Täysistunnon pöytäkirja 13/2006 vp

PTK 13/2006 vp

13. TORSTAINA 23. HELMIKUUTA 2006 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys laeiksi hedelmöityshoidoista ja isyyslain muuttamisesta

 

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa herra puhemies! Tällä hetkellä Suomessa ei ole lakia, joka sääntelisi hedelmöityshoidon antamiseen liittyviä kysymyksiä, eikä isyyslaki tunne hedelmöityshoidon tuloksena syntyviä lapsia. On siis tärkeää, että selkeästi säädetään hedelmöityshoitoon liittyvien eri tahojen oikeusasemasta ja erityisesti hoidon tuloksena syntyvän lapsen asemasta ja oikeuksista. Suomi on niitä harvoja maita, joista tällainen lainsäädäntö puuttuu.

Lakiesityksessä säädetään monesta keskeisestä kohdasta. Siinä säädettäisiin sukusolujen ja alkioiden käytöstä hedelmöityshoidossa, hedelmöityshoidon antamisesta, sukusolujen ja alkioiden luovutuksesta ja varastoinnista, hoidon tuloksena syntyneen lapsen tiedonsaantioikeudesta, hedelmöityshoidon luvanvaraisuudesta ja salassapidosta sekä myös rangaistussäännöksistä. Isyyslaissa säädettäisiin yksinkertaisesti isyyden määräytymisestä hedelmöityshoidossa syntyneen lapsen kannalta.

Tällä hedelmöityshoidolla tarkoitetaan esityksessä toimenpidettä, jossa sukusolu tai alkio viedään naiseen raskauden aikaansaamiseksi silloin, kun toimenpiteen suorittamiseen osallistuu lääkäri tai joku muu ulkopuolinen korvausta vastaan. Lain piiriin ei siis kuulu niin sanottu koti-inseminaatio.

Lakiesitys sallisi hoitojen antamisen kaikille naisille edellyttäen, että yleiset hoidon antamisen edellytykset täyttyvät. Päätöksen hoidon antamisesta tekee aina lääkäri. Hoidon antaminen edellyttää aina hoitoa saavien suostumusta. Hoitoa ei saisi antaa, jos raskaus aiheuttaisi naisen iän tai terveydentilan vuoksi vaaran naisen tai lapsen terveydelle tai on ilmeistä, ettei lapselle voida turvata tasapainoista kehitystä. Kiellettyä olisi hoidon antaminen silloin, kun tarkoituksena on antaa syntyvä lapsi ottolapseksi eli kyseessä olisi niin sanottu sijaissynnyttäjäjärjestely eli kohdun vuokraus.

Esityksen mukaan hedelmöityshoidossa voidaan käyttää sekä parin omia sukusoluja ja alkioita että luovutettuja sukusoluja ja alkioita. Esitys kieltäisi sellaisten sukusolujen tai alkioiden käytön, joiden perimään on puututtu tai joita on käytetty tutkimustoiminnassa. Myöskään kloonattuja alkioita ei saisi käyttää.

Hedelmöityshoidolla ei saisi pyrkiä haluttujen ominaisuuksien antamiseen lapselle. Poikkeuksena tästä sallittaisiin kuitenkin sellaisen luovuttajan sukusolujen valinta, joka ulkoisilta ominaisuuksiltaan muistuttaa parin toista osapuolta. Lapsen sukupuolen määräytymiseen saataisiin vaikuttaa vain, jos parin omista sukusoluista syntyvällä, toista sukupuolta olevalla lapsella olisi suuri riski sairastua tiettyyn periytyvään sairauteen.

Esityksessä ei puututa äitiyden määräytymiseen, vaan synnyttävä nainen on myös hedelmöityshoidon tuloksena syntyneen lapsen äiti. Sen sijaan esitetään isyyslain muutosta, joka ottaa huomioon myös hedelmöityshoidon tuloksena syntyneet lapset. Muutokset poistavat oikeudellisen epävarmuuden, joka nyt liittyy erityisesti avoliitossa hedelmöityshoidon tuloksena syntyvien lasten isyyden vahvistamiseen.

Tässä lakiesityksessä on lähtökohtana se, että jos hoitoa saava pari on avioliitossa, aviomies on hoitoa saavan lapsen isä. Avoliitossa, avioliitonomaisessa parisuhteessa, niin sanottu avomies voidaan vahvistaa lapsen isäksi. Jos hoitoa annetaan naiselle, joka ei elä parisuhteessa miehen kanssa, lapsen isäksi voidaan vahvistaa sukusolun luovuttaja, mutta vain, jos hän on suostunut ensinnäkin siihen, että hänen sukusolujaan voidaan käyttää tällaiseen hoitoon, ja toiseksi siihen, että hänet voidaan vahvistaa lapsen isäksi. Jos näin ei ole, isyyttä ei voida vahvistaa.

Tiedonsaanti, kysymys siitä, onko lapsella oikeus saada tietää sukusolunsa luovuttajan henkilöllisyys, on ollut myös eräs keskeinen asia tämän lakiesityksen käsittelyssä. Lakiesityksen mukaan lapsella olisi oikeus 18 vuotta täytettyään saada tietää sukusolun luovuttajan henkilöllisyys. Lainsäädännöllä ei kuitenkaan mitenkään puututtaisi siihen perheen sisäiseen asiaan, kerrotaanko lapselle, että hän on syntynyt hedelmöityshoidon tuloksena.

Sukusoluja saataisiin käyttää vain luovuttajan suostumuksella. Suostumus voidaan peruuttaa, kunnes sukusolu tai alkio on käytetty. Luovuttajan ja lapsen välille ei synny minkäänlaista perheoikeudellista suhdetta silloin, kun hoitoa annetaan naisen ja miehen muodostamalle parille. Luovuttajalla ei ole oikeutta tietää, kenen hoitoon on käytetty hänen sukusolujaan, eikä myöskään sukusolusta syntyneen lapsen henkilöllisyyttä. Silloin kun hoitoa annetaan naiselle, joka ei elä parisuhteessa miehen kanssa, perheoikeudellinen suhde lapsen ja luovuttajan välille voi syntyä vain, jos luovuttaja on antanut nimenomaisen suostumuksensa isyyden vahvistamiseen.

Tämä esitys lähtee siitä, että sekä hedelmöityshoidon antaminen että sukusolujen ja alkioiden varastointi ovat luvanvaraista toimintaa. Luvan tähän toimintaan myöntää Terveydenhuollon oikeusturvakeskus.

Arvoisa puhemies! Kuten tunnettua, lainsäädäntöä hedelmöityshoidoista on valmisteltu Suomessa yli 20 vuotta. Lukuisat toimikunnat, työryhmät, komiteat, yhteistyöpalaverit ovat valmistelleet tätä lakia. Koko tämän ajan vaikeiksi ovat osoittautuneet kysymykset siitä, keille hoitoa saadaan antaa, miten määräytyy isyys ja mikä on lapsen tiedonsaantioikeuden laajuus. Nyt esitetty laki vastaa hoidon antamisen suhteen pitkälti noudatettua käytäntöä. Kun tämän hoidon tuloksena tänä päivänä syntyy noin 1500 lasta vuodessa eli noin 2,7 prosenttia vuosittain syntyvistä lapsista, on mielestäni tärkeää, että toiminnalle saadaan oikeudellisesti ja eettisesti kestävät säännöt. Tämä loisi oikeusvarmuutta sekä hedelmöityshoitoja antaville tahoille että hoitoa saaville. Lakihan määrittelisi muun muassa hoidon antamisen yleiset edellytykset, ja siten parantaisi mahdollisuuksia valvoa toiminnan harjoittamista. Hyvien ja eettisesti kestävien käytäntöjen kirjaaminen lakiin estää ei-toivottujen menettelytapojen syntymisen.

Isyyslain säännöksillä järjestetään hedelmöityshoitojen tuloksena syntyneen lapsen asema. Erona nykykäytäntöön laki kieltäisi hedelmöityshoidolla toteutettavat sijaissynnyttäjäjärjestelyt, joihin liittyy huomattavia, erityisesti syntyvän lapsen asemaan liittyviä oikeudellisia riskejä. Merkittävin ero nykykäytäntöön tulisi olemaan hoidon tuloksena syntyvän lapsen oikeus saada tietää oma biologinen alkuperänsä, mitä perustuslakivaliokunta puolsi jo asian viime käsittelyn yhteydessä vuonna 2002.

Puhemies! Lakiesityksen keskeisenä tavoitteena on siis hedelmöityshoidon sääntely tavalla, joka antaa toiminnalle eettisesti, oikeudellisesti ja lääketieteellisesti hyväksyttävät puitteet.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan käsissä on harvoin esitystä, joka luotaisi näin syvästi ihmisyyden peruskysymyksiä. Laissa joudutaan määrittämään suhde äitiyteen, isyyteen, avioliittoon, myös siihen, milloin elämä alkaa. Lakia todellakin tarvitaan, mutta hallituksen muotoilu olisi Euroopan liberaalimpien hoitojen joukossa hoitojen säätelyjen suhteen. Lapsen oikeus vanhempiinsa samoin kuin geneettisiin juuriinsa jäisi tämän esityksen pohjalta varsin toissijaisesti turvatuksi.

Euroopan kansalaisista valtaosa asuu sellaisissa maissa, joissa hedelmöityshoitoja annetaan vain naisen ja miehen muodostamille pareille, jolloin lapsi saa lähtökohtaisen oikeuden myös isään, esimerkiksi Ranskassa, Saksassa, Italiassa tai Sveitsissä. Pohjoismaissahan tämä linja on vallinnut pitkään kattavana, mutta Ruotsi on aivan hiljattain muuttanut tässä suhteessa lainsäädäntöä. Esimerkiksi Norjassa koeputkihedelmöityshoitoa saavat vain avioparit parin omilla soluilla.

Lainsäätäjä joutuu tekemään keskeisen arvovalinnan kahden tarpeen välillä: lapsettomuuden ja isättömyyden. Jos vastakkain on asetettava miehettömän naisen lapsettomuus tai lapsen isättömyys, mielestäni lainsäätäjän tulee asettua heikoimman, lapsen, puolelle.

Lapsen oikeuksista on huolehdittava erityisen tarkasti siksi, että lapsi on hoitojärjestelyissä ainoa osapuoli, jolta ei ole voitu kysyä suostumusta ja joka joutuu sopeutumaan koko elämällään muiden solmimiin sopimuksiin. Sen vuoksi on oikein, että lapselle suodaan edes aikuistuttuaan oikeus saada tieto omista biologisista juuristaan, vaikkakin tämä riippuu siitä, kertovatko vanhemmat hänelle poikkeavasta syntyperästä. 18 vuoden ikärajaa pidän turhan korkeana. Parempi olisi 15 vuotta tai peräti 12 vuotta, jolloin lapsen tahtoa tulee kuulla huoltajuus- ja tapaamisoikeuden kohdalla. Mutta samalla periaatteella tulisi myös huolehtia, että lähtökohtaisesti isättömiä lapsia ei tarkoituksella näiden järjestelyjen avulla tuoteta.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtaja, lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen on ottanut räväkästi hiljattain asiaan kantaa. Häneltä lainaus: "Miten julmasti lain voimalla synnytämme lähtökohdiltaan poikkeavia, täysin isättömiä lapsia! Onko se oikeudenmukaista? Yksin tai lesbosuhteessa elävät naiset ovat perustelleet lapsensaantioikeuttaan omien tarpeittensa lisäksi myös sillä, ettei isättömistä kasvuoloista ole tutkimusten mukaan haittaa lapselle. Perustelu on tieteellisesti horjuva, sillä kyseisiä tutkimuksia on vähän ja ne on tehty karkealla tasolla. Ennen kaikkea perustelu on eettisesti kestämätön." Näin siis Tuula Tamminen.

Kun eduskunta käsitteli Lipposen toisen hallituksen esitystä hedelmöityshoidoiksi, perustuslakivaliokunta totesi, että yhteiskunnassa vallitsevien arvojen valossa on myös ongelmallista, että esityksen mukaan tietty osa lapsista lähtökohtaisesti, lainsäädännön seurauksena, syntyy isättömiksi. Perustuslakivaliokunta totesi myös, että hedelmöityshoitojen rajaaminen naisen ja miehen muodostamille pareille ei riko perustuslain yhdenvertaisuusperiaatetta vastaan.

Yksinhuoltajaperheet ovat suomalaista todellisuutta, ja niiden taloudelliseen ja sosiaaliseen tukemiseen tulisi nykyistä enemmän panostaa. Kuitenkin isyyslainsäädännöllä on kautta historian pyritty turvaamaan jokaiselle lapselle oikeus isään riippumatta siitä, millaisissa perhesuhteissa äiti elää. Eduskuntahan jopa muutti viime vuonna isyyslakia niin, että isyyden toteamiseksi voidaan ottaa dna-näyte myös lapsen isäksi epäillyn miehen sukulaisista, jos isä on kadonnut tai kuollut. Samalla lakivaliokunnan mietinnössä todettiin, että perustuslain ja ihmisoikeussopimuksien näkökulmasta erilaiset rajoitukset isyyskanteen nostamisessa ovat ongelmallisia, ja eduskunta hyväksyi yksimielisesti ponnen, jolla edellytetään lainsäädännön muutoksia, jotta myös ennen 1.10.76 syntyneet lapset, nyt jo aikuiset, saisivat oikeuden takautuvasti nostaa isyyskanteen.

Isättömyyden henkiset seuraukset ovat taloudellisia merkittävämpiä, mutta edustajien on syytä tietää, että näiden esitysten puitteissa sekä yksinäisen naisen että rekisteröidyssä parisuhteessa elävän naisen lapsesta maksettaisiin elatustukea tuo 118 euroa kuukaudessa. Lain mukaan elatustuen maksuperusteena on yksinkertaisesti se, että isyyttä ei ole voitu vahvistaa, ja tätä yhteiskunnalle tulevaa kustannusta ei ole esityksessä huomioitu.

On merkillistä, että joudumme puolustamaan ihmiskunnan historian luonnollisinta asiaa, lapsen tarvetta äitiin ja isään. Monenlaiset tutkimukset kertovat isättömyyden aiheuttamista ongelmista, mutta siitä puhuu ennen muuta arkikokemus, ja tämä isän puute voi tulla pintaan vasta kymmenien vuosien jälkeen.

Luen yhden esimerkin viestistä: "Olen kahden naisen perheessä varttunut, nyt keski-ikäinen mies. Nuorukaisena uskoin, ettei isä ole pojan kasvulle välttämätön ehto. Nuorena miehenä uskoin jo välttäneeni kaikki isättömyyden karikot. Kaikki sujui hyvin 27 ikävuoteen asti. Kahden naisen antamat elämän eväät eivät kuitenkaan riittäneet aikuisen miehen saappaisiin astumiseen. Seurasi masennus ja vaikea oman miehisen identiteetin rakennus. Ensimmäisen lapsen syntymä herätti suurta hätää siitä, mistä ammentaa isyyden laatua. Vieläkin keski-ikäisenä kolmen lapsen isänä olen kipeästi isätön."

Äidin ja isän muodostama kasvatuskaksikko tuo lapselle kaksi vanhempaa, mutta myös kahden eri sukupuolen näkökulman kasvatukseen. Isän ja äidin keskinäisen suhteen kautta tytöt ja pojat voivat parhaiten oppia kunnioittamaan vastakkaista sukupuolta ja myös arvostamaan omaa kehittyvää naiseuttaan ja miehisyyttään. Lapsi saa paremmin kosketuksen ihmisten erilaisuuteen kuin yksisukupuolisen vanhemmuuden kautta.

Hedelmöityshoidot eivät ole naisen tai miehen oikeus. Lapsi ei ole lääke, jonka saamista voitaisiin vaatia tasavertaisesti kaikille. Keskustelussa sekoitetaan usein myös käsitteet hedelmättömyys ja lapsettomuus. Lapsettomuus on sosiaalinen ongelma, hedelmättömyys taas lääketieteellinen ja nimenomaan pariskunnan, ei yksilön ongelma.

Hedelmöityshoidossa on viisautta jäljitellä luonnon omia valintoja. Lapsen syntymiseen tarvitaan kahta eri sukupuolta, eikä lapsia synny esimerkiksi vaihdevuodet ohittaneille naisille. Hoitojen rajoittaminen heteropareille ei ole seksuaalivähemmistöjen syrjintää, kuten ikärajoitteetkaan eivät ole ikärasismia.

Kirkkohallitus viimekesäisessä lausunnossaan otti rohkean kannan lapsen oikeuden puolesta korostaen vanhemmuuden sosiaalista, juridista ja biologista kokonaisuutta ja suositti hedelmöityshoidot rajattaviksi aviopareille heidän omilla sukusoluillaan. Kirkkohallituksen kantaa on kuitenkin moitittu siitä, että toiset lapset saisivat ei-toivotun lapsen aseman. Hedelmöityshoidoille asetettavat rajaukset eivät tietenkään tarkoita sitä, että eri tavoin alkunsa saaneet lapset eivät olisi yhtä arvokkaita. Jopa täysin rikollisen tai moraalittoman toiminnan, esimerkiksi raiskauksen, seurauksena syntyneen lapsen tulee voida kokea olevansa tervetullut yhteisön jäsen. Pikemminkin voidaan ihmetellä sitä ristiriitaa, että meillä joka vuosi abortoidaan pääasiassa sosiaalisin perustein lähes 11 000 jo alkunsa saanutta lasta, vaikka heille olisi runsaasti lapsettomia koteja tarjolla. Jos nyt yksinäisille naisille tarkoituksella lääketieteen keinoin tuotetaan lapsia, miksi parisuhteen puute olisi edelleen peruste raskauden keskeytykselle?

Tätä lain linjausta on syytetty sukupuolten tasa-arvon vastaiseksi, isyyttä vähätteleväksi ja miestä syrjiväksi, ja isyyslain muutosehdotukset kyllä mielestäni vahvistavat tätä näkemystä. Täysin käsittämätön on hoitosuostumuksen antaneen miehen asema lakiesityksessä. Toivon, että ministeri kommentoisi tätä. Nimittäin isyyslain 3 a §:n perusteluissa todetaan: "- - jos nainen ennen lapsen syntymää avioituu muun kuin hoitosuostumuksen antaneen miehen kanssa, tulee tästä lapsen isä suoraan lain nojalla." Eli hoitosuostumuksen antanut avomies vahvistetaan syntyvän lapsen isäksi eikä hän itse voi vaatia myöhemmin isyyttä kumottavaksi, vaikka (Puhemies: 10 minuuttia!) eroaisikin kumppanistaan ennen lapsen syntymää, niin kuin oikein onkin. Mutta sen sijaan on kummallista, että saman hoitosuostumuksen antanut avomies menettäisi yksipuolisesti oikeuden isyyteen, jos lapsen äiti raskausaikana solmiikin avioliiton uuden miehen kanssa, vaikka hedelmöityshoidossa olisi käytetty hoitosuostumuksen antaneen avomiehen siittiöitä. Miten tällainen voi olla oikein?

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi totean, että huonolla perhe- ja väestöpolitiikalla lisätään tarvetta hedelmöityshoitoihin. Lapsettomuuden lisääntymisen yksi tärkeimpiä syitä on ensisynnyttäjien keskimääräisen iän nouseminen, ja paremmalla perhepolitiikalla voitaisiin mahdollistaa perheiden perustaminen hyvässä hedelmällisyysiässä.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen iloinen siitä, että hallituksen esitys hedelmöityshoidoista mahdollistaa hyvin toimivan hoitokäytännön jatkumisen. On hienoa ja tärkeää, että hallitus on esityksessään päättänyt kohdella kaikkia naisia yhdenvertaisesti.

Minun on vaikea ymmärtää lakia vastustavien tahojen argumentointia, ja näin vastaan myös ed. Räsäsen kommentteihinkin. En ymmärrä, miksi jotkut haluavat kieltää toisilta vanhemmuuden. Jos joku haluaa vanhemmaksi, sitä on syytä tukea. Keneltä on pois se, että vanhempi saa toivomansa lapsen ja lapsi rakastavan vanhemman? Ketä hartaasti toivotun lapsen syntyminen satuttaa? Tahaton lapsettomuus taas on aina traagista. Se pitäisi kaikkien ymmärtää. Minusta meillä ei ole oikeutta sulkea vanhemmuuden ovia niiltä, joilla ei ole mahdollista hankkia lapsia ilman lääketieteellistä apua.

Arvoisa puhemies! Keskusteluissa hedelmöityshoidoista on ollut liikkeellä paljon virheellistä tietoa, tahattomia ja tahallisiakin väärinkäsityksiä. Välillä tuntuu, että keskustelijoilla ei ole kovinkaan tarkkaa käsitystä hedelmöityshoidon tai edes suomalaisen perhe-elämän arjesta. Lisäksi tähän asiaan vahvimmin tuntuvat kantaa ottavan ne, joita laki ei koske eikä koskaan tule koskemaankaan. Ajatus lasten hankinnasta ilman edes ohikiitävää heteroparisuhdetta tuntuu pelottavan ja huolettavan kovasti. Hedelmöityshoitokeskustelussa puhuttaa eniten hoitojen antaminen lesbopareille ja itsellisille naisille, vaikka he ovat marginaalinen joukko hedelmöityshoitoja tarvitsevien joukossa. Heille syntyy vuosittain noin kymmenen lasta hedelmöityshoidon seurauksena.

Tunnustetaan tosiasiat. Perhe-elämä on muuttunut. Tällä hetkellä viidennes perheistä on jotakin muuta kuin miehen, naisen ja heidän yhteisten lastensa muodostama ydinperhe. Yksinhuoltajat, naisparien perheet ja uusioperheet ovat jo nyt osa suomalaista arkea. Perhe-elämän muutosta ei voida tällä eikä millään muullakaan lailla estää. Muuttunut perhe-elämä huomioidaan myös muualla lainsäädännössä muun muassa adoption osalta. Adoptiolaissa yksinäisille naisille ja miehille annetaan lupa adoptioon. En näe syytä, miksi hedelmöityshoitolaki pitäisi säätää toisella tavoin.

Joitakin ilmeisesti pelottaa, millaista hedelmöityshoidon seurauksena syntyvän lapsen olisi kasvaa yhden tai kahden äidin perheessä. Lesbo-, homo- ja yksinhuoltajavanhempien perheissä kasvaneiden lasten kehitystä on tutkittu vuosikymmeniä kansainvälisesti. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että lapsen hyvinvointiin vaikuttaa eniten se, kuinka paljon huolenpitoa ja rakkautta hän saa, ei vanhempien sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuneisuus. Lapsen etu on syntyä toivottuna ja rakastettuna, eivätkä muille kuin heteropareille annettavat hedelmöityshoidot vaaranna sitä, päinvastoin.

Ed. Räsänen puhui siitä, että hän asettuu heikomman puolelle eli lapsen puolelle. Niin teen minäkin ja katson, että lapsi, joka syntyy hedelmöityshoidossa, syntyy nimenomaan kaivattuna ja rakastettuna ja silloin hänen etunsa toteutuu maksimaalisesti. YK:n lapsen oikeuksien julistuksessa todetaan, että lapsen oikeus on kasvaa ja kehittyä terveenä. Hedelmöityshoitojen turvaaminen ilman puolisoa eläville naisille ja naispareille edistää tätä oikeutta. Onhan sekä lasten että heidät synnyttävien naisten etu, että hedelmöittyminen voi tapahtua turvallisissa olosuhteissa ilman sukupuolitautitartunnan vaaraa.

On totta, että hedelmöityshoidot ylittävät niin sanotun perinteisen luonnollisuuden rajan. Kuitenkin lääketieteessä tuo raja on ylitetty jo aikoja sitten. Se ylitetään myös monessa muussakin lääketieteellisessä toimenpiteessä, kuten tehohoidossa ja elinsiirroissa. Silti ainoastaan lisääntymisterveyteen liittyvä lainsäädäntö herättää vahvoja reaktioita ja intohimoja, toisin kuin muut terveydenhuollon uudet teknologiat. Elämän synnyttämisen pyrkimys sinänsä on ihmisille luonnollista, eikä sen pyrkimyksen toteuttaminen lääketieteellisen teknologian avulla tee siitä luonnotonta.

Tämän lain tarkoitus on kirjata lakiin ja vahvistaa Suomessa jo kauan käytössä ollut hoitokäytäntö hedelmöityshoidoissa. Lain vastustajille haluaisin huomauttaa, että maassamme on syntynyt jo vuosia lapsia hedelmöityshoitojen seurauksena kahden äidin tai yhden äidin perheisiin. Siitä ei tähänkään asti ole ollut kenellekään mitään haittaa. Päinvastoin kokemukset ovat olleet erittäin myönteisiä.

Oleellisin asia koko laissa on, millaisissa oloissa haluamme, että itselliset naiset ja lesboparit tulevaisuudessa lapsensa hankkivat. Näitä lapsia tulee nimittäin jatkossakin syntymään, sanoi laki asiasta mitä tahansa. Mielestäni on tärkeää, että heille on Suomessa saatavilla turvallinen tapa tulla raskaaksi hedelmöityshoidoilla, joita tehdään valvotuissa olosuhteissa ilman sukupuolitaudin riskiä, vai onko joistakin teistä jotenkin parempi vaihtoehto, että lapsi hankitaan satunnaisen vastaantulijan kanssa tai että mennään parisuhteeseen ainoastaan lasten hankinnan takia? Sellainen olisi mielestäni miesten hyväksikäyttöä ja naisten ja lasten terveyden vaarantamista. On muistettava, että suojaamattomassa yhdynnässä tarttuva hiv voi johtaa sekä lapsen että äidin kuolemaan.

Arvoisa puhemies! Toisia huolestuttaa, että jos hedelmöityshoidot sallitaan muillekin kuin heteroparisuhteessa eläville naisille, veroeuroja tulee käytettyä näiden hoitojen kustannuksiin. Yhteiskunta maksaa nyt ja lakiesityksen mukaan valitettavasti tulevaisuudessakin ainoastaan heteropariskuntien hedelmöityshoidot. Hedelmöityshoidot ovat paitsi kalliita myös usein fyysisesti raskaita. Raskaiden ja kalliiden hoitojen seurauksena lesbopareille tai itsellisille naisille syntyvää lasta on totisesti toivottu.

Nykyiset hoitokäytännöt hedelmöityshoidossa ovat toimivia. Ennen hoitojen aloittamista kaikki äidiksi haluavat naiset, sekä heterot, sinkut että lesbot, ovat käyneet lääkäreiden ja psykologien kanssa läpi toiveitaan ja odotuksiaan vanhemmuudesta sekä valmistautuneet hoitoihin ja äitiyteen. Lapsia ei hedelmöityshoidoilla hankita hetken mielijohteesta, päinvastoin. Usein käykin niin, että tämän prosessin myötä hedelmöityshoidot jäävät aloittamatta naisen päättäessä, ettei hän olekaan valmis vanhemmaksi. Yhtä tarkasti ei muita raskautta suunnittelevia testata. Tässä suhteessa hedelmöityshoidon seurauksena syntyneet lapset ovat yhdynnässä alkunsa saaneita lapsia paremmassa asemassa.

Tässä keskustelussa usein on tuntunut siltä, että joillekin perusturvallisuuden ja hyvän kasvuympäristön tärkein edellytys on se, että vanhemmat ovat heteropari. Kuitenkin kaikki tietävät, etteivät saman katon alla asuvat äiti ja isä takaa onnellista lapsuutta. Suomessa noin 200 000 lasta elää perheissä, joissa on perheväkivaltaa. Yhtä monen lapsen kotona kärsitään päihdeongelmista. On aika huomata, että hyvä kasvuympäristö perustuu muihin asioihin kuin vanhempien määrään, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen.

Lakia on vastustettu myös sillä perusteella, ettei lainsäädännön turvin saa tehdä isättömiä lapsia, aivan kuten ed. Räsänen äsken puhui. Tämän argumentin tueksi on esitetty tutkimuksia, joissa kerrotaan isättömyyden traumaattisista seurauksista. Hedelmöityshoidolla syntyneiden lasten tilannetta on pyritty vertaamaan näiden isänsä menettäneiden ihmisten kohtaloihin. Näin halutaan sanoa, että isättömyys tekee elämästä niin vaikeaa, ettei tieten tahtoen tulisi tuottaa lapsia, joilla ei ole isää perinteisessä mielessä.

Kuitenkaan tämä vertailu ei kestä tarkempaa tarkastelua. Isänsä menettäneiden kokemukset eivät ole vertailukelpoisia hedelmöityshoidolla kahdelle tai yhdelle äidille syntyneiden kokemuksiin. Isättömyystutkimuksissa haastatelluilla on takanaan vaikea menetyksen kokemus. Heillä on ollut isä, joka on joko kuollut tai hylännyt heidät. Läheisen ihmisen kuolema tai vanhemman hylkäämäksi tuleminen ovat traumaattisia kokemuksia, jotka vaikuttavat koko elämään. Luovutetuista sukusoluista alkunsa saanut lapsi ei ole tätä menetystä joutunut kokemaan. Häntä ei ole kukaan hylännyt. Hän on syntynyt toivottuna ja rakastettuna perheeseen, joka on ainoa hänen tuntemansa ja siksi lapsesta normaali ja arkipäiväinen.

On paljon tahoja, jotka olisivat mielellään muuttaneet nykykäytäntöä ja rajanneet hoidon ulkopuolelle monia ihmisryhmiä. Myös heteroavopareilta ja sukusoluja tuottamaan kykenemättömiltä heteroaviopareiltakin on haluttu kieltää oikeus hoitoihin. Merkittävin tällaisista äärimmäisen tiukkaa, myös heteroita syrjivää hoitotulkintaa on ajanut nykyinen Kirkkohallitus. Huomionarvoista on, ettei Kirkkohallituksen kanta ole koko kirkon ainoa kanta. Kirkkohallituksen kannanotto on herättänyt ansaittua kritiikkiä kirkon sisällä. Useat piispat ja kirkkoherrat ovat irtisanoutuneet Kirkkohallituksen näkemyksestä. Myös kirkon ihmisoikeusasiain neuvottelukunta eli Kion, jonka jäsen olen, kritisoi Kirkkohallituksen kantaa ihmisoikeusargumentein perusteellisesti ja tarkasti.

Arvoisa puhemies! Vielä pari asiaa ennen kuin lopetan. Kionin näkemyksen mukaan perheiden erilaiseen asemaan asettaminen on syrjintää, ellei tälle kohtelulle ole hyväksyttäviä perusteita. Kion kommentoi: "Kirkko voi toki esittää opillisen näkemyksensä, että lapsen on hyvä kasvaa naisen ja miehen avioliittoon perustuvassa perheessä. Tämä on kuitenkin aivan eri asia kuin väittää, että avioliiton suosiminen lapsen kasvuympäristönä on oikeudellisesti hyväksyttävä peruste kohdella naisia eri tavoin siviilisäädyn perusteella, kun arvioidaan oikeutta hoitoon." Näin siis Kion.

Ja lopuksi, puhemies! Meidän on nyt mahdollista hyväksyä laki, joka on positiivinen ja elämänmyönteinen laki. Meillä on mahdollisuus asettua elämän synnyttämisen puolelle. Me voimme hyväksyä lain, joka ei vahingoita ketään ja joka ei vie keneltäkään mitään pois. Tämän lain hyväksymisestä seuraa onnellisia perheitä, toivottuja lapsia ja vähemmän ahdistuneita aikuisia.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Toivottavasti asialliseen keskusteluun kykenevät edustajatoverini! Jos jotain olen elämässäni oppinut, niin sen, ettei tässä maailmassa ole koskaan liikaa rakkautta, ja sen, että jokaisella lapsella on oikeus olla haluttu ja hyväksytty jäsen sekä omassa perheessään että siinä yhteiskunnassa, jossa hän elää.

Valitettavasti hedelmöityslaista ennakkoon käyty keskustelu ei ole kaikilta osin osoittanut lähimmäisenrakkautta jo keskuudessamme eläviä lapsia ja heidän vanhempiaan kohtaan. Siksi on ehkä syytä muistuttaa, että lainsäädännöllä ei voida ohjata sitä, kuka rakastuu kehen. Lainsäädännöllä ei myöskään voida turvata, että jokaiselle aikuiselle löytyy se oikea, jonka kanssa perustaa perhe. Lainsäädännöllä voidaan vain ja ainoastaan mahdollistaa yhtäläiset mahdollisuudet perheen perustamiseen ketään syrjimättä ja yhdenvertaisuutta vaarantamatta. Lainsäädännöllä ei myöskään taata yhdellekään lapselle täydellisiä vanhempia tai hyvää elämää, mutta lainsäädännöllä voidaan edesauttaa sitä, että yhä useampi lapsi saa tekniikasta riippumatta alkunsa turvallisissa olosuhteissa.

Nyt käsillä oleva hedelmöityshoitoa koskeva esitys pohjautuu pääosin jo olemassa olevaan todellisuuteen. Elämme 2000-luvun Suomessa, jossa yhä useammin perheen muodostaa yksi vanhempi ja lapsi tai jossa kahden huoltajan perheen lapsilla on erilainen biologinen perimä tai jossa perheen vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Kaksi viidestä synnyttävästä naisesta ei ole naimisissa lapsen syntyessä, ja joka kymmenennellä suomalaisella, ed. Räsänen, ei ole nytkään väestörekisteritiedoissa merkintää isästä. Todennäköisesti se ei silti ole tehnyt heistä yhtään sen huonompia suomalaisia. Biologisilla siteillä ei enää adoptioiden, yksinhuoltajuuden ja uusioperheiden lisääntyessä voidakaan määritellä vanhemmuutta. Tämän päivän suomalainen lapsuus perustuukin ennen kaikkea rakkauteen ja elämän arjen jakamiseen pohjaavaan vanhemmuuteen.

Arvoisa puhemies! Siksi kiitos hallituksen enemmistölle siitä, että sillä riitti rohkeutta tuoda hedelmöityshoitolakiesitys käsittelyyn näinkin lähellä tulevia vaaleja. Luettuani esityksen kannesta kanteen löysin esityksestä vain vähän kritisoitavaa.

Isoimman kritiikin siemenen löysin siitä, ettei lakiesitys täysin ota huomioon niitä henkilöitä, joilla on jo pakkasessa hedelmöitettyjä alkioita, joissa on puolet vastaanottajan geenejä ja puolet lahjoitettuja. Näitä ihmisten alkioita ei toivottavasti ole tarkoitus heittää roskakoriin pelkästään siksi, että luovuttaja on anonyymi. Pelko tästä on nimittäin olemassa, koska esityksessä yksiselitteisesti sanotaan, ettei anonyymisti luovutettuja sukusoluja tai alkioita saa enää käyttää lain voimaantulon jälkeen.

Muutamista pienistä kauneusvirheistään huolimatta lakiesitys on pääosin kannatettava etenkin, kun laki hedelmöityshoidosta ei tosiasiallisesti tuo uusia ulottuvuuksia suomalaiseen tapaan saada lapsia. Hedelmöityshoidollahan on jo mahdollistettu monta onnellista perhettä vuodesta 1984 lähtien, ja osa näiden onnellisten perheiden lapsistakin on jo ehtinyt aikuisikään. Ilman lainsäädäntöäkin Suomessa on siis syntynyt hedelmöityshoitojen avulla vuosittain noin 1 500 hartaasti toivottua lasta. Näistä lapsista vain muutamat ovat syntyneet samaa sukupuolta oleville pariskunnille. Kyse on itse asiassa siis hyvin pienestä ihmisryhmästä, jonka yhdenvertaisista perusoikeuksista nyt kovin äänekkäästi kiistellään.

Hyvät edustajatoverit! Oikeus perustaa perhe tunnustetaan yhtenä ihmisoikeutena monissa ihmisoikeussopimuksissa. Niissä ei kuitenkaan määritellä perheen käsitettä pelkästään miehen ja naisen väliseksi ydinperheeksi. Vanhemmuuden käsitettä ei ihmisoikeussopimuksissa määritellä myöskään vain isän ja äidin tehtäväksi. Ihmisoikeussopimuksissa korostuvat sosiaalisen vanhemmuuden ja huoltajuuden käsitteet sekä jatkuvuuden toivottavuus lapsen kasvatuksessa. Lapsi ei valitse vanhempiaan, ja aikuisia, erityisesti äitejä, syyllistävällä keskustelulla itse asiassa loukataan jo olemassa olevia lapsia väittämällä, ettei heillä olisi oikeutta elää.

Arvoisa puhemies! Jokaisen syntyvän lapsen etu on, että toivottu raskaus saadaan alulle turvallisella tavalla. Hedelmöityshoidossa luovuttajan ja sukusolun vastaanottajan terveyshistoria on tiedossa ja samoin on tarkoin varmistettu, että syntyvälle lapselle aiheutuva terveydellinen riski on mahdollisimman pieni. Nykykäytännön mukainen hoito-oikeuden kieltäminen yksinäisiltä naisilta tai naispareilta voisi johtaa pahimmillaan siihen, että yhä useammasta miehestä tulisi isä vastoin tahtoaan sekä pahimmillaan tietämättään syntyvälle lapselle tai odottavalle äidille vakava terveysriski. Tähän asiaan on kiinnittänyt huomiota myös muun muassa evankelisluterilaisen kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunta lausunnossaan Kirkkohallituksen täysistunnolle. Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunta on lausunnossaan muutenkin puoltanut lain hyväksymistä jopa radikaalimmin kuin nyt on esitetty, eikä syyttä.

Ilolla on todettava, että lakiesitys tunnustaa vanhemmuuden eri vivahteet. Se tunnustaa biologisen vanhemmuuden, se tunnustaa juridisen vanhemmuuden, se tunnustaa sosiaalisen vanhemmuuden ja se tunnustaa rakkauteen perustuvan vanhemmuuden, ja ennen kaikkea se tunnustaa jokaisen Suomessa jo syntyneen lapsen oikeuden olla olemassa. Sellaiseen lainsäädäntöön, arvoisa puhemies, minä henkilökohtaisesti uskon ja luotan, että niin tekee myös eduskunnan enemmistö.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Lapseen kohdistuva rakkaus on tärkeää ja ensiarvoista hänen kasvatuksessaan, mutta on muistettava, että tällä lailla ei säädellä rakkautta, ei edes hyvää kasvatusta, vaan hoitojen avulla syntyvän lapsen oikeudellinen asema. Perheväkivaltaa, alkoholismia, parisuhdeongelmia on yhtä lailla samaa sukupuolta olevien perheissä ja parisuhteissa kuin heteroparisuhteissa, eikä tätä mielestäni voida tässä yhteydessä käyttää sen vuoksi argumenttina.

Totean myös ed. Ojansuulle, että Kirkkohallituksen kanta on kirkon virallinen kanta, ja ihmisoikeusneuvottelukunnalla on suurin piirtein sama asema kuin täällä ihmisoikeusryhmällä eduskunnassa. Ed. Ojansuu vielä torjui isävaatimuksen luonnonmukaisuusargumentin sillä, että hedelmöityshoidot ovat sinänsä myös luonnottomia. Minusta tämä argumentti on ontuva, sillä lapsen näkökulmasta on tärkeää, että luonnon tärkeimpiä periaatteita kunnioitetaan, eli lapsi tarvitsee syntyäkseen miehen ja naisen, äidin ja isän, ja myöskään vaihdevuodet ohittaneet naiset eivät tässä voi saada hoitoja.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Useassa edeltävässä puheenvuorossa on todettu se seikka, että tällä lainsäädännöllä luodaan oikeusperusta vallitsevalle käytännölle. Nyt tarkoitan erityisesti yksinäisiä naisia ja lesbopareja ja kysynkin:

Onko niin, että tämän päivän lainsäädäntöä laaditaan näillä periaatteilla muutoinkin? Sanon tähän loppuun, että jos näin on, niin kannan kyllä huolta tämän päivän suomalaisesta lainsäädännöstä.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kysyn ministeriltä kahta asiaa. Toinen on se, minkä takia hallitus on niin rohkea, että se oikeastaan luonnon varsinaiset mallit ohittaa, kun jokainen meistä tietää, että tarvitaan lapsen hankkimiseksi nainen ja mies, uros ja naaras. Meillä on esimerkkejä luonnosta yksinäisistä naaraista, mutta ei ole esimerkkejä kahden naisen tai kahden naaraan muodostamasta parisuhteesta. Se on ensimmäinen kysymys: Miksi tämä luonnollinen puoli kokonaan ohitetaan?

Toinen puoli koskee sitten sijaissynnyttäjäongelmatiikkaa, kohdunvuokrausta. Miten on mahdollista, että se jätetään tässä hylätyksi ja jätetään pois tietty joukko naisia, joilta syystä tai toisesta kohtu puuttuu? Suomeen syntyy tietoni mukaan noin viisi naista, joilta kohtu puuttuu. Minkä takia he eivät voi hedelmällisyysiässä, jos heillä on toimivat munasarjat, käyttää tätä samaa metodia? Minulle täysin ymmärtämätön asia.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni ihmisiä tulee kohdella tasa-arvoisesti myös tässä lainsäädännössä, naisia, eikä sillä tavalla katsoa asiaa, mikä on heidän seksuaalinen suuntautuneisuutensa.

Kun ed. Akaan-Penttilä totesi, mikä on luonnollista ja luonnotonta ja mitä luonnossa tapahtuu, niin toteaisin, että aivan oikein, tuo kohdun puuttuminen voitaisiin vuokra- tai sijaiskohdulla korvata. Yhdyn tähän ajatukseen. Se olisi järkevää. On tautitiloja ja synnynnäisiä epämuodostumia, joidenka tuloksena se puuttuu. Mutta ed. Akaan-Penttilä, ei luonnossakaan varmaan, kun käytitte ensimmäisessä tapauksessa tätä luontoesimerkkiä, tällaista sijaiskohtutoimintaa kai ole. Että tässä mielessä tuo luonnontila, mikä tuolla ihmiskunnan ulkopuolella vallitsee, ei ehkä ole se ohje, minkä mukaan meidän tulee toimia tässä.

Pehr Löv /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Vi behöver en lag som reglerar konstgjord befruktning. För tillfället är det i Finland endast medicinskt etiska spelregler som styr och de är ju i och för sig inte dåliga, men vi måste vara en modern rättsstat i det här avseendet. I och med att det finns trygga metoder att behandla fruktsamhet med så godkänner jag den här lagens intentioner till den delen.

Däremot anser jag att i all lagstiftning så måste vi i första hand sätta barnens rätt främst, också i den här lagstiftningen. Det betyder att vi skall stifta lagar som tryggar kärlek och ett tryggt liv i en familj för barnen. Därför anser jag inte att samhället skall skapa lagar som i första hand icke ger dem rätt till en far. Alla skall ha rätt också till en far. Jag anser också att det är mycket riktigt barnens rätt att de får reda på sitt ursprung, och den här föreslagna åldern på 18 år är den som är mest korrekt.

Tuija Brax  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministerille kiitos selkeästä esittelystä. Tämä tulee johtamaani valiokuntaan, joten en käy sitä tässä sen tarkemmin läpi, mutta olisin yhtä asiaa joko nyt tai sitten myöhemmin toivottavasti valiokuntavaiheessa perään- kuuluttanut. Onko Ruotsista tai meiltä esimerkiksi Väestöliiton jo vakiintuneesta käytännöstä saatavissa selkeämpiä ohjeita, miten lain 8 §:n hyvää ja tärkeää vaatimusta siitä, että lapselle tulee voida turvata tasapainoinen kehitys, ja 11 §:n vaatimusta siitä, että hoitavan lääkärin on muun muassa tämä asia selvitettävä, onko siitä tarkempia ohjeita ja käytänteitä, millä tavalla se tulee, ja tulisiko meidän eduskunnassa vielä tätä kohtaa tarkistaa, jolloin todellakin lapsen etu, tulevaisuus olisi laissa taattu riippumatta vanhempien siviilisäädystä.

Tiedän muun muassa, että Väestöliitto on joskus kieltäytynyt niin avopareille kuin yksinäisille naisillekin antamasta hoitoa, jos on ollut ilmeistä, että hoidon motiivit ovat olleet sopimattomat eivätkä ole taanneet lapsen etua. Lapsen etu mielestäni tulee parhaiten turvattua, jos me onnistumme kirjoittamaan 8 ja 11 §:n kunnolla.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässäkin asiassa on lähes yksinomaan puhuttu aikuisten oikeuksista. Lapsella tulee olla oikeus syntyä sellaiseen perheeseen, jossa perheasetelma ei aiheuta lapselle minkäänlaisia ongelmia. Kysynkin ministeriltä:

Onko huomioitu, että jos laki hyväksytään esitetyssä muodossa, viittaan lesbopareihin ja yksinäisiin naisiin, niin varsinkin murrosikäiselle nuorelle tulee todennäköisesti sosiaalisia ongelmia esimerkiksi koulukiusaamisen kautta, josta voi jäädä pysyviä traumoja. Kyseessä olevassa iässä erityisesti samankaltaisuuden halu on voimakasta varsinkin nuorilla tytöillä. Perhe-erilaisuus tässä iässä voi hämmentää persoonallisuuden kehitystä, erityisesti seksuaalisen identiteetin kehitystä. Viittaan siihen tässä.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensinnäkin ed. Sirnöltä olisin kysynyt, kuka on väittänyt näin, että isättömillä lapsilla ei olisi oikeutta elää. Kyllä meidän mielestämme elämä alkaa hedelmöityshetkestä, jonka jälkeen jokaisella lapsella on oikeus syntyä, ei siitä hetkestä, kun lähdetään suunnittelemaan lapsen hankintaa.

Lapsella on oikeus syntyä perheeseen eikä ennalta määrättyyn isättömyyteen. Tämä olisi kyllä hyvä muistaa. Lapsella on oikeus isään ja äitiin, jotka kantavat hänestä vastuun ja rakastavat häntä, vaikka tämä ei aina arkipäivässä ikävä kyllä toteudukaan.

Meillä on vuosikymmeniä lainsäädännössä pyritty varmistamaan se, että au-lasten ja heidän äitiensä niin perintökaareen liittyvät kuin taloudelliset turvat pystytään huolehtimaan, samoin myöskin oikeudellinen asema. Minkä tähden me lainsäädännössä lähdemme murentamaan tätä kehitystä, jonka eteen olemme vuosikymmeniä tehneet työtä? Tämän haluaisin kuulla ministeri Luhtaselta.

Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämähän on arvokysymys. Näitä pykäliä voidaan veivata suuntaan tai toiseen. Minun kantani ja arvoni on se, että avioliitossa oleville voidaan antaa vanhempien omilla sukusoluilla näitä hoitoja. Kun kirkon kannoista puhutaan, niin kuulun vähemmistökirkkoon, tosin maailmassa enemmistökirkkoon, ja se vastaa myös tässä suhteessa kantaani. Nyt puhutaan paljon lapsen oikeuksista ja oikeudesta syntyä, mutta kuitenkin meillä 10 000 tervettä lasta abortoidaan joka vuosi, ja sen johdosta ei naisasialiike nosta mitään keskustelua lasten oikeudesta elää, ja se on aivan erinomaisen iso oikeus verrattuna näihin.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu kauniita sanoja siitä, että lapsen pitää olla toivottu ja rakastettu. Mutta se ei yksin riitä perusteluksi lainsäädäntötyölle, kun sallimme hedelmöityshoidot yksinäisille naisille ja naispareille, sillä tällaisella puheella mitätöidään isän merkitys kasvatustyössä. Isä voidaan heittää romukoppaan — annetaan sellainen signaali. Monet miehet ovat puolileikillään vähän valittaneetkin, että heitä ei kohta tarvita tässä yhteiskunnassa enää, ja tämä on sitten hyvä alku sille tielle, että miehet kelpaavat kohta vain sukusolujen luovuttajaksi. Tätä lakia täytyy katsoa lapsen silmin.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskeinen argumentti yksinäisten naisten ja naisparien hedelmöityshoitoja vastaan näyttää olevan se, että lapsen oikeus isään estyy ja siitä seuraa ongelmia lapselle. Kun henkilökohtaisesti tunnen aika monia isättömiä mutta onnellisia ihmisiä, niin tulen kysyneeksi itseltäni, olisinko mieluummin isätön ja olemassa kuin isällinen ja olematta. Voi olla, että se on itsekkyyttä, mutta näin jälkikäteen tarkastellen valitsisin ehkä tuon ensimmäisen vaihtoehdon. (Naurua)

Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lainsäädännön tehtävänä on mielestäni linjata sitä, millaisen yhteiskunnan me haluamme rakentaa. Olen sitä mieltä, että hedelmöityshoidoista on säädettävä laki, koska nykyinen tilanne, jossa jokainen klinikka, jokainen hoitoa antava lääkäri käytännössä päättää itse hoidon periaatteista, ei ole kestävä, ja tämän tilanteen ei mielestäni pitäisi jatkua. Lainsäädännön perusteena ei voi kuitenkaan mielestäni olla vallitsevan käytännön jatkaminen ja hyväksyminen sellaisenaan. Oikeus lapseen ei ole mikään subjektiivinen oikeus. Tosiasia, joka meidän jokaisen olisi syytä hyväksyä ja myöntää, on se, että me emme voi aina itse suunnitella elämäämme emmekä sitä, mitä pidämme itse tavoiteltavana ja haluttavana, valitettavasti voi aina toteuttaa. Hoitoalan ammattilaisena olen kuitenkin sitä mieltä, että lääketieteen keinoja on käytettävä vain lääketieteellisten ongelmien hoitamiseen.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olisin kysynyt jo luovutettujen sukusolujen kohtalosta. Olemme kaikki saaneet kansalaispalautetta, jossa kysellään jo luovutettujen sukusolujen tai valmiiden alkioiden kohtalosta. On perusteltua, että yhteen perheeseen hankitaan lapsia samoista sukusoluista eli geneettisiä sisaruksia. Miten tämä mahdollisuus turvataan lain voimaan tultua? Miten käy jo luovutetuille anonyymeille soluille ja alkioille?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos seuraa ed. Räsäsen logiikkaa tässä keskustelussa, niin tullaan tilanteeseen, jossa kovin moni ei ilmeisesti ylipäätänsä voisi hankkia lapsia, jos argumentoidaan sen puolesta, että jotkut kokemukset ovat joillekin ihmisille traumaattisia tai kipeitä ja tällaisia kokemuksia ei saisi mahdollistaa. Elämä on monille ihmisille välillä traumaattista ja kipeää, mutta me nyt olemme täällä olemassa, niin kuin ed. Virtanen sanoi, kuitenkin. Eli ei keneltäkään ole etukäteen kysytty, halusiko syntyä. Ja sen takia on järkevää tehdä lainsäädäntöä, jossa mahdollistetaan se järkevä olemassa ollut käytäntö, mikä meillä on ollut. Näillä hoidoilla syntyneiden lasten syntymän alku kaiken kaikkiaan kuitenkin on huomattavasti kontrolloidumpaa ja tarkemmin läpikäytyä kuin niiden ihmisten, jotka syntyvät ilman erityisiä hedelmöityshoitoja.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä laki hedelmöityshoidoista on hyvin tarpeellinen ja kauan odotettu. Siinä on aivan oikein valittu se linja, että kohdellaan naisia tasavertaisesti riippumatta siviilisäädystä. Siitä huolimatta näissä perusteluissa on kyllä kohtuuttoman paljon tavallaan tätä biologista vanhemmuutta ylistetty tällaisen sosiaalisen vanhemmuuden kustannuksella. Tarkoitan nyt tätä kohtaa, jossa on vedetty ratkaisuksi se, että kaikilla hedelmöityshoitojen tuloksena syntyvillä lapsilla on 18-vuotiaana oikeus saada tietää biologinen alkuperänsä suoraan viranomaisten rekistereistä. Tämähän on paljon enemmän kuin tavallisessa suhteessa syntyville lapsille koskaan voidaan taata. Eiväthän he pysty tarkistamaan todellista biologista alkuperäänsä mitenkään. Eli olisi ollut parempi korostaa enemmänkin tätä sosiaalista vanhemmuutta ja lapsen oikeutta todelliseen vanhemmuuteen ja siihen ympäristöön, jossa hän kasvaa. Olisin toivonut, että sitä olisi enemmän painotettu eikä niinkään sitä biologista isyyttä, joka ei millään tavalla ole lapsen kehityksen kannalta olennainen.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näissä lain perusteluissa todetaan, että hedelmöityshoidon antamiselle ei laissa asetettaisi parisuhdevaatimusta, mutta jos on ilmeistä, että syntyvälle lapselle ei voida turvata tasapainoista kehitystä, niin hoitoja ei anneta. Lainsäädännöllä ei todellakaan voida määrätä sitä, minkälaisia perheitä Suomessa syntyy. Tässä keskustelussa on todella noussut esille se, että hedelmöityshoidolla alkuun saatettujen lasten ympäristön pitäisi olla täydellinen onnela, kun sen sijaan sitten niin sanotusti normaalisti ja normaalissa parisuhteessa syntyneiden lasten kohtalo riippuu sitten elävästä elämästä. Mielestäni se, että tämä rajattaisiin pelkästään parisuhteisiin, ei varmasti johda siihen, etteikö näitä muitakin perhesuhteita syntyisi. Minusta tässä pitäisi säilyttää jonkinlainen suhteellisuudentaju ja muistaa, mikä tässä on pääasia, ja uskoa siihen, että jos yksinäinen nainen haluaa lapsen, se on varmasti erittäin vakaan harkinnan tulos, (Puhemies: Ed. Perho, minuutti on ylittynyt!) ja on hyvin todennäköistä, että tällainen lapsi saa hyvän, turvallisen, rakastavan ympäristön.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila.

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa rouva puhemies! Kaksikymmentä vuotta valmistelua ei varmasti ole ollut turhaa. Voin sanoa ihan lyhyesti sen, että tämän lain tarkoituksena on todella luoda ja antaa oikeusperusta tulevaisuudessa tehtäville hedelmöityshoidoille ja nimenomaan luoda näille lapsille oikeusperustaa ja olosuhteet siten, että nimenomaan se isyyden määrittäminen, isän löytäminen, olisi nyt lain mukaista toimintaa. Minä kysyisin tässä näinpäin: Kuinka ed. Räsänen etsisi isän ja millä perusteilla näille jo nyt hedelmöityshoidon tuloksena syntyville lapsille? Lähtökohta on se, että tätä toimintaa on jo ollut: siis vuosittain meillä syntyy 1 500 lasta — 2,7 prosenttia on tällä tavalla syntyviä lapsia. Lähtökohta on se, että näille lapsille pitää luoda ja selkiyttää mahdollisuus saada tieto isästään ja luoda oikeusperusta, säännöt, toimintatavat, tälle toiminnalle, mikä nyt on jo siis käynnissä. Hedelmöityshoitoa antavat tahot, terveydenhuollon toimintayksiköt, jotka tätä tekevät, ovat minun tietooni tulleiden kannanottojen mukaan kaikki yksimielisiä siitä, että säädösperusta on tälle toiminnalle saatava. Näin se vaan on. Tämä lakiesitys nyt lähtee siitä, että tässä on tasapuolisesti koetettu näitä asioita synkata yhteen, jos minä nyt näin tämän sanon.

Minä en ymmärtänyt ihan tarkasti ed. Kerolan kysymystä, ollaanko lainsäädäntöä tekemässä jatkossakin niin, että ikään kuin liberalisoidutaan. Minä en sitä osaa sanoa. Minä esittelen nyt vain ja ainoastaan tämän lain, ja argumentit lähtökohdalle ovat ne, mitkä tässä äsken sanoin.

Ed. Akaan-Penttilä, kysyitte, miksi luonnolliset menetelmät on unohdettu. Sitä minä en usko. Meillä syntyy edelleen luonnollisilla menetelmillä lapsia. (Naurua) Toimimme niin, että edelleen olosuhteet näille lapsille ja perheille olisivat suotuisat. Mutta kun meillä on se tilanne, että näillä muillakin menetelmillä syntyy lapsia, niin tässä on vain ja ainoastaan se, että luodaan tässä ikään kuin ohjeet, suitset, tälle toiminnalle. Lukekaa tarkasti se 11 §, mihin ed. Brax viittasi. Siinä on lähdetty hedelmöityshoidon antamisen esteistä, ja nämä esteet käy läpi lääkäri, ammattihenkilökunta. Ei tämä ole mikään subjektiivinen oikeus, että kadulta kerätään ihmisiä, että tulkaapa tänne hankkimaan hedelmöityshoitoa. Tämä on nyt suitsissa tämä asia, tasapainotettu eri asioita tarkasti punniten. Ja minä ainakin lähden henkilökohtaisesti siitä ketään tässä herkässä, tärkeässä asiassa loukkaamatta. Moraalisaarnoja en aio pitää.

Ed. Akaan-Penttilä otti hyvin tärkeän kysymyksen esille, tästä kohdun vuokraamisesta. Tämä kysymys on ollut paljon esillä. Olemme olleet täysin tietoisia siitä tilanteesta, että myös meillä Suomessa on sellaisia tyttöjä, naisia, joilla ei ole kohtua ollenkaan tai on rakenteellinen vika, ja tiedetään, että tämä estää myöhemmin synnytyksen, vaikka esimerkiksi munasoluja olisi normaalisti. Silloin tietysti joutuu pohtimaan sitä, pitäisikö tässä tilanteessa sallia kohdun vuokraus, koska tällaisissa tapauksissa olisi mahdollista tehdä omilla munasoluilla se sijaissynnytys, jos tätä tilannetta ajatellaan. Tästä huolimatta on katsottu ja mielestäni ihan perustellusti, että tätä järjestelyä ei tule sallia niihin liittyvien hyvin suurten oikeudellisten ja yhteiskunnallisten riskien takia. Esimerkiksi sopimusosapuolten mieli voi muuttua, synnyttäjä ei haluakaan luovuttaa tätä lasta, tai nämä niin sanotut tilaajat eivät halua lasta, varsinkaan silloin, jos lapsi on sairas, tilaajapari riitautuu, eikä lapsen vanhemmuus järjestykään sovitulla tavalla. Eli tässä on lapsen etu kyseessä. Ruotsissa, Yhdysvalloissa on tällä hetkellä vireillä erittäin vaikeita oikeustapauksia nimenomaan näihin asioihin liittyen. Tästä syystä emme halunneet lähteä liikkeelle tässä asiassa.

Ed. Brax puhui 8 ja 11 §:n merkityksestä. Minä en osaa sanoa, onko siitä nyt suoria tutkimuksia, mutta kun meillä kokeneet lääkärit tekevät näitä arvioita näissä terveydenhuollon toimintayksiköissä, joissa heillä on ollut sitä toimintaa, ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on erittäin kiinteästi tässä mukana, niin minulla on se käsitys, että nämä lääkärit ja tähän vihkiytynyt henkilökunta ovat ammattipäteviä tekemään näitä arvioita eli juuri niitä esteitä pohtimaan, niin että saataisiin jonkunlainen selvyys ja mielellään tietysti varmuus siitä, että tässä on se lapsen etu sitten kyseessä. Mutta tähän varmasti kannattaa nyt sitten kiinnittää huomiota ja etsiä näitä tutkimuksia.

Ed. Kähkösen kysymykseen siitä, onko otettu huomioon tuleva tilanne. Se asia minun käsitykseni mukaan, ed. Kähkönen, pitää ottaa kaikessa lainsäädännössä huomioon, mitä on sitten lapsen mahdollinen elämä, ja sitten ennen kaikkea tietysti meidänhän tulee niin toimia, että kenelläkään lapsella ei olisi niitä kiusatuksi tulemisia. Minä luulen, että siinä ei paljon isällä ole vaikutusta, onko isä mistä, millä tavalla lapsi on syntynyt; minä en siihen ihan usko. Mutta tämä on tietysti varteenotettava näkökohta sikäli, että jos on mahdollista, niin siinä alkutilanteessa, kun näitä esteitä pohditaan, toivottavasti tulee huomioon otetuksi myös sen perheen ikään kuin henkinen kantti, vai mitenkä tämän tässä nyt sanoisi — kyllä tämä on siinä mielessä kokonaisvaltainen lähtökohta — eli se, että perhe antaa tukea lapselle kaikissa olosuhteissa, olipa se perhe minkä muotoinen tai mallinen tahansa.

Voin sanoa vielä ed. Essayahille, että isäähän ei heitetä romukoppaan, vaan nyt isyyslakia muutetaan niin, että isyyden määrittämisen perusteet määritellään tarkasti — se on se lähtökohta. Tämä on lähtökohta tälle asialle, ja tästä me lähdemme liikkeelle. Ja edelleen toistan sen, että perusasia on se, että täydellistä järjestelmää emme varmasti saa — on kysymys inhimillisistä asioista — mutta jos voimme mennä eteenpäin tämän asian hoitamisessa, niin siinä tapauksessa mielestäni jo tämä lakiesitys täyttää tehtävänsä.

Näitten nyt jo säilössä olevien sukusolujen hävittämisestä, mistä ed. Anneli Kiljunen kysyi, minä oikeastaan voisin sanoa vain näin, että 6 § määrittelee tätä asiaa, mutta minun täytyy vielä yksityiskohtiin tässä asiassa palata. (Välihuuto) — Aivan, ed. Brax täällä kertoi jo tilanteen.

Ensimmäinen varapuhemies:

Totean, että täällä on tällä hetkellä pyydettynä 15 vastauspuheenvuoroa ja debattikeskustelu jatkuu.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Lainsäädännössämme, esimerkiksi nykyisessä isyyslaissa, on pidetty hyvin tärkeänä, että kun syntyy lapsi, jonka isä ei ole välittömästi tiedossa, isyys pyritään selvittämään. Tätä varten lapsen etua valvomaan on osoitettu erityinen viranomainenkin, lastenvalvoja. Lainsäädännöllä ei pitäisi tukea järjestelmää, jonka seurauksena lapsi olisi syntymästään lähtien pysyvästi isätön. Suomi on sitä paitsi ratifioinut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen, joka velvoittaa asettamaan lapsen edun ensisijaiseksi. Näin mielestäni siksi, että se on ainoa eettisesti kestävä lähtökohta. Isättömyys ei ole lapsen edun mukaista.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse näen, niin kuin edellinen puhuja tuossa, jotta enstäinkin pitää ottaa huomioon lapsen etu, ja tämä laki ei sitä ota.

Esimerkki: Ajatellaan lesboparin pikku-Jussia, joka menee päiväkotiin ja jolta kysytään, millaisesta perheestä hän tulee. Hän sanoo, että minulla on kaksi äitiä, paljon enemmän kuin toisilla. Mutta sitten häneltä kysytään, että mitenkäs tämä isä. No, isä on pankki, siemenpankki. Isä viihtyy kylmissä olosuhteissa, ilmeisesti pakasteessa. Voi kuvitella, mitä se aiheuttaa ihan oikeasti. Siinä tulee musta aukko lapselle, 18 vuoden ikään asti musta aukko siitä, että hän ei tiedä oikeasti taustaansa, selittää mitä selittää siinä. Se, mitä edellä on ollut puhetta koulukiusaamisesta, on todennäköistä, sille me emme mahda mitään, koska kyllä koulu joka tapauksessa on aika raaka paikka. Eivät opettajat eivätkä vanhemmat, ei kukaan, pysty sitä tilannetta hallitsemaan. Jos tiedetään tämän tyyppinen tilanne, niin varmasti joutuu koulukiusatuksi se pikku-Jussi.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen ilmoitti, että hän asettuu heikomman osapuolen puolelle elikkä lapsen, jolta ei voida kysyä, haluaako hän syntyä vai ei, ja teki sen johtopäätöksen, että tuon lapsen, jos hänen ainoa vaihtoehtonsa on syntyä isättömänä, on parempi, ettei synny ollenkaan. En tiedä, onko tämä oikea johtopäätös. Vaikka sitä ei voi kysyä etukäteen, niin sitähän voi kysyä jälkikäteen. Meillä on kymmeniätuhansia tällä tavalla syntyneitä lapsia, ja ennustan, että jos heiltä käydään kysymässä, olisiko ollut parempi, että et olisi syntynyt ollenkaan, niin vastaus on erilainen kun minkä ed. Räsänen on täällä antanut.

Sitten, arvoisa puhemies, tämä lakihan muuttaa oikeastaan vain kahdella tavalla olemassa olevaa käytäntöä, ja molemmat ovat mielestäni huonoja. Pelkään, että tämä oikeus saada tietää alkuperä tulee johtamaan merkittävään luovuttajien katoon sen takia, että nämä pelkäävät taloudellisia seurauksia. Vaikka vuoden 2006 Suomessa ei synny perintöoikeutta, niin miten oikeusministeri voi luvata, että vuoden 2030 Utahissa tuomioistuin (Puhemies: Minuutti!) noudattaa Suomen lainsäädäntöä?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on todella kysymys laista, jota ei pitäisi päästää eteenpäin. Lainsäädännöllä ei pidä vahvistaa isättömyyttä.

Siteeraan tässä lastenpsykiatri Tuula Tammista, kun täällä puhuttiin tieteellisestä tutkimuksesta ja siitä, onko sitä ja minkälaista on. Hän on sanonut: "Meillä on runsaasti sekä tieteellistä tietoa että kokemuksesta näyttöä isättömyyden haitallisista vaikutuksista lapsen hyvinvointiin. Ainoa varma johtopäätös, jonka voi tällä hetkellä tehdä, on se, ettei isättömyys ole lapsen edun mukaista. Jopa moderni geeni- ja aivotutkimus painottaa äidin ja isän tarpeellisuutta lapsen kehitykselle. Ihmisaivot ja mieli kypsyvät pitkälti samanlaisuuden ja erilaisuuden jatkuvan havainnoinnin ja arkisen kokemisen kautta." Eli kasvuympäristö, se, mitä on isänä ja äitinä lapsen kanssa kasvaminen, tässä laissa ei todellakaan toteudu. Sen vuoksi näen, että tässä on kysymys tärkeästä arvokysymyksestä (Puhemies: Minuutti!) ja eettisesti tärkeästä kysymyksestä.

Pertti Salovaara /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen kuullut tänään lukuisia hyviä pointteja vastustaa tätä lakiesitystä, mutta vielä enemmän huonoja pointteja. Mutta kyllä tämä koulukiusaamispointti on yksi ylivoimaisesti huonoimmista pointeista. Samalla logiikalla me voisimme aivan yhtä lailla kieltää kaikki muukin erilaisuus kouluissa; kaikki samaan muottiin vaan. Sitä paitsi, ed. Esa Lahtela, koulukiusaamisessa syy on aina kiusaajissa, ei koskaan kiusatuissa. Nimimerkillä "Kokemusta on".

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On luonnollista, että allekirjoittanut ministeri puolustaa lakiehdotusta, ja täällä ovat monet muutkin puolustelleet, mutta minä pidän tätä täysin vastuuttomana lakiesityksenä tänne tuotuna. Olen ihan varma siitä, että jos tästä laista järjestettäisiin kansanäänestys, niin ylivoimainen enemmistö sanoisi "ei". Tätä varten minä ihmettelen, eikö tässä eduskunnassa nyt todella ole merkittävämpiä rakentavia ehdotuksia hallituksella tuoda keskustelun alle, kuin että me vaalienalusvuonna puhumme tästä laista kuukausikaupalla. Olen aivan vakuuttunut, että kun tämä valiokunnan kautta tulee, se hylätään. Minä suosittelisin, että vähin äänin hallitus vetäisi tämän lain kokonaan eduskunnasta pois.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyn niiltä lukuisilta edustajilta, jotka vastustavat tätä lakia sillä perustella, että lapsi tarvitsee kasvaakseen isän: Oletteko te sitten tekemässä muutosta adoptiolakiin niin, että yksinäiset naiset ja miehet eivät voi adoptoida, koska tuolla argumentilla sekin laki on teidän mielestänne epäonnistunut ja nämä perheet ovat ei-toivottuja, joissa siis vanhempina on yksi vanhempi?

Kaiken kaikkiaan, niin kuin ed. Perho muun muassa sanoi, näillä hedelmöityshoidossa hyvinkin tarkat testit läpikäyneillä vanhemmiksi haluavilla ihmisillä edellytykset onnistua siinä vaikeassa tehtävässä ovat monin verroin paremmat kuin niillä, joille ei tehdä mitään, joille sattuman kautta syntyy. Elikkä siinä mielessä ennuste on se, että perheväkivaltaa tai päihdeongelmia näissä perheissä todennäköisesti on vähemmän ja lapsen on hyvä kasvaa näissä perheissä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Kyllä tätä lakia tarvitaan myös lasten aseman selkeyttämiseen, ja se on täällä isyyslaissa nyt selkeästi kirjoitettu. Mutta ihmettelen myös näitä puheenvuoroja, joissa tätä lakia esitetään hylättäväksi, koska nämä lapset sitten joutuvat kiusatuksi. Meillä on kyllä kovin paljon tekemistä täällä yhteiskunnassa, jos tällaisen asian takia lapsi joutuu kiusatuksi, että hänellä ei ole esimerkiksi isää perheessään, ja jollakin tavalla tulee sitten huonommat lähtökohdat elämässä. Kyllä silloin on vikaa enemmän siellä koululaitoksessa ja opettajissa ja niissä aikuisissa, jotka elävät siinä ympäristössä. Miten esimerkiksi maahanmuuttajalapset, jotka ovat erivärisiä, hyväksyykö ed. Esa Lahtela, että heitäkin sitten kiusataan? Tämä on aivan käsittämätöntä. Kyllä aikuisten pitää ottaa vastuu ja puuttua asiaan eikä se ole peruste tämän lain hylkäämiselle mitenkään.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mehän olemme tekemisissä tässä mielestäni äärettömän vakavan asian kanssa. Siitä syystä se synnyttää täällä myös voimakkaita tunteita. Me olemme tässä keskustelemassa elämän synnystä. Se on perinteisesti koettu alueeksi, joka on kaikkein pyhintä, mitä ihminen voi kokea ja ymmärtää, uuden elämän alku, osallistuminen siihen luomisprosessiin. On ymmärrettävä, että se on myös äärimmäisen kipeä asia niille aviopareille, jotka eivät lapsia tällä tavalla saa. Siinä mielessä tämä on mielenkiintoinen keskustelu, että kansalaiset kyllä tätä kuunnellessaan huomaavat kuuntelevansa arvokeskustelua ja pystyvät kyllä tekemään arvioita meidän arvoistamme.

Arvoisa puhemies! Suurin ongelma hallituksen esityksessä on mielestäni eettinen. Siis hallitus pitää tässä moraalisaarnan Suomen kansalle, vaikka ministeri totesi, ettei pidä sitä. Juuri tekemällä tämä laki näin tehdään. (Puhemies: Minuutti!) Lyhyesti sanottuna: Minun mielestäni lapsen näkökulma, uuden elämän näkökulma, on keskeisin. Lasten saaminen ei ole mikään perusoikeus.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Luhtanen kyseli minulta, mistä näille 1 500:lle hedelmöityshoitojen avulla syntyvälle lapselle löytyisi isä. Valtaosa näistä lapsistahan syntyy ihan avioliittoihin ja heillä on isä, ja vielä valtaosa heistä syntyy pariskunnan omista sukusoluista. Toisaalta Suomi on kahdenkymmenen vuoden ajan ollut eräänlainen hedelmöityshoitojen villi länsi, koska meillä ei ole ollut säätelyä, niin kuin on ollut esimerkiksi muissa Pohjoismaissa. Miksi hallitus ei valinnut samaa linjaa kuin valtaosassa Eurooppaa, esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa, Ruotsia lukuun ottamatta kaikissa muissa Pohjoismaissa, että huolehditaan siitä, ettei synny joukkoa lapsia, joilla ei ole lähtökohtaisesti oikeutta isään eli jotka sukuasemaltaan poikkeavat muista lapsista? Näillä lapsilla, joille ei tule tätä oikeutta isään, heillähän ei ole oikeutta myöhemmin esimerkiksi nostaa isyyskannetta, niin kuin nyt on kaikilla niillä lapsilla, jotka syntyvät tällä hetkellä (Puhemies: Minuutti!) yksinäisille, itsellisille naisille.

Ensimmäinen varapuhemies:

Täällä on pyydettynä tällä hetkellä 6 vastauspuheenvuoroa. Myönnän ne, ja sen jälkeen ministeri Luhtasella on puheenvuoro.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Maailman sivu, niin kauan kuin maapallolla elämää on ollut, syntyvällä on aina ollut oikeus vanhempiin. Toisinpäin se ei ole pelannut ollenkaan subjektiivisesti, läheskään kaikilla vanhemmilla ei ole oikeutta lapseen. Kyllä sen lapsen oikeuden molempia sukupuolia oleviin vanhempiin täytyy olla lähtökohtana. Täällä on monessa kohdassa puolusteltu sillä, että on niin paljon yksinäisiä vanhempia. No, eivätkö he riitä? Minun mielestä heitä on jo riittävästi, ei lainlaatijan tarvitse heitä lähtökohtaisesti tehdä lisää.

Sitten minusta tämä on hyvin kyseenalainen pykälä, tämä oikeus saada tietää sitten isänsä. Jos ei saa tietää ollenkaan, se on kamalaa, mutta se on vähintään yhtä kamalaa, että 18-vuotiaana sitten napsahtaakin se oikeus päälle. Mitä jos tilanteet ovat muuttuneet, tämä nuoruuden huumassa sukusoluja antanut, siemennestettä antanut, mies ei haluakaan tulla tunnetuksi, tai tilanne muuten muuttuu? Kyllä tässä on todella (Puhemies: Minuutti!) naisilla liikaa oikeuksia. Ei tämä ole tasa-arvoinen, ja lapsen oikeus on unohdettu lähes totaalisesti.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vakuuttaa, että täällä ei varmaan kukaan halua väheksyä ei isiä ei miehiä, ja he ovat todella tärkeitä meille kaikille, niin naisille kuin lapsille. Jos me puhumme, mikä on ihanneperhe, niin meillä varmaan on jokaisella eri näkemys, mikä on ihanneperhe. Minusta jokaisella on oikeus isovanhempiin ja serkkuihin ja kaikkien pitää asua oikein lähellä toisiaan, oikein sellainen ihannemuumiperhe. Mutta me emme voi nyt päättää sitä laissa tässä, mikä on meidän ihanneperheemme, vaan me teemme nyt ihan sellaista lainsäädäntöä, minkä pitää toimia arkielämässä, joka ei aina mene ihan kaikkien ihanteiden mukaisesti jokaisen yksilön kannalta, vaan meillä on monia tapoja tehdä hyvää elämää.

Lapsille tärkeintä on pitkät ihmissuhteet, vähintään yksi, mutta mieluummin monta pitkää, rakastavaa ihmissuhdetta, ja niitä ihmisiä yleensä ovat muun muassa vanhemmat ja isovanhemmat. Tässä on mielestäni erittäin tärkeää, kun puhutaan nyt kiusaamisesta tai muusta vastaavasta, mikä on meidän asenteemme. Siis se on yhteiskunnan ongelma, jos tämä on ongelma. Se on meidän asenteemme, joka peilautuu myös lapsiin. Itse muistan, että kun olin 5-vuotias ja isä ja äiti erosivat, niin yhteiskunnassa oli niin vahva asenne silloin, että avioerolapsi on ongelmalapsi, että minä 5-vuotiaana sanoin, että en halua olla ongelmalapsi, että täytyy tehdä kaikki, ettei minusta tule semmoinen, koska niistä tulee kaikista sellaisia. (Puhemies: Minuutti!) Meidän pitää varoa, ettemme leimaa ihmisiä nyt täällä millään lailla.

Riikka Moilanen-Savolainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni tässä keskustelussa on jäänyt kyllä aivan liian vähälle huomiolle se, että on kyse kasvavasta ongelmasta elikkä lapsettomuudesta, joka on viime vuosina Suomessa erityisesti lisääntynyt. Voisin väittää, että lapsettomuus on parisuhteelle aina hyvin traaginen kokemus, ja tällä lailla tietysti selkiytetään pelisääntöjä näissä suhteissa. Jos 1 500 lasta saa vuosittain alkunsa tämän hedelmöityshoidon kautta ja 2 prosenttia näin lapsen saavista on lesbopareja arvion mukaan, niin puhutaan kyllä marginaalisesta ryhmästä. Olen itse myöskin avioeroperheen lapsi, ja minua hieman loukkaavat nämä yleistykset, mitä tässä nyt aika tärkeässä keskustelussa on nostettu esille.

Minun mielestäni nyt täytyy puhua siitä, mikä on yhteiskunnan vastuu, ja omat kokemukseni ... Kyllä voin tätä taustaa vasten sanoa, että minä en ole valmis lainsäädännön kautta tukemaan sellaisia perheitä, joissa on vain äiti tai kaksi äitiä.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä palaan myöhemmin puheenvuorossani tähän asiaan. Tämä näköjään on niin monimutkainen, että esimerkiksi ministeri ymmärsi minunkin kysymykseni aivan väärin, ja haluan selittää sitä lähemmin tuolta puhujakorokkeelta.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä tässä aiemmin väitti, että luonnossa ei tunneta esimerkkejä kahden naaraan pariskunnista. Kyllä tunnetaan, myös kahden uroksen pariskunnista, sekä ihmisapinoilla että erilaisilla nisäkkäillä, linnuilla ja myös kaikkialla muualla luomakunnassa.

Ed. Vahasalo oli huolissaan siitä, että miehiä ei kohta enää tarvita. Sanoisin kyllä, että jos me miehet olemme niin heikossa asemassa ja niin katoavaa lajia, että häviämme tästä maailmasta sillä, että muutamalle kymmenelle naiselle, itselliselle naiselle tai naisen kanssa elävälle naiselle, vuosittain annetaan hedelmöityshoitoja, niin meidän tilanteemme on todella paljon huonompi kuin olen tähän asti ymmärtänyt.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama sana käsitteistä. Rouva ministeri, jos ja kun nyt käy niin, että tämä laki turvaa sen, että hedelmöityshoidolla aikaansaatu lapsi saa 18-vuotiaana tietää, kuka on hänen isänsä, tarkoitatteko todella, että silloin on isyyteen liittyvä asia ratkaistu?

Toinen asia ed. Soininvaaralle. Loitte sellaisen kuvan, että lapsi pohtii ennen syntymäänsä omaa olemustaan ja tulee siihen johtopäätökseen, että tietenkin mieluummin isättömään perheeseen kuin ettei saa syntyä ollenkaan. Eihän tämä ole se tilanne, vaan me päätämme nyt siitä, onko laki niin, että voi syntyä lapsia perheeseen, jossa ei ole isää, vai tilanteeseen, jossa on isä ja äiti.

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En malta olla sanomatta ed. Anderssonille siitä, että olisi kiva nähdä tutkimus, jossa todistetaan se, että esimerkiksi homoavioliitot tai naispariavioliitot kestävät paremmin kuin heterosuhteet, koska väititte, että pitkä suhde lapselle on erittäin tärkeä. Olisi mukava nähdä tämmöinen tutkimus.

Mutta esimerkiksi ed. Ojansuu viittasi kirkon kantaan. Kirkkohallituksen suullahan kuullaan kirkon kanta. Meillähän voi olla ryhmiä eri mieltä kirkon sisällä. Itse olen entinen kirkon työntekijä ja tietyllä tavalla minulla voi olla oma mielipide asioihin niin tässä asiassa kuin voi olla ulkopolitiikkaankin, mutta presidentti päättää ulkopolitiikasta ja Kirkkohallituksen kanta on se kanta, joka on kirkon virallinen kanta. Yksittäiset henkilöt tai yksittäiset ryhmät toki voivat esittää minkä näköisiä kantoja kukin haluaa.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On käsittämätöntä, että juuri oikeusministeriö tuo meille tämmöisen lakiesityksen, jossa perintökaareen liittyvät oikeudet ovat täysin epäoikeudenmukaiset erilaisille ihmisille. Miten te selitätte ihmisten yhdenvertaisen kohtelun, kun äidin seksuaalinen suuntautuminen ratkaisee lapsen perintökaareen liittyvät oikeudet? Onhan näin, että hedelmöityshoidolla aikaansaatu lesboäidin lapsi ei voi periä isäänsä, vaikka saisi tietää isän henkilöllisyyden, hänellä ei ole oikeutta nostaa isyyskannetta, kun taas sitten heteroäidin au-lapselle meidän lainsäädäntömme pyrkii tekemään kaikkensa, jotta hänellä olisi mahdollisuus lakiosaan. Voitteko todellakin selittää tämän epäoikeudenmukaisuuden yhdenvertaisuuslain nimessä?

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vielma piti epäilyttävänä tätä ja arvosteli, eikö hallituksella ole muuta tekemistä kuin antaa tällaisia lakeja. Minä pidän sitä nyt kuitenkin aika rakentavana lähtökohtana, että hallitus antaa hallitusohjelmansa perusteella tämän lain ja pyrkii antamaan jo vallalla olevalle tilanteelle, vielä toistan, oikeusperustan ja pelin säännöt. Se on myös yhteiskunnan tehtävä. Ja siltä tosiasialta ei voi ummistaa silmiään, että tätä toimintaa on, ja erityisesti, kun täällä puhutaan, niin kuin aivan oikein on, perheen ja lapsen tilanteesta, myös ammattihenkilöstö, joka tätä toimintaa tekee, vaatii suitset ja pelin säännöt ja oikeusperustan omalle toiminnalleen. Tästä nyt vaan joudun huolehtimaan.

Samalla voin vastata ed. Essayahille. Minä tuon tämän lain siitä syystä, että se kuuluu toimialaani, näin on katsottu, ja se on hallitusohjelmassa todettu aivan selkeästi. Ei siinä sen kummempaa ole.

Henkilökohtaisesti, kiihkoilematta asiaa mihinkään suuntaan, pidän tätä yhteiskunnan ja tässä tapauksessa hallituksen tehtävänä, että luomme nämä pelin säännöt. Yksityiskohtiin en aio mennä. Tämä on erittäin monimutkainen asia, vaikea asia ja monia eri osapuolia koskettava asia. Siitä syystä voin vaan todeta, että odotan valiokunnalta erittäin perusteellista käsittelyä.

Mutta vielä yhteen kohtaan haluaisin palata, tähän isyyskysymykseen, että lapset ovat isättömiä. Totta on nyt se, että tämän esityksen mukaan lapsen isyyttä ei aina voitaisi vahvistaa siinä tapauksessa, kun hoitoa annetaan naiselle, joka ei siis elä parisuhteessa miehen kanssa, mutta tältäkin osin, hyvät edustajat, tilanne lain säätämisen jälkeen vastaisi vain nykytilaa, jossa näitä hoitoja on annettu naisille yksin, anonyymin luovuttajan sukusoluilla. Tämä määrä on hyvin pieni. Arvioitiin, että se on ehkä muutama kymmen. Tämä on se isätön joukko, jolle ei tätä isyyttä voida vahvistaa. Perimysasiat, kaikki nämä määräytyvät sen mukaan, niin kuin ennenkin, mitä tästä laista seuraa, kun tämä oikeusperusta selkiytyy.

Arviointia todella voidaan tehdä ja pitääkin tehdä sen suhteen, onko tämä ikä 18 vuotta oikea vai ei. Näissä vaihtelevat mielipiteet.

Puhemies! Tässä asiassa ihmiset ovat eri mieltä, monta mieltä voivat olla. Jokainen katsoo tätä oman elämänpiirinsä ja myös oman käsityskykynsä mukaan.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Luhtasen vastauspuheenvuorossa tuli ehkä lainsäädännön näkökulmasta se erittäin suuri ja merkittävä kysymys, että jos on joku asia, jolle ei ole vielä luotu lainsäädäntöä, merkitseekö se sitä, että lainsäätäjä vain kirjaa lain reunaehdot, joissa se ottaa huomioon sen, millä tavalla yhteiskunnassa tällä hetkellä toimitaan. Eikö lainsäätäjän velvollisuus ole pysähtyä arvioimaan ei vain eettisesti vaan myös moraalisesti, mikä on oikein, miltä pohjalta luodaan ne yhteiskunnan pelisäännöt, että se toiminta, joka lain puitteissa tapahtuu, on sekä eettisesti että moraalisesti kestävällä pohjalla?

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen, että ministeri on niin huonosti perehtynyt tähän omaan lakiesitykseensä, kun ette pystynyt vastaamaan tästä varastoitujen alkioiden kohtalosta. Siitähän puhutaan hedelmöityshoitolain 38 §:ssä, ja puolen vuoden siirtymäaikana tämän pykälän mukaan nämä alkiot on tuhottava. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että anonyymiluovutuksista tulee päästä eroon, mutta niiden satojen tai tuhansien pakastettujen ihmisalkioiden kohdalla, jotka tällä hetkellä ovat siellä pakasteessa, mielestäni on täysin väärin tuomita ne tuhottaviksi tällä perusteella. Tuo puolen vuoden siirtymäaika on aivan liian lyhyt, koska jotkut parit ovat näitä alkioita sinne pakastaneet sillä tarkoituksella, että muutaman vuoden sisällä perhettä kasvatetaan. Ihmisyksilön elämä alkaa hedelmöityksessä, ja sen vuoksi myös keinoalkuisen hedelmöityksen seurauksena (Puhemies: Minuutti!) syntynyttä ihmisalkiota tulee kunnioittaa. Tässä suhteessa lakiesitystä tulisi muuttaa.

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! En todellakaan tässä ajassa, kun mieluusti kuuntelen edustajien puheenvuoroja, käy selvittämään kaikkia yksityiskohtia, kaikkia taustatietoja, perusteita. Sen vaan sanon, että äsken unohdin kommentoida sitä, kun täällä on viitattu Tuula Tammisen lausuntoihin. Tuula Tamminen on myös saanut vastaansa erinomaisen liudan tieteellisin ansioin professoritason ynnä muita tutkijoita, jotka ovat kumonneet Tuula Tammisen argumentit.

Mitä tulee tähän eettisyyteen, onpa asianlaita näin, olen havainnut, että ihmisen eettisyys riippuu vähän siitä, kuka siitä eettisyydestä puhuu. Tämä on nyt tämän hallituksen lähtökohta, ja uskonpa näin, että siinä on myös vahvat eettiset perusteet lähteä näistä argumenteista liikkeelle, eli kyseessä on pelisääntöjen, oikeusperustan, luominen suomalaisen oikeuskäytännön mukaan ja myös sitten lapsen edun ja isyyden etsiminen ja siihen pelisääntöjen luominen. Tämä asia on nyt eduskunnan käsissä.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihmisyksilöiden elämässä ja luonnossa esiintyy erittäin monenlaisia perheitä, ja varmasti tässä salissa ymmärrämme, että me emme pysty lainsäädännöllä määrittelemään emmekä rajaamaan pois sitä, minkälaisia perheitä on. Sen sijaan monissa yhteyksissä lainsäädännöllä ja yhteiskuntapolitiikalla voimme luoda edellytyksiä, joissa perheet voivat toteuttaa elämäänsä ja lastenkasvatustehtäväänsä parhaalla mahdollisella tavalla.

Mielestäni on erittäin onnistunut ratkaisu se, että hedelmöityshoitoja säätelevässä laissa ei ole suljettu pois joitakin tiettyjä ryhmiä. Nämä ovat kaikki ryhmiä, jotka ovat tähän mennessä jo hankkineet lapsia hedelmöityshoidolla: naiset ilman miestä, naisparit ja pariskunnat, jotka muodostuvat miehistä ja naisista. Nämä ovat myös sellaisia ryhmiä, joiden kaltaisia perheitä on syntynyt ilman hedelmöityshoitoja. Eli siinä mielessä ei voi väittää, ettei tämä lainsäädäntö myös imitoisi luontoa. Meillä on naispareja, jotka kasvattavat yhdessä lapsia, ja meillä on yksinäisiä naisia, jotka kasvattavat lapsia, ja pariskuntia, jotka kasvattavat lapsia.

Mielestäni viestinä ja eettisenä viestinä tällä lainsäädännöllä kyllä on merkitystä, ja se merkitys on siinä, että tällaisessa hedelmöityshoitoja säätelevässä laissa ei tule sulkea pois, kielletyiksi, joitain perhemuotoja, koska näitä kaikkia kuitenkin esiintyy, ja tällaisille perheille olisi hyvin kielteinen viesti yhteiskunnan puolelta, että näitä lapsia ei tällä tavalla saisi syntyä hedelmöityshoitojen kautta.

Lasten etu on mielestäni esimerkiksi ed. Anderssonin puheenvuorossa tullut hyvin kuvailtua. Lasten etu on pitkäaikaiset, rakastavat ihmissuhteet, ja tämä on mahdollista hyvin erilaisissa perheissä, ja toisaalta epäonnistumisia lastenkasvatuksessa voi myös tapahtua hyvin erilaisissa perheissä. Hedelmöityshoitojen kautta syntyneet lapset ehkä lähtökohdiltaan poikkeavat muista lapsista sillä tavalla, että tämä toiminta on kontrolloitua ja, toisin kuin arkisessa elämässä, vanhemmat joutuvat jonkun ulkopuolisen henkilön kanssa pysähtymään ennen lapsen hankkimista pohtimaan sitä edellytystä antaa lapselle kunnollista hoitoa. Tämä on jonkin verran poikkeuksellista, mutta se on varmasti tässä kohtaa perusteltua. On hyvä, että tässä laissa säädetään siitä, että on myös mahdollista, että hoito evätään. Toisaalta on ehkä vähän hassuakin, että tietenkään sitten kaikessa muussa lapsen hankkimisessa välttämättä tällaista pysähtymistä sen asian edessä ei aina tapahdu.

Täällä on keskusteltu jonkin verran isyydestä. Mielestäni missään nimessä tämä ei ole se laki, jossa käsityksistämme lähtien yleisesti säätelemme jotain isyydestä. On varmasti sinänsä hyvä, jos tämä laki saadaan voimaan ja on lakiperusta siihen, miten näissä hedelmöityshoitotapauksissa isyys määrittyy. On järkevää, että se on kirjoitettu lakiin, mutta mitään yleistä julistusta isyydestä tämä laki mielestäni ei anna. Ehkä lohdutukseksi niille edustajille, jotka eivät ole nähneet tätä lakia isyyden edistämisen kannalta parhaana mahdollisena, totean, että meillä on kyllä erittäin paljon tässä talossa vielä työtä tehtävänä ja mahdollisuuksia vahvistaa isyyttä, muun muassa nyt vaikka se, että annettaisiin niille isille, jotka eivät ole lapsensa lähihuoltajia, oikeus hoitovapaaseen tai sairaan lapsen hoitoon, yhden esimerkin mainitakseni.

Ed. Räsänen otti puheenvuorossaan esiin vastakkainasettelun, että sellaisessa tilanteessa, jossa nainen, joka ei elä miehen kanssa parisuhteessa, haluaa lapsen, on ikään kuin vastakkain tämän naisen halu tulla vanhemmaksi ja lapsen etu ja sitten tämä halu on tätä lapsen etua vastaan. Mielestäni tällaista vastakkainasettelua ei ole. Lapsen etu ja hyvä vanhemmuus muodostuvat tilanteesta, jossa ihmisellä on halu tulla vanhemmaksi, ja silloin kun hänellä on se halu, se antaa hänelle edellytykset sitten myös toteuttaa lapsen etua. Siitä taas emme pääse mihinkään, että etukäteen meiltä keneltäkään ei kysytä, haluaisimmeko syntyä, eikä elämän kipeitä ja vaikeita kysymyksiä identiteetistä, alkuperästämme ja siitä, keitä me olemme ja miksi me olemme, itse asiassa voi välttää kukaan ihminen. Olen itse esimerkiksi kasvanut hyvin tuiki tavallisessa perheessä äidin ja isän ja siskon ja kahden veljen kanssa, mutta olen silti joutunut paljon pohtimaan identiteettiäni ja joskus kipeästikin, mutta ei se ole asia, joka ratkeaisi sillä, että tästä laista suljettaisiin pois joiltain ihmisiltä oikeus saada näitä hoitoja.

Kysymys siitä, onko hedelmöityshoitojen kautta syntyvillä lapsilla oikeus saada tästä eteenpäin tietää biologinen alkuperänsä, on jonkin verran vaikea. Toivottavasti ja varmasti onkin niin, että sitä tullaan valiokunnassa hyvin harkitsemaan. Tässä on ehkä toisella puolella se riski, että sukusolujen luovuttajien määrä sen jälkeen vähenisi. Toisaalta mahdollisuus tietää biologisesta alkuperästään on ihmisten mielestä usein tärkeä, ja voidaan ehkä ajatella, että se myös liittyy siihen, että luovuttajat ovat ylipäätänsä vastuullisia ihmisiä, jos he myös antavat tietonsa näihin rekistereihin. Suhtaudun tähän linjaukseen varovaisen myönteisesti, mutta se on varmasti yksi niistä kysymyksistä, joita tässä on hyvä perusteellisesti harkita.

Esimerkkinä siitä, että tällaisissa kysymyksissä, joissa arjen diversiteetti on suurempaa kuin välttämättä lainsäädännöllä ikinä pystytään määrittelemään, on, että tietenkin sitten sellaisissa perheissä, joissa hedelmöityshoidolla syntyy lapsi miehen ja naisen parisuhteeseen ja sukusolun luovuttaja on joku muu, jos vanhemmat eivät kerro lapselle siitä, että sukusolujen luovuttaja on joku muu kuin ne sosiaaliset vanhemmat, silloin tällaiselle lapselle ei synny oikeutta tietää biologisesta alkuperästään ja siis absoluuttista oikeutta tietoon biologisesta alkuperästään ei ylipäätänsä voida kaikille taata. Mutta tässä vaiheessa ainakin itsestäni tuntuu siltä, että tämä voi olla oikea linjaus, että anonyymista luovuttamisesta luovutaan.

Kuitenkin olen samaa mieltä — täällä salissa ed. Anneli Kiljunen otti sen esiin, ed. Brax otti sen esiin ja myös ed. Räsänen mainitsi siitä — että tässä kohtaa tätä siirtymäaikaa niiden henkilöiden osalta, jotka ovat jo säilöneet alkioita, tulisi tarkastella.

Suurin osa hedelmöityshoidoista annetaan miehen ja naisen muodostamille pareille. Lapsettomuus yhteiskunnassa on lisääntymään päin. Siihen on erilaisia syitä. On toisaalta mahdollista, että yhteiskuntamme kemikalisoituminen esimerkiksi vaikuttaa siihen, että ihmisten hedelmällisyys laskee. Tällöin tietenkin lapsettomuutta vastaan tulee toimia ympäristöpolitiikan keinoin. Toisaalta yhteiskunnassamme on monia sellaisia tekijöitä, joiden vuoksi ihmiset siirtävät lasten hankkimista hyvin myöhään, ja koska naisten hedelmällisyys alkaa alentua 25 ikävuoden jälkeen ja on hyvin toisenlainen esimerkiksi 35 ikävuoden kieppeillä kuin se on kymmenen vuotta aikaisemmin, niin silloin, kun on vaikea saada lasta, nämä hoidot voivat olla hyvinkin raskaita sekä fyysisesti että henkisesti. Olisi tietenkin hyvä, että jos ihmiset hankkivat lapsia, se ei olisi heille fyysisesti niin tuskallista, sehän voi tavallaan olla ihan tuskatontakin hyvissä tapauksissa. Tietenkin yhteiskuntapolitiikalla, esimerkiksi sillä, millä edellytyksillä opiskeluiässä olevat ihmiset voivat perustaa perheen, voimme myös vaikuttaa siihen, että lapsettomuus ei olisi niin yleinen ongelma kuin se tämän päivän yhteiskunnassa on. Ehkä ylipäätänsä työelämän kiristyneet vaatimukset ja ihmisten epäusko sitä kohtaan, että ihminen voi samaan aikaan olla hyvä vanhempi ja toimia työelämässä, vaikuttavat tähän kysymykseen, koska ihmiset hankkivat lapsia.

Se, mihin myös voimme vaikuttaa lainsäädännöllä, on adoption käytännöt. Viime kaudella yksi erittäin tärkeistä päätöksistä oli mielestäni se, kun säädimme adoptioavustuksen. Koska usein adoptio voi olla hyvä vaihtoehto hoitaa lapsettomuutta, niin meillä on vielä paljon tehtävää siinä lainsäädännössä, jossa adoptiovanhempien asemaa parannetaan esimerkiksi sillä tavalla, että heidän vanhempainvapaansa tulevat yhtä pitkiksi kuin niillä, jotka hankkivat lapsia itse. Samalla tavalla ja liittyen tähän problematiikkaan olen myös sitä mieltä, että tässä yhteydessä tai joskus lähitulevaisuudessa meidän tulisi säätää perheen sisäisestä adoptiosta samaa sukupuolta olevien parien osalta. Tämä on myös tärkeä kysymys. (Puhemies: Ed. Sinnemäki, 10 minuuttia!) Jos puhumme — kymmenen minuuttia on suositusaika — perimysoikeudesta ja lapsen oikeuksista, niin tietenkin silloin esimerkiksi kahden naisen muodostaman parin tapauksessa, jos molemmilla on oikeus olla vanhempi, näillä lapsilla on oikeus periä myös kaksi vanhempaa. Olen myös sitä mieltä, että adoption sinänsä ei tulisi olla vain perheen sisäinen, vaan adoptio kaiken kaikkiaan tulisi sallia myös samaa sukupuolta oleville pareille.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Demokraattisella päätöksenteolla on yksi iso ongelma: Tärkeät tunteisiin vetoavat päätökset tuppaavat jäämään tekemättä. Ja mikä voisi olla tärkeämpää ja tunteisiin vetoavampaa kuin se, kuka ja miten saa tehdä lapsia? Ei siis mikään ihme, että tätä hedelmöityshoitolakia on yritetty pihtisynnyttää jo yli 20 vuoden ajan. Ahon hallitus siirsi lain kiireellisempien tieltä. Lipposen ensimmäinen ei päässyt esityksestä yksimielisyyteen. Lipposen toinen olisi ollut valmis sallimaan hedelmöityshoidot myös naispareille ja itsellisille naisille, mutta veti esityksensä pois eduskunnasta ennen ratkaisevia äänestyksiä, eikä nytkään ole mitään varmuutta siitä, tuleeko tästä laki vai pannukakku.

Ensimmäinen tunteita nostanut hedelmöityshoitolain detalji koskee luovutetun sukusolun avulla alkunsa saaneen lapsen oikeutta saada tietää, kenen geenejä hän kantaa, niin kuin vanhemmuus ja lapsen ja vanhemman suhde olisi pelkkiä geenejä ja biologiaa eikä rakastamisella, välittämisellä ja huolehtimisella olisi siinä mitään merkitystä. Ja kuka haluaa enää luovuttaa siittiöitä tai munasoluja, kun oven taakse voi parinkymmenen vuoden kuluttua ilmestyä aivan ventovieras ihminen ja kertoa olevansa sinun geneettinen lapsesi? Ja kun sukusolujen luovuttajien määrä tämän pykälän myötä todennäköisesti vähenee ja toisaalta hedelmöityshoitojen tarve tuntuu kasvavan, näitä geneettisiä lapsia saattaa olla jonakin päivänä hyvinkin monta. Onpa tiedonsaantia perusteltu jopa sillä, että sisarpuolet voisivat mennä vahingossa naimisiin. Todennäköisyys on kuitenkin mikroskooppisen pieni. Monella lapsella on jo sitä paitsi ihan luonnostaan aivan eri biologinen isä kuin oletettu isä ja lapsi tietävät.

Toisaalta tämä ei ehkä olekaan niin suuri ongelma kuin minä ja muut sukusolujen luovuttajien anonyymiuden puolustajat pelkäämme. Ruotsissa lapsella nimittäin on oikeus saada tieto biologisesta vanhemmastaan, mutta tätä oikeutta ei ole käytetty juuri lainkaan hyväksi. Tulevaisuusvaliokunta vieraili eilen Tukholman Karoliinisen instituutin hedelmöityshoitoklinikalla, eikä heiltä ole vielä kysytty yhdenkään, siis ei yhdenkään, luovuttajan nimeä, vaikka luovutettuja sukusoluja on käytetty jo parinkymmenen vuoden ajan. 18-vuotiaita, vieraista sukusoluista alkunsa saaneita lapsia on jo paljon. Tosin näitä luovutettuja sukusoluja käyttäneistä vanhemmista vain 11 prosenttia oli ylipäätään kertonut lapselleen, miten tämä oli saanut alkunsa. Toisaalta miksi ylipäätään pitäisi säätää lailla tällainen oikeus, jos vain ani harva tulee sitä oikeutta käyttämään?

Toinen suuri ja tunteita nostanut hedelmöityshoitolain yksityiskohta on itsellisten naisten ja naisparien oikeus saada hedelmöitys- ja hedelmällisyyshoitoja. Kyse on noin kymmenestä lapsesta vuodessa, kuten täällä on moneen otteeseen jo todettu. Jotkut ovat julkisessa keskustelussa vedonneet, naisparien hedelmöityshoitolakikeskustelussa, jopa Raamattuun. Itsellisten naisten hoitojen osalta ei ole sentään tarvinnut hakea lähdeviitteitä tuhansien vuosien takaa.

Itse haluan ottaa lähtökohdakseni syntyvän lapsen edun niin kuin moni muukin täällä, ja onneksi siitä aiheesta on saatavilla runsaasti tuoretta tutkittua tietoa, johon päätöksen voi perustaa. Tutkimustietoa siis on, toisin kuin esimerkiksi ed. Räsänen väitti. Niiden tutkimusten tulokset eivät vain vastaa kaikkien odotuksia. Ruotsin hedelmöityshoitolain perusteluissa käydään läpi yli sata tutkimusta, ja yhteenveto näistä tutkimuksista on yksiselitteinen: lapsen hyvinvointi ei riipu siitä, onko hänellä vanhempana mies ja nainen, nainen ja nainen, mies ja mies, yksinäinen nainen vai yksinäinen mies.

Tilastot saattavat näyttää yksinhuoltajien osalta jotain muuta, mutta kun poistetaan muut, riippumattomat tekijät, jäljelle jää sama lopputulos: eroa ei ole. Nämä erot ovat perustaltaan saman tyyppisiä kuin tämä suhde, että jäätelön myynti lisää hukkumiskuolemia, elikkä siinä on aivan muista syistä kyse. Sen sijaan lapsen hyvinvoinnille on ratkaisevaa, rakastavatko hänen vanhempansa häntä, kokeeko hän olonsa turvalliseksi, huolehditaanko hänestä, kokeeko hän olevansa toivottu lapsi.

Vanhempien seksuaalinen orientaatio ei myöskään vaikuta lapsen seksuaalisen identiteetin kehitykseen, toisin kuin ed. Kähkönen täällä debatissa väitti, eli syntyvän lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta hedelmällisyys- ja hedelmöityshoidon saajia ei ole mitään syytä rajoittaa perhemuodon perusteella. Tältä osin hallituksen esitys on siis oikealla linjalla, lapsen edun linjalla.

Entä sitten vanhempien näkökulma? Vaikka yksinäisten naisten ja naisparien hoidot kiellettäisiin, se ei tietenkään estäisi heitä tekemästä lapsia. Perinteiset menetelmät, muumimuki ja baaritiski, olisivat edelleen käytössä. Näihin liittyy kuitenkin ongelmia sekä äidin että isän näkökulmasta. Äidin näkökulmasta on ajateltava turvallisuutta. Ilman kondomeja harjoitetut irtosuhteet eivät ole se maailman turvallisin tapa hankkiutua raskaaksi. Ensimmäinen tai toinen yritys ei myöskään välttämättä kanna hedelmää, vaan metsästys ja riskit jatkuvat monta kuukautta. Esimerkiksi seksin ostokieltoon liittyvässä keskustelussa on käynyt ilmi, että sukupuolitaudin riski on irtosuhteissa suurempi kuin ostoseksissä. Sitäkö tämän esityksen vastustajat tosiaan haluavat itsellisille naisille ja naispareille, klamydian ja hivin? Baaritiskiltä siittäjäksi isketty mies voi myös heittäytyä hankalaksi tajutessaan, että häntä on käytetty pelkkänä inseminaattorina. (Ed. Räsänen: On siinä muitakin vaihtoehtoja!)

Toinen ja vähälle huomiolle jäänyt kysymys onkin miesten oikeusturva. Mikä on miesten asema, jos yksinäiset naiset ja naisparit joutuvat hankkimaan lapsensa baaritiskimenetelmällä? Baaritiskiltä ovulaatiopäivää edeltävänä iltana kämpille raahatun miehen korvaan supatetaan, että "hei, ei sun tartte käyttää kumia, mä syön pillereitä", ja yhdeksän kuukauden kuluttua tulee haaste isyystesteihin ja ruokkojen maksuun. Hallituksen esitys on siis myös äidin ja biologisen isän näkökulmasta oikealla asialla. (Ed. Sinnemäki: Ei kai siitä ole näyttöä, että kyseiset naiset baarista hakisivat!) — Milloin mistäkin. Se on se helpoin paikka. Siellä myös miehet ovat silleen sopivasti juotettuja, että ne on helppo puhua yli, mihin halutaan.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä kiinnittää huomiota yhteen ristiriitaan, joka tämän lain myötä mahdollisesti syntyy. Mikä on lapsen saavan naisparin toisen äidin asema? Esimerkiksi Ruotsissa lapsen hedelmöityshoidolla saavan naisparin molemmat äidit kirjataan lapsen vanhemmiksi. Suomessa näin asianlaita ei ole, vaan toinen vanhemmista on lain edessä lapselle täysin vieras ihminen. Esimerkiksi jos samaa sukupuolta olevista vanhemmista biologinen vanhempi kuolee, lapsella ei ole sen jälkeen mitään oikeutta toiseen vanhempaansa, ei edes sitä ed. Essayahin peräänkuuluttamaa perintöoikeutta. Kävi tämän lain suhteen miten tahansa, meidän on pikaisesti muutettava lainsäädäntöämme siten, että samaa sukupuolta olevat vanhemmat olisivat myös juridisesti yhdessä kasvattamiensa lasten vanhempia.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa pidetään monia asioita itsestäänselvyyksinä. Esimerkiksi perhettä ja vanhemmuutta tarkastellaan hyvin kapeasta näkökulmasta. Oikeaa perhemallia ja lastenkasvatusta ovat määritelleet ensin teologit, sitten lääkärit, psykiatrit ja psykologit ja nyt viimein poliitikot. (Ed. Soini: Aina on menty huonompaan suuntaan!) Mutta, mutta: me esimerkiksi vietämme tänä vuonna eduskunnan ja naisten poliittisten oikeuksien satavuotisjuhlia, mutta millaisia naisia valittiinkaan eduskuntaan sata vuotta sitten? Ensimmäisten naiskansanedustajien aikana pidettiin nimittäin aivan luonnollisena ja hyveellisenä sitä, että naimaton nainen kasvattaa lapsia ilman miestä. Ensimmäisistä naiskansanedustajista esimerkiksi Lucina Hagmanilla oli kasvattilapsia. Jos nyt todetaan, että yksinäiset naiset tai miehet eivät sovellu kasvattamaan lapsia, niin mikä on meidän viestimme Lucina Hagmanille ja nykyisten yksinhuoltajaperheiden vanhemmille ja heidän lapsilleen? Ovatko he tosiaan lähtökohtaisesti kelvottomia vanhempia ja elämässään epäonnistumaan tuomittuja lapsia? Viidesosa Suomen lapsiperheistä on yksinhuoltajaperheitä.

Perhemallit muuttuvat aikojen mukana. Nykyään normina pidetty kahden sukupolven ydinperhe on itse asiassa aika uusi keksintö, joka yleistyi teollistumisen ja kaupungistumisen myötä. Monessa muussa maassa perhekäsitys on edelleen paljonkin laajempi kuin Suomessa. Lisäksi kannattaa muistaa, että ennen ehkäisyvälineiden keksimistä suuri osa Suomen lapsista syntyi avioliiton ulkopuolella ja ennen antibioottien keksimistä moni lapsi kasvoi sukulais- ja ystäväverkoston hoivissa jäätyään orvoksi. Näiden aikojen peruina 10 prosentille Suomessa elossa olevista suomalaista ei ole merkitty väestörekisteriin isää. Monet näistä ihmisistä ovat toki jälkeenpäin saaneet sitten tietää, kuka heidän biologinen isänsä on. Perheet ovat aina olleet monimuotoisia.

Arvoisa puhemies! Lopuksi, on hyvin surullista, miten nopeasti kaikki muu unohtuu, kun pelot ja ennakkoluulot ottavat ihmisestä vallan. Inhimillisyys, lapsen etu — missä ne ovat silloin, kun niitä eniten tarvitaan, sillä tutkimusten mukaan lapsi ei kärsi siitä, että hänellä on esimerkiksi kaksi äitiä? Sen sijaan lapsi todistetusti kärsii siitä, että hänen perhettään julkisesti pilkataan ja solvataan. Vai miltä teistä olisi tuntunut lapsena kuulla, että teidän ei olisi pitänyt koskaan syntyä, lukea lehtien yleisönosastoista, miten teidän vanhempianne kutsutaan saastaisiksi ihmisiksi, joita verrataan pedofiileihin ja lapsenmurhaajiin? (Puhemies koputtaa: Ed. Kasvi, 10 minuuttia!) Onneksi edes eduskunnassa on viime vuosina oltu kohtuullisen korrekteja — kiitos, puhemies — eikä alatyyliin ole sorruttu sitä taannoista sikakommenttia lukuun ottamatta. Kansanedustaja Maija-Liisa Lindqvisthän totesi parisuhdelain käsittelyssä, että seuraava vaihe olisi, että voisi elää vaikka sian kanssa ja se olisi yhteiskunnassa hyväksyttävää. (Ed. Räsänen: No, nythän se tuli sieltä!) Tällaista kieltä saavat sateenkaariperheiden lapset kuulla jopa valtakunnan korkeimmalta taholta. Miettikää, miltä teistä tuntuisi istua tuolla lehtereillä ja kuulla kansanedustajien puhuvan teistä ja teidän vanhemmistanne tällä tapaa. Kukahan näitä lapsia ihan oikeasti satuttaa?

Arvoisa puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Kun tätä hallituksen esitystä käsitellään, kuunnelkaa sekä sydäntänne että järkeänne. Harjoitelkaa empatiaa ja asettukaa lapsen ja lasta haluavien vanhempien asemaan. Irrottautukaa ennakkoluuloistanne ja miettikää, mikä on lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille tärkeää. Uskokaa se, mitä tutkimukset teille kertovat: Lapselle on tärkeintä, että hänellä on rakastavat vanhemmat ja kasvattajat, ei se, kenellä on samoja geenejä ja mitä sukupuolta ne vanhemmat ja kasvattajat sattuvat olemaan.

Janina Andersson /vihr:

Fru talman, arvoisa puhemies! Silloin, kun joskus politiikkaan tulin mukaan, puhuin muidenkin vihreiden kanssa siitä, mikä on se meidän kaikkein tärkein tavoitteemme maailmassa, mikä on se yksi asia, jonka, jos sitä voisi muuttaa, muuttaisimme. Me kaikki päädyimme siihen, että yksi laki, joka olisi meille kaikkein tärkein, on se, että jokainen lapsi syntyisi toivottuna ja rakastettuna tähän maailmaan.

Valitettavasti tämmöistä lakia on aika vaikea tehdä, mutta se on edelleen se laki numero yksi minulle, että jos sen voisin tehdä, niin sen tekisin. Silloin tämän maailman moni murhe olisi poissa. Väestönkasvusta varmaan aika suuri osa vähenisi, koska nyt niin moni lapsi joutuu syntymään tähän maailmaan sillä tavalla, että hän ei oikeasti ole täysin toivottu. Onneksi Suomessa tämä on vähäisempää kuin muualla maailmassa, mutta tämä on minun mielestäni kaikkein tärkein asia. Sillä jos ihminen tuntee itsensä tärkeäksi alusta alkaen, niin hän taatusti pyrkii tekemään hyvää myös muille ihmisille.

Sitten ed. Salovaaralle haluan sanoa, että tänään se puheenvuoro, joka jäi minulle eniten mieleen, josta olen eniten kiitollinen, on ed. Salovaaran puheenvuoro kiusaamisesta. Se tuntui äärimmäisen hyvältä, kiitos. Meillä on tällaisia hyviä nuoria miehiä täällä, ja se on kyllä erittäin hyvä Suomelle. Lisää niitä eduskuntaan.

Ärade fru talman! När det gäller barn och barns rätt till kärlek och deras rätt att känna att de är viktiga, så tror jag att det är det mest avgörande för vår framtid både som ett land och för en hel värld, hela vår jord. Därför är jag lite orolig över trenden nu i Finland att våra barn är väldigt skickliga i skolan, alla forskningar visar att våra barn intellektuellt är väldigt väl utvecklade, duktiga och framåtsträvande. Men de mår inte så bra, de känner sig inte så viktiga. När man frågar barnen att är du viktig, behövs du, så tycker de finländska barnen inte att de är så viktiga som de flesta andra barn här i vår närhet. Och det är en sak som oroar mig. Man skulle ju tro att våra barn ändå borde känna sig verkligt älskade och viktiga, känna att de behövs. Det här är någonting som vi måste tänka på också annars än i den här debatten. Det är ett problem för oss i Finland att våra barn av någon anledning inte tillräckligt mycket känner att de behövs.

Sedan till det här med hur man behandlar barn i olika familjer och vad som är samhällets syn på olika familjer. Så som jag sade här tidigare så när jag var fem år skildes mina mamma och min pappa, och det var inte direkt något problem för mig som barn, jag har inga trauman av det. Men samhällets syn på skilsmässobarn just vid det tillfället — det förekom mycket debatter som måste ha varit i teven, för jag kunde inte läsa när jag var fem år och jag lär som femåring ha sagt att jag skall göra mitt yttersta för att inte bli ett sådant problembarn som alla skilsmässobarn blir — var att de blir alla ändå problembarn. Redan som femåring kände barnet på sig att samhället har en sådan här synvinkel.

Tyvärr är vi människor sådana att vi brukar ofta börja bete oss så som vi förväntas bete oss. Därför är jag väldigt lycklig över att samhället nu har kommit så långt att jag inte tror att dagens barn i skilsmässofamiljer känner lika starkt stämpeln på sig att vara annorlunda som man då kände, i alla fall jag kände personligen då att det förväntades att man skulle ha några speciella problem i och med att man var skilsmässobarn. Nu är det ju mera det vanliga än det ovanliga att familjerna är mer eller mindre omblandade och nya familjer.

Det finns säkert problem och de problemen blir inte mindre av att vi förväntar oss att det skall bli problem, utan om man stöder och hjälper, tror och hoppas och inser att det viktigaste är de långvariga människorelationerna man har kvar, det viktigaste är att stöda de föräldrar som finns. Det är det som gör att vi får lyckliga barn här i världen. För om föräldrarna mår bra och litar på sig själva som föräldrar, då är de också bra föräldrar. Men om vi misstänker att barnen inte kan må bra i den där familjen så kommer det att dra ner självförtroendet hos föräldrarna i de familjerna. Därför är hela vårt samhälles, vår gemensamma syn på vad som är en bra familj väldigt avgörande för självförtroendet hos föräldrarna i Finland och det kommer att påverka våra barn.

Därför är jag glad över — jag tycker debatten här idag har varit mycket saklig och okej — jag tror att vi kommer att kunna få igenom den här lagen på ett lugnt och sakligt sätt som vi alla kan vara nöjda över efter några år. Vi kommer att märka att inget radikalt har skett för den här lagen är egentligen fortsättning på det som hittills varit, det förfarandet kommer att fortsätta i Finland och vi kommer att fortsättningsvis ha många lyckliga barn och föräldrar som annars inte skulle få se varandra om vi inte möjliggör det för dem.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on siis käsittelyssä hallituksen esitys hedelmöityshoidosta, ja tämän keskustelun tarkoitus lienee se, että tämän pitäisi olla lähetekeskustelu, jolloin yksi tapa on tietenkin se, että kerrotaan oma mielipide. Itse asennoidun vähän tähän toisella lailla. Pyrin tarkastelemaan tässä erilaisia näkökohtia ja toivon, että edes joku lakivaliokunnan jäsenistä olisi täällä paikalla tai myöhemmin lukisi näitä asioita, jotta monenlaiset eri näkökulmat tulisivat tässä asiassa esille. Minusta on sääli, että ministerillä ei ole aikaa kuunnella enää näitä meidän asioitamme tässä vaiheessa. Hän kuunteli kolme pitkää puheenvuoroa, ja sen jälkeinen debatti näin monimutkaisessa ja vaikeassa asiassa on kyllä tosi hankalaa, kun minuutissa pitää sanoa jotain erityistä. Tulee selkeästi väärin ymmärretyksi, niin kuin itse koin esimerkiksi tulevani.

Arvon puhemies! Eivät varmaan gynekologi Patrick Steptoe ja fysiologi Robert Edwards vuonna 1978 arvanneet, minkälaista keskustelua Suomessa käydään näistä hedelmöityshoidoista tänä vuonna 2006. He olivat ne tavallaan ulkopuoliset teknikot, jotka auttoivat maailmaan Louis Brown -nimisen henkilön, koeputkilapsen, 25.7.78, siis melkein 30 vuotta sitten. Nyt Suomessa tehdään lainsäädäntöä tästä asiasta, ja se on varmasti ihan hyvä, että tehdään.

Mutta onko tämä tapa, jolla se nyt tehdään, sitten paras mahdollinen? Keskusteluissa voidaan olla voimakkaastikin eri mieltä, mutta tämähän on hyvin laajakantoinen asia. Tässä ovat elämän perusarvot aivan toisella lailla esillä kuin ehkä missään muussa lainsäädännössä, mihin täällä nyt muutaman vuoden sisällä olemme törmänneet, ihmisarvoon liittyvät asiat, muutamassa minuutissa huitaistaan jomminkummin päin ja intetään, että toinen on oikeassa ja toinen on väärässä. Kaikki perheeseen liittyvät asiat on täällä sivuutettu suurin piirtein niin, että se on jo normaalia, ettei perhettä enää olekaan. Sitä ei pystytä toisin päin miettimään, että entäpäs, jos meissä ihmisissä on jotain outoa, kun ei enää perhe ole semmoinen keskusyksikkö kuin aikaisemmin.

Lapsen oikeudesta ollaan montaa mieltä, totta kai. Isyys ja äitiys ovat termejä, joita tässä talossa ei kyllä kovin luontevasti yleensä käytetä, mieluummin puhutaan vanhemmuudesta tai pitkäaikaisesta aikuissuhteesta, mutta nämä termit, joiden varassa kuitenkin ihmiset joutuvat normaalielämäänsä viettämään, jotenkin vähän unohtuvat. Subjektiivista oikeutta käsitellään tavalla, joka välillä on oikein ja välillä varmaan on väärin. Lapsen saaminen ei voi olla subjektiivinen oikeus ihan sen takia, että se vaan ei luonnossa ole mahdollista. Onko se sitten ihmisoikeus, se on tietysti toinen asia, mutta nämä helposti täällä sekoitetaan.

Sen, että syntyvällä lapsella on luonnollinen perusoikeus isään ja äitiin, sen sijaan minun mielestäni soisi olevan jonkinlainen lähtökohta tähän keskusteluun. Se ei tunnu oikein täällä käytetyissä puheenvuoroissa olleen etusijalla. Lain turvin maailmaan saatettu lapsi, jolla alustavasti harkitusti ei ole isää, on vähintään kyllä mielenkiintoinen näkökulma. Sehän on niin sanottua ennalta johdettua isättömyyttä. Moni on sitä mieltä, että se on ihan oikein. Minä vierastan moista ajattelua.

Samaten tässä lainsäädännössä varmaan kannattaisi taustalla näiden seikkojen takia, joista jo tulee aika monimutkainen puuro, muistaa se, että katolinen kirkko, ortodoksinen kirkko, juutalaiset, islam ja myös Suomen nykyinen Kirkkohallitus ovat selkeästi sitä mieltä, että koko tämä hedelmöityshoito kuuluisi ainoastaan aviopuolisoiden sukusoluilla tehtäväksi. Itse olen liberaalimmalla kannalla heterosuhteen pohjalla näissä asioissa, mutta huom., koko tämä laaja uskontokuntakeskustelu on sivuutettu täällä jonkinlaisilla vähättelevillä maininnoilla ja implisiittisesti väittämällä, että se on vähän väärin ja siellä sisällä voidaan olla vähän muutakin mieltä. Kyllä luulisi, että näitä asioita vähän paremmin tässä kunnioitettaisiin.

Se, miten uutta lakia yleensä sitten rakennetaan, oli se minun ensimmäisen kysymykseni peruste, jonka ministeri Luhtaselle tein. Minua yli 30 vuotta lääkärin työtä tehneenä kiinnostaa se, kuinka usein me kaikissa erilaisissa terveyden-, sairaan-, ihmisen hoitoon ja kanssakäymiseen liittyvissä asioissa otamme malliksi sen, miten luonnossa asiat ovat. Se on hirvittävän hyvä ohjenuora monissa asioissa. Se ei välttämättä ole ollenkaan ainoa oikea, mutta se antaa tukea omille päätöksille. Ja luonnossa on selvästi naaras- ja urosasetelma. Siitä totta kai on poikkeuksia, mutta ne ovat hyvin harvinaisia, ja kaiken päätöksenteon rakentaminen näiden poikkeusten varaan on minusta aika rohkeata silloin, kun lainsäädännöstä puhutaan ja tiettyjen perusperiaatteiden luomisesta. Luulisi, että ne olisivat pohja ja jos siitä poiketaan, niin se pystyttäisiin perustelemaan. Nyt tässä hallituksen esityksessä tätä puolta ei tuoda, ikävä kyllä, juuri ollenkaan esille. Yritin sitä ministeri Luhtaselta kysyä, mutta hän ei siihen ollenkaan halunnut vastata jostain syystä, ymmärsi kysymykseni niin väärin.

Luulisi, että lainsäätäjä lähtisi siitä, että nykyisessä maailmassa jokaisella lapsella on isä ja äiti, isättömyys ei ole lapsen etu ja tasapainoinen, mahdollisimman normaali koti olisi se, jossa olisi oikeus molempiin vanhempiin. Näinhän luulisi Suomessakin vielä hallituksen ehdotuksessa lukevan, mutta eipäs siellä näin lue. Tätä yritin ministeriltä kysyä, miksi näin ei lue. Hän ei siihen vastannut.

Näissä asioissa on helppo olla rohkea ja liberaali nykymaailman aikana. Sen takia tein toisen kysymyksen, joka koski kohdunvuokrausta. Itse en sitä kannata, koska en myöskään kannata yksinäisten naisten enkä naisparien hedelmöityshoitoja, mutta niiltä, jotka teistä ovat niin reteesti sitä mieltä, että suurin piirtein kaikille yksinäisille naisille ja naispareille pitää saada nämä asiat läpi, kyllä jään edelleen kysymään ja pyydän, että valiokunta sitä erityisesti miettisi, miten on mahdollista, että näin liberaalissa tilanteessa jätetään syrjään ne 10 syntyvää tyttölasta, jolla alun perin ei ole kohtua mutta joilla on toimivat munasarjat, sen lisäksi jätetään syrjään ne muutamat naiset, jotka vuosittain synnytyksen yhteydessä joutuvat tilanteeseen, jossa heidän kohtunsa täytyy poistaa. He eivät pysty saamaan enää lapsia, koska kohtu puuttuu, mutta on edelleen toimivat munasarjat. Entä ne vammaiset naiset, joilla on toimiva kohtu ja toimivat munasarjat, mutta jotka muista syistä eivät itse voi hankkia lapsia? Näitä lapsia on tiettävästi hyvin vähän. Hufvudstadsbladetissa oli toissapäivänä artikkeli, ja Suomessa on tietojeni mukaan kaikkiansa tehty noin 20 sijaissynnytystä — on yritetty — ja seurauksena 11 synnytystä on toteutunut 15 vuoden aikana.

Eli siis nämä ovat tilanteita, jotka tulevat erittäin harvoin meidän eteemme. Sitä taustaa vasten en ymmärrä ollenkaan hallituksen esityksen perusteluja, joissa kerrotaan kaikenlaisia syitä ja pelkoja ja kaupallisuutta ja muuta tähän liittyvää. Ne ovat vältettävissä näin harvinaisissa tilanteissa. Tässähän ei vaan tasa-arvo toteudu ollenkaan, vaikka sen pitäisi nimenomaan toteutuman.

Nämä ovat niitä taustoja, joita toivoisin, että lakivaliokunta pystyisi miettimään, mutta tämän päivän keskustelua kun olen seurannut, niin minusta tuntuu, että täällä on hyvin valmiit mielipiteet ja vaarana on, että se menee pikemminkin inttämisen tasolle tämä lainsäädäntö kuin että siinä rakennettaisiin kypsä tilanne, joka heijastuu — minne? Arvoisat edustajat, arvoisa puhemies! Se heijastuu 20 vuoden päähän. Ja minä haluaisin kyllä myöskin nähdä ne tilanteet, joissa yksinäinen nainen tai naispari selviää kaikista niistä vaikeuksista, joita normaalisti syntyneet terveet lapset usein perheilleen aiheuttavat vuosien saatossa, kaikenlaisia normaalielämän vaikeuksia, puhumattakaan, jos syntyy sitten vammaisia lapsia tai joitain muita erityisongelmia. Kyllä tämä vaatii 20 vuoden sitoutumisen, ja sitä ei nyt oikein näytä tässä erityisesti kukaan kannattavan.

Olen pahoillani, että menee vähän yli 10 minuuttia, puhemies, mutta tästä alkuperästa haluaisin sanoa vielä muutamia asioita.

On ihan selvää, että se tapa, millä elämä on tässä lähetetty käyntiin, se hoito ja käyttö on syytä kertoa lapselle jossain vaiheessa. Se on perheen sisäinen asia, ja sitä varmaankaan ei lainsäädännöllä ole syytäkään yrittää määrätä, minä aikana se tapahtuu.

Mutta tämä luovuttajan henkilöllisyysasia on se vaikea. Minä kun jouduin tätä alun perin miettimään, niin huomasin sekoittavani sen täydellisesti adoptioon, jossa on täysin erilaisesta tilanteesta kysymys. Adoptiossa lapsella on jo aikaisempi elämä. Hänellä on oma biologinen isä ja äiti jossain muualla, ja hänelle tulee sosiaalinen isä ja äiti jatkamaan sitä elämää. Siinä tilanteessa tausta täytyy tietenkin tietää.

Ensimmäinen varapuhemies :

(koputtaa)

Ed. Akaan-Penttilä, 10 minuuttia!

Puhuja:

Kiitoksia! Olen pahoillani, mutta menee vähän yli. — Sen sijaan silloin, kun kyseessä on tämä hedelmöityshoito, haluan tähän loppuun vain kertoa sen, että olen useiden geneetikkojen kanssa keskustellut tästä asiasta, muutaman genetiikan professorin kanssa, ja sen jälkeen olen päätynyt siihen yksinkertaiseen toteamukseen, että näitä tietoja ei koskaan pitäisi kertoa. Ilmeisesti syntymän jälkeen muutaman vuoden kuluttua pitäisi hävittää luovuttajan tiedot niin, että niitä ei olisi kenelläkään käytettävissä, niitä ei löytyisi yhtään mistään. Se on minun hyvin arvostamieni tiedemiesten neuvo minulle, ja he ovat niin varmoja tästä asiasta, että sanovat, että koko tätä lakia ei edes kannata tuoda voimaan, jos nämä tiedot ovat sen sorttisia, että ne kannattaa 18- tai 15-vuotiaalle kertoa luovuttajasta. Pyydän, että mietitte tätä kukin huolellisesti omalla tahollanne ettekä etukäteen vain päätä, kumpi kanta on oikein. Tiedemiehet sanovat muun muassa, että kun hyväksyy keinoalkuiset lisääntymismenetelmät, jotka ovat siis keinoalkuisia, on myös omaksuttava uusia epäbiologisia näkemyksiä vanhemmuudesta ja löydettävä sieltä se pienimmän pahan tie, tehtävä uudenlainen analyysi omasta elämästä.

Eli yhteenvetona sanoisin, että omasta mielestäni nämä hedelmöityshoidot kuuluvat heteropareille, ovat he sitten avioliitossa tai avoliitossa. Minä en suosittele niitä naispareille, en suosittele niitä yksinäisille naisille. Suosittelen, että luovuttajan tiedot hävitetään pysyvästi jonkin ajan sisällä, ja pyydän, että valiokunnassa nimenomaan näihin asioihin kiinnitetään huomiota. Sitten, kun meillä on ensimmäinen käsittely täällä aikanaan, niin voisi teidän mietinnöstänne jotain näistä lukea. Kysymyksessä on myöskin 20 vuoden sitoutuminen, ennen kuin lapsi on täysi-ikäinen. Minusta siihen pitäisi sitoutua oikein allekirjoituksella, niin kuin asuntolainakin sitoudutaan maksamaan takaisin. Eivät nämä ole mitään kesäkissa-asioita, jotain, joka on kiva saada vähäksi aikaa.

Luontoa voitaisiin pitää mallina, ja lopetan sanomalla edellisen paavin sanoin: suvaitsevaisuus ei tuo meille ihmisille onnea. Miettikääpä, arvon kollegat, mitä se tarkoittaa, kun vähän syvällisemmin mietitte: suvaitsevaisuus ei tuo onnea.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade fru talman! Det är en utmaning att få ordet efter ett så bra anförande, analytiskt och bra, som det som vi just hörde av ledamot Akaan-Penttilä.

Det är odiskutabelt att det finns ett stort behov av att lagstifta om regler för assisterad befruktning. Den medicinska utvecklingen har gjort det möjligt för par att bli föräldrar i sådana fall där det ännu för en relativt kort tid sedan var omöjligt. Jag har den största förståelse för att de medicinska möjligheterna utnyttjas av par som inte utan medicinsk behandling kan få barn.

Puhemies! Hallituksen esitys sisältää sääntöjä siitä, mikä on mahdollista tai luvallista ja missä raja luvattomaan kulkee. Hedelmöityshoidoista ei tällä hetkellä ole lakeja, ja voi kuvitella, että hedelmöityshoitoja suorittavat lääkärit ja klinikat voivat kokea vaikeita päätöksiä siitä, mitkä asiakkaat ja potilaat täyttävät eettiset ja moraaliset kriteerit, joihin hoitavan lääkärin on otettava kantaa.

Se, että hallituksen esitys lähtee siitä, että yksinäiset naiset ja lesboparit voivat saada hoitoja, on mahdotonta hyväksyä. Että mainitut naiset voivat saada hedelmöityshoitoja, on minun käsittääkseni lain lähtökohdan vastaista. Lain perimmäinen tarkoitus on lääketieteellisin keinoin auttaa pareja, jotka eivät ole onnistuneet saamaan lasta. Yksineläjänä oleminen tai eläminen parisuhteessa toisen naisen kanssa ei ole sairaustila. En halua olla mukana päätöksessä, joka manipuloi luonnollista järjestystä, jonka mukaan lapsen saamiseen vaaditaan kaksi eri sukupuolta olevaa ihmistä.

Luovutetusta sukusolusta syntyneen lapsen oikeus saada tietää alkuperänsä on ongelmallinen kysymys. Voin kuvitella, ettei aina vain lapsi voi saada ongelmia tietoisuudesta. Myös luovuttaja voi todennäköisesti joutua ongelmatilanteisiin, vaikka hän onkin luovutusajankohtana ollut täysin tietoinen teostaan. 18 vuoden ajanjakson aikana useimpien ihmisten elämäntilanne muuttuu, usein dramaattisesti. Voi olla hämmentävää saada yhteydenotto 18-vuotiaalta, joka ilmoittaa olevansa lapsesi. Voi kuvitella, että luovuttajan perhetilanne voi olla sellainen, ettei se siedä yllätyksiä, yhtä vähän kuin lapsen tai 18-vuotiaan nuoren mieli ja sielu sietää sellaisia kokemuksia.

Koska lakiesitys lähtee siitä, että myös yksinäiset naiset ja lesboparit voivat saada hedelmöityshoitoja, on loogista antaa lapselle mahdollisuus saada tietää alkuperänsä. Kenenkään ei tulisi tuntea itseään isättömäksi. Jos sen sijaan lakiehdotuksesta jätetään pois ehdotus yksinäisten naisten ja lesboparien hoitomahdollisuudesta, lapsen oikeuden ongelma näyttäytyy uudessa valossa. Kysyä sopii, onko se sen jälkeen edes ongelma.

Fru talman! Slutligen så förvånar det mig att den livliga diskussionen om för eller emot assisterad befruktning för ensamstående kvinnor och för kvinna som lever med kvinna inte ifrågasätter den ojämlikhet mellan man och kvinna som lagförslaget också leder till. Jag tror att längtan att bli förälder är lika stark hos båda könen. Jag måste säga att jag förvånar mig över var de kvinnliga jämlikhetskämparna befinner sig nu, de som alltid pratar om jämställdhet mellan könen.

Utgångspunkten för hela lagförslaget är helt fel. Att få barn är ingen subjektiv rätt utan en gåva som förunnas de flesta som lever i parförhållande. Om man av medicinska skäl inte lyckas är det fint att man genom fertilitetsbehandling kan hjälpa par som är i behov av nämnda hjälp. Det är alltså ingen subjektiv rätt för en kvinna att få barn. Däremot måste det vara ett barns rätt att ha en mor och en far. Äktenskap och parförhållanden spricker tyvärr, men det omkullkastar inte det faktumet att barnet har en far om det har fötts i ett heteroparförhållande.

Och allra sist så tycker jag att det finns en begreppsförvirring. Av erfarenhet så vet jag att barn skaffar man inte, barn får man, enkelt och naturligt eller idag med hjälp av medicinsk utveckling.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä edellä on käytetty monia hyviä puheenvuoroja, enkä aio niitten sisältöä alkaa tässä toistaa, toki myös monia vähemmän hyviä puheenvuoroja, niitten sisältöä tietysti vielä vähemmän tässä haluan toistaa.

Mutta puuttuisin oikeastaan yhteen tämän keskustelun taustalla usein olevaan ja piilevään kysymykseen, eli niihin tutkimuksiin, joihin taajaan viitataan, niihin tutkimuksiin, joitten perusteella väitetään, että ilman isää kasvaneet lapset ajautuvat useammin mielenterveysongelmiin, rikollisuuteen tai työttömäksi. Täällä ovat jo edustajat Sinnemäki ja Ojansuu kritisoineet näitä tutkimuksia ja niistä johdettuja johtopäätöksiä monella perusteella. Muun muassa niissä on ongelmana se, että niissä ei käytännössä ole tutkittu hedelmöityshoidoilla alkunsa saaneita lapsia eikä tilanne ole ollenkaan verrannollinen esimerkiksi siihen, että isä tekee itsemurhan tai lähtee perheestä eron takia tai alkoholikuoleman takia tai auto-onnettomuuden takia. Sen takia näitä johtopäätöksiä ei voi välttämättä soveltaa tähän hedelmöityshoitokysymykseen.

Toisaalta täällä on tuotu esiin se, että tutkimusten tuloksia ja niistä vedettyjä johtopäätöksiä on käytetty hyvin leimaavalla tavalla. Se itse asiassa huonontaa näitten lasten asiaa, vaikka täällä moni hedelmöityshoitolain vastustaja julistautuu juuri olevansa lasten asialla.

Mutta se, mitä pidän kaikkein arveluttavimpana, on se, millaisia yhteiskunnallisia johtopäätöksiä näistä tutkimuksista hyvin tarkoitushakuisesti täällä yritetään vetää. Siis summaten: lain vastustajat vaativat, että joiltakin ihmisryhmiltä pitää kieltää hedelmöityshoidot sillä perusteella, että siinä altistetaan lapsia rikollisuudelle ja sairauksille, erilaisille ongelmille. No, jos tätä samaa lain vastustajien logiikkaa käytettäisiin johdonmukaisesti, se tarkoittaisi kai myös sitä, että hedelmöityshoidot pitäisi kieltää köyhiltä perheiltä, koska köyhissä perheissä saattaa olla suurempi riski ajautua erilaisiin sosiaalisiin ongelmiin. Yhtä lailla pitäisi kieltää hedelmöityshoidot ehkä joiltakin etnisiltä vähemmistöiltä, koska tilastojen mukaan niissä saattaa olla suurempi riski ajautua rikollisuuteen. Siis lain vastustajien logiikalla lakiin pitäisi kirjata rajoituksia myös ihonvärin perusteella, perheen tulotason perusteella. Jos tätä ei haluta, — niin kuin toivon, että yksikään lain vastustaja ei tätä todella halua — niin miksi sitten te haluatte rajata itselliset naiset ja toisen naisen kanssa elävät naiset hedelmöityshoitojen ulkopuolelle? Minusta tällainen ajattelu ja tällainen argumentointi, jota lain vastustajat osittain tässä keskustelussa käyttävät, kalskahtaa huolestuttavan tutulta. Se muistuttaa erehdyttävästi joissakin piirteissä sitä ajattelua ja sitä argumentointia, jota käytettiin Euroopassa suunnilleen rapiat 60 vuotta sitten. Sen takia olen itse kutsunut hedelmöityshoitolain vastustajien argumentteja hedelmöityshoitojen apartheidiksi.

Pidän myös huolestuttavana sitä, että lain vastustajat eivät aina tunnu erottavan sitä, mikä ero on tilastolla ja yksilöllä. Tilastojen mukaan, todennäköisyyksien mukaan, minun ei pitäisi olla kansanedustaja. Paljon todennäköisempää taustani perusteella olisi se, että olisin mahdollisesti työtön, ehkä syrjäytymisuhan alla oleva nuori mies. Siitä huolimatta seison tässä. Mistä se johtuu? Se johtuu siitä, että vaikka taustamme vaikuttaa meihin kaikkiin ihmisiin monella tavalla, se ei määrää meidän kohtaloamme. Menneisyytemme ei sanele tulevaisuuttamme. Emme ole taustamme orjia. Siksi tälläkään lainsäädännöllä ei tule syrjiä ja tuomita ihmisiä pelkästään heidän taustansa ja asemansa perusteella. Kukaan nainen ei ole kelvoton äidiksi parisuhdeasemansa tai puolison sukupuolen perusteella, aivan yhtä lailla kuin mikään satunnainen miehen ja naisen muodostama pari ei ole automaattisesti hyviä vanhempia.

Minusta on aidosti pelottavaa, että jotkut kansanedustajat ja poliittiset ryhmät tässä salissa haluavat ulottaa valtiovallan kontrollin ihmisten makuuhuoneisiin ja hiekkalaatikoille. Jotkut ihmiset selvästikin haluavat sanella ja päättää toisten ihmisten puolesta, millaisissa perheissä ja keiden kanssa heidän tulisi elää. Tällainen ihmisten omien valintojen polkeminen ei ole 2000-lukua, se ei kuulu länsimaiseen yhteiskuntaan.

Hedelmöityshoitolain vastustajien kanssa olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että nyt ei ole niinkään kyse naisen oikeudesta lapseen kuin lapsen oikeudesta rakastavaan ja vastuulliseen vanhempaan tai vanhempiin. Ihmisen kyky kantaa vastuuta ja pitää huolta pienestä lapsesta ei riipu vain hänen sukupuolestaan, se ei riipu hänen ihonväristään, se ei riipu hänen parisuhdeasemastaan, se ei riipu hänen äidinkielestään, se ei riipu hänen painostaan, se ei riipu hänen puolisonsa sukupuolesta. Mikään näistä tekijöistä ei määrää sitä, onko joku vanhempi kykenevä kantamaan vastuuta lapsesta. Hyvä vanhempi voi olla nainen, joka elää kaksistaan lapsensa kanssa. Hyvä vanhempi voi olla nainen, joka elää parisuhteessa toisen naisen kanssa. Hyvä vanhempi voi olla mies, joka elää kaksistaan lapsensa kanssa, tai mies, joka elää parisuhteessa toisen miehen kanssa. Hyvä vanhempi voi olla nainen, joka elää parisuhteessa miehen kanssa tai mies, joka elää parisuhteessa naisen kanssa jne. Hyvä vanhemmuus ei lyhyesti sanottuna määräydy sen mukaan, mitkä kromosomit tai sukupuolielimet ihmisellä on. Se riippuu aivan muista tekijöistä. Sen takia, arvoisa puhemies, katson, että meidän ei tule lainsäätäjinä antaa ennakkoluuloillemme valtaa, vaan meidän tulee tukea erilaisia perheitä ja erilaisia vanhempia Suomessa.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Perheiden monimuotoisuudesta ja erilaisista elämäntilanteista on sanottu jo ehkä tarpeeksi. Kannatan lakiesityksen ehdottamia hedelmöityshoitoja sekä yksinäisille naisille että naispareille.

Haluaisin kuitenkin haastaa lakiesityksessä olevan kysymyksen tiedonsaannin oikeudesta, siitä, että lapsi 18 vuotta täytettyään saa tietää biologisen isänsä. Kysymys on, onko tämä oikeus välttämätön. Tätä varten neljä eri perustelua on lakiesityksessä esitetty.

Ensimmäinen liittyy kysymykseen identiteetistä. Lakitekstissä todetaan, että henkilökohtainen identiteetti on tärkeä ja että siitä syystä lapsella on oikeus tietää biologinen isänsä. Nyt on kuitenkin niin, että biologinen geeniperimä on luonnollisesti tärkeä, sitä en kiistä, mutta identiteetti on kuitenkin se, joka muodostuu elämässä, se muodostuu vuorovaikutuksessa, se muodostuu ennen kaikkea vuorovaikutuksessa niihin aikuisiin ja myös lapsiin, joiden kanssa lapsi kasvaa. Sen takia uskoisinkin, että sosiaalinen vuorovaikutus on tässä suhteessa identiteetin kannalta tärkeämpi kuin geeniperimä. Siinä mielessä en näe, että identiteetti on tässä tapauksessa perustelu, jota voidaan käyttää.

Toinen kysymys koskee tietoa, sitä, että viranomaisilla on enemmän tietoa kuin henkilöllä itsellään ja että tämä olisi argumentti sille, että tämä tieto, joka viranomaisilla on, välttämättä täytyy välittää henkilölle itselleen. Onko todellakin niin, että suomalaisessa yhteiskunnassa ei synny koskaan tilannetta, jossa viranomaisilla olisi enemmän tietoa henkilöstä kuin henkilöllä itsellään? Jos ajattelen omaa alaani, turvallisuuspolitiikkaa, niin uskoisin, että Suomessa on aika paljon tiedustelutietoa olemassa, josta suinkaan henkilöillä itsellään ei ole välttämättä tietoa. Toisin sanoen tämäkään perustelu ei mielestäni tue esitystä.

Kolmas on yhdenvertaisuusperiaate. Tässä käsitellään isyyttä kahdella eri tavalla. Ensinnäkin todetaan, että isyys perustuu biologiseen sukulaisuuteen ja että se täytyy vahvistaa tässä tapauksessa. Toisaalta kuitenkin tunnustetaan sosiaalinen isyyden käsite ja sosiaalinen isyys vahvistetaan avoliitossa tai avioliitossa elävien isien kohdalla. Näin ollen käsitys yhdenvertaisuusperiaatteesta ja ennen kaikkea sosiaalisesta isyydestä on erittäin epäselvä laissa, enkä usko, että yhdenvertaisuusperiaate tässä suhteessa on kestävä.

Neljäs perustelu, jota käytetään siihen, että lapsen tulisi saada tietää biologinen taustansa, on, että lapsi ei voi ajaa omaa etuaan, sen takia viranomaisen täytyy ajaa lapsen etua. Vain lapsi tulevaisuudessa tietää, onko hänen identiteettinsä, tai biologinen taustansa tässä tapauksessa, hänelle tärkeä. Tavallaan lapsen oikeuden tulee toteutua, ja se voi toteutua vain sitä kautta, että hänellä on tämä tieto. Mutta kuitenkin lakiesityksessä todetaan, että perheellä on oikeus päättää, kertooko lapselle vai eikö kerro. Eikö tässä ole selkeä ristiriita? Jos perhe ei kerro, niin silloin lapsen etu ei viranomaisen käsityksen mukaan tässä tapauksessa voi toteutua.

Näin ollen toivoisin, että valiokunta käsitellessään tätä lakiesitystä ottaisi huomioon myös sellaisen mahdollisuuden, että olisi kaksi rinnakkaista järjestelmää: toinen, jossa vanhemmat voivat valita, että lapsi jossain vaiheessa saa tietää, ja toinen, jossa vanhemmat voivat valita, että ei saa tietää. Myös solujen antaja voi valita oman lähtökohtansa: haluan, että lapsi joskus voi tietää, tai en halua, että lapsi joskus voi tietää. Tällöin todellakin annettaisiin todellinen valinnan mahdollisuus ja vanhemmat voisivat valita sen vaihtoehdon, joka heidän käsityksensä mukaan olisi lapselle oikea. Tämä tosin tapahtuu lasta tuntematta, mutta uskoisin kuitenkin, että vanhempien näkemys tässä asiassa on tärkeä, koska joka tapauksessa tämä oikeus on siirretty vanhemmille.

Näin ollen toivoisin, että tämä tiedonsaannin oikeus asetettaisiin kyseenalaiseksi ja mietittäisiin erilaisia vaihtoehtoja, joilla voitaisiin luoda vaihtoehtoisia järjestelmiä.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan ensi alkuun on sanottava tästä laista, että toistan sen, etten edelleenkään ymmärrä perusteluja, joissa todetaan olevan välttämätöntä luoda oikeusperusta vakiintuneelle käytännölle. Jos käytänteet alkavat todella sanella lainsäädäntöämme, olemme kohta huutavassa hukassa. Viittaan tällä hoidon sallimiseen nimenomaan naisille ja naispareille.

Ihmiset ovat yleensä taipuvaisia ajautumaan yleisen mielipiteen ajatusmalliin ilman luonteenlujuutta. Yleisen mielipiteen paine vaikuttaa heikkoon yksilöön niin, että se tukahduttaa tajun oikeasta ja hyvästä. Jos yhteiskunta koostuisi vain tällaisista heikoista yksilöistä, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus olisi vaarassa ja sivistyksestä tulisi vain tyhjä ulkokuori.

Käsittelyssä olevan lain äärellä olemme elämän perimmäisten kysymysten äärellä. On hyvä, että meistä kaikki joskus pysähtyvät pohtimaan asioita arvoperusteisesti, ja näin on mielestäni tämän lain kohdalla.

Arvoisa puhemies! Muutamia poimintoja tästä laista.

Hallituksen esityksen ensimmäisellä sivulla viitataan lapsen ominaisuuksiin vaikuttamiseen. Tässä todetaan, että lapsen ominaisuuksiin vaikuttaminen sukusoluja tai alkioita valikoimalla olisi mahdollista vain, jos siten pyritään turvaamaan syntyvän lapsen terveys tai se, että lapsi muistuttaa ulkonäöltään vanhempaansa. Herättäisin tässä kohdassa kysymyksen, mistä on kysymys. Toivon, että valiokunta myöskin tätä asiaa tarkastelee perusteellisesti.

Lapsella on oikeus molempaa sukupuolta olevaan vanhempaan. Lapsi tarvitsee myös isän. Lastenpsykiatrian oppikirjat pohjaavat ajatukseen, että ensimmäisen ikävuoden aikana äiti on tärkeämpi ja isä on läsnäolevana. Ensimmäisen ikävuoden jälkeen isän merkitys kuitenkin korostuu ja jää pysyväksi. Usein vedotaan ajatukseen, että riittää sukupuoleen katsomatta, että on kaksi aikuista. Tämä on perusteltua korkeintaan taloudellisena näkökohtana. Lapsen kehitys tapahtuu samastumalla aikuisiin ja hoivaaviin vanhempiin. Jos vanhemmat ovat samaa sukupuolta, lapsen seksuaalisen identiteetin rakentumisesta muodostuu ongelma. Tästä on riittävästi tutkimustietoa.

Lakiesityksessä todetaan edelleen, että hoitoa ei saisi antaa esimerkiksi silloin, jos on ilmeistä, että lapselle ei voida turvata tervettä kehitystä. Mitä tarkoittaa esityksen "terve kehitys"? Jos naisparien muodostama perhemalli olisi biologisesti terve, montako ihmistä maan päällä talsisi?

Yksinäiselle naiselle ja naispareille annettavan hedelmöityshoidon edellytykseksi ei asetettaisi sitä, että sukusolujen luovuttaja voitaisiin vahvistaa lapsen isäksi. Absurdi on myös mielestäni ajatus, ettei isä, jonka siemennesteestä lapsi on syntynyt, olisi isä. Kuka sitten on isä? Se äitikö?

Hedelmöityshoidon tuloksena syntyneellä lapsella olisi 18 vuotta täytettyään oikeus saada tietää biologinen alkuperänsä. Arvostettu lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on lausunut Hyvä lapsuus -seminaarissa näin: "Isällä ja äidillä on luovuttamaton arvo lapsen identiteetin kehittymisen kannalta. Isättömiä lapsia on aina ollut, mutta lapsi tarvitsee tiedon molemmista vanhemmistaan. Ajatus siitä, että isä on siemennestettä koeputkessa ilman, että lapsella on minkäänlaista käsitystä isän perheestä, juurista, taustasta, on hankala asia. Isän puuttuminen voi mietityttää läpi elämän."

Useat lääkärit ja psykiatrit, joiden kanssa olen keskustellut, ovat sitä mieltä, että isän puuttuminen ja omien juurien epämääräisyys vaikuttavat huomattavan negatiivisesti lapsen identiteetin rakentumiseen. Lakiesitys sallisi lapsen tietää 18 vuoden iän saavutettuaan, kuka isä on. Lapsi alkaa kuitenkin hämmästellen kysellä alkuperäänsä parhaimmillaan jo parin vuoden iässä.

Lääketieteen kehitys mahdollistaa tulevaisuudessa monien perinnöllisten sairauksien tehokkaamman hoidon. Sairauksien diagnosointi ja hoito perustuvat kuitenkin yksilön geneettisen perimän ja historian tuntemiseen. Olisiko oikein, että isätön lapsi olisi jossain tapauksessa modernien hoitomenetelmien ulkopuolella? Ihmisen koko elinkaareen vaikuttavista asioista päätettäessä tutkimusnäyttöä tulisi olla hyvin pitkältä ajanjaksolta. Tutkimuksen historiasta löytyy paljon surullisia esimerkkejä siitä, että riittämätön tutkimusnäyttö on johtanut katastrofaalisiin seurauksiin.

Suomen Lääkäriliiton hallitus julkilausui viisaasti, kylläkin vuonna 96 jo: "Jokaisella lapsella on oikeus syntyä sosiaalisesti turvalliseen ympäristöön. Jokaisella lapsella on oikeus äitiin ja isään." Ruotsissa ei saa antaa hedelmöityshoitoa ilman parisuhdetta elävälle naiselle. Norjassa koeputkihedelmöitykseen saadaan käyttää vain parin omia sukusoluja ja niistä aikaansaatuja alkioita. Nämä periaatteet ovat kestäviä.

Hedelmöityshoidoista tarvitaan laki mahdollisimman pian. Sen aikaansaamiseksi olisi hyvä laatia laki niin, että avioliitossa elävät, lapsettomuudesta kärsivät nainen ja mies saavat lailla turvattua ja valvottua hoitoa. Myös yhteiskunnalla on oikeutettu tarve valvoa toimintaa, joka koskee elämän peruskysymyksiä. Laki tulee kuitenkin yleensä sovellettavaksi hoitoon, joka annetaan tahattomasta lapsettomuudesta kärsivälle naisen ja miehen muodostamalle parille. Tahattomasta lapsettomuudesta on kysymys silloin, kun miehessä tai naisessa taikka molemmissa olevan lääketieteellisen syyn vuoksi ei kyetä aikaansaamaan lasta.

Nyt hoidon saamisen edellytykseksi ei ehdoteta elämistä tietyn tyyppisessä parisuhteessa ja määritelmän tarkoituksena onkin yksinkertaistaa lakitekstiä ja luvallistaa epäeettinen toiminta. Keskeisenä tavoitteena on hoidon avulla syntyvän lapsen edun turvaaminen. Onko lapsella oikeus saada tietää alkuperänsä, vai onko lapsella oikeus äitiin ja isään? Yhteiskunnan ei tule omalla toiminnallaan aiheuttaa tilanteita, joissa kansalaisella ei lähtökohtaisesti ole molempia vanhempia. Tieto alkuperästä ei ole mielestäni riittävä vaatimus.

Lapsen oikeudesta elämään tulisi kantaa huolta. Lakiehdotuksessa määritellään niin, että alkiot on hävitettävä kumman tahansa pyynnöstä. Tämä riistää lapsen hengen vanhemman päätöksellä. Samoin alkioita, alkavaa ihmiselämää, voidaan käyttää muuhun luvalliseen tarkoitukseen, joka kuitenkaan ei ole ihmiselämää. Mielestäni näissä ei katsota lapsen etua, vaan riistetään koko elämä ihmisen itsekkyyden tai uteliaisuuden tähden.

Laissa ehdotetaan kiellettäväksi sijaissynnyttäjäjärjestelyt, joilla muutoin kuin naisen kanssa elävä mies voisi saada lapsen hedelmöityshoidon tuloksena. Tämä on hyvä asia, samoin se, ettei ihmisen perimään saa puuttua. Hedelmöityshoidon antamisesta päättää, kuten kaikesta muustakin lääkärin antamasta hoidosta, hoitava lääkäri. Mielestäni hedelmöityshoidon antamisen syyn tulee olla lääketieteellinen, ei sosiaalinen.

Laissa herää kysymys tarkemmasta säätelystä tapauksessa, jossa käsitellään hedelmöityshoitoa saaneen lesken oikeutta saada lapsi. Jos hedelmöityshoidon tuloksena on syntynyt avioparin omia alkioita ja mies kuolee, leskellä pitäisi olla oikeus säilyttää alkiot ja käyttää niitä oman lapsettomuutensa hoidossa. Nyt laki puhuu sukusoluista ja niiden automaattisesta hävittämisestä kuolemantapauksessa. Alkioiden säilytysmahdollisuudesta olisi hyvä säätää, jottei miehen kuolemantapaus olisi automaattinen kuolema myös alkioille.

Ed. Seppo Lahtela merkitään läsnä olevaksi.

Osmo  Soininvaara  /vihr:

Arvoisa puhemies! Olisi houkuttelevaa ed. Kerosen puheenvuoroa kommentoida noin enemmänkin, mutta tämä viimeinen kyllä yllätti minut täysin, kun hän puheensa alussa kertoi, mitä hirveitä seurauksia siitä tulee, jos yhteiskunta edesauttaa sellaisten lasten syntymää, joilla ei ole isää, ja sitten hän viimeiseksi sanoi, että leskiä tämä ei kuitenkaan koske, että leskien täytyy saada synnyttää lapsia, joiden elämään tätä isää ei tule. Minusta jotakin johdonmukaisuutta pitäisi voida kansanedustajaltakin vaatia, ja voidaan tietysti kysyä, saisiko sitten yksinäisiä henkilöitä hedelmöittää sellaisten henkilöitten siittiöillä, jotka itse ovat kuolleet, että tälläkö tavalla se isättömyys sitten ratkeaisi.

Arvoisa puhemies! Tämä on monimutkainen asia, ja jossakin puheenvuorossa vedottiin tutkimuksiin, joissa kerrottiin, että yksinhuoltajaäitien lasten sosiaalinen ennuste on huono, että näiden keskuudessa on enemmän huostaanottotapauksia ja enemmän psykiatrisia ongelmia. Tämä tutkimustulos sinänsä pitää paikkansa, mutta täytyy muistaa, että esimerkiksi huostaanotto on äärimmäisen harvinainen tapahtuma, jolloin se ei tästä perusjoukosta kerro mitään muuta kuin että siinä joukossa on tavallista enemmän niitä ihmisiä, joiden keskuudessa tapahtuu huostaanottoja. Kun olin aikanaan peruspalveluministeri, esittelin eduskunnalle sitten tämmöisen lapsia koskevan ohjelman ja jouduin paneutumaan tähänkin tilastoon, ja siinä on mielenkiintoinen poikkeus. Nämä ed. Kerolan mainitsemat leskien lapset eivät ole ennusteeltaan yhtään niin huonoja kuin ne, jotka ovat koko ajan olleet isättömiä, eivätkä ollenkaan niin huonoja kuin ne, jotka ovat avioerolapsia. Noin entistä tilastotieteilijää tämä alkaa kiinnostaa, mistä tämmöinen voi johtua.

Nyt kun esitämme minkä tahansa korrelaation, niin aina pitää miettiä, onko tässä joitakin muita korrelaatioita taustalla. Voisiko esimerkiksi olla sillä tavalla, että yksinhuoltajia on joissakin sosiaalisissa ryhmissä enemmän kuin toisissa ja että niissä ryhmissä, joissa yksinhuoltajia on enemmän — siis eivät kaikki ole, vaan heitä on enemmän — sitten on sosiaalisia ongelmiakin enemmän? Me tiedämme, että yksinhuoltajuus on sosiaalisesti valikoitunutta, että huono-osaisten keskuudessa sitä on enemmän, ja huono-osaisten keskuudessa on sitten muitakin onnettomuuksia enemmän. Sen takia tämmöistä tutkimusta varten tavallaan yksinhuoltajuus pitäisi arpoa, ennen kuin voidaan tehdä siitä mitään luotettavia johtopäätöksiä. No, arpominen ei ole mahdollista, mutta tuo puolison kuolema taas on tämmöinen aika lähellä arpomista oleva seikka. Liikenneonnettomuus ei katso köyhää tai rikasta, ei sitä tai tätä, ja silloin kun tämä yksinhuoltajuus tämmöisen julman arvonnan seurauksena tapahtuu, niin silloin ei ole mitään sosiaalisia ongelmia. Se pikkusen viittaa siihen, että kysymys ei ole isättömyydestä, ei yksinhuoltajuudesta, vaan sosiaalisesta valikoitumisesta.

Ruotsissa — jossa muuten tällä hetkellä saa antaa yksinäisille naisille ja naispareille hedelmöityshoitoja — kun tätä lakia muutettiin, tehtiin hyvin laaja tieteellinen tämmöinen selvitys tai arkistotutkimus siitä, mitä tiede pystyy kertomaan tästä asiasta. Lopputulos oli se, että kun sosiaalinen tausta vakioidaan, niin yksinhuoltajien lapset eivät ole sen huonommassa asemassa kuin avioparien lapset. Siinä mielessä kaikki ne tiedot, mitä julkisuudessa on esitetty, perustuvat väärään tilastomateriaalin käyttöön. Suomessa valitettavasti metoditieteiden osaaminen ei ole kauhean hyvää, ja sen takia merkittävätkin henkilöt ovat sitten tämmöiseen virheeseen hairahtuneet.

Täällä on esitetty, muun muassa ed. Vahasalo sanoi, että jos tämä laki hyväksytään, niin miehet kysyvät, mihin heitä enää tarvitaan. Koska laki ei muuta tätä tilannetta lainkaan, niin voidaan tietysti kysyä, tarvittiinko niitä miehiä sitten tähän asti johonkin, koska kaikkihan säilyy niin kuin tähänkin asti ja sen takia mitään suurta eroa tässä ei ole. Tällä hetkellä on ollut täysin sallittua antaa hedelmöityshoitoja ihan kenelle tahansa, ja sitä joukkoa, josta me täällä keskustelemme, on noin kymmenen henkeä vuosittain, kun näitä isättömiä lapsia, lapsia, joiden äiti ei kerro tai ei osaa kertoa tai ei muuten vaan halua kertoa lapsen isää, syntyy noin 900. Minusta niistä 890:stäkin voisi olla kiinnostunut eikä vain niistä kymmenestä, jotka täällä nyt näin kovasti puhuttavat.

Arvoisa puhemies! Tämä laki muuttaa olemassa olevaa käytäntöä ainakin kahdella tavalla. Toinen on se, että lapsella on 18 vuotta täytettyään oikeus saada tietää siemenenluovuttajan nimi, ilmeisesti myös munasolunluovuttajan nimi, en ole siitä ihan varma. Oma ennusteeni on, että tämä tulee vähentämään luovuttajien määrää huomattavasti ja tuo vähennys saattaa olla myös hyvin sosiaalisesti valikoiva ja se saattaa itse asiassa johtaa huonoon lopputulokseen. Miksi se vähentää sitä? Se vähentää sitä sen takia, että ihmiset pelkäävät, että tässä syntyy perintöoikeus tai elatusvelvollisuus. Tämän lain mukaan ei synny, ei synny siis vuoden 2006 Suomessa, mutta mistä me tiedämme, mitä tapahtuu vuonna 2030 tai 2070 ja jossakin muussa maassa? Miten voimme taata, että Utahin tuomioistuin ei tuomitse perintöoikeutta, jos vaikka Suomen laki siitä toisin sanoisikin? Sen takia minusta on ihan selvää, että kun tällaiset epäilyt alkavat herätä, niin siemenenluovuttajien määrä vähenee, ja näin se on vähentynyt kaikissa niissä maissa, jotka ovat näin menetelleet. Minusta tämä päätös on huono.

Toinen seikka, joka tässä muuttuu, on tuo kohdunvuokraus. Niitä on ollut myös noin kymmenen vuodessa, ja ne ovat olleet erittäin perusteltuja tapauksia. Ne ongelmat, mitä oikeusministeri tässä esitti, että entäs jos tuo sijaissynnyttäjä ei suostu lasta luovuttamaan tai entä jos vanhemmat eivät ota sitä vastaan avioeron tai lapsen vammaisuuden takia: Minusta tämä asia on aivan helposti järjestettävissä. Koska se sijaissynnyttäjä on lapsen äiti, niin jos hän ei luovuta, hän ei luovuta ja se on sillä selvä ja sen jälkeen hänestä tulee äiti ja se on sitten hänen vastuullaan. Mutta nuo ikään kuin tilaajat eivät voi tästä tilauksestaan irti päästä, niin kuin eivät synnyttäjätkään voi päästä. Vaikka avioero tulisi siinä välissä, niin lapsi on kyllä normaalissakin tapauksessa otettava vastaan, ja se on otettava vastaan myös jos lapsi syntyy vammaisena, ja minusta tämä on aivan yksinkertaista kirjoittaa lakiin.

Minusta voidaan kysyä, tarvitaanko tätä lakia, koska tähän asti ei ole ollut mitään ongelmia. Minusta Suomessa kaikki on sujunut oikein hyvin, ja meillä on ollut erittäin korkeatasoinen lääkärikunta, joka on ilman lakia toiminut hyvin eettisesti ja oikeudenmukaisesti ja tehnyt omat sisäiset eettiset säännöksensä, jotka ovat ehkä parempia kuin tämä laki on, koska lääkärin logiikalla voidaan kirjoittaa parempia sääntöjä kuin juristin logiikalla. Juristi aina ryhtyy saivartelemaan. Itse en olisi hirvittävän pahoillani, vaikka tämä laki täällä jälleen kerran kaatuisi. Sillähän on tapana kaatua; siitä on tullut meidän parlamentarismimme niin perinteinen traditio, että sitä ehkä voidaan jatkaa tämänkin jälkeen. Mutta kyllä siinä tietyt riskit on sen takia, että jos hyvä käytäntö perustuu siihen, että ihmisillä on korkea moraali, niin tietysti ainahan voi tulla joku yrittäjä, jolla ei ole korkeata moraalia, ja sen jälkeen on sitten myöhäistä todeta, että lakia olisi tarvittu.

Arvoisa puhemies! Yksi tämän lain kohta on semmoinen, josta en ole aivan varma. Tässä muutetaan isyyslakia sillä tavalla, että kun aikaisemmin isyyden vahvistamiseen tarvittiin sukupuoliyhteys, niin nyt siihen ei tarvita sukupuoliyhteyttä, vaan se, että nyt on vaan tullut siitetyksi toisen sukusoluilla. En ryhdy tässä nyt kuvailemaan, minkälaisissa olosuhteissa tämä saattaa tapahtua täysin ilman toisen myötävaikutusta, ja se ei minusta voi johtaa perintöoikeuteen, ei missään olosuhteissa.

Arvoisa puhemies, lopuksi: Ed. Räsänen otti täällä esille sen erikoisen tapauksen, että on avoliitossa oleva pari, joka tilaa tällaisen hoidon, se tehdään avopuolison sukusoluilla, ja sitten syntyy ero ja tämä avovaimo menee naimisiin. Hän piti ongelmallisena sitä, että tämän jälkeen tämä alkuperäinen isä, jonka sukusolujakin on käytetty, menettää kaikki oikeutensa tähän lapseen. Tätä voi pitää ongelmallisena ja kummallisena, mutta näin on myös avioliittolaissa ihan normaalin lisääntymisen suhteen. Se on meidän lainsäädäntömme, isyyslain, suuria kummallisuuksia, mutta näin se nyt vaan on. Jos se muutetaan tässä toisenlaiseksi, se pitää muuttaa sitten normaalissakin tapauksessa toisenlaiseksi.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi hedelmöityshoidosta on jo etukäteen, ennen tämäniltaista lähetekeskustelua, herättänyt ristiriitaisia tunteita, paljon keskustelua ja myös huolta. Kuvaavaa tälle lakiesitykselle on, että se syntyi hallituksessa äänestyspäätöksellä. Koska tulen sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tätä esitystä yksityiskohtaisesti käymään läpi, en tässä puheenvuorossani käsittele kuin periaatteita.

Hedelmöityshoitoa koskevassa lainsäädännössä on kysymys laajasta ja kauaskantoisesta eettisestä ja moraalisesta asiasta. Se liittyy käsitykseen elämän perustavista arvoista ja suhteista. Ei ole kysymys vain teknisestä asiasta. Tämän lakiesityksen osalta keskustelua on herättänyt erityisesti se, ulotetaanko hedelmöityshoidot naispareille ja yksinäisille naisille ja mikä on isyyden asema.

Mielestäni yhteiskunnassamme tulisi edelleen perhekäsityksen perusteena, ihanteena ja tavoitteena olla miehen ja naisen välinen elinikäinen avioliitto. Jo tästä lähtökohdasta lähtien hedelmöityshoitojen tulisi kohdentua vain aviopareille. Lain tarkoituksena tulee olla auttaa niitä aviopareja, jotka eivät lääketieteellisistä syistä voi saada lasta.

Arvoisa puhemies! Hedelmöityshoitolain perusteena on oltava lapsen etu ja lapsen oikeuksien vahvistaminen ja turvaaminen. Lainsäädännöllä ei tule vähätellä isyyttä eikä isän merkitystä perheessä. Lapsella on oikeus lähtökohtaisesti isään ja äitiin, eikä ole perusteltua, että lain avulla tehdään järjestelmä, jonka seurauksena lapsi on isätön. Oikeudelliselta näkökannalta tarkasteltuna meidän tulisi ottaa näkökulma heikoimman eli lapsen kannalta. Lapsen oikeus vanhempiin on siten selvästi vahvempi kuin aikuisten oikeus lapseen. Se on, voi sanoa, perusoikeus. Lapsi on täysin meistä ja meidän päätöksistämme, jotka ovat usein itsekkäitäkin, riippuvainen.

Syntyvä lapsi on ainutkertainen ihminen, joka kerran on aikuinen. En ymmärrä, kuka voi ottaa itselleen oikeuden päättää, että tällä ihmisellä, vaikkakin olisi syntymätön lapsi, ei tule koskaan olemaan isää. Moni aikuinen ihminen ja nuori ihminenkin hakee kipeästi juuriaan ja lähtökohtiaan kysellen, kuka minä olen. Lainsäädännöllä on etsittävä hedelmöityshoidon avulla syntyvien lasten parasta ja heidän tarpeensa on selkeästi asetettava aikuisten tarpeiden edelle. Hedelmöityshoitoja ei tule ulottaa naispareille eikä yksinäisille naisille.

Täällä on tänä iltana useammassa puheenvuorossa lainattu Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtajan, lastenpsykiatrian professorin Tuula Tammisen artikkelia, jonka hän joku aika sitten julkaisi. Hänhän siinä muun muassa korosti voimakkaasti sitä, että hedelmöityshoitolain valmistelussa ja siitä käydyssä julkisessa keskustelussakin on syrjäytetty lapsen etu ja oikeudet aikuisten tarpeiden tieltä.

Arvoisa puhemies! Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkkohallitus otti kantaa hedelmöityshoitoihin elokuussa 2005 ja totesi muun muassa, että hedelmöityshoito tulee rajoittaa vain avioliitossa elävien miehen ja naisen parisuhteeseen ja että hedelmöityshoitoihin tulee käyttää avioparin omia sukusoluja. Tämä kannanotto on sekä eettisesti että kestävän perhekäsityksen mukaan hyvin perusteltua.

Arvoisa puhemies! Haluan todeta, että yhteiskunnassamme on tällä hetkellä, kuten on kaikkina aikoina ollut, eri syistä lapsia, joilla ei ole isää tai äitiä tai ei kumpaakaan. Meidän tulee aina huolehtia siitä, että heidän elämänsä puitteet ja tarpeet ovat turvatut. Lasta ei tule koskaan syyllistää. En ymmärrä sitä keskustelua ja kannanottoja, jotka ovat tulkinneet, että jos tätä hedelmöityshoitolakiesitystä vastustaa, niin samalla syyllistäisi lapset. Lapsia ei tule syyllistää, ei moittia eikä kiusata eikä asettaa eriarvoiseen asemaan. Hedelmöityshoitolaissa on kuitenkin kysymys eri asiasta.

Arvoisa puhemies! Tieteen kehitys meidän ajassamme on hyvin nopeaa. Eri tieteenalojen saavutukset ovat mittavia. Tiede, kuten esimerkiksi lääketiede ja bioteknologia, ei sinänsä luo arvoja. Tiede tarvitsee aina moraaliset puitteet ja rajat toiminnalleen. Tiede ei tuo vastauksia perimmäisiin kysymyksiin elämästä ja sen tarkoituksesta, kuolemasta, syntymättömän elämän arvosta tai avioliiton asemasta. Lääketiede tuo kyllä menetelmiä vaikkapa lapsettomuuden hoitoon ja moneen muuhun asiaan, mutta se ei ratkaise kysymystä siitä, millaisten arvojen pohjalta ja missä tilanteessa näitä menetelmiä tulisi käyttää.

Arvoisa puhemies! Toivon, että eduskunta ja eduskunnan valiokunnat hedelmöityshoitolakiesitystä käsitellessään pitävät selkeänä mielessä lapsen edun ja oikeudet ja nojautuvat kestäviin arvoihin.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa puhemies! Tahaton lapsettomuus koskettaa Suomessa yli 100 000:ta hedelmällisyysikäistä ihmistä. Hedelmöityshoitojen kautta syntyy Suomessa vuosittain 1 000—1 500 lasta. Hoitosyklejä tehtiin esimerkiksi vuonna 2003 kaiken kaikkiaan noin 7 500, joista luovutetulla munasolulla 810, luovutetuilla siittiöillä 198 ja luovutetulla alkiolla 273. Lahjoitushoitojen osuus on siis jo liki 17 prosenttia kaikista vaativista lapsettomuushoidoista.

Hedelmättömyystutkimusten ja hedelmöityshoitojen kysyntä on kasvanut valtavasti. Lisääntyneen kysynnän vuoksi lapsettomuusklinikoiden palveluiden ja neuvonnan määrä on moninkertaistunut. Hoitoihin hakeutuvista enintään pari prosenttia on yksin eläviä naisia tai naispareja; loput ovat heteropareja. Naisparien ja yksinäisten naisten osuus lahjoitushoidolla syntyvistä lapsista on vuosittain vain noin muutamia kymmeniä. He ovat marginaaliryhmä heteropareihin verrattuna. Nyt käsitteillä olevan lainsäädännön tavoite on, että se on mahdollisimman hyvä mahdollisimman monen kannalta.

Lain ympärillä käydyissä keskusteluissa sotketaan toisiinsa lapsen biologinen alkuperä ja vanhemmuus, jotka eivät ole aivan yksi ja sama asia. Lapsen todellisia vanhempia ovat sukupuolesta riippumatta ne henkilöt, jotka rakastavat ja hoitavat lasta, ei se lapselle täysin tuntematon sukusolujen lahjoittaja, jonka geeniperimää hän kantaa. Lapsella täytyy kuitenkin olla oikeus selvittää biologiset juurensa hänen niin halutessaan. Esitys mahdollistaa sen.

On myös tapauksia, joissa vanhempi haluaa säilyttää yhteyden luovuttajaan. Tälle lakiesitys antaa mahdollisuuden siinä tapauksessa, että äidille on annettu hoitoa yksin ja luovuttaja on suostunut siihen, että hänet voidaan vahvistaa isäksi. Samoin sukusolujen luovuttajalla olisi vain tässä tapauksessa oikeus saada tieto hoidettavasta ja hoidon avulla syntyneestä lapsesta. Hoitoa ei kuitenkaan saisi antaa, jos on ilmeistä, että hoidon tuloksena syntyvälle lapselle ei voida turvata tasapainoista kehitystä. Ratkaisun hoidon antamisesta tekisi lääkäri, jonka olisi varmistuttava siitä, että hoidon edellytykset ovat olemassa. Hoidon antajalla eli lääkärillä on tälläkin hetkellä oikeus päättää, kenelle hoitoja annetaan.

Lähes kaikki lasta haluavat lapsettomat parit kokevat eriasteisia henkisiä vaikeuksia. Lapsettomuus saattaa myös aiheuttaa syvän henkisen kriisin. Hedelmöityshoitojen läpikäyminen on fyysisesti ja psyykkisesti raskas prosessi, jonka aikana tarvitaan psyykkistä tukea. Siksi on tärkeää, että hoidoissa käydään siinä maassa, missä lapset kasvavat. Hoitoihin ei todellakaan ryhdytä kevein perustein.

Arvoisa puhemies! Hedelmöityshoitolain käsittelyssä täytyy koko ajan muistaa se perusasia, että laissa on kysymys syntyvän lapsen oikeuksien määrittelystä ja lain varsinainen kohdejoukko on tahattomasti lapsettomat heteroparit. Olisi väärin näitä tuhansia vanhempia kohtaan, jos käy niin kuin kävi vuonna 2002, että laki edelleen kaatuu kysymykseen yksinäisistä naisista ja naispareista ja heidän oikeudestaan hoitoihin. Yksinäiset naiset ja naisparit ovat saaneet suomalaisilla klinikoilla lapsettomuushoitoja jo vuosien ajan. He ovat ennenkin hankkineet lapsia; he tulevat hankkimaan lapsia myöskin jatkossa tavalla tai toisella. Sitä ei voi lailla kieltää.

Niin kauan kuin ei ole lakia, paljon suuremmat kysymykset ovat vailla lain tuomaa turvaa. Näitä ovat syntyvän lapsen oikeuksien määrittely, sukusolujen käyttö, perintöoikeudelliset kysymykset jnp., jotka muuten eivät ole mielestäni mitään kansanedustajan omantunnon kysymyksiä vaan lasten oikeusturvaan liittyviä perusoikeudellisia kysymyksiä. Mikäli hedelmöityshoitolaista ei nytkään päästä yhteisymmärrykseen, koko ala jää vaille säätelyä ja hoitojen kautta syntyvien lasten oikeudeton tila jatkuu.

Naisparien lapsen hankkimista ei tämän lain torppaamisella, hyvät veljet ja sisaret, voida estää. Ratkaisu ei ole myöskään se, että heidät rajattaisiin lain ulkopuolelle. Maamme valtakunnan rajat ovat naispareillekin avoimia, ja matkustaa saa vapaasti. Kielto lisäisi hedelmöityshoitoshoppailua Euroopan ammattitaidottomilla hämäräklinikoilla, ja se ei ole kenenkään etu. Tärkeä jälkihuolto jäisi tyystin puuttumaan. Poisrajauksella ainoastaan saatettaisiin naisparien sadat jo syntyneet ja joka tapauksessa syntyvät lapset kummalliseen asemaan lain hyväksynnän tuolle puolen yhteiskunnan lainsuojattomiksi. Se varsinkaan ei ole lasten etu.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Hedelmöityshoitolaissa on selkeästi kysymys arvoperusteisesta laista. Nyt kuitenkin, kun sitä tässä keskustelussa ja käsittelyssä olemme analysoineet, välillä nousee kysymys, onko arvoista kysymys, ja ehkä jatkoksi, mistä arvoista on kysymys. Tiedämme tietenkin, että kun arvoasioista keskustellaan ja kun arvoasioissa syntyy vaikeita ristiriitoja, on kysymys myös meidän ihmisyydestämme, keskustelijoiden ihmisyydestä, ja meidän ihmisyytemme samalla siinä punnitaan. Se meidän on hyväksyttävä, että meillä itse kullakin on arvot, tunnistettiin ne tai ei. Arvojen ristiriidoista minun mielestäni tässäkin, kun löydämme erilaisia näkemyksiä tämän lain sisällöille, on kysymys.

Arvoisa puhemies! Kun tätä lakia aikaisemmin on käsitelty, silloin se vedettiin pois käsittelystä. Siitä antoi aikoinaan valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta Etene lausunnon silloiselle oikeusministerille Johannes Koskiselle. Kun tuon lausunnon sisältöä katsoin, niin mielestäni siinä on vielä tähänkin aikaan, tämänkin lain käsittelyyn, sopivat eettiset kestävät perusajatukset. Siinä lausunnossa todetaan: "Sallittaessa keinohedelmöitys itsellisille naisille ja naispareille poistetaan lapselta jo lähtökohtaisesti mahdollisuus toisen sukupuolen tuomiin tekijöihin, jolloin lapsen arvo syrjäytetään. Lapsesta tehdään aikuisten odotusten tyydyttäjä. Jos yhteiskunta ei pidä kiinni niin keskeisestä arvosta kuin lapsen arvo, on vaikea enää perustella muitakaan perusarvoja yhteiskunnassa. Hedelmöityshoitolakiin tulee kirjatuksi se periaatteellinen näkemys, jota yhteiskunta tukee." Mielestäni hyvin vahvasti tästä on kysymys.

Täällä ministeri Luhtanen lakia esitellessään ja samoin tässä keskustelussa totesi, että tämä laki perustuu tämän hallituksen eettiseen perusajatukseen tai perusnäkemyksiin. En ihan nyt ehkä sano samoja sanoja, mutta näin sen ainakin tulkitsin, että tässä laissa toteutuvat tämän hallituksen eettiset perusajatukset.

Arvoisa puhemies! Tämä on juuri se, minkä vuoksi en voi tätä lakia olla kannattamassa, määrätyiltä osin erityisesti: minun arvonäkemykseni nimenomaan perusihmisenä olemisesta ovat erilaiset kuin tässä laissa on. Hallituksen kaavailema lakihan merkitsee, että naispareille syntyvä lapsi olisi lähtökohtaisesti juridisesti isätön. Eli tämä isättömyys korostuu tässä laissa ja se, että tässä mahdollistetaan hedelmöityshoidot naispareille, yksinäiselle naiselle. Näkemykseni, oman ihmiskuvani, ihmisnäkemykseni, mukaan, on se, että lapsen syntyminen turvallisesta miehen ja naisen välisestä suhteesta on sen ihmiskuvan mukainen, jonka itse näen kestävänä ja tämänkin yhteiskunnan rakennetta ajatellen tärkeänä. Vaikka sinänsä aikuiset hoitavat perhesuunnittelun, ilman että syntyvällä lapsella on mahdollisuus vaikuttaa asioiden kulkuun, lainsäädäntömme tulee perustua lapsen oikeuksien turvaamiseen, sillä hän on se heikoin osapuoli. Vaikka lapsi on tulevien vanhempien toiveiden täyttymys, hänen etunsa on aina oltava etusijalla. Lapsella tulee olla oikeus sekä isään että äitiin. Näin näen, että tämän johdonmukaisen periaatteen tässä hedelmöityshoitolaissa tulisi olla se vahva periaate tai näkemys.

Tiedämme, että lääketieteellinen teknologia mahdollistaa lisääntymisen irrallaan perinteisestä sukupuolisesta käyttäytymisestä, mutta me tiedämme myös, että lääketiede ei kuitenkaan luo arvoja, joiden pohjalta näitä menetelmiä tulee käyttää, vaan tarvitsee moraaliset puitteet ja rajat omalle toiminnalleen. Me tiedämme myös, että tiede ei tuota vastauksia perimmäisiin kysymyksiin esimerkiksi syntymättömän elämän arvosta. Nimenomaan nämä arvokysymykset ovat erittäin tärkeitä tätä lakia säädettäessä. Hedelmöityshoitolaissa tulee määritellä suhde äitiyteen, isyyteen, avioliittoon, ihmiselämän alkamiseen, tai ne ovat tämän lain peruskäsitteitä.

Mielestäni se, että meillä on perheitä, joissa koetaan tahatonta lapsettomuutta, on tärkeä nostaa esille. Sehän on yleistynyt viime vuosina, ja sen arvioidaan meillä Suomessa koskevan noin 15:tä prosenttia avio- tai avoliitossa elävistä hedelmällisessä iässä olevista pareista. Todella lapsettomuus koskettaa yli 100 000:ta hedelmällisyysikäistä ihmistä, ja lapsettomuuteen on monta eri syytä. Ehkä yksi selvä syy on ensisynnyttäjän keskimääräisen iän nouseminen. Tätä tahatonta lapsettomuutta on todella tärkeä hoitaa, ja meillä yhteiskunnassa täytyy löytää keinoja siihen, että näiden ihmisten tilannetta hoidetaan.

Kysymys kaiken kaikkiaan hedelmöityshoidoista ja lapsettomuudesta ei ole helppo. Mukana on aina monia osapuolia tarpeineen ja oikeuksineen. Mielestäni olisi erittäin tärkeää saada aikaan kaikkien osapuolten etuja suojeleva ja nimenomaan mielestäni eettisesti kestävä lainsäädäntö. Tahattomasta lapsettomuudesta kärsivien vanhempien tulisi mahdollisuuksien mukaan saada aina hoitoa hedelmättömyyteensä. YK:n lapsen oikeuksien julistuksen mukaisesti pitää kuitenkin muistaa, että lapsen oikeuksien, elämän suojeleminen on kaikissa olosuhteissa tärkeimmällä sijalla.

Se, mikä tämän lain käsittelyn ja valmistelun ajan on ollut mielestäni harmillista ja ikävää, on se, että tässä on oltu ikään kuin aikuisten keskinäisessä taistelussa tasa-arvosta. Silloin lapsen kiistämätön perusoikeus, oikeus isään ja äitiin, on unohtunut. Enemmänkin on ollut kysymys aikuisen oikeudesta, melkein subjektiivisen oikeuden luonteisesta oikeudesta, lapseen. Tämä minun mielestäni ei saa olla se ensisijainen seikka.

Arvoisa puhemies! Jos ajattelemme ihmisyyttä, ihmisenä olemista, ihmislajin sisäinen erilaisuus perustuu nimenomaan siihen, että meidät on luotu miehiksi ja naisiksi. Lapsi mielestäni hyötyisi todella siitä, että hän saa kasvaa äidin ja isän, naisen ja miehen, läheisyydessä. On toki todella hienoa, että meidän inhimillinen kehityksemme on niin joustavaa ja moninaista, että monenlaisissa erilaisissa tilanteissa yksilö selviää terveenä. Mutta mielestäni lakisääteisesti ei tule luoda tällaista tilannetta, missä lapsi on ilman isää. Lapsen saamista ei tule pitää ihmisoikeutena, niin kipeää kuin tahaton lapsettomuus onkin. Avioparin tahattoman lapsettomuuden hoitamiseen on hyvä löytää erilaisia, muita ratkaisukeinoja.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys hedelmöityshoidoista on tärkeä ja välttämätön säätää, sillä tällä hetkellä tilanne on varsin villi. Mitään säätelyä ei ole olemassa maassamme. Lakiesitys on muilta osin oikein erinomainen, mutta on kuitenkin yksi kohta, jota minäkin vastustan, eli se on hedelmöityshoidot naispareille ja yksinäisille naisille.

Tässä kohdassa voi kysyä, onko hairahdettu pyhästä periaatteestamme, joka on lapsen edun ensisijaisuus. Lapsen oikeudet on pyyhitty tältä kohtaa pois aikuisten tarpeiden ja halujen tieltä. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen artiklassa määrätään, että lainsäädäntöelimien toiminnassa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Myös YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen vanhemmuutta koskevassa 16 artiklassa määrätään, että kaikissa tapauksissa lapsen edut ovat ensisijaisia, siis kaikissa tapauksissa.

Tämä lapsen edun ensisijaisuus on ollut johtoajatuksena lainsäädännössämme. Esimerkiksi kun laadimme lakia sosiaaliasiakkaan asemasta, siellä säädettiin, että jos tulee ristiriita vanhempien edun ja lasten edun välille, niin aina lapsen etu asetetaan ensi sijaan. Tosin oli aikamoista vääntöä saada se lapsen etu tosiasiallisesti ensi sijalle. Ei ollut helppoa. Lainsäädännöllä ei pidä edistää sellaista, mikä ei siis ole lapsen edun mukaista.

On totta, että on paljon lapsia, jotka ovat eläneet tasapainoisesti joko yksinhuoltajan kanssa tai naisvaltaisen perheen jäsenenä, mutta se ei kuitenkaan riitä perusteeksi ja argumentiksi, vaan laki ohjaa tässä kohdin yhteiskuntaa poispäin lapsen edusta. Lapsen paras on se, että hänellä on huolehtiva isä ja äiti. Emme saa tehdä sellaisia lakeja, joilla lapsi jo ennen syntymää jätetään ilman toista vanhempaa. Lapsen täysipainoinen kehitys vaatii siis myös isän läsnäoloa. Kenelläkään ei ole oikeutta lapseen, mutta lapsella on oikeus vanhempiin. Jos me hyväksymme hedelmöityshoidon yksinäisille naisille ja naispareille, annamme signaalin tässä yhteiskunnassa, ettei isällä ole mitään virkaa lapsen kasvatuksessa tai hänen merkityksensä kasvatustapahtumassa on hyvin pieni.

Naisparien kohdalla on nostettu esiin käsitteet suvaitsevaisuus ja tasa-arvo. Suvaitsevaisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sallitaan mitä tahansa ilman rajoja. Suvaitsevaisuus on ihmisten erilaisuuden kunnioittamista. Tasa-arvosta taas puolestaan mielestäni ei voi tässä kohtaa edes puhua. Se tässä kohdin lyö korville lapsen etua. Laissa ei ole kysymys erilaisten perheiden välisestä yhdenvertaisuusperiaatteesta, vaan lapsen parhaasta. Ei riitä, että lapsi on odotettu ja toivottu. Pitää katsoa asioita lapsen silmin, miltä siitä näkövinkkelistä näyttää hänen elämänsä.

Erinomainen asia tässä lakiesityksessä on se, että lapsella 18 vuotta täytettyään on oikeus saada tietää luovuttajan henkilöllisyys. Se on kyllä mielestäni aika kynnyskysymys tässä laissa ja se on myös ihmisoikeuskysymys. Jokaiselle lapselle tulee ennen pitkää tärkeäksi saada tietää omat biologiset vanhempansa. Se on välttämätöntä oman identiteetin kehityksen kannalta. Oman alkuperän selville saaminen on perustarve. Jos tämä tarve ei tyydyty, saattaa se vaikeuttaa normaalia elämää. Salaisuudessa eläminen on raskasta.

Mutta on vielä yksi näkökulma, johon ei ole koko iltana puututtu eikä siitä ole keskusteltu, ja se on luovuttajan sukusolujen ja alkioiden luovuttajan näkökulma. Eräs luovuttaja soitti minulle, siitä on jo aikaa, ja hän kertoi, minkälaista se luovuttaminen itse asiassa on. Se on erittäin iso ja raskas prosessi, kestää kauan. Varsinkin munasolujen luovuttajalla on isot riskit. Hän joutuu käymään läpi hormonihoidot. Luovuttajaehdokkaat haastatellaan, tentataan, tutkitaan, testataan moneen, moneen kertaan. Prosessi kestää kauan. Kun tämä luovuttajakandidaatti sitten viimein hyväksytään luovuttajaksi, hänen nimeään tai henkilötunnustaan tai mitään muutakaan yksilöintitietoa ei enää käytetä, hän on vain tunnusnumero. Luovuttajalle selostetaan kaikki oikeudelliset, juridiset, seikat moneen kertaan, että varmasti hän ymmärtää ja tietää, mistä tässä asiassa on kysymys. Prosessi on henkisestikin varsin haastava. Olen miettinyt sitä, minkähän takia ihmiset kuitenkin sitten lähtevät luovuttajiksi tästä vaikeasta prosessista huolimatta. Hienoa kuitenkin on, että lähtevät.

Valiokuntatyössä on tärkeää, että lakiesitystä tarkastellaan kaikilta kanteilta, ei yksistään näitten yksinäisten naisten ja lesboparien kannalta, vaan myöskin luovuttajan näkökulmasta, mutta kuitenkin pidetään mielessä ja tärkeimpänä asiana lapsen näkökulma.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Äskeiselle puhujalle voisi vähän kevennykseksi todeta, että meidän perheessämme on kyllä naisvalta, mutta kaksi sukupuolta, ja siinä koetetaan vain sitten selvitä.

Tämä on lähetekeskustelu, ja en käy kertaamaan niitä lukuisia hyviä puheenvuoroja, joita täällä on käytetty, ja niitten yksityiskohtia. Tarkoituksena lienee se, että tässä voitaisiin vielä ottaa esille muutamia sellaisia yleisiä periaatteita tai rakenteita, jotka ehkä olisi syytä pitää mielessä, kun valiokuntakäsittelyssä lakia käydään sitten tarkemmin läpi. Noin yleisenä linjauksena voisin vain todeta, että ajattelen niin kuin ed. Tölli omassa puheenvuorossaan toi esille perheen merkityksestä ja siitä perusratkaisusta, josta tässä pitäisi lähteä liikkeelle. Kirkkohallituksen esittämä kanta on hyvä, sitä voi kaikissa tilanteissa kaikkien osapuolten kannalta puolustaa, ja veikkaan, että se kestää arvioinnin.

Mutta tämän lakiesityksen eräässä kohdassa todetaan, että tarkoituksena on saada tahattoman lapsettomuuden hoito eettisesti hyväksyttäväksi. Ihan ensin muutama sana tuosta kielestä, koska kielenkäyttö on valtaa: Minusta pitäisi puhua moraalista. Kun käsitellään niitä periaatteita, joiden mukaan laki tulee laatia, joissa tarkastellaan oikeaa ja väärää, hyvää ja pahaa, silloin on kysymys moraalista. Se näkökulma, jota me kutsumme etiikaksi, on tavallisessa kielenkäytössä ikään kuin tieteen tai tutkimuksen tarkastelutapa, jossa ihmisen moraalista käyttäytymistä tai moraalisia periaatteita tutkitaan. Mutta minä kyllä ymmärrän ja jotenkin koen, että lainsäätäjälle on nyt edullista puhua tämän kysymyksen osalla etiikasta, koska se luo sellaisen neutraalisuuden mielikuvan ja häivyttää alleen eettisesti tai nyt nimenomaan moraalisesti kipeät kysymykset.

Tässä ei argumentoida, tässä valitaan pohjaksi eettinen relativismi. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että moraali on subjektiivista. Sen päättää jokainen ihminen itse. Siinä ei ole mitään sellaista oikeaa tai väärää, jota toiset voisivat arvioida. Raja-arvona ehkä tulee esiin sellainen ajatus, että kenelläkään ei ole kuitenkaan lupa tehdä sellaista, mikä loukkaa toisen oikeuksia. Mutta oikeasti lakiesityksessä ei perustella sitä, miksi tällainen lähtökohta moraalisiin kysymyksiin on otettu.

Minusta ed. Akaan-Penttilä käytti hyvän puheenvuoron, kun sanoi, että esimerkiksi ne yhteisöt yhteiskunnissamme, jotka perinteisesti puhuvat moraalista, uskonnolliset yhteisöt ja kirkot, ovat tainneet aivan lähestulkoon kaikki lausua näistä asioista kannan, joka on kyllä 6—0, jossa lähdetään siitä, että se, mitä Kirkkohallitus esitti, noin suurin piirtein on se, mihin yhdytään. Siis sellaiset yhteisöt, jotka perinteisesti käsittelevät moraalia, ovat esittäneet tällaisen kannan, ja nyt minusta olisi äärettömän tärkeää, että kun lakiesitys menee ihmiselämän kysymyksissä näin syville alueille, sanottaisiin, miksi tällainen moraalinen kannanotto ei ole tärkeä tai miksi valitaan jokin toinen perustelu.

Täällä on muutamissa puheenvuoroissa viitattu tieteeseen. On siis annettu ymmärtää, että tämän lain käsittelyssä pitäisi ottaa huomioon tutkimustuloksia, joilla sitten eri näkökulmista katsoen voidaan perustella tai olla perustelematta lasten asemaa erilaisissa perheissä. Niin ei kyllä voi ratkaista moraalisia kysymyksiä. Tiede ei ota kantaa sellaiseen asiaan. Se on feikki, se on halu häivyttää tästä asiasta moraalinen probleemi.

Viittaan vain kolmeen kysymykseen. Lakiesityksessä tarkastellaan lapsen oikeuksia vanhempiin, aikuisten oikeuksia lapseen ja isyyttä. Minusta tässä toteutuu se vanha periaate, että kahden kauppa on kolmannen korvapuusti, ja korvapuustin tässä nyt saa lapsi. Minusta tässä esityksessä käy merkillisellä tavalla niin, että sieltä nimenomaan häivytetään nämä moraaliset kysymykset. Siitä tulee sellainen soppa, että kukaan ei oikein pysty sanomaan, minkä periaatteen mukaisesti lainsäätäjä nyt haluaa saada tämän asian ratkaistua.

Otan esille täältä vain kaksi kohtaa. Täällä on tällainen kohta: "Oma biologinen alkuperä on osa ihmisen identiteettiä. Tiedon saamisen omasta identiteetistä voidaan sanoa kuuluvan perustuslain 1 §:ssä ihmisarvon loukkaamattomuuden piiriin." Sitten: "Toisaalta luovuttajan kannalta saattaa olla tärkeää, että päätösvalta tiedon antamisesta säilyy hänellä. Näin hän voi olla varma esimerkiksi siitä, ettei tietoa anneta ajankohtana, jolloin hän oman perhetilanteensa tai vastaavan syyn vuoksi ei ole valmis lapsen taholta tuleviin yhteydenottoihin." Ja toinen hiukan saman tyyppinen asia, arvoisa puhemies, hyvin lyhyesti vielä: "Esityksen valmistelun eri vaiheissa esillä on ollut myös alhaisempi 15 vuoden ikäraja tiedon saamiselle. Juuri tässä iässä nuoren kiinnostus kohdistuu omaan identiteettiin, millä voitaisiin perustella nuoren oikeutta saada tieto omasta alkuperästään." Sitten: "Toisaalta murrosikään kuuluvat voimakkaat persoonallisuuteen ja mielialoihin liittyvät vaihtelut, ja tiedonsaantioikeus tässä kehitysvaiheessa saattaisi synnyttää epärealistisia odotuksia ja tuottaa suuria pettymyksiä."

Siis lainsäätäjä tällä tekstillä häivyttää pois sen tosiasian, että kysymys on isästä, siis siitä, että lapsella on isä. Minusta tämä on tietysti retorisesti ja verbaalisesti taitavaa, mutta jotenkin hirmuisen huolestuttavaa ja noloa. Kun tämän kokonaisuutena lukee, laki tästä asiasta tarvitaan, mutta nämä pari yksityiskohtaa minun mielestäni johtavat siihen, että joudun toteamaan vähän kireästi, mutta haluan sen sanoa: minusta tämä edustaa tällaista vastuuttoman aikuisuuden eetosta.

Kari  Kärkkäinen  /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen lakiesitystä hedelmöityshoidoista on odotettu. Tahaton lapsettomuus on yleistynyt Suomessa ja raskaaksi tulemisen vaikeuksista kärsivät hallituksen selvityksen mukaan 30—39-vuotiaat naiset. Näin hedelmöityshoito on ymmärretty ratkaisuksi lääketieteellisen ongelman hoitoon.

Mielestäni itselliset naiset ja naisparit eivät kuitenkaan pode mitään lääketieteellistä ongelmaa. Hedelmöityshoitolaki ei voi olla salatie perhekäsityksen muuttamiseen suomalaisessa yhteiskunnassa, niin kuin tässä salissa tänä iltana kuunnellessa puheita on pyritty tekemään. Jo nykyisin suomalaiset elävät hyvin eri tyyppisissä perheissä, yksinhuoltajat ja uusperheet ovat osa suomalaista perhekäsitystä, mutta naisparin parisuhde mielestäni ei ole perhe. Lainsäädännön tavoitteena ei tule olla tehdä siitä jotain perheen irvikuvaa saattamalla tällaiseen parisuhteeseen isättömiä lapsia.

Kysyn vain, miten pitkälle me lainsäätäjinä olemme valmiit menemään marginaaliryhmien tunteiden perusteella. Minun on vaikea ymmärtää, miksi enemmistö nykyhallituksesta haluaa edistää isättömyyttä. Valinta tehdään lapsen isättömyyden sekä yksinäisen naisen ja lesboparin lapsettomuuden välillä. Tässä asiassa asetun heikomman eli lapsen puolelle.

Olen itse kolmen lapsen isä ja työviikolla kansanedustajana hoidan suhdettani valitettavasti usein lapsiin kännykän välityksellä. Tästä huolimatta esimerkiksi 5-vuotias tyttäremme, joka elää tällä hetkellä oidipaalivaihetta, elää tällä hetkellä sitä vaihetta, että hän on ikään kuin isän tyttö, vaikka usein itse koen olevani hyvin puutteellinen isä. Olen havainnut samat kehitysvaiheet myöskin jokaisen vanhemman lapsen kohdalla.

Meillä Suomessa toimii Pienperheyhdistys, joka ylläpitää mieskaveritoimintaa. Tällä toiminnalla on haettu miehiä, joilla olisi aikaa tukea lasta kasvussaan perheissä, joista puuttuu isä. Miehen mallin on katsottu olevan tarpeellinen koulussa ja päiväkodissa, mutta nyt ollaan valmiit toteamaan tällä hedelmöityshoitoesityksellä, ettei miestä tarvita lähtökohtaiseksi malliksi ja kasvattajaksi lapsen tärkeimmässä kasvuympäristössä eli kotona. Useat asiantuntijat ovat tuoneet esiin kummankin sukupuolen tärkeyttä lapsen kasvulle ja kehitykselle. Lasten ja lastenpsykiatrian parissa työskentelevien havainnot kertovat niin äidin kuin isän roolin merkityksestä lapsen kehitykselle. Näitä havaintoja mikään tutkimus ei kykene tekemään tyhjiksi.

Lainsäädännössämme on useilla tavoilla pyritty edesauttamaan lapsen isyyden selvittämistä ja yhteydenpitoa erotilanteissa kumpaankin vanhempaan. Lapsen huolto- ja tapaamisoikeudesta annettu laki sekä isyyden selvittämistä koskeva laki ovat merkittäviä linjauksia, jotka lähtevät nimenomaan lapsen tarpeesta. Nyt esitetty ratkaisu on täysin ristiriidassa näiden aiempien linjausten kanssa. Yksinkertaisesti sanottuna isyyden tarvetta ei voi kieltää edes tällä vaillinaisella lakiesityksellä.

Olen erityisen surullinen hallituksen ylpeydestä olla myös kunnioittamatta Suomen kristillisten kirkkokuntien kannanottoja hedelmöityshoidoista. Minusta voisi odottaa ihan hyvin 40—50 vuotta ja katsoa, millaisia tuloksia tulee maissa, jotka ovat liberalisoineet oman hedelmöityshoitolakinsa. Miksi me emme voi odottaa esimerkiksi naapurimme Ruotsin kokemuksia ja tehdä päätökset vasta riittävän tutkimustiedon jälkeen, kun olemme saaneet selvityksiä, miten näissä perheissä Ruotsissa lapset ovat kasvaneet? Mihin moinen hoppu?

Hedelmöityshoitolain lähtökohtana ei voi olla aikuisten tasa-arvokysymys. Lapsen saaminen ei ole subjektiivinen oikeus, niin kuin tässä salissa on sanottu, eikä myöskään ihmisoikeus, vaikka keskustelussa maassamme niin usein väitetään. Mikään ihmisoikeus- ja perusoikeussopimus ei anna katetta tällaisille väitteille. Se on myös tietyllä tavalla ristiriidassa lapsen oikeuksien kanssa.

Olen samaa mieltä hallituksen demariministerin Rajamäen kanssa ja myös hänen reilu viikko sitten antamansa tv-lausunnon kanssa, että jos hallituksen esitys nähdään tasa-arvokysymyksenä, looginen jatkumo siitä on, että seuraavaksi pitäisi alkaa puuhata lakia miesparien hedelmöityshoidoista.

Suomi on hyväksynyt YK:n ihmisoikeuksien julistuksen, jossa todetaan, että perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustavaa laatua oleva ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan ja että rodusta, kansalaisuudesta ja uskonnosta johtuvista rajoituksista riippumatta täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe.

Pohjoismaisen lainsäädännön lähtökohtana on ollut, että hedelmöityshoitoa annetaan lääketieteellisin perustein pariskunnan tahattoman lapsettomuuden hoitamiseksi. Lainsäädäntöä on pyritty johdonmukaisesti kehittämään siihen suuntaan, että jokaisella lapsella olisi isä. Yhteiskunta on kehittynyt siihen suuntaan, että isättömiä lapsia on aikaisempaa enemmän, mutta tätä kehityssuuntaa ei voida pitää myönteisenä eikä sitä lailla mielestäni tule edistää.

Isättömyyden haitallisista vaikutuksista on runsaasti sekä tieteellistä tietoa että kokemuksellista näyttöä. Mikään laki, tässäkään salissa säädetty laki, ei takaa lapselle hyviä vanhempia. Esimerkiksi yksinhuoltajavanhemmat tekevät arvokasta ja raskasta työtä, mutta mielestäni on kuitenkin eri asia pyrkiä edesauttamaan lisää isättömiä lapsia maailmaan hedelmöityshoidoilla.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Lähes kaikki on sanottu, mutta muutama näkökulma, mitä ei ole vielä todettu. Ihan ensinnäkin yleiseltä näkökannalta voi todeta, jotta tässä muodossa tätä lakia en hyväksy. Tässä on tarpeellisia elementtejä, mutta siinä mielessä tämän voisi viedä läpi, jos tuo valiokunta muuttaa siltä osin, että naisparien ja yksinäisten naisten hedelmöitys jää pois. Tässä on otsikkokin vähän väärä, laki hedelmöityshoidosta, koska eihän näissä tapauksissa kyse ole mistään hoidosta. Kyse on pelkästään hedelmöityksestä, jos ihan tarkkaan ajatellaan, mitä tämä tarkoittaa. Hehän ovat terveitä ihmisiä, ja siihen on luonnonmukaiset keinot olemassa. Ei tarvita mitään erillistä hoitoa, ja sen takia minusta tämä pitää poistaa. Jos ei poisteta, niin sitten kaadetaan koko laki. On parempi, että hallitus vetää tämän pois, niin kuin veti edellisenkin pois, ja toivon mukaan valiokunta sitten viisaudessaan pohtii, kumpi on parempi tapa.

Kyse on lapsen edusta, niin kuin tässä on monesti todettu. Minusta huonokin isä on parempi kuin ei isää ollenkaan. Nimittäin minä ainakin tunnen ihmisiä, semmoisiakin, jotka ovat eläneet yksinhuoltajaperheissä, ja he kuitenkin kokevat, jotta he tietävät, mistä he ovat tulleet, kuka on heidän isänsä mahdollisesti. Jos eivät tiedä, niin kuitenkin heillä on olemassa oikea isä eikä pakasteisä, joka jossakin arkussa on nukkunut pitkään.

Niin kuin tuossa paikaltani totesin vastauspuheenvuorossani, tässä on semmoinen musta aukko lapsen tietoisuudessa. 0—18 vuotta lapsi pohtii sitä, mistä ihmeestä hän on tullut. Sanotaan, että "pankki on sun isäs", jotta se on siemenpankki. Eikös tämä ole nyt aika järkyttävä vastaus sinällään, ennen kuin sitten 18-vuotiaana hänelle paljastuukin, jotta okei, hänellä onkin isä? No, se voi jotain auttaa. En tiedä, mutta kuitenkin aika omituiseen maailmaan me olemme tulleet, kun tämmöisiä joudutaan pohtimaan täällä.

Sitten se näkökulma tässä ei ole tullut esille missään puheenvuorossa, että kun näiden sukusolujen kanssa puljataan nyt, minä en tiedä, kokeilin lukea tästä laista, löytyykö tästä semmoista, jotta ei semmoista vahinkoa sattuisi missään vaiheessa. Kuvitellaan, että tuossa Töölössä olisi yksi tämmöinen hedelmöitetty lesbopari, jolle syntyisi poika, ja tuossa Hakaniemessä, missä satun nyt olemaan yötä ensi yönäkin, olisi semmoinen, johon syntyisi lesboparille tyttö sitten, ja niillä olisi sama isä sitten molemmilla. En tiedä, vahditaanko sitä missään vaiheessa. He sitten seurakunnan jossakin kerhossa tapaisivat nuorina ja ihastuisivat toisiinsa ja vaikka 17-vuotiaina heille syntyisi lapsi, kun kumpikaan ei olisi vielä tietoinen, missä heidän isänsä on, elikkä kun olisi sisar ja veli, jotka olisivat ihastuneet toisiinsa, niin mikä takaa, että tässä ei näin tapahtuisi? Se ei liene ainakaan kovin hyvä, ja tätä tässä vielä tänä iltana ainakaan en ole kuullut kenenkään nostaneen esille. Sen takia tämän tyyppiseen juttuun ei pitäisi mennä, mikä tässä on. Tämä sisältää niin paljon semmoisia epävarmuuksia, semmoisia, mitkä sotivat ainakin minun ajatusmaailmaani ja omaatuntoani vastaan, jotta missään tapauksessa en voi tämän tyyppisenä tätä hyväksyä.

En lähde näihin muihin perusteisiin sen enemmän menemään, koska se lienee se ydinkysymys, jotta jos tuntee jonkun asian ja näkee, jotta tässä mennään väärään suuntaan, jota eduskunnan ei pitäisi hyväksyä, niin minä odotan, että tässä eduskunnassa löytyy samalla tavalla ajattelevia ihmisiä sen verran paljon, että tästä tulee järkevä laki ja jokainen käyttää sitä omaatuntoansa ja omaa tahtoansa eikä kuvittele mitään ministerinpaikkoja sillä, jotta kun tässä ollaan myötämielisiä hallituksen esitykselle, niin mahdollisesti pääsee vähän vihreämmälle oksalle.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen toivonut, että hallitus ei toisi tässä muodossa eduskunnan käsittelyyn tätä hedelmöityshoitolakia. Mutta me olemme nyt tässä tilanteessa, että hallitus on antanut tämän lakiesityksen ja käsillä on lakiesityksen lähetekeskustelu.

Haluan ihan muutaman näkökohdan tuoda tähän asiaan. On selvästi tunnistettavissa se, mitenkä me kansanedustajinakin tarkastelemme tätä asiaa hyvin erilaisista lähtökohdista. En kuitenkaan sivuuttaisi sitä moraalista ja vakaumukseen pohjautuvaa perustaa, jolla tämän tyyppisiä asioita arvioidaan. Minun tulkintani on yksiselitteisesti se, että nyt pyritään luomaan lakia, jolla suojataan kansalaisia moraaliselta valinnalta ja moraaliselta vastuulta. Onko tämä lainsäädännön tehtävä, sitä haluan osaltani kysyä.

Nimittäin tähän sisältyy hyvin vahvasti näkökulma, että lainsäädännöllä, kun me otamme tämän moraalisen pohjan lain sisällöltä, me teemme luonnottomasta luonnollista. Jokainen meistä tietää sen, että eivät samaa sukupuolta olevat parit voi luonnollisesti lisääntyä.

Tässä mielessä, jos me ajattelemme lainsäädännön historiaa, aikanaan on säädetty abortista laki, joka edustaa ihan toista näkökulmaa. Niille ihmisille, jotka voisivat luonnollisesti hankkia lapsen, on luotu lailla mahdollisuus siihen, että tällainen luonnollinen raskaus keskeytetään. Tämän päivän Suomessa noin 11 000, runsaat 10 000, raskauden keskeytystä toteutetaan tämän lain pohjalta. (Ed. Soini: Ikävä kyllä!)

Nyt tavallaan mennään toista kylkeä vastaan, luodaan laki, jolla yritetään saada aikaan hedelmöittyminen, raskaus, tilanteessa, jossa sille ei ole mitään luontaisia edellytyksiä. Tämä avaa tavallaan sitä näkökulmaa, jolloinka minusta on perusteltua kysyä, olemmeko alueella, jolla lainsäädännöllä ei ole asiallisesti edes mahdollisuutta toimia. Olemmeko säätämässä lakia, joka synnyttää monia sellaisia ongelmia, joita edelläkin pidetyissä puheenvuoroissa on otettu esille ja joita ei voida lailla eliminoida? Minusta on tärkeää muun muassa tämän näkökulman tunnistaminen, millä tavalla varmistetaan se, minkälaisia siittiöitä tullaan käyttämään, millä tavalla varmistetaan muun muassa se, että mahdollinen sukulaisuus estetään. Tässä muutama näkökulma siitä, mitenkä lähtee kertautumaan tämän tyyppisen lainsäädännön pohjalta monenlaisia hallitsemattomia ongelmia.

Arvoisa puhemies! Lähinnä haluan tuoda esiin oman näkemykseni tässä asiassa. Minun oma moraalikäsitykseni lähtee siitä vakaumuksen tuomasta näköalasta, että miehen ja naisen välillä solmitaan avioliitto, joka on elinikäinen avioliitto, ja siihen liittyy myös se yksinkertainen näkökulma, että otetaan vastaan ne lapset, jotka lahjana voidaan vastaanottaa. Tämä sisältää myös sen näköalan, että ei ole itsestäänselvää, että lapsen saa vastaanottaa. Kun minä, arvoisat kollegat, puhun tästä, minä tiedän, että teidän ajatuksissanne on jo se, mitenkä puheenvuoroa käyttää henkilö, joka on suuren perheen isä. Mutta siitä huolimatta sanon tämän hyvin nöyränä, koska minä olen joissakin puheenvuoroissa lukenut läpi sitä, että perheen ja lasten onnellisuudenkin mitta on se, että se pohjautuu niin syvään harkintaan, että ainoastaan ja vain samaa sukupuolta olevat voivat harkita riittävän pitkälle, että he turvaavat onnellisen perhetaustan lapsille.

Minusta tämän suuntaisen keskustelun käyminen on jo jossakin määrin kyseenalaista, koska kyllähän me voimme hyvin epätäydellisinä isinä ja äiteinä luottaa siihen, että kun me solmimme avioliiton, meille lahjoitetaan lapsia, meille annetaan sitä ymmärrystä, sitä viisautta, mitä tarvitaan lasten hoitamisessa, lasten kasvattamisessa, ja myös sitä rakkautta, mitä lapset omassa elämässään ja aikuisuuteen varttumisessa tarvitsevat.

Sen vuoksi ajattelen, että tämä Kirkkohallituksen kanta, joka pohjautuu lähtökohtaan, että avioliitossa oman puolison kanssa lääketieteellisesti hoitoa saava pari voi näiden hoitojen avulla ehkä kohdata sen onnellisen vaiheen, että heille suodaan pitkänkin odotuksen jälkeen lapsi, tämä on se viitekehä, jonka pohjalta tämän tyyppistä lainsäädäntöä olisi voitu ajatella, mutta tässä hallituksen esittämässä muodossa koen mahdottomana olla tukemassa hallituksen esitystä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tänään on pitkän valmistelun jälkeen käsittelyssä esitys laiksi hedelmöityshoidosta ja isyyslain muuttamisesta. On hienoa, että ministeri Luhtasen johdolla tämä odotettu lainsäädäntö on saatu etenemään eduskuntakäsittelyyn.

Hedelmöityshoidon antaminen on kehittynyt osaksi terveydenhuoltopalveluja. Tutkimus- ja hoitomenetelmät kehittyvät nopeasti. On erittäin tärkeää saada viimeinkin laki säätelemään hedelmöityshoitoja niin, että hoitoa annetaan eettisesti perustelluilla sekä lääketieteellisesti ja oikeudellisesti hyväksytyillä periaatteilla.

Esityksessä huomioidaan lapsettomuudesta kärsivien toiveet, perusoikeussäännökset sekä bioetiikan kansainväliset periaatteet. Keskeisimpänä tavoitteena on hoidon avulla syntyvän lapsen edun turvaaminen. Lapsen edun turvaamisen pitää olla tässä lainsäädännössä sekä lähtökohtana että tärkeimpänä tavoitteena.

Arvoisa puhemies! Sääntelyn perustana ovat, kuten sanottu, eettiset, oikeudelliset ja lääketieteelliset lähtökohdat. Säätelyssä ei pidä tarpeettomasti puuttua hoitoa hakevien itsemääräämisoikeuden ja yksityisyyden piiriin kuuluviin asioihin. Tästä näkökulmasta on päädytty esittämään hoitoja ensinnäkin tahattomasta lapsettomuudesta kärsiville naisen ja miehen muodostamille pareille. Tämä on se ryhmä, jota lainsäädäntö kaikkein eniten etenkin määrällisesti ajatellen koskettaa. Hoitomuotojen kehityksen myötä yhä useammin tällaisten parien lapset saavat alkunsa parin omilla sukusoluilla. Kuitenkin osassa hoidoista käytetään luovutettuja sukusoluja. Kun kyseessä ovat parin omat sukusolut, isyyden vahvistamisessa ei ole ongelmaa. Samoin luovutettujakin sukusoluja käyttävillä isyys määräytyy avioliiton perusteella.

Avioliitonomaisten suhteiden osalta isyyslakiin esitetään tehtäväksi muutos, jonka mukaan miehen isyys perustuisi äidin kanssa yhteisymmärryksessä tehtyyn hedelmöityshoitoon. Tämä on tärkeä muutos, jolla turvataan syntyvälle lapselle normaalit sukulaissuhteet. Tällä hetkellä lainsäädäntö ei huomioi hedelmöityshoitoa ja isyyslain kirjaimellinen tulkinta on voinut johtaa siihen, ettei isyyttä ole voitu vahvistaa. Tämä muutos on koko perheen kannalta erittäin tärkeä. Toisaalta isyyssuhteen pysyvyyden kannalta tärkeä uusi säännös on, ettei isyyttä voi kumota, jos lapsi on syntynyt tuloksena hoidosta, johon isyytensä tunnustanut mies on suostunut.

Myös vakavan sairauden riski oikeuttaa hedelmöityshoitoon. Tällöin yleensä toinen sukusoluista saadaan luovutuksella. Vakavan sairauden riski huomioidaan myös siinä erityistapauksessa, kun sairaus on sukupuoleen sidottu. Tällöin olisi luvallista vaikuttaa hoidon tuloksena syntyvän lapsen sukupuolen määräytymiseen. Mielestäni on eettisesti hyväksyttävää turvata syntyvän lapsen terveys esityksen mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Esityksen kiistellyimpiin kohtiin kuuluu hoidon antaminen yksinäisille naisille ja naispareille. Kannatan esitystä hoitojen antamisesta. Elämme moniarvoisessa yhteiskunnassa, jossa ihmisen itsemääräämisoikeuteen ei tule puuttua lainsäädännöllä tarpeellista enemmän. Yhteiskunnan tehtävänä ei ole ottaa kantaa ideaaliin perhemalliin, vaan antaa vanhemmille kasvattajina edellytykset lapsen kokonaisvaltaiseen kehitykseen. Vanhemmuuden ja perheiden tukeminen perhemuodosta riippumatta on erittäin tärkeää, ja siihen mielestäni tämäkin lakiesitys tähtää parantamalla lasten ja vanhempien oikeudellista asemaa.

Myös käytännöllinen lähtökohta puoltaa yksinäisten naisten ja naisparien hoitamista, sillä raskaaksi voi toki hakeutua ilman hoitoakin. Jos katsotaan asiaa syntyvän lapsen näkökulmasta, hoidossa hedelmöityminen tapahtuu turvallisesti ja lapsen terveys olisi taatumpi. Lapsella olisi myös mahdollisuus saada tietoja isästään, ja isyys voitaisiin osapuolten suostumuksella myös vahvistaa. Mielestäni myös miehen näkökulmasta, oli kyse sukusolujen luovuttajasta tai tahtomattaan isäksi tulleesta, hedelmöityshoito on parempi vaihtoehto. Kaiken kaikkiaan kannatan luovutettujen sukusolujen käytön sallimista. Esityshän on sallivampi kuin muissa Pohjoismaissa. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden nimissä näin voidaan hoitaa lapsettomuutta, johtuipa se naisesta tai miehestä. Tämä lähtökohta on erittäin hyvä.

Esityksessä myös turvataan monipuolisesti luovuttajan oikeutta rajoittaa sukusolujen käyttöä. On hyvä, että sukusolujen käyttöön muulle kuin naisen ja miehen muodostamalle parille tarvitaan luovuttajan nimenomainen suostumus, samoin kuin suostumus isyyden mahdolliseen vahvistamiseen. Mielestäni lakiesitys turvaa ja rajaa hyvin sukusolujen ja alkioiden luovuttajan aseman.

Arvoisa puhemies! Kannatan tiedonsaantioikeutta nyt esitetyssä muodossa. Hallituksen esityksessä on erittäin hyvin punnittu toisaalta anonymiteetin ja toisaalta tiedonsaannin eri puolia. Tässä nyt esitetyssä ratkaisussa toteutuu mielestäni hyvin juuri tavoitteena oleva lapsen oikeuden toteutuminen. On oikein, että perheen sisäisenä ratkaisuna päätetään, kerrotaanko lapselle luovutettujen sukusolujen käytöstä. Edelleen on mielestäni eettisesti oikein ja perusteltua, että lapsi saa halutessaan tämän jälkeen tiedon geneettisestä alkuperästään. Oma perimä mietityttää joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Olisi väärin estää lainsäädännöllä mahdollisuus omien juurien ja taustan selvittämiseen. Myös ikärajaksi esitetty 18 vuotta on kannatettava. Luovuttajan ja lapsen välille ei olla luomassa mitään oikeudellista sidettä, mikä on myös hyvin perusteltua muun muassa luovuttajien määrän turvaamiseksi.

Tämä esitys tulee lausunnolle sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Siellä varmasti otamme kantaa myös hoidon ikärajaan. Nythän esityksessä ei esitetä mitään tiettyä ikärajaa hoidon antamiselle, vaan viitataan naisen ikään ja terveydentilaan yleisellä tasolla. Perusteluissa todetaan, ettei ole syytä suosia suuntaa, jolla syntyvän lapsen äiti ei olisi iältään verrattavissa luonnonmukaisesti syntyvien lasten äiteihin. Tässä vaiheessa katsoisin, että ikärajakin, esimerkiksi 50 vuotta, voisi olla lakiin kirjoitettuna. Varmasti asiantuntijakuulemisessa tämä asia tulee esille.

Arvoisa rouva puhemies! Haluan lopuksi muistuttaa, ettei biologinen tai geneettinen vanhemmuus ole ainoa vaihtoehto. Yksi ratkaisu, jota ei tietenkään tässä yhteydessä käsitellä, mutta on hyvä nostaa esiin, on adoptio. Toivoisin, että adoptioprosessia ja adoptiovanhempien asemaa voitaisiin määrätietoisesti parantaa, jotta adoptiosta saataisiin mahdollisuus yhä useammalle perheelle, myös niille, joille biologinenkin vanhemmuus olisi mahdollinen. Tärkeintä on lopulta vanhemman sosiaalinen ja psykologinen sitoutuminen lapseen ja huoltajuuteen sekä lapsen kasvu turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä perimästä riippumatta.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Laki hedelmöityshoidosta on onneksi nyt vihdoinkin eduskunnan käsittelyssä. Laki tuo selkeyttä vallitsevaan tilanteeseen ja poistaa erilaiset käytännöt eri paikkakunnilla ja eri toimijoiden välillä ja tarjoaa näin eettiset, lääketieteelliset ja oikeudelliset puitteet hedelmöityshoidoille. On tärkeää, että tästä asiasta säädetään lain tasolla, jolloin epäselvyydet poistuvat. Laki lähtee hoidon avulla syntyvän lapsen edun turvaamisesta, mikä on keskeisin asia.

Suomessa arvioidaan olevan 35 000 hedelmällisessä iässä olevaa tahattomasti lapsetonta paria. Maassamme syntyy vuosittain 1 500 lasta hedelmöityshoitojen avulla. Esimerkiksi Väestöliiton Helsingin lapsettomuusklinikalla keinohedelmöityksessä käy vuosittain noin 20 yksinäistä naista tai naisparia. Kokonaisuudessakin naispareja on todella vähän lapsettomuusklinikoiden asiakkaina, ja on todella hyvä, että heidänkin osaltaan laki tarjoaa nyt selkeät puitteet.

Suomi on ollut tähän asti ainoa Pohjoismaa, jossa ei ole hedelmöityshoitoja säätelevää lakia. Laki mahdollistaa hedelmöityshoidot nyt kaikille naisille. Tämä on oikein, sillä erilaisia perhemalleja ja erilaisia sukupuolisuuntauksia tulee kohdella kaikkia tasavertaisesti. Lapsen kannalta on tärkeintä, että häntä rakastetaan ja että hänellä on rakastava vanhempi tai vanhemmat. Voi myös sanoa, että näitä lapsia, jotka syntyvät hedelmöityshoitojen avulla, on ainakin toivottu ja odotettu usein vielä kauemmin ja kipeämmin kuin biologisesti syntyviä lapsia.

Suurin osa hedelmöityshoitoja saavista on heteropareja, joille ei syystä tai toisesta ole syntynyt biologista lasta, vaikka sitä on haluttu. Näitä perheitä on yhteiskunnassamme yhä enemmän. Tahaton lapsettomuus on aina kriisi, jonka kohtaaminen ja käsitteleminen on parisuhteessa ja parisuhteelle vaikeaa. Tätä tilannetta ja ratkaisua hedelmöityshoidoista pohditaan varmasti jokaisessa perheessä hyvin pitkään. Se suru, mikä on läsnä silloin, kun kauan toivottua lasta ei perheeseen synny, on suuri. Tähän ratkaisuun päätyneiden kannalta on toivottavaa, ettei yhteiskunta enää vaikeuta tilannetta vaan tuo lainsäädännöllä ratkaisumahdollisuuksia. Hedelmöityshoidot eivät ole myöskään aivan kivuttomia, eivätkä ilmaisiakaan. Ne läpikäynyt henkilö todella toivoo lasta. Tämä on varmasti hyväksi lapselle ja vanhemmuudelle.

Tärkeää ja oikein on myös se, että lääkäri tekee aina ratkaisun hoidon antamisesta. Välttämätöntä on myös se, ettei hoitoa saa antaa, mikäli on ilmeistä, ettei hoitoa haluava pysty takaamaan lapselle tasapainoista kehitystä. Sikälikin hedelmöityshoidolla syntyvän lapsen tilanne on jopa paremmin varmistettu kuin biologisesti syntyvillä lapsilla.

Luovuttajasiittiöiden käytön mahdollistaminen on myös järkevää silloin, kun perheen isä ei voi lasta siittää. Tämä tukee myös perheen eheyttä ja tarjoaa paremman lähtökohdan kuin esimerkiksi biologisen mahdollisuuden käyttö vaikkapa irtosuhteen avulla. Isyys ei myöskään ole vain biologinen vaan paljon enemmän, kuten sosiaalinen ja kasvatuksellinen suhde.

Lain yhteydessä on keskusteltu myös sijaissynnyttämisen mahdollisuudesta. Lakiesitys ei mahdollista sijaissynnyttäjän käyttöä. Tämä on vaikea asia ja sikäli on perusteltu lakiin sisältyvä menettely, koska sijaissynnyttämisen sallimisesta syntyisi monia periaatteellisia ja käytännöllisiä ongelmia. Esimerkiksi riski ihmisen kehon alistamisesta kauppatavaraksi, tuntuisi jo ajatuksellisesti hyvin vieraalta ja arveluttavalta.

Tiedonsaanti luovuttajan henkilöllisyydestä on puhuttanut myös paljon. Lakiesitykseen sisältyy nyt lapsen oikeus selvittää luovuttajan henkilöllisyys 18 vuoden iässä. Tämä on perusteltua niin yhdenvertaisuuden kuin henkilökohtaisen identiteetinkin näkökulmasta. Isyyslainsäädäntömme lähtee näistä näkökohdista. Tämä saattaa kylläkin vähentää luovuttajien määrää, mutta toivottavasti tähän tuo helpotusta esimerkiksi mikroinjektiomenetelmän ansiosta vähentynyt luovutettavien siittiöiden tarve. Lakiesityksen näkökulmat luovuttajan oikeudesta päättää luovutuksen käytöstä ovat myös hyvät. On tärkeää, että luovuttajan suostumus tarvitaan aina. Hyvää on myös periaate, että hedelmöityshoidosta ja luovutettujen sukusolujen käytöstä kertominen lapselle on täysin perheen sisäinen asia.

Huolenani on vain lakiin liittyen siirtymäaikaan liittyvät kysymykset eli kysymys siitä, miten aiemmin anonyyminä luovutetut siittiöt ja alkiot voidaan jatkossakin käyttää. Tämä tulee tässä yhteydessä varmistaa.

Ne edustajat, jotka vastustavat hedelmöityshoidon mahdollistamista yksinäisille naisille ja lesbopareille, mikäli ovat sitä mieltä, että haluavat tämän lain hylkäämistä, eivät tähän toiveeseensa pääse, nimittäin kyllä näitä lapsia joka tapauksessa yhteiskunnassa syntyy ja tämän lain avulla valvotusti ja turvallisemmissa olosuhteissa, aivan kuten esimerkiksi ed. Salovaara täällä hyvin toi esiin.

Arvoisa rouva puhemies! Lapsettomat parit ja äidit, joiden syli on tyhjä, ovat usein henkisesti hyvin tiukilla. Tilanne aiheuttaa erityisiä paineita parisuhteelle, ja perhe voi kokea huonommuuden tunnetta asiaan liittyen. Sisäinen halu saada lapsi ja tarve antaa äidinrakkautta on usein hyvin suurta. Ulkoiset paineet saattavat lisätä lapsettomuudesta kärsivien vanhempien ja äitien paineita. Tavallista on hyväntahtoiset kysymykset siitä, koska teille tulee pikkuisia ja muistutukset siitä, että eikö jo olisi aika hankkia lapsia. Lauseet on usein tarkoitettu positiivisiksi, mutta joskus ne voivat satuttaa kuulijaa, joka kamppailee asian kanssa. Joskus lapsettomuudesta kärsivät saattavat kohdata myös asenteellisuutta, jossa heidät leimataan koviksi uraihmisiksi, jotka eivät halua lapsia, vaan valitsevat toisin. Taustalla voi kuitenkin olla aivan toisenlaiset syyt. Siksi toivoisin, että myös lapsettomuudesta kärsiville perheille olisi riittävät tukipalvelut tarjolla ja että näistä aiheista keskusteltaessa ei enää satutettaisi näitä perheitä. On hyvä, että tämä lakiesitys näyttäisi etenevän myötäisessä tuulessa ja yhä useammalle perheelle haaveesta voisi vielä tulla totta.

Myös adoptioperheiden asemaa on syytä parantaa, jotta se olisi vaihtoehtoisesti yhä useammalle mahdollisuus vanhemmuuteen ja lapsille mahdollisuus rakastaviin vanhempiin. Adoptioperheiden tuet tulee saada samalle tasolle biologisten perheiden kanssa, ja myös adoptiotuki kaipaisi korotusta, jotta myös pienituloisilla olisi mahdollisuus adoptioon ulkomailta.

Arvoisa rouva puhemies! Lapsettomuuden syihin tulee myös hakea ratkaisuja. Esimerkiksi perhepoliittisia tukia ja palveluita ja perheen ja työelämän yhteensovittamista tulee kehittää niin, ettei lasten hankintaa tarvitsisi esimerkiksi kohtuuttomasti lykätä, sillä nythän synnytysiän nousun arvellaan aiheuttavan merkittävästi lapsettomuutta. Tulee myös ottaa vakavasti viestit ympäristömyrkkyjen ja kemikaalien vaikutuksista hedelmällisyyteen.

Arvoisa rouva puhemies! Laki hedelmöityshoidosta on todella tarpeellinen. Ed. Akaan-Penttilä sanoi puheessaan, että suvaitsevaisuus ei tuo aina onnea, mutta on kyllä myös niin, että suvaitsemattomuus kyllä luo onnettomuutta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Edellisen puhujan ajatukset adoptiosta ja adoptioperheitten aseman helpottamisesta ovat varmasti asioita, jotka liittyvät myös käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen ja ne on syytä todeta tältä osin myönteisesti kuin myös nuorten perheitten elämän olosuhteitten auttaminen niin, että lapsia rohkaistuttaisiin hankkimaan ja että lapsiperheillä olisi taloudellisesti hyvät toimeentulon edellytykset.

Mutta tämän hallituksen esityksen pohjalta totean muutamia asioita. On tietysti hyvä, että lakiin tulevat pykälät hedelmöityshoidosta, koska on olemassa hyvin paljon aviopareja, jotka tätä hoitomuotoa tarvitsevat, ja tässä suhteessa on hyvä, että myöskin lainsäädännössä näitä kysymyksiä käsitellään. Mutta oma näkemykseni hedelmöityshoitolakiin noudattaa niitä linjauksia, jotka evankelisluterilaisen kirkon Kirkkohallitus viime vuoden loppupuoliskolla saattoi julkisuuteen. Niihin näkemyksiin on hyvä ja turvallista yhtyä. Minusta tuntuu, että myöskin niin sanotut vapaat suunnat ja muut kirkot meidän maassamme ovat noilla samoilla linjoilla.

Edelleen haluan täällä yhtyä muun muassa äsken kuulemiini ed. Karjulan ja ed. Särkiniemen puheisiin. Ed. Esa Lahtelan puheesta totean aivan lyhyesti sen oivalluksen, että silloin kun on kyse avioparista, joka potee lapsettomuuden ongelmaa ja tähän ongelmaan hakee hoitoa, niin silloin hedelmöityshoito on paikallaan. Mutta silloin, jos on kysymys vaikkapa samaan sukupuoleen kuuluvasta pariskunnasta, ei ole luonnollista mahdollisuuttakaan saada lasta. Tällöin ei voi ajatella, että silloin voisi puhua myöskään mistään hoidosta. Näkisin, että peruste hedelmöityshoidoille tulisi olla lääketieteellinen, hoidon peruste, ja silloin elämäntapa tai elämäntilanne ei ole tuo peruste.

On erittäin hyvä, että tämä hallituksen esitys menee lakivaliokunnan ohella myöskin lausunnolle perustuslakivaliokuntaan. Elämän syntymiseen liittyvät kysymykset ovat niin tärkeitä, että kyllä ne ansaitsevat pohdinnan myöskin perustuslakivaliokunnassa, kuten myös sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, joilta lakivaliokunta saa sitten omat lausuntonsa.

Arvoisa rouva puhemies! Oma näkemykseni noudattaa tässä asiassa Kirkkohallituksen antamaa näkemystä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä oleva hedelmöityshoidoista ja isyyslain muuttamisesta annettu hallituksen esitys on varsin tuttu, kun hieman kelaa menneitä. Olin viime eduskuntakaudella lakivaliokunnan jäsen, ja siellä kauden lopulla tätä samaa asiaa käsiteltiin. Lakivaliokunta teki silloin hallituksen esityksestä 76/2002 vp lakivaliokunnan mietinnön 29/2003 vp. Olin tuota tekemässä. Se sai sitten sen kohtalon, mihin tässä myöhemmin viittaan.

Kun ed. Taiveaho piti äsken puheenvuoron ja hän on nyt tuolla keräämässä tavaroitaan ja lähtemässä ed. Kaikkosen perässä ulos (Ed. Taiveaho: Ohhoh!), niin totean, että te äsken sanoitte puheessanne, että on tapana silloin tällöin kysyä pariskunnalta, milloin tulee lapsi, ja sitä sitten odotellaan. Mutta se kysymys ei oikeastaan ole tässä yhteydessä relevantti, kun puhutaan yksinäisten tai lesboparien lapsensaannista. Ei tulisi mieleeni, että kysyisin yksinäiseltä naiselta, että eikös sinun olisi jo aika hankkia lapsi, tai että samaa sukupuolta olevilta kysyisin, koska teille lapsi tulee, koska se on luonnotonta.

Sen sijaan avioparilta tällaista varmasti kysytään, kun muutama aika on mennyt avioliittoa. Siihen me haluammekin antaa vastauksen, että tällaisella avioparilla on oikeus hedelmöityshoitoihin, ja silloin tietysti on luonnollista, että voidaan odottaa, että lapsi heille syntyy, kun tällainen mahdollisuus on. Siinä mielessä olitte kyllä mielestäni aika harhateillä, tai sitten on varsin käsittämätöntä kysyä yksinäiseltä naiselta tai lesboparilta, milloin se lapsi on tulossa. Tämän lain minun ymmärtääkseni ennen kaikkea pitää koskea aviopareja, jotka kärsivät syystä tai toisesta lapsettomuudesta. Heille pitää turvata se mahdollisuus, että heillä on hyvä valvottu järjestelmä ja kaikki siihen liittyvät säädökset ovat selkeät, mitä lapsen hankintaan tällä tavalla liittyy. Tästä tässä on kysymys.

Todellakin melko tasan kolme vuotta sitten, helmikuun 5. päivä 2003, viime eduskunnan viimeisillä metreillä lakivaliokunta teki mietinnön hallituksen tätä samaa asiaa koskevasta esityksestä. Tuolloin lakivaliokunnan selkeä enemmistö poisti hallituksen ehdotuksesta säännöksen, joka olisi sallinut hoitojen antamisen muille kuin miehen kanssa parisuhteessa eläville naisille. Laskin, että vastalauseessa oli viisi tai kuusi edustajaa, jotka halusivat yksinäisille naisille ja lesbopareille lapsensaantioikeuden tällä tavalla, mutta selvä enemmistö eli toistakymmentä edustajaa oli toista mieltä.

Kun silloin ei kelvannut hallitukselle tämä eduskunnan tahdon mukainen ratkaisu, johon siis lakivaliokunta asiantuntijakuulemisen jälkeen päätyi, hallitus käveli eduskunnan yli hyvin ikävällä, suorastaan rumalla tavalla ja ei antanut esityksen ja mietinnön tulla täysistuntokäsittelyyn, vaan veti esityksen pois siinä vaiheessa, kun mietintö oli valmis ja se oli tänne tulossa. (Ed. Soini: Niin voi nytkin käydä!) — Ed. Soini on kyllä ihan oikeassa, että näin voi nytkin käydä. Meillä on yhtä selkärangaton hallitus, joka ei kunnioita eduskunnan tahtoa, vapaata tahtoa, tässä asiassa välttämättä. Mutta toivon, että näin ei tapahtuisi nyt, vaan eduskunta olisi samalla linjalla kuin oli silloin asiantuntijakuulemisen jälkeen ja tekisimme nyt vastuullisen, avioliittoa ja lasten etua kunnioittavan ja vahvistavan lain eikä päinvastoin.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen viime toukokuussa, kun tätä asiaa iltakoulussa hallitus käsitteli, totesi sen jälkeen, että lakiesitys tulee sellaisena, että siinä ei määritellä, kenellä on oikeus näihin hoitoihin, ja että tämä määrittely jätetään täysin lääkärin harkintaan. Silloin hän myös sanoi, että hän on täysin varma, että tämä esitys tulee lähes yksimielisesti eduskunnassa hyväksytyksi. Tämä esitys on nyt sen muotoinen, minkä pääministeri silloin ilmoitti. Oikeusministeri ja muut ministerit, nekin, jotka juoksivat hallituksen istunnosta ulos, ovat kuitenkin tämän nyt sitten tässä muodossa enemmistöllä hyväksyneet — olihan siellä muutama, jotka olivat eri mieltäkin — ja tämä on nyt täällä käsittelyssä.

Mielestäni pääministeri ja hallitus ovat tehneet kyllä raskaan virheen siinä, kun ovat tämän kohdan jättäneet tällä tavalla. Olisi pitänyt ottaa mallia siitä lakivaliokunnan vuoden 2003 alussa perustellusti tekemästä työstä, ja olisi ollut viisasta ja perusteltua tuoda sellainen lakiesitys tänne, jossa nämä hoidot olisi selkeästi rajattu vain miehen kanssa parisuhteessa eläville naisille. Tämä on aivan yksiselitteinen malli, joka vahvistaa lapsen aseman ja vahvistaa avioliittoperheen ja parisuhteen asemaa yhteiskunnassa. Perhe on kuitenkin yhteiskunnan keskeinen perusyksikkö. Jos perheet voivat hyvin, niin koko yhteiskunta voi hyvin.

Tämä kantani ei tarkoita sitä, että halveksisin tai pitäisin jotenkin huonona sitä, että meillä on eri syistä isättömiä, äidittömiä ja jopa täysin orpoja lapsia. Elämä on tällaista. Mutta kun tämä talo tekee kansakunnalle lainsäädäntöä, niin lainsäädännön pohjaksi pitää ehdottomasti ottaa terve normaali perhemalli, jossa on lapsella äiti ja isä. Se antaa ylivoimaisesti parhaimman perustan ja pohjan yhteiskunnalle ja perheelle, ja tätä tulee noudattaa tämän lain eteenpäinviennissä.

Toivon, että edustajat niin lakivaliokunnassa kuin perustuslakivaliokunnassa ja myös sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tutustuvat siihen työhön, jota lakivaliokunta teki viime kaudella. Ed. Seppo Lahtela oli siellä mukana varajäsenenä hyvin ansiokkaasti, ja saimme erinomaisen mietinnön silloin aikaiseksi. Siltä pohjalta on todella nyt hyvä ponnistaa ja viedä tämä asia järkevästi ja mahdollisimman nopeasti eteenpäin, mutta sisältö on tärkeämpi kuin nopeus.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Vielä tässä illan tunteina ehtii puhua muutaman sanan aiheesta, joka on onneksi tässä kohtaa jo käsittelyssä myöskin täällä eduskunnassa, ja toivon todellakin, että laki menee tässä kohtaa myöskin läpi, vaikka kun illan keskustelua on kuunnellut, niin ei ehkä siitä ole kovin vakuuttunut. On hyvä, että tulee myöskin näitä puoltavia puheenvuoroja useampia.

Muutamaan asiaan kommentteja. Kun täällä on kiistanalaisena nähty kysymys perheestä tai siitä, mikä on erityisesti lapsen kannalta paras vaihtoehto tai muoto perheeksi, ja on viitattu Kirkkohallituksen kantaan, niin Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunta on kommentoinut useassa kohdin Kirkkohallituksen kantaa ja toteaa lausunnossaan muun muassa, että kansalaisia ja lasten oikeuksia koskevissa sopimuksissa perus- ja ihmisoikeudet edellyttävät, että erilaisia perhemuotoja tulee kunnioittaa. Näin siis kirkon puolelta. Samoin se toteaa, että säänneltäessä hedelmöityshoitoja yhteiskunnan tulee kohdella kaikkia yhdenvertaisesti. Kun tiedämme, että vuonna 2004 yli 40 prosenttia synnyttäneistä naisista ei ollut naimisissa ja samana vuonna noin 10 prosentilla lapsista ei väestörekisterissä lue merkintää isän kohdalla, on jo tälläkin hetkellä hyvin aiheellista huolehtia siitä, että nämä lapset eivät joudu eriarvoiseen asemaan. Näistä syistä olen hyvin pitkälti Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunnan kanssa samaa mieltä ja tämän lain kannalla.

Toinen asia, johon on viitattu, on lastenpsykiatrit ja heidän lausuntonsa ja tutkimukset aiheesta lasten kasvuolosuhteiden merkityksestä. Kuitenkin kaikissa näissä tapauksissa, missä ongelmia lapsien kasvussa on, taustalla ovat löytyneet perheen taloudellinen ahdinko tai vanhempien keskinäiset parisuhde- tai mielenterveysongelmat. Ei ole löytynyt siis syynä perhekokoa tai perhemuotoa. Mitään tutkittua näyttöä — tämä löytyi kristillisestä Kotimaa-lehdestä, jossa Tytti Solantaus ja Tuula Tamminen kävivät vuoropuhelua — ei ole löytynyt siitä, että lasten sosiaalinen kehitys olisi vääristynyt tai että heillä olisi psyykkisiä häiriöitä syynä se, että perheen muoto tai koko olisi jokin muu kuin täällä monesti mainittu perinteinen ydinperhemuoto.

Joissakin maissa — tiedän, että esimerkiksi Yhdysvalloissa — on täällä ed. Cronbergin viittaama käytäntö siitä, että on mahdollisuus luovuttajalla valita, antaako hän henkilötietojaan julkisiksi silloin, kun lapsi täyttää 18 vuotta, ja näin myöskin vastaanottajalla on oikeus valita, haluaako hän sellaisen luovuttajan lapsensa isäksi, jonka tiedot on saatavissa, vai sellaisen, jonka tietoja ei ole saatavissa. Tällaista käytäntöä on jo siis olemassa. Olen osittain tämän kannalla, mutta ehkä siinä kohden kuitenkin lasten etu ja yhdenvertaisuus menevät riskillä siitä ohi, että luovuttajien määrä siis pienenee.

Ja vielä yhteen kohtaan: 11 §:ssä päätöksen hoidosta tekee lääkäri, ja se on tietenkin perusteltua, mutta lisäpohdinnan aiheena tulisi olla mielestäni se, olisiko lääkärin lisäksi yhä paremmin mukana valittaessa luovuttajaa kuultava perhettä, siis sitä äitiä tai koko perhettä, minkälaisella profiililla valittu luovuttaja valitaan. Toivon, että tämä myöskin otetaan huomioon, kun valitaan tässä, että perhettä tai äitiä kuullaan ja äidin mielipide otetaan huomioon, kun profiilia käydään läpi.

Timo Soini /ps:

Arvoisa rouva puhemies! Kello lähenee kymmentä, yritetään kuitenkin suhteellisen lyhyesti mutta perustellusti.

Tämä hallituksen esitys on huonosti harkittu. Olisi pitänyt kunnioittaa sitä lähtökohtaa, perhettä, lapsen etua, sitä, että on lapsella isä ja äiti. Näistä asioista kun puhutaan, kysymys ei ole pelkästään juridiikasta, kysymys on moraalista, kysymys on politiikasta. Kysymys on myös siitä, että on asioita, joista ihmiset voivat aidosti olla eri mieltä.

Mutta tämä punavihreä falangi, joka tässä yhteiskunnassa pitää valtaa ja jota vielä usein tiedotusvälineet nöyristelevät, jota useat presidenttiehdokkaatkin nöyristelivät, pitää jotenkin hyvänä, että enemmän tai vähemmän kaikki pyhä lokaan, tabuja ei saa olla. Olemme nyt maailmalla hieman nähneet, että pyhyyden tajulla pitäisi vielä olla jotain merkitystä.

Itse edustan sitä kantaa, että miehen ja naisen välinen perussuhde, kun he sen solmivat, on avioliitto ja kun avioliitto solmitaan, itse roomalaiskatolilaisena ymmärrän sen sakramentiksi, se on erottamaton, purkamaton, pyhä. Oli helppoa tai ei, sitä se on. Pystyimme me ihmiset sitä noudattamaan tai emme, siitä huolimatta asia on näin. Halusi Soini sitä tai ei, se ei vaikuta asiaan. Ja kun mennään avioon, siihen liittyy toivo lasten saamisesta, ei sitä missään luvata.

Sitten en ymmärrä sellaista käsitettä kuin ei-toivottu lapsi lainkaan, koska minun mielestäni jokainen lapsi on Jumalan kuva, arvokas lahja, ei voi olla ei-toivottua lasta, oli se sitten minkä näköinen, värinen, uskoinen tahansa. Ei sillä ole merkitystä.

Minua hieman sitten ihmetyttää, että kun nyt kiihkoillaan suurella innolla, että pitäisi saada siittiöitä pakastaa, istuttaa, luoda elämää, missä tämä punavihreä falangi on silloin, kun elämää pitäisi suojella sen kaikista suojattomimmassa paikassa, oman äidin kohdussa. Missä silloin on tämä punavihreä falangi, puhumassa lapsen edusta, puhumassa siitä perusoikeudesta, oikeudesta syntyä? Ei kuulu mitään, ja tämä on minun mielestäni hämmästyttävää.

Nyt me olemme täällä huolissamme pakastetuista siittiöistä, siitä, mitä niille tapahtuu. Mitä tapahtuu niille hedelmöitetyille munasoluille, jotka ovat äitinsä kohdussa? Lain mukaan ne voidaan tappaa ja murhata, yli 10 000 tapausta Suomessa. Tästä ei käydä moraalista keskustelua. Tästä punavihreä falangi ei koskaan puhu yhtään mitään, ja tämä on minun mielestäni outoa.

Tämä on, arvoisa rouva puhemies, aivan normaalia, että näistä yhteiskunnan asioista ja arvokysymyksistä voidaan olla eri mieltä. Niistä pitääkin olla eri mieltä. Ei pidä siloitella erimielisyyksiä, vaan ne pitää tuoda keskusteluun ja nämä keskustelut tulee käydä ja sitten äänestetään. Siinä ei auta mikään, jos edustamani kanta täällä häviää, sen mukaan maailma elää, mutta sydämeni ei anna näissä asioissa koskaan periksi. Se on aivan sama, tuli tai meni ääniä, silloin kun on ihmiselämän pyhyydestä, avioliiton pyhyydestä, parisuhteen pyhyydestä kiinni. Aivan yks lysti, tuleeko vai meneekö ääniä, sillä ei ole merkitystä.

Sitten muutama sana tästä isän roolista, sosiaalisesta vanhemmuudesta. Sukupuolivähemmistöistä en oikeastaan puhu mitään; kun en käsitä niitä asioita enkä ymmärrä niitä asioita, niin en puhu niistä asioista, joita en käsitä ja joista en mitään ymmärrä. Mutta isyydestä ymmärrän, kun pari lasta on itsellänikin ja naapurustossa niitä on paljon. Kyllä isättömyyden kokemus ja hajonneet perheet, olivat ne sitten isättömiä tai äidittömiä, kyllä ne ovat hyvin kipeä ongelma tämän päivän Suomessa. Vastuuta pitäisi kantaa.

Voi, kun me kävisimme yhtä suuria keskusteluita niistä 15 000 huostaanotetusta lapsesta. Kunpa niistä reviteltäisiin ja käytäisiin keskustelua siitä, kuka huolehtii jo olemassa olevista hylätyistä lapsista, joita on jätetty, joita laiminlyödään myös ydinperheissä, ikävä kyllä. Niistä lapsista, jotka on lahjaksi saatu, pitää huolehtia perheissä ja jos eivät perheet pysty, yhteisössä, naapurustossa, yhteiskunnassa. Pyhyyden taju jos häviää yhteiskunnasta, se on huono ja paha asia.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni on hyvä, että nyt on miekka tuotu tähän keskusteluun puolin ja toisin. Ei sitä pidä pelätä, kipeistä asioista keskustelua, päinvastoin, niistä pitääkin keskustella. Ei konflikteja pidä kaihtaa, vaan niitä pitää käydä, käydä läpi kipeitä asioita ja yrittää ymmärtää toista kantaa. Tässä myönnän, että minulla on paljon tekemistä itseni kanssa. Olen jyrkkä ja suorapuheinen mies, mutta yritän kuunnella ja sen takia olen täällä ahkerasti tänään istunut ja työhuoneessa. Paljon olen kuullut, mutta kaikkea en ole käsittänyt. Se voi olla paitsi lähettäjän myös vastaanottajan lahjoista ja asenteista kiinni.

Ensimmäinen varapuhemies:

Asian käsittely keskeytetään ja sitä jatketaan ensi tiistain täysistunnossa.

​​​​