Täysistunnon pöytäkirja 130/2001 vp

PTK 130/2001 vp

130. TIISTAINA 13. MARRASKUUTA 2001 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys laiksi korkeakoululaitoksen kehittämisestä annetun lain 3 §:n muuttamisesta

  jatkuu:

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! On varmasti ihan hyvä aloittaa tämä puheenvuoro siitä, mihin edellisen aiheen loppupuolella ministeri Maija Rask oman puheenvuoronsa päätti eli koulutuksen tärkeään merkitykseen koko yhteiskunnassa, ja tulihan se koko tulevaisuusselontekokeskustelussakin, kun huoneestani kuuntelin, hyvin merkittävästi esiin.

Nyt tänä iltana on yksi koulutuksen keskeinen asia kysymyksessä eli korkeakoulut ja korkeakoulujen perusrahoitus. Tämähän on jo pitkäaikainen huoli ollut eduskunnassa, ja tuntuu melkein eiliseltä vielä se, kun oli viime syksy ja tätä samaa asiaa pohdimme eduskunnan salissa ja puhuimme jälleen kerran, ties kuinka monennen kerran siitä, kuinka tärkeää on se, että nimenomaan yliopistojen perusvoimavarat saadaan kuntoon. Ongelmanahan on ollut se, että erilaisia tutkimusrahoituksia ja muita on saatu enenevässä määrin, mutta samaan aikaan kaiken perusta, onko massaluentoja, onko kirjastopalveluita, miten opiskelija saa peruskoulutusta, on ollut hatarammalla pohjalla ja jäänyt jalkoihin. Kuten tosiaan on todettu, sehän on ollut meidän kaikkien tavoitteena eduskunnassa, että tätä tilannetta saadaan kohennettua. Kun puhutaan usein juuri siitä, että koulutuksen keskeinen tehtävä on tasa-arvo ja muu, mielestäni koulutuksen sisällä, jos puhutaan yliopistomaailmasta, perusrahoitus on nimenomaan tasa-arvokysymys, että kaikilla tieteenaloilla ja kaikilla opiskelijoilla on mahdollisuus koulutustaan saada.

Mutta nyt käsissä oleva laki ja siitä sivistysvaliokunnassa tekemämme mietintö on mielestäni ihan hyvä askel eteenpäin. Varmasti, kun ajatellaan tosiaan sitä historiaa, mitä tässä tapahtui aiemmin, vuosi sitten tämä sivistysvaliokunnan esitys vielä isommasta rahoituspotista eli miljardista, joka sitten vedettiin pois, on tarina sinänsä. Sitä on ihan turha tässä käydä sen syvällisemmin kertaamaan, mutta sen seurauksena saimme paljon hyvää aikaiseksi ihan hyvässä yhteistyössä. Korkeakoulujen ja opetusministeriön kanssa hyvässä yhteistyössä saatiin uusi esitys tänne.

Se, mitä me pidimme ainakin valiokuntakeskustelussa hirveän merkittävänä, oli se, että nimenomaan valiokunnankin aktiivisuuden ansiosta on nyt saatu viimesyksyiseen hallituksen esitykseen nähden selkeästi parempi esitys ja saadaan se tästä nyt varmasti sitten tältä pohjalta eteenpäinkin. Hyvä on se, että tässä esityksessä selkeästi voimavaroja sitoudutaan nostamaan niin tulevien palkkakustannusten verran kuin sitten ihan tällaiset vähintään-rahasummat osoitettuina tulevalle kolmelle vuodelle eli 2002 tulee 40 miljoonaa euroa, 2003 tulee 30 miljoonaa euroa ja 2004 jälleen 20 miljoonaa euroa vähintään. Tällainenhan se kirjaus on siinä.

Myös meitä sivistysvaliokunnassa paljon pohditutti se ponsi, jonka valtiovarainvaliokunta oli meille tehnyt, että tässä olisi pitänyt jollakin tavalla päästä huomioimaan tilakustannukset, jotka ovat ongelmaksi muodostuneet monessa korkeakoulussa. Mutta sellaisen aika pitkänkin pohdinnan jälkeen mielestäni sivistysvaliokunta on sinänsä päätynyt hyvään ratkaisuun, kun päätimme, että tätä asiaa edistämme edelleen ponnen avulla emmekä mene pykälämuutoksiin, koska kyllä niin paljon selvityksiä saatiin ja käytiin läpi, että ainakin itse tulin siihen johtopäätökseen, että olisi ollut aika vaikeata ehkä tässä tilanteessa muotoilla sellaista pykälää suoralta istumalta, mikä olisi sitten jatkossa toiminut tämän asian suhteen.

Kaikki varmaan olemme yksimielisiä siitä, että tilakustannus on ongelma. Se liittyy niin Senaatti-kiinteistöjen tulostavoitteisiin kuin vaikka sitten vuokriin, jotka määritellään sisäisesti korkeakouluille jnp. Mutta taas siinä, miten se ratkaistaisiin, itse näen niin, että jos se kirjoitettaisiin pykälään vaikka yksiselitteisesti niin, että aina se vuokrakustannus kompensoidaan, sehän olisi tarkoittanut todellakin sitä, että Senaatti-kiinteistöt ja korkeakoulu voisi keskenään päättää ihan minkälaisen vuokratason tahansa ja automaattisesti tästä pykälästä johtuen valtio sitten maksaisi sen, yhteiskunta maksaisi. Tätä nimitettiin meidän keskustelussamme eräänlaiseksi menoautomaatiksi. Sitä ihan laidasta laitaan oikeastaan kaikki sivistysvaliokunnan jäsenet kritisoivat, että tämä malli ei varmasti olisi ollut toimiva.

Tässä on sitten ihan hyvä todella todeta se, että meillä on hyvä ponsi siitä kirjattuna, että vuoden 2003 talousarvion laadintaan mennessä yhteistyössä toimijoiden — Senaatti-kiinteistöjen, korkeakoulujen, opetusministeriön ja valtiovarainministeriön — kesken on katsottava, mikä on toimiva malli ja mikä on järkevä ratkaisu tässä suhteessa. Ainakin itse olen tältä osin tähän kirjaukseen ihan tyytyväinen.

Haluan, arvoisa puhemies, kiinnittää huomiota myös siihen, mitä sivistysvaliokunta sekä nyt tässä mietinnössään että jo siinä edellisessä ja muutenkin useassa yhteydessä on korostanut: Yliopistojen tulosohjausjärjestelmään on hyvä jatkossa saada jonkinlaista kehitystä aikaan. Tiedänhän sen — ministeri Rask on täällä meille kertonut — että opetusministeriö on laittanut pystyyn työryhmän, jossa näitä asioita tullaan miettimään. Sinne työryhmään viestinä toivon todella voimakkaasti, että huomioidaan meidän terveisemme siitä, että tulostavoitteissa muunkin kuin määrällisten tavoitteiden täytyy painaa tätä päivää enemmän.

Me olemme sivistysvaliokunnassa komeasti korostaneet ja kirjanneet, että myös laadun ja, mikä tärkeintä, myös yliopistojen ikään kuin sivistystehtävän pitää näkyä jollakin tavalla tulostavoitteiden asetannassa ja muutenkin on kehitettävä sellainen mekanismi, että ylipäätään korkeakoulujen rahoituksessa laadulliset tekijät ja myös yliopistojen sivistystehtävä pääsevät korostumaan. Tältä osin haluan todella vahvasti terveisiä jatkoon toivottaa, että tästä toivottavasti saadaan sitten parempi malli kokonaisuudessaankin aikaiseksi.

Arvoisa puhemies! On paljon puhuttu tässä yhteydessä opiskelujen tehokkuudesta eli siitä, että liian pitkään opiskellaan tai opintoja jätetään kesken jne. Varmasti nämä kovin suuria ongelmia osittain ovatkin, mutta samaan hengenvetoon haluan itse sanoa, että ei tietenkään mikään pelkkä tehokkuus ja putkiajattelu voi olla kaiken tavoite.

Minä haluaisin korostaa tässä yhteydessä sitä, mitä useat asiantuntijat ovat meille kertoneet, että syy, miksi esimerkiksi opinnot saattavat venyä, voi olla yksinkertaisesti esimerkiksi se syy, jota me nyt tässä olemme korjaamassa eli yliopistojen perusvoimavarojen puutteellisuus. Olepa siinä tehokas, jos et saa kyllin nopeasti opetusta tai kyllin nopeasti tenttikirjoja tai muuta. Tämä on yksi syy, joka voi siinä olla.

Toinen, mitä meille on ainakin paljon korostettu, on se, mitä toivoisin, että kokonaisvaltaisesti tosissaan lähdettäisiin katsomaan, eli opintososiaalisten etujen taso tänä päivänä. Onko niin, että voitaisiin ihan ronskisti sinnekin suuntaan vihdoin puuttua ja katsoa, että opiskelijalla, joka on vähävaraisempi, olisi myös mahdollisuus tuen varassa opiskella eikä olisi ainakaan ihan pakotettu työelämään lähtemään? Toki tiedän, että ongelmia on myös tänä päivänä siitä, että työelämään myös kovasti opiskelijoita joillakin aloilla halutaankin jo opiskelujen aikana. Siinä sitten tulee pitkittymisiä ja muita.

Ihan puheenvuoroni lopuksi haluan vielä korostaa sitä, että kun korkeakoulujen rahoituksesta puhutaan, aina silloin tällöin suomalaisessa yhteiskunnassa jostain ihmeellisestä syystä putkahtelee semmoisia mielipiteitä kovasti lehtiin ja arvokkaat tahot käyvät keskustelua siitä, pitäisikö Suomessakin mennä askel jonnekin korkeakoulujen lukukausimaksujen suuntaan. Minun mielestäni tilanne on se, että tämäkin laki, joka meillä on tässä käsissä, on hyvä osoitus siitä, että korkeakoulut täytyy voida rahoittaa Suomen perinteisellä fiksulla mallilla, tasa-arvoisella mallilla julkisen sektorin toimesta, koska itse kyllä näen niin, että jos me hivuttaudumme pikkuhiljaa erilaisten kommervenkkien ja seteleitten, tai mitä ikinä keksitäänkin, kautta lukukausimaksujen suuntaan, jos annamme sinne pikkusormen, kyllä sitten menemme ennen pitkää siihen järjestelmään, missä on kalliita eliittiyliopistoja ja sitten on vähän rupusakille suuntautuvampaa, julkisempaa tarjontaa, mitä nyt on nähty Jenkeistä ja muualta, ja se ei ole ollut välttämättä tehokasta ja hyvää.

Mielestäni Suomen valtti koko koulutuspolitiikassa, niin kuin myös korkeakoulupolitiikassa, on ollut se, että jokaisella on mahdollisuus kouluttautua, joka ikisellä. Ihan yhtä tärkeätä, ja niin kuin ministeri Rask äsken sanoi, tämän päivän yksi suurimpia haasteita on se, että aikuisilla, vaikka olisi puutteellinen pohjakoulutus, on mahdollisuus koko ajan kehittää itseään ja oppia. Samalla lailla korkeakouluihin on meillä ollut pääsy duunarin lapsellakin ja silläkin nuorella, kenellä rahallisia edellytyksiä ei niin paljon ole ollut.

Ihan näillä sivistysterveisillä myös jatkoon haluan todeta, että mielestäni tässä on laki, jossa mennään oikeaan suuntaan. Tässä paikataan sitä — kun mielestäni esimerkiksi koulupuoli on hienosti saanut tämän hallituskauden aikana lisää voimavaroja — että voimavaroja tulee myös yliopistolaitokselle, unohtamatta terveisistäni sitä, että sivistysvaliokunta mielestäni teki hyvän ponnen siitä asiasta, että vuokrakustannukset on vielä ihan tosissaan katsottava, niin että korkeakoulut tästä jatkossa hyötyvät.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Onhan se hyvä, että valiokunnan jäsenet ovat tyytyväisiä hengentuotteeseensa. Rohkenen kuitenkin olla jyrkästi eri mieltä siitä, minkälainen arvio tästä hallituskaudesta ja tämän hallituksen toiminnasta yliopistojen ja korkeakoulujen kannalta kannattaa antaa.

Ensinnäkin mielestäni painopiste on ollut väärä nimenomaan yliopistojen perustehtävän, perusopetuksen ja siihen liittyvän tutkimuksen, kannalta. Rahaa on sivistyslohkolle, niin kuin edellinen puhuja totesi, kyllä tullut. Se täytyy myöntää. Mutta nimenomaan se asia, joka on kaikkein olennaisin koko tieteellisen koulutuksen ja sivistyksen kannalta, on onnahtanut todella pahasti.

Aivan viime aikoina on tullut muutama miljoona lisää rahoja, ja esimerkiksi Oulun yliopiston osalta se on todella ollut nettolisäyksenä muutama miljoona koko yliopistolle. Kun olen ollut itse Helsingin yliopiston palveluksessa kohta 40 vuotta ja olen tänä päivänäkin — palkkaa en nosta, mutta työssä olen — ja Oulun yliopistoa palvellut 25 vuotta ja risat, ollut kaikissa mahdollisissa tehtävissä, mutten rehtorina, täytyy sanoa, että koko ajan on tajuttu se asia, että varsinaiset professorit ovat sitä varten, että he antavat peruslähtökohdan, pohjan, mahdollisimman hyväksi ylioppilaille, että he valmistuvat ammattiin tieteellisen koulutuksen saaneina. Tämä kohta resurssipulan takia on ruvennut ontumaan todella pahasti.

Sitten keksittiin jonkun hallituksen toimesta siirtää tilat Senaatti-kiinteistöjen kaltaiselle firmalle — mikä Valtion kiinteistölaitos se silloin oli — ja sitten vielä keksittiin sille hieno nimi Senaatti-kiinteistöt. Sen jälkeen ryhdyttiin markkinaehtoisesti vuokria määräämään ja niihin menee sitten jopa kolmasosa yliopiston käyttövaroista. Ei tässä ole mitään järkeä. Senaatti-kiinteistöt vaatii kymmenen vuoden vuokrasopimuksia. Palkkakustannuslisäykset koskettavat vuotta kahta parhaan tupokauden aikana, ne lisäykset, mitä on nyt tulossa niin sanotusti automaattisesti, Senaatti-kiinteistöt vaatii kymmenen vuoden vuokrasopimuksia, joissa on tiedossa kymmenen vuotta eteenpäin, millä tavalla niiden vuokrat tulevat käyttäytymään. Ja tätä ei voida merkitä lakiin!

Valtiovarainvaliokunta oli erittäin viisas, kun se lausunnossaan oli sillä kannalla, että se tulee yhtä lailla merkitä lakiin kuin on merkitty palkkakustannusten nousut. Olen äärimmäisen pettynyt, että sivistysvaliokunta on päätynyt tähän tulokseen, joka ei tässä vaiheessa vielä ole yhtään mitään. Se voi tietysti olla jotakin, kun tällainen ponsi nyt sitten hyväksytään, jonka mukaan tarvittavat korjaukset tehdään vuoden 2003 valtion talousarviosta päätettäessä eli siis tämän hallituksen aikana, jos tämä hallitusreppana nyt edes istuu sinne saakka. Olen äärimmäisen pettynyt.

Kun tätä hallitusta yliopistojen ja korkeakoulujen osalta arvioidaan sitten vuoden kuluttua ja seuraavien vaalien tiimellyksessä, niin ammattikorkeakouluhallituksena tätä pidetään, mutta ei minään yliopistohallituksena.

Puhemies:

Arvoisat edustajat! Minä kokoan nyt vastauspuheenvuorot kaikki yhteen siitä syystä, että niitä on odotettu niin kauan. Tässä on monta varsinaista puheenvuoroa, ja ehdotan, että käydään ne läpi. Koko "remmi" on puhumassa vuoron perään, ja sitten eivät asiat kulje. Mutta otetaan lopuksi kunnon debatti.

Leena  Rauhala  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Korkeakoulujen ja yliopistojen toiminnat ovat 90-luvun aikana laajentuneet. Jo edellä olleissa puheenvuoroissa tuli esille, että korkeakouluasiat ovat olleet esillä, ei pelkästään keskustelussa, vaan markkamääräisestikin voidaan osoittaa, että lisämarkkoja on tullut. Mutta siihen suhteutettuna, miten ovat tehtävät laajentuneet, tulee markkoja arvioida. Laajentumisesta on seurannut määrärahojen riittämättömyys toimintoihin suhteutettuna. Erityisen huolissaan asiasta tulee olla, koska erityisesti opiskelijamäärät ovat kasvaneet ja samalla näin opettajakohtainen opiskelijamäärä suurenee.

Jotta yliopistot voivat täyttää niille asetetut vaatimukset ja haasteet, ne tarvitsevat opetukseen ja perustutkimukseen riittävät toimintamenomäärärahat. Yliopistojen tehtävänä on luoda uusia innovaatioita ja uutta tietoa, jota voitaisiin monipuolisesti hyödyntää yhteiskunnan kehityksessä. Nimenomaan rahoituksen jälkeenjääneisyys vaikeuttaa yliopistojen sivistystehtävää. Vuosien 91—99 määrärahat ovat opiskelijaa kohti laskeneet uusien opiskelijoiden kohdalla 13 prosenttia ja maisterin- ja tohtorintutkintojen kohdalla vielä enemmän, noin 30 prosenttia. Yliopistomäärärahavaje on siis aivan ilmeinen ja selkeä.

Nyt hallituksen esitys on oikean suuntainen, mutta ei vielä kompensoi jälkeenjääneisyyttä määrärahoissa. Erityinen huoli edelleenkin on siis perusopetuksesta ja -tutkimuksesta, nimenomaan niiden laadusta toteutuksessa, koska siis määrärahalisäyksistä kuluu palkkojen nousuun ja tilakustannuksiin huomattava osa. Yliopistojen vuokrien indeksikorotusta ei ole kompensoitu. Näin ollen opetukseen ja tutkimukseen tarkoitettu perusvoimavara pienenee ja on riittämätön. Yliopistojen tilakustannusongelmaa ei ole vielä ratkaistu.

Niin kuin on tullut esille aikaisemmin, yhdyn siihen, että valtiovarainvaliokunnan ponsi oli erittäin tärkeä ja merkittävä, mutta keskustelussa se ei noussut sivistysvaliokunnassa siihen, mikä valiokunnan lausumaehdotus on, että tarvittavat korjaukset tehdään vuoden 2003 valtion talousarviosta päätettäessä.

Myönteisenä haluan todeta, niin kuin ministeri Raskkin puheessaan korosti, että yliopistojen perusrahoituksen turvaaminen on ollut hallituksen yksi keskeisimmistä tavoitteista. Nyt mielestäni on etsittävä konkreettista ratkaisua ja ymmärrystä siihen, millä tavoite määrärahojen oikeasta suhteesta oikeasti saavutetaan.

Valtiovarainvaliokunta toteaa lausunnossaan, että kansainvälisessä kehityksessä on tärkeää kansallisen identiteetin ylläpito ja kehittäminen. Valtiovarainvaliokunta on hyvin painottanut, että tarvitaan panostusta myös sellaiseen toimintaan, joka ei välttämättä näy suurina kasvulukuina tuotannollisessa toiminnassa, mutta luo pohjaa henkiselle kulttuuriselle kasvulle.

Mielestäni myös sivistysvaliokunta keskustelussa ja asiantuntijoita kuullessaan tätä asiaa korosti. Meidän tulee tulevaisuudessa huolehtia koulutukseen ja tutkimukseen liittyvien eettisten arvojen säilymisestä. Rahoitusrakenteen kehittämisellä tulee vahvistaa yliopistojen tehtäväkenttää kokonaisuudessaan. Ajankohtaisena kysymyksenä on tietenkin erityisesti opettajankoulutuksen ja lääkärikoulutuksen turvaaminen ja kehittäminen yhteiskunnasta nousevaa tarvetta vastaavaksi.

Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Kaarina Dromberg toi esiin puheessaan viime perjantaina, että valiokunnan tämänkertainen mietintö on suppea. Perusteluna hän hyvin tälle esitti, että valiokunnan edellisenä vuonna tekemä mietintö, jossa yliopistojen rahoitusongelmaa käsiteltiin, oli laajempi. Hallituksen esityksestä on todettava myönteisenä se, että määrärahojen tiivis kytkentä tutkintojen määriin on nyt jätetty pois. Valiokunta on tähän kiinnittänyt lausunnossaan huomiota. Valiokunnassa asiantuntijakuulemisessa ovat laajasti tulleet esille erilaiset tekijät, jotka ovat yhteydessä määrärahojen riittävyyteen ja riittämättömyyteen. Näin ymmärtäisin, että kun tiedetään, mitä tulisi tehdä, olisi helppo lähteä konkreettisiin ratkaisuihin.

Keskustelussa ovat olleet muun muassa palkkakustannukset, tilavuokrat, opiskeluaikojen pidentymiset. Ministeri Rask nosti myös puheessaan esille muun muassa opiskelijoiden aseman, että selvityksen mukaan meillä on viidennes kirjoilla olevista opiskelijoista, jolla ei ole edellisen vuoden aikana esimerkiksi opintosuorituksia lainkaan. Tämä on erittäin hyvä nostaa keskusteluun siinä mielessä, mistä silloin on kysymys. Mielestäni yhtenä asiana on nostettava keskusteluun opiskelijaohjaus ja sen toteutus, miten riittävästi opiskelijat saavat ohjausta ja minkälaista.

Aikaisemmin jo ed. Isohookana-Asunmaa toi esille ohjaukseen liittyen, että meillä on useita opetuksen ja opintojen ohjauksen kehittämishankkeita. Opetusministeriöstä tuetaan näitä noin 30 miljoonalla markalla vuonna 2001—2003. Tästä tietysti voisi päätellä, että ohjausta on pyritty nostamaan painopisteeksi. Yliopistojen sisällä on kysymys opetuksen eri toimintatavoista ja toteutuksista. Miten ne mahdollistavat sen, että opiskelijat saavat opetusta? Onko kursseja riittävästi? Ovatko ajoitukset oikeita? Tällöin merkittävänä on kysymys, mikä on opettajamäärä suhteessa opiskelijamääriin. Pidän erittäin tärkeänä, että kun nyt ollaan määrärahoja lisäämässä, se näkyisi myös opinto-ohjauksen tehostumisessa ja perusopetuksen edellytysten vahvistamisessa ja siis varsinaisessa yliopiston sivistystehtävässä.

Yliopistojen tulosohjausjärjestelmän uudelleenarviointi on tärkeä. Tähänhän sivistysvaliokunta mietinnössään kiinnitti huomiota ja kiirehti uudelleenarviointia. Yliopistorahoituksen jälkeenjääneisyys heijastuu tai tuntuu siinä, miten elinkeinoelämälle ja yhteiskunnan eri aloille saadaan osaavia työntekijöitä ja tutkijoita.

Olen allekirjoittanut sivistysvaliokunnan mietintöön jätetyn vastalauseen, koska hallituksen esityksen perusteluissa mainittu reaalitason turvaaminen ei mielestäni toteudu esitetyillä määrärahaesityksillä, jotka ovat hallituksen esityksessä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys laiksi korkeakoululaitoksen kehittämisestä annetun lain 3 §:n muuttamisesta on tärkeä aihe keskustella. Täällä ovat tulleet jo esille ne keskeiset kipukohdat, jotka kysymyksen tarkasteluun juuri nyt liittyvät. Sellainen on yliopistojen perusrahoituksen suhteellinen riittämättömyys. Tietysti jollakin tavalla tullaan toimeen sillä, mitä on tulossa, mutta aivan toisella tavalla olisi tilanne parempi, jos rahoitusta voisi olla enemmän.

Mihin rahoitusta kuluu? Tietysti täällä on mainittu palkkausmenot, mutta erityinen ongelma ja mielestäni tarpeettomaksi ongelmaksi muodostunut ovat kiinteistömenot. Aivan kuten ed. Pulliainen selkeästi toi esille, kiinteistömenot ovat todella nousseet tarpeettomaksi möröksi yliopisto- ja korkeakoululaitoksen menoissa. Senaatti-kiinteistöt ei toimi sen tarkoituksen mukaan, mikä on niillä laitoksilla, joiden tilojen haltija siitä on tullut ja on tulossa. Räikeimpänä esimerkkinä on Jyväskylän yliopisto, joka aikanaan sai vastaanottaa perustamisvaiheessaan tuntuvia lahjoituksia, jotta yliopisto Keski-Suomessa olisi voinut muodostua ja kehittyä. Lahjoittajan tarkoitus oli edistää tällä yliopiston toimintaa. Nyt, kun nuo lahjoituksena yliopistolle tulleet suuret omaisuudet ovat siirtyneet Senaatti-kiinteistöille, se on löytänyt niistä rahastuksen kohteen, joka tietysti on yliopiston toimintavaroista, sinänsä niukoista, aivan kohtuuton menoerä.

Toivon, että oikein vakavasti voitaisiin eduskunnassa kiinnittää huomio valtion kiinteistötoimintaan. Tämä ei ole ainoastaan yliopistojen ongelma vaan tämä on tulossa puolustushallinnon alalla vielä suuremmaksi ongelmaksi ja koskettaa myös muita sektoreita. Tarkoitus, mitä varten kiinteistöt ovat olemassa, hämärtyy ja itse kiinteistöbisneksestä tulee itsetarkoitus. Näinhän ei ole mielekästä.

Toivon, että todella tähän kysymykseen erillisesti voidaan puuttua muidenkin hallinnonalojen osalta, kuten viittasin.

Edelleen puhuja viittasi myös opiskeluaikojen pituuteen. Onneksi meillä on akateeminen vapaus. Pidän sitä hienona asiana, joka on syytä säilyttää, mutta samalla yliopisto- ja korkeakoululaitoksen tulee tarjota mahdollisuudet suorittaa opinnot niin tehokkaasti kuin mahdollista, tietysti pitäen tasosta ja laadusta kiinni. Ymmärrän hyvin, että joillakin on perheasioita, lapsen syntymiä tai jotain muuta, jotka saattavat pidentää opiskeluja. Saattaa olla sairastumista. Mielenterveyden ongelmat opiskelun kovissa paineissa eivät ole ollenkaan outo asia.

Mikä ikävintä, jos korkeakoululaitoksessa vielä on simputtamista, jota muistan ainakin 30 vuoden takaa aika tavalla olleen Helsingin yliopistossa, jossa professori tai opintoja ohjaava henkilö saattoi simputtaa kuin korpraali alokasta sotaväessä kuitenkin sillä seurauksella, että yliopistossa simputus saattoi kestää vuosikausia ollen täydellistä mielivaltaa. Sotaväestä sentään mies pääsee muutaman kuukauden palveltuaan pois. En tiedä, onko yliopistomaailmassa näin, mutta jos tätä tapahtuu, haluan tämänkin epäkohdan tuoda vakavasti esille. Kukaan ei valvo, millä tavalla professorit tai opintojen vastaanottajat tehtäviään hoitavat. He pystyvät toimimaan käytännössä täysin itsenäisesti. Tällä tavalla tiedän monta traagista opiskelijan kohtaloa vuosikymmenten takaa, todella traagisia tapahtumia, joissa opiskelija teki kaikkein epätoivoisimmankin teon, kun elämä näytti muuten toivottomalta.

Haluaisin kiinnittää tässä yhteydessä huomiota myös siihen, että opiskelijoilla tulisi olla taloudellinen toimeentulo ja opiskelijaturva. Näin myös nuo vähät resurssit voitaisiin tehokkaimmalla tavalla käyttää korkeakoululaitoksessa.

Arvoisa rouva puhemies! Toivon, että niihin asioihin, joita olen tuonut esille, korkeisiin kiinteistökuluihin ja perusrahoituksen niukkuuteen, voidaan kiinnittää jatkossa huomiota.

Inkeri  Kerola  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin täytyy sanoa, että ed. Pulliaisen puheenvuoroon olisi ollut helppo yhtyä, mutta kun olen jo edellisessä keskustelusessiossa luvannut puheeni käyttää, niin käytän sen nyt ja totean tähän alkuun, että hallituksen esitys on todella oikean suuntainen, mutta riittämätön. Tämä on opposition hyvin paljon käyttämä lause.

Arvoisa rouva puhemies! Yliopistojen ja korkeakoulujen määrärahoja on markkinoitu lisättävän tulevina vuosina. Sanoisin, että niitä ollaan lisäävinään, sillä itse asiassa määrärahojen reaalitaso laskee jatkuvasti. Tämä todetaan hallituksen esityksen perusteluosassakin sivulauseessa. Muutokset kiinteistöhallinnon järjestelyissä ovat lisänneet tilakustannuksia vuosittain, kuten täällä on todettu. Toiseksi vuodesta 91 vuoteen 2000 yliopistojen toiminta on kasvanut sekä opiskelijamäärältään että tulostavoitteiltaan unohtamatta esimerkiksi laajentunutta aluekehitystehtävää. Korkeakoulujen kustannusten osuus bkt:sta on 1,7 prosenttia eli toiseksi eniten Oecd-maista Kanadan jälkeen. Sen sijaan opiskelijakohtainen panostus on alhaisimpia teollistuneista Oecd-maista. Esimerkiksi Sveitsi, Kanada ja Yhdysvallat käyttävät noin kaksi kertaa enemmän rahaa opiskelijaa kohden vuodessa. Tässä tilastossa peränpitäjänä on Suomi ollen toiseksi viimeisenä.

Opiskelijoiden kokonaismäärä on kasvanut kaikkiaan 36 prosenttia. Esimerkiksi luokanopettajien poikkeuskoulutusta on aivan oikein ja tarpeen mukaisesti lisätty, mutta raha ei ole kulkenut tämän lisäyksen kanssa yhtä matkaa. Nämä varat on otettu perusopetuksesta.

Ei siis ole mikään ihme, että rehtorit ovat joutuneet kiusalliseen tilanteeseen. Kehittämistyönsä sijaan he ovat olleet pakotettuja hankkimaan ulkopuolista rahoitusta turvatakseen varat perustoiminnan pyörittämiseen. Käytännössä tämä on tarkoittanut yritysmaailman puoleen kääntymistä lakki kourassa. Jokainen tietää, että pahimmillaan tästä on seurauksena tutkimustoiminnan suuntautuminen yritysmaailman intressien mukaisesti. Esimerkiksi humanististen alojen tutkimushankkeet ovat jääneet täysin lapsipuolen asemaan, vaikka nykyisessä maailmassa ja maailmantilanteessa jos missä tarvittaisiin humanistista tutkimusta ja tieteentekemistä. Nopea tulos ulos -vaatimus onkin horjuttamassa yliopistojen varsinaista sivistystehtävää. Jos suuntaus on joidenkin mielestä oikea, ennen romuttamistoimenpiteitä on uskallettava käydä laaja ja perusteellinen keskustelu yliopistojen asemasta yleensä eikä ohjattava taloudellisin toimenpitein yliopistoja johonkin haluttuun suuntaan. Ihmeteltävää olisi, jos tällainen menettelytapa hyväksytään keskellä parhaimpien yliopiston näyttöjen.

Vinoumat tutkimustoiminnassa eivät ole ainoa murheenaihe tässä asiakokonaisuudessa. Koska yliopistot ja korkeakoulut joutuvat jatkuvasti toimimaan liian pienin perusvoimavaroin, seurauksena on, että lukuvuosi jää lyhyeksi, kurssit sijoittuvat liian usein päällekkäin, kurssikirjoja on saatavilla huonosti ja opintojen ohjaus on riittämätöntä. Tästä kaikesta ei voi olla muuta tulosta kuin se, että opiskelijoiden on sopeuduttava ja joustettava ja heidän on venytettävä opiskeluaikaansa.

Nurinkurista tässä rahoitusasiassa on myöskin se, että hallitus on ilmaissut vakavana pyrkimyksenään lyhentää tutkintojen suorittamiseen kuluvaa aikaa. Tavoitteeksi asetetut opintojen määräajat ovat sinänsä hyviä, mutta keinot näiden tavoitteiden saavuttamiseksi vaativat keskustelua. Opintoaikojen lyhentämiseen vaikutettaisiin varsin merkittävästi yliopistojen perusvoimavaroihin panostamalla. Kun opetus- ja ohjaushenkilöstöä on riittävä määrä, ei opiskelijan aika kulu tuskastuttavasti käytännön ongelmien ratkomiseen, vaan hän voi keskittyä olennaiseen.

Mielessäni on myös toinen asia, johon on pikaisesti puututtava, nimittäin opintotukijärjestelmä, sillä nykyisen järjestelmän opiskelijat mieltävät niin huonoksi — vaikka siinä on paljon hyvääkin omasta mielestäni — että asiassa on pikaisesti tehtävä uusia järjestelyjä.

Juhlapuheissa usein korostetaan, kuinka tärkeitä osaaminen sekä korkeatasoinen koulutus ja tutkimus ovat Suomelle. Puheet ovat puheita, mutta teot ovat tekoja. Emmekö enää arvosta yliopistoja itsenäisinä tieteellisinä yksikköinä tarpeeksi? Ovatko ne vain talouselämää hyödyttäviä nörttien tuotantolaitoksia, joista putkahtelee ulos onneksi vielä humanistejakin tai perustutkimusta harrastavia luonnontieteilijöitä. (Ed. Dromberg: Eikö yliopisto voi vaikuttaa siihen, mitä siellä painotetaan?) — Hyvä, näin on, ed. Dromberg. Jos ajatusmaailmamme on tällainen, on unohtunut se, että kaikki uudet, hienot tekniikan keksinnöt nousevat joltain pohjalta, ja jos tuo pohja pettää, olemme uppoavassa laivassa. Sivistysvaltion aseman turvaaminen velvoittaa hallitustakin tukemaan osaltaan yliopistoja myös tämän tavoitteen saavuttamisessa.

Arvoisa rouva puhemies! Olisimme keskustan valiokuntaryhmässä olleet valmiita tarttumaan myös kiinteistökulujen kustannusten nousua vastaavaan vuosittaiseen korottamiseen, johon ed. Pulliainen tuossa puheenvuorossaan viittasi, mutta luotamme siihen ja luotamme lujasti, että tilakulujen ja kustannusten selvittely tuottaa valiokunnan myönteisen korottavan kannanoton vuoden 2003 budjetissa. Mielestämme on olennaisen tärkeää, että eduskunta havaitsee edelleen vallitsevan ongelman määrärahojen vähyydessä viime vuoden tapaan. Tilanne ei ole muuttunut siitä miksikään. Olemme sisällyttäneet tähän mietintöön vastalauseen, josta olen jo esittänyt yksityiskohtaisemmat perustelut edellisessä puheenvuorossani. Tämä esitys on edelleen voimassa.

Markku Markkula /kok:

Arvoisa puhemies! Yliopistot ovat kiistatta ansainneet tämän lain mukanaan tuoman puolen miljardin markan tasokorotuksen. Ne tarvitsisivat varmasti enemmänkin, mutta jo tämä tasokorotus antaa meille myös eduskunnassa oikeuden edellyttää sitä, että yliopistot toteuttavat omia, varsin mittavia laadullisia kehittämistoimenpiteitä ja myös suuntaavat omaa toimintaansa siten, että niiden perustehtävä, tiede, tieteenteko ja siihen perustuva perus- ja jatkokoulutus sekä työelämää palveleva täydennyskoulutus, tulevat entistä paremmin hoidetuiksi.

Eduskunta on useasti viime vuosina vaatinut hallitukselta toimenpiteitä yliopistojen perusvoimavarojen vajeen korjaamiseksi. Viime syksynä sivistysvaliokunta muutti ratkaisevalla tavalla yliopistoille suunnattavia lisävoimavaroja koskevaa hallituksen lakiesitystä. Sivistysvaliokunnan määrätietoisuus, jota jotkut kutsuivat myös käsittämättömäksi uppiniskaisuudeksi, oli hyvä asia, suorastaan välttämättömyys.

Nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys turvaa yliopistoille selkeästi paremman määrärahakehityksen kuin hallituksen viime syksynä esittämä rahoitusmalli. Tämä on kiistaton tosiasia, ja siitä pitää olla tyytyväinen, mutta paljon vielä on lähivuosina tehtävää.

Ed. Viitanen painotti sitä, että nyt tämä tuo selkeästi rahaa sivistykseen, ja korosti tasa-arvoa ja maksuttomuuskysymystä ehkä vähän liikaa tasapäistäen, koska ed. Pulliainen sitten reagoi tähän välittömästi ja ilmoitti olevansa täysin eri mieltä monista ed. Viitasen esittämistä näkökohdista.

Kiistatta haluan siinä mielessä olla ed. Pulliaisen kanssa avoimesti samaa mieltä, että yliopistot ovat suunnanneet aivan liikaa viime vuosina toimintaansa kaikkialle muualle kuin niiden perustehtävään. Yliopistojen tulee järjestää toimintansa siten, että tutkimuksessa, koulutuksessa ja opetuksessa saavutetaan korkea kansainvälinen taso eettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen. Näin edellyttää voimassa oleva yliopistolaki. Korostan tuossa ilmausta "korkea kansainvälinen taso". Yliopistojen — toivottavasti ministeriö ohjaa työtä siihen suuntaan — tulee keskittää omaa toimintaansa tähän nimenomaan laadullisesti välttämättömään toimintaan, tämän periaatteen toteuttamiseen.

On aika luontevaa, että yliopistot myös varsin avoimesti arvioivat, mikä on se opiskelijamäärä, joka yliopiston toiminnan kannalta näillä resurssilisäyksilläkin on mielekäs. On todella tärkeää, että yliopistot näkevät oman roolinsa nyt huomattavasti toisenlaisessa valossa kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten, jolloin meillä ei ollut ammattikorkeakouluja, jolloin koko korkean asteen koulutus oli aivan toisenlaisessa tilassa kuin tänä päivänä. Yliopistoilla on keskeinen rooli kansallisen sivistyksemme perustana sekä kansainvälisen kilpailukykymme edellyttämän osaamisen perustan kehittäjänä. Kansainvälisen tason saavuttaminen ja säilyttäminen edellyttävät yliopistolta nimenomaan painopistealueiden valitsemista, siis jokaiselta yliopistolta niiden omien painopisteiden valitsemista, ja verkostoyhteistyötä niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.

Tieteellisen tutkimustyön osalta vallitsee kilpailutilanne, jossa kansainvälisten saavutusten aikaansaaminen edellyttää sekä suurta työpanosta että riittävää älyllistä lahjakkuutta. Tieteen menestyksen avain on lahjakkaiden ihmisten saaminen tutkimustyön pariin ja riittävä motivointi jatkuvaan ponnisteluun sekä intohimoiseen uuden oppimiseen ja uuden luomiseen. Suomen kaltaisessa pienessä maassa on mahdollista saavuttaa hyviä tuloksia vuorovaikutteisuudella, niin että teoria ja käytäntö ovat molemmat tasapainoisesti edustettuina, ja siten, että ihmisten syvällisen monitieteellisen yhteistyön tuloksena syntyy merkittävästi uutta. Suomelle luonteenomainen menestystekijä on laaja-alaisuus siten, että tutkimustyössä yhdistetään useita näkökulmia ja toisaalta erikoistutaan syvällisesti.

Pidän tärkeänä sitä, että lähivuosina opetusministeriö todella patistaa yliopistoja, mutta myös menee yhdessä yliopistojen kanssa kehittämään merkittävästi opetusmenetelmiä. Opetusmenetelmät eivät läheskään aina vastaa tuloksekkaan oppimisen edellytyksiä. Uskon, että jos lähivuosina saadaan mittavat toimenpiteet aikaiseksi nimenomaan oppimista tukevien menetelmien kehittämisessä, niin opettajien oppimateriaaliyhteistyössä, virtuaaliyliopiston käyttöönotossa kuin tutkimusta painottavassa oppimisessa yleensäkin, tätä kautta on saavutettavissa se toivottu laadullinen kehitys, jota on oikeutettua täälläkin tänään vaatia.

Valiokunnan mietintöön sisältyvä lausuma on siinä mielessä tärkeä, että yliopistojen tilakustannus on hyvin problemaattinen. Ei ole olemassa tällä hetkellä sellaista kestävää perustaa, jonka mukaisesti lähivuosina tilojen hallinnointi, uusien tilojen hankinta ja tiloista perittävät korvaukset loisivat sellaisen perustan, jonka avulla yliopistot voisivat omaa toimintaansa tarkoituksenmukaisesti kehittää. Valiokunnan sisällöllinen näkemys oli selkeästi, että tilakustannusten muutos pitää voida yliopistoille kompensoida. Tähän tarvitaan kuitenkin sellaiset selkeät säädökset, jotka turvaavat nimenomaan tilojen tarkoituksenmukaisen käytön, vähentävät tarpeettomien tilojen käyttöä ja ovat selkeästi myös rationalisoimassa sitä toimintaa, jota yliopistojen tilankäytössä eri puolilla on. Mutta näiden säännösten tulee myös ohjata siihen, että yliopistoilla on mahdollisuus varsin vapaasti kehittää omaa tilahallintoa ja kehittää itselleen tarkoituksenmukaisia tiloja.

Uskon, että lausuma, jonka valmistelu on tehty hyvässä yhteisymmärryksessä niin valtiovarainministerin kuin opetusministerinkin kanssa, selkeyttää tilannetta ja me voimme vielä ensi vuoden aikana saada tilojen osalta, tilojen resursoinnista, toimivamman ja pysyvämmän käytännön.

Kaarina  Dromberg  /kok:

Arvoisa puhemies! Kun edellistä lakia käsiteltiin, pidin erittäin hyvänä nimenomaan sitä asiaa, että yliopistojen perustehtävästä syntyi keskustelu ja koulutuksesta yleensä, sillä erittäin vähän näemme tänäänkin täällä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita yleensä koulutuksesta ja yliopistoista ja niiden tehtävästä tänä päivänä ja siitä sivistyksestä, johon meillä on painotetut eväät myöskin koulutuksen kautta. Toisin sanoen rahoituskeskustelu ja ne voimavarat ja resurssit, jotka yliopisto tarvitsee, ovat erittäin merkitykselliset meidän kansakuntamme menestymisen kannalta.

Uusi esitys on nyt todellakin parempi kuin edellinen esitys. Oikeastaan mitään uutta ei tässä keskustelussa voi enää tuoda esille näiden monien puheenvuorojen jälkeen. Mutta kuten te kaikki voitte lukea valiokunnan mietinnöstä, siellä sanotaan, että valiokunta pitää tätä myönteisenä, vaikkakaan tämä ei vielä kokonaan kompensoi jälkeenjääneisyyttä yliopistojen toimintamäärärahoissa. Toki keskustelua käytiin myös siitä, miksi nimenomaan tulevaisuuspaketin määrärahat olivat sisältyneet näihin määrärahoihin. Olisimme kyllä todellakin katsoneet aiheelliseksi, että ne olisivat olleet tämän paketin lisäksi.

Mutta tässä olemme ja toivottavasti me pystymme nyt etenemään kuitenkin hyvin järkevästi yliopistojen rahoituksen kannalta. Tämä laki vie kuitenkin huomattavasti eteenpäin sitä rahoituspuolta, jota yliopistoissa vaaditaan ja joka perusopetuksen kannalta on täysin välttämätön.

Kun ed. Pulliainen hyvin närkästyneenä, voi sanoa, (Ed. Pulliainen: Kyllä! Terävästi havaittu!) puuttui valiokunnan kannanottoihin, niin haluaisin kuitenkin perustella kannanottoamme hyvinkin vahvasti sillä, että tilanne kiinteistökustannuksen osalta oli erittäin vaikea, koska sitä ei ollut pystytty selvittämään myöskään opetusministeriön työryhmässä, jossa oli eri tahoja mukana ja asiantuntemusta hyvin paljon. Tuo työryhmä ei päässyt lopputulokseen siitä, miten tämä pitäisi ottaa huomioon. Koska näitä malleja meille ei todellakaan annettu, katsoimme kaikkein järkevimmäksi, että tälle annetaan lisäaika, ja siksi lausumaehdotuksemme on juuri tässä muodossa. Mutta se todellakin edellyttää sitä, että seuraavan vuoden aikana ne selvitetään, tuodaan selkeät säännökset meille ja sen jälkeen vuoden 2003 valtion talousarviosta päätettäessä ne otetaan huomioon.

Toisaalta täytyy myöskin myöntää, että Senaatti-kiinteistöjen tehtävä on ollut myöskin positiivinen yliopistolaitosten kannalta, sillä on saatu uusia tarpeellisia tiloja, jotka myöskin vastaavat teknisesti tulevaisuuden vaatimuksia ja ovat monipuolisesti varustettuina juuri sellaisia tiloja, mitä yliopistot ovat halunneet. Mutta toki tietenkin juuri uusien tilojen vuoksi myös vuokrataso on noussut. Minun mielestäni kaikki nämä asiat ovat sellaisia perusteita, että emme voineet panna lakiin rehtorien neuvoston tekemää esitystä.

Yliopistojen autonomiasta vielä muutama sana. On tärkeätä, että yliopistoilla on autonomia, jotta ne voivat kehittää omaa toimintaansa vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Mutta kyllä yliopistoilla tulee myöskin toki olla oma vastuunsa niistä painotuksista, mitä yliopistot pitävät tärkeinä. Niin kuin ed. Markkula äsken puheessaan sanoi, yliopistojen sisälle on tullut paljon rönsyjä. Joskus tuntuu, että yliopistot ovat alkaneet kilpailla ammattikorkeakoulujen kanssa sellaisilla aloilla, jotka eivät välttämättä kuulu yliopistojen tehtäväkenttään. Eli varmaan myös sisäinen keskustelu ydintehtävistä ja niihin keskittymisestä on edelleenkin tarpeellinen.

Kun kysyimme opinto-ohjauksesta, miten yliopistot ovat pystyneet siinä auttamaan opiskelijoita, niin ainakin rehtori Uronen väitti, että hyvin vahvasti on panostettu opinto-ohjaukseen, että heiltä ovat keinot loppuneet, mitä muuta he voisivat tehdä. Eli nyt on toisten tahojen tekojen aika, jotta tässä pystyttäisiin edistymään. Mutta uskon, että opinto-ohjaus on yksi oleellinen osio myös opiskelijan elämän ja opiskelun kehittämisessä.

Mahdollisesti yliopiston sisäinen hallintokin on ehkä liian sisäänpäin lämpenevää, jolloin sielläkin varmaan olisi syytä käydä oma keskustelunsa, mitä rakenteita siellä pystytään vielä korjaamaan niin, että tulosvastuu pääsisi paremmin kehittymään myöskin yliopiston sisäisessä toiminnassa.

Opetusministeri Maija Rask

Arvoisa rouva puhemies! Sanotaan, että juhlapuheet ovat vain juhlapuheita, mutta mielestäni jotkut juhlapuheet ovat merkittäviä juhlapuheita. Yliopistojen rehtoreiden syyskauden avajaispuheet ovat mielestäni merkittäviä juhlapuheita, joissa linjataan yliopistojen tulevaisuutta.

Olen tarkasti käynyt läpi yliopistojen rehtoreiden juhlapuheet tänäkin syksynä ja verrannut niitä niihin juhlapuheisiin, joita on pidetty kaksi vuotta aikaisemmin. Johtopäätös on se, että kyllä rehtorit näkevät yliopistojen tulevaisuuden huomattavasti valoisampana, kuin esimerkiksi opposition edustajat tänä päivänä tässä salissa ovat esille tuoneet, eikä esimerkiksi määrärahojen niukkuus ole ollut enää sillä tavalla puheenaiheena kuin aikaisempina vuosina. Rehtoreiden puheissa näkyi myös mielestäni hyvin tärkeänä tietysti se, millä tavalla yliopistoja halutaan kehittää, mutta myös opiskelijanäkökulma oli nähtävissä tämän syksyn juhlapuheissa. Sitä pidän erityisen tärkeänä.

Voin tuoda terveiset rehtoreilta tältä päivältä. He olivat kokoontuneina Oulussa, Oulun yliopiston tiloissa. Siitä olin erityisesti kyllä ilahtunut, että rehtorit olivat huolissaan opiskelijoiden mielenterveyshäiriöiden lisääntymisestä. Se, mitä asiasta keskusteltiin, oli se, että kyllä yliopistojen pitää pyrkiä siihen, että ei ainakaan ylimääräisesti aiheuteta mielenterveyshäiriöitä opiskelijoille sen tähden, että turhista syistä paineet nousisivat sillä tavalla, että mielenterveys järkkyy. Tässä yhtenä keinona on opintojen ohjaus, esimerkiksi graduohjauksen parantaminen. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opintojen ohjaushan on arvioitu ja todettu, että siinä on todella parantamisen varaa. Mielestäni näitä toimenpiteitä halutaan niin yliopistoissa kuin ammattikorkeakouluissakin käyttää hyväksi.

Arvoisa puhemies! Mielestäni opetusministerinä olen kuunnellut yliopistojen johtoa ja rehtoreita. Heidän toivomuksestaan, siitä huolimatta, että tulosohjausjärjestelmä ei ole vielä täydellisesti siinä mallissa, millainen oli ajateltu sen olevan, tulosohjausjärjestelmää selvitetään, puhtaasti rehtoreiden toivomuksesta tässä vaiheessa. Se tehdään yhdessä opetusministeriön kanssa. Siinä yhteydessä varmasti keskustellaan myös rahoituskysymyksistä, mutta myös hyvin monista muista asioista, esimerkiksi siitä, pitäisikö kaksiportaisen tutkintojärjestelmän olla laajemmin käytössä ja pitäisikö sen näkyä myös rahoituksessa.

Tämän lisäksi ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen alueellisen tehtävän määrittelyä on pohdittu. Siinä on työryhmä, joka jättää mietintönsä tämän kuun loppupuolella. Luulen, että sieltä on tulossa — olen siitä saanut vähän ennakkotietoja — aika merkittäviä linjauksia.

Ulkopuolisen rahoituksen käyttö on yliopistoissa runsaasti lisääntynyt, ja sitä on myös selvitetty, millä tavalla siinä menetellään niin, että rahoitus ohjaa hyvällä tavalla yliopistojen itse valitsemaa profiilia. Ei saa käydä niin, että raha ohjaa yliopistoja, vaan sen, minkä yliopistot itse ovat profiilikseen valinneet, on oltava ohjaava tekijä.

Kauppa- ja teollisuusministeriön ja opetusministeriön yhteistuumin selvitetään myös sitä, millä tavalla työsuhdekeksintölakia mahdollisesti pitäisi tulevaisuudessa muuttaa, jotta sekä keksijät että yliopistot ja myös sitä kautta koko suomalainen yhteiskunta keksinnöistä hyötyisivät.

Opintoaikojen pitkittymisestä on puhuttu. Opetusministeriön ja yliopistojen puolella siihen halutaan puuttua niin, että odotamme, että jokainen yliopisto tämän vuoden loppuun mennessä tuo esityksensä siitä, millä tavalla opintoja tehostetaan ja joustavoitetaan niin, että opinnot voidaan määräajassa ja mahdollisimman tehokkaasti suorittaa.

Arvoisa puhemies! Pidän hyvin hyvänä ja asiallisena sivistysvaliokunnan esittämää lausumaa liittyen kiinteistökustannuksiin. Ongelma on opetusministeriössä hyvin selvästi tiedossa. On totta, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja sanoi, että työryhmä ei asiaa pystynyt selvittämään. Valtiovarainministeriöllä ja Senaatti-kiinteistöillä on eri käsitys asiasta kuin yliopistoilla ja opetusministeriöllä. Toivottavasti nyt, kun eduskunta tästä asiasta pontevasti lausuu, neuvottelut saadaan uudelleen käyntiin. Tulostavoitteesta professori ed. Pulliainen käytti hyvin voimakkaita ilmaisuja. Minäkin voin tässä kohtaa sanoa, että se on aivan älytön.

Mielestäni pitää erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että raha, jonka yliopistot maksavat Senaatti-kiinteistöille, käytetään yliopistojen tarpeisiin. On selvää, että tulevaisuudessa esimerkiksi yliopistojen rakentamistarpeet eivät ole niin suuret kuin juuri nyt kun yliopistokoulutus on laajentunut. Ne eivät ole niin laajat tulevina vuosina, vaan kiinteistömäärärahoja tarvitaan ehkä enemmän kiinteistöjen ylläpitoon ja peruskorjaukseen, mutta ei enää niin laajamittaiseen rakentamiseen kuin viime aikoina on tarvittu.

Rouva puhemies! Laskelmia on tehty, eikä se ole, niin kuin ed. Kerola sanoi, että tässä ollaan vaan lisäävinään, vaan tosiasia on se, että vuoteen 2004 yliopistojen perusrahoitus nousee 1,1 miljardia markkaa. Ihan näin on. Sen lisäksi pitää huomioida myös se, että Suomen Akatemian yleiskustannuslisärahat ovat tässä mukana.

Rouva puhemies! Olen tyytyväinen siihen, että nyt olemme tässä vaiheessa. Tässä on lähes vuosi kulunut edellisestä yrityksestä.

Markku Markkula /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajat Viitanen ja Pulliainen oikeastaan hyvin selkeästi hyvin erilaisilla puheenvuoroilla todistivat sen, että Lipposen ensimmäinen ja toinen hallitus ovat erinomaisen hyvin onnistuneet ammattikorkeakoulujen osalta. On luotu sellainen toimintamalli Suomeen, josta vielä kymmenen vuotta sitten ei uneksittukaan, että näin pitkälle voitaisiin päästä.

Se, mitä tapahtuu yliopistojen osalta, työhän on selkeästi vielä kesken. Kiitos tasokorotuksesta kuuluu ensisijaisesti sivistysvaliokunnalle ja eduskunnalle itselleen, mutta niin kuin ministeri äsken totesi, hyvässä yhteisymmärryksessä tässä mennään edelleen eteenpäin. Seuraavan vuoden haaste, jossa pallo on ensisijaisesti yliopistoilla, on toisaalta opetusmenetelmien ja opiskelumenetelmien kehittäminen ja sitten nimenomaan tulosohjausmenettelyn kehittäminen. Tuleeko uudesta tulosohjausmenettelystä (Puhemies koputtaa) sellainen, että nimenomaan saadaan panostusta laatuun ja opiskelut sujuvat nopeammin ja ennen kaikkea keskeyttämiset vähenevät, on varmasti (Puhemies koputtaa) merkittävä haaste.

Pia Viitanen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Oikeastaan pyysin vastauspuheenvuoron siinä vaiheessa, kun ed. Pulliainen oli hyvin hyvin vihainen sivistysvaliokunnan toimenpiteistä, mutta tässä on oikeastaan sen jälkeen tullut puheenjohtaja Drombergin ja samoin ministeri Raskinkin selvitystä siihen, miksi olemme tehneet kyseisen sisältöisen ponnen tilakustannuksista. Edelleenkin hyvin jyrkästi haluan todeta, että itse olen sitä mieltä, että tämä oli tässä tapauksessa järkevämpi ratkaisu. Emme löytäneet sitä viisasten kiveä, että olisimme semmoisen pykälän tehneet, että se olisi toiminut. Minä ainakin näen, että hyvä päätöksenteko edellyttää, että ihan oikeasti selvitetään nämä jutut ja tehdään yhteisesti sitten katselmus siitä, mitä on tehtävissä ja mikä on järkevin malli tässä yhteydessä toteuttaa. Minä korostan sitä, että kyllä minä valiokunnassa olin tulkitsevinani, että tämä oli ihan jokaisen puolueen mielipide siitä. Eihän esimerkiksi oppositionkaan vastalause perustu maksuautomaattipykälään tai tilakustannuspykälään, vaan se perustuu ihan näihin rahasummiin. Kyllä minä tulkitsen, (Puhemies koputtaa) että se henki oli varsin yhteinen tässä asiassa.

Kaarina   Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan nyt painottaa myös sitä, mitä ed. Viitanen toi esille tässä, että tämä oli meidän yhteinen tahtomme. Ei myöskään oppositio mitään vastalausetta ole tehnyt, vaan me kaikki yhdessä halusimme niin, että ... (Ed. Markkula: Eikä hallituspuolue vihreätkään!) — Eivätkä vihreätkään. — Toisin sanoen meillä on selvä näkemys siitä, miten tätä asiaa viedään eteenpäin, koska tämä on todellinen ongelma. Sitä kautta voidaan vapauttaa perusopetukseen ja perustutkimukseen niitä määrärahoja, joita tulevaisuudessa tarvitaan.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean, että minä olen jättänyt oman eduskuntaryhmäni pöytäkirjaan sinne ainoana jätetyn vastalauseen edustajamme käyttäytymisestä, koska hän käyttäytyi ryhmän kannan vastaisesti asiassa, joka oli perusteellisesti käsitelty.

Arvoisa puhemies! Vastaan sitten täällä käytävään keskusteluun. Ensinnäkin olennaistahan nyt juuri siinä yliopiston perustehtävässä, ylempien korkeakoulututkintojen aikaansaamisessa, on se, että opinnäytteitten ohjaus on professoreitten tehtävä — kaikkihan ovat professoreita, nykyisin ei ole apulaisprofessoreita olemassakaan — ja heidän osaltaan on ajauduttu tilanteeseen, että eivät paukut enää riitä, kun joutuu hankkimaan laitokselle tutkimusrahat ja ulkopuoliset tutkimushankkeet ja kaikki muutkin. Siis on romutettu koko perusta, ei ymmärretä, millä tavalla se järjestelmä toimii.

Sitten, mikä koskee Senaatti-kiinteistöt-asiaa: (Puhemies koputtaa) Kävin tästä valtiovarainministeriön virkamiesten kanssa kirjeenvaihdon, olisikohan ollut lähemmäksi kymmenen kirjettä puoleen ja toiseen. Se loppui seuraavaan: Sieltä tuli kirjaus ja ilmoitettiin, että kun tämä ulottuu vuoteen 2004 (Puhemies koputtaa) ja vuokrasopimus vuoteen 2010, tämähän tarkoittaa sitä, että tarvittaisiin lisää rahaa yliopistolle ja korkeakoululle, jos otetaan perusopetuksesta poisottaminen kompensoiduksi. Minä sanon, että niinhän se onkin, eikä mitään muuta. Ei tässä ole mitään muuta sanottu, kuin että ne rahat otetaan perusopetuksesta pois.

Inkeri  Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn ed. Pulliaisen puheenvuoroon, mutta emme todellakaan tästä jättäneet vastalausetta. Totesimme vain, että odotamme seuraavan päätöksen, joka tässä tulee, mutta esitimme tämän kriittisen puheenvuoromme kyllä asian käsittelyn yhteydessä.

Sitten toteaisin, että valiokunnan mietintötekstissä todetaan myös se, että määrärahat eivät tule riittämään niihin tarkoitettuihin tarpeisiin. Se on meidän yhteinen mietintölausumamme.

Korostan vielä lopuksi sitä, että yliopiston perusrahoituksen on toimittava suhdanteista riippumatta, elikkä perusopetukseen ja perustutkimukseen tarvittavat määrärahat sinne on varattava, että pystymme vastaamaan yhteiseen koulutuksen priorisointiimme.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Keskustelun painopiste on ollut voimakkaasti tilavuokrissa. Se on ollut mielestäni vähän väärällä tolallaan siinä mielessä, että hyvin vähän on puhuttu siitä, että yliopistolla olisi toimintoihinsa tarvittavat toimitilat laadultaan ja määrältään oikein mitoitettuina. Koko ajan on puhuttu markoista. Nimittäin jos me ajattelemme markkoja ja valtiokonsernin kannalta sisäisiä vuokrakustannuksia, tällaiset konsernin sisäiset kustannuksethan voidaan näppärästi käsitellä hallinnollisen kirjanpidon avulla, kun puntit ovat yhtä painavia sekä meno- että tulopuolella. Sen vuoksi pitäisi katsoa sitä, että toimintapuitteet, neliömäärät, laatutasot ja sijaintipaikat ovat tarkoituksenmukaisia. Sen jälkeen käytetään kirjanpitoa vain aputieteenä. Silloin keskusteltaisiin oikeista asioista.

Markku Markkula /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nythän tämän lain keskeinen sisältö on myös se, että resursseja ei ole kytketty tutkintojen määrään. Tämä antaa sekä ministeriölle että yliopistoille mahdollisuudet hyvin merkittäviin uusiin linjauksiin, nimenomaan laadun korostamiseen ja siihen, että yhteistyötä yli raja-aitojen lisätään ja erikoistutaan.

Haluaisin vielä ministeriltä varmistuksen siitä, että eihän yliopistoja nyt sitten rangaista siitä, jos ne keskittyvät avaintyöprosesseihinsa, opintojen ohjaukseen, yliopistoissa sisällä olevien opiskelijoiden tutkintojen loppuun saattamiseen ja samanaikaisesti tässä tilanteessa vähentävät sisäänottoja, kun muistetaan vielä, että ammattikorkeakoulut ovat (Puhemies koputtaa) vahvasti nostaneet omia sisältöjään.

Puhemies:

(koputtaa)

Minuutti on kulunut! Kehotan harjoittelemaan tätä minuutin vastauspuheenvuoroakin.

Kaarina  Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vain ed. Saariselle sanoa, että rehtorineuvoston puheenjohtaja Uronen kyllä mainitsi sen, että nykyinen järjestelmä on vahvasti tukenut uusien tilojen ja myöskin laitteistojen saamista sinne, että kyllä siellä myöskin ollaan tyytyväisiä, että se vastaa nimenomaan tulevaisuuden tutkimus- ja perusopetushaasteisiin. Varmaan ulkopuolisen rahoituksen kautta on pystytty huomattavasti näihin tiloihin myöskin satsaamaan.

Erkki  Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Markkulalle lyhyesti: Sisällä olevat opiskelijat on hoidettava valmiiksi.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vielä ed. Drombergille sen verran, että oudolta tässä pohdinnassa tuntuu se, jos kiinteistöjen omistajana valtiolla ei ole varaa käyttää omistamiaan tiloja, siis valtion yliopistolla valtion omistamia tiloja. Tuntuu jotenkin hassulta, että eikö siinä välissä voisi käyttää mitä tahansa Afrikan tähti -rahaa.

Yleiskeskustelu päättyy.