Täysistunnon pöytäkirja 129/2013 vp

PTK 129/2013 vp

129. TORSTAINA 12. JOULUKUUTA 2013 kello 16.00

Tarkistettu versio 2.0

13) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi maankäyttö- ja rakennuslain ja asuntokauppalain 7 luvun 7 §:n muuttamisesta

 

Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti tästä melko monimutkaisesta asiakokonaisuudesta.

Tämän esityksen tullessa taloon tätä pidettiin hyvin teknisenä lainmuutoksena, jossa oli tavoitteena perustuslain 80 §:n vaatimusten mukaisesti nostaa lain tasolle sinne kuuluvat asiat ja sisällyttää asianmukaiset asetuksenantovaltuudet alemmanasteiseen ohjaukseen. Mutta tämän käsittelyn yhteydessä nousi esille kolme suurta teemaa: ensimmäisenä suunnittelu- ja työnjohtotehtävien luokittelu vaativuusluokkiin sekä suunnittelijoiden ja työnjohtajien kelpoisuusvaatimukset, toisena asiana esityksen vaikutus nyt voimassa oleviin kelpoisuuksiin ja kolmantena rakentamisen laadun parantaminen kosteus- ja homeongelmien vähentämiseksi. Nämä nousivat hyvin voimakkaasti esiin, ja tästä syystä valiokunta pitkällisen käsittelyn ja asiantuntijakuulemisen jälkeen päätyi siihen, että me esitimme — ja esitämme — muutosta 14 pykäläkohtaan.

Keskeiset muutokset näissä ovat uuden siirtymäsäännöksen laatiminen varmistamaan, että nykyisin kelpoinen suunnittelija ja työnjohto säilyttävät kelpoisuutensa vastaaviin tehtäviin lainmuutoksen jälkeenkin, sekä kokoelma muutoksia, joilla vahvistetaan kosteus- ja homeongelmien ehkäisemistä rakentamisessa. Valiokunta sai asiassa perustuslakivaliokunnan lausunnon, ja osa muutoksista perustuu myös siihen. Valiokunta on tässä pitkässä mietinnössään selventänyt, miten peruslähtökohdat kelpoisuusvaatimuksien säilymisestä pääasiassa ennallaan on varmistettu tällä muutoksella. Kokonaisuus on melko vaikea siksi, että lain tasolta ei ilmene koko kuvaa vaan kokonaisuus täsmentyy asetuksilla ja ohjeilla. Uusi siirtymäsäännös takaa sen, että se, että edes harvinaisessa tilanteessa pätevä alan ammattilainen menettäisi mahdollisuutensa toimia tehtävässä, jossa on aiemmin toiminut, estetään.

Toinen suuri kokonaisuus liittyy kosteus- ja homeongelmien ehkäisemiseen. Valiokunta itse asiassa tässä yhteydessä moitti ympäristöministeriötä siitä, että hallituksen esityksessä ei ole lainkaan viitattu tarkastusvaliokunnan mittavaan työhön eli mietintöön, jonka he tekivät kosteus- ja homeongelmista ja jonka johdosta eduskunta hyväksyi toukokuussa 2013 kannanoton, joka sisältää 14 eri lausumaa tarvittavista toimenpiteistä. Yksi näistä, lausuma 3, koskee nimenomaan tämän hallituksen esityksen tarkoittamaa säädöskokonaisuutta. Valiokunta pyysi tästä erityisesti erikseen selvityksen ministeriöltä ja on saanut nyt myös katsauksen toimenpiteistä, joihin on tuon kokonaisuuden toimeenpanoksi ryhdytty.

Kokonaisuushan on mittava ja vaikea siksi, että se kuuluu monen eri ministeriön tontille. Kokonaisraportointi tulee eduskunnalle ja tarkastusvaliokunnalle aikanaan. Ympäristövaliokunta on tässä yhteydessä tarkastellut omaan toimialaansa kuuluvilta osin asiaa. Valiokunta on saanut mittavan työnsä päätöksen tämän hallituksen esityksen osalta, mutta tällä ei kosteus- ja homeongelmia kyllä ratkaista kokonaisuutena. Mutta jos ratkaisuja on saatu pieniltäkään osilta edistettyä, niin tämä on erittäin hyvä asia.

Suomalaisen yhteiskunnan asumiseen, työpaikkoihin, kouluihin, päiväkoteihin, ikävä kyllä, homeongelma on tullut, ja se pitäisi saada poistettua sieltä tavalla tai toisella, koska se on kansanterveysongelma, se on kustannuskysymys ja ennen kaikkea se on monelle ihmiselle hyvin mittava terveyden ongelmien aiheuttaja, jolloin meidän pitäisi pystyä vaikuttamaan myös rakentamisen sisältöön, kuivaketjuun, asenteeseen, koulutukseen ja niin edelleen. Mutta me palaamme varmaan siihen jossakin muussa yhteydessä.

Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Niin kuin valiokuntamme puheenjohtaja totesi, kun tämä eduskuntaan tuli, niin asia oli hyvin teknisen oloinen, ja näin se lähestulkoon meille annettiin ymmärtääkin. Ehkä sen jälkeen julkinen keskustelu sai aikaan sen, että tämä oli kaikkea muuta kuin tekninen, ja tuntui siltä, että tässä mennään pahan kerran päin homeista seinää, mutta sekin uhkakuva kyllä asiantuntijakuulemisen ja valiokuntamme perusteellisen työn ja läpikäynnin myötä hälveni, ja pystyimme tämän lopulta viemään puheenjohtaja Martti Korhosen johdolla hyvässä yhteisymmärryksessä koko valiokunnan kanssa ja ministeriön edustajien kanssa ja myös alaa edustavien tahojen kanssa maaliin asti, mistä itse olen äärimmäisen tyytyväinen. Ei ole kuin muutama päivä aikaa siitä, kun vielä tätä pohdimme, miten tämän kanssa pitää edetä, ja ratkaisu löytyi.

Itse asiassa Rakennuslehti otsikoi jokin aika sitten tässä loppuvuodesta, että "Järjestöt tuohtuivat pätevyyksien perumisista". Tuossa jutussa todettiin, että taannehtivasti pätevyydet menetetään harjoittamaansa työhön ja näin poispäin. Tämä tietysti aiheutti sitä yleistä epävarmuutta ja kysymyksiä ja ehkä enempikin hämmennystä, mutta ne kaikki tässä lain huolellisessa eduskuntakäsittelyssä pystyimme yksitellen kumoamaan.

Kuitenkin teimme tähän esitykseen nuo 14 muutosesitystä. Ne koskettelivat kelpoisuusvaatimuksia tulevaisuudessa eli tästä lainsäädännöstä eteenpäin niitä henkilöitä, joilla tällä hetkellä on kelpoisuus tehtäviin, ja sitten omana osana tätä homeongelmaa, joka suomalaista rakentamista ja ennen muuta suomalaisia rakennuksia vaivaa.

Arvoisa puhemies! Hyvä valvoja tuo laatua rakentamiseen mutta myös se, että on osaava suunnittelu ja työnjohto ja osaava rakentajajoukko taloja tekemässä. Nykyisin suunnittelu- ja työnjohtotehtävien vaativuusluokista säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 123 §:ssä, ja vaativuuden tarkemmat määräytymisperusteet sisältyvät rakentamismääräyskokoelman osan A2 alakohtaisiin ohjetaulukoihin. Lähtökohtaisesti suunnittelu- ja työnjohtotehtävien jakautuminen vaativuusluokkiin säilyy nykyisenlaisena tämänkin lainsäädännön jälkeen.

Tämän hallituksen esityksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on palauttaa neliportainen vaativuusluokkajärjestelmä alkuperäisen tarkoituksensa mukaiseksi, jossa ylimmän vaativuusluokan kohteet ovat poikkeus eikä, niin kuin tällä hetkellä on ollut, lähes pääsääntö. Tämän takia me ympäristövaliokunnassa ehdotimme hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 120 d §:n 3 momentin muuttamista siten, että nykyisin korkein suunnittelutehtävien vaativuusluokka "erittäin vaativa" muutetaan nimeämällä se "poikkeuksellisen vaativaksi". Tämä meidän mielestämme ilmentää paremmin sitä tilannetta ja ilmentää tarkoitusta muuttaa nykyistä ehkä jossain mielessä myös rapautunutta tulkintaa, jossa tarpeettoman suuri osa tehtävistä on sijoittunut tähän ylimpään vaativuusluokkaan. Valiokunta piti siis välttämättömänä esittämäänsä terminologista muutosta sen varmistamiseksi, että tavoiteltu tulkintamuutos käytännössä myös toteutuu.

Arvoisa puhemies! "Poikkeuksellisen vaativa" -termi ilmentää meidän mielestämme paremmin sitä tavoitetta, että tähän ylimpään luokkaan sijoittuu kuitenkin erittäin pieni osa näistä tehtävistä, kaiken kaikkiaan 1—3 prosenttia kaikista suunnittelu- ja työnjohtotehtävistä. Valiokuntakuulemisessa monta kertaa tuli esille myös se, että samassa rakennushankkeessa voi olla eri vaativuusluokkiin kuuluvia suunnittelutehtäviä, kuten nykyisinkin, eikä yhden tehtävän määrittäminen poikkeuksellisen vaativaksi tee koko kohteesta poikkeuksellisen vaativaa. Tämä minun mielestäni oli hyvin oleellinen osa sitä lopun läpikäyntiä, jonka halusimme alleviivaten varmistaa.

Arvoisa puhemies! Kun eri alojen suunnittelutehtävän määräytymisestä säädetään valtuussäännöksen perusteella ympäristöministeriön asetuksella, niin me halusimme, että ympäristöministeriön asetuksen sijaan tarkemmat määräykset vaativuusluokan määräytymisestä on tarpeen antaa valtioneuvoston asetuksella, koska määräytymisellä on välillisesti yleisempää merkitystä kelpoisuuksien kannalta. (Puhemies koputtaa) Lisäksi valiokunta korosti, että asetukset ja alempi ohjeistus on valmisteltava yhteistyössä alan järjestöjen, koulutustahojen sekä kuntien rakennusvalvontaviranomaisten kanssa, niin että lähtökohtana on kelpoisuusvaatimusten säilyminen nykyisellä tasolla. (Puhemies koputtaa) Vain siis vaativuusluokkien keskinäisen suhteen muuttamisen kautta tapahtuu käytännössä muutosta.

Arvoisa puhemies! Tuo 5 minuutin puheaika nyt meni. Palaan näihin kahteen muuhun kohtaan vielä tuossa myöhemmin.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Meillä on tämmöinen suositus, tällä kahdella viimeisellä viikolla varsinkin, ja vielä nopeatahtinen osuuskin menossa.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Rakentamisen laadun ongelmat ovat viime vuosina olleet toistuvasti esillä, ja se on jokapäiväistä elämää. Rakentaminen ei ole aivan helppo ammatti- ja toimiala, ja hyvään lopputulokseen vaikuttavat erittäin monet seikat.

Maankäyttö- ja rakennuslaki on keskeinen väline säännellä rakennusalan suunnittelua ja rakentamisen valvontaa sekä suunnittelijoiden ja työnjohtajien pätevyysvaatimuksia, jotka — nämä kaikki — osaltaan edistävät rakentamisen laadun varmistamista, mutta tietysti itse laadun ja lopputuloksen tekevät rakentajat siellä työmaalla.

Kun rakennusalan ammattilaiset pääsivät tutustumaan hallituksen esitykseen, niin monet heistä, niin suunnittelijat kuin itse rakentajat ja vastaavat työnjohtajat, esittivät huolestuneisuutensa siitä, mikä on heidän mahdollisuutensa toimia tässä ammatissaan tulevaisuudessa. Kiitos ympäristövaliokunnalle ja ympäristövaliokunnan puheenjohtajalle siitä, että valiokunta on asiantuntijoiden kuulemisvaiheessa todellakin kuullut ja kuunnellut asiantuntijoita, näitä rakennusalan ammattilaisia ja asiantuntijoita, sekä myös ottanut huomioon heidän näkemyksiään tässä mietinnössä. Se on hieno asia.

Valiokunta on tehnyt tärkeitä täsmennysehdotuksia hallituksen esitykseen, kuten esimerkiksi sen, että nykyisin korkein suunnittelutehtävien vaativuusluokka, se "erittäin vaativa", muutetaan nimeltään "poikkeuksellisen vaativaksi". Se mielestäni ilmentää suunnittelukohdetta selkeästi paremmin. Se osoittaa, että niitä kohteita ei ole niin paljon.

Samoin valiokunta aivan aiheellisesti myöskin korostaa, että asetusten ja ohjeiden lisäksi sekä rakennusvalvonnan että alan toimijoiden ohjeistus ja koulutus on tarpeen yhtenäisen soveltamisen turvaamiseksi. Esimerkiksi Fise-pätevyystodistus tai lain edellyttämä koulutus ei sellaisenaan oikeuta hyväksymistä rakennushankkeessa toimijaksi, vaan tapauskohtainen päätösvalta on jatkossakin rakennusvalvontaviranomaisella samalla tavoin kuin nykyisen lain mukaan.

Arvoisa puhemies! Käymättä tätä hallituksen esitystä tarkemmin läpi voin todeta, että on erittäin hyvä asia, että ympäristövaliokunta on tehnyt näitä monia — taitaa olla 14 — pykälämuutosesityksiä. Ne ovat erittäin tärkeitä. Yhden haluan nostaa sieltä esille, nimittäin sen, että tämän lain voimaan tullessa kelpoisuusvaatimukset täyttävänä suunnittelijana ja työnjohtajana pidetään myös henkilöä, joka on ennen tämän lain voimaantuloa rakennusvalvontaviranomaisen vastaaviin erittäin vaativiin tehtäviin hyväksymä ja jolla voidaan näin katsoa olevan tehtävän vaatimat edellytykset. Elikkä nykyiset koulutusvaatimuksetkin ovat edelleen jatkossa voimassa.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Monelle meistä on tuttu näky se, että rakennustyömailla — vaikka tähän vuodenaikaan, jolloinka tuuli ja räntä tulevat vaakatasossa talojen seinään — eristepaperit repaleisina ovat liehumassa ja eristeet ja sisärakennelmat ovat suojaamatta. Tämä lakiehdotus ja myös tarkastusvaliokunnan työ kosteus- ja homevaurioiden estämiseksi ovat hyvän tien alku.

Tässä valiokunnan puheenjohtaja Korhonen ja edustaja Heinonen ja nyt myös täällä edustaja Torniainen kävivät läpi tätä lakiehdotusta ja myös ympäristövaliokunnan mietintöä. Haluan vielä korostaa sitä, että on syytä uskoa siihen, että kun nyt tätä pätevyysasiaa asetuksen muodossa valmistellaan ministeriössä ja yhteistyössä, kuten täällä on todettu, näiden asianomaisten järjestöjen kanssa, niin valtioneuvosto voi aikanaan sitten hyväksyä asetuksen, jolla tätä lakia täydennetään.

Valiokunnan työtapa oli mielestäni, sen kokemuksen perusteella, mikä minulla on ollut tähän saakka melkein 15 vuoden ajalta, aika merkityksellinen siinä mielessä, että valiokunta päätti, että me teemme kaikkemme, että erilaiset näkemykset siellä ministeriön virkamiesten ja näiden asianomaistahojen välillä saadaan yhteen nivottua, ja näin minusta on syytä luottaa, että tästä tulee hyvä.

Mutta, arvoisa puhemies, eduskunnalle kyllä jää jatkuvan seurannan velvoite siitä, miten me ylipäätään voimme estää rakennusten kosteus- ja homevaurioiden syntymistä ja miten me voimme yhtä hyvin rakennustyömailla kuin täällä lisätä ammattitaitoa nimenomaan suunnitteluun ja työnjohtoon ja valvontaan. Eduskunta varmaan, uskon näin, myös ympäristövaliokunnan myötävaikutuksella pitää asiaa kämmenellään.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Asia on siinä määrin tärkeä, että haluan vielä toisen kerran tänne puhujakorokkeelle tulla, ja valiokunnan jäsenen, edustaja Hiltusen sanoihin on hyvä yhtyä ja helppo yhtyä. Vaikka nämä nyt ovat vähän meidän toistemme kehumista, toinen kehuu toista, niin kyllä minä haluan antaa ennen muuta kiitosta meidän valiokuntamme puheenjohtajalle, edustaja Korhoselle ja koko valiokunnalle mutta myös valiokuntaneuvos Ekroosille, joka teki erinomaisen hyvää työtä tässä tiukallakin aikataululla.

Halusin toisessa puheenvuorossa ottaa tämän nyt voimassa olevien kelpoisuuksien säilymisen esille, sillä se oli se asia, johon tuossa edellisessä puheessa — Rakennuslehdenkin otsikossa oli "Järjestöt tuohtuivat pätevyyksien perumisista" — viitattiin. Me toteamme meidän mietinnössämme näin:

"Toiseksi valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi siirtymissäännöksen, jolla varmistetaan se, että nykyisin erittäin vaativien kohteiden osalta pätevyysvaatimukset täyttävä suunnittelija ja työnjohtaja säilyttävät pätevyytensä edelleen. Vaikka on selvää, että tällaisia henkilöitä on lukumääräisesti vähän, on periaatteessa tärkeää varmistaa lähtökohta pätevyyden säilymisestä. Valiokunta viittaa tältä osin myös perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenevään kannanottoon.

Ympäristövaliokunta ei pidä hyväksyttävänä sitä, että edes muutamat pätevät alan ammattilaiset menettäisivät mahdollisuutensa toimia tehtävissä, joita he ovat tähän asti asianmukaisesti tehneet. Tämä saattaisi koskea joitakin henkilöitä, jotka ovat käytännön kokemuksensa kautta saavuttaneet ilman ylempää korkeakoulututkintoa suunnittelutehtävissä vaadittavan erityisosaamisen. Valiokunta painottaa, että poikkeuksellisen vaativissa työnjohtotehtävissä ei edellytetä ylempää korkeakoulututkintoa."

Tämä on erittäin painava teksti, ja sen halusimme tiukasti tähän kirjoittaa, ja se myös vetää maton tuon Rakennuslehden otsikon alta pois.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kosteus- ja homevaurioista lyhyesti asioita, jotka edustaja Hiltunenkin esille nosti. Käsittelimme niitä tämän asian yhteydessä, ja rakentamisen laadun ongelmat ovat viime vuosina toistuvasti olleet esillä, ja korjausvelka niin kouluissa kuin päiväkodeissa kuin erilaisissa ikäihmisten laitoksissa ja asuinkiinteistöissä on kasvanut koko ajan.

Arvoisa puhemies! Kyllä meidän pitää Suomessa miettiä sitä, mikä aiheuttaa lopulta sen, että meidän kiinteistöihimme tulee näin paljon kosteus- ja homeongelmia. Siinä yhtenä on tämä, että ne ovat suojaamattomia usein sellaisissa tilanteissa, missä ne pitäisi suojata, ainakin näin maallikon näkökulmasta. Mutta sitten itse olen miettinyt sitä, kun meillä Hämeessä nyt yhtä muutaman vuoden vanhaa kunnan rakennuttamaa kiinteistöä avataan, kaikki lattiat on avattu, sen takia, että betonilattia ei ollut kuivanut riittämiin, kun siihen vedettiin muovimatto päälle. Syynä todennäköisesti on se, että kun kiire on kova ja siellä on tietyt sanktiot rakennuksen viivästymisestä, niin niitä katsotaan vähän läpi sormien, ja usein sitten, kun viimeiset vastuut tulevat voimaan, ei ole varmaa, löytyykö enää vastuullisia tekijöitäkään. Näin ollen se usein kaatuu lopulta kunnan taikka rakennuttajan niskaan. Onneksi tässä tapauksessa vastuullinen rakennusyhtiö on löytynyt ja se kantaa siitä nyt vastuuta.

Minun mielestäni on syytä pohtia sitä, että jos tuon viivästymissanktion saaminen on syy siihen, että hosutaan eikä annetakaan esimerkiksi betonin kuivua riittämiin, niin pitäisikö sellaisesta laiminlyönnistä kiinni jäämisestä seurata vielä kovempi sanktio, mikä laittaisi rakennusfirman ajattelemaan niin, että me annamme nyt odottaa, vaikka meille tulisi sieltä jotain sanktiota. Toki toivoisin, että tietysti kunnatkin ja rakennuttajat voisivat siinä pohtia myös omaa tilannetta. Ei sellainen koulu tai päiväkoti tietysti paljon lämmitä, joka juuri käyttöönoton jälkeen muutaman vuoden päästä auki revitään ja jota ruvetaan kuivattelemaan ja korjailemaan. Ei siitä ainakaan parempaa tule kuin sillä, että ehkä olisi siinä varsinaisessa rakennusvaiheessa kannattanut odottaa viikko tai kaksi.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tarkastusvaliokunnan jäsenenä on pakko tähän sanoa, että mehän tarkastusvaliokunnassa teimme tässä taannoin sellaisen pitkän ja laajan työn, missä on hyvin, hyvin monia kymmeniä toimenpide-ehdotuksia, millä tätä rakentamisen laatua voitaisiin parantaa. Se lähtee todella sieltä suunnitteluvaiheesta ja siirtyy siihen valvontavaiheeseen ja työn toteuttamisvaiheeseen ja muun muassa sen dokumentointiin. Sen lisäksi mennään kiinteistönhoitoon ja myös tähän ammattipätevyyteen, mutta sieltä tuli esille myös sitten nämä vastuuasiat: ihan rikosoikeudellinen vastuu mutta myös vahingonkorvausoikeusvastuu.

Elikkä tämä on asia, mikä liittyy tähänkin käsiteltävään asiaan olennaisesti. Toivottavaa on todella, että tämä rakentamisen taso saataisiin Suomessa palautettua tasolle, millä se oli aikaisemmin. Tämäkin pieni muutos tässä laissa on omiaan sitä luomaan.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! En malta olla käyttämättä lyhyttä puheenvuoroa, kun itse olen rakennusalalla yli 30 vuotta työskennellyt niin suunnittelijana kuin sitten myöskin rakennusliikkeessä.

Rakentamisen laadusta puhutaan paljon, ja tuossa omassa puheenvuorossani toin myöskin sen esille, että siihen vaikuttaa äärettömän moni asia. Se lähtee myöskin jo sieltä rakennuttajasta itsestään elikkä rakennuttajista myöskin. Täällä edustaja Heinonen viittasi siihen betonilattian kuivumiseen. Kyllä se lähtee myöskin siitä, että rakennuttajat varaisivat siihen rakentamiseen riittävästi aikaa, ettei se rakennusaika tule liian kovaksi ja nopeaksi, että siinä on aikaa myöskin. Sitten se lähtee myöskin suunnittelusta, että suunnittelijat ottaisivat Suomen olosuhteet huomioon, myöskin materiaaleissa ja materiaalien laaduissa ja niin poispäin. Sitten se lähtee myöskin siitä itse rakentamisesta, ja siellä tulee se, mitä täällä edustaja Hiltunen otti hyvin esille, miten tulee suojata, ottaa Suomen olosuhteet huomioon. Sitten on myöskin se valvonta siellä. Kyllä meidän rakennusvalvonnan ja rakennusten valvojien tulee myöskin huolehtia omalta osaltaan se toiminta asiallisesti. Ja sitten on myöskin se, minkä edustaja Tolvanen otti esille, jälkihuolto, mikä on sitten, se kunnossapito, ja sinne tulisi myöskin varata riittävästi resursseja, että ne rakennukset tulisi hoidettua jatkossakin kuntoon.

Yleiskeskustelu päättyi.