta, missä on
kuntia, seutukuntia ja metropolialueita. Ja merkittävintä minun
mielestäni tässä oli nimenomaan se, että tulevaisuuden
kunta oli hahmoteltu täysin irti meneillään
olevasta sote-uudistuksesta ja meneillään olevasta
kuntalain kokonaisuudistuksesta. Ja kun sillä ei ole yhteyttä näihin,
niin voi sanoa, että tulevaisuuden kuntahahmotelma, se lopputulema,
on irti todellisuudesta. Sen takia en pidä hyvänä sitä,
että tätä uutta mallia nyt kierretään
maakunnissa kertomassa ja yhä vain sekoittamassa kuntapäättäjien
mieliä eikä anneta siellä sitten työrauhaa.
Uutta kuntaa ja sen tehtäviä täytyy todella
pohtia, mutta se täytyy myöskin sitoa olemassa
oleviin muutoksiin, jotka ovat ihan todellisuutta täällä talossa
ja kunnissa.
Heikki Autto /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kun 1860-luvulla silloisella maalaiskuntauudistuksella
luotiin hyvin pitkälle tämä Suomen nykyinen
kuntarakenne, kuuluisa kuntakartta, mihin monissa kuntakeskusteluissa
on viitattu, niin luotiin todella menestyksen eväitä.
Suomalaiset kunnat ovat olleet menestystarina koko sen ajan, mitä suomalaista
hyvinvointiyhteiskuntaa on rakennettu — nimenomaan kunnat
ihmisten lähiyhteisöinä ovat olleet niitä toimijoita,
joiden vastuulle näitä uusia tehtäviä on
voitu sitten antaa.
Tänä päivänä kunta — jos
tällä tavalla nopeasti karrikoidusti kuvaa — vastaa
siitä, että tänä aamuna, kun
oli satanut lunta, Rovaniemeltä lähtiessä tiet
oli aurattu, niin että pääsi sitten liikkeelle
ja töihin lähtemään. Kunta vastaa
siitä, että lapsille on hoitopaikka, kun vanhemmat
sinne töihin lähtevät. Kunta on se, joka
vastaa siitä, että jos sairastumme, niin saamme
hoitoa, eikä vain mitä tahansa hoitoa vaan maailman
parasta hoitoa. Kunta vastaa maailman parhaasta peruskoulusta, kunta
on se yhteisö, joka vastaa siitä, että hoivaa
ja huolenpitoa tarvitsevista varmasti kaikista huolehditaan.
Ja on selvää, että kun tämä kuntien
tehtäväkenttä nyt näitten erinäisten
uudistusten myötä on suuressa murroksessa, niin
on erittäin tärkeää se työ,
jota ministeri Risikko on aktiivisesti tekemässä:
käymässä keskustelua siitä,
mikä se kunnan tuleva rooli on. Itse uskon siihen, että tarvitaan
tällaiset lähiyhteisöt, jotka jatkossakin
huolehtivat niistä tehtävistä, mitkä on
järkevää yhdessä hoitaa.
Edustaja Kataiselle oikeastaan toteaisinkin, että me
luomme sen todellisuuden, me luomme ne tulevaisuuden kunnat, annamme
ne tehtävät. Missään nimessä tämä keskustelu
ei ole irti todellisuudesta, vaan me päätöksentekijäthän
sen teemme. Siksi oli kyllä hyvä kuulla nyt näitä viimeisiä puheenvuoroja,
joissa vaikka edustaja Tölli nyt sitten tuli tukemaan tätä työtä,
jota tässä tehdään, eli että olemme
kaikki yhdessä hahmottelemassa niitä kuntia, niin
kuin tähänkin asti olemme pyrkineet siihen parlamentaariseen
hyvään yhteistyöhön, joka suomalaisen
yhteiskunnan voima on perinteisesti ollut.
Markus Lohi /kesk:
Arvoisa puhemies! Täytyy heti tähän
alkuun edustaja Autolle todeta, että eihän näistä asioista
ja kunnan tehtävistä, mitä luettelitte,
ole mitään epäselvää eikä erimielisyyttä ollut
täällä salissa varmasti kenenkään kanssa.
Sen sijaan sitähän me hämmästelemme, että nyt
te luettelette näitä kuntien tehtäviä ja
sanotte, että kunta on tämmöinen lähiyhteisö ja
sen pitää olla lähellä ihmistä,
ja te olitte juuri tällä kuntarakennelailla repimässä irti
niitä lähiyhteisöjä. Se esitys,
mikä teillä oli kuntarakenteeksi, oli semmoinen,
että se hajottaa ne kunnat, siis sinne olisi tullut jättikuntia,
joissa ihmisten lähidemokratia ei olisi toiminut. Ja nytten
täällä olette puolustamassa sitä.
Olin todella hämmästynyt, kun luin nytten
tätä rakennelakiesitystä, mikä hallitukselta
tuli, mutta vielä hämmästyneempi olin,
kun kuulin tässä ministerin vastauksen, jossa
hän epäilee, että me emme ole lukeneet
tätä. Hänellä oli kaksi argumenttia:
Toinen argumentti oli se, että nythän on irrotettu
tämä sote tästä kuntaperusteisuudesta.
Minulla on ollut tässä edessä nytten
ajankohtainen, siis voimassa oleva, kuntarakennelain 4 c §,
Palveluiden edellyttämä väestöpohja,
ja täällä on 2) kohta, jossa sanotaan
"erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen
kannalta vähintään noin 20 000
asukasta", ja sitten 3) kohta. Miksi ette nyt esitä tässä hallituksen
esityksessä tämän 4 c §:n
2) kohdan poistamista, jos te olette sitä mieltä,
että nämä on nyt jo irrotettu toisistaan?
Toinen liittyy tähän, että tässä annettaisiin kunnille
lisäaikaa. Ei tässä anneta mitään
lisäaikaa kunnille, tässähän
pannaan kiinteä aika, 29.4.2016, tehdä tämä selvitys
kunnille, mutta me emme vielä tiedä, milloin se
sote-uudistus astuu voimaan. Ja tämän voimassa
olevan rakennelain mukaan tämä on kytketty kiinni
tähän soteen. Nyt, kun perustuslakivaliokunta
lähtee käsittelemään tätä esitystä,
me emme voi tehdä minkään oletuksien
mukaan päätöksiä vaan me teemme
voimassa olevien tosiasioiden ja lakien mukaan päätöksiä.
Meillä ei ole minkäänlaista muuta dokumenttia
kuin voimassa oleva laki, jossa todetaan, että tämä on
kytketty tähän soteen, eikä tätä kytkentää ole
esitetty edes hallituksen esityksestä poistettavaksi. Kun
perustuslakivaliokunta käsittelee hallituksen esitystä 299/2014
eli näitä rakennelakimuutoksia, meillä ei
ole mitään tietoa tai varmuutta siitä,
milloin tämä sote astuu voimaan.
Epäilen, että tässä tulee
iso ongelma hyväksyä tätä lakia
sen takia, koska meillä on pohjalla se aikataulukytkentä,
että pitää olla vähintään
puoli vuotta. Me teemme vain tosiasioiden pohjalta päätöksiä täällä eduskunnassa,
emme oletuksien pohjalta. Nyt kysyn ministeriltä: miksi
ette sitten esittänyt poistettavaksi 4 c §:stä näitä kriteereitä?
Nämähän ovat vanhentuneet, jos me olemme purkaneet
tämän kytkennän.
Elsi Katainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Todella toivon, että saataisiin vastaus
näihin edustaja Lohenkin tekemiin kysymyksiin, eritoten
siihen, miksi siellä yhä vain on se 20 000
asukkaan asukasraja, vaikka yhteyttä soteen ei ole. Yhtä irtonaisesti
on kyllä kommentoitu tätä Uusi Kunta -ajatteluakin,
ja on pakko edustajille tässä vastata.
Te ette ilmeisesti ole oman propellipäätyöryhmänne
tuloksia tänään lukeneetkaan. Siellähän on
otsikoitu Uusi Kunta -otsikolla suunnilleen, että maassa
on erilaisia kuntia. Hyvänen aika, tarvittiin tämmöinen
työryhmä, joka keksi ja oivalsi, että Suomi
on täynnään erilaisia kuntia, erilaisia
alueita. Se on ollut keskustan keskeinen lähtökohta
koko tämänkin hallituksen ajan, jolloin kokoomus
on yrittänyt ajaa yhden muotin läpi koko maan
kaikki erilaiset kunnat, erilaiset alueet. On hyvä, että olette
tulleet järkiinne tässä asiassa ja tunnustaneet,
tunnistaneet sen, että Suomi on täynnä erilaisia
kuntia, joilla pitää olla omanlaisensa lähtökohdat
päättää asioista ja selviytyä kaikista
kuntien tehtävistä.
Toinen asia, joka tässä keskustelussa on hämmentänyt,
on syytös siitä, että keskusta ei välitä kunnista
eikä lähipalveluista. Lähipalvelut ovat edelleenkin
meille keskeinen lähtökohta, ja jo tässä vaiheessa
kunnat ovat tehneet paljon töitä niiden eteen,
ollaan oltu valmiita luopumaan joistakin tehtävistä,
että ne tärkeimmät, keskeisimmät
lähipalvelut voivat jäädä kuitenkin
kaikkien ihmisten ulottuville. Se on meidän lähtökohtamme,
ja näin olemme toimineet, enkä voi hyväksyä noita
syytöksiä, joita tässä keskustelussa on
kuultu.
Mirja Vehkaperä /kesk:
Arvoisa puhemies! Kunnat ovat olleet varsin sekavassa selvitystilassa
viimeisten vuosien aikana. Mitä näillä on
saatu aidosti aikaan? Nämä pakkoliitokset, jos
ja kun ne jatkuvat, eivät elävöitä eivätkä myöskään vie
kuntarakennetta eteenpäin. Kuntaliitoksia ei ole syntynyt
siihen tahtiin, jota kokoomus on ajanut näillä omilla
lakiesityksillään.
Esimerkiksi Oulussa tehtiin uuden Oulun kuntaliitos, strateginen
kuntaliitos, vuoden 2013 alusta. Meillä on täysi
työ nyt viiden uuden kunnan kesken laittaa kaikki palvelukäytännöt
ja palvelut sellaisiksi kuin kaupunkilaiset toivovat tällä hetkellä.
Nyt tämä pakkokaupunkiseutuselvitys ei ole tuonut
mitään uutta, vain kahvia ja tupakkaa on kulunut,
ihmisten kyräily ja myhäily eri kuntien välillä on
lisääntynyt, ja elinvoimaisuus Oulun seudulla
alkaa pikkuhiljaa rappeutumaan ihan toden teolla. Tämä kaupunkiseutuselvitys
julkaistaan huomenna, ja siitä voin kertoa sen verran,
että selvityksen tulos on ainoastaan se, että syvenevä yhteistyö tällä seudulla
on kaikkein tärkein asia nyt tällä hetkellä.
Kuntaliitoksilla ei saavuteta niitä hyötyjä,
joita kokoomus on itse tällä suurkuntahankkeella
aikonut viedä eteenpäin.
Totta vieköön kuntien rooli on tulevaisuudessa
muuttumassa. Me kaikki tiedämme sen. Uusi, iso sosiaali-
ja terveysuudistus tulee muuttamaan lähipalveluita ja niitä erikoispalveluita
aivan uuteen ulottuvuuteen, ja meidän täytyy löytää se
kunta uudelleen. Se on tietysti tärkeää, mutta
näiden pakkoselvitysten kuntien välillä täytyy
kyllä kertakaikkisesti loppua. Kyllä kunnat tietävät,
jos hynttyyt pitää yhteen liittää,
ja ne liitetään, mutta ei pakkoselvityksillä.
Sanna Lauslahti /kok:
Arvoisa puhemies! Siltä osin täällä voi
sanoa, että opposition puolelta tuleva keskustelu on ihan
oikeata, koska meillä on monta palloa tällä hetkellä ilmassa.
Meillä on sote-palloa, meillä on täällä pääkaupunkiseudulla
metropolihallintoa, ja sen lisäksi meillä on kuntakentän
uudistus. Siinä on tietenkin hankalaa sitten lähteä hahmottamaan,
mikä uudistus sieltä sitten ensimmäisenä menee
eteenpäin. Jos ajatellaan tätäkin esitystä,
joka tässä käsissä on: meillä on
sote vasta tullut tähän taloon, ja eräällä tavalla
sote ei ole vielä valmis, eikä se ole vielä edes
lainvoimainen, joten siltä osin ei voida lähteä nyt
sitten rukkaamaan tänne pykäliä, koska
ei tiedetä vielä, onko se sote tämän
kauden päättyessä.
Selvää on, että tämä kuntakeskustelu
on äärettömän tärkeä.
Myös kuntalaisten on äärettömän tärkeää ymmärtää,
minkälaista kuntaa he haluavat ja minkälainen
on se kotikunta, joka on se tulevaisuuden kunta. Näen tosi
tärkeänä sen, että ministeri
Risikko on aloittanut tämän kuntakeskustelun ja
kuntakiertueen. Sitä todella tässä tilanteessa
tarvitaan.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Kun on täällä saanut
kansan tahdosta pitkään istua, siitä seuraa
se, että väistämättä muistaa
vanhojakin asioita. Tämä koko prosessihan lähti
liikkeelle kuntaministeri Mannisen aikana, ja täytyy sanoa
hänen kunniaksensa se, että hänhän
ajoi sote-uudistukseen tämän 20 000 asukkaan
rajan, minkä varmaan edustaja Rehula ja muut täällä pidempään
olleet muistavat, ja täytyy sanoa, että se oli
ihan järkevä raja. Esimerkiksi minun kotiseudullani
tällainen tehtiin, ja se helpotti huomattavasti lääkärien
saatavuutta, koska saatiin riittävän iso terveyskeskus.
Se ei ollut onneksi kaikille sivuterveysasemille, mutta se oli onneksi
sille, että palvelut siellä toimivat.
Toinen Mannisen aikaansaannos, jota muistan itse täällä arvostelleeni
erittäin voimakkaasti, oli se, että ammatillista
koulutusta sai harjoittaa vain 50 000 asukkaan yhteisö.
Joku sanoi, että se johtui siitä, että Kemin—Tornion
alueella sattui olemaan juuri vähän yli 50 000 — en
tiedä, pitikö paikkansa. Muistan itse arvostelleeni
oppositiosta silloin sitä hyvin voimakkaasti, mielestäni siinä ei
ollut järjen häivääkään,
että ammattikoulutuksen oikeus olisi sitoutettu siihen,
että pitää olla tietty väestömäärä.
Mutta täytyy sanoa jälkikäteen, että kun
katson oman kotiseutuni asioita, Manninen oli oikeassa ja minä olin
väärässä. Nyt meillä on
siellä jo erittäin iso kuntayhtymä, joka toimii
erittäin hyvin. Ikinä ei olisi päästy
niin isoon ja mittavaan yhteisöön, jos ei sitä olisi
täältä vauhditettu.
Tämä ensimmäinen, 20 000
asukkaan sote-yhteisö johti meillä siis lopulta
viiden kunnan yhdistymiseen, ja on aivan varma, että kun
ne viisi kuntaa nyt ovat yhdessä, vaikka siellä joitakin palveluita
varmaan siirtyy jonkun näkökulmasta vähän
kauemmaksi, se on aivan varmasti yhdessä vahvempi tuottamaan
ne palvelut. Siitähän tässä on
kyse: kun asioita vähän potkaistaan liikkeelle,
silloin kunnat itsekin huomaavat, että monia asioita on
viisaampi tuottaa yhdessä ja joskus jopa kuntaliitos on
järkevä ratkaisu.
Heikki Autto /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tuossa edellä edustaja Lohi
kyseli sen perään, miksi näitä kuntaselvityksiä edelleen
tehdään ja mikä se uusi kunta voi olla.
No, edustaja Lohen kanssa tunnemme erittäin hyvin yhden
uuden kunnan. Kymmenen vuotta vuoden kuluttua tulee täyteen
Rovaniemen uudessa kylien kaupungissa. (Tapani Töllin välihuuto) — Niin,
tämähän on nimenomaan, kuten edustaja
Töllikin täällä todistaa, erinomainen
esimerkki siitä, kuinka tällaisella strategisella
kuntaliitoksella voidaan alueen elinvoimaa vahvistaa. — Siellä Rovaniemellä olemme
omaksuneet tällaisen aluelautakuntamallin, jonka kautta
sitten sitä päätöksentekoa niistä asioista,
joista siellä kylillä ja alueilla sitten voidaan
päättää, on viety nimenomaan
sinne alueille, ja tämä on nimenomaan senkaltaista
toimintaa, joka on sitä Uuden Kunnan ajatusta. Ajattelen,
että ministeri Risikon työ nimenomaan tämänkaltaista
mallia Suomeen hakeekin, ja Rovaniemi voi omalta osaltaan toimia hyvänä esimerkkinä.
Siksi kyllä edustaja Vehkaperällekin haluaisin
antaa sellaista toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen. Varmasti myös
Oulun seudulla tämä strateginen kuntaliitos, jonka
siellä olette tehneet, vahvistaa sitä alueen elinvoimaa,
kyllä Rovaniemen esimerkki sen osoittaa. Kun sitten taas niissä toiminnoissa,
joissa on järkevää sillä vahvemmalla
hartialla toimia ja töitä tehdä, saadaan voimia
koottua, niin kyllä se johtaa parempaan lopputulokseen,
esimerkiksi elinkeinojen kehittämisen osalta. Sen vuoksi
mielestäni onkin hyvä, että keskustelussa
on muodostumassa yhteinen henki sen suhteen, että halutaan
olla miettimässä tätä kuntien
roolia muuttuvassa maailmassa ja myös sote-uudistuksen
viedessä kunnilta hyvin merkittävän osan
kuntien nykyisestä tehtäväkentästä.
Kiitos ministeri Risikolle siitä, että tätä lakiuudistusta
viedään eteenpäin, koska kyllähän tämä paikallisesti
lisää kuntien työkaluja tehdä niitä strategisia
kuntaliitoksia, kun niille annetaan jatkoaikaa ja myös
sitten tukea sille työlle. Uskon, että siellä alueilla
löydetään hyviä ratkaisuja kehittää kuntarakennetta.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kaksi minuuttia ei riitä tilanteessa,
jossa tulevaisuuden kuntakeskustelusta pyörähdettiinkin
ykskaks arkeologisten kaivausten puolelle.
On todella hyvä, että historiaa kaivetaan
esiin, mutta he, jotka tässäkin keskustelussa
tänään tämän kuntarakennelain
muutoksen osalta ovat edellyttäneet sitä pohdintaa,
että mikä on tulevaisuuden kunta tai mitä tässä oikein
tapahtuukaan, niin muistellaan vain, arvoisa toistaiseksi suurimman
eduskuntaryhmän puheenjohtaja, menneitä.
Tässä maassa on pitkä historiallinen
perinne siitä, että kunnallishallintoa uudistetaan
yhdessä. Toivon, että paikalla salissa olevista
edustajista hän tai he, jotka tietävät,
miksi tämä historiallinen perinne tämän
vaalikauden alussa romutettiin, kertovat sen ääneen.
Pakko on sanoa, että totuus ei ainakaan kovin kaukana ole
siitä, että puolue, joka on tänä iltana
tässä keskustelussa puhunut vahvojen peruskuntien
puolesta, oli se porukka, joka tämän pitkän
historiallisen perinteen romutti. Samalla ajettiin pakkoa. Eduskunnan
pöytäkirjoista löytyy edellisen kuntaministerin
sanomana aivan selkeitä viestejä, sanasta sanaan
lainauksia siitä, miten pakolla ajetaan asioita eteenpäin.
Mitä on saatu aikaan tämän paljon
parjatun Paras-lainsäädännön
aikana? Tämän maan kuntakartalta lähti
yli sata kuntaa vapaaehtoista tietä tilanteessa, jossa
kuntapäättäjät näkivät,
että näin pitää tehdä.
Mikä on tämän vaalikauden, tämän pakkovaalikauden,
saldo? Toistaiseksi aika kevyt. Oma arvioni tänä iltana
on ollut noin 10 kuntaa. Edustaja Tölli sanoi, että kakkosella
alkaa, ja siinä ei sitten muita numeroita olekaan. Tässä tehtiin
pakkopäätös, kun pari kriisikuntaa liitettiin
kavereihin.
Arvoisa herra puhemies! Kaksi minuuttia ei olisi riittänyt
sen sanomiseen, että tähän maahan tarvitaan
sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen. Se uudistus on valmisteltu
parlamentaarisesti, ja odotan sitä hetkeä, kun
kaikki eduskuntapuolueet ovat aidosti sitoutuneet tähän
parlamentaariseen valmisteluun. Oli jokseenkin ja kerrankin aika
lähellä pöyristyttävää se
väite, joka tuli tässä keskustelussa
noin puoli tuntia sitten. Keskusta on varmuudella sitoutunut sosiaali-
ja terveydenhuollon edistämiseen, uudistusten eteenpäinvientiin.
Kysyn ja kuuntelisin mielelläni todistuksen siitä,
että kaikki muutkin olisivat.
Kun sote on maalissa, Suomen kuntien rooli, asema, merkitys
on toinen kuin se on tänään. Siirrämmehän
me ainakin, niin kuin minä ymmärrän sanan
"järjestämisvastuu", sosiaali- ja terveydenhuollon
järjestämisvastuun pois Suomen kunnilta. Mielellään
kuulisi tässäkin keskustelussa, miten tähän
soteen suhtaudutaan. Nimittäin jos harrastaisin sitä samaa
kuullun ja luetun ja luullun väärinymmärtämistä,
mitä täällä on tahallisesti
tänäkin iltana tehty, niin vähintä olisi se,
että kerrottaisiin, eteneekö tämä hiihto
vai ei, tämä sote-hiihto, koska vähänkään
tulkiten, kun me olemme kysyneet, miksi tämä lainmuutos kuntarakennelakiin
tehdään tällä tavalla kuin tehdään,
niin vastaukset ovat olleet mielenkiintoisia ja jossittelevia siitä,
että miten tämän soten oikein käykään.
En harrasta kuullun, luetun enkä luullun väärinymmärtämistä,
mutta haluaisin tähän vastauksen.
Arvoisa herra puhemies! Voimassa olevan kuntarakennelain 4 c §:n
otsikko on "Palveluiden edellyttämä väestöpohja",
ja tuon 4 c §:n 2) kohta on "sosiaali-
ja terveydenhuollon järjestämisen kannalta vähintään
20 000 asukasta". Ei tätä 4 c §:n
otsikkoa tai tätä 4 c §:n
2) kohtaa olla esittämässä poistettavaksi.
Arvoisa herra puhemies! Kuntaministeri oletettavasti pystyy
perustelemaan sen, miksi tätä kuntarakennelain
muutosta myös tämän 4 c §:n osalta
ei tehdä tässä yhteydessä tilanteessa,
jossa te, arvoisa ministeri, sanoitte omassa puheenvuorossanne,
että sote-palvelut ollaan nyt kuntapohjasta irrottamassa.
Tässä on nyt jonkunnäköinen ristiriita,
mutta kai sen sitten joku tietää, viimeistään
valiokuntahan tämän joutuu pähkäilemään.
Mikko Savola /kesk:
Herra puhemies! Kun alkuvaalikaudesta erityisesti lausuttiin
sana "kuntauudistus", niin kyllä nousivat monelta kuntapäättäjältä,
erityisesti kunnanjohtajalta, karvat pystyyn tuolla maakunnassa.
Se turhautuneisuus, se väsymys, ne kaikki vastaukset, mitä valtioneuvostolle
piti antaa, ne kilometrit autossa ja ne tunnit erinäisissä kokouksissa,
palavereissa, mitä on mennyt erilaisiin selvityksiin ja joutenpäiväisiin
palavereihin, niitä on lukuisia määriä.
Pääministeri Jyrki Kataisen ja kuntaministeri
Henna Virkkusen päähankehan tämä oli. Kumpaakaan
ei enää tässä salissa näy,
molempien kotiosoite on tällä hetkellä Bryssel.
En tiedä, kertooko tämä jotakin siitä,
että kun ei tullut tuloksia, niin sitten ollaan muissa
tehtävissä.
Mutta, herra puhemies, luontainen kehitys kuntien välillä ja
yhteistyö ei tule siitä, että pakotetaan
tekemään asioita, pakotetaan, edustaja Heinonen,
kuntaliitoksiin tai kuntaliitosselvityksiin. Kyllä ainakin
meillä päin huomasi sen, että se kuntayhteistyö väheni
huomattavasti silloin, kun jouduttiin näitä pakonomaisia
selvityksiä tekemään ja viemään
eteenpäin, kun niissä keskusteluissa, mitä aiemmin
oltiin käyty, tavallaan jäätiin semmoiseen
seisovaan tilaan eikä niitä päästy
viemään sitten eteenpäin. Pakkoliitosselvitykset
vain eivät yksinkertaisesti toimi, ja kyllähän ne
työn tulokset nyt ovat myös nähtävissä.
Kyllä minä ainakin olen vahvasti sitä mieltä ja niin
myös monet kuntapäättäjät,
että tällä vapaaehtoisuudella saadaan
huomattavasti enemmän aikaan. Myös tämä lähihistoria — ei
tarvitse mennä edes edustaja Heinosen arkeologisiin kaivauksiin,
kun näkee, että vapaaehtoisuudella saadaan huomattavasti
enemmän aikaan.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Pekka Ravi.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Edustaja Heinonen istuu ihan rauhallisena alas. Puheenvuoroja
tulee kyllä tietyssä järjestyksessä.
Tapani Tölli /kesk:
Arvoisa puhemies! Aikoinaan kokenut esimieheni sanoi meille
silloisille nuorille pojille, että muistakaa, että onnistuminen
tulee yhteisen onnistumisen kautta. Näin se on näissä suurissa
hankkeissa, ja näin se on tässä kuntauudistuksessa
ja kunta- ja sote-uudistuksessa. Nämä asiat täytyy
hoitaa laajalla yhteisymmärryksellä. Siihen liittyen
nyt tämä esitys, tämä kuntarakennelain
pakkoselvitysten jatkaminen, ei oikein sovi, koska me olemme nähneet
jo, mitä näillä saatiin aikaan: Paljon
muuta kuin hämmennystä ei ole saatu. Pitkän
aikaa oli kunnissa se tilanne, että tuntui siltä,
että mihinkään muuhun ei voi keskittyä kuin
kuntaliitosten selvittämiseen, ja kehittämistie
hyytyi.
Tässä keskustelussa on nimenomaan kyseenalaistettu
tämän kuntarakennelain jatko eli tämän
selvitysvelvollisuuden jatkaminen. Siitä on kysymys. On
tärkeää, että me pohdimme sitä ja selvitämme,
minkälainen on tulevaisuuden kunta ja mitä kaikkia
tehtäviä sillä on. Me tarvitsemme kuntia
tulevaisuudessakin. Kuntarakennemuutos on ollut viime vuosikymmenten
aikana melkoisen suuri. 1950-luvun alussa meillä oli 550
kuntaa. Nyt meillä on 320, joista 16 on Ahvenanmaalla.
Varmasti tulevaisuudessakin kuntarakenteessa tapahtuu muutoksia.
Eivät kuntaliitokset ole mustavalkoinen asia. Niitä eri
tilanteissa tarvitaan, mutta onnistuneet kuntaliitokset syntyvät alhaaltapäin,
sitoutuneesti, vapaaehtoisesti, ellei sitten oteta näitä erityisiin
taloudellisiin vaikeuksiin joutuneita eli kriisikuntia. Mutta onnistuneet kuntaliitokset
syntyvät alhaaltapäin, silloin niihin myös
sitoudutaan.
Tässä koko Kataisen hallituksen hankkeessa oli
se suuri harha, että ylhäältäpäin
saneltiin. Tässä oli se toinen suuri virhe — en
halua liikaa muistella vanhoja, niitä on jo ihan tarpeeksi. Olen
tästä asiasta eduskunnan pöytäkirjoihin
saanut merkintöjä ja selostanut, miksi parlamentaarinen
valmistelu kuntauudistuksessa kaatui. Sen kaatoi kokoomus, koska
haluttiin hoitaa nopeasti suuri kuntarakennereformi. Kun kysyin
useamman kerran ja sitä esitti myöskin puhemies
Heinäluoma, eikö tätä vietäisi
parlamentaarisella valmistelulla, silloinen kokoomuksen eduskuntaryhmän
puheenjohtaja sanoi: "Eikö puhemies Heinäluoma
muista, että hallitusneuvotteluissa nimenomaan sovittiin,
että ei oteta oppositiota mukaan vesittämään
hyvää hanketta?" Sen jälkeen on aika
vähäistä mahdollisuutta rakentaa yhteistyötä,
mutta onneksi nyt Siperia on niin sanotusti opettanut, että pitää nämä isot
asiat valmistella yhteistyössä. En halua ruveta
väittelemään eri asioista, väittely
ei tuo hedelmällistä lopputulosta, kun meillä on
oltava näissä asioissa yhteinen päämäärä.
Olivatpa sitten hallituksessa ketkä tahansa, niin isot
asiat pitää valmistella parlamentaarisesti. Silloin
niihin myös sitoudutaan. Sanelulla ei tule koskaan hyvää jälkeä.
Me olemme tässä nyt niin isojen uudistusten äärellä,
että tässä tarvitaan kaikkia. Siihen
tämä lakiesitys, tämmöiseen suureen
kokonaisuuteen, ei oikein hyvin sovi, koska tässä esitetään
se, että pitää pakosti selvittää,
ja tiedetään lopputulos. Jos rohkaistaan porkkanalla
vapaaehtoisesti selvittämään, sehän
on oikein hyvä. Palkitaan sitä ja annetaan avustusta, jos
ja kun liitoksia tehdään, mutta ei pakolla.
Markus Lohi /kesk:
Arvoisa puhemies! Täällä hetki sitten
edellä edustaja Lauslahti otti esille, että kenties
sen takia tässä ei 4 c §:n
2) kohtaa, jossa viitataan todella tähän sosiaali-
ja terveydenhuollon järjestämisen kannalta vähintään
20 000 asukkaan rajaan, ole poistettu, koska emme tiedä vielä tätä sosiaali-
ja terveysuudistuksen päivämäärää,
milloin se astuu voimaan ja minkä sisältöisenä ihan
tarkalleen.
Tässä oikeastaan se asian ydin onkin, jonka
takia ihmettelen, miten tämä rakennelaki on tuotu tämän
sisältöisenä ja juuri nyt tänne
eduskuntaan. Täällä hallituksen esityksessähän
on nimenomaan todettu, että tämä astuisi
voimaan 1. helmikuuta 2015, ja tuskin sinäkään
päivänä meillä nyt ihan kaikkia
näitä tietoja on käytettävissä.
Olisi todella ollut järkevää, että tämä olisi sidottu
siten, että tämä laki menisi sen sote-rakennelain
kanssa käsi kädessä, ja olisi katsottu sitten
se kohdilleen sisällöllisesti ja poistettu nämä pykälät.
Minulla on nyt valitettavasti sellainen tunne, että moni
kuntapäättäjä on siellä aika
tympeissään, kun heidän täytyy
nyt lähteä tekemään tämän
lain perusteella, jos tämä astuu voimaan, kuntaliitosselvityksiä,
ja ne kriteerit on sidottu johonkin sellaiseen, josta tiedämme,
että se ei oikeastaan enää ole validia
tässä tilanteessa — jos siellä on
tämmöinen sote-alueen 20 000 asukkaan
raja. Tämä on mielestäni kyllä turhauttavaa työtä näille
kunnille, että ne joutuvat tekemään tämmöistä.
Kyllä itse näkisin, että olisi järkevää,
että tämä koko rakennelaki tältä osin,
jossa on velvollisuus tehdä selvitys, kumottaisiin, koska
ne kunnat, joilla aitoa intressiä on, ovat tehneet selvityksiä tai
käynnistäneet ne. Ne, jotka näkevät, että siitä ei
ole mitään hyötyä tässä tilanteessa, jossa
nyt selvitetään, mikä on tulevan kunnan roolikin,
eivät ole käynnistäneet, eikä ole
mielekästä käynnistää ja
tuhlata voimavaroja tämmöiseen.
Odotan nyt mielenkiinnolla ministerin vastausta siihen, miksi
tämä 4 c § täällä edelleen
on ja miten tämä on tällä lailla
aikataulutettu.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Ministeri Risikko, 2 minuuttia sieltä paikalta. Olkaa hyvä.
Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko
Kiitoksia! Minä ihan lyhyesti vain edustaja Lohelle
tähän vastauksena totean, että se on
juuri niin kuin teille äsken käytiin siellä kertomassa, että mistä syystä.
Tällä hetkellähän me emme ole vielä tietoisia
siitä, minkälaisessa muodossa sosiaali- ja terveydenhuollon
lainsäädäntö täältä lähtee.
Mutta haluaisin korjata teidän väärän
käsityksenne siitä, mitä perustuslakivaliokunta
on aikoinansa linjannut. Se ei ole linjannut kytköstä soten voimaantuloon,
vaan siihen, että se hyväksytään eduskunnassa.
Elikkä se on se perusta ollut: 6 kuukautta siitä,
että kunnat tietävät, mitä on
hyväksytty eduskunnassa, ei voimaantuloon. Se on se. Teillä on
nyt väärä ymmärrys tässä,
mutta ei se haittaa mitään.
Sanna Lauslahti /kok:
Arvoisa puhemies! Edustaja Rehula meni historiaan ja pohti
Paras-lainsäädäntöä,
ja kyllä sille on ihan oma arvonsa annettava ja kehunsa,
koska tosiaan sieltä sata kuntaa lähti, Paras-lainsäädännön
myötä väheni.
Toisaalta olen myöskin samaa mieltä edustaja Töllin
kanssa siitä, että yhdessä onnistumalla
ja yhdessä tekemällä tulee varmasti parasta
jälkeä, ja olen myöskin samaa mieltä siitä,
että kuntien sitoutuminen muutoksiin lähtee sieltä kuntien
itsensä sisältä, ja se on kysymys, että miten
kunnat motivoidaan muutokseen.
Toisaalta, jos mennään nyt ihan tähän
käsillä olevaan hallituksen esitykseen, niin onhan
täällä, jos pohditaan, että sote-rakennelaissa...
Siellä lähtee kunnilta pois tuotanto ja järjestäminen, mutta
silti sinne jää se rahoitusosuus, ja se rahoitus
onkin ehkä se kovin paikka meidän pienille kunnille,
koska osalla kunnista siellä voi kunnallisvero nousta hyvinkin
paljon, jolloin voidaan kysyä, millainen selviytymismahdollisuus
näillä kunnilla on, jolloin osin on ehkä jopa
perusteltua pohtia, mikä on se optimaalinen kuntakoko,
jolla tämä rahoitusvastuu pystytään
hoitamaan. Selvää on, että sote-rakennelain
osalta ehkä niitä heikoimpia paikkoja on juuri
tämä rahoitusosuus, joka pitäisi kyllä miettiä aivan
täysin uudestaan ja odottaa rahoitusryhmän lopputuloksia ja
sitä, että samaan aikaan tehdään
päätös rahoituksesta ja rakenteista.
Kaj Turunen /ps:
Arvoisa puhemies! Pakottaminen on aina semmoinen negatiivinen
asia. Kuntia ei pidä pakottaa liitoksiin eikä kuntia
pidä pakottaa edes selvityksiin liitoksesta. Keskustan edustajat
ovat täällä tänä iltana
pitäneet puheenvuoroja, joihin voi täysin rinnoin
kaikin puolin ja hyvällä syyllä yhtyä,
mutta kuitenkin puheet ovat puheita, vain ja ainoastaan teot merkitsevät.
Täällä on moni edustaja ottanut esille
nämä lähipalvelut ja pelännyt
niitten puolesta. Otan nyt esimerkin omasta kotikunnastani Savonlinnasta, joka
on keskustavetoinen kunta. Keskustalla on siellä valtuustossa
enemmistö. Siellä tehtiin vapaaehtoisia kuntaliitoksia.
Aikoinaan ensimmäisenä Savonranta, joka on myös
keskustavetoinen kunta, liittyi Savonlinnaan, sen jälkeen
Kerimäki ja Punkaharju, keskustavetoisia kuntia nekin. Mitä siellä sitten
käytännössä tehdään?
Lähikouluverkko puretaan, todennäköisesti
maanantaina tehdään lopulliset päätökset
näistä, ja lähikoulut lopetetaan.
Mitä tulee soteen, kun tässä on nyt
viitattu soteenkin, savonlinnalaisena täytyy sanoa se,
että tämä keskustan sote-maakuntamalli,
joka lähtöajatuksena on ollut keskustalla ja ennen
tätä parlamentaarista työryhmääkin
on sujuvasti mennyt läpi, kyllä Savonlinnassa
sitten käytännössä on tarkoittanut
sitä, että nämä lähipalvelut
loppuvat sitten Savonlinnastakin.
Puhutaan kauniisti, mutta sitten nämä konkreettiset
teot tuolla kuntakentällä eivät vastaa
sitä puhetta, mitä täällä eduskunnassa
pidetään. Täytyisi olla se yhteys näillä puheilla
myös siellä kunnassa, kun tehdään
päätöksiä. Tämän
yhteyden pitäisi olla olemassa, muuten tässä tulee
kieltämättä semmoinen ei ainoastaan vaikutelma vaan
tieto siitä, että ajellaan kaksilla rattailla, mikä minun
mielestäni ei ole mitenkään — mitähän
sanaa tässä nyt käyttäisi — hyväksyttävää.
Timo V. Korhonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy sanoa, että meillä on
kieltämättä ministerin kanssa erilainen
näkemys tämän lain sisällöstä ja
sen tulkinnasta.
Mutta vielä tähän keskusteluun: Valitettavasti edustaja
Satonen on pois, mutta hän sanoi tavattoman hyvin jotenkin
näin, että kyllä kunnat tietävät,
milloin on hyvä tehdä yhteistyötä tai
sitten panna kuntia yhteen, hynttyitä yhteen. Aivan oleellinen
sanonta, juuri näin. Kyllä kunnat tietävät,
mitä siellä pitää tehdä,
ja siksi onkin ollut tavattoman yllättävää se
kokoomuksen tavattoman raju ideologinen suurkuntahanke, pakkoliitoshanke,
mitä koko tämä vaalikausi on tässä nyt
sitten kokoomuksen toimesta harjoitettu ja mitä myös
osittain tämä lakiesityskin sitten ajaa.
Mutta kaiken kaikkiaan kuntakenttä vaatii vastuullista
kuntakentän kehittämistyötä,
kuntakentän tukemista myös poliittiselta päättäjätaholta.
Totta kai kuntakenttä odottaa eduskunnan kanssa poliittiselta
päätöksenteolta hyvää yhteistyötä,
kuntakentän kuulemista, ei suinkaan tämän
vaalikauden hallituksen ylhäältäpäin
sanelua ja kuntakentän pompottamista ja täydellistä kovakorvaisuutta
kuntakentän näkemyksiä kohtaan.
On tietysti toivottavaa, että yhteistyö myös tällä poliittisella
taholla myös näistä kunta-asioita löytyy
ja paranee, mutta tämänkin keskustelun nojalta
on kyllä valitettavasti syytä vähän
vetää sitä johtopäätöstä,
että kokoomus ei tässä kunta-asiassa
halua yhteistyötä Suomen keskustan kanssa. (Heikki
Autto: Ei pidä paikkaansa!) Sillä voi olla joitain
seurauksia.
Lea Mäkipää /ps:
Arvoisa puhemies! Kuuntelin tuolla huoneessani ja ajattelin,
että täytyy tulla sanomaan, että kyllä hallituksen
tämäkin politiikka on niin kuin vanhan ajan kommunistista
Neuvostoliittoa. Siellä kansalle sanottiin, että viljelkää niin
ja niin paljon ja antakaa valtiolle niin ja niin paljon. Tämä on
yhtä samanlaista, että nyt on yhdistymisselvitystä tehtävä,
ja sitten tämä tarkoittaa sitä, että tulee
näitä kuntaliitoksia.
Toivoisin, että hallituksella olisi niin paljon selkärankaa,
että se kertoo, mikä on kuntien määrä.
Nyt on tarkoitus, että pienet kunnat katoavat, niin kuin
tänäkin päivänä kuntaliitosten
myötä palvelut ovat kadonneet sieltä kaikista,
ja tämähän on tarkoitus nykyisellä hallituksellakin,
että väki muuttaa kasvukeskuksiin ja maaseutu
jätetään vallan tyhjäksi.
Tuntuu kyllä, että kun 29. päivä huhtikuuta siihen
tehdään yhdistymisselvitykset ja siitä sitten
kuntaliitoksia käyntiin, niin tässä vaiheessa olisi
jo mukava tietää, montako kuntaa tänne Suomeen
jää. Jotenkin tuntuu, että tämmöistä lypsämistä ja
lypsämistä täällä on.
Juuri on saatu tätä sote-juttua jotensakin päätökseen,
mutta ei enää uskalla luottaa mihinkään,
kun pitäisi olla avointa tämän touhun,
mutta tämä on kaikkea muuta kuin avointa.
Markku Rossi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! On ollut todella mielenkiintoista kuunnella
tätä — muiden askareiden ohella — salissa käytävää kuntakeskustelua.
Ihan pakko lyödä siihen lusikka mukaan.
Arvoisa puhemies! Kunnissa on tehty valtava määrä erilaista
selvitystyötä. Voi olla, että siitä on
jotain hyötyäkin kuntien välisen yhteistyön syventämiseksi
ja lisäämiseksi, mutta on tehty myös
todella paljon sellaista työtä, joka on maksanut,
kunnissa vienyt virkamiesten, luottamushenkilöiden aikaa
ja vaivaa melko lailla, voi sanoa, runsaasti ja paljon.
Kataisen hallituksen yksi suurimpia virheitä oli se,
että kuntarakenneuudistus ja niin sanottu sote-uudistus
kytkettiin toisiinsa. Kun kahta näin suurta uudistusta
viedään ikään kuin rinnan eteenpäin
ja kuitenkin molemmat vaikuttavat toisiinsa, niin ei ole mikään
ihme, että ei tämä ole toiminut.
Siellä, missä kuntarakenneuudistuksessa on tapahtunut
ratkaisuja vapaaehtoiselta pohjalta, ne ovat toteutuneet ja hyvin
usein jopa toimineet liitoskuntien kannaltakin hyvin myönteisellä tavalla.
Suurempi kunta on voinut olla yhdessä panostamassa myös
pienemmän kunnan puolelle, esimerkiksi matkailun ja elinkeinoelämän
kehittämiseen. Viittaan muun muassa Kuopio—Nilsiä-yhdistymiseen
ja Tahkoon kohdistuneeseen panostukseen. Mutta aina siellä,
missä on tehty pakkoliitoksia tai tehty ikään
kuin pakolla asioita eteenpäin, niin siihen se onkin sitten
loppunut. Suomalaiseen luonteeseen kuuluu se, että kyllä me
verot maksamme, mutta jos pakotetaan jotain ikään
kuin väärin tekemään, niin siihen
se yhteistyö sitten loppuu. Tämä on hyvä tietää ihan jokaisessa
asiassa. Se on vähän sama, että kun alttarille
talutetaan toinen siippa ja appiukko on haulikon kanssa takana,
niin ei siitä mitään onnellista loppujen
lopuksi sitten seuraa.
Kuntaliitoksissa on kyse juuri kunnallisesta itsehallinnosta,
ja ei ainoastaan kunnasta ole kysymys, vaan myös siitä,
annetaanko myös palvelujen tuottamiselle mahdollisuus.
Olen nähnyt monessa kohtaa sen, että liitoskuntien
yhdistymisen jälkeen palveluita karsitaan hyvin helposti.
Edustaja Turuselle sanoisin kuitenkin sen, viitaten teidän
edelliseen puheenvuoroonne, että on varmasti monenlaisia
tapauksia kunnissa ja puhdasta kaulusta ei ehkä ihan keneltäkään
loppujen lopuksi löydy. Tilanteet vaihtelevat myös
kunnittain. Mutta haluan huomauttaa myös, että Kuopion
kaupunginvaltuusto päätti, täpärästi
kylläkin — puolueemme olivat samoilla linjoilla,
perussuomalaiset, keskusta ja vihreät erityisesti, tukemassa
sitä, ja taisi olla vasemmistoliitonkin väkeä mukana — että Syvänniemen
kylälle, Karttulan liitoskunnan alueelle 40—50
oppilaan yksikköön päätettiin
perustaa uusi koulu. Minusta se oli lähikoulupalvelua parhaimmillaan.
Tosin siitä on nyt 2—3 vuotta tapeltu, ja toivottavasti tämä toinen
kerta kirkasti senkin asian, että siitä ei enää tarvitse äänestää erikseen.
Kysymys ei ole yksistään koulusta, vaan sen alueen
kehittämisestä, ja siitähän
on samalla kysymys silloin, kun puhutaan kunnallisista palveluista,
että halutaanko kehittää eri alueita.
Kun totesitte äsken moitoksena ikään
kuin keskustan suuntaan, niin tunnen kyllä, että löytyy
hyviäkin esimerkkejä ja erilaisia esimerkkejä kuin
mitä kuvasitte.
Se, että hallitus on — ymmärrän
toki, valtion taloudellisista syistäkin, mutta kuitenkin — ajanut
valtionosuusuudistuksen, tai ennen kaikkea valtionosuusleikkausten,
kautta kuntatalouden siihen tilaan, missä tällä hetkellä ollaan
koskien myös suurempia ja pienempiä kuntia, niin
kyllä tämä käytännössä on
johtanut siihen, että kuntien mahdollisuudet pärjätä ovat
heikentyneet huomattavasti, ja tätä kautta myös
sitten monet kunnat ovat ajautuneet siihen tilanteeseen, jossa ne ovat
todenneet, että eivät yksin pärjää.
Mutta sekin on totta, että jos kaksi köyhää laitetaan
yhteen, niin ei siitä vauraus kyllä hirmuisen
paljon lisäänny. Demokratiavaje on se, joka käytännössä toteutuu.
Kuitenkaan yhtä aikaa ei ole pystytty luomaan sellaisia
malleja, joissa kuntalaisilla olisi vaikutusmahdollisuuksia, vaikka
näitä erilaisia malleja Rovaniemelläkin
on kehitelty ja on tehty, mutta eivät ne palvele silti
samalla lailla kuin sen oman kunnan päätöksenteko
ja siinä mukana oleminen.
Luottamushenkilöiden tehtävähän
itse asiassa on hyvin monessa tapauksessa toimia kehittäjänä,
ideoijana, virkakunnan sparraajana, totta kai myös päätöksenteon
tekijöinä ja ohjaajana. Mutta pääsääntöisesti
se on hyvin pitkälti, voi sanoa, vapaaehtoistyötä oman
kunnan, oman seudun, oman alueen, kotiseudun kehittämisen
puolesta. Tässä suhteessa kyllä kaikilla
näillä kuntaliitoksilla on aina juuri demokratiavajetta
synnyttävä vaikutus, ja tässä mielessä tämä kehitys
on kulkenut huonoon suuntaan.
Herra puhemies! Ihan tähän loppuun, kun kuntaministeri
selvästi piristyneenä näistä keskustelupuheenvuoroista
ja asian mielenkiintoisesta käänteestä on
läsnä täällä, minä haluaisin tiedustella:
Missähän se metropolihallinto mahtaa oikein luurata,
kun ei ole mitään kuulunut siitä pitkään
aikaan ja varsinkin salin vasen reuna on muissa tehtävissä tällä hetkellä?
Miten tämä metropoliuudistus jaksaa? Omana kannanottonani
voin sanoa, että juuri järjettömämpää esitystä ei
ole oikeastaan kuntahallintoon sitten kuulunutkaan.
Heikki Autto /kok:
Arvoisa puhemies! Olipa hyvä onni, että olin
tässä edustaja Rossin jälkeen heti puhujalistalla,
koska haluan kiinnittää huomiota siihen, mitä edustaja
Rossi puhui, että jos kaksi köyhää laitetaan
yhteen, niin eihän siitä rikasta tule millään.
Mutta eihän kuntien tehtävä olekaan olla
rikkaita tai köyhiä, vaan kuntien tehtävä on
olla riittävän vahvoja, jotta ne pystyvät hoitamaan
ne tehtävät, jotka olemme ajatelleet, että on
yhdessä järkevää hoitaa. Täällä on
käyty keskustelua siitä, että kun on
yöllä tullut lunta, niin aamulla sitten tiet aurataan,
että päästään töihin,
ja päivähoito hoidetaan, lapset pääsevät
kouluun, sairaille tarjotaan hyvä hoito ja niistä,
jotka tarvitsevat hoivaa, pidetään huolta. Nämä asiat täytyy
kunnan olla riittävän vahva hoitamaan.
Kyllä uskallan väittää,
että esimerkiksi Rovaniemen uudessa suuressa kaupungissa
tämän aluelautakuntamallin kautta, jossa kyläkokoukset
valitsevat edustajat sinne aluelautakuntiin, on enemmän
valtaa siellä kylillä kuin on ollut koskaan Suomen
historiassa ja autonomisenkaan ajan historiassa siellä paikallisella
tasolla. Uskallan näin väittää ja
siksi näkisinkin enemmän, että meidän
pitää hakea yhdessä nyt yli puoluerajojen
niitä mahdollisuuksia, mitä meillä on
kehittää suomalaista kunnallista itsehallintoa,
ja edelleen haluan antaa kiitoksen ministeri Risikolle siitä,
että hän on rohkeasti lähtenyt tätä työtä tekemään.
Tässä on muisteltu näitä vanhoja
asioita, mutta on syytä ottaa esimerkkejä historiasta.
Jos aikoinaan silloin 1860-luvulla kuntajaon pohjaksi olisi valittu
silloiset hallintopitäjät, niin ei meidän
vieläkään tarvitsisi tehdä kuntarakenneuudistusta,
koska ne olisivat riittävän kokoisia, suunnilleen
nykyisten seutukuntien kokoisia maantieteellisiltä alueiltaan.
Mutta onneksi ei valittu, vaan valittiin seurakunnat, jotka olivat
sopivan kokoisia lähiyhteisöjä, joissa
on pystytty rakentamaan sitten sitä suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa,
minkälaisen tänä päivänä tunnemme. Ja
nyt sitten 2010-luvun kuntapalveluita varten pitää myös
se kuntarakenne päivittää, ja siksi ollaan
tätä lainsäädäntöä tekemässä,
ja nyt olisi tärkeää, että enemmän
siis pyrkisimme hoitamaan yhteisiä asioita ja vähemmän
politikoimaan. Aivan varmasti silloin myös tämä hämmennyksen tila,
mitä täällä opposition taholta
on viitattu kunnissa olevan, vähenisi.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Edustaja Heinonen, vaihdoitteko te puheenvuoronne paikkaa? (Timo
Heinonen: Vaihdoin!) — Selvä, se tulee aikanaan
siis.
Markku Rossi /kesk:
Herra puhemies! Kyllä minä kannatan kuntaliitoksia
silloin, kun ne perustuvat vapaaehtoisuuteen ja kuntalaisten tahdon
varassa tapahtuvaan toimintaan, mutta tässä se
ero juuri onkin. Jos edelliset hallitukset olisivat jatkaneet Paras-lain
hengen mukaisesti, niin uskonpa vain, että näitä kuntaliitoksia
eli niitä vahvempia kuntia olisi syntynyt entistä enemmän.
Kyllä tämä on myös psykologiaa,
niin mielenkiintoista kuin se onkin.
Mutta kun samalla todellakin kuntien valtionosuuksia on leikattu
voimakkaasti taloustilanteesta johtuenkin, niin kyllähän
se on kuntien mahdollisuuksia ylläpitää niitä palveluita
siellä liitoskunnissa ja kaukaisimmilla alueilla heikentänyt
merkittävällä tavalla. Sitten kun viime
kädessä valtuustot joutuvat päättämään
siitä, missä niitä palvelupisteitä on,
niin kyllä niitä ruksitaan yleensä sieltä kauempaa
ja pienemmistä, sanotaan, että täällä on
vähemmän käyttöä ja
niin edelleen ja niin edelleen. Tämä on myös
se kuntalaisten pelko, ja sen takia tarvitaan tietysti uusia toimenpiteitä,
millä pystytään palveluita viemään
lähipalveluina lähemmäksi, ja tämä on
tietysti äärimmäisen tärkeää varsinkin
sote-uudistuksen yhteydessä.
Mutta kun meillä on vielä siinäkin
yhtä aikaa muun muassa päivystysasetus. Minä en
vieläkään tiedä, saavatko Varkaus
ja Iisalmi omaa lupaa siihen, että heillä on päivystys,
ihan sairaalassa saa olla yöaikaan ja viikonloppuisin päivystys.
Tämähän keskittää palveluita
yliopistosairaalaan Kuopioon, eivätkä nämä varmasti
ole siellä liki 100 kilometrin päässä olevien
kaupunkien kohdalta heidän, kuntalaisten, ihmisten, palveluiden
tarvitsijoiden, kannalta oikeita ratkaisuja. Kaikki nämä vievät
tätä tilannetta entistä vaikeammaksi,
ja ihmiset miettivät, että mitä järkeä tässä oikeastaan
on.
Sen takia tavallaan olisi hyvä ollut nyt, että näitä kahta
asiaa, siis sote-uudistusta — joka on varmasti monellakin
tavoin tarpeen, ja toivottavasti muun muassa tietohallinto tuo niitä tarvittavia
tehostamismahdollisuuksia ja säästöjä — ja tätä kuntarakennetta,
ei olisi kytketty yhteen. Kun näin on tehty, niin vaikeuskertoimet
vain lisääntyvät.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Keskustan takarivistä jotkut kansanedustajat
ikävästi vääristelivät
minun sanomisiani, joita en ole täällä edes
sanonut, ja olisin halunnut nämä nimellä pöytäkirjaan
sanotut korjata. Sellaisen olisin halunnut pöytäkirjaan
heti puheen jälkeen oikaista vastauspuheenvuorolla. Se
minun mielestäni olisi ollut oikeus ja kohtuus. Varsinkin
tuolla keskustan takarivissä valta, jota kansa ei vielä ole
edes antanut, tuntuu nousseen osalla kansanedustajia päähän.
Pahaa pelkään, että mahdollinen keskustan
vaalivoittokaan ei ensi kaudella kunnille lisää rahaa
tuo, vaikka he täällä tänään niin
ovat antaneet ymmärtääkin. Ja jos se
tuo ne miljardit, mitä täällä on
luvattu, niin jopa itse toivon, että sellainen puolue valtaan
nousisi. Mutta olen vakuuttunut, että valitettavasti tällä maalla ja
näillä kunnilla ei vielä ensi kaudellakaan
niitä miljardeja ole jaettavaksi.
Arvoisa puhemies! Olen itse ollut aina, niin vuonna 2011 kuin
nytkin, kuntien pakkoliitoksia vastaan. Minun mielestäni
se ei ole ollut järkevä ratkaisu missään
vaiheessa. Pakkoliitoksia on keskustan aikana tehty paljon. Viimeksi
Sipoon osakuntaliitos oli pakkoliitos, joka runnottiin läpi.
Myös Paras-laki, jota täällä on
kovasti mainostettu, oli pakkolaki. Se pakotti kuntia. Esimerkiksi
omalla seutukunnallani yli 40-vuotinen hyvin toimiva kuntayhtymä olisi
murennettu sillä pakkolailla. Onneksi se silloin saatiin
loppumaan.
Kunnissa tiedetään minun mielestäni,
mikä rakenne on paras palveluiden tuottamiseen, ja sitä pitää kunnioittaa.
Sen sijaan itse olen myös sitä mieltä,
että selvitys palvelurakenteista on järkevä tehdä.
Kyllä kuntalaisilla ja kuntapäättäjillä pitää olla
myös paras mahdollinen tieto käytettävissä.
Sen takia tällaisen selvityksen tekeminen on ihan perusteltua.
Arvoisa puhemies! Jatkan hetken. Tulenko sinne? (Puhuja siirtyi
puhujakorokkeelle)
Niin, arvoisa puhemies, tähän asiaan läheisesti
liittyy parlamentaarisesti valmisteltu soten kotikunta—maakunta-malli,
joka on minun mielestäni hyvin ongelmainen. Sitä keskustelua
tällä viikolla täällä salissa
on käyty paljon. Se itse asiassa vie näiltä kunnilta,
jotka nyt palvelurakennettaan selvittävät, päätösvallan
50—70-prosenttisesti ja jättää kunnille
vain kasvavan laskun maksamisen. Siis mahdollisuus vaikuttaa omiin palveluihin,
lähipalveluihin ja erikoispalveluihin vähenee,
ja monilta tosiasiallisesti itse asiassa loppuu kokonaan tuo vaikutusvalta
näillä todella suurilla alueilla, ja lasku jää kuitenkin
maksettavaksi.
Kyllä olen itse miettinyt sitä — kun
katsoo näitä kuntia, joita nyt esimerkiksi merkittävästi tämä uusi
sote-malli rankaisee laskun mukaan — että jos
sellaiset rahat nyt sitten jostain ovat löytymässä ja
ne voitaisiin ohjata jo tähän nykyiseenkin järjestelmään,
niin meillä olisi aika yltäkylläisiä kuntia
sosiaali- ja terveyspalveluiden näköpiiristä.
Sen takia itse toivon, että tätä sote-lakia
vielä täällä eduskunnassakin
vakavasti tarkastellaan, ennen muuta siitä näkökulmasta,
turvaako se nyt aidosti lähipalveluita, turvaako se palvelut
edes siellä isommalla alueella laadukkaasti asuinpaikasta
riippumatta.
Tätä on aika paljon keskustan johdosta ja
johdolla nyt ylistetty. Mutta itse luulen, että tuolla kentällä,
kunnissa, on aika lailla erilainen mieli ja asenne tähän
sote-lakiinkin kuin täällä eduskunnassa,
jossa nyt tuntuu, että gallupeiden valta on jo noussut
osalla vähän päähänkin
tässä keskustelussa ennen kuin äänestäjät
ovat vielä yhtään ääntä antaneet.
Heikki Autto /kok:
Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä keskustelu
on sillä tavalla edennyt hyvin, että tässä alkaa
puheenvuoroista selvästi kuulua yhteinen, yli puoluerajojen
menevä tuki kunnille instituutioina ja tärkeinä lähiyhteisöinä. Sen
vuoksi tietysti tässä ehkä näkökulmat
sinänsä alkavat jo loppua — olemme samaa
mieltä kaikki siitä, että kunnat ja kuntien
tulevaisuus on tärkeää turvata — mutta
siksi haluaisinkin kiinnittää huomioita siihen,
millä tavalla puhumme nyt tästä asiasta.
Esimerkiksi edellä edustaja Rossi edelleen antoi ikään
kuin rivien välistä ymmärtää,
että nyt on kysymys jonkinlaisesta pakkolaista, joka johtaa tällaisiin
pakkokuntaliitoksiin. Mutta näinhän ei missään
nimessä ole, vaan nimenomaan tällä annetaan
kunnille työkaluja löytää niitä alueen omia
strategisia vahvuuksia. Laki pidentää esimerkiksi
näitten kuntaliitostilanteisiin luvattujen avustusten voimassaoloa
ja siten tuo sinne paikallisille päättäjille
enemmän mahdollisuuksia tuoda se oma kuntarakenne tähän
aikaan parhaalla tavalla sopivaksi niissä tilanteissa,
joissa kuntapäättäjät näin
hyväksi katsovat.
Eli mielestäni se asenne, joka ministeri Risikolla
on — että nähtäisiin niitä mahdollisuuksia, mitä tämä tuo,
ja puhuttaisiin esimerkiksi näistä selvitysmiehistä enemmän
tällaisina sparraajina, jotka lähtevät
sinne tukemaan sitä paikallisten kuntapäättäjien
hyvää vastuullista työtä, mitä todella
320 kunnassa ympäri Suomen tehdään — tällainen
positiivinen asenne tähän varmasti viestinä eduskunnalta
paikallisille itsehallinnollisille kunnille, kuntapäättäjille
siellä, tukisi sitä tulevaisuudenkuvaa, että kun
kunnilla on ollut valtavan hieno historia Suomessa, kunnat tulevat
tekemään hienoa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan
historiaa myöskin tulevaisuudessa.
Markku Rossi /kesk:
Herra puhemies! Olen ollut vuoden 1977 alusta ensin Suonenjoen
kaupunginvaltuutettu ja nyttemmin sitten Kuopion kaupunginvaltuutettu,
eli yhtäjaksoisesti tämän ajan, ja oma
kokemukseni on syntynyt sitä kautta. Ja katson kyllä,
että kuntalaisten palveluiden puolustaminen on kunnan yksi
keskeisimmistä tehtävistä, ei ainoastaan
lakisääteisten tehtävien vaan myös
kunnan oman alueen kehittäminen ja siihen liittyvät
kysymykset.
Kun sanotaan, että gallupien vallan mukaan tässä mennään,
minä en nyt ainakaan tiedä enkä osaa
sanoa, kenenkä päässä gallupit
surisevat. Tuntuu, että ne surisevat siellä eduskunnan
oikealla puolella ja vähän muiden puolella ihmetellään,
missä ollaan menossa. Kansalaiset osaavat kyllä omat
ratkaisunsa tehdä. Nyt puhutaan kuitenkin nykyisen hallituksen,
eli Stubbin hallituksen, ja Kataisen hallituksen kuntarakenne- ja kuntapolitiikasta
ja siihen liittyvistä asioista. Mitä vaaleissa
tapahtuu, se on sitten toinen kysymys. Millainen hallitus sitten
syntyy, se on oma juttunsa, ja minkälaista politiikkaa
se lähtee toteuttamaan, on vielä ihan oma juttunsa.
Puhuttakoon nyt sitten tämän hallituksen tästä politiikasta
eikä siitä, mikä kenties jonkun päässä ikään kuin
gallupien muodossa surisee. Varmaan se surisee monellakin lailla.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että vapaaehtoiset
ja Paras-lain hengen mukaan toteutetut kuntaliitokset ovat olleet
toimivia. Täällä nyt edustaja Heinonen
taisi todeta, että Paras-laki oli pakkolaki. Ei se ole
pakkolaki, se on juuri puitelaki, jonka puitteissa kunnat ovat pystyneet
vapaaehtoisesti katsomaan, minkälaisia alueita ne muodostavat
ja miten he kulkevat siinä eteenpäin. (Timo Heinosen
välihuuto) Tämä on joka tapauksessa näin.
Mitä tulee nykyisen hallituksen politiikkaan ja Kataisen
hallituksen politiikkaan, niin jos tänä päivänä juuri
ei sanota, että se on pakkoliitospolitiikkaa, niin kyllä se
on vähän sitä samaa kuitenkin kuin että toista
vähintään alttarille talutetaan. Kädestä pitäen
saatellaan siinä. Ja tämä on perustunut
juuri tähän talouden ruuvin kiristämiseen.
Itse olen puheenjohtaja Siilinjärvi—Suonenjoki—Kuopio-ohjausryhmässä,
jossa teemme parhaillaan selvitystä kuntaliitoksesta, ja
kyllä minä voin sanoa, että siitä tulee
paljon hyödyllistä, yhteistä hyvää,
jota toivon mukaan pystytään kuntien välillä toteuttamaan
riippumatta, mikä tuo kuntaliitosselvityksen lopputulos
tulee olemaan. Selvitysmiehet antavat siitä oman ratkaisunsa
tammikuun loppuun mennessä, ja sitten demokraattiset elimet,
viime kädessä valtuustot, tekevät omat
päätöksensä. Ja siltä pohjalta
sitten katsotaan muun muassa sillä alueella tapahtuvaa kehitystyötä.
Mutta kun olen aistinut, että kunnissa kuitenkin mielletään,
että tämä tietyntyyppinen pakko on niin
vahva sana siellä, niin me emme voi ummistaa silmiämme
sille asialle, vaan se joka tapauksessa siellä taustalla
vaikuttaa ja ennen kaikkea tulee siellä kuntalaisten pelkojen
kautta sitten konkreettisesti esille.
Kun tässä yhteydessä myös
tähän sote-uudistukseen vielä viitataan,
niin kyllähän lähipalvelut — tai
puhuttakoon nyt tämän hetken terminologian mukaisesti
perusterveydenhuollosta, terveyskeskuksista, terveysasemista, erilaisista
palveluista, osittain kotiin vietävistäkin palveluista — ovat
aivan ehdoton edellytys myös koko tämän
sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen onnistumiseksi. Jos näitä lähipalveluita
ei pystytä toteuttamaan, niin sittenhän se johtaa
siihen, että meidän keskussairaalat tulevat tukkeutumaan.
Eikä se siellä sen halvemmaksi tule. Puhumattakaan,
että asiakkaita juoksutetaan. Sehän on vähän
sama, kun on iso automarketti ja ajatellaan, että sieltä saa
tuotetta halvemmalla, mutta se on asiakas, joka liikkuu. Ennen tavara
meni lähemmäksi asiakkaita, ja nyt me olemme kehittämässä tietystikin
tietyllä tavalla mallia, että jos tämä lähipalvelu
ei toimi, niin ne asiakkaat tulevat sitten entistä pidemmille
matkoille siirtymään.
On selvää, että työnjakoa
pitää pystyä tekemään.
Sitä tehdään tänäkin
päivänä. Yliopistosairaalat, keskussairaalat
tekevät hyvin paljon työnjakoa erityyppisessä niin
leikkaustoiminnassa kuin muissakin terveydenhuollon asioissa. Ja se
on ihan paikallaan, eikä siinä ole yhtään
mitään. Mutta silloin kun ihminen tarvitsee palveluita,
on kysymys melkein sitten ensiavusta tai lähipalveluista,
joissa hoidetaan ikään kuin pieniä asioita,
vaikka neuvolapalveluita, niin ei niitä pidä lähteä kaukaa
hakemaan. Ja se on kyllä yhteiskunnan velvollisuus katsoa,
että tässä suhteessa Suomea kohdellaan
oikeudenmukaisesti myös eri alueiden kannalta. Uskon, että se
on myös edullisempaa meille silloin, kun se myös niissä pienissä yksiköissäkin
pystytään toteuttamaan.
Totta kai se edellyttää, että väestöpohja
on aina riittävä, mutta se on hyvin tilanteesta
riippuvainen. Ei voi sanoa, että joku malli, joka toimii yhden
alueen kohdalla tai jossakin maakunnassa, on just samanlaisena jossakin
muualla. Ja tässä suhteessa, kun lainsäädännössäkin
aina sanotaan, että sen pitää olla tuosta
poikki ja tuossa jengat, se ei välttämättä toimi.
Minä toivoisin, että Suomessa voidaan toteuttaa
senkaltaista lainsäädäntöä,
että myös siellä alueilla, ovat ne niitä paljon
parjattuja maakuntia tai mitä tahansa, olisi enemmän
sitä omaa päätöksentekovaltaa.
Arja Juvonen /ps:
Arvoisa herra puhemies! Paljon on tulossa uudistuksia ja muutoksia:
sote-uudistus ja tämä kuntarakenneuudistus. Mielestäni
on äärettömän tärkeää,
että kuntia kuullaan tässä suuressa muutostyössä,
ja kyllä pääkaupunkiseudulla hieman pelokkaasti
suhtaudutaan näihin pakkoliitosajatuksiin, muun muassa
Espoossa. Kyllä vaikuttaa sille, että selvitysmiehet
kun lähtevät matkaan, niin siellä ei
juurikaan sitten vapaaehtoisuutta enää ole vaan
pakolla liitetään sitten niihin sopivaksi katsottaviin
kuntiin.
Mielestäni pitäisi enemmän puhua
myös siitä, millaisia todellisia säästöjä näillä erilaisilla
uudistuksilla saadaan. Mallia voidaan ottaa ja voidaan katsoakin
Tanskaan, jossa tehtiin kuntauudistus joitakin vuosia sitten. Siellähän
pyrittiin siihen, että kustannukset vähenisivät,
mutta mitä todellisuudessa tapahtui: kustannukset lisääntyivät.
Siellä ei saavutettu säästöjä,
ja se, mistä täälläkin on paljon
puhuttu, lähidemokratia, heikkeni. Elikkä kyllä tässä niitä peikkoja,
pelkoja on, ja eivät ne ainoastaan tule sieltä kansalaisten
keskuudesta, vaan varmasti myös siellä on ihan
todellistakin pelkoa siitä, mitä tapahtuu lähipalveluille
ja onko kaikille sitten lääkäripalveluja
ja onko se terveyskeskus siellä lähellä.
Kuntia pitää kuunnella, ja kaiken pitää perustua
vapaaehtoisuuteen. Pakolla ei pidä yhdistämisiä tehdä.
Mikko Savola /kesk:
Herra puhemies! Edustaja Heinonen parjasi täällä Paras-lakia
ja sen mukanaan tuomia asioita. Pakkolaiksi nimititte muun muassa
tätä. (Timo Heinonen: Sellainenhan se oli!) Se
hyvä puoli Paras-laissa, tässä puitelaissa,
oli, että se mahdollisti erilaisia malleja hyvin paljon.
Osa kunnista meni kuntayhtymiin, osa teki tämän
kuntaliitoksen, mistä nytkin puhutaan. Oli isäntäkuntamallia,
tilaaja—tuottaja-mallia, yhteistoiminta-alueita, tai osa
kunnista ei tehnyt yhtään mitään.
Periaatteessa kaikki nämä tältä väliltä oli
mahdollista silloin toteuttaa Paras-lain aikana, ja tietysti sieltä tuli
myöskin hyviä asioita silloin, joita nyt sitten
kunnat ovat toteuttaneet.
Mutta tämä ongelma tulee näissä kuntaliitoksissa
nimenomaan siitä, että jos ylhäältä alaspäin sanellaan,
että teidän on pakko tehdä kuntaliitos tai
selvittää kuntaliitos, niin se seisauttaa sen luontaisen
kehityksen siellä kunnissa, valitettavasti. Sen vuoksi
vapaaehtoisuuteen perustuvat selvitykset, vapaaehtoisuuteen perustuvat
kuntaliitokset ovat huomattavasti parempia, jos ne kuntaliitokset
ylipäätään ovat tullakseen,
koska kyllä se viisaus on aina siellä kuntapäättäjillä paremmin,
kun he itse niitten asioitten kanssa painivat, ja aika moni meistäkin
näitten asioitten kanssa siellä kuntatasolla myös
painii.
Mutta nämä kuntien tehtävät,
se on myös sellainen asia. Näitä lakisääteisiä tehtäviä meillä on kunnissa
luvattoman paljon, ja kun kuntien valtionosuudet tietysti myös
kiristyvät — sekin on osittain ymmärrettävää,
koska valtion taloudellinen tilanne on, mikä se on — niin
kyllä näitä pitäisi pystyä järkeistämään.
Tietysti jos raharuuvia kiristetään, niin silloin
myös näitä lakisääteisiä tehtäviä pitäisi
keventää. Myös pitäisi tehdä kokeiluja
mahdollistaa sitä joustavuutta sinne kuntiin. Me olemme
keskustassa peräänkuuluttaneet tätä kokeilujen
mahdollisuutta, ja kunnissa näin tulee mielestäni
tehdä myös jatkossa.
Mutta minä uskon, että kyllä yhteisymmärrykseenkin
näistä asioista päästään,
mutta näitä pitää yhdessä pystyä valmistelemaan
parlamentaarisesti eteenpäin ja sitä kautta löytämään
konsensusta, koska meitä on kuntapäättäjiä eri
puolueista eri (Puhemies koputtaa) kunnissa ja sitten myös
täällä valtiollisella tasolla, ja näitten
yhteensovittamisessa tarvitaan aivan varmasti puolueitten välistä yhteistyötä.
Mika Niikko /ps:
Arvoisa puhemies! Tässä kuntarakennekeskustelussa
pitäisi kumminkin myös huomioida se, että on
aivan eri asia keskustella Uudenmaan kuntien yhteenliittymisestä tai rakenneuudistuksesta
kuin siellä Pohjanmaalla tai vieläkin pidemmälle
menevien kuntien yhdistämisestä.
Meillä esimerkiksi Vantaan kunnan antama lausunto rakennetyöryhmään
oli se, että eihän Vantaa itse asiassa tarvitse
lainkaan tällaista yhdistymistä sen tähden,
koska Vantaan väestökehitys ja palvelutarpeeseen
vastaaminen ei edellytä kuntarakennemuutosta lainkaan.
Lähtökohta meillä Vantaalla on tämä.
Mehän teimme myös selvityksen Helsingin kanssa,
että se tulee meille kalliiksi ja ei tule niin toimivaksi
kuin meillä nyt on, elikkä käytännössä me
olemme kuitenkin lähteneet tähän keskusteluun
mukaan. Siinä mielessä ihmettelen sitten, että kun
joillain kuitenkin todellinen tarve tähän kuntayhdistymiskeskusteluun
voisi löytyä, niin se voisi löytyä nimenomaan
pienistä kunnista, mutta kuten edustaja Rossi mainitsi,
että tässä viitattiin jo tuleviin vaaleihin
ja siellä sitten katsotaan, mitä tässä loppujen
lopuksi tullaan tekemään, niin eihän
tämä nyt vain kuulosta miltään
eteenpäin menemiseltä.
Toki ymmärrän sen pelon, mikä maakunnissa on,
pienissä kunnissa, että se päätösvalta
karkaa isompaan kuntaan. Esimerkiksi siellä, mistä edustaja
Lea Mäkipää on kotoisin, Kihniöltä,
on 2 000 asukasta, ja kun viereinen Parkano haluaisi ja
on halunnut pitkään sen liittää siihen,
niin tokihan ne asukkaat ajattelevat siellä, että jos
tämä nyt liittyy Parkanoon, niin lähteekö meiltä tämä koulu
pois täältä ja lähteekö meiltä tämä pieni terveysasemapiste
ja moni muu palvelu pois. Se on ihan aiheellinen huoli, ja näihin
huoliin pitäisi pystyä valtion vastaamaan, että asukkaat,
he, jotka veroja maksavat siellä, eivät pelkää,
että ne palvelut katoavat sieltä minnekään.
Ei meillä tällaista ongelmaa täällä Uudenmaan
alueella ole. Meillä on palvelu jokaisen radan varrella,
useitakin pisteitä niitä hakeakseen, mutta maakunnissa taas
niin ei vastaavasti ole.
Mutta kokonaisuus tässä keskustelussa jää kokonaan
huomiotta maakuntien ja pääkaupunkiseudun osalta.
Lea Mäkipää /ps:
Arvoisa puhemies! On todettava, että kuntien päättäjät
tietävät tasan tarkalleen, milloin pitää tehdä yhteistyötä ja
milloin pitää käydä kuntaliitoskeskusteluja.
Mutta tämä on laki, joka meitä määrää,
että meidän pitää tehdä määrättyyn
päivään mennessä yhdistymisselvitys
ja siihen perustuva yhdistymisesitys.
Pakkoliitokset. Minä otan esimerkin omasta kunnasta,
josta täällä on puhuttu ja jossa on yritystoimintaa.
On jo puhuttu, että tämä passivoittaa
esimerkiksi yrittäjiä, sillä yrittäjät
haluavat toimia juuri siinä kunnassa, missä he
ovat vuosia tai vuosikymmeniä olleet, koska meille ihmisille ja
yrittäjille tämä on niin sanottua identiteettiä ja yhteisöllisyyttä,
mutta sitä ei täällä nyt välttämättä haluta
huomata. Ja kyllä myös sanotaan, että ei keskustakaan
ihan syytön ole: silloin Paras-hankkeessa meitä väkisin
vietiin naapurikuntaan ja sanottiin, että jollei nyt liitytä,
niin tuloveroasteikot nousevat 6—7 prosenttia. Mikään
muu meitä ei silloinkaan pelastanut, mutta laitettiin kansanäänestys,
että kerättiin nimiä, ja sitten Paras-hankkeen
suunnitelmat siinä menivät myttyyn.
Mutta jotta ymmärrettäisiin, mitä tämä tarkoittaa
kuntalaisille, kunnan päättäjille ja
kunnassa oleville ihmisille, niin meidän pitäisi
ymmärtää, että Suomi on laaja,
täällä on erilaisia kuntia, on pääkaupunkiseutu
ja kaupunkikuntia ja näitä, mutta ei lyötäisi
aina tämmöiseen yhteen hömppään,
koska tästä ei tule yhtään mitään
hyvää.
Paavo Arhinmäki /vas:
Arvoisa puheenjohtaja! Helsinki, Vantaa, Espoo, Kauniainen
on yhtä, yhtenäistä aluetta. Rajat ovat
taivaasta pudonneita. Asuminen, liikenne, maankäyttö,
kaavoitus on alueellisesti yhtenäistä, ja rajat
itse asiassa estävät järkevää asuntopolitiikkaa,
esimerkiksi kohtuuhintaisten asuntojen rakentamista, ja tulee tarpeetonta
kilpailua hyvin samankaltaisten kaupunkien välillä.
Täällä edustaja Juvonen sanoi, että Espoossa pelätään
pakkoliitoksia. Toisaalta edustaja Niikko sanoi, että Vantaalle
ei ole mitään hyötyä siitä,
jos kuntia yhdistetään. Ei se kyllä ihan
näinkään ole. Itse asiassa, kun tässä puhutaan
pakkoliitoksista, selvityshenkilöt, jotka ovat tehneet
tämän selvityksen tästä pääkaupunkiseudun
kuntien yhdistämisestä, lähtevät
siitä, että asiasta järjestettäisiin
kansanäänestys, ja ainakin joidenkin mielipidemittausten
mukaan esimerkiksi vantaalaisista enemmistö kannattaa liittymistä Helsinkiin.
Oleellista tässä on se, että kun
itse olen toiminut vuodesta 2001 Helsingin kaupunginvaltuutettuna,
jo nyt Helsingissä, samalla tavalla kuin Vantaalla ja Espoossa,
ihmiset kokevat, että valtuutetut ovat varsin kaukana ihmisistä.
Ymmärrän, että pienemmissä kunnissa
valtuutetut ovat lähempänä kuin esimerkiksi
Helsingissä, jossa on 600 000 asukasta ja vain
85 valtuutettua. Ajatus siitä, että nyt tulisi
yksi, yhteinen valtuusto tälle isommalle kunnalle mutta
sitten olisi parikymmentä alueellista päätöksentekoelintä,
jotka päättävät lähipalveluista,
nimenomaan vie demokratiaa eteenpäin. Tämä on
jollain tavalla sama malli kuin se, jonka edustaja Autto mainitsi,
Rovaniemellä se on jo käytössä näiden
kylätoimikuntien kautta.
Eli kun tässä nyt edustajat Juvonen ja Niikko sanoivat,
että ei pakkoliitoksia, ja pelkäsivät
näitä pääkaupunkiseudun kuntien
yhdistämisiä, niin kyllä se kohtuuhintaisen
asumisen, järkevän maankäytön
ja toisaalta järkevän joukkoliikenteen kannalta
on asia, jota pitää edistää,
joko tällä tai sitten erittäin vahvalla
metropolihallinnolla.
Anne Louhelainen /ps:
Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Juvonen totesi, kuntia on
kuultava. Kuntiin on kyllä lähetetty monenlaisia
lausuntopyyntöjä, kuntapäättäjät
ovat käyttäneet erilaisten lausuntojen tekemiseen
mielettömät määrät
työtunteja ja voimavaroja, lausuntopyyntöjä,
joihin vastatessa olisi pitänyt olla todella syvällisiä ja
perinpohjaisia tietoja muun muassa siitä, miten sote- ja
kuntarakenneuudistukset liittyvät ja linkittyvät
toisiinsa. On ennenkuulumatonta, että lopulta näistä vastauksista
juu-, ei-, jotain muuta -vaihtoehtoihin ei ole ollut kunnille
mitään vastaavaa hyötyä. Kunnissa
valtion uskottavuus ja luotettavuus on valitettavasti heikompaa kuin
koskaan tilanteessa, jossa pitäisi kyetä katsomaan
rakentavasti ja luottavaisena tulevaisuuteen.
Markku Rossi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Oli mielenkiintoista kuulla tuo edustaja Arhinmäen
puheenvuoro. Puolet elämästä tässä viiden
eduskuntakauden aikana on ollut tilaisuus olla pääkaupunkiseudulla
ja katsoa Helsinginkin näkövinkkelistä,
miten pääkaupunkiseudun asiat sujuvat.
Jos puhutaan, että metropolihallinto on sitten vaihtoehto
näille kuntaliitoksille, niin sitä minä en
ole kyennyt oikein ymmärtämään,
miksikä nämä nykyiset organisaatiot eivät
kykene työskentelemään sillä lailla
yhteen, niin että ne palvelut, joihin viittasitte — maankäyttö,
liikenne, rakentaminen — eivät sitten toteutuisi.
Sittenhän se kertoo siitä, että nämä edelleenkin
kansanvaltaiset, kuntien kuntavaaleissa valitut organisaatiot eivät
sitten kykene hoitamaan tehtäviään. Niiden
yhteinen tehtävähän olisi tietysti katsoa,
että liikenneyhteydet pelaavat. Minun mielestäni
ne sujuvat kyllä mainiosti, en ymmärrä,
missä kohtaa ne eivät suju. Maankäytön
suhteen kunnat voivat käyttää myös
sitä valtaa, joka kunnilla maankäytön
suhteen on olemassa, kysymyshän on tahtotilasta. Mutta
miten se paranee sillä, että vielä vaaleilla
valittaisiin yksi ylimääräinen valtuusto
koordinoimaan tätä kokonaisuutta? Minä pahoin
pelkään, että se tilanne olisi vielä paljon hankalampi
ja vaikeampi. Minulle ei ole tämä avautunut, ja
jos sen joku kykenee avaamaan, mielelläni kyllä kuuntelen,
koska metropolihallinnosta on niin paljon puhuttu ja ajateltu, että se pääkaupunkiseudun
asioita pelastaisi.
Sitten nämä kyläneuvostot ja muut
vastaavat. Minä luulen, että jos he tuolla Espoon
puolella ajattelevat, että heille tulisi sitten kylätoimikunnan
asema — ehkä nyt vähän karrikoiden
sanottuna — voi olla, että siinä on juuri
se, että myös Espoossa tai Vantaalla tai Kauniaisissa
olevat ihmiset suurelta osin haluavat ajatella, että hekin ovat
mukana siinä päätöksenteossa.
Kyllä se todellinen päätöksentekovalta
vain käytännössä menee kauemmaksi
silloin, kun budjettivaltaa käyttävä valtuusto
tekee ratkaisuja, ja kysymyshän ei ole yksistään
siitä, kuka päättää,
vaan siitä osallisuudesta, ovatko kuntalaiset kehittämässä omaa
kotiseutuaan.
Näin minä ainakin ajattelisin.
Paavo Arhinmäki /vas:
Arvoisa puhemies! Edustaja Rossin kysymys siitä, miksi
tämä ei ole toiminut, on hyvä.
Ajatellaanpa vaikka Länsimetroa. Espoo on jarruttanut
vuosikymmeniä hanketta, laittanut vastaan, nyt se lopulta
saadaan etenemään. Tässä on
valitettavasti nähtävissä sellaista kermankuorintaa
esimerkiksi asuntopolitiikan osalta, mikä kaupunki, kunta
vastaa esimerkiksi kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamisesta.
Tämä ei ole ainoastaan pääkaupunkiseudun
ongelma. Vähän samankaltaisia ongelmia on myös
muiden isojen kaupunkien ympärillä, että keskuskaupungissa
on esimerkiksi kulttuuripalvelut, muut palvelut ja se kantaa ison
vastuun esimerkiksi sosiaalisesta asuntorakentamisesta.
Edustaja Rossi on siinä ihan oikeassa, että eivät
ole pystyneet pelaamaan yhteen. Siksi sanoinkin, että kuntien
yhdistäminen olisi ensisijainen tavoite. Silloin kysymys
on siitä, että tulee alueellisia, budjettivaltaa
myös käyttäviä paikallisia valtuustoja,
jotka huolehtivat niistä lähipalveluista, jolloin
itse asiassa se edustaja Rossin peräänkuuluttama
yhteys siihen päätöksentekoon on paljon
nykyistä tiiviimpi. Jos ajatellaan sitä, että vaikkapa
Helsingissä Vuosaaressa — 40 000 asukasta,
keskisuuri suomalainen kaupunki — tämänkokoisella
alueella pystyttäisiin niistä lähipalveluista
alueen sisällä päättämään myös
budjettivaltaisesti, niin sehän tuo ihmisiä lähemmäksi
päätöksentekoa.
Miten sitten metropolihallinto, joka minusta on vasta toissijainen
vaihtoehto, auttaisi tähän näin? Silloin
nimenomaan nämä asiat, jotka ovat seudullisia — liikenne,
maankäyttö, kaavoitus, asuntopolitiikka — päätettäisiin
metropolitasolla, jolloin ei olisi sitä tilannetta, että jos
katsoo vaikkapa, kun Helsingistä lähtee ulos,
kun helsinkiläisiä pienyrittäjiä ollaan
pyritty tukemaan ja tällaisia kivijalkakauppoja niin, että ei
tämmöisiä megamarketteja enää kaavoiteta,
niin siitä tietää, missä Helsingin
raja loppuu, kun alkavat nämä megamarketit. Ei
tämmöistä osaoptimointia alueella, vaan
katsottaisiin sitä kokonaisuutena, ja tätä kautta
metropolihallinto myös olisi askel parempaan kuin nykyinen
tilanne, vaikka itse näen, että paras, henkilökohtaisesti paras,
olisi yksi yhtenäinen kunta, jossa olisi sitten myös
budjettivaltaa käyttäviä alueellisia
valtuustoja.
Timo Heinonen /kok:
Arvostettu puhemies! Hyvät keskustalaiset! Että totuus
ei unohtuisi: tämä kuntauudistus perustuu vapaaehtoisuuteen.
Markku Rossi /kesk:
Herra puhemies! Kiitoksia, edustaja Arhinmäki! Todella
tämän kauden aikana, melkein voisi sanoa, paras
kuulemani puheenvuoronne. Varmaan niitä on ollut hyviä muitakin,
mutta tämä kokonaisuus ja sen arviointi on mielenkiintoinen.
Se on koko Suomen kannalta tietysti tärkeää,
että pääkaupunkiseudun asiat toimivat.
Se on meidän yhteinen etu, että meillä on
hyvä pääkaupunkiseutu ja palvelut pelaavat
yhtä lailla kuin ne pelaavat tuolla muualla Suomessa. Ei
asioita tietysti pidä tarkastellakaan niin, että jossakin
täällä ja sitten jossakin muualla, vaan
ne ovat Suomen palveluita ja kansalaisten ja kuntalaisten palveluita,
menemättä tuohon sen enempää,
koska enemmältikin olen ehkä opiskelemassa pääkaupunkiseudun
asioita ja kuuntelemassa.
Mutta, herra puhemies, kuriositeettina tähän loppuun:
Kun hyvin usein sanotaan helposti, että kunta tai kaupunki
päättää esimerkiksi kaavoituksesta,
valtuusto ei ole ylin kaavoituksesta päättävä elin,
eivät ole virkamiehetkään, vaan voin
kokemuksella sanoa Kuopiosta sen, että se on liito-orava,
joka itse asiassa ohjaa tätä kehitystä yllättävän
paljon. Tänään puhuttiin vuokratalorakentamisesta.
Tällä hetkellä tilanne on ryöstäytynyt
ihan oikeasti käsistä juuri siinä kohtaa,
missä on paljon vesistöjä, metsäalueita,
joita pitäisi pystyä oikealla lailla myös
tiiviimmän yhdyskuntarakenteen vuoksi rakentamaan, ja sitten meillä onkin
liito-orava siellä paikan päällä.
Tähän lopuksi haluaisin todeta, vaikka tämä ei suoraan
tähän kuntarakennelakiasiaan liitykään mutta
se liittyy rakentamiseen ja tähän yhdyskuntarakenteen
tiivistämiseen, että toivoisin kyllä,
että seuraavalla hallituskaudella tähän
EU:n luontodirektiiviasiaan pystymme palaamaan ja katsomaan, mikä on
Suomen kokonaisedun mukaista.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Sitten ministeri Risikko, loppuyhteenvetopuheenvuoro, olkaapa
hyvä.
Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia näistä teidän hyvistä kommenteistanne,
osittain kriittisistäkin, ja sellaisia myös tarvitaan.
Haluan kuitenkin nyt tässä erityisesti teille, jotka
epäilitte, että on kysymys pakkoliitoksista, vielä kerran
sanoa, että kysymys ei ole pakkoliitoksista. Kysymys on
laista ja lakimuutoksesta, jolla varmistetaan se, että ne
selvitysavustukset voidaan hyödyntää määrättyyn
päivään mennessä. Nythän
suomalaisista kunnista on ollut selvityksessä jo yli puolet
pitkälti. Enää 88 kuntaa on sellaisessa
tilanteessa, että ne eivät ole osallistuneet selvitykseen.
Eihän tässä, kuulkaa, edes ole mitään
sanktiota, jos et sinä osallistu siihen selvitykseen. Onko
se edes pakkoselvitystä? Mielestäni ei. Mutta
tällä luodaan mahdollisuudet, että on
joku päätöspäivä, mihin
mennessä olisi nämä selvitykset hyvä olla,
jotta ne rahat, jotka on varattu näihin selvityksiin ja
mahdollisesti vapaaehtoisiin liitoksiin, voitaisiin sitten hyödyntää.
Minä olen edelleen sitä mieltä, että me
tarvitsemme niitä selvityksiä siitä syystä,
että kunnat saisivat tietää, päättäjät
saisivat tietää ja kuntalaiset saisivat tietää,
missä mennään. Minä olen verrannut
tätä sellaiseen tilanteeseen, kun potilaallekin
kerrotaan taudin vaikeusaste, diagnoosi ja hoitovaihtoehdot, ja
hän itse valitsee, minkä hoitovaihtoehdon hän
sitten ottaa. Hän voi olla myös ottamatta hoitoja.
Tämä on sitä vapaaehtoisuutta, ja minä näen,
että tämä on mahdollisuus, tämä on
eräänlainen sparraus sille kunnalle, ja tämä mahdollistetaan
nyt myöskin tällä tavalla. Ja kun kuntaselvittäjät,
kuntapäättäjät ovat pyytäneet,
että missä se menee se takaraja, niin tässä se
sitten olisi. Siitä tässä nyt on kysymys,
ja tässä nyt eräällä lailla
irrotetaan sitten siitä ja annetaan vähän
lisää aikaa kunnille.
Sen verran vielä sanon tuosta omasta ajattelustani,
että minä olen peruskuntien kannattaja, mutta
sitten ymmärrän senkin, että jos ei ole
vahvoja, isoja peruskuntia, jotka pystyvät esimerkiksi
erityisen vaativia hoitoja tai erityisen vaativia toimia toteuttamaan,
tai sitä sote-integraatiota, minkä kannattaja
olen ollut viime kaudesta lähtien, kun itse käynnistin
tätä nimenomaan integroitua palvelujärjestelmän
kehittämistä, niin minä olen ehdottomasti
sitä mieltä... Ja sitä ei tule kuin isojen
kuntien kautta, ja jos ei niitä tule, pitää tehdä yhteistyötä,
ja silloin on niitä kuntayhtymiä. En minä sillä tavalla
ole vastaan sellaisessa tilanteessa, kun tilanne vaatii, kun ei
ole isoja kuntia, niin kannatan, että silloin tehdään
sitä yhteistyötä. Mutta sitä,
että unohdetaan kunnat täysin tällaisessa
tilanteessa ja kunnalle tulee vain maksajan rooli, minä pidän
hyvin erikoisena juttuna. Ja kuntaministerinä puolustan
kuntia tässä, toivottavasti ymmärrätte.
Ja jos minä olen ainut, niin minä haluan sitten
kuitenkin niitä puolustaa.
Edustaja Rossi toi erinomaisen hyvin esille tätä kuntatalouden
heikkoa tilannetta. Kyllä, valtionosuusleikkaukset ovat
olleet rankkoja kunnille, ja nyt valtiovarainministeriö toi
nämä kaikki laskelmat, valtionosuuden muutokset,
valtionosuuden leikkaukset ja nämä sote-laskelmat,
yhteen, koska sehän niiden kuntien nyt tarvitsee tietää,
mitä tämä tarkoittaa. Minä olen
nyt iloinen siitä, että edustaja Tölli
ja edustaja Rehula ovat molemmat sanoneet, että tähän
pitää tehdä muutos. Tämä oli
minulle tietysti uutta luettavaa, koska minä olen tästä puhunut
jo aikaisemmin, mutta minä olen iloinen, että te
olette tulleet sille samalle kannalle, millä itsekin olen,
että ihan näin tämä ei voi mennä.
Olin eilen Kuopiossa, siellä Rossin kotikaupungissa,
ja siellä olivat koko sen alueen päättäjät — me
olimme tällä kuntalakikiertueella, jossa puhuttiin
myöskin tulevaisuuden kunnan roolista — ja kyllä siellä oli
huolestuneita ihmisiä. He pelkäsivät
sen taloutensa puolesta ja sitä, että he ovat
vain maksumiehiä. Siitä syystä minä peräänkuulutan
tätä, että se kunnan rooli on nyt mietittävä tässä uudessakin
tilanteessa, ja me olemme tässä tilanteessa. Kaatunutta
maitoa on turha itkeä. Nyt on mietittävä,
että miten tästä eteenpäin,
ja nyt me olemme lähteneet miettimään,
mitä on se tulevaisuuden kunta.
Olin hieman hämmästynyt siitä, että täällä pillastuttiin
niin kerta kaikkiaan siitä, että kuntaministeri
on käynnistänyt keskustelun tulevaisuuden kunnasta.
Se oli minulle tosi hämmästyttävä asia
tämän illan keskustelusta, mutta kaikkea sitä pitää tietysti
kuulla. Minä siitä huolimatta puolustan tätä keskustelua.
Nyt kun tulee tällainen iso muutos ja kunnalta lähtee
budjetista näin paljon pois, on hyvä keskustella,
mitä se kunta tämän jälkeen
tekee ja mitkä ovat ne kunnan tehtävät.
Minä näen, että kunnalla on edelleen
merkitystä, edelleen tarvitaan kuntia ja edelleen tarvitaan
arviointia siitä, miten kuntia voitaisiin kehittää,
että kunnat säilyisivät tässä meidän
yhteiskunnassa.
Tänä päivänä on
julkistettu nyt sitten tällaisen porukan raportti, minä olen
puhunut propellipääryhmästä.
Tällainen porukka on hieman pohtinut tätä umpihankihiihtoa
eteenpäin eli pohtinut, mikä se kunta tulevaisuudessa
on, ja hehän päätyivät siihen — jos
olette katsoneet tätä meidän tiedotettamme — että erilainen
kuntamalli eri puolille Suomea. Mielestäni se on hyvä juttu, niin
että lähdetään siltä pohjalta.
Minä olen laadullisen tutkimuksen tutkija, ja aina sanottiin, että lähdetään
aineiston ehdoilla, ja minä olen samaa mieltä:
lähdetään sieltä maantieteellisestä tilanteesta
ja kuntien tilanteesta, miten lähdetään tulevaisuuden
kuntia rakentamaan.
Minä olen peruskuntien kannattaja ja pyrin välttämään
kuntayhtymiä. En sano, etteivätkö ne joskus
voisi hyvinkin toimia, mutta olen sitä mieltä,
että siinä katoaa nimenomaan se kuntademokratia
ja hallinnon tasoja tulee lisää, mutta totean,
että niitäkin tarvitaan. — Kiitos.
Keskustelu päättyi.