Täysistunnon pöytäkirja 129/2004 vp

PTK 129/2004 vp

129. TIISTAINA 30. MARRASKUUTA 2004 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

5) Hallituksen esitys laiksi lapsiasiavaltuutetusta

 

Susanna Rahkonen  /sd:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että esitys lapsiasiavaltuutetun viran ja toimiston perustamisesta on vihdoin etenemässä. Lapsiasiavaltuutettua on odotettu jo hyvin pitkään. Jo valtioneuvoston ensimmäisessä selonteossa vuonna 95 esitettiin viran perustamista, selonteossa, joka koski lasten asemaa. Asiasta on tehty matkan varrella myös lukuisia lakialoitteita ja talousarvioaloitteita. Itsekin olen ollut asiassa aloitteellinen. Asian taustalla on YK:n Lastenoikeuksien sopimus, joka tuli voimaan vuonna 1990. Tämän sopimuksen mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisina yksilöinä ja heillä on oltava oikeus kehitystään vastaavasti osallistua myös itseään koskevien asioiden käsittelyyn. YK:n lasten oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota meidän lapsipolitiikkamme koordinaation puutteeseen ja suositellut meille viran perustamista. Meillä lapsia koskevia asioita tehdään hyvin monella eri taholla ja lasten asema voi vaihdella myös maan eri osissa.

Olen kuullut kritiikkiä siitä, että lapsiasiavaltuutettu toisi vain turhaa byrokratiaa eikä toisi merkittävää parannusta lasten elämään. Itse kuitenkin näen niin, niin kuin esityskin lähtee, että tällä tavoin lapsiasiavaltuutetun viran kautta voimme saada päinvastoin lisää tehoa meidän hallintoomme, lapsiasioiden koordinaation kautta. Näin eri viranomaiset, jotka toimivat lasten parissa tai lapsiin vaikuttavien päätösten parissa, saataisiin yhteen ja saataisiin, mikä tärkeintä, myös asennemuutos siihen suuntaan, että ajateltaisiin asioita lapsinäkökulmasta käsin ja että asettaisimme lasten näkökulman etusijalle päätöksenteossa.

Valtuutetun tehtäviin tulee kuulumaan lapsiasioiden koordinointi hallinnon eri tasoilla ja lasten oikeuksien sopimuksen toteutumisen seuranta sekä päätöksenteon seuraaminen ja arvioiminen lapsinäkökulmasta. Tapasin Ruotsin lapsiasiavaltuutetun eräässä tilaisuudessa, ja hän kertoi — hän kiertää paljon lasten parissa ja saa myös heiltä paljon postia — eräästä lapsesta, joka kirjoitti siitä, kuinka hän kokee hyvin raskaaksi matkustelun vanhempien eron jälkeen kahdella eri paikkakunnalla, kahden eri kodin välillä. Hän piti sitä hyvin raskaana tilanteena, ja niin varmasti, jos me aikuiset ajattelemme vastaavaa tilannetta, että ilman omaa tahtoamme joutuisimme reissaamaan viikoittain jatkuvasti kahden eri kodin välillä, tilanne on kyllä stressaava kenelle tahansa aikuiselle. Mutta jos ajattelemme asiaa lapsen näkökulmasta, huomaamme monenlaisilla eri esimerkeillä sen, että katsomalla asioita lasten näkökulmasta kaikki asiat lasten elämässä eivät ole niin hyvin kuin aina välillä ajattelemme.

Toinen kritiikin paikka liittyy siihen, että lapsiasiavaltuutetulle tulevilla voimavaroilla on vaikea vastata niihin kaikkiin suuriin odotuksiin, joita lapsiasiavaltuutettuun kohdistuu. Lapsiasiavaltuutettu ei ole patenttiratkaisu yksittäisiin ongelmiin, mutta tämän viran avulla voimme aikaansaada toivottua asennemuutosta, jossa järjestelmällisesti ryhdytään miettimään asioita lapsinäkökulmasta käsin ja kuullaan myös lapsia ja tuodaan tämä näkökulma meidän päätöksentekijöidemme tietoon ja hallintoon myös päätöksiä tehtäessä.

Ruotsissa, jossa tämä lapsiasiavaltuutettu on ollut jo pitkään käytössä, toimistossa työskentelee 25 henkilöä. Meille taas on kaavailtu henkilökuntaa 3 kappaletta. Tämä on aika vähän näihin toiveisiin ja odotuksiin nähden. Tosin hallituksen esityksen mukaan valtuutettu voisi hyödyntää myös muiden viranomaistemme asiantuntemusta ja asiantuntijoita toiminnassaan. Nyt kun kuitenkin saamme tämmöisen kauan odotetun uuden instanssin käyttöön, en haluaisi himmentää tätä edistysaskelta resurssipulasta puhumisella. Meillä politiikassahan on tyypillistä, että kun saamme jotain hyvää ja uutta aikaan, positiivinen edistysaskel saadaan näyttämään yksinomaan negatiiviselta askeleelta, kun ryhdymme puhumaan näistä resursseista ja siitä, kuinka niitä on liian vähän. En haluaisi nyt tähän syyllistyä, ja on hyvä, että resurssitilannetta seurataan ja siihen tarpeen mukaan reagoidaan.

Lasten elämässä erityisesti minua huolettavat nämä erilaiset huolto- ja tapaamisoikeusriidat, joiden kohteeksi lapset joutuvat, samoin erilaiset huostaanottotilanteet, joista näkyy, että osalla lapsista asiat eivät ole niin hyvin kuin onneksi suurimmalla osalla lapsia. Lasten elämään liittyy erilaisia stressitekijöitä, ja tietysti ne ovat kytköksissä meidän aikuisten elämään. Työelämä on yksi näitä stressitekijöitä lisäävä asia. Me aikuiset, jotka olemme kiireisen työelämän kourissa, emme aina pysty antamaan kaikkea sitä aikaa lapsille, jota lapset ansaitsisivat. Tässä tietysti meillä päätöksentekijöilläkin on oma vaikutuksemme. Voimme vaikuttaa siihen, että työelämä ja sen muutokset sekä yleinen perhe- ja yhteiskuntapolitiikka olisivat sen kaltaisia, että voisimme saada enemmän aikaa perheelle ja lapsille.

Lasten pahoinvoinnin yleistyminen ja hoitoonpääsyn vaikeutuminen kertoo myös karua kieltään kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien lasten tilanteen vakavuudesta. Ongelmien taustalla on päihteitä, perheväkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä, jopa itsemurhayrityksiä. Tällaisten vaikeimmassa asemassa olevien lasten kohdalla ongelmat vaativat yhä enemmän osaavaa tukea ja hoitoa sekä ammattilaisten entistä syvempää osaamista.

On kuitenkin sanottava, että lasten fyysinen terveydentila on jatkuvasti parantunut ja suurimmalla osalla lapsista asiat näistä kaikista paineistakin huolimatta ovat erittäin hyvin, mutta sitten osalla, joilla ongelmia on, niitä löytyy enemmän psyykkiseltä puolelta ja lasten psyykkisestä oireilusta. Nämä huolenaiheet ovat juuri sosiaalisella ja psyykkisellä puolella. Tietysti odotetaan, että lapsiasiavaltuutettukin voisi tämän kaltaisiin asioihin omilla huomioillaan paneutua ja nostaa niitä esiin ja me päätöksentekijät voisimme hyödyntää sitten lapsiasiavaltuutetun tietoja omassa päätöksenteossamme.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehtiminen koostuu hyvin monista eri osatekijöistä. Me tarvitsemme selkeää ja kokonaisvaltaista lapsipolitiikkaa, joka ei rajoitu perinteisesti pelkkään perhepolitiikkaan, kuten perheiden tulonsiirtoihin ja palveluihin. Meidän tulisi arvioida yhä enemmän asioita, esimerkiksi työmarkkinoiden kehitystä, yhdyskuntasuunnittelua ja asuntopolitiikkaa, siinä suhteessa, miten ne vaikuttavat lapsiin ja perheisiin. YK:n Lasten oikeuksien sopimushan tässä on taustalla, ja se juuri edellyttää sitä, että päätöksiä arvioitaisiin lapsinäkökulmasta niin, että lasten etu tulisi aina etusijalle. Tämän vuoksi pidän hyvin positiivisena asiana tätä lapsiasiavaltuutettu-instituutiota. Vaikka se ei yksittäisiä ongelmia kertaheitolla paranna, tätä kautta saamme tätä ajattelua uudistettua, saamme tätä ajattelua lapsikeskeisestä yhteiskunnasta vietyä eteenpäin ja siten, että muistamme päätöksenteossa aina erikseen miettiä, miten päätökset vaikuttavat lasten asemaan, ja muistamme myös sen, että asetamme lapsen edun aina etusijalle.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Rahkonen jo totesi, tätä lapsiasiavaltuutetun toimiston ja tehtävän perustamista on ehditty odottaa varsin pitkään ja tänä odotusaikana tähän tehtävään on ladattu todella suuria, ehkä osittain vähän ylisuuriakin odotuksia. Olen samaa mieltä ed. Rahkosen kanssa siitä, että on hyvä, että pää on saatu auki. Mutta yhdyn todella siihen huoleen, jonka sosiaali- ja terveysvaliokuntakin on tänne lausumaan kirjannut, että nämä resurssit, ensi vuonna kaksi, seuraavana vuonna yksi lisää, ovat aika vaatimattomat, jos katsoo lain yleisperusteluita ja yksityiskohtaisia perusteluita siitä, mitä kaikkea tämän lapsiasiavaltuutetun tulisi saada aikaan eli edistää lapsen oikeuksien ja edun toteutumista yleisellä hallinnon, yhteiskuntapolitiikan ja lainsäädännön tasolla, valvoa YK:n Lasten oikeuksien toteutumista, kuulla lasten omia mielipiteitä, nostaa uusia keskustelunaiheita esille, tehdä aloitteita jne. Tämä luettelo vielä jatkuu.

Sen tähden mielestäni on tavattoman tärkeätä, että kun tämä työ alkaa, ensimmäisiä tehtäviä mielestäni pitäisi olla, että tämä lapsiasiavaltuutettu, kuka hän sitten lieneekin, kävisi läpi perusteellisesti kaikki ne eri ministeriöt, joissa ollaan tavalla tai toisella suoraan tai epäsuoraan tekemisissä lasten hyvinvointiin liittyvien toimintaedellytysten ja toimintaympäristön kanssa. Minusta tämä vaatii vähän samanlaista pioneerityötä kuin esimerkiksi lainsäädännön sukupuolivaikutusten arviointi, joka on lähtenyt hyvin vaivalloisesti ja yskien liikkeelle, mutta nyt se alkaa pikkuhiljaa toteutua ja levitä.

Kun uusia lakeja ja asetuksia tehdään, siellä aivan samalla lailla, kuin pitäisi olla esillä tasa-arvonäkökulman, pitäisi olla esillä ympäristönäkökulman, olisi vahvasti esillä myös lapsinäkökulma ja asioita pohdittaisiin siitä näkökulmasta, miten pienimmät lapset, miten alle kouluikäiset lapset, miten pienet koululaiset otetaan huomioon, esimerkiksi vaikka tupopöydässä. Millähän tavalla lapsi oli esillä tupopöydässä? Edellisessä tupopöydässä lapsi oli esillä sillä tavoin, että mietittiin todella perheen ja työelämän yhteensovittamista ja on saatu aikaan mahdollisuus lyhyempään työpäivään alle kymmenenvuotiaiden lasten vanhemmille. Se on hyvä asia. Mutta yksi tehtävä voisi olla riittävän ajoissa herätellä kaikki ne tahot, jotka työelämän pelisäännöistä päättävät ja sitä säädöspohjaa suunnittelevat ja mahdollisesti muuttavat, ymmärtämään, että nämä seikat ovat äärettömän tärkeitä.

Se asiantuntijuus, jota tämä lapsiasiavaltuutettu ja hänen pieni esikuntansa tarvitsevat, on äärettömän tärkeä. Siksi kaikissa niissä ministeriöissä, joissa tehdään lapsen toimintaympäristöä, lapsen hyvinvointia koskevia päätöksiä ja käytännön työtä, tulisi nimetä yhteyshenkilö tai -henkilöt. Minusta tällainen verkosto pitää myös alkajaisiksi luoda. Väistämättä on kiteytettävä kaikkein ensisijaisimmat, tärkeimmät tehtävät, koska kolmen henkilön työpanos on väistämättä hyvin rajallinen. Meillä on Suomessa hyvin arvostettu, perinteikäs lastensuojelujärjestöjen verkko, Lastensuojelun Keskusliitto katto-organisaationa, ja niiden toiminta on tietysti tämän lapsiasiavaltuutetun toimintaa tukevaa, ja toivottavasti sitä käytetään täysimääräisesti hyväksi muun muassa tässä neuvottelukunnassa, mihin myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunta on kiinnittänyt huomiota.

Pahinta, mitä tässä asiassa voisi tapahtua, on se, että eri tahoilla ajateltaisiin, että no, nyt kun meillä on tämä lapsiasiavaltuutettu, ei meidän täällä omassa putiikissamme tarvitse enää niin kovasti huolta kantaa lapsen edun ja oikeuksien toteutumisesta. Tätä peikkoa ei saa päästää valloilleen, ja tämä pelko ei saa toteutua, vaan päinvastoin lapsiasiavaltuutetun tärkein tehtävä on virittää, herättää ja lisätä lapsitietoisuutta ja avata lapsinäkökulmaa.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä kahteen edelliseen puheenvuoroon. Niissä tulivat minusta hyvin olennaiset asiat jo esille, mutta kannan vielä korteni kekoon. Olen itsekin tavattoman iloinen, että esitys tästä lapsiasiavaltuutetusta on nyt vihdoinkin tässä vaiheessa, kun ajatellaan, että muissa Pohjoismaissa tämä lapsiasiamiesjärjestelmä on otettu käyttöön jo kahden edellisen vuosikymmenen aikana.

Olen ed. Perhon kanssa samaa mieltä myös tästä lapsiasioitten suvauksesta. Minä tulkitsen tämän lain perustarkoituksen sillä tavalla, että lasten asia pitäisi kaikilla niillä tahoilla, kaikissa niissä ministeriöissä, kaikkien niitten toimijoitten kohdalla, jotka päätöksiä lapsen asioista tekevät, läpikäyvästi muistaa ja ottaa huomioon, kuten tässä jo todettiin.

Myös Lastensuojelun Keskusliitto asiantuntijana omassa kannanotossaan valiokunnassamme nosti tämän saman asian sillä tavalla esille, että heidän mielestään tavattoman suuri haaste tässä toiminnassa on, miten lapsiasiavaltuutettu pystyy tuon neuvottelukunnan avustuksella koordinoimaan lapsiasioita valtionhallinnossa. YK:n Lasten oikeuksien komitea on päätelmissään Suomen toisesta määräaikaisraportista Lasten oikeuksien yleissopimuksen täytäntöönpanosta ilmaissut huolensa sellaisten mekanismien puutteesta keskushallinnossa ja paikallistasolla, jotka koordinoivat lapsia koskevia laajakantoisia ohjelmia. Eli tämä yhteistyö ja koordinaatio on avainkysymys ja minusta ratkaisee aika pitkälle sen, kuinka hyvin jatkossa tämä lapsiasiavaltuutettu onnistuu siinä tehtävässä, mitä varten tämä laki on ymmärtääkseni pantu nyt tähän malliin, että se on kohta valmis.

No niin, lapsiasiavaltuutettu toimisi lasten etujen ja oikeuksien edistäjänä yleisellä yhteiskuntapoliittisella tasolla, ja kansalaiskeskustelussa valtuutetun tehtäviin kuuluu muun muassa arvioida lapsen edun ja oikeuksien toteutumista ja välittää lapsia koskevaa tietoa lapsille ja lasten parissa työskenteleville. Kuten täällä myös on todettu, lapsiasiavaltuutettu ei tämän esityksen mukaan ottaisi käsiteltäväksi yksittäisiä henkilöitä tai tapauksia koskevia asioita. Yhtenä erittäin keskeisistä tehtävistä lapsiasiavaltuutetun tulee eri tavoin edistää YK:n Lasten oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteutumista.

Olen samaa mieltä siinäkin asiassa, että tehtävänkuvaan nähden lapsiasiavaltuutetun resurssit alkuvaiheessa ovat niukat, mutta pidän oivallisena ja hyvänä sitä, että myös valiokunnassa totesimme yksimielisesti, että resurssien riittävyyttä pitää seurata. On hyvä, että jostakin lähdetään liikkeelle, ja nyt lähdetään tällä tavalla liikkeelle. Samoin sitten tietenkin täytyy seurata myös sitä, miten hyvin lapsen edun huomioon ottaminen, lapsen oikeuksien edistäminen eri hallinnonaloilla ja ne asetetut tavoitteet voidaan tällä järjestelmällä todellakin sitten saavuttaa.

Neuvottelukunta lapsiasiavaltuutetun tukena on äärettömän tärkeä. Sen tulee olla erittäin laaja-alainen. Korostimme valiokunnassa kansalaisjärjestöjen asemaa. Se on Suomessa pohjoismaisittainkin arvioiden poikkeuksellisen merkittävä, emmekä me usko, että lapsiasiavaltuutetun viran perustaminen tätä tilannetta millään tavalla muuttaisi. Kansalaisjärjestöjen pitää tämän esityksen perustelujen mukaisesti olla siis neuvottelukunnassa vahvasti edustettuna.

Mutta olen tavattoman iloinen siitä, että tämä laki meille vihdoinkin saatiin.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Edustajat edellä ovat vakuuttavasti todistaneet sen, että on hyvä asia, että asiassa on saatu pää auki ja lapsiasiavaltuutetun virka perustettu ja hänelle toimistokin. On ihan hyvä, että suvauksen lisäksi syntyy myöskin lavaus.

Mutta olin jo valiokunnassa huolissani ja olen edelleenkin huolissani siitä, ettei vaan nyt käy niin, että kun lapsiasiavaltuutettu saadaan, niin sitten todetaan, että lasten asiat ovat sillä hoidetut. Näin se ei voi olla. Ratkaisevaa on kuitenkin se, mitä esimerkiksi täällä eduskunnassa yksittäisessä lapsia koskevassa lainsäädännössä säädetään. Seuraavana on käsittelyyn tulossa laki, jossa perusteettomasti leikataan muun muassa vanhempainrahaa. Odotan mielenkiinnolla, puuttuuko lapsiasiavaltuutettu ensi vuonna, kun tätä samaa lakia varmasti taas käsitellään, tähän asiaan. Puuttuuko lapsiasiavaltuutettu esimerkiksi siihen, että toimeentulotukea saavat lapsiperheet eivät saa heille tulevia lapsilisien korotuksia, koska toimeentulotuki leikkaantuu? Tämän vuoksi on tärkeää, että huolehdimme, vaikka lapsiasiavaltuutettu nyt on tullut ikään kuin tähän työhön lisäksi ja avuksi, itse kuitenkin täällä lainsäädäntötyössä siitä, että lasten asiat lainsäädännössä tulevat hoidetuiksi niin hyvin, että voimme elää sovussa oman omantuntomme kanssa.

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivottavasti ed. Virtasen huoli ei ole mikään peruste olla tekemättä mitään. Eli tämä tietysti voidaan nähdä täysin päinvastoin, ja niin mielestäni tuleekin nähdä, että tämä lapsiasiavaltuutettu, jonka tehtävänä on muuten toimia yhteistyössä eri viranomaistenkin kanssa, auttaa meitä päätöksentekijöitä, ettemme unohtaisi tätä asiaa. Siinä mielessä näen, että tämä huoli on toivottavasti aiheeton.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkaisin vielä tähän, että meillähän ongelma usein on se, että resurssit ovat hyvin hajallaan ja koordinaatio puuttuu, ja sekin, että meillä on tietyllä tavalla kohtuullisen hyvä palvelujärjestelmä, mutta se ei keskustele keskenään. Minun mielestäni tällainen lapsiasiavaltuutettu edistää juuri tätä toimintaa, jota tarvitaan ihan kaikkialla meidän päätöksentekokoneistossamme.

Yleiskeskustelu päättyy.