25) Hallituksen esitys laiksi Metsähallituksesta annetun
hallituksen esityksen (HE 154/2004 vp)
täydentämisestä
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Metsähallitus myöntää nykyisin
runsaat 36 000 metsästyslupaa ja noin 62 000
kalastuslupaa vuosittain. Tämä nykykäytäntö lupien
lunastamisessa on erittäin joustava, niitä voi
lunastaa automaateista, netistä, huoltoasemilta, urheiluliikkeistä,
matkailuyrityksistä jne. Nyt kun tästä alkuperäisestä esityksestä perustuslakivaliokunta
antoi
lausunnon, niin sen mukaan sitten tämä lupakäytäntö,
niin kuin nykyisinkin on, tulkittiin viranomaisluviksi, ja tämä olisi
johtanut hyvin raskaaseen ja taloudellisesti kalliiseen lupien myöntämiskäytäntöön,
ja tavallaan näitten kansalaisten palvelut olisivat ratkaisevasti
huonontuneet. Ne olisi pitänyt lunastaa virastoista nämä luvat,
ja niinpä nyt sitten tavallaan tämän
täydentävän lakiesityksen mukaan esitetään
alueellisia kiintiöpäätöksiä edelleen
viranomaislupina. Uskon, että tätä kautta
voidaan nämä palvelut säilyttää edelleen
joustavina, että luvat pystytään joustavasti
sitten lunastamaan.
Toinen asia on tämä erävalvonta,
josta on keskusteltu hyvin paljon. Nyt tässä esitetään,
että siitä annetaan oma lakiesitys. Erätarkastajathan Metsähallituksella
ovat päteviä, ammattitaitoisia, heillä on
poliisin koulutus, ja nyt toivottavasti, kun tämä erillinen
lakiesitys annetaan, näille erätarkastajille annetaan
oikeus tämän rikesakon määräämiseen
ja rangaistusvaatimuksen esittämiseen. Sellainen käytäntöhän
oli aiemmin ennen vuotta 99, mutta nykyisin sitten tämä kyseinen
rikkeentekijä joutuu tavallaan kiikuttamaan paperin ja
hakemaan sitten poliisilaitokselta. Siinä turhaan tavallaan
kyykytetään tätä henkilöä. Kyse
on siis vain vähäisistä rikkomuksista.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Metsähallituslaki on herättänyt
hyvin paljon keskustelua tuolla Lapissakin ja muualla siellä,
missä valtion maaomistus on hyvin suurta. Taustalla ovat
kummitelleet hyvin monenlaiset pelot, ja eniten on pelätty
kajoamista tähän vapaaseen metsästysoikeuteen,
vaikka siitä onkin säädetty metsästyslain
puolella, mutta kyllä nämä asiat liittyvät
toisiinsa ainakin epäsuorasti. Samoin lupien myynnin siirtäminen
bisnespuolelle on nostattanut aika lailla huolta, ja nyt tässä täydennetyssä esityksessä
tilanne
on paljon parempi. Luvan myynti säilyy viranomaistoimintana,
ja siitä on sitten valitusoikeus, mutta siitä pitäisi
pitää nyt jatkossa huolta, että pienillä matkailuyrityksillä olisi
myös oikeus myöntää näitä lupia,
niin kuin nyttenkin on tietenkin Metsähallituksen hyväksymän
käytännön mukaisesti.
Mutta kysymys kuuluu ja valiokunta voisi pohtia sitä,
kun siellä lakiesityksessä sanotaan, että tämä delegointi
ulottuisi myöskin tämmöisiin yksityisiin
yhteisöihin, mitä se tarkoittaa. Onko esimerkiksi
Eläinsuojeluliitto Animalialla oikeus myöntää näitä lupia
sitten, kun tuo lakiesitysteksti on muotoiltu noin? Tässä metsähallituslain
valmistelussa on ollut ikävää se, että on haluttu
nähdä vain yksi ainoa vaihtoehto elikkä se,
että kaikki mahdollinen on haluttu siirtää sinne
bisnespuolelle. Siinä tilanteessahan paikallisten oikeuksien
valvominen olisi ollut aivan mahdotonta. Mielenkiintoista oli, että valmisteluaikana
useat asiantuntijat sanoivat, että mitään muuta
vaihtoehtoa ei ole kuin tehdä näin. Mutta nyt
kuitenkin tämä lakiesitys tässä muodossa muokkautuu
ihan oikeaan suuntaan.
Pekka Vilkuna /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tässä tämän
lain valmistelussa ja kulussa on ollut melkeinpä farssin
piirteitä. Minua ainakin on ihmetyttänyt, kenen
edun mukaista tämmöinen lain valmistelu ja juoksuttaminen
on, että se tehdään puutteellisena, sitten
korjaukset tehdään niin, että niissä on
aivan selviä virheitä. Perustuslakivaliokunta
antaa semmoisen lausunnon, että kukaan perustuslakivaliokunnan
jäsen ei sitten loppujen lopuksi olekaan sen lausunnon takana,
kun se luetaan tarkasti. Olisi ollut todella surkeaa, jos se olisi
jäänyt sille mallille, mikä oli toissa
viikon esitys, että tämä olisi mennyt
viranomaismenettelyksi, näiden kaikkien lupien, niin kalastus-,
metsästys- kuin moottorikelkkalupien saaminen.
Nyt tällä hetkelläkin on siinä perustuslakivaliokunnan
tekstissä maininta, jossa häipyvät paikallisilta
asukkailta ja alkuperäisväestöltä ne
oikeudet, mitkä heille kuuluu. Tässä on
vähän samanlaista valmistelua kuin tuossa Natura-hommassa,
että joku viranomainen tätä koettaa vetää semmoiseen
suuntaan, joka ei loppujen lopuksi ole eduskunnan tahtokaan. Siellä saamelaisille
on
taattu ne oikeudet, mutta pitkään, sukupolviakin
paikalla asunut paikallisväestö, jos ei ole saamelaista
verta, menettää tietyt oikeudet, jos se tämmöisenä menee,
mikä tämän aamun tilanne oli. Valiokunnan
pitää olla vielä tarkkana tässä, että siinä tulee
oikeus ja kohtuus.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! On hyvä, että on löydetty
tähän lupien myyntijärjestelmään
nyt tämmöinen joustava muoto, koska tämä on
erittäin tärkeä asia. Nimittäin
joillekin paikkakunnille tämä on elinkeinopolitiikan
kannalta merkittävää, että luvat
voidaan edelleen joustavasti myydä, ettei tarvitse lähteä 50
tai 100 kilometrin päähän etsimään
virastoa, mistä luvan voisi ostaa. Esimerkiksi tällainen
paikka on Manamansalon virkistyskalastusalue, joka kuuluu Metsähallituksen
Oulunjärven retkeilyalueeseen, ja lähimaillakaan
ei ole mitään virastoja, joista niitä olisi
voinut teoriassakaan ostaa, eli se olisi tehnyt käytännössä ihan
mahdottomaksi siellä tämän virkistyskalastuksen.
Tuolla alueella käy kuitenkin useita kymmeniätuhansia
matkailijoita kalastamassa.
Sitten tähän vapaaseen metsästysoikeuteen: Tästä pitää nyt
eduskunnan huolehtia, että se säilyy Lapin ja
Kainuun alueella. Se nimittäin on erittäin tärkeä,
kun ajattelee, että näitten valtion metsien käyttö on
muuttunut tässä vuosien varrella ja suojelua on
tehty enemmän ja enemmän, mitkä minusta
ovat olleet oikeita ratkaisuja, mutta että syntyisi tällainen
myönteinen suhtautuminen ylipäätään
näihin valtion toimiin, sen vuoksi on tärkeää,
että tämä vapaa metsästysoikeus
säilyy. Olen sanonut, että se on myöskin
kainuulaisten ja lappilaisten naisten kannalta erittäin
tärkeä. Nimittäin miehet ovat paremmalla
tuulella, kun he käyvät metsällä ja
on joku lupa mennä metsään, kun sinnehän
ei tavallinen suomalainen mies ihan noin vaan voi mennä ihailemaan
metsää, pitäisi olla joku oikea syy.
Ilmeisesti se metsästys on nyt sitten sellainen oikea syy.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Pidän tätä hallituksen
täydentävää esitystä metsähallituslaista
sen arvoisena, että tämä ehkä kestää vähän
pidemmänkin puheen. Erityisellä tyydytyksellä — ennen
kuin ed. Huotari poistuu salista — olen pannut merkille
sen, että ed. Huotari tunnusti ja myönsi sen,
että mies metsällä käydessään
on parempi palvelija vaimolle sieltä kotia saavuttuaan,
ja näin tulkittuna tämä sisältö oli
tämän tyyppinen olemassa. Voidaan sanoa, että myöskin
vanha ohje, elämänohje, on olemassa niin, että Luoja
elinpäiviä laskiessaan ei niitä päiviä,
mitkä metsällä käytetään,
metsästykseen uhrataan, vähennä eliniästä vaan
lisää sen normaalin eliniän päälle.
Ymmärrän, että ed. Huotari on tässä asiassa
erityisesti kiinnostunut pitkäikäisistä miehistä,
nimenomaan sellaisista miehistä, mitkä tulevat
toimeen luonnon ja yhteiskunnan kanssa. (Ed. Pulliainen: Onko hänellä niitä useampia?)
— Ed.
Pulliainen, en tiedä enkä epäile, että ed.
Pulliainenkaan tässä lähijoukossa on
olemassa. Itse en ole siihen päässyt, vaikka oikeastaan
vähän olen ikään kuin pyrkinyt.
Jos sitten ajatellaan tätä maailmaa tästä hallituksen
esityksen sisällöstä, niin tässä täytyy
sanoa, niin kuin ed. Vilkuna viittasi tähän, että on hyvä,
että näin syntyy, ettei tästä synny
semmoista farssia tai ole ollut syntymässä tai
oikeastaan ei ole päässyt syntymään,
niin kuin Suomessa tämä Natura-käsittely
on olemassa. Juuri äsken tuolta työhuoneestani
kuunneltuani toisella korvalla tätä keskustelua
palasin ja katsoin eilisen MOT-ohjelman uusintaa siitä,
mitä tämä suomalainen oikeuskäytäntö on
ja miten oikeuskanslerin menettelyt ja tämä ohjaus
on tässä Natura-asiassa tapahtunut. Täytyy
sanoa, että jos tätä maailmaa oikein
ajattelen suomalaisen yhteiskunnan järjestyksen ja järjestelmän
kannalta, niin saatan vielä ensi yönäkin
painajaisunia nähdä siitä. Näin ajatellen
onhan tässä nyt kuitenkin hyvään
järjestykseen menty ja päästy tämän
esityksen täydentämisen osalta.
Kun ed. Mustajärvi äsken käytti puheenvuoron
siitä, mitä tarkoitetaan toimivaltaisella järjestöllä taikka
kumppanilla, miten se nyt täällä sanotaankaan,
(Ed. Mustajärvi: Yksityisellä yhteisöllä!) — yksityisellä yhteisöllä,
ei suinkaan missään tapauksessa tarkoiteta tätä eläinsuojelujärjestö Animaliaa
jne. Huomaan, että ed. Mustajärvessä on
puoluejohtaja-ainesta, ja kun tätä lehdissä on
uutisoitu ja kirjoiteltu viime päivinä, niin tämä todistaa
myöskin sen, että ed. Mustajärvi kantaa
huolta todellisesta suomalaisesta elämästä ja
suomalaisten ihmisten edunvalvonnasta ja tämä on
hyvänä nähtävissä näin
eduskuntasalissakin tämä terästynyt toiminta.
Kun tätä sisältöä katsotaan,
niin täältä suora lainaus: "Ehdotetun
säännöksen mukaan yksittäinen
lupa maastoliikenne-, kalastus- ja metsästysasioissa voitaisiin
antaa myös koneellisesti, mikä mahdollistaisi
lupien hankkimisen kansalaisten kannalta joustavalla tavalla muun
muassa automaateista ja Internetistä."
Herra puhemies! Tässä on mielestäni
se ongelmakohta, mitä on syytä käsitellä tässä vähän
laajemmin niin, että kun tätä valiokuntakäsittelyn aikana
pohditaan, niin missä tapahtuu se oikeudenmukainen tasa-arvoisuus
tämän lupien myöntämisen suhteen.
Ed. Pulliainen tuntee tämän lupien myöntämisperiaatteen.
Hän ei ehkä tunne sitä, kuinka vaikea
normaalikansalaisen on saada näitä lupia. Tämän
esityksen perusteella, niin kuin tämä vanhakin
käytäntö on ollut olemassa, on käytäntö sellainen,
että kun lupia aletaan myöntää,
määrätyllä alueella on tämä kiintiö olemassa
ja sitä lupaa jonotetaan siellä oven takana, miten
tänne pääsee matkaan. Siellä saattaa
siinä jonossa onnistua niin, että saa sen luvan
sille alueelle. Mutta tiedän erittäin paljon kansalaisia, jotka
ovat myöskin — siellä on semmoinen menettelytapa
ollut olemassa, että puhelimitse voi varata — koko
päivän soittaneet ja soittaneet ja sitten illalla
tai seuraavana päivänä ovat päässeet sinne
asianomaisen Metsähallituksen virkailijan puheille, jolle
tämän puhelinvarauksen on voinut tehdä,
ja sen jälkeen on todettu, että tämä alueelle
myönnettävä kiintiö on nyt loppuun
myönnetty, uusia ei voi myöntää.
Erityisesti, jos tähän Internet-pohjaiseen käytäntöön
mennään, tämähän aiheuttaa
sen, että normaali rahvas, tämä mökin äijä,
joka hakee lupaa, hakekoon nyt sitten kuinka kaukaa tai kuinka etelästä tahansa,
puhelimitse taikka siellä paikalla vielä jonottaenkin,
ei pääse tähän Internet-peliin
matkaan, jää luvatta.
Tämä mielestäni on erittäin
suuri epäoikeudenmukaisuus, mitä tähän
sisältöön voi tulla. Ymmärrän
niin, että kun tämä lupien myöntämisajankohta
kerrotaan, että se sinä ja sinä aamuna alkaa
ja tapahtuu, niin hakemalla tämä lupahakemus valmiiksi
ja odottamalla sitä aikaa, kun kello tulee täyteen,
ja painamalla näppylää Lähetä, Pyydä jne.
tässä asiassa saattaa arpajaisissa päästä siihen,
että saa sen luvan sieltä käsille. Näin
ei tämä peli saisi olla eikä toimia.
Miten tämä peli voitaisiin toisin tehdä?
Mielestäni sekään ei ole oikea tapa,
että hinnalla tätä asiaa rajoitettaisiin
ja hillittäisiin. Se on muutenkin erittäin suuri
huoli ja ongelma olemassa, että Metsähallitus
suurena liikelaitosyhtiönä tullee hinnoittelemaan
nämä luvat siihen hintaan, että niin
paljon rahaa ulos kuin sieltä saada voi. Jos ajatellaan
hyväosaisia metsästäjiä, täällähän
puhutaan nyt hyväosaisten puolesta ja on puhuttu koko päivä,
jos ajatellaan näitä hyväosaisia, niin
heillä onkin tietysti varaa maksaa, hoitaa, järjestää metsästyksensä muutenkin,
mutta sillä peruskansalaisella, jolla semmoista mahdollisuutta
muuten ei ole olemassa, sillä pitäisi olla kohtuuhintaan
mahdollisuus lunastaa valtion maille tämä metsästysoikeus.
Tämä olisi myöskin sellainen asia, mikä pitäisi
pohtia ja nähdä oikein ja oikeudenmukaisesti.
No, tiedän kuitenkin, että sitten vastataan, että voihan
siellä. Ed. Huotari, kun poistuu täältä salista,
en käsittele tätä hyvän miehen
asemaa enää tämän jälkeen,
mutta kuitenkin palaan siihen jonkun muun asian yhteydessä,
jos se on tarpeen.
Kun muuten katsotaan tätä asiaa, niin sanotaan,
että voihan sitä mennä toiselle alueelle,
jonnekin muualle jne. Ymmärrän erinomaisen hyvin,
kun itse siellä joskus olen käynyt ja kulkenut,
että kun on oppinut kulkemaan sillä oikealla salolla,
sillä oikealla luontokulmalla — voisin nyt ajatella,
että vaikkapa siellä Sallan—Kemijärven
välillä, mihin tämä oma vetoni
tavalla tai toisella vetää ja vie — niin
jos ei sinne saa lupaa, niin kyllä se on vähän
sellaista kuin menisi vieraaseen paikkaan, jos joutuu sen paikan
kokonaan vaihtamaan uudelleen ja etsimään uudet
ei-perinteiset kulkureitit ja kulkupaikat. Näin ajatellen
tämän maailman suhteen toivon, että valiokunta
pui ja käsittelee tämän asian niin, että tähän
tulee myöskin sellaista lähtökohtaa,
kuinka tämä palvelee suomalaista perinteistä eränkäyntiä ja
kuinka se palvelee semmoista kansalaista, jolla tämä metsästysoikeus
on muutenkin vain ikimuistoisissa muistoissa oleva ja joka sitä ei voi
muuten etelässä päivittäin harjoittaa.
Herra puhemies! Vain ani harvoin näkyy sellaisia hallituksen
esityksiä ja sellaisia hallituksen esityksen täydennyksiä,
niin kuin tässä on olemassa. Täällä suoraan
lukee sivulla 3 jo: "Säännöksen mukaisesti
täytäntöönpanoon liittyvät
toimenpiteet olisi saatettava lain mukaisiksi 1.5.2005 mennessä.
Täytäntöönpanotoimiin kuuluisivat
muun muassa sellaisten yhteisöjen kartoittaminen, joille
voitaisiin antaa 9 §:n 3 momentissa tarkoitettuja yksittäisiä ratkaisuja
koskevaa päätösvaltaa, heitä koskevat
tarpeelliset koulutustoimet muun muassa hallintomenettelyä koskevien
säädösten sisällöstä ja
asiakkaiden tarpeellisesta ohjauksesta sekä päätösmallien
valmistaminen." Tätä ennen mainitaan, että täällä kiireisestä aikataulusta
johtuen kaikkia tähän lakiin liittyviä täytäntöönpanotoimia
ei ole keretty ottaa huomioon jne. Tiedän, että tällaista
lakia on valmisteltu vuosikausia. Tiedän myöskin,
että pitäisi valtionhallinnossa ministeriössä olla
sellaisia asiantuntijoita, jotka näkevät tätä asiaa
vähän kauemmaskin kuin siitä Helsingissä sijaitsevan ministeriön
ikkunasta näkyy. Mutta tätä kun lukee
täältä, en ole ennen koskaan tavannut,
että oikein hallituksen esitykseen kirjoitetaan, että sieltä ministeriön
ikkunasta ei juuri näe kovinkaan pitkälle ja jos
näkee, niin sitäkään ei pysty
ymmärtämään, mitä sieltä näkee.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela oli puheenvuorossaan monessa
yksityiskohdassa aivan oikeilla jäljillä. Tässähän
on muodostunut hyvästä mielikuvituksesta johtuen
suuri ongelma siinä, että on nähty, että metsästyslain
8 §:n mukainen vapaa metsästysoikeus olisi nyt
jollakin tavalla Kainuussa ja Lapissa vaarassa. Tästähän
ei ole kysymys.
Toisekseen on nähty, että nyt tämä lupakäytäntö Metsähallituksella
jollakin tavalla sillä tavoin muuttuu, että tämä on
kiintiöajattelussa aivan holtitonta. No, näinhän
ei voi olla sen takia, että metsästyslaki, sen
kestävän käytön pykälä, sen
jo estää. Nyt jää enää ratkaistavaksi
se, kun perustuslakivaliokunta suuressa viisaudessaan katsoo, että tässä pitää tehdä
hallintopäätöksiä, millä tavalla
tästä erityisestä velvoitteesta selvitään.
Tässä on nyt se portaisuus rakennettu, että tästä tehtävästä selvitään.
Minä uskon, että tällä viikolla
tämä asia hoitaantuu nyt niin, että myöskin
ed. Seppo Lahtelan äsken mainitsemat näkökohdat
otetaan huomioon.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Edustajat Seppo Lahtela ja Vilkuna muun muassa
käyttivät erinomaiset puheenvuorot, ja haluan yhtyä näihin
ajatuksiin. Olen sitä mieltä, että ehdottomasti
on voitava säilyttää nämä ikimuistoiset
metsästys- ja kalastusoikeudet, samoin kuin koko maassa
pitää päästä siihen,
että suurpetoja on voitava metsästää vapaasti
yleisten aseenkäsittelysääntöjen
ja turvamääräysten sallimissa puitteissa.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Tuo lappilaisten huoli oikeuksien säilymisestä ei
ole ihan mielikuvituksen tuotetta. Ei ole pitkä aika siitä,
toista vuotta, kun ministeri Rajamäki sanoi ihan julkisesti
sen, että hänen mielestään vapaa
metsästysoikeus pitää poistaa. Kun Lapissa
on esimerkiksi semmoisia suojelualueita, joissa ensin on luvattu,
että oikeudet säilyvät, ja myöhemmin
ne oikeudet on viety pois, niin kyllä tämmöisessä tilanteessa
tämmöisen aika syvänkin epäluulon
ymmärtää.
Kyllähän tällä aiemmalla
esityksellä, jossa luvan myynti olisi siirretty kokonaan
bisnespuolelle sitten, olisi voitu epäsuorasti vaikuttaa
myöskin siihen oikeuteen, mikä perustuu vapaaseen metsästysoikeuteen
valtion mailla, nimittäin sitä kautta, että siellä on,
niin kuin ed. Pulliainen aivan oikein sanoi, kestävän
käytön periaatteen mukaisesti vain rajallinen
määrä, mitä voidaan pyytää.
Jos tästä pyyntimäärästä olisi
irrotettu vapaaseen markkinaehtoiseen kauppaan tietty osa, tietty
kiintiö, niin sitten vapaan metsästysoikeuden
käyttäjille pyydettävää olisi
jäänyt vähemmän.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Kyllä minusta on tärkeää,
ed. Pulliainen, että tästäkin vapaasta
metsästysoikeudesta pidetään huolta. Siinähän
saattaa olla, että joillakin on semmoisia tarkoitusperiä,
vaikka teillä ei sellaisia olisikaan, joita joku voi yrittää lain
mutkan kauttakin viedä.
Mutta ed. Oinosen esitys siitä, että suurpetojen
metsästys pitäisi vapauttaa, on minusta ihan käsittämätön.
Minä ymmärrän kyllä niitä ihmisiä,
jotka asuvat tuolla rajamailla, missä paljon on suurpetoja
ja myöskin asumusten lähettyvillä nykyisin,
mutta siitähän nyt ei kyllä tulisi mitään,
että vapaa oikeus tulisi metsästykseen, kun nyt
jo, vaikka se on luvanvaraista, näyttää siltä, että näitä omia
vapauksia käytetään aika kyseenalaisestikin.
On paljon parempi, että haetaan toisenlaisia ratkaisuja.
Esimerkiksi nykyelektroniikkaa hyväksi käyttäen
voisi löytää uusia ratkaisuja, ja sellaisia
ollaan paraikaa kehittelemässäkin, niin että sudet
ja karhut pysyisivät suurin piirtein omilla alueillaan,
erityisesti silloin kun ihmisen kohtaavat metsässä,
lähtisivät eri suuntaan. Jotkut metsästäjäthän
ovat lähteneet sitten ajamaan takaa näitä petoja.
Ei tarvitse ihmetellä, jos sitten joutuukin itsepuolustustilanteeseen
ja tekemään vastoin lakia, kun ensin itse lähdetään
sen eläimen perään. Tässä ei
ole ihan helppoja ratkaisuja olemassakaan, mutta en missään
tapauksessa kyllä olisi niin pitkälle menossa
kuin ed. Oinonen.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Edustajille Mustajärvi ja Huotari
totean, että vuonna 1993 säädettiin metsästyslaki.
Keskeisesti vaikutin silloin siihen, että metsästyslain
8 § sai sen muodon, mikä sillä tällä hetkellä on.
Niissä asiakirjoissa, joita on täällä nyt
käsitelty tämän asian yhteydessä,
yhdessäkään ainoassa tähän
oikeuteen ei ole oltu puuttumassa, ei sanallakaan, ei pienelläkään
muutoksella. Se siitä.
Sitten ed. Oinoselle: Jos ed. Oinonen olisi valtioneuvoston
jäsen ja käyttäytyisi suurpetoasioissa,
niin kuin hän täällä systemaattisesti
käyttäytyy, niin tämä kaupunki
olisi täynnä EU:n santarmeja.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kysymys suurpedoista hieman sivuaa tätäkin
pykälää, koska petoja on siellä Metsähallituksen mailla,
mutta minä en ollenkaan ymmärrä ed. Huotarin,
Kainuun edustajan, näkemystä asiasta. Pidän
valtiovarojen tuhlauksena ja lapsenleikkinä näitä aitoja
ja valvontavälineitä. Ainut lääke suurpeto-ongelmaan
on aseen käyttö.
Keskustelu päättyy.