Täysistunnon pöytäkirja 129/2005 vp

PTK 129/2005 vp

129. TORSTAINA 1. JOULUKUUTA 2005 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

8) Hallituksen esitys laiksi kiinteistöverolain muuttamisesta

 

Olavi Ala-Nissilä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Esillä on, mikäli nyt olen oikeassa laissa, esitys kiinteistöverolain muuttamisesta, jota valiokunta ja sen verojaosto valmistelevasti ovat käsitelleet suhteellisen perusteellisesti. Esityksessähän ehdotetaan muutettavaksi kiinteistöverolakia siten, että rakentamattoman, asuintarkoitukseen kaavoitetun rakennuspaikan kiinteistöverotusta koskevia säännöksiä muutettaisiin siten, että kunnanvaltuuston on määrättävä 14:ssä Pääkaupunkiseudun ja kehysalueen kunnassa rakentamattomalle rakennuspaikalle veroprosentti, joka on vähintään yhtä prosenttiyksikköä yleistä kiinteistöveroprosenttia korkeampi. Lisäksi tässä ehdotetaan ydinvoimalaitoksiin liittyen kiinteistöveroprosenttia korotettavaksi 2,2 prosenttiin, muun voimalaitoksen kiinteistöveroprosenttia 1,4 prosentista 2,5 prosenttiin. Vesi- ja tuulivoimalaitoksen, jonka nimellisteho on enintään 10 volttiampeeria, sovellettaisiin kunnanvaltuuston määräämää yleistä kiinteistöveroprosenttia eli niiden kiinteistöveroprosentti muuttuisi. Perustuslakivaliokunta ja hallintovaliokunta ovat antaneet tästä valtiovarainvaliokunnalle lausuntonsa.

Voimalaitosten kiinteistöveroprosentin osalta esityksellä on tarkoitus tukea voimalaitoskuntien taloudellista asemaa. Korotuksen tuottamaksi hyödyksi on arvioitu noin 14 miljoonaa euroa. Valiokunta pitää esitystä perusteltuna ja kannatettavana. Koska jäljellä olevan rakentamattoman vesivoiman käyttöönottoon liittyy ilmeisiä kannattavuusongelmia, valiokunta pitää kuitenkin uusia vesivoimalaitoksia koskevan siirtymäkauden jatkamista perusteltuna. Hallitus on esittänyt kymmenen vuoden siirtymäkautta vuoden 2006 alun jälkeen käyttöön otettaville, nimellisarvoltaan yli 10 megavolttiampeerin laitoksille. Tässä suhteessa valiokunta teki muutoksen. Valiokunta esittää, että siirtymäkautta pidennettäisiin investointihankkeiden laatu huomioon ottaen kahdella vuodella.

Paljon myöskin keskusteltiin siitä muutoksesta, joka on kuntien kannalta merkittävä, jonka mukaan enintään 10 megavolttiampeerin vesivoimalaitoksille sovelletaan yleistä kiinteistöveroprosenttia. Valiokunta piti tätä perusteltuna, mutta jotta pienvoimaloiden sijaintikunnat eivät joutuisi esityksen vuoksi kohtuuttomiin vaikeuksiin, valiokunnan mielestä esityksen seuraamukset on syytä selvittää. Tarpeen mukaan on ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla verotuottojen menetykset kunnille voidaan korvata. Siksi tähän sisältyy valiokunnan lausumaehdotus.

Puhemies! Paljon on keskusteltu sitten siitä, onko tällä kiinteistöveroprosentin korotuksella myönteisiä vaikutuksia sen suhteen, että nyt Pääkaupunkiseudulla ja kehysalueen kunnissa saadaan enemmän maata asuntotuotantoon. Selväksi tuli, että merkitykset eivät ole kovin mittavat, mutta kuitenkin plus-merkkiset, ja valiokunta puoltaa esitystä. On selvää, että tarvitaan myöskin muita toimia, ehkä myöskin valtion omistamien maiden osalta ja laajemminkin, jotta asuinkuntarakentamista nimenomaan täällä Pääkaupunkiseudun kehyskuntien alueella voidaan soveltaa. Monissa kunnissa tämä esitys on nyt ehkä hivenen myöhässä. Monissa kunnissa on jouduttu kiinteistöveroprosentti jo päättämään, mutta siellä on sitten tietysti varaukset, jos eduskunta tämän lopullisesti hyväksyy, ja niinhän me tässä, arvoisa puhemies, olemme tämän perustellun lakiesityksen osalta tekemässä.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakimuutos on oikeastaan aika iso, tai sillä on suuret yhteydet. Tällä tietenkin pyritään puuttumaan siihen tilanteeseen, joka vallitsee erityisesti täällä Pääkaupunkiseudulla asuntojen ja asumisen hintatasossa. Sehän on seurausta tonttipulasta, elikkä tällä pyritään osaltaan antamaan pieni signaali siitä, että rakennuskelpoisia tontteja otettaisiin rakentamisen piiriin. No, hyvin pieni merkitys on tietenkin kuntatalouden kannalta. Hallitushan on kaavaillut hallitusohjelmassaan ja muutoinkin, että kiinteistövero yleisestikin olisi kuntien talouden kohentamisen yksi väline, ja siitä varmaan odotellaan sitten esityksiä myöhemmin, muun muassa näiden kiinteistöverotasojen alarajojen ja ylärajojen muuttamisesta. Mutta tässä yhteydessä täytyy tietysti todeta, että näillä muutoksilla ei varmasti kovin paljon yksittäisen kunnan eikä kuntatalouden kokonaisuuttakaan auteta siitä konkurssitilasta, johon hallitus on sen ajanut.

Sitten tässä on ympäristöulottuvuus, jota pidän asunto- ja ympäristöjaoston kannalta hyvin merkittävänä ulottuvuutena. Tilannehan on nimittäin se, että juuri tänä aamuna taisin kuunnella Korpista Helsingistä, kun hän totesi, että Helsingissä verrattuna esimerkiksi Tukholmaan ja Kööpenhaminaan päästetään kasvihuonekaasuja kaksi kertaa niin paljon ja yksi keskeinen syy on tietysti se, joka jo todettiin aikaisemman ilmastostrategian yhteydessä, erittäin suuri ongelma, kasvukeskusten hajautuva yhdyskuntarakenne. Elikkä ei tiivistetä, vaan yhdyskuntarakenne hajautuu, mennään neitseelliseen luontoon, mennään yhä kauemmaksi työpaikoista ja palveluista eikä edes sitten tässä laajentumisessa sijoituta esimerkiksi joukkoliikenteen, puhumattakaan raideliikenteen piiriin.

Tämä hajautuva yhdyskuntarakenne on se ulottuvuus, joka on konkretiaa tänäkin päivänä Pääkaupunkiseudulla. (Ed. Ala-Nissilä: Tarkoittaako edustaja Nurmijärveä?) — Minä tarkoitan vaikkapa Espoota, omaa kotikuntaani. Espoon sisällä tapahtuu tätä, havitellaan Histan korpia, Espoon kartanon korpia ja muita rakennusmaaksi, kun ei saada tiivistettyä riittävästi itäistä ja eteläistä Espoota rakentamiselle. Elikkä tämä muutos on, että määrätään vähintäänkin 1 prosentin verran yli yleisen kiinteistöveron korotettua kiinteistöveroa rakentamiskelpoiselle tontille ja niillä rajauksilla, jotka tässä lakiehdotuksessa on.

Ennen kuin tämä oli vapaaehtoisena mahdollisuutena, niin tätähän arvosteltiin hyvin voimakkaasti siitä, että se koskee rintamamiestontteja, niin sanottuja kirveenvarsitontteja ja kaikkea tällä tavalla. Nythän tässä nämä rajaukset tekevät sen, että tämä ei tällä tavalla asumiskäytössä oleviin tontteihin tai edes asumiskäytössä olevan tontin rajoittavaan tonttiin liity. Mutta on aivan käsittämätöntä ja sitä ei voida taloudellisesti, sosiaalisesti eikä ekologisesti hyväksyä, että sellaiset tontit, joihin kunta on käyttänyt veronmaksajien rahaa sekä kaavoituskustannuksiin että kunnallistekniikan rakentamiskustannuksiin, esimerkiksi rakennusliikkeet tai muut vaan arvonnousua odotellessaan jättävät rakentamatta. On hyvä, jos tämä pieneltäkin osin edesauttaa näiden tonttien liikkeelle lähtöä, niin kuin se on tehnyt esimerkiksi Mäntsälässä, jossa on käytetty tätä vapaaehtoisen mallin pohjalta. Mäntsälä on selkeästi todennut, että tämä on kiihdyttänyt tonttien käyttöönsaantia ja sillä tavalla se vaikutus, jota tällä haetaan, on siellä toteutunut.

Arvoisa puhemies! Tässä suhteessa vasemmistoliiton eduskuntaryhmä yhtyy hallituksen esitykseen, mutta korostaa tietysti sitä, niin kuin täällä jo valiokunnan puheenjohtaja, ed. Ala-Nissiläkin totesi, että tämä ei tietenkään riitä, vaan tarvitaan paljon muitakin toimenpiteitä. Toivottavasti nyt tulee hyvin selkeä esitys pikaisesti esimerkiksi siitä, millä tavalla Kapiteelin realisoinnin yhteydessä ratkaistaan se, että nämä keskeiset maa-alueet muun muassa täällä Pääkaupunkiseudulla tästä kaupasta ja tästä realisointiratkaisusta irrotetaan ja löydetään keinot, jolla ne saataisiin sitten asuntotuotannon käyttöön kohtuuhinnalla.

No, mitä tulee sitten voimalaitoksiin, on ihan ok, että voimalaitoksille myöskin kiinteistöveroa korotetaan kohdistuen nyt erityisesti ydinvoimalaitoksiin ja vesivoimalaitoksiin, mutta myöskin muutoin voimalaitoksiin. Kiinnitän tässä huomion siihen, että tässäkin tuntuu olevan nihkeyttä, otanpa jälleen esimerkeiksi Espoon ja vaikkapa Vantaan. Vantaa käytti tätä mahdollisuutta hyväkseen ja omaa voimalaitostaan sitten rahastaa tällä maksimiverolla 2,5 prosentilla, mutta Espoopa ei tätä tehnyt. Elikkä kun vantaalaiset määräävät Helsingin ja Vantaan yhteiselle energialaitokselle korkeamman kiinteistöveron, niin Espoo ei sitä tee kuitenkaan saksalaiselle ydinvoimayhtiölle, joka suurelta osin E.onia omistaa, entistä Espoon Sähköä. Minusta se nyt on tietysti huonoa kunnallispolitiikkaa eikä sinällään tähän saliin kuulu.

Mutta sitten ongelmaksi tulevat, niin kuin täällä puheenjohtaja Ala-Nissilä jo viittasi, nämä pienet, enintään 10 megavolttiampeerin voimalaitokset, joiden kiinteistövero, kun se nyt määritellään käytännössä alemmaksi, on ongelmallinen monille esimerkiksi Itä-Suomen kunnille. Pienessä kunnassa ne verotulot, joita on tullut tätä kautta, ovatkin yllättävän merkittäviä. Täällä taidettiin mainita jossakin muun muassa Varpaisjärvi esimerkkinä, oliko niin, elikkä vaikka vaan jotain 60 000 euroa oli tappio sellaisessa pienessä kunnassa, niin jos se suhteutettaisiin vaikkapa Helsingin väkilukuun, niin sen kuntataloudellinen merkitys olisi Helsingissäkin ihan toinen.

Sen vuoksi vasemmistoliiton valtiovarainvaliokuntaryhmä esittää vastalauseessaan numero 1 voimaantulosäännökseen muutosta, jossa näiden enintään 10 megavolttiampeerin voimalaitosten osalta kunnanvaltuusto voi vuosina 2006—2010 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa määrätä erikseen veroprosentin, jota sovelletaan näihin voimalaitoksiin kuuluviin rakennuksiin ja rakennelmiin ja täksi veroprosentiksi voidaan määrätä enintään 1,40, kun se nyt tämän ehdotuksen mukaan olisi määrättävä 1 prosentiksi. Elikkä turvattaisiin tällä siirtymäkaudella myöskin näiden kuntien verotulot tältä osin, kun tiedetään, missä ahdingossa nämä kunnat ovat ja kuntatalous yleensäkin on.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan enemmistö on hyväksynyt hallituksen esityksen, jolla pakotettaisiin 14 Pääkaupunkiseudun ja kehysalueen kuntaa nostamaan rakentamattomien rakennuspaikkojen kiinteistöveroprosentti vähintään 1 prosenttiyksikköä yleistä kiinteistöveroprosenttia korkeammaksi. Tällä toimenpiteellä hallitus pyrkii muka edistämään asuntorakentamiseen kaavoitetun rakennusmaan saamista asuntotuotannon käyttöön. Mielestäni tämä laki rikkoo kuntien itsemääräämisoikeutta. Valtio ohittaa yksioikoisesti kuntien vallan päättää lain puitteissa kiinteistöveroistaan ja yksinvaltaisesti määrää kuntia kuuntelematta kiinteistöveroista.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksen seurauksena on lisää rakentamattomia tontteja ja rakentamisen hinnan nousu. Tätä taustaa vasten ihmettelenkin Pääkaupunkiseudun kuntien myötäsukaista suhtautumista asiaan. Hallituksen kannalta olisi ollut viisaampaa myydä valtionlaitosten ja ennen kaikkea Kapiteelin maat Pääkaupunkiseudun kunnille edulliseen hintaan ja saada ne näin hyötykäyttöön. Mielestäni pieni kiinteistöveroprosenttikorotus ei vaikuta tonttien myyntihalukkuuteen yhtään.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Yleisesti voisi sanoa, että kunnassa on hoidettu hyvin kaavoitus- ja maapolitiikka silloin, kun kaavoitettua tonttimaata on tarjolla oikeasta paikasta, oikeaan aikaan ja kohtuulliseen hintaan. Tehtävä ei ole suinkaan helppo, mutta jos oikeaa aktiivisuutta tuossa maapolitiikassa ja kaavoituksessa on ja se tapahtuu oikeaan aikaan, on tuloskin yleensä hyvä.

Maassamme on useita kuntia, joilla on jo vuosia, jopa vuosikymmeniä, ollut hyvä maapoliittinen imago. Toisaalta on kuntia, jotka elävät maapoliittisesti niin sanotusti kädestä suuhun. Ajattelutapa on ollut liian lyhytjänteistä, eikä tulevaisuuteen ole osattu varautua. Eräs ongelma-alueistamme on nyt ja on ollut jo pitkään Pääkaupunkiseutu. On luonnollista, että Pääkaupunkiseudun ongelmat ovat myös suuremmat kuin ongelmat muualla maassamme, jopa siellä olevissa aluekeskuksissa. Tänä päivänä kuitenkin puhutaan ongelmista, joista keskusteltiin jo kolme vuosikymmentä sitten. Olen Helsingin seudun virkamiehenä osallistunut tuohon keskusteluun jo 60-luvun lopussa.

Keskeisiä vastuun kantajia ovat olleet maapolitiikan onnistumista rajoittaneet poliitikot. Se on kaikkien rehellisesti tunnustettava. (Ed. Uotila: Espoossa kokoomus!) — Vasemmistolainen linja kaavoitus- ja maapolitiikassa 1970- ja 1980-luvuilla, ed. Uotila, johti seurauksiin, josta nyt kärsimme. Tuolloinhan kaavoitettiin monella vasemmistopaikkakunnalla vain yhteiskunnan maata eikä yksityisten kanssa suostuttu tekemään sopimuksia, kauppoja, eikä yleensä edes paljon keskustelemaan. Rakennuskiellot olivat aivan yleisiä tuolloin vasemmistolaisilla paikkakunnilla, ja siitä seurasi monen alueen ränsistyminen. — Nyt ollaan samoin monella paikkakunnalla ja juuri samoilla paikkakunnilla vielä suurempien ongelmien keskellä.

Helsingin seudulla eivät maapoliittiset ongelmat poistu hallituksen esittämin keinoin eli korottamalla kiinteistöveroa. Saattaa käydä päinvastoin. Kun tuudittaudutaan siihen, että veron korotuksella tonttitilanne korjataan, suuret ratkaisut jäävät tekemättä ja ongelmat vain pahenevat aikaa myöten. Vireillä oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus toivottavasti johtaa siihen, että Helsingin kaupungin alue suurenee oleellisesti. Vain siten pääkaupunki voi rakentaa, laajeta ja kehittyä riittävästi.

Vastaava tilanne on Keski-Suomessa Jyväskylässä. Jyväskylä on pinta-alaltaan vajaat 100 neliökilometriä. Jos vertaamme Kuopioon, niin se on 1 000 neliökilometriä, ja Rovaniemeen, niin se kuntaliitoksen jälkeen on 8 000 neliökilometriä. Jos yksinkertaisesti alle 100 neliökilometrin kasvukeskuksessa maa loppuu, niin maapoliittiset ongelmat ovat edessä, sille ei voi yhtään mitään. Toisen maalle kun ei saa rakentaa eikä toiseen kuntaan varsinkaan, ja kunnallislaki tulee vastaan sitä toimenpidettä ilman muuta.

Kokoomus on eriävässä mielipiteessään todennut, että hallituksen pitäisi veronkorotusten sijaan tuoda eduskunnalle esityksiä kaavoituksen nopeuttamisesta sekä valtion maiden luovuttamisesta kohtuulliseen hintaan rakentajille, aivan niin kuin täällä ed. Uotila korosti, se on hyvin tärkeä asia. Korostamme edelleen näiden toimenpiteitten tärkeyttä. Valtiovarainministeri Heinäluoma on aivan äskettäin luvannut valtion maita kohtuullisella hinnalla rakentajille. Me kokoomuksessa kiirehdimme konkreettisia toimenpiteitä tuon lupauksen mukaisesti.

Edelleen kiirehdimme puuttumista kaavoitusta hidastaviin ongelmakohtiin, kuten kaavoituksen yksinkertaistamiseen ja nopeuttamiseen. On erittäin mielenkiintoista ollut havaita, että käytännön rakennustoimintaa harjoittavien taholta monessa eri kunnassa kerrotaan, että muun muassa valitusten vuoksi kaavoitus on liian hidasta. Meille esimerkiksi ympäristövaliokunnassa on moneen kertaan tilastoin kerrottu, että tämä ei pidä paikkaansa. No, tosiasian varmaan tietävät käytännön elävää elämää elävät kuntien ihmiset.

Mutta ennen kaikkea asenteissa tulisi tapahtua oleellinen muutos, siis asenteissa maapoliittisiin kysymyksiin. Yksityinen maanomistaja ei saa olla vastustaja, vaan yhteistyökumppani kaavoitus- ja maapolitiikassa. Perusperiaatehan on se, että on kaksi painavaa argumenttia: on yksityisen omistusoikeuden perustuslain suoja, ja toisaalta on määräyksiä, että yksityisen oikeuden pitää väistyä yleisen edun tieltä. Näiden kahden keskeisen asian keskellähän kamppailevat sitten kuntien virkamiehet ja päättäjät. Hyvä lopputulos ei onnistu muutoin kuin neuvottelemalla ja neuvottelemalla ja jälleen kerran neuvottelemalla ja riittävän ajoissa niin, että vuosia ennen jo pitäisi käydä ne perusneuvottelut ja keskustelut yksityisten kanssa, ennen kuin se varsinainen h-hetki elikkä itse rakentaminen on edessä. Näin pitäisi tehdä myöskin Pääkaupunkiseudulla. Sillä tavalla tulisi maata kunnille, rakentajille, rakennuttajille ja yksityisille ihmisille, eikä tällä tavalla veroa korottamalla.

Ed. Ala-Nissilä valiokunnan mietintöä esitellessään totesi, että eivät tämän lakimuutoksen vaikutukset ole mittavat, mutta kuitenkin plusmerkkiset. Olisi mielenkiintoista nähdä muutaman vuoden kuluttua, onko tuo lopputulos edes plusmerkkinen. Haitat saattavat olla jopa suuremmat kuin hyödyt.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä on käynyt niin, että hallitus on onnistunut paikallistamaan ongelman, mutta löytänyt sen ratkaisemiseksi täysin väärät lääkkeet. Ed. Vielma hyvin jo kuvasi, mitä olisi pitänyt tehdä.

Siltä varalta, että tämän tyyppinen lakiesitys jossain vaiheessa leviää myöskin Suomen nopeimmin kasvavalle alueelle eli Pirkanmaalle, haluaisin tuoda esille ne asiat, minkä vuoksi kaavoittaminen ainakin meillä päin on hidasta.

Valitusprosessien lisäksi toinen asia on se, että ei kuntien kannata kasvattaa väkilukuaan enempää kuin 1—1,5 prosenttiyksikköä vuodessa, koska tulijat ovat lapsiperheitä, on rakennettava uusia päiväkoteja, on rakennettava kouluja, ja koska näihin ei saada valtionosuuksia, niin kunnat tietoisesti rajoittavat tonttitarjontaa ja sitä kautta väestönkasvua. Tämä on se todellinen ongelma, ja jos sitä ei kyetä ratkaisemaan, niin nämä tällaiset keinot, mitä nyt käytetään, ovat vain kosmetiikkaa. Niillä yritetään ikään kuin näyttää, että jotain tehdään, mutta tosiasiassa ei saada mitään aikaan.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Nähtäväksi jää, minkälainen merkitys tällä kiinteistöveron korottamisella on asuintonttien hintoihin ja asuntojen hintoihin. Joitakin vuosia sitten eduskunta sääti lain, jolla oli aivan sama tavoite eli tuoda markkinoille lisää tontteja, ja se laki oli porkkanaluontoinen, kun tämä on enemmän piiskan luontoinen. Porkkana oli se, että joka myy kunnalle kiinteistön, ei maksa luovutusvoitosta veroa. Tämä toi kyllä kunnille hyvin paljon tonttimaata. Tietenkin kunnat, niin kuin valtiokin, menettivät luovutusvoittoveron, mutta hinnat tippuivat, kun luovutusvoitosta ei veroa tarvinnut maksaa.

Toinen seikka, mihin haluan kiinnittää huomiota, ovat ne voimalaitokset, joiden kapasiteetti ylittää 10 megavolttiampeeria ja jotka otetaan käyttöön vuoden 2006 jälkeen. Sellaisille voimalaitoksille myönnetään valiokunnan mietinnön mukaan 12 vuoden siirtymäkausi, eli korotettu kiinteistövero ei koske niitä siirtymäkauden ajalta. Kun asiantuntijoita kuultiin, niin Kemijoki Oy antoi ymmärtää, että joitakin kohteita on suunnitteilla tai ainakin yksi kohde on suunnitteilla ja sen kannattavuus riippuu hyvin paljon siirtymäajan pituudesta. Kemijoki piti tärkeänä, että siirtymäaika olisi 20 vuotta.

Hallituksen esityksessä on siirtymäkausi 10 vuotta, mutta mietinnössä tämä on nostettu 12 vuoteen, ja vastalauseessa esitämme, että siirtymäkausi olisi 15 vuotta ottaen huomioon, että mahdollisesti, jos tämä investointi jää toteuttamatta, silloin menetys on kyllä hyvin suuri, ja kolme vuotta (Puhemies koputtaa) sinne sun tänne, jos sillä varmistetaan, että investointi lähtee käyntiin, niin pidämme tärkeänä, että se olisi silloin se 15 vuotta.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä aika selvästi tuli esille tuolla valiokunnassa se, että jos nyt esitetään, että nostetaan 1 prosentilla rakennuspaikan kiinteistöverotusta, kun vastaavasti samaan aikaan Pääkaupunkiseudulla tonttien hinnat vapailla markkinoilla nousevat vuodessa 10 tai jopa 20 prosenttia, niin eihän tällaisella 1 prosentin nostamisella mitään merkitystä tonttien tarjontaan ole. Siinä mielessä, kun ed. Kallis totesi, että aiemmin edellisen hallituksen aikana kokeiltiin porkkanaa eikä keppiä, niin kuin tämä hallitus tekee, eli vapautettiin luovutusvoittoverosta ne omistajat, jotka myivät kunnille rakennusmaata, niin se oli erittäin hyvä asia ja sitä olisi kannattanut varmaan tässäkin yhteydessä harkita. Mutta kävi myös esille, että tätä vaihtoehtoa ei tämä nykyhallitus ollut harkinnut, vaan haluttiin lähteä suoraan tälle keppilinjalle. Aika sitten näyttää, onko tällä mitään merkitystä.

On totta, että monissa kunnissa kaavoitus on erittäin hidasta. Voi sanoa, että varmaankin maankäyttö- ja rakennuslakia, joka vähän aikaa sitten hyväksyttiin, olisi syytä tarkastella kriittisesti uudelleen, luoda sellaisia käytäntöjä, jotka mahdollistaisivat sen tietysti, että kuunnellaan ihmisiä, joihin kaavoitus vaikuttaa tai joita se koskettaa, mutta samalla myös luotaisiin sen verran nopeita menettelyjä, että nämä kaavoitusprosessit eivät veisi liikaa aikaa. Nyt usein on myös käynyt niin, että tehdään tämmöisiä niin sanottuja tarkoituksenmukaisuusvalituksia, valitetaan vain sen takia, että saadaan asioita lykättyä eteenpäin, ja se ei ole kyllä kenenkään etu. Toki on myönnettävä se, ettei hallinto-oikeudessa pystytä ratkaisemaan selvästi eikä sellaista lainsäädäntöä voida tehdä, missä voitaisiin automaattisesti sanoa, että tämä valitus on tehty ainoastaan kiusantekotarkoituksessa niin, ettei tässä olisi jotain muutakin taustalla. Mutta varmaan voitaisiin miettiä niitä muita käytäntöjä, millä parannettaisiin tilannetta ja samalla helpotettaisiin myös hallinto-oikeuksien ruuhkaa.

Herra puhemies! Yksi pikkuinen huoli on kyllä ihan näin verolakeja säätävän elimen jäsenellä se, että tämä hallituksen ehdotus 12 b §:ksi, missä säädetään veroprosentin nostamisesta, on kyllä kirjoitettu aika lailla jännästi. Siellä 2 momentissa rajataan se, että jos tämä rakennuspaikka sattuu olemaan saman omistajan omistamalla tontilla eli omistajalla on tontti, jolla on myös toinen rakennuspaikka, ja jos se varsinainen rakennus on omistajan vakituisessa asuinkäytössä oleva asuinrakennus, niin näitä se ei koskisikaan.

Termi sinänsä, että on "omistajan omassa vakituisessa asuinkäytössä", on kyllä aika mielenkiintoinen. Voihan käytännössä olla sellainen tilanne, että omistaja on vuokrannut oman asuntonsa vaikkapa omille lapsilleen tai omalle lapselleen ja hänen perheelleen käyttöön, ja jos siinä sitten on tilaa tontilla ja siihen toinenkin voitaisiin rakentaa, niin silloin se ei varmaan enää ole omistajan omassa vakituisessa käytössä, eli joudutaan tekemään melko vaikeata rajankäyntiä siitä, mitkä tontit sitten täyttävät nämä 2 momentin kriteerit niin, että näitä siis tämä korotettu veroprosentti ei kuitenkaan koskisi. Käytännössä tämä työ täytyy tehdä kunnissa ja verottajan toimesta yksitellen, joka ainoa tontti pitää käydä läpi, ja se aiheuttaa kyllä kustannuksia. Sitten siitä rahasta, mikä tällä veronkorotuksella tulee, osa kyllä hukkuu näihin kustannuksiin. Eli paljon parempi tapa olisi ollut se, että meillä olisi ollut käytössä jonkin näköinen luovutusvoiton verovapaus ja sitä kautta olisi saatu tontteja lisää rakennuskäyttöön.

Herra puhemies! Lopuksi vielä, kun ed. Kallis puhui voimalaitoksista, niin kyllä selvä asia on se, että Suomessa on jonkin verran rakentamatonta vesivoimakapasiteettia, ja varmaan ympäristösyistä ja monista muistakin syistä olisi hyvä, että se tulisi käyttöön. Mutta koska investoinnit ovat erittäin pitkäaikaisia eivätkä niiden kannattavuudet ole kovinkaan hyviä, niin pidemmällä siirtymäajalla tämän kiinteistöveron korotuksen osalta saataisiin ehkä muutama rakennushanke myös vesivoiman osalta liikkeelle, ja se olisi kyllä hyvä asia tänä aikana, kun puhutaan Kioton sopimuksista ja päästöasioista.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota vain ihan muutamaan asiaan.

Ed. Uotila kiinnitti jo huomiota yhdyskuntarakenteen hajautumiseen, joka täällä Pääkaupunkiseudullakin on ihan merkittävä ongelma. On aika käsittämätöntä, että on ajauduttu sellaiseen tilanteeseen, että sellaisen yhdyskuntarakenteen aikaansaaminen, joka olisi sillä tavalla kiinteä, että se mahdollistaisi joukkoliikennepalvelujen luomisen jnp., näyttää olevan käytännössä mahdotonta, ihan kerta kaikkiaan mahdotonta. Kun siirrytään siihen aikaan, jossa energian hinta on nykyisestä kaksin-kolminkertaistunut, niin kyllä tämä tulee rankasti vastaan.

Toinen asia, johon kiinnitän huomiota, on tämä Kapiteeli, onneton instituutio. Kaikkea ne valtiovarainministeriön virkamiehet keksivät ja saavat ministerit ja kansanedustajat hyväksymään. Ei mitään muuta kuin dynamiittia alle koko tälle instituutiolle ja sellaiseen toimintaan, että pystytään järkevästi hoitamaan yhteiskunnan keskeiset asiat, ja se liittyy juuri tähän yhdyskuntarakenteen aikaansaamiseen. Tämä äskeinen räjäytys ei ollut fyysinen vaan instituution hajottamispyrkimys.

Kolmas asia, johon kiinnitän huomiota ja joka on hyvä asia, on Pohjois-Suomen vesivoimalaitoskuntien kiinteistöveron korotusmahdollisuus, vihdoinkin. Tässähän oli sellainen professori Edvard Anderssonin lakiteksti, jota Lex Anderssoniksi täällä vuosikaudet kutsuttiin. Sitä ei mikään näistä hallituksista, monista hallituksista, pystynyt saamaan aikaiseksi. Nyt vihdoinkin tämä hallitus on saanut jotakin liikettä aikaiseksi. Se olkoon sille ansioksi.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä metropolin rakentamisesta kuultiin vain ohimennen tänään ruotsinkielisessä radiossa, muun muassa siellä ed. Jan Vapaavuori puhui tästä, varsinkin siitä, että asumisen tulisi olla riittävän väljää. Siitähän on myös Sinikka Salo puhunut. Mutta tästä metropolin rakentamisesta: Niin kuin ed. Pulliainen täällä sanoi, pitäisi nyt miettiä, kuinka tiheään me haluamme rakentaa tätä Pääkaupunkiseutua ja minkälaiseksi. Joukkoliikenne on äärettömän tärkeä, kun energian hinta tulee vääjäämättä nousemaan. Sehän on ihan ennustettavissa. Niin paljon kuin haluaisikin täältä oppositiosta luvata edullista energiaa kaikille, realiteetti on, että energian hinta tulee nousemaan. Siksi olisi tärkeää saada juuri järkevää, mutta kuitenkin inhimillisesti väljää rakentamista ja sitten joukkoliikennettä, muun muassa Lahden seutu mukaan tähän seutulippuhankkeeseen, kun oikorata valmistuu.

Mielelläni näkisin, että asumista ja ruokaa ei rankasti verotettaisi. Tässä tapauksessa saattaa olla, että kulutusta tullaan, niin kuin ed. Pulliainen sanoi, lisää verottamaan, mikä on sikäli ihan oikein, mutta mielestäni asumiseen ja ruokaan kohdistuvan verotuksen lisääminen ei ole hyvästä. Mielestäni kerskakulutusta voidaan sitten kyllä verottaa, mutta ei tätä arkipäivän elämistä.

Aika mielenkiintoista, kun täällä sivulla 5 sanotaan mietinnössä, että kauppa- ja teollisuusministeriö esitti alun perin, että pienet, uusiutuvaan energiaan perustuvat voimalaitokset olisi vapautettu kokonaan kiinteistöverosta ja että tätä lakia tulee valiokunnan mielestä seurata. Minusta on päivänselvää, että lainsäädäntöä tulee eduskunnan seurata. Sitä ei tarvitse erikseen kirjoittaa mietintöön.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys ei valitettavasti ole kovin onnistunutta kaavoitus- ja maapolitiikkaa. Hallintovaliokunta kuuli tässä asiassa asiantuntijoita myöskin Pääkaupunkiseudulta, ja he suhtautuivat hyvin varauksellisesti tämän lain positiivisiin vaikutuksiin. Osin ne saattavat olla jopa negatiivisia, kuten ed. Vielma totesi. Ed. Vielmahan on siviiliammatiltaan myöskin Jyväskylän apulaiskaupunginjohtaja, jolle kuuluu vastuu Jyväskylässä hankittavista maa-alueista ja kaavoitussopimuksista, ja siellä hänen toiminnallaan on päästy erittäin positiivisiin lopputuloksiin. Kaikista paras laki meillä oli määräaikainen laki, kuten täällä ed. Kallis kertoi, jolloin meillä oli mahdollisuus luovutusvoittojen verovapauteen tietyn ajan osalta, ja tämähän johti hyvin positiiviseen vaikutukseen ja kunnat saivat hyvin paljon maita haltuunsa tämän poikkeuslain johdosta.

Minä väittäisin kyllä, että tällainen keppilinja ei johda siihen toivottuun lopputulokseen, mitä hallitus tällä kiinteistöverolain muuttamisella haluaa, vaan tällaiset porkkanamallit, kuten uudet, esimerkiksi määräaikaiset, lait luovutusvoittojen verovapaudesta, johtavat paljon parempaan lopputulokseen. Vaikka tämä laki nyt koskettaa ensisijaisesti Pääkaupunkiseutua, niin näitä kipupisteitä löytyy myöskin maaseudulla, missä tarvittaisiin kuntakeskusten lähialueilta nopeasti maita yksityisiltä kaupungin ja kuntien haltuun.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen kiinnitti erittäin tärkeään asiaan huomiota elikkä yhdyskuntarakenteen hajaantumiseen. Kerron vaan näkemykseni ja esimerkin Helsingin seudulta.

70-luvun alussa jo, kun oli niin sanottu Auran palokuntahallitus, pääministeri Aura virkamieshallituksessa antoi ensimmäisenä tehtävänä silloisen Kaupunkiliiton toimitusjohtajan L. O. Johanssonin selvitettäväksi, mitä alueita Vantaasta ja Espoosta voitaisiin liittää Helsinkiin. Tehtiin valtava selvitystyö ja sitten se pantiin vihreän veran alle, ja siellä se on. Seurauksena oli se, että Espoo valitsi viiden keskuksen yleiskaavan ja niitä viittä keskusta alettiin kehittää hajallaan Espoon alueella. Se on keskeneräinen tänäkin päivänä, ja tänäkin päivänä keskustellaan siitä, tehdäänkö Espooseen metroa vai ei, ja samasta asiasta puhuttiin 35 vuotta sitten. Tämä olkoon nyt esimerkki Pääkaupunkiseudulla siitä, että näillä pienillä asioilla, pienillä veronkorotuksilla nämä ongelmat eivät poistu, vaan pitäisi uskaltaa puhua suuremmista asioista. Kuten sanoin puheenvuorossani, minä toivon, että Helsingin seudulla uskalletaan puhua siitä, että kuntarajoja on muutettava, jos halutaan Pääkaupunkiseudun ongelmat poistaa.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minäkin kyllä kuulun niihin, jotka rohkenevat epäillä tämän vaikuttavuutta. On aivan selvä asia, että toimenpiteitä tietysti tarvitaan erityisesti Pääkaupunkiseudulla, ja kaupunki on kaupunki. Sehän pitää aina muistaa, kun mietitään vaikka yhdyskuntarakenteen kannalta, että kun kehitetään ja rakennetaan kaupunkia, pitää rakentaa urbaania kaupunkia ja sen näköistä, mikä näyttää myös kaupungilta.

Mutta tietysti on se iso tavoite, että kun on tonttipulaa, niin pitää yrittää jotakin tehdä, ja jos Kuntaliitto on nyt laskenut, että nelisentuhatta tällaista potentiaalista tonttia voisi täällä olla, niin voi olla, että tämä puree ehkä kymmeniin, ei edes satoihin. Sen takia on aivan selvää, että tämä keppi—porkkana-mallin tasapaino pitää tässä hakea. Vaikka luovutusvoiton verovapausjärjestelmä aikanaan olikin lyhytaikainen, niin se tuotti ilman muuta sen kaltaisia tuloksia, että itsekin olisin kyllä kannustamassa hallitusta vielä uusien askeleiden ottoon. Tosin nämä kokemukset vaikkapa Keravalla ja joissakin muissakin kaupungeissa ovat olleet tietysti myönteisiä, mutta tietysti markkinatilanne on vähän erilainen. Täällä tietysti hidastavana tekijänä on vielä se, että arvonnousuodotukset ovat aivan toista luokkaa kuin Keravalla tai Jyväskylässä tai jossakin muualla päin Suomea. Tämäkin täytyy sitten muistaa, että se syö tavallaan tämän.

Mutta se, mikä oli ehkä ed. Koskisen puheenvuorossa tärkein viesti, oli juuri se, että otetaan kaikki uudet keinot käyttöön myös, joilla voidaan nopeuttaa kaavoitusta. Esimerkiksi Amerikassa käytössä oleva developer-malli, jossa rakennetaan kaavoitusvastaavan sekä rakennuttajan kanssa tavallaan sellainen kokonaismalli, jossa yhteistyössä tietty alue hoidetaan kerralla valmiiksi, ennen kuin sinne yleensä muutetaan, olisi jo korkea aika saada Suomessakin ja Pääkaupunkiseudulla käyttöön. Tämä ei tarkoita paluuta mihinkään vanhaan grynderimalliin tietenkään, vaan se on myöskin vastuullista rakentamista, jossa täytyy ottaa huomioon sitten myöskin palvelujen rakentaminen, kun asuntojen määrä ylittää tietyn määrän.

Mutta, puhemies, yhteenvetona vaan se, että tämä on tärkeä avaus oikeaan suuntaan (Puhemies koputtaa) mutta keinona jäänee varsin ohueksi.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Kun täällä ed. Laukkanen puhuu näistä kaavoituksista, niin se on tärkeää. Varsinkin nyt, kun katsotaan palveluita, niin juuri pienet koulut ovat olleet tapetilla. Nyt sitten nähdään, kun rakennetaan uusia rakennusalueita, että sinne tarvitaan nämä palvelut. Tässä on kyllä kehittämistä ja modernisoimista valtavasti edessä.

Kyllä katson, että onneksi meillä on valitusoikeus. Ainakin henkilökohtaisesti katson, että kyllä ihmisellä, kuntalaisella ja suomalaisella, tulee olla oikeus valittaa asioista, mutta resurssit pitää tehdä sen mukaan ja järjestelmä, että päätökset näistä valituksista käsitellään kohtuullisessa ajassa ja ääni tulee kuulluksi. Mutta totta on, että ongelmana on kaavoituksen raskaus ja hitaus, ja myös toisissa kunnissa vaikuttaa olevan tietynlaista nihkeyttä kaavoituksen suhteen, niin että yrityselämä ja elinkeinoelämä kärsivät siitä. Mielestäni kunnan perustoimintoihin kuuluu myös toimia yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa, niin että yritykset saavat kaavat, niin että on mahdollista olla yritteliäs ja toimelias, ja raha on luotu liikkumaan.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kaavoitus on meillä, niin kuin täällä on todettu, hyvin tuollainen raskas prosessi, jähmeäliikkeinen asia, samaten rakentaminen. Itse, kun olen ollut rakentamisen kanssa hyvin pitkään tekemisissä, olen sen usein todennut, että kysyntä ja tarjonta eivät valitettavasti kohtaa. Sen takia näissä asioissa on syytä ennakoida tuleva tilanne, niin kuin ennen sanottiin liikenteessäkin, että ennakoi tuleva tilanne.

Ihan tuosta kaavoituksesta muutama sana: Pientalovaltaisia alueita on hyvä kaavoittaa, koska on kysytty suomalaisilta, missä he haluaisivat asua. 80 prosenttia suomalaisista ilmoittaa haluavansa asua pientalossa. Kun eilen meillä oli ilmastostrategiakeskustelu täällä salissa, niin puhuttiin myös puun käytöstä, elikkä tähän omakotitalorakentamiseen voidaan käyttää uusiutuvaa luonnonvaraa, kotimaista puuta.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun meillä hallintovaliokunnassa annettiin lausuntoa tätä mietintöä varten, kuultiin aika kattavasti Pääkaupunkiseudun kuntien ja kaupunkien edustajia. Siellä ihan yksiselitteisesti tuli sekä veron tuoton että myös tonttien saatavuuden osalta hyvin epäileviä mielipiteitä. Kaikissa asiantuntijalausunnoissa korostettiin enempi sitä muitten toimenpiteitten vaikutusta. Haluaisin yhtyä niihin asiantuntijoihin sillä lailla, että minäkin hallitukselta peräänkuuluttaisin niitä valtion toimia, yhteistyössä Pääkaupunkiseudun kuntien kanssa, joilla niin kaavoituksen kuin maanhankinnankin osalta saataisiin ennakoitua tulevaa tilannetta niin, että näitä pakkokeinoja tai tällaisia pakkoveroja ei tarvitse käyttää. Ne ovat ainakin periaatteessa ja psykologisesti vastenmielisiä ja saattavat herättää jopa tarpeetontakin vastustusta ja tonttien panttaamistakin.

Tuija Nurmi /kok:

Puhemies! En voi olla käyttämättä puheenvuoroa, koska kerrankin on mahdollisuus olla todella ylpeä omasta kotikaupungista. Meillä ainakin Lahdessa on onneksi pystytty kaavoittamaan, kun täällä puhuttiin puurakentamisesta, puurakentamiseen tontteja niin kerrostaloille kuin pientaloille. Kaikki varmasti tuntevat myös Sibelius-talon. Kyllä Suomessa puurakentamista on ja se elää. Se pitää vaan myös muistaa aina nähdä ja kiittää siitä työstä, mitä on tehty.

Yleiskeskustelu päättyy.

​​​​