Täysistunnon pöytäkirja 129/2005 vp

PTK 129/2005 vp

129. TORSTAINA 1. JOULUKUUTA 2005 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

17) Hallituksen esitys laiksi televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain muuttamisesta

 

Markku Laukkanen /kesk(esittelypuheenvuoro):

(Ed. Salo: Liikenne- ja viestintävaliokunta on ollut ahkera!) Arvoisa herra puhemies! — Aivan oikein, ed. Salo, liikenne- ja viestintävaliokunnassa on tehty paljon töitä viime aikoina, eikä tämä tähän lopu, ensi viikolla lupaan joka päivä uutta tavaraa saliin.

Todellakin kyseessä on hallituksen esitys laiksi televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain muuttamisesta, ja tätä muutetaan nyt toimilupasäätelyn osalta. Laissa tarkennetaan toimiluvan siirtoa koskevia säännöksiä. Tämän yhteydessä käytiin erinomaisen seikkaperäinen keskustelu toimilupasäädösten periaatteista, hakukriteereistä ja toimilupien kriteereistä, niiden sisällöistä, myöntämistavoista sekä ennen muuta sitten paikallisradioiden toimintaideasta, siitä filosofiasta, missä määrin paikallisradioidea tänä päivänä Suomessa toteutuu siinä hengessä, jolla aikanaan paikallisradiotoimintaan tässä maassa lähdettiin.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että radiotoiminnassa tapahtuneiden toimivallan siirtojen osalta on ollut vahva syy olettaa, että toimivallan siirroissa on ollut kyse pelkästään radiotaajuuksien kauppaan rinnastettavissa olevasta tapahtumasta. Valiokunta katsookin, että tämä kehitys on ollut omiaan muuttamaan kansallista radiotoimintaa varsinkin paikallisradioiden osalta.

Nykyiset voimassa oleva toimiluvat on myönnetty pääosin vuonna 1999, ja kaikkien toimilupien voimassaoloaika päättyy vuoden 2006 lopussa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos nyt ensi keväänä hallitus laittaa uudet toimiluvat hakuun, niin nyt on aika tavallaan sitten luoda ne pelisäännöt. Tämä on erinomaisen hyvä aika eduskunnan ottaa kantaa siihen, haluammeko me ohjeistaa ministeriötä ja kannustaa ministeriötä miettimään näitä kriteerejä uudelleen.

Itse lainsäädäntöhän ei säädä sitä, minkä tyyppisiä toimilupia myönnetään. Tähän mennessä lupia on myönnetty toistaiseksi koko valtakunnan tai merkittävän osan siitä kattavaan niin sanottuun erikoisradiotoimintaan sekä paikalliseen toimintaan. Harjoitettavan radiotoiminnan luonne on määritelty toimilupamääräyksissä. Esimerkiksi paikallisen toiminnan osalta on toimilupa voinut sisältää toimilupamääräyksen, jonka mukaan lähetettävän ohjelmiston tulee sisältää tietoja kuuluvuusalueen paikallisista asioista, edistää paikallista kulttuuria, kansalaisten avointa keskustelua jne.

Erikoisradiotoiminnassa taas on pyritty ohjaamaan ohjelmistoa ja sisällön kokonaisuutta esimerkiksi siten, että huomattavan osan ohjelmistosta tulee olla sitä tematiikkaa, mihin sitä toimilupaa haetaan, esimerkiksi kristillistä ohjelmistoa, liikennepainotteista ohjelmistoa, uutis-, ajankohtais- tai muuta puheohjelmaa, tai että ohjelmisto sitten koostuu pääasiallisesti suomalaisesta iskelmä- tai viihdemusiikista.

Paikallisradiotoimilupien ehdoissa on ollut määräyksiä myöskin ohjelmiston koostumuksesta, velvollisuudesta luovuttaa lähetysaikaa paikallisille toimijoille, yhteislähetyksistä ja myöskin oman tuotannon osuuksista. Valtioneuvosto ei tähän mennessä ole vielä tehnyt mitään linjauksia siitä, minkälaisia toimilupia sitten ensi vuonna julistetaan haettavaksi ja millä ehdoilla. Valiokunnalle on kerrottu, että alustavan aikataulun mukaan toimiluvat voitaisiin julistaa haettaviksi jo tämän joulukuun kuluessa. Mutta joka tapauksessa päätökset tehdään kevään 2006 aikana, siis päätökset toimilupien myöntämisestä, ja toimilupamääräykset tehdään sitten ensi keväällä, näin on valiokunnalle kerrottu.

Liikenne- ja viestintäministeriön linjahan tähän saakka on ollut se, että toimilupamääräyksiä ei tule määritellä tiukasti ennen hakukierrosta, koska valtioneuvoston arviointi tehdään vasta saapuneiden hakemusten kokonaisuuden pohjalta. Valiokunta oli tästä asiasta hieman toista mieltä. Valiokunnan mielestä tämä ei ole toimiluvan hakijoille liiketoiminnan kannalta kohtuullista. Tasapuolisen ja todellista kilpailua vahvistavan lupakierroksen onnistuminen edellyttää valiokunnan mielestä, että luvan hakijat ovat selvillä siitä, minkälaiseen toimintaan haettavat luvat on tarkoitettu.

Toimilupiin on ministeriön mukaan tarkoitus sisällyttää määräyksiä, joilla määritellään harjoitettavan radiotoiminnan luonne tai formaatti. Valiokunta painottaakin tässä sitä, että toimilupamääräysten tulee olla tältä osin niin selkeitä ja täsmällisiä, että ne ohjaavat tehokkaalla tavalla toimiluvan haltijan harjoittamaa toimintaa. Paikalliseen tai alueelliseen radiotoimintaan myönnettävissä toimiluvissa toimintaa voidaan ohjata erinomaisella tavalla määrittämällä paikallisesti tuotetun ohjelmiston vähimmäisosuus tai rajoittamalla yhteislähetysten määrää. Tämähän tarkoittaa sitä, että rajoitetaan sitä, että paikalliset radiot ketjuuntuvat, koska sillä ei ole enää mitään tekemistä tavallaan sitten paikallisen toiminnan kanssa. Laajemman kuuluvuusalueen toimiluvassa voidaan taas määritellä radiotoiminnan formaatti musiikkiprofiilikohderyhmän tai ohjelmiston sisällön pohjalta.

Keskeistä tässä paikallisradiotoiminnassa on kuitenkin se edelleenkin, että lähetettävä ohjelmisto sisältää todellakin nimenomaan paikallisia asioita ja edistää paikallista kulttuuria. Valiokunta pitää välttämättömänä, että myöntäessään toimilupia radiotoimintaan valtioneuvosto kiinnittää erityishuomiota toimilupaehtojen selkeyteen, ja on olennaista, että toimiluvan haltija myös sitoutetaan toimilupamääräysten kautta siihen toimintaan, jota se on toimilupahakemuksessaan esittänyt. Valiokunta pitää edellä mainittuja paikallis- ja erikoisradiotoimiluvissa edellytettyjä ehtoja hyvin tarkoituksenmukaisina ja hyvin toimintaa ohjaavina.

Puhemies! Valiokunnan huomiota kiinnitettiin asiantuntijakuulemisessa myös siihen, että Viestintäviraston valvonta ei ole kaikilta osin ollut riittävän tehokasta erityisesti paikallis- ja erikoisradioiden ohjelmasisältöjen osalta. Valiokunta pitääkin hyvin tärkeänä, että toimilupien noudattamista valvotaan tehokkaasti myöskin näiden osalta. Todetaan myös se, että on useita keinoja Viestintävirastolla käytettävissä, joilla tätä valvontaa voidaan toteuttaa ja ilmenneisiin rikkomuksiin myöskin puuttua. Voidaan antaa huomautuksia, voidaan kohdistaa pakkokeinoja, esittää velvoitteita, joilla edellytetään toimiluvan haltijan korjaavan virheensä ja laiminlyöntinsä.

Viestintävirasto kiinnitti valiokunnan huomiota siihen, että laissa tai nykyisissä toimiluvissa ei tarkemmin määritellä, mitä toimilupaehdoissa olevalla paikallisella ohjelmistolla tarkoitetaan. Paikallisradion toimilupaehdot nykymuodossaan on paikallisuusvaatimusten suhteen asetettu siten, että ne antavatkin toimijoille varsin paljon liikkumavaraa ohjelmiston sisällön suunnittelun ja ulkopuolisten ohjelmistopakettien oston suhteen. Tämä on hyvin tärkeä havainto, paikallisuusehdot on syytä todellakin hyvin täsmällisesti määritellä. Valiokunta katsookin, että Viestintäviraston valvonta ei ole ollut tarpeeksi tehokasta, ja korostaa, että uudet tarkemmat toimilupaehdot ovat ehdoton edellytys tehokkaamman valvonnan toteuttamiselle.

Puhemies! Lopuksi totean vielä, että tässä yksimielisessä mietinnössä valiokunnalla on myöskin eduskunnalle hyväksyttäväksi ehdotettu lausuma, jonka mukaan valtioneuvoston uusia radiotoiminnan toimilupia myöntäessään tulee huolehtia ensinnäkin siitä, että toimilupamääräykset ovat selkeitä ja täsmällisiä, että ne ohjaavat tehokkaalla tavalla toimiluvan haltijan harjoittamaa toimintaa, ja toiseksi siitä, että niiden valvontaa tehostetaan.

Arvoisa puhemies! Tässä tämän lain esittely. Tämäkin oli aika mittava, perusteellinen ja seikkaperäinen työ, jonka valiokunta erittäin hyvässä hengessä ja yksituumaisesti kykeni tekemään. Katsottiin hyvin asialliseksi, että niitä epäselvyyksiä, joita paikallisradiotoiminnan toimilupien kriteeristössä tänä päivänä on, halutaan näillä mietinnössä esiin nostetuilla korostuksilla korjata.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Radiotoiminta Suomessa on lailla säänneltyä toimintaa ja luvat toiminnan harjoittamiseen myöntää valtioneuvosto. Toimilupa myönnetään nyt käynnistyvällä lupakierroksella maksimissaan 10 vuodeksi kerrallaan ja se myönnetään määrätyllä alueella tapahtuvaa sisällöllisesti määriteltyä radiotoimintaa varten, ja toiminnan asianmukaisuutta valvoo Viestintävirasto.

Liikenne- ja viestintäministeriö selvitti viime vuonna kaupallisen radiotoiminnan nykytilannetta Suomessa. Ministeriön selvityksen tavoitteena oli kartoittaa tätä maaperäkenttää seuraavaa toimilupakierrosta silmällä pitäen. Selvityksen perusteella kävi ilmi asioita, että alalle oli päässyt muodostumaan tilanteita, joissa voidaan tulkita eräiden toimijoiden rikkovan toimilupansa ehtoja. Alun perin paikalliselle radiotoiminnalle myönnetty taajuus oli joissakin tapauksissa siirtynyt isommalle ketjulle niin, että myös radion ohjelmasisältö oli alkanut noudatella tämän puolivaltakunnalliseksi kasvaneen emoyhtiön ohjelmaprofiilia. Muutos oli tapahtunut ilman, että toimilupaa olisi siirretty tai että toimiluvan sisältöön olisi haettu muutosta valtioneuvostolta. Luvan haltija on usein toimiluvassa mainittu paikallisradio, mutta taajuuden käyttö- ja tosiasiallinen määräysvalta on kuitenkin myyty siltä pois niin, että radio toimii vain isomman ketjun lenkkinä vastoin toimilupansa henkeä. Tätä sanotaan perusteettomaksi ketjuttamiseksi. Tämä asetelma on aiheuttanut markkinahäiriötä sen vuoksi, että asema on edelleen voinut harjoittaa paikallista mainosajan myyntiä, mutta samalla sen kustannusrakenne on ollut hyvin kevyt, koska lähes kaikki toimituksellinen osuus on lähetetty ketjulle vain yhdeltä asemalta käsin. On sanomattakin selvää, että toimilupaansa noudattavan aidon paikallisradion on toivoton kilpailla edellä kuvatulla tavalla toimivan radion kanssa.

Selvityksessä kävi ilmi myös, että vaikka tosiasiallinen määräysvalta ei olisikaan siirtynyt toiselle osapuolelle, joissakin radioissa oli tapahtunut toimiluvan saannin jälkeen suuria linjamuutoksia, joita ei myöskään ollut hyväksytetty valtioneuvostolla. Ohjelmistomuutoksia on perusteltu kilpailullisilla ja tuotannollisilla syillä. Ongelma oli siinä, että kun pääosa alalla vaikuttavista toimijoista edelleenkin on lakia sekä toimilupaehtoja noudattavaa joukkoa, niin saavat ne, jotka eivät toimi yhteisten pelisääntöjen mukaan, perusteetonta kilpailuetua rehellisiin toimijoihin verrattuna. Tämän kaltainen toiminta lähettää erikoisen viestin markkinoille, sen, että ainoastaan toimiluvan henkeä rikkomalla tuloksen tekeminen ja selviytyminen yrityksenä on mahdollista. Tämä on puolestaan sitä toimilupaehtojen vastaista toimintaa.

Nämä kaksi asiaa kävivät ilmi tässä liikenne- ja viestintäministeriön selvityksessä. Tämän selvityksen perusteella käynnistettiin sitten lainvalmistelutyö, jonka tehtävänä oli paikata nämä edellisen lain mahdollistamat väärinkäytökset.

Perusteettoman ketjuttamisen osalta tässä on onnistuttu ihan tyydyttävällä tavalla. Hallituksen esityksessä uudessa lakitekstissä todetaan, että jos tosiasiallinen määräysvalta toimiluvan haltijan tai toimiluvan mukaiseen toimintaan nähden muuttuu, toimilupaviranomainen voi hyväksyä muutoksen tai peruuttaa toimiluvan. Viestintävirasto ja ministeriö tulevat varmasti seuraamaan uuden lain toimimista, antaako uusi tosiasiallisen määräysvallan määrittely aiempaa paremmat mahdollisuudet vastata alalle syntyviin epäkohtiin.

Arvoisa puhemies! Toimilupaehtojen vastaisen toiminnan suhteen asia oli sitten mutkikkaampi. Viestintävirasto, jonka pitäisi valvoa toimilupien noudattamista, on lupakierrosten välillä joutunut aika ikävään välikäteen. Sille on lain voimalla annettu valvovan viranomaisen rooli radioiden toimilupiin perustuvaan toimintaan nähden, mutta silti sen keinot puuttua epäkohtiin ovat olleet hyvin rajalliset. Tämä johtuu siitä, että toimiluvat ovat olleet niin ylimalkaisesti kirjoitetut, ettei niiden perusteella ole voinut ryhtyä minkäänlaisiin valvontatoimiin. Lain tasolla toimilupaehtojen valvonnan lisäämiseksi ei siis ole tarvetta muuttaa käytäntöjä, vaan keskeistä on sen sijaan se, minkälaiseksi toimilupaehdot kirjoitetaan.

Liikenne- ja viestintäministeriössä aiotaan kiinnittää erityisesti huomiota niiden laatimiseen uusia toimilupia myönnettäessä. Valiokunta onkin korostanut, että uudet tarkemmat toimilupaehdot ovat ehdoton edellytys tehokkaamman valvonnan toteuttamiselle. Tähän liittyy myös valiokunnan lausumaehdotus.

Laajasti ottaen radiokentällä on tulevaisuudessa kaksi tietä: joko koko radiotoiminta vapautetaan avoimelle markkinaperusteiselle kilpailulle, juuri niin kuin komissio viimeksi tänä syksynä on ehdottanut, tai olemassa olevia sääntöjä tarkennetaan ja niitä aletaan valvoa. Ensi keväänä tapahtuvalla toimilupakierroksella tullaan toimiluvan saamisen edellytykset ja varsinainen toimilupa siis määrittelemään nykyistä selkeämmin. Tästä on etua niin radion kuuntelijoille kuin toimiluvan hakijoillekin.

On mielestäni hyvä asia, että alalla on selkeät pelisäännöt, ja myös valvonta on tärkeää. Näin saadaan turvattua monipuolinen ja laadukas mediaympäristö sen tilaajille eli kaikille radion kuluttajille.

Reijo  Paajanen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Paikallisradiotoiminta täytti vastikään 20 vuotta. Näinä kahtena vuosikymmenenä on tapahtunut valtavia muutoksia radioitten toiminnassa. Kuitenkin muutokset ovat olleet pääosin parempaan suuntaan. Uusia toimilupasääntöjä tarvittiin, kun radioiden kilpailutilanne muuttui ja paikallisuuden merkitys kyseenalaistui. Radioiden toiminta on kuitenkin syytä nähdä normaalina yrittäjyytenä tai yritystoimintana, eikä meidän lainsäätäjien tule liikaa niiden toimintaa kahlita.

Mietintömme päätökset asettavat kovia haasteita monelle paikallisradiolle, mutta toivon, ettei niiden toiminta jatkossakaan vaarannu. Pelkona tässä on, että lapsi menee pesuveden mukana.

Valiokuntamme asettama tiukka paikallisuuden määräys on haasteista varmaan kaikkein voimakkain. Onko mitään eroa sillä, että Kari Tapio Jalkasen levy soi Tampereelta ja se lähetetään Lappeenrantaan, ja sillä, että levyä soitetaan Lappeenrannassa? Sama musiikki soi, eikä kuulijalle siinä ole mitään eroa.

Arvoisa puhemies! Yrittämisen kannustamisessa on Suomessa paljon vielä aikaansaamista. Radioalalla lähestytään ensimmäisiä sukupolvenvaihdoksia, mutta mikä on yrityksen arvo ilman sen tärkeintä pääomaa, toimilupaa? Minä en ainakaan suostuisi ostamaan sikaa säkissä, jos varmuutta toimiluvan jatkumiselle ei olisi olemassa. Mietintömme on ajamassa nämä paikallisradioiden yrittäjät, ennen kaikkea pienet yrittäjät, juuri tähän sudenloukkuun. Totuus on kuitenkin se, että viranomaisen tulee valvoa, ettei tapahdu huomattavia ylilyöntejä, ja muulloin radiot toimikoot vapaasti.

Tiukka sääntely tuntuu kohtuuttomalta toimialalla, joka muutenkin on ollut raskaasti tappiollinen. Yritykselle jää entistä vähemmän mahdollisuuksia tehostaa toimintaansa. Vaikeimpaan tilanteeseen joutuvat keskisuurten kaupunkien asemat, sillä niiden radioyleisöä jakamassa on aivan liian monta radiokanavaa ja monia muita mediavälineitä. Esimerkiksi jos Helsingissä olisi sata kaupallista radiota, niin yksikään radioyhtiö ei varmasti pärjäisi ilman yhteistyötä. Keskisuurissa kaupungeissa odotetaan paikallisradion kuitenkin pärjäävän vastaavanlaisessa kilpailutilanteessa.

Kun asiaa tarkastellaan asukaslukujen suhteessa, Mikkelissä, Joensuussa, Hämeenlinnassa on kymmenkunta kaupallista radiotaajuutta, vaikka niiden väestöpohja eli mainostajien kohderyhmä on vain kymmenesosa Helsingin seudusta. Yhteistyö on auttanut näidenkin paikkakuntien paikallisradioita pysymään hengissä ja tuottamaan edes nykyisen määrän paikallista ohjelmaa. 75 prosentin vaatimus on todella kova, jos sitä vertaa vaikkapa Yleisradion tv-ohjelmien kotimaisuusasteeseen, puhumattakaan sanomalehdistä.

Arvoisa puhemies! Radioalaa ei pidä pakottaa takaisin 80-luvulle. Valtakunnallisten ja paikallisten radioitten pitäisi toimia samoilla ohjesäännöillä, sillä paikallisilla on jo pelkän olemassa olemisen suhteen kova työ. Paikallisten radioiden on saatava käyttää hyödyksi ohjelmatuotannossa ulkopuolisia tuotantoyhtiöitä ja vastaavia. Jos me lainsäätäjät vielä entisestään vaikeutamme pienten radioiden toimintaa, on edessä taatusti konkurssien ja toiminnan lakkauttamisten kierre. Se ei palvele ketään, ei yrittäjiä, työntekijöitä tai kuuntelijoita.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Paajasen äskeinen puheenvuoro oli tietysti hyvin paikallaan. Mutta jospa silloin, kun tätä mietintöä, ed. Paajanen, olimme yhdessäkin väsäämässä kasaan, olisi ollut tiedossa ja meille olisi kerrottu se, mikä televisiossa tänä iltana kerrottiin, niin ed. Paajanenkin olisi kirjoittanut tuon äskeisen puheenvuoron aivan toisella tavalla.

Televisiossa nimittäin kerrottiin, siellä oli myöskin arvoisa ministeri kommentoimassa jokunen hetki sitten, että EU:lla on hanke, komissiolla on hanke, jonka mukaan taajuudet pitää myydä, ja onhan se selvä, että jos ne myydään, niin kyllä siellä joku Time Warner sen lappeenrantalaisen taikka Kouvolan pikkuyrittäjän rinnalla aika iso kilpailija. Elikkä siis toisin sanoen nyt se peikko onkin aivan kokonaan muulla tasolla, ja tämän ministerikin oli havainnut kommentistaan päätellen.

On suuri vahinko, että tämä tieto tuli sen jälkeen, kun tämä yksimielinen mietintö on lukkoon lyöty. Nyt olisi ollut erinomaisen paikallaan ottaa tähän asiaan kantaa ja voimakkaasti kantaa tässä yhteydessä.

Toinen asia, arvoisa puhemies, johon kiinnitän ihan lyhyesti huomiota, on tämä Vivin toiminta. Olihan aika uskomatonta katsoa sitä absoluuttista flegmaattisuutta, jolla näihin asioihin suhtauduttiin. Kysymyshän oli toimilupaehdoista, reagoimisesta niihin, ja ymmärrän, että ed. Paajanenkin sitä äsken tarkoitti, että toimilupaehdot pitää rakentaa sillä tavalla, että ne ovat järkevästi valvottavia ja asia hoidettavissa. Ei kukaan vainoa pikkuyrittäjiä, mutta toimilupaehtojen pitää olla järkeviä.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia, että ed. Pulliainen on niin ahkera, että on kerennyt käydä katsomassa televisiota. (Ed. Pulliainen: Pinnasin sen aikaa täältä salista!) — Hyvä juttu, oikein hyvä. — Sehän varmasti antaakin meille vihjeen, että meidän kannattaa kumota tämä laki ja pistää tämä uusiin puihin, jos kerran EU:sta on tulossa semmoisia säännöksiä. Eikö se tarkoita, että me olemme tehneet turhaa työtä?

Joka tapauksessa, arvoisa puhemies, en valitettavasti voinut osallistua tämän mietinnön tekemiseen, koska olin neljä viikkoa valtakunnallisella maanpuolustuskurssilla, joka päättyi vasta eilen. Lentelin Oulun kaupunginvaltuustoa kohti eilen ja meinasin pudota persauksilleni siellä koneessa, kun luin tätä mietintöä. Ihmettelin suunnattomasti, eivätkö edes kokoomusveljet tai yksi -sisko tehneet tähän mitään vastustusta. Kuten ed. Paajasen puheesta kävi äsken ilmi, hänkään ei ole äärettömän sekapäinen onnesta tämän mietinnön takia, mutta kuitenkin se on ollut yksimielinen mietintö. Minun mielestäni tämä on itäsaksalaisin mietintö, mitä minä olen tässä kahden ja puolen vuoden aikana lukenut. (Ed. Pulliainen: Mutta sovelletaan Länsi-Saksassa kuitenkin!)

Joka tapauksessa, kun ottaa joitakin valittuja kohtia täältä mietinnöstä, oppii seuraavaa: Viestintävirastolla on oikeus käyttää tarvittaessa radiotoiminnan harjoittajiin pakkokeinoja; pakkokeinojen tehosteeksi voidaan asettaa uhkasakkoja; toimiluvan haltijalla on velvollisuus toimittaa vuosittain selvitys; selvityksiä ja selvityksiä jne. (Ed. Pulliainen: Jos on epäselvää, pitää olla selvityksiä!) Ja nämä paikallisvaatimukset. Minä ihmettelen siinä mielessä, että meitä on täällä kolme radioalan ammattilaista, puheenjohtaja Laukkanen Yleisradion puolelta valtakunnallisilta kanavilta, ex-oululainen ed. Salovaara puolivaltakunnalliselta kanavalta ja meikäläinen sitten tämmöiseltä paikalliselta kanavalta.

Tänä aamuna, kun tulin tänne taloon pitkän paussin jälkeen ikään kuin takaisin työmaalle vakituiseksi, kuulin jo tästä mietinnöstä tuolla käytävillä. Täällä käytävillä tätä kutsuttiin Radio Nova -laiksi. Kuulin alakerrassa tänä aamuna ensimmäisenä kysymyksen, mitä olet mieltä tästä Radio Nova -laista. Tässä on sen verran tiukkoja säännöksiä, minulla sattumalta on tässä nimittäin Radio Novan nykyinen toimilupa, ja jos näitä säännöksiä nyt ruvettaisiin käyttämään, mitä tässä mietinnössä on julki tuotu, tässä 1 §:ssä esimerkiksi Radio Novan kohdalla, kun Oy Suomen Uutisradio Ab on hakenut tätä lupaa 4.1.2001, nyt saadaan lukea: Uutis-, ajankohtais- ja muilla puheohjelmilla on oltava ohjelmistossa huomattava osuus. Jos tätä tämän itäsaksalaisen mietinnön perusteella ruvetaan noudattamaan, niin Nova menettää myöskin lupansa, koska ei siellä ole huomattava osuus suinkaan uutis-, ajankohtais- ja muilla puheohjelmilla. Huomattava osuus on musiikilla, niin kuin kaikilla muillakin kanavilla.

Minä ihmettelen, että kun on keskustalainen puheenjohtaja ja keskustalainen liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen, eivätkö keskustalaiset ole ollenkaan millään tavalla yrittäjähenkisiä. Meillä kävi esittäytymässä myöskin pyynnöstä suuren paikallisradiokanavan johtaja ja pienen paikallisradiokanavan johtaja. Molemmilla oli samat murheet. Ed. Paajanen onneksi otti tämän yrittäjyyden jo siellä valiokunnassa kerran omassa puheenvuorossaan esille, silloin kun vielä ennen sitä maanpuolustuskurssia siellä pystyin olemaan. Oletin silloin, että hyvä, hyvä, meillä on sentään kokoomuslaiset, neljä vantteraa edustajaa, jotka pitävät huolta tästä, että yrittäjillä säilyy jonkinlainen mahdollisuus toimia. Ed. Salovaara puhui täällä muun muassa ylimalkaisista toimilupaehdoista. Mielestäni tuo Nova-juttu on juuri ylimalkainen toimilupaehto esimerkiksi. Ja markkinahäiriöstä hän puhui myöskin. Markkinahäiriötähän tällä aiheutetaan nimenomaan Radio Novalle, ettei sille vaan tulisi kilpailijaa, toista valtakunnallista mainoksilla elävää radiokanavaa.

Minä olen todellakin pöyristynyt, että valiokunta, jossa saan varajäsenenä olla aina paikalla ja jopa istua pöydän ääressä, kun sieltä aina joku puuttuu, on tehnyt tällaisen mietinnön, joka tappaa meiltä työpaikkoja ihan selkeästi. Jos kerran paikallisradioiden toimintaa halutaan turvata, niin miten se turvaaminen toteutuu näitä toimilupaehtoja tiukentamalla? Paikallisradioiden toiminta alkoi Suomessa 1985, ja se alkoi sieltä körttiläisiltä lakeuksilta Nivalasta ja seuraavaksi täältä Helsingistä, aika lähekkäin kai ne vissiin aloittivat.

Meillä ei ole paluuta menneisyyteen. Tulen kuitenkin semmoisesta kaupungista, jossa asuu 130 000 asukasta, eli Oulusta, ja radion, missä olin töissä ja minne teen vieläkin joitain jääkiekkojuttuja nykyään, silloin kun kerkiän, kuuluvuusalueella on 200 000 ihmistä. Siitä huolimatta ainoana paikallisradiona siellä pitkään toimineena Radio Mega oli konkurssin partaalla. Se kerran jo myytiin esisopimuksella porilaiselle yrittäjälle vuonna 93. Vaikka on noinkin suuri talousalue kuin 200 000 ihmistä, niin kun se ei meinaa elättää yhtä paikallisradiota, miten se voi elättää pienemmillä paikkakunnilla? Minä edelleen peräänkuulutan työllisyyttä ja yrittäjien mahdollisuutta, eli millä tavalla turvataan paikallisradioiden toiminta toimilupaehtoja tiukentamalla, palaamalla vuoteen 85?

Radioiden Liitto, nykyään se on nimeltään Radioiden Liitto, aikaisemmin Paikallisradioliitto, vietti tuossa keväällä 20-vuotisjuhliaan Finlandia-talossa. Olin paikalla. Siellä yleiskeskusteluna kahvion puolella oli kyllä, kuinka paljon ala on muuttunut. Alussa oli tiukkaa, erittäin tiukkaa. Muistan vielä virkamiehen nimen, se oli Ismo Kosonen, joka vahti kuin haukka toimintaa. Muistan, millä tavalla muinoin aikoinaan kierrettiin muun muassa tämmöisiä juttuja, kun tuli muistaakseni jääkiekon MM-kisat ja sitä lähetystä sai paikallisradiossa ketjuttaa vain kolmeen kanavaan ja me olisimme olleet siinä ketjussa neljäntenä. Meidän viisas teknikkomme keksi, millä tavalla me voimme lähettää lähes suorana lähetyksenä neljäntenä kanavana sen saman jääkiekkoselostuksen jostakin Wienistä, mistä ne tulivat. Se tehtiin sillä tavalla, että laitettiin kaksi Revox-kelanauhuria vierekkäin metrin päähän toisistaan, lähetys äänitettiin sillä ensimmäisellä kelanauhurilla ja ajettiin ohi sen toisen kelan metrin päässä olevalle Revoxille, josta se ajettiin ulos. Se tuli siis noin 5 sekunnin viipeellä, se ei ollut siis suora lähetys. Minä terhakkaana toimittajana kuuntelin kuulokkeilla siitä ensimmäisestä Revoxista ja pystyin aina sanomaan 5 sekuntia ennen, että nyt tulee varmaan kohta maali. No, se siitä. Se oli hauskaa puuhaa.

Joka tapauksessa siihen aikaan tätä radiotoiminnan olemassaoloa valvottiin äärettömän tiukasti, ennen kaikkea paikallisuus oli se sana. Valitettavasti vaan se ei Suomessa elätä. Ruotsissahan oli tilanne, silloin kun Ruotsissa aikoinaan aloitettiin, että siellähän nimenomaan, ed. Pulliainen, jos ette tiennyt, Ruotsissa jo 80-luvulla myytiin kaikki kanavat. Eli esimerkiksi muistaakseni Bonnier osti koko E4-väylän Tukholmasta Göteborgiin, onko se E4, vai mikä sinne menee, vai onko se E18, jompikumpi. Elikkä osti joka kaupunkiin luvat hirveällä rahalla ja veti ketjussa koko kuvion. Näin he tekivät jo siis 80-luvun loppupuolella. On mielenkiintoista tietää, jos EU on tosiaan tulossa tähän suuntaan, että kaikki taajuudet ovat myynnissä.

Haluaisin myöskin esimerkiksi puheenjohtaja Laukkasen suulla kerrottavan tänä iltana täällä, selvitettiinkö valiokunnan käsittelyssä missään vaiheessa, kuinka moni nykyinen paikallinen toimilupayhtiö joutuu lopettamaan toimintansa, jos toimilupaehdot tiukkenevat sillä tavalla, mitä tämä mietintö sisällään pitää. Minusta on sääli, että meiltä lähtee hyviä työpaikkoja, ja olkootpa vaikka nyt osittain paikallisia, mutta ei kai näitä enää ole pitkään aikaan sanottu paikallisradioiksi. Ne ovat kaupallisia radioita ja sillä siisti.

Maailma on muuttunut, mutta näköjään liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnön mukaan meidän pitää palata menneisyyteen. Mutta niinhän me tänään kuulimme myöskin tuossa hallituksen suulla, ministereiden suulla, kyselytunnilla, että myöskin perustuslain suunnalla ollaan palaamassa Kekkosen kauteen. Tällä mietinnöllä radiotoiminnassa palaamme Brezhnevin aikaan.

Pertti  Salovaara  /kesk:

Arvoisa puhemies! Luulen, että on vähän enemmän asiaa kuin kaksi minuuttia, niin on parempi tulla täältä käsin kertomaan asiansa.

Kiitoksia ed. Rajalalle mielenkiintoisesta puheenvuorosta, mutta ilmeisesti tässä on asiantuntijakuulemisen aikana jäänyt muutama asia epäselväksi, joten otetaanpa tämä perusteettoman ketjutuksen tuoma problematiikka nyt kerran vielä oikein rautakangella vääntäen esille.

Sehän on johtanut siihen, että kun on ollut esimerkiksi kaupunki d, jossa on ollut radio, joka on toiminut paikallisen radion toimiluvalla, ja siinä on samassa kaupungissa ollut toinen radio tai sitten lähiseudulla on ollut toinen radio, joka on niin ikään toiminut myöskin paikallisen radion toimiluvalla. Jompikumpi näistä radioista on säilyttänyt toimilupansa, mutta myynyt ikään kuin ohjelmistonsa ketjulle, joka on näin hiljalleen kehittynyt yhtiöksi, joka hallitsee lähestulkoon puolen Suomen radiomarkkinoita. Näitä esimerkkejä on useampia. Tästä on ollut seurauksena se, että tämä yritys, joka näin on tehnyt, on pystynyt keventämään niiden kustannusrakennetta, koska niillä ei ole enää ollut sitä omaa tuotantoa, omaa ohjelmatuotantoa, sillä paikkakunnalla, mutta ne ovat silti pystyneet tekemään paikallista radiomainontaa eli siis myymään kuitenkin paikallista radiomainontaa, mutta ulkoistamaan ikään kuin ohjelmistonsa toisen tahon lähetettäväksi.

Tämä on sitä perusteetonta ketjuttamista, ja tällaisen toiminnan vastustaminen nyt luulisi olevan ennen kaikkea kokoomuksen intresseissä ja teidän suuri etunne, koska tällaisen toiminnan vastustaminen nimenomaan tukee rehellisen yrittäjän rehellisiä mahdollisuuksia toimia kunnollisessa radiobisneksessä, juuri niin kuin toimilupa määrittelee, juuri niin kuin tarkoitus on. Tämä saa aikaan sen tilanteen, että on syntynyt ikään kuin epäterve kilpailuetu, ja tästä on kysymys siinä, kun perusteetonta toimilupien ketjuttamista pyritään ehkäisemään ja poistamaan markkinoilta sitä markkinahäiriötä, joka sinne on asettautunut.

Näistä luvista. Liikenne- ja viestintävaliokuntahan ei myönnä toimilupia. Ne myöntää valtioneuvosto. Kuka sanoo, kuinka monta valtakunnallista kaupallisin perustein toimivaa radiota meillä on ensi vuonna? Ei ainakaan liikenne- ja viestintävaliokunta. Sen sanoo valtioneuvosto, ja se päätös kuuluu myöskin valtioneuvostolle aivan samalla tavalla kuin se, kuinka monta kaupallista paikallisradiota meillä ensi vuonna ja sitä seuraavana vuonna Suomessa on. Jos valtioneuvosto tulee siihen tulokseen, että niiden määrää on toiminnallisista ja tuotannollisista syistä syytä rajoittaa, ettei niillä kuitenkaan ole toimimisen edellytyksiä, sitten se varmaan niin tekee, ja se on valtioneuvoston asia. Nyt on kysymys niistä säännöistä, joiden perusteella nämä markkinoilla olevat radiot toimivat, ja on kaikille toimijoille ja radion kuuntelijoille hyvä, että ne säännöt ovat kaikille yhteiset ja että niitä noudatetaan.

Tässä ei todellakaan ole kyse siitä, että radiotoiminnan yrittäjien edellytyksiä kiristettäisiin, niin että toiminta kävisi mahdottomaksi. Kyse on siitä, että lain porsaanreikiä tilkitään, jotta kaikki noudattaisivat yhteisiä pelisääntöjä.

Tästä ed. Pulliaisen esille ottamasta uhasta: Se on todellakin aivan todellinen uhka. Tämä paine Euroopan unionin taholta siihen suuntaan, että meidän radiomarkkinamme olisivat ikään kuin kaikelle kilpailulle avoimet ja vapaat, sehän on vuodesta vuoteen kasvavampi ja kasvavampi. Suomessa toimiluvan hakeminen ja saaminen maksaa tällä hetkellä noin 1 000 euroa. Silloin kun se ei maksanut mitään, valtiovalta tukehtui näihin toimilupahakemuksiin, joita parhaimpana vuotena tuli kaiken kaikkiaan 600 kappaletta, kun se ei mitään maksanut, joten sen täytyy tietenkin olla jonkun hintainen, ettei näitä turhia anomuksia tulisi sitten virastot pullolleen.

Lähialueelta — lähialueelta ja lähialueelta — Euroopasta Iso-Britannia lienee maa, jossa on menty kaikkein liberaaleimmalle linjalle tässä radiopolitiikassa. Siellähän toimilupia jopa huutokaupataan, ja yhden toimiluvan hinta sen alan toimijalle sen saamisen jälkeen on noin 40 000 euroa, pyöreästi katsoen 40 000 euroa. No, siinä on puolensa ja puolensa. Se ainakin takaa sen, että se toimija, joka lähtee siihen toimintaan mukaan, tosiaankin lähtee siihen tosissaan ja aikoo myöskin kehittää sitä toimintaansa. Ei se läpeensä paha systeemi ole sekään, mutta meillä on valittu tämä linja, että meillä on säännelty toiminta ja että tästä eteenpäin olisi tarkoitus, että kaikki myöskin noudattaisivat näitä sääntöjä, jotka meille yhteisiksi on luotu tekemään näistä markkinoista paremmat.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Muutamia kommentteja vielä käytyyn keskusteluun. Radio- ja televisiotoimintahan on luvanvaraista toimintaa. Sehän on se peruslähtökohta, ja taajuudet ovat rajallisia. Siksi taajuusresurssien tehokas, järkevä käyttö on kaikkien etujen mukaista, niin sitten valtionhallinnon kuin myöskin toimijoiden. Siksi ensin muutama kommentti nyt tähän taajuuskysymykseen. On aivan erinomaista, että, ed. Pulliainen, nostitte sen esiin. Kävi vähän huono tuuri. Ei olisi tarvinnut kuin eilen tulla tämä komission kanta tavallaan tiedoksi. Olisimme ehtineet tähän reagoida, mutta reagoimme siihen nyt tässä keskustelussa. (Ed. Pulliainen: Toiseen käsittelyyn ponsi!)

Suomen linja taajuuspolitiikassa on ollut hyvin perusteltua niin Yleisradion toimintaa koskien kuin telemarkkinaakin koskien. Suomihan on aina lähtenyt siitä, että taajuuksien osalta emme ole lähteneet siihen jostain kumman syystä eräitä Euroopan maita ja komissiota kiinnostavaan huutokauppamenettelyyn, joka on tuhon tie. Se ei millään tavalla ole ratkaisu tähän radio-televisiotoimintaan myöskään jatkossa Suomessa, ei varsinkaan, kun me tiedämme, miten digitaalinen konvergenssi etenee, jakelutiet ovat yhä moninaisempia ja myöskin kuluttajan mahdollisuudet käyttää erilaisia päättölaitteita, erilaisia geneerisiä jakeluteitä ovat yhä moninaisempia.

Tässähän se, ed. Rajala, on tavallaan vastaus osin myös teille, että eihän tämänkaltaisessa teknologisessa maailmassa, mihin me olemme menossa, voida ajatellakaan, että tavallaan me regulaatiota kiristäisimme. Siksi tulkinta siitä, että tämä tavallaan olisi paluuta 70-luvulle ja nykyisen käytännön kiristämistä, on minunkin mielestäni väärä. Ei tämä ole sitä. Tämän peruslähtökohta on se — kannattaa lukea tämä ponsi — että täällä edellytetään, että valtioneuvosto uusia toimilupia myöntäessään huolehtii siitä, että toimilupamääräykset ovat niin selkeitä ja täsmällisiä, että ne ohjaavat tehokkaasti toimiluvan haltijan harjoittamaa toimintaa, ja siitä, että toimilupaehtojen valvontaa tehostetaan.

Myöskin Suomen Radioiden Liiton puheenjohtaja Leena Ryynänen toivoi ja sanoi tämän käsittelyssä, että toimilupia ei tule kiristää, mutta hän piti tavattoman hyvänä, että pelisäännöt tehdään selväksi, joskin toimijat katsoivat, että pelisäännöt olivat epäselviä. Toimijat eivät aina tienneet, kun hakivat toimilupia, minkälaisia toimilupia minkälaiseen radiotoimintaan on tarjolla. Sen takia nämä valiokunnan mietinnössä uloskirjoittamat kannanotot ovat enemmän tavallaan ministeriön suuntaan ohjeistusta siitä, millä tavoin ministeriön tulisi sitten uusia toimilupia ryhtyä myöntämään. Siksi katson näin, että nämä ehdot eivät ole nykykäytäntöön tiukempia, vaan ennen muuta ne ovat selkiyttäviä.

Ja se perusongelma, joka tässä nyt ehkä nousee ydinkysymykseksi, jota ed. Salovaara täällä nyt on perusteellisesti käsitellyt, on juuri tämä ketjuuntumisongelma. Siihenhän piti aidosti puuttua, jos me haluamme puhua paikallisradiotoiminnasta sen sanan varsinaisessa merkityksessä. Onhan se kumma, että, ed. Rajala, Yhdysvalloissa tämä paikallisradiotoimintahan on se perusformaatti, millä tavalla siellä radiotoiminta toimii. On hyvin vähän mitään kansallisia radiokanavia. Kaikki ovat paikallisia, ja hyvin lähellä toinen toisiaan olevissa pikkukaupungeissa on omat paikallisradionsa. Koko homma perustuu siihen, että siellä on joku tunnettu ääni, joka pyörittää paikallisradiota paikallisten uutisten, paikallisen kansalaiskeskustelun ympärillä. Se perustuu koko homma siihen.

Tiedän, että myöskin joku tällainen maailmanlaajuinen globaali yhtiö on kiinnostunut tulemaan Suomeen ja tuomaan sen paikallisuuteen perustuvan formaatin, jossa ei ole tilaa eikä halua ketjuuntumiselle. Tämä on se idea ja lähtökohta, ja tällainen formaatti olisi äärimmäisen tervetullut myöskin Suomeen. Silloin päästään myöskin siihen, että se rajallinen taajuuskapasiteetti saadaan maksimaalisen tehokkaalla tavalla myöskin käyttöön. Sen takia kaikki vapautuvat taajuudet, kun niitä vapautuu, toimiluvista luovutaan, lähetyskapasiteetti vapautuu, täytyy julistaa mahdollisimman nopeasti haettaviksi. Se tarkoittaa silloin, että taajuuksia voidaan hyvin järkevästi järjestellä ja kapasiteetin tehokas käyttö saattaa vaatia sitä, että näitä kesken kaiken vapautuvia toimilupia sitten pitää panna heti myöskin nopeasti hakuun, ilman että siinä erityisesti viivytellään.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtajan äskeisen puheenvuoron johdosta vaan semmoinen toivomus, että jos todellakin olette sitä mieltä, että tässä asiassa voitaisiin ponnella toisessa käsittelyssä asiaa näin viime kädessä vähän ohjastaa, niin minä luulen, että opposition puolelta ilomielin lähdetään hallitusta tukemaan, että teidän puolelta semmoinen tulee, koska silloinhan sillä on merkitystäkin. Sellaista päätöstä ei nimittäin pidä tehdä, että oppositio esittää ja hallituspuolueet ajavat sen nurin, koska sehän on sitten merkki, että se meni justiinsa pielekseen koko homma.

Reijo  Paajanen  /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä ed. Salovaaralle: Jos ymmärsin oikein, kun markkinaoikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätösten mukaan Suomessa on ainoastaan yhdet radiomarkkinat, joilla toimijat kilpailevat keskenään, niin tasapuolisen ja todellisen kilpailua vahvistavan lupakierroksen onnistuminen edellyttää toimilupaehtojen tasapuolisuutta ja yhdenmukaisuutta riippumatta toiminnan harjoittamisen laajuudesta. Eli yksinkertaisesti, jos valtakunnallisesti toimiva radioyhtiö voi hankkia koko ohjelmistonsa tai osan siitä tuotantoyhtiöltä, on vastaava mahdollisuus oltava myös sillä alueellisella pienellä toimijalla, joka siellä toimii.

Yleiskeskustelu päättyy.

​​​​