Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan käsittelyyn nyt annetulla esityksellä vahvistetaan yliopistojen velvollisuutta opinto-ohjauksen antamiseen ja opiskelijoiden oikeudet tutkinnon suorittamiseen. Keskeisintä tässä esityksessä ovat säännökset alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa suorittavan opiskelijan opiskeluoikeudesta. Tavoitteena on, että entistä useampi opiskelija suorittaisi tutkinnon lähempänä tavoiteaikaa. Merkittävä muutos on myös se, että yliopistoille tulee velvoite järjestää opetus ja opintojen ohjaus siten, että opiskelija voi täysipäiväisesti opiskellen suorittaa tutkinnon tavoiteajassa.

Tämä esitys koskee niitä opiskelijoita, jotka aloittavat opintonsa ensi syksynä ja tulevina vuosina. Hallituksen esityksen tavoitteena on vihdoinkin luoda kaikkia yliopisto-opiskelijoita koskeva suunnitelma opintojen suorittamiseen. Esitys pohjautuu niihin hyviin käytäntöihin, joita monissa yliopistoissa jo tällä hetkellä on valmiina opiskelijoiden opintojen ohjauksessa ja tutkintojen valmiiksi saattamisessa.

Se, että tässä onnistutaan jatkossa entistä paremmin, on tietysti pääasiassa yliopistojen otteen varassa. Tässä esityksessä luodaan lain tasolla siihen edellytykset. Tämä esitys tuo suunnitelmallisen otteen kaikkiin yliopistoihin niin, että opiskelijat, jotka pääsevät opiskelemaan, myös saavat opintojen ohjauksen kautta edellytykset tutkinnon suorittamiseen.

Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut opintoaikojen nopeuttamiseen. Tämän tavoitteen asettaminen lähtee sen tosiasian tunnustamisesta, että Suomessa yliopisto-opintoihin käytetään kansainvälisesti vertaillen pitkä aika. Suomalainen yhteiskunta on haasteellisen tehtävän edessä ikärakenteen muuttuessa ja suurten ikäluokkien siirtyessä pois työvoimasta. Tämän esityksen tavoite on lyhentää yliopistotutkintoon johtavien opintojen suorittamisaikoja ja siten turvata korkeasti koulutetun työvoiman saatavuus muuttuneessa yhteiskunnallisessa tilanteessa.

Yliopisto-opintojen pitkittyminen on Suomessa todellinen ongelma. Yliopistojen opiskelijamääriin sisältyy huomattava joukko opiskelijoita, jotka eivät tosiasiallisesti suorita opintoja lainkaan tai suorittavat niitä varsin vähän. Syksyllä 2002 läsnä olevaksi ilmoittautuneista yliopisto-opiskelijoista 22 prosenttia ei ollut suorittanut edeltävän lukuvuoden aikana lainkaan opintoja. Lisäksi vain kolmannes tutkinnon suorittaneista opiskelijoista valmistuu viiden vuoden tavoiteajassa. Seitsemässä vuodessa valmistuneita on noin 65 prosenttia tutkinnon suorittaneista, ja käytännössä 15 vuotta opintojen aloittamisen jälkeen noin 75 prosenttia opiskelijoista on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon. Opintojen pitkittyminen ja keskeyttäminen koskee kaikkia suuria yliopistollisia koulutusaloja.

Opintojen pitkittyminen johtuu suurelta osin osa-aikaisen opiskelun kulttuurista. Yliopistoissa on runsaasti läsnä oleviksi ilmoittautuneita opiskelijoita, jotka eivät suorita lukuvuoden aikana lainkaan opintoja tai suorittavat niitä hyvin vähän. Näiden opiskelijoiden lisäksi on toki suuri joukko opiskelijoita, jotka suorittavat opintonsa reippaasti ja valmistuvat tavoiteajassa. Osa valmistuu jopa puolessa ajassa säädetystä tavoitteesta. Yliopistojen tulisi entistä enemmän tukea opiskelijoita suoriutumaan opinnoista tavoiteajassa.

Esityksen mukaan sekä alempaa että ylempää korkeakoulututkintoa opiskelemaan otetulla opiskelijalla olisi oikeus suorittaa tutkinnot viimeistään kahta vuotta niiden yhteenlaskettua tavoitteellista suorittamisaikaa pidemmässä ajassa. Pelkästään alempaa korkeakoulututkintoa opiskelemaan otetulla opiskelijalla olisi oikeus suorittaa tutkinto viimeistään vuotta tavoiteaikaa pidemmässä ajassa.

Pelkästään ylempää korkeakoulututkintoa opiskelemaan otetulla opiskelijalla olisi oikeus suorittaa tutkinto viimeistään kahta vuotta tavoiteaikaa pidemmässä ajassa. Tämän säännöksen perusteella mahdollistetaan se, että opiskelijat voivat hankkia työkokemusta opintojensa aikana joko kesätöissä tai lukukausien aikana osa-aikaisessa työssä. Tavoiteaikaan lisättävät vuodet antavat opiskelijoille mahdollisuuden joustavasti suunnitella opintonsa siten, että tarvittavaa työkokemusta voi vapaasti hankkia tai elintasoaan nostaa työnteon avulla.

Tämän sinällään jo joustavan järjestelyn lisäksi opiskelijoille mahdollistettaisiin yhteiskunnallinen osallistuminen ja elämänkaareen liittyvät opinnoista poissaoloa aiheuttavat ajanjaksot. Ehdotettujen säännösten mukaan tutkinnon suorittamisaikaan ei laskettaisi poissaoloa, joka johtuu vapaaehtoisen asepalveluksen tai asevelvollisuuden suorittamisesta tai äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan pitämisestä. Opiskelun ja perheen yhteensovittaminen on järjestelmän kantava periaate. Lisäksi opiskelijoille annetaan mahdollisuus suunnitella muutenkin elämäänsä ja yhteensovittaa elämänmuutokset opiskelujen kanssa mahdollistamalla muusta syystä johtuva opinnoista poissaolo enintään neljän lukukauden ajaksi. Tämän ajanjakson opiskelija voi käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla, eikä siltä ajalta vaadita mitään selvityksiä tekemisistä. Edelleen näiden neljän lukukauden aikana voi esimerkiksi työskennellä täysipäiväisesti tai olla kotona perheen kanssa tai vaikka osallistua aktiivisesti yhteiskunnalliseen toimintaan.

Kaiken kaikkiaan nämä mahdollisuudet opiskelun, työnteon, perheellistymisen ja muun elämän yhteensovittamiseen antavat opiskelijoille mahtavat mahdollisuudet suorittaa korkeakoulututkinto loppuun. Tutkinnon myötä pääsee nopeammin ja helpommin työelämään. Mikäli nämä edellä mainitut lukuisat joustot eivät joillekin opiskelijoille riitä, on lakiesityksessä mahdollistettu lisäajan hakeminen yliopistolta. Esityksen mukaan lisäaikaa tulisi myöntää aina tilanteessa, jossa yliopisto katsoo opiskelijalla olevan edellytykset kohtuullisessa ajassa saattaa opintonsa loppuun.

Tähän hakemukseen liitettävän opintosuunnitelman olisi oltava sekä tavoitteellinen että toteuttamiskelpoinen. Vähimmäisedellytyksenä pidettäisiin suoritettavien opintojen yksilöintiä ja aikataulua niiden suorittamiseen. Opiskelija, joka ei olisi suorittanut opintojaan säädetyssä ajassa, samoin kuin opiskelija, jolle ei ole myönnetty lisäaikaa opintojen loppuunsaattamiseen, menettäisi opiskeluoikeutensa. Jos opiskeluoikeuden menettänyt opiskelija haluaisi myöhemmin jatkaa opintojaan, hänen olisi haettava yliopistolta oikeutta päästä uudelleen opiskelijaksi. Opiskeluoikeuden palauttaminen ei edellyttäisi hakemista valintamenettelyn kautta, vaan yliopisto palauttaisi sen hakemuksesta.

Esitetyillä säännöksillä velvoitetaan myös yliopistot järjestämään opetus ja opintojen ohjaus siten, että opiskelija voi täysipäiväisesti opiskellen suorittaa tutkinnon tavoiteajassa. Opintojen ohjausta on rahoitettu jo pitkään. Yliopistoille on osoitettu erillisrahoitusta viime vuosikymmenen lopulta lähtien opetuksen ja opintojen ohjauksen kehittämiseen.

Opintojen kehittämishankkeita on opetusministeriön tuella käynnissä kaikissa yliopistoissa. Yliopistot ovat käynnistäneet yhteistyönä merkittäviä opintojen suunnitteluun ja edistymisen seurantaan liittyviä kehittämishankkeita, joiden toteuttamisessa myös opiskelijat ovat mukana. Nyt tarkoituksena on ottaa rahoitusta tukevat ja opintojen ohjauksen velvollisuutta korostavat säännökset lainsäädäntöön.

Arvoisa herra puhemies! Esitystä on arvosteltu ennakkoon, sitä näkemättä, siitä, ettei se mahdollistaisi joustavaa opintojen suorittamista ja yksilöllisiä polkuja korkeakoulututkintoon. Tämä arvostelu on vailla pohjaa. Kuten äsken esitin, opiskelijalle luodaan joustavat mahdollisuudet sekä lukukausien että kesälomien aikana niin osa-aikaiseen kuin myös täysipäiväiseen työntekoon. Opiskelijoilla on myös mahdollisuus asevelvollisuuden suorittamiseen, perheen perustamiseen, lasten hankkimiseen ja perhevapaiden täysimääräiseen hyödyntämiseen, ja tämä on minusta tärkeää. Lisäksi opiskelijalla on mahdollisuus osallistua täysipainoisesti yhteiskunnalliseen toimintaan ja opiskelijoiden omaan edunvalvontaan opiskelijajärjestöissä.

Yliopistojen yhtenä tärkeimpänä tehtävänä on tuottaa sivistystä ja osaamista sekä huolehtia kansakunnan henkisen pääoman kasvattamisesta. Tämä esitys ei millään tavoin heikennä sivistysyliopiston perustaa, päinvastoin. On totta, että tämän esityksen perusteella yliopistoissa pyritään tukemaan opiskelijoita suorittamaan tutkintonsa tavoiteajassa. Suomalaisen yliopiston pitää paremmin kyetä olemaan paikka, jossa professorit ja opiskelijat yhdessä etsivät totuutta. On hyvä, että työkokemusta hankitaan hampurilaisbaareissa tai taksia ajaen, mutta sen ei pidä lohkaista liian suurta osaa opiskelijan ajankäytössä. Yliopistot ovat edelleen autonomisia ja opiskelijat voivat valita opintonsa vapaasti tavoitteenaan myös henkilökohtainen tiedon omaksuminen ja kehitys, aivan humboldtilaisen sivistysyliopistoihanteen mukaan.

Näissä keskusteluissa olisi pidettävä parempi huoli analyyttisesta suhtautumisesta yliopistolaitoksen historiaan. Sivistystehtävän lisäksi yliopistolla on kautta aikojen ollut myös yhteiskunnallinen tehtävä. Nykyisen yliopistolaitoksen varsinaisina esimuotoina pidetään Bolognan ja Pariisin yliopistoja, jotka perustettiin viime vuosituhannen alussa yhteiskunnan koulutustarpeista huolehtimaan. Yliopistojen tärkein tehtävä oli tuolloin kouluttaa pappeja ja virkamiehiä yhteiskunnan palvelukseen. Yhteiskunnallinen ulottuvuus ei ole myöskään suomalaisten yliopistojen toiminnassa mitenkään uutta, vaikka se meillä lakiin kirjattiinkin vasta edellisillä valtiopäivillä. Yliopistolaitoksen sopeuttaminen yhteiskunnan muutokseen on meillä aiemmin palvellut vahvasti yhteiskunnallista tai alueellista tarvetta.

Sitten vielä byrokratiasta: Kuten aiemmin esitin, tämä esitetty järjestelmä olisi joustava, kevyt ja helposti yhteensovitettavissa yliopiston voimassa olevien ja kehittyvien opiskelijatietojärjestelmien kanssa. Tiedot, joiden perusteella lisäaikaa haetaan, ovat helposti saatavissa myös viranomaisten nykyisistä tietojärjestelmistä. Opiskelijan kannalta tämä on erittäin joustava toimintamalli.

Esitystä on viimeistelty opiskelijajärjestöjen ja yliopistojen kanssa yhteistyössä. Valtioneuvoston istunnossa esitystä käsiteltäessä siitä lausui näkemyksensä myös Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio, joka yhtyi esityksen tavoitteisiin ja hyväksyi esityksen sisällön. Pidän tätä hienona osoituksena siitä, kuinka yliopistot ja niiden rehtorit voivat olla hyvässä yhteistyössä yliopistojen lainsäädännöllistä pohjaa kehitettäessä.

Tämän esityksen ja opintoaikojen lyhentämisen toimenpideohjelman muiden ehdotusten tavoitteiden toteutuessa yliopisto-opiskelijat valmistuisivat keskimäärin arviolta noin yhtä vuotta nykyistä nopeammin. Ehdotusten toteutuessa myös yliopisto-opintojen keskeyttäminen vähenisi ja opintojen läpäisyaste nousisi, mistä seuraisi tutkintojen määrän kasvu. Opiskelijoiden kannalta esitys on valoisa. Valmistuminen lisää työmarkkinakelpoisuutta ja nostaa tulotasoa sekä antaa tukevamman selkänojan edettäessä työuralla eteenpäin.

Arvoisa herra puhemies! Tämän esityksen olisi pitänyt itse asiassa olla voimassa jo 80-luvulla, kun itse opiskelin. Oma opiskeluaikani olisi varmasti lyhentynyt parilla kolmella vuodella. Mistä sitten olisin säästynyt? Siitä henkisestä taakasta, joka harteillani lepäsi, kun pelkäsin, etten ikinä saa tutkintoa työn ja lasten ohessa kasaan. Kukaan ei silloin yliopistolla kysellyt perään. Parhaimmillaan tämä esitys toimii siltana niille, joilla opinnot elämän eri syistä ovat pitkittyneet.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Lähetekeskustelussahan on tänään myös hallituksen esitys opintotukilain muuttamisesta ja opintolainavähennyksen edellyttämiksi muutoksiksi verolainsäädäntöön.

Opintotuen tehtävänä on turvata opiskelijan perustoimeentulo, jotta opiskelija voisi keskittyä päätyöhönsä eli opiskeluun. Hallitusohjelman mukaan opiskelijoiden opintososiaalista asemaa kohennetaan, ja tämä esitys on pitkä askel hyvään suuntaan. Opintotuen riittävyyttä ja kannustavuutta on tarpeen parantaa, jotta suunnitelmallinen ja täysipäiväinen opiskelu on mahdollista ja opiskeluajat lyhenevät.

Hallituksen esitys sisältää opiskelijajärjestöjen hyvin pitkään toivoman asumislisän vuokrakaton korotuksen 252 euroon kuukaudessa, kuten täällä eduskunnassa kävimme läpi budjettikäsittelyn yhteydessä ennen joulua, ja tämä uudistus tulee voimaan siis 1.11. tänä vuonna. Tästä hallituspuolueiden eduskuntaryhmät sopivat yhteistyössä hallituksen kanssa tämän vuoden budjettia käsiteltäessä.

Opintolainan valtiontakauksen enimmäismäärää korotetaan elokuusta lukien 300 euroon kuukaudessa. Nämä opintotuen parannukset koskevat kaikkia opintotukea saavia korkeakouluopiskelijoita. Opiskelijajärjestöt ovat kertoneet minulle hyvin huolissaan siitä tosiasiasta, että kahden edellisen vaalikauden aikana ei opintotukea ole riittävästi heidän mielestään kehitetty. (Välihuutoja) Tämä viesti on otettu varsin vakavasti. Asumislisän vuokrakaton ja opintolainan valtiontakauksen enimmäismäärän korotukset ovat pitkästä aikaa merkittäviä kehittämisesityksiä opintotukeen. Merkittäviä ne ovat erityisesti opiskelijan kannalta, jolla on jatkossa mahdollisuus 100 euroa kuukaudessa nykyistä korkeampaan opintotuen tasoon. Jatkossakin on jokaisen oma valinta, rahoittaako hän opiskeluaikaista toimeentuloa osin opintolainalla vai ei. Oleellista on se, että nykyistä useammalle opiskelijalle tulee nyt mahdollisuus keskittyä yhä täysipainoisemmin opiskeluun, saada tutkinto valmiiksi tavoiteajassa ja päästä valmiin tutkinnon kanssa työmarkkinoille. Mielestäni tämä kokonaisuus on mitä suurimmassa määrin opiskelijan hyvinvointia lisäävä asia.

Nämä hallituksen esitykset liittyvät hallituksen tavoitteeseen pidentää suomalaista työuraa. Tavoite on haasteellinen. Uskon, että toimiva opintotukijärjestelmä omalta osaltaan voi tukea tätä kehitystä, joka takaa hyvinvointimme perustan. Myös näin vastataan lähitulevaisuudessa työmarkkinoilla tapahtuvaan työikäisen väestön merkittävään eläköitymiseen. Opintotuen koulutuspoliittinen merkitys eli tutkinnon suorittamiseen kannustaminen korostuu tulevaisuudessa väestön ikärakenteen kehityksen ja työmarkkinoiden rakennemuutoksen vuoksi. Tulevaisuus on nuorille valoisa, koska koulutusta vastaavia tehtäviä tulee olemaan runsaasti tarjolla. Opintotuki on investointi tulevaisuuteen niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta.

Arvoisa puhemies! Opintotuen peruselementit ovat siis opintoraha, opintolaina ja asumislisä. Suomessa opiskelijoiden asemaa parantavat lisäksi muun muassa ateriatuki ja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön palvelut. Opintolainan osuus opintotuesta on Suomessa kansainvälisesti vertailtuna varsin pieni. Opintotuen riittävyyden kannalta olisi tärkeää saada opiskelijat uskomaan opintolainan käyttökelpoisuuteen opintojen rahoituksen muotona. Nyt on tarkoitus parantaa opiskelijoiden toimeentuloa, nopeuttaa valmistumista ja hälventää tarpeetonta velan pelkoa ottamalla käyttöön opintolainavähennys. Tuen tason nostaminen mahdollistaa aiempaa paremmin päätoimisen opintoihin keskittymisen, ja opintojen päättymisen jälkeen myönnettävä opintolainan verovähennys kannustaa suorittamaan korkeakoulututkinnon aiempaa suunnitelmallisemmin. Suomalaisten opiskelijoiden velkaantuminen opintojen vuoksi olisi varsin kohtuullisella tasolla myös nyt esitettyjen muutosten jälkeen.

Hallitus esittää, että opintolainan saajalle voitaisiin myöntää opintolainavähennys korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeisessä verotuksessa. Tämä esitys koskee ensi syksynä yliopistoissa uuden tutkintorakenteen mukaisesti opintonsa aloittavia ja uusia ammattikorkeakouluopiskelijoita. Edellytyksenä olisi tutkinnon suorittaminen määräajassa. Tyypillisessä tapauksessa tutkinnon suorittaneen ei tarvitsisi hakea erikseen oikeutta vähennykseen vaan Kansaneläkelaitos päättäisi siitä.

Oikeus opintolainavähennykseen olisi yliopistossa ylemmän korkeakoulututkinnon enintään kaksi vuotta tutkinnon laajuutta pidemmässä ajassa suorittaneella ja alemman korkeakoulututkinnon tai ammattikorkeakoulututkinnon yhden vuoden tutkinnon laajuutta pidemmässä ajassa suorittaneella. Määräaika olisi lisäksi enintään kaksi lukuvuotta pidempi, jos lainansaajan opinnot ovat viivästyneet asevelvollisuuslain, siviilipalveluslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisen palveluksen tai oman sairauden vuoksi.

Määräaika voisi lasten hoitamisen perusteella olla tätäkin pidempi. Tällöin otettaisiin huomioon lukukaudet, joiden aikana lainansaaja on saanut äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa. Joustoelementit ovat mielestäni välttämättömiä, jotta nekin opiskelijat, jotka ovat panostaneet opintoihinsa lainaa ottamalla mutta ovat valmistuneet ymmärrettävistä syistä muita hitaammin, saisivat kuitenkin tämän vähennyksen. Hallituksen esityksessä opiskelijalta edellytetään tutkinnon suorittamista varsin kohtuullisessa ajassa.

Suoraan verosta opintolainan lyhennysten perusteella tehtävä opintolainavähennys olisi siis 30 prosenttia opintolainan 2 500 euroa ylittävästä osasta, ja siihen on oikeus tutkinnon suorittamisvuoden ja sitä seuraavien kymmenen vuoden aikana. Verovähennys olisi vuosittain enintään määrä, jonka lainansaaja lyhentää opintolainaansa. Vähennyksen toimeenpanoon varattu kymmenen vuoden määräaika tutkinnon suorittamisesta ottaa huomioon yksilölliset erot lainan takaisinmaksussa ja vähennyksen hyödynnettävyydessä. Esimerkiksi tässä tulevat kysymykseen työttömyysjaksot taikka äitiys- tai vanhempainkaudet.

Jos opiskelijalla olisi jonain vuonna verotettavia tuloja niin vähän, ettei hän voisi hyödyntää tätä vähennystä, hän voisi siirtää vähennyksen käyttämistä. Jos opiskelija opiskelee ylemmän korkeakoulututkinnon viidessä vuodessa ja nostaa opintolainaa vuosittain maksimimäärän, on hänelle opintojen päätyttyä kertynyt lainaa yhteensä 13 500 euroa lisättynä koroilla. Vähennyksen enimmäismäärä on tällöin noin 3 300 euroa. Tämän summan voi vähentää verosta kerralla tai useammassa erässä siinä vauhdissa kuin on lyhentänyt lainaansa. Opintolainavähennyksestä aiheutuva verotulojen väheneminen alkaisi näkyä vähitellen alkaen vuodesta 2010, jolloin verotulot vähenisivät enintään 15 miljoonalla eurolla vuodessa, ja vuodesta 2015 verotulojen väheneminen olisi noin 30 miljoonaa euroa vuodessa.

Pidän opintolainavähennystä sosiaalisesti oikeudenmukaisempana, koska se tehdään suoraan verosta, jolloin se on siis saman suuruinen kaikille tuloista riippumatta. Etuuden saantiperusteet on pyritty määrittelemään mahdollisimman neutraaleiksi ja kannustaviksi. Verrattaessa vaihtoehtoiseen esillä olleeseen stipendimalliin on otettava huomioon se, että opintolainavähennys kohdentuu määräajassa korkeakoulututkinnon suorittaneille opintolainansa takaisin maksaville verovelvollisille sen mukaan kuin he lainaansa lyhentävät. Etuuden voisi saada yhdellä kertaa tai vähitellen. Vähennyksestä aiheutuva verotulojen väheneminen jaksottuu pidemmälle ajalle kuin yhdellä kertaa maksettavan stipendin kohdalla.

Arvoisa puhemies! Uusi etuus on sitä toimeenpaneville tahoille haasteellinen tehtävä. Tästä syystä aion asettaa lähipäivinä työryhmän, jonka tehtävänä on suunnitella ja koordinoida opintolainavähennyksen käyttöönottovaiheen tiedottamista. Työryhmässä olisivat opetusministeriön johdolla mukana Kansaneläkelaitos, verohallinto, opiskelijajärjestöt, korkeakoulujen opintotukilautakunnat ja Suomen Pankkiyhdistys. Nyt on kuitenkin tunnustettava se tosiasia, että olemme päässeet, sanoisinko, miltei historiallisen harppauksen eteenpäin siinä, että tästä paketista tulee hyvä kokonaisuus niin opintotuen kannalta kuin myöskin opintoaikojen kohdalta. Järjestelmä on myös hyvin selkeä sen tärkeimmän toimijan eli opiskelijan näkökulmasta.

Opintotuessa riittää kehittämishaasteita varmasti myös tulevaisuudessa. Omalla kehittämislistallani on kärjessä tämän hallituksen esityksen jälkeen toisen asteen opiskelijoiden opintotuki. Siinä oleviin epäkohtiin myös eduskunta on kiinnittänyt kiitettävästi huomiota.

Suvi Lindén /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Karpela totesi, että opiskelijajärjestöt ovat viestittäneet hänelle, että Lipposen hallitukset eivät tehneet mitään opiskelijoiden hyväksi tai opintotuen parantamiseksi. Meille taas nämä samaiset opiskelijajärjestöt ovat vahvasti kertoneet sen, että ovat hyvin pettyneitä tämän hallituksen lupausten pettämiseen opiskelijoiden toimeentulon parantamisen suhteen.

Jos ei muuta niin arkistoja, historiaa ja tätä salikeskustelua varten haluan jälleen kerran muistuttaa erityisesti ministeri Karpelalle siitä, että edelliset kaksi hallitusta ovat lähes joka vuosi kehittäneet opintotukea, satsanneet huomattavasti opiskelijoitten toimeentuloon. Muun muassa suuri panostus tehtiin silloin, kun ammattikorkeakouluopiskelijat nostettiin yliopisto-opiskelijoiden tavoin korkeimman opintotuen piiriin. Vuonna 2000 yhtenäistettiin opiskelijoiden asumistukea, mikä tarkoitti lähes 200 miljoonan markan panostusta vuosittain opiskelijoitten asumistukeen, ja joka vuosi on pieniä kehittämisiä tehty.

Arvoisa puhemies! Olemme vihdoin saaneet hallituksen esityksen opintotukijärjestelmän uudistamiseksi. Hallitusohjelmassa todetaan, että hallitus uudistaa opintotukijärjestelmää siten, että se mahdollistaa täysipäiväisen opiskelun. Alun alkaen tähän tavoitteeseen pääseminen näytti kovin mahdottomalta, kun hallitus hyväksyessään hallituskauden kehykset ei antanut opintotuen kehittämiseen euroakaan rahaa. Tyhjästä on paha nyhjästä, toteaa tuttu sananlasku. Opiskelijat kuitenkin odottivat, että heidän etujaan ajaisi opintotuesta vastaava ministeri, mutta valitettavasti opiskelijat joutuivat pettymään, kun ministeri ei ensimmäisessä budjettiriihessä riitauttanut ateriatuen nostoa, vaikka oli hyväksynyt aterian hinnan noston aikaisemmin vuoden alussa.

Viime syksynä opetusministeriöllä ei ollut budjettiriiheen esityksiä opintotuen osalta, vaikkakin asumistuen vuokrakaton nostoon oli valtaisat paineet. Vedottiin tulevaan kokonaisuudistukseen. Valitettavasti tämän uudistusprosessin tulokset lasahtivat kuin pannukakku. Sivistyspoliittinen ministerityöryhmä teki opintotukiuudistuksensa siltä pohjalta, että euroakaan ei kuluisi opintotuen parannuksiin. Suuri uudistus olisi verovähennyksen käyttöönotto, josta laskun maksavat tulevat hallitukset. Opintorahaan ei esitetty korotusta eikä asumistukeen. Eduskunta kuitenkin katsoi parhaaksi nostaa asumistuen vuokrakattoa, koska suurilla paikkakunnilla todellisten vuokrien ja olemassa olevan laskennallisen katon erotus on kohtuuton. Vuokrakaton nosto olikin ollut opiskelijajärjestöjen ykköstavoite opintotuen kehittämisessä.

Verovähennys sinällään on kokoomuksen mielestä kannatettava uudistus. Teimme syksyllä 2003 oman mallimme opintotuen uudistamiseksi, jossa esittelimme ajatuksen mahdollisuudesta vähentää osa nostettua opintolainaa valmistuttuaan verosta. Sama idea toistui selvitysmiehen myöhemmin lanseeraamassa mallissa, valitettavasti vain vesitettynä. Malleissa yhteistä on se, että opiskelija voi tutkinnon suoritettuaan kymmenen vuoden ajan vähentää osan maksamastaan lainanlyhennyksestä verotuksessa. Näin lainan lyhentäminen vähentää suoraan valmistumisen jälkeen maksettuja veroja ja lisää siten käteen jäävää tuloa. Kuten ministeri totesi, malli kohtelee eri alojen opiskelijoita tasavertaisesti, sillä tulotaso ei ratkaise saadun hyödyn määrää.

Kokoomus on jättänyt lakialoitteen omasta opintotukimallistaan, joka mielestämme mahdollistaa täysipäiväisen opiskelun, kannustaa lainanottoon ja vauhdittaa opintoja niiden osalta, jotka haluavat panostaa täysipäiväiseen opiskeluun. Tulorajoja esitämme nostettavaksi 10 prosentilla. Mallissamme 30 ensimmäistä tukikuukautta sisältävät huomattavan opintorahan noston 90 eurolla 350 euroon, asumistukea saisi enimmillään noin 200 euroa nettona ja lainan määrä olisi 200 euroa. Täysipäiväinen opiskelu olisi mahdollista jopa ilman lainan nostoa etenkin pienillä paikkakunnilla, mutta lainan kanssa tuki olisi 750 euroa kuukaudessa. 30 kuukauden jälkeen opintorahan taso alenisi 200 euroon ja lainan määrä nousisi 350 euroon. Mallimme lähtee siitä, että täysipäiväinen opiskelu ensimmäiset 30 kuukautta vauhdittaisi opintoja ja sen jälkeen lähestyttäessä syventäviä opintoja monilla aloilla työkokemus olisi hyväksi. Edelleenkään työssäkäynti ei olisi välttämätöntä toimeentulon saamiseksi, mutta tällöin lainan nosto olisi todennäköistä.

Korostamme sitä, että on opiskelijan oma valinta, ottaako opintolainaa vai tekeekö opintojen loppuvaiheessa töitä, jolloin on paremmat mahdollisuudet oman alan töihin. Lainan houkuttelevuuselementtejä on parannettu nimenomaan siksi, että opiskelijat valitsisivat sen ja työnteon välillä. Kokoomus ei pidä opiskelujen ohella työssäkäyntiä huonona asiana erityisesti opintojen loppuvaiheessa. Tutkimukset osoittavat, että opiskelunaikaisella työskentelyllä ja työkokemuksella katsotaan olevan jatkuvasti kasvava merkitys opiskelijoiden työllistymisessä. Akavan selvitykset osoittavat, että työssäkäynti opiskelun ohella on varsinkin suhdanneherkillä ammatti- ja toimialoilla osoittautunut työllistymistä ajatellen tarkoituksenmukaiseksi.

Hallituksen mallissa lisätään selvästi opintotuen lainapainotteisuutta. Tällä hetkellä opiskelijat nostavat keskimäärin 48 kuukautta opintotukea. Työssäkäynti rajoittaa myös mahdollisuutta nostaa opintotukea, koska tulorajat ovat kovin alhaiset.

Kokoomus uskoo, että mallimme vähentäisi käytettyjen opintotukikuukausien määrää, mutta jos se olisi tämä 48 kuukautta, mikä se tällä hetkellä on keskimäärin, niin mallimme on hyvin opintorahapainotteinen, koska ensimmäiset 30 kuukautta opintorahan taso on 350 euroa. Hallituksen esityksessä lainan suhteellinen osuus kasvaa, ja perusteluissa todetaankin, että huolimatta verovähennyksestä lainan osuus kasvaa opiskelijalla. Kokoomuksen mallissa opintorahaa saa 48 tukikuukaudella 1 670 euroa enemmän ja noin 800 euroa enemmän, jos nostaa täydet 55 kuukautta. Siis mallimme selvästi lisää opintorahan määrää, jos nostokuukausien määrä pysyy keskimäärin samana.

Kannustimen lainanottoon tulee mielestämme olla riittävä. Hallituksen mallissa kannustin on kadonnut. Verovähennyksen saannin sitominen opintoaikojen rajaukseen tulee vieläkin enemmän vähentämään kannustavuutta nostaa laina. Me nimenomaan haluamme, että vähennetään lainan nostoon ja tulevaisuuteen liittyvää epävarmuutta. Lainan ottaminen ei saa huolestuttaa, ja tästä syystä kokoomus vaatii huomattavaa verovähennysoikeutta. Tämä helpottaa vastavalmistuneen taloudellista tilannetta ja lainan takaisinmaksua. Lainan nosto on mahdollista ja se on kannustavaa, kun lähdetään siitä, että valtio satsaa euron, kun opiskelija satsaa euron, mutta haluttaessa opiskelija voi myös elää ja opiskella täysipäiväisesti ilman tätä lainan nostamista.

Haluaisin ottaa tässä pienen esimerkin Matti Maisterista, joka on valmistunut määräajassa, ja hänellä on opintolainaa yhteensä 5 000 euroa, mikä on tällä hetkellä keskimääräinen nosto. Matti pääsee valmistuttuaan töihin ja maksaa opintolainansa kymmenessä vuodessa. Hallituksen mallissa omavastuineen ja 30 prosentin verovähennyksellä hän saa 12,5 euroa kuukaudessa verovähennystä eli 150 euroa vuodessa, ja kaiken kaikkiaan tämä verovähennyksen määrä tällä 5 000 eurolla olisi 750 euroa. Meidän mallissamme on sama 5 000 nostomäärä, mutta tuki olisi 20,85 euroa kuukaudessa eli 250 euroa vuodessa ja kaiken kaikkiaan 2 500 euroa, kun laina on kokonaan maksettu. Kuten tästä mallista käy ilmi, kokoomuksen malli on lainanotossa opiskelijan kannalta houkutteleva. Sen sijaan hallituksen mallin merkitys on kohtuullisen mitätön, eli emme usko, että se kannustaa lainan nostoon. Mallissamme korkojen verovähennysoikeus säilyy 29 prosentissa.

Hallituksen esityksessä korkea omavastuu ja pieni palautusprosentti vesittävät sinällään hyvän työkalun ja kannustimen. Omavastuu tekee mallista monimutkaisen ja vaikeasti hallinnoitavan. Lausunnoissa sille tuli murskaavat arviot. Hallitus selvästi uskoo enemmän keppiin kuin porkkanaan.

Sinällään vähäiseksi jääneen suuren opintotukijärjestelmän uudistuksen lopullisesti tuhoaa opintoaikojen rajoittaminen. Sinällään on tärkeää, että selvitetään pitkien opintoaikojen syitä, ja niitähän on löytynyt. Opiskeluja viivyttävät yleensä toimeentulotukiongelmista johtuva opiskeluaikainen työssäkäynti, heikot opetusjärjestelyt, riittämättömät kurssikirjavalikoimat sekä se, ettei nykyinen korkeakoulujen rahoitusjärjestelmä kannusta lyhentämään tutkintoaikoja. Kokoomus ei usko, että opintoaikoja rajaamalla saavutetaan haluttuja tuloksia. Sitä paitsi hallitus on rakentanut rajaukseen monimutkaisen järjestelmän, joka lisää byrokratiaa.

Arvoisa puhemies! Kokoomus olisi todella toivonut, että hallitus olisi pitänyt kiinni lupauksestaan, jonka hallitusohjelmaan kirjoitti. Satsaamalla osaamiseen, opiskeluun ja opiskelijoihin rakennetaan tulevaisuutta. Nyt rakennetaan byrokratiaa lisäävä ja opiskelijoille lisää paineita aiheuttava kokonaisuus rajaamalla näennäisesti opintoaikoja, mutta ennen kaikkea rajauksilla luodaan epävarmuutta opintotukijärjestelmään ja sinällään myönteinen uudistus, verovähennys, torpataan korkealla omavastuulla ja vähäisellä vähennysprosentilla.

Minna Sirnö /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvään hallintoon kuuluu tasa-arvoisuus, ennustettavuus ja johdonmukaisuus. Samoin siihen liittyy turhan byrokratian välttäminen. Tänään käsittelyssä olevat kaksi opiskelijoita koskevaa hallituksen esitystä ovat mallisesimerkkejä siitä, että asiat tuodaan viime tipassa ja että niissä paisutetaan turhaa byrokratiaa sekä kiihdytetään epätasa-arvoa. Lisäksi esitykset ovat ryhmämme mielestä selvässä ristiriidassa hallituksen oman ohjelman kanssa.

Hallituksen nyt esittämä opintolainan verovähennysmalli on luonteeltaan näennäinen toimenpide, jolla lakaistaan opintotuen tosiasialliset ongelmakohdat maton alle. Esitys on myös näyte siitä, miten Vanhasen hallitus konkreettisesti toteuttaa köyhyyspakettiaan käytännössä. Köyhyyspakettiinsa liittyen Vanhasen hallitus on jo tehnyt tai tekemässä kolme ratkaisevaa arvovalintaa, joilla olennaisesti vaikutetaan köyhyyden kehittymiseen ja pitkittymiseen Suomessa. Euroopan unionin mukaan Suomessa elää lähes puoli miljoonaa ihmistä alle köyhyysrajan. Tämän pitkäaikaisköyhyyden kovan ytimen muodostavat pelkällä kansaneläkkeellä elävät, pitkäaikaistyöttömät sekä opiskelijat. Tämä on siis se ydin, jonka ongelmiin hallituksen köyhyyspaketti lupaa pureutua.

Kansaneläkeläisten pitkään kaivattu mutta tasoltaan riittämättömäksi jäänyt korotus on jo syöty, kun kuntien on ollut pakko nostaa eläkeläisten veroja ja maksuja. Muutama viikko sitten työministeriö puolestaan ilmoitti putsaavansa työttömyystilastoja ja vyöryttävänsä työttömyydenhoito-ongelmansa kuntien niskaan. Tämäkään esitys ei poista työttömyyttä eikä työttömien toimeentulo-ongelmia.

Nyt käsissämme on kolmas osa hallituksen köyhyyspakettia eli opintolainaan painottuva verosubventioesitys. Esitys on päättäjien, opiskelijoiden ja opintotukitoimistojen työntekijöiden kannalta erittäin vaikeaselkoinen ja byrokraattinen eikä useiden Kelan asiantuntijoidenkaan mukaan todellisuudessa lisää lainan houkuttelevuutta.

Arvoisa puhemies! Nurinkurisinta hallituksen esityksessä kuitenkin on, että hallitus mallia hyväksyessään on unohtanut jopa ministereiden omakohtaiset kokemukset siitä, mitä opintolainapainotteinen opintotuki käytännössä tarkoitti: opintojen venymistä, opiskeluaikaista työssäkäyntiä sekä pitkää velkavankeutta epävarmoilla työmarkkinoilla. (Ed. Ala-Nissilä: Kuinka kauan ed. Sirnön opiskelut kestivät?) — Kahdeksan vuotta. — Esitystä laatiessaan hallitus on tietoisesti ohittanut opiskelijajärjestöjen kannanotot sekä tuoreet tutkimustulokset.

Kelan tutkimussarjassa ilmestyneen Taru Berndtsonin Opiskelijatutkimus 2003 todentaa, että hallituksen esitys on lähtökohdiltaan vähintäänkin virheellinen eikä tunnista laman lasten arvo- ja asennemaailmaa. Tutkimuksen mukaan yli puolelle opiskelijoista työnteko on välttämätöntä toimeentulon vuoksi. Kolmasosalle opiskelijoista työnteko on keino välttää opintolainan ottoa, ja vain neljäsosalle työ liittyy jollakin tavalla opintoihin tai edistää opintoja. Saman tutkimuksen mukaan opintolainaa oli ottanut vain vajaa 40 prosenttia opiskelijoista ja, yllättävää kyllä, opintolainaa nostaneilla opinnot edistyivät hitaammin. Laman lapset eivät jätä lainaa nostamatta siksi, että laina olisi kallis tai epähoukutteleva. Epävarmat tulevaisuudennäkymät sekä tuoreet kokemukset ylivelkaantumisen seurauksista eivät houkuta opiskelijoita syömävelan ääreen, eivät edes verohelpotuksin, koska heiltä puuttuu takuu työtuloista, joilla syömävelka maksetaan takaisin.

Yhä useammille opiskelijoista vanhempien tuki on oleellinen osa opintojenaikaista toimeentuloa. Vanhempien taloudellinen tuki oli syksyllä 2003 keskimäärin 100 euroa kuukaudessa, sattumalta muuten se sama summa, jonka ministeri Karpela takasi lainan muodossa opiskelijoille. Mikäli hallitus tietoisesti lisää vanhempien vastuuta opintojen rahoittamisessa, se samalla edistää opiskelun elitisoitumista. Useamman lapsen ankkuroimassa pitkäaikaistyöttömien perheessä vanhempien on nimittäin mahdotonta tukea taloudellisesti lastansa, vaikka halua siihen olisikin. Joka viidennellätoista opiskelijalla on selviä toimeentulovaikeuksia. Tutkimusten mukaan vaikeimmin toimeentulevat ne opiskelijat, jotka eivät saa vanhemmiltaan lainkaan taloudellista tai sosiaalista tukea tai joilta sairaus estää lisätulojen hankkimisen työn avulla. Toimeentulonsa erittäin vaikeaksi kokevista lähes puolet oli joutunut nykyisten opintojensa aikana hakemaan ainakin joskus toimeentulotukea ja yli puolet oli jättänyt ostamatta lääkärin määräämän lääkkeen tai ollut ainakin yhden päivän syömättä tai tinkinyt ruuan laadusta rahanpuutteen vuoksi.

Arvoisa puhemies! Tutkimusten ja elävän elämän perusteella voi vain todeta, että hallituksen malli pitkittää tarpeettomasti opintoja, syventää suomalaista köyhyysongelmaa ja eriarvoistaa opiskelijat entistä enemmän vanhempien varallisuuden, opiskelupaikkakunnan sekä työllistymis- ja palkkaodotusten suhteen.

Viime vuoden lopussa opintovelallisia oli 338 000 ja opintolainan keskimäärä oli 4 100 euroa. Hyöty yksittäiselle opiskelijalle hallituksen esityksestä jäisi kovin kovin pieneksi. Sen sijaan esityksen kustannukset yhteiskunnalle verotulojen menetyksinä olisivat monia miljoonia, kymmeniä miljoonia, jopa satoja miljoonia euroja. Kokoomuksen mallissa yksittäisen opiskelijan asema olisikin selvästi parempi. Se olisi jopa moninkertainen hallituksen esitykseen verrattuna, mutta valtion menetykset olisivat myös moninkertaiset.

Kummassakaan tapauksessa veroporkkana ei takaisi nopeutettuja opiskeluaikoja, saatikka varmoja lainanmaksukykyä antavia työnäkymiä. Mutta ehdotettu veroporkkana söisi varmasti pohjaa hyvinvointipalveluidemme rahoittamiselta, julkisen sektorin palkanmaksukyvyltä ja opinahjojemme kehittämistoimilta. Kokonaisuudessaan hallituksen esittämä lainasubventio harppaa selkeän askeleen epätasa-arvoisempaan suuntaan. Esityksen myötä opintotuessa ei enää ole kysymys opiskelumahdollisuuksien antamisesta kaikille.

Toisella esityksellään hallitus haluaa rajata opiskelijan vapautta ja luoda tiedeyliopistoistamme putkitutkintohautomoita. Opintojen rajaaminen on kuitenkin väärä vastaus eläköitymisen haasteisiin. Opintoaikojen rajaaminen ei nopeuta opintoja vaan lisää opintojen keskeyttämisen riskiä. Eikä hallituksen mielimä putkitutkinto takaa tulevaisuuden keksijöitä, soveltajia, erehtyjiä ja uranuurtajia, ainoastaan pikasuorittajia.

Arvoisa puhemies! Opintotuen tarkoitus on turvata opiskelijan toimeentulo opiskelujen aikana. Siihen hallituksen esitys ei kuitenkaan anna eväitä. Lainan verovähennys on nimittäin luonteeltaan jälkikäteen maksettava bonusraha nopeasti valmistuville opintolainan nostajille. Hallituksen keppijärjestelmän sijaan opintoja voitaisiin mielekkäästi nopeuttaa tehostamalla lukukausien käyttöä, kehittämällä ja lisäresursoimalla opintojen ohjausta sekä panostamalla opintorahaan ja asumislisään.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä pienimpien etuuksien korottamisella on edelleenkin elintärkeä osa köyhyysongelman ratkaisemisessa. Siksi opiskelijoiden opintorahan jälkeenjääneisyyden korjaaminen on meille keskeinen tavoite.

Arvoisa puhemies! Tyytymättömänä hallituksen köyhyyspaketin tähänkin osaan vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on tehnyt oman rinnakkaislakialoitteensa. Opintorahapainotteista tukijärjestelmää vahvistamalla mielestämme takaamme sen, että opiskelijoilla on tasa-arvoinen taloudellinen mahdollisuus keskittyä kokopäiväisesti opiskeluun ja siten valmistua varmemmin. Vaihtoehtona hallituksen linjalle vasemmistoliitto ehdottaakin, että opintorahaa korotetaan 15 prosentilla.

Lisäksi halusimme puuttua muihinkin epäkohtiin nykyisessä opintotukilaissamme. Nykyisellään alle 20-vuotiaat perheettömät toisen asteen opiskelijat ovat erittäin heikossa asemassa, koska hyvinkin pieni vanhempien tulo vaikuttaa heidän mahdollisuuksiinsa saada opintorahaa ja opintososiaalisia etuuksia. Tämän epäkohdan korjaamiseksi rinnakkaislakiesitykseemme sisältyy myös esitys siitä, että vanhempien tulot eivät enää pienentäisi alle 20-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden opintorahan määrää.

Kun lisäksi ehdotuksemme mukaisesti opiskelijoiden asumislisää maksettaisiin myös kesäkuukausien ajalta, palautuisi opintorahan ja asumislisän reaaliarvo vuoden 1995 tasolle. Samalla sanomme "ei" opintoaikojen rajauksille. Esityksemme ei ole ilmainen. Sen hinta olisi noin 100 miljoonaa euroa, summa, jonka valtion arvioidaan menettävän vuosittain hallituksen luopuessa varallisuusverosta. Meille vasemmistoliitossa kyse on kuitenkin arvovalinnoista, halusta tasata tuloeroja, kantaa yhteisvastuuta ja poistaa köyhyyttä. Tavoitteenamme ei ole taata pankeille asiakkaita vaan varmistaa tietotaitopääomamme myös tulevaisuudessa.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeätä tietenkin, että opiskeluajat saadaan lyhenemään, mutta kyllä tämä byrokratia tuntuu kohtuuttomalta, mitä näistä esityksistä tulee, sillä opintotukiviranomaisen on hallittava normaalin ratkaisutoiminnan lisäksi 15 erilaista tarkistuslisäkäytäntöä: perintäkirjelmäjärjestelmä, suostumus-, oikaisu- ja poistojärjestelmä, kolme tulonvalvontajärjestelmää, kaksi aikuisopintorahan tulonvalvontajärjestelmää, kaksi opintojen edistymisen seurantajärjestelmää, korkotukilainaseurannan järjestelmä, ulkomaalaisten opiskelijoiden tuen myöntöjärjestelmä ja muutoksenhakujärjestelmä, ja on esitettykin, että tämän koko opintotukijärjestelmän hallinnollinen saneeraus tehdään. Kun nyt tulee vielä lisävelvoite tästä lainasta ja sen hoidosta Kelalle, mikä on todella suuri asia, niin mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä tämän osalta?

Outi Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on kyllä syytä kysyä, pysyykö Suomi enää jatkossa sivistysvaltiona näiden hallituksen kahden pakkokeinolakiesityksen osalta. Siksihän näitä voitaisiin kutsua, pakkokeinolaeiksi: pakko ottaa lainaa, pakko valmistua. (Ed. Ala-Nissilä: Mikä pakko?) Tämä on vähän kärjistettynä sanottu, mutta tämä on teidän sanomanne, arvoisat ministerit. Nimittäin, jos te todella haluatte olla tukemassa opintoja ja opiskelijoiden valmistumista, niin silloin tukimuoto tietysti pitäisi antaa opiskelun aikana eikä niin, että sitten siirretään kustannuksia tulevaisuuteen tämän silmänkääntötempun myötä.

Kysymyksessähän on itse asiassa se, että tällä nykyisellä hallituksella on tämä menokehys riippakivenä kaulassa. Se ei uskalla nostaa tätä tasoa. Se tietäisi, että opintorahaa pitäisi nostaa, se ei voi. Se lykkää ongelmat tulevaisuuteen verohelpotuksina. Kokoomuksen malli on näistä ehdottomasti kaikkein kallein, ja se on edesvastuuton. Vasemmistoliiton malli itse asiassa merkitsisi tulevaisuudessa sitä, että taso on suurin piirtein sama kuin hallituksella, mutta todellakin tuki (Puhemies koputtaa) annetaan opiskelun aikana.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen puhui totuuden etsinnästä. Arvoisien ministereitten totuuden etsintä on mielenkiintoista. Kansleri Kari Raiviota siteerattiin, kun hän oli jostakin lausunut jotakin myönteistä, mutta kun hän oikein rusikoi kerta kaikkiaan tämän opintolainahomman, niin siitä eivät kyllä arvoisat ministerit puhu yhtään mitään. Elikkä tällaista on hallituksen totuuden etsintä, joka on myöskin sellaista, että se ei tuota neutraalia tulosta. On erittäin mielenkiintoista todeta yksi ainut yksityiskohta: se, että on unohdettu jatko-opiskelijat, apurahatutkijat on unohdettu ja vielä unohdetaan kertoa sekin, että korot voivat olla enemmän kuin opintolainavähennys tässä järjestelmässä, joka on korot unohtanut täydellisesti.

Päivi  Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opintoaikojen lyhentäminen on mielestäni ihan oikea tavoite, mutta miksi käytetään keppiä, kun olisi ilmeinen tarve porkkanalle? Käytännössä merkittävin syy opintojen lykkääntymiseen on heikko opintotuen taso, mikä aiheuttaa painetta työntekoon ja siten viivästyttää opintoja. Ihmettelen myös sitä, miksei opintoaikojen joustoissa huomioida sairauslomaa, sairaspäivärahaa — esimerkiksi mielenterveysongelmat ovat varsin yleinen syy opintojen lykkääntymiseen — ja miksi opiskelijalla ei ole harkintansa perusteella oikeutta käyttää kotihoidon tuen aikaa vanhempainloman lisäksi, kuten on muillakin palkansaajilla. Ja ihmettelen, että tällainen esitys lähtee tästä talosta, jossa on runsaasti esimerkkejä siitä, miten opinnot ovat venyneet yhteiskunnallisen vaikuttamisen vuoksi, jota ei lainkaan mainita (Puhemies: Aika!) näissä joustoissa. Hallitus langettaa ikävän varjon näiden edustajien ylle.

Astrid Thors /r (vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Jag tror att det är ganska många som är rädda för att de här förslagen skall bli en extra uppgift för universiteten utan att vi känner till om universiteten verkligen har de tilläggsresurser som behövs för studiehandledningen och för att också högskolorna skall kunna utnyttja studieåret effektivt. Minister Haatainen nämnde att det har tagits upp att de skall få en särskild finansiering. Jag tror dock att vi skulle vara verkligt intresserade av att veta hur mycket det handlar om.

Sedan vill jag konstatera att det är en stor besvikelse för mig att fastän vi just har läst i tidningarna att igen har 31 390 studerande fått betala tillbaka studiestöd, så har man inte gjort någonting åt den 15 procents straffränta som studerande måste betala på studiestödet om det inte har betalats tillbaka inom mars månad.

Ministeri Haatainen mainitsi, että erityisrahoitusta on suunnattu korkeakouluille, jotta opinto-ohjaus voisi toimia paremmin. Haluaisin kuitenkin kuulla vähän tarkemmin, tuleeko tämä todella vaikuttamaan sillä tavalla, että yliopistot käyttävät tätä, ja mitkä ovat ne porkkanat, joilla saamme toimeksi sen, että meillä on opiskelua suuremman osan opintovuotta. Tämähän on yksi epäkohta, että ne, jotka haluavat opiskella, eivät pääse opiskelemaan ja tutkintoihin on joskus niin rajatut mahdollisuudet, puhumattakaan sitten niistä katukertomuksista, joissa todetaan, että opiskelija joskus joutuu odottamaan kolme kuukautta ennen kuin saa ensimmäisen vastauksen graduluonnokseensa.

Minulle itselleni on suuri pettymys, että ei ollenkaan ole puututtu opintotuessa siihen lakipykälään, jossa on 15 prosentin erityiskorko niille opiskelijoille, jotka ovat saaneet liian paljon opintotukea ja eivät ole määräaikaan mennessä maksaneet (Puhemies koputtaa) takaisin. Muilla aloilla tämmöistä tuplarankaisua ei ole, mutta liikaa saaneiden opiskelijoiden osalta (Puhemies: Aika!) tämä on.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että oppositiolla on aloitteellisuutta tehdä aloitteita, (Ed. Pulliainen: Se on luovuutta!) mutta kun katsotaan opintolaina-asian kokonaisuutta, niin mielestäni tässähän tapahtui niin, että nyt tämä jääkausi, joka on opintotuen kehittämisessä ollut, on ohi. (Ed. Pulliainen: Eli ilmastonmuutos!) Silloin kun vasemmistoliitto ja kokoomus olivat hallituksessa, niin mielestäni elettiin tällaista jääkausiaikaa tässä. Nyt kuitenkin tällä vaalikaudella on korotettu ateriatukea, on tämän asumislisän merkittävä ylärajan korotus, on valtiontakauksen korotus, on myöskin mahdollisuus tehdä jatkossa opintolainavähennys verosta. Nämä ovat kaikki merkittäviä parannuksia, ja on tärkeää, että nämä nyt valiokunnassa hyvin käsitellään. Mutta, arvoisa puhemies, suunta muuttuu: opintotukea parannetaan.

Maija Rask /sd (vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minä kannatan ministeri Haataisen esitystä yliopistolain muuttamisesta ja totean siitä sen, että opiskelijoiden on aivan turha pelätä, etteikö mikä hyvänsä suomalainen yliopisto hyväksyisi opiskelijan opintosuunnitelman ja antaisi opiskeluoikeutta, jos hän sitä pyytää. Kysehän on siitä, että yliopistot saavat rahansa siitä, että maisteriksi valmistutaan.

Toisaalta kannatan myös ministeri Karpelan verosta tehtävää opintolainavähennysesitystä senkin tähden, että se on uusi etuus ja siinä kannustetaan valmistumaan nopeasti. Ne, jotka valmistuvat määräajoissa, tietävät, että saavat siitä etuuden. Eikä se ole pois keneltäkään, ei ole pois niiltä, jotka eivät valmistu.

Mutta sitten esitystä on arvosteltu, että se on vähän eriarvoistava. No, tavallaanhan se sitä on. Se on eriarvoista siinä mielessä, että kun valmistuu nopeasti ja saa hyvän koulutuksen, pääsee parempaan työhön ja (Puhemies koputtaa) todennäköisesti elämä on silloin parempi.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellinen hallitus ja eduskunta saivat mielestäni aika hyvää aikaan siinä, että yliopistojen perusrahoitusta merkittävästi saatiin kohotettua. Nyt sen jälkeen — kyllä vähän semmoinen tunne tulee — on huttua hämmennetty niin paljon, että yliopistoissa ja korkeakouluissa ihmetellään, mihin tämä touhu oikeastaan päättyy.

Ministeri Karpela sanoi täällä, että on velan pelko. Minusta se on erittäin positiivinen asia, että opiskelijalla on velan pelko tänä päivänä, kun se työpaikka ei sitten olekaan mitenkään varma. Jos on, niin se on pätkätyö. Velka pitää maksaa takaisin. Kyllä se tuntuu aika vaikealta plus sitten se, mitä esimerkiksi kansleri Raivio on sanonut, hän on pitkän linjan yliopistoihminen, kyllä häntä olisi pitänyt kuunnella tässä asiassa. Hän ei hyväksy tätä eikä mallina myöskään sitä, että opiskeluaikoja lyhennetään (Puhemies koputtaa: Aika!) pakolla eikä porkkanalla.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Opiskelijoiden suurimmat ongelmat ovat ensinnäkin opiskeluaikainen toimeentulo-ongelma, eli opiskelijalla ei ole riittävästi rahaa, ja toisena opiskeluaikojen pituus, pitkittyneet opinnot. Hallitus vastaa nyt kummallisella tavalla tähän niin, että ensinnäkään opiskeluaikaista toimeentuloa ei paranneta, vaan annetaan rahaa sitten, kun opinnot ovat jo ohi, eli se ei vastaa ollenkaan siihen ongelmaan.

Toinen on tämä opiskeluaikojen pituus. Opiskelijat itse ovat kritisoineet sitä, että he eivät saa riittävästi opinto-ohjausta, ovat kritisoineet sitä, että opintojen järjestelyssä on suuria ongelmia, kursseille ei pääse, kursseja ei järjestetä. Nyt hallitus antaa tähän vastauksena sen, että opiskelijoiden opiskeluaikaa rajataan. Miksi hallitus ei sen sijaan esitä, että järjestetään opinto-ohjausta ja järjestetään luentoja ja vaikka siirrytään kaikissa yliopistoissa neljän lukukauden järjestelmään?

Ministeri Haatainen kyllä puheessaan sanoi, että tämä esitys velvoittaa yliopistot järjestämään opinto-ohjausta ja velvoittaa yliopistot järjestämään niin, että pääsee kursseille ja pystyy opiskelemaan. (Puhemies koputtaa: Aika!) Ei tässä hallituksen esityksessä mitään näitä velvoitteita ole.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lukiessani lakiesitystä yliopistolain muuttamisesta ihmettelin, että esitys tulee opetusministeriöstä. Olettaisi sen tulevan valtiovarainministeriöstä, sillä yhtäkään perustelua tiede- ja sivistyspoliittisille muutoksille siinä ei esitetä. Kaikki ne perustelut tälle ovat talouspoliittisia tehokkuusargumentteja. Mielestäni on katastrofaalista, että esitystä, jolla rajoitetaan akateemista vapautta, esittää eduskunnalle opetusministeri. Hänenhän pitäisi olla se, joka valtioneuvostossa puolustaisi viimeiseen asti sivistysyliopistoa, akateemista vapautta ja tiedeyhteisöä. Kysynkin ministeri Haataiselta: Onko lakiesityksessä yhtäkään sivistys- ja tiedepoliittista perustetta tälle muutokselle, ja jos on, niin missä siellä? Itse en löytänyt yhden yhtäkään.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suuresti ihmettelen sitä, että oppositiopuolueet saavat verovähennysoikeudesta luotua sellaisen uhkakuvan, että tässä nyt oltaisiin jotakin keppiä antamassa opiskelijoille. Päinvastoin annetaan porkkana, lisäetuus, siihen nykyiseen järjestelmään, joka jo on olemassa. Jos lainaa nostat, tällä hetkellä et saa minkään näköistä verovähennysoikeutta, tulevaisuudessa saat. Se on tosiasia. Toivon, että tässä nyt edes jollain tavalla kiitettäisiin siitä, että ensinnäkin verovähennysoikeus, jota kokoomus erityisesti kaikilla muilla sektoreilla on ajanut, tulee opiskelijoille. Toisekseen opintoaikojen lyhentämisen toimenpideohjelmasta, joka on vuonna 2003 virkamiestyöryhmässä valmisteltu, kysyn: Olisivatko nämä oppositiopuolueet samaa mieltä, jos olisivat hallituksessa, tästä asiasta, vai olisiko kumottu kokonaisuudessaan tämä raportti?

Marja  Tiura  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tehdään uutta lainsäädäntöä, niin on hyvä kysyä, mitä hyötyä siitä oikeasti on. Kuka hyötyy näistä hallituksen esityksistä? Täytyy todeta, että eipä juuri kukaan, ei ainakaan opiskelija. Ainoat, jotka tästä hyötyvät, ovat byrokraatit. Ovatko ylipitkät valmistumisajat sitten Suomessa ongelma? Eivät ole, ministeri Haatainen. Meillä keskimääräinen valmistumisaika yliopistoista on nettoajaltaan 5,1 vuotta. Meillä on yliopistoihin tulossa lukuisia uudistuksia: tutkintorakenneuudistus, henkilökohtaiset opintosuunnitelmat otetaan käyttöön, ja nämä uudistukset omalta osaltaan tulevat nopeuttamaan opintoja.

Arvoisa ministeri Haatainen, miksi hallitus lähti viemään eteenpäin tällaista nahkapäätöstä, jossa todellisuudessa opiskeluoikeuden rajaamisesta on lähes luovuttu? Jäljelle jää pelkkä byrokratian pyörittäminen ja yliopistohallinnon paisuttaminen.

Arvoisa ministeri Karpela, onko teistä oikein, että tulevaisuudessa opiskelijan tulee syödä velkarahalla? Mikä muu väestöryhmä Suomessa on (Puhemies koputtaa: Aika!) samassa tilanteessa? Työttömyyspäivärahakin on tällä hetkellä korkeampi kuin opintotuki.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että oppositiokin hallitusryhmien toimien seurauksena on kiinnostunut opintotuen kehittämisestä. Kokoomus ei ole ministeriensä toimesta pystynyt tähän, ja nyt sitten se älähtää, johon kalikka kalahtaa. Ateriakorvauksen korotus, asuntotuen vuokrakaton korotus ja lainasubvention kannustavuus ovat konkreettisia toimia opiskelijoiden tilanteeseen. Samalla työelämä saa nyt kipeästi kaipaamaansa työvoimaa. Tästä on hyvä jatkaa.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus haluaa tiukentaa opinto-oikeutta, mutta toisaalta ei kuitenkaan tee sitä. Hallitus haluaa, että opiskelijat ottavat opintolainaa, mutta hallituksen opintotukimalli ei kannusta siihen. Hallitus paheksuu, että opiskelijat käyvät työssä, mutta kuitenkin mahdollistaa työssäkäynnin opiskelun aikana. Ollako vai eikö olla? Hyvä hallitus, mikä on tosiasiallinen viesti opiskelijoille?

Minna   Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En edelleenkään ymmärrä punamultahallituksen hyvinvointimallin logiikkaa, jos tasa-arvoa luodaan sillä, että saman ajan opiskelevat, saman lainamäärän ottavat, mutta täysin erilaisen palkan omaaviin töihin valmistuvat ihmiset olisivat tasa-arvoisia tämän mallin mukaan, sillä toki varmasti sille vähätuloisellekin se veroalennus on ihan kiva juttu, mutta sen vähätuloisemman palkasta maksetaan takaisin se sama summa lainaa kuin sen suurituloisen palkasta. Silloin mielestäni tässä yhteiskunnassa ei ole tarkoituskaan jatkaa sitä kannustavaa ilmapiiriä, jota olemme yrittäneet luoda, että meillä on vielä tulevaisuudessa hoiva-alalla, hoitoalalla, koulutusalalla ja monella muulla kohtuullisen matalapalkkaisella alalla, jolla vaaditaan hyvää, korkeaa koulutusta, tämän alan ammattilaisia. Hallitus tekee kaikkensa estääkseen tulevaisuudessa tämän alan ammattilaisten osaamisen ja olemisen tässä maassa.

Suvi  Lindén  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ojala totesi, että kokoomuksen malli on edesvastuuton. Olisi tietysti hyvin mielenkiintoista kuulla, millä tavoin se on edesvastuuton.

Olemme satsaamassa opintorahan korotukseen 30 ensimmäisen kuukauden osalta, jonka kustannus on noin 30—45 miljoonaa euroa vuositasolla, ja verovähennysmallimme, jos lainaa nostetaan saman verran keskimäärin kuin nykyisinkin, maksaa maksimissaan noin 44 miljoonaa euroa vuositasolla kymmenen vuoden kuluttua siitä, kun ensimmäiset verovähennykset ovat tulleet voimaan. Meistä se ei ole edesvastuutonta politiikkaa. Haluamme panostaa osaamiseen.

Jos ed. Tahvanainen olisi kuunnellut puheenvuoroni, hänkin olisi havainnut sen, että kokoomus kannattaa verovähennysmallia. Mutta olemme pahoillamme siitä, että tämä hallituksen lanseeraama malli valitettavasti on niin vähäkannusteinen, että siitä ei kovinkaan moni opiskelija hyödy eikä tule nostamaan lainaa ainakaan sen vuoksi.

Opetusministeri  Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Ed. Outi Ojala nimesi lain pakkokeinolaiksi. Minusta tämä laki kyllä päinvastoin on rakennettu juuri mahdollistavaksi laiksi. Ei tässä ketään pakoteta mihinkään. Jos ei suorita opintoja loppuun eikä valmistu yliopistosta, niin ei siitä mikään kuuma kivi päähän tipu, (Ed. Pulliainen: Tuntuuko nyt hyvältä, kun lausuitte tuon ulos?) vaan se on tämän ihmisen itsensä ratkaistavissa oleva asia, mutta tämä mahdollistaa sen, arvoisat edustajat, että opiskelija voisi kohtuuajassa valmistua, ja nimenomaan siitä syystä, että tässä esityksessä nimenomaan punaisena lankana on se, että opintojen suunnitelmallisuutta vahvistetaan alusta lähtien, siihen satsataan resursseja, yliopistoille annetaan resursseja, ja jos opiskelija ei sitten tuossa tavoiteajassa valmistu, niin siinä vaiheessa häneen otetaan yhteyttä ja häneltä edellytetään suunnitelmallisuutta opintojen loppuun saattamiseksi.

Ed. Pulliainen kyseli näistä lausunnoista. Kyllä, Helsingin yliopiston kansleri Raivio tästä minun esityksestäni totesi, että se on kannatettava.

Ed. Thors kyseli yliopistojen opinto-ohjauksen perään ja sitä, miten sitä rahoitetaan. Edellisen hallituksen aikana rahoitettiin 3 miljoonalla eurolla vuodessa, ja tällä hetkellä rahoitamme opetusministeriön kautta 5 miljoonalla eurolla vuodessa yliopistojen sellaisia hankkeita, joilla tätä opintojen ohjausta kehitetään. Tämä on tulossopimuskaudella, joka on menossa, 2004—2006, olemassa olevaa käytäntöä, ja kaikki yliopistot saavat tätä hankerahoitusta hakemustensa mukaan. Tämän hankerahoituksen avulla on kehitetty entistä parempia menetelmiä sen suhteen, että nimenomaan opinnot olisivat suunnitelmallisia.

Meillähän on nyt yliopistojen kanssa tulossopimuksissa sovittu, että nämä henkilökohtaiset opiskelusuunnitelmat otetaan käyttöön kaikissa yliopistoissa kaikilla koulutusaloilla vuoteen 2006 mennessä. Eli kun tämä laki nyt tänä vuonna 2005 opintonsa aloittavia koskisi, niin vuoteen 2006 mennessä näilläkin opiskelijoilla pitäisi olla suunnitelmat. Erityisesti nyt näiden hopsien, näitten suunnitelmien, käyttöönottoa ja ohjausta tehostetaan, ja tämähän on Kuopion yliopiston koordinoima hanke, johon osallistuu 12 yliopistoa. Tässä kolmivuotisessa hankkeessa yliopistojen asiantuntijat tuottavat kaikille yliopistoille yhteisiä työkaluja sähköisten opiskelusuunnitelmien laadintaan.

Samoin tässä hankkeessa tuotetaan mittava koulutuspaketti yliopistojen opettajille ja opetuksen suunnittelijoille niin, että parhaat käytännöt leviäisivät kaikkiin yliopistoihin. Tämä palvelee juuri sitä tavoitetta, että kaikissa yliopistoissa tämä olisi mahdollista. On olemassa yliopistoja, joissa on erittäin hyvää työtä tehty jo tähän päivään mennessä, ja näiden hyvien käytäntöjen olisi syytä laajeta nyt kaikkiin yliopistoihin. Eli tästä opiskelusuunnitelmasta tulee opintojen suunnittelun ja etenemisen seurannan runko. Tarkoitus on, että näitä sitten seurataan opintojen matkan aikana, eli tämä on tämän esityksen juoni.

Minusta tämä on ollut juuri se, mitä tässä on peräänkuulutettu pitkään. Parikymmentä vuotta on tehty selvityksiä ja tutkimuksia siitä, miten opintoajat venyvät ja eri yliopistoissa on erilaista käytäntöä lukukausien tehokkaassa käytössä, gradun tarkastuksessa jne. Tällä keinolla nyt saadaan väännettyä, tällä vipuvarrella, yliopistoja pikkuisen samankaltaisempiin käytäntöihin. Tätä tehdään erittäin hyvässä yhteistyössä, ja mitään vastakkainasettelua ei pidä synnyttää, kun sitä ei ole edes olemassa. Kaikki yliopistojen johdossa olevat ihmiset tunnustavat, että tässä asiassa on syytä eteenpäin mennä, ja näin me myös teemme.

Ed. Thors otti esiin myös gradun tarkastusaikarajat ja nämä ongelmat. Nämä ovat tiedossani. Tällaisia ongelmia ei pitäisi olla. Nyt tulossopimusneuvottelut ovat se työkalu, jota ministeriöstä voidaan ohjauskeinona käyttää, ja tässä yhteydessä täytyy myös tämän asian olla esillä, jotta on tietyt aikarajat, joissa opiskelijoiden pitää saada vastauksensa ja gradunsa myös tarkistetuksi.

Ed. Lapintie otti esille sen, että opiskelijat kritisoivat, että opiskelua ei mahdollistettaisi, siis että nämä käytännöt yliopistoissa vaihtelevat. Tähän pätee se sama, mitä edellä totesin ed. Thorsille siitä, että yliopistojen on syytä nyt tämän esityksen myötä tehostaa lukukausien käyttöä ja organisoida työ niin, että sujuva opiskelu on mahdollista.

Sitten tästä sivistysyliopistosta: Missä on sanottu, että se, että opiskelijalla on mahdollisuus suoriutua opinnoissaan kohtuuajassa, sotisi jollain tavalla sivistysyliopistoa vastaan? Tässä ei millään tavalla puututa sivistysyliopiston periaatteisiin, ei puututa akateemiseen vapauteen, vaan päinvastoin mahdollistetaan paremmin se, että opiskelu olisi myös mahdollista.

Toisaalta täällä oppositiopuolelta esitetään vastasuuntaista kritiikkiä. Vasemmistoliitosta ed. Lapintie edellytti, että lakiin pitäisi tuoda sisälle elementtejä, joilla puututtaisiin opintojen sisältöön liittyviin asioihin. Se olisi silloin tulemista yliopistojen autonomian reviirille.

Ed. Tiura otti esille netto-opiskeluajan, että viidessä ja puolessa vuodessa keskimäärin opiskelijat itse asiassa valmistuvat. Sehän juuri osoittaa sen, että näissä tavoiteajoissa on mahdollista valmistua, koska tuo nettoaika nimenomaan on se aika, joka on käytetty opiskeluun, kun siitä putsataan kaikki muu pois, eli mahdollista se on. (Ed. Pulliainen: Miksi tämä laki sitten tarvitaan?) Mutta tässä laissa tunnustetaan se, että on erilaisia syitä, joista syistä voivat opinnot myös venyä, ja tämä puskuriaika on tähän rakennettu, kahden vuoden puskuriaika, eli tämä mahdollistaa myös työssäkäynnin, koska emme halunneet tuoda tiukkaa rajausta näitten tavoiteaikojen mukaisesti, niin että maisterintutkintoon, jonka tavoiteaika on viisi vuotta, laitettaisiin raja. (Ed. Pulliainen: No sehän siitä vielä olisi puuttunut!) Minusta se olisi kohtuuton. Jos ed. Tiura haluaa tiukempia rajauksia, niin silloin syntyisi todella väliinputoajia, ja sitä minä en halua.

Mikä on viesti opiskelijoille, peräänkuulutti ed. Vahasalo. Tämä esitys yksinkertaisesti luottaa siihen, että yliopistoissa on aikuisia opiskelijoita, jotka osaavat itse kyllä tehdä elämän valintoja, mutta heille annetaan parempia välineitä noiden valintojen tekemiseen. Tavoitteenahan tietysti on opiskelijain paras ja se, että he pystyvät selviytymään opinnoistaan ja saavat myös sen tutkinnon, koska koulutukseen hakeutuneet yliopisto-opiskelijat varmastikin myös sitä tutkintoa tavoittelevat. Se on heidän intressissään. Se on yhteiskunnan intressissä, ja siitä syystä tämän asian ympärillä kannattaa kyllä keskustelua käydä, mutta pyydän, että sellaisia vastakkainasetteluja ei nosteta eikä rakenneta, jotka ovat vailla mitään totuuspohjaa.

Kulttuuriministeri  Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Täällä debatissa tuli esille nimike "pakkolaina". Haluan tässä yhteydessä niin ikään korjata sen, että mistään pakkolainasta ei siis ole kysymys. Opintolaina on tähänkin asti ollut elementtinä osana opintotukea. Emme ole tuomassa opintolainaa uutena elementtinä tähän kokonaisuuteen. Se on ollut tähänkin asti. Mutta tämä esitys tuo mahdollisuuden saada verosubvention luontoisesti osan opintolainasta anteeksi. Sehän on parannus verrattuna tähän nykyiseen opintotukijärjestelmään. Emme voi myöskään puhua pakkolainasta, koska tässä esityksessä emme velvoita ketään ottamaan ja hyödyntämään tätä verosubventiota, ei suinkaan, mutta jos opiskelija sen parhaaksi katsoo, hänelle annetaan mahdollisuus näin toimia ja saada osa opintolainasta verosubvention muotoisesti anteeksi.

Niin ikään tähän liittyy opintolainan valtiontakauksen kuukausimäärän korottaminen 80 eurolla. Nämä molemmat esitykset tarkoittavat sitä, että ne paitsi toimivat kannustavana elementtinä niin ne myös parantavat taloudellista tilannetta. Noin 110 euroa on kuukaudessa tuo korotus, jonka opiskelija saa siis osakseen. Se on merkittävä taloudellinen tuki. Siinä mielessä tämä malli on vielä parempi kuin tähänastinen, että tämä tuki tulee sekä opiskeluaikana että opintojen päätyttyä, tutkinnon suoritettua. Kummassakin päässä on tuota taloudellista tukea: opintojen aikana siten, että tätä valtiontakausta korotetaan sekä vuokrakattoa korotetaan noin 30 eurolla, ja tutkinnon suoritettua tuo taloudellinen tuki tulee sitten verosubvention luontoisesti, ja silloin niin ikään on yleensä valmistuneella opiskelijalla hyvin paljon taloudellisia menoja perheenlisäyksen tai asunnonhankinnan muodossa.

Jos tässä nyt katsotaan Suomen tilannetta ja verrataan sitä nyt hetken verran muihin Pohjoismaihin: Täällä on aika monta puheenvuoroa käytetty siten, että tämä opintolaina olisi nyt jollakin tavalla aivan merkillinen ilmiö, joka on vain käytössä meillä Suomessa. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Jos katsotaan muita Pohjoismaita ja opintotukijärjestelmiä, niin meidän kannattaa nyt pitää kuitenkin mielessä se, että opintotuki on lainapainotteinen Ruotsissa ja Norjassa, opintorahapainotteinen Tanskassa ja Suomessa, ja Islannissa tämä tuki on kokonaan lainaa. Tätä vertailua kun pidämme silmällä, niin opiskelusta johtuva velkarasitus on verrattuna näihin muihin maihin hyvin kohtuullinen. Tätä opintotukea on niin ikään arvioitu aikaisempina vuosina, ja nämä pohjoismaiset vertailut osoittavat, että kun Suomen opintotukihan kehittyi vuosina 92 ja 93 tämän toteutetun opintotukiuudistuksen yhteydessä, silloin Suomen opintotuki oli Pohjoismaista toiseksi paras Tanskan jälkeen. Mutta sitten jos katsotaan vuosia 1997 ja 2001, tänä aikana Suomen opintotuki putosi pohjoismaisessa vertailussa viimeiseksi. Tästä syystä näillä esityksillä, joita nyt tuodaan, pystytään myös tätä kansainvälistä vertailtavuutta parantamaan Suomen kohdalta.

Sitten minulle tuli tällainen kysymysmerkki, koska täällä kokoomus esitti oman opintolainamallinsa, mutta toisaalta täällä muun muassa ed. Tiura hyvin suureen ääneen peräänkuulutti, miksi opiskelijoita pakotetaan ottamaan velkarahaa. Kumpaa mieltä te, kokoomus, nyt sitten oikein olette? Haluatteko te tätä opintolainaa vai ettekö te halua? Toisaalta sanotaan, että opiskelijat eivät saa velkarahalla rahoittaa yhtään mitään, ja toisaalta ed. Lindén pitää täällä ryhmäpuheenvuoron, joka esittelee kokoomuksen oman opintolainamallin. Päättäkää nyt, kumpaa mieltä te olette. Minun mielestäni tämä malli on varmasti parannus nykyiseen ja tuo myös sitä taloudellista hyvää.

Sitten täällä oli kysymys koroista. Opintolainan korkoja, jotka on lisätty lainamäärään, ei oteta huomioon opintolainavähennyksessä — se on totta — koska korot saa vähentää verotuksessa sitä mukaa kuin ne kertyvät opintojen aikana. Eli ei niitä ole unohdettu eikä sitä ole heikennetty. (Ed. Pulliainen: Mutta eihän se ole mikään muutos!) — Ei, mutta se ei ole myöskään huononnus, (Ed. Pulliainen: No se olisi vielä puuttunut!) ei tätä nykyistä tilannetta ole millään tavalla huononnettu.

Sitten täällä tuli kysymys byrokratiasta. Tämä esitys, joka nyt on lähetekeskustelussa, on opintotuen tärkeimmän käyttäjän kannalta paras mahdollinen vaihtoehto eli opiskelijan kannalta. Opiskelijan kannalta tämä on helppo, opiskelijan ei tarvitse muuta kuin opiskella, suorittaa tutkinto, niin hän saa tämän verosubvention osakseen. Kela päättää siitä, sitä ei tarvitse erikseen hakea, vaan se on tehty opiskelijan kannalta erittäin helpoksi.

Sitten byrokratiasta, mitä tulee Kelaan. Se on toki selvä, että Kela saa tässä uuden tehtävän, mutta kun me keskustelemme tässä kuitenkin harkinnanvaraisesta tuesta, on selvää, että harkinnanvarainen tuki vaatii hallintoa osakseen. Se on tosiasia tässä meidän yhteiskunnassamme. Ja opiskelijan kannalta se, että Kela antaa päätöksen, on paras mahdollinen vaihtoehto siitä syystä, että tällainen niin kutsuttu yhden luukun menettely on opiskelijan kannalta selkeä. Siinä, millä tavalla tutkinnon suorittamisen jälkeen verosubventio tulee opiskelijan kohdalle, kannattaa muistaa, että harvempi tänä päivänäkään esimerkiksi kotitalousvähennystäkään itse laskee. Tästä syystä tämä esitys kulkee hyvin rinta rinnan muiden yhteiskunnassa olevien mahdollisuuksien rinnalla.

Sitten vielä täällä nostettiin esille oikeudenmukaisuus. Tässä työryhmän miettiessä, minkälaista mallia tässä kehitetään, verosubventio on opiskelijan kannalta sosiaalisesti oikeudenmukainen, koska kaikki saavat tämän saman verosubvention kohdalleen. Tästä syystä katson, että se nimenomaisesti on oikeudenmukainen.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Karpela totesi opintotukiuudistuksesta, että se on historiallinen harppaus. Minä kyllä kysyisin, millaiseen historian tuntemukseen tällainen käsitys perustuu.

Olennaisin ja ilahduttavin muutos on luonnollisesti asumislisän korotus 32 eurolla, mutta muistuttaisin, että se ei ollut hallituksen alkuperäisissä kaavailuissa. Se oli eduskunnan tahto. Se oli eduskunnan tahto ja perustui muun muassa siihen, että opiskelijajärjestöt pystyivät esiintymään yhteisrintamassa ja pitämään tätä muutosta kaikkein tärkeimpänä.

Se, mikä ihmetyttää myös, on, että niitä byrokraattisia ongelmia, jotka ovat olleet tiedossa ja ovat nykylaissa, jotka liittyvät tulovalvontaan ja erittäin raskaaseen ja suureen takaisinperintäruljanssiin, ei ole millään tavalla haluttu ottaa käsittelyyn ja muuttaa. Tässä olisi ollut mahdollisuus keventää byrokratiaa.

Inkeri Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Meille vasemmalta ja oikealta, mutta ainakin oikeistolta tulevat ohjeet tulevat auttamattomasti liian myöhään. Olisimme mieluusti olleet tukemassa niitä silloin, kun esityksiä olisi tullut kantaessanne hallitusvastuuta. Vasemmalle taas sanoisin, että kuka olikaan se ministeri, joka mielellään leikkasi opintotukea tässä. Kuten ministeri Karpela mainitsi, näitä leikkauksia tehtiin.

Olisin tukemassa hallituksen tekemiä esityksiä ihan mielelläni. Sitten vielä ministeri Karpela esitti kehittämisehdotuksia koskien opiskelijoiden tasavertaista kohtelua taloudellisessa mielessä, ja ne ovat toki asioita, joita olemme valmiita yhdessä viemään eteenpäin.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisen yhteiskunnan perusperiaatteina on ollut vuosikymmenten ajan antaa kaikille nuorille paremmat mahdollisuudet opiskella ja siten vahvistaa suomalaista osaamista. Mutta nyt linjanmuutos on tulossa nimenomaan sitä kautta, että ruvetaan lisäämään lainapainotteisuutta, joka on ollut periaatteessa oikeistolainen näkemys hyvin pitkään. Siksi täytyy ihmetellä, että sosialidemokraatit ovat lähteneet hyväksymään tämän mallin.

Ennen vaaleja kaikki puolueet lupasivat opiskelijoille opintorahan korotusta, mutta miksi nyt eivät kaikki puolueet ole olleet enää sen takana? Siksi, että hallituksen on tehtävä hattutemppu ilman rahaa eli se pistää nämä maksut seuraaville hallituksille veroalennusten kautta. Kun tämä hallitus rakastaa niin paljon veronalennuksia, niin miksi se ei poista kokonaan opintorahasta veroa, jota tällä hetkellä opiskelijat joutuvat maksamaan?

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Varmasti on niin, että jos puhutaan opiskelujen nopeuttamisesta, niin se apu tässä ja nyt on se kaikista paras apu. Onneksi eduskunta hallituspuolueiden toimesta todellakin joulun alla päätti asumislisän katon nostamisesta, mikä oli merkittävä parannus opiskelijoiden arkeen. Itse nopeuttamisehdotushan on kehittynyt valtavasti tässä matkan varrella, ja siinä on hyvin kuunneltu meidän eduskuntaryhmämme ja myös opiskelijajärjestöjen toiveita.

Nyt minä, arvoisa puhemies, sanon hieman rumasti kokoomukselle, mutta minä kun en vaan kerta kaikkiaan voi sietää jälkiviisautta: Arvoisa ed. Lindén, tyhjästä on todellakin hyvin paha nyhjäistä. Ennen vaaleja kokoomus teki kuuden kohdan ohjelman, jossa kerroitte teidän tavoitteenne tulevalle kaudelle. Teillä oli nolla euroa nolla senttiä opiskelijoille. Viime kaudella, kun kokoomuksella oli ministeri, joka vastasi asiasta, yhtäkään parannusta ministerin toimesta ei toteutettu, vaan nämä parannukset, asumislisäprosentin nosto ja muut, tehtiin eduskunnassa. Eli tyhjästä on todellakin hyvin paha nyhjäistä. Teidän kritiikkinne pohja on pois ja uskottavuutenne on nolla.

Suvi  Lindén  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen kyllä suuresti ed. Viitasen muistia. Parempi on lukea historian kirjoja kuin tulla tänne todistamaan. Viime kaudella hallitus toi esityksiä eduskuntaan, joita kylläkin eduskunta paransi, mutta kaikissa hallituksen esityksissä oli parannukset olemassa. Onneksi eduskunta halusi panostaa opiskelijoihin ja toi lisää korotuksia näihin ehdotuksiin. Mutta väite siitä, että hallitukselta ei olisi tullut mitään esityksiä, ei pidä missään tapauksessa paikkaansa.

Kokoomuksella on ollut kuuden kohdan ohjelma vaalikampanjassaan, jossa olemme lähteneet meidän prioriteeteistamme, mutta se ei missään tapauksessa pidä ulkona sitä, että opiskelijat eivät kuuluisi siihen ryhmään, jonka olosuhteita ja toimeentuloa tulisi parantaa. Mitä on tämä hallitus tehnyt? Keskusta lupasi esimerkiksi opiskelijoille ympärivuotisen asumislisän. Ei ole näkynyt minkäänlaisia ehdotuksia keskustalta. Kyllä myös sosialidemokraatit lupasivat opiskelijoille vaikka mitä, ja kuitenkin hallituksen esitys tänään tässä salissa (Puhemies: Aika!) on aika lässähtänyt pannukakku verrattuna lupauksiin.

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen, ettei Karpela näe mitään ongelmia siinä, että tämä lainasubventio sidotaan valmistumisaikaan. Vielä oudompaa on se, että ministeri Haatainen opetusministerinä haluaa täällä kantaa vastuuta vain omasta esityksestään, vaikka esitykset yhdessä muodostavat kokonaisuuden, joka muuttaa meidän yliopistojamme yhä koulumaisemmiksi. Siinä olette oikeassa, että sivistysyliopiston perustaa tämä ei murra, koska se murrettiin jo 70-luvun tutkinnonuudistuksella.

Joskus olen pelännyt, että täällä jotkut haluavat muuttaa ammattikorkeakoulut yliopistoiksi. Ei! Näemmä hallitus haluaakin muuttaa yliopistot ammattikorkeakouluiksi.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, mitä lehterillä istuvat opiskelijat ajattelevat tämän keskustelun tasosta, kun kaikki, mitä hallitus on tehnyt, on täydellistä ja opposition mielestä se on taas aivan ala-arvoista.

Mutta tosiasia on kuitenkin se, että kyllä opiskelijan asema Suomessa verrattuna muihin maihin on erittäin hyvä, mutta kyllä hallituksen kannattaisi myöskin kuunnella, mitkä ovat ne suurimmat epäkohdat, joihin opiskelijat ovat puuttuneet. Kyllä ehkä kaikkein suurin ongelma on se, että opiskeluaikoja aiotaan rajoittaa. Toinen ongelma on se, että byrokratia on aika hankala. Opiskelijan pitää aina tietää, meneekö nyt yli sen, mitä saa ansaita ilman, että se vaikuttaa opintotukeen, opintorahaan, ja sitten, kun ei ole ymmärtänyt ihan riittävän hyvissä ajoin ilmoittaa, että näin on käynyt, tulevat nämä 15 prosentin korotukset.

Siis byrokratia yksinkertaisemmaksi, ja opiskeluaikoihin ei pidä tuolla lailla puuttua, ja miksi ei voisi olla sellainen järjestelmä, (Puhemies: Aika!) hyvin yksinkertainen, että suoritusten mukaan?

Marja  Tiura  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotta ei ministeri Karpelalle jäisi epäselväksi se, mitä tarkoitan, niin tosiasia on se, että täällä hallituksen esityksen perusteluissa todetaan: "Malli johtaa aiempaa suurempaan velkaantumiseen vähennyksestä huolimatta." Tämä vain on aivan täysin tosiasia, että tulevaisuudessa opiskelijat joutuvat elämään vielä enemmän velkarahalla.

Toinen asia on sitten se, mitä tulee tähän byrokratiaan. Tämä löytyy myöskin suoraan hallituksen esityksen perusteluista: "Ehdotetut muutokset lisäisivät erityisesti opintotuen toimeenpanosta vastaavan Kansaneläkelaitoksen ja korkeakoulujen opintotukilautakuntien, pankkien sekä verohallinnon työmäärää ja kustannuksia".

Vastauksena ministeri Haataiselle: Juuri oikein, koska nettovalmistumisaika on 5,1 vuotta, mihinkä me tarvitsemme tällaisia keinotekoisia nahkapäätöksiä, tällaisia rajauksia, koska evät opiskelijoiden valmistumisajat todellisuudessa ole olleet mikään ongelma meillä?

Opetusministeri  Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Tässä käytiin edelleen vähän samoja asioita läpi.

Tämä kysymys siitä, ketä tämä esitys opintoajoista koskee: Tämähän on tietoisesti tehty niin, että tämä koskisi 2005 syksyllä opintonsa aloittavia opiskelijoita, eli takautuvasti tällä hetkellä opiskelevia opiskelijoita tämä esitys ei koske, mutta totta kai toivomus on, että hekin pystyisivät opintonsa loppuun saattamaan eli saamaan sen tutkinnon, jota varten he ovat hakeutuneet yliopistoon opiskelemaan. Tässähän tavoitteena on nimenomaan tukea opiskelijoita tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Nyt kun opiskelija tulee yliopistoon, hän tietää, mitä häneltä odotetaan, että on ajateltu, että viiden vuoden maisterintutkinto seitsemässä vuodessa minimissään pitäisi saada suoritetuksi, ja siihenkin voi olla sitten päälle poissaolevaksi ilmoittautuneena kahden vuoden ajan, eli yhteensä kuitenkin aikaa tulee yhdeksän vuotta. Siinä mielessä, ed. Meriläinen, on aivan kohtuutonta yrittää täällä nostattaa mielialaa siitä, että sivistysyliopisto olisi romuttumassa. Ei ole. Opiskelujenkin päälle vielä pystyy töitä tekemään tässäkin järjestelmässä. Tarkoitus on jäntevöittää opiskeluja ja tehdä niistä entistä suunnitelmallisempia ja sitä kautta edesauttaa valmistumista.

Ed. Tiura otti täällä vielä esiin kysymyksen netto-opiskeluajasta. Näinhän se on, että jos valmistutaan näissä aikarajoissa, niin eihän tämä niitä opiskelijoita tule koskemaan. Päinvastoin, näillä kaikilla tukitoimilla, opinto-ohjauksella, yliopistojen työn järkevöittämisellä, opintosuunnitelmien tekemisellä, pyritään siihen, että mahdollisimman harvan kohdalla ylipäätänsä tätä kysymystä, miksi opiskelija ei ole valmistunut, tarvitseekaan esittää. Niiden kohdalla, joilla on ollut kaikenlaista matkan varrella, on saattanut syntyä lapsia, on ollut töissä, on sairautta jne., tehdään yhdessä yliopiston kanssa sellainen opiskelusuunnitelma, joka on toteuttamiskelpoinen, tavoitteellinen ja mahdollistaa määräajassa valmistumisen. Uskon, että noissa keskusteluissa sitten tullaan yhteensovittamaan sitä, miten opiskeluja järjestellään ja miten tentitään, ja katsotaan vähän henkilökohtaistakin tilannetta. Mutta tavoitteenahan on tietenkin se, että tämä koskisi mahdollisimman harvoja.

Sitten pitää muistaa myös, että meillä on yliopistossa mahdollisuus myös avoimen yliopiston kautta opiskella, ja tavoitteenahan on elinikäinen opiskelu, eli sitten, kun on maisteriksikin valmistuttu, niin tavoitehan on, että opiskelu kulkee myös elämässä mukana myöhemminkin ja että yliopistossa voi suorittaa opintoja myös ei-tutkintotavoitteisesti. Kaiken kaikkiaan koko korkeakoulujärjestelmän kehittäminen myös tähän suuntaan menee ja palvelee tätä kokonaisuutta.

Kulttuuriministeri  Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Tämä opintolaina ja velkaantuminen jäi minulle kyllä edelleen kokoomuksen osalta kysymysmerkkinä auki. Edelleen minä kysyn, mitä mieltä kokoomus nyt loppujen lopuksi on: haluatteko te, että opiskelijat saavat tämä verosubventioporkkanan, vai ette? (Ed. Perho: Me arvostamme porkkanaa!) Toisaalta edustajat esittävät täällä, että velkaantuminen ja opintolainan olemassaolo on äärimmäisen paha asia ja näin ei saisi olla, ja toisaalta te esitätte ihan omaa opintolainan velanottomallia. Ota tästä nyt sitten selvää. (Ed. Tulonen: Eikö ministerille mene perille?)

Tuo historiallinen harppaus: Se tarkoittaa esimerkiksi 100:aa euroa kuukaudessa opintojen aikana sekä tutkinnon suorittamisen jälkeen vielä verosubventiota kuin myöskin näitä edellä mainittuja edistysaskeleita, jotta opiskelu-ura olisi koordinoidumpi ja selkeämpi. Syy, miksi tähän suureen kokonaisuuteen olemme lähteneet, (Ed. Pulliainen: Suureen kokonaisuuteen? Mikä se on?) on ensinnäkin tietysti taloudellisen tilanteen parantaminen opiskelijoiden kohdalta kuin myöskin se, että valmistumisikää on alennettava. Me tarvitsemme lisää työvoimaa, ja väestön ikääntyminen on sellainen tosiasia, joka meidän suomalaistenkin on otettava tosissaan, ja meidän on siihen valmistauduttava hyvissä ajoin, ja näillä toimenpiteillä me voimme vaikuttaa työuran alkupäähän.

Sitten täällä edelleen tuli saman kaltaisia kysymyksiä koskien byrokratiaa. Kuten aiemmin sanoin, opintotuen tärkeimmän käyttäjän kannalta eli opiskelijan kannalta tämä on varsin helppo ja selkeä: ei tarvitse muuta kuin opiskella ja suorittaa tutkinto, niin verosubventiosta tulee päätös ilman erillisiä hakemuksia.

Sitten täällä on niin ikään huolta kannettu opintolainaan liittyvästä riskistä. Haluaisin tässä yhteydessä jälleen kerran muistuttaa, että tälläkin hetkellä opintolaina on osa opintotukea. Tällä esityksellähän hallitus nimenomaisesti haluaa jakaa eli pienentää sitä riskiä, koska osan saa verosubvention muotoisesti anteeksi. Tällähän pienennetään nimenomaisesti sitä riskiä. Se on juuri sitä. Tässä hallitus jakaa yhdessä opiskelijan kanssa velanottoriskiä. Laina on itsessään toki kannustava elementti, niin kuin se on tähän astikin ollut. Se itsessään toimii toki myös siten, että tuo tutkinto tulee suoritettua ja opiskelu olisi vauhdikasta.

Sitten vielä lopuksi oli tästä opiskelijan oikeudenmukaisesta kohtelusta. Muistuttaisin edelleen, että tämä verosubventio tehdään siis suoraan verosta ja näin ollen se on saman suuruinen kaikille. Tässä suhteessa uskon, että se on hyvä asia, koska juuri pienituloiset silloin hyötyvät tästä varsin paljon.

Lopuksi pitänee sanoa erityisesti kokoomukselle, että se on tietysti ihan hyvä asia, että edes sitten oppositiossa tulevat nämä parannusehdotukset mieleen. (Kokoomuksen ryhmästä: Oi voi voi!)

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Karpela on ollut tänään keskustelussa hyvin hämmentynyt siitä, mitä kokoomus esittää. Kokoomus on todennut, että lainan pelko on viisauden alku. Mutta me olemme myöskin todenneet sen, että opintolaina on osa opiskelijan opintotukea. Se on myöskin osa meidän malliamme, johon toivomme, että te vihdoin tutustuisitte. Ette ilmeisesti vieläkään ole tutustunut. Me olemme oman opintotukimallimme takana yhtenäisesti koko kokoomus, ja uskon, että kannattajia löytyy muualtakin tästä salista. Meidän mallimme eroaa hallituksen esityksestä, nykyisestä mallista, siinä, että se olisi ensimmäiset 30 kuukautta opintorahapainotteinen. Siinä on myöskin verovähennysmalli, mutta se malli on aivan toisenlainen kuin tämä hallituksen esittämä malli. Se olisi sellainen malli, joka toimisi ja olisi todellakin opiskelijalle selkeä, päinvastoin kuin tämä ministeri Karpelan esittämä.

Hetki on todellakin historiallinen, kuten täällä eräs edustaja totesi: opetusministeri rajaa opinto-oikeutta sivistysyliopistoissa, opintotukiministeri kannustaa velkaantumaan. Ministeri Karpela totesi, että tämä on historiallinen harppaus, ja sitä tämä todella on: opintotuki muuttuu opintolainapainotteiseksi. Te tosin vaan harppaatte, ministeri Karpela, taaksepäin. Tässä eivät auta pohjoismaiset vertailut. Näin on tosi.

Tämä opintolainasubventiomalli on todellakin hyvin tulkinnallinen. Se on tulkinnallinen mahdottomuus. Se johtaa hallitsemattomaan byrokratiaan. Ihmettelen, kun sanoitte, että tämä on selkeä. Kela, veroviranomaiset, opiskelijat, yliopistot, Helsingin yliopiston kansleri, he kaikki ovat todenneet, että tämä on täysin mahdoton malli ja tämä ei palvele sitä tarkoitusta. Tässä on suuri vaara, että ministeri Haataisen lämpimästi kannattamat ja tukemat opintoneuvontaresurssit menevät opintolainaneuvontaan tulevaisuudessa, jos tämä malli tällaisenaan menee läpi.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan lämpimästi ed. Lindénin esittämää kokoomuksen opintotukimallia. Samoin olen sitä mieltä, niin kuin täällä on useasti todettu, että opintotukiaikoja ei tällä mallilla ole järkevää rajata, vaan yliopisto-opiskelun puitteita pitäisi parantaa muilla keinoilla. Oikeus opiskella tavoitteellisesti ja akateemisen vapauden puitteissa, sivistysyliopistojen perustehtävä uuden tiedon tuottamisessa ja itsenäisenä tietoyhteisönä, nämä asiat uhkaavat vaarantua hallituksen ammatillista tehokkuutta korostavan yliopistokäsityksen myötä. Tämä lakiesitys on vain askel siihen suuntaan, mutta vaarallinen, ja siksi tässä vaiheessa on jo hyvä painaa jarruja. Suunta on todella väärä. On pakko kysyä, haluaako hallitus sanoa hyvästit tiede- ja sivistysyliopistoille. Se on tässä tänään kysyttävä.

Hallitushan perustelee opiskeluoikeuden rajoittamista sillä, etteivät opetuksen kehittäminen, opintojenohjauksen tehostaminen ja opiskelijapalveluiden parantaminen ole riittävästi lyhentäneet opiskeluaikoja. Mielestäni tämän hallituksen osalta on täysin ristiriitaista puhua rajauksesta osana kokonaisuutta, kun kokonaisuuden muut toimenpiteet ovat jääneet kokonaan toteuttamatta tai ne ovat sivuraiteella. Tutkintorakenneuudistuksen ja opinto-ohjauksen lisäämisen vaikutuksia ei vielä tiedetä. Niitä olisi ollut hyvä odottaa. Opiskelijoiden opintososiaalista asemaa ei ole edistetty eikä yliopistojen resursseja riittävästi lisätty.

Opiskeluoikeuden määrittelyn väitetään edistävän opiskelijan sitoutumista tehokkaaseen opiskeluun. Tämä väite perustunee ajatteluun laiskoista opiskelijoista, jotka eivät edes halua valmistua. Yliopisto-opintojen viivästymisen syitä kyllä on selvitetty lukuisilla tutkimuksilla eikä yhdessäkään niistä ole todettu, että opiskelijoiden laiskuus olisi viivästymiseen johtava osatekijä. Olisi todella mukava tietää, mihin tutkimukseen tämä väite perustuu. Täällä on todettu, että hallituksessakin on kokemusta opintojen viivästymisestä, ja tuskin sielläkään syy on ollut laiskuus vaan monet muut tekijät.

Mielestäni lain valmistelun heikkoudesta kielii myöskin se, että esityksen sukupuolivaikutuksia ei ole selvitetty — vai onko ne selvitetty, ministeri Haatainen? — ja että esitys yliopisto-opiskelijoiden tasa-arvosta sekä perustuslailla turvatusta oikeudesta kehittää itseään vähävaraisuuden estämättä on myöskin vaarassa. Lisäksi haluan huomauttaa, ettei yliopisto-opintojen kehittäminen voi todellakaan tapahtua näin keskushallinnosta tulevilla yksipuolisilla määräyksillä, vaan sen on tapahduttava opetusministeriön, yliopistojen ja opiskelijoiden yhteistyöllä, ja tämä yhteistyö ei ole parhaalla mahdollisella tavalla näiden kahden lakiesityksen kohdalla toteutunut.

Mielestäni opinto-oikeuden rajaukset heikentävät tasa-arvoista koulutusjärjestelmäämme ja elinikäisen oppimisen periaatetta. Oli kuitenkin hyvä, että tätä lakiesitystä parannettiin. Se ensimmäinen esitys, jota yritettiin tarjota, joka oli keskustelussa, oli täysin mahdoton. Hyväksi voi sanoa sen, että on hyvä, että tätä esitystä on muokattu. Mutta herää kysymys, tarvitaanko tätä esitystä ollenkaan, koska tosiasia on se, että kun opiskeluoikeuden rajaamista on tässä pehmennetty, osin siitä luovuttu, jäljelle jää pelkkä byrokratian pyörittäminen, joka tulee paisuttamaan yliopistojen hallintoa, hankaloittamaan opiskelijoiden elämää. Kun tämä lain tulkinta yhdistetään siihen sotkuun, jonka ministeri Karpela on tuonut tänne meidän kansanedustajien selvitettäväksi, niin kyllä tässä seurauksena on totaalinen sekasotku. Kuka sitten selvittää sen, kuka on sopivin ajoin opiskellut? Onko opiskeltu opintorajojen puitteissa, ja onko oikeutettu tähän opintolainan verosubventioon? Tämä tulee olemaan todella vaikea asia selvittää. Mielestäni näin moniselkoista, vaikeaselkoista lakipakettia ei pitäisi eteenpäin viedä.

Arvoisa rouva opetusministeri, eikö olisi kannattanut katsoa, mitä todellisilla muilla toimilla saataisiin aikaan eikä tällä tavalla hankaloitettaisi — eduskunnan elämää kyllä saa hankaloittaa, me käsittelemme kyllä nämä esitykset — opiskelijoiden ja yliopistojen muutenkin kuormitettua työtaakkaa?

Täällä on todettu, että keskimääräinen tutkinnon suorittamisaika yliopistoissa on 6 vuotta ja netto-opiskeluaika on 5,1 vuotta. Eli ollaan lähellä näitä tavoitteita. Esimerkiksi Oulussa opintojen ohjausta kehittämällä on lyhennetty opintoaikoja yli vuodella ja humanistisissa aineissa lähes kahdella. Eikö nyt pitäisikin vain panostaa henkilökohtaisiin opintosuunnitelmiin sekä lukukausien nykyistä tehokkaampaan hyödyntämiseen? (Ed. Gustafsson: Näinhän tehdään, on tarkoitus tehdä!) Tähän kaikki voimavarat tarvitsisi laittaa. Emme me tarvitse tällaisia byrokraattisia rajauksia, jotka eivät johda mihinkään muuhun kuin vaikeimmassa tilanteessa siihen, että muutenkin niukat resurssit joudutaan kohdentamaan tämän byrokratian pyörittämiseen ja sitten Kelan ja opintotukitoimistojen kautta opiskelijoiden neuvomiseen.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että eduskunta vakaasti vielä harkitsee näiden lakiesitysten käsittelyssä sitä, onko tarkoituksenmukaista opintoaikoja rajata, ja ennen kaikkea tämä lainasubventiomalli on sellainen, joka meidän on selvitettävä. Eduskunnan on taas jälleen opiskelijat pelastettava. Niinhän eduskunta on tällä vaalikaudella toiminut. Senttiäkään ei ministeri Karpelan kukkarossa ollut opiskelijoille, mutta hyvällä yhteistyöllä, kiitos hallitusryhmien kansanedustajien ja opposition aktiivien toimijoiden, saimme aikaan sen, että jäihin ei jäänyt opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantaminen, vaan sitä on voitu viedä hyvässä yhteistyössä eteenpäin, ja tähän yhteistyöhön kokoomus tarjoaa oman mallinsa. Toivon, että tämä kokoomuksen erinomainen malli, jonka ed. Lindén täällä esitteli, saa kannatusta ja toivottavasti ainakin osia siitä otetaan tämän lakiesityksen parantamiseksi, koska niin hajanainen ja vaikea se esitys on, että se ei aiheuta mitään muuta kuin hankaluuksia yliopistoissa ja opintotukitoimistoissa.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Yliopistokenttämme on tällä hetkellä myllerryksessä. Meillä on samanaikaisesti menossa lukuisia uudistuksia. Uusi tutkintorakenneuudistus astuu voimaan syksyllä, henkilökohtaiset opintosuunnitelmat otetaan käyttöön vuoteen 2006 mennessä. Lisäksi useissa yliopistoissa siirrytään periodimalliin. Uskon, että nämä uudistukset tulevat nopeuttamaan opintoja. Onko siis mitään järkeä lähteä nyt rajaamaan opintoaikoja, ennen kuin meneillään olevat uudistukset on toteutettu ja nähty niiden toimivuus käytännössä?

Miksi hallitus lähti viemään eteenpäin tällaista nahkapäätöstä, jossa todellisuudessa opiskeluaikojen rajoittamisesta on kuitenkin lähes luovuttu? Jäljelle jää pelkkä byrokratian pyörittäminen ja yliopistojen hallinnon paisuttaminen, sillä meillä keskimääräinen nettovalmistumisaika, kuten täällä monesti on jo tullut esille, on keskimäärin 5,1 vuotta. Näyttääkin siltä, että itse asiassa opetusministeri Haatainen halusi säilyttää kasvonsa ja toi tällaisen vesitetyn esityksen meille purtavaksi. Tiedän, että omassa eduskuntaryhmässännekin, ministeri Haatainen, tämä esitys alun perin koki kovan vastatuulen.

Myös esityksen perustelut ontuvat. Perusteluissa todetaan, että yliopisto myöntää lisäaikaa opintoihin, jos opiskelija esittää tavoitteellisen ja toteuttamiskelpoisen opetussuunnitelman. Mitä tämä siis tarkoittaa, mikä on tavoitteellinen ja toteuttamiskelpoinen opetussuunnitelma, ja kuka sen määrittelee? Ovatko käytäntö ja kriteerit kaikissa yliopistoissa samat? Ovatko opiskelijat tämän suhteen tasa-arvoisessa asemassa eri yliopistoissa? Tarkoittaako kirjaus kenties, että opiskelija voi menettää opinto-oikeuden pysyvästi? Millä kriteereillä opiskelija sitten mahdollisesti voi päästä takaisin, ja kuka tästä päättää?

Sinänsä positiivinen asia perusteluissa on, että yliopistot velvoitetaan järjestämään opetus ja opinnonohjaus siten, että opiskelija voi täysipäiväisesti opiskellessaan valmistua tavoiteajassa. Mutta mistä rahat, sillä perusteluissa todetaan hyvinkin yksiselitteisesti, suora lainaus perusteluista: "- - ehdotukset voidaan toteuttaa pääosin yliopistojen nykyisten voimavarojen turvin." Siis yliopistojen perusrahoitus ontuu nyt jo. Suuri osa yliopistoista on vastustanut uudistusta, samoin SYL, Akava ja Samok. Miksi tätä vastustusta ei ole kuultu ja heidän kriittisiä mielipiteitään kuunneltu?

Arvoisa puhemies! Miten nämä esitykset vaikuttavat opiskelijoihin ja heidän arkipäiväänsä? Hallituksen esitykseen kirjoitetut rajaukset romuttavat tasa-arvoista koulutusjärjestelmäämme ja elinikäisen oppimisen periaatetta. Osa-aikaisesta opiskelusta tulee rajoituksen myötä käytännössä mahdotonta. Opinto-oikeuden rajaus tarkoittaa käytännössä sitä, että vanhempainvapaalla olevan tai työkokemusta haluavan opiskelijan tulisi pelata varman päälle ja kirjoittautua poissaolevaksi yliopistossa. Opintojen eteneminen nimenomaan hidastuisi eikä nopeutuisi, kun opiskelijajärjestöissä aktiivisena toimiva nuori äiti tai vaikkapa psyykkisesti epätasapainoinen opiskelija ei voisi suorittaa lainkaan opintojaan poissaoloaikana. Siis hallituksen logiikan mukaan on parempi, että ei opiskele ollenkaan kuin että opiskelee vähän.

Tässä esityksessä on myöskin selkeä lakitekninen epätarkkuus. 18 e § on harhaanjohtava. Suora lainaus: "Opiskelijan katsotaan aloittavan tutkinnon suorittamisen siitä ajankohdasta, jolloin opiskelija vastaanottaa opiskelupaikan yliopistossa." Tarkoittaako tämä siis sitä, että määräaika on sama riippumatta siitä, saako uuden opiskelupaikan tai vaihtaako tutkintoa tai pääainetta samassa yliopistossa? Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö Yths on tutkinut opiskelijoiden terveydentilaa. 26:lla prosentilla opiskelijoista on jo nyt psyykkisiä ongelmia. Jatkuva ylirasituksen kokeminen, masennus ja itsensä kokeminen onnettomaksi ovat tyypillisimpiä mielenterveyden ongelmia. Tällaiset keinotekoiset rajaukset ovat omiaan vain pahentamaan opiskelijoiden tilannetta.

Arvoisa puhemies! Voin hyvin yhtyä kansleri Kari Raivion 17. päivä helmikuuta Helsingin Sanomissa esittämään kritiikkiin. Opintotukilakia koskeva esitys olisi todellakin syytä palauttaa nopeasti uuteen valmisteluun. Tosiasia on, että esitys opintotukilaista, opintolainavähennyksestä ei juurikaan paranna nykytilannetta. Päinvastoin, se ennemminkin heikentää opiskelijan taloudellista tilannetta muuttaen nykyisen opintotukijärjestelmämme entistä lainapainotteisemmaksi. Opintotuen tulisi mahdollistaa kokopäiväinen opiskelu. Tämä esitys tuo helpotusta asumislisän osalta nostaen vuokrakaton 252 euroon, kiitos siitä. Tosin tämä on laiha lohtu, jos ajattelemme todellisia vuokrakustannuksia. Lisäksi asumislisän ympärivuotistaminen on hylätty kokonaan. Opintorahaan, joka on kaikkein tärkein elementti opiskelijan kohdalla, ei ole tulossa korotusta. Sen sijaan velkaantumista esitetään, mutta senhän tämä hallitus on muutenkin taitanut.

Arvoisa puhemies! Opintolaina ei tällä hetkelläkään ole suosiossa. Kelan tilastojen mukaan vuonna 2003 vain 3 prosenttia ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoista uskalsi ottaa lainaa. Keinot, joilla opiskelijoiden lainanottoa nyt pyritään tehostamaan, eivät tee opintolainaa yhtään houkuttelevammaksi. Tässä esityksessä kaavailtu 30 prosentin lainasubventio on naurettavan pieni. Myös 2 500 euron omavastuuosuus taas osaltaan on liian suuri. Ongelmallista tämä on myös siltä näkökulmalta, että eri alojen ja sukupuolten tasa-arvo tuo tähän ongelmansa. Eri opiskelualoilta työllistytään eri tavoin, parhaiten niiltä aloilta, joilta jo nyt valmistutaan tavoiteajassa, eli opiskelijat, jotka työllistyvät hitaammin, jäävät edelleen ilman parannusta. Akateemisten naisten hankala työllistyminen, pätkätyökierre ja miehiä alhaisemmat palkat ovat valitettavasti tänä päivänä tosiasioita. Päivän Aamulehden mukaan miehet saavat opiskeluaikanaan paremmin omaa alaansa vastaavia töitä kuin naiset, mikä näkyy suurina miesten ja naisten välisinä tuloeroina jo opiskeluaikana, ja sama tahti jatkuu valmistumisen jälkeen.

Vuonna 2002 suomalaisesta yliopistosta valmistunut nainen sai palkkaa 63 prosenttia miehen vastaavasta ansiosta. Jos ajattelemme positiivisesti tätä esitystä, on siinä yksi hyvä puoli, joka muutoin tältä Vanhasen hallitukselta on kyllä tyystin unohtunut. Tämä lisää työllisyyttä, nimittäin byrokraatteja on palkattava lisää ja monta. Tämä käy ilmi jo lain perustelutekstistäkin, jota äsken tuossa debattipuheenvuorossani lainasin, jotenka en sitä kokonaisuudessaan enää tässä yhteydessä tule toistamaan. Mutta täytyy sanoa, että tällä kertaa, ensimmäistä kertaa, se on rehellisesti todettu tuolla lain perusteluissa ja on se hyvä, että edes joitakin tällä tavalla työllistetään.

Arvoisa puhemies! Eikä tässä vielä kaikki. Kaikkein käsittämättömin seikka tässä esityksessä on se, että lainasubventio sidotaan määräajassa valmistumiseen. Eri opiskelualoilta valmistutaan eri tahdissa, koska tutkintovaatimukset ovat myöskin erilaisia. Opiskelijat, jotka eivät lainaa nosta, rahoittavat opiskelunsa edelleen käymällä töissä. Totta on myös se, että opiskeluaikainen työssäkäynti helpottaa työkokemuksen ansiosta työllistymistä opiskelun jälkeen ja kenenkään elämä ei ole ennustettavissa, ei myöskään opiskelijoiden. Lisäksi hallituksen esityksen mukaan lainasubventiota saisi 55 tukikuukauden tutkintoa varten enintään vain 45 tukikuukaudesta. Näin ollen määräajassa, viidessä vuodessa, valmistuva opiskelija voisi nostaa lainaa vain yhdeksältä kuukaudelta.

Arvoisa puhemies! Meidän kokoomuksen malli perustuu siihen, että opintojen alkuvaiheessa, jolloin opiskelijalle kokopäiväinen opiskelu on tärkeintä, opintoraha on huomattavasti korkeampi, 350 euroa kuukaudessa, ja opintojen edistyessä kohti loppuvaihetta sitten lainapainotteisuus lisääntyisi. Jos vertailemme oman mallimme etuja nyt käsittelyssä olevaan hallituksen esitykseen, ovat ne aivan selkeät, alussa tuntuva opintorahan korotus ja lainan omavastuuosuutta ei ole. Opiskelija saa enemmän etua, ja hallinto myöskin pysyy kurissa. Kokoomuksen mallista olisi todellista hyötyä kaikille opiskelijoille, ja siitä hyötyisivät kaikki tasapuolisesti. Tosiasia on se, että opiskelijan on pakko käydä työssä tullakseen toimeen. Opiskelijatutkimuksen 2003 mukaan 89 prosenttia opiskelijoista kävi töissä, ja tämä tulee jatkumaan. Nämä kaksi esitystä ovat täysin ristiriitaisia. Toisaalta luomme paineita nopeampaan valmistumiseen, mutta emme ole valmiita panostamaan opiskelijoiden riittävään toimeentuloon, jotta täysipäiväinen opiskelu olisi realistisesti mahdollista.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kuten lain perusteluistakin ilmenee, sekä Verohallitus että Kela ovat omissa lausunnoissaan todenneet, että nyt esillä olevan hallituksen esityksen kaltainen järjestelmä on monimutkainen. Se on vaikeaselkoinen ja vaaraksi opiskelijan oikeusturvalle. Tämä esitys on kyllä varsinainen silmänkääntötemppu, joka ei lisää mitään muuta kuin byrokratiaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä on välihuudoilla aina kyselty, kuinkas monessa vuodessa sinä olet valmistunut. Välttääkseni tässä suhteessa välihuudot totean, että perustutkinto kahdessa ja puolessa vuodessa, seitsemässä vuodessa tohtoriksi ja siitä kymmenen vuotta, niin olin varsinainen professori. Lisäksi on vähän maisterintutkintoa sivusta tukemassa sitten. Minulla on siis kokemusta 1950-, 60-, 70-, 80- ja 90-luvuilta ja tältä vuosituhannelta yliopistolaitoksessa toimimisesta joko opiskelijana, tutkijana tai professorina. Tänä aikana on tapahtunut perustavaa laatua oleva muutos suomalaisessa yhteiskunnassa yliopisto-opiskelujen kannalta.

1950-luvulla ja 60-luvun alkupuolella meillä oli valmistuneita ylioppilaita, yliopistoissa opiskelupaikkoja ja yhteiskunnassa näin saatua pätevyyttä vastaavia työpaikkoja suurin piirtein yhtä paljon. Se tarkoitti sitä, että lainaa saattoi ottaa hyvin mielin ja tiesi, että jos hommansa osaa hoitaa, niin pystyy myöskin velkansa maksamaan. Se oli siis ympäristö, johon tämmöinen velkaratkaisukin sopi, ja silloin vielä oli se hyvä puoli, että kun oli opinnoissa suhtkoht hyvin pärjännyt, sai vielä opintorahapalkinnon siitä. Siellä loppuvaiheessa annettiin semmoinen tunnustus, että hoitelitpa hommat mukavasti.

Nyt olemme aivan totaalisesti toisenlaisessa yhteiskunnassa, jota on kutsuttu prekariaattiyhteiskunnaksi, jossa tilapäisyys, ennustamattomuus ja ennakoimattomuus ovat keskeisiä elementtejä. Nyt on alitarjontaa opiskelupaikoista, nyt on alitarjontaa valmistuneitten työpaikoista ja nyt edetään uusliberalistisessa työmarkkinailmapiirissä. Siis kaikki mahdollinen on muuttunut toisenlaiseksi. Tässä nykytilanteessa ainoaa oikeaa elämänhallintaa on varovaisuus, on varovaisuus ratkaisuissa ja varovaisuus siinä, kuinka kuormittaa prekariaattioloissa omaa elämäänsä, ottaa sellaisia riskejä, että niistä ei ehkä selviydy ollenkaan. Toisin sanoen tässä tilanteessa, jos yhteiskunta haluaa opintoja tukea muutoinkin kuin tarjoamalla opiskelupaikan saaneille vapaan, kustannuksettoman opiskelupaikan, ainut vaihtoehto on tukea todella voimallisesti opintorahaa satsaamalla siihen. Se sopii tähän yhteiskuntaan. Mutta tällä nykyisellä mallilla, jota tämä hallituksen esityspari tukee, on omat vaikuttajansa ja toimijansa, joilla on ihan selvät pyrkimykset, jotka ovat hyvin itsekkäitä.

Elinkeinoelämän keskusliitolle EK:lle sopii erittäin hyvin malli, että mahdollisimman varhain kouluun, mahdollisimman nopeasti velkaisina putkesta ulos valmiiksi, ja mitä velkaantuneempi maisteri on, sen helpompi häntä on työmarkkinoilla hallita. Tästä saimme loistavan havainnollisen esimerkin TeliaSoneran toiminnassa muutama viikko sitten. (Ed. Elo: Miten se tähän liittyy?) — No, se liittyy täsmälleen sillä tavalla, ed. Elo, jos ette taaskaan ymmärrä mitään, niin minä kerron sen, että se kertoo siitä, että työntekoilmapiiri ja ympäristö on muuttunut sellaiseksi, että on niin epävarma, ettei epävarmempaa voi olla. Vaikka kuinka hyvin hoitaisi, firma tuottaisi vaikka kuinka paljon voittoa, niin ei muuta kuin ulos vaan. (Ed. Elo: Miten se opiskeluaikoihin liittyy?) — No, kun se opiskeluaika, opiskelussa menestyminen ei ole tuottanut mitään varmuutta, siis toisin sanoen ei voi olla silloin velkaakaan. Ed. Elo, opiskelkaapas vielä yksi lisensiaatin tutkinto, niin kyllä se siitä onnistuu teillekin ymmärtää jotakin. (Naurua)

Kuka tämän mallin keksi, ja missä olosuhteissa se keksittiin? Tämän mallin keksi valtiosihteeri Sailas hyvin mielenkiintoisissa olosuhteissa, keksi sen nimenomaan silloin, kun it-buumi oli hurjimmillaan, silloin kun suomalaisessa yhteiskunnassa pelättiin, että valmistuneet, etevät ihmiset lähtevät ulkomaille. Haluttiin luoda sellainen järjestelmä, että palkitaan, jos jää kotimaahan työntekijäksi ja täällä verojen maksajaksi, elikkä silloin saa opintolainahyvityksen. Tämän lähtökohtahan on siellä. Tämä oli siis it-buumin nousuvaiheessa. Nyt elämme mielenkiintoisessa it-kulttuurin vaiheessa, siinä vaiheessa, että olemme siellä ilmeisesti lakipisteen jo ohittaneet.

Kerroin juuri ed. Eloa varten erikoisesti TeliaSonera-tapauksen, siis toisin sanoen näissä epävarmuusolosuhteissa nyt, kun tämä ehdotus Sailas on tullut lihaksi ja vereksi, sitä sovellettaisiin näissä olosuhteissa. Ed. Elo, tekin pääsette pikkuhiljaa mukaan peliin, kun katsotte tiukasti siinä eteenpäin. (Ed. Elo: Kiitoksia, tohtori Pulliainen!)

Tässä paketissa kaikki suurin piirtein on tämän Sailaksen mallin mukaista, siis toisin sanoen luodaan sellainen malli, että myöskin pakotetaan siinä opiskeluaikana käymään töissä, jotta olisi tuloja, joista tulisi maksaa veroja, jotta voisi ne korkovähennykset laskea hyväkseen. Ministeri Karpelalle vaan viitteitä, että siis tämä malli on sellainen, kun puhuttiin äsken debatissa pakkovallasta, että se on juuri työelämään pakottava mutta se on mielenkiintoisesti eriarvoistava, koska yhä enemmän tulee painetta, että käy samalla opiskelun rinnalla töissä, mutta sitten on aloja, joilla onkin kolmas lukukausi. Biologeilla on kolme lukukautta ollut 1800-luvulta lähtien, siis toisin sanoen heille saatetaan ihan mahdoton tilanne eteen. Näitä tällaisia pikku finenssejä ei tässä hallituksen esityspaketissa ole otettu millään tavalla huomioon.

Tuohon jatko-opiskelijoitten ja apurahatutkijoitten kohteluun jo tässä saatoinkin todeta, että tämän laatuisiakaan pikku seikkoja ei ole tässä otettu millään tavalla huomioon.

Täällä on viitattu humboldtilaiseen sivistysyliopistoon ja tämmöisiin hienoilta kalskahtaviin arvoihin. On äärimmäisen mielenkiintoista. Minä lauantai-iltana kuuntelin SDP:n puheenjohtajan juhlapuhetta eräässä tilaisuudessa, jossa hän puhui putkitutkinnoista ja humanismin tarpeesta. Tänä päivänä saman puolueen ministeri, joka oli kuulijakunnassa siellä lauantai-illan tilaisuudessa, puhuu täällä ihan muuta. Tämä on äärimmäisen mielenkiintoinen yksityiskohta.

No, pitää yksi positiivinen puolikin löytää tälle hommalle. Se positiivinen puoli on tietysti se, että työpaikkoja nyt vihdoinkin ruvetaan luomaan. 100 000 työpaikkaa saadaan tässä muutamalla sadalla työpaikalla alulle. Jos tämä menee läpi, ne ovat pysyviä työpaikkoja ja niitten määrää pitää vaan lisätä.

Mikko Elo /sd:

Herra puhemies! On hyvä, että eduskunnassa on professoreita, jotka antavat lisensiaateille tukiopetusta.

Puhemies! Henkilökohtaisesti haluaisin todeta, että oikeastaan nämä kaksi hallituksen esitystä ovat odotettuja ja mielestäni myös tervetulleita eduskunnan käsittelyyn. Ne ovat tässä viimeksi kuluneen vuoden aikana muuttuneet todella hyvään suuntaan, missä myös opiskelijajärjestöillä on ollut oma merkittävä roolinsa.

Kun täällä ovat muun muassa kokoomuksen edustajat Lindén ja Tiura ja muistaakseni kristillisten ryhmäpuheenjohtaja Räsänen sanoneet, että tässä nyt käytetään enemmän keppiä kuin porkkanaa, niin jos oikein ymmärsin kokoomuksen vastaehdotuksen, siinä kyllä porkkanaa tarjottiin veronmaksajien rahoilla. Muutenhan kokoomus on kuitenkin aina täällä vaatimassa veronalennuksia. Tässä suhteessa Suvi Lindénin ja kokoomuksen ryhmän ehdotus ei tunnu kovin loogiselta, mutta politiikkahan ei ole mitään erityisen loogista yleensäkään, eivät myöskään kokoomuksen ehdotukset.

Puhemies! Minun mielestäni tässä on tehty se, mitä tehtävissä on, koska raha on rajallista, ja sen me kaikki kansanedustajat tiedämme. Itse olen tyytyväinen näihin ehdotuksiin, niin kuin jo aikaisemmin totesin.

Mitä tulee lainapainotteisuuteen, niin totta kai, jos rahaa olisi käytössä, pitäisi entistä enemmän antaa opintorahana tätä tukea opiskelijoille. Mutta haluaisin jo tässä yhteydessä todeta sen, että minun mielestäni on kaksi näkökohtaa opiskeluun: Ensinnäkin tietysti opiskelu on työtä. Pääsääntöisesti näkisin, että opiskelu on päätoimista työtä. Se, että sitä voidaan osa-aikaisesti tehdä, on varmasti tietysti yksi realiteetti. Toinen on se, että opiskelu on myöskin investointi tulevaisuuteen. Sitä täällä on erittäin vähän käsitelty. Jos mietitte sitä, minkälaisen aseman ne henkilöt, pääosa yliopistotutkinnon suorittaneista, saavat verrattuna niihin, joilla ei yliopistotutkintoa ole, niin kyllähän se on valtava investointi. Se tarkoittaa sitä, että he tulevat pärjäämään työmarkkinoilla keskimäärin paljon paremmin kuin ne, joilla ei yliopistotutkintoa ole.

Kun ministeri Karpela esimerkiksi totesi, niin kuin me tiedämme tämän, että jos käyttää enimmäislainamäärän, se on 13 500 euroa viiden vuoden aikana, miettikää nyt, hyvät edustajakollegat, kuinka valtava investointi tämä nyt sitten yksilön kannalta on: 13 500 euroa viiden vuoden yliopisto-opiskelun jälkeen, joka takaa kuitenkin suurimmalle osalle suhteellisen varman työpaikan. Valitettavasti tämä prekariaattisysteemi on lisääntynyt, mutta otan nyt esimerkiksi lääkärit, juristit, diplomi-insinöörit, ehkä ekonomit. Aika varma työpaikka näillä henkilöillä on, opettajilla samalla tavalla, jotka ovat opettajantutkinnon suorittaneet. Missä muussa koulutuksessa voidaan yhtä varma työpaikka taata 13 500 euron henkilökohtaisella panostuksella ja ilmaisella yliopisto-opiskelulla? Olen aivan varma siitä, että monissa maissa, esimerkiksi Yhdysvalloissa, melkein tämä summa menee lukukausimaksuihin yhden vuoden aikana. Joku kohtuus tietysti pitäisi olla myös siinä, mitä esitetään. Vielä kerran korostan, että opiskelu on työtä mutta se on myöskin investointi tulevaisuuteen. Haluan tätä erityisesti korostaa.

Täällä esimerkiksi ed. Pulliainen äsken arvosteli sitä, että hallitus on pyrkinyt lyhentämään opintoaikaa ja oikeastaan vähän molemmista päistä. On käyty keskustelua siitä, pitäisikö alentaa myöskin oppimisen alarajaa eli seitsemän vuoden koulunaloittamisikää. No, siihen ei näköjään nyt ole kuitenkaan vielä kallistuttu, mutta toisaalta me olemme aloittaneet kuitenkin esikoulun Suomessa ja lähes koko ikäluokka jo käy esikoulua. Kyllä totta kai varmaan olisi erinomainen yhteiskunta semmoinen, kun jokainen saisi käydä koulua koko ikänsä eikä tarvitsisi oikeastaan tehdä työtä lainkaan. Joku aina maksaisi sen sitten, kun sitä koulua käydään, mutta tämä on täysin mahdoton ajatus ainakin minun näkökulmastani katsottuna.

Puhemies! Porkkana on kieltämättä paras opintojen lyhentämiskeino. Mutta kuten jo totesin alussa, niin tällä porkkanallakin on tämä veronmaksaja aina takana. Siinä suhteessa en usko, että kovinkaan paljon mikään hallitus pystyisi enempää nyt tekemään, kuin näissä lakiesityksissä on esitetty.

Puhemies! Haluan myös sanoa sen, että kun äsken mainitsin lääkärit, diplomi-insinöörit, opettajat, juristit, ekonomit, jotka aika varmasti saavat työpaikan ja muutaman vuoden sisällä hyvin korkeapalkkaisen työpaikan, niin sitten kyllä meillä on toisenlaisiakin opiskelijoita. Meillä on monia humanistisia aloja, sosiaaliala, valtiotieteilijöitä, puhumattakaan esimerkiksi kirjastonhoitajista, pitkä opiskelu-ura ja suhteellisen epävarma työpaikka ja varsin vaatimattomat palkat, eli opiskelijat ovat myöskin hyvin erilaisessa asemassa tässä.

Henkilökohtaisesti arvostan myös työtä, työtä, jota tehdään opiskeluaikana. Haluaisin kyllä kuitenkin korostaa sitä ja esittää oikeastaan jokaisen mietittäväksi kysymyksen, mitä järkeä siinä on, että esimerkiksi joku diplomi-insinööri- tai lääkäriopiskelija ajaa päätoimisesti autoa, esimerkiksi taksia, sinä aikana, kun hän opiskelee. Eikö olisi paljon järkevämpää, että tämä henkilö käyttäisi kaiken aikansa siihen opiskeluun, valmistuisi mahdollisimman nopeasti omalle uralleen? Ainakin taloudellisessa mielessä tämä olisi kaikkein järkevintä. Enkä usko, että McDonald’sin myyjänä tai Hesburgerissa kukaan opiskelija — saa kyllä tietysti jonkin verran ansioita, saa toimeentuloa — mutta ei saa varmasti työkokemusta, josta olisi hänelle mitään todellista hyötyä sitten varsinaisessa työssään.

Puhemies! Niin hyviä kuin nämä hallituksen ehdotukset ovatkin, niin esimerkiksi sosialidemokraattiset opiskelijat ovat ehdottaneet eräitä näkökohtia tähän, ja haluan aivan lyhyesti todeta muutaman niistä. Toivon, että näitä myöskin valiokuntakäsittelyssä voitaisiin sitten ainakin harkita.

Nykyisessä muodossaanhan tämä lakiesitys mahdollistaa kaikkien opintojen jatkamisen, mikä on opiskelijoiden kannalta oleellista. Lakiluonnoksessa on perustellusti otettu huomioon opiskelijajärjestöjen oikeutettu huoli opiskelijan oikeusturvasta. Lakiluonnoksen teksteissä aiempi kiistaa aiheuttanut muotoilu "yliopisto voi myöntää lisäaikaa" on muutettu muotoon "yliopisto myöntää hakemuksesta opiskelijalle, joka ei ole suorittanut opintojaan 18 e §:ssä säädetyssä ajassa, lisäaikaa, edellyttäen, että opiskelija esittää tavoitteellisen ja toteuttamiskelpoisen suunnitelman opintojen saattamiseksi loppuun". Tätä on pidettävä erittäin hyvänä edistysaskeleena.

Puhemies! Edelleen lakiluonnoksessa mainitaan useita kriteereitä, joita tulee käyttää arvioitaessa opintosuunnitelmien tavoitteellisuutta ja toteuttamiskelpoisuutta. Yhdeksi lisäkriteeriksi olisi mielestäni hyvä ottaa toimeentulon vuoksi tehtävä työ. Jos opiskelija on todella sellaisessa tilanteessa, että hänen toimeentulonsa sitä vaatii, minun mielestäni se pitäisi ottaa erääksi kriteeriksi.

Edelleen kolmantena kohtana, puhemies, on poissaololukukausien määrä, joka esityksessä on määritelty neljään. Näiden lukukausien rajoittamisen järkevyys voidaan kyseenalaistaa, sillä poissa oleva opiskelija ei kuluta sen paremmin oppilaitoksensa kuin yhteiskunnankaan resursseja eikä nauti opiskelijaeduista.

Puhemies! Opinto-ohjauksen nostamista lakiin on pidettävä erittäin merkittävänä edistysaskeleena, mikä toivon mukaan ratkaisee opiskelijajärjestöjen jo pitkään kantaman huolen ohjauksen vähäisyydestä. Nyt opinto-ohjauksen kehittäminen ja vakinaistaminen eivät saa olla pois yliopistojen muista resursseista, kaikkein vähiten opetuksesta, eikä myöskään opinto-ohjauksen lisääminen ja opintosuunnitelmien käsittelyyn liittyvä byrokratia saa vaarantaa opetuksen tai tutkimuksen laatua yliopistoissa.

Puhemies! Aivan lopuksi haluan todeta, että vaikka laki tietysti yrittää saada kaikki opiskelijat ja yliopistot samaan asemaan, niin tosiasiahan on se, että yksittäisellä opettajalla, professorilla, on aikamoinen valta vaatimustasossa, ja tähän ei tietysti mikään laki pysty vaikuttamaan. Mutta kun täällä on arvosteltu meidän yliopistojemme rahoitusjärjestelmää, niin kyllähän yliopistojen rahoitusjärjestelmä nimenomaan, kun se suosii mahdollisimman nopeaa valmistumista, omalla tavallaan myöskin huolehtii siitä, että mitään kohtuuttomuuksia yksittäinen professori tai muu opettaja ei voi harrastaa omassa työssään.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Täällä ed. Pulliainen toi työllisyysnäkökulman esille ja lähinnä siinä mielessä, minkälaiset ovat työllistymismahdollisuudet tutkinnon suorittamisen jälkeen. Tämä kokonaisuus, kuten olen aikaisemmin jo maininnut, liittyy toki tähän hallitusohjelman työllisyystavoitteeseen, ja näillä toimenpiteillä pyrimme työuran alkupäähän vaikuttamaan. Nyt kannattaa kuitenkin muistaa se tosiasia, kun näitä visioita nostamme mieliimme, että meidän väestömme toden totta ikääntyy. Tämä tarkoittaa työmarkkinoilla sitä, että suuri joukko siirtyy pois työmarkkinoilta, ja tämä taasen tarkoittaa sitä, että me tarvitsemme lisää työvoimaa. Tässä suhteessa on varmasti ihan aiheellista ja olennaistakin pitää mielessä se, että tämän päivän ja tulevaisuuden opiskelijoilla on paremmat työllistymismahdollisuudet.

Sitten sellainen huomio, että kaikki työnteko olisi pahasta: Näinkään ei pidä ajatella. Ei kaikki työnteko pahasta ole. On toki sellaisia koulutuslinjoja, joissa työnteko tukee koulutusta, mutta silloin pitää työnteosta huolestua, jos työnteko todellakin ottaa totaalisesti tuon ajankäytön ja opiskelut viivästyvät. Silloin meidän pitää huolestua, koska opiskelijan ensisijainen tehtävä on opiskella. Siksi hän on kouluun pyrkinytkin, koska hän haluaa opiskella.

Minusta ed. Elo piti erinomaisen puheenvuoron muistuttaen meitä kaikkia siitä, että raha on aina rajallista. Tietysti kun opposition kuuluu näitä vastavuoroisia esityksiä tehdä, niin olisi myös ihan realistista kuulla, mistä nuo pyöreät äkkiseltään laskettuna 100 miljoonaa euroa sitten löytyvät.

Suvi  Lindén  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elo ihmetteli kokoomuksen opintotukimallia ja sanoi, että se olisi jollakin tavoin ristiriidassa kokoomuksen aikaisempien toimien ja tavoitteiden kanssa. Itse olen kyllä eri mieltä. Kokoomus haluaa panostaa sivistykseen ja koulutukseen, ja olemme samaa mieltä siitä, että se on investointi tulevaisuuteen. Se on investointi opiskelijan näkökulmasta, ja se on investointi yhteiskunnan näkökulmasta. Me lähdemme siitä, että mallissamme kannustamme alussa opiskelijoita opiskelemaan täysipäiväisesti korotetulla opintorahalla, jonka taso sitten laskee 30 kuukauden jälkeen, mutta haluamme myös kannustaa lainanottoon, jos opiskelija haluaa sen riskin ottaa, siten että kun opiskelija panostaa euron, niin valtio tulee eurolla vastaan. Tätä dynamiikkaa olemme kyllä aikaisemminkin erilaisissa malleissamme toteuttaneet ja esittäneet, ja tämä opintotukimalli lähtee ihan samasta lähtökohdasta.

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän esityksen ainoa työllistävä vaikutus on se, että se työllistää byrokraatteja, mutta tämä näyttää myös olevan hallituksen ainut ja säälittävä keino parantaa työllisyysastetta. On surkeaa, jos ainoaksi konkreettiseksi toimeksi jää yliopistolaitoksen koulumaistaminen.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elo toi puheenvuorossaan aivan oikein esille opintojen ohjauksen. Toivoisinkin, että painopiste on nimenomaan siinä, että opintojen alku- ja keskivaiheessa tarpeen mukaan opintojen ohjaus olisi todella tehokasta, että ei olisi niitä tilanteita, joissa jälkikäteen anotaan lisää opinto-oikeutta. Tämä kysymys on ehdottomasti resurssikysymys ja kysymys siitä, mihin kohtaan yliopistojen hallinnossa satsataan, jos ja kun halutaan opintoaikoja lyhentää. Myös muut keinot, kurssikirjojen riittävyys, mahdollisuus kesäaikaisiin opiskeluihin jne., täytyy ottaa vielä vakavammin kuin tänä päivänä.

Sitten kysymykseen, mistä rahat tähän kokoomuksen opintotukimalliin: tämä on rakennettu juuri sillä tavalla, että sillä saavutetaan lyhyempiä opiskeluaikoja, ja sieltä tulee sitten tarvittavia säästöjä.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on mielestäni unohdettu eräs hyvin tärkeä asia, ja se on se, että kaikki opiskelijat ovat yksilöitä ja heillä on kaikilla oma taustansa ja omat lähtökohtansa lähteä opiskelemaan ja yleensä menemään eteenpäin elämässä. Opiskeluaikana nuo olosuhteet saattavat muuttua esimerkiksi avioliittoon menemisen johdosta jnp. Tämän vuoksi tuntuu täysin mahdottomalta säätää sellaista lakia, joka olisi tasapuolinen ja oikeudenmukainen jokaisen opiskelijan kannalta.

Nyt olemme säätämässä lakia, joka taatusti tulee aiheuttamaan eriarvoisuutta opiskelijoiden keskuudessa, niin kuin täällä on jo monella suulla todettu. Tämän vuoksi minä kannatan akateemista vapautta ja haluan korostaa, että tämän päivän opiskelijat ovat yhtä vastuuntuntoista porukkaa kuin me aikoinaan. Kyllä he itse osaavat päättää, kuinka he opiskelevat, milloin menevät avioliittoon, milloin ovat töissä. Ei niistä asioista tarvitse eduskunnassa päättää.

Marjo Matikainen-Kallström  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opintoaikojen lyhentämis- ja rajaamisvimmassaan hallitus on tainnut unohtaa tästä erikoislistastaan urheilijat. Opetusministeriö on yhdessä Olympiakomitean kanssa tukenut urheilijoiden kouluttautumista ammattiin erilaisten ohjelmien avulla. Nyt hallitus on tainnut unohtaa omat toiveensa tai haluaa urheilijat pois yliopistoista. Urheilijoille ei ole järkevää ilmoittautua poissaolevaksi vaan suorittaa opintoja säännöllisesti joskin harvakseltaan.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Lindénin puheenvuoroon ensin viitaten haluan todeta, että ei meillä varmasti kovinkaan suuria erimielisyyksiä ole itse asiasta eli siitä, että kannustetaan opiskelijoita valmistumaan mahdollisimman nopeasti. Kysymys vain on, ed. Lindén, siitä, että kun te useasti, niin te henkilökohtaisesti vaaditte kuin kokoomus ryhmänä vaatii veronalennuksia, niin se porkkanan antaminen tietysti tuntuu vähän oudolta, siis rahan muodossa, samanaikaisesti, jos vaaditaan veronalennuksia. Tämä on eräs lähtökohta.

Puhemies! Kyllä tässä haluan ihan lyhyesti sanoa sen, että kun Suomessa valmistutaan maistereiksi, niin samassa iässä keskimäärin Saksassa ollaan jo tohtoreita. Kyllä meillä tässä tekemistä on.

Säde  Tahvanainen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvin toteutettuna tämä opintoaikamalli varmasti tulee auttamaan opiskelijoita sekä tehostamaan myös opintoaikoja.

Ihmettelen vaan sitä, kun kokoomus on hyvin voimakkaasti kritisoinut verovähennysoikeutta ja kuitenkin aiemmin ehdottanut muun muassa stipendimallia. Kun näitä epäsosiaalisuus-, byrokraattisuus- jne. asioita täällä luetellaan, niin mielestäni tällainen stipendimalli, jossa saisi esimerkiksi osan opintorahoistaan, mitä jää käyttämättä — mitä nopeammin valmistuu, sen enemmän saa niin sanotusti valtiolta käyttämättömiä opintokuukausia — vasta olisi epäoikeudenmukainen sosiaalisesti katsoen. Eli ne, jotka pystyvät muutenkin opiskelemaan nopeasti niillä aloilla ja hankkimaan tuloja sinä aikana, hyötyisivät vielä enemmän.

Verovähennysoikeus on kuitenkin sosiaalisempi ratkaisu tässä suhteessa. Ne, jotka ottavat lainaa, eli ne pienituloisetkin tulevat saamaan aikanaan sitten myöskin verovähennyshyötyä.

Kirsi Ojansuu  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun peräänkuulutin niitä sivistys- ja tiedepoliittisia sisältöjä, jotka ovat olleet yliopistolain muuttamisen syinä ja perusteina, ministeri sanoi, eikö tehokas ja nopea valmistuminen ole sitä. Mielestäni se ei ole. Näin ymmärrettynä sivistys- ja tiedepolitiikka on kyllä hyvin pinnallinen ja ohut ja alistettu tehokkuusajattelulle, jota valtiovarainministeri peräänkuuluttaa. Ne laaja-alaiset sivistysyliopiston näkemykset eivät siinä näy. Tätä myös vahvistaa se, että lain perusteluissa sanotaan, että on huono asia, ongelma, kun noin 40 prosenttia opiskelijoista suorittaa opintoja yli 160 opintoviikkoa, joka on siis vaatimus maisterintutkinnoille. Katsotaan, että on ongelma, kun 20 opintoviikkoa suoritetaan ihan omasta motivaatiosta, kiinnostuksesta tiedemaailmaa kohtaan. Tämä 20 opintoviikon lisäopiskelu pidentää opintoja puoli vuotta, ja se on ongelma.

Suvi  Lindén  /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Toivoisin, että ed. Tahvanainen kertoisi meille, milloin ja missä kokoomus on esittänyt stipendimallia. Ministeri Karpela muistaakseni jossakin eduskuntakeskustelussa sitä väläytti yhtenä vaihtoehtona, ennen kuin selvitysmies oli oman raporttinsa jättänyt, mutta kokoomus ei mielestäni ole koskaan, missään vaiheessa stipendimallia esittänyt. Toivoisin, että ed. Tahvanainen käy muistiinpanonsa lävitse ja kertoo sen meille.

Syksyllä 2003 kokoomus esitteli oman mallinsa, joka tänään täällä on käsittelyssä lakialoitteena. Kun hallitusohjelmassa selvästi luvattiin uudistaa opintotukijärjestelmä, kokoomus halusi rakentaa oman vaihtoehtomallinsa, joka on tänään täällä, joka pohjaa perinteisiin työkaluihin: opintorahaan, asumistukeen ja opintolainaan. Me esittelimme syksyllä 2003 tämän verovähennysmallin yhtenä osana, mutta missään vaiheessa kokoomus ei ole stipendimallia esittänyt.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Täällä on peräänkuulutettu kysymyksiä liittyen määräaikaan, joustavaan määräaikaan, joka molemmissa esityksissä on joustavoitettu. Opintolainan verosubventiomallissa tämä erittäin joustava määräaika on juuri sen vuoksi, että saisimme mahdollisimman monta, että kaikki ne opiskelijat, jotka todellakin haluavat opiskella ja haluavat suorittaa tutkinnon, varmasti saavat tämän porkkanan näin halutessaan.

Otetaanpa esimerkiksi ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö, joka opiskelee viitisen vuotta. Hän voi ilmoittautua poissaolevaksi siis vielä kahdeksi vuodeksi, tämän lisäksi vielä kahdeksi vuodeksi, jos on esimerkiksi äitiys-, isyys- tai vanhempainloma, asepalvelus, sairaus. Jos tämän lisäksi vielä tulee äitiys-, isyys- tai vanhempainrahakausia, per kausi hän saa vielä vuoden lisää. Eli erittäin joustavasta määrittelystä on kysymys juuri sen vuoksi, että kun tahtoa riittää, niin porkkanan saa. (Puhemies koputtaa)

En vain ymmärrä sitä, että kokoomus puheenvuoroissaan kutsuu näitä määrittelyjä nahkapäätöksiksi, mikä antaa sellaisen signaalin, että toisaalta kokoomuksessa peräänkuulutetaan huomattavasti tiukempia rajoja ja toisaalta puheenvuorot täällä ovat sen laatuisia, ettei rajoja pitäisi olla ollenkaan. Päättäkää nyt tämäkin asia, pitääkö niitä rajoja olla vai ei.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Keskustelun aikana on ollut erilaisia näkemyksiä samoista ryhmistä. Kokoomuksen ryhmässä ed. Vahasalo haluaa tiukempaa otetta rajauksiin eli nähtävästi lyhyempiä aikarajoja. Ed. Sarkomaa ei halunnut mitään asian esille ottamista. Koettakaa nyt oppositiossakin päättää, mitä oikein halutaan, koska tämä asia on nyt eduskunnan käsissä ja valiokunnassa tarjoutuu mahdollisuus tästä asiasta keskustella.

Kyseltiin sukupuolivaikutusten arvioinnin perään. Suvaus on tehty hallituksen suvaus-ohjeiden mukaisesti. Ed. Matikainen-Kallström otti esiin urheilijat. Tämä kahden vuoden väljyys plus mahdollisuus neljän lukukauden pituisiin poissaoloihin tarjoaa mahdollisuuden myös huippu-urheilijoille harjoitella. Tässä on nyt kaikille luotu samat säännöt, mutta olen aivan vakuuttunut, että nimenomaan huippu-urheilijoiden kohdalla katsotaan myös treenin määrää. Jos ollaan tilanteessa, että joudutaan tekemään henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, niin totta kai siihen pitää silloin lukea oheen myös harjoittelun vaatima työmäärä. (Puhemies koputtaa)

Ed. Ojansuulle: Käsittääkseni sivistysyliopistoon kuuluu myös ajatus siitä, että akateemiset loppututkinnot suoritetaan. Tässä ei puututa millään tavalla sivistysyliopiston sisältöihin. Yliopistot päättävät itse opetuksesta, tutkimuksesta, sisällöstä, ja näin on oltava.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! En ymmärrä mitenkään, miten ministeri Haatainen on saanut sellaisen kuvan, että haluaisin tiukempia opiskeluaikoja, haluaisin rajata niitä — päinvastoin. Mutta kyselin kyllä hallitukselta, mitä hallitus haluaa, koska toisaalta hallitus haluaa tiukentaa opinto-oikeutta, mutta toisaalta ei kuitenkaan tee sitä. Kysyn myöskin, mitä hallitus haluaa, kun se haluaa, että opiskelijat ottavat lainaa, mutta kuitenkaan lainan ottaminen ei ole kannustavaa. Ja hallitus paheksuu sitä, että opiskelijat käyvät työssä, ja kuitenkin mahdollistaa työssäkäynnin. (Välihuuto) Kyselin sitä — itse ministeri juuri sanoi, että mahdollistaa — mitä hallitus nyt itse asiassa haluaa: ollako vai eikö olla. Kysyin, mikä on se tosiasiallinen viesti opiskelijalle, kun se on vähän hämärän peitossa.

Huoli opiskeluaikojen pidentymisestä on aiheuttanut sen, että hallitus on nyt käynyt yliopisto-opiskelijoiden kimppuun. En ymmärrä, mistä se huoli nyt niin suuri olisi, sillä Suomessa yliopisto-opiskelijoiden tosiasiallinen opiskeluaika on varsin lyhyt. Se ei ole sen suurempi kuin muissakaan maissa, päinvastoin. Kokoomuksessa ei hyväksytä opintoaikojen rajaamista, vaan opiskelun nopeuttamiseksi tarvitaan kepin sijasta porkkanaa. Hallitus on onneksi katkaissut keppinsä, mutta porkkanaa en ole vielä löytänyt.

Opiskelijoiden opinto-oikeuden rajaamisen sijaan olisi pitänyt tarkastella paremmin niitä tekijöitä, jotka johtavat opiskelun pidentymiseen opiskelijoista riippumattomista syistä. On todettu, että opetusjärjestelyjen heikkous ja kuormittuneet tutkintovaatimukset ovat estämässä opiskelun tehokkaan etenemisen. Joitakin kursseja järjestetään vain kerran vuodessa ja tenttiä voi vain kerran. Jos ei kurssista pääse läpi eikä ole mahdollisuutta uusia tenttiä, opiskelija joutuu odottamaan vuoden ennen seuraavaa mahdollisuutta. Se on varsin kohtuutonta. On myös todettu, että niiltä aloilta, joilla opetus on kurssimuotoista ja alalla on selkeä ammattikuva, valmistutaan nopeammin ja keskeyttämisiä on vähemmän. Mutta sen sijaan opiskelijavalintajärjestelmillä ei ole yhteyttä opinnoissa menestymiseen.

Yliopistojen pyhiin periaatteisiin on kautta aikojen kuulunut niin sanottu akateeminen vapaus, ja se edelleen säilytettäköön. Akateemisen vapauden puitteissa sivistysyliopisto toimii tiedeyhteisönä tiedon tuottamisessa. Nyt kuitenkin ammatillinen tehokkuusajattelu valtaa yliopistot ja sivistysyliopisto vaarantuu.

Lakiehdotus opiskelijoiden opiskeluoikeudesta ja sen menettämisestä onkin turha, sillä mitään muuta "uudistusta" käytäntöön ei tule kuin valtaisa byrokratia. Lakiesitys olisi pitänyt vetää pois.

Yli puolet yliopisto-opiskelijoista käy työssä opintojensa ohella. Työssäkäynti tietenkin hidastaa valmistumista. Työssäkäyntiä pidetään tärkeänä, sillä työkokemus vahvistaa opiskelijoiden motivaatiota ja edistää opiskelijoiden valmistumisen jälkeen työllistymisedellytyksiä. Ne suomalaiset, jotka valmistuvat yliopistoista, työllistyvät nopeammin ja varmemmin kuin muiden EU-maiden opiskelijat. Mielenkiintoista onkin se seikka, että teollisuus ja muu elinkeinoelämä, jotka yhtenä ovat vaatineet koulutusputken lyhentämistä, ovat itse olleet riippuvaisia opiskelijoiden työpanoksesta. Varsin ristiriitainen tilanne siis.

Arvoisa puhemies! Silloin, kun itse opiskelin 80-luvun alussa, pidettiin itsestäänselvänä, että opintolainaa otetaan. Maailma kuitenkin muuttuu, ja suuri lama opetti sen, etteivät opiskelijat enää uskalla ottaa lainaa pelätessään velkavankeutta. Työttömyyteen joutuminen oli kaikkein todennäköisintä valmistumisen jälkeen. Kun lainan ottaminen on vastenmielistä opiskelijoille, miksi pakottaa heidät nyt siihen? Ministeri Karpela sanoi, ettei mikään heitä pakota. Ei niin sinänsä, mutta koska näitä opinto-oikeuksia nyt rajataan, niin se ja tämä laki yhteensä pakottaa ottamaan lainaa, jotta pysytään näissä tavoiterajoissa.

Hallituksen opintolainan verovähennysmalliin liittyy suuri oikeusturvakysymys. Jos ei valmistu tavoiteajassa, ei verovähennystä saa. Kun siis opiskelija suurin toivein aloittaa opintonsa ja ottaa lainansa, itse asiassa hän ei tiedä, saako hän myöhemmin verovähennysoikeuden vai ei. Tämä ei ollenkaan johda tavoiteltuun tulokseen.

Myös Helsingin yliopiston kansleri kritisoi kovin sanoin hallituksen opintotukiesitystä: Kannustavuus puuttuu, byrokratia lisääntyy. Hän vaatii, että koko opintotukijärjestelmän hallintoa saneerataan. Siitä tulisi lisäresurssia yliopistolle. Byrokratian lisäämisen sijasta hallituksen olisikin pitänyt lähteä opintotukijärjestelmän yksinkertaistamiseen.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä jokaisen vähänkään ihmisluontoa tuntevan ihmisen, ministerin ja kansanedustajankin, luulisi tietävän, että kasvatuksessa parempiin tuloksiin päästään porkkanoilla kuin risuilla tai ruoskalla, aivan niin kuin täällä on moneen otteeseen todettu. Nyt kuitenkin ollaan säätämässä lakeja, joissa opiskelijat piiskataan opintosuorituksiin sanktioiden uhalla, joskin huomattavasti lievemmässä muodossa kuin alkuperäisissä esityksissä.

Opiskeluaikojen lyhentäminen on toki sekä opiskelijoiden, elinkeinoelämän että veronmaksajien etu. Opiskeluoikeuden rajaaminen ei kuitenkaan ole paras keino tämän tavoitteen saavuttamiseen. Kokoomus nimenomaan uskoo siihen, että henkilökohtaiset opintosuunnitelmat, opintorahan parantaminen ja täysipainoinen kolmas lukukausi kesällä ovat keinoja, joilla opiskeluaikaa voidaan lyhentää opiskelijan itsensä tekemien valintojen avulla, joten ministereille, jotka eivät nyt ole salissa, vastaukseni ja kokoomuksen vastaus on nimenomaan, että kannustimilla, ei ruoskalla.

Tässä myös esitin kysymyksen liittyen opintoaikoihin ja yliopisto-opiskeluun huippu-urheilijan näkökulmasta ja yleensä urheilijoiden näkökulmasta, ja perusteluissa on sanottu: "yliopistojen tulisi ottaa huomioon". Se ei tarkoita sitä, että tulee ottaa huomioon. Ne ovat kokonaan kaksi eri asiaa. Toinen kysymys tähän liittyen: mikä on ja miten määritellään huippu-urheilu? Meillähän on erilaista urheilua, eritasoista, joten näkisin, että urheilu pitää ottaa kokonaisuudessaan eikä pelkästään vaan määritellä tämmöisiä termejä siihen.

Suomalaiseen opiskeluun kuuluu osa-aikaisuus ainakin jossakin opiskelun vaiheessa. Työelämään sijoittuminen ja sopeutuminen käyvät täällä helpommin kuin muissa Euroopan maissa opiskeluaikana hankitun työkokemuksen avulla. Tätä mallia meidän ei tule romuttaa, se on meille nimenomaan rikkaus. Kuten ed. Tiura moneen otteeseen täällä sanoikin, meidän opiskeluaikamme eivät ole sen pitempiä kuin muuallakaan.

Ed. Elolle olisin sanonut, että meitä on täällä useampi entinen teekkari, jotka olemme tehneet työtä opiskeluaikanamme, ja voimme kertoa montakin hyvää syytä, miksi esimerkiksi taksin ajaminen opiskelujen ohessa on kannattavaa. Palataan tähän keskusteluun sitten myöhemmin ja ehkäpä tuolla salin ulkopuolella.

Osa-aikainen opiskelu on taas järkevä ratkaisu myös niille alemman korkeakoulututkinnon suorittaneille opiskelijoille, jotka haluavat työnsä ohella jatkaa opintojaan maisterintutkintoon asti. Nyt kun yliopistot siirtyvät uuteen kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen, tämä varmasti yleistyy.

Arvoisa puhemies! Jo Brunilan raportissa on todettu, että yliopisto- ja korkeakouluopintojen maksullisuus on kansainvälinen käytäntö. Vähintäänkin jatko-opintojen maksullisuus on otettava käytäntöön ja huomioitava se opintotukijärjestelmää kehitettäessä nimenomaan suomalaisten maksuttoman opiskelun mahdollistamiseksi. Näin sitten yliopistoille tulisi mahdolliseksi tuottaa maksullisia ja räätälöityjä koulutusohjelmia nykyistä joustavammin ulkomaalaisille opiskelijoille kotimaassa ja ulkomailla.

Opiskelun tasoon ja opiskelun tehostamiseen ja tiivistämiseen vaikuttaa myös yliopistojen ja korkeakoulujen saamien resurssien vähyys. Onkin tärkeää, ettei näitä resursseja hajoteta, vaan keskitetään ne olemassa oleviin yksiköihin ja niiden kehittämiseen. Asetetaan tässä nyt valtakunnan etu aluepoliittisten etujen edelle.

Arvoisa puhemies! Laissa yliopistolain muuttamisesta 7 §:n 1 momentissa sanotaan: "Yliopistoissa voidaan suorittaa alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja sekä tieteellisiä, taiteellisia ja ammatillisia jatkotutkintoja. Yliopistot voivat järjestää myös täydennyskoulutusta ja avointa yliopisto-opetusta." Yliopistolaissa pitäisikin mielestäni selkeämmin määritellä yliopistojen tehtäväksi täydennyskoulutus ja aikuiskoulutus. Lakiin on nyt kirjoitettu, että yliopistot voivat järjestää myös täydennyskoulutusta. Tämä johtaa tietenkin siihen, että aikuiskoulutuksen määrärahoista joudutaan kilpailemaan yliopiston muutenkin niukkojen rahojen sisällä, ja lopputulos on helppo arvata.

Koulutus- ja tutkimustoiminnan lisänä olevan yliopistojen kolmannen tehtävän sisällön määrittelyssä olisi korostettava aikuiskoulutuksen roolia merkittävänä uuden tutkimustiedon levittämismenetelmänä ja ympäröivän yhteiskunnan kehittämisen työvälineenä sekä keinona vastata työssä olevan aikuisväestön osaamistason uusintatarpeisiin. Kaikki me tiedämme, että aikuiskoulutuksen rooli ja merkitys erityisesti kaksiportaisen tutkinnonuudistuksen jälkeen tulee merkittävästi kasvamaan, jolloin olisi erittäin loogista, että aikuiskoulutus olisi selkeästi yksi yliopiston tehtävistä. Ammattikorkeakouluissa tilanne taas on toinen, sillä niille myönnetään suoraa rahoitusta tähän tarkoitukseen.

Kokoomuksen mallina — vielä ministereille vastauksena näihin opintotukiuudistuksiin — meillä on oma mallimme, joka on nimenomaan porkkana, ja opintoaikojen rajoittamiseen meillä on selkeä kielteinen "ei".

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen päätös rajata opiskelijoiden opinto-oikeutta on merkittävä askel kohti suomalaisen sivistysyhteiskunnan alasajoa. Akateemisen vapauden kaventuessa mahdollisuudet sille, että Suomessa syntyy uusia työllistäviä innovaatioita, vähentyvät ratkaisevasti. Putkitutkinto ei anna mahdollisuutta laaja-alaiselle sivistykselle, oman opintokokonaisuuden rakentamiselle eikä työssä oppimiselle. Ennen kaikkea se ei myöskään anna mahdollisuutta virheille tai väärille valinnoille. Jokaisen on korkeakouluun mennessään oltava tietoinen siitä, missä aikoo valmistuttuaan työskennellä.

Onko tämä hallituksen vastaus tuleviin haasteisiin, vähentää nuorten itsenäistä ajattelua ja karsinoida heidät työelämän valmiisiin tarpeisiin? Kuka tämän jälkeen luo uutta? Parantaako hallitus kilpailukykyä putkiaivoisten muurahaisten armeijalla vai yksilöillä, jotka kykenevät kyseenalaistamaan, luomaan ja rakentamaan uutta tulevaisuutta myös itsenäisesti? Kyllä meillä jo peruskoulujärjestelmä pitää hyvin huolen siitä, että kannustetaan nimenomaan tottelevaisuuteen eikä luovuuteen.

Rajaus keinona vie ajatuksen opiskelusta valmistumiseen. Tämä on se oleellinen ero, asia, minkä takia tässä ei ole kysymys sivistysyliopistosta. Kysymys on välineellisyydestä. Enää ei ole tavoitteena opiskella ja oppia vaan valmistua, vaikka vaatimuksesta ja osaamisesta tinkien.

Ministeri täällä, oliko se nyt Haatainen, sanoi, että hän ainakin on mennyt yliopistoon valmistuakseen tutkintoon. Minä menin yliopistoon oppiakseni, olin kiinnostunut tieteestä.

Koska hallituksen rajauspäätöksen tullessa voimaan on tärkeää ottaa huomioon esimerkiksi perheellisten opiskelijoiden opintojen joustavuus ja koulutusalojen erityispiirteet, tulee mallista loppujen lopuksi kokoelma poikkeuksia. Oman erityishankaluutensa malliin tuo yliopisto-opiskelijoiden oikeusturvan heikkous tilanteissa, joissa heillä on tarve valittaa tehdystä päätöksestä, jossa heille ei myönnetä lisäaikaa. Useissa tapauksissa elin, johon päätöksestä valitetaan, on sama, joka päätöksen on jo kertaalleen tehnyt. Pienemmissä yliopistoissa vastuu saattaa olla yhdellä professorilla. Tämä yksi professori saattaa myös onnistua hyvinkin hidastamaan valmistumista. Jos valitus ei tuota tulosta, ratkaistaan kysymyksiä todennäköisesti hallinto-oikeudessa. Jos hallinto-oikeudet eivät halua asiaa ratkaista, koska eivät halua puuttua yliopistojen autonomiaan, on hyvin todennäköistä, että rajauspäätöksiä tullaan käsittelemään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Arvoisa puhemies! Kysyin marraskuussa 2003 jättämässäni kirjallisessa kysymyksessä muun muassa seuraavaa: "Aikooko hallitus teettää merkittävien koulutuspoliittisten ja opintososiaalisten uudistusten yhteydessä sukupuolivaikutusten arvioinnin - -?" Hallitus piti vastauksessaan tärkeänä, että "- - muun muassa edellä mainittujen uudistusten valmistelussa ja toimeenpanossa otetaan yhdeksi lähtökohdaksi sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen - -". Näin vastasi tuolloin kysymykseeni opetusministeri Haatainen.

Millä tavoin näiden kahden tänään käsiteltävän uudistuksen valmistelussa on voinut olla lähtökohtana sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen? Tuleva järjestelmä poikkeuksistaan huolimatta vaikeuttaa opiskelun ja perhe-elämän yhteensovittamista. Samoin se ei huomioi riittävästi nais- ja miesvaltaisten alojen eroja. Kun perhevelvollisuudet, työssäkäynti ja opiskelu osuvat samaan ajankohtaan, on opiskelija lähes mahdottoman tehtävän edessä.

Esimerkiksi Tampereen yliopiston opiskelijoista joka kolmannella on lapsia, ja kysymys opiskelun ja perhe-elämän yhteensovittamisesta liittyy pitkälti opintojen joustavaan järjestelyyn. Tämä rajausesitys tuo lisää byrokratiaa. Erityinen ongelma kohdistuu opiskeleviin yksinhuoltajiin, jotka nykyisellään saavat toimeentulotukea. Kuukausittaisen lainamäärän kasvaessa heidän velvoitteensa nostaa lainaa myös lisääntyy saman verran ja toimeentulotukensa pienenee. Yksinhuoltajien velkataakkaa lisätään siis radikaalisti.

Toinen hallituksen esityksistä koskee niin sanottua lainasubventiota. Opintolainan verovähennysten kohdentaminen tavoiteajassa valmistuneille on ratkaisu, joka ei ota huomioon opiskelijoiden elämäntilanteiden eroja. Opintolainaa osana toimeentuloaan voivat tarvita myös perheelliset opiskelijat, jotka eivät kykene valmistumaan tavoitellussa viidessä vuodessa. Heillekin opintolaina voisi olla vaihtoehto työssäkäynnin sijaan, ja näin opinnot voisivat edetä nopeammin, vaikkei viiden vuoden määräaikaa tavoitettaisikaan tai sitä seitsemää vuotta. Tuskinpa minunkaan avustajani, joka on Tampereen yliopiston opiskelijana, pystyy valmistumaan seitsemässä vuodessa, koska on neljä vuotta täällä minulla duunissa. Esitetty malli ei kuitenkaan kannusta tällaisia henkilöitä lainan ottamiseen.

Erilaiset rajoitukset niin tutkinnoissa kuin opintotukijärjestelmässäkin lisäävät järjestelmän tasa-arvo-ongelmia. Rajoitukset kohdistuvat useammin naisiin kuin miehiin, mikä johtuu esimerkiksi lasten saannista ja tähän kuluvasta ajasta. Palkkauksen epätasa-arvosta ja naisten ja miesten epätasa-arvoisesta asemasta työmarkkinoilla johtuen opiskelijoiden rohkeudessa nostaa opintolainaa on eroa sukupuolten välillä, ja niin ikään sama ero löytyy valmistuneiden kyvyssä maksaa opintolainaansa ja siinä, kuinka paljon he hyötyvät mahdollisista verohelpotuksista.

Opintolainan vähennykseen laskettavien tukikuukausien erilainen määrä suhteessa tukiaikaan luo järjestelmästä entistä monimutkaisemman. Samalla se tuo opintolainan vähennykseen uudenlaisen elementin, jolloin sosiaalipolitiikalla aletaan tehdä koulutuspolitiikkaa. Opintolainan vähennykseen oikeuttavaan tukikuukausien määrään ei lasketa koko tutkintoon oikeuttavaa tukiaikaa. Tällaiset ehdot tekevät opintolainavähennysmallista monimutkaisen ja byrokraattisen, mikä vähentää lainan houkuttelevuutta entuudestaan. Opiskelijat, joiden opintojen hidas eteneminen on hankalaa itsestä riippumattomista syistä, kokevat tällaisen järjestelmän luotaantyöntäväksi ja erittäin hankalaksi. Vaikuttaakin siltä, että hallitus haluaa tukea opiskelijoiden sijaan byrokratiaa.

Arvoisa puhemies! Nyt esitetty 2 500 euron omavastuuosuus pakottaa opiskelijan ottamaan suhteettoman paljon opintolainaa, ennen kuin opintolainavähennys tulee edes mahdolliseksi. Omavastuuosuuden summa vähentää opiskelijoiden halukkuutta nostaa lainaa, kun opiskelija ei voi olla vielä tietoinen edes mahdollisuudesta valmistua määräajassa. Tutkimusten mukaan opintolainaa otetaan eniten niin sanotusta hätätilanteesta selviämiseksi. Omavastuuosuuden laskeminen on olennainen tekijä, mikäli opintolainan houkuttelevuutta halutaan lisätä. Opintolainavähennykseen oikeuttavaan lainasummaan ei lasketa mukaan opintolainan korkoja. Korkojen poisjäänti lainavähennykseen oikeuttavasta lainasaldosta vähentää lainavähennyksestä tulevaa todellista hyötyä ja tekee järjestelmästä vähemmän houkuttelevan. Valmistumisaikojen lyhentämiseen ei ole haluttu paneutua todella ja tehdä opiskelijoita auttavia toimia, jotka todella lyhentäisivät opiskeluaikoja. Nyt vain kasvatetaan entuudestaan opiskelijoiden taloudellista ahdinkoa, jota tullee ed. Kasvi hyvin riipivässä puheenvuorossaan täällä selostamaan. Kannatan puheenvuoroa lämpimästi etukäteen.

Arvoisa puhemies! Kysyin marraskuussa 2004 jättämässäni kirjallisessa kysymyksessä seuraavaa: "Miten opetusministeriö aikoo ratkaista opintolainan vähennysmalliin sisältyvät perusteluissa luetellut ongelmat?" Niitä on lukuisia, joten en ehdi niitä tässä 10 minuutin suositusajassa luettelemaan. Tähän sain vastauksen, jossa todettiin: "Jos opintolainavähennyksen enimmäismäärää ei sidottaisi tutkinnon laajuutta vastaavaan aikaan, vähennys voisi kannustaa laajuutta vastaavaa aikaa pidempään opiskeluun." Miten hallitus voi kuvitella, että opiskelijat jäisivät tarkoituksellisesti roikkumaan yliopistolle ja nostamaan opintolainaa saadakseen joskus tulevaisuudessa pienen hyvityksen lainapääomasta verotuksessaan? Hallituksella on hyvin erikoinen kuva opiskelijoista.

Arvoisa puhemies! Minusta on periaatteellisesti ongelma kohdentaa opintotukeen tarkoitettua rahaa niille, jotka ovat jo valmistuneet. Lisäksi tukimuoto on hallinnollisesti todella raskas, suomalaisen sosiaaliturvan vaikein malli koskaan. Tämä on paljon sanottu. Sosiaaliturvan yksinkertaistamisen tulisi olla tavoitteena, ei sen monimutkaistamisen. Kannustan tähän hallitusta noin ylipäätänsäkin. Vuonna 98 selvitysmies Arajärvi teki semmoisen laajan raportin, josta olivat kyllä nämä opiskelijoitten tuet poissa. Siinä pohdittiin sosiaaliturvan yksinkertaistamista, ja mahdollisuuksia kyllä löytyy sieltä tai sitten vihreiden esittämästä perustulomallista.

No niin, takaisin asiaan. Lisäksi palkkiomalli sosiaaliturvan muotona on myös minusta eettisesti arveluttava. Kaiken lisäksi hallituksen esitys tulee käytännössä olemaan tulonsiirto pankeille, jotka jo nyt voisivat halutessaan tarjota opintolainaa pienemmillä koroilla, koska laina on valtion takaamana niille riskitöntä. Lopuksi tulee muistaa, että verovähennysmallien ongelmana on aina se, kaikkien verovähennysmallien, että ne kohdistuvat vain niihin, joilla on tuloja, joista maksaa veroja.

Matti Kauppila /vas:

Herra puhemies! Ehkä tässä aluksi on syytä vastata ministerille kysymykseen, mistä rahat. Jätetään verohelpotukset pienemmiksi, vaikkapa tästä varallisuusveron poistamisesityksestä, sieltähän niitä rahoja löytyy. Ed. Pulliaiselle sen verran, että hänen analysointinsa oli minusta lievästi sanoen sosialistinen. Onko nyt tämmöinen punavihreys vilkastumassa tässä eduskunnassa sittenkin?

Hallituksen lakiesitykset opiskelijoiden toimeentuloturvan turvaamiseksi ovat perusteluiltaan oikeansuuntaiset, mutta toimenpide-esitykset ovat tehottomia. Ehdotuksessa esitetään muutettavaksi useita eri lakeja. Ehdotuksen mukaan opintotuen riittävyyden parantamiseksi ja kannustavuuden lisäämiseksi asumislisää myönnettäessä huomioon otettavien asumismenojen ja korkeakouluopiskelijoille myönnettävän opintolainan valtiontakauksen määrää korotetaan ja korkeakoulututkinnon määräajassa suorittaneelle voidaan myöntää oikeus verosta tehtävään opintolainavähennykseen. Opetusministeriön vaikuttavuustavoitteiden mukaan koulutuksellista tasa-arvoa edistetään turvaamalla eri väestöryhmien ja alueiden tasavertaiset ja monipuoliset mahdollisuudet koulutukseen. Koulutuksen perusturvan toteutumista vahvistetaan. Vähintään 96 prosenttia peruskoulun päättävistä aloittaa samana vuonna lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa tai perusopetuksen lisäopetuksessa. Mahdollisuudet opiskeluun ovat siis kunnossa. Yhteiskunnan sivistyksellistä ja taloudellista kilpailukykyä edistetään vahvistamalla osaamista luomalla edellytyksiä innovaatiotoiminnalle. Tavoitteena on osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen ja työurien pidentäminen. Vahvistetaan tietoyhteiskunnan toimivuutta. Melkein kuin tupopakettia lukisi. Koulutuksen läpäisy paranee lukioissa ja toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa sekä korkeakoulutuksessa. Korkeakoulutuksen aloittamisiän toivotaan alenevan vuodella vuoteen 2008 mennessä, tutkinnon suorittamisiän vähintään vuodella vuoteen 2012 mennessä. Tavoitteet ovat sinänsä hyväksyttävät.

Herra puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä tekee vaihtoehtoisen lakiesityksen opiskelijoiden toimeentulon turvaamisesta ja opintojen vauhdittamisesta, siis kilpailevan esityksen. Esityksen mukaan opintotukea korotettaisiin ja asumislisää maksettaisiin myös kesäkuukausina. Näin opiskelija pystyy keskittymään opintoihinsa ja valmistumaan nopeasti. Hallituksen esittämiä opintoaikojen rajoituksia ei näin tarvita.

Hallitus esittää opintolainavähennystä opiskelijoille. Se lisää opintotuen lainapainotteisuutta ja opiskelijoiden taloudellista eriarvoisuutta. Hallituksen esitys on epätasa-arvoinen, monimutkainen ja byrokraattinen. Vaihtoehtona hallituksen linjalle ehdotuksessa opintorahaa korotetaan 15 prosentilla. Lisäksi lakiesitykseen sisältyy se, että vanhempien tulot eivät enää pienentäisi alle 20-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden opintorahan määrää. Kun ehdotuksen mukaan opiskelijoiden asumislisää maksettaisiin myös kesäkuukausien ajalta, palautuisi opintorahan ja asumislisän reaaliarvo vuoden 1995 tasolle. Hallituksen valitsema opintolainapainotteisuuden korostaminen on väärä ja sosiaalisesti epäoikeudenmukainen keino vaikuttaa opintoaikojen pituuteen. Opintolainapainotteisuus tai siihen liittyvä verosubventio eivät poista opiskeluaikaista köyhyyttä.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Nämä hallituksen esitykset luettuaan on pakko kysyä, eikö opetusministeriössä osata lukea. Aivan vastikään on julkaistu kaksi tuoretta tutkimusta suomalaisten opiskelijoiden arjesta, mutta niitä ei ole opetusministeriössä ilmeisesti viitsitty edes avata. Kansaneläkelaitos on tutkinut opiskelijoiden toimeentuloa, ja ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö on tutkinut opiskelijoiden terveyttä. Molemmista tutkimuksista käy yksiselitteisesti ilmi, että suomalaiset opiskelijat voivat huonosti, eivätkä hallituksen esittämät toimenpiteet ainakaan tule parantamaan heidän hyvinvointiaan. Päinvastoin, vaikka nimenomaan opetusministeriön luulisi olevan kiinnostunut suomalaisten opiskelijoiden hyvinvoinnista, vaikka nimenomaan opetusministerin luulisi vaativan toimenpiteitä, joilla turvataan kaikille opiskelijoille mahdollisuus keskittyä opintoihinsa täysipainoisesti. Tällä hetkellä tuota mahdollisuutta ei kaikilla opiskelijoilla ole.

Suomalainen opintotukijärjestelmä on sellainen, että joka viides opiskelija joutuu Kansaneläkelaitoksen mukaan olemaan joskus päivän syömättä, koska ruokaan ei ole varaa. Joka viides joutuu jättämään tarvitsemansa lääkkeet ostamatta, koska lääkkeisiin ei ole varaa. Noin 4 prosenttia opiskelijoista on usein tai melko usein rahanpuutteen vuoksi päivän syömättä. Siis 12 000 opiskelijaa, siis Suomessa! Ei ihme, että ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön mukaan miesopiskelijoista 19 prosentilla ja naisopiskelijoista 30 prosentilla on psyykkisiä ongelmia. Päivittäin psyykkisiä ongelmia on miesopiskelijoista 9:llä ja naisopiskelijoista 15 prosentilla, siis 15 prosentilla päivittäin. Jos joku kehtaisi täällä sanoa, että esimerkiksi työttömien pitäisi tulla samalla rahalla toimeen, jolla opiskelijan oletetaan tulevan toimeen, hänet lynkattaisiin välittömästi valtiosalin kristallikruunuihin.

Mutta mitä hallitus vastaa opiskelijoiden ahdinkoon? Ottakoot lainaa, syökööt leivoksia, sanoi joku aikanaan. Vihreät vastustavat opintotuen muuttamista lainapainotteiseksi. Ei opintolainan ottoon pakottaminen ratkaise ongelmaa. Kansaneläkelaitoksen mukaan taloudellisen tilanteensa kokevat erityisen vaikeaksi nimenomaan ne opiskelijat, jotka ovat nostaneet opintolainansa. Luulisi, että asia olisi päinvastoin, mutta lainaan turvaudutaan vasta, kun muita vaihtoehtoja ei enää ole. Opintolainan nostaminen kun on edellytys toimeentulotuen saamiselle, mikä pakottaa nimenomaan kaikkein tiukimmilla olevat opiskelijat ottamaan sen lainan, vaikka nimenomaan heille siitä ei ole mitään hyötyä, eikä lainatakuun nosto helpota näiden kaikkein huonoimmassa asemassa olevien opiskelijoiden elämää lainkaan. Esimerkiksi yksinhuoltajaopiskelijalle lainan nousu 80 eurolla kuukaudessa tarkoittaa 80:a euroa vähemmän toimeentulotukea kuukaudessa. Kunta säästää, pankki tienaa ja opiskelija velkaantuu. Mikä muu kansanosa pakotetaan ottamaan lainaa, ennen kuin heille myönnetään toimeentulotukea? Aivan oikein, opiskelijoiden opiskelevat puolisot. Toimeentulotukea on nimittäin turha ruikuttaa, ennen kuin sekä tuensaaja että hänen puolisonsa ovat nostaneet pankista kaiken, mitä irti lähtee.

Jos joku täällä ehdottaisi työttömyyspäivärahan korvaamista työttömyyslainalla, häntä ei ehdittäisi kantaa edes salista ulos lynkattavaksi. Miksi suomalaiset opiskelijat sitten viimeiseen asti yrittävät selvitä ilman lainaa? Siksi, että mikään tutkinto ei nykymaailmassa takaa koulutusta vastaavaa työpaikkaa, työpaikkaa, jolla huolehtia opintolainan takaisinmaksusta. Takana ovat nuo opetusministeriön virkamiesten opiskeluajat, jolloin tutkinto takasi työpaikan ja inflaatio hoiti lainan. Vastuunsa tunteva nykynuori ei ota lainaa, jos ei ole aivan varma, että pystyy siitä aikanaan huolehtimaan. Jos opintolainan lyhentämisen saisi aloittaa vasta, kun kunnon työpaikka löytyy, ja valtio huolehtisi koroistakin siihen asti, sitten opintolaina alkaisi käydä kaupaksi.

Opintolainan nostamisen asemesta suomalaiset opiskelijat käyvät töissä. Yli puolet opiskelijoista käy töissä lukukausien aikana. Neljäsosa tekee lukukausien aikana kokopäivätyötä. Töissä käydään siitä huolimatta, että liki puolet töissä käyvistä opiskelijoista on sitä mieltä, että työnteko haittaa opiskelua ja tärkeimpänä työntekoon lukukauden aikana johtavana syynä on Kansaneläkelaitoksen mukaan se, että "työnteko on välttämätöntä toimeentulon vuoksi". Eivätkä ne työt jakaudu tasan. Tuoreen tutkimuksen mukaan miesopiskelijat saavat töistään paljon naisopiskelijoita parempaa palkkaa. Naisopiskelijat joutuvat siis tekemään miehiä enemmän töitä opintonsa rahoittaakseen, ja aikaa opiskeluun jää vähemmän kuin miehillä. No, johan niitä naisia alkoi yliopistolla ollakin, ihan riesaksi asti!

Monen opiskelijan toimeentulo riippuu vanhempien varallisuudesta ja maksuhaluista. Peräti kolmannes opiskelijoista saa rahaa vanhemmiltaan usein tai melko usein, vielä useampi satunnaisesti. Jos opiskeluaikoja rajataan, kuten hallitus esittää, opiskelijoille ei jää yhtä paljon aikaa käydä töissä kuin nykyään, ja kun opintolainaa ei uskalleta ottaa, eikä laina muutenkaan riitä säälliseen elämään, lopputulos on yksinkertainen: Suomesta tulee maa, jossa vanhempien maksukyky ratkaisee sen, kuka voi opiskella. Tätäkö meidän sosialidemokraattinen opetusministerimme ajaa takaa, uutta uljasta suomalaista luokkayhteiskuntaa?

Nämä hallituksen esitykset ovat ristiriidassa jopa hallituksen oman politiikan kanssa. Hallitushan peräänkuuluttaa innovaatioita ja uutta liiketoimintaa. Mutta millaiset ihmiset ja millaiset organisaatiot sitten tekevät uusia innovaatioita, luovat uusia yrityksiä? Uudet oivallukset syntyvät eri alojen rajapinnoilla erilaisten ihmisten, erilaisten organisaatioiden ja erilaisten ajatusten kohdatessa. Opiskelijoita pitäisi siis kannustaa yhdistämään tutkintoihinsa opintoja eri aloilta, etsimään ja löytämään, välillä jopa eksymään, mutta hallitus haluaa asettaa opiskelulle määräajat, joiden kuluessa on pakko valmistua, jos ei halua menettää sitä paljon mainostettua opintolainavähennystään. Opiskelijat joutuvat siis noudattamaan valmiita opintosuunnitelmia, jos aikovat ehtiä ajoissa valmiiksi. Siinä ei harrasteta ylioppilaskuntatoimintaa tai kokeilla, miten markkinointi sopii yhteen sähkövoimatekniikan kanssa.

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että opiskelijat tekevät nykyään minimiä laajempia tutkintoja. Ylimääräiseen 20 opintoviikkoon voi tärvääntyä jopa puoli vuotta. Kamalaa. Tuollainen pyrkimys laaja-alaiseen osaamiseen ja itsensä sivistämiseen on kitkettävä suomalaisista yliopistoista pois. Kaikki tämä, jotta opinnot lyhenisivät muutamalla kuukaudella, tuskin sitäkään, jos opetukseen ja opintojen ohjaukseen ei saada lisää rahaa. Opiskele siinä sitten nopeasti, kun opintojen ohjausta ei ole, kun pakolliselle kurssille ei mahdu, kun kirjastossa ei ole kirjoja.

Arvoisa puhemies! Me vihreät vaadimme, että yliopistolle ja ammattikorkeakoululle turvataan riittävät edellytykset opintojen ohjaukseen ja opetukseen. Muuten ainoa tapa, jolla opintoja pystytään käytännössä nopeuttamaan, on tutkintojen tason alentaminen. Siihen Suomella ei ole varaa. Vaikka suomalaiset koululaiset ovat maailman parhaita, Suomen yliopistot pärjäävät kansainvälisessä vertailussa aika huonosti. Numerot ovat kolmilukuisia sijoituslistoilla. Niiden opetuksen laatua ei ole varaa enää yhtään heikentää.

Jos valmistujien ikää halutaan todella laskea, on lähdettävä liikkeelle opintojen alusta. Missään muualla kuin Suomessa ei nimittäin aloiteta opiskelua yhtä vanhoina. Tyypillinen suomalainen opiskelija aloittaa opintonsa vasta liki kolme vuotta ylioppilastutkintonsa jälkeen. Jos jossain suomalaisessa koulujärjestelmässä on tyhjäkäyntiä, niin keskiasteen opintojen ja akateemisten opintojen välissä. Ehkä paras alku Suomen yliopistojärjestelmän ja opintotukijärjestelmän kehittämiselle olisikin se, että yliopistopolitiikan tekijät lukisivat mainitsemani Kansaneläkelaitoksen ja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön raportit opiskelijoiden hyvinvoinnista ja myös ymmärtäisivät lukemansa.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Tämän ed. Kasvin sinänsä asiattoman huomautuksen jälkeen koskien lukutaitoa, kenties sitä voisi peräänkuuluttaa myös edustajalta itseltään.

Tämä lainapainotteisuuden vastustaminen on sinänsä vallan merkillistä. Onko tämä nyt sitten ymmärrettävissä niin, että vihreät eivät halua, että opiskelijat saisivat tulevaisuudessa osan lainasta anteeksi?

Ed. Kasvi varmasti aivan hyvin tietää, että tälläkin hetkellä opintolaina on osa opintotukea. Se ei ole mikään uusi keksintö, joka nyt olisi tuotu tänne saliin lähetekeskusteluun. Tätä opintolainaa olemme juuri lähteneet parantamaan niiltä osin, että kaikkea ei tarvitsisi maksaa takaisin. Sen saa verosubvention muodossa anteeksi.

Sitten en tiedä, puhummeko me nyt ihan samasta maasta. Viittasitte opintotukijärjestelmään. Pohjoismaiset vertailut osoittavat, että Suomen opintotukitilanne on seuraavanlainen. Korkeakouluopiskelijalle voi nyt kertyä opintolainaa enimmillään 10 000 euroa Suomessa ja vastaava summa Tanskassa on 14 000 euroa, Ruotsissa 24 000 euroa, Norjassa 29 000 euroa ja Islannissa 44 500 euroa. Eli kyllä tällaiset väärät sävyt tästä suomalaisesta opintotukijärjestelmästä ovat mielestäni aiheettomia.

Tämä tutkimus, jossa 6 prosentilla opiskelijoista taloudellinen tilanne koettiin heikoksi, on varmasti luettu kaikkialla, ja juuri tämän vuoksi hallitus on toiminut. Juuri tämän vuoksi hallitus on nämä esitykset tähän saliin tuonut, ja varmasti nämä esitykset pakettina tähän taloudelliseen toimeentuloon niin ikään auttavat.

Mutta pitää myöskin muistaa nyt se tosiasia eikä antaa siitä väärää kuvaa, että nämä ongelmat, joita 6 prosentilla esiintyy, kyllä johtuvat hyvin useasti paljon (Puhemies koputtaa) muista tekijöistä kuin pelkästään rahasta. Siellä on takana psyykkisiä ongelmia ja sairauksia ja muita. Pelkästään rahalla tätä 6 prosenttia emme voi auttaa. Näillä esityksillä voimme auttaa kyllä jonkun verran, mutta kyllä muitakin toimenpiteitä tarvitaan ja niitä osoitetaan eikä niitä pidä unohtaa.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opintolaina kattaa tällä hetkellä opiskelijoiden tuloista keskimäärin 3—5 prosenttia riippuen hieman, mihin opiskelijaryhmään opiskelija kuuluu. Sen nostaminen 80 eurolla kuussa ei tee siitä sellaista tulon lähdettä, että sen varassa tulisi toimeen ja pystyisi opiskelemaan kokopäiväisesti.

Rosa  Meriläinen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Karpela tiedusteli, mihin vihreät haluaisivat rahaa käyttää, kun emme halua tätä opintolainavähennystä, kun me emme tätä halua. Rajallisten resurssien maailmassa, kun ihan kaikkeen ei ole varaa, niin kyllä me mieluummin parantaisimme opiskelijoiden toimeentuloa sinä aikana, kun he opiskelevat, opintorahaa korottamalla.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kasvi ja minä emme näköjään puhu samasta asiasta siinä mielessä, että te ette vieläkään puheenvuorossanne tuo sitä totuutta esille, että opintolaina on jo tällä hetkellä tuo olemassa oleva elementti. Se ei ole mikään uusi asia. Tämä esitys tarkoittaa, että osan opintolainasta saa anteeksi. Se auttaa opintojen aikana siinä mielessä, että tätä valtiontakauksen kuukausimäärää korotetaan 80 eurolla, ja jopa vielä opintojen päätyttyä, että voi suoraan verosta saada tämän vähennyksen. Olisi aika kummallista, jos te vertaatte nykytilanteeseen, että teidän mielestänne tämä ei auttaisi taloudelliseen tilanteeseen. Kyllä se varmasti on askel taas jälleen kerran eteenpäin. Sitten tähän lisättynä tämä erinomainen vuokrakaton korotus 252 euroon tekee yli 100 euroa kuukaudessa. Millä laskutoimituksella teidän mielestänne tämä ei ole lisärahaa? Kyllä se kaikkien muiden laskutoimitusten mukaan on ihan puhtaasti lisää rahaa. (Puhemies koputtaa) Kun rajat ja resurssit ovat rajalliset, niin olisi kyllä valtavan mukava tietää — nyt kun vihreät ovat oppositiossa muistaneet näitä parannusehdotuksia, eivät kyllä hallitusaikanaan aikoinaan — mistä vihreät sitten rahoittavat nämä uudistuksensa, joihin esimerkiksi ed. Meriläinen viittasi. (Ed. Meriläinen: Vaikka siitä varallisuusverosta!)

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tätä keskustelua kun kuuntelee, niin ei tiedä, onko tässä totuutta ollenkaan. Tuntuu, että silmät sojottavat eri suuntiin riippuen siitä, mistäpäin katsoo, eikä tiedä, mihin ne näyttävät.

Olemme tässä lähetekeskustelussa kuulleet syitä ja selityksiä siitä, miksi Suomessa opintojen kesto on venynyt vuosikymmenien aikana huomattavasti. Syyt eivät varmasti löydy opiskelijoiden laiskuudesta tai haluttomuudesta opiskella vaan ennemmin työelämän limittymisestä opintojen kanssa sekä korkeasta nuorisotyöttömyydestä. Tosiasia on, että vastavalmistuneelle nuorelle ei löydy töitä ja toisaalta opintojen aikana on tehtävä töitä opintotuen riittämättömyyden kattamiseksi. Työn tekeminen on melkoinen paradoksi tässä yhteiskunnassa: joissain tapauksissa saat tehdä töitä ja joissain tapauksissa et.

Nyt hallitus tarjoaa porkkanan sijaan keppiä ja samalla pakottaa opiskelijan ottamaan lainaa. Nykyinen opiskelijasukupolvi muistaa hyvin 90-luvun laman opetukset, joista yksi on, ettei lainaa pitäisi ottaa ilman maksukykyä. Tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksien ollessa pimeän peitossa on opiskelijan arvioitava mahdollisuuksiaan lainan takaisinmaksuun.

Opiskelumotivaatio ei parane lainanottoon pakottamalla. Opiskelijoiden mahdollisuutta hankkia työkokemusta opiskeluajan ohella ei myöskään saa evätä. Pelkällä koulutuksella eivät työpaikkojen ovet välttämättä aukea. Työllistymisen kannalta työkokemus on kultaakin kalliimpaa.

Ministeri Haataiselle sanon, että kokoomuksen opintotukimalli ei pakota opiskelijaa lainanottoon, vaan opiskelija lähestyessään valmistumista voisi hakea oman alan työkokemusta ja siten parantaa mahdollisuuksiaan työmarkkinoille sijoittumiseen. Toisaalta opiskelijoiden taloudellisesta tilanteesta kertoo myös opintotuen takaisinperintä. Vuodelta 2003 Kela peri yli 31 000 opiskelijalta opintotukea takaisin. Näin suuri perinnän määrä johtuu opiskelijoiden talouden epävarmuudesta, jolloin työssäkäynti on välttämättömyys, mutta työsuhteet ovat osa-aikaisia tai kausiluonteisia. Nyt opiskelijat joutuvat valitsemaan kahdesta pahasta ja ongelmat tuppaavat kasaantumaan. On paikallaan arvioida mahdollisuuksia korottaa opintotuen ansiotulon tulorajoja, jotta vastaavalta voitaisiin tulevaisuudessa välttyä.

Eräs syy opiskeluaikojen kestoon löytyy edelleen kuitenkin työttömyydestä. Jos opiskelijat tietäisivät, että heille löytyy valmistumisen jälkeen töitä, olisi motivaatio saada opinnot päätökseen suuri. Jos vaihtoehtona on työttömyys, kannattaa valmistumista jopa viivytellä. Opiskeluaikojen rajoittamisen sijaan hallituksen tulisi kiinnittää huomiota työkokemuksen saantimahdollisuuksien parantamiseen ja vastavalmistuneiden työllistämiseen.

Korkeasti koulutettujen keskimääräistä valmistumisikää on kuitenkin pystyttävä alentamaan nykyisestä vähintään kahdella vuodella. Tavoite on kansantalouden huoltosuhteen kannalta välttämätön. Sen toteuttaminen edellyttää niin korkeakoulujen henkilökunnalta kuin opiskelijoilta uusia asenteita ja kannustimia. Esimerkkejä opintojen ohjauksen kehittämisen hyödyistä on olemassa. Muun muassa sen avulla on Oulussa pystytty opintoaikoja lyhentämään yli vuodella ja humanistisissa aineissa lähes kahdella. Nyt yliopistoissa pitää panostaa henkilökohtaisiin opintosuunnitelmiin sekä lukukausien nykyistä tehokkaampaan hyödyntämiseen.

Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt opintotuen uudistuksesta byrokratian riemuvoiton. Uudistus on saanut ansaitsemaansa kritiikkiä kaikista suunnista, mutta hallitus on kääntänyt kritiikille kuuron korvansa. Jos uudistus ei motivoi opiskelijoita vaan hankaloittaa asioita, on hallituksen arvioitava uudistuksen tarpeellisuutta tai ainakin sen sisältöä uudelleen. Kokoomuksen esitys opintotuen uudistukseksi on lähtökohdiltaan opiskelijaystävällinen ja ottaa heidän omat toiveensa huomioon. Opintotuen taso ei vastaa tämän päivän kustannustasoa. Sitä on korotettava ja tarkistukset on jatkossa tehtävä vähintään neljän vuoden välein, mieluummin nopeammalla aikataululla.

Lisäksi kokoomuksen opintolainamallin avulla opiskelija voi tutkinnon suoritettuaan kymmenen vuoden ajan vähentää osan maksamastaan lainanlyhennyksestä verotuksessa. Näin lainan lyhentäminen vähentää suoraan valmistumisen jälkeen maksettuja veroja ja lisää siten käteenjäävää tuloa. Tämä malli on siten erittäin tehokas, sillä se tukee juuri tärkeimpiä vaiheita. Tämänlaista mallia toivon hallituksen tukevan.

Vastustan esitystä rajata opintojen kestoa, sillä tällä lainuudistuksella ei puututa varsinaiseen ongelmaan. Samoin hallituksen esitys opintotuen uudistuksesta on mennyt pieleen, vaikka miten ministerit kiistäisivät esityksen pakottavan ketään lainanottoon. Käytännössä opiskelijoille ei kuitenkaan muuta vaihtoehtoa jää. Hallitus uskoo ilmeisesti opiskelijoiden pystyvän jatkossa elämään pelkällä pyhällä hengellä. Aikoinaan otettiin opintolainaa, mutta silloin muun muassa korkea inflaatio teki usein lainanoton suorastaan tuottoisaksi. Nykyaikaan pakkolainat eivät kuitenkaan enää kuulu, eivät ainakaan toistaiseksi.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuten aiemmin jo tänään keskustelussa toin esiin, lähtökohta yliopistolain muuttamiselle on erikoinen eli se, että esitys tulee opetusministeriöstä, sillä sisällön puolesta sen luulisi olevan lähtöisin valtiovarainministeriöstä ja olisi luonnollisempaa, että sitten Kalliomäki esittelisi sitä, sillä kaikki ne perustelut, joilla lakiesitystä ja sen muutostarvetta todistellaan, ovat talouspoliittisia tehokkuusargumentteja.

Luin tarkkaan lakiesityksen läpi. En löytänyt yhtään sivistys- tai tiedepoliittisia perusteita esitykselle. Kysyin ministeriltä ja edelleen voisin kysyä hallituspuolueiden edustajilta, onko lakiesityksessä niitä, ja jos on, kertokaa, missä ne ovat. Mielestäni on katastrofaalista, että esitystä, jolla rajoitetaan akateemista vapautta, esittää eduskunnalle opetusministeri. Hänenhän pitäisi olla se, joka kynsin ja hampain valtioneuvostossa puolustaa viimeiseen asti sivistysyliopistoa, akateemista vapautta ja tiedeyhteisöä. Nyt näin ei ikävä kyllä ole.

Esityksen tavoitteena on lyhentää opintojen suorittamisaikoja, perusteena korkeasti koulutetun työvoiman saatavuus. Tällaisen perustelun uskoisi tulevan ennemminkin valtiovarainministerin tai kauppa- ja teollisuusministerin kuin opetusministerin suusta, ja näinhän hän äskenkin debatissa nimenomaan sanoi, että eikö tämä tehokas valmistuminen ole tiede- ja sivistyspoliittinen peruste. Mikä sivistys- ja tiedepoliittinen syy oikeuttaa näin perustavanlaatuisen puuttumisen yliopistojärjestelmämme perusarvoihin? Suomalaisesta korkeakoulusta valmistutaan kuudessa vuodessa viiden vuoden sijasta, mutta niistä valmistuu laaja-alaisia tutkintoja suorittaneita maistereita, jotka työllistyvät paljon paremmin kuin vastavalmistuneet muualla Euroopassa.

Äsken toin keskustelussa esiin sen, että kun lain perusteluissa mainitaan, että monilla aloilla noin 40 prosenttia opiskelijoista suorittaa laskennallista 160:tä opintoviikkoa laajemman tutkinnon, niin tämä nostetaan esiin huonona asiana ja ongelmana. Kysyn, minkälainen sivistyspoliittinen kannanotto on tuomita opiskelijoiden halu opiskella. Tästä esityksen tuomitsemasta, noin 20 opintoviikon laajuisesta tiedonjanosta aiheutuu peräti puolen vuoden, siis kokonaisen kuuden kuukauden, viivästys valmistumisaikoihin. Onko opetusministeristä ongelma, että opiskelijat haluavat käyttää muutaman kuukauden laajemman yleissivistyksen hankkimiseen? Ilmeisesti on.

Laaja-alaisesti yleissivistävät ja poikkitieteelliset tutkinnot ovat yksi yliopistojärjestelmän parhaista puolista. Esityksessä myönnetään, että suomalaisen korkeakoulujärjestelmän vahvuus on sivuainevapaus, mutta tämä lakiesitys eli opintoaikojen rajaaminen tulee käytännössä kaventamaan myös tätä vapautta. Vaikka teoriassa sivuaineopintoja ei rajata — opiskella saa niin vapaasti ja niin paljon kuin viidessä vuodessa ehtii — käytännössä opintoaikojen rajaamisella on vaikutus juuri tähän.

On selvää, että kun opinnot pitää saada valmiiksi määräajan puitteissa, opiskelijat priorisoivat pääaineensa pakollisia opintoja yleissivistävien sivuaineiden kustannuksella. Sen sijaan, että opiskelijat lähtisivät hakemaan yksilöllisiä opintokokonaisuuksia, he pyrkivät saattamaan opinnot loppuun mahdollisimman nopeasti. Esityksessä on siis vaarana yliopistotutkintojen yksipuolistuminen ja niiden tason alentuminen, kuten Helsingin yliopisto on maininnut.

Arvoisa puhemies! Ministeriössä jätetään tarkoituksella huomaamatta, että opintoajat yliopistoissa ovat lyhentyneet 2000-luvulla. On ikävää, että tosiasioiden myöntämisen sijaan lakiesityksessä esitellään tarkoitushakuisesti lähes 20 vuotta vanhoja tilastoja 1980-luvun puolivälistä, jolloin opintoajat olivat pisimmillään. Tällä hetkellä ylemmän tutkinnon suorittamiseen kuluu keskimäärin kuusi vuotta, vain vuosi alle tavoiteajan. Opintoajat tulevat jatkossa lyhenemään ilman opintoaikojen rajaamistakin, sillä yliopistoilla on käynnissä perusteellisia muutoksia opintojen nopeuttamiseksi.

Yliopistoissa ei ole suhtauduttu opintoaikakysymyksiin välinpitämättömästi. Yliopistoissa on juuri tehty suuria muutoksia, joilla opintoja nopeutetaan. Käyttöön ollaan ottamassa uusi kaksiportainen tutkintojärjestelmä, henkilökohtaiset opetussuunnitelmat ja yhteisvalintajärjestelyjä. Lisäksi yliopistoissa on viime aikoina ansiokkaasti kehitetty periodiopetusta sekä kesäopetusta. Juuri tällaisilla käytännöllisillä ratkaisuilla opintoaikoja voidaan nopeuttaa. Tuntuu epäviisaalta ja hätiköidyltä, että ministeriö ei halua odottaa näiden muutosten tuloksia vaan runnoo läpi opintoaikojen rajauksen. Eikö ministeriössä luoteta yliopistojen keinoihin? Miksi juuri nyt tehdään näin perusteellinen ja radikaali esitys samasta asiasta?

Arvoisa puhemies! Nyt esitettävät muutokset tuovat yliopistoille velvoitteen opintojen ohjaukseen sekä opetuksen järjestämiseen niin, että valmistuminen tavoiteajassa on mahdollista. Velvoitteiden päämäärä on sinänsä kannatettava, mutta ilman resursseja niiden toteuttamiseksi ehdotus on mahdoton. Nyt yliopistoille ei luvata lisäresursseja, vaikka velvoitteita lisätään. Ei yliopistoilla ole pula velvoitteista ja pakoista vaan opetuksen resursseista. Vuosina 1992—2001 yliopisto-opiskelijoiden määrä on kasvanut 33 prosentilla ja suoritettujen maisterintutkintojen määrä 38 prosentilla. Samaan aikaan opettajien määrä laski 3 prosenttia. Tässä tilanteessa on harhaista odottaa, että nyt esitetyt lisäopetuksen järjestämistä vaativat ja byrokratiakoneistoa kasvattavat muutokset voitaisiin toteuttaa yliopistoilla olemassa olevien resurssien turvin. Jos yliopistoilla olisi varaa järjestää nykyistä enemmän opetusta, eiköhän niin olisi jo tehty. Uusien velvoitteiden täyttäminen vie resursseja muulta toiminnalta, ja siitä kärsivät kaikki.

Arvoisa puhemies! Syitä opintojen venymiselle tai keskeyttämiselle ei esityksen perustelutekstissä analysoitu kunnolla, eikä niitä ole otettu vakavasti. Opintojen aikaisen työssäkäynnin vaikutus opintoja hidastavana tekijänä mainittiin, mutta esimerkiksi opiskelijoiden mielenterveysongelmia ei mainita. Kuten on tullut esiin, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tekemän tuoreen opiskelijaterveystutkimuksen mukaan lähes kolmannes opiskelijoista kärsii psyykkisistä ongelmista, kuten stressistä, univaikeuksista, jännittämisestä ja väsymyksestä. Mielenterveysongelmat vaikuttavat opintojen etenemisnopeuteen, ja aikarajojen, raportoimisvelvollisuuksien ja tulostavoitteiden asettamisella opiskelijoiden stressiä ei vähennetä, vaan päinvastoin.

Raskas opiskelijoiden valintamenettely on ongelmallinen erityispiirre suomalaisessa yliopistossa. Suomalaisten valmistumisikää korottaa se, että siirtyminen lukiosta yliopisto-opiskeluihin kestää 2—3 vuotta. Tähän todelliseen ongelmaan tällä esityksellä ei kuitenkaan edes pyritä vaikuttamaan. Yliopistot ovat sen sijaan ryhtyneet kehittämään yhteishakujärjestelmää, joka mahdollistaa opiskelupaikan hakemisen samalla kertaa useammasta korkeakoulusta. Järjestelmä otetaan käyttöön 2007—2008.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä on joitakin opiskelijan elämäntilanteeseen liittyviä joustoja. Mahdollisuus muun muassa työssäkäyntiin tai lasten hankintaan on taattu mahdollisuudella olla poissa enintään neljä lukukautta. Miksi poissaolo on parempi kuin opintojen vähäinen eteneminen? Poissaolevaksi kannustaminen vieraannuttaa opiskelijan opiskelijayhteisöstä. Osa-aikaisesti opiskeleva pysyy sen sijaan yhteydessä pääainelaitokseensa ja opiskelijayhteisöön, joista vieraantuminen vaikeuttaa paluuta opintoihin. Mustavalkoinen joko—tai-tilanne on kestämätön esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsiville. Vähäinen opiskelu voi olla parasta terapiaa ja estää syrjäytymistä. Nyt se halutaan kieltää kokonaan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Merkittävää tässä esityksessä on, miten valmisteluissa kuullut asiantuntijatahot ovat jakautuneet varsin keskeisellä tavalla. Ne tahot, joita esitys koskettaa, Suomen ylioppilaskuntien liitto, suurin osa yliopistoista, Samok eli ammattikorkeakoulujen opiskelijajärjestö ja Akava ovat vastustaneet opintoaikojen rajauksia. Esityksen puolustajat ovat niitä, joita tämä muutos ei koske: ammattikorkeakoulujen rehtorit, Sakki eli toisella asteella ammattiin opiskelevat, kauppa- ja teollisuusministeriö, valtiovarainministeriö, työministeriö sekä työmarkkinajärjestöt Akavaa lukuun ottamatta.

Erään yliopisto-opiskelijan yhteenveto tästä lakiesityksestä oli se, (Puhemies koputtaa) että sillä halutaan tehdä yliopistosta koulu. Se siitä sivistysyliopistosta, joka meillä kerran täällä Suomessa oli. Puhemies Lipponen toivoi, että yhteiskunnassa pidetään huolta yleissivistyksestä, nyt tämä muutos uhkaa sekä savolaista että muita humanistisia perinteitä. Opiskelusta yliopistossa halutaan tehdä yhä enemmän eriytynyt putki, joka ei kannusta laajaan yleissivistyksen hankintaan.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Ed. Ojansuulta voi tietysti kysyä, onko sitten se opiskelija, joka valmistuu tavoiteajoissa tai lähestulkoon sen mukaisesti, vähemmän sivistynyt, eikö hän ole sivistysyliopistoa läpikäynyt. Ei pidä yksinkertaistaa asioita noin populistisella tavalla. En usko, että itsekään uskotte puheeseenne.

Työvoiman saatavuudesta on tietysti huolissaan koko hallitus, ja hallituksen tavoitteena on se, että meillä olisi tutkinnon suorittaneita osaajia, ammattilaisia myös yliopistosta käytössä, jotta meidän hyvinvointiyhteiskuntamme voidaan turvata ja työmarkkinoiden toimivuus turvata tilanteessa, jossa sankoin joukoin lähtee työntekijöitä eläkkeelle. Nyt on kysymys siitä, että jos nyt tehdään ratkaisuja, joilla edesautetaan sitä, että tutkinnot saadaan, sillä on tietysti heijastusvaikutukset pitkällä tähtäimellä 5—7—10 vuoden kuluttua työmarkkinoilla. Se on tärkeä asia, eikä siinä tarvitse jaotella eri ministeriöitä. Hallitus on ihan yksimielisesti tämän tavoitteen takana, ja tämä uudistus omalta osaltaan pyrkii sitä tukemaan.

Ed. Ojansuu otti esille myös yhteishakujärjestelmän, joka myös edesauttaa (Puhemies koputtaa) tätä tavoitetta, ja siitä olenkin käynnistänyt ministeriössä hankkeen — työryhmä valmistelee — jotta saisimme yhteishaun käyttöön yliopistoissa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lakiesitys HE 12 tältä vuodelta tähtää opiskeluajan rajoittamiseen korkeakouluissa. Lakiesityksen päämäärä on hyvä eli opiskeluajan lyhentäminen, mutta lakiin perustuva opiskeluajan rajoittaminen ei ole saanut kannatusta, ei tässä salissa, ei SYL:in puolelta eikä Samokissa. Suomessa on lisäksi tiedekuntiin pääsylle ankara numerus clausus, eli opiskelijamäärää rajoitetaan jo hakuvaiheessa, jolloin keskeyttäneiden määrä ainakin yliopistossa on varsin pieni ainakin niissä tiedekunnissa, missä on kurssimainen opiskelu. Lisäksi opiskelijalla on nykyisin henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, mistä ministerikin mainitsi, hops, josta on hyviä kokemuksia. Suomalainen opiskelija sijoittuu hyvin työelämään, ja yksi asia on se, että suurin osa opiskelijoista on ollut työssä ennen valmistumistaan.

Hallituksen esityksessä hyväksytään kaksi vuotta pitempi opiskeluaika kuin tutkinnon tavoiteaika. Kuitenkin lakiesityksessä on runsaasti poikkeuksia, kuten se, että jos ihminen käy armeijan tai on äitiyslomalla, isyysvapaalla jne., niin sitä ei lasketa opiskeluaikaan. Lisäksi opiskelija voi anoa yhteensä neljä lukukautta lisäaikaa eli siis kaksi vuotta. Todellisuudessahan tämä johtaa siihen, että opiskeluaika voi olla aivan yhtä pitkä, lähes kymmenen vuotta, kuin se on nytkin. Katson, että opiskeluajan rajoittaminen tämän lakiehdotuksen mukaisesti on tarpeeton. On muita keinoja vauhdittaa opintoja, kuten yliopiston perusrahoituksen kasvattaminen, niin kuin monet ovat kertoneet täällä, kesälukukausi, jossa olisi kapasiteettia, opinto-ohjauksen lisääminen jne. Se, että opiskelija on työssä opiskelun aikana, on vain positiivinen asia, ja se lisää nuorten valmiutta astua suoraan työelämään.

Sitten toinen lakiesitys 11 mahdollistaa opintolainavähennyksen valmistumisen jälkeen aina kymmeneen vuoteen saakka. Lakiesitys on hyvää tarkoittava, mutta käytännön toteutus on niin monimutkainen, että on odotettavissa byrokratiaa, lisääntyviä kustannuksia tämän lainavähennyksen toteuttamiseksi. Esimerkiksi yliopistomme kansleri Kari Raivio on juuri tähän byrokratiaan kiinnittänyt aivan erityistä huomiota. Jos luette tämän lakiesityksen sivulta 29 kuvailun siitä, miten tämä opintolainavähennys toimii, niin kauhistutte. Verohallinnon tehtäväksi tulee opintolainavähennyksen toimeenpano ja sen käytön seuranta. Pankit joutuvat uutena asiana ilmoittamaan kaikkien opintolainojen lyhennysten määrät Kansaneläkelaitokselle, joka puolestaan ilmoittaisi verohallinnolle niiden lainansaajien lyhennysten määrät, jotka olisivat oikeutettuja opintolainavähennykseen. Verohallinto ilmoittaisi Kansaneläkelaitokselle, kun opintolainavähennys on käytetty loppuun. Erittäin monimutkainen systeemi. En ymmärrä, miten se voi käytännössä toimia.

Kokoomuksen esittämä opintotukimalli on huomattavasti yksinkertaisempi. Siinä opintoraha painottuu opiskelun ensimmäisille vuosille. Opintolainan hoito on vähemmän byrokraattinen, ja se kannustaa opiskelijaa lainanottoon. Kokoomuksen mallissa verohyöty on opiskelijalle suurempi. Myös valtiolle tulevat verotulojen menetykset ovat jonkin verran suurempia kuin tässä hallituksen mallissa, mutta nehän tulevat maksettaviksi vasta vuosien 2009—2010 jälkeen ja siitä eteenpäin 10—15 vuotta.

Kannatan siis lakiehdotuksen HE 12 hylkäämistä sekä lakiehdotuksen HE 11/2005 opintolainakäytännön yksinkertaistamista ja parantamista niin, että se kannustaa opiskelijaa lainanottoon opintojen loppuvaiheessa.

Osmo  Soininvaara  /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoite pidentää työuria nopeuttamalla korkeakouluopiskelijoiden valmistumista työelämään on tavoitteena hyvin tärkeä, niin tärkeä, että sen edistämiseksi periaatteessa voitaisiin hyväksyä varsin katkeriakin lääkkeitä. Tähän valitettavasti yksimielisyyteni hallituksen kanssa päättyy. Mielestäni hallituksen esitykset eivät edistä tätä varsinaista tarkoitusta, ne eivät nopeuta opiskelijoitten valmistumista työelämään, niistä jää jäljelle vain se lääkkeitten selkeä katkeruus.

Ensinnäkin opiskeluaikojen maksimipituus vuotaa. En tiedä, olisiko se tällaisena jäykkänä järjestelmänä lainkaan toteutettavissa, mutta nyt, kun siihen on tehty poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia, erilaisia keinoja pidentää ja pidentää ja pidentää, se ei käytännössä tule vaikuttamaan opiskeluaikoihin paljon mitään, mutta byrokratiaa se tuottaa kovasti ja erilaista ahdistusta ja hankaluutta.

On myös sillä tavalla, että nyt ehkä viime aikoina Suomessa opetusministeriössä maailmaa on katsottu aika paljon sieltä ammattikorkeakoulujen näkökulmasta, jossa opetus on kurssimaista ja tiettyyn ammattiin tähtäävää. Tämä ammattikoulumentaliteetti ei oikein sovi akateemisiin opintoihin. Itse aikoinaan yliopistolla opettaneena havaitsin, että esimerkiksi yliopistojen opettajista, joiksi aina valikoituivat kuitenkin ne parhaiten opinnoissaan menestyneet, varsin huomattava osa, ellei suorastaan enemmistö, oli pääaineen vaihtajia. Nyt kun ajatellaan, että se on hukkaan mennyttä aikaa, jos ihminen on valinnut assyriologian ja huomaa, että tykkääkin jostakin ihan muusta, ja hänen on kuitenkin pakko valmistua siitä assyriologiasta tai sitten turpiin tulee, tämä ajattelutapa ei ole hyvä. Minusta on hyvä, jos ihmiset huomaavat tehneensä väärän valinnan — vaikka se pidentää opintoja, on kuitenkin kysymys siitä, että he ovat sitten väärällä alalla koko elämänsä — että he voivat vaihtaa. Ymmärtääkseni opetusministerikin on lukenut toisen tutkinnon edellisen päälle.

Tämän kaltainen pääaineen vaihtaminen aina pidentää opintoja, mutta se myös saa aikaan sen, että ihmiset osaavat kaksi erilaista tieteen traditiota, ja minusta se on silloin myös hyvä asia. Joka tapauksessa ennusteeni on, että nämä opiskeluaikojen rajoitukset eivät lyhennä vaan joidenkin opiskelijoiden osalta pidentävät ja joidenkin osalta saavat aikaan sen, että opinnot, jotka voitaisiin kyllä jossakin vaiheessa saattaa loppuun, menevät hukkaan kokonaan, koska opiskeluoikeus menee eikä valmistu lainkaan.

Aloitetaan tästä ajatuksesta, että pitäisi vähentää työskentelyä opintojen lomassa ja valmistua vaikka lainapainotteisesti nopeammin ja sitten päätyä suoraan siihen parempaan ammattiin. On kansantaloudellista tuhlausta, jos opiskelija käy opintojensa ohella tarjoilemassa hampurilaisbaarissa tai siivoamassa supermarketissa tai ajamassa taksia tai tekemässä muuta sellaista, joka ei lainkaan liity siihen asiaan, mitä hän opiskelee. Olisi parempi, että hän valmistuisi nopeammin ja menisi suoraan siihen kansantaloudellisesti tuottavampaan ammattiin ja jättäisi nuo edellä mainitut työpaikat työttömien tavoiteltaviksi. Onhan mielenkiintoista, että opiskelijapaikkakunnilla rakenteellinen työttömyys on korkeampaa kuin muualla, koska opiskelijat vievät niitä työpaikkoja, joita työttömät tarvitsisivat.

Mutta entä mitä vikaa siinä on, että arkkitehtiopiskelija menee töihin arkkitehtitoimistoon, vaikka se joskus merkitsee opintojen viivästymistä tai sen valmistumisen viivästymistä jopa 15 vuodella? Mutta tuo valmistunut arkkitehti on saattanut voittaa pari kansainvälistä arkkitehtikilpailua, hänellä on turvattu työpaikka, hän on saattanut perustaa arkkitehtitoimiston, hänellä saattaa olla kymmeniä alaisia. Onhan hän nyt jossakin määrin paremmassa asemassa työmarkkinoilla kuin se putkitutkinnon suorittanut arkkitehti, joka ei ole yhtään taloa elämässään piirtänyt, on ainoastaan opiskellut arkkitehtuuria teoriassa mutta ei käytännössä ja sen jälkeen ryhtyy etsimään itselleen työmarkkinoilta paikkaa. Luulen, että työllistymisen todennäköisyys on parempi. Joka tapauksessa käytännön arkkitehdinkin työ on sellaista, jota oppii arkkitehdin töitä tekemällä parhaiten. Siinä mielessä tämän kaltaisessa oman alansa työn tekemisessä ei ole kertakaikkisesti mitään vikaa.

Hallituksen esityksen mukaan tämä on sallittua, kun sitä tekee korkeintaan neljä lukukautta. En ymmärrä, mistä tuo neljä lukukautta on keksitty, koska meidän menestyneimmät arkkitehtimme ovat kyllä venyttäneet näitä opintojaan paljon paljon pitempään. Esimerkiksi, jos voittaa merkittävän kansainvälisen arkkitehtikilpailun, niin se työhän pitää sitten tehdä loppuun ja sen takia täytyy voida ikään kuin lintsata opinnoista.

Mutta kysymys, joka tässä on nyt tullut mainituksi: Kuka sen on keksinyt, että niiden neljän lukukauden aikana ei saa opiskella ollenkaan, että pitää sitoutua siihen, että ei sinä aikana suorita yhtään tenttiä, ja tämän vakuudeksi pitää kirjautua pois korkeakoulusta? Miten se, että kielletään noina työntekoaikoina hidas opiskelu, nopeuttaa opintoja? Minun tulkintani mukaan se hidastaa niitä. En ymmärrä tätä logiikkaa ollenkaan. En ymmärrä myöskään sitä logiikkaa, että kielletään äitiyslomalla tai vanhempainvapaalla tenttiminen kokonaan sen uhalla, että menettää äitiyspäivärahan tyystin. Minusta tässä ei ole mitään järkeä, ja normaaliin tämmöiseen luppoaikaanhan voi hyvin liittyä se, että suorittaa tentin ja pari ja sillä tavalla voittaa jotakin. Kysyisin opetusministeriltä, millä perustellaan tätä totaalista opiskelun kieltoa silloin, kun on töissä. On tietysti helppoa piirtää kaavoja ja kaavamaistaa tätä tämmöisillä säännöillä. Mutta mitä käytännön hyötyä tällaisesta on?

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ei suorastaan kielletä lasten synnyttämistä opiskelun aikana mutta ei siihen niin hirveästi myöskään kannusteta. Olisi kuitenkin sekä kansanterveydellisesti että tulevia työuria ja muuta ajatellen paljon parempi, että nykyistä selvästi useampi hankkisi lapset jo opiskeluaikana, vaikka se merkitsisi opiskeluitten viivästymistä. Mutta kyllä niistä lapsista varsinkin haastavissa työurissa on ehkä enemmän haittaa sitten, kun työ on alkanut.

Nythän meillä äitiyspäivärahoilla sun muilla ikään kuin sakotetaan aika paljon siitä, jos tekee lapset joko opiskeluaikana tai heti opintojen päätyttyä. Oikea ja valtion suojelussa oleva keino on se, että pitää olla ensin kaksi vuotta töissä ennen kuin saa tehdä lapset, jotta ei putoa minimiäitiyspäivärahalle. Tämä liittyy tähän asiaan, koska tämä tuki on kokonaisuus, ja on tietty ongelma, että näitä on tarkasteltu toisistaan erillisinä.

Vihreät ovat esittäneet, että silloin, kun äitiyslomalle siirrytään välittömästi opintojen jälkeen tai opintojen aikana, käytettäisiin tämmöistä laskennallista opiskelijan palkkaa ja määriteltäisiin äitiyspäiväraha vaikka siten, että sen pohjalla on tällainen laskennallinen 1 500 euron kuukausipalkka, jolloin ei tarvitse ensin mennä töihin ansaitakseen sitä äitiyspäivärahaa.

Arvoisa puhemies! Sitten tämä opintolainapainotteisuus. Onko oikein vai onko väärin, että opiskelijat rahoittavat opintojaan lainalla? Sellaisessa maailmassa, jossa opintoja seuraa vuorenvarmasti hyväpalkkainen työpaikka ja muita kansalaisia parempi palkka, on suorastaan oikein, että opinnot rahoitetaan lainoilla, ja opintorahapainotteinen järjestelmä olisi siinä tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille. Voi olla, että ekonomistit, juristit ja lääkärit ja tämmöiset saattavat tällaisessa maailmassa meillä elää, mutta suurin osa kirjastonhoitajiksi valmistuvista, luokanopettajiksi valmistuvista, sosiaalityöntekijöiksi valmistuvista ei elä tässä maailmassa. Heidän osaltaan tämmöinen opintolainaan pakottaminen ei ole kovin hauskaa.

Nyt jos osalle opiskelijoista opintolaina on sekä kansantaloudellisesti että heidän itsensä kannalta kannattava järjestelmä ja osalle siihen liittyy suuria riskejä, niin on tietysti järkevää, että valtio sitten ryhtyy vakuuttamaan tätä riskiä ja ottaa sen kantaakseen. Mutta tässä se tehdään väärin päin, jos esimerkiksi palovakuutus otetaan siltä varalta, että talo palaa, eikä siltä varalta, että talo ei pala. Nyt hallitus palkitsee niitä, jotka opintojen jälkeen pääsevät sellaiseen työhön, josta voi tehdä sen verovähennyksen ja joka on sen verran hyvin tuottavaa, että on myös varaa tehdä näitä lyhennyksiä. Siis toisin sanoen annetaan palkkio niille, joiden jo nyt oikeastaan kannattaisi ottaa opintolainaa, mutta jos ei sitä työtä opintojen jälkeen saa, niin silloin menettää myös tämän kannustimen, tämän palkkion. Tämä on väärin päin vakuutettu. Ruotsissa toimitaan toisin päin. Opintolainojen takaisinmaksu on sidottu tulevaan tulokehitykseen, eikä opintolainaa tarvitse maksaa takaisin, ennen kuin tulot nousevat sellaiselle tasolle, että tämä kannattaa. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Viimeiseksi haluan onnitella hallitusta siitä, että se on keksinyt näppärän keinon ikään kuin laskuttaa, olla tukematta niitä opiskelijoita, jotka muuttavat opintojen jälkeen ulkomaille ja rahoittavat näitten maitten käytäntöä, koska tätä tukeahan ei silloin saa. Luulen, että siihen tämä myös kaatuu. Kun joku valittaa tästä syrjivänä EU:hun, niin se valitus saattaa hyvinkin mennä läpi.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kun on kuunnellut tätä keskustelua ja varsinkin debattia, jossa ministerit ja kansanedustajat käyvät keskenään keskustelua, niin kyllä tämän päivän debatti on juupas—eipäs-keskustelua. Olen kyllä aika paljon pettynyt siihen. Tietysti olisi todella mukavaa, jos ministerit kuuntelisivat, mitä mieltä esimerkiksi oppositiossa ihan aidosti ollaan. Jos ministeri Karpela täällä viisi kertaa kysyy, eikö kokoomus hyväksykään verohelpotusta, kun meidän mallimme on täällä nyt neljä kertaa esitelty, niin ei se kauheasti kannusta debattiin eikä keskusteluun. Olen ymmärtänyt kyllä niin, että ministerit eivät voi ihan niin kauhean ilkeästi arvostella kansanedustajia, ovat he sitten oppositiossa tai ovat he sitten hallituspuolueissa. Kyllähän tämä tahti on tänä päivänä ollut aika ihmeellistä. Mutta todetaan nyt vielä, että kokoomus ei kannata sitä mallia, mikä molemmissa laeissa on ollut, mutta verohelpotuksia opintotukeen emme vastusta. Meillä on erilainen malli, se on kevyempi malli, enkä sitä enää toista.

Mutta, arvoisa puhemies, kaiken kaikkiaan kyllähän meidän suomalaisten täytyy olla ylpeitä meidän korkeakoulupolitiikastamme ja yliopistopolitiikasta siinä mielessä, että me olemme saaneet rahoitusta lisää ja meillä pääsee suhteellisen kivuttomasti opiskelemaan, ketkä pääsevät, ja myöskin meillä on ollut mahdollisuus siitä huolimatta, että meidän opintotukijärjestelmämme ei ole sillä tasolla ollut, mitä olisimme täällä eduskunnassa vuosien varrella halunneet. Silloin kun oli lamavuodet, jouduimme 90-luvun alkupuolella ja puolessavälissä tekemään joka ainoalle ihmisryhmälle Suomessa leikkauksia, ja ne ovat myöskin tässä taustalla. Sitä ei sovi unohtaa ainakaan niiden, joilla on historia siltä ajalta täällä eduskunnassa.

Mutta täällä eduskunnassa on monta kertaa todettu, että kyllä meidän koulutusjärjestelmämme on selkeä ja se on erittäin suuri kilpailukykytekijä meidän hyvinvointimme luojana täällä Suomessa. Siitä huolimatta tänään ja aikaisemmin meillä on ja on ollut uhkia esimerkiksi yliopistojen taholta, ja vähäisimpiä kysymyksiä eivät ole ne, saako opiskelija opiskella rauhassa vai tehdäänkö erilaisia rajauksia. Onko niin, että halua kehittää tätä negatiiviseen suuntaan on nyt vahvasti ollut tänään ilmassa ja siitä olemme täällä erimielisiä? Eräs opiskelija tänään juuri soitti ja kysyi, mitä tarkoittaa sitten se sivistysyliopisto, jos heidän, opiskelijoitten, täytyy sivuaineista kovin paljon luopua, mitä se tarkoittaa, kun sitten joutuu siinä opiskelujen loppuvaiheessa vähän hengästyneenä suorittamaan niitä, jos ei ole niitä tärkeitä asioita, mitkä auttavat selvittämään sen, että opiskeluaikaa he voivat pidentää. Kyllä nämä ovat ihan vakavasti otettavia asioita.

Kun me puhumme nyt opiskelijoitten oikeuksista, niin totean vielä, että aika paljon on ollut hyvää, mitä edellinen hallitus on tehnyt, kun täällä on niin kovasti sitä sanottu, että kokoomus ei ole sitä ja tätä saanut aikaan silloin, kun on ollut hallituksessa. Sehän ei ole mikään syy eikä selvitys. Kaikki asiat tulevat eri lailla eteen ja niitä käsitellään sillä hetkellä, eikä semmoinen syyttely ole mistään kotoisin. Mutta kyllä muistan sen keskustelun tässä salissa, kun keskustelimme korkeakoulujen perusopetuksen rahoituksesta, ja muistan senkin, kun pääsimme sivistysvaliokunnassa aika pitkälle — ed. Tahvanainen oli mukana siinä työssä — ja ensimmäisestä käsittelystä pääsimme läpi ja sitten hallitus vetikin sen meidän hienon esityksemme pois. Täällä on käyty kyllä aikaisemminkin hienoja keskusteluita siitä, että kuitenkin kaikki on paljolti kiinni rahasta. Tietysti kun on nyt saatu sitä rahaa enemmän, on paljon erilaisia uhkia, esimerkiksi Senaatti-kiinteistöjen tuottotavoite, jotka sitten nakertavat tätä muutama vuosi sitten aikaansaatua hyvää päätöstä.

Mutta todella, kun noin 35 vuotta sitten perustettiin tähän maahan kattava yliopistoverkosto, joka minun mielestäni on nyt täynnä — eikä uusia yliopistoja saisi perustaa — siitä lähtien on todella pidetty itseisarvoisena ja tasa-arvoisena sitä asiaa, että kaikkialla Suomessa voi saada akateemista opetusta. Muun muassa oman kotikaupunkini Tampereen yliopistohan on Suomessa halutuin yliopisto, mitä hakijamäärään tulee, mihin yliopistoon halutaan tulla. Mutta uhkana taivaalla jälleen leijuu erilaisia pilviä tässäkin, ja tämän on herättänyt sen kaltainen asia, että kun tutkinnonanto-oikeuksilla sitten opetusministeriö käy tulosneuvotteluja yliopistojen rehtoreitten ja edustajien kanssa, ikäluokkien pienentymisessä oltaisiin tekemässä sentapaisia ratkaisuja, ettei opiskelija oikeastaan saakaan enää hakea siihen yliopistoon, mihin hän haluaa, vaan että hänen onkin pakko hakea jonnekin muualle, kun näitä aloituspaikkoja muutetaan. Tämä on mielestäni väärää politiikkaa, jos tämäntapainen on nyt sitten tulossa, ja kun on aika paljon puhuttu siitä, miksei Suomessa mikään yliopisto ole päässyt huippuyliopistoksi, kun näitä maailmanlaajuisesti rankataan, jos näin voi sanoa, niin tämä kyllä vie lopunkin pohjan pois siltä asialta.

Kokoomuksen kanta on hyvin selkeästi tullut täällä esille, että keinotekoisia tutkintojen suorittamisaikojen rajauksia ei saa tehdä. Sen tähden eduskunnassa on käsitelty nyt kansanedustaja Lindénin lakialoite, ja siinä on todella tämä kannustava opintotukimalli, jota ihan aidosti hallituksen kannattaisi miettiä eikä olla siiliasennossa. Siinä on paljon hyvää. Jos ei sitä kokonaan voi ottaa, sieltä löytyy sellaisia asioita, joita voitaisiin osittain ainakin toteuttaa. Tätä hallituksen esitystähän opintoaikojen rajauksesta markkinoidaan nimenomaan semmoisella lempeällä ydinajatuksella, että kuitenkin vapaus säilyy, mutta eihän se tietysti näin ihan ole. Jos halutaan, että yliopistoista valmistutaan nuorempana maisteriksi, silloin pitää kyllä korjata näitä opiskelujen esteitä, että ajat lyhenevät. Me olemme monta kertaa kuulleet täällä, että jopa opiskelijoiden ainejärjestöt joutuvat ostamaan kirjoja ja kurssit ovat täynnä ja ahtaita. Ne ovat niitä todellisia syitä silloin, kun puhutaan, että opintoajat viivästyvät.

Mutta, arvoisa puhemies, kun on puhuttu täällä sitten tästä lainapainotteisesta opintotuesta, täytyy tietysti sanoa se, kun on ollut Kelaan yhteydessä, että kyllä asia on niin, että siellä pidetään aika kovana järjestelmänä tätä. Tämä on hyvin byrokraattinen järjestelmä, kun on opintotuen takaisinperintämallikin ollut ja on todella paljon ongelmia niissä takaisinperinnöissä. Nyt kun sinne paiskataan tämmöinen uusi malli, tietysti tehdään uudet ohjelmat ja ne maksavat etc. Mutta ei tämä ole ollenkaan hyvä malli, se on erittäin byrokraattinen, maksaa ja on todella vaikea. En usko, että opiskelijat käyttävät hyödykseen tätä verohelpotusmallia. Se vaan on niin, että opiskelijan elämä on aika hektistä, sitä eletään siinä päivässä, siinä ajassa, ja sen tuen yhteiskunnalta täytyisi tulla siihen aikaan eikä sitten kymmenen vuoden päästä valmistuessa.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Muutaman vuoden kuluttua tarvitsemme tässä yhteiskunnassa kipeästi lisää työvoimaa. Meitä suomalaisia on vain niin piskuruinen joukko, että meillä ei ole varaa haaskata ainoatakaan työkykyistä henkilöä turvataksemme yhteiskunnan toimintakyvyn. Toisaalta, kun yhteiskunnassa on epäkohta, tässä tapauksessa hitaasti valmistuvien opiskelijoiden ryhmä, on epäkohtaan myös tartuttava. Eniten kehittämistoimi palvelee tässä juuri kyseessä olevia opiskelijoita.

Yliopistojen opiskeluaikojen rajaaminen on saanut aikaan kauhistuneita reaktioita siitä, kuinka nyt akateeminen vapaus jää menneeseen ja tilalle tulee putkimaistereita, joilla on näkemystä vain hyvin kapealta alalta. Minun on vaikea nähdä tilannetta tällä tapaa. Ensinnäkin, jos opiskelija ei kykene suorittamaan viiden vuoden mittaista tutkintoa nyt tarjotuissa yhdeksässä vuodessa, olisiko aihetta vaihtaa opinahjoa lyhyempimittaiseen koulutukseen, josta voi pitkäjänteisyydenkin puuttuessa suoriutua kunniakkaasti? Tämä opintoaikojen rajaaminen ei myöskään pois sulje mahdollisuutta hankkia lapsia opiskeluaikana. Äitiys-, isyys- tai vanhempainloma jatkaisi opiskeluaikaa.

Toinen asia, jonka aivan ehdottomasti haluan nostaa esille, on se, että kukaan opiskelija ei voi opiskeluaikana vielä tietää, mitä tietoja ja taitoja työelämässä tulee tarvitsemaan. On järjetöntä suorittaa kursseja kurssin perään siltä varalta, että sitä saattaa tulla tarvitsemaan. Täydennys- ja lisäkoulutusta järjestetään juuri sen vuoksi, että sillä voidaan paikata työelämässä tarvittavia taitoja. Kukaan juuri valmistunut maisteri ei ole täyskymppi työelämään astuessaan. Lisäkoulutuksen tarve kehittyy ennemmin tai myöhemmin, vaikka olisi tehnyt 300 opintoviikkoa yliopistossa kaiken varalta.

Yhteiskunta tarvitsee tutkinnon suorittaneita työelämään. Tutkinnon suorittaminen tavoiteajassa palvelee ennen kaikkea opiskelijaa itseään. Kukapa haluaisi jäädä ikuiseksi ylioppilaaksi, vaikka olisi vuosikausia käyttänyt yliopistossa opiskeluun? Tällä hetkellä on olemassa suuri opinnot kesken jättäneiden joukko. Aloittaneista yliopisto-opiskelijoista vain noin 70 prosenttia suorittaa ylemmän tutkinnon 13,5 vuoden kuluessa. Opintoaikojen rajaamista on kritisoitu viitaten muun muassa sosialismiin, mutta eihän muissakaan oppilaitoksissa voi pyöriä vuositolkulla suorittamatta mitään tai vain opintoviikon silloin tällöin. Ei voi olla korostamatta vielä siis sitä, että oppiminen ja opiskelu on elinikäinen prosessi, joka ei pääty siihen hetkeen, kun saa tutkintopaperin käteen.

Valmistumisaikojen lyhentämiseen tarvitaan tietysti muutakin kuin opiskelijoiden panostus. Henkilökohtaisten opintosuunnitelmien kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää. Moni opiskelija tuntee jäävänsä yksin opintojensa suunnittelussa. Yliopiston tuki on kuitenkin korvaamaton. Samoin kehittämistä löytyy yliopistosta itsestään. On tilanteita, jolloin valmistuminen on yksinkertaisesti mahdoton kurssien järjestelyn puutteellisuuden vuoksi. Opiskelijoiden kanssa käymieni keskustelujen pohjalta uskallan sanoa, että yliopistoilla on varaa ja syytä organisoitua ja järjestäytyä paremmin. Samoin myös lukukausia tulee ehdottomasti käyttää tehokkaammin.

On väitetty, että opintotukiuudistus pakottaisi opiskelijat lainanottoon. Eihän se näin ole. Tässä tarjotaan opiskelijalle mahdollisuus nostaa valtion takaamaa lainaa enemmän kuin aiemmin. Tällä haavaa alle puolet ylemmistä korkeakouluopiskelijoista hyödyntää opintolainamahdollisuutta. Opiskelu on kuitenkin investointi tulevaisuuteen, joten opiskelija voisi itsekin satsata tähän pääomaan valtion jo kannustaessa opintorahan, asumislisän, ateriakorvauksen ja etenkin täysin ilmaisen yliopisto-opetuksen kautta. On linssiinviilausta väittää, että verosubventio lisäisi opiskelijan paperityötä. Kyllä, Kelalle tulee lisää tehtävää, mutta opiskelijan ei tarvitse erikseen hakea verosubventiota. Uskon, että opintotukimalli saadaan esitettyä kyllin selväksi jokaikiselle opiskelijalle.

Herra puhemies! Näyttää siltä, että media on viime aikoina oikein käynnistänyt kampanjan siitä, kuinka huonosti opiskelijat voivat. Tätä tutkimusta, johon usein viitataan, on tulkittu väärin, tiedostamatta vai tietoisesti, sitä en tiedä. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimuksista 8.2. otsikolla "Vain joka neljäs opiskelija voi hyvin". Tutkimuksen tekijä, lääketieteen tohtori Kristiina Kunttu joutui kuitenkin oikaisemaan virheellistä otsikkoa. 85 prosenttia yliopisto-opiskelijoista kokee terveydentilansa hyväksi. Osuus on itse asiassa suurempi kuin muilla samanikäisillä nuorilla. Lehdissä on siis tulkittu esimerkiksi silmälasien käyttö, laktoosi-intoleranssi tai reikä hampaassa opiskelijoiden pahoinvoinniksi. Yhteiskunnan yleisesti lisääntynyttä henkistä pahoinvointia, joka heijastuu luonnollisesti myös opiskelijoihin, tulee toki miettiä ja arvioida.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä yhteydessä haluaisin tuoda esiin myös muutamien opiskelijoiden asuntotuen ongelmat. Miksi hallitus ei ole tuonut erityistä ammattiin opiskelevien opintotuen korottamista? Täällä eduskuntasalissakin on paljon puhuttu ammatillisen koulutuksen vetovoiman ja arvostuksen lisäämisestä, mutta käytännön toimia esimerkiksi opintotuen osalta ei olla valmiita tekemään.

Ammattiin opiskelevien opintososiaalisten etuuksien kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää. Vanhempien tulojen vaikutus kaikkien alle 20-vuotiaiden ammattiin opiskelevien opintotukeen on ongelma, joka asettaa toisen asteen opiskelijat eri asemaan korkea-asteella opiskelevien kanssa. Siksi ammattiin opiskelevien opintotuki on saatava samalle tasolle kuin korkeakouluopiskelijoidenkin. Myös asumislisä niiden ammattiin opiskelevien osalta, jotka eivät asu kotona, on saatava samalle tasolle kuin korkeakouluasteellakin.

Arvoisa puhemies! Opintososiaalisten etuuksien kehittäminen on keino, jolla ammatillista koulutusta saadaan houkuttelevammaksi. Opintorahan riittävä määrä ja asumislisän vuokrakaton korottaminen vastaamaan todellisia vuokrakustannuksia ovat toimenpiteitä, joihin tulee ryhtyä mahdollisimman pian tämän lakiesityksen jälkeen.

Säde Tahvanainen /sd:

Arvoisa puhemies! Sekä yliopistolain muutosta opintoaikojen määrittelemisen osalta että opintotukilainsäädännön muutoksia on valmisteltu pitkään eli niitä on tehty kuin Iisakin kirkkoa. Näin voitaisiin sanoa, sillä opintoaikojen rajaamiskeskustelu sekä opintotuen parantamiskeskustelu virisi ensimmäisen kerran jo 1990-luvun puolivälissä. Tuoreena sivistysvaliokunnan jäsenenä silloin muistan olleeni opetusministeri Heinosen kanssa samassa tilaisuudessa, jossa kysyttiin vastausta opintoajan rajaamisesta viiteen vuoteen. Emme kumpikaan kannattaneet ehdotonta viiteen vuoteen rajaamista. Kokonaisuudessaan tuo kysymys kuitenkin jäi Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana vain muhimaan lähinnä poliittisen retoriikan tasolle, kunnes viime vaalikaudella virisi uudelleen vaatimus valmistumisaikojen lyhentämisestä jollain tavalla. Keskusteluissa esiintyi myös vaatimuksia opintomaksujen käyttöönotosta ja ilmaisen opinto-oikeuden rajaamisesta yhteen yliopistotutkintoon. Tuon keskustelun johtopäätöksenä vuonna 2003 valmistui virkamiestyöryhmän laatima selvitys korkeakoulujen opintoaikojen lyhentämisen toimenpideohjelmasta, ja sen sisältöiset esitykset ovat nyt, voi sanoa, tänä päivänä täällä esillä.

Poliittisen paineen alla opintoaikojen lyhentämistavoite kirjattiin nykyiseen hallitusohjelmaan. Edellytettiin, että opetusministeriö laatii heti hallituskauden alussa toimenpideohjelman, jolla edistetään tutkintojen suorittamista tavoiteajassa, ja että samassa yhteydessä kehitetään opintotukijärjestelmää kannustavammaksi. Hallitusohjelmaan kirjattiin myös kaksiportaisen tutkintorakenteen käyttöönotto, yliopistojen yhteisvalintajärjestelmään siirtymismahdollisuus sekä se, että siirtymisaikaa toiselta asteelta korkeakoulutukseen lyhennetään opiskelijavalintajärjestelmää kehittämällä. Tutkintovaatimusten mitoittaminen työmäärää vastaaviksi ja henkilökohtaisten opintosuunnitelmien käyttöönotto tulivat myös hallitusohjelman linjauksiksi. Eli näiden hallitusohjelman linjausten tavoitteena on ollut saada opintoja jouduttavia muutoksia aikaan korkeakoulujärjestelmässämme.

Kaksiportainen tutkintorakenne on jo lainsäädännöllisesti toteutettu, ja muutos astuu ensi syksynä voimaan. Tämä osaltaan helpottaa ja jäntevöittää varmasti opiskelua. Myös yhteishakujärjestelmä kirjattiin lakiin ja sitä kehitetään paraikaa opetusministeriössä ja korkeakouluissa. Tutkintovaatimusten mitoittaminen on myös vireillä, ja henkilökohtaiset opintosuunnitelmat otetaan käyttöön, mikäli nyt eduskuntaan tuotu yliopistolain muutos hyväksytään eduskunnassa.

Arvoisa puhemies! Suomessa on perinteisesti haluttu vaalia akateemista vapautta ja yliopistojen autonomiaa. Perinne juontaa juurensa alkuperäiseen antiikin ajan ajatteluun tieteen vapaudesta. Periaatteessa tieteen tekijöillä on oikeus vapaasti tutkia mitä vain ja jokaisella yliopisto-opiskelijalla on ollut mahdollisuus valita oman pääaineensa lisäksi mitä tahansa muita opintoja. Käytännössä kuitenkin tulosohjaus on jo pitkään rajoittanut yliopistojen vapautta ja opiskelijoiden sivuaineoikeus on jo monissa yliopistoissa ollut selkeästi tiettyihin aineisiin rajattua. Samalla voidaan todeta, että yliopisto- ja korkeakouluopiskelulla on nykyään enemmän välinearvo kuin pelkkä tutkimustyöhön orientoituminen, kuten täällä muutamissa puheenvuoroissa on tuotu esille. Kun korkeakoulupaikka on varattu noin 70 prosentille ikäluokasta, kaikista ei tule tutkijoita, vaan korkeakoulu on nimenomaan tutkintotavoitteista opiskelua hyvin pitkälle tänä päivänä.

Opintoaikojen määrittelyä yliopistoissa on vastustettu perustelemalla sitä tieteen vapautta koskevalla periaatteella. On haluttu säilyttää mahdollisimman pitkälle menevä autonomia ja toisaalta opiskelijoiden oikeus määrättömään opintoaikaan. Lisäksi on tuotu esille, että mallilla ei saataisi asetettua tavoitetta saavutettua ja se lisäisi vain hallinnollista byrokratiaa. Kritiikki on oikeassa, jos katsotaan asiaa pelkästään koulutuspoliittisesta näkökulmasta.

Koska kuitenkin opintoaikojen nopeuttamistarve on ennen kaikkea tässä esityksessä talous- ja työllisyyspoliittinen tavoite, joudumme arvioimaan, mikä on kaikkein lähinnä tätä akateemisen vapauden ideaalia. Väitän, että kaikkein lähinnä ideaaleja oleva malli on nyt eduskuntaan tuotu esitys opintoaikojen määrittelystä lailla. Koska yliopistoille jää mallissa laaja harkintavalta ja toisaalta kaikille opiskelijoille mahdollisuus saada lisäopintoaikaa, ei malli ole lähelläkään sitä giljotiinia, mitä meille viime vuosikymmenellä tarjottiin tai mitä oppositio nyt antaa tästä mallista ymmärtää. Nyt ei olla rajaamassa opintoaikoja ehdottomasti viiteen vuoteen tai tuomassa opintomaksuja vaan luodaan joustavuutta myös toisenlaisten elämäntilanteiden varalle, kun samalla pyritään tähän työllisyyspoliittiseen tavoitteeseen opintoaikojen lyhentämisestä.

Opintoaika määritellään yliopistolaissa siten, että ylempi korkeakoulututkinto voidaan suorittaa enintään kahta vuotta säädettyä normiaikaa pidemmässä ajassa. Lisäksi opiskelija voi olla kaksi vuotta poissa. Tämän jälkeen opiskelijalla on oikeus hakea lisäaikaa yliopistolta, kunhan esittää tavoitteellisen ja toteuttamiskelpoisen opintosuunnitelman opintojen loppuun saattamiseksi. Siis ne, jotka todella ovat motivoituneita suorittamaan tutkintonsa loppuun, saavat kyllä lisäaikaa. Sen sijaan ne, jotka ovat edelleen passiivisia, menettävät opinto-oikeutensa. Tämä passiivinenkin tapaus voi kuitenkin myöhemmin hakea opinto-oikeutta takaisin ilman yliopistoonhakumenettelyä. (Ed. Asko-Seljavaara: Ei se noin mene!)

Opintoaikakysymystä pohdittaessa ratkaisevaa on se, että kaikilla on mahdollisuus saada lisäopintoaikaa. Sosialidemokraattinen ryhmä on edellyttänyt tätä viime vuoden aikana. Lain valmistelun yhteydessä pykälä muotoiltiinkin sellaiseksi, että tämä edellytys täyttyy. Alkuperäisessä virkamiesluonnoksessa vuodelta 2003 on ollut kirjaus siitä, että vain erityisestä syystä olisi saanut lisäopintoaikaa. Tämä olisi jättänyt monta kysymystä ja yliopistolle mahdollisuuden mielivaltaisesti valikoida, ketkä saavat jatkaa yliopisto-opintoja. Kiitos siis ministeri Haataiselle, että tässä asiassa on käytetty viisasta harkintaa ja muotoiltu pykälä myös perustuslailliset näkökohdat kestäväksi.

Lain valmistelun aikaan on oltu tiiviisti yhteydessä myös opiskelijajärjestöihin, joiden mielipiteitä on herkällä korvalla kuultu ja otettu huomioon. SYLin johto on siis ollut hyvin informoitu. Opiskelijaliikkeenkin puolella on ymmärtämystä sen suhteen, että kun valitaan kahdesta pahasta, niin valitaan se pienempi paha. Vaikka SYLin julkinen kanta on ymmärrettävästi mallia kohtaan kriittinen, on asiassa siis käytännössä pyritty niin lähelle opiskelijaliikkeen toiveita kuin mahdollista.

Opintoaikakysymyksen lisäksi tänään ovat käsittelyssä myös opintotukilain muutokset. Hallitusohjelmassa on luvattu kohentaa opiskelijoiden opintososiaalista asemaa, jotta täysipäiväinen ja suunnitelmallinen opiskelu on mahdollista ja opiskeluajat lyhenevät. Opintotukea on myös luvattu muuttaa kannustavammaksi. Hallitusohjelman kirjaus sai katetta joulun alla, kun opiskelijoiden asumislisää päätettiin budjettipäätöksellä korottaa 252 euroon. Olikin miellyttävää lukea opiskelijoiden kannanotto heti päätöksen jälkeen. SYL iloitsee yli kymmenen vuoden hiljaiselon päättymistä opintotukirintamalla. Hallitusryhmien päätös korottaa opiskelijoiden asumislisän vuokrakatto 252 euroon kohdistuu opintotuen kaikkein keskeisimpään kehittämistarpeeseen ja on todella tervetullut parannus opiskelijoiden toimeentuloon. Tämä oli pääasiallisesti sitä, mitä SYL sanoi.

Toinen opiskelijan toimeentulon parantamiseen liittyvä päätös on tänään tänne tuotu opintolainan verovähennysoikeus. Tältä osin Ylioppilaskuntien liitto pitää opintolainan verovähennysmallia epätasa-arvoisena, byrokraattisena ja monimutkaisena. Sen mukaan myös omavastuuraja 2 500 euroa on liian korkea. SYLin kanta ja tietysti opposition kantakin on sinällään ymmärrettävä, onhan SYL opiskelijoiden edunvalvontajärjestö. Malliin varmasti sisältyy ongelmia, eikä se vielä syntyessään voi olla täydellinen, ja täällä eduskuntakäsittelyssä asiaan on nyt mahdollisuus vielä vaikuttaa. Silti voi kysyä, miksi ihmeessä opiskelijajärjestö ja oppositio näkevät verovähennysmallissa vain mörköjä ja uhkia. Ei kai SYL vaan vastusta tätä verovähennystä?

Toivon, että saamme täällä hyvän mallin aikaan molemmista lakiesityksistä ja valiokuntakäsittelyssä käymme huolellisesti läpi nämä eri näkökohdat, joita tänään keskustelussa on tullut esiin.

Opetusministeri  Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Todellakin on niin, että osa on edellyttänyt tiukempaa otetta eli tällaista giljotiinia ja on edellytetty myös maksuja opiskelijoille. Toiset edellyttävät laissez faire -mallia eli että ei tehdä mitään vaan nostetaan kädet pystyyn. Nyt on etsitty kolmas tie, ja se on tässä käsittelyssä.

Ed. Soininvaara, joka on poistunut salista, peräänkuulutti vanhempien mahdollisuutta opiskella lapsen saamisen jälkeen. Nyt on niin, että jos äiti opiskelee lapsen saatuaan päätoimisesti ja saa opintorahaa, äidille maksetaan opintotuen lisäksi minimipäivärahaa reilu 15 euroa arkipäivältä. Jos äiti ei nosta opintotukea, voidaan vanhempainrahaa maksaa mahdollisesti työtulojen mukaan.

Samoin ed. Soininvaara kyseli, mistä syystä sellainen opiskelija, joka ilmoittautuu poissa olevaksi yliopistosta, ei saa opiskella. Tämähän on nykykäytäntö: Jos opiskelija ilmoittautuu poissa olevaksi yliopistolle, niin hän ei silloin opiskele. Se kai nyt on ihan järkeenkäypä järjestely. Tähän on sisällytetty nyt neljän lukukauden mahdollisuus ilmoittautua poissa olevaksi, ja tämä on nimenomaan otettu nyt lukukausittain. Tämä oli opiskelijajärjestöjen toivomus, jotta näin tulee joustavampi järjestely eikä tarvitse vuodeksi kerrallaan aina ilmoittautua. Nämä neljä lukukautta lasketaan nyt mukaan tähän aikaan, joka ei kuluta yhteisopiskeluaikaa, eli on katsottu oikeudenmukaiseksi, että opiskelijalla on oltava myös oikeus myös ilmoittautua poissa olevaksi ja silloin esimerkiksi olla ulkomailla, hankkia elämänkokemusta muualta.

Nyt tämän esityksen käsittely opposition toimesta keskittyy hyvin paljon rajauksen ympärille, sellaisen rajauksen ympärille, jota ei edes ole esityksessä sisällä. Esityshän perustuu nyt vahvasti siihen, että pyritään tukemaan opintojen suunnitelmallisuuden kautta opiskelujen loppuun saattamista, jotta näitä tutkinnon saaneita ihmisiä olisi meidän työmarkkinoiden tarpeisiin, kun suuri eläkkeelle siirtyminen alkaa, jolloin meillä todelliset ongelmat ovat edessä.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Hallitus joutuu nyt tekemään hokkuspokkustempun, siis toteuttamaan hallitusohjelmassa mainitut tavoitteet ilman rahaa. Siksi tästä uudistuksesta, niin sanotusta uudistuksesta, on tulossa samanlainen uudistus kuin työmarkkinatukiuudistus, jota on lanseerattu suureen ääneen ja isona muutoksena, mutta todellisuudessa kovinkaan suuria muutoksia ei tule eivätkä ne ole asiakaslähtöisiä eli tässä tapauksessa opiskelijoiden tarpeista lähteviä ja työmarkkinatukiuudistuksessa työttömien tarpeista lähteviä, vaan ne tarpeet ovat jossakin muualla.

Täytyy sanoa, että eipä ole ministereillä helppoa, kun täytyy yrittää selittää sellaista, minkä on joutunut tekemään. Uskon, että mieluummin, jos rahaa olisi ollut, olisi varmaan tätä opintorahaa haluttu korottaa. Uskoisin niin, että olisi lähdetty sille tielle, että ei tarvitsisi tehdä töitä niin paljon vaan voisi keskittyä opiskeluun. Mutta kuten kaikki tiedämme, tässä hallituksen kuuluisassa — ensin salaisessa ja myöhemmin julkistetussa — lisäpöytäkirjassahan ei rahaa tähän opintotukiuudistukseen ollut ollenkaan. Sen vuoksi uudistuksesta, kun joudutaan tekemään ilman rahaa, ei kovin paljon villoja tule.

Ennen vaaleja kaikki kyllä olivat sitä mieltä, että opiskelijoiden vuoro olisi nyt tällä kaudella ja heillä olisi oltava mahdollisuus saada myöskin korotus kaikista pienimpään tukeen, mitä ylipäätään maksetaan sosiaalitukea tai toimeentuloa varten olevaa muuta tukea. Opiskelijoillahan tämä on kaikista pienin tällä hetkellä. Ennen vaaleja kaikki puolueet olivat sitä mieltä, että tilanteeseen pitää saada korjaus, ja nyt näyttää siltä, että tällä kaudella sitä todellista korjausta ei tule.

Lähtökohtana rajauksessa on ollut työvoiman saatavuus, ei niinkään se, millaista työvoimaa yritykset tulevaisuudessa haluavat. Onko tässä sitten kysytty työnantajilta, haluavatko he mahdollisimman nopeasti valmistuneita kirjanoppineita vai sellaisia henkilöitä, joilla on ollut mahdollisuus myöskin sivuopintoihin ja ehkä muuhunkin matkan varrella?

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusperiaate on ollut jo pitkän aikaa, vuosikymmeniä, että päästäisiin lainapainotteisuudesta nimenomaan opintorahapainotteisuuteen eli ei tarvitsisi ottaa niin paljon lainaa. Nyt täällä on tänään ihmetelty sitä, minkä takia opiskelijat eivät ota lainaa. Sen, joka vähänkään tuntee nuoria ihmisiä ja keskustelee heidän kanssaan, ei sitä tarvitse ihmetellä. Minusta tämän päivän nuoret ovat fiksuja ja he ymmärtävät sen, että muutos on jatkuvaa ja ei ole varmuutta siitä, mitä elämässä tapahtuu. Vaikka saisikin työpaikan, mutta jos käy niin, että sairastuu tai jotakin muuta, niin lainat ovat sitten päällä. Vaikka me kuinka haluaisimme heille toitottaa, että opiskelu on investointi — he ymmärtävät sen, että se on investointi — suuren lainamäärän ottaminen tähän investointiin on näin epävarmoissa oloissa vaikeaa.

Se näkyy myös siinä, mitä Kelan valtuutetuissa olemme jatkuvasti joutuneet pohtimaan. Eli opintolainan valtiontakauksien takuusuoritukset ovat olleet hurjaa luettavaa: vuonna 2002 yli 26 miljoonaa, vuonna 2003 lähes 19 miljoonaa euroa. Se kuvastaa sitä kyllä myös, että monet ihmiset joutuvat erittäin vaikeisiin tilanteisiin opintolainan otettuaan, ja kyllä tällainen viidakkorumpu sitten kulkee tuolla: jos opintolainaa olisi ottanutkin ja jos joutuu esimerkiksi keskeyttämään jostakin syystä opintonsa, niin voi olla, että se lainanmaksu on vaikeaa.

Sitten tämä määräajan asettaminen. Täällä on keskusteltu asiasta ikään kuin mitään määräaikaa ei olisi olemassakaan. Tällä hetkellähän opintotukeen on olemassa määräajat. Opintorahaa vaihtelevasti noin 55 kuukautta voi nostaa, ja sehän on jo yksi keppi siellä taustalla. Sen takia ihmettelen, tarvitaanko ylipäätään tällaista. Tässä on ihan sama keskustelu kuin työmarkkinatukiuudistuksessa, jossa väitetään, että työmarkkinatuki ei olisi tällä hetkellä vastikkeellinen, ja lanseerattiin uudistus niin kuin siitä tehtäisiin vastikkeellinen. Minusta se on harhaanjohtavaa, että tällä lailla puhutaan.

Sen sijaan vasemmistoliiton vaihtoehdossa esitämme sitä, mitä opiskelijat myöskin haluavat, eli että opintorahaan tehdään selkeä korotus ja että oikeasti opiskelijoilla olisi mahdollisuus opintorahan turvin mahdollisimman pitkälle opiskella ja että lainaa ei tarvitsisi niin paljon ottaa. Tästä lainapainotteisuudesta pois siirtymisestähän meillä oli aika suuri poliittinen yksimielisyys vuosikymmenten kuluessa. Nyt näyttää siltä, että linja on muuttunut. Vasemmistoliitto on yhä edelleen sillä linjalla, että lainapainotteisuudesta pitää päästä pois ja että opiskelun pitää olla mahdollista kaikille, myös niiden ihmisten lapsille, joiden vanhemmilla ei ole varaa tukea lapsiaan taloudellisesti.

Opiskelun suunnittelun mahdollisuudesta, josta ministerikin äsken mainitsi, kysyn tässä, mitä opiskelija voi tehdä, jos kursseja ei yksinkertaisesti järjestetä, jos käy niin kuin tässä eräskin opiskelija sanoi, että kurssi järjestetään seuraavan kerran vuoden kuluttua ja ovi laitettiin kiinni siinä vaiheessa, kun useita kymmeniä ihmisiä jäi ulkopuolelle. Miten voi olla mahdollista, että näin tapahtuu vielä tänä päivänä Suomessa? Samoin eräs opiskelija sanoi, että heidän yliopistossaan on mahdollisuus opiskella tiistaista torstaihin ja luentoja ei järjestetä maanantaina eikä perjantaina. Silloin voi kysyä, pitääkö opiskelijoita kepittää ja syyllistää siitä, että opinnot eivät etene, jos ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta suorittaa niitä. Silloin pitää kysyä, kuinka tehokasta opiskelu on ja kenestä johtuu, että se ei ole aina tehokasta, jos ei ole mahdollisuutta suorittaa. Silloin pitää kysyä, kenelle tai mille se sanktio oikein pitää tehdä. Ministeri aikaisemmin sanoi, että tulosneuvotteluissa nämä asiat hoidetaan, mutta ennen tulosneuvotteluja kannattaa kyllä kysyä myös kyseisen yliopiston opiskelijoilta, kuinka hyvät mahdollisuudet esimerkiksi valita kursseja ja jatkaa opintoja siinä tahdissa kuin haluaisi oikeasti on, että tulisi asiakaslähtöinen näkemys lopultakin näihin uudistuksiin.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt lähetekeskustelussa olevien hallituksen esitysten keskeisin tavoite on lyhentää yliopistotutkintoon johtavien opintojen suoritusaikoja. Taustalla on ennen kaikkea korkeasti koulutetun työvoiman saatavuuden turvaaminen myös tulevaisuudessa, kun väestön ikärakenne muuttuu eli väestö vanhenee.

Keinoja suunnilleen 1980-luvun lopulla alkaneen opiskeluaikojen venymisen katkaisemiseksi ja opintoaikojen lyhentämiseksi on mietitty kauan ja hartaasti. Aivan viime vuosina on ollut merkkejä yliopistotutkintojen suorittamisaikojen lyhenemisestä, mutta edelleen ne ovat meillä kansainvälisesti vertaillen hyvin pitkiä. Tällä lakiesityksellä vastataan osaltaan myös yhteen niin sanotun Bolognan prosessin tavoitteista, joka on opintoaikojen lyhentäminen kaikissa prosessiin osallistuvissa maissa.

Käsittelyssä olevan lakiesityksen valmistelussa opiskelijajärjestöjen ja opiskelijoiden mielipiteitä on kuunneltu herkällä korvalla. Mielestäni kannanotot ja mielipiteet on aika hyvin otettu huomioon opintoaikoja koskeneessa keskustelussa ja nyt myös tässä lopullisessa hallituksen esityksessä.

Opiskelijajärjestöjen keskeinen vaatimus oli, että vaikka opiskelulle asetetaan tietyt enimmäisajat, kaikilla opiskelijoilla on oikeus jatkaa opintoja määräajan päätyttyä heidän esittäessään tavoitteellisen ja toteuttamiskelpoisen opintosuunnitelman. Tämä on myös opiskelijan oikeusturvan kannalta aivan oleellista.

Erityistä kiitosta opiskelijajärjestöjen taholta on saanut myös opinto-ohjauksen nostaminen lakiin. Toisaalta tämän asian yhteydessä jo aivan syystä on ehditty kantaa huolta siitä, saadaanko opinto-ohjaukselle sitten riittävät resurssit. On pidettävä huolta siitä, että opinto-ohjauksen kehittäminen ja vakinaistaminen ei vie resursseja jostakin muusta aivan olennaisesta yliopistojen toiminnasta kuten itse opetuksesta. Opiskelijajärjestöjen vahvasti ajama asumislisän vuokrakaton korotus, joka on ensimmäinen konkreettinen parannus opiskelijan toimeentuloon yli kymmeneen vuoteen, on myöskin nyt toteutumassa.

Arvoisa puhemies! Meillä on osa-aikaisen opiskelun kulttuuri, niin kuin lakiesityksessäkin todetaan. Se ei kuitenkaan ole syntynyt itsestään, vaan kulttuurin syntymisellä on oma taustansa. Kukaan tuskin venyttää opintojaan tahallisesti. Taustalla on aina jokin syy, ja näistä nykyisellään yleisin lienevät opiskelijan toimeentulo-ongelmat ja siitä seurauksena hakeutuminen työhön kesken opintojen. Tästä on selvä merkki esimerkiksi takaisin perittävien opintorahojen määrän jatkuva kasvu. Kela on juuri suorittanut vuoden 2003 tulovalvonnan opintotukea saavien opiskelijoiden kohdalta, ja sen mukaan yli 31 000 opiskelijan vuositulot ylittävät vuositulorajan. Takaisin perittävän summan jatkuvaa kasvua selittää opintotuen alhainen taso, minkä vuoksi opiskelijat hankkivat lisätuloja käymällä töissä. Työ on usein kausittaista, jolloin tulorajan määritteleminen etukäteen voi aiheuttaa ongelmia. On kuitenkin todettava, että tässä on varmasti toivomisen varaa monessa tapauksessa myös opiskelijan omassa aktiivisuudessa ja viitseliäisyydessä seurata tulojaan, näin uskon.

Joka tapauksessa keskeinen kysymys on, miten työmarkkinat alkavat akateemisten osalta vetää. Suurten ikäluokkien eläköityminen on pikkuhiljaa alkanut, mutta kovin suurta akateemisen työvoiman pulaa ei ainakaan vielä ole olemassa. Uskon, että kun työpaikkoja alkaa avautua enemmän ja varmuus työnsaannista opiskelun päätyttyä kasvaa, syntyy luonnollinen motivaatio suorittaa opinnot mahdollisimman ripeästi valmiiksi. Tämän varmuuden myötä myös uskalluksen opintolainan ottoon pitäisi kasvaa, mihin myös tänään käsittelyssä olevalla toisella lakiesityksellä yritetään kannustaa. Nykyisin vain harvalla lainanotto käy edes mielessä opiskeluaikaisen elämän rahoittamisessa, vaan mieluummin hakeudutaan töihin.

Opintolainan verovähennysoikeus, 30 prosentin subventio 2 500 euroa ylittävästä lainasummasta, ja opintolainamäärän nostaminen 300 euroon kuukaudessa on hyvä edistysaskel opintotuen kehittämisessä. Tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa opintotuen kehittämistä edelleen lainapainotteisempaan suuntaan. Tässä niin kuin monessa muussakin asiassa ei mielestäni kannata missään tapauksessa palata vanhaan. Meillä on hyvä opintotukijärjestelmä, ja sen on vastaisuudessakin perustuttava tasapuolisuuden vuoksi opintorahaan. On myöskin huomioitava, että opintolainavähennys ei lisää opiskelijan opiskeluaikaista toimeentuloa, vaan mahdollinen hyöty kohdentuu vasta tutkinnon suorittamisen jälkeiselle ajalle.

Arvoisa puhemies! Uskon, että nämä kaksi lakiesitystä ovat oikea askel sillä tiellä, jolla parannetaan opiskelijoiden edellytyksiä keskittyä nykyistä paremmin opiskeluaikanaan opiskeluun ja jolla opiskeluaikojen venyminen saadaan pikkuhiljaa talttumaan.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskustajohtoinen Matti Vanhasen hallitus on tehnyt mittavia uudistuksia parantaakseen maamme kaikinpuolista kilpailukykyä ja turvatakseen hyvinvointivaltion säilymisen. Tämän käsiteltävänä olevan yliopistolain muutoksen tarkoituksena on auttaa opiskelijoita valmistumaan nykyistä nopeammin. Työurien pidentäminen on osa kilpailukyvyn parantamista. Valmistumisaikojen lyhenemiseen vaikutetaan lukukausien nykyistä tehokkaammalla käytöllä, opetushenkilöiden pedagogisten taitojen kehittämisellä, kurssien päällekkäisyyksistä johtuvien ongelmien karsimisella, henkilökohtaisilla opetussuunnitelmilla ja tuloksellisuusrahoituksen kehittämisellä. Myöhemmin on tulossa esitys korkeakoulujen yhteishaun uudistamiseksi. Näillä toimenpiteillä pyritään nopeuttamaan työelämään siirtymistä 1,5—2 vuodella.

Nämä kaikki ovat kiistatta opiskelijoiden etu. Suomea kansakuntana hyödyttää se, että opiskelijat valmistuvat nykyistä lyhyemmässä ajassa. Opintojen tavoiteajaksi pyritään uuden lain myötä saamaan noin viisi vuotta yliopistoissa. Tämän lisäksi voi saada kaksi vuotta lisäaikaa ja mahdollisuuden kahden lukuvuoden poissaoloon. Yhteensä siis viiden vuoden tutkinnon voi suorittaa yhdeksässä vuodessa. Jos opiskelija ei suorita opiskelujaan säädetyssä ajassa tai hänelle ei ole myönnetty lisäaikaa opintojen loppuun saattamiseen, opiskelija menettää opiskeluoikeutensa. Jos opiskeluoikeuden menettänyt opiskelija haluaisi myöhemmin jatkaa opintojaan, hän joutuu hakemaan yliopistolta oikeutta päästä uudelleen opiskelijaksi. Tämä ei tarkoita valintakoemenettelyä, vaan yliopisto palauttaisi opiskeluoikeuden hakemuksesta. Uudistuksessa ei tutkintojen suorittamisaikaan lasketa myöskään asevelvollisuuden tai vapaaehtoisen asepalveluksen suorittamista eikä äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan pitämistä. Myöskään muuta poissaoloa, jolloin opiskelija on ilmoittautunut poissaolevaksi enintään neljäksi lukukaudeksi, siis kahdeksi vuodeksi, ei lasketa opintojen enimmäisaikaan.

Lakia tehtäessä on kuultu monia opiskelijajärjestöjen, korkeakoulujen, yliopistojen sekä hallinnonalan asiantuntijoita. Laaja kuulijakierros on johtanut siihen, että lakiin on tehty monia tarpeellisia muutoksia. Nämä muutokset ovat toteutuneet lähestulkoon asiantuntijoiden toiveiden mukaan. Hallituksen esityksen tavoite on oikea. On myös opiskelijoiden etu, että he valmistuvat nykyistä nopeammin. Toisaalta on huolehdittava siitä, että opiskelijat, jotka haluavat opiskella enemmän eli vaikkapa useamman tutkinnon tai paljon sivuaineita tai käydä opiskelijavaihdossa, eivät kärsi lakiuudistuksesta. Uudistuksen tavoitteena eivät ole siis kapeat putkitutkinnot, vaan tasokas koulutus nopeammilla valmistumisajoilla. Mikäli uudistukseen jäisi parannettavaa, niin mikään ei estä siihen tekemästä jälkikäteen korjauksia. Yhteiskunnallisen vastuun takia olisi suotavaa, että kun nyt pyritään jatkamaan työuraa alkupäästä, alettaisiin suunnitella sen jatkamista myös loppupäästä etenkin, jos tämä koetaan hyvinvointivaltion säilymisen kannalta välttämättömäksi.

Arvoisa puhemies! Keskustajohtoinen Matti Vanhasen hallitus edistää opintojen nopeaa suorittamista myös parantamalla opiskelijoiden taloudellista asemaa. Hallituksen esitys opintotukilain muuttamiseksi on väline tähän. Vanhasen hallitus korottaa asumislisän vuokrakattoa 30 eurolla. Opintolainan kattoa nostetaan 80 eurolla kuukaudessa 300 euroon kuukaudessa, ja opintolainaan tulee verosta vähennysmahdollisuus, kun valmistuu tavoiteajassa. Jos ylemmän korkeakoulututkinnon tavoiteaika on viisi vuotta, niin vähennyksen saamiseksi riittää valmistuminen seitsemässä vuodessa. Lääkäreillä tavoiteaika on kuusi vuotta, ja verosta alennuksen saa, jos valmistuu kahdeksassa vuodessa. Ammattikorkeakouluopiskelijoilla verosta vähennyksen saamiseksi riittää valmistuminen viidessä vuodessa, jos laskennallinen valmistumisaika on neljä vuotta.

Opintolainavähennys on 30 prosenttia korkeakouluopintojen aikana kertyneen opintolainan 2 500 euroa ylittävästä määrästä. Tämä opintososiaalinen uudistus on merkittävin opiskelijoiden asemaa parantava uudistus kymmeneen vuoteen. Edellinen korotus tapahtui keskustapuolueen Esko Ahon hallituksen aikaan. Kahden sateenkaarihallituksen aikaan opiskelijoiden etuuksia lähinnä karsittiin.

Nämä nyt käsiteltävänä olevat hallituksen esitykset ovat selviä näyttöjä Matti Vanhasen hallituksen halusta parantaa opiskelijoiden asemaa. Pakko on kysyä, missä ovat kokoomuksen tai vasemmistoliiton näytöt menneiltä vuosilta. Teillä oli mahdollisuus parannuksiin, mutta niitä ei tullut. Päinvastoin, vuonna 1995 Lipposen ensimmäinen hallitus leikkasi opintotukea.

Opintolainaa ottaa nykyään alle puolet korkeakouluopiskelijoista, ja uusi järjestelmä tekee lainan ottamisen nykyistä edullisemmaksi ja kannustaa opiskelemaan määräajassa. Opintotuen parantaminen vähentää opiskelijoiden tarvetta käydä opiskeluaikana töissä, ja järjestelmä siis nopeuttaa opiskelijoiden valmistumista. Valmistumisen nopeuttamiseen vaikuttavat myös muut yliopistolakiuudistuksessa luetellut toimet. Esityksen tavoitteena on nimenomaan parantaa opintotuen riittävyyttä päätoimisen opiskelun aikana ja kannustaa opiskelijaa valmistumaan kohtuullisessa ajassa. Tällä tuetaan pääministeri Vanhasen hallituksen ohjelman tavoitetta nopeuttaa nuorten siirtymistä koulutukseen ja koulutuksesta työelämään. Lakiuudistuksella pyritään siis parantamaan työllisyysastetta, mikä on hallituksen tärkeimpiä tavoitteita.

Arvoisa puhemies! Nämä hallituksen lakiehdotukset, -muutokset, ovat taas yksi uudistus lisää opiskelijoiden aseman parantamiseksi. Keskustajohtoinen Matti Vanhasen hallitus pitää opiskelua ja opiskelijoihin panostamista tärkeänä. Eteenpäin on taas menty.

Sinikka  Hurskainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva hallituksen esitys yliopistolain muuttamisesta on herättänyt laajaa keskustelua akateemisen vapauden tulevaisuudesta. Esityksen mukaan sekä alempaa että ylempää korkeakoulututkintoa suorittavalla opiskelijalla olisi oikeus suorittaa tutkinnot viimeistään kahta vuotta niiden yhteenlaskettua tavoiteaikaa pidemmässä ajassa. Pelkästään alempaa korkeakoulututkintoa suorittavalla opiskelijalla olisi oikeus suorittaa tutkinto viimeistään vuotta tavoiteaikaa pidemmässä ajassa. Ylempää korkeakoulututkintoa suorittavalla opiskelijalla vastaava aika olisi kaksi vuotta.

Yksilölliset elämäntilanteet otetaan huomioon siten, että tutkinnon suorittamisaikaan ei laskettaisi vapaaehtoista asepalvelua tai asevelvollisuuden suorittamista eikä äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan pitämisestä johtuvaa poissaoloa. Lisäksi opintojen enimmäisaikaan ei myöskään laskettaisi muuta enintään neljän lukukauden poissaoloa. Esityksen joustavuudesta kertoo myös se, että opintosuunnitelman perusteella opiskelijalle myönnettäisiin lisäaikaa tutkinnon suorittamiselle, mikäli tavoiteaika ei ole tähän riittänyt. Huoli esityksen joustavuudesta ei siis tämän valossa näyttäisi perustellulta.

Korkeakouluopiskelu tähtää ensisijaisesti tutkinnon suorittamiseen. Tämä on syytä muistaa, kun puhutaan joustavuudesta. Joustavuus ja rajaton opiskeluoikeus eivät ole toistensa synonyymeja. Opintoaikojen rajaus on herättänyt kritiikkiä myös sen vuoksi, että se asettaisi eri alojen opiskelijat keskenään eriarvoiseen asemaan. Opintoaikojen rajattomuus ei ole vastaus tähän ongelmaan. Eri alojen tutkintojen vaihtelevan vaativuuden aiheuttamaan ongelmaan löytynee lääke tutkintojen sisällöllisestä rakenneuudistuksesta, ei rajattomasta opinto-oikeudesta.

Opintoaikojen rajauksesta aiheutuvat muutokset eivät kosketa ainoastaan opiskelijoita. Esityksen mukaan yliopistoille tulee velvoite järjestää opetus ja opintojen ohjaus siten, että opiskelija voi täysipainoisesti opiskellen suorittaa tutkinnon tavoiteajassa. Opetuksen ja opinto-ohjauksen sisällöllinen ja rakenteellinen kehittäminen on merkittävä haaste yliopistoille.

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva esitys on erittäin perusteltu ja tarpeen. Yliopistotutkintoon johtavien opintojen suoritusaikojen lyhentäminen on äärimmäisen tärkeää korkeasti koulutetun työvoiman saatavuuden turvaamiseksi tulevilla, globaaleilla työmarkkinoilla.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Yliopistolain muuttaminen ei ole aivan vähäinen asia. On tärkeää harkita tarkoin muutoksen tarve ja sisältö. Ilokseni voin todeta, että hallituksen esitys on tarkkaan harkittu, ja pääosin kannatan sitä lämpimästi. Otan kuitenkin esille muutamia kohtia esityksestä tarkempaan syyniin ja myöskin viestiksi valiokunnalle.

Ensinnäkin voin yhtyä esityksen perusteluihin siinä, että opintojen pitkittyminen Suomessa on ongelma. Perusteluissa mainitaan, että syksyllä 2002 läsnäolevaksi ilmoittautuneista yliopisto-opiskelijoista 22 prosenttia ei ollut suorittanut edeltävän lukuvuoden aikana lainkaan opintoviikkoja ja lähes 30 prosenttia opiskelijoista oli suorittanut alle 20 opintoviikkoa. Tässä ei enää ole kyse pelkästä akateemisesta vapaudesta, vaan ainakin osittain tyhjäkäynnin tilasta.

Yksi iso tekijä opintojen pitkittymisen taustalla on suomalainen osa-aikainen opiskelijakulttuuri. Tilastokeskuksen mukaan yli puolet yliopisto-opiskelijoista työskentelee opintojensa ohella. Tämä siitä huolimatta, että suomalainen opintotukijärjestelmä tähtää nimenomaan ansiotuloista riippumattomiin, tasa-arvoisiin opiskelumahdollisuuksiin. En malta olla tässä yhteydessä mainitsematta nimeä Linus Torvalds. Hänhän suoritti maisterintutkinnon kahdeksan vuoden opintojen jälkeen, mutta, huom., siinä samassa hän myös kehitteli Linux-käyttöjärjestelmän. Eivät menneet hukkaan nämä akateemisen vapauden vuodet häneltä.

Opiskelijoiden työssäkäymisen syitä on pengottu paljon ja hartaasti löytämättä tyhjentävää vastausta. Helpoin selitys on pelkän opintorahan ja asumistuen riittämättömyys nykyisellä hintatasolla. Mutta miksi opiskelijat eivät nosta valtion takaamaa opintolainaa, vaan yhdistävät mieluummin työn ja opiskelun usein sillä seurauksella, että opinnot pitkittyvät huomattavastikin? Kyselyt osoittavat, että lainaa ei mielletä osaksi opintotukea vaan vasta viimeiseksi valttikortiksi muiden keinojen loppuessa. Nähtäväksi jää, innostaako tulossa oleva opintolainojen verovähennysoikeuskaan lainojen nostamiseen ja työssä käymisen vähentämiseen.

Arvoisa puhemies! Opiskelijoiden työskentelyä ei kuitenkaan pidä nähdä pelkästään pahana asiana. Ensinnäkin se on eräillä aloilla vakituisen työllistymisen kannalta suorastaan välttämättömyys. Sen ansioksi on laskettu myös suomalaisten yliopisto-opiskelijoiden nopea valmistumisen jälkeinen työllistyminen. Toiseksi olisi hyvä muistaa, että valtion kassaan kilahtavat veroeurot myös opiskelijoiden palkkatuloista. Minusta onkin kummallista, että opiskelijoiden kesänaikaiset ansiotulot pienentävät herkästi tulevan talven opintotuen määrää. Kesällähän ei ainakaan nykyisellä systeemillä kenenkään oletetakaan opiskelevan jopa neljään—viiteen kuukauteen. Työn tekeminen kesällä sen sijaan on sekä opiskelijan itsensä että valtiontalouden kannalta jopa suotavaa.

Opiskeluaikaisen elintason nostaminen hyvillä kesäansioilla ei suinkaan ole elitismiä, vaan mielestäni se on ahkeruutta. Lukuvuoden aikaiset ansiotulot on toki tarkoituksenmukaista ottaa edelleenkin huomioon tuen myöntämisen perusteena.

Siis kesällä ahkerasti töitä ja lukuvuoden aikana tehokasta opiskelua. Entä millä tähän päästään? Opintojen ohjaus on tässä erittäin tärkeä väline. Opinto-ohjauksen tarpeisiin ollaankin nyt hallituksen esityksellä luomassa henkilökohtainen opintosuunnitelma opintojen ryhdittämiseksi. Tämä on askel oikeaan suuntaan. Onhan tiedossa, että kurssimuotoisina toteutettavat opinto-ohjelmat lyhentävät keskimääräisiä opiskeluaikoja ja vähentävät opintojen keskeyttämistä. On hyvä myös huomata, että luentosalissa tai harjoitustöissä istuu aina opiskelijan lisäksi myös opettaja. Opetuksen tasosta huolehtimiseen on välttämätöntä kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Opiskelijoiden antaman palautteen merkitys yliopistojen opetuksen kehittämisessä ja sen vaikutus tuloksellisuusrahoitukseen olisi mielestäni sisällytettävä tulevaan lakiin. Samoin yliopistoissa opetettavien pätevyysvaatimuksiin olisi kohtuullista sisällyttää paitsi tieteellisiä myös pedagogisia näyttöjä osaamisesta. Yliopistoista valmistuvien määrään tuijottaminen ei saa jättää laatua varjoonsa.

Arvoisa puhemies! Esitystä yliopistolain muuttamiseksi on arvosteltu siitä, että se vahingoittaa yliopistojen autonomiaa ja vie akateemisen vapauden. Väitteessä on totta toinen puoli. Toinen puoli on sitten se, että kun pelkkä porkkana ei auta, on käytettävä myös maltillisesti keppiä. Esityksen sisältämä velvoite suoriutua viiden vuoden koulutusohjelmasta yhdeksässä vuodessa ei rajoita liiaksi opiskelijan vapautta ja ottaa huomioon myös erilaisissa elämäntilanteissa olevat opiskelijat, ja tätä haluan erikoisesti korostaa. Esimerkiksi perheen perustaminen, sairastamiset ja asevelvollisuus eivät ole koskaan vähäpätöisiä tekijöitä, kun mietitään koulutuksen etenemistä.

Eräs miettimisen arvoinen vaihtoehto olisi tarjota opiskelijoille mahdollisuus lisäansioihin työssäkäymisen sijasta opiskelutahdin parantamisella. Opintotuen perustason saamisen edellytykset pidettäisiin pääosin entisellään, mutta tietyn rajan ylittävästä opintoviikkojen määrästä lukuvuoden aikana maksettaisiin vaikkapa ennakoivasti ylimääräistä opintotukea. Tässä toki tullaan kysymykseen eri oppialojen opintoviikkojen vertailtavuudesta keskenään, mikä asia tulisi ensin tietysti saattaa kuntoon. Myös tiukka kurssimuotoinen ohjelma vaikeuttaisi nopeampaa opiskelutahtia esimerkiksi lääketieteellisessä ja hammaslääketieteellisessä tiedekunnassa. Uskoisin kuitenkin, että kertomallani mallilla voitaisiin tarjota edullinen ja tehokas porkkana opintoaikojen lyhentämiseksi.

Arvoisa puhemies, ihan lopuksi: Seuraavat kehittämistoimet on suunnattava mielestäni opiskelijoiden tasavertaiseen taloudelliseen kohteluun opintotukijärjestelmässä. Kaiken kaikkiaan lisää positiivisia signaaleja on hyvä odottaa, koska viimeinkin opiskelijatkin saavat tämän hallituksen aikana jotakin, toisin kuin edellisellä hallituskaudella.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskustavetoisen hallituksen yksi tärkeistä ja erittäin perustelluista tavoitteista on työurien pidentäminen. Korkeakoulutetut ovat keskeisessä asemassa maamme kilpailukyvyn luomisessa. Keskimäärin tutkinnon suorittamiseen kuluu tällä hetkellä aikaa yliopistoissa kuutisen vuotta. Tutkinto jää kokonaan tekemättä noin joka viidenneltä opiskelijalta. Koska opinnot etenevät mallikkaasti suurelta osalta opiskelijoita ja vain osalla on vaikeuksia niiden suorittamisessa, on tärkeää korostaa henkilökohtaisten opintosuunnitelmien kehittämistä osana yliopistojen opintojen ohjausta. Jotta valmistumisajat todella lyhenisivät, on parannuksia tapahduttava siellä yliopistojen päässä. Lukukausia on voitava käyttää nykyistä tehokkaammin hyväksi. Opetushenkilöstön pedagogisia taitoja on parannettava. Kurssien päällekkäisyyksistä johtuvia ongelmia on karsittava ja henkilökohtaisten opintosuunnitelmien käyttöönottoa sekä tuloksellisuusrahoitusta on kehitettävä.

Täällä on jo muistutettukin useampaan otteeseen, että kun me myöhemmin uudistamme vielä yliopistojen valintakoemenettelyn ja katsomme sitä, mitä nyt ollaan tekemässä tai esittämässä, kaikki tämä yhdessä lyhentäisi työelämään siirtymistä jopa puolellatoista kahdella vuodella. Nyt siis yliopistojen opetusvastuun lisäksi opiskelijalle asetetaan opiskeluvastuu. Tässä ei mielestäni ole mitään arveluttavaa. Yhdeksässä vuodessa on kyllä mahdollisuus nauttia myös akateemisesta vapaudesta.

Mitä muuta tapahtuu? Vanhaa opintotukimallia vahvistetaan. Opintolaina on ollut ja on edelleen osa opintotukea. Sen käytöstä tehdään nyt houkuttelevampaa. Hallitus on nyt valinnut asumistuen ympärivuotistamisen ja asumislisän vuokrakaton korotuksen väliltä jälkimmäisen vaihtoehdon. Valittu linja on hyvä ja kannatettava. Seuraavassa vaiheessa, kun valtiontalous sen suinkin sallii, olisi nostettava toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajoja.

Kokoomus on auliisti esitellyt täällä salissa opintotukimalliansa. Kokoomuksen malli on erittäin kallis. Nykyjärjestelmään tulisi yhteensä 96—111 miljoonan euron korotus. Tuntuu siltä, että oppositiossa ei tarvitse kovasti päätään vaivata sillä, mistä rahat otetaan. Ed. Lindén on täällä myös toistuvasti todennut jo aikaisemminkin, kun näistä asioista on puhuttu, että vuodesta 96 vuoteen 2003 on joka vuosi hallituksen talousarvioehdotukseen sisältynyt joitakin opintotuen parantamiseen liittyviä ehdotuksia ja tarkistuksia paitsi vuonna 99. Tämä väite pitää osin paikkansa, mutta pitää muistaa, että tätä ennen Lipposen hallitus teki vuonna 95 merkittäviä opintotuen heikennyksiä. Opintorahaa ei ole varsinaisesti nostettu, ja parannukset jäivät varsin kosmeettisiksi. Nyt esitetty opintotukimalli tuo opiskelijan kukkaroon, mikäli hän niin haluaa, yhteensä 110 euroa lisää kuukaudessa, ja se on kyllä ihan merkittävä summa.

Arvoisa puhemies! En voi ymmärtää puheita pakkolainasta, sillä siitähän tässä nyt ei ole kysymys. En myöskään pidä opintolainaa sellaisena mörkönä kuin jotkut täällä salissa sen ovat nähneet. Itsekin opiskelin aikanaan opintolainan turvin, kuten tekivät kaikki muutkin. Kun me arvioimme vuonna 2005 opintonsa aloittavien työnsaantimahdollisuuksia, en voi nähdä, miksi ne olisivat kovin paljon heikommat kuin omalla ikäpolvellani aikanaan, sanoisinpa pikemminkin päinvastoin. Suomi ikääntyy hurjaa vauhtia, ja eläkkeelle siirtyvien suuri joukko vapauttaa työpaikkoja enemmän kuin aina muistammekaan. Lainasubventio on erinomainen kannustin ja tapa jakaa riskiä. Olisin itsekin aikanaan tervehtinyt ilolla uudistusta, jolla osan lainasta olisi saanut anteeksi.

Täällä salissa on kritisoitu opintotukijärjestelmää byrokraattisuudesta. Opiskelijan ei kuitenkaan tarvitse erikseen hakea verosubventiota, Kela hoitaa käytännön laskennan.

Maija Rask /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on käsittelyssä kaksi kannatettavaa esitystä. Opintolainan verovähennysmahdollisuus heille, jotka suorittavat tutkinnon määräajassa, on uusi etuus. Se on mahdollisuus, eikä se todellakaan ole pakko. Kenenkään ei ole pakko ottaa opintolainaa, eikä kenenkään ole pakko tämänkään jälkeen suorittaa opintojaan määräajassa. Se on heille etuus, sanottiin sitten kokoomuksesta tai vasemmistoliitosta mitä hyvänsä, eikä se myöskään ole pois heiltä, jotka eivät suorita opintojaan määräajassa.

Minusta on erikoista, että sanotaan, että kysymys on hyvin byrokraattisesta ja monimutkaisesta järjestelmästä. Minusta asiaa pitää katsoa nimenomaan opiskelijoiden kannalta. Eihän heidän tästä byrokratiasta ja monimutkaisuudesta tarvitse välittää. Se on viranomaisten asia.

Mielestäni yksi väite, joka tulee menneisyydestä, on se, että opiskelijat eivät uskaltaisi ottaa lainaa sen tähden, että ei ole tietoa työpaikasta. Jos me ajattelemme tulevan elämän työmarkkinoita, niin työpaikkoja on todella paljon, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Tämän tähden minusta nuoria pitää kannustaa siihen, että he todella miettisivät, mitä he haluavat opiskella ja miksi he haluavat aikuisuudessa tulla, koska valinnanmahdollisuuksia on monia.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen istuimet ovat tyhjinä. Minusta on ollut aika erikoista kokoomusedustajien uho tänä päivänä. Edustajat Lindén ja Dromberg ovat täällä salissa kehuneet omaa hyvää uudistusehdotustaan. Olin samassa hallituksessa molempien kulttuuriministereiden kanssa, enkä kuullut näitä hyviä ehdotuksia. Silloin heillä oli hyvä tilaisuus, kun valtiovarainministerikin oli samasta puolueesta. Nyt on hyvä tehdä ehdotuksia, kun ollaan oppositiossa, kun tiedetään, että ei niistä nyt vastuuseen joudu, mutta voipahan kerätä pisteitä. Aivan samaa pisteiden keruuta mielestäni oli, kun ed. Sarkomaa täällä kertoi — hän kertoi kyllä aivan oikein — että se oli eduskunta, joka nosti opintolainan asumislisän tuen kattoa 252 euroon. Näin todellakin tapahtui. Mutta mitä tekemistä kokoomuksella oli sen kanssa? Itse tiiviisti tuossa työssä mukana olleena voin sanoa, että ei todellakaan mitään, jos ei sitä katsota ansioksi, että kokoomus ei kehdannut äänestää tätä vastaan. Mutta pisteet kelpaavat politiikassa.

Yliopistolakia nyt muutetaan. Se muuttuu. Minusta se on hyvä asia. Minusta oli hyvä asia se, että hallitus kuunteli, mitä opiskelijajärjestöt halusivat, ja hallituksen esitystä muutettiin opiskelijajärjestöjen toiveiden mukaisesti, vaikka toisaalta pidän täysin aiheettomana ja turhana pelkoa siitä, että opiskelijalta yliopistossa evättäisiin opiskeluoikeus. Jos opiskelija on viimeinkin kerännyt gradunsa rippeet ja tehnyt opintosuunnitelman ja tulee yliopistolle ja esittää, saisinko jatkaa opintoja, niin haluaisinpa nähdä sen yliopiston, jossa sanotaan, että et sinä tänne opiskelijaksi pääse, koska kysymys yleensä on viime vaiheen opiskelijasta ja yliopistot saavat rahaa vain maistereista ja tohtoreista nykyisen rahoituslain mukaan. Totta kai he ottavat viime vaiheessa olevan opiskelijan suorittamaan tutkinnon, josta sitten rapsahtaa yliopiston tilille rahat, kun maisterin paperit voidaan kirjoittaa.

Mutta, arvoisa puhemies, eiväthän nämä toimet tietenkään riitä, vaan tarvitaan paljon muutakin. Tarvitaan edelleen ennen kaikkea opintojen ohjaukseen parannuksia ja lisäsatsauksia. Niitä ministeri Haatainen täällä lupasikin. Sitten tarvitsemme todellakin sitä, mikä täällä on useammassa puheenvuorossa edustajienkin suulla tuotu esille, että kyllä yliopistoissakin, ennen kuin ryhdytään ottamaan käyttöön kesäkuukausia, mikä on ongelmallista esimerkiksi yliopistojen opettajien tutkimustyön kannalta, on paljon viisaampaa, että otetaan käyttöön useampia kuukausia. Opiskellaan keväällä pitempään ja aloitetaan syksyllä aikaisemmin. Sitten otetaan viikonpäivät kaikki käyttöön. Aloitetaan opinnot maanantaina ja päätetään perjantaina.

Valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaostossa, kun meillä viime syksynä oli SYLin edustajat kuultavana, he sanoivat tämän suorilla sanoilla. Viesti oli aivan selvä. Tämä oli opiskelijoiden toive. Meillä rehtorineuvoston puheenjohtaja sanoi, että no, tulkaa nyt vain katsomaan yliopiston käytäviä. Nehän kaikuvat jo torstai-iltana tyhjyyttään, kun opiskelijat ryntäävät rautatieasemalle. Totta kai ryntäävät, jos ei perjantaina ole opetusta. Tällaista se arkipäivä on.

Kunnon kurssikirjastoja tarvitaan ja tarvitaan tenttimahdollisuuksia. On tietysti ihan selvää, että yliopistojen opettajien pätkätöiden vakinaistaminen on aivan aiheellista, jotta he pystyvät kunnolla panostamaan opetustyöhön. Yliopistojen tilakustannusasia on edelleenkin ratkaisematta. Ennen kaikkea perään sitä, jotta opintoajat voivat lyhentyä, että opiskelijat saavat kunnon opetusta. Kunnon opetukseen liittyy myös aito palaute, joka on muutakin kuin pelkkä nimilista ja arvosanat ilmoitustaululla. Se on suullista tai kirjallista palautetta siitä, minkä sinä olet tehnyt hyvin, mitä sinun pitää vielä korjata. Se on huolehtimista opiskelijasta, huolehtimista siitä, miten se gradu jaksaa.

Arvoisa puhemies! Töitä yliopistoilla riittää. Mutta se, mitä nyt tehdään, on kyllä oikean suuntaista.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä ed. Rask piti kyllä niin hyvän puheenvuoron, että olisin kyllä toivonut, että nuo tyhjyyttään kaikuvat kokoomuksenkin penkit olisivat pikkuisen siellä täynnä olleet, että olisivat kuulleet tätä asiatekstiä, mitä tässä äsken sanottiin.

Mutta oikeastaan haluaisin tähän oman puheenvuoroni alkuun todeta, että minä olen sitä mieltä hyvin vahvasti, että totta kai, kun puhutaan opintojen nopeuttamisesta, kyllä varmasti se paras tapa on aina se opiskelijan elämäntilanteen helpottaminen ja se opiskelumahdollisuuksien parantaminen tässä ja nyt. Siihen nähden tämä eduskunnan hallituspuolueiden sopima, joulukuussa toteutettu asumislisän vuokrakaton nosto, joka nostaa opiskelijoiden tuloja noin kolmisenkymmentä euroa, oli mitä tärkein tätä tavoitetta ajatellen. Mielestäni on syytä nyt huomata, että tämä oli nimenomaan eduskunnassa sovittu parannus, josta oli kysymys, ja mielestäni se oli tätä pakettia ajatellen täysin välttämätön edellytys sille pohjalle, että tällainen parannus on tehty. Kun me pyrimme nopeuttamaan opintoaikoja, niin täytyy olla myös ne edellytykset opiskella. Tämä oli yksi edellytysten parantava tekijä tämä vuokrakaton 252, mistä nyt vielä kerran haluan sanoa, että se oli hyvä juttu.

Tämä itse opintojen nopeuttamisesitys, tämä muutos yliopistolakiin, on erittäin jalostunut matkan varrella, siis jalostunut siitä, miten se jossain virkamiesten esityksissä alun perin paperille oli kirjautunut. Se on niinkin jalostunut, että enää minä en voi nähdä sitä niin sanottuna rajausesityksenä enkä varmasti ole ainoa, joka tätä mieltä on. Kun olen täällä kirjaillut myös kokoomuslaisten kommentteja, niin esimerkiksi ed. Tiura sanoi, että rajaamisesta ikään kuin on jo tässä luovuttu. Ed. Vahasalo puhui, että hallituskin on keppinsä katkaissut, eli näinhän meille on tullut palautetta. Myös oppositio on todistanut, että tämä ei sinänsä enää ole mikään tämmöinen keppimäinen rajausesitys.

On hyvin tärkeätä, ettei se sellainen ole. Nimittäin keppimäistä rajausesitystä en ikimaailmassa olisi täällä puhujakorokkeella puoltamassa eikä varmaan myöskään enemmistö eduskuntaryhmästämmekään olisi. Nimittäin eduskuntaryhmämmehän useassa kokouksessaan asiaa käsitteli ja antoi valmisteluterveisiä niin, että emme hyväksy mitään tällaista yksioikoista rajaamista, joka rajaa kerralla sen opinto-oikeuden pois. Tämän palautteen johdosta ja sen perusteella ja hyvässä yhteistyössä ministeri tätä esitystään on valmistellut, jalostanut ja samalla matkalla kuunnellut myös opiskelijajärjestöjen terveisiä, ja sitä kautta tästä on tullut esitys, joka enää ei ole mikään rajausesitys. Vähän vaan harmittaa, että kun lukee näitä juttuja lehdistä, niin siinä vaan jotenkin on jäänyt se rajaus-sana päälle, että puhutaan koko ajan rajaamisesta, rajaamisesta ja rajaamisesta, vaikka tämä ei sitä sinänsä enää ole, vaan tämä esitys tässä sanamuodossahan mahdollistaa kaikkien opiskelijoiden opintojen jatkamisen siinä vaiheessa, kun se rajapyykki sitten mahdollisesti joillakin opiskelijoilla vastaan tulee.

Tässä tosiaan, niin kuin täällä on useaan kertaan jo sanottu, on suoritusaika plus kaksi vuotta, ja tähän suoritusaikaan ei lasketa sitä äitiys-, isyys-, vanhempainlomaa, ei varusmiespalvelusta eikä myöskään sitä muuta kahden vuoden aikaa, eli yhteensä tämä on se niin kutsuttu 5+2+2-malli, ja mikä olennaisinta, sen 5+2+2 vuoden jälkeen jos tulee se tilanne, että tutkinto ei ole valmis, niin siinä lakiesityksessä lukee, että yliopisto myöntää jatkoajan, mikäli esitetään tämä tavoitteellinen ja toteuttamiskelpoinen suunnitelma. Eli tässä jossain vaiheessa oli versioissa "voi myöntää" tai "erityisistä syistä voi myöntää", ja silloin tämä olisi ollut aivan eri tilanne. Silloin olisi ollut harkintavaltaa tässä, mutta nyt tämä on siis tilanne, jossa mitään voi-sanoja siellä ei ole, vaan opiskelija saa jatkoajan.

Minusta ei ole enää siinä vaiheessa tämän sanamuodon jälkeen ongelmallista se, jos oletetaan, että opiskelija tekee jatkoajan saadakseen tämän tavoitteellisen suunnitelman, vaan se on päinvastoin aika hyvä asia, että yhdessä sitten vastaavan opetushenkilökunnan kanssa katsellaan tämä suunnitelma, millainen se voisi olla. Sehän on myös sitä tukea siihen opiskeluun, kun laaditaan realistinen suunnitelma, minkä perusteella sitten valmistuminen on sen yhdeksän vuoden jälkeenkin mahdollista. Eli kun nämä voi-sanat ja muut on sieltä pois karsittu ja on tämä sanamuoto, mikä tässä on, niin tämä on jotain muuta kuin rajausesitys ja sillä tavalla ihan eteenpäin vietävissä.

Tässä laissahan määritellään sen opintosuunnitelman osalta oikeastaan vain se, että siinä pitää olla yksilöidysti, mitä opintoja on, ja yksilöidysti aikataulu ja edellytykset kohtuullisessa ajassa saattaa opinnot loppuun. Tämän lain perusteluissa erikseen sitten pohdiskellaan sitä, että kun elämäntilanteet ovat niin erilaisia, niin ei ole tarkoituksenmukaista, että johonkin lakiin tai perusteluihin lähdettäisiin tyhjentävästi kirjoittamaan, mitä kaikkia asioita tässä pitää sitten ottaa huomioon, että se suunnitelma nähdään toteuttamiskelpoiseksi ja tavoitteelliseksi. Mutta kun perusteluissa nyt kuitenkin puhutaan, että aina on huomioitava elämäntilanne, siellä puhutaan ihan oikein siitä, että päätöksentekoon, totta kai, vaikuttavat sairausasiat, vaikeat elämäntilanteet, yhteiskunnallinen osallistuminen, huippu-urheiluun valmentaminen, kansainväliset opiskelijavaihdot jne., niin minä toivoisin, että kun sivistysvaliokunnassa nyt tätä pohditte ja kuulette asiantuntijoita, jos tämän puheenvuoron nyt joku sivistysvaliokunnan jäsen kuulee, niin ottakaa hyvänen aika siihen sitten mahdollisuus, kun tätä mietintötekstiä kirjoitatte, että puratte siihen vielä näitä muitakin mahdollisia tilanteita, missä sitten tällaista harkintaa tulisi käyttää.

Yksi täällä on tullut ainakin ed. Elon puheenvuorossa, että siihen voisi kirjoittaa, että eduskunta tarkoittaa myös sitä, että esimerkiksi toimeentulomielessä tehty työ on tällainen asia, ja samalla tavalla sitten itse erään opiskelijan kanssa jutellessani hän kysyi minulta, että no, oma sairaus on tällainen asia, mutta entä jos on omaishoitaja eli on lähimmäinen sairas. Totta kai myös tällaiset asiat ilman muuta minun tulkintani mukaan ovat niitä elämäntilanteeseen liittyviä seikkoja, jotka selittävät sitä, että et ole valmistunut ajoissa. Myös tämmöinen lähimmäisen sairaus, omaishoitajatapaukset ja muut tällaiset ilman muuta varmasti tarkoittavat sitä. En pitäisi ollenkaan huonona, että sivistysvaliokunta myös omassa mietinnössään kirjaisi näitä sitten mietintöön, koska eduskunnallahan on mahdollisuus sen mietinnön kautta aina terveisiä ja tarkoitusperiään jälkipolville tuoda esiin, ja nämä mietinnöt ovat tärkeitä papereita siinä mielessä.

Olennaista on tietenkin sitten se, että tässä lakiesityksessä otetaan tämä opinto-ohjaus, se oikeastaan kirjataan lakiin, ja se on hyvä asia, oikeus opinto-ohjaukseen. Tässä tutkimuksessa, joka nyt hiljan tuli, jossa tosiaan todettiin se ikävä tosiseikka ja järkyttävä tosiseikka, että 26 prosenttia opiskelijoista kärsii mielenterveydellisistä ongelmista, niin siinähän puolet tähän tutkimukseen vastanneista sanoi, että tämä opintojen ohjaus nähdään tänä päivänä vajavaisena ja riittämättömänä. Siihen nähden tietenkin se, että se oikeus tähän nyt tässä laissakin vahvasti tulee, on erittäin hyvä asia. Mutta omalta osaltani myös, totta kai, haluan tässä yhteydessä todeta, että jatkossa on todella huolellisesti katsottava, että myös tämän oikeuden toteutuminen vaatii, totta kai, lisäresursointeja.

Täällä ministeri Haatainen ihan hyvin puhui siitä, että näitä hopseja ajatellen tulee erillisrahoitus tai nyt on sitten tämä 5 miljoonaa euroa ja on ollut 3 miljoonaa aikaisemmin. Nämä ovat tärkeitä rahoja, mutta kuitenkin pitemmän päälle voi olla, että myös muuta resursointia kyllä yliopistoille tarvitaan. Siinä mielessä tämä resurssikysymys on tärkeä, jonka tulee kulkea käsi kädessä sitten tämän harkinnan kanssa, kun katsoo, millaiset onnistumisedellytykset tällä lailla on.

Tietenkin pidän itsestäänselvänä, että kyllä varmasti sitä byrokratiaa on vältettävä ja etsittävä sitten sellaiset mallit, että tämä byrokratia ei pääse kukkimaan pahimmillaan. Kyllä minä nyt toisaalta myös sen myönnän, että itsekin, kun tätä rajausta ruvettiin vuosi sitten puhumaan, kannatin kovasti ja miksen edelleenkin kannattaisi, jos se olisi vaihtoehtojen joukossa, tätä opiskelijoiden itsensä tarjoamaa passiivirekisterimallia. Minusta se oli ihan hyvä malli ja puhuin sen puolesta. Kyllä siinäkin ihan samat byrokratiaongelmat varmasti olisivat olleet. Aina se on vaan, kun tämmöisiä tulee, niin sille ei mitään voi, mutta minä uskon, että viisas ihminen ratkaisee näitä ongelmia. Se, mikä on se tärkein, mikä täälläkin on sanottu sataan kertaan, on se, että se opiskelija ei saa sitä sitten kokea haittana.

Summa summarum: Tällaisenaan tämä esitys ei ole rajausesitys, ja jos se sellainen olisi ollut, niin se ei olisi ollut varmasti allekirjoittaneen ja tuskin koko eduskuntaryhmänikään hyväksymä. Tässä on otettu huomioon, kuten sanoin, palautetta myös opiskelijajärjestöiltä ja tätä on muokattu sen mukaisesti, eli tämä on olennaisesti muuttunut niistä kirjauksista, mitkä tässä joskus alussa olivat.

Sanonpa vielä senkin, että nyt kun tämä malli on oleellisesti muuttunut — tämä on muuttunut sillä tavalla juuri kuin kokoomuksen ed. Vahasalo sanoi, että keppi on katkaistu — niin tämä on toteutuessaan varmasti, jos voisi sanoa, löysempi kuin tämä passiivirekisteri olisi ollut, mitä itse pidin silloin yhdessä vaiheessa ihan hyvänäkin ratkaisuna, mitä opiskelijat itse tarjosivat.

Eli parasta nopeutusta varmasti ovat ne porkkanat. Työssä ei tarvitsisi käydä sitten niin paljon, jos olisi tarpeeksi rahaa, ja porkkanaa onneksi saimme joulukuussa sitten eduskunnan toimesta opiskelijoille itselleen. Mutta siihen nähden tietenkään en minä oikeastaan sitäkään voi ymmärtää, miksi tämä opintolainan vähennys on saanut nyt niin hirveän kritiikin taas toisaalta osakseen, koska ei se sinänsä ole heikennys mihinkään olemassa olevaan, vaan nimenomaan niille ihmisille, jotka ottavat opintolainaa, se on sitten olemassa olevaan tilanteeseen nähden parannus ja uusi mahdollisuus. Niitä se auttaa, joilla sitten opiskelun jälkeen on tuloja, joista vähentää. Toivottavasti nyt mahdollisimman monilla on niitä tuloja, vaikka ymmärrän kyllä senkin, että tänä päivänä on sitä pätkätyötä ja kaikkea mahdollista epävarmuutta toimeentuloon ja työpaikkaan liittyen, mutta siitä huolimatta ei tämä opintolainaesitys ole heikennysesitys, vaan se on parannusesitys ihan selkeästi.

Oikeastaan itse katson tämän yhdeksi eduksi sen, että kun tänä päivänä on muotia puhua, että millä me saamme ne osaajat pysymään Suomessa, meidän on saatava osaajat pysymään Suomessa, aina meidän ratkaisumme, tai ainakin joidenkin, ei minun mutta useiden ihmisten ratkaisu on se, että alennetaan ylimpiä marginaaliveroja ja alennetaan isotuloisten ihmisten veroja, sillä ne osaajatkin pysyvät Suomessa. Mieluummin minä kuin alentaisin ylimpiä marginaaliveroja tai kaikista rikkaimpien tai varakkaimpien ihmisten veroja, houkuttelen niitä osaajia pysymään Suomessa sillä, että kerron heille, että no sitten kun valmistut, saat vähentää Suomessa opintolainasi, mutta et välttämättä ulkomailla. Tämä on eräänlainen houkutin tässä yhtälössä, kun nykyään hoetaan sitä, että osaajat Suomeen. En sano, onko se kauhean merkittävä juttu vai ei, mutta yksi perustelu kuitenkin, minkä haluan tässä tuoda esille.

Totta kai enemmän opintotuen ja asumislisän parantaminen auttaa siihen nopeuttamiseen kuin opintolainakysymys, mutta ei tämä silti kerta kaikkiaan ole heikennys. En minä tätä mahdotonta kritiikkiä ihan ymmärrä. Tietenkin haluan todeta, että ei tämän tarvitse olla askel siihen, että jatkossakin kaikki ratkaisut olisivat sitä, että lainapainotteisuutta lisätään, ei tietenkään sitä (Puhemies koputtaa) pidä ottaa päänuoraksi. Anteeksi, herra puhemies, mutta haluan vielä sanoa tähän loppuun — onko täällä jokin aika määritelty?

Ai, se suositus on ollut 10 minuuttia, minä en nimittäin tiennyt tätä. Olen pahoillani.

Jos olisin tiennyt, olisin lyhentänyt toki, koska pidän tärkeänä, että näissä suosituksissa pysytään.

Oikeasti, ihan aidosti en tiennyt, että suositus on olemassa.

Eli haluan vielä sanoa tähän loppuun, pääsinkin viimeiseen pylpyrään. Kokoomuksen haukuin jo debatissa, niin sen voi jättää tässä yhteydessä tekemättä.

Eli kun tätä lainaratkaisua on niin kovasti moitittu, että tämä on huonosti valmisteltu ja on huonoja kohtia ja on tässä kaikenlaista, niin minä toivon, että sivistysvaliokunta omassa käsittelyssään käy ne läpi, katsoo sen tilanteen. Jos näitä on, niin ei mikään estä, että eduskunta voi näitä asioita korjata.

Kiitoksia, herra puhemies, kärsivällisyydestä.

Seppo  Särkiniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun tähän aikaan illasta nousee lähes tyhjän istuntosalin eteen, täytyy kyllä vähän nipistellä itseään ja kysellä kaikenlaisia kysymyksiä, mutta lohdutan tässä itseäni ja jälkeeni tulevia puhujia sillä, että olen minä puhunut monta kertaa sellaisessakin salissa, jossa minun lisäkseni ei ole ollut yhtään elävää paikalla.

Mutta, arvoisa puhemies, minä kyllä ymmärrän opposition edustajien tilanteen, joka on kieltämättä nyt kiusallinen. Hallitus on tiukasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta tuonut lähetekeskusteluun kaksi lakiesitystä, jotka molemmat sisältävät asetettuun tavoitteeseen sopivia uudistuksia eli johtavat opiskeluaikojen lyhentämiseen ja työurien pidentämiseen. Näillä uudistuksilla puolestaan pyritään reagoimaan kehitykseen, jonka aiheuttaa kiihtyvä työikäisen väestön poistuminen työmarkkinoilta.

Tässä tilanteessa lainamahdollisuuden lisääminen opiskelijoille ja tavoiteajassa suoriutuvan opiskelijan palkitseminen verovähennysoikeudella on minun mielestäni täysin johdonmukaista ja loogista. Se ei poista kaikkia opintososiaalisia ongelmia, mutta antaa yhden mahdollisuuden lisää niille, joille sen käyttäminen sopii.

Ed. Soininvaara otti esille monia järjestelmän joustoihin liittyviä ongelmia, joihin mielelläni yhdyn, mutta tällä kohdalla hän mielestäni sekoitti kannustamisen ja vakuuttamisen käsitteet väärin toisiinsa. Kannustaminen ei ole sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vastakohta, mistä kehityksestä meillä on kyllä valitettavasti muistissa ikäviä esimerkkejä. Muistatte kaikki, ainakin ne, jotka nyt ovat paikalla, miten Esko Ahon hallitus muutti lainapainotteisen opintojen rahoittamisen opintorahapainotteiseksi eli tunnisti yhteiskunnan muutoksen juuri niin kuin ed. Pulliainen täällä jokin aika sitten puhui.

Sitten tuli Lipposen ensimmäinen hallitus, jossa kokoomus ja vasemmistoliitto olivat mukana, ja silloisilla leikkauksilla annettiin kyllä köyhille kyytiä tavalla, jota ei haluaisi ison perheen isänä edes muistella. Lipposen toinen hallitus sitten leikkauksen aiheuttamia vähennyksiä paikkaili joskus kokoomusministerin esityksestä, useimmiten niistä huolimatta. (Ed. Viitanen: Mitä se kokoomusministeri esitti?) — Tarkistakaa kokoomusministeriltä!

Ed. Lindén kertoi, miten kokoomus teki oman opintolainaesityksensä vuonna 2003. Mikä valkeus puolueille silloin koitti, miksei esityksiä tehty silloin, kun niihin voitiin hallituksessa vaikuttaa? Paikalla oli vielä oma valtiovarainministeri. Ed. Tulonen sanoi, että tämä on turhaa kokoomuksen syyttelyä. En halua tässä syytellä, asiat tulee ratkaista esityksestä silloin, kun ne eteen tulevat, aivan oikein. Mutta juuri siihen ministeri olisi voinut erinomaisen tehokkaasti vaikuttaa.

Ed. Pulliainen sanoi täällä, että varovaisuus on ainoa rationaalinen toimintamalli yksilölle nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa. Minä olen kyllä melko lailla samaa mieltä, mutta eikö ole niin, että julkisella taloudella on edessään aivan sama vaiva ja juuri sen vuoksi rakenteita pyritään tekemään läpinäkyviksi ja joustaviksi?

Vielä lyhyesti: Ed. Ojala sanoi keskustelun alkupuolella, että hallituksen ongelmana on tiukka kehys, joka siirtää rahoituksen taakkaa tuleville sukupolville. Kummallista, miten ajattelen juuri päinvastoin. Kehyksen tiukkuudella pidetään huoli siitä, että sukupolvien velkataakka ei muodostu kohtuuttomaksi, mutta jos palvelutaso halutaan säilyttää ja vähäosaisista pitää huolta, rakennemuutoksia on tehtävä. Niitä taas vasemmistoliitto ja pääosin demaritkin käytännössä vastustavat. Kyllä tässä lähetekeskustelussa esille tulevat lakiesitykset ovat kannatettavia, mutta eivät ratkaise kaikkia opintososiaalisia ongelmia, eivät pelasta sivistysyliopistoa, eivät kyllä nyt sitä kaadakaan.

Valiokunnalla onkin melkoinen tehtävä tutkia lakiesityksen suhdetta hallituksen esillä pitämiin tärkeisiin poliittisiin kokonaisuuksiin. Otan esille kaksi: Työvoimakysymykset ovat tärkeitä, mutta vähintään yhtä tärkeää on tarkastella lakeja osana kansallista osaamiseen perustuvaa selviämisstrategiaa. Parannetaanko näillä lakiesityksillä pienen maan mahdollisuuksia tuottaa sivistystä ja osaamista ja pitää niitä osaajia maassa, niin kuin edellinen puhuja täällä ansiokkaasti sanoi, sitä kyselen.

Toinen ongelma on minun mielestäni perheellisten opiskelijoiden asema. Pääministeri on aivan oikein kehottanut suomalaisia lisääntymään, ja samoin teki Barroso EU:n tasolla vähän aikaa sitten. Mutta käytössä on vain yksi elämä. Esimerkiksi perheellisten opiskelijoiden asumistukikysymykset on mietittävä tarkkaan, jotta ei luotaisi todellisia loukkuja, jolloin pieniä tuloja ei kannata paikata työssäkäynnillä, kun asumistuki samanaikaisesti pienenee.

Valiokunnalla on tässä edessä mielenkiintoinen työ, eikä voi muuta kuin toivottaa menestystä.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On ihan kiva tulla entisen järviseutulaisen, entisen lappajärveläisen, naapuripitäjän miehen, kansanedustaja Seppo Särkiniemen jälkeen tänne korokkeelle kertomaan tästä esityksestä.

Hallitus on antanut yliopistolaista muutosesityksen 12/2005 vp. Tähän lakiesitykseen on otettu säännökset korkeakoulututkintoon johtavia opintoja suorittavan opiskelijan opiskeluoikeudesta. Esityksen mukaan yliopistolle tulee velvoite järjestää opetus ja opintojen ohjaus siten, että opiskelija voi täysipäiväisesti opiskelemalla suorittaa valitsemansa tutkinnon tavoiteajassa. Alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa opiskelemassa olevalla opiskelijalla on nyt käsiteltävänä olevan esityksen mukaan oikeus suorittaa tutkinnot viimeistään kahta vuotta niiden yhteenlaskettua tavoitteellista suorittamisaikaa pitemmässä ajassa. Alempaa korkeakoulututkintoa suorittavalla opiskelijalla on oikeus suorittaa tutkinto viimeistään vuotta tavoiteaikaa pitemmässä ajassa, ja vastaavasti ainoastaan ylempää korkeakoulututkintoa opiskelemassa olevalla opiskelijalla on oikeus suorittaa tutkinto viimeistään kahta vuotta tavoiteaikaa pitemmässä ajassa.

Hallituksen esityksen mukaan tutkinnon suorittamisaikaan ei lasketa poissaoloa, joka johtuu vapaaehtoisen asepalveluksen tai asevelvollisuuden suorittamisesta tai äitiys-, isyys- tahi vanhempainvapaan pitämisestä. Tulevan käytännön mukaan opintojen enimmäisaikaan ei laskettaisi myöskään muuta enintään neljän lukukauden poissaoloa, jonka ajaksi opiskelija on ilmoittautunut poissa olevaksi.

Jatkossa yliopistolla on mahdollisuus myöntää hakemuksesta opiskelijalle, joka ei ole suorittanut tutkintoa säädetyssä ajassa, lisäaikaa opintojen loppuun saattamiseen. Lisäaikaa voidaan myöntää, kun opiskelija esittää tavoitteellisen ja toteuttamiskelpoisen suunnitelman opintojen loppuun saattamisesta. Suunnitelmassa opiskelijan tulee yksilöidä suoritettavat opinnot ja aikataulu tutkinnon loppuun saattamiselle. Vastaavasti yliopiston tulee lisäaikaa myöntäessään ottaa huomioon opiskelijan senhetkinen elämäntilanne. Esitetty menetelmä eli tämä tuleva tapa toimia on käytännössä joustava, kevyt ja helposti yhteen sovitettavissa yliopistojen olemassa olevien ja kehittyvien opiskelijatietojärjestelmien kanssa. Tiedot, joiden perusteella lisäaikaa haetaan, ovat helposti viranomaisten saatavissa jo käytössä olevista eli siis nykyisistä tietojärjestelmistä.

Arvoisa herra puhemies! Miten sitten menetellään opiskelijan kohdalla, joka ei ole suorittanut opintojaan säädetyssä ajassa? Samoin miten menetellään opiskelijan kohdalla, jolle ei ole myönnetty lisäaikaa opintojen loppuun saattamiseen? Esityksen mukaan tällaiset opiskelijat menettäisivät opiskeluoikeutensa. Tässäkään tilanteessa tie ei ole kuitenkaan opiskelijalta poikki. Nimittäin jos opiskeluoikeuden menettänyt opiskelija tulee toisiin ajatuksiin ja haluaa myöhemmin jatkaa opintojaan, hänen on haettava yliopistolta oikeutta päästä uudelleen opiskelijaksi. Opiskeluoikeuden palauttaminen ei edellytä hakemista valintamenettelyn kautta, vaan yliopisto palauttaa sen hakemuksesta.

Kokonaisuutena esityksen tavoitteena on lyhentää yliopistotutkintoon johtavien opintojen suoritusaikoja ja turvata korkeasti koulutetun työvoiman saatavuus.

Arvoisa herra puhemies! Sitten tämä toinen hallituksen esitys 11/2005 vp eli esitys opintotukilain muuttamisesta katkaisee opintotuen pitkän alamäen. Totean näin, koska edellisen kerran opintotuen tasoa on parannettu vuosina 1992 ja 1994 eli Esko Ahon hallituksen aikana yli kymmenen vuotta sitten.

Arvoisa herra puhemies! Tekeekin mieleni leikillisesti todeta, että eduskuntaan tarvittiin uusi Esko eli Esko Ahonen, ennen kuin tähän opiskelijoiden asemaan saatiin tarvittavaa parannusta.

Tämän hallituksen esityksen mukaan asumislisää myönnettäessä huomioon otettava asumismenojen enimmäismäärä nousee 252 euroon. Tällä päätöksellä hallituspuolueet katkaisevat opintotuen yli kymmenen vuotta jatkuneen alamäen. Asumislisän vuokrakaton päätös toteuttaa hallituksen tavoitetta parantaa opiskelijoiden opintososiaalista asemaa. Yhdessä opintolainan kehittämisen kanssa kysymyksessä on merkittävä parannus opiskelijoiden toimeentulossa.

Lakiesityksessä esitetään myös, että korkeakouluopiskelijoiden opintolainan valtiontakauksen määrä korotetaan 220 eurosta 300 euroon kuukaudessa. Lisäksi jatkossa korkeakoulututkinnon määräajassa suorittaneille myönnetään oikeus verosta tehtävään opintolainavähennykseen. Esityksessä opintolainavähennykseen on oikeutettu korkeakoulututkinnon laissa säädetyssä määräajassa suorittanut verovelvollinen. Vähennys olisi 30 prosenttia opintojen aikana kertyneen opintolainan 2 500 euroa ylittävästä määrästä. Vähennys tehdään suoraan verosta enintään tutkinnon suorittamisvuotta seuraavien kymmenen vuoden aikana. Kansaneläkelaitos päättää oikeudesta opintolainavähennykseen sekä vähennyksen enimmäismäärästä. Samoin lakiesityksessä esitetään, että oikeus opintolainavähennykseen on yliopistossa ylemmän korkeakoulututkinnon enintään kaksi vuotta tutkinnon laajuutta pidemmässä ajassa suorittaneilla ja alemman korkeakoulututkinnon tai ammattikorkeakoulututkinnon yhden vuoden tutkinnon laajuutta pidemmässä ajassa suorittaneilla.

Edellä mainittuun määräaikaan saadaan pidennystä enintään kaksi lukuvuotta, jos lainansaajan opinnot ovat viivästyneet asevelvollisuuslain, siviilipalveluslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisen palveluksen tai oman sairauden vuoksi. Käsitykseni mukaan määräaika voi lasten hoitamisen perusteella olla tätäkin pitempi. Tällöin kuitenkin otettaneen huomioon lukukaudet, joiden aikana lainansaaja on saanut äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa.

Nämä käsiteltävänä olevat lakiesitykset ovat ihan hyvät ja oikean suuntaiset. Kyllä näistä ihan hyvä tulee. Pohjalaisittain voikin sanoa, että kun yrittää tavallista tehdä, niin pukkaa priimaa tulemaan.

Tähän lopuksi, arvoisa puhemies, muutama sana yleensä koulutuksesta. Koulutus on osaltaan investointi, joka lisää talouskasvua, tehostaa tuottavuutta sekä vähentää sosiaalista eriarvoisuutta. Moniin muihin investointeihin verrattuna koulutus vaatii tekijöiltään kärsivällisyyttä sekä näkemystä ja luottamusta pitkälle tulevaisuuteen. Hyvin hoidetun tai laiminlyödyn koulutuksen tulokset ovat arvioitavissa vasta vuosien, jopa vuosikymmenien kuluttua. Hyvällä ja riittävällä koulutuksella luodaan nuorille tulevaisuus, kivijalka tulevaa elämää varten.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tänään käsittelemme hallituksen esitystä laiksi yliopistolain muuttamisesta. Ehdotuksen mukaan lakiin lisätään säännökset opiskelijan opiskeluoikeudesta ja opiskeluoikeuden menettämisestä kuitenkin siten, että laki on huomattavasti löyhempi kuin sen ensimmäiset luonnokset. Täällä todettiinkin, että meillä on esitteillä jalostunut versio.

Ylempää korkeakoulututkintoa opiskelemaan otetulla opiskelijalla olisi tämän esityksen mukaan oikeus suorittaa tutkinto kahta vuotta tavoiteaikaa pidemmässä ajassa. Lisäksi opiskelija voi ilmoittautua poissa olevaksi neljäksi lukukaudeksi. Opintojen enimmäisaikaan ei myöskään laskettaisi poissaoloa, joka johtuu asevelvollisuuden suorittamisesta tai äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaasta. Lisäksi yliopisto myöntää lisäaikaa opintoihin, jos opiskelija esittää toteuttamiskelpoisen suunnitelman opintojen loppuun saattamiseksi, muutoin opiskelija menettää opiskeluoikeuden. Sen voi kuitenkin saada takaisin hakemuksesta, mikä ei edellytä valintaprosessiin osallistumista. Yliopistoille asetetaan velvoite järjestää opetus ja opintojen ohjaus siten, että opiskelija voi täysipäiväisesti opiskellessaan valmistua tavoiteajassa. Yliopistot myös velvoitetaan järjestämään riittävästi opintojen ohjausta.

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen puoluehallitus totesi jo huhtikuussa 2004, ettei opintoaikoja tule rajata vaan että yliopisto-opiskelun puitteita pitäisi parantaa muilla keinoilla. Mielestämme yliopisto-opiskelijoilla on suuri merkitys suomalaisilla työmarkkinoilla. Opiskelijat valmistuvat työkokemuksensa ansiosta poikkeuksellisen valmiina työelämään verrattuna muihin eurooppalaisiin opiskelijoihin ja valmistuneisiin. Työnteosta huolimatta yliopisto-opiskelijat valmistuvat keskimäärin noin 5,1 opiskeluvuoden jälkeen, joka on mielestäni hyvä saavutus.

Kuten aikaisemmin totesin, tämä lakiesitys ei ole aivan niin tiukka kuin saamieni tietojen mukaan alkuperäisissä suunnitelmissa on ollut. Myönteistä tässä esityksessä onkin, että aiemmasta kannasta rajata tiukasti opiskeluoikeutta on nyt luovuttu, mikä mahdollistaa tauon pitämisen opinnoissa muun muassa perhevapaan, työnteon tai muun syyn vuoksi. Opetusjärjestelyjen kehittäminen on nyt tässä esityksessä otettu esiin. Opiskelijan oikeutta suorittaa laajoja tutkintoja ei myöskään rajoiteta lainsäädännöllä. Laki ei koske ennen vuotta 2005 opintonsa aloittaneita.

Arvoisa herra puhemies! Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, ettei näillä opintoaikojen rajoituksilla saavuteta sitä, mitä tavoitellaan, eli laadukasta ammattitaitoa riittävän nopeasti. Ymmärrän kyllä oikein hyvin sen huolen, että meidän pitäisi saada nyt, kun suuret ikäluokat poistuvat työmarkkinoilta, hyviä ammattihenkilöitä työelämään, ja ymmärrän sen, miksi opintoaikoja tulee rajata. Mutta keinoja pitäisi olla paljon paljon muitakin kuin tämä, ja mielestäni jopa parempiakin keinoja on tarjolla. Yksi näistä keinoista on opintososiaaliset edut kaiken kaikkiaan. Kyllä opiskelija tarvitsee tukea, myös taloudellista tukea. Elämä Suomessa on hyvin kallista. Jos ajattelee, mitä asumislisä tällä hetkellä on ja mitä esimerkiksi Helsingin asunnot ovat, niin se asumistuki on hyvin hyvin pieni osa siitä, mitä todellisuudessa kuluu, ja sitten tietysti muu elämä päälle, ei sitä ihan pelkällä hengellä ja vedellä elä. Kovinkaan monen vanhemmat eivät tänä päivänä pysty avustamaan. Oikeastaan vain pieni osa on sellaisia perheitä, joissa vanhemmat pystyvät avustamaan lapsiaan opiskelussa.

Tänäänhän keskustelemme myös opintotukilain muuttamisesta ja opintolainan vähennyksen edellyttämistä muutoksista verolainsäädäntöön. Tässä on ollut puhetta lainan verovähennyssubventiosta. Minun henkilökohtainen mielipiteeni on se, että se ei motivoi nopeuttamaan opintoja. Perustan tämän omaan opettajakokemukseeni noin 15 vuodelta ja omiin opiskelukokemuksiini.

Toinen tärkeä iso keinoalue opiskelun nopeuttamiseksi on opintojen ohjaus. Korkea-asteen opintojen ohjauksen arviointi käynnistettiin vuonna 2000, ja siitä myös tuli 2001 raportti. Arvioinnin suoritti Suomen korkeakoulujen arviointineuvoston nimeämä työryhmä. Arvioinnin tuloksena korkea-asteen opintojen ohjauksen kehittämiskohteiksi esitettiin seuraavat viisi kohtaa: opintojen ohjauksen tulisi perustua opiskelijoiden tarpeisiin, opiskelijoita tulisi tukea tavoitteellisessa opiskelussa, korkeakoulujen tulisi pyrkiä kohti kokonaisvaltaista opintojenohjausjärjestelmää, opintojen ohjauksen menetelmiä tulee käyttää monipuolisesti, kuten pieniryhmäohjauksessa ja Internet-pohjaisessa ohjauksessa on mahdollisuuksia, joita korkeakoulut eivät ole vielä täysin käyttäneet hyväkseen, ja opintojen ohjaus tulee sisällyttää yhdeksi keskusteluteemaksi opetusministeriön ja korkeakoulujen vuotuisiin tulos- ja tavoiteneuvotteluihin. Näin siis sanoo arviointiryhmä, joka pyrki kehittämään korkean asteen opintojen ohjausta. Siinä on varmasti paljon sellaista asiaa, missä on jo otettu vinkistä vaari, mutta vielä on tehtävää. Kyllä opintojen ohjauksella on suuri merkitys jaksamiselle ja opinnoissa suoriutumiselle.

Kolmas tärkeä keino on terveydenhuoltopalvelujen laadukas järjestäminen. Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön juuri hiljattain julkaisema yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimus osoitti, että kaiken kaikkiaan opiskelijoiden terveydentilassa todettiin muutoksia vuoteen 2000 verrattuna melko vähän. Merkittävinä oli kuitenkin useilla mittareilla havaittu psyykkisen problematiikan lisääntyminen. Se on kyllä todellakin hälyttävää, että tällaiset psyykkiset oireet ovat opiskelijoilla lisääntyneet. Siihen olisi hyvä puuttua. Tällä hetkellähän meillä esimerkiksi mielenterveyspalvelut eivät ole kovin hyviä opiskelijapaikkakunnilla.

Täällä salissa on tänä päivänä viitattu tähän tutkimukseen. Haluan nyt tässä korjata yhden väärinymmärryksen, mikä on tullut. Tästä tutkimuksesta on tullut sellainen käsitys, että opintojen ohjaus olisi jollain lailla liittynyt näihin psyykkisiin ongelmiin. Nyt täytyy muistaa, että tässä tutkimuksessa ei sellaista yhteyttä pystytty löytämään ja todistamaan, johtuen siitä, että sitä ei myöskään tutkittu. Tämä tutkimustulos julkaistiin jonkin verran virheellisesti lehdistössä. Kun lukee sen ihan alkuperäisen tutkimustuloksen ja raportin, niin siellä todetaan, että siellä on tutkittu psyykkisiä ongelmia ja niiden lisääntymistä ja sitä, että opintojen ohjausta ei koeta saatavan riittävästi, mutta niiden yhteyttä ei ole pystytty todistamaan, kun sitä ei ole edes tutkittu. Elikkä pitää muistaa, että myöskään sellaisia johtopäätöksiä emme voi vetää, että opintojen ohjauksen puute aiheuttaisi psyykkisiä ongelmia, emme missään nimessä.

Tähän terveydenhuoltopalvelujen kehittämiseen liittyen korkeakouluopinnoissa viittaan, että monessa ammattikorkeakoulussa on tähän samaan asiaan herätty ja on perustettu tällaisia hyvinvointiryhmiä, joissa on eri ammattiryhmiä kehittämässä opiskelijoitten hyvinvoinnin edellytyksiä. Myöskin tämä olisi varmasti yliopistoissa sellainen hyvä keino kehittää tätä asiaa, mistä nyt puhumme.

Neljäntenä vielä toteaisin keinoksi opintoaikojen lyhentämiselle sen, että yliopistoilla tulee olla riittävät resurssit toimintaan, jotta opetuksen ja opiskelun edellytykset pysyvät riittävinä. Se tarkoittaa opettajien hyvää ammattitaitoa ja jaksamista, se tarkoittaa sitä, että opiskelun pedagoginen kehittäminen on viety huippuunsa ja opiskelu ja opetus on riittävän laadukasta. Se tarkoittaa virtuaaliopintojen hyväksikäyttöä, kesälukukausia, se tarkoittaa monimuoto-opiskelun lisäämistä, kehittämistä, se tarkoittaa monesti esiin tullutta gradun ohjauksen kehittämistä jne.

Tässä, arvoisa herra puhemies, muutamia sellaisia keinoja, joilla minun mielestäni ja monen monen muun mielestä voitaisiin näitä opintoaikoja lyhentää.

Totean vain lopuksi, että investointi opintososiaalisiin etuisuuksiin ja yliopistojen perusopetukseen tuottaa jatkossa itsensä takaisin lyhyempinä opiskeluaikoina, nopeampana siirtymisenä työelämään ja opintotukimenojen vähenemisenä. Kyllä täällä ihan tärkeistä asioista on tänä päivänä puhuttu.

Lähetekeskustelussa olevilla hallituksen esityksillä on aivan hyvä tarkoitus, sen myönnän, mutta keinot tarvitsevat vielä kehittämistä ja, voisiko sanoa, olennaiseen keskittymistä.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Matti Vanhasen hallitusohjelman mukaan opiskelijoiden opintososiaalista asemaa parannetaan. Käsittelyssä olevat hallituksen esitykset ovat konkreettisia esityksiä. Opintolainan enimmäismäärää korotetaan 300 euroon kuukaudessa, ja syksyllä 2005 aloittaville opiskelijoille tulee mahdollisuus verosta tehtävään opintolainan vähennykseen. Näiden lisäksi asumislisän vuokrakatto nousee 252 euroon.

Hallituksen esityksillä opintotuen riittävyyttä ja kannustavuutta parannetaan, jotta suunnitelmallinen ja täysipäiväinen opiskelu olisi mahdollista ja opiskeluajat lyhenisivät. Toimenpiteet nopeuttavat työelämään siirtymistä ja vastaavat omalta osaltaan työikäisten lisääntyvään tarpeeseen.

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallitus ottaa käsittelyssä olevilla esityksillä merkittävän askeleen. Yhtä laajoja opiskelijaryhmiä koskettavia päätöksiä ei ole tehty yli kymmeneen vuoteen. Muistammehan, että Lipposen ensimmäinen ja toinen hallitus aloittivat opintorahan leikkauksilla ja jatkoivat päätöksillä, jotka edistivät muutamien väliinputoajaikäryhmien asemaa. Perusviesti on selkeä näillä käsittelyssä olevilla esityksillä: vuokrakattoa nostetaan merkittävästi, ja yhä edelleen vapaaehtoisen opintolainan takaisinmaksuun valtio tulee mukaan verohelpotuksien kautta. Mielestäni näitä esityksiä ei voi millään tavoin väheksyä. Keskustelussa tulee ottaa huomioon, että opiskelijoilla on Suomessa eurooppalaisittain poikkeuksellisen hyvä opintososiaalinen asema. Tätä ajatusta tukevat opintoraha, asumislisä ja lukukausimaksuttomat opinnot.

Olen hämmentyneenä seurannut kritiikkiä, jota on osoitettu muun muassa verovähennysoikeudesta. Joidenkin mielipiteiden mukaan tällainen järjestelmä ei lisää opiskelijoiden halukkuutta nostaa opintolainaa. Hallituksen esityksen mukaan määräajassa valmistunut saisi opintolainan vähennysoikeuden, joka olisi 30 prosenttia korkeakouluopintojen aikana kertyneen opintolainan 2 500 euroa ylittävästä määrästä. Valtio tulee siis mukaan takaisinmaksutalkoisiin juuri silloin, kun sitä eniten tarvitaan. Lähes poikkeuksetta opintolainojen takaisinmaksun yhteyteen liittyvät perheen perustaminen, auton ja asunnon hankkiminen. 30 prosentin helpotus opintolainasta on varmasti tervetullut. Tilanne tämän päivän opiskelijalle, huomisen työntekijälle on nykyistä valoisampi työllisyyden kannalta. Suomalaisten nopea eläköityminen on tässä mielessä opiskelijoiden takuumies.

Arvoisa puhemies! Kritiikin terävin kärki on tullut muun muassa opiskelijajärjestöiltä ja on osoitettu opintoaikojen rajaamista kohtaan. Mielestäni hallitus on onnistunut tekemään joustavan esityksen. Esityksen mukaan tutkinnon suorittamiseen voi maksimissaan kulua noin 7 plus 2 vuotta. Tämä on mielestäni kohtuullista.

Olen iloinen, että hallituksen esityksellä yliopistoille asetetaan velvoite järjestää opetus ja opintojen ohjausta siten, että opiskelija voi täysipäiväisesti opiskellen suorittaa tutkinnon tavoiteajassa. Opiskelijoiden opintosuunnitelmien laatiminen on siis otettava vakavasti. Opintoaikojen rajaamisen yhteydessä entistä tärkeämpää on myös kurssitarjonta, joka omalta osaltaan puoltaa opintoajoissa pysymistä. <